25/09/17

Viikon ajatus: suuntavaistosta

3

Kun pyydän neuvomaan minulle suuntaa,

ole kiltti äläkä käytä sellaisia sanoja kuin “itä”.

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

3

Related posts

24/09/17

Maapallon toisella laidalla

4 35

Kukkuu! Blogin puolella on tällä viikolla ollut hieman hiljaisempaa, sillä meikäläinen tosiaan viilettää tällä hetkellä toisella puolen maapalloa ja tämä viikko on vierähtänyt  osin eräelämästä luonnon helmassa nautiskellen. Lensin siis sunnuntaina New Yorkista Seattleen yhden tv-lemppareistani Frasier Cranen kotikulmille.

Suoraan sanottuna en ole vielä ehtinyt kauheasti nähdä itse kaupunkia, koska kuten viime postauksessa mainitsinkin, ensimmäiset päivät tosiaan vierähtivät nettiyhteyksien ulottumattomissa Orcas-saarella, jonka henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa ei rehellisesti sanottuna edes tehnyt mielikään tuijotella läppärin näyttöä. Tein kesällä päätöksen, että haluaisin lomailla enemmän, ja vaikka tämän reissun ei ole ollut tarkoitus olla mikään varsinainen lomamatka, on lomamoodiin tullut luiskahdettua vähän kuin vahingossa, kun aikaeron ja välimatkan takia on henkisesti jotenkin aivan pihalla työasioiden suhteen. Mutta ehkä tällainen rennompi viikko tähän väliin tekee taas ihan hyvää, kun stressikierrokset alkoivat ennen matkaa olla taas vähän liian vauhdissa.

Orcas on osa San Juan -saariryhmää parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta ja vuoristoiset saaret ovat aika upea kohde luonnon helmassa viihtyvälle. Paikalle pääsee lautalla ja Orcas-saari on saanut nimensä sitä ympäröivissä vesissä vaeltavien miekkavalaiden mukaan. Luonto Seattlen seudulla on hyvin samankaltaista kuin Suomessakin, joten havumetsissä ja hiekkapoluilla tuntui suomalaisen näkökulmasta melkoisen kotoisalta.

Majapaikkana eräretkellämme toimi jurtta, joskin yösijamme oli osa Doe Bay Resortin majoitusta, joten lähitienoolla oli saatavillamme myös suihku ja wc-tilat. Ja onpa tuolla Doe Bayssa myös mahdollisuus saunoa ja kylpeä kuumassa porealtaassa luonnon äärellä, joten ihan niin askeettisista eräolosuhteista ei silti ollut kyse kuin pelkän jurtan perusteella voisi olettaa. Öisin sai silti pitää kaikki mukaan ottamansa vaatteet yllään, kun ulkolämpötila laski jonneki +10 tienoille. Myös reissussa matkassa ollut koirakaveri toimi mainiosti varpaiden lämmittäjänä vilun iskiessä.

Sää ei tosiaan täällä länsirannikolla ole ollut ihan sitä, mitä reissuun pakatessani odotin. Lämpöennusteet näyttivät tuolloin +30 astetta ja auringonpaistetta, mutta kappas vain, ennusteet muuttuivat Nykin reissun aikana täysin ja vastassa täällä Seattlessa olikin enemmän sellainen Suomen syksyä muistuttava keli. Kaverini sanoi, että syksy todellakin tuli yhdessä yössä. Ei siinä mitään, tällaisiin keleihin on kyllä totuttu, mutta olisihan se kieltämättä ollut kiva vielä jatkaa kesäisemmissä tunnelmissa hetki. Rajut sadekuurot myös hieman sotkivat suunnitelmiamme metsän keskellä: kaatosateessa jäi muutama ulkoiluretki tekemättä ja jurtan seiniä hakkaava megalomaaninen sadekuuro keskellä yötä oli myöskin melko jännittävä kokemus.

Doe Bay on saanut nimensä siitä, että alueella on paljon metsäkauriita, joita seikkaili ihan lomakohteen parkkipaikallakin. Vaikka niitä näki ihan päivittäin, niin harmillisesti en saanut napattua yhdestäkään kuvaa, kun innokas koiraystävä taisi olla kauriille melkoinen kauhistus. Vaikka kuvat jäivät sateen ja muiden käytännön haasteiden takia vähäisiksi, mieleen tallentui reissulla lukemattomia upeita maisemia ja unohtumattomia muistoja, jotka varmasti muistan lopun ikääni.

Nyt olen palannut metsästä takaisin sivistyksen pariin, mutta päätin, että nyt pitää elää eikä istua kotona töitä tekemässä. Niinpä käväisin eilen muun muassa elämäni ensimmäisellä purjehdusretkellä ja tänään pääsen osallistumaan paikallisiin hääjuhliin. Onneksi tuli otettua Nykin muotiviikon takia kolttu jos toinenkin mukaan noiden eräkamppeiden lisäksi.

Mutta että tällaiset välikuulumiset täältä! Toivottavasti siellä pallon toisella puolen on myös ollut mukava meininki tänä viikonloppuna. :)

Translation: Greetings from Pacific North West and Orcas Island!

Sama maisema sumussa ja kirkkaana päivänä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/09/17

Viimeiset kesäpäivät New Yorkissa – ja suunta eteenpäin

25

Olen ollut onnekas täällä reissussa säiden suhteen, sillä New Yorkissa ovat lämpötilat huidelleet vielä ihan hellelukemissa koko matkan ajan. On ollut vielä hetken verran mahdollisuus pukeutua kesäisiin shortseihin, hameisiin, narutoppeihin ja sandaaleihin. Valitettavasti se onni taitaa kyllä päättyä tänään, kun on aika jättää New York taakse…

Ihan vielä en silti suuntaa sinne koto-Suomeen, vaan lennän toviksi tutkailemaan Yhdysvaltain länsirannikkoa ja tarkemmin Seattlea. En ole vielä kamalasti matkustellut USA:ssa ja useimmiten tulee matkattua juuri tänne Nykiin, mutta olen ollut kovasti kiinnostunut myös siitä toisesta laidasta. Pääsin viime vuonna piipahtamaan pikaisesti Kaliforniassa, mutta siinä ajassa ei ehtinyt saada kuin pienen pintaraapaisun muutamasta hassusta paikasta. Korkealla sijalla haaveiden matkustuskohteissa on esimerkiksi San Francisco. Nyt kuitenkin päätin ottaa suunnakseni Seattlen, josta olen kuullut valtavasti hyvää.

Nähtäväähän täällä Atlantin tällä puolen riittäisi varmaan monen kuukauden reissulle asti pelkästään USA:ssa eikä tämän maan kokoa oikein meinaa käsittää, kunnes kuulee, millasia lentoajat ihan maan sisälläkin ovat. Esimerkiksi suora lento New Yorkista Seattleen kestää peräti 6,5 tuntia eli lähes yhtä kauan kuin Helsingistä New Yorkiin. Huh.

Vaikka välimatkaa Nykistä Seattleen on vielä melkoisesti, tuumailin, että olen jo tavallaan puolimatkassa, joten miksipä en vielä jatkaisi matkaani hetken verran. Minulla on ollut tarkoituksena käydä moikkaamassa paikallista tuttua ja hetki tuntui nyt juuri passelilta tälle visiitille, kun nyt tosiaan valmiiksi olen jo täällä oikealla mantereella. Paluumatka onkin sitten vähän pidempi, kun Lontoon kautta matkaten siihen hujahtaa noin 15 tuntia, plus tietenkin kaikki lentokentille siirtymiset ja muut kaupan päälle.

Seattlessa on luvassa todennäköisesti aika luonnonläheistä meininkiä ja melko vähän tietokoneen äärellä notkumista, vaikka mitään varsinaista lomaa en olekaan aikonut pitää. Suunnitelmissa on nimittäin painua luonnon helmaan mökkeilemään ja eräilemään.

Reissuun lähtiessäni sääennusteet näyttivät Seattlen varalle ihan unelmakelejä: lämpöasteet hipoivat kolmeakymppiä ja aurinko näytti paahtavan täydeltä taivaalta. Sää oli siis jopa kesäisempi kuin täällä New Yorkissa. Nyt kuitenkin otti ohraleipä ja yhtäkkiä ennusteiden lukemat pompsahtivatkin reippaasti alakanttiin. Tämän hetken ennusteiden mukaan luvassa on ainakin ensimmäisille Seattle-päiville maksimissaan noin +17 asteen lukemia sekä vesisadetta. Ei siis taida nyt mennä tämä homma ihan suunnitellusti, mutta reissusta tulee varmasti mukava säistä riippumatta.

Voi siis olla, että näitä shortseja ei tarvitse enää loppumatkan aikana kaivaa matkalaukusta, mutta ehdinpä käyttää niitä edes muutaman kerran New Yorkin helteissä. Hauskat shortsit ovat löytö vuosien takaa ja yhä edelleen yhdet ylivoimaisista kesälemppareistani – näistä tulee aina jotenkin hyvälle tuulelle.

Tällä kertaa yhdistin shortsini samettitoppiin ja yksinkertaiseen bleiseriin. Olen jotenkin taas löytänyt bleiserit osaksi tyyliä yhtäkkiä tänä syksynä. Tulee heti jotenkin aikuinen olo, kun pukee neuletakin tai bomberin sijaan ylleen skarpin jakun olkatoppauksineen. Eikä bleiserityylin tarvitse olla mitenkään ankea ja jäykkä, kuten tämäkin look osoittaa. Naisellinen bleiseri sopii mainiosti myös farkkujen ja t-paidan kaveriksi, takiksi kauniin mekon ylle tai vaikkapa tähän tapaan shortsi- tai hametyyliä terävöittämään. :)

PS. Kuvat on muuten napattu Perry Streetillä New Yorkin Greenwich Villagessa, ihan lähellä niitä Sex And The Citystä kuuluisia Carrien portaita, jotka ovat jokaisen itseään kunnioittavan SATC-fanin must-kohde täällä Nykissä. Katsastin itse kuuluisat portaat ensivisiitilläni Nykissä vuosia sitten, kun satuin majoittumaan sopivasti ihan naapurikulmilla. Mutta varoitan odottamasta liikoja: ne ovat ihan tavalliset portaat. :D Ja omasta Carrie-henkisestä turistikuvasta portailla on ihan turha haaveilla, koska portaille kulku on estetty kettingein. Mutta onhan ne silti hauska nähdä ihan livenä – pääsee jotenkin konkreettisemmin aistimaan sitä tunnelmaa ihan paikan päällä.

PPS. Tämän postauksen jo kirjoitettuani selvisi, että nuo nimenomaiset portaat, joiden edessä omat kuvani on otettu, ovat ystäväni isän kotitalon rappuset. :D Olimme menossa kylään kaverini isän luo, kun naurahdin, että kuvasin muuten juuri muutama päivä aiemmin päivän asua tässä samalla kadulla, juuri noiden ruukkujen edustalla. Että olisipa hassua, jos olisin sattunut ikuistamaan tyylini juuri kaverini isän kotiportaiden edustalla kaikista kaupingin lukemattomista rappusista. Ystäväni ilme oli miljoonan dollarin arvoinen, kun hän tokaisi, että juuri nuo nimenomaiset portaat kuuluvat hänen isänsä kotitaloon. :D Niin että pääsin käymään tuolla ihan sisälläkin asti. Uskomatonta.

bleiseri // blazer Marks & Spencer*

shortsit // shorts Sessùn

toppi // top Cubus*

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

kengät // shoes & Other Stories

laukku // bag Topshop (Zalando)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Marianna Mäkelä

Related posts

15/09/17

Hyvät eväät ja parempi mieli

11 25

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Lejos

Olen huomannut, että omassa elämässäni hyvä olo alkaa hyvistä yöunista, järkevästä mutta stressittömästä syömisestä, sopivasta annoksesta liikuntaa sekä riittävästä määrästä omaa työstä ja paineista vapaata aikaa. Minussa on sellaista suorittajan ja työnarkomaanin vikaa, että joudun säännöllisin väliajoin muistuttelemaan itselleni, miten mielestä ja kehosta pidetään huolta.

Pieni stressi parantaa usein tehokkuutta, mutta stressistä puhuttaessa voisi soveltaa sitä vanhaa suomalaista sananlaskua: stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun mopo alkaa keulia ja stressi vie naista eikä nainen stressiä, ollaan matkalla vikasuuntaan.

Omassa arjessani ei oikeastaan ole sellaista selkeää rytmiä, joten minun pitää olla erityisen tarkkana siitä, että saan nukkumis- ja ruokailurytmin pidettyä aisoissa. Minun tapauksessani epäsäännöllisyys tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kukun liian myöhään yöhön ja herään silti ajoissa tekemään töitä eli toisin sanoen nukun liian vähän todelliseen tarpeeseeni nähden.

Ruokailujen suhteen epäsäännöllisyys johtaa taas puolestaan helposti siihen, että nälän tunne tulee milloin sattuu ja luiskahtaa usein sellaisen nälkäkiukkupisteen yli. Onneksi arjessa on harvoin ketään kelle kiukutella, mutta olisi varmasti silti hyvä tankata ravintoa vähän järkevämmin välein, jotta sellaista sisuskaluja raastavaa meganälkää ei pääsisi syntymään. Silloin tulee usein vain ahmittua liian suuria määriä ja vähän mitä sattuu kulloinkin käsiin osumaan.

Olen ylipäänsäkin superlaiska laittamaan ruokaa ihan vain yksin kotona ollessani – olen puhunut tästä ennenkin, mutta jotenkin vain itselle kokkaaminen ei motivoi. Inhoan myös jostain syystä käydä ruokakaupassa. Ehkä siksi, etten oikein koskaan tiedä, mitä ostaisin ja sorrun helposti ihan kummallisiin heräteostoksiin ruokakaupassakin, varsinkin jos eksyn ostoksille nälkäisenä. Tämä on varmasti monille muillekin tuttua. Ja koska syön laiskuuttani tosi paljon ulkona, jääkaappi ammottaa usein tyhjyyttään juuri niillä kriittisillä hetkillä, kun nälkä kurnii mahanpohjassa, mikä taas johtaa siihen, että on pakon edessä vain mentävä ruokakauppaan nimenomaan nälkäisenä.

Toinen syömiseen liittyvä haasteeni on, että työpäivät hujahtavat usein niin vauhdilla ohi ja minulla on paha tapa uppoutua töihini niin, että syöminen vain vähän kuin unohtuu. Lykkään ruokailuhetkeä hieman edemmäs, jotta saisin “vielä tämän yhden jutun” hoidettua valmiiksi keskeytyksittä. Lopputuloksena ovat usein juuri se järkyttävä supernälkä ja mitä kummallisimmat mieliteot hillosipuleista maitosuklaavanukkaisiin. Sekä tietenkin aina niihin sipseihin, jotka ovatkin heikkouteni. Eikä siinä mitään, kaikkia mainitsemiani ruokia voi huoletta syödä toisinaan, mutta onko oikeiden aterioiden korvaaminen niillä järkevää? Ei ole.

Viime aikoina olen alkanut suosia taktiikkaa, että ostan jo valmiiksi kaappiin kaikenlaisia terveellisiä välipaloja ja eväitä sen sijaan, että hamstraisin ruokakaupassa nälkääni epäterveellistä hömppää tai sortuisin kertaheitolla syömään liki tajuni kankaalle. Tällaisia hyviä välipalaeväitä ovat esimerkiksi smoothiet, pähkinät ja kuivatut hedelmät. Pidän huolen, että kaapissa on aina tuollaisia hyvin säilyviä välipaloja, joita voi nappailla ensihätiin kesken kiireen tai kun jääkaapissa pilkistää vain valo (ja se iänikuinen ketsuppipurkki). Niillä saa vähintäänkin siirrettyä nälkää sen verran, että kiukku ei ehdi iskeä eikä tule sitten ahmittua liikaa, kun pääsee itse aterian kimppuun.

Yleensä napostelen näitä terveellisempiä välipaloja ihan kotona, mutta ne ovat käteviä myös mukana lennossa, kun päivän varalle on luvassa tiukka aikataulu ja juoksemista paikasta toiseen ilman kunnollisia taukoja. Valmispakattu smoothie-annos, pussillinen kuivattuja hedelmiä tai vaikkapa pähkinärasia kulkee laukussa mukana – kun sen vain muistaa aamulla ottaa mukaan. Näiden kanssa ei myöskään tule ongelmia, jos eväät jäävät syömättä ja unohtuvat laukkuun, verrattuna vaikkapa siihen, että kassiin jemmattu eväsbanaani unohtuukin sinne määrittelemättömäksi ajaksi ja loppu on historiaa… Myönnetään vain, että olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa. :D

On tässä kohtaa myönnettävä, että kuivatuista hedelmistä etenkin luumut ovat olleet minulle ihan pienestä lapsesta lähtien suuri heikkous. Äitini on kertonut, että jopa silloin ihan vauvana lempiherkkuani oli luumusose. Sittemmin olen nauttinut luumuni lähinnä tuoreina tai hillon muodossa joulutorttujen välissä, mutta muutama vuosi sitten keksin yhtäkkiä, että niitähän saa myös kuivattuina. Sain jonkun käsittämättömän pakkomielteen kuivatuista luumuista ja sen jälkeen sille himolle ei ole loppua näkynyt.

Entinen poikaystäväni katseli joskus vierestä, millä tahdilla tuhosin luumupussia ja puuttui puolivälissä peliin. Uhkaili takavarikoivansa pussin, ellen itse ymmärtäisi omaa parastani ja lopettaisi hyvän sään aikana. Hän intti, että menee vatsa moisesta sekaisin ja oli kaiketi oikeassa – onneksi älysin kiltisti alistua uhkailuun ja lopettaa, ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä. Mutta sen päähänpiston jälkeen olen pitänyt huolen, että kaapeissani on aina kuivattuja luumuja. Kummalliset mielitekonsa kullakin, minulla ne ovat luumut. Olisipa muuten hauska kuulla muiltakin tunnustuksia, mitä omituisuuksia tulee ahmittua!

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta olin aivan naurettavan innoissani, kun pääsin yhteistyöhön kotimaisen elintarvikkeiden maahantuojan Lejoksen kanssa, jonka valikoimaan kuuluvat muun muassa juuri Sunsweetin kuivatut luumut. :D Luumujen lisäksi Lejos maahantuo kaikenlaisia muitakin näpsäköitä välipalaherkkuja, mutta maahantuonnin ohella firma valmistaa myös nykyisin oman Lagom-brändinsä alla käteviä luomu-smoothieita ja pikku-eväsrasioita, jotka näyttävät karkkiaskeilta, mutta kätkevät sisäänsä terveellisempiä herkkuja kuten kuivattuja marjoja ja manteleita.

Edellä mainitut eivät muuten ole yhtään hassumpia eväitä pidemmälläkään reissulla. Smoothieta ei ehkä saa viedä lentokoneeseen (laskettaneen nesteeksi?), mutta kuivatut hedelmät ja marjat sekä pähkinät ovat hyviä hätäeväitä vaikkapa pitkälle lennolle, jos ei halua ostaa kalliita välipaloja lentokentältä tai -koneesta tai sortua nälissään suklaapatukoihin.

Myönnän hieraisseeni silmiäni muutaman kerran, kun tänne New Yorkiin lentäessäni käytävän toisella puolen istunut mies kaivoi kesken matkan kassistaan meetvurstirasian ja pisteli koko reilun 200g painoisen paketin tyynesti poskeensa siellä yläilmoissa. Mutta herra oli kuitenkin varautunut omin eväin! Olisin nälissäni kadehtinut, ellei olisi ollut laukussa paketti luumuja ja pähkinöitä mukana.

Nämä jutun kuvat on napattu Fort Greenessä Brooklynissa, New Yorkin orastavassa alkusyksyssä ja on muuten suositeltava visiittiä tuonne kaupunginosaan lämpimästi. Nimensä mukaisesti hirmuisen vehreää ja kaunista aluetta täynnä kivoja kuppiloita ja ravintoloita. Ihana paikka!

Photos: Elisa Lepistö & Jenni Rotonen

Related posts