1/10/17

Uutta kotona ja ennakkokurkistus HAY & IKEA -yhteistyömallistoon

17 34

Kaupallinen yhteistyö: IKEA

Nyt kun pääsin taas maailmalta kotiin, on sellainen olo, että on ihana jatkaa tätä pesänrakennusprojektia. Syksy on sellaista kotoilun aikaa, kun on oikeastaan aika mukavaa vain nysvätä sohvannurkassa – ja silloin on kivaa, että ympärillä on kotoisaa. Kuten olen aiemminkin todennut, niin tämä koti on jotenkin niin rakas ja ihana, että kotoisaa on keskeneräisenkin sisustuksen keskellä. Jotenkin silti tämä syksy ja kotiinpaluu ovat laittaneet vähän vauhtia tähän pesänrakennus- ja sisustuspuuhaan.

Kamalasti en uutta tänne kotikolooni kaipaa, mutta ainahan sitä uuteen kotiin on joitakin hankintoja tehtävä. Edelleen etsinnässä on olohuoneeseen matto ja sen lisäksi olen etsiskellyt jotakin sopivaa, pientä ja kevyttä sohvapöytää sekä muutamaa kaunista jakkaraa. Keittiön tuolit menevät varmasti jossain vaiheessa vaihtoon, sillä noilla väliaikaisiksi aiotuilla tuoleilla on nyt istuttu viimeiset 12 vuotta. :D

Varsinaisten hankintojen lisäksi edelleen pitäisi saada viriteltyä ne taulut seinille… Miten tuntuukin niin isolta sitoumukselta päättää taulujen paikat! Ja siihen hommaan pitäisi jostain lainata porakone ja osaava poraaja, koska itseeni en siinä hommassa ihan luota. Vaikka periaatteessa kaikki on “melkein valmista”, aina sitä löytyy kaikenlaista pientä laittamista ja hankittavaa, puhumattakaan tavaroista, jotka yhä etsivät paikkaansa ja epämääräisistä kasoista ja pussukoista, joita (uskomatonta kyllä) edelleen pyörii nurkissa. Ja olenpa myös miettinyt, että olisi ihanaa verhoilla nojatuolivanhukseni jollain kauniilla kankaalla uudelleen ja maalata pari seinää jollakin muulla kuin valkoisella.

Mutta olen todennut, että maltti on valttia näissä sisustushommissa. Kun on hetken katsellut uusia nurkkia ja totutellut maisemaan, tavarat alkavat löytää paikkojaan kuin itsestään. Uskon siihen, että sisustus on sellainen asia, minkä kanssa ei kannata hötkyillä. Joskus sopivien kalusteiden ja ratkaisujen löytyminen ottaa aikansa ja juuri rauhakseen katselemalla ja aikaa antamalla syntyy usein se omannäköinen koti. Niinpä olen luvan kanssa antanut itselleni aikaa tuumailla rauhassa.

Olen aina tykännyt sellaisesta skandinaavisen pelkistetystä ja tyylikkäästä designista, vaikka en voisikaan ajatella asuvani sellaisessa liian kliinisessä sisustuslehtikodissa. Onneksi minun boheemilla siisteyskäsitykselläni ja rönsyilevällä sisustusmaullani ei taida olla pelkoa, että kodista tulisi liian sliipattu – joskin keskeneräisenä sitä tuppaa usein näyttämään vähän liiankin pelkistetyltä. Vaikka pidän designista ja pohjoismaisen vaaleasta sisustustyylistä, minulle on tärkeää, että kotona tuntuu kodikkaalta.

Vaikka on mukavaa katsella sisustusjuttuja kaikessa rauhassa, on silti mukavaa, kun löytyy niitä puuttuvia palasia ja asiat loksahtelevat pikkuhiljaa kohdalleen. Tykkään itse eniten siitä, että oma koti on sellainen kokoelma uutta ja vanhaa, itsetehtyä, käsintehtyä ja viimeistellympää, designia ja kirpputorilöytöjä. Seuraan mielenkiinnolla sisustuslehtiä ja sisustusmaailman uutuuksia, kiinnostavia designtulokkaita ja tuttujen sisustusbrändien uusia tuulia. Niistä on kiva ammentaa inspiraatiota, tutkailla erilaisia vaihtoehtoja ja joskus bongailla ihan konkreettisia ideoita hankintoihinkin.

Yksi pohjoismainen designsuosikkini on pitkään ollut tanskalainen HAY, jonka leikkisä muotokieli ja funktionaalinen tyyli on aina vedonnut omaan sisustusmakuuni. Olikin ehdottomasti yksi vuoden kiinnostavimmista uutisista sisustusrintamalla, kun viime keväänä kantautui korviin huhuja, että IKEA ja HAY olisivat lyömässä hynttyyt yhteen yhteisen malliston merkeissä. IKEA on ansioitunut minun silmissäni todella onnistuneesti erilaisten yhteistyöprojektien ja erikoismallistojen lanseerauksissa, joten jäin todella suurella mielenkiinnolla odottamaan maistiaispaloja tulevasta yhteistyöstä.

Kahden ikonisen pohjoismaisen sisustusbrändin YPPERLIG-nimeä kantavasta yhteistyömallistosta on saatu välähdyksiä netin ja somen syövereissä pitkin vuotta ja yhtenä hauskimmista osuuksista kollaboraatiossa on ollut uudistettu versio perinteisestä sinisestä IKEA-kassista. Muuttajien pelastus ja roudaajien aarre on saanut HAY-tiimin käsittelyssä monta uudenlaista ihanaa väritystä muun muassa murretuissa tummanvihreän ja tummanpunaisen sävyissä. Kukapa olisi arvannut, että käytännöllinen klassikko voisi vielä joskus näyttää niinkin tyylikkäältä!

Suorastaan hykertelin onnesta, kun pääsin tutustumaan IKEA-uutuusmallistoon etuajassa ennen sen virallista lanseerausta. Ja vielä enemmän hykertelin, kun sain kunnian päästä tekemään yhteistyötä malliston tiimoilta ja esitellä teille jo ennakkoon joitakin YPPERLIG-uutuuksia, jotka siis ilmestyvät viimein myyntiin ensi viikolla perjantaina 6.10.2017. Veikkaan, että tämä kokoelma tullaan viemään käsistä hetkessä, joten kannattanee olla ripeänä liikkeellä, mikäli mielii napata aarteista jotakin omakseen.

Mukana mallistossa on laaja kattaus yksinkertaisen kauniita huonekaluja sohvasta ruokapöytään ja tuoleista valaisimiin. Suurempien kalusteiden rinnalla YPPERLIG-kokoelmassa on tarjolla kodin piensisustusta kuten sisustustyynyjä, maljakoita, peilejä sekä kaikenlaisia näppäriä pikkuesineitä kodin säilytysratkaisuihin. Ja mallistoa nyt jo ihan omin näpein hypistelleenä on kiva voida sanoa, että jälleen kerran IKEA on tehnyt sen ja onnistunut! Mallistossa yhdistyy toimivalla tavalla yksinkertaisen kaunis, laadukas  ja ajaton muotoilu sekä korkeatasoiset ja kestävät materiaalit, mukaanlukien tietysti IKEA-tuotteille tyypillinen kuluttajaystävällinen hintataso.

Habitare-messujen kävijät ovat ehkä päässeet jo ennakkoon myös vähän tutkailemaan näitä YPPERLIG-uutuuksia ihan livenä, mutta mikäli et ole vielä päässyt tutkimaan mallistoa tarkemmin, näiden minun kuvieni lisäksi IKEA-verkkokaupasta löytyy jo vähän sneak peek -kuvia kokoelmasta. Mallisto on kokonaan esillä verkkosivuilla sitten 6.10.2017 alkaen, jolloin tuotteita pääsee myös shoppailemaan omaksi.

Koska oma kotini on jo isompien kalusteiden osalta aika valmis, olin erityisen kiinnostunut juuri noista piensisustuksen löydöistä sekä pienemmistä huonekaluista. Kuten mainitsinkin, niin etsinnässä ovat olleet jonkinlainen sohvapöytä sekä jotkut näpsäkät jakkarat ja tästä mallistostahan löytyivät sitten molemmat! Lisäksi valitsin omakseni myös tuollaisen pidemmän penkin, joka on samaa tyyliä jakkaroiden kanssa.

Mukavaa näissä pikkukalusteissa on se, että niitä voi tarpeen mukaan siirrellä paikasta toiseen, kun esimerkiksi tarvitsee kyläilijöille istumapaikkoja. Penkki voisi yhtä hyvin nököttää eteisessä tai keittiössä ikkunan edustalla ja pikkupöytä mahtuu tarvittaessa myös keittiöön nojatuolin rinnalle kahvipöydän virkaa toimittamaan. Vaikka tykkäsin kovasti edellisessä kodissani siitä, että oli ihan erillinen olohuone ja makuuhuone, niin myönnettävä on, että tilavassa yksiössä on ihan eri tavalla liikkumavaraa sisustamisen suhteen. Isommat kalusteet löysivät täällä luontevasti heti omat paikkansa, mutta avarassa ja väljässä tilassa on noiden pienempien esineiden ja kalusteiden kanssa kivalla tavalla mahdollisuuksia vaihtelulle.

Varsinaisten kalusteiden lisäksi nappasin kokoelmasta matkaani myös pari kaunista sisustustyynyä, säilytysrasiat sekä kaksi värikästä saviruukkua, jotka toimivat sisustuksessa niin sellaisenaankin kuin myös kukkamaljakoina. Mitäs pidätte näistä YPPERLIG-malliston uutuuksista? Ehtikö joku käydä Habitaressa tutkimassa näitä ihan paikan päällä? Onko jokin malliston aarteista jo herättänyt palavan halun sännätä heti perjantaina ostoksille? Jos ei muuta, niin veikkaan, että ainakin noita ihanan värisiä uusia IKEA YPPERLIG -kasseja himoitsee todella moni. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/09/17

Pientä viilausta unelmien keittiössä

10 35

Kaupallinen yhteistyö: Grohe

Kun etsiskelin kotia viime keväänä, olin valmistautunut siihen, että asunnossa voisi joutua tekemään pientä remonttiakin. Silti, kun oma koti lopulta löytyi, olin aika helpottunut siitä, että asunto ei vaatinut oikeastaan minkäänlaisia muutostöitä. Edellinen asukas oli tehnyt tosi hyvää duunia remontin kanssa neljä vuotta takaperin ja tyylillisesti ratkaisut istuivat omaan makuuni hurjan hyvin. Tietysti remontoimalla saa aina ihan täydellisesti oman visionsa mukaista jälkeä, mutta onhan se tuhannesti helpompaa muuttaa valmiiseen kotiin.

Kämppä oli siis sellaisenaan hurjan mieluisa, vaikka toki aina voi löytää joitakin pikkuruisia tuunattavia juttuja, joilla asunnosta tulisi vieläkin enemmän oman näköinen. Olen miettinyt, että esimerkiksi kylppäriä voisin hieman remontoida jossain vaiheessa omaan tyyliini sopivammaksi, maalata muutaman seinän, vaihtaa kaappien nuppeja sekä muuta sellaista pientä viilausta.

Yksi asia, joka ei varsinaisesti ole missään vaiheessa suunnattomasti häirinnyt minua mutta jonka vaihtaminen on silti käväissyt mielessäni, on ollut keittiön vesihana. Se on ollut sellainen tosi perusmalli, joka ei pistä silmään mitenkään erityisen rumana, mutta voisi toki olla kauniimpikin, kun hanoissa nykyään on kuitenkin saatavilla myös tosi tyylikkäitä malleja. Asia pyörähti ajatuksen tasolta toteutukseen aika paljon suunniteltua nopeammin, kun sattumalta Grohen suunnalta kyseltiin, olisiko minulla kiinnostusta päivittää keittiöhanaa uudessa kodissa. No olihan minulla!

Minun on itse asiassa myönnettävä, että Grohe ei minulle merkkinä ollut entuudestaan tuttu, mutta toisaalta, kuinkapa monta hanabrändiä sitä keskimäärin tuntee, elleivät keittiö- ja kylppäriremontit ole olleet työn alla? Tuskinpa kovin montaa. Pienellä selvittelyllä kuitenkin selvisi, että Grohe tekee paitsi hurjan tyylikkäitä hanoja, kehittelee myös aika innovatiivisia keittiö- ja kylppäriratkaisuja.  Näistä hanoista on muun muassa mahdollista laskea lasiin suoraan hiilihapotettua tai valmiiksi keitettyä, kiehuvan kuumaa vettä. Merkillä on myös olemassa esimerkiksi Grohe Sense -järjestelmä, joka ennaltaehkäisee vesivahinkoja.

Erikoisempien innovaatioiden lisäksi Grohella on toki olemassa ihan tavallisiakin hanoja, mutta minun keittiööni valikoitui uusi Minta Touch -hana, jonka tekniikka mahdollistaa veden laskemisen hanan vipuun koskematta. Automaattisesti käynnistyvät hanat ovat toki tuttuja julkisista tiloista, mutta Minta Touch toimii vähän eri logiikalla. Ideana on, että veden tulon voi käynnistää myös kevyellä käsivarren tai kämmenselän kosketuksella, vääntämättä vipua lainkaan. Ominaisuus ei tietenkään ole useimmissa keittiöissä mitenkään välttämätön, mutta se on yllättävän näppärä, jos kädet vaikkapa ovat leipomisesta tai kokkaamisesta likaiset, eikä tee mieli koskea tahmaisilla käsillä hanan vipuun.

Putkimies kävi muutama viikko sitten asentamassa uuden hanan keittiööni ja olen sen jälkeen ihastellut paitsi uutta kaunista muotoilua, myös testaillut tuota kosketusominaisuutta. Toiminto on sen verran nopea ja näpsäkkä käyttää, että huomaan monesti käyttäväni hanaa kosketuksella, vaikka kädet eivät olisikaan likaiset. Tykkään myös siitä, että uudessa hanssa on tuollainen käsisuihkupää, joka helpottaa sekä tiskausta, että itse altaan puhtaanapitoa. Oma suuri ja kulmikas tiskialtaani on kivan näköinen ja tilava, mutta huomaan, että altaan teräviin nurkkiin jää helposti likaa ja ruoantähteitä likaisista astioista, joten siivoamisen kannalta tuo käsisuihku on aika kätevä.

Valittavana Minta Touch -hanoista oli U-kirjaimen mallinen sekä L-kirjaimen mallinen hana sekä materiaaleissa perinteinen teräs tai himmeämpi kromi. Pähkäilin valintaani pitkään, mutta päädyin lopulta perinteiseen teräkseen sekä L-malliin, jossa tosiaan on mukana myös tuo irroitettava käsisuihku. Totta puhuen en edes hoksannut valintaa tehdessäni tuota suihku-ominaisuutta ja tajusin vasta asennuksen jälkeen, että hanassani on sellainenkin.  Suihku tuli vähän kuin bonuksena ja yllätyksenä kaupan päälle.

Keittiö alkaa nyt siis vähitellen olla aika hyvällä mallilla: on uusi kaunis hana ja matot lattialla. Nyt enää tarvitsee siirtyä suunnitelmista toteutukseen tuon seinän suhteen, jonka olen ajatellut maalata. Sitten alkaa jo oikeasti näyttää aika oman näköiseltä. Mutta on ihan kiva laitella kotia kaikessa rauhassa ratkaisuja ajan kanssa puntaroiden. Tähän kotiin on ihana aina reissuilta palata. <3

Ennen vs. jälkeen

Ennen vs. jälkeen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/09/17

Sisustushuumassa: vihdoin uudet matot lattialla

17 44

Kaupallinen yhteistyö: Finarte

Olen joskus vuosia sitten edellistä kotia laittaessani todennut, että matto tekee kodin. Niin kauniit lattiat kuin nykyisessä asunnossani onkin, matto tuo sisustukseen sellaista pehmeyttä ja kodin tuntua. Siinä missä aiempaan kämppään ei tarvittu kuin yksi matto keskelle olohuonetta, tässä uudessa kodissa pohja on niin erilainen, että oikeastaan olen haaveillut täällä jopa kolmesta-neljästä matosta: olohuoneeseen, keittiöön, eteiskäytävään ja pieneen eteishalliin.

Kuten olen aiemminkin todennut, tämä asunnon kodiksi laittamisprojekti on edennyt varsin rauhalliseen tahtiin, sillä työkiireiltäni ja reissuiltani olen ehtinyt paneutua asiaan hitaanlaisesti. Ja sama tahti tulee todennäköisesti jatkumaan tulevaisuudessakin, mutta hiljaa hyvä tulee.

Se hyvä puoli on tällaisessa rennossa sisustusrytmissä, että kun asunnossa on ehtinyt jo asua hetken aikaa ja hiljalleen kuulostella ja katsella näitä nurkkia, hahmottuu ehkä paremmin, että millaiset ratkaisut voisivat toimia juuri tässä kodissa. Ennen muuttoa olin höyry päällä hankkimassa asuntoon sitä sun tätä sekä suunnittelemassa sisustusta pohjapiirroksen perusteella. Kun sitten viimein nökötin täällä huonekaluineni ja muuttolaatikoineni, huomasin, että moni ennakkosuunnitelma meni käytännössä ihan uusiksi. Feng shui ei vain tuntunutkaan olevan kohdallaan tai vaikka jokin oli näyttänyt paperilla ja ajatuksissa hyvältä, todellisuudessa se tuntuikin ahtaalta tai epäkäytännölliseltä. Niinpä annan sisustukselle tilaa rakentua omalla painollaan, ja se on tuntunut ihan hyvältä systeemiltä.

Nyt seuraavana to do -listallani ovat olleet ne matot ja taulujen laittaminen seinille sekä kaikkien epämääräisten pikku-kasojen hoitaminen pois nurkista pyörimästä. Välillä nämä blogihommat ja yhteistyöt ovat mainio syy laittaa vähän vauhtia asioihin, sillä tietenkin on kivempi esitellä täällä blogissa vähän valmiimpaa kotia. Vaikka onhan niitä aina sellaisiakin lukijoita, jotka peräänkuuluttavat niitä sotkuja ja kaaosta inhimillisyyden nimissä. Voin luvata, että niitä on, vaikka ne eivät blogiin tulisikaan ikuistetuiksi.

Mutta siis niin… Aloitin nyt tämän seuraavan sisustusvaiheen matoista, motivaattorinani suomalainen mattofirma Finarte. Itse asiassa yhteistyö Finarten kanssa nousi jotenkin sivuteitse keskusteluun jo kauan sitten asuessani vielä edellisessä kodissani. Tuolloin mattohommat olivat kuitenkin ihan hyvällä mallilla, joten mattohankinnat eivät tuntuneet ajankohtaiselta asialta. Viime keväänä, kun muutto uuteen kotiin alkoi lähestyä, muistin Finarten ja ne ihanat matot, ja huikkasin sinne suuntaan, että nyt mattobisnekset voisivat jälleen kiinnostaa. Siellä suunnalla näytettiin innolla vihreää valoa yhteistyölle, joten tässä sitä nyt ollaan. Ja luvassa on ihan käsittämättömän pitkästi jorinaa matoista eli hakekaahan vaikka kahvikupponen ennen luku-urakkaan ryhtymistä.

Vuonna 1985 perustetun Finarten ytimessä on perinteinen suomalainen kudontatekniikka sekä kotimainen design – ja yritys tekeekin yhteistyötä monien suomalaisten tunnettujen suunnittelijoiden kanssa kuten Paola Suhonen sekä supersuosituista kuoseistaan tunnetut Saana ja Olli. Yhtenä suunnittelijana toimii yhä myös räsymattopioneerinakin tunnettu Eija Rasinmäki, joka perusti Finarten aikanaan yhdessä miehensä Erkki Immosen kanssa.

Nykyisin Finartea luotsaa perheen tytär Larissa ja on pakko todeta, että on niin hienoa nähdä näitä onnistuneita sukupolvenvaihdoksia upeissa, perinteikkäissä suomalaisyrityksissä. Finarte ja esimerkiksi Hakola (jotka muuten jakavat Helsingin Telakkarannassa yhdessä showroomin ja myymälän) ovat mielettömällä tavalla ponkaisseet ihan uuteen nosteeseen, kun puikkoihin on siirtynyt seuraava sukupolvi, joka on uskaltanut rohkeasti uudistaa vanhoja brändejä ja tuoda niitä entistä rohkeammin nykyaikaan. Molemmissa on aidosti ainesta pohjoismaiseksi menestystarinaksi myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

Finarten matot siis suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan käsin Intiassa. Vastuulliset arvot ovat keskeisellä sijalla yrityksen filosofiassa ja Finartella on pitkä historia yhteistyöstä intialaisten käsityöläisten kanssa sekä läheiset suhteet paikallisiin työntekijöihin. Koko perhe nimittäin asui kolmen vuoden ajan Intiassa kouluttaen kädestä pitäen tehtailla oikeanlaista kudontatekniikkaa. Suomalaisyritys on siis todella tiiviisti mukana valvomassa tuotanto-olosuhteita sekä huolehtimassa työntekijöiden hyvinvoinnista.

Myös ekologisuus on yrityksen arvomaailmassa korkealla sijalla. Suurin osa Finarten matoista tehdään kierrätetyistä materiaaleista ja yrityksen perustaja Eija Rasinmäki onkin käyttänyt kierrätysmateriaaleja työssään jo 1970-luvulta lähtien. Jos nämä vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin Finarten nettisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotannosta ja yrityksen arvoista.

Mutta sitten niihin itse mattoihin! Olin jo etukäteen käynyt nettisivuilla tutkailemassa valikoimaa sekä showroomilla katselemassa ja hypistelemässä vaihtoehtoja ihan paikan päällä. Silti matto on yksi niistä hankinnoista, joita on vaikea kuvitella sille omalle paikalleen näkemättä sitä käytännössä. Niinpä sovimme Larissan kanssa ihan konkreettisen mattojen kotisovittelusession, mikä ilmeisesti on matto-ostoksilla aika tavallistakin. Eli pääsin mallailemaan joitakin vaihtoehtoja ihan täällä omilla lattioilla ja kyllä se vain on ihan eri asia nähdä se matto oikeasti siinä ympäristössä, mihin sitä on kaavaillut.

Eteiseen tuntui aivan itsestäänselvältä valinnalta tuo Saanan ja Ollin luonnonvärinen juuttimatto, samoin kuin tuohon pikkuruiseen eteisaulaani pyöreä samansävyinen matto. Nauratti jälkikäteen, kun uteliaisuuttani tutkin asuntoilmoituksen kuvista, millaiset mattoratkaisut edellisellä asukkaalla on täällä ollut, ja huomasin, että myös hänellä on ollut eteisessä melkein sama matto. Finartea sekin, mutta hieman eri kuosilla vain. No, ilmankos tykkäsinkin sen edellisen asukkaan sisustuksesta, kun meillä tuntuu olevan niin samanlainen maku. Tuo luonnonvärinen juutti sopii myös ihanasti yhteen eteisen Lundia-kalusteiden kanssa, joissa on samansävyistä puupintaa. Kyllä vain on kodikkaampi fiilis nyt heti asuntoon astuessa, kun vertaa matottomaan tilanteeseen vielä kuukausi-pari sitten.

Hauskaa muuten, että tein tuossa kesällä myös pienimuotoisen yhteistyön Saanan ja Ollin kanssa suoraan ja sain tuolloin valita muutaman tuotteen heidän mallistostaan uutta kotiani sulostuttamaan. Valitsin tuolloin Kievari-kuosia olevan päiväpeitteen sekä kaksi sisustustyynyä – ja noita molempia tuotteita myydään myös Finartessa. Nyt on sitten Saanan ja Ollin kauniita kuoseja niin eteisessä kuin makuusopessakin.

Kesäisen Marokon loman jälkeen olen ollut suorastaan pakkomielteinen marokkolaisista matoista, enkä nyt jälkikäteen ihan ymmärrä, miksi en ostanut reissullani olohuoneeseen mattoa suoraan sieltä. Jotenkin en vain ollut yhtään ostosfiiliksissä ja kaupankäynnin kulttuuri loputtominen tinkimisineen ja tyrkyttävine tyyleineen ei vain tuntunut siinä lomavireessä yhtään houkuttelevalta. Mutta nyt olen huomannut jälkikäteen surffailevani netissä jatkuvasti marokkolaisia mattoja tutkaillen.

Sattui niin sopivasti, että Finarten syksyn uutuuksiin kuuluu ihan uskomattoman kaunis marokkolaistyylinen pörrömatto nimeltä Suovilla, jota on saatavilla sekä valkoisena tummanvihrein yksityiskohdin että tummanvihreänä valkoisin yksityiskohdin parissa eri koossa. Kauniin maton on suunnitellut Marianne Huotari Studio Smoosta ja pääsin sovittelemaan sitä jo hieman ennakkoon, sillä virallisesti se on tulossa myyntiin vasta loppuvuodesta. Mattoa voi kuitenkin käydä ihastelemassa paikan päällä myös Habitaressa, missä se on ennakkomyynnissä jo 13.9. alkaen. Mattojen toimitukset tosin menevät arviolta vasta marraskuun alkupuolelle.

Olen haaveillut olohuoneen avaraan lattiatilaan jostakin värillisestä matosta, koska asuntoni on tällä hetkellä todellinen valkoinen valtakunta. Edelliseen kotiin hankituista kalusteistakin moni sattuu nimittäin olemaan valkoisia. Ja nyt kun myös lattia on raikkaan valkoinen, olisi kiva saada tänne hiukan väriä, vaikkapa sitten maton muodossa. Kuitenkin olen miettinyt, että raaskiiko ihanasti valoa tuovaa valkoista lautalattiaa peittää jollakin tummalla tai voimakkaalla värillä… Tai riiteleekö luonnonvalkoinen sävy puhtaanvalkoisen maalipinnan kanssa ikävästi?

Nyt kun pääsin kokeilemaan sekä vaaleaa että vihreää mattoa ihan käytännössä, kaikenlaiset epäilykset hälvenivät. Luonnonvalkoinen ei näyttänyt liian keltaiselta tai likaiselta valkoista lattiaa vasten eikä vihreä puolestaan liian tummalta. Enemmänkin tummasta matosta tuli sellainen tunne, että huone sai heti vähän luonnetta. Siitä huolimatta en nyt vielä tehnyt valintaani olohuoneen osalta, vaan jäin vielä pohdiskelemaan ja sulattelemaan asiaa. Kaunis vihreä matto olisi monella tapaa täydellinen, mutta mielessäni on pari pientä kysymysmerkkiä…

Rakastan vihreää väriä, mutta ryhdyin tummanvihreän maton myötä miettimään, tuleeko asunnosta sen kanssa jo vähän liiankin vihreä. Täällä on jo tällaisenaan aika paljon vihreitä yksityiskohtia, enkä pidä siitä, että kokonaisuus on liian harmoninen. Kaipaan kontrastia! Siksi ajattelin, että mietiskelen asiaa vielä hiukan. Toinen asia on se, että satuin hiljattain bongaamaan Pinterestistä marokkolaismaton, johon olen kehitellyt jonkinlaisen pakkomielteen sittemmin. Kyseinen vintagematto on luonnollisesti uniikkikappale ja jo myyty, mutta vieläkin ajatuksissani kummittelee haave jostakin samantyylisestä. Tuo vihreä kaunokainen on siis yksi hyvä vaihtoehto, mutta haluan vielä miettiä asiaa ja tutkailla vaihtoehtoja ennen päätöksen tekemistä.

Keittiöön ajattelin aluksi jotakin kuvioitua ja leikkisää kuosia. Edellisen asukkaan kuviollinen keittiön matto näytti tosi kivalta, kun kävin katsomassa asuntoa aikanaan, joten kokeilin nyt sitten myös kuvioitua puuvillamattoa itsekin. Mutta tässä nähdään juuri se, kuinka hyvä idea on sovittaa mattoa tilaan ensin ennen päätöksen tekemistä, koska vaikka kuvioitu matto näyttikin kivalta, muutin täysin mieleni nähdessäni sen tässä tilassa. Jotenkin kaipasin nyt leikkisän sijaan keittiöön vähän aikuisempaa ja vakavampaa tunnelmaa. Niinpä lähdin ihan toisenlaiseen suuntaan ja sen sijaan kokeilin tilaan mustaa, eläväpintaista juuttimattoa ja tykästyin sen tuomaan tunnelmaan ihan todella.

Aikomuksenani on jossain vaiheessa maalata yksi keittiön seinistä toisenväriseksi ja uskon, että tuo tumma matto yhdessä ei-valkoisen seinän kanssa tuovat huoneeseen ihanan rauhallisen tunnelman. Lisäksi tumma matto on keittiössä huomattavasti armollisempi valinta, kun kokkaillessa ja syödessä kuitenkin aina jotain putoilee lattiallekin…

Koska noista yksivärisistä juuttimatoista ei valitettavasti tällä hetkellä ole saatavilla sellaista suurempaa kokoa, keksimme Larissan kanssa luovan ratkaisun ja laitoimme keittiöön kaksi samanlaista kapeampaa mattoa vieretysten. On muuten hullua huomata, miten pienet asiat voivat tehdä sisustuksen näkökulmasta valtavan suuren eron. Koko tila näytti kuin eri huoneelta riippuen siitä, oliko matto koko lattialla ja myös pöydän alla verrattuna siihen, että se olisi vain pöydän vierellä. Toinen hurjan paljon ilmeeseen vaikuttava tekijä oli se, miten päin nuo maton “raidat” kulkevat. Kokeilimme uteliaisuuttamme mattoja molemmin päin ja tuntui aivan itsestäänselvältä, että raitojen kuuluu mennä poikittain lattialankkuihin nähden.

Huomaatteko eron? Koko huone näyttää ihan erilaiselta eri matolla.

Tulipahan nyt papatettua pitkästi matoista, mutta toivottavasti joku muukin sai tästä jutusta ideoita ja inspistä omaan sisustukseensa ja matto-ostoksille. Pakko muuten vielä mainita erikseen, että yllätyin tosi myönteisesti siitä, miten miellyttävä ja pehmeä materiaali tuo juutti onkaan. Jostain syystä ajattelin aina, että se tuntuisi jalkojen alla mahdollisesti jotenkin karhealta, mutta se onkin ihanan miellyttävä ja pehmeä materiaali.

Jos onnistuit pääsemään jutussa tänne asti, niin onnitteluni! Mainittakoon tässä vielä, että Finarte halusi tarjota myös teille lukijoille pienen edun yhteistyön tiimoilta ja seuraavan viikon ajan (su 10.9.2017 asti) saatte Finarten verkkokaupasta 25% alennuksen. Alennuksen saa koodilla PUPULANDIA. Jos Finarten mattoja haluaa käydä tutkimassa ihan paikan päällä, niin niitä on esillä Telakkarannan showroom-putiikissa. Lisäksi Finarte on ensi viikonloppuna mukana Helsinki Design Weekin Design Marketissa, missä myynnissä on esimerkiksi edullisesti mallikappaleita, sekä Habitaressa osastolla 6k28.

Olisi tietysti myös hauska kuulla teidän mietteitänne näistä mattovalinnoistani!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

13/07/17

Kurkistus kotiin: eteinen ja säilytysratkaisut

8 76

Kaupallinen yhteistyö: Lundia

Arkisen aherruksen ja kesän reissujen lomassa tämä uuden kodin laittaminen on jäänyt odottamaan kiireettömämpiä hetkiä, mutta pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkojaan ja tilaratkaisut hahmottuvat ajatuksissa. Taulut eivät ole seiniä vielä nähneetkään ja matot loistavat poissaolollaan, mutta kaikki aikanaan. Kyllä se siitä suttaantuu!

Vaikka tässä asunnossa on todella hyvin säilytystilaa, pähkäilin muuton jälkeen, millaisen säilytysratkaisun keksisin eteiseen varsin runsaalle kenkäkokoelmalleni sekä takeilleni. Asunnon edellinen omistaja jätti seinille kauniit, itse tehdyt naulakot, joista en raaskinut luopua, mutta jotta eteisen yleisilme ei olisi sotkuinen ja tukkoinen, yritän säilyttää naulakoissa tavaraa vain maltilla. Suurin osa takeista on jemmattu vaatehuoneen kätköihin ja vain ne päivittäin käytössä olevat takit roikkuvat eteisen parissa naulakossa.

Pitkä käytävätila sisäänkäynnin vieressä oli ihan omiaan jonkinlaisen kenkäsäilytysratkaisun keksimiselle ja mietin pitkään, millaista hyllykköä tai kaapistoa siihen virittelisin. Kivoja ratkaisuja olisi ollut vaikka millaisia, mutta lopulta päädyin kotimaiseen Lundiaan.

Olin jo aiemmin muuton aikoihin ottanut itse yhteyttä Lundiaan, koska olen ollut todella ihastunut perinteikkään Suomi-brändin uuteen raikkaaseen ilmeeseen ja tyyliin. Olin jo asuntokaupoista lähtien haaveillut yksinkertaisen tyylikkäästä Fuuga-lipastosta tuohon eteiseen ja kun Lundia näytti yhteistyölle vihreää valoa, päätin tsekata löytyisikö merkin hyllyköistä sopivaa ratkaisua myös kenkäsäilytykselle. Ja löytyihän sieltä!

Päädyin lopulta kenkäsäilytyksen osalta Classic-sarjan kaksiosaiseen avohyllyyn, johon tilasin yhden ekstrahyllyn kummallekin puolelle. Kaksivärisen hyllyn tikasosat ovat luonnonväristä puuta ja hyllyt valkoiseksi maalattuja. String Systemin tavoin Lundian hyllyköt ovat helposti muunneltavissa tarpeen mukaan, kun hyllyjä voi poistaa tai lisätä ja niiden korkeutta helposti säätää. Laskeskelin, että neljälle hyllylle mahtuisi jo aika mukava määrä kenkiä.

Tilasin kalusteiden mukana myös asennuspalvelun, jotta ei tarvinnut itse ähertää kokoamisen parissa. Työmiehet hoitivat homman noin tunnissa ja sen jälkeen komeili eteisessä uunituore kenkähylly sekä ihana Fuuga-lipasto – ja mikä parasta, kumpainenkin istui suunnitellulle paikalleen kuin nakutettu.

Vaikka odotukseni olivat kalusteiden suhteen korkealla, on pakko sanoa, että todellisuus ylitti ne vielä monin verroin. Työn jälki on todella kaunista, laatu todella korkea, kalusteiden rungot jämäköitä ja molempiin mahtuu hurjan paljon tavaraa.  Ja vaikka tuota Classic-hyllyä ei varmaan kenkien säilytykseen ole tarkoitettukaan, niin se toimii tässä tarkoituksessa ihan täydellisesti.

Kullekin hyllylle mahtuu juuri sopivasti neljä kenkäparia, joten kaiken kaikkiaan hyllykkö vetää peräti 32 kenkäparia. Todellinen kenkäaddikti toteuttaisi saman idean korkeammilla hyllyillä, jolloin kenkiä saisi pinottua ties miten moneen kerrokseen. Ja jossakin toisessa asunnossa samaista hyllyä voi käyttää vaikka kirjahyllynä tai ihan muissa säilytystarkoituksissa, jos jatkossa nimenomaan tämän malliselle tai kokoiselle kenkähyllylle ei ole tarvetta.

Fuuga-lipasto puolestaan on ihan uskomaton tilaihme. En edes tajunnut lipastoa valitessani, miten paljon laatikot uumeniinsa kätkevät. Pomppukiskoilla varustetut vetolaatikot ovat mutkattomat aukaista ja sulkea ja minulla niihin on jemmattuna niin huiveja, hanskoja ja muita asusteita kuin muutakin piiloon haluttavaa sälää, papereita ja pikkutavaraa. Ja vihdoin ja viimein sain jo vuonna 2010 ostetun taulun laitettua esille. Sanna Sipin hauska lintuaiheinen työ piristää kivasti joka kerta kotiin palatessa.

Sisustusratkaisuja piti uusien kalusteiden myötä eteisessä hieman fiksailla, koska olin tähän asti säilyttänyt tummaa antiikkikirjahyllyäni eteisessä, mutta nyt se ei enää uusien tulokkaiden myötä oikein mahdu eteiseen. Tai mahtuu kyllä, mutta kokonaisvaikutelmasta tulee kovin ahdas ja täyteen tungetun näköinen. Eikä se tummaksi petsattu puu totta puhuen näiden vaaleiden kalusteiden rinnalla oikein toimivalta näyttänyt visuaalisestikaan. Niinpä kirjahylly sai väistyä entiseltä paikaltaan.

Rakastan kuitenkin kirjahyllyvanhustani, joten olen vähän miettinyt sen kohtaloa, että mitä sille tekisin. Tuumin alkuun, että pitäisikö vain surutta myydä pois, mutta jotenkin en raaskisi siitä täysin luopua. Nyt kun vintillä on säilytystilaa, mietin myös hyllyni heivaamista sinne tilapäissäilytykseen. Lopulta ongelmalle löytyi kuitenkin täydellinen ratkaisu, kun ystäväni Viena mainitsi etsiskelevänsä juuri jonkinlaista hyllykköä omaan kotiinsa. Sattuipa niin sopivasti, että meikäläisen kirjahylly on ihan täydellisen sopivan kokoinen Vienan kotiin, joten se pääsee nyt sitten ystävän luo lainaan ja hoitoon. Ja ehkä sitten joku päivä palautuu taas minun ilokseni, jos asumistilanne muuttuu.

Eteinen on siis nyt sisutuksen osalta jo aika hyvällä mallilla, kun sain hankittua siihen lipaston rinnalle myös kokovartalopeilin. Kenkähyllyn viereen asetellut liitutaulu ja Iina Vuorivirran pikkupeili eivät välttämättä jää niille sijoilleen, mutta toistaiseksi saavat olla siinä, kun seinällä sopivasti sattui olemaan kaksi naulaa juuri niillä kohdin. Nyt pitäisi vain hankkia eteiseen muutama matto, niin sitten alkaa näyttää jo aika valmiilta ja kotoisalta. Miltäs vaikuttaa? :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts