3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 39

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

1/12/17

Joulu piileskelee kukkaruukussa

9 48

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Kauniisti kotimainen

Kohta se koittaa: ensimmäinen joulu ihan omassa kodissa! On hassua, miten kaikki tututkin jutut tuntuvat täällä ikiomassa kodissa niin erilaisilta… Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä (!) ja jotenkin se joulu hiipii jo ajatuksiin, vaikka ulkona ei vielä yhtään jouluisalta näytäkään. En myöskään vietä itse jouluaattoa täällä Helsingissä, mutta on silti jollain tapaa kivaa vähän miettiä, että millä tavalla joulu voisi näkyä täällä omassa pikkukodissani.

En ole koskaan ollut mikään suunnattoman intohimoinen jouluttaja, mutta tuntuu, että nyt tämä oma kotikolo on herättänyt meikäläisessäkin kytemään jonkinlaisen jouluhengen siemenen ihan uudella tavalla. Myönnän, että mielessäni käväisi jopa joulukuusi, mutta ehkä tänne viidakkoon ei ihan joulukuusi sentään sovi… Jollain tapaa olisi silti kivaa antaa joulun olla läsnä myös täällä kotona. Ehkä jotkut pienet jouluvalot tai tähti ikkunassa voisivat olla sopivan maltillinen tapa tunnelmoida joulun hengessä.

Juuri eilen täällä tarinoin kukkasista ja nyt jatkan samoilla linjoilla, sillä yksi aika helppo ja kiva tapa tuoda joulua kotiin ovat joulukukat. En tiedä, onko se tämä uudelleen vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen herännyt rakkaus punaista väriä kohtaan vai mikä, mutta ensimmäistä kertaa koskaan hankin tänä vuonna punaisen joulutähden. Olen aina mieltänyt sen vähän sellaiseksi mummojen jutuksi, mutta nyt kun se nököttää tuossa keittiön pöydällä, niin itse asiassa se on tällaisen ei-mummo-henkisen sisustuksen keskellä tosi kaunis ja juuri sopivasti jouluisa. :) Ei siihen ripaukseen joulufiilistä välttämättä niin paljoa tarvita.

Jos joulunpunainen tuntuu omaan kotiin liian, noh, punaiselta, niin joulutähteä saa myös valkoisena ja monessa muussa värissä. Löysin itse tänä vuonna ihan mielettömän kauniin värisiä, vähän vaihtoehtoisempia joulukukkia, kun onnistuin bongaamaan esimerkiksi tuollaisen persikkaisen sävyisen joulutähden. Perinteisten hyasinttien ja punaisten joulutähtien ohella joulukukat voivat siis näyttää joltain ihan muultakin. Myös klassisena joulukukkana tunnettu ritarinkukka eli amaryllis voi olla jotakin muuta kuin valkoinen tai punainen – itse löysin aivan mielettömän kauniin, tuollaisen vähän liukuvärjätyn näköisen vaaleanpunaisen ruukkuamarylliksen.

Yksi ihana, vähän vähemmälle huomiolle joulukukkien joukossa jäänyt kaunokainen on myös atsalea, joka on pensasmaisen muotonsa ja runsaan kukkaloistonsa ansiosta yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani. Atsaleaa, samoin kuin monia muitakin joulukukkia, on usein saatavilla monessa värissä – tyypillisimpiä niistä taitavat olla vaaleanpunainen ja valkoinen. Tänä vuonna ostin tuollaisen vaaleanpunaisen atsalean, mutta löysin myös tuollaisen todella kauniin kaksivärisen, hiukan lämpimämmän roosan sävyisen atsalean.

Perinteisiksi jouluväreiksi mielletään yleensä nimenomaan punainen, valkoinen ja vihreä, mutta miksipä joulua ei voisi juhlia ihan muunlaisissakin väreissä. Kyllä näillä ei-niin-perinteisilläkin joulukukilla saa tunnelmaa kotiin loihdittua – etenkin kun tuo ympärille muita jouluisia elementtejä kuten kynttilöitä ja havupuiden oksia.

Oletteko muuten hoksanneet, että suurin osa Suomessa myytävistä joulukukista on kotimaista lähituotantoa? Esimerkiksi kaikki nämä minun postaukseni kukkaset ovat Onnelan puutarhalta Vihdistä. Kotimaisen kukan ostamisessa on montakin plussaa: laatu on taattu ja kukat säilyvät kestävämpinä lyhyiden kuljetusmatkojen ansiosta ja jokaisen kukan alkuperä on tiedossa – kukkaset voi helposti jäljittää puutarhalle asti, joten on myös tiedossa, millaisissa oloissa niitä kasvatetaan.

Yksi iso etu kotimaisen kukkatuotannon tukemisessa onkin juuri tuo vastuullisuusnäkökulma: työntekijöistä pidetään hyvää huolta ja kotimaisen kukan ostamalla tulee myös tukeneeksi suomalaista yrittäjää. Kotimaiset kukkatarhat ovat muuten yksi suurimmista maahanmuuttajien ja nuorten työllistäjistä Suomessa. Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin lisätietoa niistä löytyy Kauniisti kotimaisen nettisivuilta.

Kotimaiset joulukukat myydään yleensä ruukkukasveina, ja tällöin niistä on iloakin pidempään. Kannattaa muuten kurkata Kauniisti kotimaisen sivuilta hoito-ohjeita joulukukille. Moni esimerkiksi kastelee hyasintteja ja amaryllista ihan liikaa, jolloin varsi lähinnä vain venähtää pitkäksi. Jos kukka kuitenkin on ehtinyt jo venähtää, niin hätä ei ole tämän näköinen, sillä molemmat toimivat mainiosti myös leikkokukkana. Eli liian pitkäksi intoutuneen varren voi huoletta pätkäistä ja laittaa maljakkoon.

Myös joulutähteä voi käyttää leikkokukkana, vaikka se ei niin tavallista olekaan: leikkaa vain oksat pois ja kasta leikkauspinta sitten nopeasti kuumaan veteen. Lämmin vesi sulkee leikkauspintaan avautuvat nesteputket ja lopettaa valkoisen vuodon. Tällä saa myös joulukukkatyyliin vähän vaihtelua, jos haluaa kokeilla. :)

Olisi hauska kuulla, mikä näistä omista joulukukistani on teidän suosikkinne? Entä mitäs tuumitte näistä ihan toisenlaisista väreistä joulukukissa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/11/17

Knippu – uudenlainen tapa ostaa leikkokukkia

17 40

Olen käynyt uskollisesti samassa kukkakaupassa jo vuodesta 2011, kun muutin Helsingin Etu-Töölöön. Tässä ajassa kukkapuodin omistajastakin on tullut jo astetta läheisempi tuttu, kun kuuden vuoden verran olemme nähneet lähes viikoittain. Saattaa kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta myönnän miettineeni viimekeväisen muuton kynnyksellä, että vaikka tuleva koti oli kuinka ihana, harmitti hiukan sen luottoputiikin jääminen entisille kotinurkille. Siitä lähtien olen yrittänyt houkutella Florannan Hanna Kurttia perustamaan sivupisteen Kallioon.

Onneksi minulla on edelleen sen verran usein asiaa Töölön suunnalle, että pääsen helposti piipahtamaan myös luottokukkakaupassa kerran tai pari kuussa. Toisaalta nykyään minulla on parikin kulkuyhteyttä (raitiovaunulinjat 1 ja 8), joilla pääsen käytännössä ovelta ovelle, joten ei ole niin vaivalloista lähteä käymään putiikissa erikseenkään tai koukata sen kautta muita asioita hoidellessani. Voisihan sitä tietysti näissä Kallion paikallisissakin asioida, mutta on niin paljon mukavampaa tukea tuttua yrittäjää, jonka palvelun on erinomaiseksi todennut.

Käväisin viime viikon lopulla taas Florannassa ja omistaja Hanna on muutamaan otteeseen maininnut, että hänellä on ollut suunnitteilla toisen kukka-alan yrittäjän kanssa ihan uudenlainen konsepti kukkien ostoon. Ja nyt tuo idea on pyörähtänyt vähitellen suunnitelmista toteutukseen ja on mukana esimerkiksi viikonloppuna järjestettävissä Ornamon joulumyyjäisissä, joten haluan teillekin tästä hauskasta ja innovatiivisesta ideasta vinkata.

Olemme monet kerrat jutelleet Hannan kanssa siitä, että on niin mukavaa, kun kukkia ostavat nykyään myös nuoret ihmiset, kun leikkokukat olivat pitkään ehkä enemmän sellainen vähän varttuneempien aikuisten juttu. Olen itsekin yrittänyt omalla esimerkilläni innostaa ihmisiä astumaan rohkeasti kukkakauppoihin. Kaunis kimppu ikkunalaudalla on ihana kodin piristys ja leikkokukista kykenee pitämään huolen sellainenkin, jolle viherpeukaloa ei ole geeneissä suotu.

Harva nuori  tai muuten vain pienellä budjetilla liikenteessä oleva kuluttaja on kuitenkaan valmis laittamaan kukkasiin ihan kamalan paljon rahaa. Kukat ovat kuitenkin sellaista pientä arjen hemmottelua ja luksusta, josta on helppo tinkiä, kun talous on tiukilla. Vaikka tuen itsekin aina mieluiten alan erikoisliikkeitä ja pieniä putiikkeja, on silti mukavaa, että tarjolla on nykyään myös edullisia ja helppoja (sekä kaikkina viikonpäivinä ja pidemmillä aukioloajoilla avoinna olevia) vaihtoehtoja kukkaostoksille, kun ruokakaupasta voi napata spontaanisti pikkukimpun matkaan.

Olemme puhuneet asiasta Hannankin kanssa useaan otteeseen ja todenneet, että ihan kaikki kukkien menekki on hyvästä, eikä sillä loppujen lopuksi olen niin väliä, mistä kukkansa ostaa, sillä kun kukkasista tulee tapa, tulee todennäköisesti asioineeksi useammin myös niissä pienissä kukkapuodeissa. Sitä kautta tämä leikkokukka- ja viherkasvitrendi hyödyttää kaikkia alan toimijoita.

Samanaikaisesti kukkatrendeissä jylläävät entistä luonnollisemmat ja boheemimmat tuulet – kimput saavat näyttää siltä kuin ne olisi koottu itse niityltä poimituista kukista, eikä moni edes halua tällä hetkellä sellaisia liian napakasti ja huolitellusti sidottuja kimppuja. Floristien ammattitaidolle ja sidonnalle on luonnollisesti kysyntää edelleen varsinkin elämän erityisissä hetkissä kuten häissä, ristiäisissä, hautajaisissa ja muissa merkkipäivissä, mutta varsin moni kaipaa arjessa maljakkoonsa jotakin vähän rennompaa.

Kukat saavat siis nykyään rönsyillä ja niiden halutaankin näyttävän maljakossa luonnollisilta. Olen kuullut, että jotkut jopa kotona purkavat floristin vaivalla sitomat kimput ja asettelevat ne maljakoihin ihan itse, koska eivät kehtaa kaupassa sanoa, että haluavat toisenlaista tai yksinkertaisesti vain haluavat itse toteuttaa visuaalista inspiraatiotaan. Ja kaiken tämän pohjalta Hanna sekä hänen kumppaninaan projektissa toimiva Marianne Nordström ovat ideoineet uuden Knippu-konseptin, jonka ajatuksena on myydä kukkakauppojen laadukasta leikkokukkaa nippuina kukkarolle ystävälliseen hintaan.

Intohimoisena kukkaihmisenä olen itse tosi innoissani tästä Knipun ideasta – juuri jotain tällaista kukka-alalle on tarvittukin! Jotakin mikä vähän ravistelee perinteistä bisnesmallia ja tuo kukkakauppaa lähemmäs kuluttajien tarpeita. Yksinkertaisuudessan Knipun idea on siis se, että kun kukkakimpun hinnasta poistuu floristin tekemään sidonta- ja astettelutyöhön kuluva aika, kimppu voidaan myydä edullisemmin myös kukkakaupassa.

Valmiiksi sidottujen kimppujen sijaan Knippu tarjoaakin erilaisia edullisia nippuja kukkia, joista jokainen voi sitten itse kotona viritellä omannäköisensä asetelman tai jakaa kukkaset esimerkiksi useampaan vaasiin oman makunsa mukaan. Voipa Knipun kukkasista yhtä hyvin vaikkapa sitoa seppeleen tai tehdä mitä vain muutakin. Ja mikä parasta, tämän konseptin avulla voidaan myös mahtavasti vähentää pikkuputiikkien ja puutarhojen kukkahävikkiä.

Uutuuskonsepti on nyt mukana tänä viikonloppuna Ornamon joulumyyjäisissä Kaapelitehtaalla ja tällä hetkellä Knippu toimii pop up -tyyliin esimerkiksi tapahtumissa. Knipun Facebook-ryhmästä voi tsekkailla, missä se seuraavaksi on mukana. Konseptin takana häärivän kaksikon suunnitelmissa ja haaveissa on kuitenkin tehdä tästä isompi juttu.

Hanna kertoi minulle, että tavoitteena on tehdä Knipusta koko Suomen kattava konsepti, joka voisi rantautua kukkakauppojen lisäksi myös muihin pikkuputiikkeihin, vaateliikkeisiin, ruokakauppoihin tai vaikka mihin, mistä ihmiset nyt voisivat kukkasia spontaanisti ostaa. Haaveissa on myös, että itse nippumyynnin lisäksi tulossa olisi myös Knippu-kukkabaareja, joista kukkia voisi irtokarkkien tapaan poimia yksitellen edulliseen hintaan ja koota ihan alusta alkaen oman nippunsa sillä tavoin.

Ai että, olisi unelmien täyttymys, jos vaikkapa tuossa lähi-Alepassa myytäisiinkin Knippuja niiden iänikuisten vähän näivettyneiden ruusukimppujen ja esteettisesti jonnekin 90-luvun tienoille jämähtäneiden gerbera-sekakimppujen sijaan. Ostaisin kukkia varmaan jokaisella kauppareissullani, takaan sen. Pidetään siis peukkuja, että Knippu ottaa tuulta alleen ja tästä ideasta tulee menestys! Miltäs tämä idea teistä vaikuttaa? Oletteko yhtä vakuuttuneita tämän loistavuudesta kuin minäkin? :D

Kaikki tässä postauksessa näkyvät leikkokukat ja irto-oksat ovat Knippu-kukkanipuista ja kimput puolestaan niistä itse koottuja. Oli ihanaa päästä leikkimään oman elämänsä floristia ja käyttämään omaa luovuutta kukkia asetellessa ja kimppuja maljakoihin kootessa. Erityisesti tykkään tuosta erilaisia havuja villisti rönsyilevästä maljakosta. <3

PS. Valokuvaaminen täällä säkkipimeässä on viime päivinä ollut lähes mahdotonta, mutta onneksi on niin loistava kamera ja objektiivi, että jopa tässä masentavassa pimeydessä olen onnistunut saamaan ihan siedettäviä otoksia luonnonvalon turvin, kuten nämä tässä postauksessa. Mutta ei ole kyllä tätä duunia tehty helpoksi näissä Suomen talviolosuhteissa, pakko sanoa!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/11/17

Sisustussunnuntai: keittiön maalausprojekti on valmis!

16 78

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Tikkurila

Nyt se on valmis, keittiön maalausprojekti nimittäin! Moni on siellä jo malttamattomana kysellyt maalausurakan etenemisestä ja että josko sitä lopputulosta jo pian pääsisi kurkistamaan – ja nyt viimein pääsee! Lopulliseksi sävyksi valitsin siis teidän kannustamananne tuon harmaanvihreän Serpentiini-sävyn ja olen ihan suunnattoman tyytyväinen värivalintaan ja lopputulokseen! Tästä tuli ihan tismalleen sellainen kuin olin ajatellutkin tai ehkä jopa vielä parempi. :)

Olen tosi tykästynyt näihin kotini uusiin sävyihin. Värimaailma on nyt keittiössä valkoisten pintojen, mustien eläväpintaisten mattojen, vaalean puun ja vihreän eri sävyjen harmoniana ihanan rauhallinen. On kummaa, miten pieni ripaus väriä tuo heti kotiin sellaista lämpöä ja pehmeyttä. Jos siis haluaa pienellä vaivalla vähän uudistaa kodin ilmettä, niin esimerkiksi juuri yhden seinän maalaaminen toisen väriseksi on aika helppo kikka piristää sisustusta. Jos kaipaat väri-inspiraatiota maalaushommiin, niin kurkkaahan tuolta edellisestä postauksesta Tikkurilan Color Now 2018 -sävyt, joiden joukosta tämä Serpentiinikin löytyi. Kannattaa myös tilata ilmaiseksi Tikkurilan oma todella laadukas sisustuslehti, joka on maalaus- ja väri-inspiraation lisäksi täynnä superkauniita sisustuskuvia ja -ideoita.

Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut hajuakaan, mihin olin ryhtymässä, kun suunnittelin tätä maalausprojektia. En ole koskaan ennen maalannut ainoatakaan seinää, joten en yhtään tiennyt, mitä kaikkea hommassa pitäisi ottaa huomioon. Eihän se maalaaminen siis mitään rakettitiedettä ole, mutta on hyvä hoitaa valmistelut ja eri vaiheet oikein, jotta lopputuloksesta tulee tasainen, kaunis ja pysyvä. Tikkurilan Maalilinja onneksi tarjoilee todella hyvät ja selkeät ohjeet maalausprojektin toteuttamiseen alusta loppuun.

Suosittelen tutustumaan huolellisesti noihin Tikkurilan ohjeisiin ennen urakkaan ryhtymistä. En itse esimerkiksi tiennyt, että seinä kannattaa pestä ennen maalauksen aloittamista. Sain hyviä tärppejä maalaamisen avuksi myös rautakaupasta ja kaveriltani Joonakselta, joka toimi apurinani maalausprojektissa. Joonaksen yksi vinkki oli, että välineissä ei kannata säästellä – hyvällä telalla väri levittyy sulavammin ja tasaisemmin. Rautakaupassa myös neuvottiin, että tela kannattaa pestä kevyesti pari päivää ennen maalaamista, jotta ylimääräinen nukka ja pöly irtoavat ennen telan kastamista maaliin. Jatkovarsi on kullanarvoinen apu korkeita huoneita maalatessa, niin ei tarvitse koko ajan olla könyämässä tikapuilla.

Yksi olennaisimmista valmisteluvaiheista on lattioiden suojaaminen ja lattialistojen teippaus sekä omassa tapauksessani myös itse maalattavan alueen rajaus teipeillä, koska maalasin keittiöstäni vain yhden seinän. Teippaamiseen todella kannattaa varata hetki aikaa. Teippien kanssa näpertäminen vei itse asiassa todennäköisesti yhtä paljon tai jopa enemmän aikaa kuin itse maalaus.

Meillä oli Joonaksen kanssa sellainen työnjako, että hän hoiteli telalla isot pinnat ja minä maalasin alueen reunat sekä seinän pinnassa olevan putken ympäristön pienellä maalisudilla. Teipit kannattaa irrottaa heti, kun ensimmäinen maalikerros on saatu valmiiksi ja ennen kuin maali ehtii kuivua, jotta reunoista tulee tasaisemmat ja kauniimmat. Annoimme ensimmäisen kerroksen kuivua kolmisen tuntia ennen uuden teippauksen asentamista.

Oman kotini seinät ovat pinnoiltaan aika sellaiset röpelöiset, joten teippi ei oikein meinannut pysyä kunnolla epätasaisella pinnalla. Opinkin kantapään kautta ensimmäisen maalikerroksen sudittuani, että jos seinän pinta on yhtään epätasainen, teippi todella kannattaa kiinnittää seinään erittäin huolellisesti ja napakasti – muuten se falskaa reunoilta helposti ja maalipinnan rajasta tulee röpelöinen. Onneksi tuo Tikkurilan Harmony-maali on vesiliukoista, joten niin kauan, kun se ei vielä ole kuivunut, voi reunoja siistiä ja vahinkosutaisuja helposti putsailla esimerkiksi kostealla keittiörätillä. Toisella teippauskierroksella olin sitten vielä huomattavasti tarkempi ja kävin jokaisen teipin reunan tiukasti kynnellä painaen läpi. Siitä huolimatta teippaus irtoili hiukan paikka paikoin, mutta taas kerran käsittelin vain nuo siistimistä vaativat kohdat kostealla rätillä ja rajasta tuli varsin siisti.

Toinen haaste teippausten suhteen omassa kämpässäni oli se, että seinien ja katon rajat eivät ole terävät, vaan esimerkiksi katonraja on sellainen hieman loivempi ja kaarevampi. Tällöin on paljon vaikeampi nähdä ja päättää, että mihin kohtaan se teippi kannattaisi asentaa. Huomasi myös että joku kunnollinen työmaavalaisin olisi voinut olla tarpeen, sillä tajusin jossain vaiheessa, että valkoista seinää vasten oli päivän hämärtyessä ja hiukan huonossa keinovalossa todella vaikea nähdä, mihin se kahden seinän välinen loiva kulma tarkalleen ottaen edes asettui.

Muutenkin juuri tämän seinäalueen rajaaminen oli hieman haastavaa, kun oli loivia kulmia, röpelöisiä pintoja, seinän pinnalla kulkeva putki (varsinkin katonrajassa putkea maalatessa sai vähän pähkäillä, miten sen tekisi siististi) sekä yksi hiukan vino seinäpätkä. Mutta kun ensimmäinen maalikerros oli saatu hoidettua pois alta, oli toisen vaiheen teippaus huomattavasti helpompi tehdä. Ensimmäisen maalikerroksen reunoista näki suoraan, oliko teippi ollut hyvässä kohdassa ja sain muutamia hiukan falskanneita kohtiakin korjattua hivenen vain rajaa siirtämällä.

Koko urakassa meni alkuvalmisteluineen ja teippauksineen noin 6-7 tuntia plus toisen maalikerroksen kuivumiseen kulunut aika. Maalasimme seinän kahteen kertaan ja annoin lopuksi sen kuivua vielä yön yli. Maalipinnasta tuli ihan todella tasaisen värinen ja kauniin näköinen, vaikka kulmien, teippausten ja muiden pikkujuttujen kanssa saikin hieman työskentelyvaiheessa taistella. Olimme prosessin keskellä niin keskittyneitä itse tekemiseen, että tajusin myöhemmin, että unohtui tyystin ottaa kuvia siitä itse maalausprosessista ja muistimme koko asian vasta siinä vaiheessa, kun fiksailin lopussa sudilla viimeisiä kohtia. Mutta olennaisempaa ja kiinnostavampaa kai tässä kuitenkin on se lopputulos ja valmis seinä kuin meikäläinen pensseleineen. ;)

Olen lopputulokseen todella tyytyväinen ja asunnon ilme muuttui kertaheitolla mukavasti omemmaksi. Vihreä sävy on hurjan kaunis ja rauhallinen – varsinkin hämärässä valaistuksessa se näyttää enemmänkin harmaalta kuin vihreältä. Tässä on juuri kivalla tavalla vähän väriä, mutta silti yleisilme on hillitty ja melko neutraali. Aloin jo heti mietiskellä, pitäisikö maalata kämpässä joku toinenkin seinä. Tai vaikkapa tapetoida yksi seinä jollakin vähän räväkämmällä tapetilla. Pikkuhiljaa tämä kämppä tässä muotoutuu juuri minun näköisekseni kodiksi. Miltäs seinän uusi sävy näyttää teidän muiden mielestä?

Tähän loppuun lausuttakoon muutamat ansaitut kiitokset. Ensinnäkin kiitos vielä paljon teille kaikille avustanne lopullisen maalisävyn valinnassa. Olin alun alkaenkin selkeästi kallellaan tuohon harmahtavan vihreään Serpentiini-sävyyn, mutta kun yleisön mielipide oli niin täydellisen yksimielinen, tuntui päätös vieläkin varmemmalta. Kiitokset ansaitsee myös maailman asiantuntevin ja symppiksin rautakauppa Alppi-Rauta Helsingin Alppilassa, josta sain suunnattoman ystävällistä, osaavaa ja auttavaista palvelua maalaustarvikkeita ostaessani sekä vielä viime hetken maalausvinkit ja -neuvot kaupan päälle. Ja kiitos tietenkin myös Tikkurilalle!

Kaikkein suurin kiitos kuuluu kuitenkin Joonakselle, joka riensi avukseni maalausprojektia toteuttamaan ihan oma-aloitteisesti. Mainitsin vain ohimennen hänelle, että olen suunnitellut maalaavani keittiössäni yhden seinän ja Joonas kaivoi heti kalenterinsa esiin ja kysyi, että “No milloinkas saa tulla maalausavuksi?” Koko urakka sujui niin ripeästi, tehokkaasti ja sujuvasti kahdestaan, eikä ollut ollenkaan haittaa siitäkään, että Joonaksella on himpun verran enemmän maalauskokemusta plakkarissa kuin minulla. Ja tulipa hän vielä seuraavana päivänä kiinnittämään nuo hyllytkin takaisin seinään. Kiitos Joonas, olet kultaa! <3

Onnistuin vahingossa matchaamaan sukkanikin seinän uuteen väriin. :D Ja kuten näkyy, näitä tikkaita on käytetty apuna maalaushommissa joskus ennenkin…

Pensseli pesty ja valmista tuli!

Ennen ja jälkeen

Ennen ja jälkeen

Ennen ja jälkeen

Photos: Jenni Rotonen & Joonas Pesonen

Related posts