8/04/16

Onko taide ikuista – tai kuuluuko sen olla?

26 44

“Tota… Onko sulla tarkoituksella pelkät kehykset tuossa seinällä?” Saan nykyään vastata tähän kysymykseen melkein joka kerta, kun joku tulee vierailemaan luonani ensimmäistä kertaa. Ja sitten alan kertoa hämmentävää tarinaa siitä, kuinka tyhjiltä näyttävät kehykset eivät itse asiassa ole tyhjät. Seinällä on teos, tai oli, miten sen nyt haluaa ajatella – se on vain haihtunut näkyvistä. Okei, siis mitä? Teos on haihtunut savuna ilmaan? Voi kuulostaa oudolta, mutta kyllä näin on.

Kerrottakoon tämä omituinen stoori nyt siis teillekin ja heräteltäköön sen myötä keskustelua taiteesta ja sen luonteesta. Elettiin kesää 2013, kun minut värvättiin mukaan Lufthansan ihan älyttömän kiinnostavaan taidekampanjaan Helsinki-Berlin, jonka ideana oli, että ostaessaan taulun berliiniläisgalleriasta, saa samalla näpsäkästi lennot Berliiniin hakemaan tuota taideteostaan. Konsepti oli minusta aivan huikea, ja on mielestäni sitä edelleen, joten tartuin innolla yhteistyöhön. Berliinin reissu ja vielä taidetta kaupan päälle – parempaahan ei voisi ollakaan! :)

Sain itsekin kamppiksen tiimoilta reissata Berliiniin ja valita yhden verkkogalleriassa esitellyistä teoksista. Eniten oman näköiseltä tuntui berliiniläisen taiteilijakaksikon Stefan Guzyn ja Björn Wieden teos Bubble Bath, jossa neonsävyisenä hehkuvalla keltaisella pohjalla oli suuri korallinvärinen ruksi. Duo on tunnettu kokeellisesta materiaalien käytöstään eli teosten värit saattavat syntyä esimerkiksi pesuaineista, huulipunista, margariinista, hunajasta ja muista hiukan epätavallisista aineksista.

Okei, kävin Berliinissä ja noudin teokseni. Sen jälkeen ihailin sitä tyytyväisenä olohuoneeni seinällä. Se sopi paikalleen kuin nenä päähän – täydellistä! Jossain vaiheessa, kun taulu oli komeillut seinällä vajaan vuoden verran, aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka kuvan värit alkoivat olivat alkaneet haalistua. Ja ne haalistuivat todella paljon. Ymmärtäisin haalistumisen, jos teos olisi esimerkiksi sellaisessa paikassa, johon paistaa suoraan aurinko, mutta meikäläisen kämpässä näin ei siis ole. Tiedän myös, että kehystämöissä on olemassa erityistä UV-lasia, joka suojaa teosta auringonvalolta, mutta olin saanut tauluni valmiiksi kehystettynä, joten oletin, että siihen on valittu tarkoitukseen sopivat kehykset ja lasi.

Kun “Bubble Bath” oli roikkunut seinälläni reilun vuoden päivät, kuvasta oli jäljellä enää haalea häivähdys, jota tuskin erotti paljaalla silmällä. Olin hämmentynyt, pettynyt ja vähän ärsyyntynytkin. Mihin kaunis teokseni oli haihtunut?

Ryhdyin tuumasta toimeen ja otin suoraan yhteyttä Guzyyn ja Wiedeen kysellen vähän ihmeissäni, että mitenkäs tässä nyt näin on voinut käydä. Herrat vastasivat minulle ripeästi selittäen, että tämän teoksen luonne on sellainen, että se tulee haalistumaan ajan kanssa. Tämä tieto kerrottiin myös teoksen aitoustodistuksessa, ja mitä ilmeisimmin se olisi pitänyt kertoa myös Lufthansan verkkogalleriassa, mutta siellä maininta haalistumisesta oli unohtunut. En siis ollut voinut ottaa tätä huomioon valitessani teosta netitse. Voisi tietenkin myös huomauttaa, että siinä on melkoinen ero, haalistuuko teos hiukan vuosien kuluessa vai katoaako se kokonaan olemasta vuoden sisällä hankinnasta… Sana “haalistua” ehkä jättää teoksen kohtalosta hiukan toisenlaisen mielikuvan kuin mikä nyt oli todellisuus.

Taiteilijakaksikko oli tietenkin pahoillaan siitä, että olin kokenut teokseni kanssa tällaisen pettymyksen ja tarjoutui halutessani lähettämään minulle uuden vedoksen, sillä niitä oli yhä jäljellä. He kertoivat kuitenkin, että tämänkin vedoksen kohtalo tulisi silti olemaan samanlainen, joten minusta ei tuntunut järkevältä pyytää uutta kuvaa, joka sekin haihtuisi olemattomiin seuraavan vuoden kuluessa. Niinpä nielin tappioni ja jäin ihmettelemään, mitä tekisin tuon kadonneen kuvani kanssa.

Aika pian tilanne oli tosiaankin se, että kuva todella katosi täysin. Nyt näyttää siltä kuin seinälläni olisi vain tyhjät kehykset. Ymmärrettävästi tämä herättää vierailijoissa hämmennystä – osa ihmettelee ja osa pitää enempiä kyselemättä seinällä komeilevia tyhjiä kehyksiä jonkinlaisena hauskana kannanottona. Onhan tämä perin mielenkiintoista, mutta hankin silti itse alun alkaen seinälleni värikkään teoksen osaksi kotini sisustusta, joten henkilökohtaisesti tuntuu vähän typerältä, että nyt entisen ihanan väriläiskän tilalla on pelkkää valkoista.

Olen miettinyt kuumeisesti, että mitä tuolle tyhjälle taululle pitäisi oikein tehdä? Jätänkö seinälle, heitänkö roskiin vai jemmaanko jonnekin varastoon paremman suunnitelman puutteessa? Tuskinpa tuota valkoista paperia kukaan haluaa ostaakaan… Tyhjiltä näyttävät kehykset ovat toki mielenkiintoinen conversation piece aina, kun joku tulee kylään, mutta ensisijaisesti haluaisin silti seinälleni jonkun silmin nähtävän teoksen.

Olen keskustellut mystisestä teoksestani lukuisien ihmisten kanssa ja mukana keskustelussa on ollut myös taidealan ammattilaisia. Näkemykset vaihtelevat hurjasti. Osa on sitä mieltä, että teoksessa jotakin on yksinkertaisesti mennyt pieleen, jos sille tapahtuu näin. Osa on puhtaasti tuohtunut koko tilanteen älyttömyydestä. Jotkut näkevät tapauksessa nerokasta keskustelun herättelyä ja kyseenalaistusta taiteen luonteesta ja tarkoituksesta. Onko taide ikuista? Tai kuuluuko sen olla? Mitä taiteilijat itse ovat tällä halunneet sanoa? Mikä on taiteen tarkoitus ylipäänsä? Onko sen tehtävä ensisijaisesti luoda elämyksiä ja herättää keskustelua vai jotakin muuta? Sitähän tämä teos on kiistämättä lyhyeksi jääneen (näkyvän) elinkaarensa aikana tehnyt. Tabula rasa – kirjaimellisesti. :D

Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän muiden mietteitä aiheesta. Sekä näkemyksiä siitä, että mitä tuolle tyhjälle taululle tulisi tehdä? Juuri tuohon paikalle tässä pienessä kodissani toivoisin jotakin näkyvää taidetta tuon haihtuneen tilalle, mutta ehkäpä jossakin tulevaisuuden suuremmassa kämpässä ripustan tuon tyhjän taulun kunniapaikalle hämmennystä aiheuttamaan ja keskustelua innoittamaan. Mutta sitä odotellessa kuulen erittäin mielelläni, millaisia ajatuksia tämä kaikki teissä herättää! Näkeekö joku tässä teoksessa ja sen kohtalossa syvällisempääkin sanomaa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

2/03/16

Taivaallista musiikkia ja taidetta

17 image

Kuvailen nykyään varmaan useimmin musiikkilöytöjäni sanalla taivaallinen… Mutta minkäs teet, kun nämä viimeaikaiset löytöni vain ovat olleet niin taivaallisia. :D Yksi tuoreimmista sydäntäni sykähdyttäneistä artisteista on Jenkkien Columbiasta kotoisin oleva Koda, jota voisi itse asiassa kuvailla hyvin samankaltaisin sanankääntein kuin viime viikolla esittelemääni kanadalaista River Tiberiäkin: unenomaista melankolista elektroa satunnaisilla r’n’b-vivahteilla. Tiedän selvästikin, mistä pidän.

Toistaiseksi eniten yleisönsuosiota on saanut Kodan kappale Staying, johon minäkin ihastuin heti ensikuulemalta. Kokonaista albumia Koda ei ole vielä julkaissut, mutta itse ainakin odottelen pitkäsoittoa uteliaana.

Kodasta on mainittava, että artisti yhdistelee mielenkiintoisella tavalla musiikkiinsa myös visuaalista taidetta. Esimerkiksi Angel-kappaleen (toinen alla) yhdessä abstraktia taidetta tekevän Morgan Beringerin kanssa toteutettu video on visuaalisesti aivan huikea. Ja yhteisprojektin tiimoilta myynnissä on myös taiteilijan yhteisprojektille tekemiä kanvasprinttejä. Olen itse ihan mielettömän visuaalinen musiikin kuuntelija, joten tällaiset biisien tai albumien ympärille luodut kokonaiset maailmat hellivät upeasti kaikkia aisteja.

Translation: Amazingly beautiful music again – this time by Koda. His song Staying has been playing on my playlist for a few weeks now and I’m completely hooked. Such beautiful dreamy electro and I absolutely love it how he combines visual worlds to his music like below on the video of his song Angel made by an abstract artist Morgan Beringer. Just beautiful!


Image: Morgan Beringer

Related posts

16/02/16

Pilvenhattaroita olohuoneessa

5 55 Berndnaut-Smilde3

Pikkuruinen valkoinen pilvenhattara keskellä vanhan, kauniin rakennuksen ränsistynyttä salia – näyttää suorastaan epätodelliselta. Onko tämä photoshopattu? Vai onko se jonkinlainen hallusinaatio? Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua taiteesta, mutta eilen bongasin niin kauniin ja kiinnostavan taideprojektin, että tästä on pakko vinkata teillekin.

Rakennuksen sisällä leijaileva pilvi ei ole photoshopin aikaansaannosta, vaan hollantilaistaiteilija Berndnaut Smilde on onnistunut keksimään, miten sisätilaan voi loihtia pilven ilmankosteutta, lämpötilaa ja valoa säätelemällä. Kun olosuhteet ovat täydelliset, hän luo pilven savukoneen avulla. Pilven elinkaari ei kestä kuin 10 sekunnin ajan, mutta sinä aikana ehtii juuri napata valokuvan – tosin Wired-lehden haastattelun mukaan pilviä saattaa joutua taikomaan satakin kappaletta, ennen kuin se täydellinen valokuva on saatu ikuistettua.

berndnaut-smilde-nimbus5

Smilde kutsuu pilviään väliaikaisiksi veistoksiksi melkein ei-mistään – ne kelluvat materiaalisuuden rajoilla. Amsterdamissa asuvan taiteilijan jatkuvasti kasvava Nimbus-sarja on niittänyt mainetta maailmalla ja noteerattu laajalti mediassa. Muutama vuosi sitten Smilden pilviprojekti sai kunnian tulla mainituksi TIME Magazinessa yhtenä vuoden 2012 parhaista keksinnöistä.

Translation: There is a little cloud inside the room. Is it photoshopped? Is it a hallucination? Dutch artist Berndnaut Smilde has figured out how to create a cloud indoors by carefully adjusting humidity, temperature and light. And when the conditions are perfect, he uses a fog machine to create a cloud. In a constantly growing photo series called “Nimbus” Smilde catches the 10-second-lifespan of a cloud with his camera and creates magical scenes. He calls his clouds temporary sculptures of almost nothing and plays with the edges of materiality. Simply amazing!

berndnaut-smilde-nimbus8 berndnaut-smilde-nimbus10berndnaut-smilde-nimbus9 berndnaut-smilde-nimbus4berndnaut-smilde-nimbus7berndnaut-smilde-nimbus2 berndnaut-smilde-nimbus6

Photos: Berndhaut Smilde & Cassander Eeftinck Schattenkerk

Related posts

8/12/15

Kalenteri vuodelle 2016

181 42 kalenteri1

Moni on ehtinyt jo kysellä vuotuisia kalenteripostauksiani ja -vinkkauksiani ja nyt niitä olisi viimein tällä viikolla luvassa! Luotan aina vain vuodesta toiseen paperiseen päivyriin, enkä ole osannut koskaan siirtyä kännyköiden kalentereihin. Tässä suhteessa olen siis hyvinkin manuaalinen ihminen, vaikka varmaankin olisi joinakin hetkinä käytännöllisempää olla kalenteriasioissakin digiajassa. Haluan kuitenkin pitää kiinni tästä omasta jutustani, joten paperiversiolla mennään yhä. :)

Lempparikalentereni ovat viime vuosina olleet lahjakkaan graafikkoystäväni Anna Stolzmannin Porvoon taidekoululle suunnittelemat kalenterit, jotka ovat joka vuosi erilaisia mutta aina yhtä kauniita. Aiempien vuosien kalenterit ovat menneet kuin kuumille kiville ja tämänkin vuoden almanakkoja on rajallinen erä, joten jos mielit jotakin tiettyä väriä, niin ei kannata jäädä aikailemaan tai harkitsemaan liian pitkäksi aikaa.

kalenteri3

Siinä missä viime vuonna kalenterien värimaailma oli neon-värinen, tänä vuonna liikuskellaan sinivihreiden sävyjen maailmassa. Kalentereita on tällä kertaa kaikkiaan 7 eri väriä turkoosista aivan hailakkaan pastellivihreään sekä mintun sävyistä oliiviin ja oikein syvään tummanvihreään.

Kalenteri on tuttu siitä, että sen sivuja tähdittävät vuosittain Porvoon taidekoulussa opiskelevien lasten hienot piirrokset ja tänä vuonna lasten työt on liitetty osaksi kalenteria postikorttien muodossa. Kalenterin lopusta löytyy mahtava setti postikortteja vuoden erilaisille merkki- ja pyhäpäiville. Muuta kalenterinäkymää näette myös hiukan näistä kuvista.

kalenteri5

Porvoon taidekoulun suloisia kalentereita saa tuttuun tapaan tilattua sähköpostitse koululta tai piipahtamalla paikan päällä Porvoossa. Kalenterin hinta on 18 euroa ja tiedustelut sekä tilaukset voi lähettää osoitteeseen taidekoulu@porvoo.fi.

Saan myös arpoa muutaman kalenterin teidän lukijoiden kesken, joten jos on vielä kalenteri ensi vuodelle hankkimatta, niin nyt on mahdollisuus voittaa sellainen omaksi. :) Saan jakaa yhteensä neljä kalenteria, joten jos mielit tällaista kaunista päivyriä itsellesi, niin kerrohan postauksen kommenttiosiossa, mikä tarjolla olevista 7 väristä on suosikkisi ja miksi suosit nimenomaan paperikalenteria? Jätä kommenttisi viimeistään la 12.12.2015 mennessä ja muista liittää sen yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

kalenteri2 kalenteri4 kalenteri9kalenteri6 kalenteri8a kalenteri7

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts