12/06/19

Afterwork-podcast: Ideoita kotiin ja sisustuskiistoja

2 38

Millainen sisustuspersoona sinä olet? Koti on paikoista henkilökohtaisin, mutta mitä jos asuinkumppanin kanssa onkin aivan eriävät näkemykset siitä, millainen sisustus on kaunis ja viihtyisä? Afterworkin äärellä pohditaan tällä viikolla, millaiset asiat tekevät kodin ja jaetaan omia sisustusvinkkejä. Jakso on toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa. Kurkkaa myös tulevan viikon aikana meidän koteihimme sisustuskuvien kautta Afterworkin IG-tilillä! :) Tässä postauksen kuvissa vähän esimakua meikäläisen värikkäästä kodista.

Piipahdin viime viikolla vieraana Sideways-festareiden lavalla, kun YLE Puheen Juuso Pekkinen äänitti live-yleisön edessä podcast-jakson, jossa pohdittiin radion ja podcastien tulevaisuudesta. Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni Antti x Antti -musiikkipodcastin Antti Grandlund sekä Jaksomedian Veera Luoma-aho. Pääset kuuntelemaan jakson esimerkiksi tuosta alta Spotify-linkin kautta tai YLE Areenasta.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenni Rotonen

Related posts

12/02/19

Ystävän kotona: Joonaksen tehokas pikkuyksiö

14 102

Tänään pääsette taas kurkistamaan yhteen helsinkiläiskotiin, sillä ystäväni Joonas raotti oveaan ja päästi minut vierailulle kameroineni. 21-neliöinen tehoyksiö Helsingin Vallilassa kätkee sisäänsä valtavan määrän viherkasveja, näppärän parviratkaisun sekä lukuisia kiinnostavia vintage-löytöjä.

Joonas saattaakin olla teille monelle tuttu tyyppi myös omien somekanaviensa ja bloginsa kautta @pesojoonas-nimimerkin takaa. Epäilen kuitenkin, että moni teistä ei taida tietää, että olemme itse asiassa Joonaksen kanssa tainneet tuntea jo peräti 13 vuotta? Ystävyytemme alkoi työkavereina Jyväskylässä opiskeluaikoina ja on jatkunut monien vaiheiden kautta läheisenä tähän päivään asti. On hassua, että olen tuntenut Joonaksen teini-ikäisestä asti ja tiesin heti häneen aikanaan jo tutustuessani, että tämä tyyppi tulee vielä pääsemään elämässä pitkälle. Joonaksessa on aina ollut sellaista valloittavaa positiivista energiaa ja karismaa, joka voittaa puolelleen. Ja harva tyyppi on oikeasti ystävänä yhtä huomaavainen ja välittävä. Joonas on juuri se ihminen, joka jaksaa lähettää postikortin toiselta puolen maailmaa, tulee pyytämättä auttamaan maalausurakassa ja tarjoutuu käymään kaupassa flunssapotilaan puolesta. En sano tätä tarpeeksi usein, mutta näin ystävänpäiväviikon kunniaksi kerrottakoon se ihan julkisesti: Joonas, olet tosi hyvä, rakas ja tärkeä ystävä.

Mutta sitten siihen itse asuntoon… Joonas muutti kompaktiin kämppäänsä pari vuotta sitten ja asunto oli jo muuttohetkellä aikalailla valmis sellaisenaan, eikä mitään kummempaa remonttia ole tarvinnut tehdä pientä maalailua lukuunottamatta. Vanhan talon huonekorkeus ja parvi-ratkaisu tuovat vähiin neliöihin tilan tuntua ja parven alle on kätevästi saatu sijoitettua keittiö, joka onkin Joonaksen lempiasioita kodissaan. “Pieneksi yksiöksi keittiöni on iso ja se on ehdottomasti kotini sydän. Tykkään kokkailla paljon ja oikeastaan juuri keittiö oli se lopullinen syy, joka sinetöi päätökseni ostaa tämä asunto”, Joonas paljastaa. Hän kehuu myös edellisen asukkaan remontoimaa kätevää keittiösaareketta, johon kätkeytyy säilytystilaa sekä uuni ja liesi – ja jonka ympärille pystyy kokoamaan isommankin joukon ystäviä syömään ja istumaan iltaa. “Parhaimmillaan tänne 21 neliöön on ahtautunut kerran yli 20 tyyppiä yhtä aikaa, kun järjestin tupaantuliaiskekkerit”, Joonas nauraa.

Toinen lempiasia Puu-Vallilan kyljessä sijaitsevassa asunnossa on juuri sen sijainti. Ikkunasta avautuvat näkymät vanhojen puutalojen suuntaan, joten kotona voi tuntea olevansa kaukana kaupungin hälinästä. “Vallila on tosi sympaattinen alue ja yksi lempparipaikoistani tässä kotikulmilla ovat Vallilan kalliot. Jos on kiirettä ja stressiä, niin tieni käy usein kallioille istuskelemaan. Siellä voi rauhassa katsella maisemia ja rauhoittua. Se auttaa irtautumaan hetkeksi arjesta”, Joonas kertoo.

Joonaksen pikkukodissa silmiin pistää ensimmäisenä viherkasvien määrä – kämppä on kuin keidas, joka loistaa vehreänä keskellä ankeinta talvea. “En tiedä, olenko varsinaisesti mikään viherpeukalo, mutta luovan työn tekijälle konkreettinen käsillä tekeminen tuntuu tervetulleelta tasapainolta. Kukkien hoito on minulle kuin meditaatiota – se rauhoittaa mieltä. Varsinkin pitkiltä reissuilta palatessa on ollut aina tunne, että pitää ensimmäiseksi saada hoitaa kukkia ja vähän jutella niille. Olen itse kotoisin Korpilahdelta luonnon keskeltä, joten tuntuu, että viherkasvit tuovat palasen luontoa kotiin”, Joonas miettii.

Kasvit ovat olleet myös Joonaksen ja hänen iäkkään mummonsa yhteinen harrastus ja hän arvelee, että mummolta on tarttunut mukaan myös jokunen oppi kasvienhoitoon liittyen. “Etenkin talvella kasveja on Suomen olosuhteissa haastavaa pitää hengissä, mutta ehkä mummolta saadut opit ovat auttaneet tässä asiassa. Silti on vielä paljon opettelemista! Mummo on nykyisin palvelukodissa, mutta siellä on yhdessä sovittu, että hän saa tuoda mukanaan kasveja omaan huoneeseensa ja käydä kukkakaupassa palvelukodissa asuessaankin. Hänelle on tärkeää, että kukat ovat edelleen mukana elämässä”, Joonas kertoo.

Joonas kertoo koettavansa jatkuvasti vähentää tavaraa ja ostavansa mahdollisimman paljon omaisuudestaan käytettynä. “Voisin vuorata kotini vain viherkasveilla ja pelkistää sisustusta vielä entisestään. Hankin enemmän viherkasveja kuin ostan tavaraa”, hän paljastaa. Itse asiassa myös suuri osa kasveista on löytynyt Facebookin kierrätysryhmistä. Joonas kuitenkin sanoo joutuneensa rajoittamaan myös hiukan uusien kasvien hankkimista. “Olen laatinut itselleni sellaisen säännön, että uuden kasvin saa ostaa, jos on todella huono päivä. Tai vastaavasti, jos on jokin sellainen hetki elämässä, että haluan hiukan palkita itseäni esimerkiksi päätökseen saatetun ison projektin jälkeen. Olen siis päättänyt, että huvikseen kasveja ei saa ostaa, vaan vain iloon tai vitutukseen. Voi sitten yrittää arvailla, kummasta syystä niitä on hankittu enemmän”, Joonas nauraa.

Pieneen yksiöön ei oikeastaan kalusteita ihan hurjan paljon mahdukaan ja se sopii Joonakselle hyvin, sillä hän pitää pelkistetystä ja minimalistisesta tyylistä. Suurin osa asunnon kalusteista on löydetty Facebookin kierrätysryhmistä ja erilaisista kotimaisen designin myyntiryhmistä. Joonas kertoo pitävänsä siitä, että tavaroilla on palanen historiaa mukanaan ja tarinoita kerrottavanaan. Myös moniin asunnon pieniin esineisiin ja tuliaisina maailmalta tuotuihin muistoihin liittyy paljon tunnearvoa sekä unohtumattomia tarinoita omasta elämästä.

Jutun kuvaamisen jälkeen Joonaksen elämässä on ehtinyt tapahtua melkoinen mullistus asumisen saralla, sillä hän laittoi tilapäisesti oman asuntonsa vuokralle ja muutti helmikuun alussa hotelliin asumaan. Clarionin kanssa solmitun diilin myötä Joonas siis asuu vuoden verran Jätkäsaaren kupeessa sijaitsevassa hotellissa. Mukaan hotelliin matkasivat Joonaksen muuttokuormassa vain vaatteet ja viherkasvit sekä joitakin omia tärkeitä esineitä ja matkamuistoja, jotka muistuttavat tärkeistä hetkistä. Muuton yhteydessä tuli laskettua viimein myös viherkasvien kokonaismäärä: luku kohosi yli 40:een.

Joonas on tosiaan melkoinen someaktiivi, joten jos kiinnostaa seurailla hänen juttujaan somessa, niin kannattaa laittaa seurantalistalle hänen bloginsa sekä IG-kanavansa.  Sieltä voi muun muassa seurata, millaista on elää vuoden verran hotellissa.

Vanha suomalainen tuoli löytyi design-kirpputorilta.

Teollista henkeä huokuva lattiavalaisin on todellisuudessa vanha studiovalo.

Asunnon parvi on mitoitettu niin, että siellä mahtuu myös istumaan ja chillailemaan. Sängyn lisäksi sinne mahtuu lisäksi muutakin ja ylös vievät pelkkien tikapuiden sijaan kunnolliset portaat, mikä saa konkreettisemmin tilan tuntumaan siltä, että asunto on todella on kahdessa kerroksessa.

TRE-putiikista löytyneen Hakolan hyllyn pyöreä muotokieli miellyttää Joonasta ja innoitti lopulta ostopäätökseen.

Hyllykön reunalla nököttävältä hymypoikapatsaalta puuttuu nenä, koska Joonaksen ensimmäisen asunnon tupareissa joku oli vahingossa kaatanut patsaan. Aamulla sitten huomattiin, että patsaalta puuttuu nenä. Kaveri tunnusti myöhemmin häpeissään kaataneensa patsaan ja piilottaneensa humalapäissään irronneen nenän jonnekin roskikseen, eikä sitä sitten koskaan enää löytynyt. “Mutta se on elämisen jälkiä, ja ne kuuluvat asiaan”, Joonas toteaa.

 

Suurin osa maljakoista ja muista pikkuesineistä on löytynyt kierrätyskeskuksesta.

Vanha kaappi löytyi aikanaan kierrätysryhmästä Huittisista. Huvittavaa ja hieman erikoista kaapin historiassa on se, että myyjä oli sattumalta aiemmin asunut kaappinsa kanssa Helsingissä tässä nimenomaisessa talossa, josta Joonas osti oman asuntonsa. Nyt kaappi päätyi sitten takaisin “kotiin” samaan taloon, missä se on ennenkin majaillut.

Pienet mitalit löytyivät newyorkilaisesta vintage-kaupasta. “Kun ei ole omasta takaa mitaleja suotu, niin piti sitten ostaa”, Joonas vitsailee.

Joonas kertoo, että Pojat-kirja on ollut hänelle pysäyttävä kokemus ja suuri inspiraation lähde. “Helsingin Sanomien kaksi kuvajournalistia on tehnyt kirjan, johon on koottu kuvia ja tarinoita poikien elämästä. Monilla näistä pojista elämä on pahasti kesken ja he tulevat vaikeista lähtökohdista, on päihdeongelmia ja syrjäytymistä. Tarinat ovat hyvin koskettavia ja avaavat sitä taustaa, miten monenlaisista syistä elämä voi ohjata väärille raiteille. Aihepiiri kiinnostaa minua kovasti ja olen oivaltanut itse tämän kirjan kautta tosi paljon. Kirja myös muistuttaa minua siitä, mitä kohti haluan itse ammatillisesti kulkea”, Joonas kertoo.

Myös Harri Koskisen design-klassikko Block-valaisin löytyi kierrätysryhmästä. “Oli kesäloma ja säät olivat surkeat, joten oli aikaa bongailla kierrätysryhmistä kaikkea kiinnostavaa”, Joonas paljastaa.

Tuolikaksikko löytyi Oriveden työväenteatterin jäämistöstä. Koko katsomon 50-60-luvulta peräisin olevat tuolit myytiin pois remontin alta viiden tuolin pätkinä, mutta Joonas sai myyjän kanssa neuvoteltua, että tämä tuunasi hänelle henkilökohtaisesti kahden hengen istuttavan version, sillä yksiöön ei mahtunut enempää. Työväenteatterin puuhamies toi tuolit peräti henkilökohtaisesti Helsinkiin asti kotiinkuljetuksella: se tuntui olevan hänelle tärkeää, sillä kalusteiden myötä myös palanen teatterin historiaa jäi taakse.

Joonaksen kukkienhoidon salaisuus: paljon rakkautta, jutustelua ja huomiota kasveille.

Toinen klassikkovalaisin, Yki Nummen Lokki, löytyi myös Facebookin kierrätysryhmästä.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

7/02/19

Väri-inspiraatio: Flamingoja, viidakon sävyjä ja ideoita värien rakastajille

7 41

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & TIKKURILA

Miltä kuulostaisi flamingon värinen seinä? Suomalaiset ovat edelleenkin aika arkoja sisustamaan väreillä: skandinaavisen pelkistetyissä kodeissa seinät ovat useimmiten valkoista tai hillittyjä harmaan tai beigen sävyjä. Enkä itse juuri poikkea tästä joukosta, vaikka ihastelenkin sisustuslehdissä ja muiden kodeissa rohkeaa värienkäyttöä. Rohkaistuin sentään reilu vuosi sitten maalaamaan keittiöni seinän kauniiksi harmaanvihreäksi, joka sekin on värien kirjossa melkoisen rauhallinen sävy.

Innoittajana projektiin ja lopulliseen sävyvalintaan toimi Tikkurilan Color Now -värikartta viime vuodelta, josta tuo harmaanvihreä Serpentiini-sävykin löytyi. Jos viime vuonna kartalta löytyi kauniita maanläheisiä sävyjä, tänä vuonna Tikkurila räväyttää mahtavan värikylläisellä Color Now 2019 -kokoelmalla. Ehkä tämä on sellainen lempeä sysäys rohkaista ihmisiä käyttämään reippaammin voimakkaitakin värejä myös osana kodin ilmettä.

Inspiraatiota värikkääseen ja vähän yllättäväänkin kokoelmaan on haettu 90-luvulta, trooppisista linnuista, mehukkaista hedelmistä, Miamista, nostalgisen Tyttökullat tv-sarjan värimaailmasta sekä Karibian aurinkorannoilta. Ja tämän vuoden väriksi on valittu persikkaisen vaaleanpunainen Flamingo. Kokoelman koonnut raati on todennut, että pitkän harmaan ja minimalistisen kauden jälkeen kaivataan kipeästi jotain uutta, vähän leikkimielisyyttä ja optimistisempaa otetta. Ja odottamaton väriloisto kiistämättä edustaa juuri tätä kaikkea, ja myönnän kokoelmaa esitelleessä tilaisuudessa toden totta inspiroituneeni. Huomasin miettiväni ihan tosissani, löytyisikö täältä minun pienestä kodistani joku seinä, jonka voisin maalatan flamingonpunaiseksi…

Värikokoelma lanseerattiin Instagram-unelmana tunnetussa Yes Yes Yes -ravintolassa, eikä miljöö varmaankaan olisi voinut kokoelman henkeä ajatellen olla täydellisempi: ravintolan sisustuksessa yhdistellään ennakkoluulottomasti vastavärejä ja paritetaan värejä rohkeasti ja ehkä hiukan epätyypillisestikin toisiinsa. Ja juuri siihen kannustaa myös vuoden 2019 Color Now -kokoelma. Toinen trendi tälle vuodelle on poimittu muodin maailmasta ja houkuttelee puolestaan valitsemaan vain yhden sävyn, yhdistämään saman värin eri sävyjä ja päräyttämään koko tilan rohkeasti tietynväriseksi kauttaaltaan. Tykkään itse erityisesti tästä sisustusajatuksesta ja se sopii myös pienten tilojen sisustamiseen. En tosin ole varma, pystyisinkö tässä yksiössäni sitoutumaan kokonaan vaaleanpunaiseen värimaailmaan. Suuremmassa asunnossa voisin erinomaisen hyvin nähdä kokonaan vaaleanpunaisen kammarin tai vihreän salongin sisustuksen piristyksenä.

Haaveilen itse siitä, että olisi jonakin päivänä sellainen koti (ja siinä määrin rohkeutta), että tohtisin sisustaa Yes Yes Yesin värikkääseen tyyliin. Ja toisaalta, mikäpä sitä estää, muu kuin jo kohtalaisen valmis sisustus sekä oma rohkeuden puute. Tätä nykyistä ei viitsi ruveta tyystin laittamaan uusiksi, mutta ehkä seuraavaan kotiin otan jo lähtökohtaisesti värikkäämmän asenteen, koska ihailen aina sisustuslehdissä, asuntoilmoituksissa, julkisissa tiloissa ja muiden kodeissa kaunista ja rohkeaa värienkäyttöä.

Olen utelias kuulemaan teidän muiden sisustusmietteistä nimenomaan värienkäytön suhteen. Löytyykö sieltä ruudun takaa joku muukin, joka voisi ihan tosissaa harkita flamingonväristä seinää? Ja mikä siinä värienkäytössä niin jännittää? Moni varmaan pelkää kyllästymistä ja itse arastelen tällaisessa pienessä tilassa sitä, miten joku hallitseva väri näin pienessä tilassa saattaa alkaa ahdistaa, mutta samanaikaisesti haaveilen siitä, että olisi rohkeutta. Ja tietenkin kiinnostaa, että mikä näistä tämän vuoden Color Now 2019 -sävyistä on teille eniten mieleen, jos päättäisitte ryhtyä maalauspuuhiin?

Ainahan ei tosiaan tarvitse välttämättä maalata edes kokonaista seinää, saati huonetta. Mitä, jos minulla olisikin vain flamingonpunainen jakkara? Toivottavasti tämä ihana väritujaus piristää talvista torstaipäiväänne! Kannattaa ehdottomasti tutustua uuden Color Now -kokoelman väreihin vähintäänkin inspiraatiomielessä, jos suunnitteilla on jokin maalausprojekti, sillä siitä saa paitsi ideoita ihan uudenlaisiin värikokeiluihin, myös siihen, miten yhdistellä värejä raikkaan uudella tavalla.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

20/01/19

Ystävän koti: Teron vehreä keidas keskellä Helsinkiä

5 95

Käsi ylös kaikki te, jotka olette haaveilleet omasta kasvi- tai viherhuoneesta? Pääsin kameroineni kylään ystäväni Teron luo jo jonkin aikaa sitten, kun ulkona vielä vihersi. Jutun toteutukseen pääsin jälkijunassa vasta nyt, mutta tämähän on oikein passeli hetki kurkistaa Teron kauniiseen kotiin, sillä veikkaan, että viherterapia on juuri tässä lumisen tammikuun keskellä oikein tervetullut piristys vaikka kuvienkin muodossa.

Muotoilija Tero Kuitusen nimi on vilahtanut täällä blogissa aiemminkin hänen suunnittelemiensa tuotteiden kautta ja nähtiinpä Teron taidonnäyte myös viime kesän ihanassa Fiskars Summer House -näyttelyssä, sillä hän oli suunnitellut yhden näyttelyn huoneista. Itse asiassa on aika hauskaa, että minun ja Teron historia ulottuu yli 10 vuoden taakse ihan ensimmäisiin hetkiini Helsingissä. Törmäsimme yhteisten kavereiden kautta Helsingin yössä varmaan lähes joka viikko edesmenneen Redrumin legendaarisella Misfits-klubilla – kuka muistaa nuo jokaviikkoiset torstaibailut? Silloin meistä ei varmaan kumpikaan arvannut, että työkuvioiden kautta tulisimme toisiamme vastaan vielä lukemattomia kertoja tulevaisuudessa vuosien päästä. Aika hauskaa!

Aalto-yliopistosta aikanaan valmistunut Tero työskentelee tosiaan nykyisin muotoilijana ja asuu puolisonsa kanssa Helsingin Hermannissa. Kaksikko on viihtynyt 36m2-neliöisessä yksiössään jo 7 vuoden ajan, eikä ihme sillä asunto on todellinen tilaihme, suurten ikkunoidensa ansiosta mukavan valoisa, siinä on erittäin toimiva pohja ja ylellisenä bonuksena kämpässä on 10 neliön kokoinen lasitettu parveke, joka on kesäisin kuin yksi ylimääräinen huone lisää. Rauhallisella alueella sijaitsevaa taloa ympäröivät puut tekevät siitä myös ihanan vehreän – kuin olisi oma puutarha ympärillä.

Parasta Teron mielestä asunnossa ovatkin juuri isot ikkunat sekä niistä avautuva näkymä: kesäisin puita ja vehreyttä ja talvisin mukava maalaismaisema. “Tässä asunnossa tuntuu kuin ei oikeastaan edes asuisi Helsingissä”, Tero toteaa. Viihtyisästä näkymästään huolimatta koti on aivan raitiolinjojen ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä sekä kivenheiton päässä Kallion hulinasta.

Tero kertoo toimivansa sisustajana fiilispohjalta ja yhdistelee omassa sisustustyylissään skandinaavisen pelkistettyä tyyliä ja vintage-esineitä sekä käyttää espanjalaishenkiseen tyyliin rohkeasti värejä. Sisustusideoita hän poimii esimerkiksi Espanjan Architectural Digest -lehdestä, jossa värejä käytetään skandinaavista tyyliä runsaammin ja yllättävämmin. “Suomalainen sisustustyyli ja värimaailma on usein kovin hillitty ja hallittu, joten ulkomaisista lehdistä saa vähän villimpää inspiraatiota”, Tero vinkkaa.

Pariskunnan koti on todellinen vanhojen esineiden aarreaitta ja Tero kertookin pitävänsä siitä, että esineillä on tarinaa kerrottavanaan. Hän ostaa harvemmin tavaroita tai kalusteita suoraan kaupasta ja suurin osa kodin esineistä onkin löytynyt vintage-liikkeistä, päätynyt kierrätettynä heille milloin mistäkin tai saatu perheeltä. “Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että kotia ei edes yritetä tehdä valmiiksi kerralla, vaan rakennetaan pikkuhiljaa kokonaisuutta”, Tero kuvailee. “Sisustustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Tykkään paljon väreistä omassa työssäni ja se näkyy myös kotimme sisustuksessa.”

Freelancer-muotoilijana työskentelevä Tero pääsee oikeastaan sisustamaan myös työn puolesta, sillä hän tekee sisustusmuotoilun lisäksi myös paljon tila- ja näyttelykonsepteja sekä kuratointia. “Muotoilun ja taiteen yhdistäminen kiinnostaa minua ja se näkyy myös omassa työssäni. Teen paljon yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa ja monet omistakin töistäni muistuttavat enemmän taide-esineitä kuin massatuotantoa”, Tero kuvailee.

Hänen oma suunnittelufilosofiansa mukailee collectable design -ajatusmaailmaa, jossa design lähestyy jo taidetta. “Collectable designin ajatus on, että tuotteet ovat tavalla tai toisella uniikkeja. Tuote voi olla kuin veistos, mutta sillä on kuitenkin jokin käytännöllinen funktio”, Tero selittää. “Omassa tyylissäni leikkisyys on tärkeää ja haluan rikkoa perinteistä ajatusta siitä, mitä skandinaavinen muotoilu on. Se voi olla myös värikästä, leikkisää ja hauskaa.” Nämä elementit näkyvät Teron omassakin kodissa, jossa on paljon hauskoja yksityiskohtia, yllättäviä väriyhdistelmiä sekä luonnollisesti myös hänen itse suunnittelemiaan sisustusesineitä.

Oma koti on Terolle todella tärkeä paikka, missä pitää voida rentoutua. “Etenkin pitkän ja kylmän talven aikana kotona tulee vietettyä erityisen paljon aikaa. Rakastan laittaa ruokaa – se on minulle terapeuttista. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja järjestää kekkereitä. Minulle koti on ehdottomasti myös sellainen paikka, missä tavataan muita ihmisiä”, Tero mainitsee.

Vehreyttä kotiin tuovat kesäaikaan erityisesti parveketta ympäröivät puut, mutta myös lasiseinien sisäpuolella kasvaa kesäisin oma pieni palsta istutuslaatikoissa, joihin on istutettu muun muassa tomaatteja ja salaattia. Talvella kodin vehreästä tunnelmasta pitävät huolta viherkasvit sekä vihreäksi maalattu makuuhuoneen seinä. “En ole kovin hyvä viherpeukalo, mutta pidän kovasti kasveista ja olen onnistunut aika hyvin pitämään niitä hengissäkin. Minulle on tärkeää, että kotona on paljon viherkasveja.”

Kasveilla kuvitettu vanha opetustaulu on peräisin koulun jäämistöstä – puoliso pelasti sen aikanaan roskistuomiolta ja nappasi talteen.

String-hyllykkö löytyi tukholmalaisesta antiikkiliikkeestä työmatkalla. Myös messinkinen lamppu on kirpputorilöytö jostakin suomalaisesta pikkukaupungista ja maksoi vain vitosen.

Terolle ja hänen puolisolleen on vähän sattuman kautta tullut tavaksi keräillä kaikenlaisia hauskoja pariskuntia esineinä ja kuvina. Tämä liikuttava posliiniesine on löytynyt kirpputorilta.

Artekin vanhoihin tuoleihin liittyy hauska tarina: päällystetyt tuolit löytyivät aikanaan Taideteollisen korkeakoulun tiloissa olleesta antiikkiliikkeestä. Kaupat oli jo sovittu, kun myyjä tulikin katumapäälle. Hän ei sittenkään olisi halunnut luopua tuoleista ja asiasta käytiin pientä vääntöä. Lopulta Tero kuitenkin sai tahtonsa läpi ja kaupat tehtiin, kuten näkyy.

Pieni sohvapöytä on Teron omaa designia ja oli itse asiassa hänen päättötyönsä TAIKista. Pöytä oli myös vuonna 2013 esillä Habitaren Eco Design -näyttelyssä ja voitti itse asiassa messujen kilpailunäyttelyssä toisen palkinnon. Vintage-sohva sen sijaan löytyi opiskeluaikoina: Tero bongasi TAIKin puupajalta aivan pommikunnossa olevan vanhan sohvan ja ryhtyi kyselemään, kenelle se kuului. Huonokuntoista sohvaa oltiin jo heittämässä pois, joten Tero sai viedä sen mennessään. “Kunostin sohvan itse Klaus Aallon avustuksella ja ostin uudet verhoilukankaat. Alkuperäinen verhoilu oli vihreä ja kangas oli aivan riekaleina, kun sain sohvan”, Tero kertoo. Päällepäin ei ehkä arvaisi, mutta 60-luvulta peräisin oleva sohva aukeaa vuoteeksi tarvittaessa.

Hassunkurisen puudelityynyn Tero löysi kertomansa mukaan keskellä pimeintä talvea, kun piipahti eräänä väsyneenä päivänä Kurvin Fidassa. Kaiken sen ankeuden keskellä söpö puudelipariskunta puhutteli, joten hän osti tyynyn hetken mielijohteesta. Ja toistuuhan siinä Teron ja hänen puolisonsa keräilemä pariskunta-teemakin.

Parvekkeen ikkunaa vasten roikkuvat kiinalaiset koristeet ovat myös kirpparilöytö.

Jätelavalta Kalliosta löytynyt matto luo parvekkeelle mukavalla tavalla huonemaisen tunnelman.

Parvekkeella sijaitseva massiivinen puupöytä löytyi vuosia sitten Barcelonasta kadulta. “Barcelonassa on tapana, että tiettynä viikonpäivänä ihmiset voivat jättää kadulle huonekalujaan ja kierrättää niitä sillä tavoin. Löysin tämän pöydän oman kotikatumme varrelta tienposkesta. Halusin sen, joten raahasin sitä muutaman kymmenen metriä kotiovelle yksinäni, ettei kukaan muu saisi napattua sitä nenäni edestä. Kun palasimme Suomeen, halusimme tuoda pöydänkin mukanamme, joten ei auttanut kuin lähettää se rahtina Espanjasta asti”, Tero paljastaa. Siniset tuolit puolestaan löytyivät Helsingin kodin jätekatoksesta, minne joku oli ne hylännyt.

Tero on tehnyt parvekkeen puiset kukkalaatikot itse jostakin omasta projektistaan ylijääneestä puusta.

Vanha vitriinikaappi on isän tädin perintöä. “Täti asui ennen Keski-Suomessa sellaisessa vanhassa koulussa, joka oli lapsena han maaginen ja vähän pelottavakin paikka. Rakennus oli täynnä antiikkia ja siellä taisi olla jotain porontaljojakin seinillä. Kun tätini lopulta muutti sieltä pois, olin mukana tyhjentämässä taloa. Vaikka olin vasta 13-vuotias, halusin palavasti tämän kaapin omakseni. Ymmärsin jo nuorena sen arvon: se on suomalaista käsityötä 1920-luvulta”, Tero kertoo. Kaapin päällä oleva veistos selällä makaavasta miehestä on Teron oma työ. Pronssiin valettu veistos on peräisin ajalta, kun hän asui Barcelonassa ja harjoitteli kuvanveistoa.

Hauska talon muotoinen säilytysrasia löytyi joskus tukholmalaisen halpisketjun hyllystä. “Se oli niin sympaattinen, etten voinut vastustaa sitä. Säilytän siinä teepusseja”, Tero kertoo. Purnukan takana näkyy graafikkotuttavan tekemä kuva, jossa on myös taloja, joten purkki ja taulu löysivät sisustuksessa paikkansa toistensa rinnalta.

Tero tykkää suomalaisista design-klassikoista: vanha kahvipannu on kotimainen design-löytö ja Sarpanevan klassikkopadan hän puolestaan sai 30-vuotissynttärilahjaksi ystäviltään, jotka tietävät hänen rakastavan ruoanlaittoa.

Makuuhuoneen seinä oli pitkään edellisten asukkaiden jäljiltä mintunvihreä, mutta Tero maalasi sen viime keväänä hieman tummemmaksi. “Sävyssä on metsän tavoin rauhoittava ja lämmin fiilis, joka sopii myös kauniisti ruskeisiin, puunvärisiin kalusteisiin. Pyörittelin pitkään eri värivaihtoehtoja, mutta vihreä tuntui lopulta ihanan rauhoittavalta”, Tero kertoo.

Punaiset raidat ja viidakkoteema eivät välttämättä perinteisesti kuuluisi yhteen, mutta Tero uskoo rohkeuteen sisustuksessa. Hänen sisustusneuvonsa kuuluukin: tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, riko sääntöjä ja kokeile rohkeasti! “Ei tätä yhdistelmää mitenkään sen kummemmin suunniteltu. Se vain syntyi itsekseen, kun yhdistin omasta mielestäni kiinnostavia asioita”, Tero tunnustaa.

Makuuhuoneen taulu on Tiitus Petäjäniemen teos ja se on ostettu Kuvataideakatemian joulumyyjäisistä. “Taiteilijalla oli esillä paljon erilaisia pieniä teoksia, mutta tämän taulun hauskat maksamakkaratyypit kultaisilla naamoilla sekä pariskunta-teema tuntuivat omalta”, Tero naurahtaa. “Kuvataideakatemian ja TAIKin joulumyyjäiset ovat mahtavia paikkoja tehdä edullisia ja kiinnostavia taidelöytöjä. Jo muutamalla kympillä voi löytää jotakin mielenkiintoista”, hän vinkkaa.

Myös tämä hauska pikkulamppu on löytynyt jonkun satunnaisen suomalaisen pikkukaupungin kirpputorilta. Teroa siinä viehättää hauska ilme ja yllättävyys.

Keittiön pyöreä pöytä on muutaman kympin kierrätyskeskuslöytö. Keraaminen lamppu puolestaan on Teron omaa designia Klaus ja Elina Aallon kanssa. Valaisin syntyi Helsinki Design Capital -vuonna ja niitä valmistettiin vain noin 10 kappaletta muutamassa eri värissä.

Ristipistoin tehty hevostaulu on Teron puolison kirpparilöytö ja toistaa hauskasti puudelityynyn ristipistoteemaa. Taulu soutelevasta pariskunnasta puolestaan on puolison äidin eläkepäivinään itse maalaama kopio Monet’n maalauksesta.

Punainen lamppu on löytö Habitatista vuosien takaa.

Yöpöydän virkaa toimittaa äidinäidin vanha pöytä, joka on peräisin 50-60-luvulta. Ruotsalainen klassikkokaluste löytyi mökiltä jostain venevaraston nurkasta ruostumasta ja Tero pelasti sen parempaan talteen. Tämä pöytä toimi myös aikanaan inspiraationlähteenä, kun Tero suunnitteli omaa lopputyötään TAIKissa.

Teron suunnittelema kaksiosainen mix & match -ruukku oli osa suurempaa projektia, jota hän teki Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilan tehdasmiljööseen synnyinkaupungissaan Kotkassa. “Järjestämäni näyttelyn miljöönä toimi sellainen mieletön villa, joka itse asiassa oli inspiraationi lähde näille ruukuillekin. Ideana on, että ruukkuja on kahta kokoa. Toinen on pienempi ja toinen suurempi ja päällimmänen ruukku lepää renkaan päällä pyöreällä pohjalla. Ne voi asetella oman mielensä mukaan tai sijoittaa ihan erikseenkin. Minua kiehtoo ja kiinnostaa koskettamisen teema ja se näkyy käyttämissäni materiaaleissa: käytän esimerkiksi paljon hapsuja, joiden läpi tekee mieli juoksuttaa sormia. Näissä ruukuissa puolestaan näkyy ihmisen kosketus ja se on minulle tärkeää. Käsityö on arvokasta ja olen siksi halunnut, että se näkyy ruukun pinnassa epätäydellisyytenä. Punasavi on myös minulle kiinnostava materiaali: siinä on houkutteleva pinta, kiva tuntu ja kaunis väri”, Tero kuvailee.

Tero kertoo, että he ovat hänen puolisonsa kanssa käyttäneet sisustukseen todella vähän rahaa. Melkein kaikki kalusteet ovat käytettyjä tai löydettyjä. “Kallein hankintani on Ilmari Tapiovaaran Masemoiselle -tuoli. Tein yhteistyötä Ivana Helsingin pop up -shopin kanssa ja tämä tuoli oli osana liikkeen sisustusta. Kun putiikki sulki lopullisesti ovensa, lunastin tuolin omakseni”, hän paljastaa.

Eteisen valaisin löytyi aivan kotia vastapäätä sijaitsevalta kirpputorilta sopivasti muuton yhteydessä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts