14/11/19

Elämänmuutoksia, tulevaisuuden haaveita ja bucket list

9 61

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POHJOLA VAKUUTUS & ASENNEMEDIA

Olen menneiden kuukausien aikana tehnyt suuria muutoksia elämässäni ja arjessani. Kävin nimittäin viime kesänä läpi melkoista ajatusprosessia siitä, millaista toivoisin elämäni olevan. Todellisuudessa tuota ajatustyötä oli tehty jo vuosia, mutta vasta viime kesänä tilanne kypsyi siihen pisteeseen, että sain ryhdyttyä ajatuksista konkreettisiin toimiin. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta prosessissa olennaisena motivaattorina toimi Pohjola Vakuutuksen mainoskampanja, joka muistutteli huumorin keinoin, että elämä on nyt ja se on tarkoitettu elettäväksi.

Istuin palaverissa, kun näin mainoksen ensimmäistä kertaa ja jäin miettimään, elänkö todella sellaista elämää kuin haluan… Arki täyttyi naurettavan pitkistä työpäivistä, jatkuvasta deadline-kiireestä, loputtomista to do -listoista sekä otsalohkossa jyskyttävästä tunteesta, että ihan koko ajan pitäisi saada aikaa jotakin, tehdä jotain hyödyllistä ja olla ahkera. Kesällä vihelsin viimein pelin poikki, haistatin pitkät kaikelle ja jäin ansaitulle lomalle vähäksi aikaa.

Loman jälkeen oivalsin, että muutaman vapaan viikon lisäksi pitäisi tehdä isompiakin elämänmuutoksia, jotta elämä tuntuisi taas mielekkäältä ja muistaisin kaiken hässäkän ja kiireen keskellä itseni ja hyvinvointini. Tuntui älyttömältä, että olen oma pomoni, mutta työmääräni oli suurempi kuin koskaan. Miksi en sallinut itselleni aseman mukanaan tuomia etuja? Miksi tämän firman pomolla oli ainoastaan vaatimuksia? Mainoskampanjan slogan “kaiken voi korvata, paitsi elämän” jäi kummittelemaan takaraivoon ja kulminoitui lopulta päättäväisyydeksi tehdä muutos. Luojan kiitos.

Ja voin kertoa, että olen tänä syksynä työtahtia rauhoitettuani ollut onnellisempi kuin todella pitkään aikaan. Kun kaikki muut vastaavat kuulumisia kysellessä päivittelemällä kiirettään (ja niin tein siis minäkin ennen, koska se oli yksinkertaisesti paras tiivistys arjestani), nykyään vastaan, että enää minulla ei ole kiire. Se on ihanaa. Ja voin kertoa, että vastaukseni on pysäyttänyt monta keskustelukumppania hämmennyksen vallassa. On niin epätavallista, että joku toteaa rehellisesti, että oikeastaan minulla ei ole yhtään kiire, vaan on aikaa istuskella, ihmetellä, miettiä, tavata ystäviä ja nauttia elämästä. Toivon, että esimerkkini innoittaa jonkun muunkin työnarkomaanin arvioimaan uudelleen elämäänsä ja prioriteettejaan. On ihanaa, jos työ on antoisaa ja vie mennessään, mutta on tehnyt hyvää muistaa, että elämään mahtuu paljon muutakin.

Nyt kun minulla on käsissäni aikaa ihan eri tavalla kuin ennen, on ollut myös mahdollisuus miettiä, mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä, kun kaikki aikani enää ei kulukaan työntekoon. Kesälomaa edeltänyt 24 tunnin haaste oli hyvää esimakua, kun kampanjassa haastettiin pohtimaan, mihin haluaisin aikani käyttää, jos minulle annettaisiin elinaikaa vain 24h. Yksi asia oli selvää: en käyttäisi sitä töitä tehden. Sen sijaan jäin lomalle ja painuin ystävän kanssa mökille rentoutumaan. Jäin kuitenkin tuossa hetkessä miettimään, millaisia muita haaveita ja ajatuksia minulla on vielä toteuttamatta. Millaisia ovat ne harrastukset, reissut tai tavoitteet, jotka ovat aina jääneet vain odottamaan toteutustaan siihen hetkeen, kun sitten joskus olisi aikaa? On mieletöntä tajuta, että se hetki on oikeastaan nyt!

Niinpä ryhdyin ajatuksen innoittaman kokoamaan sellaista ei-niin-vakavaa bucket listiä asioista, joita haluaisin vielä jossain vaiheessa tämän elämän varrella tehdä. Osa niistä on sellaisia juttuja, joita voisi tehdä vaikka heti, kun vain ryhtyisi ja osa taas sellaisia, että ehkä vielä joskus. Osa on isompia asioita ja osa aika pieniäkin, mutta on hauskaa miettiä ja haaveilla, ja toivon mukaan pian joitakin myös toteuttaa!

Keramiikka- ja savityöt

Käsillä tekemisessä on jotakin todella rentouttavaa. Olen joskus lapsena käynyt jonkun savityökurssin ja yläasteella minulla oli myös savitöitä valinnaisena kurssina koulussa. Nyt aikuisena olen ryhtynyt taas haaveilemaan käsitöistä ja erityisesti keramiikka kiinnostaa. Olisi mahtavaa kokeilla dreijausta ja päästä luomaan jotakin itse. Eräs ystäväni on myös innostunut savitöistä, joten ehkä menen hänen mukanaan joku päivä kokeilemaan!

Lapin vaellusretki

Melkein hävettää näin suomalaisena sanoa, mutta en ole koskaan kunnolla käynyt Lapissa. Perheeni kesämökki on hieman napapiiriä etelämpänä, mutta olisi joskus kiinnostavaa lähteä esimerkiksi vaellusreissulle pohjoisemmas Lappiin. Luonnonläheisyys ja yötön yö kiinnostavat.

Revontulet

Lapista puheen ollen en ole myöskään koskaan nähnyt revontulia. Olisipa hienoa päästä joskus todistamaan niitä ihan paljain silmin!

Tanssitaidot

En ole tanssinut paritansseja sitten vanhojentanssien, mutta joku paritanssikurssi kiinnostaisi. Tähän asti homma on tyssännyt tanssiparin puutteeseen, mutta aion vielä etsiä itselleni partnerin tähän hommaan! En osaa juuri valssia kummempaa, joten ihan perusjutut lattareista tangoon ja muihin klassikoihin kiinnostavat, mutta villeimmissä unelmissani siintää lindy hop. Lähdetään nyt kuitenkin ensin liikkeelle niistä simppelimmistä…

Ompelukone haltuun taas

Olen joskus ollut tosi innokas käsitöiden tekijä ja olin lapsena jopa käsityökerhossa, jossa vain ommeltiin kaikenlaisia käsityöprojekteja. Harmittaa, että taidot ovat vuosien saatossa päässeet unohtumaan, enkä rehellisyyden nimissä enää osaa käyttää edes ompelukonetta. Olisi mahtavaa päästä jossain vaiheessa verestämään muistoja ja ottaa taito uudelleen haltuun.

Mato-ongelle

En syö itse kalaa, mutta olen aina rakastanut onkimista. Vedenpinnan tuijottelu hiljaa odottaen ja jännityksellä pinnan väreilyä seuraten on meditatiivista puuhaa. Olen viimeksi käynyt mato-ongella joskus varmaan 25 vuotta sitten, mutta olisi kiva käydä vielä joskus uudelleen.

Ulkomailla asuminen

Viihdyn todella hyvin Suomessa enkä koe mitään suurta kaukokaipuuta, mutta viimeksi Pariisin reissulla heräsi tunne, että voisi olla mukava joskus vielä asua joku lyhytkin pätkä jossakin ulkomailla. Voisin hyvin kuvitella asettuvani hetkeksi aikaa esimerkiksi Pariisin, Berliiniin tai vaikkapa jonnekin päin Portugalia.

Uuden kielen oppiminen

Olen opiskellut elämäni aikana aika montaa kieltä, mutta en voi sanoa osaavani niistä sujuvasti kuin englantia. Ehkä oppisin sen ranskankin oikeasti, jos muuttaisin hetkeksi Ranskaan asumaan – edelliseen kohtaan viitaten…

Omat maalausprojektit

Jostain syystä minulla on älyttömän korkea kynnys tehdä mitään “taiteellista” itse. Olen ihaillut sivusta kavereita, jotka vain tarttuvat pensseliin ja ryhtyvät sutimaan, mutta minua tällaiset luovat projektit jännittävät. Haluaisin päästä yli tyhjän kanvaksen pelosta ja uskaltaa rohkeasti vain kokeilla ilmentää luovuuttani.

Matka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin

Vaikka tässä maailman hetkessä lentomatkailua kritisoidaan kovasti, koen silti, että uusien paikkojen näkeminen, eri kulttuureihin tutustuminen ja oman maailmankuvan avartaminen on parhaimmillaan todella antoisaa. Minulla on vielä loppuelämän varrelle joitakin matkahaaveita ja yksi niistä suuntaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, missä en ole koskaan käynyt. Muutama hyvä ystäväni asuu Australiassa ja olisi kivaa päästä vielä joskus moikkaamaan heitä siellä ja lisäksi minulla on sukua Uudessa-Seelannissa, joten samalla reissulla voisi ehkä käydä piipahtamassa sielläkin upean luonnon äärellä. Maailmassa on valtavan monta paikkaa ja muutama maanosakin, joihin en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta ehkä jonakin päivänä vielä.

*

Useimmat näistä bucket listin asioista ovat sellaisia juttuja, joiden kanssa tarvitsee vain tehdä päätös ja ryhtyä tuumasta toimeen. Jotkut isommat jutut saattavat vaatia enemmän suunnittelua, vaivaa ja uskallusta. Viime kesän elämänmuutoksesta sisuuntuneena olen päättänyt, että nyt on aika elää ja tehdä eikä jäädä ikuisiksi ajoiksi suunnittelemaan.

Pää pilvissä ja jalat maassa – siinä on minusta aika hyvä elämänasenne. Vaikka vakuutukset eivät ole mikään maailman kiehtovin asia, ne ovat silti sellainen juttu, joka kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee kulkemaan haaveita kohti hattaraisin miettein. Tuntuu turvallisemmalta lähteä toteuttamaan unelmia, kun perusasiat ovat hoidossa, etenkin maailmalle suunnatessa. Matkavakuutus on asia, josta en koskaan tingi, sillä haluan olla varma, että jos jotakin yllättävää sattuu, en joudu toisella puolen palloa pulaan vain omaa huolimattomuuttani tai pihiyttäni. Laukut joutuvat kadoksiin, kamera menee rikki tai sattuu jokin haaveri – näitä sattuu ja huojentaa mieltä tietää, että kaiken voi korvata.

Erityisesti reissujen varalta haluan muistutella, että matkalle ei koskaan kannata lähteä ilman matkustajavakuutusta. Sairaanhoidon kustannukset ulkomailla voivat olla yllättävän suuria puhumattakaan vakavista onnettomuustilanteista, joissa kotiin saattaa joutua palaamaan ambulanssilennolla. Toisaalta jos matkalle ei pääse lähtemään lainkaan äkillisen sairastumisen vuoksi, saattaa vakuutus korvata jopa koko matkan hinnan. Myös matkatavaroille kannattaa ottaa erillinen vakuutus. Jos matkaan sisältyy useita vaihtoja, matkatavarat saattavat toisinaan jäädä matkan varrelle ja saapua kohteeseen vasta myöhemmin. Tällöin voi perille päästyä ostaa ensihätään välttämättömyystarvikkeita ja saada niistä korvausta vakuutuksesta. Vakuutus korvaa myös kokonaan kadonneet tai varastetut matkatavarat.

Tekevälle sattuu ja jos jokin on varmaa niin se, että asiat eivät koskaan mene kuten suunnittelee, eivät elämässä eivätkä matkatessa, joten on vain fiksua varautua. Mutta pelko ei ole hyvä jättää tekemättä ja lähtemättä. Kiitos Pohjola Vakuutus, että rohkaisette elämään, tekemään ja uskaltamaan. Joskus sitä tarvitaan vähän sysäystä, kuten minun tapauksessani.

Millaisia asioita te muut listaisitte oman elämänne bucket listille? Löytyykö samoja juttuja?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

10/03/19

Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa

6 64

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Oletteko joskus miettineet, että olisipa mielenkiintoista päästä käymään jossakin vaate- tai asustetehtaalla näkemässä valmistusprosessia ja työoloja ihan omin silmin? No, minä sain tähän mahdollisuuden, kun lähdin tammikuussa Stockmannin A+more-tiimin mukaan Intiaan tuotantomatkalle. Stockmannin oman A+more-asustebrändin tuotteita valmistetaan esimerkiksi Italiassa (suurin osa neuletuotteista) sekä Intiassa (nahkatuotteet). Kommunikaatio tehtaiden ja A+more-tiimin välillä hoituu pääasiassa sähköisesti ja mallikappaleet kulkevat paikasta toiseen rahtina, mutta on tavallista, että suunnittelija ja ostaja vierailevat tehtailla uuden malliston tilauksia tehdessä pari kertaa vuodessa.

Minä sain nyt tällä kertaa mahdollisuuden päästä mukaan, sillä on aika paljastaa, että suunnitteluyhteistyöni Stockmannin A+more-merkin kanssa jatkuu myös ensi syksynä. Sain suunnitella yhteistyössä A+more-tiimin kanssa viime syksyn mallistoon pienen neuleasustekokoelman sekä muutaman nahkalaukun, ja jatkoa on siis luvassa. Pääsin nyt katsastamaan ensi syksyn laukkukokoelman mallikappaleita ihan paikan päälle, seuraamaan valmistusprosessia omin silmin sekä näkemään, millaisissa työolosuhteissa kokoelman laukut syntyvät. Vielä en saa paljastaa teille itse deignista enempää, mutta lähempänä syksyä näette sitten ne konkreettiset tuotteet!

Stichwellin tehdas Kolkatassa on ollut olemassa jo 26 vuotta ja Stockmann on tehnyt sen kanssa yhteistyötä melkein alusta asti, peräti 25 vuoden ajan. Jotkut teistä saattoivatkin bongata tammikuussa Instagram storyn puolelta videoitani tehdasvisiitiltä ja merkkasin nyt tuon tehdasvisiitin storyn highlightseihin, joten jos missasit tarinan tuolloin, voit yhä käydä kurkkaamassa sen Instagram-tilini kautta.

Stichwell on perheyritys, jossa on juuri tehty sukupolvenvaihdos, kun Kanoin perheen kolmekymppinen poika on siirtynyt tehtaan johtoon isänsä jäätyä sivuun. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Stockmann on halunnut tehdä tämän kumppanin kanssa yhteistyötä jo neljännesvuosisadan verran. Tehdas on palkittu parhailla mahdollisilla sertifikaateilla ja on helppo nähdä miksi, kun käy visiitillä paikan päällä. Kaikkialla on siistiä, työolosuhteet näyttävät erinomaisilta, tuotteiden laatu huipputasoa ja työntekijät vaikuttavat tyytyväisiltä. Kyselin paikan päällä myös työajoista ja muista käytännön asioista ja sain selville, että Intiassa on nykyisin varsin tiukka työaikalainsäädäntö, jota tehtaissa myös noudatetaan. Stichwellin työntekijän työpäivä alkaa aamulla klo 10 ja päättyy klo 19, ja siihen sisältyy tunnin mittainen lounastauko.

Kun täällä koto-Suomessa tunkee tavaroitaan nahkalaukkuun, ei todennäköisesti tule ollenkaan ajatelleeksi, miten paljon erilaisia valmistusvaiheita on vaadittu, että laukku ylipäänsä on olemassa. Kaikkein yksinkertaisimmankin tuotteen valmistuksessa on nimittäin vähintään noin 30 työvaihetta. Se on aikamoinen määrä! Tehtaalla jokaiselle työvaiheelle on oma osastonsa ja tekijänsä. Jokaisen laukun valmistus alkaa kaavasta ja mallikappaleesta, joiden pohjalta lopulliseen tuotteen yksityiskohtia viilataan ja muokataan halutunlaisiksi.

Konkreettinen valmistusprosessi alkaa sopivan nahan valinnasta, mistä se etenee leikkaamoon, jossa leikataan suurista nahkavuodista tarkoin kukin laukun valmistukseen tarvittava osa palaset huolellisesti hyödyntäen. Stichwellin tehdas käyttää paljon myös kasvivärjättyä nahkaa, mutta opin tehdasvisiitillä sen, että nykyisillä olemassaolevilla tekniikoilla 100% kasvivärjätty nahka on aina paksua ja kovaa. Se rajoittaa siis melkoisesti sitä, millaisissa tuotteissa kasvivärjäystä voi hyödyntää. Pehmeiden nahkalaatujen värjäyksessä on siis aina käytettävä kasvivärien lisänä jotakin muuta värjäysmenetelmää. Koska näissä minun ja A+moren yhteistyönä toteutetuissa laukuissa on pehmeämpi nahkalaatu, laukut ovat osin kasvi- ja osin kromivärjättyjä.

Kun nahka on leikattu sopiviksi palasiksi, palojen reunat ohennetaan ompelua varten, jotta saumoista ei tule liian paksuja. Laaduntarkkailu on osana prosessia pitkin matkaa ja liki jokaisen työvaiheen jälkeen tarkastetaan, että kaikki on kunnossa ja valmiina siirrettäväksi seuraavalle osastolle. On mahdotonta listata kaikkia lukemattomia työvaiheita prosessissa, mutta siihen kuuluu ompelua, saumausta, liimausta, puhdistusta, kuivatusta, tuotelappujen kiinnitystä pakkaamista ja lukemattomia tarkistus- ja viimeistelykierroksia matkan varrella. On myös mielenkiintoista, että tehtaalla on erillinen kuivaushuone, joka on erityisen tarpeellinen sadekaudella. Jos laukkuun on jäänyt vähänkään kosteutta ja se pakataan tiiviisti matkaamaan rahdin mukana pitkäksi ajaksi laivan ruumaan, se homehtuu ja pilaantuu ennen kuin pääsee määränpäähänsä. Muun muassa tällaisia yksityiskohtia pitää miettiä, jotta tuote pääsee priimakunnossa tehtaalta kaupan hyllylle.

Tehtaalla on kaikenikäisiä työntekijöitä, sekä miehiä että naisia ja kaikki tekevät töitä yhdessä. Osa työntekijöistä viipyy mukana matkassa vuoden tai pari, osa on tehnyt tehtaalla töitä koko ikänsä. Eri työtehtävät vaativat työntekijöiltä erilaista osaamista: joitakin hommia pystyy tekemään kuka tahansa pienellä perehdytyksellä ja osa vaativammista töistä vaatii enemmän osaamista ja kokemusta. Stichwell haluaa pitää kiinni ja hyvää huolta taidokkaista työntekijöistään, jotka myös välittävät samalla omille suojateilleen ammattitaitonsa saloja ja pitävät siten huolen siitä, että talosta löytyy taitoa ja osaamista tulevaisuudessakin. Kävellessämme tehtaan käytävillä, tehtaan jo eläkeiässä oleva omistaja kuiskii aina välillä korvaani, kun ohitamme jonkun erityisen taitavan työntekijän. On hauska huomata, että huippujen joukossa kokeneempien taitureiden rinnalla on myös monia parikymppisiä nuoria miehiä ja naisia.

Tehdasvisiitin jälkeen olen miettinyt, että monesti täällä Suomessa otsikoihin nousevat esimerkiksi Aasiassa sijaitsevista tehtaista vain ne, joissa on havaittu joitakin ongelmia. Ongelmista työolosuhteissa on tärkeää puhua ja niihin on sitäkin tärkeämpää puuttua, mutta yksipuolinen uutisointi saattaa synnyttää mielikuvan, että kaikki tehdastoiminta Aasiassa on enemmän tai vähemmän epäilyttävää ja että työntekijöiden olot tai palkat ovat kaikkialla Euroopan ulkopuolella surkeita tai kyseenalaisia. Vaikka joukkoon mahtuu myös mätämunia, todellisuudessa Aasiasta löytyy huippustandardit täyttäviä tehtaita ja esimerkiksi Stichwell on yksi niistä. Ajatuksissa vieraalla mantereella sijaitsevat tehtaat niputtuvat kuitenkin helposti kaikki siihen samaan surullisista uutisotsikoista tuttuun sarjaan, vaikka todellisuus olisikin jotain ihan muuta.

Stockmann on jo pitkään julkaissut tiedot kaikista omien merkkiensä valmistuksessa käyttämistään tehtaista ja tiedot niistä löytyvät yrityksen nettisivuilta. Stocka on itse asiassa ihan ensimmäinen suomalainen muotialan yritys, joka on aikanaan julkaissut tällaisen tehdaslistan. Viime viikolla Stockmann myös julkaisi tuoreimman vastuullisuusraporttinsa, jossa käydään läpi, millaisia askeleita vastullisuusasioissa on otettu eteenpäin ja millaisia tavoitteita yrityksellä on yhä tulevaa ajatellen. Raportti löytyy kokonaisuudessaan netistä ja sitä pääsee tutkailemaan myös itse, mutta olen koonnut tähän juttuun joitakin sellaisia kohtia raportista, jotka voisivat kiinnostaa teitäkin. Ylipäänsä Stockmann kertoo hyvin avoimesti ja kattavasti vastuullisuusperiaatteistaan ja konkreettisista toimistaan niiden hyväksi nettisivuillaan, eli jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä tutkimassa.

Stockmannilla on ostokonttoreita Euroopan ulkopuolella Kiinassa, Bangladeshissa, Intiassa ja Turkissa ja tuotantomaissa ollaan läsnä niiden kautta. Ostokonttoreissa työskentelevät työntekijät vierailevat säännöllisesti tehtailla, joissa Stockmannin omien merkkien tuotteet valmistetaan. Vierailuillaan he kouluttavat, tukevat ja ohjaavat ja valvovat paikallista tuotantoa sekä opastavat vastuullisuusasioissa. Stockmannin käyttämiin tehtaisiin tehdään kuitenkin myös riippumattomien tarkastajien auditointeja. Tarkempaa tietoa tästä löydätte halutessanne CSR-raportin sivulta 31.

Stockmann pyrkii jatkuvasti kehittämään sekä omaa tuotantoaan että muutakin valikoimaansa vastuullisempaan suuntaan. Vinkkasin aiemmin tällä viikolla Stockmannin valikoimaan kuuluvista vastuullisista merkeistä ja tuotteista Instagramin puolella, mutta myös tavaratalon omien merkkien valmistusta viedään mallisto mallistolta kestävämpään suuntaan. Vuoden 2018 raportin mukaan 30% Stockmannin omien merkkien vaatteista ja asusteista valmistetaan tällä hetkellä vastuullisista materiaaleista ja 65% trikoovaatteista on luomupuuvillaa. Ja esimerkiksi A+more-malliston neulemateriaalit ovat kaikki sertifioidusti eläinten hyvinvointia kunnioittavista lähteistä.

Vastuullisuusajattelu näkyy Stockmannin toiminnassa myös pienissä konkreettisissa asioissa kuten siinä, että yritys pyrkii vähentämään muovikassien käyttöä veloittamalla niistä oston yhteydessä. Se on tuottanut hienosti tulosta, sillä vuonna 2018 enää vain noin 18% asiakkaista osti muovikassin Suomen myymälöissä. Koko Suomen Stockmannin henkilöstö työskentelee nyt myös sertifioidun ympäristöjärjestelmän piirissä (ISO 14001) ja esimerkiksi jakelukustannuksista syntyviä päästöjä on onnistuttu vähentämää vuosien 2015-2018 välillä 25% verran.

Vaikka monessa asiassa voidaan vielä parantaa, on minusta tosi hienoa huomata, että Stockmann ottaa vastuullisuusasiat tosissaan ja pyrkii systemaattisesti kehittämään omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Arvostan myös sitä, että esimerkiksi suunnittelupuolella vastuulliset arvot ovat todella korkealla tekijöiden päämäärissä. On ilo tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, jotka uskovat samoihin arvoihin kuin minäkin. Pidän myös siitä, että Stockmann ottaa vahvasti kantaa tärkeinä pitämiensä arvojen puolesta muissakin kuin ekologisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Nyt naistenpäivänä Stockmann muuntautui taas Stockwomanniksi loppukuun ajaksi ja yhdenvertaisuuteen tähtäävät arvot näkyvät niin Stockmannin mainonnassa kuin muussakin toiminnassa.

Olisi hurjan kiinnostavaa kuulla, mitä mietteitä tämä tehdasjuttu herättää. Oli minulle itselleni todella mielenkiintoista päästä näkemään prosessia paikan päälle ja saada dokumentoida sitä myös teille. Tuntuu tosi tärkeältä, että voin seisoa suunnittelemieni tuotteiden takana ihan sieltä valmistusprosessista lähtien ja arvostan kovasti, että Stockmann on tarjonnut minulle mahdollisuuden olla osallisena tässä koko projektissa näin kiinteästi alusta asti.

Uskon, että nämä vastuullisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat teitä tosi kovasti ja tästä syystä haluamme Stockmannin kanssa myös tarjota teille mahdollisuuden kysyä, jos jokin vastuullisuuteen liittyvä kysymys askarruttaa. Toteutamme ensi viikon perjantaina  15.3.2019 iltapäivällä Instagram storyssani “kyselytuokion”, jolloin vastaamme teidän etukäteen esittämiinne kysymyksiin. Mukana vastailemassa ovat Stockmannin vastuullisuuspäällikkö Emilia Gädda sekä A+more-malliston tuotepäällikkö Ulrika Hedman. Emme välttämättä pysty ottamaan mukaan ihan kaikkia saapuneita kysymyksiä, mutta pyrimme poimimaan kyselytuntiin mukaan mahdollisimman suuren joukon meille saapuneista kysymyksistä. Jos siis jokin vastuullisuusasioihin liittyvä asia mietityttää,  jaa mietteesi ja kysymyksesi kommenttiboksissa ja seuraa IG storyani perjantaina 15.3. klo 14-15. :)

Tehtaan johtaja kertoo meille kasvivärjätyn nahan ominaisuuksista.

Tehtaan omistaja ja perustaja kertoo minulle nahan ohennusprosessista.

Tehtaan jälleenmyynnistä vastaava Neha lähettää terveisiään Pupulandian seuraajille.

Tehtaan omistaja selittää kuivaushuoneen toimintaa.

Ennen kuin laukku menee tuotantoon, siitä tehdään mallikappale.

Viimeisiä tarkistuksia tehdään.

Photos: Guilherme Guise

Related posts

21/02/19

Väri-inspiraatio: sininen

4 63

Tuumailin, että tänään on taas väri-inspiraation aika ja tällä kertaa päivän värinä on sininen ja ihan erityisesti vaaleansininen. Kaivelin jälleen valokuva-arkistojani ja löysin liudan kaikenlaisia herkullisen sinisiä inspiskuvia. Eli toivottavasti saatte näistä iloa torstaipäiväänne!

Väri-inspiraatiopostauksia on kertynyt jo melkoinen liuta, mutta tuleeko mieleen jotakin väriä, mistä erityisesti kaipaisitte inspiraatiota? En uskalla luvata, että arkistoistani välttämättä löytyy mitä tahansa sateenkaaren sävyä, mutta toivohan aina voi. Ja jos haluatte kurkata myös aiemmin tekemäni väri-inspiraatiopostaukset, niin ne löytyvät näiden linkkien takaa: minttuoranssikeltainenpunainenvihreä ja vaaleanpunainen.

Photos: Jenni Rotonen, Vesa Silver, Johanna Piispa & Olli Keskinen

Related posts

18/01/19

Mysteeriviesti käsilaukussa, haaveita runebergintortuista ja muita kuulumisia

19 67

Kylläpä tuntuukin pitkän tauon jälkeen taas kummalliselta solahtaa arkeen. Jotenkin siihen arkimoodiin luisuminen tapahtui jo heti ensimmäisenä reissun jälkeisenä päivänä kummallisen sujuvasti – melkein kuin ei olisi poissa ollutkaan. Kokosin pitkästä aikaa yhteen sekalaisia mietteitä viime päiviltä, olkaapa hyvät!

♥ Innostuin matkoilla ollessani uudesta vähän erilaisesta sarjasta. Kyse on nimittäin keskusteluohjelmasta, jota julkaistaan Facebookissa. Näyttelijä-laulaja Jada Pinkett Smithin (joka tunnetaan myös Will Smithin vaimona) luotsaamassa Red Table Talk -ohjelmassa keskustellaan kaikenlaisista ihmissuhteisiin ja mielen hyvinvointiin liittyvistä teemoista sekä sivutaan välillä yhteiskunnallisiakin aiheita. Erityisen kiinnostavan keskusteluasetelmasta tekee se, että Pinkett istuu punaisen pöydän ääreen oman äitinsä Adriennen ja tyttärensä Willown kanssa: keskustelemassa on siis saman perheen naisia kolmessa eri sukupolvessa. Ja usein pöytään tuodaan joku ulkopuolinenkin vieras mukaan keskusteluun.

En muista, miten päädyin katsomaan ohjelmaa ensimmäisen kerran, mutta jäin heti seuraamaan. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten avointa keskustelua ja mielenkiintoisia näkökulmia valovoimaisen kolmikon juttutuokioissa onkaan noussut esille. Enkä voi olla ihailematta sitä rehellisyyttä ja rohkeutta, millä perheen naiset vaikeistakin teemoista keskenään juttelevat – ja on mielenkiintoista saada jokaiseen keskusteluun kolmen eri sukupolven näkökulmaa. Jotkut teemat ja vieraat ovat mielenkiintoisempia kuin toiset, mutta Pinkett luotsaa keskustelua upealla varmuudella ja heittäytyy keskusteluihin vilpittömän tuntuisesti. Superkiehtova konsepti ja plussana tietysti, että pääsee samalla vähän tirkistelemään Hollywood-julkimoiden elämää! Suosittelen!

♥ Olen monesti miettinyt, että pitäisi tehdä enemmän keittoja. No eilen tuli tehtyä – ihan puhtaasti laiskuuttani, haha. En nimittäin ole vielä matkoilta palattuani ehtinyt (lue: jaksanut) ruokakauppaan, joten piti säveltää jotakin sapuskaa jääkaapin olemattomista antimista. Niinpä taioin kattilallisen kasviskeittoa kahdesta nahistuneesta perunasta, kolmesta vähintään yhtä nahistuneesta porkkanasta, sipulista sekä vihreistä linsseistä, joita löytyi kaapin perukoilta. Herkullista tuli eikä siihen tuon kummempaa tarvittu. Vähän mausteita ja tomaattikastiketta sekaan ja voilà! On hullua, miten pienestä määrästä aineksia voi saada niin ison annoksen ruokaa: kattilallisesta riittää varmaan koko loppuviikoksi. Helppoa, edullista ja hyvää – ja sekaan sai sujautettua parhaat päivänsä nähneet juureksetkin.

♥ Nautin matkoilla aina erityisesti siitä, että on aikaa lukea. Tälle reissulle olin varannut matkalukemiseksi Hanya Yanagiharan ylistetyn Pieni Elämä -romaanin. Kirjassa on melkein tuhat sivua, joten ajattelin, että siinä riittäisi urakoitavaa ainakin reiluksi viikoksi. Ja huh, mikä lukukokemus se olikaan! Voimallisen, rankan ja otteeseensa nappaavan tarinan äärellä tuli itkettyä ja naurettua, ja muutaman kerran oli pidettävä ihan taukoakin lukemisesta, koska otti vain niin koville. Neljän kaveruksen elämäntarinaa kertova teos jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Vahva suositus!

♥ Olen Instagramin puolella fiilistellyt sitä, miten tämän uuden punaisen tukkani sävy on kehittynyt niin kauniisti pehmetessään. Auringon ja pesujen haalistama väri on jopa kauniimpi kuin se alkuperäinen hehkuvampi oranssi. Nyt sävy muistuttaa sellaista aika luonnollista ginger-hiusta ja viihdyn tässä värissä kyllä erinomaisesti. Ensi viikolla olisi määrä mennä taas kampaajalle. Mitäs olette mieltä? Pitäisikö jatkaa gingerinä?

♥ Olen aina tykännyt intialaisesta ruoasta, mutta täällä Suomessa sitä tulee syötyä todella harvoin. Nyt kun vietin viikon verran Intiassa, rakkaus intialaiseen ruokakulttuuriin syveni entisestään. Miten voikin ruoka olla kaikkialla NIIN hyvää?! Ihan kaikki siellä syömäni oli aivan tolkuttoman herkullista ja annan arvoa erityisesti mielettömän hyvälle kasvisruoalle. Huvittaa, että Suomessa kitistään jostakin yhdestä kasvisruokapäivästä koulussa tai armeijassa, kun miljoonat ihmiset tuolla syövät tyytyväisinä kasvisruokaa joka päivä. Ja se joka väittää, että kasvisruoka on mautonta tai ei hyvää, ei selvästikään vain osaa laittaa ruokaa tai ole koskaan syönyt intialaista. Intia kiilasi välittömästi top3-suosikkeihini maailman ruokamaista!

♥ Onnistuin viimeisenä Intian päivänäni saamaan yhtäkkiä ihan tyhjästä kuumeen. Ihmettelin yöllä, miten hotellihuone oli niin pirun kylmä, että piti nukkumaan mennessä pukea villasukat, housut ja villatakki peiton alle. Aamulla tajusin, ettei se huone mitenkään kylmä ollut, vaan minulla oli vain noussut kuume. Olo oli herätessä surkea ja aamupalalle raahautuessani pyysin, josko voisin saada inkivääriteen hunajalla, koska tunsin oloni kipeäksi. Myöhemmin tarjoilija palasi luokseni teekupin kanssa ja kertoi tietävänsä todella hyvän flunssajuoman. Että jos olisin myöhemmin hotellilla, niin hän voisi lähettää sellaisen huoneeseeni. Olin ilahtunut sympaattisesta eleestä, kerroin aikovani vain sairastaa huoneessani ja toivotin juoman tervetulleeksi. Pari tuntia myöhemmin sain puhelinsoiton ja tämä tarjoilija siellä soitteli perääni ja kysyi, sopisiko nyt tulla tuomaan sitä juomaa. Hetken päästä nenäni edessä höyrysi kupillinen kuumaa. En tiedä, mitä tämä flunssajuoma piti sisällään, mutta kupissa näkyi ainakin kuivattua luumua ja herkullinen maku muistutti vähän glögiä. Seuraavana aamuna koko tauti tuntui kadonneen jäljettömiin… Väitän, että se oli se intialainen flunssajuoma!

♥ Kun olin lentokoneessa matkalla Suomeen pari päivää sitten, pengoin käsilaukkuani ja yhtäkkiä käteen osui pieni paperilappu. En ollut nähnyt lappusta koskaan ennen eikä minulla ole aavistustakaan, miten se on joutunut laukkuuni. Mysteerilappusessa luki: Hengitä, kaikki järjestyy kyllä. Jotenkin tämä koko homma tuntui aika salaperäiseltä… Kuka tunnustaa sujauttaneensa tällaisen laukkuuni? Hiukan nuhjaantuneesta ilmeestään päätellen, lappu on kulkenut laukussa jo jonkin aikaa. Oli miten oli, se oli hyvä muistutus ja jätin lapun odottelemaan laukkuun sellaista hetkeä, kun tarvitsisin taas muistutusta.

♥ Ihan hullua, mutta tällä viikolla vietämme poikakaverin kanssa ensimmäistä vuosipäiväämme – eri maissa tosin. Mennyt vuosi on hujahtanut niin nopeasti, ettemme oikein kumpikaan voi uskoa, että yhteistä matkaa on takana jo vuoden verran. Etäsuhteen arki ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, mutta olen aika ylpeä meistä, että kaikista haasteista huolimatta tässä ollaan. Hyvä me! Ja nyt sitten vain toivotaan monia mahtavia yhteisiä vuosia lisää!

♥ Okei, yksi niistä asioista, joista olen kaikkein eniten innoissani tästä kotiinpaluussa, on aluillaan oleva runebergintorttukausi! Tämänkertaiset viikon kootut olivat enemmänkin viikon ruoat ja juomat, mutta hei, minkäs sille mahtaa, kun se nyt sattuu pyörimään päällimmäisenä mielessä! Ja nyt kaipaan asiantuntijoilta näkemystä, että minkä leipomon runebergintortut ovat parhaita? Kerron jo heti suoraan, että Fazerin tortuista en tykkää – ne ovat usein vähän kuivia ja niissä oleva mantelirouhe on jätetty liian karkeaksi meikäläisen makuun. Melkein kaikista muista tähän mennessä maistamistani olen pitänyt (siis elämäni varrella, koska tässä sesongissa en ole vielä ehtinyt testata!). En kuitenkaan nyt yhtään muista, mikä on ollut suosikki vuosien varrella. Eli suosituksia kehiin!

♥ On ollut mahtavaa huomata, että monet omat lempivärit sopivat ihan mahtavan hyvin yhteen tämän uuden punaisen tukan kanssa. Joskus nimittäin saattaa käydä niin, että vaatekaapin väripaletti ei toimikaan uuden hiusvärin kanssa yhteen ollenkaan. Lomatunnelmissa pääsin myös ilokseni ulkoiluttamaan yhteä vaatekaappini helmistä: Samujin kaunista silkkimekkoa, jonka ostin joitakin vuosia sitten heräteostoksena kuolattuani sitä ensin koko kevään lookbook-kuvissa. Hauskaa sinänsä, näissä kuvissa koko look on Suomi-designia, sillä jalassa ovat Terhi Pölkiltä saadut sandaalit viime kevään mallistosta ja korvissa kiikkuvat IVALOlta saadut Noukin korvakorut, jotka tässä viimeisen kuukauden mittaan kiilanneet korurasiani suosikeiksi.

silkkimekko // silk dress Samuji (2015)

sandaalit // sandals Terhi Pölkki (2017)*

korvakorut // earrings Nouki / IVALO (2017)*

* saatu blogin kautta / gifted

Related posts