11/11/17

Sateisen lauantaiaamun mietteitä ja maailman ihanin tuoksukynttilä

7 43

Sateisen lauantaiaamun terveiset peiton alta! Nousin sängystä vain sen verran, että hiippailin hämärässä aamussa sytyttämään ikkunalaudalle tuon kynttilän, laitoin vähän musiikkia soimaan ja palasin sitten hetkeksi punkan pohjalle nauttimaan rauhallisesta ja kiireettömästä aamuhetkestä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen työntäyteisiä, mutta fiilis ja työvire on jotenkin ollut ankeista syyssäistä huolimatta ihan huipussaan.

Ajattelin, että tällaisen raukean lauantaiaamun postauksena voisin vain koota kaikenlaisia ajatuksia ja vinkkauksia viikon varrelta.

♥ Olen pitkästä aikaa ajatellut taas tänä vuonna tehdä perinteisen vinkkipostauksen erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä, koska sellaista kovasti vuosittain toivotaan. Kyselinkin jo Facebookin puolella suosituksia, mitkä ehdottomasti pitäisi sisällyttää postaukseen. Mutta koska en vielä ole ehtinyt jutussa toteutukseen asti, niin vinkkaanpa nyt yhdestä, joka on jo tänä viikonloppuna. Korjaamolla järjestetään tänä viikonloppuna designmarkkinat klo 11-17 eli jos ei ole sateiseksi viikonlopuksi ohjelmaa, niin käykäähän tänään tai huomenna piipahtamassa.

Lisäksi tänään vietetään klo 10-18 Helsingin Arabiassa Iittala & Arabia Muotoilukeskuksen 1-vuotisjuhlia. Paikan päällä on kaikenlaista ohjelmaa ja itse muotoilukeskus on ehdottomasti näkemisen arvoinen – kirjoitinkin siitä viime vuonna blogiin avajaishulinoiden aikaan. :)

♥ On naurettavaa, miten sitä voi olla niin iloinen jostain pienestä asiasta, kuten huumaavan ihanalta tuoksuvasta kynttilästä. Lämmin kiitos Gaudete-putiikille, joka lahjoitti tämän kuvissa näkyvän yksilön minulle hetken mielijohteesta, kun piipahdin perjantaina liikkeessä työasioissa. Jäin nimittäin liikkeessä oikein nuuhkuttelemaan, että mikä ihana tuoksu täällä leijailee ja aiheuttajaksi paljastui tuo P.F. Candle Co:n tuoksukynttilä, jonka tuoksu Piñon (pinja? mänty?) on niin taivaallinen ja jotenkin ihanalla tavalla lämmin ja rauhoittava, että teki mieli jäädä liikkeeseen vain sen tuoksun takia hengailemaan. En ole yleensä mitenkään sellaista arvokkaampia tuoksukynttilöitä ostelevaa ihmistyyppiä, mutta voitte olla varmoja, että kun tuo lahjaksi saatu on poltettu loppuun, marssin saman tien Gaudeteen ostamaan uuden. 40 euroa on pieni hinta 40-60 tunnista silkkaa onnea aisteille.

♥ On ollut ihanaa nautiskella tänään tällaisesta rauhallisesta aamusta ilman aikatauluja tai ylimääräistä ohjelmaa. Uskon siihen, että satunnainen joutilaisuus on ihmismielelle tärkeää. Vielä tärkeämpää siitä tulee, jos kalenteri on arjessa muuten buukattu aamusta iltaan. On ihan maailman parasta, että silloin tällöin on mahdollisuuksia vain olla kuten juuri nyt.

♥ Keittiön maalausprojekti on nyt viimein toteutettu ja esittelen teille ensi viikolla lopputuloksen, josta tuli NIIN onnistunut! On ihan mykistävää, miten paljon yksi maalipurkillinen voi kodin tunnelmalle tehdä. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille uuden vihreäsävyisen keittiöni. :)

♥ Seinien maalaaminen tuntui kaiken ajatustyön ja tietokoneella istumisen jälkeen suorastaan todella terapeuttiselta puuhalta. Siinä on jotakin uskomattoman palkitsevaa, kun näkee omien kättensä työn konkreettisesti siinä suoraan nenänsä edessä. Tämä pieni maalausprojekti herätti mietiskelemään, että ehkä pitäisi kehitellä itselle jokin kiva harrastus, missä pääsisi tekemään käsillä – esimerkiksi joku taidekurssi, tms.? Jos on hyviä suosituksia kursseista tai paikoista, mistä kannattaisi katsella, niin saa ilomielin vinkkailla kommenttiboksin puolella!

♥ Pääsin tällä viikolla kurkistamaan vähän ennakkoon Helsinki Contemporaryn uutta näyttelyä ja tuli taas mieleen, kuinka paljon enemmän pitäisi vain ottaa arjen keskellä aikaa taiteelle ja kulttuurielämyksille. Kun sitä paahtaa laput silmillä fokus tiukasti määränpäässä pitkin kotikaupungin katuja, unohtuu täysin, että joskus vähemmän kiireisenä hetkenä voisi ihan hyvin pitää vartin tauon ja poiketa galleriaan tai museoon (varsinkin, kun on se museokortti!). Helsinki Contemporaryssa on tällä hetkellä meneillään Maiju Salmenkiven Happy Garden -näyttely, jonka värikäs fantasiamaailma on kuin ihana eksoottinen lomamatka harmaan sadesään keskellä. Tykkäsin erityisesti tilaan rakennetusta taiteilijan “kasvihuoneesta”, jossa voi kokea kuin olevansa jossain mökillä muuten melko kliinisen galleriatilan keskellä.

♥ Aloitin eilen pienimuotoisen suursiivouksen – kuulostaa paradoksaaliselta, mutta on minusta oikein hyvä kuvaus tästä projektista. Ihminen on ehkä siinä vaiheessa saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen aikuisuudessa, kun tuntee jopa pientä kutkuttavaa odotusta siitä, että saa viettää perjantai-illan ylhäisessä yksinäisyydessään siivoten. Mutta kun ei tässä kiireisessä arjessa oikein ehdi paneutua asiaan ja siististä kodista tulee kuitenkin niin rauhallinen ja harmoninen fiilis, että vähintäänkin se lopputulos motivoi. Ja koska tällainen prosessi vaatii aikaa, olen aina vähän innoissani, kun on sellainen mielentila ja rako kalenterissa, että ehtii paneutua siivous- ja järjestelyprojektille vaikkapa kokonaisen vuorokauden verran kerrallaan.

Vieläkin täällä kämpässä on aika paljon sellaisia kaappeja, laatikoita ja nurkkia, joihin on vain muuton yhteydessä tungettu tavaroita suurpiirteisesti pois silmistä ja ne pitäisi vain käydä uudemman kerran ajatuksella läpi. Tuollaisessa tunkemisessa on se hyvä puoli, että tulee nopeasti siistiä noin niin kuin silmämääräisesti, mutta todellisuudessa aika moni tavara on sitten hukassa, kun niitä tarvitsisi ja olemassaolevaa säilytystilaakaan ei ole hyödynnetty ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja meikäläisen tyyli organisoida on sellainen, että ensin riivitään kaikki kaapista ulos ja ruvetaan pähkäilemään. Nyt olen prosessin siinä vaiheessa, että suunnilleen puolet omaisuudestani on olohuoneen lattialla… Tämä on myös se vaihe, missä siivousmotivaatio yleensä äkillisesti romahtaa. :D Mutta onneksi on selkeä motivaatio saada projekti jonkinlaiseen edes puolivalmiiseen vaiheeseen vielä tässä seuraavien tuntien aikana, koska…

♥ … Ystäväni Netta on tulossa tänään Turusta luokseni kylään! Tutustuimme Netan kanssa reilu vuosi sitten yhteisellä Los Angelesin reissulla ja tunsimme sen sortin sielunsiskoutta 11 vuoden ikäerostamme huolimatta, että sovimme pitävämme yhteyttä ja tapaavamme uudelleen vielä matkan jälkeenkin. Emme ole pitäneet loppujen lopuksi yhteyttä mitenkään kamalan tiiviisti, mutta tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa ei tavallaan tarvitse. Kun tietää, että se henkinen yhteys säilyy, vaikka puhelin ei koko ajan pirisisikään. Netta kävi luonani viime keväänä kylässä ja on ihanan aktiivinen kutsumaan itse itseään vierailulle, jos en itse tajua sitä tehdä. Alkusyksystä puhelin piippasi taas viestin merkiksi, että milloin saisi tulla kylään? <3 Ja tänään koittaa vihdoin taas iloinen jälleennäkemisen hetki!

♥ Minun absoluuttinen lohturuokani syksyllä ja talvella on kermainen sienipasta, jota eilen illalla kokkasin jälleen itseäni hemmotellakseni. Paras kastike syntyy tietysti ihan itse poimituista sienistä, joita minulla on vielä jemmassa muutama pussi pakasteessa. Tänä vuonna sienisato meni vähän ohi omalta osaltani, koska reissailin juuri parhaan sienisesongin aikaan toisella puolen maapalloa. Onneksi intohimoisena sienestäjänä tunnettu äitini on pitänyt huolen, että tyttärellekin riittää sadosta jaettavaa.

Äitini lyömätön vinkki on muuten pakastaa pilkotut ja ryöpätyt sienet litteiksi levyiksi minigrip-pusseihin, koska tällöin niitä ei tarvitse sulatella pakasteesta ottaessa pitkään, vaan ohut levy sulaa hetkessä kuuman hanan alla ja sitten pannulla. Ja yhdestä tuollaisesta pikkulevystä riittää mainiosti kahden hengen annokseksi. Jos metsäsieniä ei ole tarjolla, niin herkullinen sienikastike syntyy varmasti myös kaupassa myytävistä viljellyistä sienistä. :) Olen joskus jakanut tuon oman simppelin herkkureseptini täällä blogin puolella, mutta se on tainnut jäädä blogin muuttaessa arkistojen kätköihin. Pitää siis laittaa joku päivä uudelleen TBT-hengessä jakoon!

♥ Yksi muuton jälkeen edelleen odottamassa oleva sisustusprojekti on ollut sommitella taulut seinille. Koska minulla on paljon tauluja ja ripustukseen tarvitaan tässä kämpässä ehkä vähän järeämpiä aseita (kuten porakone), niin asia on jäänyt roikkumaan ja odottamaan parempaa hetkeä. Nyt kuitenkin päätimme ystäväni Sannan kanssa, että hän saa taiteen asiantuntijana tulla viikonloppuna kanssani suunnittelemaan kotigalleriani ripustusta. Ehkä sen myötä saan vähitellen siirryttyä suunnitelmista toteutukseen asti…

♥ Juuri kun pääsin kehuskelemasta Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia yhdeksi suosikikseni, Tiia päräytti pihalle postauksen siitä, millaisia muusikoita hänen mielestään erinäiset bloggaajat olisivat ihan vain mielikuviin ja valokuviin perustuen. Vaikutin ehkä vähän hullulta, kun luin juttua eilen kännykästäni ja nauroin ääneen kadulla kävellessäni. Suosittelen! Pitäneekin aloittaa tässä heti soittotunnit ja ryhtyä Tiian inspiroimana harjoittelemaan.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/10/17

Loving Vincent

1 51

Sain toissa viikolla kokea leffateatterissa jotakin aivan ennennäkemätöntä, kun minut oli kutsuttu Vincent van Goghista kertovan Loving Vincent -elokuvan ennakkonäytökseen. Elokuva sai viime perjantaina virallisesti Suomessa ensi-iltansa ja haluaisin painokkaasti suositella ihan jokaista käymään katsomassa tämän leffan. Jos minulta kysytään, niin Loving Vincent tulee jäämään historiankirjoihin yhtenä elokuva-alan merkkiteoksista.

1800-luvun puolivälissä elänyt Vincent van Gogh on yksi niitä taiteilijoita, joiden nimi on tuttu ihan jokaiselle, riippumatta siitä, kiinnostaako taide vai ei. Vaikka van Gogh on yksi länsimaisen taiteen merkittävimmistä uranuurtajista, hän sai arvostusta töilleen vasta kuolemansa jälkeen – taiteilijan impressionistinen maalaustyyli oli aikaansa edellä ja häntä pidettiin lähinnä hulluna. Teostensa lisäksi van Gogh muistetaankin erityisesti siitä, että hän muun muassa leikkasi irti oman korvansa.

Loving Vincent -elokuva maalaa mielenkiintoisen henkilökuvan masentuneesta ja monenlaisista mielenterveysongelmista kärsineestä van Goghista. Väärin ymmärretyn taiteilijan elämä näyttäytyy valkokankaalla varsin surulliselta: hän koki olevansa läheisilleen pettymys ja elämässä monella tapaa epäonnistunut. Van Gogh päättikin lopulta elämänsä oman kätensä kautta vain 37-vuotiaana. Elokuva keskittyy juuri tarkastelemaan van Goghin viimeisiä päiviä ja peilaa taiteilijan traagista elämäntarinaa ja sielunmaisemaa hänen läheisilleen lähettämiensä lukemattomien kirjeiden sekä viimeisten kohtaamistensa kautta.

Elokuva on paitsi tarinallisesti hieno, myös visuaaliselta toteutukseltaan aivan poikkeuksellinen. Loving Vincent on nimittäin maailman ensimmäinen kokopitkä animaatioelokuva, joka on toteutettu alusta loppuun maalaamalla. Valtavaa projektia on ollut urakoimassa yli 100 taiteilijaa ja lopputulos on aivan huikaiseva. Elokuva olisi upea ihan tavallisenakin filmatisointina tai animaationa, mutta sen ennennäkemätön toteutustapa nostaa sen teokseksi, joka tullaan muistamaan.

Ei voi kuin ihailla tekijätiimin mieletöntä visiota ja rohkeutta, että näin vaativaan ja kunnianhimoiseen projektiin on uskallettu edes lähteä! Uskallan veikata, että tämä leffa tyhjentää vielä palkintogaaloissa pöydät… Tai ainakin sen ansaitsisi. Koskettava, jännittävä ja visuaalisesti häikäisevä elokuva, joka jätti silmäkulmat kosteiksi ja mielen mykistyneeksi. Erittäin painokas suositus – tämä elokuva jokaisen pitäisi nähdä.

Translation: A few weeks ago I saw the movie Loving Vincent about Vincent van Gogh and it left me completely speechless. It paints a picture (pun intended) of the tragic life of one of the most influential artists in the history of Western art through his paintings, the hundreds of letters he sent to his dear brother and the last encounters he made before committing a suicide at the age of 37 in 1890. 

The storyline of the movie alone is magnificent but adding that to the fact that this film is the first ever fully painted feature film… Well, that makes Loving Vincent a historical masterpiece. There has been over a 100 artists contributing to painting the scenes and making this movie possible. And to think that someone has had the vision and the courage to pursue for something so challenging and ambitious, that is just so inspiring and wonderful. I feel thankful that Loving Vincent has been made and I have had the honour of experiencing it. This film will leave you fascinated, moved and visually stunned – go see it.

Related posts

3/10/17

Ensimmäiset taulut seinällä!

5 42

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Desenio

Jatketaan vielä hetki sisustusjuttujen parissa… Olen odotellut sellaista tarmonpuuskaa, että saisin ryhdyttyä tuumasta toimeen ripustamista odottavien taulujen kanssa. Joskus blogiyhteistyöt toimivat mainiona sysäyksenä saada tällaisia käytännön asioita eteenpäin, sillä viikonloppuna tuli kuvausprojektin merkeissä laitettua taas muutama nurkka uuteen uskoon, kun kuvasin sunnuntaisen sisustuspostauksen. Nyt alkuviikosta puolestaan sain viimein aikaiseksi ripustaa ensimmäiset taulut… Tästä se lähtee!

Tulen itse kodista, jossa taide on aina ollut olennainen osa sisustusta. Vanhempani ovat tehneet innokkaasti taidehankintoja koko elämäni ajan ja koska olen lapsuudestani lähtien ollut taiteen ja taulujen ympäröimänä, tyhjinä loistavat seinät jättävät minulle aina tunteen  keskeneräisyydestä. Ja juuri sellainen fiilis on ollut täällä omassa kodissa, kun en ole vielä ehtinyt ripustaa vuosien varrella kertynyttä, varsin runsasta taulukokoelmaani seinille.

Syitä hitaudelleni tauluprojektissa on ollut muutamia: en ole reissujen lomassa ehtinyt olla pidempiä aikoja kotona ja paneutua kunnolla asiaan kiireisempien sisustusprojektien edellä. Toisaalta olen myös halunnut rauhassa kypsytellä, mikä teos kuuluisi minnekin. Ehkä se konkreettisin syy on kuitenkin ollut se, että tämän vanhan talon seinät vaikuttavat vanhojen porausjälkien perusteella olevan sellaista haperoa, että tarvitaan porakonetta ja astetta järeämpiä kiinnitysmenetelmiä, jotta painavimmat aarteeni pysyvät seinillä eivätkä rojahda alas puoli seinää mukanaan. Kevyemmät taulut pysynevät paikoillaan taulukoukuilla, mutta painavampia varten tarvitsen lainaksi porakoneen.

On myös olemassa sellaisia taulunkiinnitystarroja, joden avulla kevyet taulut voi kiinnittää seinään, joten kävin uteliaisuuttani hankkimassa niitäkin. Jos seiniin ei syystä tai toisesta saa tai halua tehdä reikiä, niin taulutarrat eivät välttämättä ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto, mikäli taulun paino ei ylitä 5 kiloa. Totesin kuitenkin itse lopulta kieli keskellä taulukokoelmaa seinälle sovitellessani, että homma on paljon helpompaa perinteisten taulukoukkujen kanssa kuin tarroja millintarkasti oikeisiin kohtiin viritellessä. Joku muu saattaa olla eri mieltä, mutta jos tauluja on yhtään useampi rinnakkain ja on kovin perfektionisti sommittelun suhteen, niin meikäläisellä ainakin oli nuppi mennä jumiin tarrakiinnityksen kanssa – perinteiset taulukoukut tuntuivat helpommalta tällaiseen projektiin.

Jäänmurtajana tälle tauluprojektilleni toimi yhteistyö ihanan julistekaupan Desenion kanssa. Verkkokauppa on täynnä toinen toistaan kivempia sisustusjulisteita ja myös kehykset saa näpsäkästi tilattua samasta paikasta samalla erää. Hinnat ovat varsin edulliset ja toimitusaika todella ripeä. Sain oman juliste- ja kehyslähetykseni parissa päivässä, joten parhaimmillaan taulut saa seinille jo pari päivää tilauksen jälkeen. Harvoin on verkkokauppa toiminut yhtä sutjakkaasti kuin tätä tilausta tehdessä. Lisäksi tuotteet oli tosi hyvin pakattu ja julisteet helppo laittaa kehyksiin.

Suurin haaste julistekaupoilla oli lähinnä valikoida siitä valtavasta kokoelmasta itselle mieluisat kuvat ja kehykset, koska vaihtoehtoja todellakin riittää. Ruotsalainen Desenio tarjoaa itse asiassa koko Pohjoismaiden suurimman valikoiman julisteita ja ripustustarvikkeita ja jo nyt tässä oman tilaukseni tehtyäni kokoelmaan on ehtinyt tulla melkoinen liuta kivoja julisteita lisää.

Filosofiani taulujen suhteen on vähän samankaltainen kuin muussakin sisustuksessa: sekoittelemalla eri tyylejä tulee kivoin lopputulos. Vaikka suurin osa tauluistani odottelee vielä pääsyään seinille, kokonaisuus tulee lopulta olemaan suloinen sillisalaatti maalauksia, grafiikkaa ja julisteita. Tykkään eniten sellaisesta persoonallisesta kokoelmasta elämän varrella eri tilanteissa kertyneitä teoksia ja kuvia. Tosin tätä nykyistä kotia sisustaessa on ensimmäistä kertaa käynyt mielessä, että saattaisin luopua muutamasta teoksesta, jotka eivät enää tunnu niin omalta. Mutta aika näyttää, kun pääsen kunnolla sommittelemaan niitä seinille.

Taulut seinillä tuovat heti kämppään sellaista kodin tuntua ja nyt, kun ensimmäiset on viimein ripustettu, luulen, että saan vauhtia niiden loppujenkin asentamiseen. Omasta mielestäni näistä kahdesta julistekokoelmasta tuli aika kivannäköiset ja nyt tuntuu välittömästi jo kämppä jotenkin valmiimmalta.

Jos muuten kaipaa taulukokoelmien ripustamiseen ja sommitteluun inspiraatiota, niin Desenion sivuilla on tosi mainio Inspiraatio-osio, josta voi hyvin poimia ideaa, miten mallailla tauluja yhteen. Kaverini nauroi vieressä, kun revin tukkaa päästä ja sommittelin taulukollaasiani olohuoneen lattialla. “Taidat olla melkoinen perfektionisti”, kuului kommentti hymähtelyn lomasta. No niin taidan joo, mutta vekslaaminen kannatti, koska nyt viimein olen aika tyytyväinen lopputulokseen!

Ja hei, Desenio halusi ilahduttaa teitä lukijoita 25% alekoodilla, joka on voimassa parin päivän ajan tästä päivästä lähtien eli 3.-5.10.2017. Alekoodilla PUPULANDIA25 saa siis alennusta kaikista julisteista lukuunottamatta handpicked-merkittyjä julisteita.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/07/17

Maaginen tanssi

69

Kaverini vinkkasi minulle hiljattain eräästä aivan maagisen kauniista videosta, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan jakaa tämän helmen myös teille. Taiteilija Daniel Wurtzel loihtii taianomaisia tunnelmia kepeän kangaskaistaleen ja tuulettimien avulla, kun tuuletinten puhaltama ilmavirta lennättää kankaan kieppuvaan tanssiin kuin taikavoiman pauloissa. Hetkittäin kangas näyttää saavan kuin tanssivan ihmisen muodon. Ja kylläpä muuten herättää nostalgisia tunnelmia jonnekin reilun vuosikymmenen taa tuo biisikin.  :)

Translation: Magical dance by the artist Daniel Wurtzel – so beautiful!

Related posts