23/05/17

Uusia tuulia Kansallismuseossa (+ kisa)

13 10

Kaupallinen yhteistyö: Kansallismuseo

Olen kävellyt Helsingissä Kansallismuseon ohi varmasti tuhansia kertoja. Entisen kotini lähellä sijaitseva museo oli ennen usein päivittäisten reittieni varrella, mutta jostain syystä en silti koskaan tullut poikenneeksi sisään. Niinhän se tuppaa usein omassa kotikaupungissa vähän menemään. Turistina vieraassa kaupungissa sitä tulee käytyä vaikka missä, mutta monesti ne oman kotikaupungin nähtävyydet jäävät usein paitsioon. Olen toisinaan kauhistellut, että turistit tuntuvat joskus tietävän kotikaupunkini nähtävyyksistä enemmän kuin minä itse.

Sain nyt hyvän kimmokkeen lähteä tutustumaan Kansallismuseoon, kun yhteistyön tiimoilta pääsin tutustumaan uuteen kiinnostavaan projektiin, jossa Kansallismuseo on ollut mukana. Viisi suomalaissuunnittelijaa on nimittäin suunnitellut Kansallismuseolle oman pienen tuotemalliston, jossa on museosta ja historiasta inspiroituneita tuotteita, jotka ovat vähän kuin uudelleentulintoja historiallisista esineistä. Pääsin kurkkaamaan mallistoa viime viikolla paikan päälle ja oli tosi kiinnostavaa nähdä Kansallismuseo Collectionin lisäksi myös itse museo sisältä käsin. En ollut esimerkiksi ollenkaan tiennyt, että museossa on upea kattoikkuna, jonka ympärillä on Akseli Gallen-Kallelan maalaamia freskoja.

Suunnittelijoiden, Kansalismuseon, Helsinki New -hankkeen ja Juni Communication & Produtionin yhteistyönä syntynyt Kansallismuseo Collection on esillä museokaupan yhteydessä olevassa mahtavassa designtoimisto Koko3:n suunnittelemassa pop up -tilassa, joka on näyttely jo itsessään. Ja mikä parasta, museokaupassa pääsee vierailemaan ihan vain vaikka ohikulkiessaan ilman museon pääsymaksua. Hyvä tietää, jos siis kiinnostaa käydä poikkeamassa vaikka vain kurkistamassa mallistoa! Malliston oma näyttely “Inspiration is here” on esillä 12.5.-27.8.2017.

Mukana mallistoa suunnittelemassa on ollut viisi suomalaista suunnittelijaa: Johanna Gullichsen, Mari Isopahkala, Kristiina Nuutinen, Julia Männistö sekä Alisa Närväsen ja Elina Peltosen muodostama suunnittelijaduo ensæmble. Suunnittelijoiden käsissä museon esihistorialliset esineet ovat muuttuneet huivin printeiksi ja suomalais-ugrilaiset kansantraditiot muistikirjaksi. Perinteinen tuohikontti nähdään uudelleentulkintana korkista valmistettuna ja hopeasormuksessa komeilee timantin paikalla palanen poron turkkia.

Kansallismuseo halusi ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla ja saan siis arpoa teille tuosta ihanasta mallistosta kolme tuotetta: Johanna Gullichsenin kauniin Ahti-kukkaron sekä kaksi ensæmblen muistikirjaa. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, oletko koskaan käynyt Kansallismuseossa ja mitä mietteitä tämä projekti sinussa herättää? Onko joku mukana olevista suunnittelijoista entuudestaan tuttu? Syttyikö inspiraatio lähteä kurkkaaman Kansallismuseota myös sisältä? Jätä kommenttisi 30.5.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Ja oikeasti, käykää kurkkaamassa sitä näyttelyä – se on hieno. :)

Jos kiinnostaa lukea tuotteista ja suunnittelijoista niiden takana vähän enemmän, niin tästä alta löytyy vielä pieni tietopaketti. :)

Kirmukarmu-huivi

Mannisto

Kirmukarmu-huivin nimi on peräisin Vesilahdella sijaitsevasta muinaislöytöpaikasta, josta löytyneet kyyristelevää eläintä esittävät miekan kahvat ovat myös yksi huivin kuva-aiheista. Kirmukarmu oli myös myyttinen hämäläinen sotapäällikkö jonka kerrotaan eläneen 1200-luvulla. Muita huivin aiheita ovat erilaiset koruaiheet sekä Suomen tunnetuin kiviesine, hirvenpäänuija. “Kaikki valitut esineet edustavat aikansa muotokieltä, mielestäni suomalainen muotoilu oli jo tuolloin pelkistettyä ja omaleimaista” sanoo Männistö. Huivit on painettu silkkipainotekniikalla joka sopii hyvin esihistorialliseen tunnelmaan käsityömäisen ja uniikin painojäljen ansiosta.

Julia Männistö valmistui 2014 Lontoossa Central Saint Martins -yliopistossa maisteriksi. Pian valmistumisensa jälkeen hän perusti Mannisto-vaatemerkin. Nuoresta iästä huolimatta omaperäinen brändi on ollut kovassa nosteessa ja menestynyt monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Muistikirja

ensæmble

ensæmblen muistikirjassa kuljetaan aikamatka suomalais-venäläisen duon töistä suomalais- ugrilaisiin kansanmenoihin, kokoontumisiin, arjen ja juhlan toimiin. Kirja on kokoelma vanhoja historiallisia arkistokuvia ja ensæmblen omia kuvia. “Löysimme yllätykseksemme paljon samankaltaisia tilanteita, asioita ja paikkoja historiallisista kuvista kuin mitä omissa töissämme oli ollut.” kertoo suunnittelija Alisa Närvänen. Närvänen toivoo, että ihmiset käyttäisivät rohkeasti kirjaa ja täyttäisivät sen omilla muistiinpanoilla tai luonnoksillaan luoden siihen kolmannen ulottuvuuden.

ensæmble on tunnettu kokeellisuudestaan ja monialaisuudestaan muodin alalla ja sen toiminta on alusta alkaen sijoittunut taiteen ja muodin rajapinnalle. Työskentelyä on määrittänyt kiinnostus vaatteen ja pukeutumisen esittämisen tapoihin, joissa totuttujen ideaalien sijaan esitetään vaatteisiin liittyviä pohdintoja ja luodaan kehollisuudesta nousevia kokemuksia erityisesti performanssin keinoin.

Aarni-reppu

Katriina Nuutinen

Aarni-reppu on on moderni tulkinta suomalaisesta tuohikontista. Vaikka se on tehty korkista se on käytettävyydeltään ja ominaisuudeltaan samantyyppinen kuin tuohi, luonnostaan vettä ja likaa hylkivä sekä kevyt kantaa. Suunnittelija Katriina Nuutinen toivoo että reppu kulkisi arkikäytössä, vaikka  käsilaukun sijaan. Jokaisen Aarni-repun myynnistä menee pohjoiskarjalaisten nuorten mielenterveystyölle viisi euroa.

Katriina Nuutinen on sukupolvensa kiinnostavimpia suomalaisia suunnittelijoita. Lasimuotoilun lisäksi Nuutinen tunnetaan hyvin myös valaisimistaan. Joensuussa asuva, palkittu muotoilija on tähdännyt alusta alkaen kansainvälisyyteen. Nykyään hän tekee yhteistyötä mm. Ligne Rosetin ja Klongin kanssa. Vahva materiaalintaju yhdistää Katriina Nuutisesta tuotantoa. Hänen suunnittelemansa tuotteet ovat samanaikaisesti herkkiä ja voimakkaita.

Ahti-kukkaro

Johanna Gullichsen

Johanna Gullichsenin suunnitteleman kukkaron Nereus kuosi on tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan juhlivasta Normandie mallistosta. Metsänvihreä väri on valittu erityisesti Kansallismuseota varten ja nahka ja metallisomisteet tekevät siitä sopivan vaikka kesän juhliin. “Vetoketjussa on jotain samaa kuin saamelaisten koruissa, joista pidän kovasti.” Gullichsen kertoo.

Johanna Gullichsen on uudistanut kudottujen kankaiden maailman ja tuonut skandinaavisen tekstiiliperinteen tähän päivään. Gullichsenin kankaita myydään yli 20 maassa. Ne on suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön, ja valmistettu huolella parhaista materiaaleista.

Viima sormus

Mari Isopahkala

Mari Isopahkalan hopeasormuksessa on timantin paikalla kappale poron karvaa. “Halusin nostaa tämän uskomattoman hienon materiaalin arvostusta ja kunnioitusta. Poro on myyttinen olento joka kestää kovia sääolosuhteita ja mahdollisti saamelaisten asumisen ja elämisen Lapissa. Se on merkittävä osa suomalaista ja saamelaista kulttuuria” Isopahkala toteaa. Vaikka koipikarva on nahan kestävimpiä osia se jää usein ylijäämätuotteeksi porontaljojen jalostuksessa. Sormuksen hopeaosa valmistetaan sarjatuotantona, mutta jokainen turkinpala valitaan ja työstetään käsin tehden jokaisesta sormuksesta uniikin.

Mari Isopahkala on palkittu muotoilija, joka on viimeaikoina työskennellyt paljon lasin, puun ja valaisimien parissa. Isopahkalan tunnetuimmat työt kansainvälisesti ovat “Winter Pearl” ja “Suma” korumallistot Lapponialle sekä “Konkkaronkka” sarja Marimekolle.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

4/05/17

Suomi-muodin kiinnostavin uusi tulokas: Hálo

61 Halo from North

Pääsin viime viikolla jo ennakkoon kurkistamaan uutta mystistä Suomi-muodin tulokasta, kun minut kutsuttiin Hálon showroomille vilkaisemaan mallistoa etukäteen. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun astelin paikalle, mutta sain yllättyä iloisesti. Suomen ja Lapin kulttuurista sekä luonnosta inspiraationsa ammentava merkki on minusta juuri sitä, mitä suomalaiseen muotiin on kaivattukin: minimalistisen tyylikästä, korkealaatuista, kansainvälisen näköistä, vastuullista ja helppokäyttöistä. Tyylillisesti sanoisin, että vähän kuin Filippa K kohtaisi Samujin – vaikeapa tuosta olisi olla tykkäämättä! Ja voin kertoa: kuvat eivät tee oikeutta.

Hálon konsepti on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se uhmaa muodin perinteistä sesonkiajattelua. Merkki julkaisee koko vuoden malliston yhdellä kertaa ja mukana on näin ollen sekä kevääseen, kesään, syksyyn että talveen sopivaa vaatetta. Tällä taktiikalla se haluaa eroon nopean vaihtuvuuden kierteestä sekä siitä, että malliston esittelyn jälkeen sen kauppaan rantautumista joutuu vielä odottelemaan. Hálon lookbook-kuvissa nähdyt aarteet ovat heti samantien kaikki myynnissä. :)

Halo from North

Vaatteiden materiaalit ovat todella korkealaatuisia: silkkiä, merinovillaa ja muita laadukkaita luonnonmateriaaleja. Vaatteet valmistetaan Euroopassa ja työn laatu on huippuluokkaa. Merkin hintataso on suorastaan edullinen työnjälkeen nähden.

Ensimmäistä kertaa aikoihin tuli fiilis, että tässä merkissä on oikeasti kansainvälistä potentiaalia, sillä kokonaisuus on todella mietitty viimeistä piirtoa myöten hyvin ja projektin takana on kaksi muodin rautaista ammattilaista. Monelle suomalaismerkille myyntiä tehnyt Marta Valtovirta ja muun muassa IvanaHelsingin suunnittelijana vuosia toiminut Jukka Puljujärvi ovat luoneet todella kiehtovan konseptin, jonka design ja hintatasokin ovat linjassa laadun kanssa. Ennustan ja ennen kaikkea toivon menestystä!

Halo from NorthHalo from NorthHalo from North Halo from North Halo from North

Related posts

5/04/17

Tulevaisuuden lupaus: vaatesuunnittelija Jenny Hirvonen

53 jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-4

Bongasin eilen Facebookia selaillessani ilouutisen – suomalaisesta vaatesuunnittelusta saa jälleen olla ylpeä maailmalla. Lahden muotoiluinstituutista valmistunut vaatesuunnittelija Jenny Hirvonen on nimittäin päässyt finalistien joukkoon tanskalaisen Danish Design Award -mittelön Young Talent -sarjassa. On aina niin hienoa nähdä, kun kotimaisten lahjakkuuksien taidot tunnustetaan kansainväliselläkin tasolla.

Innostuin uutisesta niin, että laitoin nykyisin tanskalaisen Henrik Vibskovin leivissä työskentelevälle Jennylle viestiä ja kyselin malliston taustoista hiukan. Hän kertoi minulle mallistosta ja omasta suunnittelufilosofiastaan seuraavaa:

Tyylini suunnittelijana on hyvin intuitiivinen ja dynaaminen. Suunnittelussa minulle yhtä tärkeitä osa-alueita ovat muoto, väri ja tekstuurit. Leikin paljon erilaisilla materiaaleilla, piirrän ja maalaan sekä työstän muotoja. Erilaisten tunnelmien luominen ja odottamattomien teemojen tutkiminen ovat prosessini liikkeelle paneva voima.

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-21

Viime vuosina olen erikoistunut suunnittelemaan neuleita sekä printtejä ja painotan erityisesti ylisuuria siluetteja sekä voimakkaita väriyhdistelmiä. Suunnitellessani yritän astua ulos tutusta prosessista, jossa luonnosteleminen alkaa valituista materiaaleista. Varaan aikaa kokeilulle, onnistumiselle ja epäonnistumiselle. Kauneuden näkeminen ns. virheissä monesti muodostaakin jotain uutta ja mielenkiintoista. Kaiken kaikkiaan työprosessini koostuu useista vaiheista ja menetelmistä, jotka dokumentoin luonnoskirjoihin tulevaisuutta varten.

Valmistuin vuonna 2012 Suomessa taiteen kandiksi jonka jälkeen työskentelin kokopäiväisenä suunnittelijana L-Fashion Groupilla reilut kolme vuotta. Rakkaus vei minut Tanskaan ja aloitin maisteri-opinnot arvostetussa DSKD:ssä. Tarkoituksenani oli kehittää taitojani eteenpäin ja määrittelemään oma yksilöllinen tyylini suunnittelijana.

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-24

MA-Mallistostani on sanottu, että se on hyvin unenomainen ja runollinen kokoelma asuja jotka vetoavat katsojan aisteihin. Mallisto syntyi ajatuksesta, jossa lähdin tutkimaan ihmisen yksityistä tilaa. Mikä on minulle se kaikkein yksityisin hetki tai paikka? Lähtökohdaksi asetin hetken jolloin heräämme ja olemme vielä tilassa, jossa leijumme unen ja hereillä olon rajamailla. Tässä hetkessä tapahtuu mielestäni hyvin selkeästi muutos yksityisen ja julkisen tilan välillä.

Mallisto jakautuu kolmeen osaan kuvitteellista päivää; aamu, päivä ja ilta. Inspiraationi on lähtöisin visuaalisista elementeistä jotka ympäröivät tätä fiktiivistä päivää. Siluetit ja värit heijastavat muutoksellaan siirtymää aamusta iltaan (muoto inspiraationa ylisuuret pyjamat,kauluspaidat, puvut, neuleet ym.) 

jennyhirvonen_highreso_ViiviHuuska-14

Värien tärkeys korostuu malliston väripaletissa. Aamun ensimmäiset valonpilkahdukset tuovan mukaan puhtaan valkoisen, sen jälkeen ensipunastus ja heleä roosa, auringon keltainen sekä loppupäivän siniset sävyt tarjoavat puhtaan ja rauhoittavan värimaailman.

Kokonaisuus on hyvin naisellinen ja sensuelli. Materiaaleina käytän paljon silkkiä (myös neuleissa), puuvillaa ja pellavaa. Sekoitan joukkoon tarkoituksella paljon kimaltavaa lurex/glitter-lankaa. Asusteet ja sukat toteutin yhteistyössä tanskalaisen sukka-firman MP Denmarkin kanssa. Mentoreinani toimivat nykyinen työnantajani Henrik Vibskov sekä Ike Rust Royal College of Arts:sta Lontoosta.

Jään siis uteliaana seuraamaan, miten Jennyn käy kisassa. Eivätkö olekin upeat nuo Viivi Huuskan ottamat kuvat mallistosta!

jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-8jenny-hirvonen2jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-20jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-7jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-15jenny-hirvonen1jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-12jennyhirvonen_web_ViiviHuuska-23

Collection: Jenny Hirvonen

Photography: Viivi Huuska

Makeup & hair: Elina Hirvonen

Model: Anna O / Le Management Copenhagen

Related posts

8/03/17

Rohkeille naisille

9 60

Kaupallinen yhteistyö: Marimekko & Asennemedia

Olen aina antanut itselleni kunniaa siitä, että olen rohkea. Vaikka saatan joskus olla varovainen uusien asioiden suhteen ja tarvita pienen hetken sulattelua ennen uuteen syöksymistä, en yleensä arkaile sanoa mielipiteitäni, uskallan heittäytyä ulos mukavuusalueeltani ja minulla on ollut rohkeutta tehdä vähän yllättäviäkin päätöksiä tässä matkan varrella.

Minun elämässäni avain rohkeuteen on ollut sisimmässä kompassin lailla toimiva intuitio sekä vahva ajatus siitä, etten halua tehdä elämäni suuria päätöksiä peloista käsin. Liian moni jää epätyydyttävään työpaikkaan, parisuhteeseen, asuntoon tai kaveripiiriin vain siksi, että tutusta ja siksi turvallisesta luopuminen pelottaa. Kun vastassa on tuntematon, on aina olemassa myös riski, että jotain menee pieleen tai uusi onkin vanhaa huonompi vaihtoehto. Itse kuitenkin ajattelen, että elämässä ainoa suunta on eteenpäin ja päästäkseen eteenpäin tilanteesta, jossa jokin hiertää, on uskallettava muuttaa jotakin.

Muutos epäilyttää ja pelottaa melkein aina, se kuuluu asiaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että varsin harvoin on olemassa vääriä päätöksiä. On varmaa, että kaikki elämässäni tekemäni valinnat eivät ole vieneet minua ihan sinne, minne kuvittelin niiden minua johdattavan. Olen kuitenkin päättänyt olla katumatta mitään.  Siitä ei ole mitään hyötyä. Valintoja pitää katsella siitä näkökulmasta, että miten tämä vie minua eteenpäin, vaikka matka (tai edes määränpää) ei olisikaan ihan sitä, mitä etukäteen kuvittelin.

Olen tehnyt kaikki elämäni valinnat ja päätökset parhaan tietoni mukaan eikä yksikään työprojekti tai ihmissuhde ole jälkikäteen ajateltuna ollut turha. Jokainen niistä on joko tuonut minulle iloa, opettanut jotakin tai  auttanut hahmottamaan paremmin kuka olen ja mitä haluan. Tai joskus, mitä en ainakaan halua. Elämä ei ole suoraviivainen jana pisteestä A pisteeseen B, vaan joskus juuri niitä tiettyjä mutkia tarvitaan johdattamaan tietä juuri sinne oikeaan suuntaan.

Suurimpia taitoja, joita olen elämässä tarvinnut, on epävarmuuden sietäminen ja rohkeus luottaa omaan itseeni ja valintoihini ympäristön mielipiteistä huolimatta. Vaikka olen aina ollut jollain tapaa rohkea, vei luottamuksen rakentaminen itseeni silti kauan. Nyt voin sanoa olevani itsevarma ja uskallan tehdä omannäköisiäni valintoja elämässä, vaikka ne joskus poikkeavaisivatkin totutusta.

Viime vuosina konkreettisia rohkeutta vaatineita hetkiä elämässäni ovat olleet suuret muutokset työelämässä ja suhderintamalla. Hyppäsin aikanaan pois perinteisen päivätyön oravanpyörästä tyhjän päälle, kun en voinut työpaikassani hyvin. Suunnatonta pelkoa aiheuttanut päätös koitui lopulta urani kannalta parhaaksi ratkaisuksi ikinä, vaikka en sitä tuolloin vielä tiennytkään. Myöhemmin tein taas uuden hypyn tuntemattomaan, kun loikkasin turvallisen yhteistyökumppanin helmoista täysin omilleni. Vaikka päätös ahdisti ja pelotti ja murehdin tulevaa taloudellista toimeentuloani, jälleen kerran se osoittautui parhaaksi päätökseksi koskaan ja vei uraani aimo harppauksin eteenpäin. Rohkeat, onnistuneet päätökset luovat uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja omaan intuitioon voi luottaa.

Rohkeutta vaati myös vajaat pari vuotta sitten lähteä parisuhteesta, jossa periaatteessa ei ollut mitään vikaa, mutta jossa itsellä jokin kuitenkin vain hiersi. Pitkään yritin korjata tilannetta ja löytää sen rauhan ja varmuuden sisältäni, mutta kun tuo epämääräinen epävarmuus oli jatkunut vuoden verran, alkoi tuntua, että olin tehnyt kaiken voitavani. Päätöksen kypsyttely vei pitkään ja silloinkin, kun sen hetki lopulta koitti, pelotti ihan suunnattomasti päästää irti. Kuitenkin tiesin melkein heti ratkaisevan askeleen otettuani, että päätös oli ehdottoman oikea sekä minulle että hänelle. Kumpikaan ei voi viime kädessä olla onnellinen, jos toinen ei ole.

Ihan hiljattain vaati minulta hurjasti rohkeutta myös ostaa oma asunto. Olin oikeastaan aina ajatellut, etten välttämättä edes haluaisi ostaa omaa kotia ja sitoutua valtavaan pankkilainaan ja asuntoon, sillä tykkään matkustella ja yrittäjänä tulovirtakaan ei aina ole niin tasaista. Nyt kuitenkin, kun rohkaistuin tekemään tuon päätöksen, en voisi olla onnellisempi. Ikioma koti ja soppi tässä maailmassa on aivan valtavan suuri ilon ja onnen lähde.

Kaikkien näiden elämän suurien päätösten rinnalla rohkeutta ovat vaatineet myös monet pienemmät asiat eikä niistä vähäisimpänä omalaiseni tyylin löytäminen. Blogillani on ollut ihan valtavan suuri rooli oman tyylini kehittymisessä, enkä tiedä, olisinko edes uskaltanut kokeilla monia vähän villimpiä juttuja, ellei minulla olisi aikanaan ollut tätä samanhenkisten ihmisten joukkoa täällä tukemassa ja tsemppaamassa.

Pienissä kaupungeissa nuoruusvuoteni viettäneenä tuli aikanaan melko nopeasti selväksi, että massasta ei sopinut poiketa. Vielä aikuisenakin on hetkittäin vaatinut ihan hurjasti rohkeutta pukea päälle jotakin erilaista tai silmiinpistävää. Olen kammonnut tuijotuksia, supinoita ja spontaaneja kommentteja. Nykyään en vain enää välitä. Ainoa asia, millä omassa tyylissäni on merkitystä on se, että minä itse viihdyn siinä. Tuntuu oikeasti aika vapauttavalta, että on päässyt siihen tilaan, missä muiden mielipiteet tyylistäni eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen.

Tämän postauksen innoittajana on tänään naistenpäivänä toiminut Marimekko, joka on vaatettanut rohkeita, omia polkujaan kulkevia naisia jo vuosikymmenten ajan – ja on myös omassa suunnittelussaan uskaltanut rohkeasti noudattaa omanlaistaan linjaa trendeistä ja muodin vaihteluista riippumatta. Marimekko on aikanaan ollut aika vallankumouksellinen siinä, millaisia rohkeita tyylejä ja kuoseja se on tuonut naisten ulottuville ja sitä kautta rohkaissut heitä ilmaisemaan itseään.

Tämän kevään mallistossa Marimekko juhlistaa Suomen 100-vuotissyntymäpäivää tuomalla uudelleen tuotantoon muutamia ikonisia arkistojen helmiä 1960- ja 1970-luvuilta. Pääsin tutustumaan mallistoon jo ennakkoon ja valitsin arkistojen aarteista omat suosikkini näihin kuviin. Lemppareikseni nousivat ylväs Kentauri-hame, silkkisenä liehuva Korppi sekä 70-luvun tunnelman ihanalla tavalla vangitseva värikäs Liidokki.

On oikeasti myös muodin näkökulmasta todella kiinnostavaa ja poikkeuksellista, miten hyvin Marimekon suunnittelu on kestänyt aikaa. Vaikka vaatteissa näkyy ajan henki syntyvuosiltaan, silti ne näyttävät yhä ihanalla tavalla tuoreilta tänä päivänä. Nämä vaatteet ovat ehkä juuri niitä, jotka vaativat kantajaltaan hivenen rohkeutta, mutta kun uskaltauduin kokeilemaan, ehkä vähän yllätykseksenikin ihastuin näihin kaikkiin!

Tykästyin arkkitehtoonisen upeaan Kentauri-hameeseen jo heti ensisilmäyksellä. Hameen valtava helma tuntuu kuin kutsuvan pyörähtelyyn, jotta saisi näyttää täyden mahtinsa. Jos haluaisin säväyttää juhlissa Suomi-designilla, tämä hame ei olisi yhtään hassumpi valinta. Hameen kangas on muuten painettu täällä Suomessa, Helsingin Herttoniemen kangaspainossa Marimekon pääkonttorilla.

Katselin silkkistä Korppi-mekkoa mietiskellen, miltä kaapumainen mekko mahtaisi näyttää päällä ja olisiko pieni ihminen vaarassa hukkua tuonne kankaan uumeniin. Sain kuitenkin yllättyä, sillä mekko laskeutuu ylle hurjan kauniisti ja sen mustavalkoinen graafinen kuviointi pääsee liikkuessa hienolla tavalla esiin.

Kaikkein suurin yllättäjä oli värikäs Liidokki-mekko, joka tuo soman häivähdyksen 70-lukua mukanaan. Kaverini vitsaillen kutsui kuosia sateenkaaripianoksi ja kieltämättä, vähän pianon koskettimiltahan nuo väripalkit toden totta näyttävät. Tämä mekko oli valitsemistani vähiten suosikki henkarilla roikkuessaan, mutta kun puin sen päälleni, se heräsi ihan uudenlaisella tavalla eloon. Tuli tunne, että se toi minustakin ihan uudenlaisia puolia esille. Henkarilla yöpaitamaiselta näyttänyt väljä ja värikäs kaapu olikin päällä ihastuttava kesäneidon mekko, jossa voisin helposti kuvitella kirmailevani kesäisiä katuja vielä vuosikymmentenkin päästä.

Olisi hauska kuulla, mistä näistä Marimekon arkistovaatteista te tykkäätte eniten? Entä millaisissa tilanteissa te olette omassa elämässänne tarvinneet erityisesti rohkeutta? Ihanaa naistenpäivää! <3

Erityiskiitos vielä Elisalle kauniista kuvista.

PS. Jos kuvien mekot sykähdyttivät tai olet bongannut Marimekon kevätmallistosta jotakin muuta kiinnostavaa, niin huikkaanpa vielä, että kevään kunniaksi Marimekko tarjoaa -15% edun valikoiduista vaatteista ja laukuista to-su 9.-12.3.2017. Etu on voimassa uusille ja nykyisille Marikylä-jäsenille Marimekko-myymälöissä sekä verkkokaupassa.

 

Photos: Elisa Lepistö / Start Living Your Best Life

Related posts