22/02/18

Ainutlaatuinen tuliainen: afrikkalainen mekko mittatilauksena

15 120 African tailor-made dress

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, mikä jäi tammikuiselta Gambian reissulta mieleen, se olisi kaikki ne voimakkaina hehkuvat värit. Ja kirkkaalta taivaalta paahtavan auringon alla ne todella pääsevät myös oikeuksiinsa. Värejä on kaikkialla: monien talojen seinät on maalattu eurooppalaisittain rohkeilla sävyillä ja arkiset esineet teepannuista hedelmäpusseihin ovat värikkäitä. Pyykkinarulla roikkuvat pyykit ja hedelmätkin näyttävät Afrikan auringon alla herkullisemman värisiltä. Puhumattakaan paikallisten ihmisten toinen toistaan upeammista vaatteista värikkäine kuoseineen. Sävyjä ja kuoseja yhdistellään estoitta – ja kokonaisuus näyttää poikkeuksetta silti upealta.

Kerroin viime viikolla, että minä sain mahtavan tilaisuuden hankkia itselleni ihan ainutlaatuisen ja ikimuistoisen tuliaisen matkaltani, kun teetimme ystäväni kanssa paikallisella räätälillä itsellemme mittatilauksena asut perinteisistä afrikkalaisista kankaista. Viimekertaisessa postauksessa kerroin itse prosessista ja nyt on aika esitellä lopputulos! :)

African dress

Jo kankaan valitseminen lukemattomista värikkäistä vaihtoehdoista oli todella vaikeaa, mutta kyllä se oma väri ja kuosi sieltä sitten löytyi loppujen lopuksi aika nopeasti. Oma viisarini värähti turkoosilla pohjalla olevan näyttävän kukkakuosin kohdalla. Mekon sijaan teetinkin itse asiassa hameen ja topin, joita voi pitää mekkomaiseen tapaan joko yhdessä tai erikseen. Ajattelin, että näin kokonaisuus olisi vieläkin monikäyttöisempi. Inspiraatio asun tyyliin löytyi paikallisen tuttavan vinkistä Pinterestin uumenista.

Olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen ja värivalintakin on mielestäni todella onnistunut. Ja mikä parasta, räätäli oli ommellut kellohelmaiseen hameeseeni taskut! En suorastaan malta odottaa, että Suomessa päästään näistä paukkupakkasista ja pääsen käyttämään kaunista asuani myös kotimaan kamaralla. Ai että, kun näitä kuvia katsellessa tuleekin ikävä takaisin sinne Gambian lämpöön. Mutta olisipa hauskaa kuulla, mitä pidätte tästä afrikkalaistyylisestä asustani? Jos kiinnostaa lukea enemmän vaatteiden syntyprosessista, niin kurkatkaa tuo viime viikolla julkaisemani postaus. :)

Translation: I brought the most amazing souvenir with me from my Gambian trip in January: a custom made African dress made to measure. Or actually it is not a dress, but in fact a skirt and a top – I thought that this way it is even more wearable when I can style the two pieces separately too. And I have got to say that I absolutely love it, but I am curious about your opinion as well. :)

African tailor-made dress African dressafrican fabric     African fashionAfrican dress

Photos: Isatou Jeng

Related posts

18/02/18

3 hyvää

69

Muistatteko vielä ne ajat, kun bloggaajat haastoivat kilpaa toisiaan vastailemaan kaiken maailman kyselyihin ja haastetehtäviin? Blogihaasteisiin ei ole tullut otettua osaa aikoihin, mutta ne herättävät kyllä mielessä mahtavan nostalgisia muistoja blogitaipaleen alkumetreiltä. Blogikollegani ja hyvä ystäväni Viena haastoi minut hiljattain jakamaan positiivisessa hengessä hyviä asioita elämästäni ja arjestani, ja ajattelin, että tähän haasteeseen voisi oikeastikin olla aika kiva ottaa osaa.

Tein tarkoituksella niin, etten lukenut Vienan vastauksia ennen kuin olin naputellut vastaukset kysymyksiin itse, joten oli hassua huomata, että vastauksemme olivat niin samankaltaisia. Huomaa, että yrittäjyys ja tämä luova blogityö ovat aika merkittävässä roolissa muokkaamassa arjesta oman näköistä. Ja taitaapa myös olla niin, että moni samankaltaista työtä tekevä arvostaa tässä työssä niitä samoja asioita.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI

Vapaus

Myönnän, että minun olisi varmasti yrittäjänä toimimisen jälkeen vaikea kuvitella tekeväni töitä jollekulle toiselle. Vapaus määritellä itse päivärytminsä ja aikatauluttaa työnsä on ehdottomasti yksi ihanimmista asioista arjessani. Välillä teen töitä liki vuorokauden ympäri ja välillä taas pidän spontaanisti vapaapäivän keskellä viikkoa, eikä keneltäkään tarvitse kysellä lupia.

Inspiraatio

Yksi hyvä asia tässä työssä on se, että se kannustaa jatkuvasti etsimään ja löytämään kiinnostavia asioita ympäriltäni. Inspiraatio ulottuu paljon työasioita laajemmalle, koska blogia kirjoittaessa työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Tekisin monia samoja asioita ihan huviksenikin, joita teen nyt työn merkeissä, joten enpä voisi paljon ihanampaa tilannetta kuvitella.

Koti

Koska työskentelen kotoa käsin, on erityisen tärkeää, että oma koti on samanaikaisesti sekä inspiroiva että rauhoittava paikka. Täällä pitää niin virittäytyä kiinnostavien ja innostavien asioiden äärelle kuin rauhoittua omien ajatustensa kanssa sekä levätä. Olen todella onnellinen, että olen onnistunut löytämään ihanan kodin, jossa viihdyn ja johon on ihana kutsua ystäviä ja rakkaita kylään.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Elämänasenne

Koen, että minulla on aika hyvä asenne elämään. Olen perusluonteeltani hyväntuulinen ja positiivinen: käsittelen harmitukset ja negatiiviset tunteet, mutta en jää vellomaan niihin. Uskon, että viime kädessä aika moni asia on asennekysymys ja omaa ajattelua on mahdollista muuttaa ja kehittää.

Avoimuus

Olen avoin ihminen, joka antaa itsestään, on aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä ja haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Minulla on myös yleisesti ottaen sellainen aika avoimen rohkea ja spontaani ote elämään. Luotan siihen, että elämä kantaa, joten tartun hetkeen, juttelen tuntemattomille, heittäydyn tilanteiden ja tunteiden vietäväksi ja katselen maailmaa optimistisen uteliaasti enkä pahinta aina peläten. Ei ainakaan ole ollut tylsää tähän mennessä.

Herkkyys

En aina ole välttämättä pitänyt herkkyyttä hyvänä asiana, mutta nykyään luen sen ehdottomasti vahvuudeksi. Herkkyys tuo mukanaan kyyneleiden lisäksi valtavasti empatiaa ja ymmärrystä muita kohtaan, vahvan intuition ja kyvyn aistia muiden ihmisten tunnetiloja. En enää häpeile itkujani tai vahvoja tunteitani, vaan ajattelen, että myös tunteiden näyttäminen on vahvuutta ja positiivista avoimuutta.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Antoisa työ

Ihmettelen päivittäin, miten olen onnistunut päätymään näin onnekkaaseen tilanteeseen työni suhteen. On ihanaa saada tehdä työkseen jotakin, mistä saa näin paljon iloa ja mistä jaksaa innostua joka päivä. Blogin kautta olen saanut mahdollisuuksia nähdä ja kokea monia ihan ainutlaatuisia asioita ja siitä tunnen valtavasti kiitollisuutta.

Sisäinen rauha

Loppuaan lähenevän terapiaprosessin myötä olen löytänyt elämääni sellaista rauhaa ja tasapainoa, että elämä kaiken kaikkiaan tuntuu nykyään todella hyvältä. Kun on sinut oman itsensä kanssa ja ymmärtää itseään, niin muissakin ihmissuhteissa on helpompaa. Tutustumisretki omaan itseen on tuonut minulle paljon rentoutta, itsevarmuutta ja rauhaa.

Ystävät ja läheiset

Koen itseni uskomattoman onnekkaaksi siitä hyvästä, että ympärilläni on joukko mitä ihanimpia, lojaaleimpia, rakkaimpia ja mahtavimpia tyyppejä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmältä tuntuu, että lähellä on sellaisia luottotyyppejä, joihin voi hädän tai murheen hetkellä turvata. En tiedä, missä olisin ilman ystäviäni ja en voi kuin kiittää, että olen saanut elämääni niin hienoja ihmisiä.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Matkat

Tämä vuosi alkoi matkalla Gambiaan ja reissu oli jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka hyvää tekee käydä välillä vähän katselemassa maailmaa omien pienin ympyröidensä ulkopuolella. Antaa kummasti perspektiiviä niin omaan elämään kuin kaikenlaisiin maailman tapahtumiinkin. Muutama matka on tälle vuodella myöhemminkin tiedossa ja odotan niitä innolla.

Motivaatio

Tällä hetkellä minulla on ihanan motivoitunut ja innostunut olo monesta asiasta. Työt rullaavat mukavasti, olen löytänyt hyvän rytmin liikkumiseen jälleen ja olo on monella tapaa inspiroitunut juuri nyt. Tavoitteenani on tänä vuonna lukea paljon kirjoja, tutustua runouteen, käydä enemmän taidenäyttelyissä, elokuvissa ja teatterissa sekä ehkä virkistää vähän omaa erittäin ruosteista ranskaani.

Toiveikkuus

Taisin tuossa vuodenvaihteessa mainita, että astun tähän vuoteen ennen kaikkea toiveikkain mielin ja se tunne on ollut vahvana mielessäni näiden ensimmäisten 1,5 kuukauden aikana. Mieli on positiivinen, luottavainen ja utelias. Ja vihdoin ja viimein kaikenlaisten vastoinkäymisten ja hankalien tilanteiden jälkeen elämässä on vähän sellaista ihanaa, orastavaa romantiikkaakin… Aika näyttää, mutta tuli mitä tuli, aion nyt antaa itseni nauttia tästä tunteesta, jota olikin ollut vähän ikävä!

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI

Luovuus

Yksi parhaista jutuista blogin kirjoittamisessa on se, että se kannustaa jatkuvasti olemaan luova ja innostaa etsiskelemään uutta, katselemaan ympäristöä uusin silmin ja näkemään kauneutta ympärilläni.

Elävä arkisto

On aika mahtavaa, että blogin kautta minulla on kuin elävä arkisto omaan elämääni yli kymmenen vuoden ajalta. Blogi kätkee uumeniinsa valtavat määrät valokuvia ja teksteiksi kirjattuja mietteitä ja muistoja, joihin on aina hauskaa palata aikojen jälkeen. Tuntuu aika mielettömältä, mikä määrä ajatuksia menneiltä vuosilta on blogiin tallennettu.

Ihmiset

En usko, että kukaan bloggaaja voi ohittaa tätä kohtaa mainitsematta kaikkia niitä ihmisiä, joita blogin kirjoittaminen on mukanaan hänen elämäänsä tuonut. Olen saanut blogin kautta läheisiä ystäviä, päässyt kohtaamaan toinen toistaan lahjakkaampia ja inspiroivampia tyyppejä, saanut vaihtaa ajatuksia tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa siellä ruutujen toisella puolen. Se on kaikkein parasta bloggaamisessa.

KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN

Heitän haasteen Lissabonissa liehuvalle Visual Diary -blogin Saaralle, jonka mietteitä ja oivalluksia on aina ilo lukea.

Haluaisin kuulla, onnistuuko maailman hauskin nainen, Mua vieläkö lemmit, Kustaa? -blogin Tiia, vääntämään tämänkin vitsiksi vai nähdäänkö neitokaisesta kerrankin vakavampi puoli.

Blogikollegani Kiran ajatuksia elämästä ja bloggaamisesta olisi kiinnostavaa kuulla.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

16/02/18

Maailman upein matkamuisto Gambiasta

3 104

Luulen, että tulen vielä useamman kerran palaamaan noihin Gambian reissun tunnelmiin. Aika rientää niin vauhdilla arjen astuttua kuvioihin, että osa reissun runsaslukuisista kuvistakin odottaa vielä läpikäymistään kaiken hässäkän keskellä. Matkastani on nyt 3-4 viikkoa aikaa ja vaikka arki on ehtinyt jo viedä mennessään, näihin matkatunnelmiin on kuvien kautta joka kerta yhtä ihana palata.

Olin siis Gambiassa reissussa ystäväni Isatoun kanssa, joka on isänsä puolelta gambialaista syntyperää ja oli todella kiehtovaa päästä näkemään hänen juuriaan ja Gambiaa tällaisella ihan ainutlaatuisella ja hyvin etuoikeutetulla tavalla. On aina jokseenkin eri asia vierailla uudessa paikassa, kun matkassa on tällä tavoin paikallisväriä ja oppaina paikan päällä asuvia – tässä tapauksessa ystäväni perhettä ja sukulaisia. Itsenäisesti reissaavana turistina sitä on aina eri tavalla ulkopuolinen, joten arvostan todella, että tällä matkalla pääsimme näkemään ihan tavallista paikallista arkea, minut toivotettiin tervetulleeksi ihmisten koteihin ja sain olla tovin verran osa heidän elämäänsä. Päätin jo ennen kotiinpaluutani, että haluan matkustaa Gambiaan vielä uudelleen joku päivä.

Tänään ajattelin, että tarjoan teille pienen kurkistuksen paikallisen räätälin työhuoneelle. Ystäväni Isatou ehdotti nimittäin, että teettäisimme paikallisella räätälillä itsellemme asut. Hän oli tehnyt niin aiemminkin ja innostuin heti ajatuksesta, sillä olin pitkin matkaa ihastellut paikallisten naisten toinen toistaan upeampia ja värikkäämpiä tyylejä. Isatoun sedän vaimo Fatou innostui auttamaan meitä projektissa, sillä hän on itsekin innokas muodin ystävä ja tiesi heti tehtävään sopivan räätälin, jolla on itsekin teettänyt vaatteita.

Ensimmäiseksi piti hankkia kangas, joten suuntasimme kaupungin hulinaan ja markettikortteileihin, joissa pienissä kojuissa ja putiikeissa myydään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kiersimme useamman kangaskaupan, mutta Fatoulla oli mielessään tietty putiikki, jossa hänen mielestään olivat kauneimmat kankaat. Vaihtoehtojen kirjo oli valtaisa ja oli todella vaikea yrittää päättää lukemattomista värikkäistä kuoseista, mikä nyt olisi juuri se oikea. Päädyin lopulta turkoosiin kukalliseen kankaaseen ja Isatou puolestaan ruskeasävyiseen graafisempaan kuosiin.

Kankaat oli siis hankittu ja nyt piti enää päättää, mitä niistä haluaisi tehdä. Fatou neuvoi meitä menemään Pinterestiin ja katselemaan sieltä inspiraatiokuvia, joista voisi saada ideaa, millaisia vaihtoehtoja voisi olla tarjolla. Hänen tuntemansa räätäli oli kuulemma niin näppärä, että osaisi todennäköisesti kuvan perusteella tehdä oikeanlaisen vaatteen. Kontrasti uuden ja vanhan maailman välillä tuntui hetkittäin todella ristiriitaiselta gambialaista elämänmenoa sivusta seuratessa. Paikoin olosuhteet saattavat olla hyvinkin alkeelliset ja samanaikaisesti surffaillaan Pinterestissä etsiskelemässä mekkoinspiraatiota – älypuhelin tosin on paikallisittain monelle aikamoista ylellisyyttä, vaikka somemaailma sovelluksineen on arkipäivää Gambiassakin.

Pinterestistä toden totta löytyi kasapäin inspiraatiota ja kun mieluisat designit oli löydetty, suuntasimme paikallisen räätälin pakeille. Mies ei juuri osannut englantia, joten viestimme enemmän tai vähemmän sujuvasti englannin, ranskan ja wolofin sekoituksella sekä elekieltä ja kuvia apuna käyttäen. Fatou oli tulkkina matkassa, mutta mekkojen yksityiskohtia selostaessa käytettiin kyllä näitä kaikkia edellämainittuja.

Räätäli piirsi ensin yksinkertaiset mallikuvat paperille Pinterest-inspistemme pohjalta ja ryhtyi sen jälkeen ottamaan mittoja. Nostan hattua hepulle kärsivällisyydestä, kun ehdimme Isatoun kanssa vekslata detaljeja vielä moneen kertaan mallikuvia piirtäessä, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja oli aika jäädä jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitäisi.

Maksoimme räätälille vähän ennakkoa (vaikkei hän sitä pyytänytkään) siltä varalta, että jos tarvitsisi ostaa jotakin ekstramateriaaleja kuten vuorikangasta tai muuta pientä, ja sovimme, että loput mekkojen hinnasta maksetaan noutaessa. Yhdelle mittatilauksena räätälöidylle mekolle tuli kankaineen päivineen alle 20 euroa (Gambian dalaseissa kokonaissumma oli noin 1100).

Vajaa viikko myöhemmin palasimme räätälin työhuoneelle sovittamaan mekkojamme, jotka olivat tässä kohtaa viimeistelyä vaille valmiita. Jännitti hiukan, että miltähän vaate mahtaisi lopulta näyttää ja miten se todellisuudessa istuisi, vaikka mittojen mukaan olikin tehty. Kun vedin asun ylleni, olin ihan mykistynyt, miten hieno se olikaan.

Räätäli tutkaili perfektionistin lailla mittojen täsmällisyyttä, nipisti sormiensa väliin pienen suikaleen kangasta kummaltakin kyljeltä ja pyysi riisumaan vaatteen. Tein työtä käskettyä ja ojensin mekon hänelle takaisin. Mitään merkintöjä vaatteeseen tekemättä tai nuppineuloja käyttämättä piinkova ammattilainen surautti ompelukoneella silmämääräisesti arvioiden mekkoa hiukan kapeammaksi ja kun seuraavan kerran sovitin sitä ylleni, se istui kuin valettu. Ei voinut kuin ihailla sitä ammattitaitoa! Olin niin uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen, että annoin räätälille ilolla suuren tipin.

Esittelen valmiin mekon teille tässä lähiaikoina, mutta hetken vielä pidän teitä jännityksessä. Pienen sneak peekin olen jo Instagramin puolella tuosta ihanasta luomuksesta tarjoillut ja ensi viikolla esittelen sen sitten kunnolla! Tätä upeampaa matkamuistoa Gambiasta en osaisi kuvitella.

Voin lämmöllä suositella Tabokoton kylässä sijaitsevaa räätäliä, mutta tarkempaa osoitetta paikan päälle minulla ei valitettavasti ole. Sain kuitenkin napattua kuvan miekkosen työhuoneesta ja sen seinässä on myös hänen puhelinnumeronsa eli jos satutte Gambiaan ja haluatte asioida juuri tämän uskomattoman osaavan herrasmiehen kanssa, niin ehkäpä joku paikallinen voi soittaa räätälille ja auttaa osoitteen selvittämisessä. :)

Translation: Travel memories from The Gambia. Me and my friend had some dresses made and I can warmly recommend this amazingly talented tailor that has his workshop in Tabokoto village. You can find his phone number on one of the pics.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/01/18

Kroppa Suomessa, mieli Afrikassa

4 69

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Tämä viikko taitaa mennä totutellessa taas pohjoiseen ilmastoon, normaaleihin nukkumaanmenoaikoihin ja siihen, että sukkia on pakko käyttää. Olen antanut itselleni armon aikaa maanantaihin asti: vasta ensi viikon alussa aivojen tarvitsee olla taas täysillä mukana menossa. Haha.

Vaikka olin vielä muutama päivä sitten Afrikassa, nämä kuvien shortsitunnelmat tuntuvat juuri nyt hurjan kaukaisilta, vaikka ajatukset käyvät yhä päivittäin läpi kaikkea reissun aikana nähtyä ja koettua. Voisi sanoa, että matka jätti jäljen. Valtavasti kuvia, muistoja ja tarinoita on yhä matkalta jaettavaksi. Toivottavasti ette ole hetkeen kyllästymässä näihin Gambia-höpinöihin ja -kuviin, sillä on niin paljon juttuja, joita vielä niin mielelläni teidän kanssanne jakaisin. :)

Haluaisin vielä jälkikäteen kiittää kaikista ihanista, kannustavista kommenteista, joita jätitte taannoiseen bikinipostaukseen sekä kaikista muistakin mietteistä, joita reissuni aikaan kävitte jättämässä blogiini. Jokainen viesti on ajatuksella luettu, mutta halusin matkan aikana antaa itselleni lomaa enkä siksi vastaillut tuolloin tulleisiin kommentteihin. Yritän jossain vaiheessa käydä niitä uudemman kerran läpi vähintäänkin kysymysten osalta ja vastailla parhaani mukaan. :)

Gambiassa pääsi kyllä irti arjen kuvioista kiitettävällä tavalla. Sinne ei kiire ulotu. Monessa mielessä on yksinkertaisesti luovuttava suomalaisesta aikakäsityksestä ja selkeistä aikaan sidotuista suunnitelmista. Rytmi on monessa mielessä siellä niin erilainen.

Tottakai Gambiassakin noudatetaan aikatauluja tietyissä asioissa – eihän koko systeemi pyörisi muuten lainkaan – mutta jotenkin siellä ihmiset tuntuvat elävän paljon enemmän hetkessä. Omia suunnitelmia sai pistää uusiksi ja heittää romukoppaan muun muassa siksi, että koko illan ja yön mittaiset sähkökatkot ovat ihan tavallisia. Silloin ei ole valoja, ei virtaa, ei nettiä eikä välttämättä edes suihkuvettä, joten mitä ikinä olitkin suunnitellut tekeväsi (kuten blogipostauksen, haha), siitä on turha haaveilla ja projekti saa jäädä odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi otollisempia olosuhteita. Se, jos mikä, pakotti irti liiallisesta suunnittelusta ja turhasta stressailusta. Tekisi ehkä ihan hyvää joskus joutua sähköjen ja yhteyksien ulottumattomiin pakon edessä ihan täällä Suomessakin…

Aikatauluista, rutiineista ja stressistä luopumisen lisäksi en voi kieltää kaipaavani Afrikasta tuota säätä, joka mahdollisti sen, ettei tarvinnut palella käytännössä lainkaan. Tai no, +30 asteen helteeseen ehti tottua niin, että kun lämpötila iltaisin laski noin +20:een, oli pakko vetää pitkähihaista ylle. Haha. Mutta paljaita varpaita rakastavan ei tarvinnut koko matkan aikana pukea mitään muuta ylleen kuin varvassandaalit ja hellemekko tai shortsit ja bikinit. Ja se tuntui todelliselta ylellisyydeltä pohjoisen talven keskellä.

Sinisempää taivasta en ole nähnyt missään ja aurinko paahtoi täydellä teholla päivästä toiseen saaden kaikki värit hehkumaan. Shortsit voi nyt paketoida takaisin kaappiin odottamaan sopivampia sääolosuhteita, mutta olipa ihanaa voida hillua paljain säärin ja varpain aurinkolasit nenällä pieni hetki.

Nämä kuvissa näkyvät aurinkolasit ovat Specsaversille ilmestynyttä uutta Karl Lagerfeld -kokoelmaa, joten jos joku ihastui kuvien pohjalta, niin siellä voi käydä sovittelemassa. Muistuttelen myös tässä yhteydessä, että Specsavers tekee itse asiassa aktiivista hyväntekeväisyystyötä Afrikassa nimenomaan silmien hyvinvoinnin puolesta.

Specsavers tekee vuosittain hyväntekeväisyysreissun Gambiaan nähden ihan Afrikan toiselle laidalle Tansaniaan vapaaehtoisten optikoiden voimin. Vuoden 2017 lopussa tehdyn matkan aikana ryhmä tarkisti 800 ihmisen näön Sansibarilla ja jakoi yhteensä noin 1200 paria ihmisten lahjoittamia vanhoja silmä- ja aurinkolaseja niitä tarvitseville. Saari on yksi Tansanian köyhimmistä alueista ja miljoonan asukkaan kansoittamalla alueella on vain yksi optikko, joten apu tuli todella tarpeeseen. Ihan kuka tahansa suomalainen voi olla mukana auttamassa lahjoittamalla omat vanhat silmä- tai aurinkolasinsa Specsaversille, joka taas jakaa niitä Afrikassa näiden vuosittaisten matkojen myötä tarvitseville. Hyväkuntoisia laseja otetaan ympäri vuoden ajan ja niitä voi tuoda kaikkiin Specsavers-liikkeisiin!

uimapuku // swimsuit Monki*

farkkushortsit // denim shorts Monki

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Related posts