24/09/19

Vähintään 300 käyttökertaa?

18 51

*Jutun kuvissa näkyvä takki on saatu blogin kautta.

Tuollaisen laukun voisi teettää varsin edullisesti missä tahansa ompelimossa. Tällainen kommentti oli tullut Samujin joukkorahoituskampanjaa koskevaan FB-postaukseen muutama viikko sitten, kun eräässä ryhmässä kannustettiin tukemaan Samujia ja hankkimaan kaunis Tori-laukku omaksi joukkorahoituskampanjan kautta. En yleensä osallistu FB-ryhmissä keskusteluihin, mutta tällä kertaa en malttanut olla kommentoimatta:

Kyse ei ole vain tästä laukusta, vaan siitä, että olisipa mukava saada nauttia Samujin kauniista designista myös tulevaisuudessa. Juuri tämä asenne on osasyy Samujin kaltaisten hienojen brändien ahdinkoon, että suomalaista suunnitteluosaamista ja laatua ei arvosteta, vaan ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan – ja vaikka sitten kopioidaan jonkun toisen tekemä suunnittelutyö, josta ei haluta maksaa. 

Laukussa itsessään ei ole mitään valtavan ihmeellistä: se on malliltaan klassinen ja yksinkertainen, mutta laatu on kohdallaan ja muotokieli ajattomalla tavalla onnistunut. Mutta sellaisiahan ne design-klassikot usein ovat – niin yksinkertaisia ja toimivia, että maallikko saattaa erehtyä ajattelemaan, että tällaisenhan olisi voinut suunnitella kuka tahansa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että vaatii taitoa luoda tuote, jota halutaan kopioida. Niinpä rohkenen toivoa, että tätä laukkua himoitsevat ovat valmiita tukemaan Samujia sen sijaan, että teettäisivät halpakopion jossakin toisaalla. Muuten ei ole enää ehkä koko Samujia olemassa. 

Mitä tulee Samujiin, on selvää, että yrityksen johdossa on tehty massiivisia virhearvioita, kun tilanne nyt tämä, mutta silti haluaisin ajatella, että virheistä voi oppia ja korjausliikkeitä tekemällä voi yhä nousta jaloilleen. Vaikka maailmassa tuotetaan kaiken kaikkiaan aivan liikaa vaatetta ja tavaraa, Samujin kaltaiset brändit edustavat sellaisia arvoja, joita itse haluan tukea ja kannattaa: kestäviä valintoja, laatua, ajatonta tyyliä, suomalaista suunnittelua, vastuullisuutta, ympäristön kunnioitusta ja kiltteyttä.

Puheissa suomalainen on usein suomalaisen puolella, mutta sitä toivoisi niin kovin, että arvostus kotimaista designosaamista kohtaan näkyisi sanojen lisäksi myös kulutuspäätöksissä ja maltettaisiin ajatella myös hieman hintalappua pidemmälle. Tilastot kertovat karuja lukuja: vaikka nettikeskusteluissa peräänkuulutetaan kotimaista suunnittelua ja tuotantoa, todellisuudessa hyvin harva on valmis maksamaan siitä kannattavaa hintaa. Moni harmittelee, että Samujin kaltaisten merkkien tuotteet ovat aivan liian kalliita “tavalliselle ihmiselle”, mutta mielestäni ratkaisu ei ole se, että pitäisi myydä halvemmalla. Tänä päivänä yksi vaateteollisuuden isoimmista ongelmista nimittäin on se, että pikamuodin ja halpaketjujen myötä ihmisillä on aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate maksaa. Me olemme yksinkertaisesti tottuneet aivan liian halpaan.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että vaate voisi mitenkään olla yhtäaikaisesti halpa, laadukas ja vastuullinen. Oikeastaan lähes kaikkien vaatteiden pitäisi olla kalliimpia, jos haluaisimme varmistaa, että kaikki tekijät tuotantoketjussa saavat työstään reilun korvauksen tuotteen laadun kärsimättä. Pienituloiselle, työttömälle tai opiskelijalle yhtälö on ymmärrettävästi hankala. Moni ostaisi mielellään Samujin kaltaisten brändien vaatteita, mutta kukkaron nyörit eivät anna myöten. Toisaalta meistä jokainen sortuu toisinaan ajattelemaan, että ei ole varaa siihen laadukkaampaan ja kalliimpaan vaatteeseen, ja silti päädymme lopulta ostamaan samalla summalla monta kassillista kampetta halpaketjuista.

Haastavaksi keskustelun (sekä laadun arvioimisen) tekee se, että hinta ei nykyisin välttämättä korreloi laadun kanssa. Siksi vaatii myös kuluttajalta melkoista valveutuneisuutta selvitellä, mistä oikeasti kannattaa maksaa korkeampaa hintaa. Toisaalta myös halpaketjusta voi tehdä laadukkaan löydön, etenkin jos tuntee materiaalit ja tutkii ostohetkellä saumat. Viime kädessä olennaisinta on aina vaatteen käyttöikä ja elinkaari. Huonolaatuisesta vaatteesta tulee nopeasti roskaa eikä jatkuva kierrättäminenkään ole ekologista, jos se tarkoittaa sitä, että vaatteet päätyvät kirpputorille vain muutaman käyttökerran jälkeen.

Ennen vaatteet teetettiin mittojen mukaan räätälillä ja valmisvaatteetkin tehtiin kestämään. Kun vaatteita oli rajallisesti ja niistä maksettiin kovaa hintaa, motivaatio pitää niistä huolta syntyi kuin itsestään. Samaa logiikkaa voi soveltaa tänä päivänä: vaatetta kunnioittaa ihan eri tavalla ja siitä haluaa pitää hyvää huolta, kun siitä on maksanut korkean hinnan. Viiden euron topeista ja t-paidoista tulee kertakäyttötavaraa, jolla ei ole niin väliä, koska uuden vastaavan saa pikkurahalla.

Miettiä kuitenkin sopii myös, miten ylipäänsä on mahdollista, että esimerkiksi t-paidan voi saada alle 10 eurolla, kun ottaa huomioon, että hintaan sisältyvät niin suunnittelu-, materiaali-, valmistus-, pakkaus-, kuljetus-, myymälävuokra- ja palkkakulut, puhumattakaan siitä, että verottajakin vie joka käänteessä omansa. Tyhmempikin tajuaa, että tällaisessa yhtälössä kaikki ei voi olla kohdallaan, jos vaatteen hinta jää kovin pieneksi.

Kävin aiheesta hiljattain keskustelua Instagramin puolella ja eräs seuraaja totesi hyvin: Kyllä se opiskelijana kirpaisee maksaa “kallis” hinta Sauson nahkahansikkaista, mutta samalla se pakottaa myös huolehtimaan omistamastaan tavarasta paremmin. Halpislaadun kanssa niin ei tule tehtyä, koska on niin helppo vain ostaa tilalle uutta sen sijaan, että pitäisi huolta ja korjaisi vanhaa. 

Ikävä kyllä keskustelussa esiin nousseen Sauson tilanne kuulostaa samantyyppiseltä kuin Samujin. Verottaja on hakenut 90 vuotta täyttänyttä perinteikästä suomalaisyritystä konkurssiin. Se on valtavan surullista, sillä Sauson hansikkaat ovat juuri niitä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle, kun niistä pidetään huoli. Sauson liikkeestä kerrottiin minulle keväällä, että liikkeessä huolletaan ja korjautetaan jopa isovanhemmilta perittyjä hansikkaita, jotka ovat kestäneet käytössä vuosikymmeniä. Siihen mielestäni tulisikin pyrkiä, että vaate tai asuste oikeasti kestäisi vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vanhemmilta jälkipolville. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että sitä tulee huoltaa ja mahdollisesti korjauttaakin matkan varrella. Mutta juuri tästä syystä kannustan itse etsimään vaatteita käytettyinä: jos vintage-vaate on kestänyt hyvänä jo kymmeniä vuosia, sopii odottaa, että sillä on vielä runsaasti käyttövuosia myös jäljellä tulevaisuudessa.

Jani Niipola kirjoitti taannoin hyvin blogissaan näyttelijä Colin Firthin vaimona julkisuudessa tunnetun ja vastuullisen muodin puolesta avoimesti puhuvan Livia Firthin aloittamasta #30wears-haasteesta, jonka ideana oli, että jokaista hankittua vaatetta tulisi käyttää vähintään 30 kertaa. Niipola oli haastatellut vintagesovellus GEMin taustavoimiin kuuluvaa Liisa Jokista, jonka tuomio haasteesta oli, että 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään – sen sijaan pitäisi puhua 300 käyttökerrasta. Niinpä Niipola aloitti itse #300wears-haasteen ja haastoi ostamaan vain sellaista, jolle tietää kertyvän käyttökertoja vähintään 300. Olen itse tismalleen samoilla linjoilla ja tuo ohjenuora onkin loistava uutta (tai käytettyä mutta itselle uutta) vaatetta hankkiessa. Kysy itseltäsi: voisinko nähdä käyttäväni tätä vaatetta vähintään 300 kertaa? Tai edes sen 30 kertaa? Jos et, jätä ostamatta.

Rehellisyyden nimissä en osaa varmaksi sanoa, kuinka monia vaatteistani olen käyttänyt mitenkin monta kertaa, mutta tänä vuonna aloittamani postaussarja menneiden vuosien tyyleistä antanee osviittaa siitä, miten pitkäikäisiksi monet vaatehankinnoistani ovat osoittautuneet ja miten mukavalla tavalla oma tyyli on pitänyt linjansa vuosien ja trendien myllerryksessä. Myöhemmin tällä viikolla on taas luvassa kooste syyskuisista tyyleistä menneiltä vuosilta.

*

Yksi muotiteollisuuden suurimpia ongelmia on nimenomaan alati vaihtuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Se on luotu synnyttämään ihmisten ajatuksissa tarpeita: aina pitäisi hankkia uutta, jos haluaa pysytellä ajan hermolla ja osoittaa tuntevansa trendit. Siksi yritänkin itse löytää ennemmin sen oman ajattoman tyylini kuin heittäytyä aina uusimpien ja väistämättä ennen pitkää hohtonsa menettävien trendivillitysten kelkkaan. Vielä ongelmallisempaa trendeihin perustuvasta muodin “kiertokulusta” tulee, kun muotiviikoilla nähdyt ideat kopioidaan surutta pikamuodin parissa. Halpaketjut ovat tavallaan “demokratisoineet” muodin: enää ei ole varallisuudesta kiinni, kuka voi näyttää trendikkäältä.

Olet ehkä kuullut joskus sanonnan “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”, ja siinä tiivistyy minusta hyvin juuri se ajatus, mitä vaateostoksilla olisi hyvä soveltaa. Säästämällä vaatehankinnoissa, päädymme usein lopulta ostamaan huonolaatuista ja kun vaate ei sitten kestäkään käytössä tai kulahtaa surkean näköiseksi ennen aikojaan, löydämme itsemme jälleen vaatkaupoilta. Loppujen lopuksi päädymme todennäköisesti kuluttamaan edullisiin vaatteisiin yhteenlaskettuna moninkertaisesti sen saman summan, jolla olisimme saaneet laadukasta alun alkujaan.

Toinen valtava ongelma on se, että tavaraa tuotetaan aivan liikaa, suorastaan järjettömiä määriä. Ja kun se ei mitenkään edes voi mennä kaupaksi, mitä tapahtuu kaikelle vaatehävikille? Mihin joutuvat myymättä jääneet vaatteet? Entä mitä tapahtuu kaikelle sille huonosti ja kehnoista materiaaleista tehdylle tekstiilijätteelle, jota ei voikaan jatkokierrättää ja uusiokäyttää?

Olen ylpeänä ja uteliaana seurannut suomalaisen muodin kenttää, jolla tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista ja syntyy oivaltavia ideoita nimenomaan vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen näkökulmasta. Nousevat suomalaiset brändit eivät pelkää tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla ja on mahtavaa voida sanoa, että ekologisen vaihtoehdon ei enää tarvitse tarkoittaa kompromissia tyylin näkökulmasta.

Lovia valmistaa superkauniit laukkunsa ylijäämänahasta vastuullisesti Italiassa käsityönä ja ideana on hyödyntää nimenomaan sellaisia materiaaleja, jotka muuten joutuisivat roskiin. Pohjoisesta estetiikasta inspiraationsa ammentava Hálo ei usko perinteiseen sesonkiajatteluun tai alennusmyynteihin, vaan mallisto elää ja kehittyy vapaamuotoiseen rauhaisaan tahtiinsa. Ideana on, että laadukkaat ja ajattomat vaatteet ovat aina hintansa arvoisia.

Ivalo on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla koko maailman suurin ja kiinnostavin vastuullisen ja nousevan muodin kauppapaikka. GEM-sovellus puolestaan tekee vintage-shoppailusta ympäri maailman entistäkin helpompaa ja houkuttelevampaa. Rakastan myös Arkive Atelierin konseptia, joka on omistettu nimenomaan vaatehuollolle ja siinä tarvittavalle tietotaidolle sekä välineistölle.

*

Yhtenä uusista kiinnostavista konsepteista Suomi-muodin kentällä on Pre-o-porter, jonka ideana on tarjota muutaman kuukauden välein tunnettujen suunnittelijen luomia, eksklusiivisia mallistoja, jotka myydään asiakkaille tilaustöinä. Ensimmäisenä tulokkaana oman kokoelmansa julkaisi Mert Otsamo, jonka mallistosta juuri tämä kuvissa näkyvä takkikin on peräisin. Ideana siis on, että malliston vaatteita voi ennakkotilata Pre-o-porterin kautta ja niitä tuotetaan siis vain tilausten mukainen määrä. Samalla konseptilla on Suomessa yrittänyt ponnistaa pinnalle jokunen merkki aiemminkin, mutta luulen, että nyt vastuullisuuden ollessa nyt muotiteollisuuden kuuma teema ilmapiiri on kypsempi tällaiselle idealle ja Otsamo on jo niittänyt siinä määrin mainetta suunnittelijana, että konseptilla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Käytännössä systeemi minimoi vaate- ja materiaalihävikin sekä pienentää itsenäisen vaatesuunnittelijan taloudellista riskiä, kun kaikki tuotetut vaatteet on valmistusvaiheessa jo varmuudella myyty. Asiakkaalle systeemissä puolestaan on se etu, että tilaamansa vaatteen saa muutaman viikon kuluessa ja valmistusvaiheessa voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset mitat. Vaatteet valmistetaan vastuullisesti Virossa ja ennakkotilaajat saavat vaatteensa 40% alennuksella, jos tilaus tehdään 18.10.2019 mennessä. Jos tekee muuten mieli mennä kurkkaamaan, sovittelemaan tai hypistelemään näitä myös livenä, niin ensi viikolla 30.9.-6.10.2019 on Helsingin Kämp Gardenissa avoinna pop up -showroom sitä varten.

Harva meistä tarvitsee tänä päivänä mitään uutta. Ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna onkin aina paras vaihtoehto jättää ostamatta kokonaan tai hankkia tarvitsemansa käytettynä. Jos kuitenkin tuntuu tarpeelliselta ostaa jotakin uutena, niin suosittelen miettimään ostopäätöksiä tehdessä laatua ja vaatteen tulevaa elinkaarta. Mahtaako vaatteelle kertyä käyttökertoja vähintään 300? Tekeekö vaatteesta mieli pitää huolta? Voisiko sitä kuvitella korjaavansa tai korjauttavansa ajan saatossa? Olisko aarteesta perintökalleudeksi käyttöön myös jälkipolville?

Vinkkaan tässä myös, että Instagramin puolella on meneillään kisa, jossa voi voittaa omakseen tämän upean kuvissa näkyvän takin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Jos parempiin ja vastuullisempiin valintoihin liittyvät mietteet kiinnostavat, niin suosittelen tsekkaamaan myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

♥ Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Täydellisen t-paidan metsästys

Afterwork-podcast: ekologisempia valintoja vaate- ja tekstiiliostoksilla

Photos: Vesa Silver

Related posts

17/09/19

Syksyn ihanimmat neuleet ja mekko (+ kilpailu)

261 32

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Syksy on lempisesonkini silloin, kun ei sada koko ajan – joskin syyssateissakin on omaa romantiikkaansa. On ihanaa voida kesän jälkeen kääriytyä lämpimiin neuleisiin ja kaikkein paras aika on juuri tässä alkusyksystä, kun voi pukea ylle villapaidan mutta silti vielä kirmata paljain säärin tai nilkoin.

Tämän syksyn ihanimmat muhkuneuleet löytyvät vähän ehkä yllättäen kotimaisen Nanson valikoimasta. Nanson kokoelmassa on jo pidempään ollut mukana myös neuleita, mutta tämän syksyn mallistoon kuuluu aivan ihania pörröisiä villapuseroita ja -takkeja, joihin ihastuin heti ensisilmäyksellä. Naava-neulepuseroita ja -villatakkeja on saatavilla mintunvihreän ja burgundin värisinä.

Oma syyslempparini on tuo minttuinen villapusero, jota olen käyttänyt viime viikonlopusta säiden viilennyttyä joka päivä. Naava-neuleiden materiaali on ihanan lämmintä villa-alpakka-sekoitetta, jossa on hieman polyamidia seassa. Minulla on sekä villatakista että puserosta koko S eli nämä ovat tällaista mukavan väljää mitoitusta (jos mietit, minkä koon itsellesi valitsisit).

Ja hei, pitää samalla vinkata myös tuosta ihanasta Hile-mekosta! Todella moni on kysellyt tuosta viime postauksessakin näkyneestä pilkkumekosta, joka on ihan toisen merkin valikoimasta ja jo viime vuodelta. Mutta nyt siis iloksenne voin kertoa, että suomalaisen Nanson syyskokoelmassa tuo Hile-mekko on hyvin samantyyppinen. Rento trikoomekko on tuollainen mahtava joka paikan arkimekko, jota voi käyttää sellaisenaan tai sukkisten ja neuleen kanssa koleammillakin keleillä. Pilkkujen sijaan sitä koristavat pienet neliskanttiset kuviot, mutta ilme on hyvin samankaltainen.

Tämän kuun ajan ovat muuten Nanson verkkokaupassa kanta-asiakkaille kaikki neuleet -20% tarjouksessa, joten nyt esimerkiksi tuollaisen pörröisen neuleen voi ostaa omakseen hieman normaalia edullisempaan hintaan. Lisäksi Nanson kokoelmaan kuuluu paljon muitakin kivoja neulepuseroita, joista muutaman muun mallin näette esimerkiksi tässä aiemmin tekemässäni postauksessa. Ja hei, huikkaanpa samalla siitäkin, että Nanso on tänä keväänä lyönyt hynttyyt yhteen Pure Wasten kanssa ja yhteistyönä on syntynyt tosi kiva mallisto, joka sisältää esimerkiksi college- ja t-paitoja. :)

Ja vielä yksi asia! Nanso halusi ilahduttaa teitä Pupulandian lukijoita yllätyksellä. Kaksi onnekasta saa omakseen vapaavalintaisen Naava-neuleen eli valittavana ovat siis villatakki ja villapusero molemmissa väreissä. Osallistu kisaan kertomalla kommentissa, mikä tämän syksyn Nanso-kokoelmassa kiinnostaa sinua eniten? Ja kerro myös, minkä pörröneuleen valitsisit itsellesi, jos arpaonni osuisi kohdalle. Jätä kommenttisi su 22.9.2019 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, niin olet mukana kisassa.

Photos: Annika Ollila

Related posts

3/09/19

Luottovaatteita ja helppoja arkityylejä syksyyn

11 35

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Monesti kesän päättymiseen liittyy vähän sellaista haikeuttakin, mutta minä henkilökohtaisesti yleensä odotan syksyä innolla. Alkusyksy on suosikkejani vuodenajoista ja yksi suosikkijutuistani on se, että saa vähän kerrospukeutua, mutta silti ei vielä tarvitse palella tai toppautua paksuihin kerroksiin pysyäkseen lämpimänä. Ja onhan syysilloissa sellaista tunnelmaa, jota voi kliseisesti höyryävän teekupin kanssa fiilistellä.

Syksy on minulle nimenomaan pukeutumisen saralla vuoden inspiroivin sesonki, kun kesällä on hilluttu kevyissä hepeneissä ja mietitty lähinnä, miten tulisi mahdollisimman vähän hiki. Syksyllä pukeutumisessa voi käyttää vähän enemmän luovuutta ja nimenomaan kerroksellisuudella tehdä kokonaisuuksista hiukan mielenkiintoisempia. Loppujen lopuksi toimivaan arkityyliin ei kuitenkaan tarvita mitään kamalan ihmeellistä. Tykkään itse aika klassisista perusjutuista ja piristän asua usein jollakin tosi yksinkertaisella pikkujutulla: omasta perustyylistä poikkeava väri tai väriyhdistelmä, hattu tai vaikkapa vain huulipuna riittävät usein tuomaan kokonaisuuteen jotakin sopivaa twistiä.

Jos tuntuu, että pää kumisee näin syksyn kynnyksellä tyhjyyttään, niin kokosin tähän postaukseen Nanson tuoreesta syyskokoelmasta pari kivaa ja helppoa vaate- ja tyyli-ideaa syksyä ajatellen. Moni oman kaappini luottovaatteista on nimenomaan Nansolta: esimerkiksi Tasku-t-paita ja Boxi-t-paita sekä Ylle-villakangastakki ovat vaatekaappini käytetyimpiä aarteita.

Pitääkin muuten tässä kohtaa huikata, että tuon Tasku-suosikkipaidan, kuten myös koko Nanson Basic-malliston materiaali on nykyisin luomupuuvilla, joten Taskusta voi nyt tykätä vielä hiukan entistäkin enemmän! Sertifioidun luomupuuvillan viljely kuluttaa jopa 90% vähemmän vettä kuin tavallisen puuvillan ja viljelyprosessi on luonnolle lempeämpi, sillä siinä ei käytetä ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Ja hei, Boxi-t-paidasta on muuten ilmestynyt tänä syksynä ihan tosi veikeä printtiversio (tai ainakin malli on samankaltainen kuin Boxissa), joka näkyy muun muassa Annikan Nanso-postauksessa. Tällä hetkellä Tasku-paidat ovat suuren kysynnän vuoksi vähissä, mutta niitä on tulossa lisää verkkokauppaan viimeistään lokakuun puolella!

Pitkänmallinen ja rento Ylle-takki on ollut minusta ihan täydellinen juuri sellaisille koleille syyspäiville ja leudommille talvikeleille. Toisaalta takki on malliltaan sen verran väljä, että myös sen alle mahtuu kerroksia ja villapuseroa. Millekään paukkupakkasille yhdellä napilla varustettu ja vuoriton takki ei ole suunnattu, mutta toisaalta talvet ainakin täällä Etelä-Suomessa ovat tätä nykyä melko leutoja, joten yleensä kerrospukeutumalla pärjää hyvin.

Omistan itse ihanan Yllen sekä tummanvihreänä että vaaleanbeigenä, ja äidilläni on sama takki puolestaan tummansinisenä. Minusta on ihanan kestävä idea, että sama toimiva design jatkaa kokoelmassa sesongista toiseen – vain väreissä nähdään uutta. Tämän syksyn kokoelmaan Ylle palaa mustana ja kokonaan uutena värinä mukana on kaunis burgundinpunainen, jonka näette näissä postauksen kuvissa myös. Miten kaunis väri!

Poimin näihin tyyleihin mukaan muutamia yläosia sekä parit housut Nanson syyskokoelmasta. Yläosista mukaan valikoitui muutama neule sekä hauska printti-college, joita eri tavoin yhdistelemällä saa luotua monenlaisia arkityylejä. Klassikkoneule-Villiksestä on tähän syksyyn ilmestynyt harmaa väri, joten harmaiden neuleiden rakastaja luonnollisesti tarttui heti siihen. Harmaa on värinä jotenkin niin sellainen turvallinen, lempeä ja helppo yhdistellä. Ja Villiksen merinovillamateriaali on ihanan lämmin, muttei kutita tai nyppyynny.

Oma ylivoimainen suosikkini tämän syksyn yläosista on musta ribattu poolo, joka vilahtaa burgundinpunaisen Yllen alta. Yksinkertainen, kapealinjainen ja kaunis pusero on sellainen täydellinen arjen pelastaja: se sopii melkein minkä tahansa alaosan pariksi ja tarvittaessa taipuu myös juhlavampaan tyyliin. Tämä on sellainen vaatekaapin tyylikäs klassikko, joka on helppo pukea tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vahvasti veikkaan tästä tämän syksyn suosikkivaatetta omassa vaatekaapissani.

Demi-farkut vilahtivat jalassani viime kevään inspispostauksessa vaaleanharmaina, mutta nyt samasta farkkumallista on ilmestynyt myös tuollainen klassisen denim-sininen väri. Nappasin itse farkut kuviin vähän väljässä koossa, sillä tykkään rennommasta fiiliksesta, mutta normaalikoossa kyseessä on siis ihan perus-pillifarkku. Itse kääräisin pitkiä lahkeita hiukan lyhyemmäksi vain tuolla tavoin rennosti rullalle, mutta esimerkiksi Annika saksi surutta omansa lyhyempään mittaan.

Toisena alaosana näissä kuvissa nähdään leveät Seela-housut. Olen itse rakastunut kaikenlaisiin väljiin lahkeisiin ja parasta näin syksyn ja talven tullen tuollaisissa leveissä housuissa on se, että säiden viiletessä sinne alle mahtuu kiitettävästi myös sukkahousukerroksia. Toinen kiva juttu tuollaisissa leveissä lahkeissa on se, että ne voivat samanaikaisesti olla rennot ja juhlavat yläosasta riippuen. Jos näihin housuihin yhdistäisi neulepuseron sijaan jonkin vähän juhlavamman yläosan tai ihan vain mustan yläosan (kuten tuo ribbipoolo), housut sopisivat mainiosti myös juhlatyyliin.

Tänä syksynä Nanson kokoelmaan kuuluu myös kaunis valkoinen V-pääntiellä varustettu Kaarna-villapusero. Valkoinen neule on ihana esimerkiksi juuri sinisten farkkujen kaverina – vähän kuin valkoisen t-paidan talviversio. Samasta neuleesta on muuten olemassa myös tummansininen väri.

Poimin mukaan myös Nansolle tyypillistä printtikuosia, sillä valkoisen Sunnuntai-collegepuseron yksinkertainen printti, rento malli ja hillitty värimaailma näyttivät niin hyvältä. Entistäkin rennomman puserosta tekevät nuo kääräistyt hihansuut sekä laatikkomainen väljä malli. Nimensä mukaisesti pusero on varmasti ihan täydellinen sunnuntailoikoiluun, mutta minä kyllä voisin hyvin pukea tämän juuri farkkujen parina myös vaikka töihinkin.

Hei huikkaanpa tässä samalla, että tämän viikon ajan nämä kaikki postauksessa mainitut tuotteet ovat alessa -25% sekä Nanson verkkokaupassa että omissa myymälöissä. Mikäs oli näistä syksyn uutuuksista oma suosikkinne? Löytyykö jo jokin näistä minun suosikeistani omasta kaapista entuudestaan?

Photos: Annika Ollila

Related posts

26/05/19

Arjen pieniä ekotekoja: näppäriä kierrätysvinkkejä kotiin

9 57

*JUTUSSA NÄKYVÄ ECOSMOL-KIERRÄTYSKALUSTE ON SAATU BLOGIN KAUTTA.

Olen ollut nuoresta pitäen innokas lajittelija ja perheessämme on jo lapsuudessani kuuliaisesti kierrätetty biojätteet, pahvi, paperi, lasi, metalli ja muovi asiaankuuluvalla tavalla. Voisi siis sanoa, että kierrätysopit ovat iskostuneet systeemiin jo äidinmaidossa. Varmaan aika monelle teistäkin nämä asiat ovat jo ihan tuttua kauraa ja itsestäänselvä osa arkea.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että näin vuonna 2019 jätteiden lajittelu olisi sellainen ihan tavallinen arkinen juttu, joka tulee ihmisiltä aika luonnostaan – eihän tämä mikään uusi asia enää ole. Kuitenkin kerrostaloasujana huomaan melkein joka kerran jäteastioilla asioidessani, että monella naapureistanikaan opit eivät ole menneet ihan perille asti. Todennäköisesti taustalla on tietämättömyyden lisäksi vain viitseliäisyyden puutetta. Lajittelu tuntuu vaivalloiselta eikä keittiöön oikein mahdu riittävän montaa roska-astiaakaan, että kaiken saisi kätevästi eriteltyä…

*

Tavallaan ymmärrän turhautuneita sieluja pikkukeittiöissään. Pienessä asunnossa voi tosiaan olla hieman haastavaa löytää kaikelle oma tilansa ja jäteastiansa. Toisaalta olen sitä mieltä, että on meidän jokaisen velvollisuus hoitaa hommansa tältä osin, kun meille kerran niin toimiva lajittelu- ja kierrätyssysteemi on järjestetty. Niinpä ajattelin tänään esitellä teille pari aika kätevää lajittelun ja kierrätyksen avuksi kehiteltyä suomalaista innovaatiota. Näiden avulla lajittelustakin voi tehdä piirun verran helpompaa – ja tyylikkäämpää.

Olen itse siinä mielessä kiitollisessa tilanteessa, että keittiöni kaapistot ovat aika uudet ja tästä syystä myös lajittelu on jossain määrin huomioitu kaappitilassa. Auki vedettävässä roskiskaapissa on tilaa peräti neljälle roska-astialle, joskin itse pidän kaapissa vain kolmea: biojätteelle, muovijätteelle ja sekajätteelle. Neljännen astian paikka on varattu pesuaineille, keittiön siivoustarvikkeille sekä muulle käytännön tilpehöörille. Vaikka minulla on hyvin tilaa kaapissa näille välttämättömimmille ja suurimmille lajittelukohteille, kierrätyslasi, -metallit, palautuspullot ja esimerkiksi pahvit ja keräyskartongit etsivät aina järkevää säilytyspaikkaa. Edellä mainittujen lisäksi kierrätän tietysti paperin sekä ongelmajätteet.

Jos keittiön kaapeista ei löyty sopivaa tilaa useammalle jäteastialle, bongasin viime vuoden puolella aika kivan uuden apuvälineen rajallisia lajittelutiloja silmällä pitäen. Kotimainen Niimaar nimittäin valmistaa ihan hemmetin tyylikkäitä Ecosmol-kierrätyskalusteita. Harri Koskisen suunnittelema Ecosmol on siis käytännössä kaunis puinen penkki tai pikkupöytä, joka kätkee uumeniinsa mahtavan paljon säilytystilaa kuiville jätteille kuten pahville, lasipurkeille, muoveille, paperille, metalleille tai vaikkapa kierrätyspulloille. Ja mikä parasta, kaluste on tosiaankin niin kaunis, että sitä ei tarvitse piilottaa kaappiin, vaan sen haluaa asettaa näytille kodin paraatipaikalle. Olen itse laittanut oman Ecosmol-boksini eteiseen, missä se toimii kätevästi samalla myös istuimena kenkiä pukiessa. Oman kotini lajittelussa sinne sujahtavat lasipurkit, kierrätysmetallit, pahvit ja palautuspullot.

Ecosmol valmistetaan Suomessa ja se on tehty suomalaisesta FSC-sertifioidusta koivuvanerista. Sitä saa tällä hetkellä neljässä eri värissä: mustana, valkoisena sekä tuhkan ja koivun värisenä, joista viimeksi mainitun valitsin omaan kotiini (ja joka sopii kivasti noihin eteisen Lundia-kalusteisiin). Tämä tuote on itse asiassa ehditty jo palkitakin kansainvälisesti, sillä Ecosmol voitti vuonna 2017 ranskalaisten Maison et Objet -messujen Les Découvertes -palkinnon. Taas saa olla ylpeä kotimaisesta designista!

*

Toinen kaunis ja näppärä apuväline kierrätykseen on suomalaisen Everyday Designin lehtiteline, jota käytännöllisyydessään myöskin rakastan. Ostin telineen aikanaan Helsinki Design Weekin Design Marketista, mutta sitä myydään siis lukuisissa paikoissa niin netissä kuin kivijalkamyymälöissäkin. Enää ei tarvitse murehtia leviäviä ja kaatuilevia paperiroskispusseja, kun kierrätyspaperin saa kätevästi ja kauniisti telineeseen, johon voi pujottaa niin paperikassin kuin kestokassinkin. Ja tämäkin kaluste näyttää niin tyylikkäältä, ettei tarvitse tunkea mihinkään piiloon.

Kierrätys ja lajittelu on siis mahdollista tuoda tyylikkäällä, käytännöllisellä ja huomaamattomalla tavalla osaksi muuta sisustusta, mikä on aina plussaa. Ja toivon, että kukaan ei enää jätä lajittelematta ainakaan siksi, että sopivalle lajitteluastialle ei ole tilaa! Lajittelemalla saadaan materiaaleista kierrätettyä mahdollisimman paljon uusiksi raaka-aineiksi tai uusioenergiaksi.

Koska olen tosiaan siellä oman kotitalon jäteastioilla tuskaillut moneen otteeseen, kun ihmiset tunkevat kampetta ihan vääriin kierrätysastioihin, ajattelin koota tämän postauksen yhteyteen myös tällaisen pienen ja yksinkertaisen kierrätysoppaan. Jos ei ole tottunut lajittelemaan esimerkiksi muoveja, se voi aluksi tuntua hankalalta, mutta väitän, että uuden tavan oppii muutamassa päivässä ja sen jälkeen homma sujuu kuin asiat olisi aina tehnyt sillä tavoin. Monelle peruslajittelu on ihan selvä juttu, mutta ainakin itselleni tuli aiheeseen lähemmin tutustuessani myös paljon uutta asiaa. Kertaus ei siis ole pahitteeksi ja aina oppii jotakin uutta!

Lajittele kotona ainakin nämä (tarkempia lajitteluohjeet löydät linkkien takaa):

BIOJÄTE

Biojätteeseen voi laittaa muun muassa hedelmien ja vihannesten kuoria, ruoan tähteitä, luita sekä kalanruotoja, jähmettyneitä rasvoja, kahvin ja teen poroja, teepusseja, suodatinpapereita, nenäliinoja, lautasliinoja, talouspapereita, kasvinosia ja kuihtuneita kukkia. ÄLÄ laita biojätteeseen nesteitä, vaan kaada ne viemäriin. Älä myöskään laita biojätteeseen biohajoavia vaippoja tai terveyssiteitä (ne kuuluvat sekajätteeseen). Itse asiassa myöskään niitä biohajoavia muovipusseja ei suositella laitettavaksi biojätteeseen, sillä ne eivät hajoa riittävän nopeasti. Sen sijaan biojätteen voi paketoida esimerkiksi sanomalehtikääreeseen. Tarkempia lajitteluohjeita biojätteille löydät täältä.

Vinkki: Minulla ongelmana on aina se, että biojätteet ehtivät alkaa hajota jo roskiksessa, jolloin niistä tulee nestettä ja sotkua. Oma kikkani on ollut hyödyntää tyhjät sipsipussit tähän tarkoitukseen: muuten suoraan roskikseen menevä pussi saa uuden käyttötarkoituksen, tiivis pussi ei päästä nesteitä läpi ja se on helppo tyhjentää biojäteastiaan ja heittää tyhjänä sitten sekajätteeseen.

MUOVI

Muovinkeräykseen saa laittaa kaikki kovin muoviroskat lukuunottamatta PVC-muoveja (03). Käytännössä näihin sisältyvät kaikki elintarvikkeiden muovipussit, muovikääreet ja tyhjät muovipakkaukset kuten jogurttipurkit, voirasiat, juustopakkaukset ja valmispakkaukset, pesuaine- ja shampoopullot, tyhjät muovipullot, -kanisterit ja -purkit (mieluiten litistettynä ja korkit erikseen). Huuhtaise tyhjät pakkaukset tarvittaessa, mutta sellainen puhtaus riittää, josta ei aiheudu hajuhaittoja. Irroita korkit ja kannet – se helpottaa pakkausten jatkojalostamista. Muoviset esineet eivät kuulu muovinkeräykseen, vaan laita ne sekajätteeseen. Tarkempia ohjeita löydät täältä. Aiemmin HSY:n alueella on kerätty energiajätettä, mutta nykyään siitä on luovuttu ja sen tilalle on tullut muovinkeräys.

Jos omassa taloyhtiössäsi ei vielä ole muovinkeräysastiaa, tee aloite ja pyydä sellaisen järjestämistä. Muovinkeräyspisteitä on myös yleisessä käytössä samaan tapaan kuin lasin- ja metallinkeräysastioita. Pääkaupunkiseudun yleiset kierrätyspisteet löydät täältä.

PAPERI

Paperinkeräys lienee suurimmalle osalle tuttu juttu, mutta kertaus on opintojen äiti. Paperinkeräykseen saa laittaa kaikki lehdet, mainoslehtiset, kopiopaperit, tulosteet, piirustuspaperit, esitteet sekä myös ikkunalliset kirjekuoret eikä niittejä tai paperiliittimiä tarvitse irroittaa. Paperijätteeseen saa laittaa myös puhelin- ja tuoteluetteloita, pehmeäkantisia kirjoja, kovakantisia kirjoja kannet poistettuina sekä valkoisia paperikasseja. Mitä paperinkeräykseen sitten EI saisi laittaa? Älä laita keräykseen märkiä tai likaisia papereita, pahvia tai kartonkia, ruskeaa paperia tai paperikasseja, muovia, alumiini- tai vahapaperia tai voimakkaasti värjättyjä papereita kuten lahja- tai silkkipapereita. Tarkempia ohjeita löydät täältä.

PAHVI JA KARTONKI

Kartonkikeräykseen voi laittaa nestepakkauksia kuten maito- ja mehutölkkejä (myös alumiinivuorattuja), pahvisia elintarvikepakkauksia, leipä- ja jauhopusseja, paperikasseja, käärepapereita, munakennoja, talous- ja wc-paperin hylsyjä, aaltopahvia ja voimapaperia, pahvilaatikoita. Muista huuhtoa ja kuivattaa nestepakkaukset ja ruoantähteitä sisältävät pakkaukset ennen kierrättämistä – likaisia pakkauksia ei saa laittaa pahvinkeräykseen! Litistä pakkaukset ja pakkaa ne sisäkkäin, niin keräysastia ei täyty ennen aikojaan. Irrota muovikorkit ja laita ne muovipakkausten keräykseen. Niittejä tai pakkausteippiä ei tarvitse poistaa pahveista. Tarkempia ohjeita löydät täältä.

LASI

Lasinkeräykseen saa laittaa värillisiä ja värittömiä lasipurkkeja ja -pulloja. Huuhdo lasipakkaukset kevyesti ja irroita korkit, mutta etikettejä, kaulusrenkaita tai muita kiinteitä osia ei tarvitse poistaa. ÄLÄ laita lasinkeräykseen juomalaseja, kuumuuskäsiteltyä lasia (uunivuoat, kahvipannut, yms.), kristallia, posliinia tai keramiikkaa, ikkunalasia, peililasia, opaalilasia (esimerkiksi joissakin kosmetiikkapakkauksissa) tai lamppuja. Kaikki edellä mainitut kuuluvat sekajätteeseen, paitsi energiansäästölamput ja loisteputket vaarallisen jätteen keräyspisteisiin. Tarkempia ohjeita löydät täältä.

Kiinnostavaa: Varmaan lähes kaikki kierrättävät Suomessa panttisysteemin ansiosta valtaosan muovi- ja lasipulloista sekä juomatölkeistä kauppojen palautuspisteisiin. Olen monet kerrat ulkomailla ihmetellyt, miksei siellä ole samanlaista panttipullo- ja tölkkisysteemiä, koska harva keino kannustaa lajittelemaan ja kierrättämään yhtä tehokkaasti. Voimme siis täällä Suomessa olla aika tyytyväisiä hienoon kierrätyssysteemiimme.

METALLI

Metallinkeräys on myö aika peruskauraa, mutta itsellä ainakin joskus unohtuu, mitä kaikkea arkisia metallipakkauksiakin voisi kierrättää eli myöskään tässä pieni kertaus ei ole pahitteeksi. Säilyke- ja juomatölkit, alumiinifoliot ja -vuoat sekä metallikannet ja -korkit luonnollisesti kuuluvat metallinkeräykseen, mutta esimerkiksi myös tyhjät aerosolipurkit (eivät hölsky tai pihise), tuikkukynttilöiden metallikuoret sekä pienet metalliesineet voi sujauttaa metallinkeräysastiaan. Elintarvikkeita sisältäneet pakkaukset kannattaa huuhtaista vedellä ennen kierrätystä. Tarkempia ohjeita löydät täältä.

ONGELMAJÄTE

Toivon hartaasti, että kukaan ei laita vaarallisia ongelmajätteitä laiskuuttaan (tai ainakaan tämän jälkeen tietämättömyyttään) sekajätteeseen. Kaikki varmasti tietävät, että paristot pitää kierrättää erikseen niille tarkoitettuihin jäteastioihin (joita löytyy esimerkiksi ruokakauppojen yhteydestä), mutta sekajätteen sekaan eivät myöskään kuulu energiansäästölamput, loisteputket, akut, lääkkeet, neulat tai ruiskut (viimeksi mainittuja voi palauttaa esimerkiksi apteekkiin). Vaaralliseksi jätteeksi luokitellaan myös esimerkiksi erilaiset liottimet, jäteöljyt, painepakkaukset (joissa on vielä jotakin sisällä), emäksiset puhdistusaineet sekä erilaiset desinfiointi- ja torjunta-aineet. Lisätietoa vaarallisen jätteen lajittelusta löydät esimerkiksi HSY:n nettisivuilta sekä jäteoppaasta.

VINKKEJÄ:

♥ Vähennä sekajätteen määrää lajittelemalla. Aloitetaan olennaisimmasta: mieti, miten voisit vähentää sekajätteeseen päätyvän roskan määrää. Loppujen lopuksi sekajätettä kertyy varsin vähän, jos lajittelee tunnollisesti. Sen jälkeen, kun taloomme tuli muovinkeräysastia, on sekajätteen määrä pudonnut omalla kohdallani liki olemattomaksi. Lajittele ja kierrätä siis kaikki, minkä pystyt – ja on aika palkitsevaakin, kun huomaa, miten vähän jäteastiaan enää kertyy tavaraa huolellisen lajittelun jälkeen. Vaikka et saisi koko kuukauden sekajätteitäsi mahtumaan pieneen lasipurkkiin, ehkä voisit saada ne mahtumaan huomattavasti entistä pienempään astiaan, mikä taas jättää enemmän tilaa lajittelulle siellä roskiskaapissa. Jos omassa taloyhtiössäsi ei vielä ole muovinkeräysastiaa, tee aloite ja pyydä sellaisen järjestämistä – meidän taloyhtiössämme tämä hoitui hyvin yksinkertaisesti ja nopeasti.

♥ Vältä turhia pakkauksia ja roskia. Mieti jo kaupassa ostoksilla, miten ostamasi tuotteet on pakattu. Olisiko tarjolla vaihtoehtoa, joka ei ole paketoitu (moninkertaisiin) muovikääreisiin? Entä voisitko jättää esimerkiksi ruoka- tai vaatekaupassa muovikassin ostamatta? Pidä mukana omaa kangaskassia, osta hedelmät ja vihannekset irrallaan tai ekologisesta materiaalista valmistettuun kestopussiin (jollaisia löytyy muuten myös Niimaarin valikoimasta) ja käytä uudelleen ostamasi muovipussit kotona esimerkiksi roskapusseina. Turhan jätteen välttämiseksi löydät vinkkejä esimerkiksi tästä aiemmin tekemästäni postauksesta sekä HSY:n oppaasta (pdf).

KIERRÄTÄ AINAKIN NÄMÄ:

vaatteet ja tekstiilit

Ehjät ja hyväkuntoiset vaatteet voi myydä kirpputorilla, lahjoittaa keräykseen tai antaa eteenpäin vaikkapa ihan lähipiirissä. Rikkinäiset tai likaiset vaatteet ja tekstiilit eivät kuulu vaatekeräyksiin, mutta sekajätteen tulisi olla tekstiilijätteen ihan viimeinen sija, sillä jätevoimalassa se päätyy kierrätyksen sijaan poltettavaksi. HSY:n lajitteluoppaassa annetaan vinkkejä vaatteiden kierrättämiseen, mutta suosittelen lämpimästi kurkkaamaan myös Outi Pyyn tekemän postauksen aiheesta. Tärkein vinkki vaatekierrätysrumban ja tekstiilijätteen minimoimiseksi on tietysti toimia harkiten jo ostovaiheessa sekä pitää omistamistaan vaatteista hyvää huolta – tähän löydät vinkkejä aiemmin koostamastani postauksesta.

käyttökelpoiset ja ehjät tavarat

Käyttökelpoista tavaraa ei tietenkään koskaan kannata heittää roskiin. Lahjoita mieluummin vaikka ilmaiseksi! Facebook-kirppikset, kierrätysryhmät, keräyspisteet ja Siivouspäivä ovat oivallisia tapoja päästä eroon itselle tarpeettomasta tavarasta. Omassa taloyhtiössäni on talon yhteinen kierrätyspiste, johon voi jättää itselle tarpeettomia ehjiä tavaroita, kirjoja ja vaatteita. Systeemi on toiminut todella hyvin ja yleensä tavarat löytävät aina nopeasti uuden kodin oman taloyhtiön sisältä.

kirjat

Antikvariaatitkin ottavat nykyisin vastaan kirjoja valikoiden, mutta kirjoja voi lahjoittaa myös esimerkiksi erilaisiin kirjanvaihtopisteisiin, jollaisia olen bongannut esimerkiksi Kampin kauppakeskuksesta sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Jätä oma vanha kirjasi ja nappaa tilalle uutta luettavaa – kätevää! Oman kotitaloni kierrätyspisteellä kierrätetään myös kirjoja ja aikakauslehtiä.

huonekalut

Ehjille huonekaluille voi etsiskellä uutta kotia kierrätys- ja kirppariryhmistä, Tori.fi:stä tai muualta netistä, mutta myös esimerkiksi Kierrätyskeskus, Fida ja SPR lähetystorit ottavat vastaan huonekaluja. Kannattaa tiedustella myös noudon mahdollisuutta. Myös elämää nähneet kalusteet voivat saada uuden elämän kunnostamalla tai vaikkapa uudelleen verhoilemalla – vanhan kunnostaminen on aina parempi vaihtoehto kuin kokonaan uuden ostaminen. Rikkinäiset vanhat kalusteet voi pääkaupunkiseudulla toimittaa itse Sortti-asemalle tai tilata kotoa Sortti-noudon maksua vastaan.

Tässä jutussa oli nyt tällaisia ihan perusasioita ja -vinkkejä ja minun tärppejäni saa mieluusti täydentää kommenttiboksin puolella! :) Kurkatkaa myös alta PS. Olen vegaani -mimmien hauska ja informatiivinen video yleisistä kierrätysmokista ja lajitteluvirheistä. Siinä tuli minulle itsellenikin muutama uusi vinkki!

LISÄÄ LUETTAVAA PAREMMISTA VALINNOISTA ARJESSA

Jos kierrätys- ja vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, lue myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja: ruokaostoksilla ja keittiössä

♥ Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

♥ Ekologinen sähkösopimus ja 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts