12/11/18

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

13 39

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & LV

Kaiken tämän ilmastoahdistuksen kourissa sitä aina miettii, millaisia ympäristön kannalta parempia valintoja arjessa voisi tehdä. Vaikka oman elämän pienet teot saattavat tuntua mitättömiltä maailman mittakaavassa, pienistä puroista koostuu iso virta. Jos jokainen miettisi, millaisissa asioissa voisi vielä omassa arjessaan parantaa, sillä voikin jo olla merkitystä. Niinpä olen nyt valmistellut tämän viikon varrelle tällaista useamman postauksen juttusarjaa, jossa tarjotaan helppoja vinkkejä siihen, miten arjessa voi tehdä kestävämpiä ja vastuullisempia valintoja.

Koska kirjoitan muotiin ja lifestyle-teemoihin liittyvää blogia, lienee selvää, että rakastan kauniita vaatteita ja ilmaista itseäni tyylin avulla. Uskon kuitenkin kestävään tyylifilosofiaan, jota olen sekä riveillä että rivien välissä yrittänyt välittää myös täällä blogissani ihan sen alkutaipaleelta asti. Oikeastaan ydinajatukseni kestävästä tyylistä voisi tiivistää kolmeen pääkohtaan: tunne tyylisi, tee harkittuja ja parempia ostopäätöksiä ja pidä huolta vaatteistasi. Tässä LV Colorin kanssa yhteistyössä tekemässäni jutussa on siis tarjolla ideoita ja ajatuksia siihen, millaisiin juttuihin vaateostoksilla, omalla vaatekaapilla sekä vaatteita pestessä ja huoltaessa kannattaa kiinnittää huomiota vastuullisuuden näkökulmasta.

Koska vaateteollisuuden vastuullisuus on yksi tärkeä aihe ilmastokeskustelun keskiössä, on entistäkin tärkeämpää ostaa uutta harkiten ja hoitaa hyvin jo olemassa olevia vaatteitaan. Olen jo aiemmin koonnut tuoksuttomia ja herkälle iholle sopivia pyykinpesuaineita valmistavan LV:n kanssa tekemäni yhteistyön tiimoilta aika kattavan oppaan vaatehuoltoa varten, ja vaikka tässäkin jutussa jaetaan joitakin pyykinpesuun liittyviä tärppejä, aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kurkata vielä kattavampi pyykinpesuopas tuosta aiemmin tekemästäni postauksesta.

Jos tulee mieleen muita hyviä ideoita jo näiden jutussa mainittujen lisäksi, niin kommenttiboksin puolella saa mieluusti täydentää!

Tunne tyylisi

Löydä oma tyylisi. Minusta tärkeimpiä ekotekoja vaatteiden osalta on tuntea itsensä ja oma tyylinsä. Kun tietää, mistä pitää ja mikä on oman tyylistä, ei tule turhaan tehtyä hutiostoksia hetken huumassa tai edullisen hinnan sokaisemana. Aina oman tyylin löytäminen ei ole niin helppo homma ja toisaalta makukin voi muuttua matkan varrella. Itse kuitenkin koen nyt kolmekymppisenä olevani hyvinkin varma omasta tyylistäni. Se helpottaa paljon myös aamuisia kiirehetkiä vaatekaapilla, kun hyllyt ovat täynnä omalta ja hyvältä tuntuvia vaatteita, joissa on mukavaa ja luontevaa olla.

Mieti kenelle ostat. Joskus huomaa, että ihmiset päätyvät ostamaan vaatteita sellaiselle persoonalle, jollaisia haluaisivat olla tai sellaiseen elämään, jollaista haluaisivat elää. Kannustan toki rohkeasti leikittelemään tyylillä, mutta on turha ostaa viittä erilaista cocktail-mekkoa kaappiin pölyttymään, jos käyttötilaisuuksia sellaisille on vain harvoin. Et myöskään tee mitään kirkkaanpunaisella villapuserolla, jos todellisuudessa käytät kuitenkin aina vain mustaa tai harmaata. Mieti, millaisia vaatteita oikeasti tarvitset ja tykkäät käyttää, ja pidä se mielessä myös vaatekaupoissa pyöriessäsi.

Pyydä tarvittaessa ulkopuolista apua. Jos oma tyyli on ihan hakusessa eikä tunnu millään löytyvän, sen etsiskelyyn voi myös saada apua ammattilaiselta tai joltakulta ulkopuoliselta, joka pystyy ehkä näkemään kokonaisuuden selkeämmin. Pyydä avuksi pukeutumisneuvoja, stylisti, vaatekaupan myyjä tai vaikkapa hyvällä maulla ja tyylitajulla siunattu ystävä. Olen itsekin käynyt kerran pukeutumisneuvojalla ja sain häneltä paljon hyviä vinkkejä esimerkiksi omaa vartalotyyppiä ajatellen. Moni kummallinen kroppakompleksi jäi sinne sovituskoppiin, kun ammattilaisen neuvot ja vinkit auttoivat näkemään oman kehon parhaita puolia uusin silmin. Monissa paremmissa tavarataloissa on pukeutumisneuvontapalveluita tarjolla talon sisäisestikin, mutta voit pestata hommaan myös ulkopuolisen apurin, jolloin ei ainakaan ole painetta ostaa mitään uutta. Joskus pukeutumisneuvojasta voi olla hyötyä myös oman olemassaolevan vaatekaapin potentiaalia tutkaillessa.

Etsi uusia ideoita. Me kaikki tiedämme ne päivät, kun vaatekaapin äärellä tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa. Tykkään itse selailla Instagramia, Pinterestiä, blogeja ja katumuotikuvia uudenlaisia tyyli-ideoita silmällä pitäen. Bongailen muiden asuyhdistelmistä vinkkejä, miten voisin itsekin stailata omia jo olemassa olevia vaatteitani uusin tavoin. Sitä helposti urautuu yhdistelemään tietyt vaatteet aina toisiinsa, mutta muiden loihtimien asukokonaisuuksien selailu saattaa innostaa uudenlaisiin kokeiluihin. Ei ole myöskään huono idea pyytää tyylikästä kaveria kylään ja tutkimaan omaa vaatekaappia raikkaalla otteella. Usein ystävä keksii yhdistää tuttuja vaatteita ihan erilaisiksi kokonaisuuksiksi kuin itsellä on tapana. Joskus puolestaan niinkin pieni asia kuin huulipuna tai erilainen kampaus muuttaa koko lookin.

Unohda trendit. Muodin sesonki- ja trendiajattelu on rakennettu oikeastaan vain luomaan ihmisille uusia tarpeita. Näin ollen kunkin sesongin uusimpiin villityksiin nojaava tyyli ei oikein koskaan ole kestävällä pohjalla. Olen joskus miettinyt, että trendien mukana tyyliään muuttavalla ihmisellä ei oikeastaan ole omaa tyyliä. Silloinhan sitä tavallaan vain pukeutuu sen mukaan, minkä joku muu on päättänyt juuri nyt olevan tyylikästä. Kestävän tyylin ytimessä ovat ajattomat ja aidosti oman näköiset persoonalliset valinnat. Myös trendeistä voi omaksua ideoita omaan tyyliinsä ja maustaa sitä esimerkiksi sesongin mukaisilla väreillä (joita parhaimmillaan löytyy kaapista jo entuudestaankin) tai yksittäisillä tuotteilla (jollaisia voi metsästää myös kirpparilta). Kannattaa kuitenkin miettiä ennen trendiostokseen haksahtamistaan, onko tuote todella tyylillisesti sellainen, jota voisi kuvitella käyttävänsä vaikkapa vielä 5 tai 10 vuoden päästä, vai näyttääkö se jo vuoden-parin päästä auttamatta siltä, että se oli niin vuotta 2018. Mieti, tykkäätkö tuotteesta oikeasti vai vain siksi, että se saa sinut näyttämään siltä, että olet ajan hermolla tyyliasioissa.

Parempia valintoja

Harkitse hankintojasi. Mieti, tarvitsetko todella himoitsemaasi tuotetta, onko se kestävä sekä tyylin että laadun näkökulmasta tai sellainen, jota oikeasti tulet käyttäneeksi. Kierrätys menettää ideansa, jos vaate päätyy uudelleen myyntiin jo parin käyttökerran jälkeen tai se on surkeassa kunnossa jo muutaman pesun jälkeen.

Osta vähemmän ja parempaa. Kaikkein paras ekoteko on ostaa vähemmän, sillä kaiken uuden valmistaminen kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja. Ja silloin, kun ostat, mieti sen laatua, materiaalia, valmistusprosessia sekä ennen kaikkea sitä, voisitko nähdä itsesi pukeutumassa siihen vielä 10 tai 20 vuodenkin päästä. Parhaita valintoja ovat sellaiset ostokset, jotka oikeasti palvelevat sinua pitkään.

Älä hanki kaikkein halvinta. Suomalaiset tunnetaan varsin hintatietoisina kuluttajina, jotka mielellään maksaisivat tuotteesta kuin tuotteesta mahdollisimman vähän. Ja on totta, että tänä päivänä korkea hinta ei välttämättä ole laadun tae, mutta se on varmaa, että kovin alas poljetulla hinnalla ei saa tuotetta, jossa kohtaisivat laatu ja vastuullisuus. Halpaketjut ovat vääristäneet mielikuviamme siitä, mitä vaate saa maksaa tai mitä sen kuuluisi maksaa. Jos vaate on todella halpa, todennäköisesti prosessissa on tingitty sekä materiaaleista, työn laadusta sekä työvoiman palkoista. Huonolaatuinen vaate ei kestä kauniina ja hyväkuntoisena käytössä, mikä taas pakottaa ostamaan jälleen pian uutta ja oravanpyörä on valmis. Sanonta “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa” viittaa oikeastaan juuri tähän. Kannattaa ennemmin vaikkapa malttaa säästää hetken verran ja ostaa yksi kunnollinen, laadukas tuote kuin viisi halpaa ja huonolaatuista. Todennäköisesti se yksi laadukas tulee pidemmällä tähtäimellä edullisemmaksi, jos siitä vain pitää hyvää huolta. Myös halpaketjuista voi tosin löytää yksittäisiä laadukkaitakin vaatteita, mutta se vaatii yleensä vähän materiaali- ja laatutietoisuutta.

Panosta laatuun. Tutustu materiaaleihin, tutki saumat ja ompelujäljen laatu sekä hypistele vaatetta käsissäsi. Kun näistä tavoista tulee rutiinia, harjaantuu varsin nopeasti tunnistamaan materiaaleja ja laatua jo ihan silmämääräisesti sekä näppituntumallakin arvioiden. Yleensä luonnonmateriaalit kuten villa, silkki, luomupuuvilla ja pellava ovat varmoja valintoja laadun suhteen. Myös esimerkiksi hampusta, bambusta ja nokkosesta valmistetaan nykyään varsin kivoja ja korkealaatuisia vaatteita. Moni karsastaa keinokuituja, mutta myös keinokuiduissa on eroja ja pienissä määrissä ne voivat hyvinkin parantaa luonnonkuitujen ominaisuuksia tehden niistä kestävämpiä, vähemmän rypistyviä, kevyempiä tai vähemmän kutittavia. Myös esimerkiksi polyesterin ominaisuudet ovat kehittyneet valtavasti historian saatossa. Suosittelen kuitenkin jättämään vaatteen kauppaan, jos materiaalilapussa on yli 50% esimerkiksi akryylia. Lisätietoa vaatteiden materiaaleista sekä eri materiaalien ekologisuudesta löydät esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

♥ Suosi käytettyä. Kierrätetty on aina ekologisempi valinta kuin kokonaan uusi tuote eikä kaikkea tarvitsemaansa ei ole pakko ostaa uutena. Kirpputoreilta, vintage-putiikeista ja sosiaalisen median kierrätysryhmistä voi tehdä huippulöytöjä pilkkahinnalla uuteen verrattuna. Monet vanhat vaatteet on myös valmistettu paremmin ja laadukkaammista materiaaleista kuin suurin osa vaatteista tänä päivänä. Käytännössä siis esimerkiksi villakangastakin voi löytää käytettynä murto-osalla uuden hinnasta ja laatu voi silti olla huimasti uutta vastaavaa tuotetta parempi. Kirppariostoksilla laatua voi arvioida myös maalaisjärjellä: jos vaate on palvellut jotakuta jo vuosikymmeniä ja on yhä moitteettomassa kunnossa, voi kaiketi ennustaa, että sillä on vielä paljon hyviä vuosia edessäkin. Ja mikä parasta, vintage-löytö on aina eri tavalla uniikki ja persoonallinen kuin uutena kaupan rekistä löydetty. Hyviä vinkkejä second hand -shoppailuun löydät aiemmin tekemästäni postauksesta.

Tue vastuullisiksi tietämiäsi yrityksiä. On aina parempi suosia sellaisia merkkejä, joiden arvomaailmassa vastuullisuudella on tärkeä sija. Useimmat läpinäkyvyyteen panostavat merkit kertovat vastuullisuusperiaatteistaan ja tuotantoprosesseistaan nettisivuillaan avoimesti, mutta jos tietoa ei ole selkeästi saatavilla ja nämä seikat kiinnostavat, voi henkilökunnalta myös pyytää lisäinfoa. Se on myös selkeä osoitus yritykselle, että vastuullisuus kiinnostaa kuluttajia. Joskus kuulee ihmisten harmittelevan, että ekologinen ja eettinen muoti on liian kallista omalle kukkarolle. Kannustan ajattelemaan asiaa siitä näkökulmasta, että oikeastaan suurin osa vaatteista on nykyään kestävän ajattelun näkökulmasta liian halpoja ja hyvin edullinen hinta kertoo yleensä aina siitä, että prosessissa tingitään vähintäänkin ompelijoiden palkoista.

♥ Tilaa ulkomaalaisista verkkokaupoista harkiten. Harva tulee ajatelleeksi, mutta myös ulkomailta Suomeen lennätetty vaate aiheuttaa melkoisen määrän päästöjä. Mieti siis, onko tuote todella sen arvoinen, että se kannattaa lennättää tänne toiselta puolen palloa. On myös hyvä muistaa, että tuotteiden palauttaminen kaksinkertaistaa nettiostojen päästöt, etkä voi olla varma siitä, mitä palauttamallesi tuotteelle tapahtuu palautuksen jälkeen. Paitsi kotimaisten pienyrittäjien tukemisen nimissä, myös siis ilmastosyistä on järkevää ostaa vaatteensa kivijalkaliikkeistä, kun se vain on mahdollista.

Kierrätä itsellesi tarpeettomat vaatteet. Kun sinulla itselläsi ei enää ole käyttöä tai tarvetta jollekin vaatteelle, kierrätä se asianmukaisella tavalla. Myy vanhat vaatteesi itse kirpputorilla tai lahjoita vaatekeräykseen tai hyväntekeväisyyteen. Älä heitä huonokuntoisiakaan vaatteita sekajätteeseen, vaan vie ne ennemmin vaikkapa vaatekaupassa olevaan kierrätysastiaan, josta ne kierrätetään eteenpäin asianmukaisella tavalla. Näin talven kynnyksellä voi myös selvitellä, ottavatko esimerkiksi vastaanottokeskukset tai kodittomille tarkoitetut palvelut vastaan ehjiä ja lämpimiä perusvaatteita. Kierrätys on aina hyvä asia, mutta hyvä lähtökohta vaatekaapilla ja vaateostoksilla tulisi kuitenkin olla se, että mahdollisimman vähän päätyy kierrätykseen eivätkä vaatteet lähde kiertoon sesongin tai parin jälkeen. Jos ostoksia on oikeasti tehty harkiten, niistä pitäisi olla omassa vaatekaapissa iloa pitkäksi aikaa. Mieti myös, tarvitseeko vaatetta heti laittaa pois, jos sille ei ole hetkeen löytynyt käyttöä. Joskus tutun vaatteen voi vain laittaa joksikin aikaa jäähylle ja pienen tauon jälkeen se tuntuu tuoreelta ja ihanalta taas.

♥ Tutustu omaan vaatekaappiisi. Monille vaatetta kertyy kaappeihin niin paljon, että aina sitä ei oikein edes muista, mitä kaikkea omistaakaan. Suosittelen tekemään vähintään kerran vuodessa tutkimusretken omaan vaatekaappiinsa, sillä mikään ei ole parempaa kuin löytää aarteita jo olemassaolevasta garderobistaan. Samalla tulee järjesteltyä kaapit siistimpään kuntoon ja sen jälkeen sieltä on helpompi löytääkin etsimänsä. Haasta itsesi pukemaan ylle vaate, jota et ole pitkään aikaan käyttänyt ja yritä aktiivisesti hyödyntää oman vaatekaappisi valikoimaa monipuolisemmin.

Muista, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Monia vaatteita voi vain ihailla muiden yllä, inspiraatiokuvissa ja kaupan hyllyssä, eikä ihan kaikkea tarvitse välttämättä saada omaksi. Jos vaatekaappiin kaipaa piristystä ja vaihtelua, voi sitä saada uutta ostamattakin. Tee vaatevaihtareita ystävien kanssa tai kokeile vaatelainaamoa. Tällä hetkellä aktiivisesti toiminnassa ovat muun muassa Vaatepuu, jolla on toimipisteitä Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Järvenpäässä sekä Vaaterekki, joka toimii Helsingin Kaisaniemessä. Lisäksi jotkut vaatemerkit tarjoavat myös vaatelainauspalveluita. Esimerkiksi Ivana Helsingin liikkeessä Helsingissä on tarjottu myös vuokrauspalvelua eli liikkeestä voi lainata mekon vaikkapa erityisiä juhlia varten.

Karsi turhat kiusaukset. Jos tuntuu, että aina kaupungilla tai verkkokaupoissa pyöriessä uhkaa altistua houkutuksille ja mukaan meinaa tarttua jotakin, mieti mistä mielihalut saavat alkunsa. Joskus tarpeita syntyy vain siitä hyvästä, että on muodostunut tavaksi käydä säännöllisesti putiikeissa hypistelemässä. Olen itse huomannut, että monet näennäiset tarpeet katoavat, kun ei edes tiedä, millaisia uutuuksia kauppojen rekkeihin on ilmestynyt. Sitä, mistä ei tiedä, ei myöskään osaa kaivata. Selaile muotilehtiä, blogeja ja inspiskuvia uudella asenteella, ei niinkään uusia himottavia tuotteita metsästäen vaan enemmänkin juuri kokonaisvaltaisempia tyyli-ideoita omaksuen ja esimerkeistä jo olemassaolevaan tyyliin ideoita poimien.

Pidä huolta vaatteistasi

♥ Säilytä vaatteitasi oikein. Paras tapa on säilyttää niitä väljästi henkareilla taisiististi viikattuna. Liian ahdas säilytys, sullominen mytyssä kaapin perukoille tai väärän mallinen tai muutoin huono henkari voi nuhjaannutta vaatteen ennen aikojaan tai venyttää sen muodostaan.

♥ Pese vaatteesi pesuohjeiden mukaan. Vaatteen hoito-ohjeessa annettu lämpötila on korkein suositeltu pesulämpötila ellei toisin mainita. Nykyisillä pesuaineilla pyykit puhdistuvat tehokkaasti myös matalissa lämpötiloissa (30-40 astetta) ja pesulämpötilaa alentamalla voi säästää energiaa todella paljon. Matalampi lämpötila riittää pyykkäämiseen usein etenkin silloin, jos vaatteet pestään mahdollisimman pian likaantumisensa jälkeen eikä lika ehdi pinttyä kuituihin. Muista kuitenkin, että vaate ei materiaalista riippuen välttämättä puhdistu kunnolla, jos peset sen liian kylmällä tai kuumalla vedellä. Käytä myös pyykille soveltuvaa pesuainetta eli värilliselle pyykille ja valkoiselle pyykille nimenomaan niille tarkoitettuja pesuaineita, sillä se auttaa säilyttämään vaatteissa värit ja pitämään valkoisen valkoisena. Erilaisista pesuaineista löydät lisää tietoa esimerkiksi LV:n nettisivuilta.

♥ Älä käytä liikaa pesuainetta, vaan noudata pakkauksen mukaisia ohjeita. Liika pesuaine ei lisää pesutehoa, vaan ainoastaan hankaloittaa huuhtelua. Liian pieni määrä pesuainetta saattaa jättää pyykit likaisiksi ja liian suuri määrä taas jättää vaatteisiin pesuainejäämiä ja kuormittaa ympäristöä.

♥ Pese täysiä koneellisia, mutta älä täytä pyykkikonetta äärimmilleen. Täysien koneellisten peseminen säästää vettä ja luontoa, mutta liian täyteen ahdetussa koneessa pyykit eivät puhdistu kunnolla. Jos tuntuu, että pienessä taloudessa pyykkien lajittelu ja täysien koneellisten kerryttäminen on haastavaa, voi apua saada pyykin sekaan laitettavista värinsieppaaja-liinoista, joita on saatavilla niin kertakäyttöisinä kuin kestoversioinakin. Ne estävät värejä sekoittumasta keskenään eli vaalean pyykin sekaan voi sujauttaa liinan kanssa tumman tai värillisenkin vaatteen tai tumman pyykin sekaan yksittäisen vaaleamman vaatteen.

Älä pese vaatteitasi liian usein. Moni pesee vaatteitaan aivan liian usein. Ylenmääräinen peseminen paitsi kuluttaa tolkuttomasti turhaan vettä ja energiaa, kuormittaa ympäristöä pesuaineilla ja kuluttaa myös itse vaatteita. Vaatetta ei tarvitse pestä ellei se ole oikeasti likainen ja on jopa vaatteita, joita ei kannata pestä lainkaan. Esimerkiksi villavaatteita ei suositella pesevän juuri lainkaan, vaan useimmiten tuuletus riittää. On myös hyvä vinkki, että vaikka vaatteessa olisi tahrakin, aina sitä ei tarvitse pestä kokonaan. Usein paikallinen tahranpoisto riittää etenkin aroille materiaaleille. Joillekin materiaaleille vesipesu ei sovi lainkaan ja pesulappujen ohjeita kannattaa noudattaa, mikäli haluaa varmistaa, että vaate ei mene pilalle puhdistettaessa.

Raikasta vaate tuulettamalla. Monesti pelkkä tuuletus riittää raikastamaan sen tunkkaisesta hajusta tai tunnusta. Myös höyryttämällä puolikäyttöiseen vaatteeseen saa ryhtiä ja raikkautta. Hienhaju harvoin häviää vaatteesta pesemättä, mutta melkein kaikki muut tuoksut kaikkoavat tuulettamalla.

Suojaa vaatteesi hienhajulta. Hiki on siinä mielessä ikävä tuoksu, että se pinttyy vaatteeseen helposti. Älä jätä hikitahraista vaatetta liian pitkäksi ajaksi pyykkikoriin lojumaan, vaan yritä pestä haiseva vaate mahdollisimman pian, jotta tuoksu ei jämähdä kainaloihin. Sitkeämmin kiinni napanneeseen hienhajuun voi kokeilla avuksi etikkaa, joka on tehokas hajujen poistaja. Lisävinkkejä erityisen sitkeiden hikitahrojen poistoon löydät esimerkiksi täältä. Hankalasti pestäviä vaatteita voi suojata hienhajulta dödön lisäksi pukemalla vaatteen alle esimerkiksi aluspaidan. Ennen muinoin vaatteissa käytettiin erityisiä hikilappuja, joihin hienhaju tarttui itse vaatteen sijaan. Saisikohan sellaisia vielä jostain?

♥ Pese asukokonaisuudet aina samalla kertaa. Pesu kuluttaa aina vaatetta ja saattaa muuttaa sen väriä. Värinmuutos voi olla pientä, mutta korostuu kun pesty vaate yhdistetään pesemättömän kanssa. Pesemällä ylä- ja alaosan yhdessä varmistat, että kokonaisuus säilyy samanvärisenä.

Mieti puolikäyttöisille vaatteille järkevä säilytysratkaisu. Moni kertoo pesevänsä vaatteita senkin takia turhan usein, ettei puolikäyttöisiä vaatteita haluta säilyttää puhtaiden seassa eikä niille oikein ole mitään järkevää säilytyspaikkaa. Yksi vaihtoehto on raivata vaatekaapista yksi hylly tai tangonpätkä puolikäyttöisille vaatteille, jos kaappitilaa on reilusti. Toinen vaihtoehto on jokin kaunis vaatepuu, naulakko tai vaaterekki, joka voi toimia jo itsessään hauskana sisustuselementtinä. Jos tila ei anna mahdollisuutta näille vaihtoehdoille, esimerkiksi kylpy- tai makuuhuoneen oveen ripustettava koukku voi olla yksi paikka, mihin ripustaa päivällä käytetyt vaatteet.

Korjaa, paikkaa ja huolla. Yksi tärkeimmistä vinkeistä on pitää vaatteista hyvää huolta myös korjaamalla, paikkaamalla ja erilaisilla huoltotoimilla. Moni vaate on täysin korjattavissa takaisin käyttökelpoiseksi pienellä parsimisella. Jos omat taidot eivät riitä korjauspuuhiin, vie vaate korjattavaksi osaavalle ystävälle pientä korvausta vastaan tai etsi kotikaupungistasi korjausompelija. Kengät kannattaa aina muistaa suojata kosteudelta ja lialta suojasuihkeella ennen käyttöönottoa sekä uuden sesongin kynnyksellä. Monet vähän kulahtaneeltakin jo näyttävät nahkakengät saa elvytettyä aivan uuteen uskoon, kun ne vain muistaa lankata säännöllisesti. Myös suutaria voi pyytää esimerkiksi kantalappujen vaihdon yhdeyssä huolehtimaan näistä perushuoltotoimista. Vaihdata kenkiisi kantalaput säännöllisesti, jotta korot eivät mene pilalle ja säilytä kenkiäsi siististi. Etenkin arvokkaampien kenkien sisälle kannattaa hankkia puinen lesti, joka pitää kengät muodossaan myös säilytyksen aikana. Anna vaatteiden ja kenkien myös välillä levätä, sillä ne kestävät käyttöä paremmin, kun saavat “palautua” hieman aktiivisten käyttökertojen välillä.

*

Lisää yksityiskohtaisempia vinkkejä pyykinpesuun ja vaatehuoltoon löydät aiemmin tekemästäni postauksesta ja ympäristöystävällisempään pyykinpesuun neuvoja on saatavilla LV:n nettisivuilla. LV:n hellävaraiset ja tuoksuttomat tuotteet sopivat hyvin myös herkkäihoisille ja hajusteallergikoille.

Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, katso myös nämä postaukset:

♥ Arjen pieniä ekotekoja ruokaostoksilla ja keittiössä

♥ Ekologinen sähkösopimus ja 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/11/18

Pikkumustia ja pikkujouluja: tyyli-inspiraatiota talven juhlakauteen

10 30

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Jokos te olette ehtineet olla pikkujouluissa tänä vuonna? Pikkujoulusesonki alkaa olla täällä ja minäkin pääsen kauden ensimmäisiin pikkujoulukekkereihin tällä viikolla! Riippuu vähän juhlien luonteesta, millaisessa vaatetuksessa ihmiset pikkujoulutunnelmia juhlistavat – tyypillisimmillään marraskuun kynnyksellä kaapeista kaivetaan paljetit, glitterit ja joulunpunaiset. Mutta miksipä pikkujoulujen tyyliksi ei sopisi myös klassinen pikkumusta, jonka sanotaan olevan asu tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Olen joskus miettinyt, olenkohan jotenkin kummajainen, kun minulla ei oikein kaapissa ole ollut koskaan sellaista klassista pikkumustaa. Kaipa olen kuitenkin sitten sen verran värikäs persoona ja tykkään kaikenlaisista statement-vaatteista, että koskaan ei tunnu olevan sen klassisen mustan mekon aika. Tiedän kuitenkin, että monelle musta on se vaatekaapin luotettava turvaväri ja pikkumusta helppoudessaan monien juhlien ja tilaisuuksien pelastaja, joten haastoin itseni stailaamaan kaksi talveen sopivaa juhlatyyliä tai pikkujoulu-lookia (pikku)mustan ympärille.

Valitsin jutun mekot Nanson syksyn kokoelmasta ja Nansolta kerrotaankin, että heidän mallistoonsa suunnitellaan aina loppusyksyn juhlakautta ajatellen muutama mekko. Omat valintani olivat klassisen tyylikäs Kuulto-mekko sekä minimalistinen Satu-mekko. Kuulto-mekon juju on naisellinen kietaisuleikkaus selässä ja lisäksi kauniisti laskeutuvasta viskoosineuloksesta valmistetun mekon kankaassa on hauskalla tavalla himmeästi läpikuultava raitakuosi. Satu-mekon yksinkertaisesta mallista puolestaan tekee kiinnostavan siro, kauniisti muotoiltu pääntie (ja kiinnostuneille tiedoksi, että tätä mekkoa saa muuten myös viininpunaisena). Hieman pidempi Kuulto-mekko on ohuempaa ja joustavampaa neulosta ja polvimittaisen Satu-mekon materiaali puolestaan ryhdikästä ja napakkaa.

Ja onhan se totta, musta mekko on ajattomuudessaan, neutraaliudessaan ja helppoudessaan aivan täydellinen vaatekaapin luottovaate ja esimerkiksi napakka ja paksu musta trikoo materiaalina sellainen, että se menee hyvinkin monenlaiseen tilaisuuteen, jos mekon malli vain on hillityn tyylikäs. Jos tyyliin kaipaa hieman pikkujoulusesonkiin sopivaa säihkettä tai twistiä, niin sitä voi hyvin lisätä kokonaisuuteen asusteilla ja meikillä. Tai vaikkapa sukkahousuilla kuten minä näissä lookeissa.

Minä olen se tyyppi, jonka sukkahousulaatikosta löytyy vain mustia ja ihonvärisiä sukkahousuja – ja niitäkään harvoin ehjänä juuri silloin, kun tarvitsisi… Moni teistä ei ehkä tiedä tai muista, mutta Nanson kanssa samaa yritystä on myös sukkahousuja ja sukkia valmistava Vogue, joka sai reilu vuosi sitten uuden pääsuunnittelijan. Pitkän uran Seppälän pääsuunnittelijana tehnyt Eevaliina Frigren loikkasi puikkoihin Voguella ja on sittemmin vienyt mallistoja huimasti eteenpäin.

Kiitos Voguen, tällä kertaa sukkahousukokoelmastani löytyi muutakin kuin reikäisiä ja nyppyyntyneitä mustia sukkiksia. Täydensin näitä juhlatyylejä tämän syksyn sesonkimallistosta löytyvillä kimaltavilla glitter-sukkahousuilla (Vogue Twinkle, 40 den) sekä jatkuvassa mallistossa olevilla ja näin ollen ympäri vuoden kaupoissa myytävillä suloisilla pilkkusukkahousuilla, joissa on muotoileva yläosa (Vogue Swiss Dot Control Top, 15 den). Eli jos tekee mieli pikkuisen kuitenkin kimaltaa, voi mustan mekon kanssa glitteröidä vain säärensä! Itse ihastuin erityisesti noihin pilkullisiin sukkahousuihin – näitä tullaan varmasti näkemään jatkossakin.

Viimeisen silauksen juhlatyylille antavat tietysti meikki ja korut. Kirkkaanpunainen on aina se tyypillinen valinta joulusesongin juhliin, mutta minä halusin olla hieman kapinallinen ja maalasin huulet punaisen sijaan pinkillä. Pikkujoulukauden juhlameikkiin voisivat sopia myös kaikenlaiset kimaltavat silmämeikit, esimerkiksi glitter-rajaus.

Koska itse mekot olivat tässä tapauksessa varsin hillittyjä, halusin tuoda tyyliin vähän ytyä korvakoruilla. Lempikorvisteni joukkoon kuuluvat tupsut olivat ihan omiaan maustamaan selästä avointa ja hiukan läpikuultavaa Kuulto-mekkoa, ja käväisin tässä tyylissä muuten viime viikolla piipahtamassa yksissä taidenäyttelyn avajaisissakin. Yksinkertaisemman Satu-mekon pariksi valitsin puolestaan Kalevala Korun näyttäväs Kosmos-korvikset, jotka ovat ylivoimaiset suosikkini Kalevala Korun kokoelmasta.

Kumpi näistä lookeista, mekoista tai sukkahousuista on enemmän teidän makuunne? Entä tuleeko mieleen muita hyviä tyylivinkkejä pikkujouluihin?

Huikkaan vielä tähän loppuun, että Nanson myymälöissä ovat nyt marraskuun ajan kanta-asiakastarjouksena kaikki mekot sekä Voguen sukkatuotteet -25%, joten jos kaapissa on talven juhliin sopivan mekon kokoinen aukko tai sukkahousu- ja sukkalaatikolla tarvittaisiin päivitystä, kannattaa käydä liikkeissä kurkkaamassa. Alennuksen saa myös verkkokaupassa, mutta siellä on tarjolla vain Nanson tuotteita eli Voguen tuotteet löydät vain kivijalkamyymälöistä. Lisäksi JUURI NYT on menossa Nanson verkkokaupassa kaikille avoin Flash Sale, joka tarjoaa ihan kaikista myynnissä olevista tuotteista 20% alennusta. Jos siis vieläkin kaivelee esimerkiksi se aiemmin syksyllä esitelty villakangastakki tai täydellinen t-paita, niin kannattaa tsekata verkkokaupan valikoima!

Photos: Annika Ollila

Related posts

1/11/18

R-Collection: Suomi-muodin helmiä suoraan Kajaanista

28 77

Jutun vaatteet on saatu blogin kautta.

Jokainen 80- ja 90-luvulla lapsuuttaan elänyt muistaa R-Collectionin anorakit, jollainen jokaisella itseään kunnioittavalla tyyliniekalla piti noihin aikoihin olla. Minulla ei ollut, mutta ihailin kateellisena muiden yllä kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvia anorakkeja. Jossain vaiheessa klassisten anorakkien aika jäi taakse uusien trendien jyrätessä tyylirintamalla ja R-Collection hukkui jonnekin taka-alalle ketjuliikkeiden maihiinnousun myötä.

Laadukasta perus-collegea ja -trikoota (ja niitä anorakkeja) valmistava suomalaismerkki on ollut olemassa edelleen kaikki nämä vuodet ja muistan vielä Helsinkiin muutettuanikin 10 vuotta sitten, että keskustassa oli yksi R-Collectionin liike. Näin aina vastuullisten arvojen ja toimivien perusvaatteiden puolesta liputtavan suomalaismerkin konseptissa potentiaalia, mutta jotenkin en tullut koskaan eksyneeksi kauppaan ostoksille.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen R-Collection pari vuotta sitten räväytti julkaisemalla ihan uudenlaisen kokoelman, unohtamatta silti juuriaan. Mallistossa on edelleen niitä tuttuja anorakkeja, joista brändin menestystarina aikanaan alkoi ja jotka nyt 90-luvun trendien tehtyä uutta tulemistaan, ovat jälleen hyvinkin ajankohtaisia. Turvalliset colleget ja anorakit saivat kuitenkin uudistuneessa kokoelmassa rinnalleen myös paljon muuta kiinnostavaa ja ensimmäistä kertaa vuosiin perinteikäs brändi herätti minunkin mielenkiintoni.

Olen uteliaana seurannut pari viime vuotta R-Collectionin uutta suuntaa ja on pakko sanoa, että se näyttää todella hyvältä. Kun merkki kutsui minut liikkeeseen tutustumaan tämän syksyn ajankohtaiseen kokoelmaan, nappasin poikakaverin matkaan ja valikoimme kuviin suosikkilöytömme. Olin itse asiassa jo viime keväänä miettinyt, että ranskikselle pitäisi ehdottomasti hommata tuo Helsinki-college, joten nyt hän sitten viimein pääsi siinä edustamaan! Ja tosiaan, jos ette olleet vielä Instagramin puolelta bonganneet, niin tässä on Hän nyt siis on.

Tykkään R-Collectionin filosofiassa erityisesti siitä, että melkein koko mallisto on tehty unisex-periaatteella. Kokoelmassa on muutamia erityisesti naisille suunnattuja tuotteita (pari hametta ja naisellisemmalla leikkauksella tehtyä yläosaa), mutta suurin osa vaatteista on suunniteltu mitoituksen ja malliensa puolesta sukupuolettomiksi. Tosin esimerkiksi muhkea harmaa pooloneule on ensisijaisesti kai tarkoitettu naisille, mutta poikakaveriani se ei haitannut ja hän nimesi sen yhdeksi suosikikseen koko mallistosta, kun sopiva kokokin löytyi.

Tämän syksyn kokoelmassa nähdään maanläheisiä värejä: havunvihreää, tiilenpunaista, yönsinistä, poltettua oranssia ja marjapuuron punaista (joka tosin ei päätynyt näihin kuviin, koska ei ole minun värini). Materiaaleissa puolestaan näkyy tällä hetkellä kovin trendikästä vakosamettia, villaa, merinovillaa sekä laadukasta puuvillaa.

Edelleen perheomisteinen yritys valmistaa vaatteensa Suomen Kajaanissa ja Virossa ja osa materiaaleistakin tehdään Suomessa – se on tänä päivänä hyvin harvinaista. Nostan siis hattua, että R-Collection on kyennyt pitämään kiinni näistä standardeista. Pisteitä nostaa myös se, että materiaaleja valitessa on oikeasti mietitty laatua, funktionaalisuutta ja kestävyyttä. Ne ovat vaatteen elinkaaren näkökulmasta tärkeitä seikkoja, jos tarkastellaan kokoelmaa vastuullisuuden näkökulmasta. Jos kiinnostaalukea lisää R-Collectionin arvoista ja tuotannosta, nettisivuilta löytyy hyvin tietoa.

Nyt sitä vain toivoisi, että ihmiset löytäisivät R-Collectionin, sillä se on ainoa edellytys brändi olemassaololle. Merkillä on nykyään oma myymälä Kampissa Fredikinkadulla täällä Helsingissä, mutta sen lisäksi sillä on omat putiikkinsa myös Kajaanissa, Oulussa ja Rovaniemellä sekä liuta jälleenmyyjiä ympäri Suomen ja erittäin tyylikkäästi toteutettu verkkokauppa.

Ranskalainen poikakaverini oli suomalaisesta R-Collectionista aivan innoissaan ja löysi kokoelmasta monta uutta lempivaatetta. Juttelimme, että R-Collectionissa on oikeastaan vähän sellaista samanlaista henkeä kuin vaikkapa japanilaisessa Uniqlossa: toimivaa ja laadukasta perusvaatetta kukkarolle ystävälliseen hintaan. Ja itse näen, että merkillä on ehdottomasti mahdollisuuksia myös maailmanvalloitukseen, sillä kun vastuullinen arvomaailma kohtaa kohtuullisen hintatason ja käytännöllisen, skandinaavisen pelkistetyn designin, siinä on jo aineksia menestysreseptiin.

Helsingin liikkeessä harmiteltiin, että harva mies uskaltautuu putiikkiin sisälle asti ja kun tyttöystävät tulevat ostoksille, poikakaverit jäävät usein ulkopuolelle odottamaan, vaikka suurin osa liikkeen valikoimasta on unisexiä. Että hohoi miehet, rohkeasti sisään vain! Ja valistakaa mimmit poikakavereitanne, että näin kivaa kampetta löytyy nykyään R-Collectionilta – tämän jutun kuvat toimikoot todisteena.

No mitä suosikeiksemme sitten kokoelmasta valikoitui? Poikakaveri rakastaa vakosamettia, joten hänen päällään nähdään vakosamettia kahdessakin eri värissä. Minäkin tykästyin vakosamettiin, mutta valitsin housuista naisellisemman culottes-mallin sekä pöksyihin matchaavan takin, jota on muuten saatavilla myös vaaleanpunaisena. Vakosamettia on mallistossa mukana myös kauluspaidassa ja täytyy sanoa,  että yllätyin, miten hyvältä kokovakosamettinen univormu näytti niin poikakaverin yllä kuin itsellänikin.

Vaikka kokoelman vaatteet ovat pääasiassa unisexiä ja meillä on poikakaverini kanssa tyyliasioissa hyvin samanlainen maku, emme loppujen lopuksi valinneet kokoelmasta juuri mitään samoja vaatteita itsellemme. Ainoa meidän molempien yllä näkyvä vaate on itse asiassa naisille suunnatusta valikoimasta. Poikakaveri nimittäin halusi itselleen myös tuon muhkean pooloneuleen, kun riittävän iso kokokin löytyi. Hän valitsi villapuserosta harmaan version ja minä puolestaan tiilenpunaisen. Lisäksi poikakaveri tykästyi ohuempaan Steve Jobs -henkiseen merinovillapooloon. Molemmat puserot sopivat mahtavasti noiden tiilenpunaisten vakosamettihousujen pariksi. Minä puolestaan valitsin ohuemmasta ja napakammin mitoitetusta neulepoolosta harmaan, jota on saatavilla vain naisten mallina.

Muuten melko pelkistetyssä kokoelmassa nähdään naisten vaatteissa myös vähän kuosia ja hauskalla yöperhoskuviolla koristellut Bug-housut iskivät heti omaan silmään. Herrainhousujen malliset pöksyt voi yhdistää myös samaa kuosia olevaan paitaan, mutta itse valitsin niiden pariksi sinisen mohairneuleen. Jos kuosi ihastuttaa, niin samaa Bug-kuviota nähdään kokoelmassa myös hameessa ja mekossa.

Poikakaveri valitsi lisäksi kokoelmasta tietenkin sen legendaarisen Helsinki-collegen – täytyyhän sitä Pariisin kaduilla vähän pitää Suomi-henkeä yllä. Myös vihreä, vettä ja likaa hylkivällä pinnoitteella varustettu parkatakki on täydellinen sekä Pariisin että Helsingin talveen – pörröinen vuori nimittäin on irroitettava eli takista saa halutessaan tehtyä kevyemmän välikausiversion tai lämpimämmän talviversion vain vetoketjusta huiskaisemalla. Alla näkyvässä lookissa hänellä on myös R-Collectionin pipo ja harmaa flanellipaita.

Miltäs näyttää uusi R-Collection? Joko olette ehtineet tutustua mallistoon tai ylipäänsä rekisteröidä tämän uudistuneen tyylin? Entä näkyykö kuvissa sellaisia lemppareita, mitä haluaisitte itsekin päästä sovittelemaan? Toivon itse kovasti, että moni innostuu sovittelemaan ja ostoksille asti, sillä tälle brändille toden totta toivoisin kovasti kaikkea hyvää, onnea ja menestystä.

Related posts

21/10/18

Koska nyt on pakko…

55 130

Kursori välkkyy tyhjän tekstitiedoston alussa… Olen miettinyt varmaan puolisen vuotta, että mitä sanoisin ilmastonmuutoksesta. Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen pariinkin otteeseen, mutta keskeneräiset aihiot ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi pyörimään luonnoksiin. Tuntuu, että mitä tahansa haluaisin sanoa, se ei riitä. Ahdistaa jo valmiiksi, että yleisö odottaa ja toivoo kannanottoa ilmastokysymyksiin, mutta suurella todennäköisyydellä tuomitsee tekopyhäksi, kun vihdoin uskallan sanoa jotakin. Olen nähnyt niin monen rohkean keskustelunavauksen kääntyvän kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla syyttelyksi, että hetkittäin olen miettinyt, mitä tällaisella postauksella loppujen lopuksi edes voisi saavuttaa. Tai mitä uutta sanottavaa minulla mitenkään tähän kaikkeen enää voisi edes olla?

Siitä huolimatta nyt tuntuu, etten voi enää pysyä hiljaa. Tästä kaikesta pitää puhua, vaikka sitten sen uhalla, että joudun itse maalitauluksi. Koska jos postaukseni herättää edes jonkun miettimään omia kulutustottumuksiaan ja elämäntapojaan kriittisemmin, iso osa tämän postauksen tavoitteista on saavutettu. Nyt on se hetki, kun ihan jokaisen meistä pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä teen tällä hetkellä tämän maapallon hyväksi? Ja mitä juuri minä voisin tehdä paremmin? Miten minä voisin vähentää omaa kuormitustani? Mistä voisin luopua?

*

Kuten varmasti jokainen ajatteleva ja tiedostava ihminen, olen minäkin potenut massiivista ilmastoahdistusta. Erityisen voimallisena muistutuksena tilanteen vakavuudesta ovat toimineet ilmaston tilannetta ja luonnonvarojen hupenemista koskevat uutiset, ensin kansallisen ylikulutuspäivän tienoilla huhtikuussa (yli neljä kuukautta ennen maailmanlaajuista ylikulutuspäivää) ja nyt pari viikkoa sitten IPCC:n ilmastoraportin ilmestyttyä. Näiden tulosten jälkeen ei kellään pitäisi enää olla varaa sulkea silmiään, laittaa päätänsä pensaaseen ja olla välittämättä. Kuinka helposti ahdistus ja ajatukset sitten muutetaan konkreettisiksi teoiksi, se onkin sitten toinen juttu.

Jos kuitenkin lähdetään ihan nollasta, jo se että ajattelee ilmastoasioita ja on niistä huolissaan on ensimmäinen askel. On nimittäin huolestuttavaa, miten moni ei vielä näiden raporttienkaan jälkeen usko ilmastonmuutokseen tai ajattele, että asia varsinaisesti koskisi meitä täällä Suomessa – jopa päättäjätasolla on vallassa ihmisiä (niin Suomessa kuin maailmallakin), joita ei kiinnosta ilmastonmuutos tipan vertaa, kunhan talouskasvu saadaan turvattua. Se, jos mikä, on pelottavaa. Se on erityisen pelottavaa siksi, että IPCC:n tuorein raportti kertoo, että ihan kaikkien pitäisi tehdä PALJON ja äkkiä, jotta tilanne olisi edes jotenkin vielä pelastettavissa. Ja uskon, että siihen meillä on omalta osaltamme kansana mahdollisuus vaikuttaa. Äänestetään seuraavissa vaaleissa eduskuntaan ihmisiä, joille ilmastoasiat ovat tärkeimpien prioriteettien listalla ja vaaditaan päättäjiä kantamaan vastuu siitä, mihin suuntaan Suomen ilmastopolitiikkaa viedään nyt ja tulevina vuosina.

Ahdistusta ei vähennä se, että ilmastokeskustelussa kaikki tuntuvat kilvan syyttelevän toisiaan ja raportit ovat keskenään ristiriidassa. Milloin pahimmaksi syylliseksi nimetään lentomatkailua, milloin pikamuotia ja milloin lihansyöntiä. Toisaalta mietin, onkohan loppujen lopuksi melko epäolennaista kiistellä siitä, mikä edellämainituista on se kaikkein suurin paha, kun on selvää, että ihan kaikilla osa-alueilla on isosti skarpattavaa. Ja niiden lisäksi varmasti todella monella muullakin teollisuudenalalla.

Ahdistavalta tuntuu myös, että tällä hetkellä vastuuroolia ilmastoasioissa tunnutaan sysäävän yksilön harteille. On totta, että meillä jokaisella on vastuu ja suuretkin muutokset alkavat yksilöistä. Silti uskon, että tarvitaan myös suurempia toimia ja voimia. Ihmiset jämähtävät helposti totuttuihin tapoihinsa ja saavutetuista mukavuuksista on vaikeaa luopua. Toisaalta yksi ongelmamme ydin on se, että elämme markkinataloudessa, joka perustuu ajatukselle kuluttamisesta. Ilmastotavoitteisiin pääseminen todennäköisesti vaatisi koko nykyisenlaisen yhteiskuntarakenteen räjäyttämistä ja uudelleen luomista. Sitäkään en osaa sanoa, mitä markkinatalouden romahdus tarkoittaisi työllisyydelle, sillä tänä päivänä todella moni työ liittyy vähintäänkin välillisesti myymiseen ja ostamiseen.

*

Harva pystyy muuttamaan koko elämäänsä kertaheitolla, mutta viimeisimmän ilmastoraportin myötä on selvää, että muututtava on, ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Tässä kohtaa ihan jokaisen tulisi jo katsoa peiliin ja miettiä, miten itse kantaa vastuunsa ilmastotalkoissa. Moni osoittelee ilmastokeskustelussa mieluusti muita ja vähättelee omaa osuuttaan, mutta jos tavoitteisiin halutaan päästä, muutoksia pitäisi tehdä niin yksilötasolla, yrityksissä kuin yhteiskunnankin mittakaavassa.

Niin tärkeää kuin olisikin, että jokainen kantaa kortensa kekoon, niin ei ikävä kyllä tule tapahtumaan ilman jonkinlaista ylempää tapahtuvaa säännöstelyä, verotusta tai sanktioita. Pakko on paras motivaattori ja siksi muutoksia täytyy tehdä myös lainsäädännön keinoin. Vain se on keino pakottaa myös yrityksiä vastuuseen. Todella moni kuluttaja tekee ostopäätökset lompakollaan ja koska vastuullisuus tulee yritykselle yksinkertaisesti kalliimmaksi, halpayhtiö vie vieressä voiton hintakilpailulla. Lainsäädäntö ja verotus olisivat mahdollisuuksia pakottaa yrityksiä tasaväkisesti vastuuseen ja vastuullisuuteen. Samalla voidaan kysyä, miksi esimerkiksi liha- ja maitoteollisuutta tuetaan valtion ja EU:n voimin massiivisesti, kun sekä ilmastoraportit että terveysalan tutkimukset puhuvat yksimielisesti kasvispohjaisen ruokavalion puolesta? Viimeksi eilen julkaistiin artikkeli, jossa kerrotaan, että kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi merkittävimmistä keinoista vähentää omaa ilmastokuormaa.

*

Pikkuruisen Suomen kansalaisena saattaa tuntua, että meidän tekomme täällä pohjolassa ovat täysin merkityksettömiä suurten saastuttajamaiden ja väkiluvultaan paljon merkittävämpien valtioiden rinnalla. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että pelkästään Suomen ilmastossa eläminen ja asuminen kuluttaa valtavasti energiaa. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa ja yltäkylläisyydessä on myös totuttu melkoiseen kuluttamiseen: suomalaiset ovat yksi koko maailman eniten ilmastoa kuormittavista kansoista suhteessa maamme asukaslukuun. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on kuusinkertainen verrattuna esimerkiksi intialaiseen. Toisin sanoen 5,5 miljoonan suomalaisen kulutus vastaa 33 miljoonan intialaisen kulutusta ja monessa muussa länsimaassa tilanne lienee samankaltainen. Samanaikaisesti suuri osa köyhempien maiden hiilijalanjäljestä johtuu globalisaation myötä niihin siirtyneen tuotannon päästöistä eli toisin sanoen niistä tuotteista, joita halpatuotannon maissa valmistetaan myytäväksi meille länsimaalaisille.

Kehittyvissä maissa elintaso kipuaa kovaa kyytiä länsimaiden tasolle ja globaalin keskiluokan kasvaessa miljardeilla seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana olemme tilanteessa, jossa tällä joukolla ihmisiä on mahdollisuus pian kuluttaa samalla tavalla kuin meillä täällä länsimaissa on ollut jo vuosia. Se tarkoittaa ilmaston kannalta katastrofia, mikäli toimiin ei ryhdytä globaalisti nyt heti. Samanaikaisesti maapallon väkiluku kasvaa sellaista vauhtia ja elinolosuhteet käyvät lämpenevän ilmaston myötä monessa paikassa mahdottomiksi. On ihan relevanttia kysyä, että mihin kaikki nämä ihmiset menevät siinä vaiheessa, jos ja kun heidän kotiseudullaan eläminen käy ilmastosyistä mahdottomaksi? Monia suomalaisia ei tällä hetkellä ilmastonmuutos kiinnosta, mutta sen myötä, kun ilmastopakolaisuudesta tulee todellisuutta ja kasvava väkimäärä sekä ilmaston lämpeneminen sotkevat maatalouden ja ruokateollisuuden toimintaa, näkyvät seuraukset viimeistään täälläkin.

Blogimaailmassa ilmastokeskustelun keskiössä ovat olleet bloggaajien omat kulutustottumukset ja erityisesti lentomatkailu. Myönnän, että on välillä vaikeaa olla suurennuslasin alla kaikkine valintoineni ja on varmaa, että monessa asiassa olen kaukana täydellisestä, kuten meistä varmasti suurin osa on. Bloggaajana olen kuitenkin monelle esikuva, josta otetaan mallia – halusin tai en. Vaikka moni parjaa vaikuttaja-termiä, samanaikaisesti bloggaajia vaaditaan kantamaan vastuunsa esikuvina ja uskon, että ihan meillä kaikilla on vaikutusvaltaa omassa elämänpiirissämme – bloggaajilla vielä melkoisesti keskivertotyyppiä enemmän. Ympäristöasiat painavat omassa vaakakupissani tänä päivänä paljon ja yritän jatkuvasti tehdä entistä kestävämpiä valintoja ja kannustaa muita esimerkilläni samaan. Monessa asiassa voisin silti edelleen parantaa.

Monet valinnoistani ja arkisista teoistani ilmaston hyväksi eivät välttämättä näy täällä blogissa ja myönnän, että vaikka lajittelenkin kuuliaisesti jätteeni, syön pääasiassa kasvisruokaa ja mietin kriittisesti, kuinka kauan lämpimässä suihkussa on sopivaa seisoskella, Stellan loistavaa kirjoitusta aiheesta lainatakseni, “tunnen epämääräistä ärtymystä siitä, että kuvittelen tällä puuhastelulla voivani vaikuttaa johonkin”. Siitä huolimatta teen tämän kaiken, koska se tuntuu konkreettisimmalta tavalta kantaa korteni kekoon.

*

Vaikka en kutsu itseäni kasvissyöjäksi, olen suosinut kasvisruokaa jo 15 vuoden ajan ja noin neljän vuoden ajan olen korvannut ruokavaliossani melkein kaikki maitotuotteet kasvikunnan vaihtoehdoilla. Maitoa en ole juonut ikinä muutenkaan ja maitotuotteita ylipäänsä olen käyttänyt aina varsin vähän, mutta syön edelleen toisinaan juustoa, kermajäätelöä sekä kananmunia (aina luomua) ja joskus harvoin lihaakin (tosin punaista lihaa en juuri koskaan ja silloinkin harvoin yleensä riistaa). Ruokavaliostani arviolta noin 90% on kasvisruokaa ja vegaanistakin varmaan liki 80%. Jos jossain voisin vielä parantaa niin siinä, että suunnittelisin ruokaostoksiani ja aterioitani etukäteen paremmin, ettei mitään menisi pilalle ja kompostiin.

Vaikka en osta ruokakaupasta ikinä lihaa ja lähes yhtä harvoin maitotuotteitakaan, moni asia mietyttää ruokaostoksilla silti. On vaikeaa arvioida, kumpi kuormittaa ympäristöä enemmän: pienemmällä hiilijalanjäljellä lämpimässä tuotettu mutta Suomeen kaukaa kannettu vai kotimaassa kasvihuoneessa keinotekoisella lämmöllä ja valolla kasvatettu vihannes. Ahdistaa, että monien hedelmien ja kasvisten kuljettaminen Suomeen kuormittaa ilmastoa melkoisesti. Pitäisikö tiedostavana kuluttajana luopua appelsiineista vai muuttaa jonnekin muualle, että voisi hyvällä omatunnolla syödä hedelmiä? Missä menee maailmantuskan ja yksilön hyvinvoinnin välisen tasapainon raja?

Pelkästään Suomessa eläminen on ilmastosyistä melkoisen epäekologista ja yksin asuminen vieläkin epäekologisempaa. Kimppakämppään en ehkä tässä elämäni vaiheessa taipuisi, mutta olen yrittänyt vähentää asumisen hiilijalanjälkeä pienillä teoilla kuten vaihtamalla ekologiseen sähkösopimukseen ja minimoimalla vedellä lotraamista. Käyn suihkussa päivittäin, mutta en seisoskele siellä turhaan. Jos jossain voisin vielä asumisen osalta parantaa, niin kodin lämpötilaa olisi varmasti varaa hieman laskea, mutta herkästi palelevalle se tuntuu vaikealta. Asun vanhassa talossa, mutta onneksi asuntoni on sentään hyvin lämpöeristetty.

Kierrätän kuuliaisesti roskani ja olen iloinen siitä, että sekajätteen määrä on päivä päivältä pienempi. Voisin silti tehdä vielä kriittisemmin valintoja esimerkiksi sen mukaan, miten tuotteet on pakattu ja välttää siten turhaa roskaa. Kannan kaupassa mukana kangaskassia enkä ota kaupasta mukaan muovisia tai edes biohajoavia hedelmäpusseja – vihannekset ja hedelmät kulkevat kaupan korissa ja kangaskassissa irrallaankin.

*

Mitä tulee liikkumiseen ja matkailuun, arjessa elän varsin pienillä päästöillä. En omista autoa ja kuljen kaupungissa yleensä raitiovaunulla, metrolla, kaupunkipyörällä tai jalkaisin. Ylivoimaisesti suurin syntini hiilijalanjäljen suhteen on lentomatkailu. En ole varmasti matkoineni ollut koskaan sieltä pahimmasta päästä, mutta parantamisen varaa on edelleen. Olen jo nyt vähentänyt lentomatkustamistani muutaman vuoden takaisesta noin puoleen, mutta tällä hetkellä lentojeni määrää lisää parisuhde, sillä poikaystäväni asuu Ranskassa. Tietenkin yritämme miettiä ja suunnitella tapaamisiamme järkevästi myös lentomatkustamisen näkökulmasta, mutta tällä hetkellä suhteemme ylläpito valitettavasti edellyttää jonkin verran lentämistä.

Lomamatkoja minulle ei ole viime vuosina kertynyt kovin montaa, koska en ole kauheasti ehtinyt pitää lomaakaan. Sen sijaan suurin osa matkoistani viime vuosina onkin liittynyt tavalla tai toisella työhön. Työmatkojen määrää olen vähentänyt parin vuoden takaisesta alle puoleen. Tänä vuonna olen puhtaasti ilmastosyistä kieltäytynyt esimerkiksi ilmaisista matkoista New Yorkiin ja Kanariansaarille, koska tälle vuodelle kaukomatkoja kertyy yhteensä kolme muutenkin (ja sekin on mielestäni liikaa yhdelle vuodelle). Kävin tammikuussa omalla vapaa-ajan matkalla ystäväni kanssa Gambiassa tapaamassa hänen sukuaan sekä työreissulla maaliskuussa Meksikossa ja nyt loppuvuodesta tulossa on vielä työmatka hyväntekeväisyystyöhön Tansaniaan muutamaksi viikoksi.

Kieltäydyn nykyään systemaattisesti yhden päivän pressireissuista ja jos matka tuntuu työn kannalta välttämättömältä, yritän aina järjestää reissuni niin, että pystyisin jäämään kohteeseen hiukan pidemmäksi aikaa ja voisin sillä tavoin hyödyntää reissun edes vähän paremmin. Olen myös tänä vuonna alkanut maksaa kompensaatiota lentomatkoistani. Myönnän, että matkailun vähentäminen on minulle itselleni kaikkein vaikein luopumisen paikka, mutta yritän jatkuvasti suunnitella reissujani paremmin ja maksimoida paikallaoloajan niin, ettei tulisi lennettyä aivan lyhyitä pikapyrähdyksiä kuin pakon edessä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, etteikö minulla edelleen ole jano nähdä maailmaa tai etten haaveile yhteisestä lomamatkasta poikakaverini kanssa jossain vaiheessa keskellä pimeintä talvea. Onneksi haaveet eivät vielä kerrytä hiilijalanjälkeä…

Yksi ilmastonmuutoksen pahimmista vauhdittajista on muoti- ja vaateteollisuus. Muodista ja tyylistä bloggaavana minulla on varmasti enemmän vaatteita kuin todella monella muulla ja nykyään mietinkin vaatehankintojani todella kriittisesti. Toisaalta en ole koskaan ollut sellainen viimeisten trendien perässä juoksija, joka uusii vaatekaappinsa sisällön sesongeittain, vaan uskon kestävämpään tyyliajatteluun. Vaikka minulla on paljon vaatteita, vaatekaappini on täynnä luottovaatteita, jotka ovat olleet käytössä vuosikausia ja joita voisin kuvitella käyttäväni vuosikausia tästä eteenpäinkin. Laatu on yksi tärkeimmistä kriteereistäni uusia hankintoja tehdessä.

Ostan vaatteita nykyään lähinnä käytettynä ja vain hyvin harvoin hankin mitään uutena, ja silloinkin vältän halpaketjuja. Menneen vuoden aikana melkein kaikki itse ostamani vaatteet ja tavarat olen hankkinut käytettyinä – viimeisimpänä vintage-keittiötuolini. Se ei kuitenkaan kerro koko totuutta tilanteesta. Saan nimittäin paljon kaikenlaista blogini kautta, mikä vähentää tarpeita ja himoja ostaa itse uutta. Osa tuotteista ilmestyy kotiovelleni pyytämättä ja osaan voin itse vaikuttaa. Myönnän, että olisi vaikea kieltäytyä, kun itselle mieluisa merkki tarjoaa minulle tuotetta omaksi. Toisaalta sanon jatkuvasti ei monille sellaisille brändeille, joiden arvomaailma tai tyyli ei tunnu omalta. Silti ostosteni määrä ei ole koko totuus, koska blogin myötä saan paljon tuotteita ja voi olla, että ilman näitä tuotelahjoja, tuntisin paljon suurempaa tarvetta tehdä vaateostoksia enemmän. Joka tapauksessa totuus on, että pärjäisin paljon vähemmälläkin. Paljon, paljon vähemmällä.

Paras teko ympäristölle on minimoida turha kulutus ja hankkia vain tarpeeseen ja laatua, joka kestää aikaa ja käyttöä sekä on oikeasti oman näköistä. Yksi tärkeä asia on myös pitää niistä omistamistaan tavaroista ja vaatteista hyvää huolta. Kierrätys on hyvä juttu, mutta sen idea vesittyy, jos vähän väliä on kärräämässä jotakin kierrätykseen ja hankkimassa tilalle uutta. Olen todennut joskus, että olen mielestäni epäonnistunut ostopäätöksessäni, jos tuote päätyy sesongin tai parin jälkeen eteenpäin. Tavoitteeni kelpuuttaa kaappeihini vain sellaisia asioita, joihin en kyllästy ja jotka kestävät sesonkien, trendien ja omien makumieltymysten ailahtelut. Useimmiten onnistun tässä, mutta yhä joskus tulee huteja.

*

Olen todennut, että parhaita keinoja välttää turhaa tavaranhimoa on yksinkertaisesti pysytellä poissa kaupoista ja verkkokaupoista. Useimmiten “tarve” syntyy vasta siinä vaiheessa, kun näkee jotakin, mitä himoitsee. Toisaalta on hyvä harjoittaa itsekuria ja muistutella itselleen, että ihan kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse. Monia tyyli-ideoita voi soveltaa jo olemassaolevan vaatevaraston antimilla ja itse inspiroidun jatkuvasti katumuodista, lookbookeista ja muiden bloggaajien tyyleistä yhdistelemään omia vaatteitani uusilla tavoilla.

Yritän täällä blogissa jatkuvasti miettiä sitä, miten voisin entistä paremmin tuoda esille kestävää tyyliajattelua. Varmaan paras keino on vain painottaa laadun ja oman tyylin löytämisen merkitystä sekä käyttää sinnikkäästi samoja omia lempivaatteita myös kuvissa, vaikka niiden kuvaaminen blogiin uudelleen ja uudelleen tuntuukin joskus tylsältä. Ehkä hyviä juttuideoita voisi olla tulevaisuudessa näyttää entistä enemmän esimerkkiä, miten saman vaatteen voi pukea monella eri tapaa ja auttaa siten muitakin näkemään oman jo olemassaolevan vaatevarastonsa potentiaalia. Olen myös yrittänyt painottaa entistä enemmän esimerkiksi shoppailuvinkeissäni nimenomaan kestäviä tyyli-ideoita sekä second hand– ja vintage-muotia.

Ylipäänsä olen miettinyt blogin teemojen kautta yleisemminkin sitä, millaisia arvoja haluan edistää. Siksi pyrin muotijutuissakin tuomaan aina jotakin kestävää näkökulmaa esille enkä toisaalta halua, että blogini on pelkkää pintaa. Aiheiden kirjossa haluan nostaa kauniiden ja pinnallisten asioiden ohella esille myös aineettomia iloja ja elämyksiä (kulttuuria, palveluita, hyvää musiikkia, yms.) sekä antaa ajattelemisen aihetta hyvinvointiin, terveyteen, ihmissuhteisiin ja elämään liittyen. Siksi en allekirjoita ajatusta, että bloggaaminen olisi pelkkää kuluttamiseen kannustamista. Muotia blogini sisällöstä on kuitenkin viime kädessä melko pieni osa.

Bloggaajat nähdään usein ilmastokeskustelussa kerskakulutuksen räikeimpänä huippuna ja välinpitämättömyydessään ja itsekkyydessään vaarallisena innoittajana seuraajilleen. On totta, että blogien ja Instagramin maailma edustaa joiltakin osin juuri näitä asioita, mutta on hiukan ristiriitaista, että usein se kriittisin palaute kohdistuu juuri heihin, jotka ovat teoillaan ja sanoillaan jo osoittaneet pohtivansa näitä asioita. Loput jatkavat onnellisina kulutusjuhlaansa ja postailevat bikinikuvia viikoittain vaihtuvista kohteista yleisön nakuttaessa tykkää-nappia ihanille auringonlaskuille rannalla ja inspiroiville asukuville, joiden vaatteita ei sen jälkeen näy kuvissa enää koskaan. Keskustelua ilmastosta ja vastuullisuudesta käydään hyvin rajatun joukon kesken ja usein he, joiden pitäisi ehkä muuttaa toimintaansa kaikkein eniten, miettivät koko asiaa kaikkein vähiten. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Omassa kohtalaisen tiedostavassa sosiaalisessa piirissään sitä potee helposti ahdistusta ja syyllisyyttä aika pienistäkin asioista. Että tuli nyt ostaneeksi niitä toiselta puolen palloa Suomeen asti raahattuja avokadoja, syöneeksi pari kertaa kesässä kermajäätelöä, hankkineeksi halvat sukat ketjuliikkeestä, viivytelleeksi lämpimässä suihkussa minuutin-pari kauemmin kuin olisi ollut tarpeen ja reissanneeksi sillä kesän ainoalla lomaviikolla Berliiniin Tampereen sijaan. Kuten todettua, voin varmasti tehdä vielä paljon enemmän ja paremmin, kun tsemppaan lisää, mutta on silti välillä hyvä muistaa, että myös me ilmastoahdistuksen kourissa tuskailevat elämme melkoisessa kuplassa. Valitettavasti aika monella ei tässäkään maassa ole kiinnostusta tai yksinkertaisesti kapasiteettia miettiä ilmastoasioita, jos elämän prioriteetit ovat aivan toisaalla tai vaikkapa ihan tavallisesta arjesta selviytyminen tuottaa haasteita päivästä toiseen. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Toisaalta tunnen monta ihan fiksua ihmistä, joilla olisi täysi mahdollisuus elämäntilanteensa ja -piirinsä sekä henkisen kapasiteettinsa ja materiaalisten resurssiensa puolesta uhrata muutama ajatus myös ilmastolle, mutta jotka eivät sitä syystä tai toisesta tee. Näillä ihmisillä ei ole mitään tekemistä blogien kanssa (ja veikkaan, ettei suurin osa heistä ole eläissään lukenut ainoatakaan blogipostausta tai seuraa somessa yhtäkään IG-staraa), mutta he matkustavat niin paljon kuin suinkin pystyvät, koska kokevat ansainneensa sen rentouttavan lomareissun ja haluavansa nähdä maailmaa (kukapa meistä ei) vielä, kun voivat. He reissaavat, koska elämän- ja rahatilanteen puolesta se on heille mahdollista. Minulla on kavereita ja tuttuja, jotka ovat käytännössä joka kuukausi vähintään yhden viikonloppureissun verran ulkomailla murehtimatta lentomatkojensa päästöjä pätkääkään. Tuntuu hullulta, että joku periaatteessa varsin sivistynyt ja kouluttautunut ihminen voi vielä tänä päivänä täysin vailla omantunnon tuskia elää niin. Samaan aikaan se on valitettavasti monella tapaa silmiä avaavaa. Juuri siksi tarvitaan niitä isompia linjauksia.

Vaikka kaikkien näiden suurten kysymysten ja maailmantuskan äärellä voi tuntua siltä, että yksilöllä ei tässä kokonaisuudessa ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhtään mihinkään, kannattaa silti muistaa, että ruohonjuuritason liikehdinnästä ne suuretkin vallankumoukset on aloitettu. Omaa moraalista vastuutaan ei voi ulkoistaa vaikuttajille, “suurille saastuttajamaille”, yrityksille tai poliitikoille, vaan meillä kaikilla on valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa.

Jos tästä huolestuttavasta ilmastotilanteesta on löydettävä jotain hyvää, niin vihdoin ilmastonmuutoksesta puhutaan joka puolella eikä toivon mukaan kovin moni enää voi täysin ummistaa silmiään vallitsevalta tilanteelta. Jos halutaan oikeasti saada muutosta aikaan, niin ehdotan, että tästä eteenpäin keskitytään tässä ilmastokeskustelussa syyttelyn ja sormien osoittelun sijaan ennemmin siihen, mitä itse voimme tehdä paremmin ja vaaditaan vastuuta niiltä, joille olemme äänestämällä valtaa suoneet. Kerrotaan myös yrityksille, millaisia arvoja niiltä odotamme. Yksilötasolla uskon, että syyllistämisen ja hyökkäävän osoittelun sijaan kaikkein parhaita tuloksia saavutetaan jakamalla tietoa, kannustamalla ja positiivisen kautta – hyökkäys saa usein vain aikaan vastareaktion ja kohteensa puolustuskannalle.

Muutoksia tulee tehdä, mutta kukaan ei kykene muuttamaan koko elämäänsä yhdessä yössä. Kun huomaamme, että joku on ottanut askeleita parempaan suuntaan, ei hyökätä kertomaan, mitkä kaikki asiat ovat edelleen pielessä, vaan tsempataan jatkamaan oikeaan suuntaan. Syyttely lannistaa ja saattaa lässäyttää lupaavastikin alkaneen tien kohti suurempaa muutosta. Jos jollekulle ajatus vegaaniksi ryhtymisestä on mahdoton, voisiko liharuokapäiviä vähentää viikossa seitsemästä aluksi vaikka muutamaan? Jos matkustamisesta ei ole mahdollista kokonaan luopua, voisiko tapojaan silti tutkia kriittisesti, vähentää lentämistä ja maksaa kompensaatiota matkoistaan? Jaetaan hyviä vinkkejä, neuvotaan, autetaan, näytetään myönteistä esimerkkiä ja kannustetaan kestävämpiin valintoihin.

Tätä tekstiä aloittaessani en oikein osannut sanoa, millainen siitä syntyisi. Enkä lopulta tiedä, toiko oma vuodatukseni keskusteluun juuri mitään lisää, mutta toivon, että tämän jälkeen tiedätte vähintään sen, että kyllä niitä ilmastoasioita pohditaan ja murehditaan täällä näppiksen äärellä useinkin, vaikka se ei aina kulkeudu sanoina riveille asti. Kamppailen vähän väliä itsekkäiden halujeni ja syyllisyydentuntojen ristitulessa yrittäessäni tehdä valintoja, jotka tekisivät sekä omasta elostani täällä pallon päällä helpompaa ja mukavampaa, että olisivat myös ympäristölle mahdollisimman vähän kuormittavia.

Meidän kaikkien pitää ilmastonmuutoksen edessä todennäköisesti luopua paljostakin ja muuttaa totuttuja tapojamme. Minulle esimerkiksi ravintoasiat ovat kohtalaisen helppoja mutta vaikkapa lentomatkailun vähentäminen nykyisestä vaikeampaa. Minulla ei ole omia lapsia, mutta en myöskään usko, että voisin vain ilmastosyistä luopua haaveestani saada oma perhe, vaikka uusien ihmisten tuottaminen tälle ylikansoitetulle pallolle onkin hiilijalanjäljen näkökulmasta kaikkein haitallisin asia, jonka voimme ilmastolle tehdä. Sen sijaan mietin, mitä konkreettista hyvää voisin tehdä kompensoidakseni omaa kuormitustani tällä pallolla. Ehkä ryhdyn sijoittamaan uusiutuviin energianlähteisiin… Ja muistetaanhan, että ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänestäminen on ilmaston näkökulmasta todella tärkeä tapa vaikuttaa!

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että emme ahdistuksemme keskellä sulje silmiämme. Puhutaan tästä kaikesta läheistemme kanssa ja omissa kanavissamme, ei saarnaten ja syytellen, vaan faktoihin nojaten, ymmärrystä edistäen ja parempiin valintoihin kannustaen. Koska nyt on pakko.

Ilmastoaiheesta ovat kirjoittaneet minusta hyviä pohdintoja blogeissa muun muassa Stella Harasek, Aamukahvilla-blogin Henriikka, Happy days -blogin Ida, Madventuresin Riku Rantala, Vilma P., Destination HappinessTyhjä ajatus, Julia Toivola ja myös No Filter -podcastin uusimmassa jaksossa on pohdiskeltu ilmastonmuutosta. Myös Juliaihminen, Ida365 ja Musla lähestyvät elämää usein vastuullisista näkökulmista käsin. Muistakin kiinnostavista postauksista sekä blogeista voi vinkkailla kommenttiboksin puolella.

Alta löydät myös muutamia omia postauksiani, joissa on vinkkejä kestävämpiin ja vastuullisempiin valintoihin.

♥ Arjen ekotekoja: ekologinen sähkö + 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Photos: Jenni Rotonen, Annika Ollila & Vesa Silver

Related posts