13/03/18

Unohtumattomimmat elämykset Meksikon reissulla: valassafari ja kynttiläillallinen

2 33

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Meksikon reissu oli kokonaisuudessaan upea elämys, mutta jos olisi pakko mainita matkan mieleenpainuvimmat kokemukset, niin ylivoimaiseksi ykköseksi kiilaisi ehdottomasti valaiden bongailuretki merellä. Meidän oli ihan alunperin määrä mennä kiertelemään pienempiä kiinnostavia rantoja turistialueiden ulkopuolella, mutta erinäisten kommunikaatiokatkosten ja pienimuotoisen säädön jälkeen suunnitelma vaihtui valassafariin. En epäile hetkeäkään, etteikö rantaretkikin olisi ollut upea, mutta valassafaria sykähdyttävämpää kokemusta on vaikea kuvitella.

Puerto Vallartan edustalla liikuskelee varsin paljon ryhävalaita ja valaiden bongailu on hyvin suosittu turistiaktiviteetti näillä seuduilla, sillä todennäköisyys niiden näkemiseen on varsin suuri. Lähdimme matkaan alla näkyvän kuvan kalastajapaatilla ja kertomuksista huolimatta olimme suoraan sanottuna vähän epäluuloisia, mahtaisimmeko nähdä merellä yhtään mitään aaltoja ja paria lokkia kummempaa. Mutta mitä vielä… Jo varsin pian ulapalle päästyämme alkoi tapahtua. Huomasimme muutaman muunkin veneen kerääntyneen paikoilleen odottelemaan ja pian aaltojen seasta pilkisti ensimmäinen selkäevä.

Olimme mykistyneitä, kun valtavat eläimet nousivat pintaan pärskyttelemään vettä hengitysaukkonsa kautta ja selkäevät sekä pyrstöt vilkkuivat pintaan sukeltelun tuoksinassa. Täysikasvuinen ryhävalas on yleensä 12-18 metrin mittainen ja me näimme yhden täysikasvuisen valaan sekä yhden poikasen. Kuulimme kuitenkin, että monet muut olivat bongailleet jopa parinkymmenen valaan parvia. Jo pelkästään niiden liikkeiden näkeminen veden pinnassa oli todella vaikuttava näky, mutta jotakin paljon parempaa oli vielä tulossa…

Muut bongailuretkellä olleet veneet pysyttelivät paikoillaan aikansa ja jatkoivat sitten matkaa. Me jäimme vielä omalla porukallamme ihailemaan valaita pidemmäksi aikaa ja kyllä muuten kannatti! Poikanen nimittäin heittäytyi vallan leikkisäksi ja ryhtyi jossain vaiheessa hyppimään vedestä kokonaan ilmaan. Se siis hyppäsi uppeluksista kokonaan veden päälle ja sukelsi takaisin veteen. Voitte vain kuvitella, miten pysäyttävä kokemus se on, kun arviolta farmariauton kokoinen valasvauva hyppää koko pituudeltaan vedestä ilmaan parhaimmillaan vain alle 10 metrin päässä veneestä. Ja pienokaisen (jos nyt niin voi sanoa) leikistä ei ollut tulla loppua, se loiski ja pärski ja hyppeli ilmaan kymmeniä kertoja. Loikka oli kuitenkin aina niin nopeasti ohi, että siitä oli liki mahdotonta saada onnistunutta valokuvaa.

Jos haluatte kurkata vähän, miltä tuo näytti livenä, olen kiinnittänyt yhden IG Storyyn ikuistamistani videoista profiiliini niin, että sitä pystyy yhä katselemaan. (Videon katselu onnistuu kuitenkin vain varsinaisella sovelluksella, ei web-versiolla.)

Emme meinanneet malttaa lähteä retkeltä kotiin ollenkaan, sillä valaat eivät tuntuneet väsyvän leikkiinsä lainkaan. Suuri äitivalas ei intoutunut hyppimään, mutta nousi hetkittäin pintaan niin, että saimme vähän esimakua sen valtavasta koosta. Poikanen oli äidistään ehkä vain yhden neljäsosan kokoinen, joten arvelen, että äidin mitta oli varmasti ainakin sen 12 metriä. Olimme kyllä todella onnekkaita leikkisän kaksikon suhteen, nimittäin emme kuulleet, että kukaan muu jututtamistamme turisteista olisi onnistunut näkemään valaiden hyppyjä ilmaan asti.

Näitä valassafareita järjestävät monetkin tahot, joten paikan päällä on valaita on varsin helppo päästä bongailemaan halutessaan. Myös Aurinkomatkat järjestää valassafareita, joten se on ainakin helppo tapa varmistaa pääsy mukaan, kun retken varaa jo etukäteen matkanvarauksen yhteydessä.

Bongaa kuvasta iguaani!

Toinen reissun unohtumattomimpia kokemuksia oli niinikään Aurinkomatkojen järjestämä retki Rhythms of the Night -showhun. Olimme kuulleet etukäteen showsta muilta turisteilta sekä paikallisilta pääasiassa ylistyssanoja, poislukien yhden turistin happamat mutinat turistishowsta. Okei, on todettava, että retki on hyvin suosittu ja selvästi turisteille suunnattu, mutta se oli niin hieno kokemus, että uskaltaisin silti suositella sitä Puerto Vallartan kävijälle vahvasti!

Homman nimi on siis se, että risteilypaatilla taitetaan noin 45 minuutin matka ilta-aikaan Las Calentasin rannalle, joka on valaistu kauttaaltaan soihduilla ja kynttilöillä. Jo pelkästään tuo näky on huiman kaunis – tämä paikka voisikin olla aika ihana romanttisille illallistreffeille. Itse risteily kuluu kuin hujauksessa, sillä henkilökunta todellakin laittaa itsensä likoon vieraita viihdyttäessään. Paatilla nähtiin jos jonkinmoista showta ja seurapeliä sekä erittäin runsas juomatarjoilu. Vaikka laiva oli ihan täynnä väkeä, bongasimme joukosta vain yhden suomalaispariskunnan ja ulkomaalaisten lisäksi mukana oli myös paljon meksikolaisia turisteja.

Illan ohjelmaan kuuluu illallinen auringonlaskussa ja kynttilänvalossa sekä mieletön sirkus-tyyppinen show, jossa on tanssia, laulua, akrobatiaa, tulisirkusta sekä vaikka mitä. Kuulimme jälkikäteen huhua, että esityksen koreografina olisi toiminut Cirque de Soleil’n koreografi ja siltä show kyllä kieltämättä vaikuttikin – aivan upea!

Retkelle voi osallistua joko aiemmassa tai myöhemmässä ryhmässä niin, että ensimmäisenä paikalle saapunut illallistaa auringonlaskun aikaan, katselee shown ja matkaa sen jälkeen takaisin. Toinen ryhmä puolestaan matkaa paikalle auringonlaskun aikaan, katselee shown ja menee sen jälkeen kynttiläillalliselle. Olimme itse tässä myöhäisemmässä ryhmässä, joten pääsimme ihastelemaan auringonlaskua veneestä käsin ja saareen saapuessamme saimme kokea sen jännittävän pimeyden, kun vaelsimme rumpujen tahdissa vain soihduin valaistuja polkuja itse show-areenalle.

Paikan päällä oli tunnelmallisessa iltavalaistuksessa niin pimeää, etten oikein saanut sieltä kunnolla napattua kuviakaan, mutta kokemus oli visuaalisesti upea ja illallinen kynttilänvalossa ihana kokemus. Ruoka oli myös paikan päällä todella hyvää – itse asiassa yksi reissun parhaista illallisista. Vaikka alun alkujaan olimme epäröineet tälle retkelle osallistumista, näin jälkikäteen en kyllä voi kuin lämmöllä suositella. Se oli todella hieno kokemus!

Kaiken kaikkiaan myönnän olleeni alun perin pakettimatka-konseptia kohtaan hieman skeptinen, mutta kokemus oli todella positiivinen. Hotelli oli yksi ihanimmista koskaan vierailemistani, matkatoimisto huolehti kaikista käytännön järjestelyistä ja oli ihanaa saapua maahan niin, että kentällä oli jo joku ottamassa vastaan ja huolehti meidät turvallisesti hotellille pitkän matkanteon jälkeen. Ehkä päällimmäisenä tästä jäi mieleen se helppous ja vaivattomuus. Aurinkomatkat on ainoa suomalainen näiden suurimpien ja tunnetuimpien matkanjärjestäjien joukossa ja sen matkat on suunniteltu aina suomalaisille optimoiden esimerkiksi niin, että kaikki Aurinkomatkojen kautta hankitut matkat tehdään Finnairin suorilla lennoilla – ei vaihtolentoja, ei odottelua eikä muutakaan säätöä. Ja paikan päällä saa aina matkatoimiston porukalta apua, jos jokin ongelmatilanne sattuu syntymään.

Ehkä minulla oli myös sellainen pelko pakettimatkoja kohtaan, että paikan päällä olisi miljoona muutakin suomalaista ja sitä olisi sitten jumissa kaikkien niiden suomalaisturistien keskellä jossakin valtaisassa lomahotellissa ja pakotettu osallistumaan kaikenlaisiin yhteisiin aktiviteetteihin, mutta meidän hotellissamme taisi olla meidän lisäksemme vain yksi suomalainen pariskunta, jonka näimme koko matkan aikana ehkä kaksi kertaa. Eikä niillä retkilläkään ollut juuri muita suomalaisia. Ja ennen kaikkea: ei niille ole mikään pakko osallistua, mutta ne ovat kivan helppo tapa seikkailla kohteessa opastettuna. Vaikka en edelleenkään ole mikään intohimoinen turistiporukalla yhteisretkeilijä, niin näitä tässä jutussa mainittuja retkiä todella suosittelen!

Kaikin puolin matkaelämys oli todella positiivinen kokemus ja muutti kyllä aikansa eläneitä käsityksiäni pakettimatkoista. Eniten ehkä yllätti se, että kohde ei ollut suomalaisten kansoittama ja matkasta oli helppo räätälöideä retkineenkin hyvin itsensä näköinen. Voisin hyvin lähteä uudelleenkin. Minun ajatuksissani pakettimatkat ovat olleet lähinnä lapsiperheille ja eläkeläisille, mutta kertokaahan, onko teillä muilla samankaltaisia positiivisia kokemuksia kuin minulla nyt tämän reissun jälkeen? Kiinnostaisi myös kuulla, onko joku käynyt näillä mainitsemillani retkillä tai bongaillut valaita jossain muualla päin maailmaa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

11/03/18

Postikortti Sayulitasta

4 41

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Terveisiä Sayulitan surffikylästä! Olin kuullut etukäteen muutamalta tuttavalta, että täällä Meksikon länsirannikolla kannattaisi ehdottomasti Puerto Vallartan lisäksi piipahtaa myös surffareiden suosiossa olevassa Sayulitassa, joka tunnetaan rennosta hippi-ilmapiiristään.

Vajaan 50 kilometrin matkan Puerto Vallartasta pääsee Sayulitaan kätevästi joko bussilla tai taksilla. Hintaero kahden vaihtoehdon välillä on aika huima, mutta jos budjetti ei ole ongelma, niin taksimatka kustantaa 700 pesoa eli noin 30 euroa.  Budjettimatkaajalle sen sijaan suosittelen bussia, sillä sen kyytiin pääsee 30 pesolla, mikä vastaa noin 1,30 euroa. Taksi hurauttaa paikalle noin 45 minuutissa ja bussilla matkaa saa tehdä suunnilleen 1h 45 minuuttia. Koska tämän rajallisen aikataulun puitteissa teimme itse vain päiväretken, päätimme suosia nopeampaa vaihtoehtoa, kun hinta suomalaisittain ei kuitenkaa ollut mitenkään päätä huimaava.

Kun saavuimme Sayulitaan, ensimmäisenä kiinnitin huomiota kaikkiin niihin ympärillä hehkuviin väreihin. Aurinko saa värit loistamaan vielä entistäkin kirkkaampina ja huomaan aina matkoilla miettiväni, että sellaista auringonpaistetta ei näe Suomessa aurinkoisimpinakaan päivinä – ehkä se ei siellä pohjoisella pallonpuoliskolla vain ole mahdollista, kun valo vain yksinkertaisesti on erilainen.

Välillä kaipaan koto-Suomessa myös sitä, miten rohkeasti maailmalla käytetään värejä katukuvassa: vahvat turkoosit, pinkit, siniset, punaiset, keltaiset ja liilat hohtavat talojen seinissä anteeksipyyteemättömän räikeinä. Mutta ehkä se heijastelee myös sellaista kansallista luonteenlaatua, miten värejä katukuvassa käytetään. Olisi jotenkin vaikeaa ajatella suomalaiseen talvimaisemaan räiskyvän pinkkejä tai turkooseja seiniä, mutta kyllähän ne toki piristäisivät kummasti kansallismaisemaa, haha.

Tunnelma Sayulitassa on täysin toisenlainen kuin Puerto Vallartan kaupungissa. Aasiassa matkustellut ystäväni sanoi, että surffikylän yleisfiilis muistutti häntä Balista, joka on myös surffareiden suosiossa. Sayulitan katukuvassa on ravintoloiden ohella paljon kaikenlaisia kivoja pikkuputiikkeja sekä valtavasti kaikenlaisia surffikouluja ja välinevuokraamoja. Yleisilme todellakin on sellainen rennon boheemi ja yleisin vaatetus katukuvassa näytti olevan varvassandaalit, surffishortseihin tai johonkin hippityyliseen kesämekkoon yhdistettynä.

Bongasimme katukuvasta myös muutaman hauskan viittauksen Suomeen, sillä silmään osui Sininen-nimeä kantava putiikki sekä Aurinko Bungalows -hotelli, joista molempien taustalla on nimiensä mukaisesti suomalaisia. Vaikka Sayulitassa käy myös suomalaisia surffareita, kohteessa ei todennäköisesti ole kauhean todennäköistä törmätä muihin suomalaisiin. Kohtasimme reissullamme yhden suomalaisperheen sekä Sayulitassa nykyään asuvan suomalaistytön, joka tuli juttusillemme kuultuaan suomen kieltä. Hän kertoi muuttaneensa Sayulitaan muutama kuukausi sitten poikaystävänsä perässä ja vaihtaneensa tv-alan työt käsityöläisyrittäjän arkeen. Melkoinen suunnanmuutos! Mutta myönnän, että joskus arkisen pyörityksen keskellä sitä miettii itsekin, miten erilaista elämä voisi jossakin muualla maailmalla olla ihan toisenlaisten töiden parissa. Tyttö kertoi, ettei ollut viimeisen parin kuukauden aikana ennen meihin törmäämistään puhunut tai kuullut suomea täällä kertaakaan.

Vietimme päivän sen kummemmin suunnittelematta ja pikkuruisen kaupungin katuja päämäärättömästi vaellellen. Pistäydyimme kävelymme lomassa useammassakin pikkupuodissa, mutta varsinkin niiden hienommalta näyttävien putiikkien hintataso on ihan kotimaan lukemissa. Sen sijaan hiukan vilkkaimpien katujen ulkopuolella olevissa käsityöläiskojuissa hinnat tuntuivat olevan huomattavasti kukkarolle ystävällisempiä. Ostin itse kauniin, Sayulitassa valmistetun ja käsinmaalatun kulhon, jolla oli hintaa vain 100 pesoa eli noin 4,50 euroa.

Olen täällä Meksikossa kiinnittänyt kovasti huomiota siihen, että ihmiset tuntuvat olevan jotenkin hurjan rehellisiä ja reiluja täällä. Monessa maailman matkakohteessa tuntuu, että turistia yritetään aina vähän viilata linssiin, missä pystytään ja hinnoissa on aina vähintäänkin hiukan turistilisää, mutta täällä monessa paikassa meininki tuntuu jokseenkin reilulta. Vaikka takseissa ei ole mittaria, taksikuljettajat katsovat reilusti hinnan selkeästä taulukostaan ja hinnat ovat aina loogisia, joten tuntuu, että ohjeistuksia todella noudatetaan aika kuuliaisesti. Toki jotkut selkeästi turistikrääsää myyvät puodit, rantariepujen myyjät ja korukaupustelijat saattavat yrittää pyytää tuotteistaan tarpeettoman kovaa hintaa, mutta keskimäärin tuntuu, että täällä Puerto Vallartassa ollaan aika reilua ja rehellistä porukkaa ja useimmissa paikoissa samat hinnat pätevät niin turisteille kuin paikallisillekin.

Ihailimme jo päivällä erään ravintolan ohi kulkiessamme jonkun turistimiehen huimaa tacoannosta, jonka kyljessä oli kaikenlaisia soosseja vähän joka lähtöön ja tuumasimme, että tacoja olisi jossain vaiheessa iltaa nälän iskiessä saatava. Tutustuimme vähän sattumalta päivän seikkailujen tuoksinassa pariin Sayulitassa asuvaan surffaripoikaan ja he veivät meidät lopulta syömään juuri tuonne samaiseen tacopaikkaan, jonka nimi on siis El Itacate. Saman Calle Jose Mariscal -kadun varrella on paljon hyviä tacopaikkoja. Lisäksi saimme vahvan suosituksen paikalliselta myös Barracuda-nimiselle ravintolalle.

Tuntuu, etten voi riittävästi korostaa sitä, kuinka ihania ja ystävällisiä paikalliset ihmiset ovat. Sellaista vieraanvaraisuutta, huomaavaisuutta ja positiivisuutta ei vain voi teeskennellä ja se tuntuu tulevan kaikilta niin luonnostaan. Varmasti jokaiseen kansaan ja kulttuuriin mahtuu monenlaista tyyppiä ja persoonaa, mutta tähän mennessä meksikolaiset ovat kyllä todella tehneet positiivisen vaikutuksen ja kulttuuri täällä saa tuntemaan olonsa hyvin tervetulleeksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla muilta Meksikon kävijöiltä, oletteko kokeneet samalla tavoin? Ja onko joku siellä ruudun takana käynyt joskus myös Sayulitassa?

Translation: A post card from Sayulita, Mexico!

Hevosparkki

Värit ovat täällä läsnä ihan kaikkialla!

Pakollinen yhteisselfie

Meksikossa kadut ovat täynnä tällaisia kaikissa sateenkaaren väreissä kukkivia puita.

Tästä pikkukaverista tuli heti uusi ystäväni. Hän seurasi minua pitkät matkat kaduilla häntää heiluttaen ja tuttavuutta innokkaasti tehden.

Miksi Suomessa ei ole raidallisia seiniä, kysynpähän vain!

Ei ketchup, vaan catsup. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/03/18

Unelmien hotelli Meksikossa: Casa Velas

3 30

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Aika rientää täällä Puerto Vallartassa vauhdilla ja nyt on jo päästy matkan puoliväliin. Tuntuu silti, että ehkä osittain jetlagista johtuen täällä on ehtinyt tehdä vaikka mitä, sillä itse olen aikaeron riivaamana herännyt joka aamu jo joskus ennen viittä aamulla. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun heräsin vasta hiukan ennen seitsemää.

Aurinkomatkat oli buukannut meille ihastuttavan Casa Velas -hotellin, joka on ihan täydellinen paikka nautiskeluun: all inclusive -hotellissa on aivan uskomaton palvelu, ihana uima-allas-alue, todella kauniit puitteet sekä hyvin rauhallinen tunnelma. 5 tähden boutique-hotelli ei ole maailman mittakaavassa mitään ökytasoa, mutta se on ihastuttavan autenttisen ja kotoisan oloinen ja jotenkin kivalla tavalla pieni kaikkien jättiläismäisten hotellikompleksien rinnalla, joita näkyy paljon rantaviivan tuntumassa.

Meillä on täällä hotellissa oma sviitti-tason huone, johon kuuluu myös oma pieni piha, terassi ja uima-allas. Siellä ei tosin ole tullut kovin paljon vietettyä aikaa, sillä hotellin varsinainen allasalue on niin upea, että olemme aina aurinkoa kaivatessamme hakeutuneet sinne. Koko hotellialue on ihan uskomattoman kaunis ja todella hyvin hoidettu. Hauskana kuriositeettina hotellin alueella asustelee melkoinen parvi riikinkukkoja, jotka saattavat toisinaan vaikkapa kesken illallisen tepastella terassin läpi.

Casa Velas -hotelli on todella lähellä lentokenttää (matka kentältä hotellille kestää autolla vain noin 5-10 minuuttia), mutta hieman kauempana itse Puerto Vallartan kaupungista. Noin 8 kilometrin mittaisen matkan kaupunkiin pääsee näppärästi taksilla suunnilleen 20 minuutissa eikä hinta ole kuin 130 pesoa eli noin 5,50 euroa.

Hotellimme ei sijaitse ihan meren äärellä, mutta rannalle on matkaa vain noin 5-10 minuutin kävelyn verran ja lisäksi hotelli järjestää vieraiden niin halutessa kyydin rannalle. Me tosin mieluusti olemme joka kerta taittaneet lyhyen matkan jalkaisin. Casa Velas -hotellilla on rannalla myös rantaklubi ja ravintola, jotka ovat vieraiden käytössä sekä jonkun matkan päässä myös toinen hotelli, jossa voi halutessaan käydä vaihtelun vuoksi illallisella all inclusive -paketin puitteissa.

Aallokko on hotellimme lähellä sijaitsevan rannan tuntumassa aika voimakasta ja merivesi ei ole mitenkään erityisen lämmintä, joten mereen ei ole tullut pulahdettua uimaan, mutta olen kyllä nähnyt muutamia rohkeita vedessäkin. Hiukan pohjoisempana Puerto Vallartasta on varsin suosittuja surffirantoja, joiden lisäksi lähistöllä on myös rauhallisempia rantoja, joilla on mahdollisuuksia esimerkiksi snorklailuun.

En ole koskaan aiemmin elämässäni yöpynyt all inclusive -hotellissa tai ylipäänsä ollut tällaisella “etelänlomalla” hotellissa, jossa olisi hulppea allas-alue, joten tuntuu tosi kivalta luksukselta, että täällä sitä voi paistatella päivää tähän tapaan “omalla takapihalla” ja joku rientää välittömästi kyselemään, saisiko neidille olla drinkki, haha! Hauska allasbaari sijaitsee aivan uima-altaan reunalla niin, että juomansa voi käydä tilaamassa vaikka suoraan altaaseen. Tosin palvelu täällä pelaa niin, että henkilökunta ei meinaa malttaa antaa asiakkaiden tehdä itse yhtään mitään. Ei voi valittaa!

Palvelualttius on hotellissamme sitä luokkaa, että tuoli työnnetään ravintolan pöytään istuessa alle joka kerta hetkeksikin ylös noustessa ja buffet-pöydästä ruokaa hakevan lautanen tarjoudutaan kantamaan asiakkaan puolesta pöytään. Olen muutaman kerran joutunut ihan tosissani vakuuttelemaan innokkaille tarjoilijoille, että siitä ei tosiaankaan ole minulle mitään vaivaa, että kannan itse lautaseni pöytään samalla, kun olen kävelemässä sinne muutenkin. Jokaiseen toiveeseen, pyyntöön ja kiitokseen vastataan ylenpalttisen ystävällisesti ja hymyn kera sanoilla “with pleasure”. Ja mikä parasta, tuo ystävällisyys ja huomaavaisuus tuntuu oikeasti olevan ihan aitoa ja vilpitöntä.

Olen kaikkialla täällä Puerto Vallartassa ollut ihan häkeltynyt siitä, miten suunnattoman mukavilta ja avuliailta kaikki paikalliset vaikuttavat. Turismi on selkeästi täällä todella merkittävä elinkeino ja muualta tulevista matkaajista halutaan pitää hyvää huolta.

Olen täällä reissun päällä testailemassa Aurinkomatkojen Aikuiseen makuun -matkapakettia, joka on suunniteltu nimenomaan aikuisten toiveita silmällä pitäen. Esimerkiksi tämä meidän hotellimme on hyvin rauhallinen ja ymmärtääkseni hotelli on ensisijaisesti tarkoitettu aikuisille vieraille. Aivan hotellialueen vieressä on golf-kenttä, joten täällä on paljon nimenomaan golfaamisesta kiinnostuneita vieraita.

Casa Velas -hotelli järjestää paljon myös kaikenlaista omaa ohjelmaa ja täällä on joka päivälle jotakin hauskaa aktiviteettia. Tällä viikolla on ollut drinkkientekokurssia, viininmaistelua, kuubalaista ruokateemailtaa, aamujoogaa, taidemaalauskurssia, tacomaistelua sekä vaikka mitä. Lisäksi täällä on joka ilta live-musiikkia tarjolla: ensimmäisenä iltana ravintolavieraita viihdytti saksofonisti ja eilen kuulimme aivan ihastuttavaa mariachi-kokoonpanoa. Lisäksi aulabaarissa on laulanut jo useampana iltana ihan mielettömän upea naislaulaja, jonka laulua voisi mennä kuulemaan ihan maksua vastaankin. Hotellilla on myös oma spa sekä kuntosali.

On kyllä sellainen olo, että meitä hemmotellaan piloille täällä. Saapa nähdä, pääsenkö koskaan myöhemmin elämässäni nauttimaan näin ihanasta hotellielämyksestä kuin tämä on ollut. Jotain sekä Puerto Vallartasta että Casa Velas -hotellista kertoo se, että eräs eilen illalla tapaamamme rouva kertoi, että hän on käynyt tässä kaupungissa ja hotellissa jo 12 vuotta.

Ihan edullisimmasta päästä tällainen 5 tähden all inclusive -hotelli ei ole, mutta jos haluaa kokeilla todellista hemmottelua, niin voin suositella. Aurinkomatkojen yhteistyöhotellien joukossa on kuitenkin todella monenlaisia vaihtoehtoja monessa eri hintaluokassa.

Täältä reissun päältä on paljon kerrottavaa, joten Puerto Vallartasta on tulossa vielä useampikin matkajuttu. Ja tosiaan, matka on vasta puolivälissä, joten vielähän tässä ehtii kokeakin vaikka mitä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/03/18

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartassa: aurinkoa, palmupuita ja tacoja

6 28

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartan rannikkokaupungissa Meksikossa on nyt takana ja heräilen täällä uuteen päivään! Saavuimme kohteeseen sunnuntaina illalla ja oikeastaan pääsin näkemään maisemia vasta eilen aamulla, kun aurinko oli taas noussut. Ja oi, millaisia maisemia ne olivatkaan! Juuri sellaisia kuin kaikissa lomahaaveissa voi kuvitellakin: aurinkoa, uima-altaita, merenrantaa, palmupuita… Ja kädessä värikäs drinkki, kuinkas muuten!

Hotellimme Casa Velas sijaitsee lähellä lentokenttää ja merenrantaa, mutta noin 20 minuutin ajomatkan päässä itse Puerto Vallartan kaupungista. Esittelen ihanaa hotellia myöhemmin vielä vähän paremmin, mutta ajattelin, että nyt voisin vain jakaa vähän ensitunnelmia reissun päältä. Ehdimme ensimmäisen päivän aikana virittäytyä lomatunnelmiin hotellin uima-altaalla rentoutuen, käydä tutkimusretkellä läheisellä rannalla sekä osallistua paikallisen kokin järjestämälle taco-maistelukierrokselle Puerto Vallartan kaupungissa ja saada siinä samalla vähän ensimmäistä vilkaisua itse kaupunkiin.

Tulin ulos omalle pikku-terassillemme naputtelemaan postausta auringonnousun aikaan ja voin kertoa, että kyllä työt maistuvat palmujen katveessa auringonnousun kajossa aivan erilaiselta kuin kotitoimistolta käsin, vaikka kotitoimistoanikin rakastan. Ymmärrän täällä ollessani todella hyvin, miksi Puerto Vallarta on niin suosittu matkakohde. Suurin osa täällä näkyvistä turisteista on Yhdysvalloista tai Kanadasta, ja sijainti onkin niihin nähden todella näpsäkkä: lentäen tänne pääsee USA:sta parhaimmillaan muutamassa tunnissa.

Törmäsimme eilen hotellilla myös ruotsalaiseen vähän vanhempaan pariskuntaan, joka kertoi tulleensa tänne jo 5 kertaa takaisin ihastuttuaan kaupunkiin niin kovasti. Ja voin kyllä jo ensimmäisen päivän jälkeen ymmärtää, miksi Puerto Vallarta voi viedä sydämen. Ihmiset ovat täällä ihan suunnattoman ystävällisiä, ruoka on tuoretta ja hyvää, ilmasto kutakuinkin täydellinen läpi vuoden ja samalla kertaa saa niin rantaloman kuin sympaattista pikkukaupungin tunnelmaakin. Tosin meksikolaisittain pikkuruisen kaupungin väkiluku on silti Suomen näkökulmasta aika suuri, sillä Puerto Vallartassa on noin saman verran väkeä kuin Tampereella.

Vaikka ensimmäisen päivän olisi saanut kokonaisuudessaan helposti kulumaan hotellin uima-altaalla nenä kirjaan upotettuna ja rannalla vaellellessa, halusimme heti päästä tutustumaan myös itse kaupunkiin, koska viikon mittaisella reissulla aika kuluu kuin siivillä. Osallistuimme siis ensimmäisenä iltana taco-kierrokselle, niin saimme näppärästi samalla paikallisoppaan avulla vähän käsitystä itse kaupungista, niin on tulevina päivinä helpompi lähteä sitten itsekseenkin seikkailemaan Puerto Vallartan kujille.

Itse asiassa voin lämmöllä suositella tällaista taco-kierrosta, sillä saimme eilen illalla todella herkullisen katsauksen kaupunkiin ja parhaisiin katuruokakojuihin. Monenlaisten tacojen lisäksi pääsin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa myös churroja, jotka ovat siis vähän kuin meksikolainen versio munkeista: pitkulaisia sisältä pehmeitä ja ulkoa rapeita upporasvassa paistettuja taikinapötkylöitä, jotka pyöritellään sokeri-kaneli-seoksessa paistamisensa jälkeen. Nam!

Aurinkomatkat tarjoaa mahtavan kattauksen erilaisia järjestettyjä retkiä, joista olemme tällä viikolla osallistumassa yhdelle, mutta tämän taco-kierroksen järjesti paikallinen taho. Jos tällainen kiinnostaa, niin linkin takaa löytyy lisätietoa. Kierroksen meille pitänyt Manuel on siis itse kokki ja valikoi meille omat lempparinsa kaupungin legendaarisista taco-standeista ja -ravintoloista, joita kiertelimme pienen ryhmän kanssa noin 4 tunnin ajan, maistelimme paikallisia herkkuja ja saimme samalla mukavan opastetun kierroksen kaupungissa.

Manuel antoi myös pari erinomaista vinkkiä omiin herkkuhetkiin ja kuinka tunnistaa laadukas taco-koju. Kannattaa aina pitää silmällä sitä, kuinka monta henkilöä kojussa on töissä. Jos työntekijöitä on useampi kuin yksi, se on aina hyvä merkki. Se kertoo siitä, että kojulla pyyhkii hyvin, sillä on ollut varaa palkata useampi henkilö. Tällöin yksi voi keskittyä rahastamaan ja toinen kokkaamaan. Toinen hyvä vinkki oli se, että kannattaa aina valita koju, missä näet höyryä tai avotulta ja pääset näkemään, kuinka liha tai kala sekä leikataan että valmistetaan edessäsi. Tällöin voit olla varma siitä, että se on tuoretta ja vältät mahdolliset ei-toivotut vatsavaivat.

Tänään luvassa on rantakierros paikallisoppaan kanssa veneellä ja odotan jo innolla, että pääsen näkemään ihania rantoja vähän näiden suosituimpien turistikohteiden reunamilta. :)

Monin paikoin täällä näyttää ihan Kalifornialta. Jos en tietäisi, mihin minut on tuikattu, saattaisin hyvin sijoittaa itseni kartalla hieman ylemmäs.

Eilisellä taco-kierroksellamme ehdimme onnekkaasti nähdä, kuinka kaupunki kylpi auringonlaskun lämpimässä valossa.

Kannattaa ennen taco-maistelua kysyä kokilta, minkä vahvuisia eri soossit ovat, jotta ei tule hiuksia nostattavaa yllätystä.

     

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts