8/03/18

Unelmien hotelli Meksikossa: Casa Velas

3 43

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Aika rientää täällä Puerto Vallartassa vauhdilla ja nyt on jo päästy matkan puoliväliin. Tuntuu silti, että ehkä osittain jetlagista johtuen täällä on ehtinyt tehdä vaikka mitä, sillä itse olen aikaeron riivaamana herännyt joka aamu jo joskus ennen viittä aamulla. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun heräsin vasta hiukan ennen seitsemää.

Aurinkomatkat oli buukannut meille ihastuttavan Casa Velas -hotellin, joka on ihan täydellinen paikka nautiskeluun: all inclusive -hotellissa on aivan uskomaton palvelu, ihana uima-allas-alue, todella kauniit puitteet sekä hyvin rauhallinen tunnelma. 5 tähden boutique-hotelli ei ole maailman mittakaavassa mitään ökytasoa, mutta se on ihastuttavan autenttisen ja kotoisan oloinen ja jotenkin kivalla tavalla pieni kaikkien jättiläismäisten hotellikompleksien rinnalla, joita näkyy paljon rantaviivan tuntumassa.

Meillä on täällä hotellissa oma sviitti-tason huone, johon kuuluu myös oma pieni piha, terassi ja uima-allas. Siellä ei tosin ole tullut kovin paljon vietettyä aikaa, sillä hotellin varsinainen allasalue on niin upea, että olemme aina aurinkoa kaivatessamme hakeutuneet sinne. Koko hotellialue on ihan uskomattoman kaunis ja todella hyvin hoidettu. Hauskana kuriositeettina hotellin alueella asustelee melkoinen parvi riikinkukkoja, jotka saattavat toisinaan vaikkapa kesken illallisen tepastella terassin läpi.

Casa Velas -hotelli on todella lähellä lentokenttää (matka kentältä hotellille kestää autolla vain noin 5-10 minuuttia), mutta hieman kauempana itse Puerto Vallartan kaupungista. Noin 8 kilometrin mittaisen matkan kaupunkiin pääsee näppärästi taksilla suunnilleen 20 minuutissa eikä hinta ole kuin 130 pesoa eli noin 5,50 euroa.

Hotellimme ei sijaitse ihan meren äärellä, mutta rannalle on matkaa vain noin 5-10 minuutin kävelyn verran ja lisäksi hotelli järjestää vieraiden niin halutessa kyydin rannalle. Me tosin mieluusti olemme joka kerta taittaneet lyhyen matkan jalkaisin. Casa Velas -hotellilla on rannalla myös rantaklubi ja ravintola, jotka ovat vieraiden käytössä sekä jonkun matkan päässä myös toinen hotelli, jossa voi halutessaan käydä vaihtelun vuoksi illallisella all inclusive -paketin puitteissa.

Aallokko on hotellimme lähellä sijaitsevan rannan tuntumassa aika voimakasta ja merivesi ei ole mitenkään erityisen lämmintä, joten mereen ei ole tullut pulahdettua uimaan, mutta olen kyllä nähnyt muutamia rohkeita vedessäkin. Hiukan pohjoisempana Puerto Vallartasta on varsin suosittuja surffirantoja, joiden lisäksi lähistöllä on myös rauhallisempia rantoja, joilla on mahdollisuuksia esimerkiksi snorklailuun.

En ole koskaan aiemmin elämässäni yöpynyt all inclusive -hotellissa tai ylipäänsä ollut tällaisella “etelänlomalla” hotellissa, jossa olisi hulppea allas-alue, joten tuntuu tosi kivalta luksukselta, että täällä sitä voi paistatella päivää tähän tapaan “omalla takapihalla” ja joku rientää välittömästi kyselemään, saisiko neidille olla drinkki, haha! Hauska allasbaari sijaitsee aivan uima-altaan reunalla niin, että juomansa voi käydä tilaamassa vaikka suoraan altaaseen. Tosin palvelu täällä pelaa niin, että henkilökunta ei meinaa malttaa antaa asiakkaiden tehdä itse yhtään mitään. Ei voi valittaa!

Palvelualttius on hotellissamme sitä luokkaa, että tuoli työnnetään ravintolan pöytään istuessa alle joka kerta hetkeksikin ylös noustessa ja buffet-pöydästä ruokaa hakevan lautanen tarjoudutaan kantamaan asiakkaan puolesta pöytään. Olen muutaman kerran joutunut ihan tosissani vakuuttelemaan innokkaille tarjoilijoille, että siitä ei tosiaankaan ole minulle mitään vaivaa, että kannan itse lautaseni pöytään samalla, kun olen kävelemässä sinne muutenkin. Jokaiseen toiveeseen, pyyntöön ja kiitokseen vastataan ylenpalttisen ystävällisesti ja hymyn kera sanoilla “with pleasure”. Ja mikä parasta, tuo ystävällisyys ja huomaavaisuus tuntuu oikeasti olevan ihan aitoa ja vilpitöntä.

Olen kaikkialla täällä Puerto Vallartassa ollut ihan häkeltynyt siitä, miten suunnattoman mukavilta ja avuliailta kaikki paikalliset vaikuttavat. Turismi on selkeästi täällä todella merkittävä elinkeino ja muualta tulevista matkaajista halutaan pitää hyvää huolta.

Olen täällä reissun päällä testailemassa Aurinkomatkojen Aikuiseen makuun -matkapakettia, joka on suunniteltu nimenomaan aikuisten toiveita silmällä pitäen. Esimerkiksi tämä meidän hotellimme on hyvin rauhallinen ja ymmärtääkseni hotelli on ensisijaisesti tarkoitettu aikuisille vieraille. Aivan hotellialueen vieressä on golf-kenttä, joten täällä on paljon nimenomaan golfaamisesta kiinnostuneita vieraita.

Casa Velas -hotelli järjestää paljon myös kaikenlaista omaa ohjelmaa ja täällä on joka päivälle jotakin hauskaa aktiviteettia. Tällä viikolla on ollut drinkkientekokurssia, viininmaistelua, kuubalaista ruokateemailtaa, aamujoogaa, taidemaalauskurssia, tacomaistelua sekä vaikka mitä. Lisäksi täällä on joka ilta live-musiikkia tarjolla: ensimmäisenä iltana ravintolavieraita viihdytti saksofonisti ja eilen kuulimme aivan ihastuttavaa mariachi-kokoonpanoa. Lisäksi aulabaarissa on laulanut jo useampana iltana ihan mielettömän upea naislaulaja, jonka laulua voisi mennä kuulemaan ihan maksua vastaankin. Hotellilla on myös oma spa sekä kuntosali.

On kyllä sellainen olo, että meitä hemmotellaan piloille täällä. Saapa nähdä, pääsenkö koskaan myöhemmin elämässäni nauttimaan näin ihanasta hotellielämyksestä kuin tämä on ollut. Jotain sekä Puerto Vallartasta että Casa Velas -hotellista kertoo se, että eräs eilen illalla tapaamamme rouva kertoi, että hän on käynyt tässä kaupungissa ja hotellissa jo 12 vuotta.

Ihan edullisimmasta päästä tällainen 5 tähden all inclusive -hotelli ei ole, mutta jos haluaa kokeilla todellista hemmottelua, niin voin suositella. Aurinkomatkojen yhteistyöhotellien joukossa on kuitenkin todella monenlaisia vaihtoehtoja monessa eri hintaluokassa.

Täältä reissun päältä on paljon kerrottavaa, joten Puerto Vallartasta on tulossa vielä useampikin matkajuttu. Ja tosiaan, matka on vasta puolivälissä, joten vielähän tässä ehtii kokeakin vaikka mitä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/03/18

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartassa: aurinkoa, palmupuita ja tacoja

6 44

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartan rannikkokaupungissa Meksikossa on nyt takana ja heräilen täällä uuteen päivään! Saavuimme kohteeseen sunnuntaina illalla ja oikeastaan pääsin näkemään maisemia vasta eilen aamulla, kun aurinko oli taas noussut. Ja oi, millaisia maisemia ne olivatkaan! Juuri sellaisia kuin kaikissa lomahaaveissa voi kuvitellakin: aurinkoa, uima-altaita, merenrantaa, palmupuita… Ja kädessä värikäs drinkki, kuinkas muuten!

Hotellimme Casa Velas sijaitsee lähellä lentokenttää ja merenrantaa, mutta noin 20 minuutin ajomatkan päässä itse Puerto Vallartan kaupungista. Esittelen ihanaa hotellia myöhemmin vielä vähän paremmin, mutta ajattelin, että nyt voisin vain jakaa vähän ensitunnelmia reissun päältä. Ehdimme ensimmäisen päivän aikana virittäytyä lomatunnelmiin hotellin uima-altaalla rentoutuen, käydä tutkimusretkellä läheisellä rannalla sekä osallistua paikallisen kokin järjestämälle taco-maistelukierrokselle Puerto Vallartan kaupungissa ja saada siinä samalla vähän ensimmäistä vilkaisua itse kaupunkiin.

Tulin ulos omalle pikku-terassillemme naputtelemaan postausta auringonnousun aikaan ja voin kertoa, että kyllä työt maistuvat palmujen katveessa auringonnousun kajossa aivan erilaiselta kuin kotitoimistolta käsin, vaikka kotitoimistoanikin rakastan. Ymmärrän täällä ollessani todella hyvin, miksi Puerto Vallarta on niin suosittu matkakohde. Suurin osa täällä näkyvistä turisteista on Yhdysvalloista tai Kanadasta, ja sijainti onkin niihin nähden todella näpsäkkä: lentäen tänne pääsee USA:sta parhaimmillaan muutamassa tunnissa.

Törmäsimme eilen hotellilla myös ruotsalaiseen vähän vanhempaan pariskuntaan, joka kertoi tulleensa tänne jo 5 kertaa takaisin ihastuttuaan kaupunkiin niin kovasti. Ja voin kyllä jo ensimmäisen päivän jälkeen ymmärtää, miksi Puerto Vallarta voi viedä sydämen. Ihmiset ovat täällä ihan suunnattoman ystävällisiä, ruoka on tuoretta ja hyvää, ilmasto kutakuinkin täydellinen läpi vuoden ja samalla kertaa saa niin rantaloman kuin sympaattista pikkukaupungin tunnelmaakin. Tosin meksikolaisittain pikkuruisen kaupungin väkiluku on silti Suomen näkökulmasta aika suuri, sillä Puerto Vallartassa on noin saman verran väkeä kuin Tampereella.

Vaikka ensimmäisen päivän olisi saanut kokonaisuudessaan helposti kulumaan hotellin uima-altaalla nenä kirjaan upotettuna ja rannalla vaellellessa, halusimme heti päästä tutustumaan myös itse kaupunkiin, koska viikon mittaisella reissulla aika kuluu kuin siivillä. Osallistuimme siis ensimmäisenä iltana taco-kierrokselle, niin saimme näppärästi samalla paikallisoppaan avulla vähän käsitystä itse kaupungista, niin on tulevina päivinä helpompi lähteä sitten itsekseenkin seikkailemaan Puerto Vallartan kujille.

Itse asiassa voin lämmöllä suositella tällaista taco-kierrosta, sillä saimme eilen illalla todella herkullisen katsauksen kaupunkiin ja parhaisiin katuruokakojuihin. Monenlaisten tacojen lisäksi pääsin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa myös churroja, jotka ovat siis vähän kuin meksikolainen versio munkeista: pitkulaisia sisältä pehmeitä ja ulkoa rapeita upporasvassa paistettuja taikinapötkylöitä, jotka pyöritellään sokeri-kaneli-seoksessa paistamisensa jälkeen. Nam!

Aurinkomatkat tarjoaa mahtavan kattauksen erilaisia järjestettyjä retkiä, joista olemme tällä viikolla osallistumassa yhdelle, mutta tämän taco-kierroksen järjesti paikallinen taho. Jos tällainen kiinnostaa, niin linkin takaa löytyy lisätietoa. Kierroksen meille pitänyt Manuel on siis itse kokki ja valikoi meille omat lempparinsa kaupungin legendaarisista taco-standeista ja -ravintoloista, joita kiertelimme pienen ryhmän kanssa noin 4 tunnin ajan, maistelimme paikallisia herkkuja ja saimme samalla mukavan opastetun kierroksen kaupungissa.

Manuel antoi myös pari erinomaista vinkkiä omiin herkkuhetkiin ja kuinka tunnistaa laadukas taco-koju. Kannattaa aina pitää silmällä sitä, kuinka monta henkilöä kojussa on töissä. Jos työntekijöitä on useampi kuin yksi, se on aina hyvä merkki. Se kertoo siitä, että kojulla pyyhkii hyvin, sillä on ollut varaa palkata useampi henkilö. Tällöin yksi voi keskittyä rahastamaan ja toinen kokkaamaan. Toinen hyvä vinkki oli se, että kannattaa aina valita koju, missä näet höyryä tai avotulta ja pääset näkemään, kuinka liha tai kala sekä leikataan että valmistetaan edessäsi. Tällöin voit olla varma siitä, että se on tuoretta ja vältät mahdolliset ei-toivotut vatsavaivat.

Tänään luvassa on rantakierros paikallisoppaan kanssa veneellä ja odotan jo innolla, että pääsen näkemään ihania rantoja vähän näiden suosituimpien turistikohteiden reunamilta. :)

Monin paikoin täällä näyttää ihan Kalifornialta. Jos en tietäisi, mihin minut on tuikattu, saattaisin hyvin sijoittaa itseni kartalla hieman ylemmäs.

Eilisellä taco-kierroksellamme ehdimme onnekkaasti nähdä, kuinka kaupunki kylpi auringonlaskun lämpimässä valossa.

Kannattaa ennen taco-maistelua kysyä kokilta, minkä vahvuisia eri soossit ovat, jotta ei tule hiuksia nostattavaa yllätystä.

     

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

4/03/18

Reissuun: matkakohteena Meksiko ja Puerto Vallarta

11 41

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Vihjasin eilen, että olen lähdössä tänään reissuun ja nyt on aika paljastaa, että tällä kertaa matkakohteenani on Meksiko! Olen elämäni aikana käynyt vain muutaman kerran kaukomailla ja Etelä- tai Väli-Amerikkaan en ole reissannut vielä koskaan ennen, joten olen todella innoissani siitä, että pääsen matkaamaan itselleni ihan uuteen ja ennalta tuntemattomaan kohteeseen. Tarkemmin suuntaan Puerto Vallarta -nimiseen kaupunkiin Meksikon länsirannikolla, joka näyttää kuvissa ihan paratiisilta. Sääennusteetkin lupaavat auringonpaistetta ja noin +30 asteen hellettä, joten luvassa on ihana pieni paussi tästä pakkassäästä.

Onnistuin juuri sopivasti tässä parin viime päivän sisällä ja reissun alla saamaan jonkun orastavan flunssan, joten matkatavaroihin on pakattu nenäsuihketta, sinkkitablettia, sinkkisuihketta ja jos jonkinmoista flunssalääkettä. Toivotaan, että saan torpattua taudin heti alkumetreille, niin ei mene matka mönkään sairastelun takia. Ainakin tänään on aikaa levätä, sillä mitäpä muutakaan sitä 12 tunnin lentomatkan aikana voisi tehdä… Ja mikä mahtavinta, Puerto Vallartaan pääsee nykyään suorilla lennoilla, se on yksi Finnairin uusista kohteista.

Finnairin suorien lentojen myötä Puerto Vallarta on myös yksi Aurinkomatkojen uutuuskohteista ja Aurinkomatkoilta kysäistiin, haluaisinkö lähteä ensimmäisten joukossa testaamaan heidän uutta Aikuiseen makuun -lomateemaansa tuonne uutuuskohteeseen. Ja eihän tällaisesta mahdollisuudesta voi kieltäytyä!

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ennen ollut ns. “pakettimatkalla” ja mielikuvat niistä on ollut ehkä vähän vähemmän mairitteleva. Mielessä pyörivät suomalaisten kansoittamat turistibussit ja uima-altaalla kiljuvat lapset, mutta pakettimatka voi nykypäivänä olla jotain ihan muutakin. Tuntuu, että suurimmaksi osaksi nuoret ihmiset ostavat matkansa omatoimisesti ja mielikuvani pakettimatkoista ovat juuri vähän sellaisia eläkeläisseurueiden juttuja, mutta nyt lähdetään siis kokeilemaan, pitävätkö mielikuvat paikkansa! Kiljuvia lapsia ei tämän kohteen ja hotellin uima-altailla ainakaan nähdä, sillä hotelli Casa Velas on tarkoitettu vain aikuisille. Minun testaamani lomateema Aikuiseen makuun on siis suunniteltu nimenomaan aikuisten toiveita silmällä pitäen ja kaikki sen alla myytävien lomapakettien hotellit esimerkiksi ovat vain aikuisille suunnattuja.

On todella kiinnostavaa päästä matkaamaan itselle ihan uuteen maanosaan ja paikkaan. Jotenkin täällä kaukana Suomessa ei välttämättä ihan tule hahmottaneeksi, miten valtavan kokoinen maa Meksiko on, mutta se on siis koko maailman mittakaavassa pinta-alaltaan top 15 joukossa ja väkiluvultaan sijalla 11. Esimerkiksi suositut Meksikon itärannikolla sijaitsevat matkakohteet Tulum ja Cancún sijaitsevat liki 2500 kilometrin päässä Puerto Vallartasta. Se on suunnilleen yhtä kaukana kuin Barcelona Helsingistä – antaa hieman perspektiiviä Meksikon kokoon.

Odotan reissua tosi innolla ja matkan varrelle on suunniteltu jos jonkinmoista aktiviteettia, joista kertoilen sitten seikkailun edetessä lisää. Haaveissa ja suunnitelmissa olisi myös vierailla Puerto Vallartan ohella lähellä sijaitsevassa Sayulitan surffikaupungissa sekä San Panchossa, joka on myös surffareiden suosiossa. Nyt vain pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tämä orastava flunssa ei äidy yhtään pahemmaksi! Ja hei, jos joku teistä on reissannut tuolla Puerto Vallartan suunnalla aiemmin, niin mieluusti saa huikkailla kommenttiboksin puolella vinkkejä kivoista ravintoloista, rannoista, kulttuurielämyksistä sekä kaikista muistakin mieleen juolahtavista suosituksista. :)

Translation: I am traveling to Puerto Vallarta in Mexico today, can’t wait!!!

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

1/03/18

Unohtumaton matka: vieraana SOS-Lapsikylässä Gambiassa

5 46

Minulla on vieläkin valtavasti muistoja ja kuvia jaettavana tammikuiselta Gambian matkaltani, sillä kuvasadon läpikäyminen arkisen aherruksen lomassa ottaa aikansa. En ole vielä paljastanut tätä teille aiemmin, mutta pääsin reissullani kokemaan jotakin aika ainutlaatuista, sillä sain kunnian vierailla Gambian SOS-Lapsikylässä ja tutustua sen toimintaan.

Suomen SOS-Lapsikylän johtoportaassa oli huomattu, että olin matkalla Gambiaan ja he tarjosivat mahdollisuutta päästä tutustumaan toimintaansa paikan päällä, mikäli olisin kiinnostunut. Ja tottakai olin kiinnostunut! Niinpä minut kontaktoitiin SOS-Lapsikylän paikallisen johtajan kanssa ja sovimme visiitistä.

Olen toki kuullut SOS-Lapsikylän toiminnasta aikaisemminkin ja tiesin, että kyseessä on kansainvälinen lasten asemaa edistävä hyväntekeväisyysjärjestö, mutta oli hurjan kiinnostavaa päästä kuulemaan ja näkemään ihan paikan päälle, millaista järjestön työ ja toiminta on itse kohteessa. Järjestö tekee siis töitä niin Suomessa kuin maailmallakin ja sen tavoitteena on auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria sekä tukea lapsiperheiden hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa SOS-Lapsikylä tekee tiivistä yhteistyötä lastensuojelun kanssa  Kriisien ja katastrofien aikana SOS-lapsikyläjärjestö tarjoaa hätäapua.

SOS-Lapsikylä tekee siis todella tärkeää ja arvokasta työtä ja mikäli tarkempi tieto sen toiminnasta kiinnostaa, niin sen nettisivuilta löytyy konkreettisempaa tietoa siitä, millä tavoin lapsia ja lapsiperheitä autetaan Suomessa ja maailmalla. Kaiken kaikkiaan järjestöllä on toimintaa 134 maassa ja se on ollut olemassa jo vuodesta 1962.

SOS-lapsikyläjärjestön tavoitteena on turvata lapsen kasvu perheessä, taata heille koulutus, terveydenhoito ja hyvä tulevaisuus. Esimerkiksi Gambiassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestöllä on ihan konkreettinen “kylä”, jossa autetaan heikoimmista oloista tulevia lapsia. Käytännössä SOS-Lapsikylässä asuvat lapset elävät perheyhteisöissä sijaisäitien kanssa, käyvät koulua ja saavat huolenpitoa sekä saavat ennen kaikkea olla lapsia.

Lapsia tulee SOS-Lapsikylään monenlaisista oloista: osa heistä on kärsinyt perheväkivallasta tai hyväksikäytöstä, osa tullut omien vanhempiensa hylkäämiksi, osan vanhemmat ovat kuolleet ja osan perhe ei vain syystä tai toisesta kykene huolehtimaan lapsesta. SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle turvalliset puitteet varttua aikuiseksi asti ja onkin tyypillistä, että tytöt saattavat esimerkiksi Gambiassa elää sijaisperheissään jopa yli parikymppisiksi asti.

Gambian Bakotehin SOS-Lapsikylässä on paikkoja 100 lapselle, mutta koska lapsi tulee kylään lähtökohtaisesti aikuisuuteen asti, uusia paikkoja vapautuu harvakseltaan. Tällä hetkellä Gambian SOS-Lapsikylän paikoista 93 on täytettynä. Kylässä on 10 kotitaloa, jossa elää 10 äitiä lapsikatraineen ja kodeissa eletään ihan normaalia perheen arkea. Äiti laittaa omalle perheelleen päivittäin ruokaa ja huolehtii omasta katraastaan. Monelle lapselle SOS-Lapsikylän perhe on se ainoa oma perhe ja äiti “ihan oikea äiti”, jonka kanssa yhteys säilyy elämän loppuun asti ihan kuin missä tahansa normaalissa perheessä.

Gambiassa SOS-Lapsikylän alueella sijaitsee toimistorakennusten ja kotitalojen lisäksi päiväkoti, jossa on lapsia vauvasta esikouluikäisiksi asti eli perheiden pienimmät käyvät päiväkodissa samassa pihapiirissä. Isommille lapsille on sitten vähän matkan päässä SOS-Lapsikylän oma ala- ja yläaste sekä lukio ja ammattikoulu. Päiväkodissa ja koulussa on SOS-Lapsikylän omien suojattien lisäksi myös muita paikallisia lapsia eli koulut ovat periaatteessa ihan normaaleja, joskin paikallisittain varsin hyvätasoisia, kaikille avoimia kouluja.

Varsinaisen SOS-Lapsikylän lisäksi järjestö tukee paikallisia perheitä myös monin muin tavoin. Lapsen etu on luonnollisesti aina varttua omassa biologisessa perheessään, jos se vain suinkin on mahdollista ja lapselle turvallista. Tästä syystä järjestö tekee paljon perheitä tukevaa työtä, jolla pyritään takaamaan lapselle hyvä ja turvallinen lapsuus sekä mahdollisuus koulunkäyntiin omassa perheyhteisössä.

Kun haastattelimme SOS-Lapsikylän johtajaa, kylän päiväkodin johtajaa sekä muutamaa muuta työntekijää, selvisi varsin mielenkiintoinen seikka: he ovat kaikki aikanaan olleet SOS-Lapsikylän kasvatteja itse. Tuntui vaikuttavalta, että he ovat halunneet laittaa hyvän kiertämään ja tuoda oman panoksensa järjestön sekä muiden samankaltaisista lähtökohdista tulevien lasten hyväksi. Siellä tehdään todella arvokasta työtä ja myönnän, että nieleskelin liikutukseltani kyyneleitä, kun kuuntelin kylän työntekijöiden tarinoita.

Pääsimme vierailemaan myös päiväkotiryhmissä ja myönnän, että olin todella vaikuttunut. Gambiassa opiskelu aloitetaan jo paljon nuorempana kuin Suomessa ja päiväkotikin on monelta osin paljon koulumaisempaa. Opetus on toki rennompaa ja muistuttaa monelta osin enemmän leikkiä ja laulua kuin varsinaista koulua, mutta jo todella pienet lapset opettelevat SOS-Lapsikylän päiväkodissa kirjoittamista, vieraita kieliä ja matematiikkaa. Olin ällistynyt, kun 4-5-vuotiaat lapset tervehtivät meitä sujuvasti opettajansa kannustamina englanniksi ja ranskaksi ja lurauttivat pari vieraskielistä lauluakin.

Ylipäänsä olin todella vaikuttunut opetuksen tasosta! Monet näistä lapsista osaavat jo lukea ja kirjoittaa vuosia ennen suomalaista kouluikää sekä mahdollisesti puhua paria vierasta kieltä, ei hassumpaa. Ei sillä, ehtii sitä toki myöhemminkin, mutta olin vain yllättynyt. Oli myös ilo päästä seuraamaan sivusta päiväkodin opettajien ja lasten vuorovaikutusta keskenään – myös moni heistä on ollut SOS-Lapsikylän kasvatteja omassa lapsuudessaan.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli todella mielenkiintoinen kurkistus SOS-Lapsikyläjärjestön työhön ja järjestötyöhön Suomen ulkopuolella ylipäänsä. Teki minuun valtavan vaikutuksen nähdä ihan konkreettisesti, mihin lahjoitusvaroja käytetään ja miten hienoja asioita niillä saadaan aikaan.

Jos jotakuta kiinnostaa tukea SOS-Lapsikylää, niin järjestön nettisivuilta löytyy infoa siitä, millä tavalla toiminnassa voi olla mukana. Toimintaa voi tukea esimerkiksi kuukausilahjoittajana, SOS-kummiksi ryhtymällä, kertalahjoituksena, yrityslahjoittajana tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön tarjoutumalla. Lisäksi SOS-Lapsikylän kautta voi ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi. Suosittelen tutustumaan vaihtoehtoihin, sillä mahdollisuuksia auttaa on hyvin monenlaisia. :)

Suurkiitos vielä SOS-Lapsikylälle kutsusta ja todella mielenkiintoisesta mahdollisuudesta päästä vierailulle!

Translation: On my trip to The Gambia I got a chance to visit the SOS Children’s Village in Bakoteh and I was very impressed by their important work for the local children. If you want to support the organization, there are many ways to help – read more at their website. Thank you so much SOS Children’s Village for having us!

Jo esikouluikäistä nuoremmatkin harjoittelevat Gambian SOS-Lapsikylässä kirjoittamaan, lukemaan ja puhumaan vieraita kieliä.

Tästä lukujärjestyksestä näkyy hyvin, miten tarkkaan organisoitu ohjelma päiväkodissa on  jokaiselle viikonpäivälle. Jo taaperoikäiset harjoittelevat suullista englantia laulujen ja leikkien lomassa.

Päiväkodin yksi opettajista tarkistamassa lasten tehtäviä.

Päiväkodin pihalla on liukumäki ja muitakin leikkipaikkoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts