9/01/18

Matkalle Afrikkaan: määränpäänä Gambia

8 78

“Tiiätkö mitä Jenni… Lähde mun kanssa Gambiaan!” Tällainen viesti tupsahti puhelimeeni lokakuun lopulla ystävältä täysin puskista. Vastasin ihastuneen näköisellä emojilla sekä tarkentavalla kysymyksellä: “Milloin?” Ystäväni ehdotti tammikuuta ja kerroin olevani kiinnostunut. Pari päivää myöhemmin olimme jo ostaneet lennot. Ja nyt tuo päivä, kun lähdemme matkaan, koittaa viimein ylihuomenna.

Miksi kaikista maailman paikoista juuri Gambia? Siihen onkin ihan erityinen syy, sillä ystäväni on puoliksi gambialaista syntyperää. Hän on käynyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta edellisesä visiitistä on jo vuosia. Keskellä harmainta lokakuuta hän oli selvitellyt Gambian lentolippujen hintoja ja päättänyt, että haluaisi palata sinne uudelleen. Ja keksi minun ilokseni pyytää meikäläistä mukaan seikkailuun.

Olemme ystäväni kanssa tienneet toisemme pitkään, mutta tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta viime kesänä ja siksi olin vähän yllättynyt, kun hän pyysi matkalle mukaansa juuri minua. Meistä tuli tutustumisemme jälkeen varsin nopeasti hyvin läheisiä, mutta kysäisin silti häneltä, mikä sai pyytämään reissuseuraksi kaikista ystävistä nimenomaan minua. Ystäväni naurahti, että “No sinä vaikutat juuri siltä, että voisit olla hauskaa matkaseuraa. Ja olet sellainen sopivan seikkailuhenkinen!” No siinä hän oli oikeassa. Minusta löytyy tosiaan sellainen spontaani seikkailija, eikä tällekään reissulle tarvinnut houkutella mukaan kuin noiden kahden lyhyen tekstiviestin verran.

Nyt on sitten liuta rokotteita piikitetty käsivarteen ja malarialääkitys matkassa, ja ylihuomenna olisi tarkoitus lentää ensin Lontooseen ja sieltä seuraavana päivänä Gambian pääkaupunkiin Banjuliin. Yövymme sekä mennen että palatessa yhden yön Lontoossa, sillä lennot lähtevät Lontoosta niin aikaisin aamulla ja palaavat sinne niin myöhään illalla, että Helsingistä ei pääse sinne riittävän aikaisin tai Lontoosta riittävän myöhään enää Helsinkiin. Mutta maksimoimme reissupäivien hyödyt ja varasimme lentomme niin, että ehdimme viettää kokonaisen päivän Lontoossa kumpaankin suuntaan mennessä.

Jos jollekulle ei Gambia nimenä soita suoraan kelloja, niin se on siis Afrikan mantereen pienin valtio, joka sijaitsee jännästi keskellä Senegalia. Käytännössä maa on sellainen alle 50 km kapea kaistale rannikolta sisämaahan, jonka sekä pohjoinen että eteläinen rajanaapuri on Senegal. Rehellisesti sanottuna jouduin sen ensimmäisen viestittelyn jälkeen itsekin googlaamaan tarkistaakseni, että missäspäin Afrikkaa tämä matkakohteemme sijaitseekaan. Luonnollisesti ennen tämän selvityksen tekemistä olin jo ehtinyt suostua mukaan. Perus.

Gambia on viime aikoina ollut kovassa nosteessa matkailukohteena ja viimeksi tuossa loppuvuodesta se pääsi ihan otsikoihinkin, sillä ilmeisesti monet keski-iän ylittäneet naiset ovat innostuneet matkaamaan sinne nuoren rakastajan tai aviomiehen toivossa. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mitään romanssisuunnitelmia tai avioaikeita reissumme varalle. :D

Odotan ihan superinnoissani tätä reissua! Olen käynyt aiemmin vain Pohjois-Afrikassa, Marokossa ja Egyptissä, mutta on tosi kiehtovaa päästä vähän syvemmälle Afrikkaan. Ystäväni tunteekin Banjulia aiempien reissujensa pohjalta jonkin verran ja mukanamme on toki hänen perheensä ja sukunsa kautta myös paikallisoppaita, joten matkasta tulee varmasti tosi mielenkiintoinen. Jos kuitenkin siellä teillä lukijoilla on heittää kehiin ihan lyömättömiä Gambia-vinkkejä, niin antakaahan tulla! :) Mieluusti saa myös jakaa hyviä ideoita, mitä tehdä Lontoossa, kun aikaa on vain yksi päivä!

Ajattelin tämän matkani ajan yrittää ihan puhtaasti lomailla, ainakin pääpiirteittäin. Blogissa loma ei sinänsä näy, koska olen valmistellut juttuja reissuni ajaksi ja saatanpa päivittää jotain matkakuulumisia tuoreeltaan myös matkan aikanakin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan aio esimerkiksi vastailla kauheasti kommentteihin reissuni aikana, koska ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ottaa vähän vapaata ja voida unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi. Kommentteja saa silti mieluusti jättää ja niitä ilolla lueskelen, kuten aina! :) Instagram päivittynee reissusta huolimatta eli jos Gambian tunnelmat kiinnostavat tuoreeltaan, niin kannattaa seurailla IG-tiliäni.

PS. Nämä ihanat kesäiset lomakuvat ovat viime kesältä Portosta. En tajua, miten se on mahdollista, mutta olin unohtanut kokonaisen valtavan kansiollisen käsittelemättömiä kuvia tietokoneen syövereihin ja löysin ne vasta tuossa viime viikonloppuna. Eli näitä on varmaan luvassa tässä lähiaikoina enemmänkin. :D Kuvat ovat Vinicius Souzan kamerasta ja kannattaa klikkailla herra Instagramissa seurattavien listalle, sillä tili on täynnä toinen toistaan upeampia reissu- ja tunnelmakuvia.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

5/01/18

Ajatuksia viikon varrelta ja ihana mekko

19 70

Toivottavasti teillä kaikilla on uusi vuosi lähtenyt mukavasti käyntiin! Minulla se on rehellisesti sanottuna alkanut aika tahmeasti ja hieman samoissa tunnelmissa päättyi tuo edellinenkin. Minulla on ollut tässä vuoden viimeisinä ja ensimmäisinä päivinä aikamoisia vaikeuksia löytää motivaatiota tehdä juuri mitään muuta kuin tuijottaa tv-sarjoja sipsipussi kainalossa. Koska juuri nyt ajatuksia tuntuu olevan vaikea koota kokonaiseksi postaukseksi asti, voisi olla hyvä hetki viikon sekalaisille mietteille.

♥ Piipahdin viime viikolla Pariisissa pienen miniloman verran ja tuolta reissun varrelta ovat nämä postauksen kuvatkin. Teki todella hyvää päästä rakkausmurheiden keskellä vähän uusiin maisemiin ja saada muuta ajateltavaa. Pariisi oli pääpiirteittäin ihan yhtä harmaa ja sateinen kuin Helsinkikin, mutta silti siinä kaupungissa on vain jotain sellaista charmia, että sateellakin kaikki näyttää jotenkin vähän kauniimmalta. Ehkä se on se arkkitehtuuri…

♥ Löysin joululomalla vanhempieni luona käydessäni uuden kiinnostavan tv-sarjan. Tai ei se varsinaisesti mikään uusi ole, sillä ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi jo vuonna 2014, mutta itse bongasin sen vasta nyt. Ovelasti nimetty Transparent kertoo perheestä, jonka isä tulee 70 ikävuoden kynnyksellä ulos kaapista ja paljastaa perhelleen olevansa transsukupuolinen ja tuntevansa itsensä todellisuudessa naiseksi. Siinä on kolmekymppisellä lapsikatraalla sulattelemista ja yhden salaisuuden tullessa julki muutkin rohkaistuvat paljastamaan omiaan sekä kyseenalaistamaan omia tapojaan elää ja olla. Sarja on ihan supermielenkiintoinen ja jäin siihen heti kättelyssä niin koukkuun, että katselin parissa viikossa kaikki neljä julkaistua tuotantokautta. Transparent on Suomessa katsottavissa ainakin Viaplayn kautta. Vahva suositus!

♥ Minun on myönnettävä, että olen kovasta tsemppauksestani huolimatta onnistunut tappamaan pari uusista viherkasveistani. Toista kastelin liian vähän ja toista liikaa – tyypillistä. On silti pakko sanoa, että hitsi vie, tämä Suomen talvi on haastavaa aikaa joidenkin kasvien osalta. Vaikka kukkaset olisivat kämpän valoisimmalla ikkunalla, silti voi olla, että valoa ei näy viikkokausiin juuri lainkaan. Kasvivalot tietysti auttaisivat asiaan, mutta en ole toistaiseksi ollut valmis pistämään kukkien takia koko sisustusta sentään uusiksi. Mutta jos siellä on viherkasvitietäjiä, niin osaatteko neuvoa, mikä mahtaa olla vikana, kun koriste-ananaksen (ananas corona) ja käpypalmun lehdet vain kellastuvat? Kastelenko liikaa tai liian vähän? Vai onko valoa vain yksinkertaisesti liian vähän? Jos joku tietäjä osuu linjoille, niin neuvot olisivat tarpeen!

♥ Hävettää tunnustaa, mutta käytin viime vuonna museokorttiani ihan todella vähän. No tulipahan tuettua silti suomalaisia museoita sen vuosimaksun verran, vaikka kortti jäikin vähälle käytölle. Tämän vuoden tavoitteeksi otan löytää kiireenkin keskellä aikaa piipahtaa näyttelyissä – se on aina sen käytetyn ajan arvoista. Parastahan tuossa museokortissa on juuri se, ettei tarvitse mennä kerrallaan näyttelyyn tuntikausiksi pönöttämään, vaan voi oikeasti käväistä sisällä vaikkapa vain 15 minuutin verran ja palata takaisin myöhemmin. Ihan mahtava keksintö, mutta nyt pitää tänä vuonna skarpata ja etsiä kalenterista enemmän hetkiä näille kulttuurielämyksille.

♥ Yhtälailla tajusin tuossa vuoden tullessa päätökseensä, että olen viime vuonna käynyt konserteissa ja keikoilla ihan ennätysvähän. Siihenkin voisi tulla tänä vuonna muutos. Mitä ihmettä sitten olen oikein touhunnut koko vuoden? Tehnyt töitä, kai. Ja reissannut.

♥ Olisikohan paha, jos jättäisi joulutähden ikkunaan vielä loppiaisen jälkeenkin, kun siitä tulee niin kaunis valo? Toisaalta sitten noista kukkivista joulutähdistä olisin jo valmis luopumaan, mutta ne vain kukkivat kukkimistaan. Ehkä tarjoan jossain FB-ryhmässä, että joku voi tulla hakemaan rakastavaan kotiin, jos haluaa nauttia joulufiiliksestä ympäri vuoden. :D

♥ Vaikka tuossa vuoden lopulla tuli vietettyä joulua käytyä pikaisesti siellä Pariisissakin, en silti koe päässeeni vielä oikeasti siihen lomamoodiin, jota olen kaivannut. Onneksi tähän asiaan tulee ensi viikolla muutos, sillä karkaan vähän kauemmas reissuun vajaaksi pariksi viikoksi. Kerron reissusta lähipäivinä lisää ja odotan sitä kyllä todella innolla. Tuntuu, että pieni maisemanvaihdos on tässä talven keskellä ja omassa mielentilassa ihan täsmälleen sitä, mitä tarvitsen.

♥ Näissä kuvissa näkyvä mekko on suomalaisen Hálo-merkin, josta kirjoittelinkin joskus aiemmin jo juttua täällä blogin puolella. Lapin luonnosta inspiraationsa ammentava merkki panostaa laatuun sekä kestävään kehitykseen ja on ollut tosi suuri ilo seurata tuoreen brändin hienoa nousujohteista taivalta tuolta viime kevään lanseerauksesta tähän päivään. Muutama Hálon mekko nähtiin tuossa taannoin linnanjuhlissakin. Sain itse tämän kauniin vaaleansinisen Kajo-mekon Hálolta joululahjaksi ja piti heti päästä ulkoiluttamaan sitä Pariisin kaduilla. :)

♥ Kiinnostuneille muuten tiedoksi, että Hálolla on nyt vielä tammikuun loppuun asti pop up -putiikki Helsingissä Galleria Esplanadin toisessa kerroksessa, mikäli haluat päästä sovittelemaan ja hypistelemään vaatteita ihan livenä. Putiikki on hieman piilossa siellä käytävällä, joka jää Aleksanterinkadun puolelle suunnilleen Nilson-liikkeen yläpuolelle. Muut Hálon jälleenmyyjät löytyvät nettisivujen kautta, mutta pop up -putiikissa on siis esillä koko mallisto.

Koska tuntuu, että kaiken tämän oman henkisen mylleryksen keskellä on vaikea löytää mitään järkevää sanottavaa täällä blogissakaan, annan taas vaihteeksi puheenvuoron teille muille. Millaisissa tunnelmissa teidän muiden vuosi on lähtenyt käyntiin? Mitä kuuluu tähän vuoden ensimmäiseen viikkoon?

takki // coat Acne Studios

mekko // dress Hálo*

kengät // shoes A Pair

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

28/12/17

Afterwork-podcast: Parhaat reissuvinkit vuodelle 2018

97

Terkkuja Pariisista! Saavuin tänne eilen minilomalle ja teemaan sopien tuoreimmassa Afterwork-podcastissa jutellaankin reissujutuista. Tämän viikon jaksossa jaetaan matkavinkkejä ja reissusuosituksia tulevalle vuodelle! Minne kannattaa suunnata, jos kaipaa hyvää ruokaa, trendikästä ja huokeaa kaupunkilomaa, kohdetta jossa viihtyy yksinkin tai pientä Tinder-seikkailua? Kuuntele, niin tiedät. :) Kommenttiboksin puolella saa mieluusti myös jakaa omia vinkkejään!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts

29/09/17

Lähtemisestä ja paikoillaan pysymisestä

3 72

Terkkuja kotoa Helsingistä! Palasin eilen maailmalta takaisin kotiin ja seuraavien päivien ohjelmassa on lähinnä selvitä jetlagin ja univelan syövereistä takaisin elävien kirjoihin. Tein matkaa eilen valtameren yli noin 18 tunnin verran, kun lasketaan mukaan kaikki odottelut ja siirtymiset lentokentälle, enkä saanut juuri nukuttua koneessa muutaman tunnin pätkää enempää, kun oman rytmini mukaan lentokoneessa istuskellessa oli päivä.

Kotiin päästyäni sain sinniteltyä lopulta kutakuinkin iltaan asti valveilla ja simahdin lopulta joskus ennen iltayhdeksää. Kunnes heräsin yöllä kahdelta pirteänä kuin peipponen ja tein sen virheen, että aloin räplätä kännykkää. Virhe. Sen jälkeen oli sitten viimeistään turha haaveilla nukahtamisesta ja makoilin punkan pohjalla puoli kuuteen, kunnes päätin viimein nousta ylös. Josko tänään saisin pysyteltyä valveilla vähän pidempään ja nukuttua huomenna sitten edes suunnilleen aamuun asti…

Tämä tekemäni reissu Atlantin toiselle puolen oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että matkustan harvoin noin pitkiä aikoja kerrallaan. Nyt viivyin reissussa yhteensä yli 3 viikkoa. Kun kohteita ja majapaikkoja matkan varrella oli useita, aika tavallaan hurahti hirmuisen nopeasti, vaikka samaan aikaan tiedostikin, että kotoa on tullut oltua poissa jo melkoinen tovi. Tämän mittaisella reissulla ei vielä kuitenkaan ehtinyt tulla koti-ikävä. Ja arjessakin pysyi jollain huteralla otteella kiinni myös maapallon toisella laidalla, koska työt kulkivat mukana läppärillä, vaikka hoitelinkin niitä reissusta käsin vain kiireisimpiä juttuja priorisoiden.

Kolmessa viikossa ehtii kuitenkin jo huomata ajankulun. Suomeen on tällä välin oikeasti tullut syksy ja sain jo eilen lentokentältä kotiin huristellessani ihastella Helsingin syksyn väriloistoa. Jännitin etukäteen, miltä mahtaisi näyttää syksyinen maisema kotini ikkunasta, kun pääsen katselemaan sitä ensimmäistä kertaa – hehkuisivatko ikkunani edustalla nököttävät vaahterat jo syksyn väreissä? Ihan vielä ne eivät ole täydessä loistossaan mutta pikkuhiljaa…

Tunnelmat reissulta palatessa ovat vähän haikeat. Joskus matkoilta palaa sellaisin miettein, että on jo ihana tulla kotiin. Joskus taas ei millään vielä malttaisi. Aika usein reissussa on silti päällimmäisenä vireenä se, että kotiinpaluu koittaa aina hiukan liian aikaisin. Melkein aina jää vielä niin moni asia näkemättä ja kokematta. Tähän kotiin on erityisen kivaa palata, mutta vielä olisin silti voinut jäädä hetkeksi.

Minulla on monia ystäviä, jotka tuntuvat kokevan jatkuvaa kaukokaipuuta. Edelliseltä matkalta kotiutuessa suunnitellaan jo seuraavaa. Rakastan nähdä maailmaa, mutta minulle reissaaminen on aina tuntunut olevan kumman korkean kynnyksen takana – varsinkin jonnekin kauemmas lähtemistä pohdiskelen ja vatvon aina pitkään. Kauas ei viitsi lähteä ihan lyhyeksi aikaa, joten reissusuunnitelmiin sitoutuminen tuntuu aina isolta panostukselta. Työn puolesta ja Euroopassa matkustan vähän väliä, mutta kaukomaat ovat minulle vielä pääpiirteittäin ihan tuntematonta territoriota.

Minulla on paha tapa jäädä odottelemaan, että ilmaantuisi sellainen luonteva väli, jolloin malttaisin irroittaa kiireisestä arjestani pidempiä vapaita pätkiä. Tuntuu usein, että vapaata pitäisi pystyä ottamaan vähintään pari-kolme viikkoa, jotta viitsisin edes harkita jotakin kauemmas suuntautuvaa reissua. Samanaikaisesti tuntuu, että töiden ääreltä irroittautuminen niin pitkäksi aikaa kerrallaan saa aikaan miltei syyllisyyden tunteita. Koko tuo ajatusprosessi on melkoinen paradoksi. Yrittäjänä olen enemmän tai vähemmän naimisissa työni kanssa ja töitä on paljon, mutta samanaikaisesti minulla on vapaus reissata liki milloin ja miten pitkään haluan sekä tehdä töitäni vaikka sieltä maapallon toiselta puolen, jos vain pystyn sovitut hommat sieltä käsin hoitamaan.

Totuus taitaa kuitenkin olla se, että mitä pidempään sellaista “sopivaa väliä” jää odottelemaan, sitä harvemmin sellainen ilmaantuu. Kalenteri täyttyy vähitellen ja ne aiemmin matkoille potentiaaliset viikkonäkymät ovatkin yhtäkkiä tukossa yhtä sun toista. Ikinä ei muka olisi oikein hyvä hetki lähteä. Jos jotain olen itsestäni oppinut, niin sen, että pitää vain liikoja miettimättä ostaa ne lentoliput ja lähteä. Kun vain päättää, että esimerkiksi joulukuun olen reissussa, niin muu elämä mukautuu sitten lopulta sen mukaan.

Minulla on ollut jossain määrin juurettomaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni vähän ristiriitainen suhde. Toisaalta muuttaminen paikkakunnalta toiselle on antanut rohkeutta lähteä ja uskoa siihen, että mihin vain voi sopeutua, toisaalta se on jättänyt jälkeensä vähän irrallisen ja herkästi ulkopuolisuutta tuntevan fiiliksen sekä jonkinlaisen tarpeen pysyä paikoillaan, kun kerrankin siihen on mahdollisuus. Aikuisuuttani on leimannut tarve asettua paikoilleen ja rakentaa jotakin pysyvämpää pesää paikkaan, josta tarvitse koskaan lähteä. Ehkä sen lopullinen kulminaatiopiste on ollut tämä ihan ikioma koti: tämä on oikeasti minun ja täältä kukaan ei voi pakottaa minua lähtemään.

Olen nyt tähän omaan kotiin muutettuani tuntenut suurta onnea tästä ikiomasta kolostani tässä maailmassa ja nauttinut ihan suunnattomasti ihan vain kotona olemisesta. Koskaan ei ole kotona pysyminen tuntunut niin hyvältä kuin juuri nyt. Samanaikaisesti tämän oman pesän löytyminen ja rakentaminen on vähän kuin vapauttanut jostakin irrallisuuden pelosta: nyt uskallan taas lähteä. Ja uskallan jopa haaveilla vaihtoehtoisista elämistä. Millaista olisikaan asua New Yorkissa? Tai Pariisissa? Voisinko kuvitella muuttavani Sydneyyn tai Seattleen?

Istuin eilen lentokoneessa amerikkalaisen nuoren parin vieressä. Kaksikko oli päättänyt lähteä pelkällä menolipulla Norjaan. Kumpikaan ei ollut koskaan aiemmin käynyt Euroopassa tai edes lentänyt mannerten välistä lentomatkaa, mutta nyt he olivat päättäneet, että on aika lähteä näkemään maailmaa. Luonnossa viihtyvän kaksikon suunnitelmat tuntuivat olevan vielä melkoisen auki, mutta haaveissa siinsivät vaellusreissut sekä ehkä mahdollisuus päästä työskentelemään Norjassa vähän ja tutustumaan paikalliseen elämänmenoon ruohonjuuritasolla. Ihastelin mielessäni pariskunnan rohkeutta ja kykyä heittäytyä.

Minulle jo viimekesäiset reissuni olivat jossain määrin mullistavia. Reissasin viikon yksin Portugalissa ja rakastin joka hetkeä ja sen jälkeen lähdin pariksi viikoksi Marokkoon roadtripille. Kumpikin reissuista oli sellaisia, joita entinen minäni ei ehkä olisi uskaltanut tehdä, mutta nyt syöksyin suin päin seikkailuihin. Onnistuneet matkat jättivät vahvasti tunteen, että tällaista haluan tehdä lisää.

Olen aina ajatellut, että voisin hyvin asua jossain muuallakin kuin Suomessa, mutta jotenkin minulla on sen lapsuuden, nuoruuden ja opiskeluvuosien nomadielämän jälkeen ollut tarve saada olla ja asettua ensin rauhassa johonkin. Ja nyt tuntuu, että olen viimein asettunut. On hyvä olla juuri tässä, mutta samanaikaisesti minulla ei yhtäkkiä olekaan tarvetta pitää juuri tästä tilasta kynsin ja hampain kiinni. Tunnen olevani jotenkin ihan uudenlaisella tavalla vapaa.

Juuri tällä hetkellä minun on oikein hyvä näin, mutta samalla tuntuu, että olen askeleen lähempänä sitä, että voisin oikeastikin lennähtää maailmalle koettamaan ihan toisenlaista elämää. Tai samanlaistahan se lopulta sielläkin on, mutta koettamaan elämää uudenlaisessa ympäristössä. Mitään suunnitelmia minulla ei vielä tässä vaiheessa ole, enkä tiedä, tulenko näitä haaveitani edes toteuttamaan. Tai jos tulen, niin milloin niiden aika konkreettisesti olisi. Mutta tykkään tästä omalla painollaan löytyneesä seikkailijaminästäni ja tuntuu, että haluan rohkaista sitä puolta itsessäni. Ja ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että olen entistäkin valmiimpi repimään itseäni irti siitä arjen itseään toistavasta pyörityksestä ja omistamaan kalenteristani viikkoja matkoille. Ehkä joku päivä viikot muuttuvat kuukausiksi…

Photos: Angelina Ilmast

Related posts