14/10/18

Sisustussunnuntai: Lukunurkka keittiössä ja uudet tuolit

8 46

Jutussa näkyvä jalkalamppu on saatu blogin kautta.

Olen nyt asunut tässä omassa kodissani suunnilleen 1,5 vuotta ja joka aamu herään täältä niin onnellisena. Koti muotoutuu minun näköisekseni vähitellen enkä ole pitänyt kiirettä viimeisten viilausten tekemisessä. Oikeastaan minusta tämä kodinrakennus saakin olla sellainen loppumaton prosessi. En tykkää tyytyä kompromissiratkaisuihin kuin pakon edessä, vaan mieluummin etsiskelen rauhassa vielä tarvitsemiani juttuja ja odottelen, kunnes se joku täydellinen yksilö tulee vastaan.

Vuosien varrella tehty harkitut valinnat näkyvät nykyisessä sisustuksessa: kun kerran hankin jonkin kalusteen, ajatuksena on se, että se voisi kulkea mukana kodista toiseen. Tänne nykyiseen kämppään ei olekaan tarvinnut hankkia kauheasti mitään isompaa uutena. Vanha liinavaatekaappi on kulkenut matkassa jo 10 vuotta, keittiönpöytä 15 vuotta, samoin vanha nojatuolini ja olohuoneen vanha oranssikupuinen pöytälamppukin jo melkein yhtä kauan. Keittiön pikku-hyllykkö, sohva, String systemin hylly ja työpöytä sekä vaaterekki ovat nekin kaikki seisoneet rinnallani jo 5-6 vuotta.

Kotini on yhä täynnä jonkinlaisia ikuisuusprojekteja (kuten taulujen laittaminen seinille ja olohuoneen maton metsästys), mutta hiljaa hyvä tulee. Keittiö puolestaan alkaa viimein tuntua jo aika valmiilta. Maalasin vuosi sitten seinän harmaanvihreäksi (Tikkurilan sävy Serpentiini) ja se teki paljon keittiön tunnelmaan. Olen ollut tosi tyytyväinen värivalintaan: se on sopivan rauhallinen, mutta silti kiinnostavampi kuin perusvalkoinen. Pidän myös siitä, että eri valossa seinä näyttää eriväriseltä – välillä enemmän vihreältä, välillä enemmän harmaalta.

Yksi keittiön ikuisuusprojekteista on ollut hankkia uudet, mieluisat tuolit pöydän ympärille. Sain joskus aikanaan vanhemmiltani kotoa muuttaessa jotkut heidän vanhat Ikea-tuolinsa ja -pöytänsä lainaan tilapäisratkaisuksi. Pöytään tykästyin, joten se on saanut jäädä ja tuolitkin olivat kivalla tavalla neutraalit, mutta omien mieluisampien etsiminen oli aina suunnitelmissani. Odottelin kaiketi tässäkin asiassa niiden täydellisten osumista kohdalle.

Olen satunnaisesti selaillut huutokauppojen, antiikkiliikkeiden ja käytettyjä huonekaluja myyvien nettipalstojen valikoimia, mutta sopivaa ei ole tuntunut löytyvän. Kunnes hyvin spontaanisti asiaa sen kummemmin miettimättä päätin viime viikonloppuna ryhtyä tuumasta toimeen ja bongasinkin saman tien Tori.fi:stä juuri passelin näköiset, väriset ja hintaiset vanhat koulutuolit. Naputtelin saman tien myyjälle viestiä ja seuraavana päivänä tuolit tuotiin ovelle. Hätkähdin tajutessani, että välikaisiksi aiotut tuolit olivat nököttäneet keittiö(i)ssäni jo 15 vuotta ennen kuin asia lopulta eteni. Isäni haki lainatuolit alkuviikosta pois tieltä ja viikon verran olen nyt tyytyväisenä istuskellut uusilla vanhoilla tuoleillani. Uutukaisten värikin sopi hyvin vaaleaa puuta olevien keittiönpöydän ja hyllyjen sävyyn.

Keittiössä on jotain muutakin uutta tuolien lisäksi. Olin pitkän aikaa suunnitellut, että hankkisin jonkinlaisen lampun nurkkaan, jossa nojatuolivanhukseni nököttää ja tekisin siitä sellaisen kunnollisen lukunurkkauksen. Tämäkin projekti liikahti eteenpäin, kun bongasin Jieldén klassikkovalaisimen Out Of The Darkin showroom-myymälästä. Entisen Helsinki10:n tiloissa sijaitseva (Eerikinkatu 10) putiikki on maahantuojan oma myymälä ja paikan päällä on monia muitakin kiinnostavia design-merkkejä kuten Normann Copenhagen ja Seletti. Aikamoinen aarreaitta!

Kivijalkaputiikin ja maahantuojan kanssa on ollut suunnitteilla kivoja yhteistyökuvioita ja yksi osa yhteistyötämme oli tämä Pinterest-kansioistanikin tuttu Jieldén klassikkovalaisin, josta olen salaa aina vähän haaveillut. Valaisinta on saatavilla monessa eri koossa ja värissä, mutta päädyin itse tähän, jossa näitä varsia on kuusi. Värin kanssa pähkäilin pitkään kauniin vihreänharmaan (joka on se lampun ihan alkuperäinen väri) ja oranssin välillä, mutta tuumin, että vihreää täällä meikäläisen kämpässä on jo riittämiin, joten lopullinen valintani oli oranssi. Ja nyt kun viimein sain lampun kotiin, olen supertyytyväinen pirtsakaan väriin! Tämä on taas sellainen kaluste, joka tulee varmasti olemaan mukana matkassa elämäni kodeissa tulevaisuudessakin.

On pakko kertoa vähän tuon Jieldén valaisimen taustoja, koska sen tarina on aika kiinnostava. Rankalainen suunnittelija Jean-Louis Domecq piirsi siitä ensimmäisen luonnoksensa jo vuonna 1949 turhauduttuaan siihen, että vaativiin tehdasolosuhteisiin ei tuntunut löytyvän sopivia valaisimia. Niinpä piti tehdä itse! Vuotta myöhemmin 1950 syntyi ensimmäinen Jieldé-valaisin ja se oli juuri sitä, mitä Domecq oli kaivannutkin: yksinkertainen ja kestävä sekä sopi mihin tahansa työpisteeseen. Nimensä merkki sai Domecqin omista nimikirjaimista J, L ja D eli Jieldé.

90-luvulla Jieldén valaisin päätyi teollisen maailman puolelta myös sisustajien suosioon ja uskallan veikata, että aika moni teistäkin on törmännyt tähän veikeään lamppuun jossakin sisustuslehdissä tai nimenomaan Pinterestin kuvavirrassa. Ja juuri niiden Domenecqin huippuunsa hiomien ominaisuuksien takia designin ystävät arvostavat klassikkovalaisinta tänäkin päivänä: hauska ja erilaisiin tarpeisiin sekä tiloihin muokattavissa oleva muoto, kestävä materiaali ja käytännöllisyys.

Kaikki Jieldén valaisimet tehdään edelleen käsin tilaustyönä Ranskassa ja jokainen valaisin yksilöllisesti numeroitu. Ei mahtanut Domenecq aikanaan arvata, että työkäyttöön suunniteltua valaisinta tituleerattaisiin vielä jonakin päivänä ranskalaisen muotoilun ikoniksi. Tiedoksi kiinnostuneille, että Jieldén valaisimia saa siis Suomessa muun muassa Vepsäläiseltä, Stockmannilta ja Finnish Design Shopista sekä maahantuojan Out Of The Darkin omasta myymälästä, jossa on esillä laajin valikoima eri mallisia valaisimia sekä värikvaihtoehtoja.

Tykkään itse tuosta oranssista väriläiskästä “lukunurkassani” ihan mielettömästi ja väri tuo hauskalla tavalla yhteen keittiötä ja olohuonetta, sillä myös olkkarin puolelta löytyy samoja sävyjä. Visit Palestine -julisteessa (joka vieläkin odottaa ripustusta) ja kirpparilta löytämässäni pöytävalaisimessani on nimittäin myös oranssinpunaista värimaailmaa.

Kaunis vanha messinkinen perkolaattori on kirpputorilöytö ja sen vieressä nököttää suosikkikuppejani.

Olen jemmannut rasiaan lakuja vieraita varten. Bergamotin tuoksuinen huonetuoksu kauniissa keraamisessa pullossa on saatu kotimaiselta Havi’s-merkiltä.

Fiikus se vain kasvaa porskuttaa, vaikka talvi tekee tuloaan. Tuumin, että on jo aika kaivella pimeneviä iltoja varten kynttilälyhtyjä esiin. Ikkunalaudalla oleva messinkinen lyhty on Tom Dixonin.

Ostin kukkakimpun viikko sitten Kalliossa sijaitsevasta Harju 8 -ravintolasta, missä myydään ruoan ja juoman lisäksi myös Kukkakollektiivin kukkakimppuja – mikä ihana konsepti!

Lyyraviikunani sai muuttaa keittiöön, kun varjoviikuna heitti veivinsä. RIP.

Rakastan näitä uusia tuolejani! Ne ovat niin näppärän keveitä, ne saa pinottua kätevästi päällekkäin tarvittaessa ja niissä on mukava istua – koulutuolit on suunniteltu pitkäkestoiseen istuskeluun.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/08/18

Sisustussunnuntai: Koti sellaisena kuin se on

38 77

Terveisiä Berliinistä! Lomalainen on palannut kotiin matkoiltaan ja kylläpä olikin mukavaa herätä tänään ensimmäistä kertaa omasta sängystä kymmenen todella hikisissä tunnelmissa katkonaisesti nuokutun yön jälkeen. Ei ole kodin ja oman sängyn voittanutta – varsinkaan, kun täällä Helsingissä yölämpötila on reilusti matalampi kuin Berliinissä. Kiva nähdä taas, Helsinki!

Lomaillessani bongasin Instagramista Julia Toivolan starttaaman haasteen esitellä koti juuri sellaisena kuin se on tällä hetkellä ilman siivousta ja järjestelyä. Instagram ja blogit ovat täynnä kauniita ja aina yhtä siisteiltä näyttäviä unelmakoteja ja Julia tuumasi, että voisi olla virkistävää nähdä kuvia, joissa kaikki on rehellisesti juuri niillä sijoillaan, mille ne ovat käytön jälkeen jääneet eikä ennen kuvien ottamista ole siivottu tai siirrelty pyykkitelineitä, epämääräisiä kasoja tai viemättömiä roskapusseja pois maisemaa rumentamasta. Moni onkin tarttunut haasteeseen ja ajattelin, että tämä voisi olla hauska idea lomaltapaluupostaukselle!

Näissä kuvissa näette siis, miltä meikäläisen koti näyttää matkan jälkeisenä aamuna rehellisesti ilman siistimistä tai sensuuria. On tosin huomautettava, että oman mittapuuni mukaan kämppä on tällä hetkellä ihan kohtalaisen siisti, koska yritin vähän pistää paikkoja ojennukseen lähtökiireen keskellä ennen reissua, sillä on aina kivempi palata siistiin kotiin kuin kaaoksen keskelle. Minua itseäni aina ahdistaa ajatus siitä, että ensimmäisenä kotiin päästessä pitäisi alkaa siivota. Siinä on loman aikana hankittu rentous tipotiessään, jos vastassa on kotiovella hävityksen kauhistus.

Olen yleensäkin siisteyskäsitykseltäni vähän boheemimpaa koulukuntaa, eikä kodissani nähdä juuri koskaan niitä päiviä, kun ihan kaikki olisi tiptop. Viihdyn ensisijaisesti siistissä kodissa enkä pidä kaaoksesta, mutta olen vain vähän liian kiireinen ja huoleton pitääkseni kotini jatkuvasti järjestyksessä. Koen, että minulla on yksinkertaisesti parempaakin tekemistä ajallani kuin olla koko ajan siivoamassa ja järjestelemässä. Ihailen heitä, jotka jaksavat kärsivällisesti aina laittaa tavarat paikoilleen heti käytön jälkeen tai joilla ei koskaan kerry nurkkiin sekalaista sälää, paperipinoja, vaateröykkiöitä tai muitakaan epämääräisinä ajelehtivia kasoja… Minä en kuulu heihin.

En ole varmasti ollenkaan pahimmasta päästä sotkuineni ja tavarakasoineni, mutta en myöskään missään nimessä mikään siivousfanaatikko. Olen joskus esitellyt muinoin Snapchatin puolella tuhat kertaa pahempiakin sotkuja kuin näissä kuvissa. Lohdullista on, että pahimmankin kaaoksen keskellä poikakaveri on tyynesti todennut, että “Eihän tilanne ole vielä edes paha – lattiaa näkyy yhä!” En viihdy sotkuisessa kodissa, mutta en vain ole kovin taitava ylläpitämään siisteyttä. Pidän perussiisteydestä kyllä huolta, mutta usein noudatan esimerkiksi kaikenlaisten kertyneiden röykkiöiden raivaamisessa sellaista taktiikkaa, että annan sotkun ensin hiukan eskaloitua ja siivoan sitten antaumuksella inspiraation iskiessä vaikka kokonaisen viikonlopun putkeen.

Sotku ja sen sietokyky, jos mikä, on suhteellista, mutta hieman epäjärjestelmällisenä tyyppinä myönnän rehellisesti joskus ärsyyntyväni, kun joku AINA täydellisen siisti kaveri pahoittelee sotkua mennessäni kylään ja se sotku tarkoittaa käytännössä jotakin yhtä tiskaamatonta astiaa ja yhtä vaatetta siististi viikattuna tuolin selkänojalla. Mietin aina tuolloin mielessäni, että okei, mitähän tämä tyyppi mahtaa ajatella minun sotkuistani… Toisaalta, harvapa sitä muiden sotkuja kohtaan on yhtä kriittinen kuin omiaan. Harvoin menemme muiden koteihin arvostelemaan siisteyttä ja toisen kotona pieni epäjärjestyskin voi vaikuttaa kivalla tavalla boheemilta, siinä missä omassa kodissa sotku helposti ahdistaa. Samanaikaisesti omassakin kodissa voi toisinaan olla ilahduttavan epälooginen siinä, mitkä asiat ahdistavat: oma viikkoja lojunut vaatepino sohvan nurkassa alkaa tuntua jo osalta sisustusta siinä, missä poikaystävän yhdet likaiset sukat keskellä lattiaa ovat aivan liikaa.

Mitä tulee tähän haasteeseen, niin henkilökohtaisesti en ole koskaan ihan tajunnut, miksi ihmiset niin kovasti haluavat nähdä muiden sotkuja sosiaalisessa mediassa. Kyllähän kaikki tietävät, ettei kenenkään kotona ole aina siistiä. Meillä kaikilla on kotona joskus pyykkitelineitä, villakoiria sängyn alla ja tavarapinoja, jotka odottavat setvimistä. Minä näen niitä riittävästi kotona, joten en koe tarpeelliseksi tirkistellä niitä vielä muiden kuvissakin. Toisaalta, ehkä se on sinänsä lohdullista huomata ihan konkreettisesti kuvien kautta, että muutkaan eivät ole täydellisiä, vaikka somen perusteella joskus siltä saattaisi tuntuakin.

On ymmärrettävää, että sisustuskuvissa väärissä paikoissa lojuvat tavarat tai muut sotkut häiritsevät silmää, joten kuvattua tulee usein nimenomaan siivouksen jälkeen. En silti koe, että se tekee kuvista mitenkään vähemmän aitoja. Kyllähän useimmat siivoavat kotinsa silloinkin, kun aikovat kutsua vieraita kylään. Ja tällaiselle siisteyttä rakastavalle mutta vähän liian kaoottiselle taloudenpitäjälle mikä tahansa motivaatio pistää kämppää kuntoon on tervetullut, oli kyse sitten sopivan puolitutusta kyläilijästä tai blogikuvista. Joskus jopa kutsun ihan tarkoituksella jonkun ei-niin-tutun ihmisen kylään vain, jotta saisin itseni innostettua siivoamaan – toimiva kikka, suosittelen!

Monen haasteeseen tarttuneen bloggaajan kodit ovat näyttäneet näissä sensuroimattomissakin kuvissa minun silmääni todella siisteiltä, mutta ehkä he vain ovat lähtökohtaisesti siistimpiä ihmisiä kuin minä. Näissä kuvissa kuitenkin nyt meikäläisen koti rehellisesti tänään kuvattuna – ei pahasti sotkuisena, muttei nyt ihan siistinäkään.

Yksin nukkuessani avaan laiskana päiväpeitteen vain toiselta puolelta – helpottaa huomattavasti petaamista seuraavana aamuna! Etualalla lojuvat reissun käsimatkatavarat vielä purkamattomina.

Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi voisi olla parin viikon poissaolon jälkeen paikallaan…

Yksi kotini murheenkryyneistä on tuo työpöytä, johon kertyy aina kaikenlaista paperisälää. Olen huono heittämään pois lippulappusia, joita saatan vielä tarvita ja näille ei ole oikein vielä löytynyt järkevää säilytyspaikkaa.

Matkalaukku odottaa eilisillan paluun jälkeen vielä purkamista olohuoneen lattialla.

Hän ei voi oikein hyvin, vol. 1.

Hän ei voi oikein hyvin, vol. 2.

Keittiön tasolle on kertynyt kampetta…

Melkein hävettää esitellä näin nestepainotteinen jääkaappi… Puolustuksekseni muistutettakoon, että palasin melkein kahden viikon matkalta eilen illalla enkä ole vielä ehtinyt kauppaan. Päätin myös yön tunteita jostain syystä eilen tyhjentää pahvilaatikollisen yhteistyön kautta saamiani juomia jääkaappiin – kaiketi koska se ammotti sopivasti tyhjyyttään ja halusin eroon keittiön lattialla kuukausitolkulla nököttäneestä pahvilaatikosta. PS. Miten ärsyttävä pieni vika jääkaapin suunnittelussa, että tuohon oveen ei mahdu normaalikorkuinen viinipullo (tässä tapauksessa täynnä äidin tekemää mehua) pystyyn! Eikö tällaisten seikkojen nyt pitäisi olla designissa ihan perusasioita… Näemmä edellinen asukas ei ole tullut tsekanneeksi tällaisia pikkujuttuja jääkaappia valitessaan.

Kengät saattoivat jäädä vähän keskelle lattiaa myöhään illalla kotiin palatessani.

Yksi haaste tällaisten avonaulakoiden käytössä komeron sijaan on tämä: naulakko näyttää aika nopeasti melko räjähtäneeltä, jos takkeja ei koko ajan organisoi siihen jotenkin vähän järjestelmällisemmin. Tämä tosin on helppo ja nopea siivota.

Eteisen lipaston päälle on kertynyt menneen viikon posteja sekä kaikenlaista pikkusälää avaimista koruihin ja huulipunista irtokolikoihin.

Sarjassamme laatikoita ja sälää, jotka ovat matkalla… johonkin.

Alkaisi olla aika tyhjentää paperiroskis.

Asuntoni heikoin lenkki on kylppäri, jossa ei ole kaappi- tai hyllytilaa oikeastaan lainkaan. Suunnitelmissani on jossain vaiheessa tehdä kylppäriin pieni remppa.

Aikaansaamattomuuden multihuipentuma: olen viritellyt suihkuverhon sellaiseen pikkupyykin kuivatustelineeseen, josta vain levitän sen pesukoneen ja pyykkikorin suojaksi käydessäni suihkussa. Vain, koska en ole saanut aikaiseksi hankkia verholle kiskoa kattoon. Eihän tässä ole asuttu kuin vajaa 1,5 vuotta…

Kasoja, kasoja ja kasoja…

Tavaroita, joita en ole saanut laitettua kaappiin asti.

Odotan innolla sitä aikaa, kun kaikki elektroniikka toimii ja latautuu langattomasti.

Romupurkki, jonka uumeniin kätkeytyy kaikkea mahdollista tulitikuista klemmareihin ja saippuasta (?) vara-avaimiin.

Vaikka olen muuten vähän suurpiirteinen kodin siistinä pitämisessä, niin sängyn petaan joka päivä. Lakanat vain tuntuvat jotenkin paremmalta, kun ne ovat välissä olleet siististi pedattuina. Lisäksi, yksiössä pedattu sänky tekee heti kokonaisilmeestä siistimmän. Kuvaa ottaessa en tosin ollut vielä ehtinyt…

Sängyn rungossa oleva laatikko toimittaa yöpöydän virkaa.

Olen asunut tässä melkein 1,5 vuotta, mutta taulut odottavat yhä laittamistaan seinälle. Ja yksi kehyksistä jo hajosikin, kun siivotessa kaatui lattialle – kuten näkyy.

Keittiön nurkassa on kierrätettäviä pulloja ja kirjapinoja puolestaan on ympäri asuntoa vähän joka paikassa – ne tosin ovat oikeastaan jonkin sortin sisustuselementti.

Musta ritilähylly odottaa yhä, että saisin aikaiseksi laittaa sen seinälle.

Jälleen yksi kasa, jemmattuna ovelasti tuolille keittiön pöydän alle.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/07/18

15 vinkkiä kesäiseen Helsinkiin

13 39

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GRANIT

Piknik Helsingissä

Kesä on ihanimmillaan juuri nyt – ja näin lämmintä ja aurinkoista säätä ei ole vuosiin nähtykään. Tällaiset kelit tarjoavat mahtavat puitteet myös ihan täällä kotiseudulla lomailulle ja retkeilylle. Tämän parempaa hetkeä kaikenlaisille laiskoille kesähetkille hyvän kirjan, piknikin, ystävien ja uimaretkien merkeissä ei olekaan!

Siirsimme eilen ystäväni Annan kanssa iltapalan ulkoilmaan ja virittelimme ihanan marjaisan ja hedelmäisen pikku-piknikin ilta-aurinkoon. Asumme todella lähellä toisiamme ja mietimme siinä samalla, että miksi ihmeessä emme tee tällaista useamminkin. Ehkä tästä eteenpäin tulee useammin keksittyä jotakin tällaista hauskaa – etenkin nyt, kun näitä helteitä vielä riittää.

Piknik Helsingissä

Sisustusputiikki Granit haastoi minut jakamaan parhaat kesäiset vinkkini Helsingin kesään, joten tässä tulee! Listasin jo aiemmin keväällä kesäsuosikkejani täällä Helsingissä, joten kannattaa kurkata nekin, mutta nyt olisi luvassa vielä 15 vinkkiä lisää etenkin kesäisiä uimaretkiä ja piknik-tuokioita ajatellen. Ja jos tulee mieleen mahtavia lisäideoita, niin niistä saa ilomielin vinkkailla muillekin kommenttiboksin puolella!

Kävin tietenkin hakemassa Granitista varusteet kesäretkeämme varten, joten kaikki kuvissa näkyvät viltit, pyyhkeet, korit, kassit, kertakäyttöasiat, eväsrasiat, servetit ja muut tarpeet ovat liikkeen valikoimasta. Omia suosikkejani ovat nuo ihanat ohuet ja kepeät pyyhkeet ja viltit sekä suloiset punoskassit. Kauniisiin lasipulloihin tein mukaan äidin marjamehua ja kävin ostamassa kaupasta marjoja, hedelmiä ja croissantteja – ei sitä välttämättä tuon kummempaa tarvita. Raahaako muuten joku muukin välillä tyynyn mukaansa rentoja lukutuokioita varten vai olenko yksin mukavuudenhaluineni? :D

Piknik Helsingissä
Siltasaari

Kaverini vinkkasi juuri minulle tästä mukavan leppoisasta paikasta auringonottoa ja kesähengaluja ajatellen lähellä Kalliota. Siinä missä Tokoinranta on usein aivan tupaten täynnä porukkaa ja meininki lähentelee hetkittäin festaritunnelmia, kivenheiton päässä on rauhallisempikin paikka. Siltasaaren Kasvitieteellistä puutarhaa vastapäätä olevalla rannalla nimittäin on puinen pitkin rantaviivaa kulkeva venelaituri, jossa on erittäin mukava lekotella kesäpäivänä. Tasaisen laiturin päällä pysyy myös hyvin piknik pystyssä!

Lenininpuisto

Jos etsiskelet täydellistä paikkaa auringonlaskun ihailuun, niin se on tässä! Kulttuuritalon ja Linnanmäen huvipuiston takana sijaitsevan Lenininpuiston kärjestä on nimittäin aivan mielettömät maisemat kohti Pasilaa. Kukkulan laelta on liki esteetön näkymä taivaanrantaan. Tämä on loistava paikka esimerkiksi romanttisille kesätreffeille ilta-aikaan!

A&A kioski

Jos olet yhtä laiska piknik-eväiden laittaja kuin minä, niin eipä huolta! Lasipalatsille ja Karhupuistoon rantautuneesta Anton & Anton Kioskista saa minimaalisella vaivalla astetta parempaa retkeilyevästä. Kioskin valikoimaan kuuluu ihania tuunattavia salaatteja, välipaloja ja pieniä herkkuja sekä hyvä kattaus vähän erikoisempia juomia. Täältä saa vähän ruokaisampaakin evästä ilman, että tarvitsee itse nähdä vaivaa. Kevyempiä kesäretkiä varten suosittelen vain suuntaamaan kaupan tai torin marja- ja hedelmäosastolle, kuten itse tällä kertaa tein.

Piknik Helsingissä
Seurasaari

Kesäkohteiden klassikko Helsingissä on Seurasaari, joka on aivan täydellinen paikka retkeilyyn, piknikeille ja uimiseen. Vaikka saari on suosittu eikä mitenkään valtaisan suuri, niin silti sieltä usein löytää jonkun rauhaisan sopen, missä saa paistatella päivää ihan omissa oloissaan. Luonnon äärellä on myös kiva tehdä kesäisiä kävelyretkiä.

Granit

Yksi parhaista paikoista metsästää kauniita ja käytännöllisiä varusteita kesäretkeilyyn on sisustusputiikki Granit. Liikkeen valikoimasta löytyy niin piknik-varusteita, himpun verran tyylikkäämpiä kertakäyttöastioita, kevyitä pellavapyyhkeitä, vilttejä, hellehattuja, punottuja korikasseja ja kaikkea mahdollista tarpeistoa täydellisiin kesähetkiin. Tämän jutun kuvista voi poimia inspiraatiota, mutta koko valikoiman pääsee kurkkaamaan verkkokaupasta.

Kulttuurisauna

Harvalla on täällä pienessä kaupunkikodissa omaa saunaa, mutta Helsingin edustalla on muutama aika hurmaava yleinen sauna, jos meriveteen ei tarkene pulahtaa ilman löylyjä. Jos kaipaa vähän Löylyä rauhaisampaa menoa, niin Hakaniemenrannassa sijaitseva Kulttuurisauna on hyvä vaihtoehto.

Piknik Helsingissä
Frida Marina

Kauneimmat ja uniikeimmat kesämekot löytyvät tietenkin vintage-putiikista. Ylivoimainen suosikkini Helsingin vintage-skenessä on omilla kotinurkilla  sijaitseva Frida Marina, jonka valikoima on aivan huikaisevan ihana. Varoituksen sana: tästä putiikista voi olla vaikea päästä tyhjin käsin ulos!

Allas Sea Pool

Mikäli merivesi tuntuu vielä loppukesästäkin omaan makuun turhan vilpoisalta, Allas Sea Poolilla pääsee pulikoimaan vähän lämpimämmässä vedessä mutta silti merinäköalan äärellä. 14 euron lippu on huomattavasti esimerkiksi Stadikan hintoja kalliimpi, mutta sillä pääsee alueelle päivän mittaan rajattomasti eli voi välillä käydä vaikkapa kaupungilla syömässä ja tulla myöhemmin uudelleen.

Mattolaiturit ympäri Helsinkiä

Ihania paikkoja kesäpäivän tai -illan viettämiseen ovat myös ympäri Helsingin rantoja sijaitsevat mattolaiturit. Etenkään ilta-aikaan laitureilla ei yleensä ole matonpesijöitä, joten niillä on kiva istuskella varpaita vedessä huljutellen ja ilta-aurinkoa katsellen. Mattolaitureita löytyy ainakin Kaivopuiston ja Eiranrannan väliseltä pätkältä sekä Töölöstä Mestaritalli-ravintolan kupeesta.

Piknik Helsingissä
Nide-kirjakauppa

Yksi kesän parhaista aktiviteeteista on minun kirjoissani on lukeminen (no pun intended, haha). Kesälukemista on erityisen kivaa metsästää tomuisista antikvariaateista, mutta aika ihana on myös Fredrikinkadulla sijaitseva kirjakauppahelmi Nide. Jos siis kaipaat kesälukemista, niin käyhän kurkkaamassa!

Haltialan tila

Mainio kohde kesäretkille on Pohjois-Helsingissä sijaitseva Haltialan tila. Kaupungin omistama maatila on avoin vierailijoille ja paikan päällä on lampaita, lehmiä ja muitakin eläimiä. Lisäksi tilalla kasvatetaan muun muassa auringonkukkia, herneitä ja ruiskaunokkeja, joita saa poimia paikan päällä omaan käyttöön. Haltialaan hurauttaa Helsingin keskustasta bussilla noin 40 minuutissa, mutta se on myös kiva määränpää kesäiselle pyöräretkelle.

Mustikkamaa

Mustikkamaa on ihana pieni keidas meren äärellä, johon pääsee kätevästi Kalasatamasta siltaa pitkin. Tämä on mainio kohde iltakävelyille, kesäisille uimaretkille sekä piknik-hetkille luonnon äärellä vähän etäämmällä kaupungin vilinästä, mutta silti kätevästi kävelymatkan päässä.

Piknik Helsingissä
Saaret Helsingin edustalla

Helsingin rannikkoalue on täynnä pieniä saaria, joista tunnetuin on tietysti Suomenlinna, mutta myös moneen muuhun saareen pääsee kesäaikaan kulkemaan lautoilla tai venekuljetuksella. Kyytejä saa esimerkiksi Pihlajasaareen, Lonnaan, Mustasaareen ja Uunisaareen, mutta jos haluat tutkia Helsingin edustan saaria näppärästi listattuna, niin löysin kattavan tietopaketin täältä.

Kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kesäaikaan aivan upea kohde päiväretkeilyyn ja vaikka piknikille kukkaloiston keskellä. Katettu puutarha on avoinna tiistaista sunnuntaihin, mutta ulkoalueelle pääsee kiertelemään päivittäin klo 9-20 välisenä aikana ja pääsy alueelle on maksuton.

Lauttasaari

Monesti unohtuu, miten ihania rantoja, luontopolkuja ja uimapaikkoja onkaan ihan lähellä Lauttasaaressa. Nyt sinne pääsee entistäkin helpommin, kun länsimetro viimein kulkee ja paikan päällä voi napata alle vaikkapa kaupunkipyörän.

Piknik Helsingissä Piknik Helsingissä Piknik Helsingissä Piknik HelsingissäPiknik Helsingissä Piknik HelsingissäPiknik Helsingissä

Photos: Jenni Rotonen & Anna Stolzmann

Related posts

15/06/18

Menovinkki kesäksi: Fiskars Summer House

2 46

Jos mietit, mihin täällä kotimaassa voisi kesäaikaan tehdä jonkun päiväretken tai parin mittaisen minireissun, niin minulla olisi antaa aika mainio ehdotus. 1600-luvulla perustetun rautaruukin ympärille muodostunut Fiskarsin kylä on pieni taiteen ja muotoilun keidas keskellä kauneinta suomalaista luonnonmaisemaa vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä ja Turusta. Kerrassaan hurmaava paikka!

Tänä kesänä on yksi erityisen hyvä syy käydä piipahtamassa Fiskarsissa, sillä tänään avautui yleisölle Fiskars Summer House, jota varten yhdeksän kiinnostavaa suunnittelijaa on luonut yhteistyössä kotimaisten designyritysten kanssa “kesäkoteja” erilaisten taiteilijoiden inspiroimana. Pääsin eilen kurkistamaan näitä kesäisiä inspiraatiohuoneita Fiskarsiin jo hieman ennakkoon ennen näyttelyn virallisia avajaisia. Edellisestä visiitistä Fiskarsiin olikin ehtinyt vierähtää jo 7 vuotta!

Joanna Laajiston suunnittelema tila vanhan, valoisan viljamakasiinin sisällä toimii kauniisti ja on kiinnostavaa, miten erilaisia tunnelmia eri suunnittelijat ovat ilmavien puurakenteisten huoneiden sisään onnistuneet loihtimaan. Kuten oikeassakin kodissa jokaisella huoneella on funktionsa ja sisustuksellisesti tyylit vaihtelevat skandinaavisesta mininalismista rönsyilevään runsauteen ja herkän ja hillityn puuterisista värimaailmoista todelliseen, räiskyvään väri-ilotteluun.

Suunnittelijoista mukana ovat olleet Samu-Jussi KoskiMan YauTero KuitunenLinda BergrothSusanna VentoAalto+AaaltoUlla KoskinenAoi Yoshizawa sekä Susan Elo, jotka ovat suunnitelleet huoneita muun muassaTove Janssonin, Howard Smithin, Rauha Mäkilän, Vuokko Nurmesniemen, Ryuchi Sakamoton, Maire Gullichsenin ja Helene Schjerfbeckin innoittamina. Suomalaisten design-yritysten osalta huoneissa nähdään HakolaaIittalaaArtekiaAnnoaNikaria,FiskarsiaLapuan Kankureita ja Woodiota sekä Fiskarsin paikallisten käsityöläisten, taiteilijoiden ja suunnittelijoiden töitä. Luovin kanssa yhteistyönä toteutetun näyttelyn ideana onkin, että lähes kaikki huoneissa nähdyt kalusteet ja esineet ovat myös myytävänä tapahtuman yhteydessä.

Kaikissa huoneissa ovat hurmaavia ja olisi vaikea valita niistä yksi suosikki yli muiden. Pidin sekä Tero Kuitusen ja Man Yaun rohkeasta värinkäytöstä että Ulla Koskisen, Susanna Vennon ja monen muun rauhallisemmistakin värimaailmoista. Kaikki tilat toimivat tarkoituksessaan hienosti  ja valo siivilöityy tilaan uskomattoman kauniilla tavalla viljamakasiinin katonrajassa lymyävistä pienistä ikkunoista. On myönnettävä, että tuolla piipahdettuani kävi mielessä, pitäisikö maalata oma valkoinen lautalattiani turkoosiksi… Ehkä ei sentään, mutta näyttely antoi ilahduttavaa visuaalista inspiraatiota, joka pyörii mielessä varmasti vielä pitkän aikaa.

Jos siis kesäinen retki suomalaisen designin, luonnon ja historian äärelle kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti käväistä Fiskarsissa. Näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 päivittäin klo 11-18 ja sisäänpääsy kustantaa 8€ tai alennuslippuun oikeutetulle 5€. Vinkkaanpa samalla myös, että Fiskarsin kuuluisia Antiikkipäiviä vietetään tänä kesänä to-su 5.-8.7.2018, jos haluaa valita reissunsa ajankohdan niin, että saa kaksi kärpästä samalla iskulla!

Man Yaun suunnittelemassa loungessa nähdään Artekin huonekaluja sekä Howard Smithin ja Erna Aaltosen taidetta.

Samu-Jussi Kosken suunnitteleman verannan inspiraationa on ollut Tove Jansson.

Tero Kuitusen suunnittelemaan takkahuoneen innoittajana ovat toimineet Afrikan savannit, Rauha Mäkilän taide.

Linda Bergrothin kesäkeittiössä nähdään Fiskarsia ja tyyli on saanut innoituksensa suunnittelijan omalta esikuvalta Vuokko Nurmesniemeltä.

Susanna Vennon vehreän viherhuoneen inspiraatio sai alkunsa Maire Gullichsenin elämäntarinasta.

Aalto+Aallon ruokailutilassa nähdään Iittalaa ja suunnittelijakaksikon inspiraationa on toiminut Sasha Huber.

Innoituksena Ulla Koskisen suunnitteleman makuuhuoneen vahvaan mutta rauhalliseen tunnelmaan on ollut taiteilija Helene Schjerfbeck.

Woodion puisia pesualtaita nähdään Susan Elon suunnittelemassa kylpyhuoneessa, jonka inspiraatio on saanut alkunsa säveltäjä Ryuchi Sakamoton musiikista.

Aoi Yoshizawan loihtimassa Saunatuvassa nähdään Lapuan Kankureiden tekstiilejä.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts