9/01/18

Matkalle Afrikkaan: määränpäänä Gambia

8 36

“Tiiätkö mitä Jenni… Lähde mun kanssa Gambiaan!” Tällainen viesti tupsahti puhelimeeni lokakuun lopulla ystävältä täysin puskista. Vastasin ihastuneen näköisellä emojilla sekä tarkentavalla kysymyksellä: “Milloin?” Ystäväni ehdotti tammikuuta ja kerroin olevani kiinnostunut. Pari päivää myöhemmin olimme jo ostaneet lennot. Ja nyt tuo päivä, kun lähdemme matkaan, koittaa viimein ylihuomenna.

Miksi kaikista maailman paikoista juuri Gambia? Siihen onkin ihan erityinen syy, sillä ystäväni on puoliksi gambialaista syntyperää. Hän on käynyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta edellisesä visiitistä on jo vuosia. Keskellä harmainta lokakuuta hän oli selvitellyt Gambian lentolippujen hintoja ja päättänyt, että haluaisi palata sinne uudelleen. Ja keksi minun ilokseni pyytää meikäläistä mukaan seikkailuun.

Olemme ystäväni kanssa tienneet toisemme pitkään, mutta tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta viime kesänä ja siksi olin vähän yllättynyt, kun hän pyysi matkalle mukaansa juuri minua. Meistä tuli tutustumisemme jälkeen varsin nopeasti hyvin läheisiä, mutta kysäisin silti häneltä, mikä sai pyytämään reissuseuraksi kaikista ystävistä nimenomaan minua. Ystäväni naurahti, että “No sinä vaikutat juuri siltä, että voisit olla hauskaa matkaseuraa. Ja olet sellainen sopivan seikkailuhenkinen!” No siinä hän oli oikeassa. Minusta löytyy tosiaan sellainen spontaani seikkailija, eikä tällekään reissulle tarvinnut houkutella mukaan kuin noiden kahden lyhyen tekstiviestin verran.

Nyt on sitten liuta rokotteita piikitetty käsivarteen ja malarialääkitys matkassa, ja ylihuomenna olisi tarkoitus lentää ensin Lontooseen ja sieltä seuraavana päivänä Gambian pääkaupunkiin Banjuliin. Yövymme sekä mennen että palatessa yhden yön Lontoossa, sillä lennot lähtevät Lontoosta niin aikaisin aamulla ja palaavat sinne niin myöhään illalla, että Helsingistä ei pääse sinne riittävän aikaisin tai Lontoosta riittävän myöhään enää Helsinkiin. Mutta maksimoimme reissupäivien hyödyt ja varasimme lentomme niin, että ehdimme viettää kokonaisen päivän Lontoossa kumpaankin suuntaan mennessä.

Jos jollekulle ei Gambia nimenä soita suoraan kelloja, niin se on siis Afrikan mantereen pienin valtio, joka sijaitsee jännästi keskellä Senegalia. Käytännössä maa on sellainen alle 50 km kapea kaistale rannikolta sisämaahan, jonka sekä pohjoinen että eteläinen rajanaapuri on Senegal. Rehellisesti sanottuna jouduin sen ensimmäisen viestittelyn jälkeen itsekin googlaamaan tarkistaakseni, että missäspäin Afrikkaa tämä matkakohteemme sijaitseekaan. Luonnollisesti ennen tämän selvityksen tekemistä olin jo ehtinyt suostua mukaan. Perus.

Gambia on viime aikoina ollut kovassa nosteessa matkailukohteena ja viimeksi tuossa loppuvuodesta se pääsi ihan otsikoihinkin, sillä ilmeisesti monet keski-iän ylittäneet naiset ovat innostuneet matkaamaan sinne nuoren rakastajan tai aviomiehen toivossa. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mitään romanssisuunnitelmia tai avioaikeita reissumme varalle. :D

Odotan ihan superinnoissani tätä reissua! Olen käynyt aiemmin vain Pohjois-Afrikassa, Marokossa ja Egyptissä, mutta on tosi kiehtovaa päästä vähän syvemmälle Afrikkaan. Ystäväni tunteekin Banjulia aiempien reissujensa pohjalta jonkin verran ja mukanamme on toki hänen perheensä ja sukunsa kautta myös paikallisoppaita, joten matkasta tulee varmasti tosi mielenkiintoinen. Jos kuitenkin siellä teillä lukijoilla on heittää kehiin ihan lyömättömiä Gambia-vinkkejä, niin antakaahan tulla! :) Mieluusti saa myös jakaa hyviä ideoita, mitä tehdä Lontoossa, kun aikaa on vain yksi päivä!

Ajattelin tämän matkani ajan yrittää ihan puhtaasti lomailla, ainakin pääpiirteittäin. Blogissa loma ei sinänsä näy, koska olen valmistellut juttuja reissuni ajaksi ja saatanpa päivittää jotain matkakuulumisia tuoreeltaan myös matkan aikanakin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan aio esimerkiksi vastailla kauheasti kommentteihin reissuni aikana, koska ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ottaa vähän vapaata ja voida unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi. Kommentteja saa silti mieluusti jättää ja niitä ilolla lueskelen, kuten aina! :) Instagram päivittynee reissusta huolimatta eli jos Gambian tunnelmat kiinnostavat tuoreeltaan, niin kannattaa seurailla IG-tiliäni.

PS. Nämä ihanat kesäiset lomakuvat ovat viime kesältä Portosta. En tajua, miten se on mahdollista, mutta olin unohtanut kokonaisen valtavan kansiollisen käsittelemättömiä kuvia tietokoneen syövereihin ja löysin ne vasta tuossa viime viikonloppuna. Eli näitä on varmaan luvassa tässä lähiaikoina enemmänkin. :D Kuvat ovat Vinicius Souzan kamerasta ja kannattaa klikkailla herra Instagramissa seurattavien listalle, sillä tili on täynnä toinen toistaan upeampia reissu- ja tunnelmakuvia.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts

6/08/17

Työpäivä toisella puolen maailmaa

3 43

Vaikka reissailenkin työni puolesta paljon, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin hyödyntää matkailua enemmänkin työssäni. Voidakseni tehdä työtäni, tarvitsen käytännössä vain tietokoneen, nettiyhteyden ja kameran, joten mikään ei sido minua kotitoimistoon tai useimmissa tapauksissa edes Helsinkiin. On tietenkin joitakin työhön liittyviä projekteja, jotka vaativat läsnäoloa täällä koto-Suomessa, mutta voisin periaatteessa hyvin hoidella hommiani pääpiirteittäin myös jostain muualtakin käsin.

Uudet ympäristöt ja ihmiset inspiroivat aina ihan uudella tavalla ja tuntuu usein, että on paljon enemmän annettavaa täällä blogissakin, kun käy välillä katselemassa maailmaa vähän arkisten ympyröiden ulkopuolella. Ihmettelin kesällä Portugalissa yksin reissatessani, miten siellä tuntui tekstejä syntyvän niin paljon sujuvammin kuin tutussa kotitoimistossa. Uusien ja mielenkiintoisten maisemien lisäksi keksin asialle selityksen…

Kun olen poissa Helsingistä, päivittäin käytössä olevan ajan määrä tuntuu kutakuinkin tuplaantuvan. Arkisista kotiaskareista ei yleensä tarvitse hotellissa tai airbnb-asunnossa samalla tavoin murehtia eikä puhelin pirise matkoilla samaa tahtia kuin kotona ollessa. Työpäiviä eivät reissun päällä täytä palaverit, tilaisuudet, tapaamiset tai muut sellaiset asiat, jotka keskeyttäisivät jatkuvasti kirjoitustyötä tai sanelisivat päivän rytmiä ulkopuolelta käsin.

Loppujen lopuksi se vain tuppaa olemaan niin, että siinä perusarjessa (ainakin minulla) menee todella paljon aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen säätämiseen, kodinhoitoon, arkivelvollisuuksista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden hoitoon (siihen tosin lähinnä iltaisin) sekä minun tapauksessani myös kaikenlaisissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa laukkaamiseen. Suurin osa työhön liittyvistä tilaisuuksista ei ole välttämättömiä työni kannalta, mutta ne ovat minulle hyviä mahdollisuuksia tavata työelämän tuttuja, verkostoitua ja löytää uusia kiinnostavia juttuaiheita, joten siksi niihin tulee usein osallistuttua. Kun siirtää toimistonsa hetkeksi vaikkapa sitten portugalilaiseen hotellihuoneeseen, kalenteri onkin yhtäkkiä raivattu kaikesta siitä ylimääräisestä, mikä kuormittaa ajatuksia ja haukkaa päivittäisestä ajankäytöstä ison siivun.

Tietysti ulkomailla reissun päällä työskennellessäkin on omat haasteensa: nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti ja ympärillä on houkutuksia, jotka vetävät läppärin ääreltä ulkomaailmaan ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Siitä huolimatta tuntuu, että yleensä reissussa aikaa on ruhtinaallisesti niin työskentelylle kuin turistihaahuilullekin, koska varsinainen työaika tulee matkoilla käytettyä yleensä paljon tehokkaammin juuri siitä syystä, että kun keskeytyksiä ei tule, voi rauhassa uppoutua kulloiseenkin työprojektiin täysipainoisemmin.

Minun työni ei tietenkään ole samalla tavoin keskittymistä vaativaa tai haastavaa kuin moni muu, mutta tekee välillä ihan mielettömän hyvää voida upppoutua rauhassa siihen, mitä on tekemässä ilman jatkuvaa häiriötä, kiireen tunnetta tai painetta olla samanaikaisesti jossain muualla. Yksi nykyaikaisen työelämän haasteista on juuri sen pirstaleisuus: pitäisi pystyä pitelemään kymmentä palloa yhtä aikaa ilmassa, keskittymään moneen asiaan yhdellä kertaa, hallitsemaan useita projekteja samanaikaisesti ja olla läsnä siellä, täällä ja tuolla sekä mielellään aina tavoitettavissa.

En enää yhtään ihmettele, että tutkijat ja monet luovan työn tekijät harrastavat silloin tällöin residenssejä eli reissaavat jonnekin toiseen maahan tai vaikkapa vain toiseen kaupunkiin viikoksi-kuukaudeksi tekemään töitä. Tutkijaystäväni vietti juuri kesällä kuukauden Kööpenhaminassa ja sai tuona aikana väitöskirjansa väännettyä valmiiksi. Freelance-toimittajakaverini puolestaan lensi keväällä älyttömän työkiireen keskellä viikoksi Prahaan “kirjoituslomalle” ajatuksenaan kirjoittaa kaikki to do -listalla olleet artikkelit siellä rauhassa valmiiksi.

Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi, en oikein ymmärtänyt residenssien pointtia. Ajattelin, että se on vähän kuin lomailua jossain kivassa kohteessa työn varjolla. Että ehkä siellä vähän työskennelläänkin, mutta että oikeasti se on vain tekosyy päästä matkustamaan arjen keskellä. No ehkä se voi olla sitäkin, mutta nyt tuon kesäisen Portugalin viikkoni sekä viimekeväisen Helsingin hotellivisiittini jälkeen olen ymmärtänyt, miten poissaolo arjen tutuista ympyröistä voi vaikuttaa myönteisesti työntekoon. Työskentelyaikaa on usein matkoilla ollessa vuorokaudessa tavallista enemmän ja hommat hoituvat tehokkaammin, kun normaalit työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät velvollisuudet eivät rasita mieltä tai kalenteria.

Huomasin nyt kesällä, miten tärkeää on myös lomailla joskus ihan oikeasti ja irtautua töistä kokonaan. Pienen paussin vaikutukset ovat olleet huimat ja energiatasot jälkeen loman aivan eri sfääreissä kuin ennen sitä. Mutta olen miettinyt, että kun työssäni kerran on tällaista vapautta, että voin periaatteessa työskennellä mistä käsin tahansa, voisin ihan hyvin enemmänkin hyödyntää tuota residenssi-ajatusta ja lähteä silloin tällöin “työmatkoille” jonnekin Helsingin ulkopuolelle, vaikka määränpäässä ei olisikaan mitään varsinaista työasiaa hoidettavana.

Useimmat viime vuosina tekemäni matkathan ovat tavallaan olleet sellaisia, että olen aina reissun päällä tehnyt myös töitä, mutta jos lähtisikin matkalle juuri sillä ajatuksella, että työnteko on sen yksi päätarkoituksista, ei ainakaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että kököttää koneen äärellä reissussa. Muiden jo mainittujen hyötyjen lisäksi työmatkoissa on toki muitakin etuja ja iloja: onhan se ihan eri juttu, jos työpäivän jälkeen voi piipahtaa pariisilaisessa kahvilassa, berliiniläisessä vintage-putiikissa tai nauttia illallisensa barcelonalaisessa ravintolassa.

Näiden mietteiden siivittämänä olen tuuminut, että pitäisi paitsi lomailla useammin, myös työmatkailla tällä ajatuksella, että esimerkiksi nimenomaan kiireen keskellä lähtisikin rauhoittamaan tovin työnteolle jonnekin ihan muualle. Vaihtelu virkistää ja kun työ kerran sallii tällaisia vapauksia, ehkä niistä kannattaisi ottaa ilo irti, nyt kun vielä näin helposti voi. :)

Nämä jutun kuvat napattiin Portugalissa Portossa Tribeguys.co-poikien kanssa.

Photos: Tribeguys.co

Related posts

25/07/17

Matkamuistoja ja uusia ystäviä Portosta

4 59

Kirjoitin viikko sitten luottamuksesta, uskalluksesta ja intuitiosta. Niitä kaikkia tarvitaan, kun hyppää uudenlaisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin. Muun muassa nämä kuvat olisivat jääneet ottamatta, jos en olisi uskaltanut heittäytyä outoon tilanteeseen ja tutustua uusiin ihmisiin. Juuri tästä nimenomaisesta kohtaamisesta snäppäillessäni joku laittoi minulle sen viestin, missä pohdiskeli, miten uskallan tuosta vain lähteä tuntemattomien tyyppien matkaan.

Tästä kohtaamisesta seurasi reissuni parhaita hetkiä Portossa, Portugalissa. Sekä melkoinen kasa kuvamuistoja ja unohtumaton elämys, kun pääsin kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa surffaamista. Laudan päällä en juuri pysynyt ja surffausta enemmän taisin viettää aikaa veden alla uppeluksissa, mutta tulipahan kokeiltua. Ensi kerralla ehkä sitten jo paremmin!

Tutustuin siis Portossa vähän sattumalta Pauloon, joka vei minut surffaamaan ja sitten hänen kauttaan myöhemmin myös valokuvaaja-Viniin, kun ensin mainittu päätti järjestää minulle kuvaussession ystävänsä kanssa. Päädyin lopulta viettämään poikien kanssa pari päivää seikkaillen ympäri kaupunkia ja valokuvaten. Meillä oli niin hauskaa yhdessä porukalla, että pojat uhkailivat tulevansa vielä Suomeen minua moikkaamaan. Enkä yllättyisi, vaikka oikeastikin tupsahtaisivat joku päivä oven taakse.

Suurkiitos pojille näistä kauniista kuvista ja unohtumattomista reissumuistoista! <3 Käykää kurkkaamassa myös poikien oma Tribeguys.co-blogi sekä Instagram.

Translation: These lovely photos were taken around Midsummer in Porto, Portugal, by my new sweet friends Vini and Paulo from Tribeguys.co. Thank you guys for the wonderful time together and the nicest travel memories. Hope to see you soon again!

Mekko // dress H&M Studio SS15*, hattu // hat A+more (Stockmann)*

Mekko // dress Mint & Berry (Zalando)*,hattu // hat A+more (Stockmann)*

Toppi // top Gina Tricot*, shortsit // shorts BikBok*, hattu // hat A+more (Stockmann)*

Mekko // dress Zara, hattu // hat H&M

Photos: Tribeguys.co

Related posts

16/07/17

Porto ja punaisen mekon lumo

16 161

Tuon yllä näkyvän maagisen otoksen ikuistivat minusta Portugalin matkallani ystäväni Vini ja Paulo. Innostuimme yhteisestä valokuvaustuokiostamme rannalla niin kovasti, että päätimme kuvata seuraavana päivänä vielä vähän lisää ja tuon toisen kuvaussession hedelmiä ovat muun muassa nämä kuvat punaisessa mekossani, jossa onnistuin tahattomasti herättämään vähän liikaakin huomiota Porton katuja vaellellessani. Naiset, jos haluatte herättää erityisesti portugalilaisten papparaisten huomion, verhoutukaa punaiseen. :D

Hypätään ajassa muutama viikko taaksepäin… Olin juuri saapunut Portoon ja päätin lähteä lauantai-illan kunniaksi pienelle iltakävelylle tutustumaan uusiin maisemiin. Mietin hotellilla vaatteita vaihtaessani, että onkohan punainen vähän liian huomiota herättävä väri yksin liikuskelevalle naiselle, mutta päätin silti pukea kauniin kesämekon ylleni.

Sen sain ensimmäisellä yksin tekemälläni matkalla todeta, että sitä tosiaan saattaa hyvinkin päätyä kaikenlaisiin mitä kummallisimpiin tilanteisiin – yleensä onneksi lähinnä hauskoihin ja huvittaviin, kuten tällä kävelylläni Porton keskustaan. Koska oli lauantai-ilta, ihmisiä oli paljon liikkeellä.

Kaupungin keskustassa soitti eräällä aukiolla katusoittajakaksikko, joiden ympärille oli kerääntynyt iso joukko ihmisiä kuuntelemaan esitystä. Minä liityin muiden joukkoon ja olin juuri ottamassa kännykälläni musisoinnista videota, kun laulaja huudahti yhtäkkiä minuun osoittaen: “Hei, sinä siellä, nainen kauniissa punaisessa mekossa! Tämä on omistettu sinulle!” Koko väkijoukko kääntyi katsomaan minua ja vaikka ei ehkä tämän ammatin perusteella uskoisi, en erityisen hyvin viihdy huomion keskipisteenä, joten hieman nolostuneena ja jännittyneenä jäin odottelemaan, mitäköhän mahtaisi seuraavaksi tapahtua. Duo ryhtyi soittamaan 80-luvun klassikkoa Lady in Red ja yleisö taputti.

Yhtäkkiä jostain aukion poikki ponkaisi eteeni harmaantunut herrasmies, joka pyysi lupaa viedä minut tanssiin. Yleisö nauroi ja hurrasi ympärillä, enkä tietenkään voinut kieltäytyä kunniasta, vaan ei auttanut kuin antautua tanssiin. Käteni olivat täynnä tavaraa: oli laukkua, kameraa, kännykkää… Hätäpäissäni työnsin ne vain vieressäni seisoneen luotettavan näköisen perheenäidin kainaloon ja pyysin pitämään niistä huolta tanssin ajan.

En ollut pystyä pitelemään nauruani tuossa yllättävässä tilanteessa ja kanadalainen herrasmies kertoi myös vaimonsa hytkyvän naurusta siellä yleisössä. Mutta mikä hauskinta, kun saimme tanssin päätökseen ja palasin paikalleni, huomasin että tuon omaisuudestani huolta pitäneen naisen mies oli tarttunut kameraani ja ikuistanut tanssimme salaa videolle! Eli tässä alla nyt sitten ihan videon muodossa pieni muisto tuosta hassusta ja ikimuistoisesta hetkestä. Kaikkea sitä… :D

Niin ja itse mekkoon sekä tyyliin ihastuneille kerrottakoon, että mekko on kevään Holly & Whyte -mallistoa Lindexiltä, hattu A+more-mallistoa Stockmannilta ja kauniit kengät Pretty Ballerinasia Shoes like Candy -putiikista viime kesältä, ja kaikki on saatu blogin kautta.

Photos: Tribeguys.co

Related posts