6/12/17

Satunnaisia mietteitä viikon varrelta

11 20

Tätä postausta ei voi aloittaa kuin yhdellä lauseella: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 100-VUOTIAS SUOMI! <3 On jännittävää, miten pitkältä ja lyhyeltä tuo 100 vuotta samanaikaisesti tuntuu. Niin lyhyeltä, että omat isovanhempanikin ovat ehtineet elää aikana ennen Suomen itsenäistymistä, mutta niin pitkältä, että nuoremmat sukupolvet ehkä pitävät itsenäisyyttä jollain tapaa itsestäänselvyytenä.

Olen itse saanut lukea todella mielenkiintoisia tarinoita sota-ajoista sekä sukuni historiasta, sillä isomummini on aikaan kirjoittanut tarinansa ja muistelmansa talteen jälkipolville. Lisäksi suvustamme on tehty myös sukututkimus joka olisi kiinnostavaa jossain vaiheessa kahlata läpi. Omat juureni ovat osaltaan Karjalassa ja on aika mieletöntä, että isoisoäitini on hoksannut tallentaa muistoja niiltä ajoilta. Se auttaa ymmärtämään, että 100 vuoden itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Tuntuu, että tänään kuitenkin on joka kanava täynnä itsenäisyyspäivään liittyviä tarinoita, niin tuumasin, että jos tekee välillä mieli lukea ja miettiä jotain ihan muutakin, nyt olisi luvassa taas satunnaisia mietteitä viikon varrelta.

Kuvituksena on jälleen yksi arkistoihin unohtunut asu alkusyksyltä. En varsinaisesti ole omistanut ollenkaan pikkumustaa ja tämä mekko on lähin minun kaapistani löytyvä versio klassikkomekosta, vaikka avoimine selkineen se ei ihan joka tilaisuuteen sovikaan. Ajattelin kuitenkin, että jonkinlainen juhlatyyli voisi tänään olla paikallaan. :)

♥ On jotenkin liikuttavaa, että tässä joulun alla siitä on nyt jo muodostunut jonkinlainen perinne, että minä autan mummokaveriani hakemaan vintiltä hänen joulukranssinsa ja -kynttelikkönsä. Tämä tehtiin yhdessä viime vuonna ja nyt viime viikolla kävimme taas penkomassa vinttiä yhdessä. <3

♥ En oikein tiedä, onko naapurini vain todella syvästi nukkuvaa tyyppiä vai onko hänellä kenties unohtunut joku herätyskello herättämään vääränä ajankohtana, sillä JOKA PÄIVÄ naapurissa pauhaa sellainen vanhan koulun piipittävä herätyskello helposti noin tunninkin putkeen. Ehkä tämä on hänen analoginen versionsa torkutuksesta? Onneksi infernaalinen piipitys ei kuulu makuualkoviini, vaan raikaa vain eteisessä sekä rappukäytävässä. Olisipa minullakin moiset unenlahjat…

♥ Nukkumisesta puheen ollen… Mainitsin jo viime viikolla, että herääminen on talven myötä vaikeutunut ja olen isosta työmäärästä johtuen yksinkertaisesti vain aika väsynyt. Siitä huolimatta herään usein aamulla jo hiukan ennen herätyskelloa enkä välttämättä saa unta enää uudelleen. Saatan siis aloittaa työt melkein heti herättyäni, mutta koska en ole nukkunut ihan riittävästi, niin monesti tunnin-parin työskentelyn jälkeen tulee ikään kuin uusi väsymys, joka saattaa olla niin voimallinen, että nuokahtelen tietokoneeni äärellä. No, muutamana harvinaisena aamuna, kun siihen on ollut mahdollisuus, olen tässä vaiheessa laittanut läppärin hetkeksi pois ja antanut itseni nukahtaa uudelleen. Ai hemmetti, miten tyydyttävää se onkaan! Ja sitten olen herännyt ehkä puolisen tuntia tai tunnin myöhemmin huomattavasti pirteämpänä uuteen päivään taas. :D

♥ Olen ollut mukana viemässä eteenpäin Vaakakapinan sanomaa ja tänä syksynä telkkariin rantautunut Jenny+ -ohjelma on yksi kiinnostavimmista aikoihin. En ole katsonut säännöllisesti ihan joka jaksoa, mutta viime viikolla, kun näin Saara Sarvaksen videopätkän äitinsä kanssa, en voinut kuin itkeä. Saara on ystäväni, joten tietysti tarina tuntui sitä varten ehkä tavallistakin koskettavammalta, mutta pätkää katsoessaan kyllä tiedostaa, että tätä tapahtuu joka päivä jollekulle. On ihan todella hyvä, että kaikesta tästä vihdoin puhutaan rakentavasti ja armollisesti sekä kestäviä ratkaisuja sekä toimintamalleja tavoitellen.

♥ En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään ihmelapsi viherkasvien hoidossa, mutta nyt olen selvästikin onnistunut tekemään edes jotain oikein, sillä valtavan kokoinen kumisutipuuni puskee uutta hentoisen vihreää lehteä aivan periksiantamattomalla innolla. Jee!

♥ Ei jotain hyvää, ellei jotain vähän huonompaakin… Nimittäin vaikka kumisutipuuni kukoistaa täyttä häkää, se veikeä ananas corona sekä ihastuttava käpypalmu ovat huolestuttavasti vähän ruskistuneet lehdiltään. Jos joku osaa neuvoa, mikä on ongelma, niin please share! Valon puute? Liikaa/liian vähän kastelua? Kasvit ovat molemmat asunnon valoisimmassa paikassa, mutta tähän vuodenaikaan voi olla, että sekään ei riitä.

♥ En koskaan muista juoda päivän aikana tarpeeksi vettä ja olen kokeillut kaikkea mahdollista muistuttelevista kännykkäsovelluksista lähtien. Ainoa toimiva keino minulla on pitää jatkuvasti vesipulloa vierellä. Ja olennaista on, että vesi on nimenomaan pullossa, ei lasissa. Minä en osaa juoda vettä lasista kuin ruoan kanssa. Siinä nimittäin käy aina niin, että otan vain hörpyn ja loput jäävät juomatta. Pullosta juodessaan saa ikään kuin “pakotettua” nestettä kurkusta alas enemmän kerrallaan, joten toimii juuri tällaiseen pakkojuottamiseen, jota joudun itse harrastamaan. :D

Kauppojen muovipullot käyvät aina jossain vaiheessa jotenkin ällöttäviksi ja inhoan juoda sellaisesta “pillillä” varustetusta treenipullosta. Keksin hiljattain, että olen jostain saanut joskus lasisen juomapullon ja nyt olen sittemmin käyttänyt kotona sitä aivan innoissani. Kätevää on se, että pullon voi pestä tiskikoneessa ja onpa se paljon kauniimpikin kuin perus-muovipullo. Suosittelen, jos riittävä nesteytys on jollekulle muullekin haaste!

♥ Pizzan intohimoisena rakastajana minulla on tässä kaupungissa muutamia ylivoimaisia suosikkipaikkoja, joista Tenho on yksi ja Putte’s toinen. Muitakin on eli pitää varmaan joku kerta tehdä juttu omista lempparipizzerioistani Helsingissä. :) Mutta nyt on koittanut pienimuotoinen tragedia, sillä olen aina tykännyt ihan erityisesti Putte’sin gluteenittomasta pizzapohjasta, vaikka en gluteenitonta ruokavaliota noudatakaan. Olen siis jopa maksanut ekstraa siitä, että saan vain sen gluteenittoman pohjan, koska se on minusta paremman makuinen. Ajatus saattaa kuulostaa kummalliselta, sillä yleensä gluteenittomat leipomotuotteet ovat mitä ovat, mutta tämä ihastus löytyi ja syntyi ihan vahingossa, kun maistoin kaverini pizzaa (tietämättä, että siinä oli gluteeniton pohja) ja välittömästi tuohtuneena puuskahdin, että miksi hänen pizzapohjansa maistui paljon paremmalta kuin omani. :D

No se tragedia on siis se, että tuon kyseisen gluteenittoman pizzapohjan valmistaja on lopettanut tyystin sen tekemisen eikä sitä nimenomaista herkkua siis enää saa Putte’sista! Toivottavasti saavat tilalle keksittyä pian jotakin vähintään yhtä hyvää, koska ikävä niitä ekstrahyviä pohjia kohtaan on kova.

♥ Ajaudun aina välillä kaikenlaisiin omituisiin ja ilahduttaviin spontaaneihin tilanteisiin ja keskusteluihin, kun menen avaamaan suuni milloin missäkin. Viime viikolla olin iltamyöhällä tulossa kotiin raitiovaunussa, kun viereen pöllähti hieman tuiskeessa oleva tyttöjoukko. Kuuntelin vierestä tyttöjen juttuja ja nauratti, kun yksi mimmeistä löysi punaviinitahran pipostaan (!). Se oli jo taitavasti sotkettu! Ajauduin tyttöjen kanssa juttusille ja kaksi heistä jäi sattumalta samalla pysäkillä poiskin. Koska tunnelma oli niin mahtava, päätimme hetken mielijohteesta lähteä kolmen kesken vielä jonnekin “yksille”. No, ravintolan ovelle päästessämme selvisi, että se oli sulkeutumassa jo puolen tunnin kuluttua, joten luovuimme ajatuksesta. Päätimme kuitenkin, että tämä idea pitää toteuttaa ja vaihdoimme yhteystietoja uudet illanistujaiset sopiaksemme. Haha. Terkkuja Annika ja Marianne – vaikutitte molemmat ihan huipuilta eli siitä uusintaa odotellessa!

mekko // dress H&M

kengät // shoes Terhi Pölkki

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Makeup: Sanna Riikonen / Armani / Stockmann

Related posts

3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 22

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

15/09/17

Hyvät eväät ja parempi mieli

11 35

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Lejos

Olen huomannut, että omassa elämässäni hyvä olo alkaa hyvistä yöunista, järkevästä mutta stressittömästä syömisestä, sopivasta annoksesta liikuntaa sekä riittävästä määrästä omaa työstä ja paineista vapaata aikaa. Minussa on sellaista suorittajan ja työnarkomaanin vikaa, että joudun säännöllisin väliajoin muistuttelemaan itselleni, miten mielestä ja kehosta pidetään huolta.

Pieni stressi parantaa usein tehokkuutta, mutta stressistä puhuttaessa voisi soveltaa sitä vanhaa suomalaista sananlaskua: stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun mopo alkaa keulia ja stressi vie naista eikä nainen stressiä, ollaan matkalla vikasuuntaan.

Omassa arjessani ei oikeastaan ole sellaista selkeää rytmiä, joten minun pitää olla erityisen tarkkana siitä, että saan nukkumis- ja ruokailurytmin pidettyä aisoissa. Minun tapauksessani epäsäännöllisyys tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kukun liian myöhään yöhön ja herään silti ajoissa tekemään töitä eli toisin sanoen nukun liian vähän todelliseen tarpeeseeni nähden.

Ruokailujen suhteen epäsäännöllisyys johtaa taas puolestaan helposti siihen, että nälän tunne tulee milloin sattuu ja luiskahtaa usein sellaisen nälkäkiukkupisteen yli. Onneksi arjessa on harvoin ketään kelle kiukutella, mutta olisi varmasti silti hyvä tankata ravintoa vähän järkevämmin välein, jotta sellaista sisuskaluja raastavaa meganälkää ei pääsisi syntymään. Silloin tulee usein vain ahmittua liian suuria määriä ja vähän mitä sattuu kulloinkin käsiin osumaan.

Olen ylipäänsäkin superlaiska laittamaan ruokaa ihan vain yksin kotona ollessani – olen puhunut tästä ennenkin, mutta jotenkin vain itselle kokkaaminen ei motivoi. Inhoan myös jostain syystä käydä ruokakaupassa. Ehkä siksi, etten oikein koskaan tiedä, mitä ostaisin ja sorrun helposti ihan kummallisiin heräteostoksiin ruokakaupassakin, varsinkin jos eksyn ostoksille nälkäisenä. Tämä on varmasti monille muillekin tuttua. Ja koska syön laiskuuttani tosi paljon ulkona, jääkaappi ammottaa usein tyhjyyttään juuri niillä kriittisillä hetkillä, kun nälkä kurnii mahanpohjassa, mikä taas johtaa siihen, että on pakon edessä vain mentävä ruokakauppaan nimenomaan nälkäisenä.

Toinen syömiseen liittyvä haasteeni on, että työpäivät hujahtavat usein niin vauhdilla ohi ja minulla on paha tapa uppoutua töihini niin, että syöminen vain vähän kuin unohtuu. Lykkään ruokailuhetkeä hieman edemmäs, jotta saisin “vielä tämän yhden jutun” hoidettua valmiiksi keskeytyksittä. Lopputuloksena ovat usein juuri se järkyttävä supernälkä ja mitä kummallisimmat mieliteot hillosipuleista maitosuklaavanukkaisiin. Sekä tietenkin aina niihin sipseihin, jotka ovatkin heikkouteni. Eikä siinä mitään, kaikkia mainitsemiani ruokia voi huoletta syödä toisinaan, mutta onko oikeiden aterioiden korvaaminen niillä järkevää? Ei ole.

Viime aikoina olen alkanut suosia taktiikkaa, että ostan jo valmiiksi kaappiin kaikenlaisia terveellisiä välipaloja ja eväitä sen sijaan, että hamstraisin ruokakaupassa nälkääni epäterveellistä hömppää tai sortuisin kertaheitolla syömään liki tajuni kankaalle. Tällaisia hyviä välipalaeväitä ovat esimerkiksi smoothiet, pähkinät ja kuivatut hedelmät. Pidän huolen, että kaapissa on aina tuollaisia hyvin säilyviä välipaloja, joita voi nappailla ensihätiin kesken kiireen tai kun jääkaapissa pilkistää vain valo (ja se iänikuinen ketsuppipurkki). Niillä saa vähintäänkin siirrettyä nälkää sen verran, että kiukku ei ehdi iskeä eikä tule sitten ahmittua liikaa, kun pääsee itse aterian kimppuun.

Yleensä napostelen näitä terveellisempiä välipaloja ihan kotona, mutta ne ovat käteviä myös mukana lennossa, kun päivän varalle on luvassa tiukka aikataulu ja juoksemista paikasta toiseen ilman kunnollisia taukoja. Valmispakattu smoothie-annos, pussillinen kuivattuja hedelmiä tai vaikkapa pähkinärasia kulkee laukussa mukana – kun sen vain muistaa aamulla ottaa mukaan. Näiden kanssa ei myöskään tule ongelmia, jos eväät jäävät syömättä ja unohtuvat laukkuun, verrattuna vaikkapa siihen, että kassiin jemmattu eväsbanaani unohtuukin sinne määrittelemättömäksi ajaksi ja loppu on historiaa… Myönnetään vain, että olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa. :D

On tässä kohtaa myönnettävä, että kuivatuista hedelmistä etenkin luumut ovat olleet minulle ihan pienestä lapsesta lähtien suuri heikkous. Äitini on kertonut, että jopa silloin ihan vauvana lempiherkkuani oli luumusose. Sittemmin olen nauttinut luumuni lähinnä tuoreina tai hillon muodossa joulutorttujen välissä, mutta muutama vuosi sitten keksin yhtäkkiä, että niitähän saa myös kuivattuina. Sain jonkun käsittämättömän pakkomielteen kuivatuista luumuista ja sen jälkeen sille himolle ei ole loppua näkynyt.

Entinen poikaystäväni katseli joskus vierestä, millä tahdilla tuhosin luumupussia ja puuttui puolivälissä peliin. Uhkaili takavarikoivansa pussin, ellen itse ymmärtäisi omaa parastani ja lopettaisi hyvän sään aikana. Hän intti, että menee vatsa moisesta sekaisin ja oli kaiketi oikeassa – onneksi älysin kiltisti alistua uhkailuun ja lopettaa, ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä. Mutta sen päähänpiston jälkeen olen pitänyt huolen, että kaapeissani on aina kuivattuja luumuja. Kummalliset mielitekonsa kullakin, minulla ne ovat luumut. Olisipa muuten hauska kuulla muiltakin tunnustuksia, mitä omituisuuksia tulee ahmittua!

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta olin aivan naurettavan innoissani, kun pääsin yhteistyöhön kotimaisen elintarvikkeiden maahantuojan Lejoksen kanssa, jonka valikoimaan kuuluvat muun muassa juuri Sunsweetin kuivatut luumut. :D Luumujen lisäksi Lejos maahantuo kaikenlaisia muitakin näpsäköitä välipalaherkkuja, mutta maahantuonnin ohella firma valmistaa myös nykyisin oman Lagom-brändinsä alla käteviä luomu-smoothieita ja pikku-eväsrasioita, jotka näyttävät karkkiaskeilta, mutta kätkevät sisäänsä terveellisempiä herkkuja kuten kuivattuja marjoja ja manteleita.

Edellä mainitut eivät muuten ole yhtään hassumpia eväitä pidemmälläkään reissulla. Smoothieta ei ehkä saa viedä lentokoneeseen (laskettaneen nesteeksi?), mutta kuivatut hedelmät ja marjat sekä pähkinät ovat hyviä hätäeväitä vaikkapa pitkälle lennolle, jos ei halua ostaa kalliita välipaloja lentokentältä tai -koneesta tai sortua nälissään suklaapatukoihin.

Myönnän hieraisseeni silmiäni muutaman kerran, kun tänne New Yorkiin lentäessäni käytävän toisella puolen istunut mies kaivoi kesken matkan kassistaan meetvurstirasian ja pisteli koko reilun 200g painoisen paketin tyynesti poskeensa siellä yläilmoissa. Mutta herra oli kuitenkin varautunut omin eväin! Olisin nälissäni kadehtinut, ellei olisi ollut laukussa paketti luumuja ja pähkinöitä mukana.

Nämä jutun kuvat on napattu Fort Greenessä Brooklynissa, New Yorkin orastavassa alkusyksyssä ja on muuten suositeltava visiittiä tuonne kaupunginosaan lämpimästi. Nimensä mukaisesti hirmuisen vehreää ja kaunista aluetta täynnä kivoja kuppiloita ja ravintoloita. Ihana paikka!

Photos: Elisa Lepistö & Jenni Rotonen

Related posts

2/06/17

10 vinkkiä Barcelonan reissaajalle

6 60

Kaupallinen yhteistyö: ebookers

Viimeviikkoisella Barcelonan reissulla tuli nappailtua niin valtavasti kuvia, että niistä riittää jaettavaa varmaan vielä vaikka miten pitkäksi aikaa. Arki on viikossa ehtinyt imaista otteeseensa niin, että tuntuu kuin matkasta olisi jo paljon kauemmin, mutta käytännössä tosiaan vasta viikko sitten heräilin taas omasta sängystä reissun jälkeen ensimmäistä kertaa.

Matkani liittyi yhteistyöhön ebookersin kanssa ja he lähettivät minut sekä muutaman muun seikkailijan tutkimaan Barcelonaa kukin omasta näkövinkkelistämme. Olen matkustanut Barcelonaan niin monta kertaa aiemminkin, että kaikki ne pakolliset nähtävyydet on koluttu jo moneen otteeseen. Jätin siis tällä kertaa Parc Güellin ja Sagrada Familian surutta väliin ja keskityin tutkailemaan El Bornen pikkukujia, nauttimaan merellisistä rantatunnelmista sekä etsiskelemään kivoja ruokaelämyksiä.

Ebookers on varmasti teille monelle nimenä tuttu – onhan kyseessä yksi tunnetuimpia matkatoimistoja. Lentojen ja hotellien varaaminen onnistuu edelleen entiseen tapaan näppärästi netissä, mutta ebookersilla on nykyään myös mobiiliappi, jonka kautta reissusuunnitelmien tekeminen on helppoa kännykänkin välityksellä.

Ebookers-sovelluksella on helppo etsiskellä mieluisia vapaita hotelleja eri kriteereillä kuten sijainnin, tähtiluokituksen ja hinnan mukaan. Sovellus myös muistuttelee matkan varrella esimerkiksi lentojen aikatauluista ja tarjoaa tarvittavat tiedot esimerkiksi siitä, mistä terminaalista ja miltä portilta lentosi lähtee – aika kätevää! Kannattaa muuten myös muistaa ja huomioida reissuja varatessa, että pakettidiilinä lennot ja hotellin saa usein selvästi edullisemmin kuin erikseen ostettuna.

Kokosin teille tältä nimenomaiselta reissulta 10 vinkkiä kivoista ravintoloista ja kohteista, joita onnistuimme matkallamme löytämään – lämmin suositus näistä jokaiselle. :) Lisää Barcelonan matkavinkkejä ja reisskuvia löydätte laittamalla sivupalkin hakukenttään hakusanaksi Barcelona, sillä olen tehnyt paljon reissupostauksia myös aiemmilta matkoiltani.

Hotelli: Room Mate Gerard

Carrer d’Ausiàs Marc 34 (L’Eixample)

Meillä kävi melkoinen lottovoitto reissun hotellivalinnan kanssa. Valitsimme hotellin vähän lennosta kiireessä, emmekä oikeastaan tienneet siitä paljoakaan. Paikan päällä valinta osoittautui huikaisevan hyväksi! Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle hotellille – se on todellisuudessa erittäin paljon kauniimpi ja tyylikkäämpi. Room Mate Gerard on kivoimpia ja tyylikkäimpiä hotelleja, missä olen koskaan yöpynyt ja ylivoimaisesti kivoin, missä olen koskaan Barcelonassa majoittunut. Kaiken huipuksi perillä selvisi, että hotelli oli avattu vasta 10 päivää aiemmin, joten pääsimme testaamaan ihan uunituoretta tulokasta.

Hotellille on annettava kehuja paitsi todella tyylikkäästä miljööstä, myös aivan tolkuttoman hyvästä sijainnista. Käytännössä Plaça Catalunyan ja Riemukaaren väliin L’Eixamplessa sijoittuva hotelli oli sijainniltaan aivan täydellinen. Hotellilta pääsee kävellen mihin tahansa, mutta myös metroasema on korttelin päässä. Silti itse katu on rauhallinen ja huoneissa ikkunoiden äänieristys loistava, eli liikenteen melua ei huoneeseemme kantautunut oikeastaan lainkaan, vaikka saimme parvekkeellisen huoneen kadun puolelta. Erittäin isot lisäpisteet annamme paikalle myös maailman mukavimmasta henkilökunnasta – jo pelkästään heidän takiaan menisin uudelleen. Ja kirsikkana kakun päällä: hotellin katolla on ihana uima-altaalla varustettu terassi!

Aamupala / lounas: Café Bistro Petit Pot

Plaça d’Urquinaona 4 (L’Eixample)

Olen käynyt symppiksessä Café Petit Potissa kerran aiemminkin ja tykästyin jo silloin siihen kovasti. Nyt tulimme piipahtaneeksi uudelleen, kun huomasin, että sehän olikin ihan lähellä hotelliamme. Suuntasimme sinne ensimmäisenä reissupäivänämme aamupalalle ja rohkaistuin maistamaan paikan erikoisuutta: kolumbialaisia pataconeseja. Minulle oli jokseenkin epäselvää, mitä ne oikeastaan edes olivat, kun tein tilaustani, mutta tarjoilija sai minut vakuutettua, että ovat maistamisen arvoisia. Ja niinpä sitten päätin testata.

Pataconesit ovat siis etelä-amerikkalaista perua olevia rapsakoita leipäsiä tai lettuja, jotka tehdään vihreistä ruokabanaaneista. Koostumus on vähän jotakin röstiperunan ja paksun, vähän sitkeän sipsin välimaastosta ja maku ei siis ole makea, vaan suolainen. Jokainen minut tunteva tietää jo pelkästään tämän kuvauksen perusteella, että tilaus osui nappiin. Hyvä luoja, ne olivat hyviä! Rapsakoiden leipästen päälle voi sitten laittaa erilaisia soosseja, kuten salsaa, guacamolea ja chili con carnea (tai minun tapauksessani chili sin carnea). Ja on siis niin jumalaisen hyvää, että pataconeseja suuhun sulloessani mietin, etten ehkä koskaan eläissäni halua enää syödä mitään muuta. Petit Potista on mainittava myös se, että sielläkin on ihana henkilökunta ja kasvissyöjille sekä vegaaneille erittäin paljon valinnavaraa menussa.

Tapakset: Bar Bitácora

Balboa 1 (La Barceloneta)

Barcelona on täynnä tapas-paikkoja, mutta sain paikalliselta kaveriltani vahvan suosituksen käydä tsekkaamassa Bar Bitacoran tapakset. Rannan lähellä sijaitseva vaatimaton pubi ei häikäise miljööllään, mutta tunnelma on taatusti autenttinen, palvelu ystävällistä ja ruoka taivaallista. Tilasimme pöydän täyteen tapaksia ja ajattelin itseni ähkyyn syötyäni, että jos nyt poksahtaisin ylensyömisestä, kuolisin onnellisena.

Ruoka todellakin oli aivan mielettömän hyvää ja tulimme testanneeksi ainakin paahdettuja vihreitä pikkupaprikoita (SUOSITTELEN, voisin elää pelkästään näillä), parsa-tempuraa, ihania tomaattileipäsiä sekä tietenkin patatas bravasia. Koko setti kulautettiin luonnollisesti alas sangrialla. Ihana, ihana paikka. Tuli vähän nälkä nytkin, kun vain ajattelen asiaa.

Shoppailu: El Borne

Barcelonassa on valtavasti kivoja putiikkeja ja shoppailumahdollisuuksia monellakin alueella, mutta tällä reissulla keskityimme erityisesti hotellimme lähellä sijaitsevaan El Bornen alueeseen pikkuliikkeineen. El Bornen kapeilla kujilla on paljon ravintoloita, kahviloita, kuppiloita sekä kiinnostavia pikku-putiikkeja ja paikallisten suunnittelijoiden liikkeitä. Erityishuomiona mainittakoon, että kun sunnuntaisin kaikki on kaupungissa yleensä kiinni, niin El Bornen putiikit ovat useimmiten avoinna myös tuolloin – ei huono vinkki turistille.

Kasvisruoka: Teresa Carles

Carrer de Jovellanos 2 (Ciutat Vella)

Barcelonassa on varsin mainio kattaus kasvisravintoloita, mutta tunnetuin niistä on klassikkopaikka Teresa Carles, joka on ollut toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien. Lähellä Plaça Catalunyaa ihan keskustan ytimessä sijaitseva ravintola tarjoaa tuoretta, kasvispohjaista ja herkullista ruokaa kohtuuhintaan.

Olen käynyt Teresa Carlesissa ennenkin, mutta tällä kertaa maistelimme listalta alkupaloina lootuksenkukkasipsejä (NAM!) ja kasvis-kroketteja sekä pääruokina salaattia ja pastaa. Kaikki oli todella hyvää ja Liisan salaatti näytti niin valtavalta, että epäilin, mahtaisiko mimmi jaksaa annostaan kokonaan, mutta sinne vain humpsahti parempiin suihin. Palanpainikkeeksi tilasimme Teresa Carlesin omia mehuja, joiden valinta aiheutti suunnattomai vaikeuksia, kun listalla on noin sata eri vaihtoehtoa. Tämä on kasvisruoan ystävälle ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen ravintola.

Etninen ruoka: La Vietnamita

Carrer del Comerç 17 (El Borne)

Rakastan yli kaiken vietnamilaista ruokaa ja koska sen saatavuus Suomessa on varsin heikolla tolalla, suuntaan usein ulkomailla kohteesta riippumatta testailemaan sikäläisiä vietnamilaisia ravintoloita. La Vietnamitan löysimme vähän vahingossa ohi kulkiessamme ja päätimme testata sen myöhemmin. Paikka on oikeastaan vähän kuin sellainen vietnamilainen pikaruokaketju, mutta ruoka on aivan uskomattoman hyvää ja miljöö perus-mäkkäriä viihtyisämpi. Ja saapa ravintolasta todella ihania cocktailejakin.

Ruoka ja juoma oli La Vietnamitassa niin hyvää, että sorruimme ensimmäisen erän syötyämme ja juotuamme tilaamaan ahneuksissamme vielä lisää. Ja laskun loppusummaa tutkiessamme emme olleet ihan varmoja, että voiko se todella olla kaiken sen syömisen ja juomisen jälkeen niin pieni. Mutta kyllä se näköjään voi. Tiedoksi, että La Vietnamitalla on ravintola myös Gràciassa.

Putiikki: Almond Clothing

Carrer del Rec 26 (El Borne)

Suosikkiputiikikseni ponkaisi tällä Barcelonan reissulla ehdottomasti El Bornen alueella sijaitseva Almond Clothing, jonka yhteydessä on myös ihastuttava Almond Flower Bar -kukkakauppa. Ihania tarkoin valikoituja vaatteita ja asusteita sekä suloistakin suloisempia kukkakimppuja – mitäpä muuta sitä ihminen shoppaillessaan osaisi kaivata.

Ne ihanat kukkamme olivat peräisin juuri täältä ja lisäksi ostin pikkuliikkeestä hauskan papukaijakuvioiden haalarin (kuvia tulossa vielä myöhemmin!) sekä mahtavat, paikallisen merkin suunnittelemat aurinkolasit (niistäkin luvassa vielä lisää asiaa). Suosittelen poikkeamaan sekä täällä että muissa saman kadun varressa olevissa symppiksissä pikkuputiikeissa.

Kahvila: Refresca Tea

Carrer del Carders 25 (El Borne)

Bongasimme ohikulkumatkalla pikkuisen kahvilan, josta voi ostaa mukaan kahvia ja teetä. Satuimme tänne lähinnä siksi, että Liisan kahvihammasta kolotti niin pirusti juuri siinä kohtaa, että astuimme sisään suunnilleen ensimmäiseen puotiin, joka näytti tarjoilevan kahvia. Mutta jälleen kerran onnistuimme sattumalta löytämään helmen. Todella sympaattisen saksalaismiekkosen pitämä pikkuinen kioski Refresca Tea tarjoilee myös aivan todella herkullista luonnonmukaista jääteetä, jossa maistuvat oikeat maut eikä sokeria ole lisätty.

Liisa osti kahvinsa ja minä testasin sitruuna-minttu-jääteetä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Meillä oli mahtava pieni juttutuokio omistajan kanssa, joka muisti, että muutama vuosi sitten hänen jääteevalikoimaansa olivat ihastuneet suomalaiset Liftedin pojat – pieni maailma!

Hampurilainen: Bacoa Burger (El Kiosko)

Avinguda del Marquès de l’Argentera 1 (El Borne)

Vaikka vierailin tässä hampurilaispaikassa jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa, hikoilimme Liisan kanssa Googlen äärellä yrittäessämme selvittää, mikä ihme mahtaa olla paikan nimi. Nyt uusintagooglauksella homma selvisi: Bacoa Burger on siis burgeriketju, ja tämän nimenomaisen toimipaikan nimi on El Kiosko. Se selvensi asiaa, kun raflasta puhutaan eri paikoissa vähän vaihtelevasti Bacoana ja Kioskona. Mutta kyseessä on siis paikallinen pikaruokaketju, joka tarjoilee astetta parempia burgereita.

Bacoan konsepi on aika hauska: täytät käytännössä sisään astuessasi lappusen, josta valitset haluamasi kokonaisuuden ja näin ollen rakennat sekä mieleisesi burgerin että valikoit siihen sopivat lisukkeet ja oheishärpäkkeet. Ja kun Barcelonassa ollaan, niin tarjolla on luonnollisesti myös kasvis- ja vegaanivaihtehtoja. Vaikka kyseessä on vain pikaruokapaikka, ruoka on todella hyvää ja raikasta – voin suositella! Kannattaa tsekata nettisivuilta lähin ravintola, koska näitä on siis Barcelonassa useita.

Baari: 33 | 45

Carrer de Joaquin Costa 4 (El Raval)

Tyylikäs pikku-baari 33 | 45 El Ravalin alueella on kiva paikka poiketa drinkille tai jollekin pienelle välipalalle. Insdustrial- ja vintage-henkiseen tyyliin sisustettu baari on päivisin mukava istuskelupaikka ja iltaisin tunnelmallisempi ja vilkkaampi menomesta.

Hipstereiden suosiossa olevassa baarissa soitetaan iltaisin teknoa ja konemusiikkia ja mukaville sohville voi istua hörppimään drinkkiään. Itse en maistanut kuppilassa ruokalistalta mitään, koska keittiö sattui olemaan juuri visiitin aikana kiinni, mutta nettiarvioissa ruokaakin näytetään kehuvan.

Olikos paikkojen joukossa vanhoja tuttuja tai ihan uusia vinkkejä? :) Kommenttiboksin puolella voi mieluusti vinkkailla myös omista lempparipaikoistaan Barcelonassa!

Photos: Liisa Kivi

Related posts