28/04/17

Astetta paremmat muuttoeväät

16

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Earth Control

Kaikille blogiani seuraaville on varmaan vuosien varrella käynyt selväksi, että en ole mikään kodin hengetär tai maailman innokkain kotikokki. Ruoan suhteen tykkään helpoista ja herkullisista ja mieluiten kasvipohjaisista ratkaisuista – ja sorrun varsin usein tilaamaan ruokaa kotiin valmiina. Karkilla en niinkään mässäile enkä välitä suuremmin suklaasta, mutta jäätelöä kuluu ja olen perso suolaisille naposteltaville.

Arvostan ruoassa terveellisyyttä, mutta ravintoaineet eivät ole minulle ainoa kriteeri ruokajuttuja pähkäillessäni. Myönnän, että rakastan herkutella ja joskus sitä voisi syödä paremminkin, nimenomaan niiden ravintoaineiden näkökulmasta. Pääasiassa kasvisruokaa syövänä saa aina kiinnittää vähän ekstrahuomiota siihen, että esimerkiksi proteiinia saa riittävästi. Nykyään se tosin on helpompaa, kun on niin paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja tofusta nyhtökauraan ja härkiksestä oumphiin. Yksi vegaanitrendin parhaista puolista on ollut juuri se, että jatkuvasti tuntuu tulevan uusia, kasvipohjaisia ja helmpompia vaihtoehtoja esimerkiksi eläinperäisten proteiinien tilalle.

Täällä muuttolaatikoiden keskellä (toivottavasti ei tarvitse enää paria päivää pidempään puhua muuttolaatikoista enää hiiskaustakaan) syöminen on ollut vähän hunningolla. Tekisi mieli vain tilata pizzaa ja tankata energiaa sipseistä ja jäätelöstä. Sen sijaan olen yrittänyt edes hetkittäin saada syötyä vähän paremmin. Avokado-leipiä silmusalaatilla (ja joskus maapähkinävoilla, nam) sekä marjasmoothieita – niissä on edes vähän enemmän vitamiineja.

Pääsin yhteistyön nimissä maistelemaan vähän ennakkoon Earth Controlin innovatiivisia uutuuksia: proteiinimixiä ja siemen-kikhernemixiä sekä valmiiksi paahdettuja kikherneitä. Kevyesti suolatut ja paahdetut sekoitukset ovat ihanan monikäyttöisiä: niitä voi napostella sellaisenaan (kuten minä) tai heittää vaikkapa salaatin sekaan proteiinia ja makua tuomaan.

Proteiinipitoiset sekoitukset saavat ytyä kuivapaahdetuista härkäpavuista ja kikherneistä, joiden lisäksi sekoituksissa on muun muassa mantelia, maapähkinää ja siemeniä. Ihan mainiota, ravinteikkaampia ja terveellisempiä korvikkeita esimerkiksi tavallisille suolapähkinöille tai muille suolaisille ja rasvaisille naposteltaville. Ruoanlaitossa näiden helppous piilee siinä, että kiiren keskellä ei tarvitse liotella tai keitellä, huuhtoa, paahtaa tai maustaa, sen kun vain pistelee poskeensa tai heittää ruoan sekaan.

Tässä muuttotouhujen keskellä nämä proteiinipitoiset naposteltavat ovat osoittautuneet ihan pelastukseksi, kun nälkä yllättää kesken kaiken. Ateriaa on saanut näppärästi siirrettyä aina tuokiolla eteenpäin, kun haukkaa kourallisen rouskuvia herkkuja, jos ei juuri sillä hetkellä ehdi ryhtyä ruoanlaittoon tai havahtuu nälkäänsä vähän liian myöhään. Eli ihan täydellinen eväs tällaiselle laiskalle sählärille, joka usein lykkää aterioita kiireen keskellä myöhemmäksi, tajuaa nälkänsä liian myöhään, on varsin laiska ruoanlaittaja ja silloinkin, kun kokkaa, arvostaa helppoutta. :D Kiitos siis Earth Control, kun teet kaltaisteni elämästä helpompaa. Voin suositella muille samanlaisille sekä vähän vähemmänkin toivottomille tapauksille!

Huikkaanpa tässä samalla vielä, että Earth Control aloittaa toukokuun alussa laajan yhteistyön WWF:n kanssa ja tukee WWF:n tavoitteita luonnon hyväksi. Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan 10 senttiä WWF:lle ja lisäksi yhteistyö näkyy isoimmissa marketeissa siten, että kun ostat 10 kpl mitä tahansa Earth Controlin tuotteita, niin saat WWF:n mustavalkoisen kangaskassin kaupan päälle.

Jos kaipaat resepti-ideoita tai vinkkejä siihen, miten näitäkin tuotteita voi käyttää monipuolisemmin, niin Earth Controlin Facebook-sivuilta löytyy runsaasti reseptejä sekä käytännön vinkkejä tuotteiden hyödyntämiseen!

PS. Eikö ole taitavasti onnistuttu näihin kuviin luomaan sellainen rauhallinen ja harmoninen tunnelma? Todellisuudessa vain tuo keittiön pöytä on raivattu siistiksi ja kaikkialla sen ulkopuolella näyttää kuin ydinpommin jäljiltä. Blogi-illuusio best, haha.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

18/04/17

Kiireisten arkihetkien kaveri

4 26 olvi4

Kaupallinen kampanja: Asennemedia & Olvi Health Lab

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin arkeni on tällä hetkellä kutakuinkin yhtä kaoottista kuin tämä muuton alla tavarapaljoudesta räjähtänyt asuntoni. En ole koskaan ollut mikään maailman järjestelmällisin ihminen ja varsinkin kiireen keskellä arjen hallinta lipsuu vähän joka suuntaan.

Minulle ei ole ollenkaan tavatonta, että unohdan vauhdissa syödä tai varsinkin juoda. Jostain syystä minulle on erityisen vaikeaa muistaa nesteytys ja löysinkin itseni jossain vaiheessa tilanteesta, jolloin kärsin joka ilta kamalista päänsäryistä. Vasta kun mainitsin äidilleni asiasta, hän hoksasi kysyä, olinko juonut päivän aikana riittävästi. Olin paahtanut niin vauhdilla eteenpäin, että juominen unohtui päivän mittaan kokonaan. Noista hetkistä on tultu pitkälle, mutta vielä 9 vuotta myöhemminkin joudun jatkuvasti muistuttelemaan itseäni asiasta. Ja yhä tulee päiviä, jolloin tajuan illalla juoneeni koko päivän aikana vain yhden pienen vesilasillisen.

olvi6

Olen huomannut, että kaikkein paras kikka minulle edesauttaa juomista päivän aikana, on juoda pullosta. En tiedä miksi näin on, mutta minun on huomattavasti helpompi juoda suuria määriä, jos neste on pullossa. Lasista otan vain hörpyn eikä uppoa enempää. Pullosta puolikin litraa humahtaa alas hetkessä. Olen yrittänyt saada juomatottumuksia kuntoon jopa vedenjuonnista muistuttavalla kännykkäsovelluksella, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Paras tapa minulle on pitää vain vesipullo jatkuvasti käden ulottuvilla ja näköpiirissä.

Moni ajattelee, että syömistä ei ainakaan voi unohtaa, kun nälkä kurnii vatsanpohjassa, mutta voi kuulkaa, kyllä sekin onnistuu. Olen sellainen tyyppi, että uppoudun työntekoon usein niin täysipainoisesti, että siinä katoaa ympäriltä aika, paikka, nälkä, jano ja pissahätä. Saatan tuntea välillä jonkun pienen murahduksen mahanpohjassa, kun vatsa ilmoittelee ruoan tarpeestaan, mutta jos työntekoa ei malta juuri siinä hetkessä keskeyttää, havahdun usein vasta tunteja myöhemmin, että hups, se syöminen unohtuikin kokonaan.

olvi8

Kun nälän huomaamaton lykkääminen yhdistetään laiskan kotikokin ja huonon ruokakaupassa kävijän ominaisuuksiin, mietin välillä, miten saan yhtään mitään syödyksi. Moni turvautuu nälissään suklaapatukoihin ja muihin epäterveellisiin mutta nopeasti verensokeria nostaviin herkkuihin, mutta minä olen ryhtynyt pitämään huolen, että kaapeissa on aina kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja puuroainekset – ne auttavat yleensä pahimpaan hätään, kun nälkä pääsee yllättämään.

Tiedän, että toimintatapani ei missään nimessä ole parhaasta päästä ja terveyden nimissä kaikkein parasta olisi säännöllinen tankkaus sekä ruoan että juoman kannalta. Kuitenkin niin kauan, kun arkirytmini on näin epäsäännöllinen, eikä yrittäjällä kukaan ole vahtimassa, pidänkö lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja, epäilen suuresti, mahtavatko tapani muuttua mihinkään ilman täydellistä elämäntapamuutosta tai uran vaihtoa.

olvi10

Join aiemmin päivän mittaan paljon mehuja siitä syystä, että mehu tuntui nesteenä menevän vettä paremmin alas, mutta sittemmin olen oikeastaan luopunut mehuista kotioloissa melkein kokonaan. Saatan joskus hemmotella itseäni vitamiini- tai makuvesillä, jos tuntuu, että tekee mieli jotain muuta kuin kraanavettä mutta silti limua terveellisempää. En silti oikein tykkää siitä, että monissa makuvesissä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita.

Pääsin yhteistyön tiimoilta maistelemaan uutta hiilihapotonta Olvi Health Lab chia-siemenjuomaa, jossa ei ole lisättyä sokeria – ja yllätyin iloisesti. Makunsa juoma saa granaattiomenasta ja valkoisesta teestä, ja vaikka granaattiomenan oma sokeri tietysti tuo juomaan hieman makeutta, juoma ei ole lainkaan liian makea. Se ei siis ole varsinaisesti makuvesi muttei mehukaan, vaan jotain siltä väliltä ja oikeasti aika hyvää. Ja ison plussan annan siitä, että pieni 0,33l muovipullo on muodostaan ja ulkonäöstään huolimatta ihan tavallinen kierrätettävä panttipullo.

olvi12

Chia-siemenet juoman seassa tuovat siihen hauskaa tekstuuria ja tekevät siitä yllättävän ruokaisan – tämä on juuri sellainen näpsäkkä välipalajuoma, jollaisia olen huitaissut kurkusta alas jo useamman niissä tilanteissa, kun työprojektin kuumotellessa niskassa olen lykännyt syömistä vähän vielä eteenpäin. Tai kun ennen tai jälkeen squash-pelin tarvitsen pientä nopeaa buustia ennen varsinaista ateriaa.

Health Lab -juoma on todellisuudessakin vähän täyttävämpää tavaraa, sillä chia-siemenet sisältävät paljon proteiinia ja kuitua, minkä lisäksi niissä on hyviä Omega-3-rasvahappoja. Jos hyytelömäiset chia-siemenet taas eivät koostumuksensa puolesta tunnu mielestäsi mukavalta suussa, tämä juoma ei ehkä ole sinua varten – minusta tuo koostumus on kuitenkin miellyttävä ja huomattavasti kivempi suutuntumaltaan kuin esimerkiksi joissakin juomissa lymyilevät aloe vera -palaset. Tosin tiedän, että niistäkin monet tykkäävät.

Tunnustaako kukaan olevansa yhtä holtiton syömistensä ja juomistensa kanssa kuin minä? Millaisia keinoja olette itse keksineet tilanteen helpottamiseksi?

olvi2olvi7olvi14olvi13olvi11 olvi1

Photos: Arttu Mustonen & Jenni Rotonen

 

Related posts

5/04/17

Ystävyydestä ja jäätelöstä (+ kisa)

72 33

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jos pitäisi nimetä maailman parhaita asioita, niin uskallan sanoa, että aika korkealle listallani pääsisivät sekä ystävät että jäätelö – mielellään yhdessä nautittuina. Eilinen päivä oli omistettu molemmille, kyllähän te tiedätte, mitä kuuluu tehdä, kun pakastin pullistelee vegaanista jäätelöä? No kutsua tietenkin vegaaniystävä auttamaan urakassa!

Edellisistä treffeistä Liisan kanssa oli ehtinyt vierähtää jo vähän tarpeettoman pitkä tovi, joten oli jo aikakin tavata. Parhaimmillaan ystävyys on minusta silti sitä, että erossa vietetyllä ajalla ei jälleennäkemisen hetkellä ole enää mitään merkitystä. Ja Liisa on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa aika katoaa niin yhdessä ollessa kuin erossakin. Tapasimme viime kesänä yhteisellä bloggaajareissulla ja 12 vuoden ikäerosta huolimatta tuntui kuin olisimme olleet kavereita aina.

Minulla on paljon varsin eri ikäisiä ystäviä. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu useampi yli 10 vuotta minua nuorempi, samaten kuin minua 10 vuotta vanhempikin ystävä. Ja onpa yksi 50 vuotta vanhempikin. :) En olisi ehkä 10 vuotta sitten uskonut, että vuosikymmentä myöhemmin viihtyisin yhä täpärästi parikymppisten seurassa, mutta jos jotain tässä vuosien varrella on oppinut, niin sen, että monessa tapauksessa ikä todellakin on vain numero. Vuodet tuovat toki mukanaan elämänkokemusta ja näkemystä, mutta useimpien ystävieni kanssa numerot menettävät merkityksensä. Ihailen nuorten ystävieni kypsyyttä ja fiksuutta – tuntuu, että itse samanikäisenä olin tuhannesti lapsellisempi ja enemmän pihalla.

Loppujen lopuksi ne elämän peruskysymykset ja -ongelmat, ilot ja surut ovat aikalailla samoja iästä riippumatta. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta ei sitä välttämättä tarvitse jakaa toisen kanssa samaa elämäntilannetta voidakseen silti löytää yhteistä jutunjuurta ja samaistumispintaa. Joskus erilaiset elämäntilanteet ajavat etäämmälle, mutta arvostan erityisesti niitä ystäviä, jotka pitävät ystävyydestä kiinni ja huolen, vaikka toisen elämä hetkittäin tuntuisikin olevan kuin eri planeetalta.

Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. Kun on kokenut myös yksinäisyyden, ei ystäviäkään pidä itsestäänselvyytenä. Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi ystävien löytäminen tuolloin aikanaan oli niin haastavaa, ja miten ihmeessä niitä tuntuu nykyään tupsahtelevan elämään tuon tuosta. En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin sen, että vietän nykyisin ihan toisenlaista elämää ja toisenlaisessa paikassa.

Pikkukaupungin ympyrät ja elämänpiiri, jossa uusia ihmisiä ei luontevasti tapaa koko ajan, rajaa helposti ystävystymisen mahdollisuuksia paljonkin. Suuremmassa kaupungissa ja sosiaalisissa työ- ja harrastuskuvioissa uusia ihmisiä kohtaa jatkuvasti. Jotenkin ystävystymisestä on vain tullut vanhemmiten tosi paljon helpompaa, mutta isoimmaksi tekijäksi koen silti sen, että vaihdoin maisemaa ja löysin oman ammatillisen identiteettini. Todella suuren osan ystävistäni olen löytänyt tavalla tai toisella työni kautta.

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole ystävilleni niin paljon aikaa kuin toivoisin, mutta toisaalta tosielämä ei ole kuin Frendeissä tai Sinkkuelämässä. Nuorempana haaveilin sellaisesta niin tiiviistä ystävyydestä, että juteltaisiin ja nähtäisiin päivittäin, mutta aikuisena on ollut pakko katsoa elämän realiteetteja silmästä silmään. Arjen vaatimukset, työt, perhekuviot  ja harrastukset nielaisevat vapaa-ajasta leijonaosan ja nykyään olen onnellinen, jos ehdin nähdä läheisimpiäkin ystäviäni edes kerran kuussa. Vaikka mieluusti treffailisin ystäviäni vaikka joka päivä, ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ja välillä kahden kiireisen ihmisen aikataulujen yhteensovittelu on melkoista kalenteri-tetristä.

Juuri tästä syystä ne harvinaiset yhteiset hetket ystävien kanssa ovat ihan erityisen arvokkaita ja eilinen jätskituokio Liisan kanssa on ollut yksi viimeisten parin viikon kohokohtia. Juhlistaaksemme tätä pitkän tauon jälkeen koittanutta jälleennäkemisen hetkeä, päätimme viedä jätskikekkeritkin seuraavalle levelille. Marssin siis ruokakauppaan ja ostin kasan kaikenlaisia herkkuja, joilla sitten pimppasimme jätskiannoksemme aivan uuteen uskoon. Ja nyt kun sen kerran tein, niin en tajua MIKSI EN OLE TEHNYT TÄTÄ KOSKAAN ENNEN!

Ihan vakavasti puhuen tyypit, parilla maailman pienimmällä kikalla saa kotoisat herkutteluhetket singautettua ihan uusiin sfääreihin. Tästä lähtien tämän talouden jätskiannokset eivät ole enää entisiään. Eikä siihen tarvita kummoisiakaan aineksia. Jo suklaakekseillä, suklaakastikkeella ja tuoreilla marjoilla saa tehtyä ihmeitä. Sekä tietenkin minikokoisilla sateenvarjoilla! ;) Ja psst, vinkkinä kaikille vegaaniruokavaliosta kiinnostuneille, että aika monet ihan tavallisista suklaakekseistä sekä suklaakastikkeista ovat maidottomia – yllätyin kaupan hyllyjä tutkiessani. Erittäin vahva suositus etenkin murustetulle suklaakeksille jätskin seassa. Pelkään, että tämän keksittyäni (hohhoo, pun intended) kuluttamani jätskin (ja keksien) määrä tulee nousemaan pilviin…

Vaikka Liisa on ollut vegaani jo jonkin aikaa, niin näitä Ingmanin Choice-jäätelöitä hän ei ollut tullut vielä maistaneeksi. Ja ensimmäisen lusikallisen popsittuaan ei siitä ylistyssanojen tulvasta ollut tulla loppua. En itse ole maistellut muita vegaanijäätelöitä, mutta Liisa on ehtinyt testata liki kaikki markkinoiden muut maidottomat vaihtoehdot. Ja Choice kiilasi kirkkaasti kärkisijalle. Parasta tässä oli Liisan mukaan se, että nämä jätskit oikeasti maistuvat ihan tavalliselta kermajäätelöltä ja koostumus on kuohkeudessaan jopa perusjätskiä parempi. Ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen.

Yritimme tehdä makutestiä ja löytää jätskien joukosta suosikkimme, mutta kun kaikki maut saivat yhtä ylistävät arviot, arviointitaulukon tekeminen tuntui aika turhalta. Jos nyt ihan pakko olisi nimetä kaksi lempparia, niin sanoisin, että mansikkainen soijajäätelö ja vaniljainen riisijäätelö olivat tämän kahden hengen raadin suurimmat suosikit.

Jos haluatte itse kutsua ystävän kotiin jätskikemuja viettämään, niin nyt olisi mahdollisuus päästä yhdessä maistelemaan Ingman Choice -jäätelöä. Saan nimittäin arpoa yhteensä 6 kpl 15 euron arvoisia Choice-jäätelölahjakortteja. Jos siis mielit päästä herkuttelemaan kaverisi kanssa, niin kerrohan tämän postauksen kommenteissa mikä Ingman Choice -vaihtoehdoista kuulostaa herkullisimmalta ja miten itse tuunaisit oman jätskikulhosi? Jätä vastauksesi ma 10.4.2017 mennessä ja muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. 

Photos: Jenni Rotonen & Liisa Kivi

Related posts

26/03/17

Jäätelösunnuntai – vegaanista ja ihanaa

2 48

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jäätelö – tuo herkkuhetkien aatelinen, leffailtojen kruunaamaton kunkku ja kesäpäivien sulostuttaja. Vaikka en kamalasti syö arjessani makeita herkkuja, niin jäätelö on sellainen pahe, jonka sallin itselleni tavallisena arki-iltanakin – ja ihan hyvällä omatunnolla.

Pieni herkuttelu kuuluu minun arkeeni ja olen aina suhtautunut ruokaan armollisesti, joustavasti ja sallivasti. En voisi kuvitella noudattavani mitään ehdotonta dieettiä tai ruokavaliota (paitsi pakon edessä terveyssyistä) ja uskon siihen, että kultainen keskitie on minulle sopivin tapa asennoitua syömiseen. Jos arjen perusruoka on terveellistä, voi hyvin syödä silloin tällöin myös pizzaa, hampurilaisia ja vaikka jäätelöä. Kieltäydyn laskemasta kaloreita ja pidän kiinni siitä, että ruoka saa ravintoaineiden rinnalla olla myös nautinto.

Vaikka suhtaudun ruokaan sallivasti, ei minulle ole silti ollenkaan yhdentekevää, mitä suuhuni laitan. Olen koko aikuisikäni syönyt pääasiassa kasvisruokaa ja vuosien varrella siirtynyt vähitellen kasvikunnan tuotteisiin kokonaisvaltaisemmin korvaamalla myös maitotuotteita kasvikunnan vaihtoehdoilla. Alun perin lähdin kokeilemaan maidottomuutta siitä syystä, että olin kuullut sen voivan auttaa iho-ongelmien hoidossa, mutta kun muutos tuntui niin helpolta toteuttaa, jäi kokeilusta pysyvämpi elämäntapa.

En ole vegaani (tai edes vegetaristi), vaikka ruokavalioni koostuukin pääasiassa kasvikunnan tuotteista. Kananmunia käytän yhä ruoanlaitossa ja joskus (hyvin harvoin) syön lihaa tai herkuttelen juustoilla. Kuitenkin esimerkiksi maitotuotteista on ollut helppo luopua lähes täysin, sillä nykyään on tarjolla niin loistavia kasvipohjaisia vaihtoehtoja, ettei eroa huomaa maussa taikka valmistuksessa mitenkään.

Ainoa todellinen heikkouteni maitotuotteiden saralla on ollut jäätelö, jota minulla tulee syötyä melkeinpä viikoittain, toisinaan jopa useamman kerran viikossa. Jotenkin en ollut aiemmin tullut edes kokeilleeksi maidottomia jäätelöitä ja myönnän, että mielikuvani niistä on ollut ehkä hieman aikansa elänyt. Jos jotain erityisen hyvää tässä tämänhetkisessä vegaanitrendissä on ollut, niin vähintäänkin se, että sen inspiroimana moni brändi on intoutunut kehittämään lisää ja parempia kasvipohjaisia vaihtoehtoja ja valikoima on laajentunut valtavasti.

Jätskien saralla on toki aina ollut tarjolla myös sorbetteja, mutta eihän se jäätelön rakastajalle perinteistä kermajäätelöä ole pystynyt korvaamaan. Jotenkin ne maidottomat vaihtoehdot ovat aina jääneet jätskialtaassa vähän huomaamatta ja paitsioon kaiken sen tuotekirjon rinnalla, mitä perinteisillä maitotuotteilla on ollut tarjota.

Nyt kuitenkin tulin vihdoin ja viimein kunnolla kokeilleeksi, mitä maidoton jäätelö nykypäivänä on, kun minut haastettiin mukaan testaamaan Ingmanin uusia Choice-jäätelöitä. Maidottomat jätskit sopivat monenlaiseen erikoisruokavalioon ja heille, jotka minun tapaani muuten vain preferoivat kasvikunnan tuotteita. Jätskit ovat nimittäin laktoosittomia, maidottomia, kasviperäisiä, gluteenittomia ja vegaanisia – ja myös soijattomia vaihtoehtoja löytyy.

Uuteen Choice-jätskiperheeseen kuuluu soijamaidosta, riisimaidosta ja mantelimaidosta valmistettuja jäätelöitä ja niitä nyt koemaisteltuani olen suoraan sanottuna ollut aika ällistynyt. Mielikuvat jostain lapsuuden ankeista kasvirasvajäätelöistä voi heittää jorpakkoon, sillä näissä uusissa jäätelöissä maku on aivan mahtava. Rehellisesti sanottuna en edes tajuaisi syöväni maidotonta jäätelöä, ellei pakkauksen päällä lukisi niin. Myös koostumuksissa on onnistuttu ihanasti – osassa jätskeistä kuohkea ja kermainen tekstuuri on minusta jopa parempi kuin ihan perinteisessä jätskissä.

Makuvaihtoehtoja on tällaisten perinteisten jätskimakujen ystävälle tarjolla mukavasti, sillä kaikki klassikot löytyvät ja vähän on ekstraakin. Omaksi suosikiksi nousi sekä puikoissa että pakettijäätelöissä tuo ihana mansikkaraidoilla höystetty mansikkajäätelö. Kivaa on myös, että noista puikkojätskeistä on tarjolla useamman kappaleen kotipakkauksia – jätskipuikko on juuri sopiva jälkkäri niihin hetkiin, kun kaipaa arkipäivän keskellä pientä hemmottelua. Tai tällaisena rentona sunnuntaina, kun potee flunssaansa Netflixin äärellä viltin alla.

Tulipahan nyt sitten tuuletettua käsityksiä vegaanisesta jäätelöstä oikein huolella ja yllätyttyä iloisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden ruokamietteitä! Onko joku ehtinyt jo kokeilla näitä uusia Choice-jäätelöitä? Vahva suositus varsinkin noille mansikkajäätelöille ja ihanille tuuteille!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts