1/03/18

Unohtumaton matka: vieraana SOS-Lapsikylässä Gambiassa

5 53

Minulla on vieläkin valtavasti muistoja ja kuvia jaettavana tammikuiselta Gambian matkaltani, sillä kuvasadon läpikäyminen arkisen aherruksen lomassa ottaa aikansa. En ole vielä paljastanut tätä teille aiemmin, mutta pääsin reissullani kokemaan jotakin aika ainutlaatuista, sillä sain kunnian vierailla Gambian SOS-Lapsikylässä ja tutustua sen toimintaan.

Suomen SOS-Lapsikylän johtoportaassa oli huomattu, että olin matkalla Gambiaan ja he tarjosivat mahdollisuutta päästä tutustumaan toimintaansa paikan päällä, mikäli olisin kiinnostunut. Ja tottakai olin kiinnostunut! Niinpä minut kontaktoitiin SOS-Lapsikylän paikallisen johtajan kanssa ja sovimme visiitistä.

Olen toki kuullut SOS-Lapsikylän toiminnasta aikaisemminkin ja tiesin, että kyseessä on kansainvälinen lasten asemaa edistävä hyväntekeväisyysjärjestö, mutta oli hurjan kiinnostavaa päästä kuulemaan ja näkemään ihan paikan päälle, millaista järjestön työ ja toiminta on itse kohteessa. Järjestö tekee siis töitä niin Suomessa kuin maailmallakin ja sen tavoitteena on auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria sekä tukea lapsiperheiden hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa SOS-Lapsikylä tekee tiivistä yhteistyötä lastensuojelun kanssa  Kriisien ja katastrofien aikana SOS-lapsikyläjärjestö tarjoaa hätäapua.

SOS-Lapsikylä tekee siis todella tärkeää ja arvokasta työtä ja mikäli tarkempi tieto sen toiminnasta kiinnostaa, niin sen nettisivuilta löytyy konkreettisempaa tietoa siitä, millä tavoin lapsia ja lapsiperheitä autetaan Suomessa ja maailmalla. Kaiken kaikkiaan järjestöllä on toimintaa 134 maassa ja se on ollut olemassa jo vuodesta 1962.

SOS-lapsikyläjärjestön tavoitteena on turvata lapsen kasvu perheessä, taata heille koulutus, terveydenhoito ja hyvä tulevaisuus. Esimerkiksi Gambiassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestöllä on ihan konkreettinen “kylä”, jossa autetaan heikoimmista oloista tulevia lapsia. Käytännössä SOS-Lapsikylässä asuvat lapset elävät perheyhteisöissä sijaisäitien kanssa, käyvät koulua ja saavat huolenpitoa sekä saavat ennen kaikkea olla lapsia.

Lapsia tulee SOS-Lapsikylään monenlaisista oloista: osa heistä on kärsinyt perheväkivallasta tai hyväksikäytöstä, osa tullut omien vanhempiensa hylkäämiksi, osan vanhemmat ovat kuolleet ja osan perhe ei vain syystä tai toisesta kykene huolehtimaan lapsesta. SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle turvalliset puitteet varttua aikuiseksi asti ja onkin tyypillistä, että tytöt saattavat esimerkiksi Gambiassa elää sijaisperheissään jopa yli parikymppisiksi asti.

Gambian Bakotehin SOS-Lapsikylässä on paikkoja 100 lapselle, mutta koska lapsi tulee kylään lähtökohtaisesti aikuisuuteen asti, uusia paikkoja vapautuu harvakseltaan. Tällä hetkellä Gambian SOS-Lapsikylän paikoista 93 on täytettynä. Kylässä on 10 kotitaloa, jossa elää 10 äitiä lapsikatraineen ja kodeissa eletään ihan normaalia perheen arkea. Äiti laittaa omalle perheelleen päivittäin ruokaa ja huolehtii omasta katraastaan. Monelle lapselle SOS-Lapsikylän perhe on se ainoa oma perhe ja äiti “ihan oikea äiti”, jonka kanssa yhteys säilyy elämän loppuun asti ihan kuin missä tahansa normaalissa perheessä.

Gambiassa SOS-Lapsikylän alueella sijaitsee toimistorakennusten ja kotitalojen lisäksi päiväkoti, jossa on lapsia vauvasta esikouluikäisiksi asti eli perheiden pienimmät käyvät päiväkodissa samassa pihapiirissä. Isommille lapsille on sitten vähän matkan päässä SOS-Lapsikylän oma ala- ja yläaste sekä lukio ja ammattikoulu. Päiväkodissa ja koulussa on SOS-Lapsikylän omien suojattien lisäksi myös muita paikallisia lapsia eli koulut ovat periaatteessa ihan normaaleja, joskin paikallisittain varsin hyvätasoisia, kaikille avoimia kouluja.

Varsinaisen SOS-Lapsikylän lisäksi järjestö tukee paikallisia perheitä myös monin muin tavoin. Lapsen etu on luonnollisesti aina varttua omassa biologisessa perheessään, jos se vain suinkin on mahdollista ja lapselle turvallista. Tästä syystä järjestö tekee paljon perheitä tukevaa työtä, jolla pyritään takaamaan lapselle hyvä ja turvallinen lapsuus sekä mahdollisuus koulunkäyntiin omassa perheyhteisössä.

Kun haastattelimme SOS-Lapsikylän johtajaa, kylän päiväkodin johtajaa sekä muutamaa muuta työntekijää, selvisi varsin mielenkiintoinen seikka: he ovat kaikki aikanaan olleet SOS-Lapsikylän kasvatteja itse. Tuntui vaikuttavalta, että he ovat halunneet laittaa hyvän kiertämään ja tuoda oman panoksensa järjestön sekä muiden samankaltaisista lähtökohdista tulevien lasten hyväksi. Siellä tehdään todella arvokasta työtä ja myönnän, että nieleskelin liikutukseltani kyyneleitä, kun kuuntelin kylän työntekijöiden tarinoita.

Pääsimme vierailemaan myös päiväkotiryhmissä ja myönnän, että olin todella vaikuttunut. Gambiassa opiskelu aloitetaan jo paljon nuorempana kuin Suomessa ja päiväkotikin on monelta osin paljon koulumaisempaa. Opetus on toki rennompaa ja muistuttaa monelta osin enemmän leikkiä ja laulua kuin varsinaista koulua, mutta jo todella pienet lapset opettelevat SOS-Lapsikylän päiväkodissa kirjoittamista, vieraita kieliä ja matematiikkaa. Olin ällistynyt, kun 4-5-vuotiaat lapset tervehtivät meitä sujuvasti opettajansa kannustamina englanniksi ja ranskaksi ja lurauttivat pari vieraskielistä lauluakin.

Ylipäänsä olin todella vaikuttunut opetuksen tasosta! Monet näistä lapsista osaavat jo lukea ja kirjoittaa vuosia ennen suomalaista kouluikää sekä mahdollisesti puhua paria vierasta kieltä, ei hassumpaa. Ei sillä, ehtii sitä toki myöhemminkin, mutta olin vain yllättynyt. Oli myös ilo päästä seuraamaan sivusta päiväkodin opettajien ja lasten vuorovaikutusta keskenään – myös moni heistä on ollut SOS-Lapsikylän kasvatteja omassa lapsuudessaan.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli todella mielenkiintoinen kurkistus SOS-Lapsikyläjärjestön työhön ja järjestötyöhön Suomen ulkopuolella ylipäänsä. Teki minuun valtavan vaikutuksen nähdä ihan konkreettisesti, mihin lahjoitusvaroja käytetään ja miten hienoja asioita niillä saadaan aikaan.

Jos jotakuta kiinnostaa tukea SOS-Lapsikylää, niin järjestön nettisivuilta löytyy infoa siitä, millä tavalla toiminnassa voi olla mukana. Toimintaa voi tukea esimerkiksi kuukausilahjoittajana, SOS-kummiksi ryhtymällä, kertalahjoituksena, yrityslahjoittajana tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön tarjoutumalla. Lisäksi SOS-Lapsikylän kautta voi ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi. Suosittelen tutustumaan vaihtoehtoihin, sillä mahdollisuuksia auttaa on hyvin monenlaisia. :)

Suurkiitos vielä SOS-Lapsikylälle kutsusta ja todella mielenkiintoisesta mahdollisuudesta päästä vierailulle!

Translation: On my trip to The Gambia I got a chance to visit the SOS Children’s Village in Bakoteh and I was very impressed by their important work for the local children. If you want to support the organization, there are many ways to help – read more at their website. Thank you so much SOS Children’s Village for having us!

Jo esikouluikäistä nuoremmatkin harjoittelevat Gambian SOS-Lapsikylässä kirjoittamaan, lukemaan ja puhumaan vieraita kieliä.

Tästä lukujärjestyksestä näkyy hyvin, miten tarkkaan organisoitu ohjelma päiväkodissa on  jokaiselle viikonpäivälle. Jo taaperoikäiset harjoittelevat suullista englantia laulujen ja leikkien lomassa.

Päiväkodin yksi opettajista tarkistamassa lasten tehtäviä.

Päiväkodin pihalla on liukumäki ja muitakin leikkipaikkoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

22/02/18

Ainutlaatuinen tuliainen: afrikkalainen mekko mittatilauksena

15 140 African tailor-made dress

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, mikä jäi tammikuiselta Gambian reissulta mieleen, se olisi kaikki ne voimakkaina hehkuvat värit. Ja kirkkaalta taivaalta paahtavan auringon alla ne todella pääsevät myös oikeuksiinsa. Värejä on kaikkialla: monien talojen seinät on maalattu eurooppalaisittain rohkeilla sävyillä ja arkiset esineet teepannuista hedelmäpusseihin ovat värikkäitä. Pyykkinarulla roikkuvat pyykit ja hedelmätkin näyttävät Afrikan auringon alla herkullisemman värisiltä. Puhumattakaan paikallisten ihmisten toinen toistaan upeammista vaatteista värikkäine kuoseineen. Sävyjä ja kuoseja yhdistellään estoitta – ja kokonaisuus näyttää poikkeuksetta silti upealta.

Kerroin viime viikolla, että minä sain mahtavan tilaisuuden hankkia itselleni ihan ainutlaatuisen ja ikimuistoisen tuliaisen matkaltani, kun teetimme ystäväni kanssa paikallisella räätälillä itsellemme mittatilauksena asut perinteisistä afrikkalaisista kankaista. Viimekertaisessa postauksessa kerroin itse prosessista ja nyt on aika esitellä lopputulos! :)

African dress

Jo kankaan valitseminen lukemattomista värikkäistä vaihtoehdoista oli todella vaikeaa, mutta kyllä se oma väri ja kuosi sieltä sitten löytyi loppujen lopuksi aika nopeasti. Oma viisarini värähti turkoosilla pohjalla olevan näyttävän kukkakuosin kohdalla. Mekon sijaan teetinkin itse asiassa hameen ja topin, joita voi pitää mekkomaiseen tapaan joko yhdessä tai erikseen. Ajattelin, että näin kokonaisuus olisi vieläkin monikäyttöisempi. Inspiraatio asun tyyliin löytyi paikallisen tuttavan vinkistä Pinterestin uumenista.

Olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen ja värivalintakin on mielestäni todella onnistunut. Ja mikä parasta, räätäli oli ommellut kellohelmaiseen hameeseeni taskut! En suorastaan malta odottaa, että Suomessa päästään näistä paukkupakkasista ja pääsen käyttämään kaunista asuani myös kotimaan kamaralla. Ai että, kun näitä kuvia katsellessa tuleekin ikävä takaisin sinne Gambian lämpöön. Mutta olisipa hauskaa kuulla, mitä pidätte tästä afrikkalaistyylisestä asustani? Jos kiinnostaa lukea enemmän vaatteiden syntyprosessista, niin kurkatkaa tuo viime viikolla julkaisemani postaus. :)

Translation: I brought the most amazing souvenir with me from my Gambian trip in January: a custom made African dress made to measure. Or actually it is not a dress, but in fact a skirt and a top – I thought that this way it is even more wearable when I can style the two pieces separately too. And I have got to say that I absolutely love it, but I am curious about your opinion as well. :)

African tailor-made dress African dressafrican fabric     African fashionAfrican dress

Photos: Isatou Jeng

Related posts

18/02/18

3 hyvää

75

Muistatteko vielä ne ajat, kun bloggaajat haastoivat kilpaa toisiaan vastailemaan kaiken maailman kyselyihin ja haastetehtäviin? Blogihaasteisiin ei ole tullut otettua osaa aikoihin, mutta ne herättävät kyllä mielessä mahtavan nostalgisia muistoja blogitaipaleen alkumetreiltä. Blogikollegani ja hyvä ystäväni Viena haastoi minut hiljattain jakamaan positiivisessa hengessä hyviä asioita elämästäni ja arjestani, ja ajattelin, että tähän haasteeseen voisi oikeastikin olla aika kiva ottaa osaa.

Tein tarkoituksella niin, etten lukenut Vienan vastauksia ennen kuin olin naputellut vastaukset kysymyksiin itse, joten oli hassua huomata, että vastauksemme olivat niin samankaltaisia. Huomaa, että yrittäjyys ja tämä luova blogityö ovat aika merkittävässä roolissa muokkaamassa arjesta oman näköistä. Ja taitaapa myös olla niin, että moni samankaltaista työtä tekevä arvostaa tässä työssä niitä samoja asioita.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Vapaus

Myönnän, että minun olisi varmasti yrittäjänä toimimisen jälkeen vaikea kuvitella tekeväni töitä jollekulle toiselle. Vapaus määritellä itse päivärytminsä ja aikatauluttaa työnsä on ehdottomasti yksi ihanimmista asioista arjessani. Välillä teen töitä liki vuorokauden ympäri ja välillä taas pidän spontaanisti vapaapäivän keskellä viikkoa, eikä keneltäkään tarvitse kysellä lupia.

Inspiraatio

Yksi hyvä asia tässä työssä on se, että se kannustaa jatkuvasti etsimään ja löytämään kiinnostavia asioita ympäriltäni. Inspiraatio ulottuu paljon työasioita laajemmalle, koska blogia kirjoittaessa työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Tekisin monia samoja asioita ihan huviksenikin, joita teen nyt työn merkeissä, joten enpä voisi paljon ihanampaa tilannetta kuvitella.

Koti

Koska työskentelen kotoa käsin, on erityisen tärkeää, että oma koti on samanaikaisesti sekä inspiroiva että rauhoittava paikka. Täällä pitää niin virittäytyä kiinnostavien ja innostavien asioiden äärelle kuin rauhoittua omien ajatustensa kanssa sekä levätä. Olen todella onnellinen, että olen onnistunut löytämään ihanan kodin, jossa viihdyn ja johon on ihana kutsua ystäviä ja rakkaita kylään.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Elämänasenne

Koen, että minulla on aika hyvä asenne elämään. Olen perusluonteeltani hyväntuulinen ja positiivinen: käsittelen harmitukset ja negatiiviset tunteet, mutta en jää vellomaan niihin. Uskon, että viime kädessä aika moni asia on asennekysymys ja omaa ajattelua on mahdollista muuttaa ja kehittää.

Avoimuus

Olen avoin ihminen, joka antaa itsestään, on aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä ja haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Minulla on myös yleisesti ottaen sellainen aika avoimen rohkea ja spontaani ote elämään. Luotan siihen, että elämä kantaa, joten tartun hetkeen, juttelen tuntemattomille, heittäydyn tilanteiden ja tunteiden vietäväksi ja katselen maailmaa optimistisen uteliaasti enkä pahinta aina peläten. Ei ainakaan ole ollut tylsää tähän mennessä.

Herkkyys

En aina ole välttämättä pitänyt herkkyyttä hyvänä asiana, mutta nykyään luen sen ehdottomasti vahvuudeksi. Herkkyys tuo mukanaan kyyneleiden lisäksi valtavasti empatiaa ja ymmärrystä muita kohtaan, vahvan intuition ja kyvyn aistia muiden ihmisten tunnetiloja. En enää häpeile itkujani tai vahvoja tunteitani, vaan ajattelen, että myös tunteiden näyttäminen on vahvuutta ja positiivista avoimuutta.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Antoisa työ

Ihmettelen päivittäin, miten olen onnistunut päätymään näin onnekkaaseen tilanteeseen työni suhteen. On ihanaa saada tehdä työkseen jotakin, mistä saa näin paljon iloa ja mistä jaksaa innostua joka päivä. Blogin kautta olen saanut mahdollisuuksia nähdä ja kokea monia ihan ainutlaatuisia asioita ja siitä tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Sisäinen rauha

Loppuaan lähenevän terapiaprosessin myötä olen löytänyt elämääni sellaista rauhaa ja tasapainoa, että elämä kaiken kaikkiaan tuntuu nykyään todella hyvältä. Kun on sinut oman itsensä kanssa ja ymmärtää itseään, niin muissakin ihmissuhteissa on helpompaa. Tutustumisretki omaan itseen on tuonut minulle paljon rentoutta, itsevarmuutta ja rauhaa.

Ystävät ja läheiset

Koen itseni uskomattoman onnekkaaksi siitä hyvästä, että ympärilläni on joukko mitä ihanimpia, lojaaleimpia, rakkaimpia ja mahtavimpia tyyppejä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmältä tuntuu, että lähellä on sellaisia luottotyyppejä, joihin voi hädän tai murheen hetkellä turvata. En tiedä, missä olisin ilman ystäviäni ja en voi kuin kiittää, että olen saanut elämääni niin hienoja ihmisiä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Matkat

Tämä vuosi alkoi matkalla Gambiaan ja reissu oli jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka hyvää tekee käydä välillä vähän katselemassa maailmaa omien pienin ympyröidensä ulkopuolella. Antaa kummasti perspektiiviä niin omaan elämään kuin kaikenlaisiin maailman tapahtumiinkin. Muutama matka on tälle vuodella myöhemminkin tiedossa ja odotan niitä innolla.

Motivaatio

Tällä hetkellä minulla on ihanan motivoitunut ja innostunut olo monesta asiasta. Työt rullaavat mukavasti, olen löytänyt hyvän rytmin liikkumiseen jälleen ja olo on monella tapaa inspiroitunut juuri nyt. Tavoitteenani on tänä vuonna lukea paljon kirjoja, tutustua runouteen, käydä enemmän taidenäyttelyissä, elokuvissa ja teatterissa sekä ehkä virkistää vähän omaa erittäin ruosteista ranskaani.

Toiveikkuus

Taisin tuossa vuodenvaihteessa mainita, että astun tähän vuoteen ennen kaikkea toiveikkain mielin ja se tunne on ollut vahvana mielessäni näiden ensimmäisten 1,5 kuukauden aikana. Mieli on positiivinen, luottavainen ja utelias. Ja vihdoin ja viimein kaikenlaisten vastoinkäymisten ja hankalien tilanteiden jälkeen elämässä on vähän sellaista ihanaa, orastavaa romantiikkaakin… Aika näyttää, mutta tuli mitä tuli, aion nyt antaa itseni nauttia tästä tunteesta, jota olikin ollut vähän ikävä!

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Luovuus

Yksi parhaista jutuista blogin kirjoittamisessa on se, että se kannustaa jatkuvasti olemaan luova ja innostaa etsiskelemään uutta, katselemaan ympäristöä uusin silmin ja näkemään kauneutta ympärilläni.

Elävä arkisto

On aika mahtavaa, että blogin kautta minulla on kuin elävä arkisto omaan elämääni yli kymmenen vuoden ajalta. Blogi kätkee uumeniinsa valtavat määrät valokuvia ja teksteiksi kirjattuja mietteitä ja muistoja, joihin on aina hauskaa palata aikojen jälkeen. Tuntuu aika mielettömältä, mikä määrä ajatuksia menneiltä vuosilta on blogiin tallennettu.

Ihmiset

En usko, että kukaan bloggaaja voi ohittaa tätä kohtaa mainitsematta kaikkia niitä ihmisiä, joita blogin kirjoittaminen on mukanaan hänen elämäänsä tuonut. Olen saanut blogin kautta läheisiä ystäviä, päässyt kohtaamaan toinen toistaan lahjakkaampia ja inspiroivampia tyyppejä, saanut vaihtaa ajatuksia tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa siellä ruutujen toisella puolen. Se on kaikkein parasta bloggaamisessa.

KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN

Heitän haasteen Lissabonissa liehuvalle Visual Diary -blogin Saaralle, jonka mietteitä ja oivalluksia on aina ilo lukea.

Haluaisin kuulla, onnistuuko maailman hauskin nainen, Mua vieläkö lemmit, Kustaa? -blogin Tiia, vääntämään tämänkin vitsiksi vai nähdäänkö neitokaisesta kerrankin vakavampi puoli.

Blogikollegani Kiran ajatuksia elämästä ja bloggaamisesta olisi kiinnostavaa kuulla.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

16/02/18

Maailman upein matkamuisto Gambiasta

3 110

Luulen, että tulen vielä useamman kerran palaamaan noihin Gambian reissun tunnelmiin. Aika rientää niin vauhdilla arjen astuttua kuvioihin, että osa reissun runsaslukuisista kuvistakin odottaa vielä läpikäymistään kaiken hässäkän keskellä. Matkastani on nyt 3-4 viikkoa aikaa ja vaikka arki on ehtinyt jo viedä mennessään, näihin matkatunnelmiin on kuvien kautta joka kerta yhtä ihana palata.

Olin siis Gambiassa reissussa ystäväni Isatoun kanssa, joka on isänsä puolelta gambialaista syntyperää ja oli todella kiehtovaa päästä näkemään hänen juuriaan ja Gambiaa tällaisella ihan ainutlaatuisella ja hyvin etuoikeutetulla tavalla. On aina jokseenkin eri asia vierailla uudessa paikassa, kun matkassa on tällä tavoin paikallisväriä ja oppaina paikan päällä asuvia – tässä tapauksessa ystäväni perhettä ja sukulaisia. Itsenäisesti reissaavana turistina sitä on aina eri tavalla ulkopuolinen, joten arvostan todella, että tällä matkalla pääsimme näkemään ihan tavallista paikallista arkea, minut toivotettiin tervetulleeksi ihmisten koteihin ja sain olla tovin verran osa heidän elämäänsä. Päätin jo ennen kotiinpaluutani, että haluan matkustaa Gambiaan vielä uudelleen joku päivä.

Tänään ajattelin, että tarjoan teille pienen kurkistuksen paikallisen räätälin työhuoneelle. Ystäväni Isatou ehdotti nimittäin, että teettäisimme paikallisella räätälillä itsellemme asut. Hän oli tehnyt niin aiemminkin ja innostuin heti ajatuksesta, sillä olin pitkin matkaa ihastellut paikallisten naisten toinen toistaan upeampia ja värikkäämpiä tyylejä. Isatoun sedän vaimo Fatou innostui auttamaan meitä projektissa, sillä hän on itsekin innokas muodin ystävä ja tiesi heti tehtävään sopivan räätälin, jolla on itsekin teettänyt vaatteita.

Ensimmäiseksi piti hankkia kangas, joten suuntasimme kaupungin hulinaan ja markettikortteileihin, joissa pienissä kojuissa ja putiikeissa myydään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kiersimme useamman kangaskaupan, mutta Fatoulla oli mielessään tietty putiikki, jossa hänen mielestään olivat kauneimmat kankaat. Vaihtoehtojen kirjo oli valtaisa ja oli todella vaikea yrittää päättää lukemattomista värikkäistä kuoseista, mikä nyt olisi juuri se oikea. Päädyin lopulta turkoosiin kukalliseen kankaaseen ja Isatou puolestaan ruskeasävyiseen graafisempaan kuosiin.

Kankaat oli siis hankittu ja nyt piti enää päättää, mitä niistä haluaisi tehdä. Fatou neuvoi meitä menemään Pinterestiin ja katselemaan sieltä inspiraatiokuvia, joista voisi saada ideaa, millaisia vaihtoehtoja voisi olla tarjolla. Hänen tuntemansa räätäli oli kuulemma niin näppärä, että osaisi todennäköisesti kuvan perusteella tehdä oikeanlaisen vaatteen. Kontrasti uuden ja vanhan maailman välillä tuntui hetkittäin todella ristiriitaiselta gambialaista elämänmenoa sivusta seuratessa. Paikoin olosuhteet saattavat olla hyvinkin alkeelliset ja samanaikaisesti surffaillaan Pinterestissä etsiskelemässä mekkoinspiraatiota – älypuhelin tosin on paikallisittain monelle aikamoista ylellisyyttä, vaikka somemaailma sovelluksineen on arkipäivää Gambiassakin.

Pinterestistä toden totta löytyi kasapäin inspiraatiota ja kun mieluisat designit oli löydetty, suuntasimme paikallisen räätälin pakeille. Mies ei juuri osannut englantia, joten viestimme enemmän tai vähemmän sujuvasti englannin, ranskan ja wolofin sekoituksella sekä elekieltä ja kuvia apuna käyttäen. Fatou oli tulkkina matkassa, mutta mekkojen yksityiskohtia selostaessa käytettiin kyllä näitä kaikkia edellämainittuja.

Räätäli piirsi ensin yksinkertaiset mallikuvat paperille Pinterest-inspistemme pohjalta ja ryhtyi sen jälkeen ottamaan mittoja. Nostan hattua hepulle kärsivällisyydestä, kun ehdimme Isatoun kanssa vekslata detaljeja vielä moneen kertaan mallikuvia piirtäessä, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja oli aika jäädä jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitäisi.

Maksoimme räätälille vähän ennakkoa (vaikkei hän sitä pyytänytkään) siltä varalta, että jos tarvitsisi ostaa jotakin ekstramateriaaleja kuten vuorikangasta tai muuta pientä, ja sovimme, että loput mekkojen hinnasta maksetaan noutaessa. Yhdelle mittatilauksena räätälöidylle mekolle tuli kankaineen päivineen alle 20 euroa (Gambian dalaseissa kokonaissumma oli noin 1100).

Vajaa viikko myöhemmin palasimme räätälin työhuoneelle sovittamaan mekkojamme, jotka olivat tässä kohtaa viimeistelyä vaille valmiita. Jännitti hiukan, että miltähän vaate mahtaisi lopulta näyttää ja miten se todellisuudessa istuisi, vaikka mittojen mukaan olikin tehty. Kun vedin asun ylleni, olin ihan mykistynyt, miten hieno se olikaan.

Räätäli tutkaili perfektionistin lailla mittojen täsmällisyyttä, nipisti sormiensa väliin pienen suikaleen kangasta kummaltakin kyljeltä ja pyysi riisumaan vaatteen. Tein työtä käskettyä ja ojensin mekon hänelle takaisin. Mitään merkintöjä vaatteeseen tekemättä tai nuppineuloja käyttämättä piinkova ammattilainen surautti ompelukoneella silmämääräisesti arvioiden mekkoa hiukan kapeammaksi ja kun seuraavan kerran sovitin sitä ylleni, se istui kuin valettu. Ei voinut kuin ihailla sitä ammattitaitoa! Olin niin uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen, että annoin räätälille ilolla suuren tipin.

Esittelen valmiin mekon teille tässä lähiaikoina, mutta hetken vielä pidän teitä jännityksessä. Pienen sneak peekin olen jo Instagramin puolella tuosta ihanasta luomuksesta tarjoillut ja ensi viikolla esittelen sen sitten kunnolla! Tätä upeampaa matkamuistoa Gambiasta en osaisi kuvitella.

Voin lämmöllä suositella Tabokoton kylässä sijaitsevaa räätäliä, mutta tarkempaa osoitetta paikan päälle minulla ei valitettavasti ole. Sain kuitenkin napattua kuvan miekkosen työhuoneesta ja sen seinässä on myös hänen puhelinnumeronsa eli jos satutte Gambiaan ja haluatte asioida juuri tämän uskomattoman osaavan herrasmiehen kanssa, niin ehkäpä joku paikallinen voi soittaa räätälille ja auttaa osoitteen selvittämisessä. :)

Translation: Travel memories from The Gambia. Me and my friend had some dresses made and I can warmly recommend this amazingly talented tailor that has his workshop in Tabokoto village. You can find his phone number on one of the pics.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts