26/05/20

Onko vastuullinen muoti vain pienikokoisten etuoikeus?

18 51

Voiko vastuullisesti ja kiinnostavasti pukeutua myös pienellä budjetilla? Virittelin tästä aiheesta keskustelua toissa viikolla Instagramin puolella ja innostuinpa kirjoittamaan siitä blogipostauksenkin. Second hand -löytöjä koskevat IG storyni poikivat kuitenkin mielenkiintoista keskustelua myös aiheen vierestä, sillä sain paljon viestejä pluskokoisilta seuraajiltani, että kirpputorien valikoimasta löytyy vain todella harvoin vaatteita kokohaarukan suuremmasta laidasta. Koska kokemus tuntui olevan jossain määrin universaali, jäin ihmettelemään, mihin käytetyt isokokoiset vaatteet oikein päätyvät jos eivät kerran kirpputoreille myyntiin?

Keskustelun myötä alkoi paljastua, että ongelma on todellinen ja se ulottuu paljon second hand -löytöjä syvemmälle. Moni harmitteli, että pluskoon vaatteita on lähtökohtaisesti todella heikosti saatavilla ja senkin vaatimattoman valikoiman laatu jättää reilusti toivomisen varaa. Heräsi kysymys, onko pluskokoisille ylipäänsäkään tarjolla laadukasta ja vastuullisesti valmistettua vaatetta? Ja jos ei, niin miksi ihmeessä? Ryhdyin kaivelemaan asiaa perusteellisemmin ja jäin miettimään, onko tosiaan niin, että vastuullinen muoti on vain pienikokoisten etuoikeus?

*

Second hand -löytöjen tekeminen on ihan kaiken kokoisille sellaista aarteenmetsästystä, että useimmiten kirpputorilta palaa kotiin tyhjin käsin. Kaikkein kauneimmat vaattet eivät välttämättä ole omaa kokoa tai muuten vain istu omalle kropalle ja niitä helmiä osuu kohdalle vain harvoin. Juteltuani somessa aiheesta useamman pluskokoisen kanssa, osoittautui kuitenkin, että isompaa kokoa käyttävälle second hand -ostosten tekeminen voi olla vieläkin haastavampaa. Yksi syy taustalla on yksinkertaisuudessaan se, että ihmiset ovat ennen vanhaan olleet nykyistä pienempiä ja hoikempia ja tästä syystä etenkin ne oikeasti vanhat vintage-vaatteet ovat usein hurjan pientä kokoa – tämän huomaa hoikkanakin ihmisenä. Mutta on siellä taustalla muutakin…

Tuntuu hämmentävältä, että tämän päivän maailmassa pluskokojen kysyntä kasvaa jatkuvasti, mutta siitä huolimatta uusissakin vaatteissa valikoima on kokohaarukan suuremmassa laidassa edelleenkin kovin suppea. Yhtälö tuntuu merkilliseltä: pluskokoiset kaipaavat ostoksilla vaihtoehtoja ja lisää valikoimaa, mutta samanaikaisesti olen kullut monen vaatemerkin lopettaneen pluskokojen valmistamisen kannattamattomana. Miten kuluttajat ja merkit saataisiin kohtaamaan?

On varsin tavallinen näky, että alennusmyyntien aikaan rekissä ovat jäljellä vain ne kaikkein suurimmat ja pienimmät koot. Alelöytöjen tekeminen on tietysti kuluttajan näkökulmasta kivaa, mutta yrityksen on ensisijaisesti mietittävä tietysti toimintansa kannattavuutta. Yksinkertaisesti ei vain ole taloudellisesti kannattavaa tehdä tuotteita, jotka päätyvät myymättöminä suoraan alennukseen. Mutta kun kysyntää suuremmille koille ilmiselvästi olisi, voi vain kysyä, mikä tässä menee pieleen? Miten tarjontaa saataisiin paremmin markkinoitua kohderyhmälle? Ja miten kokovalikoimasta voidaan viestiä käytännöllisesti mutta silti sensitiivisesti niin, että asiakkaat yhä löytävät etsimänsä? Toisaalta on myös aiheellista kysyä, ovatko nämä tarjolla olevat pluskokoiset vaatteet ylipäänsä sellaisia, jotka tyylillisesti kiinnostavat ja puhuttelevat kohderyhmää?

Moni aihetta kommentoineista kritisoi, että sopivan kokoisia vaatteita on tarjolla lähinnä halpamerkkien ja edullisempien ketjubrändien valikoimissa, joiden laatu ei häikäise erinomaisuudellaan. Ja jos vaate on lähtökohtaisesti jo huonolaatuinen, se harvoin kestää kovan käytön jälkeen enää toiselle kierrokselle myytäväksi, mikä osaltaan selittää second hand -valikoiman vähyyttä. Pluskokoisten vaatteiden materiaalina on usein joustavaa trikoota ja muita elastaanipitoisia materiaaleja, jotka eivät ole toistuvissa pesuissa ja ahkerassa käytössä erityisen kestäviä. Ja toisaalta jos sopivia vaatteita on alun alkaenkin vaikea löytää, on luonnollista, että ne muutamat suosikit joutuvat kovalle käytölle ja kulutukselle. Toisin sanoen: pluskokoiset vaatteet yksinkertaisesti käytetään loppuun ja tästä syystä niitä löytyy huonosti kirpputoreiltakaan.

*

Tuntuu kummalliselta, että yksi merkittävä kuluttajaryhmä tuntuu jääneen melkoiseen paitsioon vaatebisneksessä. Jos samaa viestiä tulee joka suunnalta, on puheissa pakko olla totuuden siemen. Joko pluskokoisten vaatteiden tarjonta on oikeasti heikko tai sitten sitä ei vain osata markkinoida kohderyhmälle – luulen, että ongelman ydin on yhdistelmä molempia. Monella kehopositiivisuuden ilosanomaakin viestivällä merkillä koot loppuvat 42-44 tuntumaan ja se jättää vielä aika suuren joukon ihmisiä kokotaulukon ulkopuolelle.

Ymmärrettävästi myös pluskokoiset haluavat muutakin päällepantavaa kuin trikoota, mutta valitettavasti ongelma on osin myös käytännöllinen: suuremmat koot tuovat mukanaan kaavoituksellisia haasteita. Lähtökohtaisestihan valmisvaate on kokoon katsomatta aina kompromissiratkaisu: pienikokoisemmatkin ihmiset ovat keskenään hyvin erimuotoisia ja valmisvaatteiden istuvuus on monesti vähän sinne päin. Räätälillä mittatilauksena saisi luonnollisesti juuri omalle keholle täydellisesti istuvia vaatteita, mutta koska valmisvaatteen pitäisi sopia mahdollisimman monenmuotoisille ihmisille kauniisti, suunnittelussa on tehtävä kompromisseja ja elastaani auttaa istuvuushaasteisiin. Toisaalta taas väljempi muoti on armollisempaa myös erilaisten kehojen ja istuvuuden näkökulmasta.

Ketjuliikkeistä löytyy jonkin verran vaihtoehtoja myös pluskokoisille (saamissani kommenteissa esiin nostettiin esimerkiksi Lindex ja H&M, jotka tarjoavat kokovalikoimaa laajastikin), mutta moni kaipaa persoonallisempaa, laadukkaampaa ja vastuullisempaa päällepantavaa. Pienten ja vastuullisten merkkien vaatteet kiinnostavat kaiken kokoisia, mutta vaatebisnes on armotonta ja moni pikkubrändi kamppailee olemassaolostaan jo ns. keskiverto-kokotaulukonkin puitteissa. Niin valitettavaa kuin se onkin, ymmärrän hyvin, ettei moni firma jo tästäkään syystä uskalla lähteä kokeilemaan, vaan pitäytyy siksi turvallisen ja varmaa myyntiä tuovan kokohaarukan puitteissa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain uskalluksesta tai viitseliäisyydestä, sillä kaavoituksellisesti valmisvaatteiden tekeminen on pluskokoisille keskimääräistä haastavampaa. Mitä suuremmista koista puhutaan, sitä suurempaa on myös hajonta vartaloiden malleissa ja muodoissa. Mittaerot ovat kokohaarukan yläpäässä suurempia ja kaavoituksellisesti vaatteen istuvuus riippuu siitä, onko kehossa volyymia ylä-, ala- vai keskiosassa vaiko tasaisesti kaikkialla. Tästä syystä on vaikeampaa kaavoittaa hyvin istuvaa ja räätälöityä valmisvaatetta, joka sopisi monenlaiselle pluskoon vartalolle. Silti näkisin, että tässä olisi mahtavaa bisnespotentiaalia, jos suunnittelijat lähtisivät rohkeasti kaavoittamaan mallistoa nimenomaan pluskokoisia silmällä pitäen – uskon, että asiakaskuntaa kyllä löytyisi!

Keskustelun myötä kommenteissa nousi esiin hyvä huomio, mitä itse voi tehdä tilanteen kehittämiseksi: aina kannattaa antaa palautetta ja esittää toiveita. Jos kysyntää on, niin monella merkillä on myös halua vastata siihen. Useampi pienikin suomalaismerkki on asiakaspalautteiden pohjalta laajentanut kokovalikoimaansa, joten jos suosikkimerkkisi kokoelmasta ei vielä löydy sinulle sopivaa kokoa, kannattaa ehdottomasti viestiä toive eteenpäin.

Pluskokoisten vaatteiden tilanne vertautuu aika hyvin meikkivoidevoidevalikoiman kehitykseen viime vuosina. Suomessa on ollut äärimmäisen huonosti saatavilla meikkivoiteita tummemmalle iholle. Muutokseen on herätty toivottoman hitaasti, vaikka lienee kaikille selvää, että tässä maailman ajassa suomalainen iho voi olla mitä tahansa maidonvaaleasta ebenpuun tummaan. Pikkuhiljaa tilanne on nyt onneksi alkanut muuttua. Ymmärrän silti, että jos vaalean eri sävyjä on tarjolla 15 ja tummia 3 (tai jopa 0), niin tuntuuhan se varmasti turhauttavalta heistä, jotka tarvitsisivat juuri sitä tummempaa sävyä. Hitaasti mutta varmasti tilanne on nyt muuttumassa – varmasti pitkälti juuri asiakkailta saadun palautteen ansiosta. Moni kokee samankaltaisia turhautuneisuuden tuntemuksia myös vaateostoksilla, mutta valoa on nähtävissä tunnelin päässä!

Useampikin pienempi suomalainen vaatemerkki on laittanut minulle IG-keskustelun myötä viestiä, että heillä on halua kehittää mallistoaan paremmin kaikenkokoisia palvelevaksi, mutta kaavoitustyö on hidasta. Kokohaarukan suuremmassa laidassa pienetkin mittamuutokset tekevät suuren eron istuvuuteen varsinkin, jos käytössä on joustamaton materiaali kuten silkki. Tästä syystä vaatteita halutaan suunnitteluvaiheessa sovittaa mahdollisimman monella erilaisella vartalotyypillä, jotta voidaan varmistaa, että vaatteen malli toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Se puolestaan vie aikaa ja tuotteen päätymisessä suunnittelupöydältä myyntiin voi mennä pitkäkin tovi, mutta tuotekehitystä tehdään jatkuvasti. Osa pienistä merkeistä tarjoaa myös mahdollisuutta räätälöidä tuotteita yksilöllisesti asiakkaan mittojen mukaan. Aina kannattaa siis kysyä.

*

Toisaalta aina on mahdollista palata myös “juurille” ja entisaikaan, jolloin vaatteet räätälöitiin yksilöllisesti oman kehon mukaan – eikä se välttämättä näin pikamuodin aikakaudella ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Kaikilla ei tietenkään ollut tuolloinkaan varaa ompelijan palveluihin, mutta ennen nykyisenkaltaista kulutuskulttuuria vaatteisiin panostettiin ja vaatehankinnat todella tehtiin pitkän tähtäimen käyttöä silmällä pitäen. Teettäminen ei siis välttämättä ole ollenkaan huono ajatus, jos on haasteita muuten löytää omalle kropalle sopivaa ja budjetti vain antaa myöten.

Sopivien vaatteiden löytäminen eivät välttämättä suinkaan ole vain pluskokoisten ongelma. Haasteita kohtaa ihan jokainen, jonka vartalon yksilölliseen muotoon valmisvaatteiden standardoidut yleistykset eivät sovi. Apu voi tällöin löytyä ompelijan pakeilta. Mittojen mukaan teetettyä vaatetta kannattaa ajatella sijoituksena: hinta ei välttämättä tunnukaan niin hurjalta, jos vaatetta ajattelee panostuksena seuraavan 10-15 vuoden käyttöön tai pidemmäksikin aikaa. Ja mikä parasta, mittojen mukaan räätälöity vaate istuu varmasti hyvin ja on laadukkaasti sekä vastuullisesti valmistettu – ja tuleepa samalla tuettua myös kotimaista pienyrittäjää. Ompelijalla on mahdollista muokata myös jo olemassaolevia vaatteita itselle istuvammiksi (tietyin rajoittein toki).

Eräs ompelija vinkkasi myös, että ensimmäisen vaatteen teettäminen on aina hiukan kalliimpaa, kun kehon mittojen pohjalta laaditaan yksilölliset peruskaavat. Mutta kun ne on tehty, niin seuraavalla kerralla prosessi sujuukin jo nopeammin ja helpommin, kun ei tarvitse aloittaa ihan nollasta. Ja tietenkin jos kädentaitoja löytyy, voi aina kokeilla tehdä myös itse. Sain vinkin, että esimerkiksi Burda ja kotimainen Ottobre Design kaavoittavat myös isoja kokoja ja uusia lehtiä kaavoineen ilmestyy useamman kerran vuodessa.

Valmisvaatteiden osalta kannattaa sovittelemalla erilaisia merkkejä vähän tutkailla, minkä brändin vaatteet sopivat omalle kropalle parhaiten. Olen nimittäin itse huomannut, että usein samalla merkillä on samantyyppinen “siluetti” – toiset tekevät suorempaa ja toiset kurvikkaampaa. Pitää vain löytää ne brändit, joiden mitoitus osuu yhteen oman kehon kanssa – tämä vinkki toimii ihan kaikenkokoisille.

Valmisvaatteiden kohdalla ei myöskään kannata liiaksi jumiutua kokomerkintöihin. Eräs vaatemyyjä muistutteli, että valmiskokoja ei ole tehty spesifisti kenellekään, vaan ne ovat tosiaan enemmänkin suuntaa antavia yleistyksiä, joista ei kannata ottaa stressiä. Moni häpeilee turhaan jonkun tietyn koon ostamista, vaikka kokomerkinnät saavat vaihdella saman merkinkin sisällä valtavan paljon. Ei siis kannata määritellä itseään liiaksi sen vaatekoon perusteella. Minunkin vaatekaapissani on sopivia vaatteita neljässä eri koossa, joten sen kokolapun perusteella ei oikeastaan voi päätellä lopulta ihmisen koosta tai muodosta paljoakaan.

*

Ja niitä second hand -löytöjä kaipaaville annan vinkin, että Helsingin Kallioon avattiin juuri viime viikolla More than second hand -niminen putiikki (Helsinginkatu 16), joka myy second hand -muotia kokohaarukassa 42-56. Kannattaa kurkata myös Zadaa-sovelluksen ja Emmy.fi-verkkokaupan valikoima. Tosin Zadaalle annan sellaista kehityspalautetta, että sovelluksen kokohaarukkaa voisi laajentaa suuremmaksi, sillä tällaisenaan se jättää paljon potentiaalisia asiakkaita ja käyttäjiä käyttöliittymän ulkopuolelle. Myös perinteisillä kirpputoreilla kannattaa vierailla silloin tällöin, sillä vaikka pluskokojen valikoima on kenties pienempi, myös isoja kokoja on silti tarjolla ja ikinä ei tiedä, milloin se todellinen aarre osuu kohdalle.

Näin lopuksi vastauksena otsikon kysymykseen: ei, vastuullinen muoti ei ole vain pienikokoisten etuoikeus eikä sen missään nimessä pitäisi olla, mutta eettisten ja ekologisten periaatteiden mukaan pukeutuminen on kyllä pienikokoiselle huomattavasti helpompaa. Koska tämä teema herätti ihan valtavasti keskustelua Instagramin puolella ja moni on harmitellut haastavaa tilannetta, päätin, että koostan  tänne blogin puolelle listaa kivoista, kotimaisista ja vastuullisista merkeistä, jotka tekevät vaatteita laajalla kokoskaalalla isompiinkin pluskokoihin asti. Tällainen koonti on siis lähiviikkoina tulossa jakoon! Jos tulee mieleen joku oma lemppari tai mahdollisesti tuntemattomampi helmi, joka voisi sopia tällaiselle listalle, niin vinkkaa ihmeessä kommenttiboksin puolella. Muutenkin sana on vapaa! Millaisia mietteitä heräsi?

Photos: Camilla Bloom

Related posts

17/05/20

Varaslähtö kesään: tyyli-inspiraatiota Nansolta (+ kisa)

297 54

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Mitä ihmettä tapahtui sille ihanalle ja lämpimälle kevätsäälle, josta vielä saimme nauttia viikko sitten? Olin jo henkisesti loikannut onnellisena kevääseen, kun tämän viikon vesi-, räntä- ja lumikuurot palauttivat takaisin maan pinnalle. Voi olla, että menee siis vielä tovi, ennen kuin pääsee paljain säärin kirmaamaan kaduille kesämekoissa, mutta onneksi vähän kesäisempiä lämpötiloja on luvassa taas viikon päästä, jos ennusteisiin on uskominen..

Toisaalta olen tänä poikkeuksellisena keväänä ottanut kaiken ilon irti kotielämän parhaista puolista: kesämekkoon voi pukeutua vaikka maaliskuussa, kun sen tekee sisätiloissa. Niinpä olen piristänyt kotitoimiston arkea ja viettänyt kesämekkosesonkia oikeastaan jo pari kuukautta. Voin suositella – jos näin pienellä asialla voi ilahduttaa itseään yksitoikkoisen arjen keskellä, kannattaa se hyödyntää.

Vaikka niitä kunnollisia kesämekkokelejä joutuu ehkä vielä hetken odottelemaan, tänään olisi luvassa kesäistä inspiraatiota kotimaiselta Nansolta. Valitsin stailattavaksi Nanson kevätkokoelmasta omia suosikkejani, jotka tällä kertaa olivat kaikki ajattoman mustavalkoisia, mutta ei huolta, Nanson mallistosta löytyy tuttuun tapaan myös värejä niiden ystäville. Tämän kevään mallistossa on runsaasti tuollaisia ihanan minimalistisia ja ajattomia klassikoita, jollaisia voisin hyvin kuvitella käyttäväni vaikka vielä 20 vuoden päästäkin. Materiaaleissa mukana on muun muassa ihanan vilpoisaa ja laadukasta pellavaa sekä kauniisti laskeutuvaa viskoosia. Merkkasin mukaan tällä kertaa myös, mitä kokoja minulla näistä vaatteista on, sillä moni näitä minulta verkkokauppaostoksilla omaa kokoa arvioidessaan. Olen itse 165-senttinen ja käytän vähän vaihtelevasti kokoja 34-38 riippuen vaatteen mitoituksesta ja siitä, haluanko sen olevan istuva vai väljempi. Nansolla on muuten aika hyvä koko-opas kunkin vaatteen yhteydessä, joten siitäkin saa toivon mukaan apuja oman koon arvioimiseen.

Kaikki Nanson tuotteet ovat myös nyt tällä hetkellä 30% alennuksessa, joten jos vaatekaapissa on kesäksi vielä tarvetta laadukkaille luottovaatteille, kannattaa tarjous ilman muuta hyödyntää. Kurkkaa myös postauksen lopusta kilpailu, jossa jaossa on 100 euron lahjakortti Nansolle!

Pellavainen Sarastus-mekko

Kaunis ja minimalistinen Sarastus-pellavamekko on mielestäni yksi kauneimmista vaatteista Nanson kevätkokoelmassa. Minusta on aina kiinnostavaa, kun vaatteen design on sellainen, että voisin nähdä sen yhtä hyvin niin 18-vuotiaan tyttösen kuin 80-vuotiaan mummelinkin yllä. Tätä on sellainen aidosti ajaton design! Tällaisten mustien ja yksinkertaisten mekkojen parhaita puolia on niiden monikäyttöisyys: rento Sarastus-mekko on sellainen vaate, että sen voisi eri tavoin asustamalla pukea myös juhlaan. Kokonaisuuteen tarvitsee vain lisätä jokin kaunis koru ja korkokengät. Toisaalta mekkoa voisi hyvin myös “downgreidata” vielä tästäkin lookista pukemalla sen kanssa esimerkiksi tennarit. Ja mikä parasta, väljä mekko on myös todella mukava päällä ja sinä on bonuksena vielä taskutkin

Harmiksenne joudun kertomaan, että moni muukin on ihastunut kauniiseen Sarastus-mekkoon ja se on valitettavasti verkkokaupasta myyty jo loppuun, mitä yhtään ihmettele. Iloisen uutisena vinkkaan kuitenkin, että samaa mallia on saatavilla myös lyhyempänä versiona. Lyhyestä mekosta on olemassa mustan lisäksi myös kellanoranssi värivaihtoehto. Mekko on väljää mitoitusta – minulla on näissä kuvissa ylläni koko S. Tsekkaa lyhyempi Sarastus-mekko Nanson verkkokaupasta!

Suloinen PELLAVA-mekko

Jos jonkun vaatteen kuva kuuluisi olla sanakirjassa sanan “kesä” yhteydessä, niin se olisi tämä. Herkkä ja kepeä Pellava-mekko on kuin sukellus jonnekin lapsuuden kesiin ja kukkakedoille. Paljaat varpaat ja kukkaseppele tai nahkatakki ja maiharit – kumpi vain tyyli sopisi tämän mekon pariksi yhtä hyvin. Tällä kertaa yhdistin mekon lemppari-olkihattuuni, puin jalkaan vintage-avokkaat ja nappasin kainaloon ison olkikassin, johon mahtuvat hyvin myös viltti ja piknik-eväät.

Kauniisti laskostettu ja väljän mallinen mekko on 100% pellavaa ja sitä on saatavilla myös oliivinvihreänä. Minulla on mekosta koko 36. Pellava on muuten aivan ihana materiaali: se on paitsi ekologinen (ja esimerkiksi todella paljon puuvillaa lempeämpi ympäristölle), myös käyttöominaisuuksiltaan: se on miellyttävän ilmava ja vilpoisa, imee kosteutta mutta kuivuu nopeasti ja hylkii likaa. Lisäksi pellavakuitu on vahva ja kestävä materiaali, joka oikeastaan vain paranee ja pehmenee vanhetessaan käyttökertojen myötä.

 

Veikeä Sivellin-haalari

Mustavalkoinen Sivellin-haalari on ehdottomasti suosikkivaatteitani tämän kevään Nanso-kokoelmasta. Tanja Vallan suunnittelema Sivellin-printti on juuri sellainen sopivan pelkistetty, että varsinkin mustavalkoisena se saattaisi puhutella myös sellaista ihmistä, joka normaalisti kaihtaa printtikuoseja. Tanja Valta on muuten myös Nanson uutta Kampin myymälää kaunistavien upeiden Ikebana-asetelmien takana – ehkä tässäkin kuosissa voi nähdä jotakin sellaista japanilaistyylisen yksinkertaista tunnelmaa.

Hihaton haalari on kauniisti laskeutuvaa viskoosia ja toimii etenkin kesällä kivasti tällä tavalla yksinäänkin. Vaatteen ilmettä voi kuitenkin helposti muuttaa ja käyttösesonkia pidentää pukemalla alle esimerkiksi t-paidan tai ohuen poolon. Minulla on haalarista koko 36. Samaa kaunista Sivellin-printtiä nähdään Nanson kevätmallistossa myös sievässä paidassa ja rennoissa housuissa, jotka yhdessä pukemassa saa myös haalarimaisen vaikutelman, jos sattuu tykkäämään enemmän hihallisesta vaihtoehdosta.

 

Rento PELLAVA-paitis

Kun Nanso viime keväänä esitteli ihanan rennon Pellava-kauluspaitansa, esitin toiveen, josko paidasta voisi saada myös pidemmän version. Ja tänä keväänä toiveisiini vastattiin, sillä nyt Pellava-paitaa on saatavilla myös pidempänä mallina. Pidempi malli toimii niin mekkona kuin paitanakin – ja on aivan ihanan vilpoisa rantavaate vetäistä vain bikinien päälle tai tarvittaessa harteille suojaksi auringolta. Toisaalta paitamekkoa voi hyvin käyttää myös skarpimpana vaatteena myös esimerkiksi työtyylissä vaikkapa herrainkenkien kanssa ylös asti napitettuna. Toisaalta mekko voisi näyttää kivalta myös farkkujen tai vaikkapa Lykky-housujen parina joko napitettuna tai vyötärölle lyhyemmäksi solmittuna 80-90-lukujen tyyliin.

Tällä kertaa puin Pellava-paitiksen Sivellin-haalarin päälle. Yllätyin, että juuri tämä leikkisä look oli miespuolisen kuvausassistenttini ehdoton suosikki näistä kaikista jutun tyyleistä. Tämän paitiksen kuvasin koossa 38, sillä tykkään siitä, että pellavavaatteet saavatkin olla tällaisia vähän väljiä – tosin mielestäni mekko ei näytä tässäkään koossa mitenkään erityisen “oversizelta” eli ehkä jopa neuvoisin ottamaan tästä vaatteesta yhtä kokoa suuremman kuin normaalisti, mikäli pidät rennommasta istuvuudesta.

 

Helinä-housut ja Luoto-toppi

Iskin silmäni pellavaiseen Luoto-toppiin jo viime vuonna, kun se ilmestyi Nanson kokoelmaan, mutta valitsin tuolloin kuvattavaksi topin sijaan saman sarjan punaisen mekon. Nyt kokeilin ylleni myös toppia. En hoksannut kuvata paitaa takaa, mutta selkäpuolella on hauskana yksityiskohtana kaunis napitus. Kauniissa topissa on miellyttävän tuntuinen ohut puuvillavuori, joten se näyttää päällä ryhdikkäältä ja sopii hyvin monenlaiseen käyttötarkoitukseen vapaa-ajalta töihin tai juhlaankin.

Yhdistin tällä kertaa topin kevään uusiin Helinä-housuihin, joiden pilkkukuosi on itse asiassa vilahtanut ylläni jo mekon muodossa. Printtiä ei ehkä heti tunnistaisi samaksi, sillä housujen kangas on kauniisti on pliseerattu. Tiheästi vekitetty pinta on paitsi kivan näköinen, myös käytössä armollinen, sillä se ei käytännössä rypisty lainkaan. Nämä housut ovat siis mahtava vaate esimerkiksi mukana matkoilla. Pidän myös tuosta culottes-pituudesta, joka jättää nilkat paljaiksi. Sulloin tässä lookissa pellavatopin housujen sisään, mutta asu toimisi ihan yhtä kivasti myös niin, että paidan jättäisi housujen päälle. Luoto-topista minulla on koko 38 ja housut puolestaan ovat kokoa 34.

Olisi hauska kuulla, mikä näistä tyyleistä on sinun suosikkisi? Sain Nansolta jaettavaksi yhdelle onnekkaalle 100€ lahjakortin, joten osallistu kisaan kertomalla tämän jutun kommenteissa, mikä on suosikki-lookisi postauksen tyyleistä, ja minkä Nanson vaatteen mieluiten hankkisit, jos arpaonni osuisi kohdalle! Jätä vastauksesi 22.5.2020 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, niin olet mukana kisassa. Ilmoitan voitosta henkilökohtaisesti kisan päätyttyä sähköpostitse.

Ja hei, mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, käy osallistumassa myös Instagramin puolella – siellä on jaossa toinen 100€ lahjakortti Nansolle.

Photos: Pupulandia

Related posts

19/04/20

Unelmanpehmeää villaa ja täydellisiä neulepuseroita

8 65

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ALPA

Kuka on kanssani samaa mieltä siitä, että alpakka on ehkä yksi maailman sympaattisimman näköisistä eläimistä? Oli valehtelematta yksi elämäni parhaista päivistä koskaan, kun pääsin vuosi sitten alpakkafarmille rapsuttelemaan ja paijaamaan noiden hauskan näköisten otusten pehmeää villaa. Se sama pehmoinen alpakanvilla on myös ihana, hengittävä ja lämmin materiaali neulevaatteissa. Ostin tuolla farmivierailullani alpakanvillasta käsin tehdyt villasukat ja ne ovat pehmeimmät villasukat, jotka ole kuunaan omistanut.

Kun törmäsin jokunen vuosi sitten kotimaiseen Alpa-merkkiin ja tykästyin sen pelkistettyyn muotokieleen. Kuten nimikin vihjaa, Alpan tarina liittyy nimenomaan alpakoihin. Firman perustaja Heikki ihastui Etelä-Amerikan matkallaan alpakanvillaan ensikosketuksella. Hän käytti reissun päällä ostamaansa neuletta koko parin kuukauden mittaisen matkansa ajan ja hämmentyi, kun pehmoinen villapusero tuntui aina juuri sopivan lämpöiseltä sään ja maisemien vaihdellessa tiuhaan. Lampaanvilla oli hänestä tuntunut aina liian karhealta, mutta alpakka oli ihoa vasten pehmeää ja lämmintä – sekä kovan käytön jälkeen myös kestäväksi todettua.

Matkalla syttynyt ihastus alpakanvillaan ei haihtunut kotiin päästessä ja hänestä tuntui, että näin fantastisen materiaalin ilosanoma pitäisi päästä jakamaan muidenkin kanssa. Innostuksesta syttyi idea omaan yritykseen ja niin syntyi Alpa – vaatemerkki, jossa yhdistyvät parhaat ja laadukkaimmat luonnonmateriaalit, ajaton tyyli ja vastuullinen eurooppalainen valmistus. Jos siis olet etsiskellyt vastuullisesti tuotettua, kestävää ja kauniin klassista neulepuseroa, kannattaa kurkistaa Alpan valikoimaa.

Testailin itse Alpan ihania neuleita ja laadun voi todeta jo pelkästään näppituntumalla. Alpakanvilla on vielä lampaanvillaakin pehmeämpää, lämpimämpää ja hengittävämpää – eikä se pitkien kuitujensa ansiosta kutita tai nyppyynny yhtä herkästi. Voisi siis sanoa, että luonnonmateriaalien joukossa se on ehdotonta villojen aatelia. Arvostan myös Alpan ajatonta designia: voin kuvitella näiden kauniin hillittyjen neuleiden sopivan hyvin monenlaiselle pukeutujalle ja kestävän aikaa myös tyylinsä puolesta.

Tykästyin itse mallistossa nimenomaan tällaisiin hyvin yksinkertaisiin malleihin, jotka ovat ihan omiaan sellaisiksi vaatekaapin ajattomiksi kulmakiviksi. Näissä kuvissa ylläni näkyvät grafiitinharmaa Clarity-neule, luonnonvalkoinen Moment-pusero sekä unelmanpehmeä baby alpaca -huivi. Ne ovat ihanan lämpimiä näillä vielä vähän kirpeillä kevätkeleillä, kun aurinko jo lämmittää, mutta varjossa ja tuulisella säällä tulee helposti vilu. Toisaalta villa on siinä mielessä mahtava materiaali, että hengittävyydensä ansiosta se toimii myös lämpimämmällä kelillä. Siihen on syynsä, miksi villaa suositaan materiaalina esimerkiksi urheiluun tarkoitetuissa lämpökerrastoissa: villa pitää lämpötilan optimaalisena, mutta samanaikaisesti hengittää ja vie kosteutta pois iholta.

Paksumpien alpakkaneuleiden lisäksi valitsin mukaan myös henkäyksen kevyen Swan-neuletakin, joka on silkki-alpakka-sekoitetta. Se kuuluu Alpan tämän kevään uutuustuotteisiin ja silkki-alpakka-mallistossa on myös ihaia mekkoja ja puseroita. Ylellinen silkki tuo materiaaliseokseen vielä ripauksen viileyttä lämpimässä säässä. Bonuksena on mainittava vielä sekin, että ohut ja hiukan läpikuultava neulemateriaali päästää valoa todella kauniisti lävitseen – esteetikko tykkää.

Alpan vaatteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan kahdessa eri tehtaassa Liettuassa, joka on matalan riskin tuotantomaa. Tämä tarkoittaa sitä, että maan lait suojelevat työntekijöiden oikeuksia. Alpan valitsemat tehtaat pitävät työntekijöistään huolta ja toinen on saanut palkintoja esimerkiksi työhyvinvoinnista ja neuloinnovaatioista. Lisätietoa neuleiden tuotannosta pääset kurkkaamaan täältä!

Alpan pipot puolestaan neulotaan Suomessa. Vaikka Suomessakin on jo joitakin alpakkatiloja, niiltä ei vielä valitettavasti saa villaa vaateteollisuuden käyttöön. Alpan käyttämä villa tuleekin yhä alpakoiden kotimaana tunnetusta Perusta, missä eläimet saavat laiduntaa puolivilleinä vuoristossa eli toisin sanoen sieltä, missä rakkaus alpakoihin alun perin syntyi. Vastuullisuus on myös materiaalin alkuperän osalta ykkössijalla ja jokainen yhteistyökumppani on valikoitu tarkasti paikan päälle tehdyillä vierailuilla. Vastuullisuus ja korkea laatu ovat avainasemassa Alpan arvoissa ja se näkyy ihan kaikessa firman toiminnassa.

Koska laadukas neule kestää aikaa ja käyttöä, Alpa myy verkkokaupassaan omia second hand -tuotteitaan. Tätä kaipaan vaateteollisuuteen enemmänkin: pidennetään tuotteiden elinkaarta paitsi tekemällä jo lähtökohtaisesti huippulaatua, myös pitämällä vaatteista huolta ja korjaamalla niitä tarpeen mukaan. Lisää Alpan second hand -konseptista voit lukea täältä. Alpan nettisivuilta löytyy hyviä neuvoja neuleiden huoltamiseen ja lisäksi Alpa tarjoaa asiakkailleen neuleiden korjauspalvelua.

En yhtään ihmettele, että Alpan korkealaatuiset neuleet ovat löytäneet uskollisen asiakaskuntansa ja on aina ilo ja ylpeys löytää tällaisia kotimaisia helmiä, joita voi hyvällä fiiliksellä suositella myös muille. Alpa halusi tarjota teille Pupulandian seuraajille pienen edun ja tämän kuun loppuun asti alekoodilla PUPULANDIA10 saa kaikista Alpan neuleista -10% ja ilmaiset postikulut.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko merkki jollekin teistä jo entuudestaan tuttu? Entä löytyykö vaatekaapeistanne alpakanvillaa jo valmiiksi?

Photos: Pupulandia

Related posts

19/03/20

Vaateteollisuudesta, ihmisyydestä ja vähän kvanttiteoriastakin

5 70

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Kun hypistelemme tuotteita kaupan hyllyssä, harva tulee ajatelleeksi kaikkea sitä ajatustyötä ja lukuisia työvaiheita, jotka tavara on käynyt läpi ennen päätymistään sinne meidän ostettavaksemme. Pääsin muutama vuosi sitten haastattelemaan Stockmannille A+more-asustemallistoa suunnittelevaa Laura Kupari-Guisea ja jutussa sukellettiin reilusti pintaa syvemmälle suunnitelijan työhön. Avoin haastattelu tarjosi kiinnostavan läpileikkauksen kaikesta siitä, millaisia asioita kaupallinen suunnittelija joutuu työssään pohtimaan ja millaisten arvokysymysten tai valintojen keskellä sukkuloimista päivittäinen käytännön työ oikeastaan on. Suosittelen lämmöllä lukemaan tuon aiemmin tekemäni jutun, jos et ole siihen vielä tutustunut!

Laura on tullut vuosien yhteistyön aikana kovin tutuksi ja mietteitä vaateteollisuuden pulmakohdista ja ajatuksia on tullut jaettua sen jälkeen keskusteluissamme monet kerrat. Mutta sitäkin enemmän on jaettu ideoita, inspiraatioita ja ehdotuksia siitä, miten me voisimme tehdä yhdessä vieläkin hienompia asioita entistäkin paremmin. Ongelmanratkaisun ohella suunnittelutyö on kuitenkin nimenomaan luovuutta, ideointia ja jatkuvaa vuoropuhelua ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.

Loppusyksystä pääsin osaksi suunnittelutyön luovaa prosessia ihan uudella tavalla, kun suuntasin A+more-tiimin eli Lauran sekä brändin brand managerin Ulrika Hedmanin kanssa pienelle tutkimusretkelle Lontooseen. Tavoitteenamme oli kartoittaa, mitä maailmalla isompien muotibrändien tuotekehityksessä ja markkinoinnissa tapahtuu ja tutkia, millä tavoin vastuulliset arvot näkyvät Lontoon myymälöissä, esillepanoissa ja tuotevalikoimissa sekä löytää inspiraatiota omaan työhömme Lontoon kaduilta. Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti ilmastonmuutoksesta innoituksensa saanut Olafur Eliassonin In Real Life -taidenäyttely Tate Modern -museossa. Reissu herätti valtavan paljon ajatuksia, joten tässä jutussa kokoan vähän niitä mietteitä yhteen.

Oli kiinnostavaa päästä kiertämään Itä-Lontoon designer-putiikkeja, vintage-liikkeitä, konseptimyymälöitä ja levykauppoja tällä porukalla, sillä Laura on nuoruudessaan asunut kaupungissa pitkään ja tuntee sen todella hyvin. Lontoo on myös katumuodin näkökulmasta mielenkiintoinen kaupunki, sillä valtava metropoli on mieletön tyylien ja alakulttuurien kohtaamispaikka. Toisaalta Lontoo on täynnä ristiriitoja: Itä-Lontoon persoonallisten pikkuputiikkien vastapainona toimivat Oxford Streetin turistivilinä ja halpaa tavaraa pursuilevat pikamuotiketjut.

Vilkkaimpien ostoskatujen tavarapaljous, omituiset ja täysin aikaa kestämättömät trendivillitykset sekä järkyttävän huonolaatuisten tuotteiden massa saivat puistatuksia aikaan. Moni tuotteista näytti jo kaupan hyllyssä niin nuhjaantuneelta ja heikkolaatuiselta, että ne ovat käytännössä olleet roskaa jo syntyessään. Suurinta osaa noista röykkiöistä kaikkein huonolaatuisinta tavaraa me emme Suomessa edes näe koskaan, sillä kaikkein vastuuttomimmat brändit eivät (luojan kiitos) ole löytäneet tietään Suomen markkinoille. Suomalainen kuluttaja taitaa kuitenkin olla sen verran järkevä, ettei moinen sonta menisi täällä kaupaksi. Ainakin haluan uskoa niin. Se tuntui samaan aikaan ahdistavalta ja huojentavalta. Tuli tunne, että vaikka paljon on vielä tehtävää, olemme Suomessa kuitenkin valtavasti edellä monia muita maita. Se oli samanaikaisesti myös lannistava ajatus, sillä en koe, että Suomessa ollaan kulutustottumuksissa vielä kuitenkaan valtavan pitkällä tai riittävän tiedostavia, kun tutkii asiaa tilastojen valossa.

Toisaalta Lontoon kokoisessa valtavassa kaupungissa näkyy myös se muotiteollisuuden toinen ääripää – se rohkaisevampi, edistyksellisempi ja parempi suunta. Ihastelin Selfridgesin tavaratalossa muotiosaston keskelle sijoitettua kukkaputiikkia ja muita luovia ratkaisuja, mutta erityisesti ilahdutti huomata, miten vastuulliset arvot näkyvät pikkuhiljaa myös muutoksena myymälöiden ja tavaratalojen valikoimassa sekä viestinnässä. Lontoon ylellisimpiin tavarataloihin kuuluvan Selfridgesin vintage-muodille omistettu osasto herätti toivoa: jos tällaisessa perinteikkäässä myymälässä pystytään tuomaan kierrätys raikkaalla ja tyylikkäällä tavalla osaksi valikoimaa, se on mahdollista muuallakin. Haaveissani näemme vintage-osaston joku kaunis päivä myös Stockmannilla.

Sain aikanaan Laurasta tekemästäni haastattelusta valtavasti positiivista palautetta, joten tuumin, että nyt kolmisen vuotta myöhemmin olisi kiinnostavaa jututtaa häntä uudelleen. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Miten se kaikki näkyy suunnittelijan arjessa? Kävimme polveilevan keskustelun, joka rönsyili suunnittelijan työstä ilmastokriisiin ja kvanttiteoriasta ihmisyyteen. Juttu on PITKÄ, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoinen, etten raaskinut lyhentää sitä liikaa. Olen monta kertaa sanonut, että haluaisin kuunnella Lauran pitämää podcastia: niin fiksu nainen ja niin mielenkiintoisia ajatuksia! Varaa siis iso kupillinen teetä, hyvä tovi aikaa ja nauti.

*

J: Millaiset asiat omassa työssäsi ja ajattelussasi ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana sen jälkeen, kun teimme ensimmäisen haastattelun?

L: Kolme isointa asiaa mielessä tällä hetkellä ovat: ilmastokriisi ja siihen liittyvät vastuullisuusteemat, teknologian kehitys ja uudet mullistukset sen tiimoilta sekä väestörakenteen muutokset esimerkiksi Suomessa verrattuna Aasiaan. Yhteiskunnan muutokset murentavat Aasiassa kolonalisaation jäänteitä ja se saa aikaa valtavia muutoksia esimerkiksi politiikassa. Nuori ja varakas väestö Aasiassa lähtee todennäköisesti viemään yhteiskunnassa eteenpäin ihan toisenlaisia asioita verrattuna esimerkiksi Suomeen, missä väestörakenne puolestaan on ikääntyvä.

Jos mietitään omaa työtäni, design-prosessissa ryhdytään nykyään miettimään materiaaleja vieläkin systemaattisemmin jo ennen varsinaista suunnittelua. Pohdimme jatkuvasti, miten asioita voisi tehdä ympäristön näkökulmasta entistäkin paremmin. Myös yrityksen sisäisissä käytännöissä on tehty muutoksia ja tarkennuksia: tuotteita ei enää kuljeteta lentorahtina, vaan kaikki kulkee pääsääntöisesti maa- ja meriteitse.

L: Jos taas pohditaan asiaa laajemmalla yhteiskunnallisella skaalalla, saamme nykyään haastaa itseämme miettimään mikä on tarpeeksi? Jos aiemmin vaatteilla ja tavaroilla viestittiin statuksesta, niin trendiennusteet povaavat uudeksi suunnaksi limitarianismia, eli vähitellen yhä minimaalisempi ja vähempi riittää. Yksinkertaisuus, laatu ja ajattomuus nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin ostopäätöksissä. Olen itse iloinen siitä, että A+more-merkin kohdalla filosofia on alusta asti ollut tehdä kestäviä, laadukkaita ja ajattomia tuotteita, joten brändin sisäisesti muutos maailmassa ei edellytä valtavan suuria muutoksia. Myös suomalaiset kuluttajat auttavat meitä ostamalla laadukkaita tuotteita, sillä se tarkoittaa, että voimme jatkossakin panostaa laatuun ja pitää tällaista valikoimaa tarjolla.

J: Niin, tässä näkyy varmasti myös se suomalaisten kuluttajien käytännönläheinen ajattelu. Nuoremmassa polvessa on kenties enemmän pikamuodin kuluttajia, mutta keskimäärin suomalaiset taitavat kuitenkin olla kuluttajina melko järkeviä, mukavuudenhaluisia ja käytännöllisiä. Suomalaisille tyypillinen pihiys voi sinänsä olla hyväkin asia, koska sen johdosta hankintoja yleensä halutaan tehdä nimenomaan pitkän tähtäimen näkökulmasta.

Oxford Streetin ketjuliikkeissä minua oikeasti järkytti se, miten karmaisevan huonolaatuista tavaraa hyllyt suorastaan notkuvat. Oli järkytys tajuta, millaisella volyymilla tuollaista tavaraa yhä edelleen tuotetaan kaikesta meillä olevasta tiedosta huolimatta. Ilmiö ei näy suomalaisten kauppojen hyllyillä niin paljon, joten kuvittelin, että ehkä asiassa olisi jo päästy hiukan paremmin eteenpäin. Mietin noita tuotteita katsoessani, voivatko nämä oikeasti mennä kaupaksi? Kuka ihme tällaista ostaa? Ja mikä on tällaisen tuotteen käyttöikä?

L: Niinpä. Me mietimme jokaisen tuotteen kohdalla vakavasti, että kannattaako tätä tuotetta edes ryhtyä tekemään. Pidetään sellainen järki matkassa läpi prosessin.

J: Se onkin hyvä kysymys suunnittelijan esittää itselleen, että tarvitaanko tätä tuotetta todella. Onko tätä järkeä edes tehdä? Mikä funktio tällä on kuluttajalle?

L: Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon myös kuluttajien omasta vastuusta ja tarpeesta itse rajoittaa omaa kulutuskäyttäytymistään. Jatkuvassa nosteessa on ajatus, että ihmiset eivät edes halua omistaa mitään sellaista, jota eivät voisi nähdä käyttävänsä pitkään. Ja siihen suuntaan tämän kaiken on myös pakko mennä.

Yksi kiinnostava asiakasryhmä ovat ne kuluttajat, jotka haluavat ostaa luksusta ja pyrkivät merkin kautta viestimään statuksesta. Erään uuden verkkokaupan tuotteissa ei ole minkäänlaisia logoja mutta tuotteet valmistetaan luksusmerkkien kanssa samoissa tehtaissa. On ollut hienoa kuulla, että heillä toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle. Mielestäni on aina tervettä katsoa tuotetta ihan vain tuotteena, eikä niinkään merkin kautta. Tietenkin jos jokin merkki edustaa itselle tärkeitä arvoja, silloin on perustellumpaa kannattaa jotakin tiettyä brändiä, koska se kantaa mukanaan myös ajatuksia yrityksen takana. Uskon, että juuri tämän arvomaailman muutoksen myötä ihmisten asenne luksusbrändeihin tulee muuttumaan.

Aina kun kyse on myynnistä, bisnes perustuu kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen. Niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa. Siksi onkin niin tärkeää, että ostoskäyttäytymisen muutos lähtee ihmisistä itsestään. Kun kuluttajat muuttavat toimintaansa, koko systeemin on pakko muuttua. Kun näkee isojen ketjujen reagoivan muutokseen, se auttaa myös pieniä toimijoita. Mitä enemmän vastuullisia materiaaleja halutaan käyttää, sitä enemmän niitä on myös tarjolla. Luonnollisesti materiaalien tuottajien on kannattavaa kehitellä ja valmistaa vastuullisempia tuotteita, jos maailman suurimmat vaatebrändit haluavat ostaa sellaisia. Samalla nämä materiaalit tulevat myös pienempien yritysten saataville.

L: On pysäyttävää tarkastella tilastoja ja asiantuntijoiden arvioita, koska näistä kaikista toimista huolimatta on arvioitu, että jätteen määrä tulee kasvamaan 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Realiteetti siis on, että kaikista näistä jätteen vähentämiseksi tekemistämme valinnoista ja toimista huolimatta kehitystä ei voida pysäyttää. Osa kasvusta tosin syntyy siitä, että myös ihmiskunnan koko kasvaa, ja sen mukana kasvavat päästötkin.

Toivoa tilanteeseen luo kuitenkin se, että yhä useammin juuri nuoret ovat aktiivisia ilmaston puolestapuhujia. Tutkimuksen mukaan nuoret ja iäkkäät naiset ovat kaikkein valmiimpia muuttamaan omaa toimintaansa. Se luo uskoa tulevaisuuteen. Keski-ikäiset miehet puolestaan ovat tutkimuksissa olleet haluttomimpia muuttamaan kulutustottumuksiaan, vaikka heillä usein olisi ostovoimaa ja sitä kautta suurin vaikutus. Toisaalta usein perheyksikössä arjen ostopäätöksistä vastaa useammin nainen, vaikka mies ansaitsisikin enemmän.

On ryhdytty miettimään, miten hyvinvointia maailmassa voitaisiin mitata paremmin niin, että huomioitaisiin koko yhteiskunnan hyvinvointi ja vastuulliset arvot osana kokonaisuutta. Myös talouselämän periaatteita on pakko ryhtyä muuttamaan. Voimme tietenkin toivoa, että ihmiset muuttavat toimintaansa, mutta todelliset tulokset todennäköisesti edellyttävät muutoksia myös lainsäädännössä ja verotuksessa. Esimerkiksi Pure Waste on tarjonnut kuluttajille mahdollisuuden palauttaa merkin käytetyt tuotteet takaisin liikkeisiinsä sitten, kun niille ei enää ole itsellä käyttöä. Miten paljon se muuttaisikaan koko vaatebisnestä, jos vaatteen valmistaja olisikin vastuussa kaikesta tuottamastaan tekstiilistä myös siinä vaiheessa, kun se muuttuu jätteeksi?

J: Tämä on todella kiinnostava ajatus. Olen yrittänyt miettiä, mitkä olisivat sellaisia tapoja, miten huonolaatuisten tekstiilien ja vaatteiden valmistajat saataisiin vastuuseen. Jos kaikki se heikkolaatuinen ja kierrätyskelvoton materiaali palautuisi kuluttajalta valmistajalle ja olisi tämän vastuulla hankkiutua siitä jotenkin vastuullisesti eroon, oman tuotteen kierrätettävyys ja laatu saattaisikin alkaa kiinnostaa. Ja jos päästöistä ja tuotetusta jätteestä perittäisiin haittaveroja yrityskohtaisesti, ei roskaksi päätyvien vaatteiden tuottaminen ehkä enää olisikaan niin halpaa.

L: Toisaalta samanaikaisesti moni brändi tekee todella kiinnostavia innovaatioita vastuullisuusnäkökulmasta, vaikka mitään pakotteita ei vielä olekaan. Esimerkiksi Patagonia on kehitellyt kuidun, joka on ikuisesti kierrätettävissä – se ei hajoa, vaikka sen kierrättäisi miten monta kertaa. Jos asiakas ostaa tästä materiaalista valmistetun vaatteen ja palauttaa sen vaikkapa viiden vuoden päästä, palautetusta vaatteesta saa 100 dollarin korvauksen ja brändi saa kuidun uudelleen kierrätettäväksi käyttöönsä. On hienoa nähdä, että on brändejä, jotka tekevät asioille jotakin jo ennen kuin on pakko. Myös Suomessa on monia tällaisia toimijoita kuten Spinnova ja Pure Waste.

Mielestäni suunnittelussa olisi hyvä lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että suunniteltu tuote ei ole vain ihmiselle vaan koko maapallolle. Hieno esimerkki tällaisesta uudenlaisesta ajattelusta on Volvon, SIMSin ja Reef Design Labin 3D-printterillä valmistama “koralliseinämä”, joka on kiinnitetty Sydneyn edustalle tuhoutuneiden korallien paikalle. Keinotekoisesti valmistettu koralliriutta tarjoaa suojaa ja uuden elinympäristön meren eläimille ja pieneliöille sekä ehkäisee samalla tulvia satamassa. Jos lähdetään miettimään uusia innovaatioita nimenomaan koko maapallon eikä vain ihmisen tarpeista, niin ihminenhän pystyy suunnittelemaan ja luomaan melkein mitä vain. Kun arvomaailmamme muuttuu ja kaikkea sitä olemassa olevaa kekseliäisyytta ja luovuutta käytetään yhteiseen hyvään nopean hyödyn sijaan, kaikki on mahdollista.

L: On ennustettu, että vuoteen 2022 mennessä maailmassa on 29 miljardia verkkoon kytkettyä laitetta. Se on kolminkertainen määrä ihmispopulaatioon nähden. Mitä laajemmin ihmiset ovat sosiaalisten verkostojen kautta yhteydessä toisiinsa, sitä enemmän he myös vaikuttavat toisiinsa. Teorian mukaan tunnetilat tarttuvat ihmisestä toiseen ja digitaalisessa maailmassa tämän ilmiön vaikutus voi olla valtava. Kaikella mitä kommunikoimme vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on siis oikeasti merkitystä.

Myös kvanttiteoria ja kvanttitietokoneet kiinnostavat minua: on havaittu, että ihmisen tietoisuus vaikuttaa siihen, mitä maailmassa konkreettisesti tapahtuu. Edes tutkijat eivät ole pystyneet täysin selittämään tätä ilmiötä, mutta se todistaa, että ajatuksella ja tietoisuudella on aivan valtava voima. Esimerkiksi Google on onnistunut kehittelemään kvanttitietokoneen, joka pystyy tekemään muutamassa minuutissa tekemään sellaisia laskelmia, joiden tekemiseen tavallisella tietokoneella menisi 10 000 vuotta. Koska kvanttitietokone pystyy hakemaan olemattomassa ajassa kaiken maailmassa olevan tiedon, se tulee jossakin vaiheessa mullistamaan objektiivisen tiedonhaun täysin. Erityisen kiinnostavaa tässä on se, että muutoksen myötä varmasti esiin nousee myös paljon sellaista tietoa, jota on haluttu piilottaa tai salata meiltä.

J: Rehellisesti sanottuna en ymmärrä kvanttiteoriasta yhtään mitään, mutta on todella kiinnostavaa, että tällainen helposti ihan huuhaalta kuulostava ilmiö on tiedemiesten todentama. Olemme niin herkkiä tuomitsemaan hölynpölyksi kaiken, mitä ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan, mutta joskus kyse onkin vain siitä, että sitä ei ole kyetty todistamaan vielä. Maapalloakin luultiin litteäksi, kunnes toisin todistettiin.

J: Jos hypätään aiheesta seuraavaan, niin olen miettinyt sitä, että tällä hetkellä tiedotusvälineet ja julkinen keskustelu ovat täynnä tietoa, joka monissa herättää enemmän pelkoa ja ahdistusta kuin kannustaa parempiin valintoihin ja positiiviseen muutokseen. Sinulla suunnittelijana on konkreettista valtaa siihen, miten maailmaa muutetaan ainakin vaateteollisuuden näkökulmasta paremmaksi paikaksi. Entä jos voisit vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan ja fokukseen, miten muuttaisit sitä?

L: Mielestäni ei koskaan ole paras lähtökohta millekään keskustelulle, jos lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että kuka on syypää tai kenelle voin olla tästä asiasta vihainen. Kun itsellä on jostakin asiasta paha mieli tai ahdistunut olo, syyt omille tuntemuksille löydetään kovin usein jostakin oman itsen ulkopuolelta. Monelta unohtuu, että olemme loppujen lopuksi kaikki tässä samassa veneessä ja kaikkina ihmiskunnan aikakausina on ollut vaikeita asioita, joiden kanssa on jouduttu kamppailemaan. Historia kuitenkin osoittaa, ettei yksilön tai jonkun tietyn ryhmän syyllistäminen tai asioiden lähestyminen negatiivisuuden kautta ole koskaan tuottanut kovin hedelmällistä lopputulosta.

Uskon itse siihen, että lämpimillä ja kauniilla keinoilla kuten kannustamalla, innostamalla, auttamalla ja mukaan kutsumalla saadaan huomattavasti parempaa ja pysyvämpää tulosta. Millä tavalla kertoisit jostakin hyvästä ideasta omalle ystävällesi, kun haluaisit innostaa hänet mukaan? Sama tapa voisi toimia muihinkin negatiivisuutta paremmin. Uskon, että ihmisten asenteet muuttuvat varmemmin positiivisten esimerkkien kautta.

J: Tällä hetkellä tämä keskustelu menee usein siihen, että kun puhuu jostakin paremmasta valinnasta, vastassa on joukko ihmisiä, jotka kertovat, ettei se riitä, koska edelleen jossakin muussa asiassa on parantamisen varaa. Se on lannistavaa ja monella herää tuolloin halu heittää vain hanskat tiskiin. On tietenkin vaarallista tuudittautua ajatukseen, että esimerkiksi muovipussin ostamatta jättäminen riittää. Jostain on silti lähdettävä liikkeelle ja pienikin teko on yksi askel eteenpäin ja parempaan suuntaan.

L: Ajatellaan, että meillä on loppumattomalta näyttävä rappukäytävä, jonka loppuun asti olisi jotenkin päästävä. Se, että astuu ensimmäiselle portaalle, on jo askel eteenpäin. Se, että jättää muovipussin ostamatta, kertoo siitä, että tarpeen muutokselle on jo hyväksynyt eli on kykenevä kehittymään. Siitä se matka jatkuu rappunen kerrallaan. Jos sen sijaan ajattelee, ettei tästä tule mitään eikä mikään riitä, viestii ympärilleen negatiivisuutta ja saastuttaa omalla negatiivisuudella ehkä muidenkin toivoa paremmasta sekä samalla halua ottaa niitä pieniä mutta tärkeitä askeleita päämäärän saavuttamiseksi. Pahimmillaan tällainen negatiivinen lähestymistapa vain lisää stressiä ja mielenterveyteen kohdistuvaa kuormitusta – sekin on omanlaistaan saastetta.

J: Toisen lannistaminen vie pahimmassa tapauksessa energian edes yrittää tehdä niitä tarvittavia muutoksia. Syyllistävä ja vähättelevä puhe aiheuttaa helposti tunteen, kannattaako niitä pieniä tekoja tehdä alkuunkaan, jos niillä ei kokonaiskuvassa ole merkitystä.

L: Pahimmillaan se vie sellaiseen “Suomi vastaan maapallo” -ajatteluun, ettei meidän täällä Suomessa tarvitse tehdä mitään, jos Kiinan ja Intian kaltaiset suuret valtiot saastuttavat moninkertaisesti. Ilma ja vesi eivät kuitenkaan katso maiden rajoja: ilmastokriisi koskettaa kaikkia, emmekä voi siirtää omaa vastuutamme tilanteen muuttamisesta muille. Jos meillä on tietotaitoa ja osaamista, niin miksi emme käyttäisi sitä myös muiden maiden auttamiseen.

L: Toisaalta on myös ymmärrettävää, että Aasian nouseva keskiluokka haluaa tehdä ja kokea ihan niitä samoja asioita kuin mekin olemme tehneet jo vuosikymmeniä. Jos on itse jo saanut tehdä, nähdä ja kokea, tuntuu epäreilulta syyllistää heitä, joilla on myös sama halu tehdä, nähdä ja kokea. Uteliaisuus ja tiedonhalu ovat osa ihmisluonnetta, mutta meidän pitää keksiä uusia, kestävämpiä tapoja “tutkimusmatkailla”.

J: Sama ilmiö näkyy pienemmässä mittakaavassa ihan täällä omassakin suomalaisessa yhteiskunnassamme. Jos on matkaillut ja reppureissannut koko pienen ikänsä, on aivan eri tilanteessa sellaiseen nähden, joka vaikkapa vasta ensimmäisen työpaikkansa myötä on saanut säästettyä rahaa ulkomaanreissuun. Asetelma voi olla hyvin epätasa-arvoinen esimerkiksi omasta ja perheen varallisuudesta riippuen. Perinteisesti sitä on pidetty sivistyksen merkkinä, että on nähnyt maailmaa. Nyt sivistyksen merkkinä pidetään sitä, että kantaa vastuunsa ilmastoa koskevissa valinnoissa.

L: Näiden keskusteluiden äärellä mietin, miksi kaikesta pitää aina tehdä kilpailu? Vaikka vastuullisuus on tärkeä asia, jo nyt näkee esimerkiksi sellaista, että vastuullisilla valinnoilla pyritään saavuttamaan jonkinlaista korkeampaa statusta. Myös se on tapa erottautua, että elämäntyyli on pelkkää luomua, ekoa ja kierrätettyä. Huonompiosaisella ja vähävaraisella väestöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä tällaisia valintoja, jolloin vastuullisista valinnoista tulee vain yksi eriarvoistava statussymboli lisää.

Se on yksi syistä, joiden takia olen ylpeä omasta A+more-mallistostamme, joka on arvoistaan huolimatta myös kukkarolle ystävällinen vaihtoehto. Mallisto mahdollistaa kaikille niitä parempia valintoja ja osoittaa, että vastuullisesti tuotetun ei aina tarvitse olla hurjan kallista. Kokoelmamme vastuullisimmat tuotteet ovat tässä vaiheessa vielä sieltä kalliimmasta päästä, koska tuotekehittely on vaativampaa ja materiaalit maksavat enemmän, mutta meidän mallistomme on kuitenkin varsin edullinen huomioiden kaiken tämän.

J: On pakko sanoa, että ihailen sitä, mitä laaja-alaisesti mietit omaa työtäsi ja vastuutasi suunnittelijana. Kyse ei todellakaan ole vain vaatteista tai asusteista, vaan valtavan suurista elämänvalinnoista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Juuri siihen suuntaan tätä vaateteollisuuteen ja ilmastoon liittyvää keskustelua pitäisikin viedä, että pienen pipertelyn ja toissijaisiin yksityiskohtiin takertumisen sijaan mietittäisiin laajempaa kuvaa ja kokonaisuutta. On ilo huomata, että esimerkiksi sinun kiinnostuksesi näitä teemoja kohtaan on aitoa eikä vain päälleliimattuja tavoitteita. Moni pyrkii vastuullisempiin valintoihin vain siksi, että tässä maailman hetkessä niin on pakko tehdä.

Mitkä ovat mielestäsi ovat suurimpia haasteita omien arvojen ja käytännön toteutusten välillä? Joudutko tekemään paljon kompromisseja esimerkiksi sen takia, että ratkaisut ovat yksinkertaisesti liian kalliita toteuttaa?

L: Suunnittelijana minulle on ehkä kaikkein vaikeinta se, että kun haluan tuotteiden olevan tehty vastuullisesti ja hyvin, ja näin tehdäänkin. Sitten saatan huomata, että tuote ei käykään kaupaksi. Kaupallinen paine aiheuttaa usein sen, että on sen jälkeen vaikea perustella, miksi asioita silti pitäisi tehdä näin ja joutuu tekemään moninkertaisen työn vakuuttaessaan, että suunta on oikea. Tarvitaan rohkeutta uskaltaa puolustaa omien arvojensa mukaisia valintoja.

J: Mistä arvelet sen johtuvan, että hyvä tuote ei myy? Onko kyse kuluttajien haluttomuudesta maksaa vastuullisesta tuotteesta enemmän vai eikö vastuullisia valintoja osata markkinoida oikealla tavalla? Eikö aika vain ole vielä kypsä jollekin uudelle jutulle? Vai näkyvätkö vastuulliset arvot enemmän ihmisten puheissa kuin teoissa?

L: Tutkimuksissa on myös huomattu, että vaikka nuoret ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita vastuullisista valinnoista, tämä kiinnostus ei välttämättä näy kulutuspäätöksiä tehdessä. Iäkkäämmät ihmiset ovat ehkä siinä mielessä rehellisempiä, että vaikka he eivät välttämättä ole yhtä kiinnostuneita vastuullisuudesta, heidän toimintansa on rehellisemmin linjassa omien aatteiden kanssa. Nuorilla on ehkä suurempi tarve miellyttää muita ja hakea hyväksyntää tietynlaisen arvomaailman kautta, jolloin vastauksissa saatetaan heijastella enemmän tavoitteellista toive-minää kuin todellisuutta.

Suunnittelijana suurin pettymys on se, että on tehnyt jotakin suurella ajatuksella, joka ei kuitenkaan muutu myynniksi. On kuitenkin hienoa huomata, että vähitellen vastuulliset arvot näkyvät myös siinä, millaisia tuotteita saamme myytyä. Suunnittelija on monien kovin erilaisten toiveiden ja odotusten ristipaineessa kuluttajien ja yritysjohdon toiveiden välissä. Paljon käydään keskustelua myös siitä, onko vastuu loppujen lopuksi suunnittelijalla vai kuluttajalla. Tässä täytyy kuitenkin kulkea käsi kädessä. En voi suunnittelijana ottaa sitä kaikkea vastuuta, jos kuluttajat eivät myös ole valmiita tekemään parempia valintoja. Vastuullisempien vaihtoehtojen tarjoaminen on haastavaa, jos asiakas aina päätyy silti ostamaan sen edullisemman tuotteen. Sekin tuo toki firmalle rahaa, maksaa palkat ja vaikuttaa Suomen talouteen mutta samalla tekee minun työstäni vastuullisten tuotteiden suunnittelijana vaikeampaa.

J: Miten vastuulliset arvot sitten konkreettisesti näkyvät A+more-malliston tuotevalikoimassa ja materiaaleissa? Millaisia muutoksia tästä näkökulmasta on tapahtunut viime vuosina?

L: Yksi selkeä muutos on se, että vastuullisia materiaaleja on tullut enemmän myös meille saataville. Parempia materiaaleja on ollut aiemminkin olemassa, mutta meidän brändimme on niin pieni, etteivät tehtaat välttämättä ole suostuneet tekemään niin pieniä kokoelmia. Stockmann saattaa täällä Suomessa tuntua isolta toimijalta, mutta kun rinnalla ovat maailman suurimmat vaateketjut, tuotantomäärämme ovat todella pieniä niihin nähden. Mitä suurempi toimija on kyseessä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on vaikuttaa tällaisiin asioihin.

Nykyään olemme saaneet kokoelmaan mukaan esimerkiksi kasviparkittua ja kromivapaata nahkaa. Käytössämme on myös paljon kierrätysmateriaaleja kuten kierrätettyä polyesteriä, silkkiä ja nylonia. Olen suunnittelijana pyrkinyt jatkuvasti vähentämään keinonahan käyttöä ja korvannut polyuretaanin monessa tapauksessa esimerkiksi kangasmateriaalilla. Kangas on paremmin kierrätettävissä ja se maatuu, toisin kuin keinonahka. Kankaisissa laukuissa ei myöskään ole pakko käyttää niin paljon metalliosia, jotka ovat osaltaan hankalia kierrätyksen näkökulmasta, jos miettii tuotteen koko elinkaarta.

Aina mallistoja suunnitellessamme käymme läpi ihan valtavan määrän dataa, jonka pohjalta mietitään esimerkiksi sitä, miten paljon kutakin tuotetta tilataan. Päämääränä on aina valmistaa tuotteita vain sellainen määrä, että niitä ei jäisi myymättä. Onneksi Stockmannilla on niin pitkiä yhteistyösuhteita moniin tehtaisiin, että se antaa meille vapautta tilata esimerkiksi pienempiä eriä. Monessa suuressa tehtaassa minimäärät ovat niin valtavia, että esimerkiksi alle 1000 tuotteen eriä ei suostuta edes valmistamaan. Tästä johtuen moni firma valmistuttaa tuotteita tietoisesti liikaa, koska pienempiä määriä ei saada tehtyä. Stockmannin periaate on, että tällaiseen ei koskaan ryhdytä, vaan etsimme tällaisissa tilanteissa toisen kumppanin.

J: Miten vastuullisista vaihtoehdoista voitaisiin viestiä asiakkaille vieläkin paremmin? Moni kaipaa tietoa, muttei osaa tunnistaa tai löytää tuotteiden joukosta vastuullisempia vaihtoehtoja.

L: A+more-malliston tuotetiedoissa pyritään kertomaan selkeästi tuotteiden alkuperästä ja materiaaleista esimerkiksi erillisin tuotelapuin ja selkein tunnistettavin symbolein. Yksi hauska idea olisi esimerkiksi merkitä jotenkin tietyt hyllyt, joista löytyvät ne vastuullisimmin valmistetut tuotteet. Olisi kiinnostavaa myös tehdä esimerkiksi pop up -hengessä kokonaan oma osasto tällaisille tuotteille. Moni saattaisi yllättyä, miten paljon vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla. Ja joskus tulevaisuudessa erikseen merkittyjä hyllyjä tai pop up -osastoja ei toivottavasti enää tarvita, kun kaikki tuotteet on tehty kestävien ja vastuullisten periaatteiden mukaan.

Yksi käytännön haaste on myös suomalainen keskustelukulttuuri… Suomessa ei yksinkertaisesti uskalleta viestiä vastuullisista arvoista ja toimintatavoista, sillä pelätään niin paljon sitä, että jostakin takavasemmalta joku löytää jotakin, mikä ei olekaan vielä täydellisesti tehty ja kohu on valmis. Mietimme aikanaan tosi paljon sitä, voimmeko esimerkiksi sinun kanssasi tehdä Intian tehtaalta sosiaaliseen mediaan raporttia. Vaikka tiedämme tehtaan olevan oman alansa huippuja, on aina vaarana, että joku onnistuu kaivamaan jostakin jonkin epäkohdan esiin ja hienot aikeet kääntyvät itseään vastaan. On vähän surullista, että tästä syystä moni ei uskalla edes aloittaa tai yrittää, koska kulttuurissamme vaaditaan tietyllä tapaa täydellisyyttä ennen kuin mistään voi puhua mitään.

Kun hyvistä teoista ja valinnoista ei uskalleta kertoa, ihmiset eivät myöskään tiedä, miten hyvin asioita jo tehdään. On ristiriitaista ajatella, että brändäämisessä mestarilliset ruotsalaiset nostavat tällaisia tekoja ylpeinä valokeilaan, mutta suomalaiset pelkäävät tuomitsevaa ja hyökkäävää keskustelukulttuuria niin, etteivät uskalla sanoa mitään. Suomalaiset ovat ujo ja herkkä kansa – täällä tarvittaisiin enemmän rohkaisua, selkään taputtamista ja kannustusta.

J: Tämä kaikki näkyy myös omassa työssäni ja leimaa oikeastaan kaikkea netissä käytävää keskustelua. Koen monien teemojen käsittelemisen julkisesti hyvin vaikeaksi, koska vastassa on aina joukko ihmisiä, joiden mielestä asioista ei pitäisi puhua, ellei itse ole täydellinen malliesimerkki. Käytännössä tämä johtaa vain siihen, että kukaan ei puhu, koska kukaan ei ole täydellinen. Sivusta taas on helppo huudella, jos ei itse ole siinä valokeilassa suurennuslasin alla, koska kukaan ei pääse tarkistamaan anonyymin huutelijan oikeutusta argumenteilleen. Toivoisin keskusteluun inhimillisyyttä ja armollisuutta sekä tilaa virheille ja oppimiselle.

L: Koen, että maapallon pelastamisen rinnalla meidän pitäisi ymmärtää pelastaa myös ihmisyys. Netin myötä kasvottomuus antaa liian helpon mahdollisuuden syytää negatiivisuutta muiden päälle tavalla, johon tuskin pystyisimme kasvotusten. Ihminen on kuitenkin kasvokkain on kykenevä aistimaan toisen tunnetiloja. Suurimmalla osalla meistä on sen verran inhimillisyyttä, että emme halua tuottaa toiselle tietoisesti tuskaa, jos joudumme kohtaamaan sen itse silmästä silmään.

Maailman ja kommunikaation digitalisoituminen on korostanut ihmisten yksinäisyyttä ja eriytymistä. Myös sosiaalisista suhteista on tietyllä tavalla tullut statussymboli: se, että on ystäviä ja parisuhde, ei ole enää mikään itsestäänselvyys. On yhä enemmän ihmisiä, jotka jäävät vaille tällaisia tärkeitä läheisiä kontakteja. Myös erilaisten sovellusten käyttö on matkan varrella muuttunut. Aluksi niissä oltiin aidosti sosiaalisia, mutta nykyään monet keskusteluista ovat typistyneet feedien selailuun, tykkäyksiin ja emojeilla reagointiin. Toisaalta tulevaisuuden digitaalisessa maailmassa uudenlaiset sovellukset voivat avata aivan uusia mahdollisuuksia olla  myös sosiaalisesti läsnä.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin itse ihan valtavan innoissani kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu. Tunnen toki myös surua, kun näen sivusta muotiteollisuuden karmeimpia epäkohtia, mutta uskon, että oman urani aikana tulen vielä näkemään aivan valtavia mullistuksia tällä alalla. Minulla on toivoa, että saamme kehityksen käännettyä oikeaan suuntaan. Vaikka se saattaa olla monelle yritykselle raaka, radikaali ja kova isku, toivon silti, että saisimme alalle kovempaa sääntelyä, lainsäädäntöä ja verotusta, koska vain niiden avulla tehdään kokonaisvaltaista muuutosta. Esimerkiksi vaikeasti kierrätettävissä olevista materiaaleista pitäisi mielestäni joutua maksamaan veroa. Ympäristölle paha tuote ei koskaan saisi olla halpa. Esimerkiksi Intiassa materiaalit ovat vesistöjen puhdistamiseen liittyvän veron takia kallistuneet. Minä ajattelen, että maksamme ilolla enemmän, jos se tarkoittaa ympäristölle parempaa tulevaisuutta. Toivon kuitenkin, että myös kuluttajat ovat valmiita maksamaan ympäristömme kunnioittamisesta enemmän.

Olisi hienoa, jos ihmiset pystyisivät näkemään, että kaikkein halvimman tuotteen hinta on usein ympäristölle se kaikkein kallein. Kaiken tämän keskellä luotan ihmisyyteen ja ihmisiin, ja haluan pysyä positiivisena.

LOPUKSI

Kun alalla on Lauran kaltaisia tyyppejä, tulee tunne, että meillä on vielä toivoa. Ihmisiä, joiden ajattelussa vastuulliset arvot ovat niin sisäänrakennettuina, että se on lähtökohta kaikelle tekemiselle. Tällaisia ihmisiä tarvitaan erityisesti niille aloille, joilla pystytään vaikuttamaan konkreettisesti tuotetarjontaan ja ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Yhteistyöni Stockmannin ja A+more-brändin kanssa jatkuu myös ensi syksynä, jolloin luvassa on jälleen täydellisiä, ajattomia ja laadukkaita klassikoita, joista toivon ostajilleen elinikäisiä kumppaneita. Paljastan kuitenkin sen verran, että ensi syksynä mukana on myös esimerkiksi aivan ihania kierrätysmateriaaleja – en malta odottaa, että pääsen näyttämään ja kertomaan teille enemmän!

Jos kiinnostaa lukea lisää kokoelman taustoista ja arvoista sekä A+more-brändin filosofiasta, niin suosittelen lukaisemaan myös nämä aiemmin ilmestyneet blogijutut:

♥ Debyytti asustesuunnittelijana ja ikioma tuotesarja

♥ Täydellinen pipo on täällä

Täydellinen pipo teki paluun

♥ Keskustelua vaatebisneksen haasteista ja vastuullisuudesta

♥ Oma laukkumallisto Stockmannille

♥ Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa

 

Lämmin kiitos Stockmannille ja A+more-tiimille aivan mielettömän kiinnostavasta ja antoisasta yhteistyöstä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts