16/06/17

Maailman paras sänky – mittatilauksena säilytystilaa ja makoisampia unia

8 51

Terkkuja paratiisista, jota kodiksenikin saan kutsua! Olo on jokseenkin euforinen hyvien yöunien jälkeen ja ajattelin, että ehkä nyt voisi olla sopiva hetki esitellä aivan mahtava sänkyratkaisuni, joka tänne uuteen kotiin viriteltiin muuton tuoksinassa.

Kyselin joskus ennen muuttoa täällä blogin puolella vinkkejä, mistä voisi etsiskellä sänkyä, jonka alle saisi säilytystilaa niin, että laatikot avautuisivat sängyn päädystä. Alkovini on sen verran kapea, että sivulle avautuvat laatikot eivät oikein mahdu aukeamaan. Halusin silti hyödyntää sängyn alle jäävät neliöt säilytystilana, joten pohdiskelin vaihtoehtojani. Ja kannattipa kysellä teiltä vinkkejä, sillä sieltä löytyi heti loistoratkaisu.

Budjettivaihtoehto olisi ollut ostaa esimerkiksi kaksi isoa puista sängynaluslaatikkoa ja kääntää niiden renkaat toisin päin niin, että niitä voi rullailla pitkittäin sängyn päädystä ulos – kiitos tästäkin fiksusta ideasta lukijalle! Toinen vaihtoehtoni oli teettää tähän tilaan mittatilauksena sopiva runko, jossa säilytyslaatikot olisivat sisäänrakennettuina ja avautuisivat jalkopäästä. Ja siihen ratkaisuun sitten lopulta päädyin vaihtoehtoja tutkailtuani. Lukijoiden suositusten ja Aamukahvilla-blogin Henriikan blogijutun innoittamana päätin tilata sänkyni Nukkuville-putiikista, ja nyt reilut kuukauden päivät tässä sängyssä nukkuneena, en voisi olla tyytyväisempi!

Mittatilaussänky tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta omassa tilanteessani, sillä alkovini on hieman haastavan mallinen: se on melko kapea toiselle laidalle rakennetun kaapiston takia ja tilan syvyys on tismalleen 2 metriä, mistä lattialistat ja takaseinässä oleva sähköpistoke tietysti vielä haukkaavat kriittisiä senttejä entisestään. Lisäksi toisella seinällä on pieni seinäke syvennyksen edessä, mikä voisi potentiaalisesti estää säilytyslaatikon aukeamista päädystäkin. Niinpä annoin projektin Nukkuvillen perustaneen puusepän Tuukka Virkkilän käsiin ja jäin innolla odottelemaan lopputulosta.

Muutaman puhelun ja sähköpostiviestisetvinnän seurauksena pääsimme Tuukan kanssa yhteisymmärrykseen siitä, millaista sänkyä kaipasin ja luotin täysin hänen ammattitaitoonsa sumplia yksityiskohdat parhaaksi katsomallaan tavalla. 140 cm leveään sänkyrunkoon tehtiin lopulta päätyyn kaksi isoa laatikkoa ja vapaalle sivulle muutama pienempi laatikko kahteen tasoon. Vaikka laatikot eivät mahdu aukeamaan sivulle enempää kuin 40cm verran, laatikoista tehtiin hivenen syvempiä, siten, että myös niiden perällä oleviin tavaroihin yltää käsiksi laatikon ollessa auki täydessä mitassaan.

Runko on siis täyttä puuta ja patjan alla on hengittävä ritiläpohja. Ritilöiden välistä saatiin esimerkiksi näppärästi vedettyä jatkojohto sisälle yhteen sängyn sivulle aukeavista laatikoista, kun pistoke itsessään jäi rungon taakse piiloon. Tuukka huomioi hyvin kaikki tällaiset käytännön jutut jo runkoa suunnitellessa eli esimerkiksi pistokkeen paikka otettiin huomioon ja sille jätettiin sängyn rakenteisiin sopiva tila.

Myös sängyn asennus paikoilleen hoitui todella mutkattomasti, sillä supersymppis Tuukka tuli itse kokoamaan rungon muuttopäivänä eli pääsin heti ensimmäisenä yönä uudessa kodissa unille uuteen sänkyyni. Valmiina runko oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin ja pomppukiskoilla varustetut laatikot mahduttavat sisäänsä ihan uskomattoman määrän tavaraa.

Mietin alkuun, olisinko hankkinut uuteen sänkyyni edelleen futon-patjan, jollainen minulla siis oli ennen tätä uutta vuodettani. Vaikka tykkäsin futonistani, niin päädyin tällä kertaa toisenlaiseen ratkaisuun. Futonin tilaaminen olisi ollut hidas prosessi (niitä ei yleensä ole valmiina varastossa, vaan ne valmistetaan tilauksesta ja toimituksessa voi vierähtää kuukausi-pari) ja olin hieman myöhään asian kanssa liikkeellä.

Päädyin futoniin aikanaan exäni selkäongelmien takia ja koska minulla ei nyt ollut mitään erityisen painavaa syytä jatkaa futon-linjalla, päätin valita hieman edullisemman ja helpomman vaihtoehdon. Marssin siis Ikeaan, koemakoilin kaikki potentiaaliset vaihtoehdot ja löysin helposti mieluisan patjan. Olen tykännyt valtavasti tyynyistäni, jotka on valmistettu muotonsa täydellisesti pitävästä luonnonkumista ja myös futonia edeltävän sänkyni patja oli miellyttävän napakkaa mutta joustavaa luonnonkumia. Ikean valikoimista löytyi juuri passeli luonnonkumipatja, joten päätin ostaa sen. Ja olen supertyytyväinen valintaani.

Ihan halpaahan sängyn teettäminen mittatilauksena ei ole, mutta koen, että se oli tässä tapauksessa ehdottomasti hintansa väärti. Sänky istuu paikalleen kuin nakutettu eikä alkoviin jää yhtään hukkatilaa. Myös säilytystilan näkökulmasta ratkaisu on aivan loistava. Kokonaisuudessaan runko maksoi kotiinkuljetettuna ja koottuna hieman päälle 3000 euroa, mutta toisaalta, suunnilleen saman verran saisi helposti pulittaa mistä tahansa vähän arvokkaammasta sängystä. Ikeasta hankittu patja kustansi hinnan päälle vielä reilut 200 euroa niin, että koko paketin hinta oli lopulta noin 3500 euroa.

Sängyn rungossa olevat laatikot vetävät tosiaan sisuksiinsa ihan uskomattoman määrä tavaraa ja pomppukiskojen ansiosta ne aukeavat näppärästi tönäisemällä. Päädyssä oleviin isoihin laatikoihin olen jemmannut esimerkiksi paitoja ja laukkuja. Sivulla olevista pienemmistä laatikoista eniten käytössä on ollut heti tyynyn vieressä oleva ylälaatikko, joka toimittaa ikään kuin yöpöydän virkaa, mikä onkin kätevää, kun kapeaksi jäävään vapaaseen tilaan ei mitään yöpöytää mahtuisikaan.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän uuteen sänkyyni, jonka avulla tuosta pikkuisesta alkovistakin saadaan kaikki tehoneliöt hyötykäyttöön. Lämmin suositus Nukkuvillelle sekä myös Ikean luonnonkumipatjalle! Parempaa petiä en voisi tänne omaan kotiini kuvitella. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/05/17

Sneak peek uuteen kotiin

8 76

Terkkuja Düsseldorfin lentokentältä! Olemme parhaillaan matkalla Barcelonasta koto-Suomeen ja myönnän, että paluuta tehdään haikein mielin ja uutta reissua jo suunnitellen. On ihana palata omaan rakkaaseen kotiin, mutta myönnettävä on, että koti on vielä muuton jäljiltä melkoisessa vaiheessa… Ja keskellä yötä ennen reissua pakkaaminen ei ainakaan edesauttanut asiaa. Onneksi viikonloppuna on aikaa siivoilla.

Koti ei missään nimessä ole vielä esittelykelpoinen, mutta nappasin viime viikolla ennen reissuun lähtöä muutaman kuvan nurkista, jotka ovat jo kutakuinkin siistejä. Tavarat hakevat vielä paikkojaan eikä moni asia ole vielä välttämättä siinä, mihin sitten lopulta asettuu, mutta saattepa tästä jo pikkuruisen pilkahduksen uudesta kodistani.

Se on muuten jännä, kuinka aina ennen muuttoa suunnittelee, miten asuntoa sitten muuton jälkeen aikoo sisustaa, mitä uutta hankkia ja miten huonekaluja sijoitella. Ja kun kotiin lopulta pääsee oikeasti, suunnitelmat ehtivät muuttua monen monta kertaa. Mitä olit pääsi sisällä suunnitellut ja mittojen mukaan ajatuksissasi mallaillut, ei vain tunnukaan toimivalta oikeassa elämässä ja feng shui tuntuu osuvan paremmin kohdalleen ihan toisenlaisessa järjestyksessä.

Omalla kohdallani kävi tämän asunnon kanssa joiltakin osin juuri niin. Vaikka olin ottanut mittoja ja suunnitellut etukäteen ties mitä, olen onnellinen, etten hankkinut sänkyä lukuunottamatta uuteen kotiin etukäteen mitään, sillä lopulta huonekalut löysivät osin paikkansa ihan eri kohdista, kun olin päässäni etukäteen kuvitellut. Ja samanaikaisesti olen saanut iloita siitä, että ne ovat solahtaneet uudessa kämpässä omille paikoilleen jotenkin hurjan saumattomasti. Vielä on hankittavana muutama matto ja eteisen kalusteita sekä paljon järjestelemistä sekä erinäisten nurkissa pyörivien kasojen setvimistä, mutta kyllä siellä jo kodilta tuntuu. :)

Translation: A sneak peek to my new home. It is still a complete mess, but here are some details of the few corners that are already approaching presentable. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/04/17

Tilapäiskoti Pariisissa

6 70

Terveisiä Pariisista! Viikonloppu hujahti niin nopeasti, että mietin jo uutta reissua Ranskaan. On aina ihana palata kotiin, mutta tällä kertaa paluu koitti aivan liian nopeasti. En tiedä mitä tapahtui, mutta tuntui kuin olisin astunut johonkin aikakapseliin viime torstaina, sillä voisin vaikka vannoa, että singahdin suoraan sunnuntaihin valon nopeudella.

Pariisissa oli siis ihanaa eikä vähiten siksi, että aurinko paistoi koko viikonvaihteen täydellä teholla ja länpömittarin lukemat kohosivat jopa +20 asteeseen. Erityisen kivaa oli myös päästä asumaan ihan oikeaan pariisilaiseen kotiin. En enää omatoimimatkoilla juuri koskaan yövy hotellissa, sillä usein Airbnb-kämpät ovat paljon kotoisampia ja on niin mukavaa päästä näkemään oikeiden ihmisten aitoja koteja ja elämänmenoa asuntojen kautta. Puhumattakaan siitä, että kotiympäristössä tilaa on usein huomattavasti pientä hotellihuonetta enemmän.

Yövyimme Pariisissa Le Marais’n alueella ihanassa arkkitehdin omistamassa kodissa, jossa meitä hemmoteltiin ranskalaishenkisen tyylikkäällä mutta sopivasti boheemilla sisustuksella sekä kolmeen eri ilmansuuntaan avautuvilla ikkunoilla. Mietimme hulppean kokoisessa kämpässä majaillessamme, että samalla rahalla olisi saanut pikkuruisen hotellihuoneen, kun nyt meillä oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, ruokailuhuone, keittiö ja kylppäri. Sekä upea kalanruotoparketti hotellien tunkkaisten kokolattiamattojen sijaan. Suosittelen!

Ei ole oman sängyn voittanutta, mutta kun tänään heräsin matkalaukku- ja muuttokaaoksen keskeltä, tuli tunne, että olisinpa ollut vielä tuolla täydellisen valoisassa pariisilaisasunnossa. Nooh, onneksi voi aina lähteä uudelleen reissuun! Ja heikkona hetkenä voi sitten muistella, kuinka siellä pariisilaiskämpässä oli lämpimälläkin säällä hemmetin kylmä, suihkussa vesi tuli surkealla paineella ja ikkunoista kävi suljettuinakin melkoinen viima. ;)

Translation: Greetings from our beautiful temporary home in Paris. Too bad that I couldn’t stay longer!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/04/17

Hajamielisen kukkienkastelijan pelastus

7 71

Tapan viherkasveja sellaista tahtia, että jos kasvienrääkkäys olisi tuomittava rikos, istuisin varmaan pitkää kakkua vankilassa. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole. Olen kukkienhoitajana vähän sellainen suurpiirteinen ja hajamielinen tyyppi, joka välillä unohtaa kastella tyystin ja välillä hukuttaa kukkaparkansa liialliseen huomioon ja kasteluveteen. Yritys hyvä, mutta hävettää näyttää, minkä näköiseksi esimerkiksi tuo vielä hetki sitten vehreänä kukoistanut lyyraviikunani on tämän tuomiopäivän puutarhurin hoteissa näivettynyt. Lehtiä on enää muutama hassu ja nekin vähän onnettoman näköisiä. Oi voi.

Mutta kuulkaahan… Nyt on löytynyt tilanteeseen pelastus ja ratkaisu, tai niin ainakin toivon. Olen joskus nähnyt sellaisia hauskan näköisiä lasisia kastelupalloja kukkaruukkuihin tuikattuina – ideana on se, että pallo vapauttaa kasville kuvusta aina sopivasti tarpeen mukaan vettä, jolloin multa pysyy sopivan kosteana eikä kukkanen pääse kuivumaan tai lillumaan liiallisessa vedessä. No nyt bongasin viime viikonloppuna Raumalta (tästä lisää myöhemmin!) Mantin maailma -nimisestä sympaattisesta sekatavarapuodista näitä lasisia kastelupalloja.

Kun pallot tulivat puheeksi, itse Manti oikein innostui. Hänen poikansa (joka mitä ilmeisimmin on puutarhurina samaa tasoa kuin meikäläinen) oli onnistunut elvyttämään oman varjoviikunansa jo liki varman kuoleman partaalta tällaisen lasisen palleron avulla. Viimeistään tuon tarinan (ja sen tueksi esiteltyjen kännykkäkuvien) perusteella totesin, että kastelupallo on saatava.

Riskialtteimmat tapaukset kukkakokoelmassani ovat olleet nuo kaksi asunnon valoisimpaan paikkaan nyt hätäpäissään sijoiteltua raukkaa, jotka ovat molemmat vuoron perään pudotelleet lehtiään huolestuttavalla aktiivisuudella. Varjoviikunani on jo pahimmasta kadosta elpynyt, mutta lyyraviikunasta olen ollut huolissani. Vaan enpä enää! Nyt ovat lasiset pallot pitämässä huolta kukkieni nesteytyksestä ja olen toiveikas, että voin viimein jättää tuomiopäivän puutarhurin tittelin historiaan.

Noista kastelupalloista vielä sen verran, että niitä toki saa varmasti monestakin paikasta mutta olin erityisen ilahtunut, että nämä omani ovat suomalaista käsityötä. Ne ovat turkulaisen lasinpuhaltamo Harri Aaltosen käsialaa. Yksi pallo kastelee siis kukkia yhdestä kahteen viikkoa – riippuen hieman pallon ja ruukun koosta. Mikään ei toki estä tuikkaamasta samaan ruukkuun useampaakin palloa.

Nämä kastelupallot ovat siis mainio apu sekä matkan ajaksi sekä tällaisille hajamielisille ja onnettomille kotipuutarhureille kuin minä. Katsotaan elpyisikö tuo lyyraviikunakin tuosta vielä…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts