14/09/17

Rakastunut New Yorkiin

1 38

New York, New York… Täällä tulee aina sellainen olo, että tänne voisi vain jäädä. Että mitä, jos ei ollenkaan palaisi. Onhan tämä ihan saakelin kallis kaupunki asua ja joka paikassa on niin plussansa kuin miinuksensakin, mutta jotain kiehtovaa on kaupungissa, joka ei koskaan nuku. Joka nurkalla on toinen toistaan kiinnostavampia pieniä ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja muita pistäytymisen arvoisia paikkoja. Puhumattakaan siitä ihmisten kirjosta, minkä täällä päivittäin kohtaa kadulla kävellessään. Ihmisiä ja elämäntarinoita kaikista maailman kolkista ja toinen toistaan jännittävämpiä tyylejä.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että maailman suurkaupungeissa on usein ihan erilainen olo itsestä ja omasta persoonasta. Ympäristö ja paikallinen kulttuuri vaikuttaa siihen ihan valtavasti. Omalla kohdalla muutos näkyy etenkin tyylissä. Täällä tyylien sekamelskassa, jossa mikään ei tunnu olevan niin kummallista, että sitä jaksaisi tuijottaa sekuntia kauempaa, tuntuu jotenkin ilahduttavan helpolta sulautua joukkoon. Vaikka tykkään leikitellä tyylillä, en välitä olla huomion keskipisteenä – ja Suomessa ei tarvitse olla kummoinenkaan viritys päällä, kun helposti jo tuijotetaan.

Kuten sanottua, jokaisessa maailman paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta jokin jännittävä vapauden ja vapautumisen tunne vetää minua toisinaan suurkaupunkeihin. Mahdollisuuksien, palveluiden ja ihmispaljouden vastaparina on tietynlainen kovuus ja kolkkous, ja joukkoon hukkuminenkin voi tuntua tilanteesta riippuen hyvältä tai pahalta, mutta kyllä minä vain viihdyn kaupunkiympäristössä. Kun moni haikailee haaveissaan jonnekin luonnon äärelle maalle asumaan, minulla veri vetää sinne, missä tapahtuu. Voi olla, että mieli vielä muuttuu myöhemmin elämässä, mutta juuri nyt nautin kaupungin vilinästä ympärilläni. Ehkä siksi viihdyn Helsingin Kalliossakin niin hyvin – siellä riittää ympärillä elämää.

Tässä lookissa voisin hyvin tallailla myös Helsingin katuja ilman turhia ujosteluita. Patenttinahkaisen hameen kiiltävä pinta tuo särmää asuun kuin asuun, mutta itse viihdyn se ylläni parhaiten, kun yläosa on yksinkertainen ja peittävämpi. Lähdin tällä kertaa reissuun hyvin simppelillä matkagarderobilla, jossa on mukana tosi perusjuttuja, joita on helppo yhdistellä toisiinsa, koska se helpottaa pukeutumista reissun päällä. Niin nahkahame kuin valkoinen t-paitakin tuntuvat sopivan melkein kaiken kanssa yhteen, joten aika nappivalintoja reissun vaatevarastoon. Piristyksekseen yksinkertainen look sai Onarin räväkän karva-clutchin ja lempparikorvikset, jotka samaten tuntuvat sopivan tyyliin kuin tyyliin. On myös kiva edustaa täällä maailmalla Suomi-muodissa, sillä melkein kaikki asussani hametta lukuunottamatta on suomalaista designia.

Translation: Greetings from New York! I think I might wanna stay here and not come back. :D

t-paita // t-shirt Arela

nahkahame // leather skirt & Other Stories*

kengät // shoes Terhi Pölkki

clutch // clutch Onar*

korvakorut // earrings Linda Toye*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Elisa Lepistö

Related posts

3/09/17

Sisustushuumassa: vihdoin uudet matot lattialla

17 38

Kaupallinen yhteistyö: Finarte

Olen joskus vuosia sitten edellistä kotia laittaessani todennut, että matto tekee kodin. Niin kauniit lattiat kuin nykyisessä asunnossani onkin, matto tuo sisustukseen sellaista pehmeyttä ja kodin tuntua. Siinä missä aiempaan kämppään ei tarvittu kuin yksi matto keskelle olohuonetta, tässä uudessa kodissa pohja on niin erilainen, että oikeastaan olen haaveillut täällä jopa kolmesta-neljästä matosta: olohuoneeseen, keittiöön, eteiskäytävään ja pieneen eteishalliin.

Kuten olen aiemminkin todennut, tämä asunnon kodiksi laittamisprojekti on edennyt varsin rauhalliseen tahtiin, sillä työkiireiltäni ja reissuiltani olen ehtinyt paneutua asiaan hitaanlaisesti. Ja sama tahti tulee todennäköisesti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta hiljaa hyvä tulee.

Se hyvä puoli on tällaisessa rennossa sisustusrytmissä, että kun asunnossa on ehtinyt jo asua hetken aikaa ja hiljalleen kuulostella ja katsella näitä nurkkia, hahmottuu ehkä paremmin, että millaiset ratkaisut voisivat toimia juuri tässä kodissa. Ennen muuttoa olin höyry päällä hankkimassa asuntoon sitä sun tätä sekä suunnittelemassa sisustusta pohjapiirroksen perusteella. Kun sitten viimein nökötin täällä huonekaluineni ja muuttolaatikoineni, huomasin, että moni ennakkosuunnitelma meni käytännössä ihan uusiksi. Feng shui ei vain tuntunutkaan olevan kohdallaan tai vaikka jokin oli näyttänyt paperilla ja ajatuksissa hyvältä, todellisuudessa se tuntuikin ahtaalta tai epäkäytännölliseltä. Niinpä annan sisustukselle tilaa rakentua omalla painollaan, ja se on tuntunut ihan hyvältä systeemiltä.

Nyt seuraavana to do -listallani ovat olleet ne matot ja taulujen laittaminen seinille sekä kaikkien epämääräisten pikku-kasojen hoitaminen pois nurkista pyörimästä. Välillä nämä blogihommat ja yhteistyöt ovat mainio syy laittaa vähän vauhtia asioihin, sillä tietenkin on kivempi esitellä täällä blogissa vähän valmiimpaa kotia. Vaikka onhan niitä aina sellaisiakin lukijoita, jotka peräänkuuluttavat niitä sotkuja ja kaaosta inhimillisyyden nimissä. Voin luvata, että niitä on, vaikka ne eivät blogiin tulisikaan ikuistetuiksi.

Mutta siis niin… Aloitin nyt tämän seuraavan sisustusvaiheen matoista, motivaattorinani suomalainen mattofirma Finarte. Itse asiassa yhteistyö Finarten kanssa nousi jotenkin sivuteitse keskusteluun jo kauan sitten asuessani vielä edellisessä kodissani. Tuolloin mattohommat olivat kuitenkin ihan hyvällä mallilla, joten mattohankinnat eivät tuntuneet ajankohtaiselta asialta. Viime keväänä, kun muutto uuteen kotiin alkoi lähestyä, muistin Finarten ja ne ihanat matot, ja huikkasin sinne suuntaan, että nyt mattobisnekset voisivat jälleen kiinnostaa. Siellä suunnalla näytettiin innolla vihreää valoa yhteistyölle, joten tässä sitä nyt ollaan. Ja luvassa on ihan käsittämättömän pitkästi jorinaa matoista eli hakekaahan vaikka kahvikupponen ennen luku-urakkaan ryhtymistä.

Vuonna 1985 perustetun Finarten ytimessä on perinteinen suomalainen kudontatekniikka sekä kotimainen design – ja yritys tekeekin yhteistyötä monien suomalaisten tunnettujen suunnittelijoiden kanssa kuten Paola Suhonen sekä supersuosituista kuoseistaan tunnetut Saana ja Olli. Yhtenä suunnittelijana toimii yhä myös räsymattopioneerinakin tunnettu Eija Rasinmäki, joka perusti Finarten aikanaan yhdessä miehensä Erkki Immosen kanssa.

Nykyisin Finartea luotsaa perheen tytär Larissa ja on pakko todeta, että on niin hienoa nähdä näitä onnistuneita sukupolvenvaihdoksia upeissa, perinteikkäissä suomalaisyrityksissä. Finarte ja esimerkiksi Hakola (jotka muuten jakavat Helsingin Telakkarannassa yhdessä showroomin ja myymälän) ovat mielettömällä tavalla ponkaisseet ihan uuteen nosteeseen, kun puikkoihin on siirtynyt seuraava sukupolvi, joka on uskaltanut rohkeasti uudistaa vanhoja brändejä ja tuoda niitä entistä rohkeammin nykyaikaan. Molemmissa on aidosti ainesta pohjoismaiseksi menestystarinaksi myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

Finarten matot siis suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan käsin Intiassa. Vastuulliset arvot ovat keskeisellä sijalla yrityksen filosofiassa ja Finartella on pitkä historia yhteistyöstä intialaisten käsityöläisten kanssa sekä läheiset suhteet paikallisiin työntekijöihin. Koko perhe nimittäin asui kolmen vuoden ajan Intiassa kouluttaen kädestä pitäen tehtailla oikeanlaista kudontatekniikkaa. Suomalaisyritys on siis todella tiiviisti mukana valvomassa tuotanto-olosuhteita sekä huolehtimassa työntekijöiden hyvinvoinnista.

Myös ekologisuus on yrityksen arvomaailmassa korkealla sijalla. Suurin osa Finarten matoista tehdään kierrätetyistä materiaaleista ja yrityksen perustaja Eija Rasinmäki onkin käyttänyt kierrätysmateriaaleja työssään jo 1970-luvulta lähtien. Jos nämä vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin Finarten nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotannosta ja yrityksen arvoista.

Mutta sitten niihin itse mattoihin! Olin jo etukäteen käynyt nettisivuilla tutkailemassa valikoimaa sekä showroomilla katselemassa ja hypistelemässä vaihtoehtoja ihan paikan päällä. Silti matto on yksi niistä hankinnoista, joita on vaikea kuvitella sille omalle paikalleen näkemättä sitä käytännössä. Niinpä sovimme Larissan kanssa ihan konkreettisen mattojen kotisovittelusession, mikä ilmeisesti on matto-ostoksilla aika tavallistakin. Eli pääsin mallailemaan joitakin vaihtoehtoja ihan täällä omilla lattioilla ja kyllä se vain on ihan eri asia nähdä se matto oikeasti siinä ympäristössä, mihin sitä on kaavaillut.

Eteiseen tuntui aivan itsestäänselvältä valinnalta tuo Saanan ja Ollin luonnonvärinen juuttimatto, samoin kuin tuohon pikkuruiseen eteisaulaani pyöreä samansävyinen matto. Nauratti jälkikäteen, kun uteliaisuuttani tutkin asuntoilmoituksen kuvista, millaiset mattoratkaisut edellisellä asukkaalla on täällä ollut, ja huomasin, että myös hänellä on ollut eteisessä melkein sama matto. Finartea sekin, mutta hieman eri kuosilla vain. No, ilmankos tykkäsinkin sen edellisen asukkaan sisustuksesta, kun meillä tuntuu olevan niin samanlainen maku. Tuo luonnonvärinen juutti sopii myös ihanasti yhteen eteisen Lundia-kalusteiden kanssa, joissa on samansävyistä puupintaa. Kyllä vain on kodikkaampi fiilis nyt heti asuntoon astuessa, kun vertaa matottomaan tilanteeseen vielä kuukausi-pari sitten.

Hauskaa muuten, että tein tuossa kesällä myös pienimuotoisen yhteistyön Saanan ja Ollin kanssa suoraan ja sain tuolloin valita muutaman tuotteen heidän mallistostaan uutta kotiani sulostuttamaan. Valitsin tuolloin Kievari-kuosia olevan päiväpeitteen sekä kaksi sisustustyynyä – ja noita molempia tuotteita myydään myös Finartessa. Nyt on sitten Saanan ja Ollin kauniita kuoseja niin eteisessä kuin makuusopessakin.

Kesäisen Marokon loman jälkeen olen ollut suorastaan pakkomielteinen marokkolaisista matoista, enkä nyt jälkikäteen ihan ymmärrä, miksi en ostanut reissullani olohuoneeseen mattoa suoraan sieltä. Jotenkin en vain ollut yhtään ostosfiiliksissä ja kaupankäynnin kulttuuri loputtominen tinkimisineen ja tyrkyttävine tyyleineen ei vain tuntunut siinä lomavireessä yhtään houkuttelevalta. Mutta nyt olen huomannut jälkikäteen surffailevani netissä jatkuvasti marokkolaisia mattoja tutkaillen.

Sattui niin sopivasti, että Finarten syksyn uutuuksiin kuuluu ihan uskomattoman kaunis marokkolaistyylinen pörrömatto nimeltä Suovilla, jota on saatavilla sekä valkoisena tummanvihrein yksityiskohdin että tummanvihreänä valkoisin yksityiskohdin parissa eri koossa. Kauniin maton on suunnitellut Marianne Huotari Studio Smoosta ja pääsin sovittelemaan sitä jo hieman ennakkoon, sillä virallisesti se on tulossa myyntiin vasta loppuvuodesta. Mattoa voi kuitenkin käydä ihastelemassa paikan päällä myös Habitaressa, missä se on ennakkomyynnissä jo 13.9. alkaen. Mattojen toimitukset tosin menevät arviolta vasta marraskuun alkupuolelle.

Olen haaveillut olohuoneen avaraan lattiatilaan jostakin värillisestä matosta, koska asuntoni on tällä hetkellä todellinen valkoinen valtakunta. Edelliseen kotiin hankituista kalusteistakin moni sattuu nimittäin olemaan valkoisia. Ja nyt kun myös lattia on raikkaan valkoinen, olisi kiva saada tänne hiukan väriä, vaikkapa sitten maton muodossa. Kuitenkin olen miettinyt, että raaskiiko ihanasti valoa tuovaa valkoista lautalattiaa peittää jollakin tummalla tai voimakkaalla värillä… Tai riiteleekö luonnonvalkoinen sävy puhtaanvalkoisen maalipinnan kanssa ikävästi?

Nyt kun pääsin kokeilemaan sekä vaaleaa että vihreää mattoa ihan käytännössä, kaikenlaiset epäilykset hälvenivät. Luonnonvalkoinen ei näyttänyt liian keltaiselta tai likaiselta valkoista lattiaa vasten eikä vihreä puolestaan liian tummalta. Enemmänkin tummasta matosta tuli sellainen tunne, että huone sai heti vähän luonnetta. Siitä huolimatta en nyt vielä tehnyt valintaani olohuoneen osalta, vaan jäin vielä pohdiskelemaan ja sulattelemaan asiaa. Kaunis vihreä matto olisi monella tapaa täydellinen, mutta mielessäni on pari pientä kysymysmerkkiä…

Rakastan vihreää väriä, mutta ryhdyin tummanvihreän maton myötä miettimään, tuleeko asunnosta sen kanssa jo vähän liiankin vihreä. Täällä on jo tällaisenaan aika paljon vihreitä yksityiskohtia, enkä pidä siitä, että kokonaisuus on liian harmoninen. Kaipaan kontrastia! Siksi ajattelin, että mietiskelen asiaa vielä hiukan. Toinen asia on se, että satuin hiljattain bongaamaan Pinterestistä marokkolaismaton, johon olen kehitellyt jonkinlaisen pakkomielteen sittemmin. Kyseinen vintagematto on luonnollisesti uniikkikappale ja jo myyty, mutta vieläkin ajatuksissani kummittelee haave jostakin samantyylisestä. Tuo vihreä kaunokainen on siis yksi hyvä vaihtoehto, mutta haluan vielä miettiä asiaa ja tutkailla vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä.

Keittiöön ajattelin aluksi jotakin kuvioitua ja leikkisää kuosia. Edellisen asukkaan kuviollinen keittiön matto näytti tosi kivalta, kun kävin katsomassa asuntoa aikanaan, joten kokeilin nyt sitten myös kuvioitua puuvillamattoa itsekin. Mutta tässä nähdään juuri se, kuinka hyvä idea on sovittaa mattoa tilaan ensin ennen päätöksen tekemistä, koska vaikka kuvioitu matto näyttikin kivalta, muutin täysin mieleni nähdessäni sen tässä tilassa. Jotenkin kaipasin nyt leikkisän sijaan keittiöön vähän aikuisempaa ja vakavampaa tunnelmaa. Niinpä lähdin ihan toisenlaiseen suuntaan ja sen sijaan kokeilin tilaan mustaa, eläväpintaista juuttimattoa ja tykästyin sen tuomaan tunnelmaan ihan todella.

Aikomuksenani on jossain vaiheessa maalata yksi keittiön seinistä toisenväriseksi ja uskon, että tuo tumma matto yhdessä ei-valkoisen seinän kanssa tuovat huoneeseen ihanan rauhallisen tunnelman. Lisäksi tumma matto on keittiössä huomattavasti armollisempi valinta, kun kokkaillessa ja syödessä kuitenkin aina jotain putoilee lattiallekin…

Koska noista yksivärisistä juuttimatoista ei valitettavasti tällä hetkellä ole saatavilla sellaista suurempaa kokoa, keksimme Larissan kanssa luovan ratkaisun ja laitoimme keittiöön kaksi samanlaista kapeampaa mattoa vieretysten. On muuten hullua huomata, miten pienet asiat voivat tehdä sisustuksen näkökulmasta valtavan suuren eron. Koko tila näytti kuin eri huoneelta riippuen siitä, oliko matto koko lattialla ja myös pöydän alla verrattuna siihen, että se olisi vain pöydän vierellä. Toinen hurjan paljon ilmeeseen vaikuttava tekijä oli se, miten päin nuo maton “raidat” kulkevat. Kokeilimme uteliaisuuttamme mattoja molemmin päin ja tuntui aivan itsestäänselvältä, että raitojen kuuluu mennä poikittain lattialankkuihin nähden.

Huomaatteko eron? Koko huone näyttää ihan erilaiselta eri matolla.

Tulipahan nyt papatettua pitkästi matoista, mutta toivottavasti joku muukin sai tästä jutusta ideoita ja inspistä omaan sisustukseensa ja matto-ostoksille. Pakko muuten vielä mainita erikseen, että yllätyin tosi myönteisesti siitä, miten miellyttävä ja pehmeä materiaali tuo juutti onkaan. Jostain syystä ajattelin aina, että se tuntuisi jalkojen alla mahdollisesti jotenkin karhealta, mutta se onkin ihanan miellyttävä ja pehmeä materiaali.

Jos onnistuit pääsemään jutussa tänne asti, niin onnitteluni! Mainittakoon tässä vielä, että Finarte halusi tarjota myös teille lukijoille pienen edun yhteistyön tiimoilta ja seuraavan viikon ajan (su 10.9.2017 asti) saatte Finarten verkkokaupasta 25% alennuksen. Alennuksen saa koodilla PUPULANDIA. Jos Finarten mattoja haluaa käydä tutkimassa ihan paikan päällä, niin niitä on esillä Telakkarannan showroom-putiikissa. Lisäksi Finarte on ensi viikonloppuna mukana Helsinki Design Weekin Design Marketissa, missä myynnissä on esimerkiksi edullisesti mallikappaleita, sekä Habitaressa osastolla 6k28.

Olisi tietysti myös hauska kuulla teidän mietteitänne näistä mattovalinnoistani!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/08/17

Syysinspiraatio: hidasta muotia Vestiariumin tyyliin

3 28

On aina kiinnostavaa kuulostella, millaisia uusia tulokkaita Suomi-muodin kentälle tupsahtelee ja kun jotakin tarpeeksi mielenkiintoista osuu vastaan, esittelen näitä löytöjäni mieluusti myös teille. Joku teistä saattaa muistaa suunnittelija Camilla Mikaman, joka muistetaan muun muassa hauskoista reikäkuvioiduista ja trikookuteista neulotuista mekoistaan. Nykyisin Camilla luotsaa yhdessä Tiina Tissarin kanssa Vestiarium-nimistä naistenvaatekonseptia, joka lähestyy pukeutumista hitaan muodin näkökulmasta.

Vestiariumin kantava idea on, että vaatekaapin jokainen vaate voisi olla sellainen ajaton helmi ja kaikki vaatteet voisivat sopia yhteen niin hyvin, että niitä ei tarvita kovin montaa. Kaikki merkin vaatteet tehdään Tallinnassa ateljeetyönä, mikä takaa paitsi korkean laadun, mahdollistaa myös kaiken ylimääräisen tuotannon minimoinnin, materiaalien maksimaalisen hyödyntämisen sekä tarvittaessa valmistuksen asiakkaan mitat huomioiden. Tämän brändin kohdalla tiedät oikeasti, kuka vaatteesi on valmistanut.

Bongasin Vestiariumin uuden syysmalliston, joka on juuri ilmestynyt, ja pidin kovasti näkemästäni. Vestiarium maustaa minimalistista tyyliään tuoreessa mallistossa pehmeillä ja hauskan muodokkailla neuleilla, jännittävillä leikkauksilla ja hillityn värisillä kuoseilla. Itse ihastuin malliston rauhalliseen värimaailmaan, jossa nähdään mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi tummaa vihreää sekä burgundinpunaista.

Malliston suunnittelussa on otettu huomioon erilaiset vartalotyypit, joten tästä kokoelmasta voi jokainen löytää jotakin. Keskeisin materiaali mallistossa on ohut, konepestävä 100% villakangas, jonka rinnalla on käytetty kontrastia ja elävyyttä antamassa nahkaa, samettia ja mohairia. Materiaaleista kiinnostuneille mainittakoon myös, että suurin osa kokoleman materiaaleista on eurooppalaisia luonnonkuituja.

Vestiarium myy kokoelmaansa omassa verkkokaupassaan, mutta merkillä on myös oma liike Helsingissä Galleria Esplanadissa sekä lukuisia jälleenmyyjiä ympäri Suomea sekä muutama vähän kauempanakin maailmalla. Onko merkki teille entuudestaan tuttu ja mitäs pidätte mallistosta?

Translation: Vestiarium is an ethical and sustainable Finnish fashion brand that wants to create “slow fashion for speedy women”. Their idea is to create beautiful quality clothes that fit together so well that you will need fewer items for your perfect wardrobe. These pictures show their view on the autumn and winter 2017. What do you think?

Photos: Vestiarium

Related posts

8/08/17

Se ihana kukkamekko

5 31

Kukkamekot kuuluvat kesään yhtä olennaisesti kuin mansikat, paljaat varpaat ja tötteröjäätelö. Olen saanut valtavasti kyselyitä siitä ihanasta kukkamekosta, joka on vilahtanut blogin puolella viimeisen viikon aikana pariinkin otteeseen. Enkä kyllä ihmettele, mekko on kerrassaan hurmaava. Harmillisesti ihan samanlaista voi olla tässä vaiheessa vaikea löytää, sillä kolttuni on jo useamman vuoden takaa. Ostin nimittäin omani jo vuonna 2014.

Kotimaisen Ainokainen-merkin kukkamekko on tehty vintage-kankaasta ja ihastuin sen kauniiseen malliin ja kuosiin aikanaan ensisilmäyksellä. Ehdin jossain vaiheessa jo miettiä, että tuliko sittenkin tehtyä hutiostos, koska en jotenkin koskaan osannut käyttää mekkoani ennen tätä kesää. Minulle käy aika useinkin niin, että ostan jotakin, mistä pidän, mutta saattaa ottaa aikansa, ennen kuin vaate löytää tiensä ylleni. Tämäkin mekko ehti käydä päällä näiden reilun kolmen vuoden aikana vain kerran, kunnes yhtäkkiä tänä kesänä siitä tuli supersuosikki. Joidenkin vaatteiden kanssa pitää vain odotella sitä oikeaa hetkeä. Tästä syystä olen hiukan huono luopumaan mistään löydöistäni, vaikka niille ei ihan heti tuntuisikaan löytyvän käyttöä.

Tämän kesän suosikkilöytö puolestaan ovat olleet nuo Terhi Pölkin röyhelöiset sandaalit, jotka odottelivat myös kaapissa muutaman kuukauden ennen pääsyään aktiivikäyttöön. Veikeät kengät ovat ehtineet herättää lukuisia ihastuksen huokauksia kanssaihmisissä ja eräs miespuolinen tuttavani kommentoi ilahtuneena, että näyttää siltä kuin varpaillani olisi hame päällä. :D

Vaikka tuota ihanaa kukkamekkoa ei enää ole saatavilla, niin voin kertoa iloksenne, että nämä röyhelökengät puolestaan ovat nyt kesäalessa. Jos siis oikein ihastuttaa, niin kannattaa kurkata verkkokaupasta. Minulla on yleensä Terhi Pölkin kengissä ollut käytössä koko 37 (kokoni on 36,5), mutta näistä otin koon 36.

kukkamekko // dress Ainokainen

sandaalit // sandals Terhi Pölkki

aurinkolasit // sunglasses Lindex

laukku // bag Topshop (Zalando)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Arttu Mustonen

Related posts