29/03/20

Olohuoneen helmi: DIY kaakelipöytä

12 69

Olen haaveillut kaakelein päällystetystä pöydästä siitä lähtien, kun bongasin sellaisen joitakin vuosia sitten Tallinan symppiksessä Must Puudel -kahvilassa. Omassa kodissa uudelle pöydälle ei ole oikeastaan ollut tarvetta, enkä toisaalta ole tuollaisia kaakelipöytiä missään sen koommin nähnytkään. Nyt idea kuitenkin putkahti uudelleen mieleen, kun yritimme miettiä poikaystäväni kotiin sopivaa sohvapöytää. Etsiskelimme vintage-kalusteilla sisustettuun kotiin pöytää ensisijaisesti käytettynä, mutta mitään sopivaa ei oikein tuntunut löytyvän, kunnes törmäsin Pinterestistä inspiraatiota etsiskellessäni ihanaan vaaleanpunaiseen kaakelipöytään. Näytin kuvaa poikakaverille, joka innostui ajatuksesta heti. Ja niin päätimme ryhtyä tuumasta toimeen.

Onnistuin jollakin onnenkantamoisella löytämään juuri tähän tarkoitukseen sopivan vintage-pöydän Tori.fi:stä edulliseen hintaan: mitat ja muoto olivat kaakelointia ajatellen juuri sopivat, joskin 2-tasoisessa ja umpipäätyisessä pöydässä oli aika paljon laatoitettavaa. Tutkailimme tarjolla olevaa laattavalikoimaa rautakauppojen verkkosivuilta ja huomasinne, että tarvitsemamme koko (4,7 cm x 4,7 cm) ei selvästikään ole tällä hetkellä trendikäs, koska vaihtoehtoja oli melko vähän ja nekin pääasiassa poistuvia tuotteita. Löysimme kuitenkin sattumalta tarjouksesta juuri sopivan kokoisia Pukkilan laattoja ja enää tarvitsi vain päättää väri. Halusimme värimaailman olevan jotakin värikästä ja puntaroimme jonkin aikaa turkoosin, keltaisen ja oranssin välillä, mutta päädyimme lopulta raikkaaseen turkoosiin.

Olen ihan mielettömän tyytyväinen lopputulokseen! Pöydästä tuli todella hieno, vaikka itse sanonkin. Projektiin ryhtyminen jännitti melkoisesti, sillä kumpikaan meistä ei ole koskaan rempannut mitään eikä meillä ole juurikaan kokemusta DIY-projekteista. Meistä kumpainenkin taisi nähdä jopa muutaman painajaisunen siitä, kuinka tämä homma menisi aivan mönkään… Luulen, että osittain jännitys johtui myös siitä, että tarvikkeineen projektin hinta nousi useampaan sataseen, koska laatoitettavaa oli tässä kaksitasoisessa pöydässä sen verran paljon. Osin tästä syystä  hetken verran jo harkitsimme, ryhtyisimmekö koko urakkaan lainkaan ja tutkimme, mitä tällainen pöytä maksaisi ostettuna. Olen onnistunut löytämään ainoastaan yhden tanskalaisen firman, joka myy tällaisia ja pöytien hinnat liikkuvat jossain 1700 euron tuntumassa (plus toimituskulut), joten totesimme, että kokeillaan tehdä itse. Ja kyllä kannatti, sillä tuli todella upea!

Tuunailimme pöytää kaikessa rauhassa parin kuukauden ajan, sillä työvaiheita on useampia ja koska laatoitettavaa pintaa tässä meidän pöydässämme oli sekä pysty- että vaakasuunnassa, halusimme antaa kiinnitysten kuivua kunnolla aina ennen seuraavaan kääntelyä vaativaan vaiheeseen siirtymistä. Pöydän kaakelointi ei ole mikään valtavan vaikea projekti, mutta jonkin verran työlästä puuhaa se on. Nyrkkisäännöksi voisi sanoa, että kuten loogisesti voikin päätellä: mitä vähemmän laatoitettavaa pinta-alaa, sitä helpommalla pääsee. Kaikkein helpointa kaakelointi tietysti on toteuttaa siten, että koristelee vain ohuen pöytälevyn, jolloin ei tarvitse päällystää myös pöytälevyn sivuja tai pöydänjalkoja (ja kuten meidän tapauksessamme myös tuota alatasoa).

Kannattaa varautua siihen, että laatat ovat painavia ja mitä enemmän päällystettävää pinta-alaa on, sitä painavampi pöydästä tulee. Meidän pöytämme sai laatoista yli 30 kg lisää painoa! Eikä se muuten ollut ihan kevyt alun perinkään… Ja tosiaan, mitä enemmän laatoitettavaa, sitä kalliimmaksi loppusumma myös muodostuu. Jos siis olet pienemmällä budjetilla liikenteessä, kannattaa etsiä sellainen pöytä, josta voit kaakeloida vain pöytälevyn pinnan. Vinkki: pinnan voi toteuttaa myös mosaiikkimaisesti rikkinäisistä palasista joko yksi- tai monivärisenä.

Yksinkertaisuudessaan homma koostuu kahdesta tai kolmesta työvaiheesta hiukan pöydän mallista riippuen: laattojen sommittelu ja kiinnitys, välien saumaus sekä kulmien täyttäminen silikonilla, mikäli laatat eivät ole pelkästään yhdessä tasossa. Helpoin osuus oman pöytämme osalta oli laattojen kiinnitys – emme tarvinneet edes laattaleikkuria, koska pöydän kaikki sivut olivat tasakymmenien pituisia ja laatat noin 5 cm x 5 cm. Haastavinta puolestaan oli saada saumaukset levitettyä tasaisesti. Varsinkin melko leveiksi jääneiden kulmien saumaaminen silikonilla vaati kärsivällisyyttä, jotta jäljestä tuli tasaista. Mutta siltäkin hommalta välttyy valitsemalla laatoitettavaksi pelkän pöytälevyn kokonaisen pöydän sijaan.

TARVITSET:

♥ mittanauha

♥ vanha pöytä

♥ laattoja

♥ laattaliimaa ja lasta sen levittämiseen

♥ hiekkapaperia

♥ saumauslaastia ja lasta sen levittämiseen

♥ pesusieni ja puhdas rätti

(♥ laattaleikkuri)

(♥ silikonia ja puristin levittämiseen)

(♥ suihkepullo ja astianpesuainetta)

TOIMI NÄIN:

1. Sommittele laatat pöydän päälle (ja muille laatoitettaville pinnoille). Leikkaa tarvittaessa laatat sopimaan pöydän mittoihin.

2. Jos pöydän pinta on lakattu, sitä kannattaa ensin hioa hiekkapaperille, sillä liima ja laatat tarttuvat karheaan pintaan liukasta lakkakerrosta paremmin.

3. Levitä laattaliima pöydän pintaan ja asettele laatat huolellisesti paikoilleen. Anna kuivua 24h.

4. Kun liima on kuivunut ja laatat ovat tukevasti paikoillaan, sekoita saumauslaasti ja levitä se lastalla laattojen väleihin lastalla 45 asteen kulmassa. Täältä löytyy tarvittaessa hyvä esimerkkivideo.

5. Katso pakkauksesta, miten kauan laastin on hyvä antaa kuivua ennen ylijäämien ja reunojen siistimistä (todennäköisesti noin 15-30min), jotta laasti ei puhdistaessa karkaa väleistä muttei myöskään ehdi kuivahtaa laattojen päälle ennen puhdistusta. Kastele pesusieni, purista se mahdollisimman kuivaksi ja siisti reunat ja pöydän pinta.

6. Anna laastin kuivua loppuun. Ja sen kuivuttua pyyhi vielä pinta puhtaaksi pölystä rätillä.

(7. Jos pöydässä on ulkokulmia, niihin kannattaa laittaa silikonisaumaus. Levitä saumausaine, suihkuta päälle vesi-tiskiaine-seosta ja muotoile sauma peukalolla. Täältä löytyy tarvittaessa hyvä esimerkkivideo. )

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/03/20

Kevättunnelmia neljän seinän sisällä

2 42

Tuntuu, että melkein jokaisen viimeaikaisen postaukseni otsikossa on sana “kevät”, mutta koettakaa kestää. Olen nimittäin täällä vapaaehtoisessa kotikaranteenissa neljän seinän sisälläkin ihan kevätpäissäni. Omaan arkeeni tämä sisätiloissa pysyttely ei vaikuta niin älyttömän paljon, koska teen muutenkin työni täällä kotitoimistolla, joten sama meininki jatkuu nytkin. Vaikka koronatilanne on tietysti vakava ja pelottavakin, yritän löytää tästä jotakin positiivista ja nauttia siitä, että nyt on aikaa rauhassa kotoilla, kun kaikki ylimääräiset menot on peruttu. Poikakaverini naureskeli tuossa viikonloppuna, että vaikutan lähinnä vain tyytyväiseltä siitä, että ei tarvitse mennä minnekään ja saa hyvällä omatunnolla nysvätä kotona. Saattoipa olla oikeassa…

Mutta se kevät! Se tekee tuloaan ympärillä vallitsevasta sekamelskasta huolimatta. Linnut sirkuttavat ikkunan takana niin innolla, että laulu kuuluu sisälle asti ja kevätaurinko on näyttäytynyt viime päivinä ilahduttavan usein. En tiedä montaa yhtä ihanaa asiaa, kuin herätä auringonpaisteeseen pimeiden ja harmaiden talvikuukausien jälkeen.

Muutama viherkasveistani kupsahti talvikuukausina valon puutteeseen, mutta nyt heti valon lisäännyttyä moni on heräillyt ihan uuteen kukoistukseen. Moni on vinkkaillut erilaisista kasvivaloista talvista pimeyttä helpottamaan, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista, jonka kelpuuttaisin tänne omaan kotiini. Iloitsen siis siitä, että luonnonvalon lisääntyessä jo kuolleiksi luulemani varjoviikunatkin ovat ryhtyneet tekemään uusia lehtiä sankoin joukoin. Hauskaa nähdä, millainen kasvupyrähdys onkaan edessä, kunhan vaihdan tässä lähiviikkoina kasveilleni tuoreet mullat.

Myös suloinen lintulamppu ilahduttaa aurinkoisinakin hetkinä. Parhaita juttuja tässä uudessa valaisimessani onkin juuri se, että se on niin kaunis katsella, vaikka siinä ei olisi valoakaan. Polttelen kyllä ahkerasti yhä myös kynttilöitä iltaisin: vaikka joka ilta voi syödä kynttiläillallista, jos vain haluaa!

Ostan hyvin harvoin kotiin mitään uutta muuten kuin tarpeeseen, mutta ihastuin hiljattain niin kovasti Marimekon keväiseen tyynynpäälliseen, että päätin sulostuttaa sillä sisustustani. Lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muutaman uuden taidehankinnan. Esittelinkin kaksi uutta teosta pari viikkoa sitten, mutta päädyin ostamaan myös Taidemaalariliiton Teosvälityksestä yhden ihanan maalauksen. Liisa Kuuselan kaunis ja vahvan värinen kukkamaalaus jäi kummittelemaan ajatuksiin vielä pari yötä nukuttuani ja marssin lopulta takaisin näyttelyyn toiveikkaana, josko Ruusut-teos olisi vielä vapaana. Ja olihan se! Nyt maalaus sulostuttaa minun kotiani ja mietiskelen, miten asettelisin kaikki nämä kauniit taulut seinilleni. Voi olla, että pitää hommata isompi kämppä…

Mitäs teille muille kuuluu? Kuinka moni on pystynyt jäämään minun tapaani kotiin? Mistä itse löydätte iloa tämän huolen ja hässäkän keskellä?

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/03/20

Maalaustaidetta omaan kotiin?

5 36

Kirjoitin pari viikkoa sitten Kaapelitehtaalla järjestetystä TEOS2020 -taidenäyttelystä, joka päättyi viime viikonloppuna. Taiteesta kuitenkin saadaan nauttia Kaapelitehtaalla myös seuraavien 1,5 viikon ajan, sillä huomenna lauantaina 7.3.2020 starttaa puolestaan Merikaapelihallissa Taidemaalariliiton Teosvälityksen myyntinäyttely! Pääsin kurkistamaan näyttelyä jo pystytysvaiheessa ja saan vilauttaa teillekin pientä esimakua siitä, mitä huomenna alkavassa tapahtumassa on luvassa.

Taidemaalariliiton Teosvälityksessä on siis esillä maalaustaidetta yli 600 liittoon kuuluvalta taiteilijalta ympäri Suomen. Näyttely kokoaa yhteen lähes 1700 taideteosta, joten näyttelykierrokseen kannattaa varata tovin verran aikaa. On hyvä varautua henkisesti myös siihen, että paikalla saattaa olla muutama muukin, sillä tapahtumassa vierailee vuosittain noin 25 000 kävijää. Näyttely on avoinna 7.-15.3.2020, ja ainakin avajaisviikonloppuna on varmasti paljon ihmisiä liikkeellä.

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on itse asiassa erinomainen tilaisuus saada kerralla kokonaiskuvaa Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä, millaisia teiteilijoita taidekentällä tällä hetkellä toimii. Mukana on teoksia niin pitkän linjan ammattilaisilta kuin vasta uransa alkuvaiheessakin olevilta taiteilijoilta. Ja hintahaarukka on sen mukainen: teosten hinnat voivat vaihdella muutamasta satasesta tuhansiin euroihin. Kaikki näyttelyn teokset ovat siis kuitenkin myynnissä ja ostamansa teoksen saa heti mukaansa. Ja koska Taidemaalariliitossa uskotaan, että taide kuuluu kaikille, taulun voi ostaa myös halutessaan myös korottomalla osamaksulla.

Teosvälitys oli aikanaan ensisijaisesti tilaisuus, josta valtio, museot, säätiöt ja yritykset hankkivat teoksia omiin kokoelmiinsa. Vuonna 1987 näyttely avattiin myös yleisölle ja teosten sekä taiteilijoiden määrä on vuosien saatossa moninkertaistunut useaan otteeseen. Taidemaalariliiton Teosvälitys onkin nykyisin Suomen suurin kuvataidetapahtuma.

Pääsin tosiaan itse kurkistamaan näyttelyä jo ennakkoon ripustusvaiheessa ja teosten määrä on niin valtava, että kiersin Merikaapelihallin läpi useampaan otteeseen, sillä yhdellä kierroksella ei mitenkään pystynyt bongaamaan kaikkea kiinnostavaa. Huomasin näyttelyä tutkaillessani, että usein huomio keskittyy yhdellä seinällä korkeintaan yhteen tai kahteen teokseen ja loput jäävät helposti täysin huomaamatta. Uudemman kerran samaa seinää katsellessa saattaakin huomata mielettömän upean teoksen, joka meni ensimmäisellä vilkaisulla aivan ohi silmien. Kaiken sen visuaalisen tykityksen keskellä on yksinkertaisesti mahdotonta havaita kaikkea. Huomasin myös, että eri teokset avautuvat eri tavoin riippuen valosta tai etäisyydestä. Jostakin teoksesta ei saa mitään otetta läheltä tarkkailtuna ja kauempaa se yhtäkkiä näyttäytyykin ihan toisenlaisessa valossa. Suosittelen siis antamaan rauhassa aikaa ja kiertelemään näyttelyä vaikka useampaankin kertaan.

Vaikka en ole mikään suuri taiteentuntija, niin oli hauska huomata näyttelyssä monia tuttuja nimiä, jotka ovat tulleet vastaan jo aiemmin gallerioita kierrellessäni. Toisaalta tämän tyyppisessä näyttelyssä on erityisen mukavaa juuri se, että niin aloittelevat ja vielä menestystä tavoittelevat taiteilijat ovat rinta rinnan jo nimeä niittäneiden tekijöiden kanssa. Bongasin näyttelystä monta kiinnostavaa taiteilijaa, joiden nimet painoin mieleen ja muistiin tulevaakin ajatellen. On hauska huomata, kuinka jonkun kädenjälki miellyttää omaa silmää niin, että huomaa lopulta eri puolilla näyttelysalia ihastelemiensa teosten olevan saman taiteilijan käsialaa. Myönnän, että taas olisi tehnyt mieli ostaa monta taulua mukaan, mutta kai se on hyväksyttävä, että kodin tilarajoitteet alkavat pikkuhiljaa tulla vastaan – budjetista nyt puhumattakaan. Jos siis etsit oman kotisi seinälle suomalaista nykytaidetta, niin tämä näyttely on mainio paikka tehdä löytöjä, mutta paikan päälle saa toki mennä ihan vain nautiskelemaan taiteesta ilman ostoaikeitakin.

Tässä postauksen kuvituksessa näkyy joitakin minun silmääni osuneita kiinnostavia teoksia – ja olisin voinut julkaista niitä paljon enemmänkin, mutta menkää itse paikan päälle ja tutustukaa! Jos taas et pääse paikalle tai haluat jo etukäteen tutustua tarjolla olevaan taidevalikoimaan, näyttelyssä myynnissä olevia teoksia pääsee selailemaan myös netissä. Yritin merkkailla kuvien yhteyteen parhaani mukaan myös taiteilijoiden nimiä, mutta koska näyttelyn ripustus ei vielä ollut valmis, voi olla, että joistakin puuttuu tietoja. Jos siis bongaat oman tai tutun taiteilijan työn jutusta, niin kommenttiboksin puolella saa ilman muuta täydentää tietoja!

MITÄ?

Taidemaalariliiton Teosvälitys -myyntinäyttely: maalaustaidetta sekä muutamia muitakin teoksia (vapaa pääsy)

MISSÄ?

Kaapelitehtaalla (Merikaapelihalli), Tallberginkatu 1 C, Helsinki

MILLOIN?

7.-15.3.2020

ma-pe klo 12-18, la-su 11-17

Esittelykierrokset yleisölle la ja su klo 12 ja 14

Wilma Touru – Vihreää kultaa

Kiinalaissyntyisen Li Xinchengin sukujuuret näkyvät kauniissa teoksissa. Vaaleanpunasävyinen teos alla on Hemmo Siposen käsialaa.

Kirsikka Ruohosen maalauksessa näkyy Instagram-aikakauden estetiikkaa. Alla on Jani Hännisen teoksia.

Kirsti Tuokon vahva Red Rain -teos olikin entuudestaan tuttu, sillä näin sen Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä Taidehallissa viime vuoden puolella. Kuvassa näkyy muun muassa myös Pekka Hepoluhdan, Leena Viitaniemen ja Mauno Mecklinin taidetta.

Heli Östmanin sympaattinen Tammikuu-teos osui silmään vasta näyttelykierroksen viimeisillä metreillä.

Tässä seinällä katseen vangitsi useampi teos: Petri Niemelän kaunis naishahmo, Hannu Lukinin maisemateokset, Irmeli Hulkon värikkäät työt alalaidassa sekä Ritva Määttänen-Valkaman lempeän värinen mutta villisti rönsyilevä kukkavaasi.

Kaunista värienkäyttöä Jertta Ratian tapaan.

Taiteilijat ovat itse mukana pystyttämässä näyttelyä ja juttelin tovin Panu Ollikaisen kanssa, jonka sinisävyinen maalaus Moon olikin jo tallentunut hetkeä aiemmin kameraani.

Lotta Eskon värikkäät teokset vangitsivat katseen.

Ismo Lampisen perinteikkäässä asetelmassa on jotakin sympaattista.

Ilona Niemen hauskat eläinhahmot erottuivat joukosta. Värikäs maalaus keskellä on Timo Anderssonin.

Liisa Kuuselan maalauksessa on kauniita sävyjä.

Pauli Viljasen naishahmoissa (oikealla) on menneen maailman henkeä. Vasemmalla näkyy Irina Kurkisen ja Hanna Kannon teoksia.

Jenni Ropen maalauksia olen ihastellut aiemminkin.

Mikko Rantasen graafiset maalaukset toivat mieleen Tetris-pelin. Kuvassa näkyy myös Rose-Mari Torpon, Helinä Huotarin ja Matti Rantasen teoksia.

Hannamari Matikainen – Readhead

Noora Nouku – Luonnollista

Aino Ulmasen ja J-P Köykän maalauksia

Anna Lebedevan pionit tuovat mieleen mummoloiden ihanat kukkataulut.

Sanna Vakkilainen – Spring

Eeva-Leena Eklund – Hymy

Ilona Romunen

Camilla Mihkelsoon ja Siiri Haarlan naishahmot kiinnittivät huomion.

Heli Östman – Unimaa

Juha Kuosmasen maalausjälki on niin tarkkaa, että teoksia voisi melkein luulla valokuviksi. Kuvassa myös Juliana Hyrrin teoksia.

Tykästyin Hermanni Kekon värienkäyttöön. Yllä näkyvä tummasävyisempi teos on Leena Räsäsen.

Heidi Toivaisen kaupunkimaisena “Kumma kesäpäivä” vangitsi katseen. Kuvassa näkyy myös Topi Ruotsalaisen, Seppo Lagomin ja Petra Giacomellin maalauksia.

Petri Niemelä – California

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/03/20

Se täydellinen kattolamppu

2 93

Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jotakin niin täydellistä, ettei sellaisesta ole osannut edes haaveilla? Sellainen tunne minun rinnassani syttyi pari viikkoa sitten, kun bongasin helsinkiläisen Armas Design -sisustusputiikin sivuilta ranskalaisen Challiéres Voliére -kattovalaisimen. Niinpä marssin heti seuraavana päivänä Fredrikinkadulle Armas-putiikkiin ja ostin valaisimen omakseni.

Nyt lamppukaunokainen roikkuu olohuoneeni katossa ja tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina. Kepeässä kuparilangasta tehdyssä häkissä lentelevät värikkäät linnut, enkä voisi kuvitella kotiini täydellisempää valaisinta – melkein kuin se olisi suunniteltu ihan varta vasten juuri tähän tilaan. Lampussa on juuri sellaista leikkisää ja boheemia fiilistä, joka asunnossa vallitsee muutenkin. Erityistä plussaa annan valaisimelle siitä, että se on niin kaunis ihan itsenäisenä sisustuselementtinään ilman valoakin ja ilmava rakenne päästää lävitseen myös luonnonvalon kauniisti. Jos ette muuten tienneet, niin olen lapsesta asti haaveillut lemmikkipapukaijasta, joten tämä toimikoon toistaiseksi täyttymyksenä niille toteutumattomille haaveille.

Minulle on nyt keväisten tunnelmien myötä iskenyt jonkinlainen pesänrakennusvimma ja on tullut halu laittaa täällä kotona ne viimeisetkin to do -listalla roikkuvat asiat kuntoon. Keskeneräisyys ei sinänsä häiritse minua enkä oikeastaan usko, että sisustuksen koskaan tarvitsee varsinaisesti olla valmis, mutta sisustusinnon iskettyä ajattelin ottaa inspiraatiosta kaiken irti. Ehkäpä oma osansa tähän uuteen intoon on ollut myös sillä, että poikaystäväni sisustaa parhaillaan omaa kotiaan, joten innostus on tarttunut häntä autellessa.

Pari viikkoa sitten julkaisin Instagramissa kuvan tutusta näkymästä, joka avautuu alkovista olohuoneen puolelle. Joku seuraajani ihasteli kaunista valoa ja huonetta, mutta huomautti, että katossa nököttävien johtojen tilalla voisi roikkua myös jokin kaunis valaisin. Olin siihen asti itse asiassa ajatellut, etten hankkisi olohuoneeseen kattovalaisinta lainkaan. Pidän enemmän sellaisesta “tunnelmavalaistuksesta”, jossa valonlähteitä on ripoteltu vähän sinne tänne. Suoraan ylhäältä alaspäin suuntaava valo ei minusta yleensä ole valaistuksellisesti se kaunein, vaikka toki valaiseekin ehkä parhaiten. Päätin kuitenkin haastaa seuraajiani ehdottamaan mielestään tähän tilaan sopivaa valaisinta, sillä ajattelin, että ehkä kattolamppu alkaakin tuntua hyvältä idealta, jos vain löytyy juuri tähän tilaan se täydellinen vaihtoehto. Ja sain kuin sainkin ihan valtavan määrän vinkkejä ihanista kattolampuista!

Haaveissani siinsi valaisin, joka sopisi asunnon rentoon tunnelmaan eikä peittäisi sängystä katsellessa liikaa ikkunanäkymää ja sieltä tulvivaa kaunista luonnonvaloa päiväsaikaan. Tila on kuitenkin sen verran kookas, että kovin pieni lamppu näyttäisi hassulta eli kokoa sai kuitenkin olla. Seuraajien kivoista vinkeistä syttyi innostus ryhtyä vähän itsekin penkomaan sisustusliikkeiden tarjontaa ja lopulta Se Oikea löytyi ehdotusten ulkopuolelta ihan omien googlailujeni seurauksena. Sain kuitenkin niin valtavan määrän todella kauniita ehdokkaita, että taidan tehdä niistä vielä ihan erikseen oman postauksensa, sillä todella moni ehti jo Instagramin puolella pyytää, että laittaisin ehdotuksia ja ideoita valaisimista jakoon inspiraatioksi muillekin. En kuitenkaan malttanut olla ihan ensin esittelemättä tätä suloista uutta lamppuani. Kannattaa muuten kurkistaa muutenkin Armas Designin valaisin- ja tuotevalikoimaa – siellä on valtavan kauniita kalusteita ja sisustusesineitä. Ja on myös aina mukava tukea itsenäistä kivijalkayrittäjää.

Mitä tulee sisustusmietteisiini noin yleisemmin, myönnän, että olen valtavan valikoiva enkä halua tyytyä pitkäaikaisissa sisustusratkaisuissa kompromisseihin. Mieluummin etsiskelen jotakin sopivaa vaikka sitten pidemmän tovin ja olen siihen asti täysin ilman. En halua hankkia mitään, mistä en ole ihan varma tai mihin saattaisin kyllästyä nopeasti. Siksi minulla ei vieläkään ole ollut esimerkiksi sitä kattolamppua tai mattoa olohuoneen lattialla. Ne oikeat saavat tulla vastaan omassa tahdissaan.

Tietenkään aina kaikki kalusteet tai hankinnat eivät toimikaan esimerkiksi muuton jälkeen uudessa tilassa, mutta lähtökohtaisesti teen aina kaikki kaluste- ja sisustushankintani pitkällä tähtäimellä. Minulla onkin paljon sellaisia huonekaluja, jotka ovat kulkeneet matkassa jo kauan: vintage-nojatuoli 17 vuotta, keittiön pöytä 14 vuotta, vintage-pöytälamppu 13 vuotta, vintage-liinavaatekaappi 12 vuotta, DIY-vaaterekki 8 vuotta ja uudemmat hankinnat kuten Valantin sohva, kevyt tikashylly, Stringin työpöytäkin jo 7 vuotta. Olen iloinen siitä, että olen onnistunut löytämään sellaisia oman näköisiä juttuja, jotka ovat kestäneet aikaa ja istuvat yhä edelleen omaan tyyliin ja makuun. Uusimpia tulokkaita sisustuksessani ovat puolestaan vintage-tuolit keittiössä ja Jieldén klassikkovalaisin parin vuoden takaa, Hayn ja Ikean Ypperlig-yhteistyömalliston jakkarat, sohvapöytä ja penkki, Lundian lipasto ja hyllykkö eteisessä, Nukkuville-putiikista mittatilauksena hankittu sänky sekä Saanan ja Ollin Finartelle suunnittelema kaunis päiväpeitto.

Toivon, että onnistun jatkossakin hankinnoissani yhtä hyvin ja löydän kotiini sellaisia pitkäikäisiä aarteita, jotka voisivat kulkea mukana matkassa vaikka koko loppuelämän. Uskon, että tämä kotini uusin iloinen tulokas on juuri sellainen! Mitäs pidätte löydöstäni? Eikö olekin tänne minun kotiini aika nappivalinta? Vaikka lintuhäkki on roikkunut katossa vasta viikon, tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina – ja niin kuuluisikin olla. Ystäväni kommentoi riemuissaan lampun nähtyään, että “No tuohan sen on aina pitänytkin olla!” Olen samaa mieltä.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts