5/01/18

Ajatuksia viikon varrelta ja ihana mekko

19 29

Toivottavasti teillä kaikilla on uusi vuosi lähtenyt mukavasti käyntiin! Minulla se on rehellisesti sanottuna alkanut aika tahmeasti ja hieman samoissa tunnelmissa päättyi tuo edellinenkin. Minulla on ollut tässä vuoden viimeisinä ja ensimmäisinä päivinä aikamoisia vaikeuksia löytää motivaatiota tehdä juuri mitään muuta kuin tuijottaa tv-sarjoja sipsipussi kainalossa. Koska juuri nyt ajatuksia tuntuu olevan vaikea koota kokonaiseksi postaukseksi asti, voisi olla hyvä hetki viikon sekalaisille mietteille.

♥ Piipahdin viime viikolla Pariisissa pienen miniloman verran ja tuolta reissun varrelta ovat nämä postauksen kuvatkin. Teki todella hyvää päästä rakkausmurheiden keskellä vähän uusiin maisemiin ja saada muuta ajateltavaa. Pariisi oli pääpiirteittäin ihan yhtä harmaa ja sateinen kuin Helsinkikin, mutta silti siinä kaupungissa on vain jotain sellaista charmia, että sateellakin kaikki näyttää jotenkin vähän kauniimmalta. Ehkä se on se arkkitehtuuri…

♥ Löysin joululomalla vanhempieni luona käydessäni uuden kiinnostavan tv-sarjan. Tai ei se varsinaisesti mikään uusi ole, sillä ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi jo vuonna 2014, mutta itse bongasin sen vasta nyt. Ovelasti nimetty Transparent kertoo perheestä, jonka isä tulee 70 ikävuoden kynnyksellä ulos kaapista ja paljastaa perhelleen olevansa transsukupuolinen ja tuntevansa itsensä todellisuudessa naiseksi. Siinä on kolmekymppisellä lapsikatraalla sulattelemista ja yhden salaisuuden tullessa julki muutkin rohkaistuvat paljastamaan omiaan sekä kyseenalaistamaan omia tapojaan elää ja olla. Sarja on ihan supermielenkiintoinen ja jäin siihen heti kättelyssä niin koukkuun, että katselin parissa viikossa kaikki neljä julkaistua tuotantokautta. Transparent on Suomessa katsottavissa ainakin Viaplayn kautta. Vahva suositus!

♥ Minun on myönnettävä, että olen kovasta tsemppauksestani huolimatta onnistunut tappamaan pari uusista viherkasveistani. Toista kastelin liian vähän ja toista liikaa – tyypillistä. On silti pakko sanoa, että hitsi vie, tämä Suomen talvi on haastavaa aikaa joidenkin kasvien osalta. Vaikka kukkaset olisivat kämpän valoisimmalla ikkunalla, silti voi olla, että valoa ei näy viikkokausiin juuri lainkaan. Kasvivalot tietysti auttaisivat asiaan, mutta en ole toistaiseksi ollut valmis pistämään kukkien takia koko sisustusta sentään uusiksi. Mutta jos siellä on viherkasvitietäjiä, niin osaatteko neuvoa, mikä mahtaa olla vikana, kun koriste-ananaksen (ananas corona) ja käpypalmun lehdet vain kellastuvat? Kastelenko liikaa tai liian vähän? Vai onko valoa vain yksinkertaisesti liian vähän? Jos joku tietäjä osuu linjoille, niin neuvot olisivat tarpeen!

♥ Hävettää tunnustaa, mutta käytin viime vuonna museokorttiani ihan todella vähän. No tulipahan tuettua silti suomalaisia museoita sen vuosimaksun verran, vaikka kortti jäikin vähälle käytölle. Tämän vuoden tavoitteeksi otan löytää kiireenkin keskellä aikaa piipahtaa näyttelyissä – se on aina sen käytetyn ajan arvoista. Parastahan tuossa museokortissa on juuri se, ettei tarvitse mennä kerrallaan näyttelyyn tuntikausiksi pönöttämään, vaan voi oikeasti käväistä sisällä vaikkapa vain 15 minuutin verran ja palata takaisin myöhemmin. Ihan mahtava keksintö, mutta nyt pitää tänä vuonna skarpata ja etsiä kalenterista enemmän hetkiä näille kulttuurielämyksille.

♥ Yhtälailla tajusin tuossa vuoden tullessa päätökseensä, että olen viime vuonna käynyt konserteissa ja keikoilla ihan ennätysvähän. Siihenkin voisi tulla tänä vuonna muutos. Mitä ihmettä sitten olen oikein touhunnut koko vuoden? Tehnyt töitä, kai. Ja reissannut.

♥ Olisikohan paha, jos jättäisi joulutähden ikkunaan vielä loppiaisen jälkeenkin, kun siitä tulee niin kaunis valo? Toisaalta sitten noista kukkivista joulutähdistä olisin jo valmis luopumaan, mutta ne vain kukkivat kukkimistaan. Ehkä tarjoan jossain FB-ryhmässä, että joku voi tulla hakemaan rakastavaan kotiin, jos haluaa nauttia joulufiiliksestä ympäri vuoden. :D

♥ Vaikka tuossa vuoden lopulla tuli vietettyä joulua käytyä pikaisesti siellä Pariisissakin, en silti koe päässeeni vielä oikeasti siihen lomamoodiin, jota olen kaivannut. Onneksi tähän asiaan tulee ensi viikolla muutos, sillä karkaan vähän kauemmas reissuun vajaaksi pariksi viikoksi. Kerron reissusta lähipäivinä lisää ja odotan sitä kyllä todella innolla. Tuntuu, että pieni maisemanvaihdos on tässä talven keskellä ja omassa mielentilassa ihan täsmälleen sitä, mitä tarvitsen.

♥ Näissä kuvissa näkyvä mekko on suomalaisen Hálo-merkin, josta kirjoittelinkin joskus aiemmin jo juttua täällä blogin puolella. Lapin luonnosta inspiraationsa ammentava merkki panostaa laatuun sekä kestävään kehitykseen ja on ollut tosi suuri ilo seurata tuoreen brändin hienoa nousujohteista taivalta tuolta viime kevään lanseerauksesta tähän päivään. Muutama Hálon mekko nähtiin tuossa taannoin linnanjuhlissakin. Sain itse tämän kauniin vaaleansinisen Kajo-mekon Hálolta joululahjaksi ja piti heti päästä ulkoiluttamaan sitä Pariisin kaduilla. :)

♥ Kiinnostuneille muuten tiedoksi, että Hálolla on nyt vielä tammikuun loppuun asti pop up -putiikki Helsingissä Galleria Esplanadin toisessa kerroksessa, mikäli haluat päästä sovittelemaan ja hypistelemään vaatteita ihan livenä. Putiikki on hieman piilossa siellä käytävällä, joka jää Aleksanterinkadun puolelle suunnilleen Nilson-liikkeen yläpuolelle. Muut Hálon jälleenmyyjät löytyvät nettisivujen kautta, mutta pop up -putiikissa on siis esillä koko mallisto.

Koska tuntuu, että kaiken tämän oman henkisen mylleryksen keskellä on vaikea löytää mitään järkevää sanottavaa täällä blogissakaan, annan taas vaihteeksi puheenvuoron teille muille. Millaisissa tunnelmissa teidän muiden vuosi on lähtenyt käyntiin? Mitä kuuluu tähän vuoden ensimmäiseen viikkoon?

takki // coat Acne Studios

mekko // dress Hálo*

kengät // shoes A Pair

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

11/12/17

Suloista suunnittelua Suomesta: Riski Studio AW17

12 25

Tuntuu, että välillä saa ihan itseäkin muistutella monista pienemmistä suomalaismerkeistä, kun ne eivät niin automaattisesti tule joka paikassa vastaan. Yksi kivoimpia pieniä suomalaisbrändejä on Liisa Riskin Riski-nimeä kantava vaatemerkki, jota esittelin täällä blogin puolella ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tuolloin mallisto vielä kulki Liisan koko nimellä, mutta sittemmin on etunimi pudonnut matkasta pois ja brändin nimi on pelkistynyt ytimekkäästi Riskiksi.

Liisan skandinaavisen pelkistetyt ja laadukkaat mutta silti veikeän tyttömäiset vaatteet iskevät kivalla tavalla ainakin omaan makuuni, ja tuli mieleen, että teitäkin voisi muistutella tämän kivan suomalaismerkin olemassaolosta. :) Tämän syksyn mallistossa nähdään hempeitä vaaleanpunaisen sävyjä, leikkisää camouflage-kuosia, ihanat samettiset lappuhaalarit, yksinkertaisia college-paitoja, samettipuseroita sekä kauniita perusmekkoja.

Nuo hauskat collegepaidat on muuten tehty muistoksi Liisan vuosi sitten pois nukkuneelle Napoleon-kissalle ja Kontulan Monnit on siis kuvitteellinen kissojen jalkapallojoukkue. Jos eläimet ovat lähellä sydäntä, niin tiedoksi, että Kontulan Monnit -tuotteiden hinnasta menee 10% löytöeläinten hyväksi.

Liisalla oli aiemmin ihana pieni puoti Helsingin Vallilassa, mutta tänä syksynä hän avasi uuden liikkeen Punavuoreen Merimiehenkadulle. En ole vielä päässyt itse käymään uudessa liikkeessä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin pieni vaaleanpunainen putiikki on todennäköisesti täynnä kaikenlaista ihanaa. Oman putiikin ja verkkokaupan lisäksi Riskin mallistoa myydään Turussa, Tampereella ja Lahdessa sekä täällä Helsingissä myös TRE-konseptiliikkeessä sekä netissä Weecos-verkkokaupassa. Jälleenmyyjien tarkemmat tiedot löydät Riskin nettisivuilta.

Photos: Riski Studio AW17

Related posts

3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 24

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

24/11/17

Rauhallisesti riiteleviä värejä

4 33

(Juttu sisältää mainoslinkin ja alekoodin)

Tämä viikko mennään nyt tuosta surkeasta säästä huolimatta aika muotipainotteisella linjalla ja tänäänkin on luvassa tyylijuttuja. Tämän tyylin ehdin nimittäin ikuistaa ennen kuin keli oli noin kamala. Sää on hyvin pitkälti varustelukysymys, se on totta. En silti ihan vielä ole valmis yhtymään erään Instagram-seuraajani näkemykseen, kun hän eilen julisti, että tuolla ulkonahan on mitä mainioin ulkoilukeli, kun vain pukeutuu oikein. Juu, kyllä siellä tarkenee ja pärjää, kun on sopiva varustus, mutta ei tätä nyt hyvällä tahdollakaan voi miksikään unelmasääksi kutsua. Mutta hei, makunsa kullakin. :D

Omaan tämän hetken must-varustukseeni kuuluvat pipo, lämpimät kengät, riittävän paksu takki sekä villavuorilliset nahkahansikkaat – ja sateenvarjo. Kuvauspäivänä viimeksi mainittua ei onneksi tarvittu.

On muuten hassua, miten omaan päähän ovat iskostuneet tietyt pukeutumissäännöt etenkin värien osalta. Että tiettyjä värejä ei nyt vain sovi yhdistää samaan asuun. Jos kengät ovat mustat, niin ei silloin ruskeaa laukkua, jne. Olen itsekin aika orjallisesti noudattanut näitä neuvoja ja on niissä joissakin jotain perää myös, mutta loppujen lopuksi joillakin hitsin värisäännöillä ei ole mitään valtakunnan merkitystä. Jos itse tykkää, niin antaa mennä vain.

Koen, että minulla on aika hyvä värisilmä, joten uskallan välillä vähän kokeilla uusia juttuja ja leikitelläkin eri yhdistelmillä. Tietenkin värit ovat viime kädessä aina makuasioita, joten kukin tehköön kuten itse tykkää. Mutta tosiaan, tällä kertaa yhdistin nyt ihan surutta kahta eri ruskeaa sekä vielä ruskean laukun mustiin kenkiin. Silti minusta kokonaisuus ei riitele väriensä puolesta yhtään. Kaikki sävyt olivat tuollaisia aika maanläheisiä ja kun kaikki oli harkiten vähän eri väriä, tuli asusta kokonaisuutena yllättävän harmoninen. Muutenkin vähän kyseenalaistan sitä ajatusta, että kaiken pitäisi matchata täydellisesti yhteen. Jos minulta kysytään, niin ei tarvitse.

Kerroin taannoin olevani ihan toivoton vilukissa, joten hurraan aina mielessäni, kun bongaan esimerkiksi oikeasti lämpimät ja laadukkaat mutta silti tyylikkään näköiset talvikengät, joissa on kunnolliset pitävät pohjat. Sellaiset massiiviset möhkäleet eivät näin arkityylissä ja vaihtelevissa keleissä kiinnosta, mutta jotkut sirot ja nätit kylläkin.

Sain valita Terhi Pölkin syysmallistosta parin kenkiä omakseni ja sieltä löytyi juuri tällaiset kriteereihini sopivat talvijalkineet, joissa on mukavan pitävä raakakumipohja. Nämä ratsastuskengän malliset nilkkurit ovat kauniin klassiset ja sirot, mutta pinnan alle on piilotettu merinovillavuori! Ei arvaisi päältä katsottuna, että näiden minimalististen kenkien uumenissa on lämmittävä karvavuori. Olen käyttänyt uusia lämpimiä kenkiäni vähän jo ehkä liiankin innoissani, sillä muutamana päivänä varpailla on ollut peräti vähän hiki. Samaa kenkämallia on kyllä olemassa myös karvattomana versiona, mutta minä uskon vakaasti, että niitä pakkasiakin on vielä tulossa.

On pakko myös hehkuttaa vähän noita MOIMOI Accessoriesin laukkuja, joita laadukkaampia saa Suomen maasta hakea. Olen myös tämän laukun saanut blogin kautta, mutta MOIMOIn laukkujen hinta-laatu-suhde on ihan uskomaton. Näissä on vähän sama tuntuma kuin kotimaisen Väskan laukuissa. Molempien laukut valmistetaan Espanjassa ja nahka on ihan uskomattoman korkealaatuista, paksua ja jämäkkää – juuri sen tuntuista, että laukku kestää käytössä ikuisesti. Ja hinta on siihen nähden todella edullinen, jos miettii, mitä monista ei-niin-laadukkaistakin merkkilaukuista saa pulittaa. Pointsit myös siitä, että nykyään noita MOIMOIn laukkuja myydään Stockalla  eli sinne vain hypistelemään.

Terhi Pölkki halusi ilahduttaa teitä lukijoitakin pienellä edulla eli alekoodilla PUPULANDIA saa kuun loppuun eli 30.11.2017 asti -15% Terhi Pölkin omassa verkkokaupassa kaikista normaalihintaisista tuotteista.

takki // coat The Lab*

pooloneule // turtle neck sweater J. Crew

farkut // jeans Monki*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

laukku // bag MOIMOI Accessories*

pipo // beanie KN Collection*

sormus // ring Marimekko

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts