28/06/18

Joutilas juhannus ja parit päiväunet Pariisissa

9 65

Keskikesän juhla on monen suosikkeja juhlapyhien joukossa. Itse en ole koskaan välittänyt juhannuksesta perheen kanssa vietettyjen lapsuuskesien jälkeen. Ehkä nykyään osaisin jo nauttia siitä, kun olen tullut enemmän sinuiksi introverttipuoleni ja yksinolon kanssa eivätkä juhlapyhät sinänsä tunnu nykyisin juuri tavallisia arkiviikonloppuja kummemmilta. Silti kaipuu jonnekin juhannusintoilun ulottumattomiin tulee kuin selkärangasta. Jonnekin, missä koko juhannuksen olemassaolon voi unohtaa. Samaa kaavaa toistan monina muinakin juhlapyhinä. Viime vuonna reissasin juhannuksen aikaan itsekseni Portugalissa, tänä vuonna suuntasin Pariisiin.

Pariisi on yksi niistä kaupungeista, joissa olen käynyt lukemattomia kertoja, mutta joka on silti jäänyt jollain tapaa etäiseksi. Pariisi tuntuu jotenkin minun kaupungiltani, mutta matkat ovat usein olleet lyhyitä pyrähdyksiä työn merkeissä, jolloin kokonaiskuva on jäänyt epämääräiseksi. En osaa yhdistää paikkoja toisiinsa kuin kartalla ja moni legendaarinen Pariisin kohde on edelleen ollut to do -listalla. Tuntuu hullulta, että yhdeksän Pariisissa matkaamani vuoden aikana en ollut ehtinyt Louvreen…

Tämänkertainen reissu oli joutilaisuudessaan otollinen hetki päämäärättömälle vaeltelulle, museoissa luuhaamiselle, kirjan lukemiselle puistossa ja ihmisten tuijottelulle Seinen varrella. Juhannus antoi hyvän syyn lomailla ja ottaa pari päivää taukoa työasioista – tuskinpa kovin moni täällä koto-Suomessakaan jaksoi viikonloppuna notkua tietokoneen äärellä. Ja poikakaverin joutuessa tekemään vähän töitä viikonloppunakin, minulla oli aikaa tutkailla ja ihmetellä Pariisia kaikessa rauhassa itsekseni.

Heti ensi töikseni marssin Centre Pompidouhun ja aloitin kunnianhimoisen vaelluksen läpi näyttelysalien. Jossain vaiheessa aikainen aamulento ja muutamaan tuntiin jääneet yöunet alkoivat painaa sekä askelta että silmäluomia. Olin modernin taiteen museosta todella vaikuttunut mutta pari kerrosta koluttuani ja muutaman vaihtuvan näyttelyn kierrettyäni niin uuvuksissa, että nuokuin ja keräilin hetken voimiani museon penkillä, ennen kuin jaksoin jatkaa matkaa. Alas aulaan palattuani muistin, että toinen puoli alakerran vaihtuvista näyttelyistä oli vielä kokonaan katsastamatta. Puntaroin tovin, jaksaisinko vielä keskittyä hetken verran ja päätin tsempata. Kerrankos sitä täällä oltiin!

Astuin uteliaana japanilaisen Ryoji Ikedan näyttelyyn, jossa kengät piti ottaa jo ovella pois. Tassuttelin paljain jaloin suureen pimeään huoneeseen, jonka lattiaa peitti musta pehmeä matto. Seinälle oli heijastettu monen kymmenen metrin pituudelle mystisenä eteenpäin virtaavaa pikseleiden, koodien ja graafisten jonojen lopuntonta jatkumoa sähköisenä särisevän digikohinan siivittämänä. Näky oli pysäyttävä: sitä katsellessaan tuntui kuin olisi ollut transsissa.

Näin ympärillä ihmisiä, jotka istuskelivat ja makoilivat lattialla keskellä pimeyttä vailla pienintäkään kiirettä liikahtaa paikoiltaan tai jatkaa matkaa. Istahdin seinän vierustalle ja jumituin tuijottamaan eteeni avautuvaa näkymää kuin hypnotisoituna. Minäkin, joka koen tietoisen rauhoittumisen, pysähtymisen ja meditoinnin todella vaikeaksi, koin saavuttavani installaatioon uppoutuessani jonkin meditatiivisen mielentilan kuin itsestään ja huomasin pian nököttäneeni paikoillani kuin lumottuna jo puolisen tuntia.

Pitkä museokierros ja univaje tuntuivat yhä jaloissa ja silmäluomilla, joten kävin matolle pitkäkseni kuten moni muukin näytti tehneen. Annoin rentouden vyöryä ylitseni ja torkahdin. Jotenkin sen kohinan keskellä vallitsi sellainen mystinen rauha ja unohduksen tila. Teokseen oli helppo uppoutua niin, että saattoi unohtaa itsensä. Huoneessa vallitsi niin vangitseva tunnelma, etten meinannut malttaa lähteä sieltä lainkaan. Kun lopulta olin viettänyt sähköisenä särisevässä huminassa yli tunnin, päätin viimein jatkaa eteenpäin. Moni minua jo ennen saapunut jäi yhä paikoilleen.

Harkitsin vakavasti, että maksaisin seuraavana päivänä museon pääsylipun uudelleen vain tullakseni istumaan tuonne huoneeseen pariksi tunniksi. Ryoji Ikedan kiehtova installaatio on esillä Pompidoussa 27. elokuuta asti, joten jos satut Pariisiin ennen sitä, mene ja koe.

Modernin taiteen museo on sekä arkkitehtuurinsa puolesta että kokoelmineen ja vaihtuvine näyttelyineen vaikuttava elämys, mutta veikkaan, että eniten siitä saa irti, jos malttaa jakaa taidekokemuksen muutamaan eri visiittiin. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, että museossa voisi helposti viettää useammankin päivän. Mutta jos Pompidoussa vierähtäisi helposti muutama päivä, niin Louvressa voisi varmaan viettää viikon tai kaksi…

Toisen reissupäivän kuljeksin puistoissa ja istuskelin Seinen rannalla kirjaa lukien sekä ihmisiä ja maisemia katsellen: rakastuneina suukottelevia pariskuntia, viinilaseja kilisteleviä ystävyksiä, laitapuolen kulkijoita jakamassa sätkää, pyöräilijöitä puikkelehtimassa ihmisvilinässä, Seinessä seilaavaa nojatuolia ja puuhun karannutta ilmapalloa.

Kolmantena päivänä suuntasin viimein sinne koko korttelin kokoiseen Louvreen, johon arvelin pystyväni eksymään vaikka viikoksi. Ihmispaljous hengästytti jo aulassa, vaikka jonoakaan ei ollut. Sotasuunnitelmani oli suunnistaa ensimmäiseksi sinne kaikkein olennaisimman äärelle (lue: Mona Lisa, tietenkin!) ja valita sitten muutama kohde ja osasto museokartasta. Tuntui päivänselvältä, että olisi turha yrittää ahnehtia koko Louvrea yhdellä kertaa, joten päätin suosiolla jättää osan museon valtavasta kokoelmasta seuraavien Pariisin matkojen projektiksi.

Mona Lisan ympärillä vallitsi odotetusti sellainen tungos ja kuhina, etten edes pyrkinyt ihan lähelle, vaan kurkistelin päiden yli salaperäistä hymyä. Tutulta näytti. Kaiken sen hässäkän keskellä minua alkoi naurattaa. Mikä ihme tässä yhdessä teoksessa on niin erityistä, että koko maailma tungeksii tuota naista katsomaan? Nauratti vielä vähän lisää, kun näin myöhemmin Mona Lisan äärelle johdattelevan opastekyltin, jolle joku vitsiniekka oli piirtänyt viikset. Klassikko!

Louvre oli kaikessa runsaudessaan ja upeudessaan häkellyttävä. Monessa huoneessa tuijottelin taideteosten sijaan mykistyneenä koristeellisia kattoja ja takanreunusten kaiverruksia, jotka olivat kuin taidetta nekin. Erityisen vaikutuksen teki Napoleonin kullalla ja kimalluksella kuorrutettu koti, jonka äärellä ei voinut kuin miettiä, miten kauas siitä kruusatusta tyylistä on minimalismin aikakaudella tultu. Huvitti se kontrasti, kuinka tämän päivän arvostetuin design on suoria ja selkeitä, pelkistettyjä linjoja. Napoleonin aikaan suunnittelijan taitoa taidettiin mitata taidokkaiden koukeroiden ja kaiverrusten määrässä. Pohdin, kuinka valtavia määriä työtunteja kaikkien niiden koristeluiden tekemiseen on mahtanut kulua.

Loputtomien käytävien vaeltelu ja kaikki se ympärillä näkyvä visuaalinen ilotulitus alkoi jälleen jossain kohtaa uuvuttaa. Istahdin rauhalliselle patsaspihalle lepuuttamaan jalkojani ja annoin silmien painua kiinni. Vartin torkut Louvren penkillä oli oikein kelpo idea ja päiväunien jälkeen jaksoi taas hetken kierrellä, ennen kuin kuulutukset ilmoittivat museon olevan suljettu ja oli aika lähteä.

Oli mukavan erilaista päästä tutkimaan Pariisia kaikessa rauhassa kiireettä ja nähdä siitä palanen myös paikallisen silmin henkilökohtaisen oppaan tutussa kainalossa. Mutta sainpa minäkin tasapuolisuuden nimissä esitellä paikalliselle pari mahtavaa ravintolaa.

Joutilas viikonloppu Pariisissa oli mitä mainioin tapa viettää juhannusta. Sain olla yksin ja sain viettää aikaa parhaassa seurassa (joka toki joskus voisi tarkoittaa myös yksin, mutta tällä kertaa en viittaa siihen), pääsin vihdoin ja viimein Louvreen ja aurinkoinen sää helli päämäärättömänä kuljeksivaa turistia. Ja mikä parasta, onnistuin ottamaan nokoset sekä Louvressa että Pompidoussa. Siinä, jos missä on loman tunnelmaa. :) Voin suositella!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/06/18

Menovinkki kesäksi: Fiskars Summer House

2 35

Jos mietit, mihin täällä kotimaassa voisi kesäaikaan tehdä jonkun päiväretken tai parin mittaisen minireissun, niin minulla olisi antaa aika mainio ehdotus. 1600-luvulla perustetun rautaruukin ympärille muodostunut Fiskarsin kylä on pieni taiteen ja muotoilun keidas keskellä kauneinta suomalaista luonnonmaisemaa vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja Turusta. Kerrassaan hurmaava paikka!

Tänä kesänä on yksi erityisen hyvä syy käydä piipahtamassa Fiskarsissa, sillä tänään avautui yleisölle Fiskars Summer House, jota varten yhdeksän kiinnostavaa suunnittelijaa on luonut yhteistyössä kotimaisten designyritysten kanssa “kesäkoteja” erilaisten taiteilijoiden inspiroimana. Pääsin eilen kurkistamaan näitä kesäisiä inspiraatiohuoneita Fiskarsiin jo hieman ennakkoon ennen näyttelyn virallisia avajaisia. Edellisestä visiitistä Fiskarsiin olikin ehtinyt vierähtää jo 7 vuotta!

Joanna Laajiston suunnittelema tila vanhan, valoisan viljamakasiinin sisällä toimii kauniisti ja on kiinnostavaa, miten erilaisia tunnelmia eri suunnittelijat ovat ilmavien puurakenteisten huoneiden sisään onnistuneet loihtimaan. Kuten oikeassakin kodissa jokaisella huoneella on funktionsa ja sisustuksellisesti tyylit vaihtelevat skandinaavisesta mininalismista rönsyilevään runsauteen ja herkän ja hillityn puuterisista värimaailmoista todelliseen, räiskyvään väri-ilotteluun.

Suunnittelijoista mukana ovat olleet Samu-Jussi KoskiMan YauTero KuitunenLinda BergrothSusanna VentoAalto+AaaltoUlla KoskinenAoi Yoshizawa sekä Susan Elo, jotka ovat suunnitelleet huoneita muun muassaTove Janssonin, Howard Smithin, Rauha Mäkilän, Vuokko Nurmesniemen, Ryuchi Sakamoton, Maire Gullichsenin ja Helene Schjerfbeckin innoittamina. Suomalaisten design-yritysten osalta huoneissa nähdään HakolaaIittalaaArtekiaAnnoaNikaria,FiskarsiaLapuan Kankureita ja Woodiota sekä Fiskarsin paikallisten käsityöläisten, taiteilijoiden ja suunnittelijoiden töitä. Luovin kanssa yhteistyönä toteutetun näyttelyn ideana onkin, että lähes kaikki huoneissa nähdyt kalusteet ja esineet ovat myös myytävänä tapahtuman yhteydessä.

Kaikissa huoneissa ovat hurmaavia ja olisi vaikea valita niistä yksi suosikki yli muiden. Pidin sekä Tero Kuitusen ja Man Yaun rohkeasta värinkäytöstä että Ulla Koskisen, Susanna Vennon ja monen muun rauhallisemmistakin värimaailmoista. Kaikki tilat toimivat tarkoituksessaan hienosti  ja valo siivilöityy tilaan uskomattoman kauniilla tavalla viljamakasiinin katonrajassa lymyävistä pienistä ikkunoista. On myönnettävä, että tuolla piipahdettuani kävi mielessä, pitäisikö maalata oma valkoinen lautalattiani turkoosiksi… Ehkä ei sentään, mutta näyttely antoi ilahduttavaa visuaalista inspiraatiota, joka pyörii mielessä varmasti vielä pitkän aikaa.

Jos siis kesäinen retki suomalaisen designin, luonnon ja historian äärelle kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti käväistä Fiskarsissa. Näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 päivittäin klo 11-18 ja sisäänpääsy kustantaa 8€ tai alennuslippuun oikeutetulle 5€. Vinkkaanpa samalla myös, että Fiskarsin kuuluisia Antiikkipäiviä vietetään tänä kesänä to-su 5.-8.7.2018, jos haluaa valita reissunsa ajankohdan niin, että saa kaksi kärpästä samalla iskulla!

Man Yaun suunnittelemassa loungessa nähdään Artekin huonekaluja sekä Howard Smithin ja Erna Aaltosen taidetta.

Samu-Jussi Kosken suunnitteleman verannan inspiraationa on ollut Tove Jansson.

Tero Kuitusen suunnittelemaan takkahuoneen innoittajana ovat toimineet Afrikan savannit, Rauha Mäkilän taide.

Linda Bergrothin kesäkeittiössä nähdään Fiskarsia ja tyyli on saanut innoituksensa suunnittelijan omalta esikuvalta Vuokko Nurmesniemeltä.

Susanna Vennon vehreän viherhuoneen inspiraatio sai alkunsa Maire Gullichsenin elämäntarinasta.

Aalto+Aallon ruokailutilassa nähdään Iittalaa ja suunnittelijakaksikon inspiraationa on toiminut Sasha Huber.

Innoituksena Ulla Koskisen suunnitteleman makuuhuoneen vahvaan mutta rauhalliseen tunnelmaan on ollut taiteilija Helene Schjerfbeck.

Woodion puisia pesualtaita nähdään Susan Elon suunnittelemassa kylpyhuoneessa, jonka inspiraatio on saanut alkunsa säveltäjä Ryuchi Sakamoton musiikista.

Aoi Yoshizawan loihtimassa Saunatuvassa nähdään Lapuan Kankureiden tekstiilejä.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

5/06/18

Menovinkki taiteen ystäville: vähän erilainen galleria

3 38

Taidegalleriat saattavat toisinaan olla vähän pelottavia ja vaikeasti lähestyttäviä tiloja, etenkin jos on taiteen harrastajana vasta utelias untuvikko. Monia ujostuttaa astua kliiniseen ja valkoisena hohtavaan näyttelytilaan, vaikka itse teokset kiinnostaisivat ja suunnitteilla olisi jokin taidehankinta jopa ihan omaan kotiinkin. Tyhjänä kaikuvan gallerian seinillä teoksia tuijotellessa voi myös olla vaikea hahmottaa, miltä taulu näyttäisi tavallisessa kotiympäristössä, veistoksesta nyt puhumattakaan…

Miten taidetta voisi tuoda helpommin yleisön ulottuvilla matalalla kynnyksellä ja kiinnostavassa, uudenlaisessa ympäristössä? Helsinkiläinen Antonia Hamberg keksi tilanteeseen luovan ratkaisun avaamalla oman kotinsa ovet yleisölle ja tekemällä töölöläiskaksiostaan tilapäisesti taidegallerian. Nyt siis vielä parin viikon ajan onkin Helsingissä mahdollisuus päästä tutkailemaan suomalaisten naistaiteilijoiden töitä poikkeuksellisessa ympäristössä Antonian kotona. Hetki-nimeä kantavassa näyttelyssä on esillä Eeva Peuran, Fanny Tavastilan ja Emma Helteen teoksia.

Piipahdin itse eilen katsastamassa näyttelyn ja sain todeta, että Antonian kaunis koti toimii näyttelytilana upeasti. Pieni kaupunkilaiskaksio on oikeastaan aika ihastuttava miljöö taidenäyttelylle: tunnelma on kotoisa ja lämmin, ympärillä näkyy oikea elämä huonekaluineen, pienine arkisine tavaroineen ja joka kodista löytyvine välttämättömyyksineen. Eilisellä visiitillä oli ilo huomata, että aika moni teos oli jo saanut rinnalleen pienen punaisen tarran – myyty!

Idea uudenlaisesta tavasta esittää taidetta ehti muhia taiteen ystäväksi tunnustautuvan Antonian ajatuksissa pidemmän tovin. Lopulta ajatus tuoda galleria omaan kotiin sai sysäyksen Antonian bongaamasta kotiputiikista New Yorkissa: New York Timesin jutussakin esitelty Michael Bargo pitää yksiössään design-puotia, jossa melkein kaikki on myytävänä. Pitkään päässä pyörineiden ideoiden, kotiputiikki-inspiraation sekä taiteilijaystävän kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta kypsyi ajatus tuoda taidegalleria omaan olohuoneeseen. Kaikki mukaan kysytyt taiteilijatkin lähtivät innolla mukaan uudenlaiseen projektiin.

Mietin, mahtaisivatko ihmiset uskaltautua tuntemattoman kotiin taideretkelle, mutta tähän mennessä kolmisen viikkoa sunnuntaisin auki olleessa näyttelyssä on riittänyt mukavasti kävijöitä ja onpa se noteerattu jo useammassa nettiartikkelissakin. Kotigalleria on myös tuonut taiteen ympärille rennompaailmapiiriä ja keskustelua – perinteisissä galleriatiloissa tulee harvoin jutelleeksi kenenkään kanssa, mutta kotiympäristössä voi vaikka istahtaa hetkeksi sohvalle keskustelemaan näyttelyvieraiden, emännän tai itse taiteilijan kanssa. Erityisen ihanasti tähän tarjoutuu mahdollisuus itse asiassa tänään klo 18-20, kun Antonian kotona järjestetään taiteilijakeskustelu, johon toivotaan itse taiteilijoiden lisäksi osallistujia myös vierailijoista. Jos siis ei ole vielä illaksi ohjelmaa, niin mene ihmeessä piipahtamaan!

Antonian kanssa keskustellessa toistuu jatkuvasti ajatus siitä, että taide kuuluu kaikille. Tähän galleriaan astumista ei siis tarvitse pelätä tai jännittää. Koti on miljöönä taiteen esittelemiselle myös siinä mielessä kiinnostava, että tällaisessa ympäristössä teokset näkee osana sisustusta, arkista asuinympäristöä ja elämää. Kotinäyttely antaa ideoita ripustusta sekä veistosten sijoittelua ajatellen. Huomasinkin, että varsin moni veistoksista oli myös ehtinyt jo tehdä kauppansa – uskon, että juuri tällä havainnollisella ympäristöllä on ollut rohkaiseva vaikutus taideostoksia tehdessä. On helpompi kuvitella teos omaan kotiin, kun sen näkee kotoisassa ympäristössä tyhjän galleriatilan sijaan. Ja voipa Antonian kauniista kodista saada ammennettua omaan käyttöön muutaman sisustusideankin.

Hetki-näyttely on avoinna vielä parin viikon ajan ja alta löydät aukioloajoista tarkempaa tietoa. Kannattaa erityisesti huomioida tuo tämäniltainen taiteilijakeskustelu sekä ensi viikon torstaina järjestettävä sellokonsertti – saatanpa itse suunnata kurkkaamaan näyttelyä tuolloin vielä toisenkin kerran.

Hetki-näyttely on avoinna 17.6.2018 asti seuraavasti:

Ti 5.6. Klo 18-20 Taiteilijakeskustelu
Su 10.6. Klo 12-16
To 14.6. Klo 18-20 Selloduo Sofie Spanget Takkula & Heikki Takkula – konsertti sekä kakkua ja kuplivaa
Su 17.6. Klo 12-16

Osoite: Lemminkäisenkuja 4 b, soita alaovella summeria (Hamberg) päästäksesi sisään. Sopimuksen mukaan näyttely on avoinna myös muina aikoina.

Tiedustelut:
antonia.hamberg@me.com / 050 5227785

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/02/18

TEOS 2018: löydä suomalaisen taiteen kiinnostavat nimet yhdellä kertaa

8 51 teos 2018

Hohoi, te taiteen ystävät! Eilen starttasi Helsingin Kaapelitehtaalla yksi vuoden kiinnostavimmista näyttelyistä, kun TEOS 2018 avattiin yleisölle. Kävin viime vuonna tutustumassa Suomen taidegraafikoiden ja Suomen kuvanveistäjäliiton järjestämään myyntinäyttelyyn ja tykästyin todella paljon. Kaapelitehtaan Valssaamo ja Puristamo on ladattu täyteen sekä nousevien että jo nimeä niittäneiden graafikoiden sekä kuvanveistäjien töitä. Ja kaikki esillä olevat teokset ovat myös myynnissä, joten tämä on aivan loistava paikka taidehankintojen tekemiseen!

Tapahtuma on avoinna sunnuntaihin 4.3.2018 asti joka päivä, ma-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-17, ja sinne on vapaa pääsy. Lauantaisin näyttelyssä järjestetään myös opastettuja kierroksia klo 12, mikäli kiinnostaa kuulla mukana olevista taiteilijoista ja teoksista enemmän. Teosten hintaluokka vaihtelee, mutta edullisimmillaan löytöjä voi tehdä noin 100 eurolla. Jos teet tilaisuudessa taidehankintoja, saat teokset halutessasi mukaasi vaikka samantien.

Jaakko Tornberg

Vierailin itse siis viime vuonna TEOS 2017 -näyttelyssä ja tein tuolloin aiheesta blogin puolellekin juttua. Viime vuonna näyttely keräsi kaikkiaan lähes 10 000 vierailijaa ja sadat teokset löysivät sen kautta uuden kodin. Jos kiinnostaa kurkistaa edellisvuoden tunnelmia sekä mietteitäni taiteen ostamisesta, niin tsekatkaahan tuo viimevuotinen postaus. Itse päädyin tuolloin ostamaan omaksikin muutaman teoksen, kun ihastuin ensi silmäyksellä Jaakko Tornbergin hauskoihin pieniin veistoksiin.

Tornberg on mukana näyttelyssä tänäkin vuonna vähintään yhtä hurmaavilla teoksilla. Myönnän, että olisin vakavasti saattanut harkita kokoelmani täydentämistä, elleivät kolme samanhenkistä kullanhohtoista veistosta olisi ehtineet tehdä jo kauppansa. Veikeät veistokset oli ostettu jo ennen näyttelyn virallisia avajaisia valtion kokoelmiin. Huomasinpa myös, että teosten hinta oli vuodessa liki kaksinkertaistunut. Taisin siis viime vuonna tehdä varsin hyvän taidehankinnan. :)

teos 2018

Pääsin tällä kertaa ihan sattumalta eilisellä visiitilläni jututtamaan itse taiteilijaakin, kun herra Tornberg osui ihan sattumalta paikalle samaan aikaan. Olisi tosi mielenkiintoista päästä tekemään hänestä jonkinlainen taiteilijahaastattelu – kiinnostaisiko teitä tällainen sisältö?

Minulla olisi ylipäänsäkin kiinnostusta tehdä enemmän taiteeseen liittyviä juttuja tänne blogin puolelle. Kuten olen monet kerrat aiemminkin todennut, olen kaukana asiantuntijasta enkä tiedä taiteesta juuri mitään. Siitä huolimatta olen kiinnostunut ja nautin taiteesta kovasti. Oletan, että suuri osa siellä ruudun toisella puolen blogiani seurailevista ihmisistä on kaltaisiani: taide kiinnostaa, mutta taiteentuntemus on aika olematonta eikä oikein edes tiedä, mistä asiaa lähtisi lähestymään. Olenkin ajatellut, että olisi kiinnostavaa tehdä juuri sellaisia helposti lähestyttäviä ja informatiivisia juttuja noviisin ja maallikon näkökulmasta – sellaisiahan me olemme näissä asioissa useimmat. Olisi kiva kuulla, kiinnostavatko teitä tällaiset teemat.

teos 2018

Tänäkin vuonna TEOS 2018 -näyttelyssä on esillä ihan valtava kirjo teoksia laidasta laitaan, mutta tällä kertaa näyttely on järjestetty hieman erilaiseen tyyliin: ripustus ja esillepano on tehty erilaisia mielialoja mukaillen. Suomalainen arkkitehti ja kuvanveistäjä Maija Kovari on luonut näyttelylle teeman taiteesta työkaluna erilaisten tuntemusten ja elämänkokemusten käsittelyyn. Niinpä teokset on asetettu esille sen mukaan, millaisia työkaluja ne voisivat olla erilaisiin tilanteisiin. Leikki- ja Ilo-osastoilta löytyy teoksia, jotka voisivat auttaa liialliseen vakavuuteen. Suru-osastolta puolestaan voi löytää lohtua murheiden keskelle ja Rauha-osastolta mielenrauhaa ja hiljentymistä stressin ja kiireen keskelle.

Tämänvuotisen esillepanon idea on hauska ja näyttelyssä on jälleen mukana todella kiinnostavia teoksia ja tekijöitä, mutta myönnän, että pidin itse viime vuotisen esillepanon ilmavuudesta enemmän. En tiedä johtuiko tunne teosten määrästä vai esillepanosta, mutta koen, että joko tilan olisi hyvä olla hiukan suurempi, teosmäärän hiukan pienempi tai esillepanon jotenkin toisenlainen, jotta teokset todella pääsisivät esille paremmin ja saisivat ansaitsemansa huomion. Kivaa silti, että uskalletaan kokeilla jotakin uutta ja innovatiivista myös ripustuksessa!

teos 2018

Suosittelen siis lämpimästi piipahtamaan, mikäli taide kiinnostaa. Vaikka juuri tällä hetkellä taidehankinnat eivät olisikaan omaan kotiin ajankohtaisia, näyttelyssä saa mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaiseen taiteeseen. Sieltä voi myös bongailla itselle muistiin kiinnostavia nimiä, joiden teokset miellyttävät omaa silmää. On sitten helpompi lähteä jostakin liikkeelle jatkossa, kun on mielessä jo muutama nimi, joista lähteä liikkeelle, kun taidehankinnat tulevat ajankohtaisiksi. Ja luonnollisesti tuolla näyttelyssä on kultakin taiteilijalta vain muutamia teoksia, joten kannattaa tutustua myös kiinnostavien tekijöiden nettisivuihin tai ottaa yhteyttä suoraan heihin, jos tyyli sytyttää, mutta juuri sitä omalta tuntuvaa teosta ei vielä ole löytynyt. Useimmilla taiteilijoilla on valtavat kokoelmat valmiita, myytäviä teoksia työhuoneillaan. :)

Vinkattakoon tässä yhteydessä myös, että toinen kiinnostava taidemyyntitapahtuma tänä keväänä on Taidemaalariliiton Teosvälitys 2018, jossa puolestaan on esillä ja myynnissä maalaustaidetta. Tapahtuma on vuoden suurin taidetapahtuma Suomessa ja siellä vierailee noin 20 000 ihmistä vuosittain. Tänä keväänä Teosvälitys järjestetään Kaapelitehtaalla 10.-18.3.2018 eli noin viikko TEOS 2018 -tapahtuman jälkeen.

PS. En merkinnyt muistiin ihan kaikkien kuvissa näkyvien teosten tekijöitä, mutta jos jokin teos /taiteilija erityisesti kiinnostaa, niin huikatkaa kommenttiboksin puolella ja voin yrittää selvitellä!

Translation: There is a super interesting exhibition going on in Helsinki until the March 4th. TEOS 2018 gives a thorough overlook to the art scene in Finland, presenting a wide collection of sculptures and graphic art by both upcoming new names and more established artists. And all the pieces in the exhibition are for sale. Go check out the event at Kaapelitehdas: it is open every day (mon-fri from 11am to 6pm and sat-sun from 11am to 5pm).

teos 2018

Etualalla näkyvä Veikko Nuutisen Vastapari -veistos on pronssia.

teos 2018

Teija Immosen Rakkaat-työssä on kaunis värimaailma.

teos 2018

Irma Laukkasen Valo ja aine -veistos oli jo ehtinyt tehdä kauppansa avajaisaamuna.

teos 2018

Sakari Kannoston hauskat vihreät ankat kantavat nimeä Kylpy.

teos 2018

Näyttelyssä on tänä vuonna esillä paljon sarjakuvahenkisiä teoksia. Kuvassa näkyy Petra Seelan työ “Courage is a love affair”.

teos 2018

Kiiluvasilmäinen kookas susi on aika pysäyttävä näky. Kyseessä on Riitta Kopran risuista, teräksestä, hampusta ja silikonista rakentama “Ja Jumala loi…” -teos, jonka silminä ovat heijastimet.

teos 2018

Sympaattien “Pieni hevonen” on Kirsi Tapperin käsialaa.

teos 2018

Messinkiset “Vaelluskengät” ovat Merja Pitkäsen kätten työtä.

teos 2018teos 2018

Merja Nykänen-Naukkarisen keraamista “Nam-nam”-työtä tekisi melkein mieli haukata.

teos 2018

Kaisu Koiviston Pentu-metalliveistokset kiinnittivät näyttelytilassa huomioni heti ensimmäiseksi.

teos 2018teos 2018teos 2018

Pieni pronssinen naisveistos on Alex Suomen ja kantaa nimeä “Alaston”.

teos 2018

Anniina Vainionpään “Syksy” erottui omaan silmään teosten joukossa.

teos 2018 teos 2018

Raimo Saarisen hassunkurinen pieni lintu on saanut nimen “Marokkon muovismaragdikutoja”.

teos 2018

Antti-Ville Reinikaisen teos kantaa nimeä “Leikkuu”.

teos 2018

Kirsi Kaunomäen sympaattinen “Moi”-teos tuo hymyn huulille.

teos 2018

Näyttelyn silmiinpistävimpiä teoksia ovat Anna Pekkalan pörröiset, katosta roikkuvat Aurinkohait sekä Laventelidelfiini.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts