25/10/17

Keskustelua trendeistä, vaatebisneksen haasteista ja vastuullisuudesta

8 66

Kaupallinen yhteistyö: Stockmann

”Mistä ammennat inspiraatiosi? Mitä haluat kertoa suunnittelemillasi vaatteilla?” Näihin kysymyksiin saavat muotisuunnittelijat vastata kyllästymiseen asti, joten kun minulle tarjoutui mahdollisuus päästä haastattelemaan erästä valtavan tuotteliasta suomalaissuunnittelijaa, halusin kysellä häneltä jotakin ihan muuta. Jos siis haluat ihan oikeasti päästä sukeltamaan suunnittelijan sielunmaisemaan ja saada poikkeuksellisen avoimen, aidon ja rehellisen kurkistuksen suunnittelutyön arkeen, suosittelen lukemaan tämän jutun.

Laura Kupari-Guisen nimi ei välttämättä ole suurille yleisöille tuttu, mutta aika monen suomalaisen vaatekaapista löytyy hänen suunnittelemiaan asusteita. Hän nimittäin on nainen Stockmannin oman A+more-asustemalliston takana. Juttelimme Lauran kanssa trendeistä ja niiden ennustamisesta, vaateteollisuuden haasteista, ekologisen suunnittelun avainasioista sekä monista muista kiinnostavista teemoista. Varaa lukuhetken ratoksi vaikka teekupillinen, sillä tässä jutussa mennään paljon pintaa syvemmälle ja puhutaan muodin lisäksi paljon muustakin.

MILLAISIA HARHAKUVITELMIA IHMISILLÄ ON SUUNNITTELIJAN TYÖSTÄ?

♥ Monelle tulee yllätyksenä, mitä tämä työ on syvimmillään. Aika usein suunnittelijan työstä puhuttaessa käsitellään enemmän vaatteiden värejä ja sitä, mikä lahkeenmalli kulloinkin on pinnalla, mutta minä katselen suunnittelijan työtä paljon laajemmasta perspektiivistä.

Värien ja mallien kaltaisia muuttuvia trendejä tietenkin seurataan, mutta itselleni on opiskeluajoista lähtien ollut kiinnostavampaa yrittää ymmärtää sitä suurempaa muutosta ja kehitystä, mitä jatkuvasti tapahtuu koko maailmassa: kaikkia niitä poliittisia, sosiaalisia, teknologisia ja ympäristöön liittyviä asioita, jotka vaikuttavat myös vaatebisnekseen, vaikkakin hieman hitaammalla syklillä. Kaikki nämä seikat vaikuttavat muodin alan suuriin linjoihin sekä siihen, miten kulutetaan. Omalla kohdallani suunnittelutyö lähtee oikeastaan kaiken tällaisen taustan tutkimisesta ja tällaisilla asioilla on minulle todella merkittävä rooli koko suunnitteluprosessissa.

MISTÄ MALLISTON SUUNNITTELUPROSESSI SITTEN KONKREETTISESTI LÄHTEE LIIKKEELLE? MITEN TRENDIT VAIKUTTAVAT KOKOELMAN SYNTYYN?

♥ Oma suunnitteluprosessini alkaa yleensä käytännössä siitä, että tutustun erilaisiin trendiennusteisiin alan seminaareissa. Trendithän ovat paljon muutakin kuin vain muotia – siellä käsitellään maailmaa kokonaisuutena ja pukeutuminen on vain yksi pieni osa koko palettia.

Yhtä tämän hetken kiinnostavimmista trendi-ilmiöistä kutsutaan todellisuusparadoksiksi. Kaipuu rehelliseen ja todelliseen näkyy esimerkiksi vaateteollisuudessa niin, että asiakkaat vaativat tuotantoketjuilta ja vaatemerkeiltä läpinäkyvyyttä. Heille on tärkeää, että he voivat luottaa valitsemiinsa brändeihin. Pikkuhiljaa ollaan menossa näitä tavoitteita kohti ja on jo nähtävissä, että tulevaisuudessa avoimuus tulee olemaan ainoa tapa tehdä bisnestä tällä alalla.

Samanaikaisesti avoimuuden ja rehellisyyden ilmapiirissä eletään silti eräänlaisessa kuplassa. Oikeastaan todellista newsfeediä ei ole enää oikeasti olemassa, sillä käytännössä se on vain tuttavapiirisi mielipide-feed, joka pyörii sosiaaliseen mediaan syötettyjen algoritmien mukaisella logiikalla. Se taas johtaa tilanteeseen, jossa saat nähtäväksesi yhä enemmän sellaista sisältöä, josta pidät ja käyt keskustelua vain muiden samanmielisten kanssa. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka vaalikampanjasta ystäväni on tehnyt tutkimusta. Koko kampanjan aikana uutisvirtaani ei tullut ainoatakaan positiivista uutista Trumpista sen pohjalta, mistä muista asioista ja artikkeleista olen sosiaalisessa mediassa tykännyt. Siitä huolimatta Trump valittiin presidentiksi.

Tämä on iso asia, kun ajatellaan, että maailma on nyt demokratisoitunut ja kaikki pääsevät ääneen. Oikeasti todellisuuttamme muokkaavat kuitenkin erilaiset algoritmit, joiden olemassaoloa moni tavallinen ihminen ei silti aktiivisesti tiedosta. Kun meille tarjoillaan vain sisältöä, joka sopii jo valmiiksi mielipiteisiimme, avaako se oikeasti meille tätä maailmaa?

HERÄÄ KIINNOSTUS, MITÄ MUITA MIELENKIINTOISIA ILMIÖITÄ TRENDISEMINAAREISSA POHDISKELLAAN. MILLAISIA MUITA TRENDEJÄ TÄLLÄ HETKELLÄ ON ILMASSA?

♥ Trendikatsauksista saa mielenkiintoisia näkökulmia ihan kokonaisvaltaisesti elämään liittyen, ei vain muodin saralta. Yhdessä trendiseminaarissa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka unesta on tullut uusi statussymboli. Elämänlaatua mitataan nykyään sillä, kuinka paljon ehtii nukkua ja levätä – ja se onkin tärkeä osa pitkää elinikää.

Toinen varsin mielenkiintoinen huomio on se, että yksi suuri sukupolvi on nyt kovaa vauhtia ikääntymässä – peräti 43% ostovoimasta on tällä hetkellä yli 60-vuotiaita, mutta silti tämä joukko on oikeastaan jäänyt bisnesfokuksen ulkopuolelle. Keski-iän ylittäneille ei suunnitella tuotteita juuri lainkaan. Tällä joukolla olisi käytettävissään paljon aikaa ja rahaa, mutta sen on vaikea löytää tarjolla olevasta valikoimasta oikein mitään.

Vanhempiemme sukupolvi on myös hyvin erilainen kuin sota-ajat läpikäynyt edeltäjänsä. 60- ja 70-lukujen vallankumouksellinen kapinahenki elää yhä monissa ja se heijastuu myös heidän elämäänsä tänä päivänä: nämä ihmiset haluavat ikääntymisestä huolimatta elää, matkustella, nauttia elämästä ja juhlia. Voisi jopa ajatella, että 60 on uusi 30: nyt kun ihmiset elävät niin paljon vanhemmiksi kuin ennen, tuosta vaiheesta ehtii eri tavalla myös nauttia. Nuoruuden epävarmuus on karissut pois ja vaikka ikääntyminen voi näkyä fyysisesti, henkisesti hyvinvointi on tässä vaiheessa usein huipussaan.

Yhä useammat yritykset yrittävät vastata myös tähän muutokseen tavoittelemalla tätä hieman huomiotta jäänyttä asiakasryhmää. Se on näkynyt kansainvälisten brändien markkinoinnissa esimerkiksi valitsemalla mainoskampanjoiden keulakuviksi entistä vanhempia malleja. Muun muassa Kleinin ja Reebokin mainoskuvissa on hiljattain nähty yli 70-vuotiaita mainoskasvoja.

Yksi uusi trendi on myös ”new local”. Ensin tuli globalisaatio ja nyt globaalista ollaan taas menossa lokaalimmalle tasolle. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi hampurilaisketju saattaa olla edustettuna kaikissa maailman kolkissa, mutta joka maassa ruokalistalla on muutamia paikallisia erikoisuuksia. Tai huippubrändien lippulaivamyymälät sovitetaan kussakin suurkaupungissa paikalliseen makuun ja stailataan hieman eri tavoin. Harva ihminen haluaa, että maailma on kaikkialla samanlainen. Kansainvälisten brändien täytyy siis ottaa huomioon myös nämä paikalliset tarpeet ja kiinnostukset.

Trendiseminaareissa puhutaan myös identiteettien rakentamisesta sosiaalisen median kautta – voit ikään kuin luoda avatarin itsestäsi. On kiinnostavaa pohtia, kuinka suuri osa siitä on todellista ja kuinka suuri osa jonkinlaista toive-minää? Olen itse sitä sukupolvea, joka on elänyt analogisen lapsuuden ja digitaalisen nuoruuden. Siitä lähtökohdasta on joskus karua seurata vierestä oman 12-vuotiaan lapseni kipuilua oman identiteettinsä kanssa nettimaailmassa. Tämän päivän lapset ovat hyvin kriittisiä sen suhteen, mitä lisäävät sosiaaliseen mediaan ja illalla saatetaan poistaa päivän aikana lisättyjä kuvia, koska ne eivät ole lapsen mielestä ”riittävän hyviä”. Meidän aikuisten antama esimerkki muokkaa lasten maailmankuvaa: kun itse julkaisemme somessa aina vain sitä kaunisteltua totuutta ja parhaita hetkiämme, se luo lapsille mielikuvaa siitä, millaisia heidän pitäisi olla. Se on aika rajua.

ON TOSI MIELENKIINTOISTA, ETTÄ AVAAT NÄIN AVOIMESTI OMIA AJATUKSIASI SUUNNITTELYTYÖN TAUSTALLA JA VALOTAT SUUNNITTELIJAN AMMATISTA MYÖS TÄTÄ PUOLTA POHDISKELEVAMPAA PUOLTA…

♥ Vaikka en itse olekaan kovin ujo ja hiljainen, olen huomannut, että tällä alalla suuri osa kollegoistani on. Moni suunnittelija viihtyy enemmän taustalla ja ilmaisee itseään ennen kaikkea visuaalisesti. Suunnittelijoiden joukossa on kuitenkin paljon hurjan fiksuja ja hiljaisia luovia ihmisiä, jotka miettivät syvällisesti työnsä merkitystä. Ulkopuolisten mielikuva suunnittelijan työstä saattaa usein olla pinnallinen ja monesti yrityksissä ajatellaankin, että luovien ihmisten tulisi pysyä tontillaan ja antaa bisnesihmisten hoitaa puhuminen. Kuitenkin juuri suunnittelijat luovat uusia tuotteita ja miettivät nimenomaan asiakasta siinä missä bisnespuolella on väistämättä kova paine tehdä tulosta. Suunnittelun syvin tarkoitus on seurata tätä aikaa ja vastata ihmisten tarpeisiin.

Vaateteollisuuden parissa tehdään myös todella mielenkiintoisia uusia innovaatioita, jotka ulottuvat paljon vaatteita syvemmälle. Esimerkiksi tanskalaiskollektiivi Superflex on valmistanut kokeellisia vaatteita, joilla voidaan tukea ikääntymisen heikentämiä lihaksia. Tällaiset materiaalit ovat tuttuja urheiluvaatteista, mutta nyt niitä hyödynnetään myös muualla vaatesuunnittelussa.

MITEN EKOLOGISUUS JA VASTUULLISUUS NÄKYVÄT VAATESUUNNITTELUN TRENDEISSÄ?

♥  Ekologisuus on yksi isoimmista trendeistä nyt ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Ihmisillä tuntuu olevan kiinnostusta ikään kuin palata ajassa taaksepäin, tavoitella offline-elämää ja löytää ekologisempia tapoja toimia. Sekä nuorten että vanhempien kiinnostuksissa näkyy halu tehdä esimerkiksi lomamatkoja, joille ei saa ottaa puhelinta mukaan. Jatkuvasti haetaan parempia tapoja toimia ekologisesti.

Niin ihanaa kuin onkin hypistellä ylellisiä materiaaleja ja pohdiskella tuotteita yksityiskohtien tasolla, mietin suunnittelijana jatkuvasti taustalla myös tällaisia isompia linjoja. Suunnittelutyön voi halutessaan viedä todella pitkälle ja taustalla pitää toisinaan pohtia syvällisiäkin globaaleja kysymyksiä, jotta esimerkiksi ekologisia arvoja pystyy viemään eteenpäin. Ekologisuuden merkitys on jatkuvassa kasvussa ja se on myös Stockmannille yksi tärkeä arvo.

Olen suunnittelijana jatkuvassa ristipaineessa, sillä oma tahtotilani on tehdä asiat luonnon näkökulmasta mahdollisimman hyvin. Kun palasin itse äitiyslomalta töihin pari vuotta sitten, ehdotin tuolloin, että yritettäisiinkö jättää esimerkiksi keinokuituja mallistossa vähemmälle. On ollut ihanaa huomata, että nyt alamme olla siinä pisteessä, että ylivoimaisesti suurin osa tuotteistamme on jo luonnonkuituja ja aiomme myös lisätä kierrätysmateriaalien määrää. Lisäksi vastuullisia materiaaleja kuten luomupuuvillaa ja lyocellia hyödynnetään yhä enemmän. Koska Stockmann on pörssiyhtiö, on suunnittelussa ajateltava myös myynnillisiä näkökulmia, mutta olen iloinen, että ekologiset arvot näkyvät vähitellen myös kuluttajien valinnoissa ja laadukkaammat materiaalit myyvät jatkuvasti paremmin.

Olemme halunneet tuoda ekologisia arvoja enemmän esiin ja palvella kuluttajia siinä mielessä paremmin, että nykyään esimerkiksi tuotelapuissa annetaan paljon laajemmin tietoa tuotteiden alkuperästä ja materiaaleista. Koulutamme myös myyjiä jatkuvasti siihen, että he osaisivat kertoa kiinnostuneille tuotteiden alkuperästä enemmän. Haluamme kertoa tuotantoketjustamme läpinäkyvästi asiakkaille ja julkaisemme kaikkien käyttämiemme tehtaiden tiedot verkkosivuillamme. Kaikissa tuotantomaissa Italiasta Intiaan on käytössä samat toimintaperiaatteet.

MATERIAALEISTA PUHEEN OLLEN… BLOGIN LUKIJA HALUAISI TIETÄÄ, MISTÄ PÄIN MAAILMAA MALLISTON VILLA JA KASHMIR TULEVAT. ENTÄ MITEN NIIDEN TUOTANTOA VALVOTAAN?

♥ Käyttämämme villa ja kashmir tulevat Italiasta, Intiasta ja Kiinasta. Edellytämme, että tavarantoimittajamme sitoutuvat toimimaan eläinten oikeuksia kunnioittaen, ja tiettyihin perusvaatimuksiin koskien angora- ja merinovillantuotantoa. Stockmannin omien muotimerkkien tavarantoimittajat ovat sitoutuneet BSCI:n toimintaperiaatteisiin, joissa määritellään 11 työelämän perusperiaatetta turvallisesta työympäristöstä järjestäytymisoikeuteen. Suomessa tällaiset periaatteet on turvattu laissa, mutta kaikissa tuotantomaissa näin ei ole. Toimintaperiaatteiden toteutumista valvotaan auditoinneilla. Tärkeimmissä tuotantomaissamme meillä on lisäksi omat ostokonttorimme ja niissä vastuuhenkilöt, joiden tehtävänä on edistää ja valvoa toiminnan vastuullisuutta tehtaissa.

Olemme aktivoituneet myös materiaalien alkuperän selvittämisessä, ja tavoitteena on lisätä mm. luomupuuvillan käyttöä omien merkkien vaatteissa yleisesti, sillä luomupuuvillan osalta tuotantoketjun jäljitettävyys on huomattavasti perinteistä puuvillaa parempi. Koko tuotantoketjun ja materiaalien alkuperän tunteminen on kuitenkin koko alaa koskettava haaste. Todennäköisesti yksikään yritys ei pysty täysin varmuudella valvomaan kaikkien materiaaliensa hankintaketjua sinne maatilojen pelloille asti. Ketjussa on niin valtavan monta porrasta ja materiaalieriä yhdistellään eri vaiheissa porrasta, mikä tekee seurannasta ja jäljitettävyydestä haastavaa.

Ekomateriaalien kysyntä on kasvattanut niiden tarjontaa, mikä on hienoa, mutta myöskään ekomateriaalit tai niiden valvonta eivät ole täysin ongelmattomia. Ei aina ole täysin yksiselitteistä, mikä on loppujen lopuksi ekologista, sillä eri materiaaleilla on erilaisia ympäristövaikutuksia, joita pitäisi arvottaa keskenään. Tuotannon ekologisuudesta keskustellessa tulee esimerkiksi miettiä, optimoidaanko veden-, energian vai kemikaalien kulutusta ja millaisia toimenpiteitä tehdään viljely- ja tuotantovaiheessa.

MILLAISTA TYÖSI ARKI ON?

♥ Minun työni suunnittelijana poikkeaa melko paljon muiden täällä Stockmannilla työskentelevien suunnittelijoiden arjesta, sillä matkustan paljon enemmän ja meillä on todella paljon erityyppisiä tuotteita vaatepuoleen verrattuna. Käytännössä minun ja A+moren brand managerin Ulrikan vastuulla on noin 600 tuotetta vuodessa. A+more-brändi on oikeastaan minun ”lapseni”. Keksin aikanaan nimen A+, joka tuntui kivalta suussa ja symboloi hyvää kouluarvosanaa. Lopullinen nimi-idea syntyi, kun brasilialaissyntyisellä miehelläni on tapana huudella minulle aina ”amore”. Brändin nimestä tuli hauska yhdistelmä rakkautta ja laatua.

Käytännössä vastaan yksin koko 600 tuotteen malliston suunnittelusta. Saatan yhden päivän aikana suunnitella kuusi laukkua, kolme huivia ja pari hattua – sen jälkeen on usein aika kaikkensa antanut olo. Kaupallinen suunnittelu on vaativaa työtä. Suunnittelijan työn arki on aika kaukana niistä glamorööseistä mielikuvista, joita ihmisillä saattaa olla. Tämä työ ei sovi kaikille ja tahti on kova.

Arkeeni kuuluu varsinaisen suunnittelun ohella mallistopalavereita, sample-tuotteiden tutkailua ja kehittelyä, tehtaiden kanssa kommunikointia, malliston esittelyä täällä konsernin sisäisesti. Työni on siinä mielessä melko vaihtelevaa, että siihen kuuluu aika paljon matkustamista. Reissaan melkein joka kuukausi jossain päin maailmaa. Työmatkat suuntautuvat yleisimmin Intiaan, Italiaan, Hong Kongiin, Shanghaihin, New Yorkiin ja Barcelonaan. Käyn muun muassa valmistajien luona tehtailla, missä valmistelemme tulevia mallistoja ja valvomme tuotantoa. Osa matkoista puolestaan on ihan puhtaasti inspiraatiomatkoja, joiden tarkoituksena on metsästää ideoita tulevia mallistoja varten.

MILLAISIA HAASTEITA KOHTAAT SUUNNITTELIJAN TYÖSSÄ?

♥ Joskus aloittelevana suunnittelijana ensimmäisessä työpaikassani Lontoossa jouduin karvaasti kokemaan, kuinka olin suunnitellut upean miesten neuleen ja kun sain valmiin tuotteen eteeni, se olikin surkeana roikkuva huonolaatuinen akryylipusero. Se on suunnittelijalle kaikkein kamalinta. Minulle yksi isoimpia motivaattoreita tässä työssä on juuri pyrkiä tekemään parasta mahdollista laatua.

Opiskelin suunnittelijaksi Itä-Lontoon yliopistossa ja hain sinne opiskelemaan, koska siihen aikaan Suomessa ei ollut vielä mahdollista yhdistää muodin ja markkinoinnin opintoja. Lontoossa fokus oli alusta asti enemmän bisnesorientoitunut: laskimme kankaiden kulutusta ja millaisia jälleenmyyntihintoja tuotteillemme olisi voinut laittaa. Siellä oli heti tähtäimessä valmentaa meistä suunnittelijoiden lisäksi yrittäjiä, jotka pystyisivät perustamaan vaikka oman merkin.

Tunnen itse suunnittelijana suurta vastuuta siitä, että en päästä prosessin läpi tuotteita, joista tulee vain ”saastetta”. Kun tässä työssä pyörittelee valtavia tilausmääriä, niin tuntee todella vastuunsa. Esimerkiksi pelkästään Hulluilla Päivillä myimme 22 000 hansikasparia ja jos tällaiseen tuotteeseen olisi sattunut joku virhe istuvuudessa, joutuisi käytännössä heittämään järjettömän määrän käyttökelvottomia tuotteita roskiin. Suunnittelijalla on valtava vastuu tehdä työnsä hyvin, jotta tuollaista ei pääse tapahtumaan. On hienoa, että ihmiset kierrättävät yhä enemmän, mutta kaikkein suurin panos luonnon hyväksi tehdään suunnittelupöydällä. Tässä työssä ei ole varaa tehdä virheitä ja epäonnistua. Tarkastan jokaisen tuotteen itse yksityiskohtaisesti, ennen kuin niitä ryhdytään valmistamaan. Se vaatii harjaantunutta silmää.

Välillä tuntuu, että moni ei ymmärrä, millaisia määriä tavaraa minunkin kätteni läpi menee vuosittain myyntiin. Sinne lipsahtaa aina väkisin joskus tuotelappuun jokin väärä tieto tai jotakin muuta pientä – eihän ihminen ole kone.

MITÄ AJATTELET MUOTITEOLLISUUDEN NYKYTILASTA JA FAST FASHION –KULUTUKSESTA? MILLAISTA ON TOIMIA PIENEHKÖN SUOMALAISEN MERKIN SUUNNITTELIJANA VALTAVALLA KANSAINVÄLISELLÄ MUODIN KENTÄLLÄ?

♥ Muodissa pelataan paljon imagolla ja hinta ei todellakaan välttämättä määritä laatua. Ostan itse nykyään vain harvoin enää nimekkäiden brändien tuotteita, koska olen nähnyt sen todellisuuden kulissien takana. Monet tuotteistamme tulevat ihan samoilta valmistajilta kuin tunnettujen kansainvälisten ja kotimaistenkin huippubrändien tuotteet – hinnoittelumme vain on erilainen. Käytännössä monen luksusbrändin tuotteissa on valtavan paljon suurempi kate, vaikka tuotantokustannukset ja laatu ovat samat.

Myönnän, että on joskus harmittanut, kun oman merkin tuotteita on esimerkiksi somessa moitittu toiselta brändiltä matkituiksi, vaikka todellisuudessa molempien tuotteet valmistetaan samalla tehtaalla ja tehdään samojen mallikappaleiden pohjalta. Käytämme monia samoja tehtaita huippubrändien kanssa ja monien tehtaiden kanssa meillä on vuosikymmenten mittainen yhteistyö takana. Edullisempien brändien tuotteet mielletään usein automaattisesti kalliimpien ”halpakopioiksi”, vaikka todellisuudessa A+moren vastaavassa tuotteessa saattaa olla jopa parempi laatu ja paremmat materiaalit.

Esimerkiksi aurinkolasimme tulevat samalta tehtaalta erään designer-brändin aurinkolasien kanssa. Laatu on sama, mutta meidän tuotteemme maksavat luksusbrändiin nähden vain neljäsosan. Onhan se hassua, mutta toisaalta ihmisillä pitää olla vaihtoehtoja. Imagolla myyvät brändit voivat pitää tuotteissaan varsin korkeita katteita – me taas haluamme, että ihan tavallisilla ihmisillä on tuotteisiimme varaa.

Eri brändien välisiin hintaeroihin vaikuttavat imagon ja katteiden lisäksi myös tuotteiden tilausmäärät. Suuret tilausmäärät laskevat hintaa ja siksi suuri yritys saa saman tuotteen ostettua edullisemmin kuin pieni. On aivan eri asia tilata 10 000 kappaletta jotakin tuotetta kuin 300 kappaletta, ja se näkyy hinnassa. Tästä syystä on mahdotonta kilpailla hinnassa esimerkiksi H&M:n ja Zaran kaltaisten jättien kanssa, koska niiden tilausmäärät ovat niin eri mittakaavassa.

Toisaalta hintojen ja tilausmäärien välisillä suhteilla pelailu on kinkkinen tie ja se on suurelta osin juuri johtanut tämän alan pahaan kriisiin. Suurimmat yritykset saavat sisäänostohinnan hilattua niin alas vain sillä, että tilausmäärät ovat valtavia ja jättikokoiset tilausmäärät taas johtavat siihen, että tuotteita jää myymättä. Ja kun fast fashionin kierto on niin nopea, ollaan ongelman äärellä: mihin nämä myymättä jääneet tuotteet päätyvät? On ekologisesti iso ongelma, että ihmiset on totutettu niin halpoihin hintoihin.

MITÄ TAPAHTUU MYYMÄTTÖMILLE A+MORE-TUOTTEILLE?

♥ Tuotteet myydään yleensä loppuun asti alennuksien vauhdittamana, mutta jos tuotteita jää, ne myydään edullisesti henkilökunnalle. Myös näytteitä ja mallikappaleita myydään henkilöstömyynneissä, ja sieltä ylijäävät tuotteet lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen yhteistyökumppanin kautta. Tuotteiden homehtuminen tai muu pilaantuminen rahdin aikana on todella harvinaista, mutta jos tällaista pääsee tapahtumaan, tuotteet päätyvät jätteeksi. Mitään käyttökelpoista tavaraa ei siis tuhota.

Pyrimme Stockmannilla ehkäisemään ylitarjontaa sillä, että pidämme tilausmäärät mieluummin vähän liian pieninä kuin suurina, jotta mitään ei jäisi myymättä. Jos on pakko valita, on parempi, että tavara loppuu kesken kuin että sitä jäisi myymättä. Teemme paljon töitä sen eteen, että yritämme arvioida tilausmäärät jo tuotantovaiheessa mahdollisimman oikein. Ja koska pidämme tilausmäärät mieluummin pieninä, se nostaa myös hieman tuotteiden hintoja verrattuna esimerkiksi moniin suuriin vaateketjuihin.

MILLAISTA ON TEHDÄ SUUNNITTELIJAN TYÖTÄ SUURELLE TAVARATALOLLE? MITEN SE POIKKEAA ITSENÄISEN SUUNNITTELIJAN TYÖSTÄ?

♥ Luovuuden näkökulmasta kaupallisen suunnittelijan työ poikkeaa monella tapaa verrattuna esimerkiksi pieneen, omaa brändiään pyörittävään suunnittelijaan. Itsenäisellä suunnittelijalla saattaa koko mallistoon kuulua 30 tuotetta, kun kaupallisena suunnittelijana suunnittelen vuosittain satoja tuotteita. Se tarkoittaa käytännössä raaimmillaan sitä, että minulla saattaa toisinaan olla tuotetta kohden suunnitteluaikaa vain noin puolisen tuntia.

On tavallaan mielenkiintoista, kuinka omaa merkkiään edustavat suunnittelijat nähdään usein enemmän luovina taiteilijoina, mutta kaupallisten suunnittelijoiden ei niinkään ajatella luovan mitään ”omaa”. Todellisuudessa tässä työssä pitää kuitenkin olla aivan valtavan paljon ideoita ja on kyettävä seuraamaan myyntiä ja kovan paineen alla keksimään jatkuvasti uutta. Väitän, että jos minut tyrkättäisiin johonkin television reality-ohjelmaan, jossa pitäisi nopealla tahdilla kyetä suunnittelemaan jotakin, tiedän, että pärjäisin, sillä olen tottunut tekemään luovaa työtä ripeästi ja paineen alla.

Toivoisin kovasti, että tässä haastavassa bisneksessä ja muotialan murroksessa suomalaiset osaisivat myös olla ylpeitä pitkät historialliset juuret omaavasta Stockmannista. Stocka on ollut monella tapaa historiansa aikana edelläkävijä niin kaupan alalla kuin muodin parissakin ja ennen kaikkea yritys työllistää valtavan määrän naisia. Tässä talossa on töissä omien alojensa huippuammattilaisia ja naiset istuvat myös korkeissa viroissa. On myös arvokasta huomata, kuinka pitkiä suhteita Stockmannilla on tuotteidensa valmistajiin: samojen tehtaiden kanssa on saatettu tehdä yhteistyötä kymmeniä vuosia ja sillä tavalla on siivitetty tietä myös monille muille suomalaisbrändeille.

JOUDUTKO KAUPALLISENA SUUNNITTELIJANA TEKEMÄÄN KYSYNNÄN VUOKSI PALJON MYÖS SELLAISIA TUOTTEITA, JOTKA EIVÄT SOVI OMAAN MAKUUSI?

♥ Kyllä, se on osa työtäni, mutta siihen voi myös suhtautua kiinnostavana haasteena. Täytyy muistaa, että en suunnittele tuotteita vain itselleni vaan monenlaisten ihmisten tarpeisiin. Se on tavallaan sellaista ajatusleikkiä, että mistäköhän tällainen ihminen voisi pitää – täytyy pystyä sukeltamaan erilaisten ihmisten ajatusmaailmoihin ja miettimään, millaisista asioista he voisivat pitää. Se muistuttaa minua lapsuuden paperinukkeleikeistä.

Katselen paljon ihmisiä ja tutkin, mitä heillä on päällään. Vaikka kaikki tyylit eivät ole oman estetiikkani mukaisia, tunnistan monenlaisia ihmistyyppejä, jotka tykkäävät erilaisista asioista. Vaikka en tyylin puolesta ostaisi itse kaikkia suunnittelemiani tuotteita, kaupallisena suunnittelijana minun pitää pystyä katsomaan laajempaa kokonaisuutta. Joissakin tilanteissa pitää pystyä laittamaan oma maku sivuun ja joidenkin tuotteiden kohdalla saa sitten toteuttaa itseään vapaammin. Pidän siitä, että kukaan ei silti ylhäältä päin määrittele, millaista minun pitää suunnitella, vaan saan luoda mallistoa hyvin vapaasti oman näkemykseni pohjalta.

Kaikessa kaupallisessa suunnittelutyössä mennään paljolti myynnin ehdoilla, joten sitä kautta olen myös oppinut taistelemaan omia visioitani läpi palaveritilanteissa. Joudun joskus perustelemaan pitkäänkin, ennen kuin saan sisäänostajat vakuutettua jostakin uudesta ideasta. Toisaalta, jos ei joskus uskallettaisi ottaa riskejä, ei koskaan pystyttäisi uudistumaankaan.

MISTÄ TUOTTEISTA OLET ITSE ERITYISEN YLPEÄ? ENTÄ MISTÄ PIDÄT ENITEN TYÖSSÄSI?

♥ Lempituotteet oikeastaan tulevat ja menevät, mutta mieluisimpia minulle itselleni nimenomaan suunnittelun näkökulmasta ovat Italian valmistajiemme kanssa tekemämme neuleet – sieltä tulee niin laadukkaita materiaaleja ja kauniita värejä. Pidän myös aitonahkaisista laukuista ja suosin aina mieluummin aitoa kuin keinonahkaa. Olen myös innoissani siitä, että esimerkiksi tämän talven mallistoon on saatu italialaista luomuvillaa, joka on materiaalilaatuna aika uusi. Lisäksi mallistossa on muutamia villahuiveja, jotka valmistetaan Suomessa!

Yleisin kysymys, mitä suunnittelijalta kysytään on, se että, mistä löydän työhöni inspiraatiota. Minua usein vähän naurattaa, kun kuulen monien muiden suunnittelijoiden korkealentoisista ja glamouria tihkuvista inspiraationlähteistä, sillä oma inspiraationi tulee ihan läheltä ja arkisista asioista. Itseäni inspiroivat kaikkein eniten ihan vain muut ihmiset.

Kun mietin sitä määrää, mitä minun suunnittelemiani tuotteita myydään, niin voisin kuvitella, että aika monella suomalaisella esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla on jokin minun suunnittelemani asuste. Vaikka jotkut tuotteet eivät välttämättä olekaan omia suosikkejani, on aina niin mukava tunne nähdä oman merkin hattu jonkun päässä vaikkapa ruuhkabussissa ja huomata, että hän on löytänyt mieleisensä tuotteen. Siitä tulee hyvä mieli. Nämä ovat sellaisia tilanteita, kun tuntuu, että omalla työllä on merkitys. Tällaiset pienet arkiset hetket ovat minulle paljon inspiroivampia kuin se, että pääsen työmatkoille New Yorkiin tai Barcelonaan.

Inspiraatio lähtee loppujen lopusi aina kuluttajasta. Haluan vain tehdä hyviä tuotteita, joista on aidosti iloa ja hyötyä käyttäjälleen pitkäksi aikaa ja jotka innostavat asiakkaan tulemaan meille vielä uudelleenkin ostoksille.

Related posts

20/09/17

Marimekko AW17 – jotain uutta ja jotain vanhaa

9 37

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Marimekko

Jos jotain olen vuosien varrella Marimekossa ihaillut, niin sitä, että maailmalla mylläävien trendien ja muotivillitysten keskellä Suomi-muodin lippulaiva on aina osannut säilyttää oman äänensä ja ilmeensä. Vahva oma tyyli ja perinne saattaa joskus luoda haasteita viedä brändiä eteenpäin, mutta Marimekko on muutaman viime vuoden aikana ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin niin imagonsa kuin tyylinsäkin puolesta.

Yksi olennainen osa sitä Marimekkoon liitettyä tuttuutta on kautta aikojen ollut printtikuosien rinnalla merkille tyypillinen rento siluetti sekä trendeistä piittaamaton, omalle tyylille uskollinen muotokieli. Marityttö on naisellinen tavalla, joka ei välttämättä alleviivaa naisvartaloa, vaan enemmänkin olen itse aina ajatellut häntä sellaisena rohkeana, hieman salaperäisenä oman tiensä kulkijana, joka syleilee naiseuttaan rennon hyväksyvästi mutta silti tyylikkäästi. Nyt viime vuosina tuota siluettia on uskallettu rohkeasti vähän freesata tähän päivään, ja mielestäni siinä on onnistuttu mahtavasti. Vaatteissa on edelleen se Marimekolle tuttu fiilis, mutta muotokieli on saanut raikasta uutta ilmettä 70-luvun henkisistä vivahteista.

Uudistumishalu on näkynyt Marimekon muutaman viime vuoden mallistoissa myös materiaalivalinnoissa: on ollut nahkaa, silkkiä, teddykarvaa ja pellavaa. Nyt tämän syksyn mallistossa on mukana myös entistä näyttävämpiä neulepintoja sekä ihanan rohkeita värivalintoja. Yksi ylivoimaisista omista suosikeistani juuri ilmestyneen syysmalliston vaatteissa onkin tuo muhkea vaaleapunainen neule, jota ei ensivilkaisulla ehkä arvaisi Marimekoksi, mutta joka silti sopii vaikkapa noiden kuosihousujen kaveriksi kuin nenä päähän.

Tämän syksyn Marimekko-malliston pääkuosi on näissäkin lookeissa näkyvä Sahalaitaraita, jonka on suunnitellut Paavo Halonen. Kuten näkyy, niin sama kuvio toimii hauskalla tavalla niin suurena kuin pienenäkin sekä printtinä ja neulekuosina. Syksyn mallistossa nähdään myös tuttua Unikko-kuosia sekä monenlaisia raitakuvioita. Kannattaa tsekata myös malliston veikeät nahkalaukut sekä värikkäät kengät.

Yksi suosikkiasioistani Marimekon vaatteissa on juuri se, että tuon omanlaisensa muotokielen ja omaan vahvaan näkemykseen nojaavan suunnittelun ansiosta merkin vaatteet ovat oikeasti hyvin ajattomia. Ne myös sopivat hirmu monenlaisiin tilanteisiin eri tavoin asustettuina ja yhdisteltyinä.

Tämän syksyn mallistossa yksi suosikkivaatteistani on tuon ihanan roosan neuleen lisäksi ylväs Kaatri-mekko, joka voisi fiiliksensä puolesta olla yhtä hyvin 30 vuoden takaa kuin tuosta uudesta syysmallistosta. Tai jonka voisin kuvitella yhtä hyvin pukevani päälleni nyt tai joskus 30 vuoden päästä tulevaisuudessakin, niin tässä kuin jossain toisessakin ajassa. Pienillä kikoilla tätäkin mekkoa voi muunnella oman makunsa mukaan: esimerkiksi vyön voi solmia tiukemmin tai väljemmin, eteen tai taakse.

On hauska huomata, että nykyään kun puen ylleni Marimekkoa, osa vaatteista on hyvin tunnistettavia tuttuine kuoseineen, mutta yhtä usein saan myös nykyään kyselyitä ihan koto-Suomen kaduilla, että mistä jokin vaatteeni on. Ja varsin usein reaktiot ovat iloisen yllättyneitä. Se viestii minulle onnistunutta kehitystä.

On myös ollut ihan mahtavaa havaita, että yhä useammin maailman muotiviikoilla ja metropoleissa voi bongailla omaa tuttua Marimekkoamme kansainvälisten tyyliniekkojen ja muotivaikuttajien yltä. Jotenkin Marityttö on niin syvällä omassa dna:ssani, että tunnen joka kerta pienen ylpeyden heräävän sisälläni, kun näen jonkun itse ihailemani tyyli-idolin Marimekossa.

Kuten kuvista näkyy, pääsin kokeilemaan Marimekon syksyä muutama viikko sitten ihan itse ja stailasin syysmalliston vaatteista muutaman itselleni mielusian tyylin. Olisipa kivaa kuulla, mitä te tykkäätte näistä minun Marimekko-tyyleistäni? Mikä on suosikkinne? Tai herättikö joku vaate välittömästi isompaakin kiinnostusta? Mallisto on kokonaisuudessaan tietysti hurjan paljon tätä laajempi, joten kannattaa tsekata koko mallisto Marimekon nettisivuilta.

Mainitaan vielä tässä yhteydessä, että Marimekon kanata-asiakasohjelmaan liittymällä saa ensimmäisestä ostokerrasta -15% hinnasta pois, joten jos syksyn uutuksista joku ihastuttaa oikein erityisesti, niin liittymällä kanta-asiakkaaksi, sen saa hieman edullisemmin. Ohjelmaan voi liittyä joko nettisivujen kautta tai missä tahansa Marimekko-myymälässä.

PS. Lämmin kiitos ihanista kuvista Jere Viinikaiselle!

Atelina-neulepusero Marimekko

Martha sahalaitaraita -housut Marimekko

kengät  omat

Kaatri-mekko Marimekko

kengät omat

Aeria-neulepusero Marimekko

Epoksi-nahkahousut Marimekko (aeimmasta mallistosta)

kengät omat

Photos: Jere Viinikainen

Related posts

14/09/17

Rakastunut New Yorkiin

1 63

New York, New York… Täällä tulee aina sellainen olo, että tänne voisi vain jäädä. Että mitä, jos ei ollenkaan palaisi. Onhan tämä ihan saakelin kallis kaupunki asua ja joka paikassa on niin plussansa kuin miinuksensakin, mutta jotain kiehtovaa on kaupungissa, joka ei koskaan nuku. Joka nurkalla on toinen toistaan kiinnostavampia pieniä ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja muita pistäytymisen arvoisia paikkoja. Puhumattakaan siitä ihmisten kirjosta, minkä täällä päivittäin kohtaa kadulla kävellessään. Ihmisiä ja elämäntarinoita kaikista maailman kolkista ja toinen toistaan jännittävämpiä tyylejä.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että maailman suurkaupungeissa on usein ihan erilainen olo itsestä ja omasta persoonasta. Ympäristö ja paikallinen kulttuuri vaikuttaa siihen ihan valtavasti. Omalla kohdalla muutos näkyy etenkin tyylissä. Täällä tyylien sekamelskassa, jossa mikään ei tunnu olevan niin kummallista, että sitä jaksaisi tuijottaa sekuntia kauempaa, tuntuu jotenkin ilahduttavan helpolta sulautua joukkoon. Vaikka tykkään leikitellä tyylillä, en välitä olla huomion keskipisteenä – ja Suomessa ei tarvitse olla kummoinenkaan viritys päällä, kun helposti jo tuijotetaan.

Kuten sanottua, jokaisessa maailman paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jokin jännittävä vapauden ja vapautumisen tunne vetää minua toisinaan suurkaupunkeihin. Mahdollisuuksien, palveluiden ja ihmispaljouden vastaparina on tietynlainen kovuus ja kolkkous, ja joukkoon hukkuminenkin voi tuntua tilanteesta riippuen hyvältä tai pahalta, mutta kyllä minä vain viihdyn kaupunkiympäristössä. Kun moni haikailee haaveissaan jonnekin luonnon äärelle maalle asumaan, minulla veri vetää sinne, missä tapahtuu. Voi olla, että mieli vielä muuttuu myöhemmin elämässä, mutta juuri nyt nautin kaupungin vilinästä ympärilläni. Ehkä siksi viihdyn Helsingin Kalliossakin niin hyvin – siellä riittää ympärillä elämää.

Tässä lookissa voisin hyvin tallailla myös Helsingin katuja ilman turhia ujosteluita. Patenttinahkaisen hameen kiiltävä pinta tuo särmää asuun kuin asuun, mutta itse viihdyn se ylläni parhaiten, kun yläosa on yksinkertainen ja peittävämpi. Lähdin tällä kertaa reissuun hyvin simppelillä matkagarderobilla, jossa on mukana tosi perusjuttuja, joita on helppo yhdistellä toisiinsa, koska se helpottaa pukeutumista reissun päällä. Niin nahkahame kuin valkoinen t-paitakin tuntuvat sopivan melkein kaiken kanssa yhteen, joten aika nappivalintoja reissun vaatevarastoon. Piristyksekseen yksinkertainen look sai Onarin räväkän karva-clutchin ja lempparikorvikset, jotka samaten tuntuvat sopivan tyyliin kuin tyyliin. On myös kiva edustaa täällä maailmalla Suomi-muodissa, sillä melkein kaikki asussani hametta lukuunottamatta on suomalaista designia.

Translation: Greetings from New York! I think I might wanna stay here and not come back. :D

t-paita // t-shirt Arela

nahkahame // leather skirt & Other Stories*

kengät // shoes Terhi Pölkki

clutch // clutch Onar*

korvakorut // earrings Linda Toye*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Elisa Lepistö

Related posts

3/09/17

Sisustushuumassa: vihdoin uudet matot lattialla

17 57

Kaupallinen yhteistyö: Finarte

Olen joskus vuosia sitten edellistä kotia laittaessani todennut, että matto tekee kodin. Niin kauniit lattiat kuin nykyisessä asunnossani onkin, matto tuo sisustukseen sellaista pehmeyttä ja kodin tuntua. Siinä missä aiempaan kämppään ei tarvittu kuin yksi matto keskelle olohuonetta, tässä uudessa kodissa pohja on niin erilainen, että oikeastaan olen haaveillut täällä jopa kolmesta-neljästä matosta: olohuoneeseen, keittiöön, eteiskäytävään ja pieneen eteishalliin.

Kuten olen aiemminkin todennut, tämä asunnon kodiksi laittamisprojekti on edennyt varsin rauhalliseen tahtiin, sillä työkiireiltäni ja reissuiltani olen ehtinyt paneutua asiaan hitaanlaisesti. Ja sama tahti tulee todennäköisesti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta hiljaa hyvä tulee.

Se hyvä puoli on tällaisessa rennossa sisustusrytmissä, että kun asunnossa on ehtinyt jo asua hetken aikaa ja hiljalleen kuulostella ja katsella näitä nurkkia, hahmottuu ehkä paremmin, että millaiset ratkaisut voisivat toimia juuri tässä kodissa. Ennen muuttoa olin höyry päällä hankkimassa asuntoon sitä sun tätä sekä suunnittelemassa sisustusta pohjapiirroksen perusteella. Kun sitten viimein nökötin täällä huonekaluineni ja muuttolaatikoineni, huomasin, että moni ennakkosuunnitelma meni käytännössä ihan uusiksi. Feng shui ei vain tuntunutkaan olevan kohdallaan tai vaikka jokin oli näyttänyt paperilla ja ajatuksissa hyvältä, todellisuudessa se tuntuikin ahtaalta tai epäkäytännölliseltä. Niinpä annan sisustukselle tilaa rakentua omalla painollaan, ja se on tuntunut ihan hyvältä systeemiltä.

Nyt seuraavana to do -listallani ovat olleet ne matot ja taulujen laittaminen seinille sekä kaikkien epämääräisten pikku-kasojen hoitaminen pois nurkista pyörimästä. Välillä nämä blogihommat ja yhteistyöt ovat mainio syy laittaa vähän vauhtia asioihin, sillä tietenkin on kivempi esitellä täällä blogissa vähän valmiimpaa kotia. Vaikka onhan niitä aina sellaisiakin lukijoita, jotka peräänkuuluttavat niitä sotkuja ja kaaosta inhimillisyyden nimissä. Voin luvata, että niitä on, vaikka ne eivät blogiin tulisikaan ikuistetuiksi.

Mutta siis niin… Aloitin nyt tämän seuraavan sisustusvaiheen matoista, motivaattorinani suomalainen mattofirma Finarte. Itse asiassa yhteistyö Finarten kanssa nousi jotenkin sivuteitse keskusteluun jo kauan sitten asuessani vielä edellisessä kodissani. Tuolloin mattohommat olivat kuitenkin ihan hyvällä mallilla, joten mattohankinnat eivät tuntuneet ajankohtaiselta asialta. Viime keväänä, kun muutto uuteen kotiin alkoi lähestyä, muistin Finarten ja ne ihanat matot, ja huikkasin sinne suuntaan, että nyt mattobisnekset voisivat jälleen kiinnostaa. Siellä suunnalla näytettiin innolla vihreää valoa yhteistyölle, joten tässä sitä nyt ollaan. Ja luvassa on ihan käsittämättömän pitkästi jorinaa matoista eli hakekaahan vaikka kahvikupponen ennen luku-urakkaan ryhtymistä.

Vuonna 1985 perustetun Finarten ytimessä on perinteinen suomalainen kudontatekniikka sekä kotimainen design – ja yritys tekeekin yhteistyötä monien suomalaisten tunnettujen suunnittelijoiden kanssa kuten Paola Suhonen sekä supersuosituista kuoseistaan tunnetut Saana ja Olli. Yhtenä suunnittelijana toimii yhä myös räsymattopioneerinakin tunnettu Eija Rasinmäki, joka perusti Finarten aikanaan yhdessä miehensä Erkki Immosen kanssa.

Nykyisin Finartea luotsaa perheen tytär Larissa ja on pakko todeta, että on niin hienoa nähdä näitä onnistuneita sukupolvenvaihdoksia upeissa, perinteikkäissä suomalaisyrityksissä. Finarte ja esimerkiksi Hakola (jotka muuten jakavat Helsingin Telakkarannassa yhdessä showroomin ja myymälän) ovat mielettömällä tavalla ponkaisseet ihan uuteen nosteeseen, kun puikkoihin on siirtynyt seuraava sukupolvi, joka on uskaltanut rohkeasti uudistaa vanhoja brändejä ja tuoda niitä entistä rohkeammin nykyaikaan. Molemmissa on aidosti ainesta pohjoismaiseksi menestystarinaksi myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

Finarten matot siis suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan käsin Intiassa. Vastuulliset arvot ovat keskeisellä sijalla yrityksen filosofiassa ja Finartella on pitkä historia yhteistyöstä intialaisten käsityöläisten kanssa sekä läheiset suhteet paikallisiin työntekijöihin. Koko perhe nimittäin asui kolmen vuoden ajan Intiassa kouluttaen kädestä pitäen tehtailla oikeanlaista kudontatekniikkaa. Suomalaisyritys on siis todella tiiviisti mukana valvomassa tuotanto-olosuhteita sekä huolehtimassa työntekijöiden hyvinvoinnista.

Myös ekologisuus on yrityksen arvomaailmassa korkealla sijalla. Suurin osa Finarten matoista tehdään kierrätetyistä materiaaleista ja yrityksen perustaja Eija Rasinmäki onkin käyttänyt kierrätysmateriaaleja työssään jo 1970-luvulta lähtien. Jos nämä vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin Finarten nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotannosta ja yrityksen arvoista.

Mutta sitten niihin itse mattoihin! Olin jo etukäteen käynyt nettisivuilla tutkailemassa valikoimaa sekä showroomilla katselemassa ja hypistelemässä vaihtoehtoja ihan paikan päällä. Silti matto on yksi niistä hankinnoista, joita on vaikea kuvitella sille omalle paikalleen näkemättä sitä käytännössä. Niinpä sovimme Larissan kanssa ihan konkreettisen mattojen kotisovittelusession, mikä ilmeisesti on matto-ostoksilla aika tavallistakin. Eli pääsin mallailemaan joitakin vaihtoehtoja ihan täällä omilla lattioilla ja kyllä se vain on ihan eri asia nähdä se matto oikeasti siinä ympäristössä, mihin sitä on kaavaillut.

Eteiseen tuntui aivan itsestäänselvältä valinnalta tuo Saanan ja Ollin luonnonvärinen juuttimatto, samoin kuin tuohon pikkuruiseen eteisaulaani pyöreä samansävyinen matto. Nauratti jälkikäteen, kun uteliaisuuttani tutkin asuntoilmoituksen kuvista, millaiset mattoratkaisut edellisellä asukkaalla on täällä ollut, ja huomasin, että myös hänellä on ollut eteisessä melkein sama matto. Finartea sekin, mutta hieman eri kuosilla vain. No, ilmankos tykkäsinkin sen edellisen asukkaan sisustuksesta, kun meillä tuntuu olevan niin samanlainen maku. Tuo luonnonvärinen juutti sopii myös ihanasti yhteen eteisen Lundia-kalusteiden kanssa, joissa on samansävyistä puupintaa. Kyllä vain on kodikkaampi fiilis nyt heti asuntoon astuessa, kun vertaa matottomaan tilanteeseen vielä kuukausi-pari sitten.

Hauskaa muuten, että tein tuossa kesällä myös pienimuotoisen yhteistyön Saanan ja Ollin kanssa suoraan ja sain tuolloin valita muutaman tuotteen heidän mallistostaan uutta kotiani sulostuttamaan. Valitsin tuolloin Kievari-kuosia olevan päiväpeitteen sekä kaksi sisustustyynyä – ja noita molempia tuotteita myydään myös Finartessa. Nyt on sitten Saanan ja Ollin kauniita kuoseja niin eteisessä kuin makuusopessakin.

Kesäisen Marokon loman jälkeen olen ollut suorastaan pakkomielteinen marokkolaisista matoista, enkä nyt jälkikäteen ihan ymmärrä, miksi en ostanut reissullani olohuoneeseen mattoa suoraan sieltä. Jotenkin en vain ollut yhtään ostosfiiliksissä ja kaupankäynnin kulttuuri loputtominen tinkimisineen ja tyrkyttävine tyyleineen ei vain tuntunut siinä lomavireessä yhtään houkuttelevalta. Mutta nyt olen huomannut jälkikäteen surffailevani netissä jatkuvasti marokkolaisia mattoja tutkaillen.

Sattui niin sopivasti, että Finarten syksyn uutuuksiin kuuluu ihan uskomattoman kaunis marokkolaistyylinen pörrömatto nimeltä Suovilla, jota on saatavilla sekä valkoisena tummanvihrein yksityiskohdin että tummanvihreänä valkoisin yksityiskohdin parissa eri koossa. Kauniin maton on suunnitellut Marianne Huotari Studio Smoosta ja pääsin sovittelemaan sitä jo hieman ennakkoon, sillä virallisesti se on tulossa myyntiin vasta loppuvuodesta. Mattoa voi kuitenkin käydä ihastelemassa paikan päällä myös Habitaressa, missä se on ennakkomyynnissä jo 13.9. alkaen. Mattojen toimitukset tosin menevät arviolta vasta marraskuun alkupuolelle.

Olen haaveillut olohuoneen avaraan lattiatilaan jostakin värillisestä matosta, koska asuntoni on tällä hetkellä todellinen valkoinen valtakunta. Edelliseen kotiin hankituista kalusteistakin moni sattuu nimittäin olemaan valkoisia. Ja nyt kun myös lattia on raikkaan valkoinen, olisi kiva saada tänne hiukan väriä, vaikkapa sitten maton muodossa. Kuitenkin olen miettinyt, että raaskiiko ihanasti valoa tuovaa valkoista lautalattiaa peittää jollakin tummalla tai voimakkaalla värillä… Tai riiteleekö luonnonvalkoinen sävy puhtaanvalkoisen maalipinnan kanssa ikävästi?

Nyt kun pääsin kokeilemaan sekä vaaleaa että vihreää mattoa ihan käytännössä, kaikenlaiset epäilykset hälvenivät. Luonnonvalkoinen ei näyttänyt liian keltaiselta tai likaiselta valkoista lattiaa vasten eikä vihreä puolestaan liian tummalta. Enemmänkin tummasta matosta tuli sellainen tunne, että huone sai heti vähän luonnetta. Siitä huolimatta en nyt vielä tehnyt valintaani olohuoneen osalta, vaan jäin vielä pohdiskelemaan ja sulattelemaan asiaa. Kaunis vihreä matto olisi monella tapaa täydellinen, mutta mielessäni on pari pientä kysymysmerkkiä…

Rakastan vihreää väriä, mutta ryhdyin tummanvihreän maton myötä miettimään, tuleeko asunnosta sen kanssa jo vähän liiankin vihreä. Täällä on jo tällaisenaan aika paljon vihreitä yksityiskohtia, enkä pidä siitä, että kokonaisuus on liian harmoninen. Kaipaan kontrastia! Siksi ajattelin, että mietiskelen asiaa vielä hiukan. Toinen asia on se, että satuin hiljattain bongaamaan Pinterestistä marokkolaismaton, johon olen kehitellyt jonkinlaisen pakkomielteen sittemmin. Kyseinen vintagematto on luonnollisesti uniikkikappale ja jo myyty, mutta vieläkin ajatuksissani kummittelee haave jostakin samantyylisestä. Tuo vihreä kaunokainen on siis yksi hyvä vaihtoehto, mutta haluan vielä miettiä asiaa ja tutkailla vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä.

Keittiöön ajattelin aluksi jotakin kuvioitua ja leikkisää kuosia. Edellisen asukkaan kuviollinen keittiön matto näytti tosi kivalta, kun kävin katsomassa asuntoa aikanaan, joten kokeilin nyt sitten myös kuvioitua puuvillamattoa itsekin. Mutta tässä nähdään juuri se, kuinka hyvä idea on sovittaa mattoa tilaan ensin ennen päätöksen tekemistä, koska vaikka kuvioitu matto näyttikin kivalta, muutin täysin mieleni nähdessäni sen tässä tilassa. Jotenkin kaipasin nyt leikkisän sijaan keittiöön vähän aikuisempaa ja vakavampaa tunnelmaa. Niinpä lähdin ihan toisenlaiseen suuntaan ja sen sijaan kokeilin tilaan mustaa, eläväpintaista juuttimattoa ja tykästyin sen tuomaan tunnelmaan ihan todella.

Aikomuksenani on jossain vaiheessa maalata yksi keittiön seinistä toisenväriseksi ja uskon, että tuo tumma matto yhdessä ei-valkoisen seinän kanssa tuovat huoneeseen ihanan rauhallisen tunnelman. Lisäksi tumma matto on keittiössä huomattavasti armollisempi valinta, kun kokkaillessa ja syödessä kuitenkin aina jotain putoilee lattiallekin…

Koska noista yksivärisistä juuttimatoista ei valitettavasti tällä hetkellä ole saatavilla sellaista suurempaa kokoa, keksimme Larissan kanssa luovan ratkaisun ja laitoimme keittiöön kaksi samanlaista kapeampaa mattoa vieretysten. On muuten hullua huomata, miten pienet asiat voivat tehdä sisustuksen näkökulmasta valtavan suuren eron. Koko tila näytti kuin eri huoneelta riippuen siitä, oliko matto koko lattialla ja myös pöydän alla verrattuna siihen, että se olisi vain pöydän vierellä. Toinen hurjan paljon ilmeeseen vaikuttava tekijä oli se, miten päin nuo maton “raidat” kulkevat. Kokeilimme uteliaisuuttamme mattoja molemmin päin ja tuntui aivan itsestäänselvältä, että raitojen kuuluu mennä poikittain lattialankkuihin nähden.

Huomaatteko eron? Koko huone näyttää ihan erilaiselta eri matolla.

Tulipahan nyt papatettua pitkästi matoista, mutta toivottavasti joku muukin sai tästä jutusta ideoita ja inspistä omaan sisustukseensa ja matto-ostoksille. Pakko muuten vielä mainita erikseen, että yllätyin tosi myönteisesti siitä, miten miellyttävä ja pehmeä materiaali tuo juutti onkaan. Jostain syystä ajattelin aina, että se tuntuisi jalkojen alla mahdollisesti jotenkin karhealta, mutta se onkin ihanan miellyttävä ja pehmeä materiaali.

Jos onnistuit pääsemään jutussa tänne asti, niin onnitteluni! Mainittakoon tässä vielä, että Finarte halusi tarjota myös teille lukijoille pienen edun yhteistyön tiimoilta ja seuraavan viikon ajan (su 10.9.2017 asti) saatte Finarten verkkokaupasta 25% alennuksen. Alennuksen saa koodilla PUPULANDIA. Jos Finarten mattoja haluaa käydä tutkimassa ihan paikan päällä, niin niitä on esillä Telakkarannan showroom-putiikissa. Lisäksi Finarte on ensi viikonloppuna mukana Helsinki Design Weekin Design Marketissa, missä myynnissä on esimerkiksi edullisesti mallikappaleita, sekä Habitaressa osastolla 6k28.

Olisi tietysti myös hauska kuulla teidän mietteitänne näistä mattovalinnoistani!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts