5/05/14

Sopivan kuntokeskuksen metsästys

14 29 P5051709.JPG

Terkkuja treenirintamalta! Minun on ollut tarkoitus kirjoitella treenijutuista reaaliajassa, mutta jotenkin aihe on vain jäänyt jonnekin treenikassin pohjalle pyörimään. Nyt olisi aikeissa ryhdistäytyä itse liikkumisen ohella myös kirjoittelussa, joten tuumasin, että aloitetaan tällaisella väliaikakatsauksella. Palaan varmaan joihinkin aiheisiin vielä tarkemmin tässä myöhemmin – ainakin ravinnosta sekä treeniohjelmasta olisi tarkoitus tehdä vielä juttua, mutta tällä kertaa on luvassa yleisluontoista tarinaa treeniprojektin alkuvaiheista ja kuntokeskuksen valinnasta.

Kertoilin jo aiemmin keväällä, että päätin palkata itselleni personal trainerin, jotta pääsisin treenaamisessa kunnolla alkuun. Ehdimme jo tavata alkukartoituksen merkeissä PT:n kanssa, kun havahduin siihen, ettei minulla ole voimassa olevaa salijäsenyyttä minnekään. Olen aiemmin ehtinyt kokeilla pariakin kuntokeskusta, mutta nyt minulla ei oikein ollut mitään ajatusta siitä, mikä olisi minulle sopivin. PT ehdotti Motivusta, sillä se oli hänelle toisen asiakkaan kautta tuttu sali, mutta päätin silti tutkailla hiukan vaihtoehtoja.

Eipä kai noissa perinteisissä kuntokeskuksissa niin valtavan suuria eroja olekaan, joten yritin miettiä, mikä minulle olisi valinnassa kaikkein tärkeintä. Ylivoimainen ykköskriteerini oli, että keskuksen olisi oltava lähellä kotiani, näppärän kulkuyhteyden päässä sekä helposti päivittäisten reittieni varrella. Olen nimittän huomannut, että kun salilla käyminen ei ole se lempijuttuni maailmassa, siitä tulee luistettua mitä moninaisimpien tekosyiden varjolla. Vaikka Helsingin keskustassa kaikki on suhteellisen lähellä, olen huomannut, että kun lähteminen tuntuu alun alkujaankin vaikealta, siitä tulee liki mahdotonta, jos treenipaikalle päästäkseen pitää nähdä yhtään enemmän vaivaa. Halusin siis minimoida treenipaikalle kulkemiseen kuluvan ajan ja matkan.

Sijainti oli ehdoton ykköskriteerini, mutta oli niitä muutama muukin. Koska aloittelijalle kynnys ylipäänsä mennä salille on korkea, halusin että valitsemani sali olisi sellainen, jossa aloittelijakin voisi tuntea olevansa kotonaan. Ei siis mitään liian pro-meininkiä minulle tässä vaiheessa, kiitos! En ole erityisen suuri ohjattujen tuntien ystävä, joten tuntivalikoimalla ei ollut minulle kamalan suurta merkitystä – suunnitelmissani oli, että käyttäisin salikorttia pääasiassa nimenomaan kuntosalilla käymiseen. Tunneista minua voisivat satunnaisesti kiinnostaa esimerkiksi ohjatut venyttelyt, mutta muuten en oikein ole ryhmätunti-ihmisiä. 

P5051725.JPG

Tunnelmat korkealla ennen päivän treeniä. ;)

Personal trainerini tosiaan ehdotti minulle Motivusta siitä syystä, että toisella hänen asiakkaallaan on sinne jäsenyys ja sali on hänelle itselleen siksi tuttu. Minulla ei ollut kyseisestä keskuksesta oikein mitään tietoa entuudestaan, mutta aloitin kartoitukseni selvittämällä, missä Motivuksen salit sijaitsevat. Alku näytti lupaavalta sillä kaikki neljä Helsingin kantakaupungissa sijaitsevaa salia ovat täydellisesti reittieni varrella: Kampissa Narinkkatorin kupeessa, Stockmannin yläkerrassa, Töölöntorin laidalla sekä Ruoholahden kauppakeskuksessa. Päätökseni oli melkein jo sillä sinetöity, mutta tsekkasin nyt vielä muutkin perustiedot. Motivuksen nettisivuja tutkimalla selvisi, että kolme noista lähistöllä sijaitsevasta kuntosalista on tarkoitettu vain naisille. En ole ennen käynyt vain naisille suunnatulla salilla, mutta jostain syystä pidin ajatuksesta. Plussaa kuntokeskus sai myös siitä, että Töölössä sijaitseva sali on avoinna vuorokauden ympäri, joten treenaamaan voi mennä todella joustavasti oman aikataulun mukaan – ihan kuin siis haluaisin treenata keskellä yötä tai jotain muuta erikoista, mutta jotenkin se tuntui silti plussalta. :D Kaikki perusjututkin tuntuivat olevan kohdallaan, joten päätin kallistua Motivukseen.

En ole kovin montaa kertaa elämässäni itse ollut aloitteellinen osapuoli blogiyhteistyön suhteen, mutta nyt oli sellainen hetki, että päätin kokeilla. Koska tiesin, että tulisin kirjoittelemaan näistä treenijutuista blogiin joka tapauksessa oman kuntoprojektini tukena, tuumasin, että asia voisi kiinnostaa valitsemaani kuntosaliakin. Niinpä kilautin Motivukselle ja kysäisin, olisivatko he kiinnostuneita jonkinlaisesta yhteistyöstä. Kuntokeskuksen yhteyshenkilö innostui ajatuksesta heti ja näytti vihreää valoa kollaboraatiolle. Käytännössä Motivus siis sponssaa minulle salikortin, mutta mitään kamalan tiivistä yhteistyötä ei ole suunnitelmissa. Ei siis pelkoa, että kuntokeskuksen nimi tulee vilkkumaan täällä jokaisessa treenipostauksessa, mutta mahdollisesti jotain mukavia yhteistyöjuttuja on teillekin jossain vaiheessa luvassa. Ja tällä viikolla Motivuksen 30-vuotissynttäreiden kunniaksi jo jotakin. :)

Seuraavassa treenipostauksessa on luvassa tunnelmia ensimmäisiltä salitreenikerroilta ja päivitystä siitä, mihin tähän mennessä on päästy – ei kyllä vielä kovin pitkälle, heh. Missä salilla tai kuntokeskuksessa te muut käytte treenaamassa ja mitkä olivat omat tärkeimmät kriteerinne salin valinnassa?

P5051726.JPG

Aivan ryytyneenä jalkatreenin jälkeen. Joskin pahin hiki ja punoitus ehtivät jo laantua loppuvenyttelyiden aikana.

PS. Minulla ei ikinä ole näihin treenipostauksiin mitään kuvitusta, koska en kehtaa/uskalla napsia kuvia siellä kuntosalilla. Nyt kaikki treeniselfie-kuningattaret, valakaa meikäläiseen uskoa ja rohkeutta, niin saisin joskus jotain kuvamatskuakin sieltä salilta! Ehkä pitää nakittaa PT ottamaan kuvia? Tänään saldo jäi yhteen epämääräiseen lenkkariräpsyyn räntäsateessa matkalta salille sekä ennen- ja jälkeen treenin -otoksiin pukuhuoneessa, haha. Edistystä kuitenkin, että muistin edes ottaa kameran mukaan. ;)

PPS. Nuo kuvassa vilahtavat Adidaksen Adizero Prime Olympics -lenkkarit on saatu blogin kautta. Sotshin olympialaisille omistetut lenkkarit ovat ehkä parhaat jalassa ikinä! Plus aivan superkivan näköiset. Niitä pitänee esitellä vielä paremminkin – voisin asua ja elää nuo lenkkarit jalassa. <3

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/03/14

Missä mun lihakset on?

14 33 20226302.jpg

Siitä on nyt muutama viikko, kun kerroin, että aion hiljalleen alkaa kirjoitella treenipostauksia jälleen. Kiitos teille aivan ihanasta vastaanotosta ja tsemppauksesta kuntoprojektini suhteen! Oli tosi kiva lukea, että niin monia kiinnostavat meikäläisen treenihöpinät. Olen tuosta edellisestä blogijutusta lähtien suunnitellut seuraavan tekemistä, mutta jotenkin ikinä ei ole ollut aikaa ja sopivaa hetkeä tarttua aiheeseen. Todellisuudessa olen jo hiljalleen tässä taustalla aloitellut salitreeniä uudelleen, mutta en ole vain ehtinyt raportoida siitä reaaliajassa. Minulla on vaikka kuinka monta postausideaa ja päänupissa, mutta tuumasin, että parasta lienee aloittaa ihan alusta. :)

En ole koskaan ollut mikään intohimoinen salitreenaaja, mutta jonkinlaista pientä kokemusta minulla on ollut salilla käymisestä ennestäänkin. Puolimaratonille treenatessani kävin säännöllisesti nostelemassa rautaa (hehheh) pari-kolme kertaa viikossa ja siinä ajassa ehti hieman tuloksiakin jo saavuttaa. Tulosten näkyminen itsessään oli jo sen verran palkitsevaa, että kasvava haba houkutteli palaamaan salitreenin äärelle sinnikkäästi viikko toisensa jälkeen. Toki aloittelijaa hommassa auttoi merkittävästi myös kesän ajaksi käyttöön puolimaraton-projektia varten saamani personal trainer, joka jeesasi minut salitreenissä alulle ja teki minulle saliohjelman. Jotenkin sen puolimaratonin jälkeen kuitenkin myös salilla käyminen vain jäi juoksemisen tavoin. Olin saavuttanut tavoitteeni ja yhtäkkiä olikin vaikea löytää motivaatiota palata salille.

Puolimaratonin juostuani taukoa tuli salitreenin osalta varmaan melkein pari vuotta niin, etten käytännössä tehnyt minkäänlaista lihaskuntoharjoittelua. Lopulta Esportin kanssa tekemäni yhteistyö sai minut raahaamaan itseni salille uudelleen. Tälläkin kertaa olennaisesti jeesaamassa oli personal trainer, jolle toden totta oli käyttöä, koska parissa vuodessa kaikki tekniikka ja se vanha saliohjelmakin oli ehtinyt autuaasti unohtua. Jaksoin jonkin aikaa rehkiä lihaskuntotreenin kanssa, mutta kun kiireisessä arjessa ja burn outin partaalla oli luovuttava jostakin, se sai olla salitreeni, joka ei edelleenkään kuulunut lemppareihini liikunnan osalta, vaikka hyödyllistä onkin. 

20226323.jpg

Yhtäkkiä havahduin tuossa viime syksynä siihen, etten ole tainnut käydä säännöllisesti tekemässä mitään kuntosaliin viittaavaakaan varmaan liki kolmeen vuoteen. Oivallus ei tullut sitä kautta, että olisin millään tavalla kaivannut painojen kanssa puuskuttamista, mutta huomasin vain oman voimattomuuteni ja turhauduin. Minusta alkoi nimittäin jossain vaiheessa tuntua balettitreeneissä siltä, että en edisty sellaista tahtia kuin haluaisin. Ja yksi suurimmista ongelmistani tuntui olevan lihasvoiman puute. Moni liikkeistä jäi puolitiehen, koska lihaksissani ei ole riittävästi voimaa ja samaan aikaan tuntui siltä, ettei kehitys tapahdu riittävän vauhdilla pelkän balettiharjoittelun turvin.

Koko balettiharrastushan on siis todellisuudessa yhtä suurta kehityskohdetta lihasvoimasta notkeuteen ja kehonhallinnasta liikekieleen, puhumattakaan siitä tekniikasta. :D Mutta erityisesti minua turhautti se, että jalka ei nouse, koska minulla ei vain ole riittävästi voimia nostaa sitä. Kuvittelin että rautakangen notkeuden omaavalla ihmisellä notkeus (tai siis sen puute) olisi baletissa suurempi ongelma, mutta väärässäpä olin. Ja tämä havainto ei niinkään kerro notkeuteni kehityksestä, vaan enemmän siitä, miten surkean vähän voimaa lihaksissani on. Valitettavasti. Ja siinä kohtaa tuli tunne, että jotain on tehtävä.

20226443.jpg

Tiesin alusta alkaen, ettei minulla olisi osaamista taikka motivaatiota aloittaa salilla käymistä yksin näin monen vuoden tauon jälkeen, varsinkaan kun salitreenistä ei ollut koskaan muodostunut minulle sellaista säännöllistä rutiinia. Koska edellisestä käynnistä oli vuosia, oli lähinnä sellainen olo, että kaikki ne vempaimet näyttivät joltain keskiaikaisilta kidutusvälineiltä eikä minulla ollut aavistustakaan, miten niitä kuuluisi käyttää. Saati mitä minun oikestaan siellä salilla edes pitäisi tehdä. Ja tekisinkö sen vähän edes oikein, mitä sinne menisin tekemään. Koska asioiden tekeminen painojen kanssa väärin on varmaan yksi helpoimpia tapoja hajottaa oma kehonsa, totesin tarvitsevani tässä hommassa jonkun ulkopuolisen apua. Ja päätin palkata itselleni personal trainerin.

Päätökseni palkata personal trainer ei oikeastaan syntynyt täysin omasta päästäni. Asia tuli nimittäin puheeksi erään puolitutun tyypin kanssa, jonka sain kuulla perustaneen personal training -yrityksen. Hän sitten ohimennen ehdotti, että ryhtyisi “valmentamaan” minua ja pienen harkinnan jälkeen suostuin ehdotukseen. Olisin varmasti voinut pyytää apua joltain salilla ahkerasti käyvältä kaveriltakin, mutta totesin tarvitsevani sen verran kädestä pitäen tapahtuvaa neuvontaa, etten viitsisi rasittaa ystäviäni moisella. Ja nytpähän maksan siitä hyvästä, että joku oikeasti neuvoo ja opastaa, tekee minulle relevantin saliohjelman, auttaa kokonaisvaltaisen suunnitelman tekemisessä ja myös piiskaa sitten tarvittaessa persuksille. Sekä vahtii, että teen liikkeet teknisesti oikein, mikä tosiaan alkuvaiheessa voi vaatia hieman harjoittelua.

20226309.jpg

PT:n palkkaaminen tuntui tietysti alkuun rahallisesti aika suurelta sijoitukselta, mutta samaan aikaan mietin, että käytän oikeasti tässä rahaa omaan hyvinvointiini. Voisiko sitä juuri paremmin rahojaan käyttää? PT myös nosti esiin sen ajatuksen, että eihän treenejä hänen kanssaan ole tarkoituksenakaan jatkaa ikuisesti, vaan ideana on se, että hän auttaa minut alkuun tässä kuntoprojektissa niin, että opin treenaamaan salilla myös itsenäisesti ja saan siitä tehtyä rutiinia. Sen jälkeen minulla on eväitä treenata yksin vaikka koko loppuelämä – kunhan vain itse piiskaan itseni liikkeelle. Tässä alkuvaiheessa tarvitaan todennäköisesti hieman sitä patisteluakin. Tunnen itseni ja tiedän, että olen melko mukavuudenhaluinen tyyppi, enkä välttämättä saa itsestäni kaikkea irti, jos treenaan itsekseni. Tiedän myös, että kiireen keskellä tulee helposti jätettyä treeni väliin, joten sovitut treenitapaamiset PT:n kanssa saavat minut myös menemään kiltisti sinne salille. 

Toiveet ovat siis korkealla ja tuntuu, että olen oikeasti nyt panostanut tähän juttuun ja motivoitunut tekemään lihaskunnolleni jotain useistakin syistä. Parit salitreenit ovat jo PT:n kanssa takana, mutta niistä kerron sitten seuraavassa jutussa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku muukin joskus turvautunut personal trainerin apuun ja millaista buustia saitte siitä omaan treenaamiseenne? 

20226333.jpg

Photos: Old Visuals / Lehtikuva (yhteistyössä STT-Lehtikuvan kanssa)

Related posts

6/03/14

Kurkistus treenikassiin pitkästä aikaa…

14 19 P1012238.JPG

Osa teistä varmaan onkin huomannut, että Pupulandiassa ei ole enää aikoihin nähty treenijuttuja. Fit-lehden sivuilla noin 3 vuoden ajan pitämäni Treenikassialma-blogi kuopattiin jossain vaiheessa viime vuonna ja myönnän, etten jäänyt kaipaamaan. Jotenkin treenijutuista kirjoittelu oli jo pitkään tuntunut vähän pakkopullalta ja se näkyi myös blogin kirjoitustahdissa. Oli siis oikeastaan helpotus, kun sain jättää sen vaiheen taakse, vaikka toki treenibloggailuun liittyi monia kivojakin hetkiä.

Mietin toisinaan niitä aikoja, kun raportoin täällä blogissa vuonna 2009 ensimmäisestä ikinä tekemästäni juoksulenkistä. Se oli kamalaa – juokseminen siis. Pikkuhiljaa teidän lukijoiden, kavereiden ja lopulta matkaan avuksi saamani personal trainerinkin avulla homma lähti sujumaan ja selvitin viimein tieni puolimaratonin maaliviivan yli. En olisi ikinä uskonut selviytyväni moisesta koettelemuksesta, mutta niin siitä vain suoriuduttiin. Suurempana saavutuksena antiurheilija minussa piti silti sitä, että koitokseen harjoitellessani olin päässyt sellaiseen kuntoon, että 10 kilometriä sujahti aamulenkkinä melko kivuttomasti. Se tuntui uskomattomalta, kun otti huomioon, että aloittaessani juoksemisen, en tainnut pystyä juoksemaan kerralla edes kahta kilometriä.

P1012209.JPG

Uskomattoman arvokasta matkallani ensimmäiseltä lenkiltä puolimaratonille oli nimenomaan teidän lukijoiden tsemppaus. En löytänyt treeni-idoleita sporttiblogien timmeistä mimmeistä, koska aloittelijalle himourheilijoiden tavoitteet ja treeniohjelmat tuntuivat niin älyttömän kaukaisilta, suorastaan mahdottomilta saavuttaa. Oli vapauttavaa saada kertoa olevansa juuri niin tumpelo sohvaperuna, mitä todellisuudessakin olin. Oli puhdistavaa myöntää, että juokseminen tuntui kamalalta ja saada tsemppauksia teiltä, kun hyvin menneen lenkin jälkeen tai mikä vielä tärkeämpää: kun se oli epäonnistunut täysin. Oli myös aivan huikean motivoivaa, kun sain kommenteista lukea innostaneeni muitakin sohvaperunoita lenkille uhmaamaan omaa fysiikkaansa.

Niitä alkuaikojen treenifiiliksiä olen kaivannut niin blogiin kuin oikeasti sinne treenisalillekin. Juoksemaan en varmaankaan enää innostuisi. Se oli aikanaan luonteva valinta: köyhän opiskelijan ja liikuntalusmun vaakakupissa painoivat ilmaisuus, helppous ja tehokkuus. Juokseminen ei maksanut mitään, ei ollut riippuvaista muiden luomista aikatauluista eikä siinä voinut huijata tai lepsuilla. Sittemmin kadotin intoni juoksemiseen, vaikka jossain vaiheessa olin oppinut jopa pitämään siitä. 

P1012218.JPG

Ehti kulua muutama vuosi, kun haahuilin urheilun saralla löytämättä sellaista aitoa intoa oikein mitään lajia kohtaan. Kokeilin vähän vaikka mitä, mutta sitä omaa juttua ei vain tuntunut löytyvän. Minulle ajatus siitä, että rakastaisi jotain lajia niin paljon, että oikeasti haluaisi vain takaisin sinne treenaamaan uudelleen ja uudelleen, tuntui aivan absurdilta. Mutta lopulta lähes toivottomalta jo näyttänyt tilanne sai uusia käänteitä. Esportilta minut houkuteltiin kokeilemaan squashia muistuttavaa racketballia, johon hurahdin melkein heti. Eihän se edes tuntunut urheilulta kaiken sen hauskanpidon lomassa. :)

Pian racketballin löytämisen jälkeen innostuin toisestakin lajista. Blogini kautta päädyin kokeilemaan Footlightille muutamaa tanssituntia ja ennen kuin huomasinkaan, aikuisbaletti vei minut mennessään. Ja mikä hulluinta, päädyin jopa mukaan Wannabe Ballerinas -tanssiryhmään. Kaikista näistä kivoista käänteistä huolimatta minusta tuntui, että treenaamisesta oli jotenkin vaikea kirjoittaa muille. Kun omat lajit olivat vakiintuneet, aiheet tuntuivat oman pään sisällä kiertävän kehää ja oli hankalaa keksiä mitään uutta näkökulmaa blogijuttuihin. Ja niin se kirjoittelu sitten vähitellen vain jäi…

P1012219.JPG

Nyt olen kuitenkin taas löytänyt uutta intoa paitsi liikkumiseen, ehkä myös siitä kirjoitteluun. Olen nimittäin päättänyt aloittaa uuden kuntoprojektin, johon sisältyy myös salilla käymistä. (APUA!) En ole käynyt salilla varmaan kolmeen vuoteen ja se pelottaa suoraan sanottuna aivan perkeleesti. :D Kaikki ne vimpaimet ja vempaimet tuntuvat ihan yhtä uhkaavilta kuin silloin ensimmäisellä kerralla koskaan (eli silloin 2009), mutta olen suoraan sanottuna turhautunut siihen, että en ole niin hyvässä kunnossa kuin haluaisin. Tahdon näihin narukäsiin voimaa ja kinttuihin lihasta. Eli lähitulevaisuudessa taitaa olla taas treenijuttuja luvassa, kunhan homma etenee suunnitelman tasolta toteutukseen. Tällä kertaa kuitenkin ihan täällä Pupulandian puolella. :) Lupaatteko tsempata taas? <3

P1012232.JPG

Postauksen kuvitukseksi nappasin parin vuoden takaisia otoksia joogakokeilustani. Alkuun se tuntui kiinnostavalta, mutta pian totesin, ettei jooga taidakaan olla minun juttuni. :D Onneksi löytyi sitten mieluisampia lajeja myöhemmin! Vannomatta silti paras…

Related posts

17/02/14

Muotibloggaaja sivuraiteilla: Jenni matkalla Sotshiin?

25 29 sotshi2.png

Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että meikäläinen on värvätty sellaiseen sivupestiin, että ette ihan heti usko. Olympialaisten sponsorina toimiva Samsung nimittäin kutsui minut bloggaamaan olympialaisista. En tätä kutsua ihan purematta (ja ihmettelemättä) niellyt, mutta tyypit vakuuttivat, että haluavat hommaan juuri minun kaltaiseni antiurheilijan, joka ei omista edes telkkaria, saati harrasta penkkiurheilua. Niinpä saatte nyt suunnilleen viikoittain lukea meikäläisen olympialaisiin liittyviä lätinöitä Ilta-Sanomien sivuilta. Muutama juttu sieltä jo löytyykin ja tietenkin starttailin olympialaisblogia tärkeän asian puolesta liputtaen.

Mihinkään en ole olympialaisten tiimoilta matkustamassa, vaan ihan täältä koto-Suomesta käsin aiheita kommentoin ja pääosin en kovin vakavassa tai syvällisessä hengessä, vaan keskitytään siihen, minkä muoti- ja lifestyle-bloggaaja parhaiten osaa: vaatteisiin ja muihin hömppä-aiheisiin. Mutta saattaa siellä välissä aina ihan asiaakin olla, kuten nyt tuo tuorein juttu. :) Kaikki minun juttuni löytyvät kootusti tagin “Jenni matkalla Sotshiin” alta.

sotshi.png

Related posts