5/12/19

Ylistyslaulu hyvälle kameralle

38

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani, että kun ihmisiltä kysyttiin, mitä he haluaisivat pelastaa palavasta talosta, useimpien vastauksissa toistui sama juttu: vanhat valokuva-albumit. Tänä päivänä valokuvat ovat enää harvoin kansien välissä paperisina albumeissa, mutta kuvien merkitys on yhä sama – valokuvissa konkretisoituvat muistot ja elämämme tärkeät hetket.

Minulle valokuvaaminen on rakas harrastus ja olen työlleni kiitollinen siitä, että sen ansiosta on tullut harjoiteltua kuvaamisen perustaitoja jo yli vuosikymmenen ajan. Ja siitä ajasta Olympus PEN -kamera on kulkenut matkassa jo reilut 8 vuotta – kirjaimellisesti. Olen usein sanonut, että paras kamera on se, joka on mukana. Painavaa järjestelmäkameraa voi tuntua epäkäytännölliseltä raahata mukana, mutta kaunis, kevyt, kompakti ja helppokäyttöinen PEN sujahtaa pieneenkin käsilaukkuun. Ihan hyviä valokuvia voi nykyään napata kännykälläkin, mutta hieman haastavammissa kuvausolosuhteissa huomaa nopeasti kunnon kameran edut kännykkäräpsyjen rinnalla. Ja toisaalta, jos ikuistan jonkun minulle oikeasti tärkeän hetken, haluan siitä minulle jäävien kuvamuistojen olevan oikeasti laadukkaita ja teknisesti onnistuneita. Käytän siis kameraa ja kännykkää kuvaustarkoitukseen ihan erilaisissa hetkissä. Kännykällä tallennan story-videoita ja sekalaisia höpötyksiä, mutta kun haluan muiston, joka jää elämään, käytän kameraa.

Kun mietin omaa historiaani valokuvauksen parissa, on mahdotonta olla mainitsematta Olympusta. Pikkuinen PEN-kamera vaihdettavine linsseineen mullisti oman valokuvaamiseni vuonna 2011. Kameran vaikutus näkyi välittömästi blogin visuaalisen ilmeen lisäksi myös kommenttiboksissa, joka täyttyi nopeasti kysymyksistä: “Millä kameralla otat kuvasi?” Olympusta on ollut ilo suositella, sillä se tuntuu sopivan matalan kynnyksen kameralta sellaisellekin, joka lähtökohtaisesti ei (vielä) ymmärrä kuvaamisesta yhtään mitään. PEN-kameran helppokäyttöisyys ei ole vain sanahelinää: kamera on aikoinaan saanut nimensä nimenomaan siitä, että siitä haluttiin luoda niin yksinkertainen, että sitä olisi yhtä helppo käyttää kuin kynää.

Tänä vuonna Olympuksella juhlitaan montaa eri merkkihetkeä, sillä yritys täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ensimmäisen PEN-kameran julkistuksesta tulee kuluneeksi 60 vuotta ja digitaalinen PEN-kamera lanseerattiin tasan 10 vuotta sitten. Ja nyt pari viikkoa sitten näki päivänvalon PEN-perheen uusin tulokas E-PL10. On hauskaa ajatella, että oma taipaleeni Olympuksen kanssa on lähtenyt liikkeelle E-PL2:sta. Aika pitkälle on siis tultu – sekä valokuvaustaitojen että kameran ominaisuuksien tiimoilta. Vielä hauskempaa on muuten se, että isäni on nuoruudessaan ennen digiaikaa kuvannut myös Olympus PEN -kameralla. Vertailimme yhtenä päivänä isän vintage-kameraa ja omaa digijärkkäriäni keskenään ja paljon löytyi yhä yhtäläisyyksiä.

Näin juhlavuoden kunniaksi on ollut kiinnostavaa sukeltaa hieman myös japanilaisen Olympuksen historiaan yrityksenä. Tiesittekö, että kameroistaan tunnettu brändi aloitti alun alkaen toimintansa mikroskooppien optiikasta? Ja mikä kiinnostavinta, esimerkiksi Suomessa Olympuksen liiketoimminnasta peräti noin 90% tulee yhä edelleen nimenomaan lääketieteen parista, sillä Olympus valmistaa erilaisia lääketieteessä käytettäviä kameroita ja optisia välineitä. Jos sinulle on esimerkiksi joskus tehty jokin tähystystä vaativa toimenpide, on hyvin mahdollista, että siinä on käytetty nimenomaan Olympuksen kameratekniikkaa ja optiikkaa.

Toinen todella kiinnostava yksityiskohta Olympuksen historiasta on se, kuinka PEN-kamera todella mullisti valokuvaamisen ihan tavallisten ihmisten parissa. Helppokäyttöinen ja hinnaltaan verrattain edullinen PEN mahdollisti yhtäkkiä valokuvaamisen ihan kaikille – sitä ennen kamerat olivat todella kalliita ja kuvaaminen oli lähinnä pienen valokuvausta opiskelleen joukon etuoikeus. Myös feministisestä näkökulmasta tarkasteltuna PEN-kameralla on ollut käänteentekevä vaikutus, sillä tilastojen mukaan kompakti, edullinen ja helppokäyttöinen kamera nosti julkistuksensa jälkeen 1950-1960-lukujen taitteessa naisten osuuden valokuvauksen harrastajissa 2 prosentista 33 prosenttiin.

Uudessa Olympus PEN E-PL10-kamerassa mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia ovat pienen ja kevyen koon, vaihdettavien objektiivien, tarkan kuvanlaadun, HD-videokuvan ja helppokäyttöisyyden lisäksi myös rungossa mukana kulkeva pop up -salama, joka pomppaa tarpeen vaatiessa esiin ja jonka suuntaa voi myös säätää. Itse arvostan myös suunnattomasti helppoa kuvansiirtoa laitteesta toiseen. OI.share-kännykkäsovelluksen kautta kuvat siirtyvät puhelimeen langattomasti bluetooth-yhteyden avulla ilman, että kameraa tarvitsee edes ottaa laukusta esille tai erikseen kytkeä päälle. Ja tietenkin PENille pitää aina antaa kiitosta myös kauniista ulkonäöstä – onhan sitä ilo kantaa olalla kaunista kameraa. Uutuuskamerasta on tarjolla musta, valkoinen ja beige väri. Mikä näistä kolmesta on teidän suosikkinne?

Olen aiemmissakin kamerapostauksissani puhunut sopivan objektiivin valinnasta, mutta tiivistääkseni asian pariin vinkkiin, ne tulevat tässä. Kameran mukana tuleva kittilinssi on ihan kelpo linssi aloittelijalle, mutta suosittelen hankimaan sen rinnalle muutaman vaihdettavan objektiivin, joissa on enemmän valovoimaa ja joiden avulla esimerkiksi syväterävyysvaikutelmaa voi säätää mielensä mukaan. Omat suosikkiobjektiivini ovat potretti- ja yksityiskohtakuviin erityisen hyvin soveltuva 45mm f1.8 sekä käyttöominaisuuksiltaan hieman monipuolisempi 25mm f1.8 (näpsäkän kokoinen kuluttajille suunnattu edullinen pikkuobjektiivi) tai 25mm f1.2 pro (ammattilaislinssi, joka on kookkaampi ja mainittavasti kalliimpi, mutta sopii myös vaativampaan ammattilaiskäyttöön). Tällä hetkellä käytän itse lähes poikkeuksetta 25mm objektiivia, joka soveltuu melkein mihin tahansa käyttötarkoitukseen.

Olympus haluaa nyt uuden E-PL10-kameran ja juhlavuoden kunniaksi tarjota teille aika mahtavan tarjouksen. Mikäli sinulla ei siis vielä ole hyvää kameraa tai vanha kalusto kaipaa päivitystä, nyt kannattaa olla kuulolla! Nyt nimittäin saa uutuuskamerasta early bird -tarjouksena 50€ hinnasta pois ja kaupan päälle vielä monikäyttöisen ja omiin suosikkeihini kuuluvan 25mm f1.8 -objektiivin täysin veloituksetta (arvo 379€) vuoden loppuun asti. Kokonaishintaa kameralle ja objektiiville tulee siis 699€, mikä on aika huima alennus, sillä normaalihinnalla paketti maksaisi 1128€. Klikkaa itsesi verkkokauppaan tästä!

Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että näistä valokuvaaja Lauri Laukkasen ottamista studiokuvista kaikki on otettu Olympuksella, mutta yksi look on kuvattu juuri tuolla tarjouksessa olevalla 25mm f1.8 -objektiivilla, joka on pienestä koostaan huolimatta ihan huipputasoa hinta-laatu-suhteeltaan. Pystyttekö arvamaan mikä noista? Ellen itse tietäisi, en osaisi kyllä nähdä eroa. Olympus PEN E-PL10 -kameralla ja 25mm f1.8 -objektiivilla on otettu nuo kuvat, joissa kädessäni on valkoinen kamera.

Suurkiitos Olympukselle mahtavasta, jo 8 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä sekä Lauri Laukkaselle upeista kuvista ja meikkaaja Marina Laveniukselle kauniista lookista. Halusin kokeilla vaihtelun nimissä kerrankin jotain vähän erilaista – ja sellaista sain! :)

Photos: Lauri Laukkanen

MUAH: Marina Lavenius

Style: Jenni Rotonen

Related posts

31/01/19

Visuaalista karkkia: TOP 3 suosikkini Instagramissa

1 52

Minulle Instagramin parasta antia ovat kaikenlaiset hassuttelevat, värikkäät ja taiteelliset profiilit, joiden kuvasato on kuin visuaalista karkkia. Mietin, että tekin saattaisitte tykätä samanlaisesta, joten päätin jakaa muutaman IG-tärpin omista suosikkitileistäni.

Jos tulee mieleen muita ihania ja samanhenkisiä profiileja, niin kommenttiboksin puolella saa mieluusti vinkailla. Ja jos ette vielä syystä tai toisesta sattuisi seuraamaan minua Instagramissa, niin minun tilini löydätte täältä.

TEKLA EVELINA SEVERIN
@teklan

Tapasin vuosia sitten Islannissa Design March -tapahtuman tiimoilta ruotsalaisen valokuvaajan nimeltä Tekla Evelina Severin, jonka valokuvanäyttely oli osana designille omistettua tapahtumaa. Tykästyin kovasti Severinin värikkääseen kädenjälkeen ja pääsin jututtamaankin mimmiä näyttelyn lomassa. Sisustusarkkitehtina työskennelleen ja monipuolisesti muitakin visuaalisen alan projekteja tehneen Severinin ura koki yllättävän käänteen, kun hänen omaleimaiset valokuvansa alkoivat niittää huomiota Instagramissa. Alun perin ihan vain kännykällä napatut graafiset, luovat ja värikkäät valokuvat poikivat hänelle Instagram-hypen myötä myös työprojekteja ja valokuvanäyttelyitä. Nykyään Severin tekee kuvaus-, suunnittelu- ja art direction -projekteja aikakauslehdille ja design-yrityksille sekä luo omaa visuaalista maailmaansa edelleen Instagramissa. Todella kaunis, piristävä ja raikas IG-tili!

MIRANDA MAKAROFF
@mirandamakaroff

Tämän hetken kovin girl crushini on espanjalainen Miranda Makaroff, joka tunnetaan niin muotisuunnittelijana, taiteilijana, näyttelijänä, bloggaajana kuin dj:näkin. Törmäsin Makaroffin valloittavaan profiiliin joskus viime syksynä työprojektin kautta ja ihastuin sillä silmänräpäyksellä. Neitokaisen somepersoona on vallaton hulluttelija, feministinen taiteilija ja värejä pelkäämätön seikkailumielinen visualisti, joka ei todellakaan ota itseään liian vakavasti. Makaroff pelleilee, tanssahtelee ja heittäytyy mitä omituisimpiin rooleihin hölmöillä IG-videoillaan ja luo anteeksipyytelemättömällä tyylillään aivan omannäköistään sisältöä. Tuosta rohkeudesta ja luovuudesta kun saisi itselleen edes ripauksen! Tämä nainen on täyttä timanttia ja myönnän, että hänen esimerkkinsä saattoi hyvinkin olla se viimeinen pisara vuosia pinnan alla kuplineelle haaveelle kokeilla punaista tukkaa: mimmi nimittäin todellakin rokkaa punapää-tyyliä.

DANIEL RUEDA & ANNA DEVÍS
@drcuerda
@anniset

Taisin bongata espanjalaisen arkkitehti-valokuvaajapariskunnan alun alkaen jonkun lehtijutun kautta, eikä kaksikon visuaaliseen ilmaisuun voinut olla ihastumatta. Daniel Ruedan ja Anna Devísin hauskat, sympaattiset ja kekseliäät kuvat ovat kuin Instagram-unelma. Duo matkustaa ympäri maailmaa ikuistaen arkkitehtoonisesti kiinnostavia rakennuksia omalla leikkisällä twistillään ja loihtii suupieliä nostattavia asetelmia, joissa jompi kumpi heistä on yleensä liitetty hauskalla tavalla osaksi taustaa tai päinvastoin. Näistä kuvista tulee aina hyvälle tuulelle!

Related posts

29/11/18

Reissutunnelmia ja kamerafiilistelyä

2 34

KAUPALLINEN KAMPANJA: OLYMPUS

Terkkuja Sansibarilta! Tässä postauksessa näette vähän ensitunnelmia täältä paikan päältä. Vaikka en olekaan täällä lomailemassa, paikka todellakin on kuin paratiisi ja on ollut ihana pitkän päivän jälkeen päästä pulahtamaan kirkkaaseen, turkoosiin ja ennen kaikkea lämpimään meriveteen! Ehkä nämä kuvat reissutunnelmista tuovat ripauksen auringonpaistetta sinne Suomenkin talveen.

Kirjoittelin tuossa aiemmin syksyllä omasta suhteestani valokuvaukseen sekä siitä, millainen tyyppi olen valokuvaajana. Kun katselen omia valokuva-arkistojani vuosien varrelta, on aika helppoa nähdä, millaiset asiat kiinnittävät huomioni: olen ehdottomasti sellainen ihminen, joka huomaa yksityiskohtia ja suurempien kokonaisuuksien sijaan keskittyy usein detaljeihin. Kuten kirjoitinkin viime postauksessa:

Valokuvaajana tykkään kuvata eniten ihmisiä, yksityiskohtia ja satunnaisia hauskoja tilanteita, joskaan tilannekuvaus ei ole välttämättä vahvuuksiani. Matkoilla ollessani kiertelen harvoin niitä perinteisiä nähtävyyksiä – mieluummin istuskelen kahviloissa, pengon paikallisia antikvariaatteja ja vintage-putiikkeja tai katselen puistonpenkillä ihmisiä. Myöskään loma-albumeissani ei juuri nähdä perinteisiä turistiposeerauksia paikallismaisemissa, vaan enemmänkin kuvaan bongaamiani hauskoja katukylttejä, kulkukissoja, kauniita valoja ja varjoja, torikojuja, graffiteja, ihanan värisiä ovia ja mitä milloinkin. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja joskus matkaseuralaisetkin ovat päivitelleet kuvattavia kohteitani. Tykkään kuitenkin siitä, että “valokuva-albumini” ovat juuri minun näköisiäni ja joku tällainen kuva voi viedä minut täydellisesti takaisin siihen hetkeen, kun olen kuvan aikanaan ottanut.

Myös muotiin ja tyyliin liittyvissä kuvissa pidän yksityiskohtien tutkailusta. Se näkyy niin asupostauksissani kuin vuosien varrella ikuistamissani katumuotikuvissakin. Minusta on kiinnostavaa tarkastella kankaiden tekstuureja, koristeluita, viimeistelyitä ja yksityiskohtia. Joskus ne ovat hyvin pieniäkin asioita, jotka tekevät kokonaisuudesta kiinnostavan. Sama koskee sisustusta ja ystävieni kodeissa räpsittyjä kuvia. Usein ne kiinnostavimmat asiat ovat juuri mummolta perittyjä koruja yöpöydällä tai kirpputorilta raahattuja purnukoita lipaston päällä.

Kaikkein parhaiten rakkauteni yksityiskohtiin näkyy kuitenkin kaikenlaisissa arkisissa kuvaustilanteissa ja matkustaessani. Minulla ei ole varmaan ainoatakaan kuvaa Eiffel-tornista, mutta kuten joku humoristisesti kommentoi viime postaukseen: “kameran muistikortilla saattaa silti olla 30 kuvaa paikallisesta pulusta”. Kiinnitän huomiota lyhtytolppaan lätkäistyyn ilmoitukseen, hauskan väriseen ilmastointiputkeen, ohikulkijan kauniisiin kenkiin, kukassa pörräävään kimalaiseen, herttaisiin pitsiverhoihin tuntemattoman ikkunassa ja juomalasin pinnassa helmeilevään huurteeseen. Ja usein ikuistan kaiken tämän myös kuviini. Alkuvuodesta Gambian reissulla ystäväni isä ihmetteli, pysähdynkö tosiaan kuvaamaan ihan kaikkea, kun mikään kohde ei tuntunut olevan liian vähäpätöinen muistoihin tallennettavaksi. En tietenkään kuvaa ihan kaikkea, mutta aika monesta paikasta voi löytää jotakin kaunista ja kiinnostavaa, kun vain malttaa pysähtyä katselemaan.

Kuvaan kaikki kuvani Olympuksen PEN-kameralla, jonka nimiin olen vannonut jo yli 7 vuoden ajan. Tällä hetkellä käytössäni on uusi E-PL9-malli ja suosikkiobjektiivini arjessa on hitusen arvokkaampi 25mm f1.2 -ammattilaisobjektiivi, mutta ahkerassa käytössä ovat myös kameran mukana tuleva monikäyttöinen kittilinssi sekä kiinteä 45mm f1.8, joka on todella hyvä linssi nimenomaan yksityiskohtien ikuistamiseen. Uusin tulokas kameralaukussani on 30mm f3.5 Macro –objektiivi, jolla saa yksityiskohtakuvat vietyä seuraavalle tasolle, sillä makro-objektiivilla pääsee kohdetta huomattavasti lähemmäs. Nämä ovat siis juuri niitä objektiiveja, joilla voidaan napata huipputarkka kuva esimerkiksi hyönteisen silmästä tai superlähikuva pikkuruisesta kukkasesta.

Moni mieltää makrolinssit nimenomaan vain luontokuvauksen ja tuollaisen superlähikuvauksen varusteeksi, mutta itse asiassa makrolinssi voi olla varsin monipuolinen käyttöobjektiivi arjessa. Tarkkoihin lähikuviin soveltuvalla objektiivilla saa ikuistettua juuri niitä yksityiskohtia, jotka tekevät arkisestakin tarinankerronnasta kiinnostavampaa. Yksityiskohtien lisäksi 30mm f3.5 -makro-objektiivia pystyy myös käyttämään mainiosti yleislinssinä, joka soveltuu monenlaiseen kuvaustilanteeseen ja jolla saa kaunista syväterävyyttä henkilökuviin paremmin kuin perus-kittilinssillä. Toisin sanoen tällä linssillä saa siis sellaista jälkeä, että kuvattu kohde on tarkka ja tausta jää sumeaksi. Osviittaa siitä, mihin tämä linssi taipuu, saatte tästä postauksesta, sillä kaikki jutun kuvat on otettu tällä objektiivilla (paitsi kuva itse kamerasta).

Nyt loppuvuoden ajan Olympuksen E-PL9-kamerasta on käynnissä tarjous, jolla saat tänä vuonna ilmestyneestä PEN E-PL9 -kamerasta 100€ alennuksen sekä vielä kaupan päälle tämän mainitun 30mm f3.5 -makro-objektiivin. Saat siis paketissa suoraan kaksi käytännöllistä ja monipuolista objektiivia erittäin edulliseen yhteishintaan 599,90€ (normaalisti 929,80€). Tarjous on voimassa 31.12.2018 asti ja mikäli kamera on ollut hankintalistalla, ainakin omasta puolestani voin lämpimästi suositella PEN-kameraa sen uskollisena käyttäjänä jo vuosien ajalta.

Aiemmin julkaistuja valokuvausaiheisia postauksia:

Etsinnässä hyvä kamera?

Onko valokuvaus välineurheilua?

Uusi entistäkin parempi Olympus PEN E-PL9

Kuvamuistoja vuosien varrelta ja mietteitä valokuvauksesta

Photos: Jenni Rotonen & Johanna Vanha-Kuitti

Related posts

2/10/18

Kuvamuistoja vuosien varrelta ja mietteitä valokuvauksesta

11 40

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Mitä pelastaisit palavasta talosta? Useimmat vastasivat ainakin ennen, että pelastaisivat valokuva-albuminsa. Kansien väliin on talletettu omaa ja läheisten historiaa, kallisarvoisia muistoja, ikimuistoisia hetkiä sekä niitäkin tilanteita, jotka ilman kuvatodistetta vaipuisivat unholaan. Nykyään harvat kuvamuistot päätyvät enää paperikuviksi asti – ne ovat tallennettuina puhelimissamme, Instagram-tileillämme, tietokoneiden kovalevyillä ja pilvipalveluissa. Ja minun tapauksessani myös täällä blogissa.

On aika hullua, että blogini on tavalla tai toisella oikeastaan kuin elävä arkisto omasta elämästäni viimeisten reilun 11 vuoden ajalta. Vaikka en välttämättä ole kirjannut tänne päiväkirjan tapaan syvimpiä mietteitäni tai henkilökohtaisimpia muistojani, voin silti palata vanhojen postausten ja kuvien kautta noiden elämäni hetkein tunnelmiin ja tilanteisiin. Osa postauksista on haipunut muististani ja luen niitä kuin ne olisivat jonkun toisen kirjoittamia, osan teksteistä ja kuvista muistan kuin eilisen. Ja useimmiten lähes jokaisen postauksen pystyn kytkemään ajatuksissani johonkin oman elämäni hetkeen, muistoon ja tilanteeseen. Tavallaan olen kiitollinen siitä, että olen päätynyt aloittamaan tällaisen harrastuksen, sillä en tiedä, olisiko minulla ollenkaan tällaista muistojen kirjastoa ilman blogiani.

Olympus haastoi minut pohtimaan omaa suhdettani valokuvaukseen ja tämän postauksen ohesta löydätte myös lyhyen videohaastattelun aiheesta ja peilaanpa siinä vähän blogini historiaakin. Kiitos tästä pienestä projektista Olympukselle ja Kauakselle – onnistuitte minusta hyvin vangitsemaan juuri ne olennaiset ajatukset aiheen ympäriltä. Videon pääsette kurkkaamaan postauksen lopusta! Postauksen kuvitukseksi valikoin joitakin lempparikuvamuistoja omista arkistoista viime vuosien varrelta – Olympus PEN -kameralla kuvattuna, tottakai. :)

Nimenomaan blogin kautta myös valokuvaamisesta on tullut rakas harrastus vuosien varrella. Sain isältä lahjaksi ensimmäisen kamerani vuonna 2005 ja se oli sellainen pikkuinen pokkarikamera, joka kulki matkassa myös pari ensimmäistä vuotta blogitaipaleella ennen kuin siirryin järjestelmäkameraan. Muistan, että loikka pokkarista järkkäriin tuntui aivan huimalta ja kuvanlaatu koki pokkariajoista aikamoisen harppauksen – siitäkin huolimatta, että ensimmäiset vuodet kuvasin pelkästään automaattiasetuksilla.

Seuraava iso askel otettiin valokuvausharrastuksessa, kun opettelin viimein manuaaliasetusten perusjutut. Kannustukseksi muille sanottakoon, että minulta noiden olennaisten perussäätöjen ja kameran toimintalogiikan opettelu vaati oikeasti vain pari tuntia ja vähän harjoittelua eli se ei todellakaan ole kovin vaikeaa, jos vain malttaa uhrata asialle muutaman tovin. En ole mikään mestarikuvaaja edelleenkään, mutta ymmärrys asetusten ja objektiivien vaikutuksesta lopputulokseen auttaa onnistumaan monenlaisissa kuvaustilanteissa ja -olosuhteissa.

Vielä yksi olennainen loikka otettiin valokuvausharrastuksessa eteenpäin, kun siirryin Olympus PEN -kameraan. Voitin minijärkkärin omakseni aikoinaan vuonna 2011 katumuotikuvauskilpailussa ja vaihdoin suuren ja painavan järjestelmäkameran pikkuiseen,  kevyeen ja helppokäyttöiseen PEN-kameraan. Ostin kameraani vielä kiinteän 45mm f1.8 -objektiivin ja sen jälkeen muutos valokuvissani huomattiin kunnolla blogissakin. Kyselyistä ei ollut tulla loppua, kun kuvien laatu yhtäkkiä hyppäsi ihan eri sfääreihin entiseen nähden. Siitä alkoi myös tähän päivään asti jatkunut yhteistyöni Olympuksen kanssa. Vuosien varrella kameramallia on tullut päivitettyä uudempaan useampaankin otteeseen, mutta Olympus PEN tuli jäädäkseen.

Tällä hetkellä minulla on käytössäni uusin E-PL9 -malli, joka julkaistiin viime keväänä ja mikä hienointa, olen itse päässyt ihan konkreettisesti vaikuttamaan tämän kameran käyttöominaisuuksiin. Japanista tuli nimittäin vajaat pari vuotta sitten kehitystiimi Suomeen asti kuulemaan muutaman valikoidun aktiivikäyttäjän ajatuksia siitä, miten PEN-kamera voisi olla vieläkin parempi. Ja mikä parasta, omia toiveitani oli kuin olikin otettu huomioon uusimman kameramallin suunnittelussa. Voisi siis sanoa, että uusin malli on kuin täydellisyyteen hiottu custom made -versio lempparikamerastani!

Kaikkien teknisten ominaisuuksien ja näpsäkän koon lisäksi on myös yksi turhamainen asia, josta pidän Olympus PEN-sarjan kameroissa: ne ovat poikkeuksellisen kauniita. Jo 50-luvulla kehitellyn PEN-mallin muotoilu on pysynyt uskollisena alkuperäiselle designille ja tykkään siitä, että etenkin itse suosimassani mustassa mallissa on sellaista tyylikästä ja aikaa kestävää vintage-fiilistä, vaikka ominaisuudet kameran sisällä ovat uusinta teknologiaa. Olympuksen mallistossa on myös erityisen kauniita kameravarusteita hihnoista kameralaukkuihin. On huippua, että kameramerkin taustatiimissä on ymmärretty, ettei esimerkiksi kameralaukun tarvitse välttämättä näyttää kameralaukulta.

Moni kyselee edelleen minulta hyvin hämmentyneenä pikkuruisen minijärkkärini nähdessään, otanko todellakin kaikki kuvani tuolla lähes pokkarin kokoisella kameralla. Ja kyllä vain, tuo pikkuinen Olympus on ainoa kamerani ja se todellakin on ihan normaali järjestelmäkamera, joskin hiukan isoa järkkäriä pienemmällä kennolla vain. Olen joskus sanonut, että kaikkein paras kamera on se, joka on mukana. Minijärkkäri ei paina laukussa liikaa, joten sitä jaksaa kantaa laukussa spontaanejakin kuvaustilanteita ajatellen. Nykyään toki kännyköissäkin on jo sen verran korkeatasoisia kameroita, että aina ei tarvita edes erillistä kameraa.

Hyvä kamera on iso helpotus ja ilo kuvaustilanteessa, mutta jos minulta kysytään, niin valokuvaus ei viime kädessä ole silti välineurheilua. Monenlaisilla kameroilla saa otettua hyvää kuvaa, jos välineistöä osaa käyttää ja on siunattu hyvää visuaalista silmää. Minulle valokuvassa ei ole tärkeintä teknisesti täydellinen toteutus tai virheettömästi kultaisen leikkauksen sääntöjä noudatteleva asettelu. Ei ole maailmanloppu, vaikka kuva olisi hieman epätarkka tai jostakin kohtaa yli- tai alivalottunut, jos siihen on vangittu juuri oikeanlainen tunnelma tai täydellinen hetki. Joskus täydellinen otos syntyy puhtaasti vahingonlaukauksesta.

Tietenkin parhaissa valokuvissa yhdistyvät kaikki elementit: teknisesti onnistunut toteutus, otollinen hetki, kiinnostava kohde sekä kuvaajansa oma visuaalinen näkemys. Loppujen lopuksi minulle on silti aina kaikkein tärkeintä on se oma visuaalinen näkemys kuvan taustalla. Ihminen, jolle on suotu hyvää makua ja visuaalisista silmää, pystyy nappaamaan kiinnostavan tai kauniin kuvan kännykkäkameralla tai ikivanhalla pokkarillakin. Samanaikaisesti kuva voi olla teknisesti täydellinen mutta täysin vailla sielua tai tunnetta.

Kamera- ja valokuvausharrastajien joukkoon mahtuu monenlaista koulukuntaa ja osa suhtautuu tekniseen osaamiseen vakavammin ja osa kevyemmin. Minusta valokuvaamisen kuuluu ensisijaisesti olla kivaa, eikä ryppyotsaista pingottamista teknisistä säännöistä ja lainalaisuuksista. Tärkeimpien perusjuttujen hallitseminen ja harjoittelu auttaa kuitenkin onnistumaan kuvaamisessa myös sellaisissa hetkissä, kun valo ei ole täydellinen tai kuvaustilanteessa on muita haasteita. Sanoisinkin, että valokuvaukseen voi soveltaa tuttua ohjenuoraa: kun osaa ensin säännöt, on niitä sen jälkeen helpompi myös rikkoa. Kun perusjutut ovat hallussa, on helpompi kokeilla uutta ja leikitellä.

Olen aina ollut visuaalinen ihminen, mutta en tiedä, olisinko päätynyt valokuvausharrastuksen pariin ilman blogiani. Moni asia elämässäni kytkeytyy tavalla tai toisella blogiin, olenhan kasvanut sen parissa ja elänyt sen rinnalla melkein koko aikusikäni. Olen kuitenkin varma, että vaikka blogini joskus loppuisikin, valokuvaaminen tulee olemaan osa elämääni aina.

Valokuvaajana tykkään kuvata eniten ihmisiä, yksityiskohtia ja satunnaisia hauskoja tilanteita, joskaan tilannekuvaus ei ole välttämättä vahvuuksiani. Matkoilla ollessani kiertelen harvoin niitä perinteisiä nähtävyyksiä – mieluummin istuskelen kahviloissa, pengon paikallisia antikvariaatteja ja vintage-putiikkeja tai katselen puistonpenkillä ihmisiä. Myöskään loma-albumeissani ei juuri nähdä perinteisiä turistiposeerauksia paikallismaisemissa, vaan enemmänkin kuvaan bongaamiani hauskoja katukylttejä, kulkukissoja, kauniita valoja ja varjoja, torikojuja, graffiteja, ihanan värisiä ovia ja mitä milloinkin. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja joskus matkaseuralaisetkin ovat päivitelleet kuvattavia kohteitani. Tykkään kuitenkin siitä, että “valokuva-albumini” ovat juuri minun näköisiäni ja joku tällainen kuva voi viedä minut täydellisesti takaisin siihen hetkeen, kun olen kuvan aikanaan ottanut.

Koska valokuvaus on niin olennainen osa työtäni, huomaan välillä kaipaavani myös siitä vapaita hetkiä. Ehkä se on jonkinlaista vastareaktiota tähän someaikaan, jolloin kaikki pitää ikuistaa kuviksi ja videoiksi. Picture or it didn’t happen. Yhä useammin huomaan etenkin niissä oman elämäni tärkeissä hetkissä haluavani nauttia itse tilanteesta ilman kameraa tai puhelinta. Mietin joskus, olenko huono bloggaaja, kun en katsele maailmaa jatkuvasti linssin läpi. Takana on pian viikko täällä Pariisissa ja useimpina vapaina hetkinäni kamera on pääasiassa jäänyt laukkuun ja muistot on tallennettu vain omiin ajatuksiin.

Vaikka kaipaan nykyään enemmän myös niitä kamerasta ja sosiaalisesta mediasta vapaita hetkiä, en silti täysin allekirjoita ajatusta, etteikö ihminen voisi olla myös läsnä niissä hetkissä, joissa kamera on mukana. Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta yhtä usein koen monissa tilanteissa, ettei parin kuvan tai instavideon ikuistaminen häiritse hetkeä lainkaan. Kaipa kyse on loppujen lopuksi vain omasta fiiliksestä ja mielentilasta, missä sattuu kulloinkin olemaan. Ja toisaalta olen iloinen kaikista niistä tuhansista ja tuhansista kuvista, joita olen vuosien varrella ikuistanut ja jakanut täällä blogissakin. Uskallan veikata, että todella moni niistä hetkistä olisi jäänyt unohduksiin ilman konkreettista visuaalista muistoa. Ja onhan niitä kuvia ja videoita otettu muistoksi ennen digiaikaakin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, millä tavalla valokuvaaminen on osa teidän muiden arkea, vai onko se sitä lainkaan?

PS. Huikkaan vielä tässä samalla Olympuksen tarjouksesta, joka on voimassa vuoden loppuun asti: jos ostat Olympus PEN E-PL9 -kameran nyt, niin saat kaupan päälle 30mm makro-objektiivin veloituksetta (arvo 279€). Kurkkaa kampanjatarjous täältä!

Photos: Jenni Rotonen, Vesa Silver, Johanna Piispa & Kauas Creative

Related posts