28/06/18

Joutilas juhannus ja parit päiväunet Pariisissa

9 61

Keskikesän juhla on monen suosikkeja juhlapyhien joukossa. Itse en ole koskaan välittänyt juhannuksesta perheen kanssa vietettyjen lapsuuskesien jälkeen. Ehkä nykyään osaisin jo nauttia siitä, kun olen tullut enemmän sinuiksi introverttipuoleni ja yksinolon kanssa eivätkä juhlapyhät sinänsä tunnu nykyisin juuri tavallisia arkiviikonloppuja kummemmilta. Silti kaipuu jonnekin juhannusintoilun ulottumattomiin tulee kuin selkärangasta. Jonnekin, missä koko juhannuksen olemassaolon voi unohtaa. Samaa kaavaa toistan monina muinakin juhlapyhinä. Viime vuonna reissasin juhannuksen aikaan itsekseni Portugalissa, tänä vuonna suuntasin Pariisiin.

Pariisi on yksi niistä kaupungeista, joissa olen käynyt lukemattomia kertoja, mutta joka on silti jäänyt jollain tapaa etäiseksi. Pariisi tuntuu jotenkin minun kaupungiltani, mutta matkat ovat usein olleet lyhyitä pyrähdyksiä työn merkeissä, jolloin kokonaiskuva on jäänyt epämääräiseksi. En osaa yhdistää paikkoja toisiinsa kuin kartalla ja moni legendaarinen Pariisin kohde on edelleen ollut to do -listalla. Tuntuu hullulta, että yhdeksän Pariisissa matkaamani vuoden aikana en ollut ehtinyt Louvreen…

Tämänkertainen reissu oli joutilaisuudessaan otollinen hetki päämäärättömälle vaeltelulle, museoissa luuhaamiselle, kirjan lukemiselle puistossa ja ihmisten tuijottelulle Seinen varrella. Juhannus antoi hyvän syyn lomailla ja ottaa pari päivää taukoa työasioista – tuskinpa kovin moni täällä koto-Suomessakaan jaksoi viikonloppuna notkua tietokoneen äärellä. Ja poikakaverin joutuessa tekemään vähän töitä viikonloppunakin, minulla oli aikaa tutkailla ja ihmetellä Pariisia kaikessa rauhassa itsekseni.

Heti ensi töikseni marssin Centre Pompidouhun ja aloitin kunnianhimoisen vaelluksen läpi näyttelysalien. Jossain vaiheessa aikainen aamulento ja muutamaan tuntiin jääneet yöunet alkoivat painaa sekä askelta että silmäluomia. Olin modernin taiteen museosta todella vaikuttunut mutta pari kerrosta koluttuani ja muutaman vaihtuvan näyttelyn kierrettyäni niin uuvuksissa, että nuokuin ja keräilin hetken voimiani museon penkillä, ennen kuin jaksoin jatkaa matkaa. Alas aulaan palattuani muistin, että toinen puoli alakerran vaihtuvista näyttelyistä oli vielä kokonaan katsastamatta. Puntaroin tovin, jaksaisinko vielä keskittyä hetken verran ja päätin tsempata. Kerrankos sitä täällä oltiin!

Astuin uteliaana japanilaisen Ryoji Ikedan näyttelyyn, jossa kengät piti ottaa jo ovella pois. Tassuttelin paljain jaloin suureen pimeään huoneeseen, jonka lattiaa peitti musta pehmeä matto. Seinälle oli heijastettu monen kymmenen metrin pituudelle mystisenä eteenpäin virtaavaa pikseleiden, koodien ja graafisten jonojen lopuntonta jatkumoa sähköisenä särisevän digikohinan siivittämänä. Näky oli pysäyttävä: sitä katsellessaan tuntui kuin olisi ollut transsissa.

Näin ympärillä ihmisiä, jotka istuskelivat ja makoilivat lattialla keskellä pimeyttä vailla pienintäkään kiirettä liikahtaa paikoiltaan tai jatkaa matkaa. Istahdin seinän vierustalle ja jumituin tuijottamaan eteeni avautuvaa näkymää kuin hypnotisoituna. Minäkin, joka koen tietoisen rauhoittumisen, pysähtymisen ja meditoinnin todella vaikeaksi, koin saavuttavani installaatioon uppoutuessani jonkin meditatiivisen mielentilan kuin itsestään ja huomasin pian nököttäneeni paikoillani kuin lumottuna jo puolisen tuntia.

Pitkä museokierros ja univaje tuntuivat yhä jaloissa ja silmäluomilla, joten kävin matolle pitkäkseni kuten moni muukin näytti tehneen. Annoin rentouden vyöryä ylitseni ja torkahdin. Jotenkin sen kohinan keskellä vallitsi sellainen mystinen rauha ja unohduksen tila. Teokseen oli helppo uppoutua niin, että saattoi unohtaa itsensä. Huoneessa vallitsi niin vangitseva tunnelma, etten meinannut malttaa lähteä sieltä lainkaan. Kun lopulta olin viettänyt sähköisenä särisevässä huminassa yli tunnin, päätin viimein jatkaa eteenpäin. Moni minua jo ennen saapunut jäi yhä paikoilleen.

Harkitsin vakavasti, että maksaisin seuraavana päivänä museon pääsylipun uudelleen vain tullakseni istumaan tuonne huoneeseen pariksi tunniksi. Ryoji Ikedan kiehtova installaatio on esillä Pompidoussa 27. elokuuta asti, joten jos satut Pariisiin ennen sitä, mene ja koe.

Modernin taiteen museo on sekä arkkitehtuurinsa puolesta että kokoelmineen ja vaihtuvine näyttelyineen vaikuttava elämys, mutta veikkaan, että eniten siitä saa irti, jos malttaa jakaa taidekokemuksen muutamaan eri visiittiin. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, että museossa voisi helposti viettää useammankin päivän. Mutta jos Pompidoussa vierähtäisi helposti muutama päivä, niin Louvressa voisi varmaan viettää viikon tai kaksi…

Toisen reissupäivän kuljeksin puistoissa ja istuskelin Seinen rannalla kirjaa lukien sekä ihmisiä ja maisemia katsellen: rakastuneina suukottelevia pariskuntia, viinilaseja kilisteleviä ystävyksiä, laitapuolen kulkijoita jakamassa sätkää, pyöräilijöitä puikkelehtimassa ihmisvilinässä, Seinessä seilaavaa nojatuolia ja puuhun karannutta ilmapalloa.

Kolmantena päivänä suuntasin viimein sinne koko korttelin kokoiseen Louvreen, johon arvelin pystyväni eksymään vaikka viikoksi. Ihmispaljous hengästytti jo aulassa, vaikka jonoakaan ei ollut. Sotasuunnitelmani oli suunnistaa ensimmäiseksi sinne kaikkein olennaisimman äärelle (lue: Mona Lisa, tietenkin!) ja valita sitten muutama kohde ja osasto museokartasta. Tuntui päivänselvältä, että olisi turha yrittää ahnehtia koko Louvrea yhdellä kertaa, joten päätin suosiolla jättää osan museon valtavasta kokoelmasta seuraavien Pariisin matkojen projektiksi.

Mona Lisan ympärillä vallitsi odotetusti sellainen tungos ja kuhina, etten edes pyrkinyt ihan lähelle, vaan kurkistelin päiden yli salaperäistä hymyä. Tutulta näytti. Kaiken sen hässäkän keskellä minua alkoi naurattaa. Mikä ihme tässä yhdessä teoksessa on niin erityistä, että koko maailma tungeksii tuota naista katsomaan? Nauratti vielä vähän lisää, kun näin myöhemmin Mona Lisan äärelle johdattelevan opastekyltin, jolle joku vitsiniekka oli piirtänyt viikset. Klassikko!

Louvre oli kaikessa runsaudessaan ja upeudessaan häkellyttävä. Monessa huoneessa tuijottelin taideteosten sijaan mykistyneenä koristeellisia kattoja ja takanreunusten kaiverruksia, jotka olivat kuin taidetta nekin. Erityisen vaikutuksen teki Napoleonin kullalla ja kimalluksella kuorrutettu koti, jonka äärellä ei voinut kuin miettiä, miten kauas siitä kruusatusta tyylistä on minimalismin aikakaudella tultu. Huvitti se kontrasti, kuinka tämän päivän arvostetuin design on suoria ja selkeitä, pelkistettyjä linjoja. Napoleonin aikaan suunnittelijan taitoa taidettiin mitata taidokkaiden koukeroiden ja kaiverrusten määrässä. Pohdin, kuinka valtavia määriä työtunteja kaikkien niiden koristeluiden tekemiseen on mahtanut kulua.

Loputtomien käytävien vaeltelu ja kaikki se ympärillä näkyvä visuaalinen ilotulitus alkoi jälleen jossain kohtaa uuvuttaa. Istahdin rauhalliselle patsaspihalle lepuuttamaan jalkojani ja annoin silmien painua kiinni. Vartin torkut Louvren penkillä oli oikein kelpo idea ja päiväunien jälkeen jaksoi taas hetken kierrellä, ennen kuin kuulutukset ilmoittivat museon olevan suljettu ja oli aika lähteä.

Oli mukavan erilaista päästä tutkimaan Pariisia kaikessa rauhassa kiireettä ja nähdä siitä palanen myös paikallisen silmin henkilökohtaisen oppaan tutussa kainalossa. Mutta sainpa minäkin tasapuolisuuden nimissä esitellä paikalliselle pari mahtavaa ravintolaa.

Joutilas viikonloppu Pariisissa oli mitä mainioin tapa viettää juhannusta. Sain olla yksin ja sain viettää aikaa parhaassa seurassa (joka toki joskus voisi tarkoittaa myös yksin, mutta tällä kertaa en viittaa siihen), pääsin vihdoin ja viimein Louvreen ja aurinkoinen sää helli päämäärättömänä kuljeksivaa turistia. Ja mikä parasta, onnistuin ottamaan nokoset sekä Louvressa että Pompidoussa. Siinä, jos missä on loman tunnelmaa. :) Voin suositella!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/06/18

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

15 44

“Mä en ikinä löydä kirpputoreilta mitään!” Kuulin sivusta erään tytön puuskahduksen viikonloppuna kirpparirekkien välissä. Kyselin viime viikolla, kiinnostaisivatko kirpparivinkit ja moni ilmaisi kiinnostuksensa, joten kokosin tähän postaukseen muutamia yksinkertaisia niksejä, joista voi olla apua second hand -ostoksilla.

Olen itse tehnyt vuosien varrella aivan mielettömiä löytöjä kirpputoreilta ja second hand -putiikeista sekä Suomessa että maailmalla. Reissatessani maailmalla käyn yleensä paljon mieluummin kurkkaamassa paikallisen kirpputorin tai vintage-putiikin valikoimaa kuin astun yhteenkään ketjuliikkeeseen.

Kirpputorishoppailu vaatii hieman enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin tavallisissa kaupoissa asiointi ja tästä syystä kirppistely jossain vaiheessa jäi täällä kotimaan kamaralla vähän unohduksiin, koska aikaa kierreillä kirpputoreilla ei oikein vain ollut. Nyt olen taas alkanut aktivoitua, kun omilla kotinurkilla on monta kiinnostavaa second hand -putiikkia ja kirpparia. Paras keino tehdä löytöjä onkin käydä kirppareilla kärsivällisesti ja säännöllisesti, sillä uutta tavaraa tulee parhaimmillaan päivittäin.

Tämän jutussa näkyvän persikkaisen kesämekon löysin kesän kynnyksellä UFF:n tasarahapäiviltä 2 eurolla – ei hassumpi löytö!

Miksi kannattaa suosia käytettyä?

Vaikka kirpparilta saattaa palata keskimääräistä useammin tyhjin käsin, on vintage-shoppailu parhaimmillaan erityisen palkitsevaa. Käytettynä ostaminen on luonnollisesti aina uuden ostamista vastuullisempi vaihtoehto, mutta kirpparishoppailuun liittyy myös sellaista löytämisen riemua, mitä harvoin kokee ketjuliikkeissä asioidessaan. Plussaa tietysti on myös se, että upeita kirpparilöytöjä voi tehdä parhaimmillaan pilkkahintaan. Lempiasioitani kirpparishoppailussa on silti se, että vanhat vaatteet ovat usein ihan eri tavalla uniikkeja kuin uudet, kirppareilta voi tehdä todella laadukkaitakin löytöjä edullisesti ja on jotenkin viehättävä ajatus, että vaatteella on oma tarinansa ja historiansa.

Monet etenkin ennen ketjuliikkeiden ilmestymistä ja 90-lukua tehdyt vaatteet ovat paljon paremmin ja paremmista materiaaleista tehtyjä kuin nykypäivän tuotanto, etenkin jos verrataan ketjuliikkeiden valikoimaan. Jos mennään ajassa oikeasti taaksepäin, niin vuosikymmeniä sitten tehdyt vaatteet ovat paitsi hyvälaatuisia ja kestäviä, niistä on myös pidetty parempaa huolta. Koska vaatteiden hinta oli ennen ketjuliikkeiden vallankumousta korkeampi, ihmiset huolsivat ja korjasivat vaatteitaan aivan toisenlaisella innolla kuin nykyään. Vaatteita on myös saatettu teettää mittatilauksena räätälillä.

Jotkut ajattelevat, etteivät ihan periaatteesta halua maksaa käytetystä tuotteesta yhtä paljon kuin uudesta. Suosittelen kuitenkin suhteuttamaan hintaa vaatteen laatuun, materiaaliin ja ikään. Jos 50 vuotta jo jotakuta palvellut takki on edelleen erinomaisessa kunnossa, se todennäköisesti palvelee mainiosti vähintään vielä toisetkin 50 vuotta. Kannattaa myös miettiä, mitä vastaavasta laadusta joutuisi maksamaan uutena tämän päivän standardeilla. Maksan paljon mieluummin 50-100 euroa uniikista vintage-takista kuin saman verran ketjuliikkeen takista, sillä teen siinä samalla vastuullisen valinnan monessakin mielessä: ostan käytettyä ja valitsen tuotteen, joka todennäköisesti kestää aikaa paremmin sekä laatunsa että tyylinsä puolesta. Ompelujälki ja materiaalit ovat vanhoissa vaatteissa usein parempia kuin uusissa, ja jotkut jopa paranevat vanhetessaan: laadukas nahka patinoituu kauniisti ja pehmenee miellyttävämmän tuntuiseksi.

Mitä kannattaa metsästää käytettynä?

Metsästän itse yleensä kirpputoreilta aina tietynlaisia vaatteita ja asusteita, joten tässä muutama vinkki teille muillekin sen varalta, mitä erityisesti kannattaa katsella. Kuljen itse erityisesti kiinnostavien värien ja printtien perässä – siitä on helppo aloittaa, jos ei muuten oikein tiedä, mistä lähtisi penkomaan tavarapaljoutta läpi.

TAKIT

Etenkin UFF:n ja Fidan kaltaiset kirpparit ovat täynnä kaikenlaisia upeita vanhoja hyväkuntoisia takkeja. Ennen vanhaan takit tehtiin kestämään ja esimerkiksi useimmissa vanhoissa villakangastakeissa on vuorikankaan ja päällyskankaan välissä lämmittävä villavatiinikerros ja tuulta pitävä tuulivuori, mistä johtuen ne ovat paljon uusia takkeja lämpimämpiä. Olenpa löytänyt joskus ihan räätälin käsin ompeleman villakangastakinkin – hintaa sillä oli kokonaiset 30 euroa. Suosittelen siis ehdottomasti metsästämään vanhoja villakangastakkeja, trenssejä ja nahkatakkeja nimenomaan kirpputorilta. Myös vanhoja farkkutakkeja, bleisereitä, bombereita ja maiharitakkeja on kirppareilla usein kiitettävästi. Kannattaa kurkata myös miesten takkivalikoimaa! Vanhojen takkien joukossa on muuten paljon kotimaassa valmistettuja laatutakkeja.

OMAT LÖYDÖT: Omia parhaita takkilöytöjäni kirpparilta ovat olleet jostain mahdollisesti 60-luvulta peräisin oleva keltainen villakangastakki sekä nyt kesällä löytämäni kaunis vanha kotimainen trenssi, joka maksoi UFF:n tasarahapäivillä kokonaiset 3 euroa – made in Finland. Kummitädin vanha bleiseri jostain vuosikymmenten takaa on yksi vaatekaappini luottovaatteista ja yksi parhaista löydöistäni on myös ollut Japanista tuliaiseksi itselleni ostamani vintage-haori.

KENGÄT

Moni arkailee ostaa kenkiä käytettyinä, mutta oman kokemukseni mukaan kirppareilta ja etenkin vintage-putiikeista voi toisinaan tehdä todella hyviä kenkälöytöjä. Nahka usein vain paranee käytössä ja lankkauksella voi tehdä ihmeitä jo vähän nuutuneenkin näköiselle pinnalle, jos kengät muuten ovat siistit. Nahka patinoituu usein kauniisti, joten käytetyt kengät voivat olla jopa uusia parempikin vaihtoehto. Kannattaa katsella kirpputoreilta ja vintage-liikkeistä erityisesti juhlakenkiä, sillä ne ovat usein jääneet ihmisillä aika vähälle käytölle ja ovat siksi hyväkuntoisia.

OMAT LÖYDÖT: Useammatkin suosikkikenkäni ovat second hand -löytöjä: bongasin New Yorkissa kirpparilta uudenveroiset Manolo Blahnikin korkokengät 30 dollarilla ja kerran löysin Suomessa laadukkaat Eccon vintage-avokkaat 1 eurolla. Olen löytänyt kirppareilta myös useamman parin kauniita vanhoja nahkasaappaita.

HAMEET JA MEKOT

Kirpputorien hame- ja mekkovalikoima on usein aivan omaa luokkaansa. Etenkin midihameita ja kaikenlaisia kesämekkoja löytyy kirpparirekeistä kaikissa mahdollisissa väreissä ja kuoseissa. Tarjolla on usein paljon kaikenlaisia ajankohtaisia ja trendikkäitäkin värejä ja kuoseja: raitaa, pilkkuja ja kukkasia. Etenkin vintage-putiikeista voi myös löytää todella elegantteja ja uniikkeja vanhoja iltapukuja, juhlamekkoja, leninkejä ja morsiuspukuja. Myös farkku- ja nahkahameita on kiitettävän paljon kirppareilla tarjolla.

OMAT LÖYDÖT: Olen löytänyt lukemattomia kivoja hameita ja ihania mekkoja kirpputoreilta, mutta ylivoimaiset lempparilöytöni ovat Japanista ostamani suloisen puuterinen vintage-mekko sekä punainen käsin ommeltu silkkinen kukkamekko, jonka löysin joitakin vuosia sitten Frida Marinasta. Kaapeissani on myös paljon äitini ja isoäitini vanhoja vintageaarteita, kuten tämä kellohelmainen farkkuhame, Vuokon raidallinen midihame sekä minimittainen nahkahame. Äidin nuoruudessaan itse tekemä punainen mekko on minulle myös kovin rakas. Näiden lisäksi mieleen on on jäänyt Fidan lajittelukeskuksesta 1 eurolla löytämäni Givenchyn silkkimekko.

VILLAPUSEROT JA NEULEET

Kirpputorit ovat usein täynnä ihania neuleita ja muhkeita villapaitoja ja -takkeja. Hyväkuntoiset neuleet ovat mainiota kirpparilöytöjä ja yksiväristen klassikkoneuleiden lisäksi kirpputoreilta voi metsästää kaikenlaisia hullunkurisia kuvioneuleita. 80- ja 90-lukujen veroista luovuutta ei ole kuosirintamalla tai värienkäytössä nähty sittemmin.

OMAT LÖYDÖT: Löysin kerran Burberryn klassisen villatakin Fidasta parilla kympillä. Lisäksi olen onnistunut bongaamaan kirppareilta lukemattomia muita neuleita ja villatakkeja, jotka ovat ahkerassa käytössä edelleen.

SILKKIPAIDAT

Ylellinen silkki on yksi niistä materiaaleista, joita kannattaa metsästää kirpputoreilta. Kauniin silkkipaidan saattaa kirpputorilta saada muutamalla hassulla eurolla, kun uutena vastaava saattaisi maksaa kymmenkertaisen summan. Kurkkaa myös miesten osasto – sieltä löytyy usein yksiväristen silkkipaitojen lisäksi myös upeita printtikuoseja.

OMAT LÖYDÖT: Yksi lempitopeistani on ikiaikainan kirpputorilöytö Tukholmasta – sininen silkkitoppi on palvellut todella monenlaisissa tilanteissa. Lisäksi olen löytänyt useita silkkisiä kauluspaitoja erittäin edullisesti sekä yhden kauniisti pitsillä koristellun kiinalaisen silkkipaidan Pariisista.

FARKUT JA HOUSUT

Jokainen tietää, miten vaikeaa sopivien farkkujen löytäminen on. Kirppareilla se on usein vieläkin vaikeampaa, muttei silti kannata ohittaa farkkuhyllyjä, sillä kärsivällisellä metsästyksellä voivat löytyä vaikkapa ne täydelliset vintage-Levikset. Farkuista voi myös leikellä itsellen shortsit, jos lahkeen malli tai pituus ei ole itselle sopiva. Kannattaa myös huomioida, että kokomitoitukset ovat aikana ennen stretchiä olleet todella erilaiset: todennäköisesti joudut ottamaan vintage-farkuissa huomattavasti suuremman koon kuin mitä normaalisti käytät. Farkkujen lisäksi suosittelen katselemaan kirppareilta kaikenlaisia silkkihousuja ja pirteitä printtikuosillisia kesähousuja.

OMAT LÖYDÖT: Farkkuja en ole tainnut löytää kirpputorilta koskaan, mutta kivoimpia housulöytöjäni kirpparilta ovat olleet rennot, pilkulliset kesähousut, jotka vilahtivat KN Collectionin kevätmalliston kuvissakin.

ASUSTEET

Vaikka vaatteiden sovittelu kirppareilla tuntuisi tuskaiselta, niin asusteita ja kenkiä on helppo kokeilla. Silkkihuivit, nahkalaukut, kaikenlaiset korikassit, huopahatut, korut ja vyöt ovat myös loistavia kirpputorilöytöjä.

OMAT LÖYDÖT: Olen löytänyt kirpputorilta useammankin lempilaukun sekä monta kaunista silkkihuivia sekä upeita kenkiä.

SECOND HAND -SHOPPAILIJAN TSEKKAUSLISTA

Mihin kaikkeen kannattaa kirpparilöytöjä tehdessä erityisesti kiinnittää huomiota?

MATERIAALI

Suosittelen etsimään kirpputoreilta etenkin kestäviä ja kauniisti ikääntyviä luonnonmateriaaleja. Villa, silkki ja nahka kestävät aikaa ja kulutusta vuosikymmenestä toiseen ja monien vanhojen vaatteiden materiaalit on tehty kestämään. Entisaikaan vaatteista on myös pidetty parempaa huolta, joten vanhakin vaate voi olla todella hyväkuntoinen. Kaikissa vaatteissa ei ole välttämättä tuotetietoja, mutta pikkuhiljaa sitä harjaantuu tunnistamaan materiaaleja jo näppituntumalla.

TAHRAT

Tietenkin sitä toivoisi, että käytetytkin vaatteet olisivat puhtaita, mutta joskus niissä näkyy käytön jälkiä myös tahrojen muodossa. Pientä tahraa ei kannata säikähtää, sillä toisinaan ihmiset tuovat kirpparille vaatteita, joiden tahroja ei ole edes yritetty puhdistaa. Valkoisesta silkistä ei varmasti saa pois punaviinitahraa, mutta olen esimerkiksi onnistunut poistamaan arvokkaasta valkoisesta neuleesta sappisaippualla kaikki siinä olleet tahrat. Sappisaippua onkin vaatteidenhuollossa ihan mahtava apuri!

SAUMAT JA NAPIT

Tarkista ennen ostopäätöstä huolellisesti onko vaate ehjä ja onko siinä kaikki napit tallella. Saumoja saa helposti parsittua ja uudet napit ommeltua, mutta kovin näkyvällä paikalla oleva reikä voi olla hankala korjata huomaamattomasti.

KAINALOT

Kannattaa nuuhkaista etenkin ihonmyötäisten paitojen ja mekkojen kainaloihin ennen vaatteen kiikuttamista kassalle. Monista materiaaleista voi olla todella vaikea saada pinttynyttä hienhajua pois. Ennen muinoin etenkin arvokkaampien materiaalien kanssa pidettiin kainaloihin kiinnitettäviä hikilappuja, jotta kauniit ja kalliit vaatteet eivät olisi menneet hiestä pilalle – ei välttämättä olisi huono idea tänäkään päivänä.

KOKO JA ISTUVUUS

Vaateostoksilla koko ja istuvuus ovat tietenkin tärkeitä asioita, mutta kirpputorilla shoppaillessa ei välttämättä kannata olla koon suhteen liian ehdoton. Ensinnäkin, vanhat koot saattavat olla hyvin erilaisia kuin tämän päivän mitoitukset. Toisekseen, kaunista ja vanhaa arvovaatetta voi usein myös muokata. Monia vaatteita voi korjauttaa ompelijalla tai räätälillä itselle sopivammiksi – tämä unohtuu monelta nykypäivänä.

KENGÄNPOHJAT

Kurkkaa kenkiä katsellessasi myös pohjia. Niistä pystyy päättelemään paitsi kenkien ikää ja käyttöastetta, myös sitä, miten hyvää huolta niistä on pidetty. Uudet korkolaput vanhoissa kengissä viestivät siitä, että kengistä on haluttu huolehtia hyvin. Kannattaa myös tsekata, ettei pohjissa ole halkeamia tai mitään muuta outoa. Joskus vanhojen kenkien pohjissa käytetty kumi ei ihan kestä aikaa toivotulla tavalla ja se saattaa halkeilla tai murentua – jos kengät siis näyttävät kovin vanhoilta, taivuttele vähän pohjaa ja tunnustele, kestäisikö se yhä aktiivikäyttöä.

Kirpputoriketju, vintage-liike, itsepalvelukirppis vai kirpputoritapahtuma?

Käytetyistä vaatteista kiinnostuneille on olemassa paljon erilaisia kohteita, mistä aarteita voi metsästää. Eri tyyppiset paikat sopivat vähän eri tyylisten löytöjen tekemiseen. Ei välttämättä kannata yrittää tehdä designer-löytöjä UFF:lta tai lähteä parin euron budjetilla vintage-putiikkeihin. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä kuratoidumpaa tavaraa liikkeessä myydään, sitä korkeampi summa on myös hintalapussa.

Suurten kaupunkien kirpputoreilla saattaa olla laajempi ja parempi valikoima noin keskimäärin, mutta hinnat saattavat olla korkeammat ja kävijöitä on usein enemmän. Pikkukaupunkien kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa voi puolestaan lymyillä todellisia aarteita edullisesti, kun kysyntä on pienempää ja ihmisten suosiossa usein vähän erilainen valikoima kuin isoissa kaupungeissa.

VINTAGE-PUTIIKIT

Vintage-putiikit myyvät tarkoin valikoituja vintage-aarteita ja designer-vaatteita, joten hintataso on yleensä selvästi kirpputoreja korkeampi. Jos on valmis maksamaan vähän kirpputorihintoja enemmän, vintage-putiikeista voi tehdä hyvin vähäisellä vaivalla upeita löytöjä. Jos erityisesti merkkivaatteet ja hyvin säilyneet, arvokkaammat vintage-löydöt kiinnostavat, kannattaa piipahtaa vintage-puodissa. Putiikin omistajalta saattaa saada kaupan päälle hoito-ohjeita vaatteelle sekä tarinan löydön taustalta.

OMA SUOSIKKI: Frida Marina

KIRPPUTORIMYYMÄLÄ

Kirpputorimyymäläketjut kuten UFF, Fida ja Recci ovat yleensä hinnoittelultaan jossain vintage-putiikkien ja itsenäisten kirpputorimyyjien välimaastossa. Hyvällä tuurilla voi tehdä todella edullisiakin löytöjä, mutta toisaalta osa vaatteista taas on tyyliinsä ja laatuunsa nähden selvästi ylihintaisia. Kirpputorimyymälöiden runsas valikoima täydentyy usein ja yleensä vaatteet on jaoteltu tuoteryhmittäin. Koska kirpputorimyymälöiden valikoima koostuu yleensä lahjoituksina saaduista vaatteista, joukossa saattaa olla todella arvokkaita ja upeitakin löytöjä, jollaiset kelpaisivat hienompiinkin vintage-putiikkeihin, mutta ketjujen hintataso on aina putiikkeja huomattavasti edullisempi.

VINKKI: UFF on erityisesti tasarahapäivien aikaan todellinen aarreaitta, kun sesogin tuotteet myydään pikkurahalla pois – tällöin voi tuurilla tehdä ihan naurettavan edullisia huippulöytöjä. Toinen hyvä hetki UFF-kierrokselle on juuri tasarahapäivien jälkeen, kun uusi mallisto on tullut sisään. Kokeneimmat kirpparikävijät osaavat kärkkyä apajilla oikeaan aikaan ja nappaavat parhaat palan kuormasta heti ensimetreillä.

OMA SUOSIKKI: UFF Hakaniemi & UFF Freda

ITSEPALVELUKIRPPUTORIT

Itsepalvelukirppiksiä on moneen lähtöön ja voisi sanoa, että sekä tavaran laatu että hintataso vaihtelee pöytäkohtaisesti varsin paljon riippuen myyjästä. Itsepalvelukirppareilla on usein tarjolla paljon muutakin kuin vain vaatteita: kaikenlaista kodin tavaraa, kodin tekstiilejä sekä mitä nyt milloinkin. Helsingissä hieman “paremmiksi” profiloituneilta itsepalvelukirppiksiltä kuten Kaivarin Kanuunasta ja Relovesta voi tehdä todella hyviäkin merkkilöytöjä kohtuuhintaan. Relove on vähän kuin vintage-putiikin, itsepalvelukirppiksen ja tavallisen vaatemyymälän välimaastosta ja siellä tavara on keskimääräistä parempikuntoista ja laadukkaampaa. Myös Kaivarin Kanuunassa taso on usein aika hyvä. Satunnaisilta muiltakin itsepalvelukirpputoreilta voi tehdä loistolöytöjä, mutta kiertely vaatii hieman aikaa ja viitseliäisyyttä.

OMA SUOSIKKI: Relove & Kaivarin Kanuuna

KIRPPUTORITAPAHTUMAT

Yksi suosikkini second hand -löytöjen tekemiseen ovat erilaiset kirpputoritapahtumat, joita etenkin kesäaikaan järjestetään paljon. Vieläkään ei ole löytynyt Helsingissä Vallilan legendaarisen Valtteri-kirpputorin kunnollista manttelinperijää, mutta esimerkiksi Konepajan Brunossa, Kellohallissa ja Kattilahallissa järjestetään silloin tällöin kirpputoreja. Myös satunnaiset bloggaajakirppikset ovat yleensä hyvätasoisia myytävän tavaran puolesta. Legendaarisin kesäsuosikki Helsingissä on tietysti Hietsun torilla läpi kesän järjestettävä kirpputori, jossa riittää kuhinaa joka päivä. Myös Siivouspäivä on mainio tapahtuma sekä myydä omia käyttämättömäksi jääneitä tavaroita ja vaatteita että tehdä löytöjä. Tapahtumissa on aina se etu, että hinnoista voi neuvotella suoraan myyjän kanssa (lue: tinkiä).

OMA SUOSIKKI: Hietsun torin kesäkirppis & Siivouspäivä

SECOND HAND -SHOPPAILU ULKOMAILLA

Minulle on muodostunut tavaksi, että käyn yleensä maailmalla reissatessani aina tutkimassa paikallisten kirpputorien ja vintage-liikkeiden valikoimaa. Jotenkin käytettynä ostettuihin tuliaisiin liittyy enemmän tunnearvoa ja tuntuu kuin mukanaan toisi vielä entistä aidommin pienen palasen paikalliskulttuuria.

Suosikkikaupunkejani maailmalla kirpputorien ja vintage-putiikkien koluamiseen ovat Pariisi, New York, Tokio, Barcelona, Berliini, Tallinna ja Tukholma. Kaikista näistä kaupungeista olen tehnyt mahtavia second hand -löytöjä. Monet suuret kaupungit ovat pullollaan kaikenlaisia kirppareita ja pikkuruisia vintage-puoteja, ja osa riemua on niiden itse putiikkien löytäminen vieraan kaupungin kaduilla seikkaillessa. Tässä kuitenkin muutama helppo täsmävinkki, mistä voi maailmalla lähteä liikkeelle matalalla kynnyksellä.

BEACON’S CLOSET (New York)

New York on täynnä ihania vintage-putiikkeja, mutta tämä kirpputoriketju on hinta-laatu-suhteeltaan vertaansa vailla. Beacon’s Closet -ketjulla on myymälöitä Manhattanilla ja Brooklynissa ja suosittelen todella varaamaan visiittiin hieman aikaa. Myymälät ovat saman tyyppisiä kuin UFF ja hintataso on myös samansuuntainen, mutta käytännössä lähes kaikki valikoiman vaatteet ovat merkkituotteita. Putiikki imaisee uumeniinsa helposti tuntikausiksi, mutta tämä on juuri se paikka, mistä voit löytää Manolot 30 dollarilla tai upean Givenchyn vintage-takin muutamalla kympillä. Olen tehnyt näistä liikkeistä ihan mielettömiä löytöjä vuosien varrella – todella vahva suositus!

BEYOND RETRO (Tukholma & Lontoo)

Beyond Retro on second hand -ketju, jolla on liikkeitä Tukholmassa ja Lontoossa. Tämän helpommaksi ei kivojen vintage-löytöjen tekeminen tule. Beyond Retron valikoima on nimittäin jaoteltu helposti lähestyttävään muotiin erittäin spesifeihin kategorioihin: yhdessä rekissä roikkuu farkkupaitoja, toisessa norjalaisneuleita, kolmannessa pörröneuleita, jne. Koska vaatteet on valmiiksi ryhmitelty näin tarkkaan, on liikkeistä myös varsin helppo tehdä löytöjä. Hintataso on ehkä hitusen kalliimpi kuin UFF:lla mutta selvästi halvempi kuin vintage-putiikeissa.

EPISODE (Belgia, Hollanti, Pariisi & Kööpenhamina)

Tutustuin Episode-ketjun second hand -liikkeisiin asuessani reilut 10 vuotta sitten Brysselissä ja olin Belgiassa asuessani suorastaan kanta-asiakas. Ketjulla on useita liikkeitä Hollannissa ja Belgiassa sekä yksi liike Pariisissa ja Kööpenhaminassa. Episoden liikkeet ovat saman tyyppisiä sekä valikoimaltaan, hinnoittelultaan kuin lajittelultaankin kuin Beyond Retrokin eli valikoima on yleensä jaoteltu aika tarkkaan tuoteryhmittäin, joten löytöjen tekeminen on suhteellisen helppoa. Hintataso on samankaltainen kuin Beyond Retrossa eli perus-kirpparia kalliimpi, mutta pikkuputiikkeja selvästi edullisempi.

*

Toivottavasti tästä postauksesta oli iloa teille ja varmasti paljon hyviä vinkkejä sekä paikoista että itse shoppailusta jäi vielä matkastakin. Olisi kiva kuulla, tuliko jutussa vastaan teille hyödyllisiä neuvoja? Kommenttiboksissa sana on vapaa ja siellä voi mieluusti täydentää tätä minun juttuani omilla vinkeillä. Etenkin konkreettiset suositukset putiikeista Suomessa ja maailmalla ovat erityisen tervetulleita! Lisäksi olisi hauskaa, jos jakaisitte tarinoita omista parhaista kirppislöydöistänne. :)

Photos: Vesa Silver

Related posts

8/04/18

Arjen ekotekoja: ekologinen sähkö + 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

27 38

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Vattenfall

(sisältää kilpailun)

Muutin noin vuosi sitten omaan kotiini ja myönnän, etten edes muuton yhteydessä tullut kauheasti miettineeksi sähkösopimusasioita. Lähinnä halusin vain varmistaa, että uudenkin kodin pistokkeista tulee sähköä heti saman tien, kun saavun sinne tavaravuorineni. Jossain vaiheessa muuttokaaoksesta selvittyäni jäin kuitenkin miettimään, että mitenköhän paljon enemmän mahtaisi maksaa, jos vaihtaisin sähkösopimukseni tavallisesta ekologiseen… Selvisi, ettei kovinkaan paljon.

Itse asiassa ekologinen sähkösopimus maksaa vain noin 4-5 € kuussa enemmän. Ei mielestäni kovin paha hinta kestävämmästä ja ympäristöystävällisemmästä arvovalinnasta. Vaihdoin kotiini ekologisen sähkösopimuksen siltä seisomalta parilla klikkauksella ja ihmettelin, miksi en ollut tullut tehneeksi sitä jo aiemmin. Veikkaan, että aika moni muukin on minun laillani ollut siinä harhaluulossa, että ekologinen sähkösopimus on jotenkin ihan kamalan kallis.

Ekologiseen sähkösopimukseen vaihdettuani asia jäi kiinnostamaan. Mitä se ekosähkö käytännössä oikein tarkoittaa? Pistokkeesta tulee sopimuksen vaihdettuani sähköä entiseen tapaan, mutta mitä eroa ekologisessa sähkösopimuksessa sitten todella on tavalliseen sähkösopimukseen verrattuna? Haastattelin juttua varten Vattenfallin energia-asiantuntijaa Oskari Hiipakkaa ja kyselin häneltä monenlaisia kiperiä (ja ehkä tyhmiäkin) kysymyksiä sähköstä, ekologisesta sähköstä sekä energiantuotannon tulevaisuudesta Suomessa ja maailmalla. Itse opin asiantuntijan kanssa jutellessani paljon uutta, joten nyt nyt on siis luvassa mahtava paketti tiukkaa mutta mielenkiintoista asiaa helppoon muotoon pureksittuna.

Mitä ekologinen sähköntuotanto oikein on?

Oskari Hiipakka totesi yllätyksekseni, että itse asiassa tähän kysymykseen ei oikeastaan ole täysin yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Useimmiten ekologiseksi mielletään uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö ja niitä ovat ensisijaisesti tuuli, aurinko ja vesi. Jos taas tarkastellaan sähköntuotantoa sen aiheuttamien päästöjen mukaan, saatetaan viitata myös kaikkeen sellaiseen energiantuotantoon, josta ei synny hiilidioksidipäästöjä. Ja tällöin, hieman yllättäen mukaan voidaan laskea myös ydinvoima. Yleensä ekologisella sähköllä tarkoitetaan kuitenkin nimenomaan uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä.

Jatkuvasti tutkitaan myös uusia tapoja tuottaa energiaa mahdollisimman ekologisesti. Yksi kiinnostavista uusista ja vielä tutkimuksen asteella olevista energianlähteistä on aaltoenergia.

Mitä eroa tavallisella sähköllä on ekologiseen sähköön ja millaisilla kaikilla eri tavoilla Suomessa tuotetaan sähköä?

Suomessa ns. tavallinen sähkö on sekoitus vähän kaikenlaisia eri energiantuotannon muotoja. Suomessa tuotetusta perussähköstä noin kolmasosa tulee ydinvoimasta, 22,5% sähköstä tuotetaan vesivoimalla, noin 17 % biomassalla (eli puuta, hakkuujätettä sekä sokereita ja tärkkelystä sisältäviä kasveja) ja niiden lisäksi 9,5% kivihiilellä, reilut 7% tuulivoimalla, noin 5% maakaasulla, noin 4% turpeella sekä noin 1,5% jätteitä polttamalla sekä 0,2% öljyllä.

Suomi ei kykene tällä hetkellä tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa sähköä itse, joten osa sähköstämme tulee muualta. Suomessa tuotetaan 76,1% kaikesta täällä käytetystä sähköstä ja itse asiassa Suomessa tuotetusta sähköstä jo 47% on tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä ja hiilidioksidivapaita energianlähteistämme on 80% (luvut vuodelta 2017). Siinä mielessä Suomessa ovat asiat ilmaston näkökulmasta energiantuotannon saralla jo aika hyvin. Vattenfall on ottanut tavoitteekseen päästä Pohjoismaissa täysin ympäristöneutraaliin energiantuotantoon vuoteen 2030 mennessä.

Millä tavalla sähköntuotanto kuormittaa ympäristöä?

Haitallisimpia ympäristölle ovat fossiiliset polttoaineet, sillä niillä tuotetusta sähköstä syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä, jotka puolestaan vauhdittavat ilmastonmuutosta. Käytännössä päästöjä syntyy aina, jos raaka-ainetta joudutaan energiaa tuottaakseen polttamaan. Ja jotta ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä, pitäisi sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä saada merkittävästi pienennettyä. Pohjoismaissa kuitenkin fossiilisia polttoaineita käytetään hyvin vähän. Esimerkiksi Norjassa energiasta lähes 100% tuotetaan vesivoimalla ja siellä olosuhteet vesivoiman käytölle luonnon ja ilmaston puolesta ovatkin poikkeuksellisen ihanteelliset.

Toisaalta myöskään kaikkien uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen sähkötuontannossa ei ole täysin ongelmatonta luonnon ja ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi vesivoiman hyödyntäminen haittaa luonnonvaraisten vaelluskalojen kulkureittejä ja häiritsee vesistöjen omaa ekosysteemiä. Lisäksi vesivoiman käyttö aiheuttaa tekoaltaiden ja vesistöjen rehevöitymisen myötä metaanipäästöjä, jotka ovat myös ilmastolle ongelmallisia.

Vattenfallin nettisivuilla on kerrottu kaikkien yleisimpien energiantuotantomuotojen plussista ja miinuksista, joten sieltä voi lukea lisää, jos aihe kiinnostaa enemmän. Lisää tietoa aurinkovoiman, vesivoiman, tuulivoiman ja ydinvoiman hyvistä ja huonoista puolista löydät siis näiden linkkien kautta. Täysin ongelmatonta energiantuotannon muotoa ei siis oikeastaan ole, mutta aurinkoenergian ympäristöhaitat lienevät kaikkein vähäisimmät. Jos haluaa tukea nimenomaan aurinkoenergian käyttöä, niin Vattenfallilta löytyy myös Täysaurinko-sähkösopimus.

Olisiko koko maailman realistista ja mahdollista siirtyä ekologisempaan sähköntuotantoon?

Olosuhteet, luonnonvarat että kulutuksen määrä ovat eri puolilla maailmaa hyvin erilaisia. Jos mietitään esimerkiksi Pohjoismaita, niin täällä esimerkiksi vesivoiman käyttö on helppoa, sillä meillä on täällä neljä vuodenaikaa, paljon vesistöjä, korkeuseroja ja sateita.

Jos mietitään puolestaan vaikkapa teollisuuden mahtimaata Kiinaa, niin siellä käytetään energiantuotannossa aika paljon hiiltä. Hiipakan valistunut arvio on, että Kiinakin pystyisi varmasti osittain siirtymään ekologisempiin energianlähteisiin, mutta toisaalta teollisuus kuluttaa siellä niin valtavasti energiaa, ettei ekologisesti tuotettu sähkö välttämättä riittäisi sen tarpeisiin. Aurinkoenergiaa puolestaan voitaisiin hyödyntää enemmänkin monissa lämpimissä maissa, mutta aurinkoenergian talteenotossa ja säilömisessä teknologia on verrattain kallista moneen muuhun energiantuotannon muotoon verrattuna.

Ekologinen sähkösopimus – mitä se tarkoittaa?

Käytännössähän pistokkeesta tulee ihan samaa sähköä, oli sinulla sitten ekologinen sähkösopimus tai ei. Eli mitä se ekologinen sähkösopimus käytännössä oikein tarkoittaa? Kun solmit ekologisen sähkösopimuksen, Vattenfall pitää huolen, että esimerkiksi vesivoimaa tuotetaan vähintään asiakkaan kulutusta vastaava osuus. Valitsemalla ekologisen sähkösopimuksen voi siis varmistaa, että omilla sähkömaksuilla tuetaan juuri uusiutuvan energian tuottajia. Sähköyhtiö maksaa siis ekologisen energian tuottajille alkuperäsertifikaatista, joka takaa sen, että sähkö on tuotettu ekologisilla energianlähteillä ja tästä syystä ekologiset energiasopimukset ovat myös hieman kalliimpia kuin tavalliset.

Sähköä on toki tuotettu vedestä jo ennen kuin sitä myytiin ekologisena sähkönä, mutta valitsemalla erityisesti ekologista energiantuotantoa tukevan sopimuksen, sinulla on mahdollisuus tehdä arvovalinta, jolla on myös poliittista painoarvoa. Myös energiantuotannossa toimii jossain määrin kysynnän ja tarjonnan laki: mitä enemmän ihmiset haluavat ekologisia sähkösopimuksia, sitä enemmän uusiutuvia energianlähteitä tuetaan. Ja jos esimerkiksi tuulivoimaa tuetaan, niin sitä todennäköisemmin sitä voidaan myös tuottaa enemmän. Vaikka pistokkeesta siis käytännössä tulee ihan samaa sähköä kaikille, ostamalla alkuperätodennettua aurinko-, tuuli- ja/tai -vesisähköä voi edistää ja tukea entistä ympäristöystävällisemmän ja hiilineutraalin energian tuotantoa.

Ostamalla alkuperätodennettua sähköä (kuten aurinko-, tuuli- tai vesisähköä) voi edistää uusien, hiilineutraalien voimaloiden rakentamista. Tuotot ohjataan Energiaviraston valvoman alkuperäsertifikaattijärjestelmän kautta kyseisen sähkön tuottajille. Alkuperätodennettu sähkö syrjäyttää markkinoilta fossiilisia polttoaineita, joten valinnalla voi edistää puhtaan energian lisärakentamista globaalisti ja hidastaa ilmastonmuutosta.

Lisäksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on luonut energiantuotannolle EKOenergia-nimisen ympäristömerkin ja tämän saadakseen energiatuottajan on täytettävä vielä enemmän ympäristön huomioon ottavia kriteerejä. Jokaisesta ekoenergiana myydystä megawattitunnista energiayhtiö maksaa Suomen Luonnonsuojeluliitolle, joka ohjaa varat sitten erilaisiin uusiutuvaan energiaan liittyviin hankkeisiin sekä täällä kotimaassa että hyväntekeväisyysprojekteihin ulkomailla. Kaikilla uusiutuvan energian tuottajilla ei välttämättä siis ole tätä EKOenergia-ympäristömerkkiä, mutta jos nimenomaan ekoenergiasopimus kiinnostaa, niin Vattenfallin täystuulisopimus on sellainen.

Voisiko Suomi realistisesti tulla toimeen ilman ydinvoimaa?

Moni on huolissaan ydinvoimasta ja se on monella tapaa energiantuotannon kuuma peruna: se on tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa energiaa, mutta maailmalla tapahtuneet ydinvoimalaonnettomuudet pelottavat. Akuutisti haitallisimpia ympäristölle ovat tällä hetkellä kuitenkin fossiiliset polttoaineet, joiden hiilidioksidipäästöt vauhdittavat ilmastonmuutosta. Oskari Hiipakan mukaan ennen ydinvoimasta luopumista on priorisoitu fossiilisista polttoaineista kuten hiilestä luopumista, jotta energiantuotannon hiilidioksidipäästöt saataisiin minimoitua ja ilmastonmuutosta sitä kautta hillittyä.

Hiipakka kertoo, että tällä hetkellä käydään paljon keskustelua siitä, miten energia-ala tulee muuttumaan. Yksi realistinen tulevaisuudenvisio on se, että jatkossa kuluttajat tulevat osallistumaan itsekin aktiivisemmin energiamarkkinoille ja ovat jatkossa entistä omavaraisempia energiantuotannon saralla. Jo nykyään yhä useampi tuottaa oman sähkönsä esimerkiksi aurinkopaneeleilla ja kun akkuteknologia jatkuvasti kehittyy, tulevaisuudessa tuota kerättyä energiaa pystytään myös varastoimaan paremmin. Tällä hetkellä akkuteknologian kustannukset ovat niin korkeita, että taloudellisesti omavarainen energiantuotanto ei ole järin kannattavaa, mutta tulevaisuudessa energiantuotanto tulee varmasti olemaan yhä hajautetumpaa ja omavaraisempaa ja sekä kuluttajilla että yrityksillä tulee olemaan siinä aktiivisempi rooli. ”Ala menee tällä hetkellä hurjaa vauhtia eteenpäin ja jo viimeisten 5 vuoden aikana kehitys on ollut huimaa. Tällä hetkellä energiantuotannosta käydään myös paljon julkista keskustelua ja käynnissä on mielenkiintoisia pilottihankkeita”, Hiipakka kertoo.

Miten energiaa voi arjessa kuluttaa vastuullisemmin?

Vaikka ekologisen sähkön suosiminen on ympäristön näkökulmasta tosi hyvä juttu, niin oikeastaan tärkein ekoteko on kuitenkin miettiä, miten energiaa voisi kuluttaa entistä vastuullisemmin. Vattenfallin nettisivuilta löytyy hyviä vinkkejä arkisiin keinoihin säästää energiaa, mutta kokosin tähän vielä joitakin asioita, mihin kannattaa kotona ja arjessa kiinnittää huomiota. Monet näistä ovat ihan peruskauraa, mutta koskaan ei tee pahaa vähän muistutella itseään näistä arjen pienistä ympäristöteoista:

♥ Sammuta valot aina, kun poistut huoneesta. Kannattaa tietenkin hyödyntää luonnonvaloa aina silloin, kun sitä on saatavilla. Avaa verhot ja anna auringon tehdä tehtävänsä. Sitä voi myös miettiä, tarvitseeko kaikkien valojen olla päällä aina yhtä aikaa – tunnelmavalaistus kunniaan. Vaihda myös kaikki lamppusi energiansäästölamppuihin ja led-valoihin.

♥ Jo yhden asteen verran kodin lämpötilaa alentamalla säästät energiaa peräti 5%. Myös yön ajaksi lämpötilaa voi säätää yleensä normaalia pienemmälle: moni nukkuu paremmin viileässä ja samalla tulee säästettyä energiaa. Kun olet matkoilla ja koti on tyhjillään, voi kodin lämpötilaa reissun ajaksi laskea reilustikin. Ja kun tuuletat talvella, tee se nopeasti ristivedolla, sillä lämmönhukasta syntyy valtavasti hiilidioksidipäästöjä. Tarkista myös, että ikkunoiden eristeet ovat kunnossa, sillä jatkuva veto aiheuttaa jatkuvaa lämmönhukkaa.

♥ Pese vain täysiä koneellisia pyykkiä ja tiskiä, sillä suuren osan kodin energiasta vie veden lämmitys. Ylipäänsä kannattaa välttää vaatteiden turhaa pyykkäämistä. Mieti, onko vaate todella niin likainen, että se täytyy pestä vai voisiko pelkkä tuuletus riittää? Matalammassa lämpötilassa pesu säästää myös energiaa eli jos pesuohje sallii, pese vaatteet 30-40 asteessa. Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko kuivausrumpua. Kuivausrumpu on nopea ja näppärä, mutta kuluttaa energian lisäksi myös vaatteita.

♥ Älä juoksuta vettä turhaan. Vesihanan ei tarvitse olla päällä koko hampaidenpesun ajan, tiskejä ei kannata pestä juoksevan veden alla eikä suihkun tarvitse aina paahtaa täysillä. Sen voi jopa sammuttaa vaahdotuksen ajaksi kokonaan. Lyhyempikin suihku riittää: säästät melkein 100 litraa lämmintä vettä, jos olet suihkussa vain pari minuuttia 10 minuutin sijaan.

♥ Keittiön arkisissa askareissa on monia helppoja tapoja säästää energiaa. Kun haluat kupillisen teetä, keitä vettä vain sen verran kuin tarvitset. Vedenkeitin on energiatehokkaampi tapa keittää vesi kuin kattila. Jäähdytä ruoka aika hyvin, ennen kuin laitat sen jääkaappiin tai pakastimeen. Muista myös säännöllisesti sulattaa pakastin – sen avulla voit säästää jopa 30% energiaa. Myös suurempien ruoka-annosten valmistaminen kerrallaan ja uudelleenlämmittäminen mikrossa säästää energiaa, sillä mikro kuluttaa huomattavasti uunia ja hellaa vähemmän sähköä.

♥ Sammuta tietokoneen, telkkarin, radion ja muiden sähkölaitteiden virta katkaisimesta, kun et käytä niitä, sillä laitteiden valmiustilassa pitäminen kuluttaa paljon energiaa. Pöytätietokone saattaa olla kodin suurin energiasyöppö, jos se on päivät auki tai valmiustilassa. Irrota, myös kännykän laturi seinästä heti, kun puhelin on latautunut.

♥ Kannattaa miettiä myös ruoan hiilijalanjälkeä. Lihantuotanto kuluttaa valtavasti energiaa ja aiheuttaa suuria hiilidioksidipäästöjä. Vaikka et luopuisi lihasta kokonaan, riittäisikö esimerkiksi yksi liharuokapäivä viikossa? Myös kasvisten ja hedelmien hiilijalanjäljessä on eroa. Suosi kotimaassa avomaalla kasvatettuja kasviksia ja juureksia kuten porkkanaa, perunaa, sipulia ja kaalia, joilla on pieni hiilijalanjälki. Itse poimitut marjat ja sienet ovat myös esimerkiksi ulkomaisia hedelmiä ekologisempi vaihtoehto. Peruna on riisiä ekologisempi vaihtoehto, sekä kuljetuksen että tuotannon näkökulmasta. Myös juuston valmistus on varsin energiaa vievää, sillä yhteen juustokiloon tarvitaan peräti 10 litraa maitoa. Ylipäänsä hanki vain sen verran ruokaa kuin tarvitset. Yksi parhaista keinoista säästää energiaa on miettiä ruoka-ainesten käyttö niin tarkkaan, ettei ruokaa mene pilalle.

♥ Suosi julkisia kulkuneuvoja, pyöräilyä ja kävelyä yksityisautoilun sijaan. Käytä omaa autoa vain pidemmillä matkoilla ja vältä ruuhka-aikoja sekä tyhjäkäyntiä. Kannattaa myös miettiä, pystyisikö samalla ajomatkalla hoitamaan useamman asian ja kyyditsemään muitakin. Voisiko ruokaostokset hankkia ison marketin sijaan lähikaupasta? Suuri osa autoilun hiilijalanjäljestä syntyy kodin ja kaupan välisistä automatkoista.

♥ Suomalaiset rakastavat saunoa, mutta sähkösaunan lämmittäminen vie paljon energiaa. Mieti, riittäisikö kerta viikossa tai leudommat löylyt. Ei kannata myöskään antaa saunan odottaa lämpimänä eli älä kytke saunaa lämpiämään liian aikaisin.

♥ Huolehdi siitä, että kodin sähkölaitteet ja kodinkoneet ovat kunnossa ja huollettuja. Uudemmat laitteet yleensä on lähtökohtaisesti valmistettu energiatehokkaammiksi. Vanhat tai vialliset kodinkoneet saattavat syödä energiaa moninkertaisen määrän uusiin nähden.

+ ♥ Kaikkein suurin hiilijalanjälki syntyy useimmilla matkustamisesta. Vältä turhaa lentomatkailua ja kun lennät kauas, viivy siellä pidempään. Yksi lentomatka Thaimaahan vastaa vuoden yksityisautoilusta aiheutuvia päästöjä. Voisitko lomailla jossakin lähempänä? Mieti myös, pystyisikö lyhyempiä ja lähemmäs suuntautuvia matkoja taittamaan junalla, autolla tai laivalla. Lentomatkojen päästöistä voi myös maksaa vapaaehtoista kompensaatiota.

Mietteitä omasta energiankulutuksesta

Monet pienet arkiset kikat ovatkin minulla jo käytössä, mutta aina voisi vielä parantaa. Esimerkiksi kodin lämpötilaa voisi entisestään hieman laskea, mutta myönnän alituiseen palelevalle vilukissalle se on talvikuukausina vaikeaa, kun ei sentään toppatakki päällä haluaisi kotonaan joutua kököttämään. Villahousut, villasukat ja muut lämmikkeet kun ovat jo käytössä. Myös ruokahävikin määrää voisi vähentää ihan vain paremmalla suunnittelulla ja säännöllisemmällä ruokalurytmillä, joskin yhden hengen taloudessa, jossa kokataan vain harvoin, hävikkiä tulee muutenkin kovin vähän. Silti siitä pienestäkin määrästä tunnen aina kovasti syyllisyyttä. Suihkujen suhteen olen jo nyt varsin ripeä, vaikka tuntuukin, että hygienia vaatii päivittäisen peseytymisen. En kuitenkaan lotraa pitkiä aikoja suihkussa, vaan yleensä peseytyminen on hoidettu muutamassa minuutissa. Sähkölaitteiden valmiustilan suhteen olisi ainakin vielä varaa tsempata ja pakastimenkin voisi sulattaa säännöllisemmin.

Kaikki tällaiset pienetkin teot ovat tärkeitä – kuten sanottua, pienistä puroista muodostuu suuri joki. Siitä huolimatta omassa elämässäni ylivoimaisesti suurin hiilijalanjälki syntyy nimenomaan lentomatkailusta eli siinä on sellainen asia, mitä joudun todella harkitsemaan jatkuvasti entistä enemmän. Vaikka alkuvuodelle on mahtunut useampi reissu, kokonaisuudessaan esimerkiksi työmatkojen määrää olen karsinut aivan valtavasti verrattuna vielä parin vuoden takaiseen ja jatkuvasti mietin, mitkä matkat ovat työni kannalta välttämättömiä tai millä tavoin, miten pitkäksi aikaa ja millaisiin kohteisiin valitsen matkustaa. Omia vapaa-ajan matkojakin mahtuu joukkoon, mutta suurin osa tekemistäni lentomatkoista liittyy silti työhön tavalla tai toisella.

Pyrin usein hoitamaan useita asioita samalla matkalla, yhdistämään työreissuun vähän vapaa-ajan aktiviteettejakin sekä viipymään paikan päällä mieluiten pidempään, jos se vain on mahdollista, jotta ei tulisi tehtyä sellaisia ihan lyhyitä pyrähdyksiä lentäen edes töiden takia. Lentomatkailun vähentäminen on minulle ehdottomasti näistä yllä mainituista kohdista vaikeinta, vaikka samanaikaisesti se on myös yksittäisistä teoista kaikkein tärkein ja vaikuttavin. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus ainakin seuraavat kuukaudet olla ihan koto-Suomessa eikä loppuvuodellekaan ole vielä isompia matkoja tiedossa. Lentämisen hiilijalanjälki on ehdottomasti sellainen asia, mitä mietin nykyisin todella paljon, vaikka työni edellyttääkin matkustamista ja into nähdä maailmaa on suuri. Yksi hankalimpia asioita lentomatkailun vähentämisen näkökulmasta ovat muualla maailmalla asuvat rakkaat ja tärkeät ihmiset. Vaikka yhteyttä pystyy pitämään viestitse ja puhelimitse, ei se silti ole sama juttu kuin tavata heitä kasvotusten.

Osallistu kilpailuun

Olisi kiinnostavaa kuulla, tuliko jutussa jotakin ihan uutta tietoa tai vinkkejä energia-asioihin liittyen? Kuinka monella teistä on jo nyt ekologinen sähkösopimus? Ja jos ei vielä ole, oletko harkinnut sellaisen hankkimista? Vattenfallin unelma ja tavoite on olla täysin fossiilivapaa vuoteen 2030 mennessä ja siihen tavoitteeseen päästään vain ekologisia ja uusiutuvia energianlähteitä suosimalla. Millaisia ympäristöunelmia sinulla on?

Vattenfall halusi ilahduttaa Pupulandian lukijoita kilpailulla, jossa on mahdollisuus voittaa Gauharin tyylikäs notice board –sisustuselementti, jota on saatavilla sekä mustana että valkoisena. Voit osallistua kilpailuun kommentoimalla tähän postaukseen ja vastaamalla yllä esitettyihin kysymyksiin. Muutkin pohdinnat energiankulutuksesta ja ekologisesta sähköstä ovat lämpimästi tervetulleita! Kilpailu on voimassa 14.4.2018 asti ja muista liittää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

PS. Jos ekologiseen energiaan liittyvät asiat kiinnostavat, niin löydät muuten Vattenfallin myös Facebookista ja Instagramista!

Photos: Jenni Rotonen & Viena K. 

Related posts

3/04/18

Urpo ja Turpo Barcelonassa, osa 3

36

Jiihaa, nyt on viimein julkaistu viimeinenkin videopostaus Barcelonasta! Mahtavista videoista käy kiittäminen ihastuttavaa reissuseuralaistani Liisaa, joka on ikuistanut tosiaan kuvien lisäksi myös videomuotoon seikkalujamme Barcelonassa. Tässä nyt siis matkapäiväkirjan viimeinen osa! Aiemmat videot pääsette halutessanne kurkkaamaan täältä. :)

Huvittavaa muuten, että tuossa videolla juuri ensimmäisiä kertoja kokeilen mikroneulausta, josta eilen nyt perusteellisemman testailun jälkeen tein postauksen. Videolla puhun vähän höpöjä, joten tsekatkaa faktat tuosta eilisestä postauksesta, jos aihe kiinnostaa. :D

Photo: Liisa Kivi

Related posts