29/06/17

Matkalaukkuelämää

4 23

Ja taas mennään… Kotiinpaluuni jäi tällä erää hyvin lyhyeksi, sillä en ehtinyt nukkua omassa sängyssä kuin yhden onnellisen yön, soitella noin miljoona työpuhelua ja kunnioittaa kotimaani maaperää vain alle 24 tunnin ajan, ennen kuin oli taas aika lähteä. Tällä kertaa kohteena on Espanjan Alicante ja matkan tarkoitus varsin mielenkiintoinen…

Sain joskus aikaa sitten hyvin mielenkiintoisen kutsun sähköpostiini. EUIPO eli European Union Intellectual Property Office kutsui minut Alicanteen osallistumaan parin päivän mittaiseen workshopiin teeman ympäriltä. Viesti tuli suoraan Espanjasta ja englanniksi, enkä suoraan sanottuna tiedä yhtään, mistä he keksivät minut tuonne kutsua, mutta olin utelias ja ryhdyin googlailemaan. Piti aloittaa siitä, että mitä se intellectual property oikeastaan tarkoittaakaan…

Intellectual property merkitsee siis käytännössä esimerkiksi keksintöihin ja luovien alojen teoksiin liittyviä tekijänoikeuksia ja patentteja. Kuulosti kiinnostavalta, joten ilmoittauduin halukkaaksi lähtemään mukaan, vaikka en oikein tiennytkään, mihin olin päätäni pistämässä. Rehellisesti sanottuna en tiedä ihan vieläkään, mutta eiköhän se täällä paikan päällä selviä!

*

Tänne Espanjaan on siis kutsuttu minun lisäkseni noin 60 nuorta vaikuttajaa ympäri EU-maita keskustelemaan ja oppimaan aiheesta. Olen siis kaiketi reissun jälkeen monessa mielessä viisaampi. Teema joka tapauksessa on internetin ja avoimen tiedonjaon aikakaudella hyvin kiinnostava.

En todennäköisesti ehdi muutaman päivän matkallani nähdä Alicantesta juuri muuta kuin jonkun kongressikeskuksen sisäseinät, mutta jos tulee mieleen joitakin helppoja täsmävinkkejä, mitä täällä kannattaa katsastaa, jos lyhyitä vapaita hetkiä sattuu löytymään, niin huikkailkaa ihmeessä kommenttiboksin puolella. :)

Related posts

27/06/17

Reissumietteitä ja kuvamuistoja Portosta

1 25

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Tuntuu ihan hullulta, että viikko meni jo ja tänään on aika jättää hyvästit Portugalille. Aika hujahti niin nopeasti ja olisin voinut jäädä helposti vielä toiseksi viikoksi, mutta ei auta, paluulento koittaa pian. Päällimmäiseksi jäi vain tunne, että tänne on päästävä takaisin – niin Lissaboniin kuin Portoonkin. Portugali on toden totta vienyt sydämen mennessään.

Matka ei monella tapaa mennyt ollenkaan niin kuin suunnittelin, vaikka en varsinaisesti suunnitellutkaan mitään. Olin kuvitellut tekeväni täällä Portossa yhtä sun toista, mutta johonkin nämä päivät vain hupenivat ja niin jäivät käymättä museot ja moni muukin kohde, joissa olin ajatellut piipahtavani. No, tämä lienee merkki siitä, että tänne pitää ehdottomasti tulla vielä uudelleenkin.

Olen ylipäänsä matkailijana sellainen, etten tykkää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Haluan jättää mahdollisuuksia ja tilaa spontaaniudelle sekä kuulostella tilannetta aina päivän fiiliksen mukaan. Olin ajatellut, että tämä matka olisi jotakin rauhallista itsetutkiskelua ja yksinoloa, mutta lopulta reissun varrella oli liiankin helppo tutustua uusiin ihmisiin ja yksinolo jäi lopulta melko vähäiseksi.

Pitäisi varmaankin lähteä reissuun pidemmäksi aikaa, että olisi oikeasti aikaa siihen suuniteltuun yksinoloon. Kun matkan varrella tapaa mukavia tyyppejä, sitä haluaa tietysti tarttua tilaisuuteen ja tutustua, vaikka omakin aika olisi mieluisaa. Jos olisi yksin reissussa pidempään, ei tarvitsisi tuntea, että muiden kanssa vietetty aika on automaattisesti pois niistä mahdollisuuksista olla rauhassa itsekseen.

En oikeastaan tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun saavuin Portoon. En tiennyt kaupungista juuri mitään ja mitä ikinä mielikuvia minulla entuudestaan olikin, Porto oli jotakin ihan muuta. Fiilis täällä on totaalisen erilainen kuin Lissabonissa – 200 000 asukkaan Portossa on sellaista pikkukaupungin tunnelmaa, vaikka se ei varsinaisesti mikään pikkukaupunki olekaan.

Ensimmäisenä Portossa pistivät silmään kaupunkia reunustavan joen yli vievät kauniit sillat, vanhojen talojen kuvioidut ja värikkäät kaakeliseinät, vehreys ja luonto sekä vielä Lissaboniakin paljon korkeammat mäet ja jyrkemmät rinteet eli täällä toden totta saa kuntokuurin noita portaita ja mäkiä ylös-alas kavutessaan. Tunnelma Portossa on jotenkin symppis: ihmiset vaikuttavat hurjan ystävällisiltä ja yleisilmapiiri on jotenkin lämmihenkinen ja leppoisa. Se oli sitä Lissabonissakin mutta Portossa ehkä vieläkin enemmän. Mainittava on myös, että Porton liepeillä on ihanaa hiekkarantaa ja surffimahdollisuuksia niistä kiinnostuneille. Ja näinpä tällä reissulla myös elämäni upeimman auringonlaskun – todistusaineistoa voi kurkata Instagramin puolelta.

Moni ei sitä ehkä tule hoksanneeksi, mutta Portoon pääsee myös suoraan lentäen ilman, että tarvitsee kulkea Lissabonin kautta. Täällä on oma lentokenttä, josta on hyvät yhteydet kansainvälisille lentokentille. Itse lennän kotiin Frankfurtin kautta ja lentoaikakin on suunnilleen sama kuin Lissabonin ja Helsingin välillä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää sekä Lissabonin että Porton visiitti, koska matkan taittaminen junalla näiden kahden kaupungin välillä sujui niin mutkattomasti. Junalippu kustansi 30 euroa ja kolme tuntia junassa hujahti hetkessä kirjaa lukien ja välillä torkahdellen.

Harmittelin aluksi, että olin tullut valinneeksi hotellin, joka ei sijaitse ihan Porton ydinkeskustassa. Välillä umpimähkään hotellia etsiskellessä ja kaupunkia tuntematta sattuu tällaisia. Tajusin kuitenkin nopeasti, että itse asiassa Hotel Vinccin sijainti ei ollutkaan yhtään hassumpi: myös hotellin liepeiltä löytyy ravintoloita ja palveluita eikä kaupunkiin kävele tästä kuin 10-15 minuuttia. Bonuksena on vielä mainittava se, että kävelyreitti on kaunis ja rauhallinen, joten sitä on ihan ilo tallustella. Hotellin edustalta huristelee myös raitiovaunu, joten tarvittaessa väliä pääsee kulkemaan myös julkisilla.

Itse hotelli on kaikella tapaa mukava, vaikkei mitään suuria tunteita herätäkään. Henkilökunta on ystävällistä, huone on tyylikäs ja siisti, ja sisään kirjautuessa isketään heti skumppalasi kouraan. Haha. Erityismaininnan ansaitsee aivan mielettömän ihana aamiainen. Harvoin olen odottanut hotellin aamiaispöytään pääsyä yhtä innolla kuin Vinccissä.

Aamiaistarjonta on runsasta ja erityistä kiitosta on annettava siitä, että tarjolla on valtavasti erilaisia tuoreita hedelmiä ja marjoja, monenlaisia juustoja, tuorepuristettuja mehuja, pastel de natoja sekä massiivinen jälkkäriherkkupöytä. Olin liki shokissa, kun ensimmäisenä aamuna söin tyytyväisenä mahani täyteen ja huomasin tuon notkuvan herkkupöydän vasta siinä vaiheessa. Päätin toisena aamuna olla fiksumpi, mutta vieläkään en kyennyt ähkyltäni maistelemaan kaikkia niitä herkkuja. Tänään viimeisenä aamuna tajusin, että aamiaisella olisi ollut myös skumppatarjoilu, joka oli mennyt minulta täysin ohi – senkun olisi vain itse kaatanut lasiin. Tulisin uudelleen jo pelkästään tuon aamiaisen takia. :D

Olin kuvitellut selviäväni Portugalissa hyvin pitkälti ilman käteistä ja luotin siihen, että Visa käy missä vain. Visa-korttihan käy siis 44 miljoonassa toimipaikassa ympäri maailman. Kyllä täällä Portugalissakin suurimmassa osassa paikoista pystyy maksamaan kortilla, mutta osa pienemmistä putiikeista, kahviloista tai esimerkiksi takseista ei kuitenkaan vielä huoli korttimaksua. Onneksi Visa-kortilla saa näppärästi nostettua rahaa myös ulkomailla, joten esimerkiksi jäätelön ja muiden pikku-ostosten maksaminen oli helppoa.

Visalla on myös aivan mainio ilmainen Visa Travel Tools -applikaatio, jonka avulla kännykällä voi helposti tarkistaa kartalta, missä on lähin käteisautomaatti, mikäli kortti ei käykään maksuvälineenä. Sovelluksessa on myös valuuttamuunnin ja matkaopas, josta löytyy niin vinkkejä kuhunkin matkakohteeseen kuin myös neuvoja, mitä kannattaa ottaa huomioon ostoksia tehdessään ja maksuliikennettä hoidellessaan. Appin kautta löytyvät lisäksi helposti ja nopeasti ohjeet, miten toimia, mikäli kortti varastetaan tai katoaa.

Takana on siis ihana viikko ja lisää matkakuulumisia on vielä luvassa, mutta tässä nyt tunnelmia matkan viime metreiltä ennen kotiinpaluuta. Suurkiitos Visalle tästä mahdollisuudesta, sillä en usko, että olisin tullut lähteneeksi kokeilemaan yksinmatkailua ainakaan juuri nyt ilman tätä tilaisuutta. Tarvitsin juuri sellaisen pienen sysäyksen uskaltautua ja nyt reissun ollessa jo lopuillaan tuntuu, että tämä oli aivan ihana kokemus ja haluan oman reissuni perusteella suositella yksin matkaamista ihan joka iikalle.

Lähden aivan takuulla itsekseni vielä uudelleenkin reissuun ja mikä parasta, tämän onnistuneen matkan jälkeen yksin lähteminen ei jännitä tai pelota enää ollenkaan. Ajatuksissa kytee nyt haave päästä vähän pidemmäksikin aikaa reissuun yksin, mutta saapa nähdä, milloin sen ehtii sitten toteuttaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/06/17

Suloinen hotelli Lissabonissa – 262 Authentic Suites

2 27

Kukkuu ja terkkuja Portosta, jonne hurautin tänään junalla Lissabonista. Matka taittui todella näpsäkästi noin kolmessa tunnissa rautateitä pitkin ja nyt löhöilen täällä hotellin sängyllä naputtelemassa läppäriä. Hotellin varaaminen kaupungista, jota ei oikein tunne, on aina vähän arpapeliä, kun ei tiedä, mikä on ihanteellinen sijainti ja täällä Portossa kävi nyt niin, että vaikka hotelli on siisti ja ihan kiva, se on jonkinmoisen matkan päässä ihan kaupungin keskustasta. Onneksi melkein heti etuoven kynnykseltä kulkee raitiovaunu.

Lissabonissa hotellivalinta meni puolestaan täysin nappiin. Siellä olin toki käynyt ennenkin, joten hahmotin kaupunkia vähän paremmin enkä ostanut ihan sikaa säkissä sijainnin suhteen hotellia varaillessani. Itse asiassa, kuten eilisessä postauksessa mainitsinkin, niin sijainti ei oikeastaan olisi voinut olla parempi. 262 Authentic Suites -niminen hotelli, jossa ehdin kolme yötä majailla, sijaitsee nimittäin täydellisen keskellä kaikkea. Se on kivenheiton päässä merenrannasta, korttelin etäisyydellä metro- ja juna-asemasta, aivan nurkan takana Time Out -ruokamarketista ja 10 minuutin kävelyetäisyydellä Bairro Alton baareista ja ravintoloista, ja tosiaankin sillä kuuluisalla vaaleanpunaisella kadulla.

262 Authentic Suites näytti jo kuvissa todella viehättävältä ja sellaiseksi se osoittautui myös paikan päällä. Kaikki huoneet ovat ilmeisesti keskenään vähän erilaisia ja hotelli on rakennettu vanhaan taloon huone kerrallaan rempaten. Rakennusprojekti on edelleen joiltakin osin kesken, mutta ei häirinnyt asustelua. Tykkäsin omasta sinikeltaisesta huoneestani ihan valtavasti. Huoneessa oli monia pieniä kivoja yksityiskohtia, kuten portugalilaista kuviolaattaa muistuttava tapetti, elämää nähnyt nahkainen nojatuli sekä rekvisiittana pari ikivanhaa matkalaukkua. Mukavaa oli myös se, että huoneessa on säästetty talon alkuperäisiä vanhoja puurakenteita ja hyödynnetty niitä sisustuksessa.

En tiedä, miten kylppäritilat on muissa huoneissa järjestetty, mutta tässä yhden hengen huoneessani vessa ja suihku olivat hauskana (joskaan eivät minkäänlaista yksityisyyttä tarjoavana) ratkaisuna betonista ja lasista tehdyssä kopperossa huoneen reunassa. Yksin asuvalle vieraalle tämä on ihan kiva ja toimiva systeemi, mutta en tiedä, haluaisinko istua pöntöllä matkaseuralaisen kuullessa ja nähdessä kaiken lasioven läpi. :D

Minulla on siis nyt jo kaksi ihan erinomaisen positiivista hotellikokemusta Lissabonista. Viime kerralla yövyin Internacional Design Hotelissa, joka oli ihan hurjan viehättävä ja sekin todella keskeisellä sijainnilla. Olisin mennyt sinne uudelleen, ellei se olisi ollut täyteen varattu, mutta nyt olen ihan iloinen, että tuli kokeiltua jotain muutakin. Aamupalassa viime reissun hotelli pyyhki lattioita tällä tämänkertaisella, mutta sijainti oli tosiaan tällä tuoreimmalla vieläkin kivempi.

On mukavaa, että hotellissa tarjotaan aamiaista, mutta 262 Authentic Suitesin aamupalan varaan en kamalasti laskisi – varsinkaan jos on kasvissyöjä tai vegaani. Tarjolla oli vaaleaa sämpylää, minikipollinen muroja maidon kera, munakasta ja pekonia, juustoa, leikkeleitä ja hilloa sekä kahvia, teetä ja mehua. Kyllä sillä mahansa sai täyteen, mutta jätti silti hieman toivomisen varaa, kun muistissa oli vielä se edellisen hotellin ihania herkkuja notkuva noutopöytä.

Koska hotelli sijaitsee bilekadun varrella, musiikki ja yöelämän äänet raikaavat pikkutunneille asti, mutta ikkunoiden äänieristys oli varsin hyvä, joten herkkäuninenkin sai nukuttua ongelmitta. Muutoin hotellin äänieristys ei ole parhaasta päästä, mutta onneksi käytävillä tai naapurihuoneissa ei kukaan kummemmin mekastanut.

Hotellissa on monia pikkujuttuja, jotka voisivat ärsyttää tai tuntua hankalilta, kuten tuo äänieristyksen ja vessayksityisyyden puute, vaatimaton aamupala ja portaikko ilman hissiä (matkalaukun kanssa vähän tympeä), mutta siitä huolimatta hotellikokemus jäi vahvasti plussan puolelle. Huone oli todella viehättävä, henkilökunta ystävällistä ja sijainti loistava, joten pienistä kehityskohteista huolimatta suosittelisin silti lämmöllä muillekin ja menisin ehdottomasti myös uudelleen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/06/17

Matkakuulumisia ja 4 tärppiä Lissabonin matkaajalle

4 33

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Olen yllättynyt täällä Lissabonissa, miten hyvin tunnen ja muistan tätä kaupunkia siihen nähden, että olen käynyt täällä aiemmin vain kerran. Toisaalta edellisellä reissulla taisimme tarpoa kymmeniä kilometrejä joka päivä, joten ehtihän siinä nähdä yllättävän paljon muutamassakin päivässä. Ajattelin siis tällä reissulla skipata suosiolla osan niistä kohteista, jotka tuli katsastettua jo viimeksi, kun aikaa on rajallisesti.

Ylipäänsäkin olen reissaajana sellainen, että en jaksa stressata siitä, ehdinkö nähdä kaiken. Minulle matkoilla tärkeämpää on se rento ja kiireetön tunnelma, enkä halua, että reissu on hätäistä läpijuoksua nähtävyydestä ja kohteesta toiseen. Nyt yksin matkatessa tuo kiireettömyys tuntuu vieläkin ihanammalta, kun oikeasti ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan kesken kävelylenkin istahtaa vähäksi aikaa drinkille ja lukemaan kirjaa. Tai jäätelölle, ja heti sen perään uudelle jäätelölle, kun satuin heti edellisen popsittuani bongaamaan maailman suloisimman pienen kioskin. Hyvin voi myös syödä pastel de natan alkupalaksi ja heti ruoan jälkeen vielä jälkkäriksi toisen. Epäilen, että voisin elää pelkästään pastel de natoilla koko reissuni, jos vain sallisin itseni tehdä niin.

Onnistuin vähän puolivahingossa varaamaan hotellini aivan täydelliseltä sijainnilta parin minuutin kävelymatkan päästä rannasta, Bairro Altosta, metro- ja raitiovaunupysäkistä ja Time out -kauppahallista. Tukikohtani on kätevästi keskellä kaikkea ja iltaelämän vilskeen keskiössä. Olin nimittäin kuullut puhuttavan jostain kivasta vaaleanpunaisesta kadusta, pink streetistä, mutta en tiennyt mikä tai missä se on. Kunnes tajusin olevani parhaillaan juuri sen varrella, kun astuin hotellin ovesta ulos ja jossain vaiheessa huomasin, että onpa hauskaa, että katu on maalattu vaaleanpunaiseksi… Ai joo! :D

Kokosin nyt tähän postaukseen pari sellaista MUST-tärppiä, jotka Lissabonissa ollessaan kannattaa ainakin tsekata. Tämä kaupunki on täynnä ihania paikkoja, hyviä ravintoloita, kauniita taloja ja kiinnostavia historiallisia kohteita, mutta listasin nyt tähän neljä sellaista lempparipaikkaa, joista itse olen täällä erityisesti tykännyt. Listaa toki voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä pääsee jo alkuun!

Time Out -ruokatori

Cais do Sodrén aseman liepeillä sijaitseva katettu ruokatori Time Out on todella vilkas, helppo ja kiva ruokapaikka Lissabonin reissaajalle. Se sopii kätevästi nälän yllättäessä isommallekin seurueelle, sillä tilaa riittää ja eipähän tarvitse riidellä ravintolavalinnoista, kun isosta hallista jokainen voi hakea mieleistään sapuskaa ja istua lopuksi yhteiseen pöytään.

Valinnanvaraa riittää perinteisestä portugalilaisesta keittiöstä aasialaisiin herkkuihin ja pizzaan. Ruokatorin laidalla on myös kukkapuoteja, jälkkärikioskeja ja aivan ihana autenttisia portugalilaisia aarteita myyvä matkamuistomyymälä. Ravintoloista voin suositella ainakin Asian Labia ja Pizze e Pezziä. Paikan päällä ruokailevat rinta rinnan niin paikalliset kuin turistitkin ja vilinää tuntuu olevan vuorokaudenajasta riippumatta.

MAAT – arkkitehtuuri- ja teknologiamuseo

Noin 5 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee ihan uusi, arkkitehtoonisesti upea museo MAAT, joka on jo pelkästään ulkopuolelta näkemisen arvoinen ilmestys. Ei ihme, että rakennuksen muotoiluun on panostettu, sillä museo on omistettu arkkitehtuurille ja teknologialle. Ihmettelin hetken, miksi en tiennyt tästä museosta aiemmin ja ennen kaikkea miksi en ollut käynyt täällä edellisellä reissullani. Asia sai selityksen, kun selvisi, että museo on avautunut yleisölle vasta syksyllä 2016 eli paljon edellisen visiittini jälkeen.

Tallustelin eilen helteessä rauhalliseen tahtiin kaupungin läpi ja lopulta pitkin rantaviivaa museolle ja aikani upeaa pytinkiä pällisteltyäni astuin sisään. Olen kuullut joiltakin mielipiteitä, että museo on komeampi ulkoa kuin sisältä (samaa on sanottu myös Bilbaon Guggenheimista), mutta minusta museo oli myös näyttelynsä puolesta vierailun arvoinen. Eikä se lippukaan kustantanut 5 euroa enempää.

LX Factory

Sopivasti matkan varrella keskustasta MAAT-museolle sijaitsee kiinnostava pieni ravintola- ja design-keskittymä LX Factory, jossa itse asiassa piipahdin edelliselläkin Lissabonin reissullani. Viehättävä ja nimensä mukaisesti tehdasmainen alue on täynnä kiinnostavia ravintoloita, baareja ja putiikkeja sekä luovien alojen toimijoita. Täällä voisi helposti viihtyä ympäristöä tutkaillen vaikka useammankin tunnin, jos visiittiin yhdistää vaikkapa ruokailuhetken ja istuskelun juomien äärellä mukavassa tunnelmassa.

Pastel de Nata

Portugalissa ei yksinkertaisesti VOI käydä maistamatta perinteistä pastel de nata -leivonnaista, joka on vähän kuin créme brulée jemmattuna rapsakkaan taikinakuoreen. Viime reissulla rakastuin pastel de natoihin niin palavasti, että sen jälkeen olen haaveillut uudesta Portugalin reissusta osin ihan vain siksi, että pääsisin herkuttelemaan niillä uudelleen.

Leivonnaisia myydään melkein joka paikassa pienistä kadunvarsikioskeista kahviloihin ja leipomomyymälöihin, mutta legendaarisimmat pastel de natat tarjoillaan Belemissä noin 5 kilometrin päässä Lissabonin keskustasta. Viime reissulla kävin testaamassa sitä “originaalia” pastel de Belemiä (kyseisessä paikassa nimi on eri) ja oli kyllä kieltämättä aivan tajuttoman hyvää, mutta perinteikkään Pasteis de Belemin ovella saa varautua jonottamaan mahdollisesti pitkäänkin, joten tällä kertaa en jaksanut helteessä jäädä odottelemaan nähtyäni jonon. Sen sijaan nappasin alle raitiovaunun, hurautin takaisin keskustaan ja astelin Time Outissa olevan leipomomyymälän tiskille ostamaan tyytyväisenä leivokseni, joka kustansi kokonaisen yhden euron. Ja pärjää kyllä vertailussa Belemin vastaaville oikein hyvin.

Mietin alkuun ennen matkaa, että olisiko yksin matkatessa yksinäinen tai turvaton olo, mutta näiden muutaman päivän aikana en ole tuntenut kertaakaan vielä kumpaakaan noista tunteista. Alan ymmärtää, mitä yksin reissussa olleet ihmiset ovat tarkoittaneet, kun ovat sanoneet, että itsekseen matkustaessa on todella helppo tutustua ihmisiin. Ajattelin myöhemmin tehdä sellaisen pienen koosteen kaikista hauskoista kohtaamisista, joita tämän reissun varrella on tullut vastaan.

Kaikissa mainitsemissani kohteissa Visa-kortti on toiminut maksuvälineenä mainiosti, enkä ole juuri tarvinnut käteistä rahaa täällä ollenkaan. En usko, että Lissabon on kovin vaarallinen kaupunki tai että täällä olisi mikään valtavan suuri riski tulla ryöstetyksi, mutta eipähän tarvitse kanniskella kauheasti käteistä mukana, kun korttimaksu toimii useimmissa paikoissa.

Tällä reissulla ei nyt tarvitse valuutta-asioista murehtia, kun Portugalissa on käytössä myös euro, mutta tietysti kortilla maksaessa erityisen kätevää on se, että välttämättä rahaa ei tarvitse vaihtaa lainkaan. Vinkiksi on annettava muille reissaajille muuten myös, että kun maksupääte tarjoaa vaihtoehtoa valita summa joko euroissa tai paikallisena valuuttana, kannattaa aina maksaa summa paikallisena valuuttana. Vaihtokurssit noissa eivät koskaan ole ostajan puolella, joten tulee edullisemmaksi pitäytyä paikallisessa rahassa. :)

Mitäpä tässä tähän hätään muuta kuin, että ihanaa juhannusta sinne Suomen päähän ja lisää reissupäivityksiä on tulossa. Huomenna otan nokan kohti Portoa ja uusia maisemia, joten viikonvaihteessa on luvassa sitten kuulumisia eri maisemista!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts