7/06/17

Mikki ja minä

1 34

Katselimme taannoisella Barcelonan reissulla Liisan kanssa ihaillen jotakuta vanhempaa rouvaa, jolla oli niin klassisen upea tyyli ja tuumailimme, että tuolta mekin haluaisimme sitten muutaman kymmenen vuoden päästä näyttää. Sitten vilkaisin omaa asuani: Mikki Hiiri -shortsit, hassu hattu ja värikkäät sandaalit. Naurahdin huvittuneena, kun mietin, miten tästä tyypistä mahdettaisiin koulia sellainen hillityn tyylikäs vanhempi rouva.

Voi hyvin olla, ettei minusta koskaan tule sellaista aina yhtä klassisen hienostunutta pukeutujaa, mutta toisaalta onneksi tyyli on yksi niistä asioista, joilla on elämässä lupa leikitellä. Yhtenä päivänä voi halutessaan näyttää minimalistisen elegantilta ja toisena pukea ylle jotakin leikkisää ja hassua. Ja totta puhuen nämä Mikki-shortsit olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkä puen ne ylleni surutta vielä mummonakin, kuka tietää…

Eikä tämäkään tyyli nyt niin kamalan kreisi ole: farkkushortsit, musta neuletoppi ja sandaalit. Okei, shortseissa on Mikki Hiiriä, mutta voisi sitä olla päällä jotain aika paljon hullumpaakin. Nämä pöksyt saavat hymyn huulille ja silloin vaate on minusta onnistunut.

Vasta jälkikäteen kuvia katsellessa hoksasin, että olisi pitänyt pukea topin alle mustat rintsikat puuteristen sijaan, sillä valtavista hihansuista pilkahtaa vähän pitsireunaa. Oh well, no olivatpa edes kauniit rintsikat, jotka sieltä tahattomasti vilahtivat eikä se nyt aina ole niin vakavaa.

On muuten pakko vinkata, että tämä nimenomainen toppi on ollut yksi elämäni parhaista ostoksista. Löysin Theysken’s Theoryn hiuksenhienosta langasta kudotun superohuen neuletopin aikanaan New Yorkista, legendaarisesta Century 21 -outletista ja se on sittemmin palvellut niin monenlaisissa tilanteissa, että olen jo mennyt laskuissa sekaisin. Kaunis ja hienostunut materiaali mahdollistaa sen, että yläosa sopii myös juhliin, mutta rennon mallinsa ansiosta toppia voi yhtälailla käyttää arjessa. Äärimmäisen ohueen neulemateriaaliin vain harmillisen helposti takertuu kiinni kaikenlaista ja neulepintaa onkin saatu paikkailla pariin otteeseen, mutta onneksi nuo pikkuvirheet eivät näy kuin ihan läheltä tarkastelemalla. Mutta siis vinkiksi, että tämän mallinen toppi on aivan loistava! Elättelen toivoa, että löytäisin joskus toisen vastaavanlaisen.

Barcelonalaisen illan hämärässä napatut kuvat eivät lopulta kaikki olleet ihan tarkkojakaan, mutta päätin, että aina ei tarvitse olla – varsinkaan reissumuistojen. Että annetaan heilua vain! Tärkeintä on, että fiilis on kohdallaan, ja tuona iltana se toden totta oli.

Translation: You can’t go wrong with a pair of Mickey Mouse shorts. Am I right, or am I right? ;)

neuletoppi // top Theysken’s Theory

shortsit // shorts Zara

hattu // hat H&M

aurinkolasit // sunglasses Lindex

sandaalit // sandals Maryam Nassir Zadeh (Minimal Nordic Shop)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

2/06/17

10 vinkkiä Barcelonan reissaajalle

6 35

Kaupallinen yhteistyö: ebookers

Viimeviikkoisella Barcelonan reissulla tuli nappailtua niin valtavasti kuvia, että niistä riittää jaettavaa varmaan vielä vaikka miten pitkäksi aikaa. Arki on viikossa ehtinyt imaista otteeseensa niin, että tuntuu kuin matkasta olisi jo paljon kauemmin, mutta käytännössä tosiaan vasta viikko sitten heräilin taas omasta sängystä reissun jälkeen ensimmäistä kertaa.

Matkani liittyi yhteistyöhön ebookersin kanssa ja he lähettivät minut sekä muutaman muun seikkailijan tutkimaan Barcelonaa kukin omasta näkövinkkelistämme. Olen matkustanut Barcelonaan niin monta kertaa aiemminkin, että kaikki ne pakolliset nähtävyydet on koluttu jo moneen otteeseen. Jätin siis tällä kertaa Parc Güellin ja Sagrada Familian surutta väliin ja keskityin tutkailemaan El Bornen pikkukujia, nauttimaan merellisistä rantatunnelmista sekä etsiskelemään kivoja ruokaelämyksiä.

Ebookers on varmasti teille monelle nimenä tuttu – onhan kyseessä yksi tunnetuimpia matkatoimistoja. Lentojen ja hotellien varaaminen onnistuu edelleen entiseen tapaan näppärästi netissä, mutta ebookersilla on nykyään myös mobiiliappi, jonka kautta reissusuunnitelmien tekeminen on helppoa kännykänkin välityksellä.

Ebookers-sovelluksella on helppo etsiskellä mieluisia vapaita hotelleja eri kriteereillä kuten sijainnin, tähtiluokituksen ja hinnan mukaan. Sovellus myös muistuttelee matkan varrella esimerkiksi lentojen aikatauluista ja tarjoaa tarvittavat tiedot esimerkiksi siitä, mistä terminaalista ja miltä portilta lentosi lähtee – aika kätevää! Kannattaa muuten myös muistaa ja huomioida reissuja varatessa, että pakettidiilinä lennot ja hotellin saa usein selvästi edullisemmin kuin erikseen ostettuna.

Kokosin teille tältä nimenomaiselta reissulta 10 vinkkiä kivoista ravintoloista ja kohteista, joita onnistuimme matkallamme löytämään – lämmin suositus näistä jokaiselle. :) Lisää Barcelonan matkavinkkejä ja reisskuvia löydätte laittamalla sivupalkin hakukenttään hakusanaksi Barcelona, sillä olen tehnyt paljon reissupostauksia myös aiemmilta matkoiltani.

Hotelli: Room Mate Gerard

Carrer d’Ausiàs Marc 34 (L’Eixample)

Meillä kävi melkoinen lottovoitto reissun hotellivalinnan kanssa. Valitsimme hotellin vähän lennosta kiireessä, emmekä oikeastaan tienneet siitä paljoakaan. Paikan päällä valinta osoittautui huikaisevan hyväksi! Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle hotellille – se on todellisuudessa erittäin paljon kauniimpi ja tyylikkäämpi. Room Mate Gerard on kivoimpia ja tyylikkäimpiä hotelleja, missä olen koskaan yöpynyt ja ylivoimaisesti kivoin, missä olen koskaan Barcelonassa majoittunut. Kaiken huipuksi perillä selvisi, että hotelli oli avattu vasta 10 päivää aiemmin, joten pääsimme testaamaan ihan uunituoretta tulokasta.

Hotellille on annettava kehuja paitsi todella tyylikkäästä miljööstä, myös aivan tolkuttoman hyvästä sijainnista. Käytännössä Plaça Catalunyan ja Riemukaaren väliin L’Eixamplessa sijoittuva hotelli oli sijainniltaan aivan täydellinen. Hotellilta pääsee kävellen mihin tahansa, mutta myös metroasema on korttelin päässä. Silti itse katu on rauhallinen ja huoneissa ikkunoiden äänieristys loistava, eli liikenteen melua ei huoneeseemme kantautunut oikeastaan lainkaan, vaikka saimme parvekkeellisen huoneen kadun puolelta. Erittäin isot lisäpisteet annamme paikalle myös maailman mukavimmasta henkilökunnasta – jo pelkästään heidän takiaan menisin uudelleen. Ja kirsikkana kakun päällä: hotellin katolla on ihana uima-altaalla varustettu terassi!

Aamupala / lounas: Café Bistro Petit Pot

Plaça d’Urquinaona 4 (L’Eixample)

Olen käynyt symppiksessä Café Petit Potissa kerran aiemminkin ja tykästyin jo silloin siihen kovasti. Nyt tulimme piipahtaneeksi uudelleen, kun huomasin, että sehän olikin ihan lähellä hotelliamme. Suuntasimme sinne ensimmäisenä reissupäivänämme aamupalalle ja rohkaistuin maistamaan paikan erikoisuutta: kolumbialaisia pataconeseja. Minulle oli jokseenkin epäselvää, mitä ne oikeastaan edes olivat, kun tein tilaustani, mutta tarjoilija sai minut vakuutettua, että ovat maistamisen arvoisia. Ja niinpä sitten päätin testata.

Pataconesit ovat siis etelä-amerikkalaista perua olevia rapsakoita leipäsiä tai lettuja, jotka tehdään vihreistä ruokabanaaneista. Koostumus on vähän jotakin röstiperunan ja paksun, vähän sitkeän sipsin välimaastosta ja maku ei siis ole makea, vaan suolainen. Jokainen minut tunteva tietää jo pelkästään tämän kuvauksen perusteella, että tilaus osui nappiin. Hyvä luoja, ne olivat hyviä! Rapsakoiden leipästen päälle voi sitten laittaa erilaisia soosseja, kuten salsaa, guacamolea ja chili con carnea (tai minun tapauksessani chili sin carnea). Ja on siis niin jumalaisen hyvää, että pataconeseja suuhun sulloessani mietin, etten ehkä koskaan eläissäni halua enää syödä mitään muuta. Petit Potista on mainittava myös se, että sielläkin on ihana henkilökunta ja kasvissyöjille sekä vegaaneille erittäin paljon valinnavaraa menussa.

Tapakset: Bar Bitácora

Balboa 1 (La Barceloneta)

Barcelona on täynnä tapas-paikkoja, mutta sain paikalliselta kaveriltani vahvan suosituksen käydä tsekkaamassa Bar Bitacoran tapakset. Rannan lähellä sijaitseva vaatimaton pubi ei häikäise miljööllään, mutta tunnelma on taatusti autenttinen, palvelu ystävällistä ja ruoka taivaallista. Tilasimme pöydän täyteen tapaksia ja ajattelin itseni ähkyyn syötyäni, että jos nyt poksahtaisin ylensyömisestä, kuolisin onnellisena.

Ruoka todellakin oli aivan mielettömän hyvää ja tulimme testanneeksi ainakin paahdettuja vihreitä pikkupaprikoita (SUOSITTELEN, voisin elää pelkästään näillä), parsa-tempuraa, ihania tomaattileipäsiä sekä tietenkin patatas bravasia. Koko setti kulautettiin luonnollisesti alas sangrialla. Ihana, ihana paikka. Tuli vähän nälkä nytkin, kun vain ajattelen asiaa.

Shoppailu: El Borne

Barcelonassa on valtavasti kivoja putiikkeja ja shoppailumahdollisuuksia monellakin alueella, mutta tällä reissulla keskityimme erityisesti hotellimme lähellä sijaitsevaan El Bornen alueeseen pikkuliikkeineen. El Bornen kapeilla kujilla on paljon ravintoloita, kahviloita, kuppiloita sekä kiinnostavia pikku-putiikkeja ja paikallisten suunnittelijoiden liikkeitä. Erityishuomiona mainittakoon, että kun sunnuntaisin kaikki on kaupungissa yleensä kiinni, niin El Bornen putiikit ovat useimmiten avoinna myös tuolloin – ei huono vinkki turistille.

Kasvisruoka: Teresa Carles

Carrer de Jovellanos 2 (Ciutat Vella)

Barcelonassa on varsin mainio kattaus kasvisravintoloita, mutta tunnetuin niistä on klassikkopaikka Teresa Carles, joka on ollut toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien. Lähellä Plaça Catalunyaa ihan keskustan ytimessä sijaitseva ravintola tarjoaa tuoretta, kasvispohjaista ja herkullista ruokaa kohtuuhintaan.

Olen käynyt Teresa Carlesissa ennenkin, mutta tällä kertaa maistelimme listalta alkupaloina lootuksenkukkasipsejä (NAM!) ja kasvis-kroketteja sekä pääruokina salaattia ja pastaa. Kaikki oli todella hyvää ja Liisan salaatti näytti niin valtavalta, että epäilin, mahtaisiko mimmi jaksaa annostaan kokonaan, mutta sinne vain humpsahti parempiin suihin. Palanpainikkeeksi tilasimme Teresa Carlesin omia mehuja, joiden valinta aiheutti suunnattomai vaikeuksia, kun listalla on noin sata eri vaihtoehtoa. Tämä on kasvisruoan ystävälle ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen ravintola.

Etninen ruoka: La Vietnamita

Carrer del Comerç 17 (El Borne)

Rakastan yli kaiken vietnamilaista ruokaa ja koska sen saatavuus Suomessa on varsin heikolla tolalla, suuntaan usein ulkomailla kohteesta riippumatta testailemaan sikäläisiä vietnamilaisia ravintoloita. La Vietnamitan löysimme vähän vahingossa ohi kulkiessamme ja päätimme testata sen myöhemmin. Paikka on oikeastaan vähän kuin sellainen vietnamilainen pikaruokaketju, mutta ruoka on aivan uskomattoman hyvää ja miljöö perus-mäkkäriä viihtyisämpi. Ja saapa ravintolasta todella ihania cocktailejakin.

Ruoka ja juoma oli La Vietnamitassa niin hyvää, että sorruimme ensimmäisen erän syötyämme ja juotuamme tilaamaan ahneuksissamme vielä lisää. Ja laskun loppusummaa tutkiessamme emme olleet ihan varmoja, että voiko se todella olla kaiken sen syömisen ja juomisen jälkeen niin pieni. Mutta kyllä se näköjään voi. Tiedoksi, että La Vietnamitalla on ravintola myös Gràciassa.

Putiikki: Almond Clothing

Carrer del Rec 26 (El Borne)

Suosikkiputiikikseni ponkaisi tällä Barcelonan reissulla ehdottomasti El Bornen alueella sijaitseva Almond Clothing, jonka yhteydessä on myös ihastuttava Almond Flower Bar -kukkakauppa. Ihania tarkoin valikoituja vaatteita ja asusteita sekä suloistakin suloisempia kukkakimppuja – mitäpä muuta sitä ihminen shoppaillessaan osaisi kaivata.

Ne ihanat kukkamme olivat peräisin juuri täältä ja lisäksi ostin pikkuliikkeestä hauskan papukaijakuvioiden haalarin (kuvia tulossa vielä myöhemmin!) sekä mahtavat, paikallisen merkin suunnittelemat aurinkolasit (niistäkin luvassa vielä lisää asiaa). Suosittelen poikkeamaan sekä täällä että muissa saman kadun varressa olevissa symppiksissä pikkuputiikeissa.

Kahvila: Refresca Tea

Carrer del Carders 25 (El Borne)

Bongasimme ohikulkumatkalla pikkuisen kahvilan, josta voi ostaa mukaan kahvia ja teetä. Satuimme tänne lähinnä siksi, että Liisan kahvihammasta kolotti niin pirusti juuri siinä kohtaa, että astuimme sisään suunnilleen ensimmäiseen puotiin, joka näytti tarjoilevan kahvia. Mutta jälleen kerran onnistuimme sattumalta löytämään helmen. Todella sympaattisen saksalaismiekkosen pitämä pikkuinen kioski Refresca Tea tarjoilee myös aivan todella herkullista luonnonmukaista jääteetä, jossa maistuvat oikeat maut eikä sokeria ole lisätty.

Liisa osti kahvinsa ja minä testasin sitruuna-minttu-jääteetä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Meillä oli mahtava pieni juttutuokio omistajan kanssa, joka muisti, että muutama vuosi sitten hänen jääteevalikoimaansa olivat ihastuneet suomalaiset Liftedin pojat – pieni maailma!

Hampurilainen: Bacoa Burger (El Kiosko)

Avinguda del Marquès de l’Argentera 1 (El Borne)

Vaikka vierailin tässä hampurilaispaikassa jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa, hikoilimme Liisan kanssa Googlen äärellä yrittäessämme selvittää, mikä ihme mahtaa olla paikan nimi. Nyt uusintagooglauksella homma selvisi: Bacoa Burger on siis burgeriketju, ja tämän nimenomaisen toimipaikan nimi on El Kiosko. Se selvensi asiaa, kun raflasta puhutaan eri paikoissa vähän vaihtelevasti Bacoana ja Kioskona. Mutta kyseessä on siis paikallinen pikaruokaketju, joka tarjoilee astetta parempia burgereita.

Bacoan konsepi on aika hauska: täytät käytännössä sisään astuessasi lappusen, josta valitset haluamasi kokonaisuuden ja näin ollen rakennat sekä mieleisesi burgerin että valikoit siihen sopivat lisukkeet ja oheishärpäkkeet. Ja kun Barcelonassa ollaan, niin tarjolla on luonnollisesti myös kasvis- ja vegaanivaihtehtoja. Vaikka kyseessä on vain pikaruokapaikka, ruoka on todella hyvää ja raikasta – voin suositella! Kannattaa tsekata nettisivuilta lähin ravintola, koska näitä on siis Barcelonassa useita.

Baari: 33 | 45

Carrer de Joaquin Costa 4 (El Raval)

Tyylikäs pikku-baari 33 | 45 El Ravalin alueella on kiva paikka poiketa drinkille tai jollekin pienelle välipalalle. Insdustrial- ja vintage-henkiseen tyyliin sisustettu baari on päivisin mukava istuskelupaikka ja iltaisin tunnelmallisempi ja vilkkaampi menomesta.

Hipstereiden suosiossa olevassa baarissa soitetaan iltaisin teknoa ja konemusiikkia ja mukaville sohville voi istua hörppimään drinkkiään. Itse en maistanut kuppilassa ruokalistalta mitään, koska keittiö sattui olemaan juuri visiitin aikana kiinni, mutta nettiarvioissa ruokaakin näytetään kehuvan.

Olikos paikkojen joukossa vanhoja tuttuja tai ihan uusia vinkkejä? :) Kommenttiboksin puolella voi mieluusti vinkkailla myös omista lempparipaikoistaan Barcelonassa!

Photos: Liisa Kivi

Related posts

1/06/17

Barcelonan reissumeininkiä videolla, osa 2

4 25

Taitava reissukumppanini Liisa ikuisti Barcelonan matkallamme reissumeininkejä myös videolle ja nyt olisi jaossa kolmas video reissun päältä. Ensimmäisen päivän tunnelmat voitte tsekata tästä edellisestä postauksesta, asufiilistelyitä täältä ja nyt jaossa siis toisen matkapäivän video. :)

Näistä Liisan videoista on ihan tullut sellainen into, että tekisi itsekin mieli alkaa silloin tällöin tehdä enemmän videosisältöjä, mutta vielä taidot ovat niin olemattomat, että videoiden kuvaaminen ja editointi vie hieman liikaa aikaa. Ehkä kokeilen kesän mittaan, jos tulee oikein iso inspis. Etenkin matkoilla tällaisia olisi kiva kuvailla!

Related posts

31/05/17

Kevätuupumusta ja reissupaineita

9 49

Tänään päässäni hyrrää inspiraatio. Olen jo muutaman päivän miettinyt, kuinka kaipaan taas niitä pohdiskelevampia juttuaiheita ja heittäytymistä jonkun teeman vietäväksi oikein kunnolla. On ihanaa uppoutua mietiskelemään “ääneen” täällä teidän kanssanne jotakin kiinnostavaa aihetta, mutta jotenkin sellaisia juttuja ei ole viime aikoina vain kamalasti syntynyt. Ja ei niitä oikein voi pakottaakaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä pyörii tuhat ja yksi ideaa sekä ajatusta odottamassa sopivaa hetkeä, jolloin ehtisin päästää pohdinnat näppiksen äärellä valloilleen.

Olen huomannut, että usein tässä kesän kynnyksellä sitä tajuaa olevansa aika väsynyt. Pitkä talvi on takana ja yleensä vuoden kovin rutistus töiden suhteen osuu juuri tähän huhti-toukokuulle (ja vuosi vuodelta yhä pidemmälle myös kesäkuuhun). Kuvittelin jo tyytyväisenä, että tänä vuonna pyöritys rauhoittuisi kesäkuun alkuun, kunnes nyt kalenteri täyttyy parhaillaan työasioista sellaista tahtia, että mistään loman tapaisesta on edes turha haaveilla ennen heinäkuuta. Jos nyt lomaa maltan pitää. Tänä vuonna on kyllä ensimmäistä kertaa aikoihin sellainen olo, että olen oikeasti vähän loman tarpeessa.

*

Myönnetään, että tämä kevät on muuttorumban ja muun hässäkän keskellä ollut vähän rankka. Toki tunteeseen rankkuudesta vaikuttaa aina se oma mieliala ja mielentila noin muutenkin. Olen yrittänyt ottaa töiden suhteen hieman iisimmin ja sallia itselleni vapauksia, kun mielen päällä on töiden lisäksi ollut paljon muutakin. Kuitenkin samanaikaisesti harmittaa, että en ole pystynyt esimerkiksi täällä blogin puolella antamaan itsestäni ihan niin paljon kuin toivoisin ja haluaisin.

Olen huomannut, että uupuneena ja stressaantuneena ei oikein synny luovaa sisältöä. Ja samanaikaisesti sellaisessa mielentilassa ei myöskään ole oikein energiaa sohia muurahaispesiä ja käydä kriittistä, haastavaa keskustelua. Silloin syvällisemmät ja vaikeammat aiheet jäävät odottamaan otollisempia aikoja.

Muistan vuosien takaa, että eräällä läheiselläni oli useana vuonna pienimuotoinen “kevätmasennus”. En oikein tiedä, mihin se tarkalleen ottaen liittyi, mutta sama ilmiö toistui muutamaan otteeseen – ehkä kyse on jostain muutosvaiheen kuormituksesta? On jotenkin ristiriitainen tunne, että keväällä voi tuntea olonsa uupuneeksi, kun luonto heräilee ympärillä ja lisääntyvä valo enemmänkin buustaa energiatasoja, mutta niin vain olen monena keväänä itsekin kokenut hetkittäin uupuvani. Ehkä se on vain käynnistymisvaikeuksia pitkän pimeän kauden jälkeen? Ehkä sitä menee vain johonkin shokkitilaan, kun sen koomailun jälkeen pitäisikin jälleen herätä eloon ja kukoistukseen?

Jotenkin huomaan, että tunnen keväisistä ja kesäisistä uupumuksen hetkistä ajoittain ihan valtavaa syyllisyyttä. Talvella, kylmän ja pimeän keskellä, on jotenkin sallitumpaa väsyä ja käpertyä omiin oloihinsa, mutta kun aurinko paistaa ulkona kirkkaalta taivaalta, linnut laulavat ja lämpömittari näyttää lempeitä lukemia, on vaikeampi sallia itselleen sellaisia tunteita, että oikeastaan jäisi mieluummin vain punkan pohjalle makaamaan. Että niitä kallisarvoisia, kauniita päiviä ei saisi tuhlata makoiluun ja väsymykseen.

Tuntuu todella rentouttavalta, jos onnistuu vapautumaan siitä ajatuksesta, että hyvällä säällä täytyy väistämättä saada jotain aikaiseksi. Ehkä Suomessa tuo ajattelutapa on iskostunut päähän senkin takia niin syvälle, että täällä niitä kauniita päiviä suodaan niin paljon vähemmän kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa. Jos aurinko paistaa joka päivä, ei varmaankaan tunne juuri syyllisyyttä siitä, jos yhtenä tai kahtena kauniina päivänä jää vain kotiin lepäilemään ilman erityistä syytä.

Olen yrittänyt soveltaa tätä sallivaa ajattelutapaa myös lomailuun ja matkailuun. Monesti reissun päällä mielen valtaa tunne, että pitää yrittää nähdä, tehdä, kokea ja ELÄÄ mahdollisimman paljon uudessa ympäristössä ja ottaa matkasta kaikki irti. Kotiinpaluun hetki häämöttää horisontissa ja joskus reissussa ollessaan tuntee jopa stressiä siitä, että ehtisi tehdä ja nähdä matkallaan kaiken mahdollisen. Tai koska olen enemmän sellainen tarkkoja etukäteissuunnitelmia kaihtava hetkessä eläjä, tunnen välillä lomailevani “väärin”, jos ulkomaanreissulla tekeekin mieli jäädä vain hotellihuoneeseen päiväksi nukkumaan.

Olen yrittänyt pyristellä turhista reissupaineista eroon. Maailma ei karkaa mihinkään ja mielelle parasta on, että kunnioittaa sitä kulloistakin tunnetta, mitä keho ja pää tuntuvat tarvitsevan. Pääseehän sinne reissuun sitten aina uudelleen, jos tuntuu siltä, että nähtävyydestä toiseen syöksyily ei juuri sillä erää sytytä.

Tällä viimeisimmällä Barcelonan reissulla pääsin lähimmäs tunnetta lomasta pitkään aikaan, vaikka kyseessä olikin työhön liittyvä reissu. Päätin matkan varrella, että on ihan ok tehdä hotellihuoneessa syyllisyyttä tuntematta töitä iltapäivään ja lähteä tutkiskelemaan kaupunkia vasta vähän myöhemmin. Onneksi maailman rennoin reissuseuralainen oli ihan samoilla linjoilla, joten ei tarvinnut senkään takia stressata rytmistä.

*

Olen miettinyt sitäkin, että miksi olen nyt niin uuvuksissa, vaikka juuri olin ihanalla matkalla, joka ainakin tuntui vähän lomalta, vaikkei sitä täysin ollutkaan. Tajusin, että taas vasta päästettyäni itseni siihen lomavireeseen, huomasin, miten loman tarpeessa taisinkaan olla. Eli kyllä tätä tekstiä kirjoittaessa nyt on vahvistunut se ajatus, että tänä vuonna on vielä oikeasti pidettävä jonkinlainen kunnollinen loma työasioista. Ehkä sitten heinäkuussa…

Mutta olisipa kiinnostavaa kuulla, onko kevätuupumus muille tuttu ilmiö? Tai onko joku muu samanlainen reissupaineiden kokija kuin minä?

Photos: Liisa Kivi

Related posts