26/11/20

Torstain taidevinkki: Antonia Hambergin kotigalleria

8

Kaipaatko jotain piristystä tämän harmaan marraskuun keskelle? Täältä tulee! Kävin nimittäin viikonloppuna piipahtamassa Antonia Hambergin ihanassa kotigalleriassa, jossa avautui juuri viime viikolla uusi näyttely. Hamberg keksi muutama vuosi sitten valjastaa asuntonsa taiteelle ja avata kotinsa ovet yleisölle. Reframing-näyttely on nyt kolmas, jonka itse olen käynyt kurkistamassa ihan paikan päällä, mutta kaikkiaan näyttelyitä on järjestetty neljä.

Siinä missä kolkot galleriatilat saattavat joskus olla jotenkin vaikeasti lähestyttäviä, kotiympäristö tuo taiteen esiin aivan erilaisella tavalla – osana arkea ja elämää. Ja onpa muuten todella erilainen taidekokemus päästä näkemään teoksia ympäristössä, johon ne tavallaan “kuuluvat”, oikean kodin seinillä ja tasoilla. Antonia Hambergin kotinäyttelyissä on nähty niin liuta Suomen taidekentän tunnettuja ykkösnimiä, nousevia tähtiä kuin tuntemattomampiakin taiteilijoita, mutta joka kerta kuratointi on mielestäni ollut todella onnistunut. Mukana on myös maalausten ja grafiikan lisäksi veistoksia ja lasitaidetta.

Vaikka asiaa ei mitenkään erityisesti alleviivata, on ollut ilo huomata, että Hambergin näyttelyt antavat tilaa erityisesti naistaiteilijoille. Yhdeksästä mukana olevasta taiteilijasta tälläkin kertaa kahdeksan on naisia. Reframing-näyttelyssä on esillä Fanny Tavastilan, Camilla Mihkelsoon, Linda Roschierin, Muriel Kuoppalan, Aura Hakurin ja Kerttu Saalin maalauksia sekä Julia Strandin ja Henna Nuutisen veistoksia. Tässä näyttelyssä huomioni kaappasivat erityisesti Linda Roschierin värikkäät maalaukset, Camilla Mihkelsoon vangitsevat naishahmot sekä Muriel Kuoppalan graafisen geometriset kuviot. Myös Henna Nuutisen minimalistiset ja Julia Strandin veikeät veistokset jäivät mieleen. Strandin työt olivatkin minulle jo entuudestaan tuttuja, sillä näin hänen veistoksiaan aiemmin tänä syksynä esillä Galleria Forum Boxissa – sielläkin ne erottuivat hauskasti joukosta ja jättivät vahvan muistijäljen.

Lisäksi näyttelyssä on mukana turkkilaissyntyisen Orcum Erdemin lasitaidetta. Hän on minulle tässä näyttelyssä mukana olevista taiteilijoista tutuin ja jotkut teistä saattavatkin muistaa tämän nimen IG-tilini puolelta. Olen nimittäin kovasti mieltynyt Erdemin värikkäisiin ja leikkisiin töihin ja omistan itsekin pari. Pitää joskus esitellä niitä myös täällä blogissa.

Dokumentoin visiitilläni näyttelyä kuviin ja toivon, että ehkä taide ilahduttaa teitä näin kuvienkin välityksellä, mutta suosittelen lämmöllä, että jos suinkin pääsette, niin käykää ihmeessä kurkistamassa näyttelyä myös paikan päällä Helsingin Etu-Töölössä. Sunnuntaina piipahtaessamme olimme juuri sillä hetkellä ainoat vieraat, joten turvavälien ja koronaturvallisuuden noudattaminen oli helppoa. Näyttelyyn on ilmainen pääsy ja kaikki teokset ovat myynnissä.

Näyttely on avoinna 9.12.2020 asti:

sunnuntaisin klo 13-17

keskiviikkoisin klo 17-18

Osoite: Lemminkäisenkuja 4 b, soita alaovella summeria (Hamberg) päästäksesi sisään. Sopimuksen mukaan näyttelyä on mahdollista päästä katsomaan myös muina aikoina.

Tämä Julia Strandin työ jäi erityisesti mieleen.

Orcum Erdemin lasityöt ovat kuin herkullisia jälkiruokia.

Linda Roschierin värikäs Odyssey-maalaus ja Orcum Erdemin donitsi

Camilla Mihkelsoon naishahmoja voisi jäädä tutkimaan pitkäksikin aikaa.

Fanny Tavastilalta on näyttelyssä esillä sekä maalauksia että grafiikkaa.

Henna Nuutisen sulavalinjaiset veistokset vangitsevat katseen.

Photos: Pupulandia

8

Related posts

5/11/20

Amos Rex – museokauppojen aatelia

20

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: AMOS REX -MUSEOKAUPPA

En olisi varmaan vielä muutama vuosi takaperin uskonut, että suomalaiset jonottavat näkemään taidetta, mutta toden totta olen menneiden parin vuoden aikana törmännyt jo useamman kerran taidemuseon ovella jonoon. Ehkä se kertoo jotain tästä ajasta: arkisen puurtamisen, kiireen ja huolten keskelle kaipaamme elämyksiä, kauneutta ja aistiemme haastamista. Ilostun ajatuksesta, että yhä useampi uskoo löytävänsä sitä taiteen parista.

Paitsi taidemuseoita, rakastan myös museokauppoja. Minulle piipahdus museokaupassa on usein se täydellinen loppuhuipennus museovisiitille. Ja onpa ollut sellaisiakin hetkiä, kun olen skipannut koko näyttelyn ja marssinut suoraan putiikin puolelle. Kiinnostavimmissa museokaupoissa aikaa saattaa kulua melkein yhtä kauan kuin siellä itse näyttelyssä. Parhaimmillaan museokauppa on kuin täydellisesti kuratoitu konseptiliike, jossa voi käydä inspiroitumassa, syventämässä museokokemusta sekä sivistämässä itseään ja halutessaan toki ostamassa vaikka postikortin, julisteen, kirjan tai esineen muistoksi koetusta elämyksestä. Mutta aika usein ihan vain katselu, hypistely ja tutkailukin riittää eikä välttämättä tarvitse ostaa mitään omaksi.

Minulla oli joskus tapana ostaa jokaisella museokäynnilläni museokaupasta jokin kaunis postikortti. Järjestin sitten Suomesta ja maailmalta kertyneistä taidekorteista oman pienen kotinäyttelyn jääkaappini oveen. Idea sai alkunsa siitä, että halusin peittää jääkaapin ruman logon, mutta tykästyin jääkaappinäyttelyyn niin, että se kulki mukanani myös seuraavaan asuntoon, vaikka uuden jääkaapin ovessa ei ollutkaan moittimista.

Yksi uusi helmi Helsingin museokauppojen joukossa on Amos Rexin hiljattain remontin jälkeen avautunut putiikki. Ihan ensimmäisenä on mainittava, että museokauppa on valtavan kaunis. Lasipalatsin katutasossa sijaitseva liiketila tulvii valoa ja rauhaa kaupungin vilinän jäädessä suurten ikkunoiden ulkopuolelle. Museokauppaan astuessa tulee heti tunne, että tänne voisi jäädä vaikka pidemmäksikin aikaa. Ja se onkin ollut yksi kantavista ajatuksista tilaa suunnitellessa: tänne saa tulla viihtymään ja viettämään aikaa.

Viihtymiseen ja kiireettömään tutkailuun kannustava filosofia näkyy esimerkiksi museokauppaan rakennetussa lukunurkkauksessa, jossa saa rauhassa tutustua myynnissä oleviin teoksiin. Ja museokaupan kirjavalikoima onkin tutustumisen arvoinen! Uskaltaisin peräti väittää, että Amos Rexin museokauppa loikkaa heti minun kirjoissani (heh) Helsingin kiinnostavimpien kirjakauppojen joukkoon. Valikoimaan kuuluu noin 300 eri teosta pääasiassa pieniltä julkaisijoilta ja joukkoon mahtuu niin visuaalisesti upeita taidekirjoja kuin ajattelua haastavia teoksia esimerkiksi feminismiin, antirasismiin, taiteen tutkimukseen, intersektionaalisuuteen ja maailman ekologiseen tilanteeseen liittyen. Ja kutakin kirjaa on myynnissä vain kolme kappaletta. Se mahdollistaa laajan ja monipuolisen kirjavalikoiman, mutta tarkoittaa myös, että mikäli jonkun teoksen mielii hankkia omakseen, asiaa ei kannata jäädä harkitsemaan liian pitkäksi aikaa.

Tällä hetkellä Amos Rexissä on meneillään Egypti-aiheinen näyttely ja teema näkyy myös museokaupassa. Pidän tavasta, jolla Amos Rexin museokaupassa on tuotu näyttelyn maailma teemoineen, taustoineen ja visuaalisine aiheineen konkretiaksi tuotteiden kautta. Nostan hattua paitsi näyttelyjulisteiden raikkaalle visuaaliselle ilmeelle, myös sille, miten luovalla ja oivaltavalla tavalla muinainen Egypti on tuotu tähän päivään: esimerkiksi muinaisen Egyptin suosituimmasta lautapelistä Senetistä on tehty nykyaikainen versio. Paikallisena käsityönä valmistettua peliä on myynnissä rajattu erä. Olisiko tässä tulevan joulun hittipeli?

Muutenkin sekä museokaupan sisustuksessa että tuotevalikoimassa on pyritty hyödyntämään paikallisia pientuottajia. Kaikki tuotteet eivät liity välttämättä meneillään olevaan näyttelyyn, mutta niissä näkyvät Amos Rexille tärkeät arvot ja teemat kuten tunnekasvatus ja antirasismi. Niiden avulla halutaan myös lempeästi haastaa ja herätellä kävijöitä syventämään omaa ajatteluaan. Tavoitteena saada kävijä pohtimaan: Mitä tunsin ennen näyttelyä? Mitä tunnen nyt? Onko jotain muuttunut? Mitä opin? Mistä oli kyse?

Erityisen virkistävä on museokaupan filosofia sen suhteen, että aina ei tarvitse ostaa. Museokokemukset jatkaminen ja syventäminen tai ihan vain uusien elämysten tavoittaminen ei vaadi uutta tavaraa tai kuluttamista. Filosofia näkyy liikkeessä monin tavoin: putiikin lukunurkkaus on omistettu oleilulle ja rauhassa lehtiin ja kirjoihin tutustumiselle. Lisäksi museokaupasta on mahdollista lainata panttia vastaan viihdykettä museon takana sijaitseville kummuille. Mukaansa lainaan voi napata esimerkiksi leijan, potku- tai skeittilaudan ja kypärän, kaiuttimet, katuliituja ja talven tullen liukureita. Veikkaan, että niiltä kummuilta saa aika hyvät vauhdit liukurilla – ehkä pitää käydä kokeilemassa, jos ja kun saamme jossain vaiheessa lunta!

Amos Rex haluaa luoda paitsi mahtavia muistoja kulttuurin, taiteen ja historian parissa, myös herätellä ajattelemaan ja näkemään maailmaa uusilla tavoilla sekä löytämään uutta. Ja museokauppa haluaa osoittaa, että kokemuksen ei tarvitse päättyä museon oville, vaan se voi jatkua illalla peiton alla uuden kirjan kautta, taiteen visuaalisen maailman kotiin tuovassa julisteessa, näyttelyn herättämiä tunteita hiljalleen käsittelemällä tai vaikkapa museon pihalla ulkoilmasta nauttien. Ja näyttelyn maailmaan pariin voi tutustua tai palata piipahtamalla museokaupassa milloin vain. Se on nimittäin avoinna viikon jokaisena päivänä ja putiikkiin pääsee poikkeamaan helposti vaikka ohikulkumatkalla jonottamatta. Tämän jutun kuvat antavat pienen välähdyksen aarteista, joita Amos Rexin museokaupasta voi bongata, mutta suosittelen lämmöllä piipahtamaan myös paikan päällä tutkimassa ihan itse!

Related posts

29/10/20

Kalenteri vuodelle 2021

125 27

Kalenterit on lahjoittanut Porvoon taidekoulu.

Rakkaat paperikalenterien ystävät, on tullut taas se aika vuodesta, kun uuden kalenterin hankinta alkaa tulla ajankohtaiseksi. Ja jälleen kerran myyntiin on ilmestynyt ystäväni Annan kaunis kalenteri. Olen jo vuosia itse luottanut Porvoon taidekoulun sympaattiseen kalenteriin, jonka takana ovat ystäväni Anna Stolzmann sekä taidekoulun lapset. Graafisena suunnittelijana, kuvittajana ja taidekoulun opettajana työskentelevä ystäväni on koonnut kansien väliin mahtavan toimivan kalenterin, jonka sivuja piristävät Porvoon taidekoulun nuorten taiteilijoiden upeat ja värikkäät teokset.

Vuoden 2021 kalenterin kuvitusten teemana ovat olleet arkiset esineet ja kalenterin sivut ovat täynnä kauniita asetelmia meille kaikille tutuista tavaroista. Tämä on ehkä maanläheisyydessään oma suosikkiteemani kaikista menneinä vuosina näkemistäni kuvituksista ja lasten piirrokset ja maalaukset ovat tarkkanäköisyydessään ja värikkyydessään hurmaavia.

Vuosien käytössä olen todennut tämän kalenterin sisäsivut todella toimiviksi. Kukin viikko aukeaa avoimiksi päiväkohtaisiksi pystysarakkeiksi, joiden lisäksi mukana on myös yksi ekstra-sarake “Someday” muistiinpanoja, to do -listoja, piirtelyä tai vaikkapa runoja varten. Kalenterin alusta löytyy muutama erilainen kuukausinäkymä ja lopusta tyhjiä sivuja muistiinpanoille.

Suoraan Porvoon taidekoululta tilattuna kalenteri kustantaa 26 euroa (+ postikulut 3€), mutta kalenteria myyvät Porvoossa taidekoulun lisäksi myös Finform, Bohemia ja Kulttuuritalo Grand sekä Helsingissä Putinki, Nide, Papershop sekä Kruunukirppu & Olkkari. Jos haluat tilata kalenterin Porvoon taidekoululta suoraan kotiin, tilauksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen taidekoulu @ porvoo.fi (poista välit). Liitä tilaukseesi mukaan väritoive sekä toimitus- ja laskutusosoite. Muilla jälleenmyyjillä hinta saattaa hiukan vaihdella myyjästä riippuen. Ja vinkiksi on huikattava, että jos himoitset jotakin tiettyä väriä, niin ei kannata jättää hankkimista viime tinkaan, sillä monena vuonna jotkut värit on myyty loppuun.

Porvoon taidekoulu on myös aiempien vuosien tapaan halunnut ilahduttaa teitä muutamalla kalenterilla, joten laitetaan pystyyn pieni kisa. Saan antaa kahdelle onnekkaalle Porvoon taidekoulun kalenterin vuodelle 2021 vapaavalintaisessa värissä. Osallistu kisaan näin: kerro tämän postauksen kommenteissa, mikä väri on tämänvuotisista suosikkisi: oranssi, keltainen, sininen vai laventeli? Jätä kommenttisi ma 2.11.2020 mennessä, niin olet mukana kisassa. Muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia henkilökohtaisesti sähköpostilla.

PS. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi, käy osallistumassa kisaan myös Instagramin puolella. Siellä on myös jaossa kaksi kalenteria! :)

Related posts

17/03/20

Kevättunnelmia neljän seinän sisällä

2 102

Tuntuu, että melkein jokaisen viimeaikaisen postaukseni otsikossa on sana “kevät”, mutta koettakaa kestää. Olen nimittäin täällä vapaaehtoisessa kotikaranteenissa neljän seinän sisälläkin ihan kevätpäissäni. Omaan arkeeni tämä sisätiloissa pysyttely ei vaikuta niin älyttömän paljon, koska teen muutenkin työni täällä kotitoimistolla, joten sama meininki jatkuu nytkin. Vaikka koronatilanne on tietysti vakava ja pelottavakin, yritän löytää tästä jotakin positiivista ja nauttia siitä, että nyt on aikaa rauhassa kotoilla, kun kaikki ylimääräiset menot on peruttu. Poikakaverini naureskeli tuossa viikonloppuna, että vaikutan lähinnä vain tyytyväiseltä siitä, että ei tarvitse mennä minnekään ja saa hyvällä omatunnolla nysvätä kotona. Saattoipa olla oikeassa…

Mutta se kevät! Se tekee tuloaan ympärillä vallitsevasta sekamelskasta huolimatta. Linnut sirkuttavat ikkunan takana niin innolla, että laulu kuuluu sisälle asti ja kevätaurinko on näyttäytynyt viime päivinä ilahduttavan usein. En tiedä montaa yhtä ihanaa asiaa, kuin herätä auringonpaisteeseen pimeiden ja harmaiden talvikuukausien jälkeen.

Muutama viherkasveistani kupsahti talvikuukausina valon puutteeseen, mutta nyt heti valon lisäännyttyä moni on heräillyt ihan uuteen kukoistukseen. Moni on vinkkaillut erilaisista kasvivaloista talvista pimeyttä helpottamaan, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista, jonka kelpuuttaisin tänne omaan kotiini. Iloitsen siis siitä, että luonnonvalon lisääntyessä jo kuolleiksi luulemani varjoviikunatkin ovat ryhtyneet tekemään uusia lehtiä sankoin joukoin. Hauskaa nähdä, millainen kasvupyrähdys onkaan edessä, kunhan vaihdan tässä lähiviikkoina kasveilleni tuoreet mullat.

Myös suloinen lintulamppu ilahduttaa aurinkoisinakin hetkinä. Parhaita juttuja tässä uudessa valaisimessani onkin juuri se, että se on niin kaunis katsella, vaikka siinä ei olisi valoakaan. Polttelen kyllä ahkerasti yhä myös kynttilöitä iltaisin: vaikka joka ilta voi syödä kynttiläillallista, jos vain haluaa!

Ostan hyvin harvoin kotiin mitään uutta muuten kuin tarpeeseen, mutta ihastuin hiljattain niin kovasti Marimekon keväiseen tyynynpäälliseen, että päätin sulostuttaa sillä sisustustani. Lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muutaman uuden taidehankinnan. Esittelinkin kaksi uutta teosta pari viikkoa sitten, mutta päädyin ostamaan myös Taidemaalariliiton Teosvälityksestä yhden ihanan maalauksen. Liisa Kuuselan kaunis ja vahvan värinen kukkamaalaus jäi kummittelemaan ajatuksiin vielä pari yötä nukuttuani ja marssin lopulta takaisin näyttelyyn toiveikkaana, josko Ruusut-teos olisi vielä vapaana. Ja olihan se! Nyt maalaus sulostuttaa minun kotiani ja mietiskelen, miten asettelisin kaikki nämä kauniit taulut seinilleni. Voi olla, että pitää hommata isompi kämppä…

Mitäs teille muille kuuluu? Kuinka moni on pystynyt jäämään minun tapaani kotiin? Mistä itse löydätte iloa tämän huolen ja hässäkän keskellä?

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts