6/08/17

Työpäivä toisella puolen maailmaa

3 33

Vaikka reissailenkin työni puolesta paljon, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin hyödyntää matkailua enemmänkin työssäni. Voidakseni tehdä työtäni, tarvitsen käytännössä vain tietokoneen, nettiyhteyden ja kameran, joten mikään ei sido minua kotitoimistoon tai useimmissa tapauksissa edes Helsinkiin. On tietenkin joitakin työhön liittyviä projekteja, jotka vaativat läsnäoloa täällä koto-Suomessa, mutta voisin periaatteessa hyvin hoidella hommiani pääpiirteittäin myös jostain muualtakin käsin.

Uudet ympäristöt ja ihmiset inspiroivat aina ihan uudella tavalla ja tuntuu usein, että on paljon enemmän annettavaa täällä blogissakin, kun käy välillä katselemassa maailmaa vähän arkisten ympyröiden ulkopuolella. Ihmettelin kesällä Portugalissa yksin reissatessani, miten siellä tuntui tekstejä syntyvän niin paljon sujuvammin kuin tutussa kotitoimistossa. Uusien ja mielenkiintoisten maisemien lisäksi keksin asialle selityksen…

Kun olen poissa Helsingistä, päivittäin käytössä olevan ajan määrä tuntuu kutakuinkin tuplaantuvan. Arkisista kotiaskareista ei yleensä tarvitse hotellissa tai airbnb-asunnossa samalla tavoin murehtia eikä puhelin pirise matkoilla samaa tahtia kuin kotona ollessa. Työpäiviä eivät reissun päällä täytä palaverit, tilaisuudet, tapaamiset tai muut sellaiset asiat, jotka keskeyttäisivät jatkuvasti kirjoitustyötä tai sanelisivat päivän rytmiä ulkopuolelta käsin.

Loppujen lopuksi se vain tuppaa olemaan niin, että siinä perusarjessa (ainakin minulla) menee todella paljon aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen säätämiseen, kodinhoitoon, arkivelvollisuuksista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden hoitoon (siihen tosin lähinnä iltaisin) sekä minun tapauksessani myös kaikenlaisissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa laukkaamiseen. Suurin osa työhön liittyvistä tilaisuuksista ei ole välttämättömiä työni kannalta, mutta ne ovat minulle hyviä mahdollisuuksia tavata työelämän tuttuja, verkostoitua ja löytää uusia kiinnostavia juttuaiheita, joten siksi niihin tulee usein osallistuttua. Kun siirtää toimistonsa hetkeksi vaikkapa sitten portugalilaiseen hotellihuoneeseen, kalenteri onkin yhtäkkiä raivattu kaikesta siitä ylimääräisestä, mikä kuormittaa ajatuksia ja haukkaa päivittäisestä ajankäytöstä ison siivun.

Tietysti ulkomailla reissun päällä työskennellessäkin on omat haasteensa: nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti ja ympärillä on houkutuksia, jotka vetävät läppärin ääreltä ulkomaailmaan ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Siitä huolimatta tuntuu, että yleensä reissussa aikaa on ruhtinaallisesti niin työskentelylle kuin turistihaahuilullekin, koska varsinainen työaika tulee matkoilla käytettyä yleensä paljon tehokkaammin juuri siitä syystä, että kun keskeytyksiä ei tule, voi rauhassa uppoutua kulloiseenkin työprojektiin täysipainoisemmin.

Minun työni ei tietenkään ole samalla tavoin keskittymistä vaativaa tai haastavaa kuin moni muu, mutta tekee välillä ihan mielettömän hyvää voida upppoutua rauhassa siihen, mitä on tekemässä ilman jatkuvaa häiriötä, kiireen tunnetta tai painetta olla samanaikaisesti jossain muualla. Yksi nykyaikaisen työelämän haasteista on juuri sen pirstaleisuus: pitäisi pystyä pitelemään kymmentä palloa yhtä aikaa ilmassa, keskittymään moneen asiaan yhdellä kertaa, hallitsemaan useita projekteja samanaikaisesti ja olla läsnä siellä, täällä ja tuolla sekä mielellään aina tavoitettavissa.

En enää yhtään ihmettele, että tutkijat ja monet luovan työn tekijät harrastavat silloin tällöin residenssejä eli reissaavat jonnekin toiseen maahan tai vaikkapa vain toiseen kaupunkiin viikoksi-kuukaudeksi tekemään töitä. Tutkijaystäväni vietti juuri kesällä kuukauden Kööpenhaminassa ja sai tuona aikana väitöskirjansa väännettyä valmiiksi. Freelance-toimittajakaverini puolestaan lensi keväällä älyttömän työkiireen keskellä viikoksi Prahaan “kirjoituslomalle” ajatuksenaan kirjoittaa kaikki to do -listalla olleet artikkelit siellä rauhassa valmiiksi.

Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi, en oikein ymmärtänyt residenssien pointtia. Ajattelin, että se on vähän kuin lomailua jossain kivassa kohteessa työn varjolla. Että ehkä siellä vähän työskennelläänkin, mutta että oikeasti se on vain tekosyy päästä matkustamaan arjen keskellä. No ehkä se voi olla sitäkin, mutta nyt tuon kesäisen Portugalin viikkoni sekä viimekeväisen Helsingin hotellivisiittini jälkeen olen ymmärtänyt, miten poissaolo arjen tutuista ympyröistä voi vaikuttaa myönteisesti työntekoon. Työskentelyaikaa on usein matkoilla ollessa vuorokaudessa tavallista enemmän ja hommat hoituvat tehokkaammin, kun normaalit työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät velvollisuudet eivät rasita mieltä tai kalenteria.

Huomasin nyt kesällä, miten tärkeää on myös lomailla joskus ihan oikeasti ja irtautua töistä kokonaan. Pienen paussin vaikutukset ovat olleet huimat ja energiatasot jälkeen loman aivan eri sfääreissä kuin ennen sitä. Mutta olen miettinyt, että kun työssäni kerran on tällaista vapautta, että voin periaatteessa työskennellä mistä käsin tahansa, voisin ihan hyvin enemmänkin hyödyntää tuota residenssi-ajatusta ja lähteä silloin tällöin “työmatkoille” jonnekin Helsingin ulkopuolelle, vaikka määränpäässä ei olisikaan mitään varsinaista työasiaa hoidettavana.

Useimmat viime vuosina tekemäni matkathan ovat tavallaan olleet sellaisia, että olen aina reissun päällä tehnyt myös töitä, mutta jos lähtisikin matkalle juuri sillä ajatuksella, että työnteko on sen yksi päätarkoituksista, ei ainakaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että kököttää koneen äärellä reissussa. Muiden jo mainittujen hyötyjen lisäksi työmatkoissa on toki muitakin etuja ja iloja: onhan se ihan eri juttu, jos työpäivän jälkeen voi piipahtaa pariisilaisessa kahvilassa, berliiniläisessä vintage-putiikissa tai nauttia illallisensa barcelonalaisessa ravintolassa.

Näiden mietteiden siivittämänä olen tuuminut, että pitäisi paitsi lomailla useammin, myös työmatkailla tällä ajatuksella, että esimerkiksi nimenomaan kiireen keskellä lähtisikin rauhoittamaan tovin työnteolle jonnekin ihan muualle. Vaihtelu virkistää ja kun työ kerran sallii tällaisia vapauksia, ehkä niistä kannattaisi ottaa ilo irti, nyt kun vielä näin helposti voi. :)

Nämä jutun kuvat napattiin Portugalissa Portossa Tribeguys.co-poikien kanssa.

Photos: Tribeguys.co

Related posts

1/08/17

Mistä tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä?

2 45

Olen ollut lomani jälkeen vallan touhukkaalla päällä… Olen muutamassa päivässä ehtinyt nähdä mahtavan joukon kavereita, käynyt valmistujaisjuhlissa, testannut Allas Sea Poolin (en tosin sitä merivesiallasta sentään, huh) ja intoutunut sunnuntaiaamuna kahdeksalta juoksulenkille yli vuoden tauon jälkeen (voin kertoa, että Töölönlahdella oli silloin lisäkseni tasan yksi lenkkeilijä). Olen myös lukenut kirjaa kotisohvalla, raitiovaunussa ja jopa ulkona kävellessäni – elän reunalla, tiedän.

Myönnän, että töitä kohtaan en ole kokenut niin palavaa kaipuuta, mutta ehkäpä sen poltteen syntymiseen tarvittaisiin vähän pidempi kuin kahden viikon loma. Siitä huolimatta tuntuu, että tuo lyhytkin irtiotto teki tehtävänsä ja auttoi todella lataamaan akkuja. Olin lomalle jäädessäni oikeasti sen tarpeessa, ja nyt lomalta palattuani ystäväni tuumasi, että tuo pari viikkoa on tehnyt ihmeitä. Hänen mukaansa olin kohdatessamme kuin toinen ihminen: rentoutunut ja ruskettunut. Hah.

Jäin miettimään ystäväni sanoja… Onko ero minussa todella ennen ja jälkeen loman niin silminnähtävä, siis muutenkin kuin päivetyksen osalta? On totta, että olin keväällä muuton ja kaiken muun kiireen keskellä ihan todella stressaantunut ja väsynyt – tunsin ja huomasin sen itsekin. Silti tuo uupumuksen syvyys on valjennut minulle vasta pikkuhiljaa ja viimeisetkin ulottuvuudet siitä tulivat todellisiksi, kun ymmärsin, millaisia vaikutuksia tuolla ihanalla parin viikon irtiotolla on ollut.

Yksi avainjutuista lomani suhteen oli nimenomaan se, että lähdin reissuun jonnekin, missä pääsin todella irti arjen kuvioista. Jos olisin jäänyt kotikonnuille, veikkaan, että loma olisi hujahtanut huomaamatta ja työasioista ja arjen velvoitteista olisi ollut täällä paljon vaikeampi irroittautua. Tekemistään odottavat hommat olisivat nakertaneet takaraivossa joutilaina hetkinä ja olisi ollut liian helppo jäädä löhöilemään sohvan nurkkaan seikkailuihin sukeltamisen sijaan.

Afrikan mantereella olin kuin toisessa maailmassa, jossa riitti uutta nähtävää ja koettavaa. Hyppy tuntemattomaan vei ajatukset todella kauas arkipäivien itseään toistavasta rytmistä ja tylsistä velvollisuuksista. Kun edes mobiilinetti ei toiminut toisessa maanosassa, olin satunnaisten ja vaihtelevasti toimivien wifi-yhteyksien varassa. Se toi vapauden tunnetta: puhelimen saattoi huoletta unohtaa laukkuun tai jättää hotellihuoneeseen, koska eipä sitä ilman nettiyhteyttä edes kiinnostanut selailla. Pidin myös kännykkäni äänettömällä koko reilun kahden viikon ajan – voin suositella.

Vaikka salasanat palautuivat enempiä pinnistelemättä mieleen kotiin palattuani, koen silti päässeeni kiitettävästi loma-moodiin ja rentouden tilaan. Matkalla toi todellista loman tuntua se, että ei tarvinnut murehtia viikonpäivistä taikka kellonajoista. Totta puhuen, suurimman osan ajasta minulla ei ollut aavistustakaan, mitä viikonpäivää tai tuntia elettiin, ja mikä parasta, sillä ei ollut elon kannalta mitään merkitystä. Se tuntui suunnattoman vapauttavalta.

Nyt palattuani huomaan, että olen todella saanut levättyä. Tajusin tänään olevani kuin toinen ihminen, sillä yhtäkkiä minussa on energiaa, jollaista en ole tuntenut varmaan vuoteen. No, aamulenkki sunnuntaina aamukahdeksalta puhukoon puolestaan… :D

Loman kautta löytynyt energia näkyy muillakin tavoin. En ehkä itse edes tajunnut sitä ollessani väsymyksen kierteessä, mutta stressi ja uupumus veivät käytännössä esimerkiksi kaiken motivaation ja jaksamisen tehdä iltaisin töiden jälkeen mitään muuta kuin maata apaattisena sohvalla ja tuijottaa Netflixiä. Arki oli lähinnä sellaista suorittamista ja suoriutumista eikä mihinkään ylimääräiseen oikein tuntunut riittävän puhtia.

Vasta nyt loman jälkeen peilistä on tuntunut jälleen katsovan vastaan se tuttu, energinen tyyppi, joka muistan joskus olleeni.  Se tyyppi oli ehtinyt olla kateissa paljon kauemmin kuin tajusinkaan, ehkä jopa muutaman vuoden. Olen väsyneenäkin saanut aikaan varsin paljon, mutta en voi sanoa nauttineeni olostani niin kuin nautin siitä nyt. Yhtäkkiä minulla on voimia lukea illalla kirjaa tai lähteä kävelylle kaverin kanssa. Nämä tuntuvat naurettavan pieniltä asioilta, mutta eilen illalla ystäväni ja hänen koiransa kanssa iltakävelyllä tajusin, että olen ennen lomaani ollut yksinkertaisesti liian väsynyt tehdäkseni mitään tuollaista, saati nauttiakseni siitä.

On oikeastaan aika kamalaa, että olen voinut olla sellaisessa tilassa, jossa kirjan avaaminen tai iltakävely ovat voineet tuntua liian uuvuttavilta ajatuksilta. Kenties olen jossain lomapäissäni edelleen, mutta nyt koko oma olemukseni tuntuu todellakin aivan erilaiselta, kevyemmältä ja onnellisemmalta. Värit näyttävät kirkkaammilta, askel on keveämpi ja mieli innostunut ja rento. Jos loma saa fiiliksen tuntumaan tältä, pitäisi ehkä lomailla useammin… Ja ehkä näitä edellä mainitsemiani asioita voisi pitää jonkinlaisena indikaattorina tulevaisuudessa niitä hetkiä varten, kun arki puskee vähän liian voimalla päälle: jos ajatus kirjaan tarttumisesta tai leppoisasta iltakävelystä tuntuu liian raskaalta, on ehkä paussin paikka.

Jutun kuvat on napattu Portugalissa reilu kuukausi sitten. Niissä näkyvä vakavailmeinen neito ei ollut vielä kokenut tätä loman autuaaksi tekevää voimaa – ja sen kyllä huomaa. ;)

Photos: Tribeguys.co

Related posts

29/07/17

Kuvamuistoja Marokosta

14 32

Viimeiset pari päivää ovat menneet reissutunnelmista kotiinpaluuseen totutellessa ja myönnän, että pää tuntuu olevan vielä lomamoodissa, vaikka fyysisesti olenkin jo tutuissa maisemissa. Sallin itselleni pehmeän laskun ja päätin, että enimmät työt joutavat kyllä odottaa ensi viikkoon. Loppuviikon voisi hyvin ottaa vielä vähän iisimmin ja palailla aktiivisempaan työvireeseen sitten maanantaina.

Koska Marokon reissu oli tarkoitettu nimenomaan lomaksi, en ajatellut reissun aikana blogia juurikaan. Oli päiviä, joina en ottanut ainoatakaan valokuvaa, enkä muutenkaan kuvannut matkallani mitään blogia silmällä pitäen. Se tuntui ihanan vapauttavalta, vaikka toki loma-albumiin kertyi muistoja myös tältä reissulta. Tässä hieman esimakua siihen, mitä kaikkea pääsin matkallani näkemään ja kokemaan.

Marokko oli osin juuri sitä, mitä odotinkin sen olevan ja osin jotain ihan muuta. Matkakohteeni kerrottuani tuntui, että moni piti valintaani jotenkin rohkeana, pelottavanakin. Oma kokemukseni Marokosta ei kyllä silti ollut tipan vertaa turvaton. Toki kulttuuri on siellä erilainen ja minunkin matkani aikana tietyssä osassa Marokkoa oli levottomuuksia, mutta minä en niistä nähnyt vilaustakaan, kun olin aivan eri puolella koko maata.

Kulttuuri muslimimaassa on siinä määrin erilainen, että en välttämättä yksin naisena lähtisi Marrakechiin reissaamaan vain ihan oman mukavuuteni takia, mutta pelätä ei kyllä tarvinnut kertaakaan. Olin alun perin suunnitellut, että pitäisin matkani aikalailla itselläni enkä jakaisi kokemuksiani siitä täällä blogin puolella oikeastaan ollenkaan, mutta nyt reissun jäätyä taakse on tullut tunne, että ehkä se olisi mukavaa itsellekin kirjata noita muistoja ja mietteitä ylös. Eli varmasti ainakin jotain Marokko-asiaa on tulossa tänne blogin puolelle vielä lähiviikkoina. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/07/17

Matkamuistoja ja uusia ystäviä Portosta

4 53

Kirjoitin viikko sitten luottamuksesta, uskalluksesta ja intuitiosta. Niitä kaikkia tarvitaan, kun hyppää uudenlaisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin. Muun muassa nämä kuvat olisivat jääneet ottamatta, jos en olisi uskaltanut heittäytyä outoon tilanteeseen ja tutustua uusiin ihmisiin. Juuri tästä nimenomaisesta kohtaamisesta snäppäillessäni joku laittoi minulle sen viestin, missä pohdiskeli, miten uskallan tuosta vain lähteä tuntemattomien tyyppien matkaan.

Tästä kohtaamisesta seurasi reissuni parhaita hetkiä Portossa, Portugalissa. Sekä melkoinen kasa kuvamuistoja ja unohtumaton elämys, kun pääsin kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa surffaamista. Laudan päällä en juuri pysynyt ja surffausta enemmän taisin viettää aikaa veden alla uppeluksissa, mutta tulipahan kokeiltua. Ensi kerralla ehkä sitten jo paremmin!

Tutustuin siis Portossa vähän sattumalta Pauloon, joka vei minut surffaamaan ja sitten hänen kauttaan myöhemmin myös valokuvaaja-Viniin, kun ensin mainittu päätti järjestää minulle kuvaussession ystävänsä kanssa. Päädyin lopulta viettämään poikien kanssa pari päivää seikkaillen ympäri kaupunkia ja valokuvaten. Meillä oli niin hauskaa yhdessä porukalla, että pojat uhkailivat tulevansa vielä Suomeen minua moikkaamaan. Enkä yllättyisi, vaikka oikeastikin tupsahtaisivat joku päivä oven taakse.

Suurkiitos pojille näistä kauniista kuvista ja unohtumattomista reissumuistoista! <3 Käykää kurkkaamassa myös poikien oma Tribeguys.co-blogi sekä Instagram.

Translation: These lovely photos were taken around Midsummer in Porto, Portugal, by my new sweet friends Vini and Paulo from Tribeguys.co. Thank you guys for the wonderful time together and the nicest travel memories. Hope to see you soon again!

Mekko // dress H&M Studio SS15*, hattu // hat A+more (Stockmann)*

Mekko // dress Mint & Berry (Zalando)*,hattu // hat A+more (Stockmann)*

Toppi // top Gina Tricot*, shortsit // shorts BikBok*, hattu // hat A+more (Stockmann)*

Mekko // dress Zara, hattu // hat H&M

Photos: Tribeguys.co

Related posts