9/07/15

Uutta musiikkia Suomesta: ihana Suad

24 suad.jpg

Olen ollut kovasti mielissäni näistä uutisista Suomen musiikkirintamalla: Suad Khalifa tekee nykyään soolomateriaalia. :) Ihastuin Suadin pehmeään ääneen joskus reilut 10 vuotta sitten Uuden Fantasian levyllä, joka on edelleen kaikkien aikojen lempilevyjäni. Sen jälkeen en neitokaisen lauluun törmännyt juuri missään, kunnes nyt keväällä hän julkaisi Jaakko Eino Kalevin kanssa yhteiskappaleen Deeper Shadows. Sittemmin mimmi on ehtinyt julkaista oman sinkun ja vetäistä keikan Sidewaysissakin, minkä harmikseni missasin, kun olin reissussa. Mutta ilahduin uutisesta, että Suad tulee toimimaan Rhyen lämppärinä muutaman kuukauden päästä järjestettävällä Suomen keikalla. Mahtavaa!

Jos ette vielä ole kuulleet Suadin omaa biisiä, niin laittakaahan soimaan. Kaunis video, loistokappale ja maagisen ihana ääni! :)

Translation: Great new music from Finland. :)

Photo: Suad Facebook page

Related posts

30/06/15

Ihanat, kamalat festarimuistot

55 pori-jazz-2015.jpg

Pori Jazz lähestyy ja on tullut aika julkistaa lippukisan voittajat. Koska jaoitte kisavastauksissanne niin ihanan nostalgisia, hykerryttäviä ja liikuttaviakin festarimuistoja, keräsin niistä parhaimmistoa ihan tähän erilliseen postaukseensa vielä esille. Kiitos, niitä oli todella mukava lukea! :) Kerrotaan kuitenkin ensin kisan voittajat ja jaetaan sitten niitä unohtumattomimpia festarimuistoja.

Tällä kertaa onnettaren lemmikkejä olivat seuraavat kommentoijat:

Pax:

Nuorempana kävi niin, että ystäväni kesätyön majoituspaikka oli keskellä festarialuetta. Marssimme siis porteista sisään eväinemme ennen kuin festarit ehtivät alkaa emmekä tainneet kolmeen päivään poistua alueelta. Mökin ikkunasta kuuli kaikki päälavan bändit, aika montaa tuli oltua katsomassakin. Se oli jo vähän sellaista luksusfestarointia. Pori Jazzin kattaus yllätti itsenikin, olisi hauska käydä tutustumassa!

Mepe:

En ole ollut erityisen ahkera koluamaan festareita, mutta mieleeni tuli muisto juurikin Pori Jazzeilta vuodelta 2003. Pääsin siskoni kanssa eturiviin seuraamaan Jamiroquain keikkaa, ja kokemus oli mieleenpainuva meille varhaisteineille. Muistona on n. 30 valokuvaa Jamiroquaista valkoisessa verkka-asussa ja sulkapäähineessä… Olen menossa tänäkin vuonna jazzeille, joten lippupaketti olisi tosi kiva voittaa! :)

Käykäähän tsekkaamassa sähköpostinne pikimmiten! Ja sitten niitä hauskoja, koskettavia ja unohtumattomia festaritarinoita, jotka herättivät allekirjoittaneessa sekä hymyjä, naurunpyrskähdyksiä että liikutustakin.

pori-jazz-julisteet1.jpg

Olin vastaamassa eräiden pienten festareiden tiedotuksesta. Ne alkoivat torstaina ja siinä ekan päivän iltana lojuin väsyneenä VIP-kahvilassa, juttelin kaverille et ois kiva jos täältä voisi vuokrata poikaystävän, kävis halailemassa ja pussailemassa sitä aina kun ehtis ja sitten festareiden päätyttyä vois sanoa et heippa, oli kivaa. 

Luulin ensin, ettei kaveri kuullut, mut hetken päästä hän käänsi päätään ja sanoi “Juha tässä toisella puolella lupas alkaa sun festaripoikaystäväksi”. Mykistyin hetkeksi mut sit heitettiin läpällä meidän festariparisuhteen säännöt kehiin. Loppufestarit menivät hymyillessä ja flirttailessa, mutta myöhemmin eräässä keikalla toisiimme törmätessä siitä syntyi ihan oikea suhde :) 

kao kao

Mieleenpainuvin kokemus festareilta on Ruisrockista vuodelta 2005. Tulimme loistavan bändikattauksen jälkeen yöllä leirintä-alueelle Ruissaloon. Kauhuksemme huomasimme, että teltastamme sojottavat vieraat karvaiset miehen jalat. Mies söi puolialasti teltassa eväitämme, eli ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. Järkytyksen laannuttua mies totesi, että on väärässä teltassa. Hänen oma telttansa oli kolmenkymmenen metrin päässä, se oli täysin samanlainen, siellä oli samanlainen laukku, ja laukussa oli samassa taskussa myöskin ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. No damage done, mies toi korvaukseksi hänen eväänsä ja viiniä. Nykyään minua ei enää saa festivaaleilla leirintä-alueelle, mutta kyllä tuo tapahtuma naurattaa vieläkin :D

rokkikettu

Festareilta on paljon hienoja muistoja, mutta yksi parhaimpia lienee Pori Jazzeilta 2011 joihin menin yksin kaverilta saamillani ilmias-lipuilla. Sattumalta löysin kuitenkin tuttuja paikan päältä ja ilta oli mitä mainioin, sateesta huolimatta. Fiilistä kasvatti todennäköisesti oma ylpeys siitä, että “uskalsi” lähteä toiseen kaupunkiin festaroimaan ja tanssimaan yksin :)

abeja

Festarimuistot on ihania! Huuruisia ja onnellisia. Suurinta huumaa hipoi Blur Ruisrockissa 1995 tai 1996, oltiin siskon kanssa ekaa kertaa kaksin festareilla ja päädyttiin molemmat vouhkina järkkäreiden noukkimiksi ja pelastuttiin eturivin varmalta tallautumiselta. Shokkiako vaiko rakkautta, mutta siinä lavan ja aidan välissä vettä hörppiessä toljotin Damonia lähempää kuin villeimmissä brittipop-unelmissani ikinä ja olin varma että tämä on elämäni upein hetki. Teeskentelin tietty että tarvitsin vielä toisen, kolmannen ja neljännen lasin vettä. <3

mikihara

Oujees!! Kyllä rakkain festarimuisto ajoittuu teini-iälle ja Järvenpään Puistoblueseille. Siellä eräällä keikalla vierelleni sattui poika, jonka kanssa tuntui koko kyseisen keikan ajan säkenöivän jonkinasteista kipinää. Pojalla oli mukanaan järjestelmäkamera, ja mietin kuumeisesti, miten kiinnittäisin pojan huomion. Keikan jälkeen ei auttanut muu kuin juosta perään ja pyytää “josko voisin saada keikkakuvia omaan sähköpostiini” (yeah right :—D). Juteltiin hetki, annoin sähköpostiosoitteeni ja poika hävisi väkijoukkoon.

Seuraavana iltana menin tsekkaamaan sähköpostiin ja siellä odotti pitkä viesti siitä, kuinka kyseinen poika oli etsinyt minua koko loppuillan festarialueelta, hakenut jopa numeropalvelusta numeroni muttei uskaltanut soittaa ja katui sitä nyt kovasti. Juttu kaatui kuitenkin lopulta välimatkaan, mutta silti tässä kohtaamisessa oli jotain todella maagista. :-) Jazzeille suuntaisin ehdottomasti Kool and the Gangia odotellen!

emskiina

Ikimuistoisin festarimuisto syntyi, kun olin parikymppisenä tosi cooleissa tekonahkahousuissa helteisessä Provinssirockissa. Koskaan en ole ollut niin hikinen, mutta etukäteen suunniteltua festarilookkia ei käynyt muuttaminen, joten kestin kunnialla:)

Anna123 

Oih, festarit ja Pori Jazz! Ikimuistoisin festarimuistoni on samaan aikaan tosi tosi sekä surullinen että kaunis. Kävimme ystäväni kanssa aina yhdessä Tuska-festareilla, vuosia. Pidimme niiiiin hauskaa. Ystäväni menehtyi syöpään ja sanoi hyvästit meille juurikin Tuskan ensimmäisenä aamuna. Taivas oli kirkas ja sininen, koin että hänen lähtönsä ajoittui päivään, jolloin hän tiesi, että kaikki me ystävät olemme samassa paikassa, yhdessä ja muistelemme hänta ja kaikkea kokemaamme. Raskain ja paras festarimuistoni ikinä, en unohda tuota kirkasta päivää koskaan <3

Riia Meikkipää

pori-jazz-julisteet2.jpg

Hei, ihan mahtavaa ois päästä Porin jazzeille! En tiedä onko tämä ikimuistoisin festarimuisto, mutta tuli mieleeni tuosta kun kirjoitit ettei niitä kauneusunia oikein teltassa saa nukuttua… Joskus muinoin teinivuosina Himoksen juhannusfestareilla, muistan koko yön kuunnelleeni naapuritelttaporukan lastenlaulujen soimista… Siinä ei paljon nukuttu kun Pelle Hermanni soi koko yön täysillä vieressä :D

Jennyli 

Olin nuorena ensimmäista kertaa festareilla kuuntelemassa Zen Cafeta, kun “Todella kaunis” – biisin aikana itseäni paljon vanhempi mies kääntyi joka kertosäkeen aikana ympäri ja lauloi mukana tuijottaen suoraan kohti : “olet todella kaunis, elät vain hetken verran…”.
Kyseessä ei todellakaan ollut minkään suuren rakkaustarinan alku, vaan tyypin ele oli todella creepy!
En ole hirveästi festareilla käynyt ja luulen, että jazzien tunnelma olisi enemmän mun mieleen :)

TainaK

Paljon on hyviä muistoja ja mahtavia musiikkikokemuksia monilta festareilta mutta yksi ikimuistoisimmista festarimuistoista on kyllä se, kun teltta-alueella (kyseessä oli RMJ, vuosi varmaan 2006) olin jo kömpinyt telttaani nukkumaan ja seuraavaa festaripäivää odottamaan, kun heräsin yöllä teltan ulkopuolelta kuuluvaan mekkalointiin, mikä sinäänsä ei tietysti ollut mitenkään ihmeellinen asia, festarit kun olivat kyseessä, mutta jokin kiinnitti siinä huomioni. Avasin teltan “oven” todetakseni, että viereisen teltan älypäät viettivät railakkaita festarijatkoja muun muassa minun kenkiäni, joista tykkäsin ihan hirveästi, grillaten (olin jättänyt ne teltan ulkopuolelle). Järkytykseni ja raivoni oli suuri, kengät menetetyt. Teon motiivit jäivät lopulta minulle hyvin hämäriksi, ja luulenpa, että yhtä hämäriksi ne jäivät itse tekijöille. Jokin mahtava päähänpisto oli kyseessä. Koko tilanne oli kuitenkin loppujen lopuksi niin absurdi, että jälkeenpäin se on lähinnä naurattanut. Ja sainpahan yhden ikimuistoisen kokemuksen ja kertomuksen kerrottavaksi eteenpäin, joka vielä vuosienkin jälkeen ihmetyttää ja naurattaa, eikä eteen ole tullut toista samanlaista kokemusta.

Carou

Minäkään en hirveästi ole festareilla rymynnyt, mutta ikimuistoisin keikka on ehdottomasti vuoden 2005 tai 2006 Pori Jazzeilta, joilla esiintymässä oli lempilaulajani Jamie Cullum. Keikan alussa satoi vettä aivan kaatamalla, samalla reissulla ostamani turkoosi kangaskassi luovutti puolet väristään valkoisiin pellavahousihini mutta fiilis keikan jälkeen oli aivan sanoinkuvailematon. :)

reet_ta

Provinssin 30-vuotisjuhlafestarit vuonna 2008. Perjantai 13.6. Ensimmäiset oikeat festarini. Leirintäalueella soi helvetin kovalla Eläkeläisten “Humppaa taikka kuole.” Soitin vanhan ystäväni kanssa hänen serkulleen ulkomaille ja kerrottiin kaveriporukan sekoiluista (joku oli löytänyt tatuointeja tarjoavan yhden hengen teltan). Puhelun jälkeen hän kertoi tunteistaan ja minä en saanut sanaa suustani. Päätin vaan suudella. Siitä se sitten lähti. Kierrettiin katsomassa Ting tingsit ja Foo Fightersit käsi kädessä.

Laturi

Minun festarihistoriani ei ole vielä kovin pitkä, mutta ehdottomasti suupieliä korviin nostattava muistoni on se, kun 16 kesäisenä oli niin älyttömän tärkeää päästä ensimmäisille festareille ystävän kanssa että isä lähti minua vartavasten kuskaamaan moottoripyörällä täältä aivan eri puolelta Suomea.

Festarit oli oikein mukavat, mutta yhtä mukavaa oli se isä-tytär hetki, kun ajoimme pitkin Suomen teitä isän moottoripyörällä ja pysähdyimme välillä matkan varrella olleisiin kivoihin kahviloihin ja vietimme oman pikku kesäreissumme. Kesä on ihana!

Maijja 

Provinssiin ja Ilosaareen liittyvät muistot sisältävät yleensä teltan, sadetta ja jotain liian makeita alkoholijuomia, joten minusta on tullut rentojen kaupunkifestarien suuri ystävä. Ikimuistoisin festarimuisto liittyy parin vuoden takaiseen Flow’hon – tai oikeastaan hetkeen ennen sinne festareille pääsyä. Tarkoitus oli siis poikaystävän kanssa hieman etkoilla kotona ennen Flow’ta ja aloin avata kuohuviinipulloa.. no jostain syystä valmistelin avaamisen vähän huonosti ja seuraavassa hetkessä korkki olikin lentänyt kuin ohjus pysähtyen kulmaluuhuni. Ensin tietysti vähän huoletti, että sokeutuuko tässä ja melkein välittömänä kakkosena itkin sitä, että pääsenkö nyt elämäni ensimmäisille Flow-festareille :D Onni onnettomuudessa ei käynyt pahemmin ja pääsimme festareille normaalisti – jos nyt ei hieman itkuisia silmiä ja orastavaa mustelmaa kulmaluun alla lasketa :)

MP

Parasta festarimuistoa tuntuu olevan vaikea valita: olisiko se Provinssirock 2008 ja lempibändin kokeminen livenä ensimmäistä kertaa, vai Sonisphere 2009 joka huipentui 60 000 ihmisen muodostaman perheen yhteislauluun Metallican keikalla? Vai Weekend 2012: eka festariseikkailu kaveriporukalla jolloin juhlittiin Donkeyboyn kanssa hotellilla alueen sulkeuduttua ja kävelymatkat pelasti Star Wars-futismatsit. Tai ehkä sittenkin viime kesän Provinssi kun uskalsin ekaa kertaa lähteä festareille ilman kavereita katsomaan lempiartistejani. Tai kaveriporukalla kaikilla itku herkässä PMMP:n viimeisellä Provinssi-keikalla. Tai kenties Metsäfestivaali, loputon dance-flow ja onnellisuus.

Ja ehkä ensi vuonna vastaan lyhyesti tähän kysymykseen:
Pori Jazz 2015, ekaa kertaa paikalla ja kolme suosikkinaisartistiani samana päivänä ja lauloin koko sydämestäni.

johanna_krista

pori-jazz-julisteet3.jpg

Related posts

25/06/15

Voita liput Pori Jazzeille!

127 59 pori-jazz-2015.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Pori Jazz

Kesä ja kärpäset. Ja festarit! :) En ole koskaan ollut mikään sellainen perinteinen festarikoluaja ja festarihistoriaani mahtuvat vain kahdet perinteiset festivaalit: RMJ vuonna 2003 ja Roskilde heti perään vuonna 2013. Ensin mainittu ei sykähdyttänyt suuremmin edes teini-ikäistä sieluani. Roskilde puolestaan oli sellainen elämys, että voisin kuvitella lähteväni uudelleenkin – jos saisin takuuvarmasti nauttia kauneusuneni paikassa, jonne festarikansan älämölö ei kantaudu, ei tarvitsisi palella teltassa ja lämmin suihku olisi taattu. Mieluiten siis hotellissa. ;)

Vaikka perinteiset festarit ovat jääneet meikäläiseltä elämättä, kaupunkifestivaaleja on sen sijaan tullut käytyä läpi ahkerammin. Tykkään älyttömästi kaupunkifestareiden leppoisasta tunnelmasta ja esimerkiksi Flow sekä Helsingin Juhlaviikot kuuluvat Helsingissä asuvana joka kesän ohjelmaan. Plussaa kotikaupungin festarit saavat tietysti myös siitä, että illan päätteeksi pääsee omaan sänkyyn nukkumaan.

pori-jazz-julisteet1.jpg

Yksi ikuisella to do -listallani pyörivä kaupunkifestivaali on tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Pori Jazz, jonne asti jostain käsittämättömästä syystä en ole koskaan päässyt, vaikka tapahtuman meininki vaikuttaa olevan juuri minun makuuni ja lineup on vuodesta toiseen täynnä juuri sellaisia artisteja, joita mielelläni lähtisin katsomaan. Tänä vuonna olisin viimein voinut tämän yhteistyön innoittamana korjata tilanteen, ellen olisi sattunut varaamaan lomareissua juuri festareiden ajalle. Reissu JEE, festareiden missaaminen taas kerran PÖH. Onko joku teistä menossa paikalle muutaman viikon päästä?

Vaikka kekkerit jäävätkin itseltä kokematta, poimin esiintyjäkaartista teille vinkiksi muutaman erityissuosikin, joiden missaaminen harmittaa. Todellisuudessa kuulisin mielelläni varmaan esiintyjälistalta melkeinpä ketä tahansa, mutta näitä en jättäisi väliin mistään hinnasta, jos olisin itse paikalla. Jos siis olet menossa Poriin 11.-19.7., niin nappaahan vinkit talteen!

pori-jazz-julisteet2.jpg

Kool & The Gang

Minulla oli jossain vaiheessa musiikkihistoriassani vaihe, jolloin kuuntelin aivan älyttömän paljon 60-luvulla taipaleensa aloittaneita funk- ja soul-kokoonpanoja kuten The Jackson 5, Earth, Wind & Fire sekä Kool & The Gang. Hyväntuulisen letkeä meininki ja valtava kattaus historiaan jääneitä hittibiisejä pitivät huolen, että nuoremmankin polven diggailija tempautui mukaan. Uskallan veikata, että Pori Jazzien parhaat bailut koetaan juuri tällä keikalla.

Orquestra Buena Vista Social Club

Buena Vista Social Clubin lempeän keinuvia kuubalaisrytmejä kuunnellessa tulee arjessakin tunne kuin olisi lomalla. Mistä muistuukin mieleen, että tätä voisi kuunnella enemmän kotonakin. Tästä musiikista ei voi olla tulematta hyvälle mielelle ja veikkaan, että livenä bändi hurmaa tavalla, jonka muistaa lopun ikäänsä. En osaa lattaritansseja yhtään, mutta Buena Vista Social Clubin musiikkia kuunnellessa toivon, että osaisin.

GoGo Penguin

Klassista pianoa, elektronisia soundeja ja jazzia yhdistelevän GoGo Penguinin musiikkiin tutustuin itse asiassa vasta Pori Jazzin Spotify-listaa selaillessani, mutta se teki heti vaikutuksen. Ihan mielettömän kaunista musiikkia! Melankolisina soljuvat pianosävelet ja paikoin jopa drum’n’bassia heijastelevat rumpukompit vakuuttivat jo tietokoneen surkeista kaiuttimista kuunneltuina – tämän haluaisin todella päästä elämään ja kuulemaan paikan päälle. 

Oi voi, ihana Erlend. Kings of Conveniencen ja The Whitest Boy Alive riveistä tuttu norjalaismuusikko on sellainen coolin nörtin sympaattinen kantaisä, jonka hyväntuulinen musiikki tuntuu aina jotenkin nostattavan sekä mielialaa että askelta. Muistan joskus vahingossa laulaneeni kadulla ääneen Kings of Conveniencen I’d Rather Dance With You -biisiä, kun kuulokkeissa soljuva musiikki tempasi mukaansa voimalla. :D Voisin jotenkin uskoa, että keikalla Erlendin kanssa lauluun intoutumista ei tarvitsisi hävetä – ja eihän sitä siis tarvitsisi kadullakaan, jos olisi yhtään rohkeampi kuin minä.

Kylie Minogue

En ole mikään suunnaton Kylie Minogue -fani, mutta onhan se taskukokoinen Kylli-täti vain aikamoinen legenda. Mimmin tehtailemasta hittiparaatista löytyy takuuvarmasti jokaiselle joku biisi, jota on tullut veivattua baarien tanssilattioilla tai omassa olohuoneessa kerran jos toisenkin. Tosin oma ylivoimainen Kylie-suosikkini on vähän toista genreä: Nick Caven kanssa vuonna 1995 (Härregyyd, siitä on 20 vuotta! I’m old. :D ) levyttämä kohtalokas balladi Where The Wild Roses Grow, joka kuulostaa yhä aivan yhtä värisyttävän kauniilta kuin ilmestyessään.

Candi Staton

Kaikki Sex And The Cityä seuranneet muistanevat Candi Statonin mahtipontisen You Got The Love -kappaleen, joka saatteli sarjan viimeisen kauden jälkeen päätökseen ikimuistoisella tavalla. Oma ensikosketukseni Candi Statoniin tuli kuitenkin melkein 10 vuotta aiemmin mahtavan Young Hearts Run Free -kappaleen myötä, joka kuultiin teini-ikäiseen sieluuni vavahduttavan jäljen jättäneen Baz Luhrmanin Romeo & Julia -leffan tanssiaiskohtauksessa Kym Mazellen coveroimana. Aivan huikea vanhan koulun diskodiiva – älkää missatko tätä!

Elifantree

Pääsin kuuntelemaan tänä keväänä tuoreimman albuminsa julkaissutta Elifantreeta joulukuun We Jazz -festareilla livenä ja keikkaelämyksen perusteella suosittelen lämmöllä. Jazzin, popin ja elektron välimaastossa seilaava kokeellinen Elifantree ei välttämättä ole sellaista musiikkia, jota kuuntelisin kotona levyltä, mutta livenä kokoonpano on aivan huikea. Anni Elif Egecioglun taiturimainen äänenkäyttö ja vangitseva lavapresenssi pääsevät todella oikeuksiinsa livetilanteessa – ja se käsittämättömän kokoinen punainen tukka! En vain voi käsittää, miten jollakulla voi olla sellaiset hiukset. :D Yhtä maagista seurattavaa ovat myös bändin miespuoliset jäsenet rumpali Tatu Rönkkö ja puhallinsoittaja Pauli Lyytikäinen. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi heistä kohistaan. 

“>

Ohjelmistosta voisi suositella vaikka kuinka montaa artistia, joten kannattaa tsekata koko kattaus ja ohjelma Pori Jazzin nettisivuilta. Tässä siis kuitenkin muutama tärppi ja poiminta ohjelmasta. :) Kommenttiboksissa saa ilolla jakaa omia hyviä suosituksiaan festareiden ohjelmasta, jos joku ihan ehdoton vinkkaus tulee mieleen.

Vaikka minä en siis tänä(kään) vuonna pääse paikan päälle nauttimaan Pori Jazzin upeasta ohjelmasta, muutama onnekas teidän joukostanne pääsee. Saan nimittäin arpoa lukijoiden kesken kaksi 2 hengen lippupakettia Pori Jazzeille! Jos mielit mukaan 11.-19.7.2015 järjestettäville festareille, niin kerrohan kommenttiboksissa ikimuistoisin festarimuistosi. Mikäli olet festarineitsyt, kerro sen sijaan, mitä odotat eniten tämän kesän festareilta. :) Jätä vastauksesi su 28.6.2015 mennessä toimivan sähköpostiosoitteen kera, niin olet mukana kisassa!

pori-jazz-julisteet3.jpg
127 59

Related posts

18/06/15

Muistoja menneestä

2 11 daughter.jpg

Muistatteko parin vuoden takaa ihanan Daughter-bändin ja Youth-biisin? Daughterin If you leave -levy oli Spotifyssani vuoden 2013 kuunnelluin albumi, jonka kauniin melankolinen perusvire sekä katkeransuloiset lyriikat riipaisivat ajoittain vähän liiankin osuvasti vaikeassa elämäntilanteessa ja sydänsurujen kanssa painiskelevan neidon sielua. Vaikka murheista on jo toivuttu, Youth-kappale vie yhä hetkellisesti niihin tunnelmiin ja tuo mieleen ja sydämeen pienen palasen sitä surua, jota silloin kävin läpi. 

Ystäväni vinkkasi hiljattain löytämästään Daughterin live-taltioinnista, jossa Youth on saanut mausteekseen 10-henkisen klassisen musiikin orkesterin. Biisi on jo omillaan aika mahtipontinen ja melodia huikaisevan kaunis, mutta jouset, harppu ja puhaltimet tuovat siihen vielä pisaran verran lisää syvyyttä. Yritin kuunnella kuivin silmin – epäonnistuin. :) 

Translation: In the year 2013 the most popular album on my Spotify was If you leave by Daughter that touched my soul with its melancholic melodies and bittersweet lyrics when I was dealing with heartbreak and a difficult situation in life. Even though the actual sorrow is long gone now, the song Youth still takes me back to those feelings and momenst for a little while.

Some time ago I bumped into this live version of the song through a friend of mine. Youth is an amazingly beautiful song as it is but the 10-piece classical orchestra brings a little extra depth into it. I tried listening to it without tears – and failed. :)

<p class=”justify”>

Related posts