7/11/19

Minimalismin ystäville: uudenlaista Kalevala Korua

4 39

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KALEVALA KORU

Rakastan koruja, mutta käytän niitä arjessa harvakseltaan ja hyvin valikoiden. Vaatii paljon, että jokin koru ansaitsee korurasiassani suosikin aseman. Tänä syksynä kotimainen Kalevala Koru on kuitenkin iskenyt sellaiseen napakymppiin, että melkein mikä tahansa syksyn uuden Vetovoima-korusarjan kaunokaisista voisi kiilata heti lempparikorun asemaan.

Olen aina ollut ylpeä siitä, että meillä on niin hieno oma suomalainen korumerkki kuin Kalevala Koru, mutta tänä syksynä olen uutuuksista erityisen innoissani. Kalevala Koru nimittäin löi hynttyyt yhteen suunnittelijakaksikko Juslin Maunulan kanssa, joka on paremmin tunnettu vaatesuunnittelun parista, joskin merkillä on ollut myös omaa korutuotantoa.

Vetovoima-sarjan korvakoruja voi pukea monella eri tavalla. Tässä näkyvät pyöreät Vetovoima-korvikset sekä pronssisina että hopeisina eri tavoin aseteltuina.

Vetovoima-sarjan minimalistisissa koruissa on kauniin arkkitehtoonisia ja linjakkaita muotoja, ja itseäni viehättää erityisesti korujen palapelimäinen yhdisteltävyys sekä monipuolisuus. Kaksiosaisia korvakoruja voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi sekä värien että muotojen puolesta ja rannekoruja voi käyttää yhdessä tai erikseen. Veistoksellinen mallisto on kuin tehty kaltaiselleni minimalistiselle koruihmiselle! Kalevala Korun tuotesivuilta löytyy konkreettisia vinkkejä kuvien muodossa siihen, miten esimerkiksi korvakoruja voi käyttää eri tavoin, mutta näissä omissakin kuvissani näette esimerkiksi nuo Vetovoima-sarjan pyöreät kaksiosaiset korvakorut kahdella eri tavalla puettuina.

Kokoelman korvakoruja ja rannekoruja on saatavilla sekä pronssisina että hopeisina. Yleensä olen nykyisin aina taipuvainen kallistumaan kullanhohtoiseen pronssiin koruvalinnoissani, mutta tämän kokoelman kohdalla on ollut vaikeuksia valita, kumpi sävy olisi itselle mieluisampi. Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan on sellainen olo, että tekisi mieli ostaa tämän korusarjan kaikki korut omaksi. Ja jos innostuit näistä yhtä paljon kuin minä, niin tiedoksi, että Vetovoima-sarjan korut ovat myynnissä vain Kalevala Korun verkkokaupassa ja lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä Helsingin ja Tampereen Stockmann-tavarataloissa sekä Stockan verkkokaupassa.

Myös kulmikkaita Vetovoima-sarjan korvakoruja saa hopean lisäksi pronssisina.

Tämän syksyn Kalevala Koru -kokoelmaan kuuluu muutama muukin mielenkiintoinen uutuus, jotka eivät itse asiassa oikeasti ole uutuuksia alkuunkaan. Kalevala Koru on nimittäin tuonut mallistoonsa pari helmeä arkistojen kätköistä: merkin ensimmäinen naispääsuunnittelija Paula Häiväoja on suunnitellut syksyn mallistossa nähtävät hopeasormukset jo 60-luvulla. Kaikki tuntevat Kalevala Korun perinteikkäistä ja historiallisista klassikkokoruistaan, mutta brändi on ollut pitkään myös modernin korusuunnittelun edelläkävijä.

Tuntuu ihan hullulta, että nämä sormukset on suunniteltu jo yli 50 vuotta sitten, sillä yhä edelleen ne näyttävät moderneilta, tuoreilta ja futuristisilta – tätä on ajaton design. Arkistokorut ovat paitsi kunnianosoitus Kalevala Korun omalle historialle korusuunnittelun parissa myös tribuutti Paula Häiväojan (1929-2011) perinnölle suomalaisen muotoilun ja taideteollisuuden tarinassa. Upeat hopeasormukset kantavat nimiä Häiväoja I ja Häiväoja II, ja ne ovat tilattavissa (4 viikon toimitusajalla) Kalevala Korun verkkokaupassa, lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä valtuutetuilla Kalevala Koru -jälleenmyyjillä.

Olen kuullut viime aikoina usein ihmisten yllättyvän, kun he kuulevat, että Kalevala Korun tuotteet valmistetaan edelleen Suomessa. Helsingin Konalassa sijaitseva tehdas työllistää noin  50 henkeä ja yhteensä Kalevala Korulla on töissä noin 100 henkeä. On muuten aika kiinnostava juttu, että kaikissa Kalevala Korun hopeakoruissa käytetty hopea on 85% kierrätettyä ja loput 15% tulee pohjoismaisista kaivoksista. Kultakoruissa käytetystä kullasta 100% tulee kierrätettynä ja pronssistakin osa. Tämä kaikki on aika mielenkiintoista myös vastuullisuuden näkökulmasta. Kävin viime vuonna itse vierailemassa Kalevala Korun tehtaalla ja seuraamassa korujen valmistusprosessia ja se oli todella mielenkiintoista. Jos kurkistus tehtaalle kiinnostaa, niin nostin tuon vanhan storyn Instagramissa highlightseihin, joten se on jälleen katsottavissa hetken aikaa!

Mutta sitten olen utelias kuulemaan, mitä tykkäätte näistä syksyn uutuuskoruista? Ihastuitteko yhtä kovasti kuin minä? Mikä on suosikkinne? Entä kumpaan leiriin kuulutte: hopeisten ystäviin vai pronssin rakastajiin? Kalevala Koru halusi myös lahjoittaa Pupulandian IG-seuraajille yhdet pyöreät Vetovoima-korvakorut pronssisina, joten käyhän osallistumassa Instagramin puolella kisaan, jos mielit saada nuo kaunokaiset omaksesi! Seuraa Kalevala Korua Instagramissa ja kommentoi kuvaani, niin olet mukana kisassa.

Vetovoima-sarjan leveä ja kapea rannekoru myydään erikseen, mutta ne sopivat täydellisesti myös yhdessä käytettäviksi. Myös pronssisia koruja voi yhdistää hopeisiin kaksivärisenä yhdistelmänä.

Vetovoima-sarjan korvakorut ovat ihanan moniulotteisia ja muuntautumiskykyisiä.

Häiväoja-sarjan modernien sormusten design on peräisin jo 60-luvulta.

Photos: Vesa Silver

Related posts

24/09/19

Vähintään 300 käyttökertaa?

19 64

*Jutun kuvissa näkyvä takki on saatu blogin kautta.

Tuollaisen laukun voisi teettää varsin edullisesti missä tahansa ompelimossa. Tällainen kommentti oli tullut Samujin joukkorahoituskampanjaa koskevaan FB-postaukseen muutama viikko sitten, kun eräässä ryhmässä kannustettiin tukemaan Samujia ja hankkimaan kaunis Tori-laukku omaksi joukkorahoituskampanjan kautta. En yleensä osallistu FB-ryhmissä keskusteluihin, mutta tällä kertaa en malttanut olla kommentoimatta:

Kyse ei ole vain tästä laukusta, vaan siitä, että olisipa mukava saada nauttia Samujin kauniista designista myös tulevaisuudessa. Juuri tämä asenne on osasyy Samujin kaltaisten hienojen brändien ahdinkoon, että suomalaista suunnitteluosaamista ja laatua ei arvosteta, vaan ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan – ja vaikka sitten kopioidaan jonkun toisen tekemä suunnittelutyö, josta ei haluta maksaa. 

Laukussa itsessään ei ole mitään valtavan ihmeellistä: se on malliltaan klassinen ja yksinkertainen, mutta laatu on kohdallaan ja muotokieli ajattomalla tavalla onnistunut. Mutta sellaisiahan ne design-klassikot usein ovat – niin yksinkertaisia ja toimivia, että maallikko saattaa erehtyä ajattelemaan, että tällaisenhan olisi voinut suunnitella kuka tahansa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että vaatii taitoa luoda tuote, jota halutaan kopioida. Niinpä rohkenen toivoa, että tätä laukkua himoitsevat ovat valmiita tukemaan Samujia sen sijaan, että teettäisivät halpakopion jossakin toisaalla. Muuten ei ole enää ehkä koko Samujia olemassa. 

Mitä tulee Samujiin, on selvää, että yrityksen johdossa on tehty massiivisia virhearvioita, kun tilanne nyt tämä, mutta silti haluaisin ajatella, että virheistä voi oppia ja korjausliikkeitä tekemällä voi yhä nousta jaloilleen. Vaikka maailmassa tuotetaan kaiken kaikkiaan aivan liikaa vaatetta ja tavaraa, Samujin kaltaiset brändit edustavat sellaisia arvoja, joita itse haluan tukea ja kannattaa: kestäviä valintoja, laatua, ajatonta tyyliä, suomalaista suunnittelua, vastuullisuutta, ympäristön kunnioitusta ja kiltteyttä.

Puheissa suomalainen on usein suomalaisen puolella, mutta sitä toivoisi niin kovin, että arvostus kotimaista designosaamista kohtaan näkyisi sanojen lisäksi myös kulutuspäätöksissä ja maltettaisiin ajatella myös hieman hintalappua pidemmälle. Tilastot kertovat karuja lukuja: vaikka nettikeskusteluissa peräänkuulutetaan kotimaista suunnittelua ja tuotantoa, todellisuudessa hyvin harva on valmis maksamaan siitä kannattavaa hintaa. Moni harmittelee, että Samujin kaltaisten merkkien tuotteet ovat aivan liian kalliita “tavalliselle ihmiselle”, mutta mielestäni ratkaisu ei ole se, että pitäisi myydä halvemmalla. Tänä päivänä yksi vaateteollisuuden isoimmista ongelmista nimittäin on se, että pikamuodin ja halpaketjujen myötä ihmisillä on aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate maksaa. Me olemme yksinkertaisesti tottuneet aivan liian halpaan.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että vaate voisi mitenkään olla yhtäaikaisesti halpa, laadukas ja vastuullinen. Oikeastaan lähes kaikkien vaatteiden pitäisi olla kalliimpia, jos haluaisimme varmistaa, että kaikki tekijät tuotantoketjussa saavat työstään reilun korvauksen tuotteen laadun kärsimättä. Pienituloiselle, työttömälle tai opiskelijalle yhtälö on ymmärrettävästi hankala. Moni ostaisi mielellään Samujin kaltaisten brändien vaatteita, mutta kukkaron nyörit eivät anna myöten. Toisaalta meistä jokainen sortuu toisinaan ajattelemaan, että ei ole varaa siihen laadukkaampaan ja kalliimpaan vaatteeseen, ja silti päädymme lopulta ostamaan samalla summalla monta kassillista kampetta halpaketjuista.

Haastavaksi keskustelun (sekä laadun arvioimisen) tekee se, että hinta ei nykyisin välttämättä korreloi laadun kanssa. Siksi vaatii myös kuluttajalta melkoista valveutuneisuutta selvitellä, mistä oikeasti kannattaa maksaa korkeampaa hintaa. Toisaalta myös halpaketjusta voi tehdä laadukkaan löydön, etenkin jos tuntee materiaalit ja tutkii ostohetkellä saumat. Viime kädessä olennaisinta on aina vaatteen käyttöikä ja elinkaari. Huonolaatuisesta vaatteesta tulee nopeasti roskaa eikä jatkuva kierrättäminenkään ole ekologista, jos se tarkoittaa sitä, että vaatteet päätyvät kirpputorille vain muutaman käyttökerran jälkeen.

Ennen vaatteet teetettiin mittojen mukaan räätälillä ja valmisvaatteetkin tehtiin kestämään. Kun vaatteita oli rajallisesti ja niistä maksettiin kovaa hintaa, motivaatio pitää niistä huolta syntyi kuin itsestään. Samaa logiikkaa voi soveltaa tänä päivänä: vaatetta kunnioittaa ihan eri tavalla ja siitä haluaa pitää hyvää huolta, kun siitä on maksanut korkean hinnan. Viiden euron topeista ja t-paidoista tulee kertakäyttötavaraa, jolla ei ole niin väliä, koska uuden vastaavan saa pikkurahalla.

Miettiä kuitenkin sopii myös, miten ylipäänsä on mahdollista, että esimerkiksi t-paidan voi saada alle 10 eurolla, kun ottaa huomioon, että hintaan sisältyvät niin suunnittelu-, materiaali-, valmistus-, pakkaus-, kuljetus-, myymälävuokra- ja palkkakulut, puhumattakaan siitä, että verottajakin vie joka käänteessä omansa. Tyhmempikin tajuaa, että tällaisessa yhtälössä kaikki ei voi olla kohdallaan, jos vaatteen hinta jää kovin pieneksi.

Kävin aiheesta hiljattain keskustelua Instagramin puolella ja eräs seuraaja totesi hyvin: Kyllä se opiskelijana kirpaisee maksaa “kallis” hinta Sauson nahkahansikkaista, mutta samalla se pakottaa myös huolehtimaan omistamastaan tavarasta paremmin. Halpislaadun kanssa niin ei tule tehtyä, koska on niin helppo vain ostaa tilalle uutta sen sijaan, että pitäisi huolta ja korjaisi vanhaa. 

Ikävä kyllä keskustelussa esiin nousseen Sauson tilanne kuulostaa samantyyppiseltä kuin Samujin. Verottaja on hakenut 90 vuotta täyttänyttä perinteikästä suomalaisyritystä konkurssiin. Se on valtavan surullista, sillä Sauson hansikkaat ovat juuri niitä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle, kun niistä pidetään huoli. Sauson liikkeestä kerrottiin minulle keväällä, että liikkeessä huolletaan ja korjautetaan jopa isovanhemmilta perittyjä hansikkaita, jotka ovat kestäneet käytössä vuosikymmeniä. Siihen mielestäni tulisikin pyrkiä, että vaate tai asuste oikeasti kestäisi vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vanhemmilta jälkipolville. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että sitä tulee huoltaa ja mahdollisesti korjauttaakin matkan varrella. Mutta juuri tästä syystä kannustan itse etsimään vaatteita käytettyinä: jos vintage-vaate on kestänyt hyvänä jo kymmeniä vuosia, sopii odottaa, että sillä on vielä runsaasti käyttövuosia myös jäljellä tulevaisuudessa.

Jani Niipola kirjoitti taannoin hyvin blogissaan näyttelijä Colin Firthin vaimona julkisuudessa tunnetun ja vastuullisen muodin puolesta avoimesti puhuvan Livia Firthin aloittamasta #30wears-haasteesta, jonka ideana oli, että jokaista hankittua vaatetta tulisi käyttää vähintään 30 kertaa. Niipola oli haastatellut vintagesovellus GEMin taustavoimiin kuuluvaa Liisa Jokista, jonka tuomio haasteesta oli, että 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään – sen sijaan pitäisi puhua 300 käyttökerrasta. Niinpä Niipola aloitti itse #300wears-haasteen ja haastoi ostamaan vain sellaista, jolle tietää kertyvän käyttökertoja vähintään 300. Olen itse tismalleen samoilla linjoilla ja tuo ohjenuora onkin loistava uutta (tai käytettyä mutta itselle uutta) vaatetta hankkiessa. Kysy itseltäsi: voisinko nähdä käyttäväni tätä vaatetta vähintään 300 kertaa? Tai edes sen 30 kertaa? Jos et, jätä ostamatta.

Rehellisyyden nimissä en osaa varmaksi sanoa, kuinka monia vaatteistani olen käyttänyt mitenkin monta kertaa, mutta tänä vuonna aloittamani postaussarja menneiden vuosien tyyleistä antanee osviittaa siitä, miten pitkäikäisiksi monet vaatehankinnoistani ovat osoittautuneet ja miten mukavalla tavalla oma tyyli on pitänyt linjansa vuosien ja trendien myllerryksessä. Myöhemmin tällä viikolla on taas luvassa kooste syyskuisista tyyleistä menneiltä vuosilta.

*

Yksi muotiteollisuuden suurimpia ongelmia on nimenomaan alati vaihtuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Se on luotu synnyttämään ihmisten ajatuksissa tarpeita: aina pitäisi hankkia uutta, jos haluaa pysytellä ajan hermolla ja osoittaa tuntevansa trendit. Siksi yritänkin itse löytää ennemmin sen oman ajattoman tyylini kuin heittäytyä aina uusimpien ja väistämättä ennen pitkää hohtonsa menettävien trendivillitysten kelkkaan. Vielä ongelmallisempaa trendeihin perustuvasta muodin “kiertokulusta” tulee, kun muotiviikoilla nähdyt ideat kopioidaan surutta pikamuodin parissa. Halpaketjut ovat tavallaan “demokratisoineet” muodin: enää ei ole varallisuudesta kiinni, kuka voi näyttää trendikkäältä.

Olet ehkä kuullut joskus sanonnan “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”, ja siinä tiivistyy minusta hyvin juuri se ajatus, mitä vaateostoksilla olisi hyvä soveltaa. Säästämällä vaatehankinnoissa, päädymme usein lopulta ostamaan huonolaatuista ja kun vaate ei sitten kestäkään käytössä tai kulahtaa surkean näköiseksi ennen aikojaan, löydämme itsemme jälleen vaatkaupoilta. Loppujen lopuksi päädymme todennäköisesti kuluttamaan edullisiin vaatteisiin yhteenlaskettuna moninkertaisesti sen saman summan, jolla olisimme saaneet laadukasta alun alkujaan.

Toinen valtava ongelma on se, että tavaraa tuotetaan aivan liikaa, suorastaan järjettömiä määriä. Ja kun se ei mitenkään edes voi mennä kaupaksi, mitä tapahtuu kaikelle vaatehävikille? Mihin joutuvat myymättä jääneet vaatteet? Entä mitä tapahtuu kaikelle sille huonosti ja kehnoista materiaaleista tehdylle tekstiilijätteelle, jota ei voikaan jatkokierrättää ja uusiokäyttää?

Olen ylpeänä ja uteliaana seurannut suomalaisen muodin kenttää, jolla tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista ja syntyy oivaltavia ideoita nimenomaan vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen näkökulmasta. Nousevat suomalaiset brändit eivät pelkää tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla ja on mahtavaa voida sanoa, että ekologisen vaihtoehdon ei enää tarvitse tarkoittaa kompromissia tyylin näkökulmasta.

Lovia valmistaa superkauniit laukkunsa ylijäämänahasta vastuullisesti Italiassa käsityönä ja ideana on hyödyntää nimenomaan sellaisia materiaaleja, jotka muuten joutuisivat roskiin. Pohjoisesta estetiikasta inspiraationsa ammentava Hálo ei usko perinteiseen sesonkiajatteluun tai alennusmyynteihin, vaan mallisto elää ja kehittyy vapaamuotoiseen rauhaisaan tahtiinsa. Ideana on, että laadukkaat ja ajattomat vaatteet ovat aina hintansa arvoisia.

Ivalo on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla koko maailman suurin ja kiinnostavin vastuullisen ja nousevan muodin kauppapaikka. GEM-sovellus puolestaan tekee vintage-shoppailusta ympäri maailman entistäkin helpompaa ja houkuttelevampaa. Rakastan myös Arkive Atelierin konseptia, joka on omistettu nimenomaan vaatehuollolle ja siinä tarvittavalle tietotaidolle sekä välineistölle.

*

Yhtenä uusista kiinnostavista konsepteista Suomi-muodin kentällä on Pre-o-porter, jonka ideana on tarjota muutaman kuukauden välein tunnettujen suunnittelijen luomia, eksklusiivisia mallistoja, jotka myydään asiakkaille tilaustöinä. Ensimmäisenä tulokkaana oman kokoelmansa julkaisi Mert Otsamo, jonka mallistosta juuri tämä kuvissa näkyvä takkikin on peräisin. Ideana siis on, että malliston vaatteita voi ennakkotilata Pre-o-porterin kautta ja niitä tuotetaan siis vain tilausten mukainen määrä. Samalla konseptilla on Suomessa yrittänyt ponnistaa pinnalle jokunen merkki aiemminkin, mutta luulen, että nyt vastuullisuuden ollessa nyt muotiteollisuuden kuuma teema ilmapiiri on kypsempi tällaiselle idealle ja Otsamo on jo niittänyt siinä määrin mainetta suunnittelijana, että konseptilla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Käytännössä systeemi minimoi vaate- ja materiaalihävikin sekä pienentää itsenäisen vaatesuunnittelijan taloudellista riskiä, kun kaikki tuotetut vaatteet on valmistusvaiheessa jo varmuudella myyty. Asiakkaalle systeemissä puolestaan on se etu, että tilaamansa vaatteen saa muutaman viikon kuluessa ja valmistusvaiheessa voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset mitat. Vaatteet valmistetaan vastuullisesti Virossa ja ennakkotilaajat saavat vaatteensa 40% alennuksella, jos tilaus tehdään 18.10.2019 mennessä. Jos tekee muuten mieli mennä kurkkaamaan, sovittelemaan tai hypistelemään näitä myös livenä, niin ensi viikolla 30.9.-6.10.2019 on Helsingin Kämp Gardenissa avoinna pop up -showroom sitä varten.

Harva meistä tarvitsee tänä päivänä mitään uutta. Ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna onkin aina paras vaihtoehto jättää ostamatta kokonaan tai hankkia tarvitsemansa käytettynä. Jos kuitenkin tuntuu tarpeelliselta ostaa jotakin uutena, niin suosittelen miettimään ostopäätöksiä tehdessä laatua ja vaatteen tulevaa elinkaarta. Mahtaako vaatteelle kertyä käyttökertoja vähintään 300? Tekeekö vaatteesta mieli pitää huolta? Voisiko sitä kuvitella korjaavansa tai korjauttavansa ajan saatossa? Olisko aarteesta perintökalleudeksi käyttöön myös jälkipolville?

Vinkkaan tässä myös, että Instagramin puolella on meneillään kisa, jossa voi voittaa omakseen tämän upean kuvissa näkyvän takin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Jos parempiin ja vastuullisempiin valintoihin liittyvät mietteet kiinnostavat, niin suosittelen tsekkaamaan myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

♥ Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Täydellisen t-paidan metsästys

Afterwork-podcast: ekologisempia valintoja vaate- ja tekstiiliostoksilla

Photos: Vesa Silver

Related posts

17/09/19

Syksyn ihanimmat neuleet ja mekko (+ kilpailu)

261 36

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Syksy on lempisesonkini silloin, kun ei sada koko ajan – joskin syyssateissakin on omaa romantiikkaansa. On ihanaa voida kesän jälkeen kääriytyä lämpimiin neuleisiin ja kaikkein paras aika on juuri tässä alkusyksystä, kun voi pukea ylle villapaidan mutta silti vielä kirmata paljain säärin tai nilkoin.

Tämän syksyn ihanimmat muhkuneuleet löytyvät vähän ehkä yllättäen kotimaisen Nanson valikoimasta. Nanson kokoelmassa on jo pidempään ollut mukana myös neuleita, mutta tämän syksyn mallistoon kuuluu aivan ihania pörröisiä villapuseroita ja -takkeja, joihin ihastuin heti ensisilmäyksellä. Naava-neulepuseroita ja -villatakkeja on saatavilla mintunvihreän ja burgundin värisinä.

Oma syyslempparini on tuo minttuinen villapusero, jota olen käyttänyt viime viikonlopusta säiden viilennyttyä joka päivä. Naava-neuleiden materiaali on ihanan lämmintä villa-alpakka-sekoitetta, jossa on hieman polyamidia seassa. Minulla on sekä villatakista että puserosta koko S eli nämä ovat tällaista mukavan väljää mitoitusta (jos mietit, minkä koon itsellesi valitsisit).

Ja hei, pitää samalla vinkata myös tuosta ihanasta Hile-mekosta! Todella moni on kysellyt tuosta viime postauksessakin näkyneestä pilkkumekosta, joka on ihan toisen merkin valikoimasta ja jo viime vuodelta. Mutta nyt siis iloksenne voin kertoa, että suomalaisen Nanson syyskokoelmassa tuo Hile-mekko on hyvin samantyyppinen. Rento trikoomekko on tuollainen mahtava joka paikan arkimekko, jota voi käyttää sellaisenaan tai sukkisten ja neuleen kanssa koleammillakin keleillä. Pilkkujen sijaan sitä koristavat pienet neliskanttiset kuviot, mutta ilme on hyvin samankaltainen.

Tämän kuun ajan ovat muuten Nanson verkkokaupassa kanta-asiakkaille kaikki neuleet -20% tarjouksessa, joten nyt esimerkiksi tuollaisen pörröisen neuleen voi ostaa omakseen hieman normaalia edullisempaan hintaan. Lisäksi Nanson kokoelmaan kuuluu paljon muitakin kivoja neulepuseroita, joista muutaman muun mallin näette esimerkiksi tässä aiemmin tekemässäni postauksessa. Ja hei, huikkaanpa samalla siitäkin, että Nanso on tänä keväänä lyönyt hynttyyt yhteen Pure Wasten kanssa ja yhteistyönä on syntynyt tosi kiva mallisto, joka sisältää esimerkiksi college- ja t-paitoja. :)

Ja vielä yksi asia! Nanso halusi ilahduttaa teitä Pupulandian lukijoita yllätyksellä. Kaksi onnekasta saa omakseen vapaavalintaisen Naava-neuleen eli valittavana ovat siis villatakki ja villapusero molemmissa väreissä. Osallistu kisaan kertomalla kommentissa, mikä tämän syksyn Nanso-kokoelmassa kiinnostaa sinua eniten? Ja kerro myös, minkä pörröneuleen valitsisit itsellesi, jos arpaonni osuisi kohdalle. Jätä kommenttisi su 22.9.2019 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, niin olet mukana kisassa.

Photos: Annika Ollila

Related posts

3/09/19

Luottovaatteita ja helppoja arkityylejä syksyyn

11 48

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Monesti kesän päättymiseen liittyy vähän sellaista haikeuttakin, mutta minä henkilökohtaisesti yleensä odotan syksyä innolla. Alkusyksy on suosikkejani vuodenajoista ja yksi suosikkijutuistani on se, että saa vähän kerrospukeutua, mutta silti ei vielä tarvitse palella tai toppautua paksuihin kerroksiin pysyäkseen lämpimänä. Ja onhan syysilloissa sellaista tunnelmaa, jota voi kliseisesti höyryävän teekupin kanssa fiilistellä.

Syksy on minulle nimenomaan pukeutumisen saralla vuoden inspiroivin sesonki, kun kesällä on hilluttu kevyissä hepeneissä ja mietitty lähinnä, miten tulisi mahdollisimman vähän hiki. Syksyllä pukeutumisessa voi käyttää vähän enemmän luovuutta ja nimenomaan kerroksellisuudella tehdä kokonaisuuksista hiukan mielenkiintoisempia. Loppujen lopuksi toimivaan arkityyliin ei kuitenkaan tarvita mitään kamalan ihmeellistä. Tykkään itse aika klassisista perusjutuista ja piristän asua usein jollakin tosi yksinkertaisella pikkujutulla: omasta perustyylistä poikkeava väri tai väriyhdistelmä, hattu tai vaikkapa vain huulipuna riittävät usein tuomaan kokonaisuuteen jotakin sopivaa twistiä.

Jos tuntuu, että pää kumisee näin syksyn kynnyksellä tyhjyyttään, niin kokosin tähän postaukseen Nanson tuoreesta syyskokoelmasta pari kivaa ja helppoa vaate- ja tyyli-ideaa syksyä ajatellen. Moni oman kaappini luottovaatteista on nimenomaan Nansolta: esimerkiksi Tasku-t-paita ja Boxi-t-paita sekä Ylle-villakangastakki ovat vaatekaappini käytetyimpiä aarteita.

Pitääkin muuten tässä kohtaa huikata, että tuon Tasku-suosikkipaidan, kuten myös koko Nanson Basic-malliston materiaali on nykyisin luomupuuvilla, joten Taskusta voi nyt tykätä vielä hiukan entistäkin enemmän! Sertifioidun luomupuuvillan viljely kuluttaa jopa 90% vähemmän vettä kuin tavallisen puuvillan ja viljelyprosessi on luonnolle lempeämpi, sillä siinä ei käytetä ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Ja hei, Boxi-t-paidasta on muuten ilmestynyt tänä syksynä ihan tosi veikeä printtiversio (tai ainakin malli on samankaltainen kuin Boxissa), joka näkyy muun muassa Annikan Nanso-postauksessa. Tällä hetkellä Tasku-paidat ovat suuren kysynnän vuoksi vähissä, mutta niitä on tulossa lisää verkkokauppaan viimeistään lokakuun puolella!

Pitkänmallinen ja rento Ylle-takki on ollut minusta ihan täydellinen juuri sellaisille koleille syyspäiville ja leudommille talvikeleille. Toisaalta takki on malliltaan sen verran väljä, että myös sen alle mahtuu kerroksia ja villapuseroa. Millekään paukkupakkasille yhdellä napilla varustettu ja vuoriton takki ei ole suunnattu, mutta toisaalta talvet ainakin täällä Etelä-Suomessa ovat tätä nykyä melko leutoja, joten yleensä kerrospukeutumalla pärjää hyvin.

Omistan itse ihanan Yllen sekä tummanvihreänä että vaaleanbeigenä, ja äidilläni on sama takki puolestaan tummansinisenä. Minusta on ihanan kestävä idea, että sama toimiva design jatkaa kokoelmassa sesongista toiseen – vain väreissä nähdään uutta. Tämän syksyn kokoelmaan Ylle palaa mustana ja kokonaan uutena värinä mukana on kaunis burgundinpunainen, jonka näette näissä postauksen kuvissa myös. Miten kaunis väri!

Poimin näihin tyyleihin mukaan muutamia yläosia sekä parit housut Nanson syyskokoelmasta. Yläosista mukaan valikoitui muutama neule sekä hauska printti-college, joita eri tavoin yhdistelemällä saa luotua monenlaisia arkityylejä. Klassikkoneule-Villiksestä on tähän syksyyn ilmestynyt harmaa väri, joten harmaiden neuleiden rakastaja luonnollisesti tarttui heti siihen. Harmaa on värinä jotenkin niin sellainen turvallinen, lempeä ja helppo yhdistellä. Ja Villiksen merinovillamateriaali on ihanan lämmin, muttei kutita tai nyppyynny.

Oma ylivoimainen suosikkini tämän syksyn yläosista on musta ribattu poolo, joka vilahtaa burgundinpunaisen Yllen alta. Yksinkertainen, kapealinjainen ja kaunis pusero on sellainen täydellinen arjen pelastaja: se sopii melkein minkä tahansa alaosan pariksi ja tarvittaessa taipuu myös juhlavampaan tyyliin. Tämä on sellainen vaatekaapin tyylikäs klassikko, joka on helppo pukea tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vahvasti veikkaan tästä tämän syksyn suosikkivaatetta omassa vaatekaapissani.

Demi-farkut vilahtivat jalassani viime kevään inspispostauksessa vaaleanharmaina, mutta nyt samasta farkkumallista on ilmestynyt myös tuollainen klassisen denim-sininen väri. Nappasin itse farkut kuviin vähän väljässä koossa, sillä tykkään rennommasta fiiliksesta, mutta normaalikoossa kyseessä on siis ihan perus-pillifarkku. Itse kääräisin pitkiä lahkeita hiukan lyhyemmäksi vain tuolla tavoin rennosti rullalle, mutta esimerkiksi Annika saksi surutta omansa lyhyempään mittaan.

Toisena alaosana näissä kuvissa nähdään leveät Seela-housut. Olen itse rakastunut kaikenlaisiin väljiin lahkeisiin ja parasta näin syksyn ja talven tullen tuollaisissa leveissä housuissa on se, että säiden viiletessä sinne alle mahtuu kiitettävästi myös sukkahousukerroksia. Toinen kiva juttu tuollaisissa leveissä lahkeissa on se, että ne voivat samanaikaisesti olla rennot ja juhlavat yläosasta riippuen. Jos näihin housuihin yhdistäisi neulepuseron sijaan jonkin vähän juhlavamman yläosan tai ihan vain mustan yläosan (kuten tuo ribbipoolo), housut sopisivat mainiosti myös juhlatyyliin.

Tänä syksynä Nanson kokoelmaan kuuluu myös kaunis valkoinen V-pääntiellä varustettu Kaarna-villapusero. Valkoinen neule on ihana esimerkiksi juuri sinisten farkkujen kaverina – vähän kuin valkoisen t-paidan talviversio. Samasta neuleesta on muuten olemassa myös tummansininen väri.

Poimin mukaan myös Nansolle tyypillistä printtikuosia, sillä valkoisen Sunnuntai-collegepuseron yksinkertainen printti, rento malli ja hillitty värimaailma näyttivät niin hyvältä. Entistäkin rennomman puserosta tekevät nuo kääräistyt hihansuut sekä laatikkomainen väljä malli. Nimensä mukaisesti pusero on varmasti ihan täydellinen sunnuntailoikoiluun, mutta minä kyllä voisin hyvin pukea tämän juuri farkkujen parina myös vaikka töihinkin.

Hei huikkaanpa tässä samalla, että tämän viikon ajan nämä kaikki postauksessa mainitut tuotteet ovat alessa -25% sekä Nanson verkkokaupassa että omissa myymälöissä. Mikäs oli näistä syksyn uutuuksista oma suosikkinne? Löytyykö jo jokin näistä minun suosikeistani omasta kaapista entuudestaan?

Photos: Annika Ollila

Related posts