11/12/17

Suloista suunnittelua Suomesta: Riski Studio AW17

12 36

Tuntuu, että välillä saa ihan itseäkin muistutella monista pienemmistä suomalaismerkeistä, kun ne eivät niin automaattisesti tule joka paikassa vastaan. Yksi kivoimpia pieniä suomalaisbrändejä on Liisa Riskin Riski-nimeä kantava vaatemerkki, jota esittelin täällä blogin puolella ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tuolloin mallisto vielä kulki Liisan koko nimellä, mutta sittemmin on etunimi pudonnut matkasta pois ja brändin nimi on pelkistynyt ytimekkäästi Riskiksi.

Liisan skandinaavisen pelkistetyt ja laadukkaat mutta silti veikeän tyttömäiset vaatteet iskevät kivalla tavalla ainakin omaan makuuni, ja tuli mieleen, että teitäkin voisi muistutella tämän kivan suomalaismerkin olemassaolosta. :) Tämän syksyn mallistossa nähdään hempeitä vaaleanpunaisen sävyjä, leikkisää camouflage-kuosia, ihanat samettiset lappuhaalarit, yksinkertaisia college-paitoja, samettipuseroita sekä kauniita perusmekkoja.

Nuo hauskat collegepaidat on muuten tehty muistoksi Liisan vuosi sitten pois nukkuneelle Napoleon-kissalle ja Kontulan Monnit on siis kuvitteellinen kissojen jalkapallojoukkue. Jos eläimet ovat lähellä sydäntä, niin tiedoksi, että Kontulan Monnit -tuotteiden hinnasta menee 10% löytöeläinten hyväksi.

Liisalla oli aiemmin ihana pieni puoti Helsingin Vallilassa, mutta tänä syksynä hän avasi uuden liikkeen Punavuoreen Merimiehenkadulle. En ole vielä päässyt itse käymään uudessa liikkeessä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin pieni vaaleanpunainen putiikki on todennäköisesti täynnä kaikenlaista ihanaa. Oman putiikin ja verkkokaupan lisäksi Riskin mallistoa myydään Turussa, Tampereella ja Lahdessa sekä täällä Helsingissä myös TRE-konseptiliikkeessä sekä netissä Weecos-verkkokaupassa. Jälleenmyyjien tarkemmat tiedot löydät Riskin nettisivuilta.

Photos: Riski Studio AW17

Related posts

3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 37

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

24/11/17

Rauhallisesti riiteleviä värejä

4 41

(Juttu sisältää mainoslinkin ja alekoodin)

Tämä viikko mennään nyt tuosta surkeasta säästä huolimatta aika muotipainotteisella linjalla ja tänäänkin on luvassa tyylijuttuja. Tämän tyylin ehdin nimittäin ikuistaa ennen kuin keli oli noin kamala. Sää on hyvin pitkälti varustelukysymys, se on totta. En silti ihan vielä ole valmis yhtymään erään Instagram-seuraajani näkemykseen, kun hän eilen julisti, että tuolla ulkonahan on mitä mainioin ulkoilukeli, kun vain pukeutuu oikein. Juu, kyllä siellä tarkenee ja pärjää, kun on sopiva varustus, mutta ei tätä nyt hyvällä tahdollakaan voi miksikään unelmasääksi kutsua. Mutta hei, makunsa kullakin. :D

Omaan tämän hetken must-varustukseeni kuuluvat pipo, lämpimät kengät, riittävän paksu takki sekä villavuorilliset nahkahansikkaat – ja sateenvarjo. Kuvauspäivänä viimeksi mainittua ei onneksi tarvittu.

On muuten hassua, miten omaan päähän ovat iskostuneet tietyt pukeutumissäännöt etenkin värien osalta. Että tiettyjä värejä ei nyt vain sovi yhdistää samaan asuun. Jos kengät ovat mustat, niin ei silloin ruskeaa laukkua, jne. Olen itsekin aika orjallisesti noudattanut näitä neuvoja ja on niissä joissakin jotain perää myös, mutta loppujen lopuksi joillakin hitsin värisäännöillä ei ole mitään valtakunnan merkitystä. Jos itse tykkää, niin antaa mennä vain.

Koen, että minulla on aika hyvä värisilmä, joten uskallan välillä vähän kokeilla uusia juttuja ja leikitelläkin eri yhdistelmillä. Tietenkin värit ovat viime kädessä aina makuasioita, joten kukin tehköön kuten itse tykkää. Mutta tosiaan, tällä kertaa yhdistin nyt ihan surutta kahta eri ruskeaa sekä vielä ruskean laukun mustiin kenkiin. Silti minusta kokonaisuus ei riitele väriensä puolesta yhtään. Kaikki sävyt olivat tuollaisia aika maanläheisiä ja kun kaikki oli harkiten vähän eri väriä, tuli asusta kokonaisuutena yllättävän harmoninen. Muutenkin vähän kyseenalaistan sitä ajatusta, että kaiken pitäisi matchata täydellisesti yhteen. Jos minulta kysytään, niin ei tarvitse.

Kerroin taannoin olevani ihan toivoton vilukissa, joten hurraan aina mielessäni, kun bongaan esimerkiksi oikeasti lämpimät ja laadukkaat mutta silti tyylikkään näköiset talvikengät, joissa on kunnolliset pitävät pohjat. Sellaiset massiiviset möhkäleet eivät näin arkityylissä ja vaihtelevissa keleissä kiinnosta, mutta jotkut sirot ja nätit kylläkin.

Sain valita Terhi Pölkin syysmallistosta parin kenkiä omakseni ja sieltä löytyi juuri tällaiset kriteereihini sopivat talvijalkineet, joissa on mukavan pitävä raakakumipohja. Nämä ratsastuskengän malliset nilkkurit ovat kauniin klassiset ja sirot, mutta pinnan alle on piilotettu merinovillavuori! Ei arvaisi päältä katsottuna, että näiden minimalististen kenkien uumenissa on lämmittävä karvavuori. Olen käyttänyt uusia lämpimiä kenkiäni vähän jo ehkä liiankin innoissani, sillä muutamana päivänä varpailla on ollut peräti vähän hiki. Samaa kenkämallia on kyllä olemassa myös karvattomana versiona, mutta minä uskon vakaasti, että niitä pakkasiakin on vielä tulossa.

On pakko myös hehkuttaa vähän noita MOIMOI Accessoriesin laukkuja, joita laadukkaampia saa Suomen maasta hakea. Olen myös tämän laukun saanut blogin kautta, mutta MOIMOIn laukkujen hinta-laatu-suhde on ihan uskomaton. Näissä on vähän sama tuntuma kuin kotimaisen Väskan laukuissa. Molempien laukut valmistetaan Espanjassa ja nahka on ihan uskomattoman korkealaatuista, paksua ja jämäkkää – juuri sen tuntuista, että laukku kestää käytössä ikuisesti. Ja hinta on siihen nähden todella edullinen, jos miettii, mitä monista ei-niin-laadukkaistakin merkkilaukuista saa pulittaa. Pointsit myös siitä, että nykyään noita MOIMOIn laukkuja myydään Stockalla  eli sinne vain hypistelemään.

Terhi Pölkki halusi ilahduttaa teitä lukijoitakin pienellä edulla eli alekoodilla PUPULANDIA saa kuun loppuun eli 30.11.2017 asti -15% Terhi Pölkin omassa verkkokaupassa kaikista normaalihintaisista tuotteista.

takki // coat The Lab*

pooloneule // turtle neck sweater J. Crew

farkut // jeans Monki*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

laukku // bag MOIMOI Accessories*

pipo // beanie KN Collection*

sormus // ring Marimekko

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

8/11/17

3 värikästä juhlatyyliä pikkujoulukauteen

13 34

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Marimekko

Nyt on taas se aika vuodesta – pikkujoulukausi nimittäin! Vielä en ole päässyt osallistumaan yksiinkään kekkereihin, mutta eiköhän glögimukia tule vielä kilisteltyä useampaan otteeseen ennen joulua. Pääsin silti virittäytymään jo pikkujoulutunnelmiin vähän etukäteen, sillä Marimekko haastoi minut stailaamaan muutaman talvisiin juhliin sopivan lookin.

Tämän talven pääkuosi Marimekon mallistossa on Paavo Halosen uusi Ruusuruutu-kukkaiskuosi, joka näkyy yhdessä minunkin stailaamassani asukokonaisuudessa. Nappasin mukaan myös perinteistä Unikkoa sekä ihan yksivärisenkin mekon – näistä luulisi löytyvän moneen makuun jotakin. Talven mekkotyyleissä on aika vahva retrofiilis, jota usein itse hieman karsastan, mutta tällä kertaa jotenkin sytytti tämän 70-lukua henkivä kuosimaailma ja muotokieli yllättävänkin paljon.

On ollut tosi ihanaa huomata, miten onnistuneella tavalla Marimekko on tuonut taas Unikkoa mukaan mallistoon niiden vuosien jälkeen, kun kuosia nähtiin lieväksi yliannostukseksi asti. Muutamina viime vuosina perinteikäs Unikko on raikastunut ilahduttavalla tavalla uusien väritysten ja kiinnostavien materiaalivalintojen ansiosta. Itse ainakin myönnän tykkääväni Unikko-printistä huomattavasti enemmän uusissa silkkimekoissa ja -paidoissa, ja tämän syksyn mallistossa tuttu kuosi tekee jännittävän uuden aluevaltauksen myös metallinhohtoisena kohokuviona. Tässä Bettina-mekon pienikuvioisessa kuosissa ja tummanpuhuvassa värissä Unikkoa ei ihan heti edes tunnista klassikkokuosiksi.

Ykkössuosikkini syksyn mekoista on silti ylivoimaisesti punaisena hehkuva Klautia, johon rakastuin heti ensisilmäyksellä. Kaunis ja ajaton malli sopii monelle vartalolle, ja punainen väri on kuin tehty tähän joulunalusaikaan. Tosin yhtä hyvin voisin kuvitella käyttäväni mekkoa sandaalien kanssa kesäsäässäkin.

Monet näistä Marimekon mekoista ovat siinä mielessä näppäriä, että eri tavoin stailaamalla ne sopivat varsin monenlaiseen menoon. Kenkiä, asusteita, koruja ja meikkiä vaihtamalla voi saman vaatteen pukea niin arkeen kuin juhlaankin. Esimerkiksi minkä tahansa näistä mekoista alle voisi pukea esimerkiksi ohuen pooloneuleen tai polvimittaiset mekot sopisivat vaikka housujenkin päälle. Tyyliä saa puolestaan upgreidattua vaihtamalla asusteet ja meikin hieman juhlavampiin. Näiden tyylien laukkuihin valitsin pikkujoulukauteen sopivaa metallinhohtoa ja punasin huulet. Juhlavammalla kampauksella tyylit päivittyisivät vielä astetta fiinimmiksi.

On muuten pakko mainita, että Marimekko on todella muutaman viime vuoden aikana skarpannut asustepuolella. Etenkin nahkalaukut ja kengät ovat oikeasti omaleimaisen ja kiinnostavan näköisiä ja muotokielessä on uskallettu lähteä kulkemaan ihan omannäköistä polkua. Tykästyn tuohon karkkipaperista inspiraationsa saaneeseen Karlaan kausi kaudelta enemmän – harmi vain, että Marimekon omasta verkkokaupasta tuo herkullinen metallisävy on jo myyty loppuun. Onneksi muita kauniita värejä on edelleen tarjolla. Unikko-kuvioitua Nerva-veskaa puolestaan vielä on saatavilla myös metallinhohtoisena.

Olisi hauskaa kuulla, mikä tyyleistä on teidän suosikkinne ja näkyykö kuvissa jotakin vaatetta, joka ihan erityisesti sykähdyttää pikkujoulukauden kynnyksellä? Oman lempparityylini jo paljastinkin! Vaikka punainen loisti pitkään poissaolollaan vaatekaapissani, niin kyllä se vain on minun värini. Vai mitä tuumitte? :)

Vaikka vielä en ole pääsyt pikkujoulukautta korkkaamaan, omiin loppusyksyn tunnelmiini kuuluvat ehdottomasti glögi ja joulutortut. Olen innokas glögin ystävä ja talvisesongissa maistuu usein myös mausteisempi chai-tee. Joulutorttuja en ole vielä tälle vuodelle kertaakaan tehnyt, mutta ehkä pyöräytän ensimmäiset jo tällä viikolla. Oma äitinihän fanittaa joulutorttuja niin, että niitä on meidän perheessä tehty joskus kesälläkin. :D Millaiset jutut kuuluvat teillä muilla olennaisena osana joulun odotukseen?

PS. Huikkaanpa tässä vielä samalla, että liittymällä Marimekon asiakasohjelmaan saat ensimmäisestä ostokerrasta -15 % alennuksen normaalihintaisista tuotteista. Etu on voimassa 2 viikkoa rekisteröitymisestä Marimekko-myymälöissä ja verkkokaupassa. Liittyminen onnistuu helposti kaikissa liikkeissä tai netitse. Jos siis näissä kuvissa näkyi jotakin ylivoimaisen ihanaa, niin kannattaa ehdottomasti liittyä ja hyödyntää tuo etu.

Luumunpunaista ja metallinhohdetta

Bettina-mekon pienikuvioinen Unikko-kuosi on kauempaa tarkasteltuna lähes tunnistamaton. Kaunis paitamekko sopisi hyvin myös esimerkiksi leveiden housujen tai kapeiden farkkujen päälle. Kokonaisuus muuttuu myös täysin riippuen siitä, napitatko kaulukset ylös asti vai jätätkö rennosti nappeja auki. Silkki on materiaalina ihanan tuntuinen ihoa vasten ja tekee mekosta monikäyttöisen niin arkeen kuin juhlavampiinkin tilanteisiin.

Tällä kertaa puin mekon seuraksi nilkkurit, mutta avokkailla tyyliä saa vielä vähän tuunattua juhlavammaksi. Metallinhohtoinen laukku tuo kokonaisuuteen pikkujouluteemaan sopivaa säihkettä, mutta jos laukku ei vielä riitä pikkujoulumielen tuojaksi, niin siinä tapauksessa nostaisin hiukset ylös ja pujottaisin korviin jotkin näyttävät graafiset korvakorut.

Bettina-mekko

Karla-laukku

Lumi-nilkkurit

Punainen väripilkku

Punainen Klautia-mekko on juuri sellainen yksinkertainen joka paikan vaate, jonka voisi eri tavoin asustettuna pukea lähes minne vain ja mihin tahansa vuodenaikaan. Meikkiä, kenkiä ja asusteita vaihtamalla tämä mekkoon ihan uskomattoman muuntautumiskykyinen ja tämänkin voisi hyvin pukea housujen ja/tai pitkähihaisen puseron päälle.

Pikkujoulusesonkiin valitsin tällä kertaa Klautian kaveriksi hopeanhohtoisen laukun hieman säihkettä tuomaan sekä värikkäät korot. Turkoosi ja punainen eivät välttämättä tule ensimmäisenä väriyhdistelmänä mieleen, mutta minusta kahden voimavärin yhdistelmä on yllättävyydessään aika hauska.

Klautia-mekko

Nerva-laukku

Wieronika-avokkaat

Talvikukkasia

Marimekon talvikauden ykköskuosi Ruusuruutu koristaa muun muassa tätä Ami-mekkoa, jonka naisellinen muoto henkii muistoja 70-luvulta. Mallikappale oli minulle hitusen verran suuri, joten pukisin ehkä todellisuudessa tästä mallista yhden koon pienemmän, jolloin vyötärölinja asettuisi hieman korkeammalle. Mutta toimii tämä tällä tavoin lasketullakin vyötäröllä. Tässä kuosissa on hauskalla tavalla yhdistelty useampaa talvista väriä: kirkasta punaista, tummaa glöginpunaista sekä talvitaivaan sinistä. Puin myös tämän mekon kaveriksi turkoosit avokkaat, mutta kylläpä muuttuisi koko lookin ilme, jos turkoosit kengät vaihtaisikin vaikkapa metallinhohtoisiin juhlakenkiin. Pienillä jutuilla kokonaisuuden henkeen voi vaikuttaa tosi paljon.

Tähän tyyliin voisi myös yhdistää vaikkapa jonkun pelkistetyn rannekorun tai minimalistiset korvakorut.

Ami-mekko

Wieronika-avokkaat

Photos: Elisa Lepistö

Related posts