7/08/18

Aivot lomalla, neito kaislikossa ja hiki hatussa

10 36

Tänään on ollut vähän sellainen olo, että aivot taisivat jäädä yhä lomalle, joten olkaa armollisia. :D Kun päässä ei oikein tunnu liikkuvan mikään järkevä juuri nyt, on parempi haroa vain vähän sitä silppua kasaan eli luvassa viikon koottuja sekalaisia mietteitä. Sekä ekstraihanat asukuvat, koska puikoissa oli jälleen aina niin taitava Essi Nisonen.

♥ Se on jotenkin jännä, kuinka syksy tuntuu jo, vaikka lämpömittarin lukemat näyttävät yhä hellelukemia. Tuulessa on sellainen koleampi sävy ja viimeksi tänä aamuna mietin, että kesämekon sijaan olisi hyvin voinut pukea jo pitkät housut ja takin. Vaikka rakastan syksyä, ei minua silti haittaisi, jos kesä jatkuisi vielä tovin.

♥ Arkeen paluu loman jälkeen on ollut samanaikaisesti vähän tahmeaa ja silti helpompaa kuin odotin. Stressasin tulossa olevaa kiireistä työviikkoa jo vähän etukäteen lomalta käsin, mutta kun maanantai koitti, tajusin, että eihän tässä nyt niin kiire olekaan. Ihan turhaan tuli murehdittua ennakkoon. Samanaikaisesti huomaan, että päänuppi jäi vielä lomamoodiin vähän liian lyhyeksi jääneen kesäloman jäljiltä. Täytyy yrittää ensi vuonna pitää vähän pidempi loma, koska totesin 10 päivän reissullani, että tuossa ajassa ehtii oikeastaan vasta juuri ja juuri irroittautua arkisesta ajatushyrrästä ja päässä pörräävistä työasioista vain huomatakseen, että sitten pitääkin jo palata takaisin töihin. Kyllä se vain taitaa olla niin, että varsinkin uupumuksen tilassa vasta 3-4 viikon lomalla pääsee kunnolla vapaalle ja nauttimaan siitä rentoudesta, mitä kunnollinen paussi työnteosta tuo mukanaan. Ensi kesän tavoitteeksi siis ainakin viikon verran pidempi loma!

♥ On ollut oikeastaan aika kiva palata kotiin. Oma koti tuntuu aina jotenkin erityisen ihanalta matkojen jälkeen. Berliinissä oli todella kivaa, mutta Suomen hellekelit kalpenivat niiden säiden rinnalla. Helsingissä hellettä helpottaa aina se, että kaupunki sijaitsee meren rannalla ja täällä tuulee aina edes jonkin verran. Berliini oli se todellinen käristyskupoli, jossa ei värähtänyt tuulenvirekään ja lämpö ei tuntunut laskevan oikein edes yöksi. Rehellisesti sanottuna palasin lomalta melkeinpä väsyneempänä kuin lähdin sinne ihan vain siksi, että en saanut hikoilultani oikein nukuttua kunnolla. Vaikka olen reissannut ties millaisissa lämpötiloissa, edes heinäkuinen Marokko ei ollut öiseen aikaan yhtä hikinen ja tukala paikka kuin Berliini viime viikolla. Nautin helteestä ja siedän lämpöä hyvinkin, mutta näköjään riittävän kuumassa menevät meikäläiseltäkin yöunet.

♥ Otin reissuun mukaan läjän kirjoja, Yatzy-nopat ja pelikortit, koska rehellisesti sanottuna rakastan kaikkia edellämainittuja joutilaiden hetkien lomatekemisenä. Reissu taisi kuitenkin vierähtää sopivan aktiivisissa tunnelmissa (tai vaihtoehtoisesti poikkeuksellisen laiskoissa), sillä noppia ja pelikortteja en kaivanut laukusta matkan aikana kertaakaan ja ensimmäisen kirjan avasin vasta lentokoneessa paluumatkalla kotiin. Tällä hetkellä lukuprojektina on meneillään Haruki Murakamin Kafka rannalla.

♥ Minulla on iloisia uutisia kaikille Afterwork-podcastia kesän aikana kaipailleille, sillä tänään viimein palaamme studioon ja uusia jaksoja on luvassa jo ensi viikosta alkaen! Nyt on myös hyvä mahdollisuus esittää toiveaiheita syksyn varrelle, jos herää ajatuksia aiheista, joista haluaisitte kuulla meidän keskustelevan. Otamme mielellämme käsittelyyn kuulijoiden toivomia teemoja, jos ne suinkin ovat sellaisia, mistä saamme aikaiseksi jutun juurta.

♥ Olen ihmetellyt, miten nopeasti tämä kesä jotenkin hujahti. En oikein meinaa uskoa, että Flow Festival todellakin koittaa jo tällä viikolla. Odotan itse erityisesti Lauryn Hilliä, Patti Smithiä, Bonoboa ja Lykke Litä. Tänä vuonna lineupista puuttuvat sellaiset itselle erityisen kiinnostavat nimet (näitä muutamaa mainittua lukuunottamatta), mutta toisaalta festaritunnelmasta voi nauttia muutenkin ja monena vuonna tuntemattomampienkin esiintyjien joukosta on löytynyt positiivisia yllättäjiä. Ja toisaalta aika monena vuonna on omalta osaltani koko viikonloppu tullut vietettyä Backyardilla, joten saapa nähdä miten käy tällä kertaa. Kuinka moni teistä on tulossa mukaan festaritunnelmiin? Ja jos on joitakin ehdottomia festaritärppejä, niin saa jakaa kommenttiboksin puolella.

♥ Nämä ihanat kuvat on napattu aiemmin tänä kesänä Viikin luonnonsuojelualueella, kun pidimme pienen kuvaussession Essin kanssa. Aurinko paistoi kirkkaana silmiin ja hiki virtasi hellesäässä, mutta tykkään näiden kuvien tunnelmasta todella paljon. Kaunis mekko löytyi kesän alennusmyynneistä ja hatussa on ihastuttavaa vintage-fiilistä.

Minulla on muuten ihan todella valonarat silmät. En yksinkertaisesti pysty olemaan aurinkoisella säällä siristelemättä, enkä aina pilviselläkään. Se on todella rasittavaa, kun pitäisi ottaa valokuvia ja pystyn hädin tuskin pitämään silmiäni auki. Tästä syystä asukuvissa näkyy varsin usein aurinkolaseja. Tällä kertaa tsemppasin, mutta hankalaa oli. :D

mekko // dress Zara

hattu // hat KN Collection*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Essi Nisonen

Related posts

21/07/18

Hellettä, pitkospuita ja suomalaista designia

4 23

*Housuasu on saatu blogin kautta.

Muistatteko, kun esittelin jokin aika sitten upean suomalaisen Nokonen-merkin, jonka sunnittelija Aino Kovalainen valmistaa kauniita käsinmaalattuja vaatteita nokkosesta ja hampusta. Tällaiset ekologiset materiaalit herättävät ensimmäisenä mielikuvana monessa edelleen ajatuksia muodottomista ja värittömistä säkeistä, jollaisiin pukeutuvat vain vannoutuneet hipit. Totuus on kuitenkin ihan toinen.

Hamppu ja nokkonen ovat pellavan kaltaisia, kestäviä, miellyttäviä ja hengittäviä materiaaleja, joista saa valmistettua niin paksuja ja jämäköitä kankaita kuin ohuita raakasilkkimäisen keveitäkin materiaaleja. Suosittelen myös tuon aiemmin tekemäni jutun Nokosesta ja Ainosta, sillä merkki on aika ainutlaatuinen!

Aino Kovalainen ompelee siis itse vaatteet mittatilauksena studiollaan Helsingissä. Lisäksi hän myös suunnittelee vaatteiden printtikuosit ja maalaa ne käsin kankaille – tämä mahdollistaa myös yksilöllisten malli-, väri- ja kuositoiveiden toteuttamisen. Nokosella ei myöskään ole varastoa, vaan jokainen vaate tehdään mittatilauksena asiakkaalle. Ja kaiken tämän huomioiden, vaatteiden hinnat eivät todellakaan päätä huimaa.

Ihastuin itse Nokosen raikkaaseen tyyliin, kun bongasin merkin vaatteita Ivalo-verkkokaupasta ja sain idean tehdä jutun tästä kiinnostavasta suomalaismerkistä. Etenkin Nokkonen on edelleen vaatteiden materiaalina monelle ihan uusi juttu. Aino Kovalainen pyrkii valmistamaan Nokosen vaatteet aina mahdollisimman ekologisista materiaaleista ja nokkoskankaan lisäksi Nokosen vaatteissa käytetään hamppua, pellavaa ja raakasilkkiä.

Oma housuasuni on kustomoitu hieman perusmallistossa olevasta, sillä halusin housut erilaisella kiinnityksellä sekä toisella kuosilla. Kietaisumallin sijaan omissa pöksyissäni on ihan tavallinen vetoketju- ja nappikiinnitys ja lisäksi valitsin kuosiksi tuollaisen kauniin vihreän. Asu on valmistettu jämäkästä hamppukankaasta, sillä vastaavantyyppisen paksumman nokkosmateriaalin saannissa on tänä kesänä ollut haasteita. Tunnultaan nuo kaksi materiaalia ovat kuitenkin hyvin samanlaiset.

Housuasun lisäksi teetin itselleni värikkään, ohuesta nokkoskankaasta valmistetun mekon. Unelmankepeän mekon kuosia viilattiin pienten väriyksityiskohtien puolesta hieman minulle mieluisammaksi. Esimerkiksi violetit sävyt jätettiin kuosista pois ja mekon värit ovat nyt sinistä ja oranssia. On jotenkin ihana ajatus, että jokainen Nokosen vaate on juuri näiden yksilöllisten kuosien ja pienten viilausten ansiosta uniikki – ihan ilman muokkauksiakin, sillä käsin maalattuna syntyy luonnollisesti aina hieman erilaista jälkeä.

Nokosen vaatteita myyvät esimerkiksi IVALO ja Weecos, mutta kannattaa pitää mielessä, että verkkokauppojen tarjoamien mallien lisäksi Nokosella toteutetaan mieluusti kuoseja, värejä ja malleja asiakkaiden omien toiveiden mukaan eli on mahdollista kustomoida tismalleen sellainen vaate kuin itse toivoo. :)

Kiva huomio on myös se, että Nokosen vaatteet pyritään aina suunnittelemaan niin, että ne ovat mahdollisimman helposti yhdisteltävissä ja monikäyttöisiä. Esimerkiksi näistä minun vaatteistani housuasua voi käyttää yhdessä tai erikseen ja paidan muotoa voi muunnella sivussa olevien kiristysnyörien avulla. Mekko puolestaan toimii niin sellaisenaan kuin kapeiden housujen kanssa tai korostamalla vyötäröä vyöllä.

*

Suurkiitos vielä kuvista lahjakkaalle Essille, jonka kanssa vietimme helteisen ja hikisen aamupäivän Viikin luonnonpuiston pitkospuilla auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta.

Photos: Essi Nisonen

Related posts

13/07/18

Parempi överit kuin vajarit?

6 29

En koe olevani tyylillisesti mikään sellainen älytön räväyttäjä. Olen joskus kuvaillut tyyliäni siten, että pukeudun periaatteessa aika klassisesti ja tyylissäni on paljon sellaista pohjoismaista selkeyttä yhdistettynä ripaukseen ranskalaishenkistä naisellisuutta, kepeää tyttömäisyyttä ja näyttävämpiä yksityiskohtia sekä värejä. Kuitenkaan en ole koskaan ollut se tyyppi, joka havittelee paikkaa huomion keskipisteenä – enemmänkin ihmisten katseet saavat minut kiusaantumaan.

Olen joskus joutunut kokemaan vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä sen suhteen, että jokin asia tyylillisesti tuntuu omalta ja kiinnostavalta, mutta samanaikaisesti sen herättämä huomio olisi minulle epämukavaa. Muistan edelleen sen tilanteen, kun vajaat 10 vuotta sitten bussikuski repesi nauruun minun astuessa bussiin. Mitään niin älyttömän omituista minulla ei edes ollut päälläni, mutta ilmeisesti näyttävä hiuskoristeeni oli herralle liikaa. :D

Bussiepisodin jälkeen kävin kiinnostavan keskustelun tyylistä äitini kanssa. Äiti sanoi ihailevansa rohkeuttani pukeutua juuri oman näköisesti, mutta totesi, ettei itse voisi ikinä vetää ylleen sellaisia asusteita kuin minä. Hän kertoi mieluummin sulautuvansa joukkoon kuin erottuvansa siitä. Hänelle ajatus muiden katseista ja huomion herättämisestä tuntui niin epämukavalta, että se muokkaa myös pukeutumistyyliä.

Suhtautumiseni omaan tyyliin on varmasti muuttunut jonkin verran vielä noistakin ajoista – onhan tuosta keskustelusta ja tilanteesta jo liki 10 vuotta. Oman tyylin ydin on terävöitynyt vuosien varrella entisestään ja ikä on tuonut itsevarmuutta luottaa omaan makuun ja valintoihin riippumatta siitä, mitä muut minusta mahtavat ajatella. En edelleenkään kaipaa huomion keskipisteeksi, mutta enää omat erikoisemmat tyylivalinnat eivät jännitä yhtä paljon.

En tiedä olisinko 10 vuotta sitten tohtinut laittaa päälleni tätä kuvien asua: kukkakuvioitua housupukua ja hullunkurista pinkkiä hattua. Nyt tämä tyyli kuitenkin tuntuu ihan omalta ja mukavalta. Hatun ostaminen vaati aluksi hieman pohdiskelua ja sulattelua, mutta kun makutuomarit näyttivät iloisesti peukkua, rohkenin hankkimaan. Olen huomannut, vaikka päätän omasta tyylistäni aina itse, läheisten ja ystävien reaktioilla voi olla omaan pukeutumiseen vaikutusta. Minun tapauksessani vaikutus on ollut lähinnä positiivinen juuri siten, että kun minulle rakkaat ihmiset tuntuvat innostuvan vähän erikoisemmistakin kokeiluista ja kannustavan niihin, antaa se rohkeutta olla reilusti vain oma itsensä. Kiitos siis siitä.

Vieläkin on niitä hetkiä, kun arastelen pukea ylle jotakin erikoisempaa tai näyttävämpää, vaikka niitä onkin jatkuvasti vähemmän. Ja harva tyyleistäni loppujen lopuksi on todella mitenkään kovin erikoinen, vaikka tämä asu osuukin ehkä enemmän sinne överit kuin vajarit -osastoon. Voisiko se olla osa tätä vanhakantaista suomalaista pukeutumiskulttuuria, että erottumista ei lähtökohtaisesti pidetä välttämättä mitenkään positiivisena asiana, vaan mieluummin juuri sulaudutaan joukkoon ja ollaan huomaamattomia? Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen suhde teillä muilla on omaan tyyliin? Oletteko mieluiten räväyttäjiä, seinäruusuja vai jotakin siltä väliltä?

Tämä hauska pyjaman ja housupuvun välimaastoon tyylillisesti asettuva kukka-asu on yksi tämän kevään suosikeistani. Olen pitänyt housuja ja takkia yhdessä sekä erikseen ja kokonaisuutta on helppo muunnella yhdistämällä asun molempia osia erilaisten ylä- ja alaosien kanssa.

Hanna Sarénin suunnitteleman ÉN-merkin huopahattu puolestaan sopii oikeastaan hullunkurisuudessaan melkein mihin tahansa tyyliin. Rakastan ÉN-merkin värikästä hattuvalikoimaa, jossa on kaikenlaisia vaihtoehtoja moneen makuun – hauskimpia minun silmääni ovat nuo Pekka Puupää -tyyliset vähän korkeammalla kuvulla varustetut päähineet. Myös lierejä on eri levyisiä ja muotoisia, mutta itse valitsin itselleni tämän hiukan taivutetun lierin, jonka voi halutessaan kääntää osoittamaan myös alaspäin.

Yksi parhaista puolista näissä ÉN-hatuissa on niiden muunneltavuus. Pehmeää huopaista kupua voi muotoilla oman maun mukaan miten itse haluaa: jättää ylväästi korkeaksi, painaa uralle stetson-tyyliin tai tuikata lommolle Panama-hatun tapaan tai keksiä vaikka ihan jonkun oman jutun. Niinpä yhdessä hatussa saa oikeastaan vaikka kuinka monta päähinettä, sillä hatun voi joka kerta pukea vaikka eri tavoin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tällä hetkellä näitä myydään ainakinMy oMy -putiikissa Helsingin keskustassa sekä merkin työhuoneella Korkeavuorenkadulla. Myös merkin Facebook-sivuilta on mahdollista ostaa hattuja. Syksyllä ÉN avaa ihan oman liikkeen Helsingin keskustaan eli sitä odotellessa!

PS. Muistuttelen tässä välissä, että Kuosissa-muotiohjelman kaikki ilmestyneet jaksot ovat kuunneltavissa myös Radio Helsingin nettisivuilla. Suosittelen tsekkaamaan etenkin viime viikon todella mielenkiintoisen jakson, jossa keskustellaan antropologi Viola Strandbergin kanssa siitä, miten kulttuuri määrittää käsitystämme muodista ja siitä, millainen tyyli on esimerkiksi hyvän maun mukaista. Aivan uskomattoman mielenkiintoinen vieras ja keskustelu eli todella painokas suositus! :)

kukkahousut ja -takki // floral outfit Samsøe & Samsøe*

silkkitoppi // silk top Twist & Tango

nahkalaukku // leather bag A+more (Stockmann)*

hattu // hat ÉN

kengät // shoes Dorateymur (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

7/07/18

Spontaaneja yökyläilyjä, vintage-tyyliä ja melkein musta silmä

4 38

Hei taas Helsinki! Aikamoisen vauhdikas viikko takana ja toinen samanlainen vielä edessä, joten tänään on erinomaisen hyvä hetki koota mietteitä ja sattumuksia postauksen muotoon.

♥ Palasin visiitiltäni Pariisista eilen ja vaikka on aina haikeaa lähteä, oli myös kiva tunne palata kotiin, kun sää taas hellii Helsingissä. Ja edelleen täällä omassa kodissa herätessä olo on kuin vastarakastuneella, vaikka olen ehtinyt majailla täällä jo reippaasti yli vuoden päivät. Taisi todella tulla täydellinen match näissä asuntokaupoissa.

♥ Etäsuhteessa eläminen on harvoin se ideaalitilanne, mutta on melkoisen kätevää, että poikaystävä sattuu asumaan kaikista maailman paikoista juuri Pariisissa. Sinne nimittäin suuntautuu kohtalaisen paljon työreissuja ja Pariisi on muutenkin yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa lyhyen visiitin ensisijainen syy oli työhön liittyvä, mutta olipa aika ihanaa, että työn siivellä pääsi pariksi päiväksi tuttuun kainaloon. Ja huomenna on täällä blogin puolella luvassa tunnelmia Pariisin muotiviikolta!

♥ Viime viikonloppuna olin piiitkästä aikaa vanhempieni luona kyläilemässä. Viimeksi taisin käydä kylässä jouluna… Mihin se aika oikein ehti hujahtaa?! Olen kyllä treffaillut vanhempiani tässä välissä täällä Helsingin päässä,sillä molemmat ovat isäni työn takia täällä varsin paljon, mutta on harvinaista herkkua saada koko perhe koolle yhtäaikaa. Tällä kertaa oli kuitenkin koko joukko paikalla, sillä juhlistimme jo vähän ennakkoon äidin 60-vuotissynttäreitä. Nykyään parasta koko perheen kokoontumisissa on se, että mukana on pieni veljenpoika, jonka touhuja on niin ihana seurata.

♥ Sain viime viikonloppuna vanhempien luota palattuani ilokseni myös ihanan vieraan, kun Missä olet, Laura? -blogin Laura tuli spontaanin päähänpiston seurauksena yökylään. Olemme seurailleet toisiamme blogimaailmassa vuosien varrella ja jotenkin on tuntunut jo vuosia siltä kuin Laura olisi tavallaan vähän tuttu, vaikkei oikeasti olekaan. Viime syksynä päätimme treffata viimein ihan oikeasti, kun hän oli käymässä Helsingissä ja intensiivisen parituntisen seurauksena jäi tunne, että tämä pitää tehdä uudelleen. Ja nyt Laura sitten tuli Tampereelta tänne kyläilemään! Ehkä vähän hullua toteuttaa tällainen idea yhden tapaamisen jälkeen, mutta kaipa sitä sielu kaltaisensa tunnistaa. Kiitos mielettömän inspiroivasta illasta, mahtavista keskusteluista ja uusista ajatuksista, jotka ovat pyörineet mielessä pitkin viikkoa vielä kohtaamisen jälkeenkin. Jos et muuten vielä tunne Lauran blogia, niin käy kurkkaamassa. Harva osaa asetella sanansa yhtä kauniisti.

♥ Onnistuin tiistaina päätymään pienimuotoiseen ja hieman koomiselta kuulostavaan urheilutapaturmaan, kun sain squash-pallon pelin tuoksinassa suoraan silmääni. Komiikka oli kuitenkin itse tilanteesta kaukana, sillä voin kertoa, että sen näppärästi aika tarkalleen silmän kokoisen pallon saaminen suoraan siihen keskelle “maalitaulua” sattuu aika perkeleesti. Pallo ei onneksi tullut ihan täyttä vauhtia, mutta kipu oli silti kova ja terveusneuvontaan soitettuani (mahtava palvelu muuten!) sain ohjeeksi lähteä päivystykseen tsekkauttamaan tilanteen. Silmä oli kipeä, vuoti taukoamatta enkä pystynyt oikeastaan avaamaan sitä ollenkaan. Juuri ennen reissua olisi ollut siinä iltasella muutakin tekemistä kuin kököttää päivystysjonossa odottamassa omaa vuoroa, mutta minkäs teet.

Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin pakeille ja huojennuksekseni kuulin, että silmä vaikutti olevan ok. Puuduttavat silmätipat helpottivat oloa ja silmä saatiin tutkittua kunnolla. Nyt pari päivää myöhemmin tuntuu jo aika normaalilta enkä saanut edes mustaa silmää, joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Vaarallinen laji tuo squash – pitää ilmeisesti hankkia jatkoa varten suojalasit…

♥Muiden juhliessa Ruisrockia Turussa, minä olen oikein oikein onnellisena täällä kotona Helsingissä. En ole koskaan oikein ollut mikään festari-ihminen ja viihdynkin parhaiten sellaisissa kekkereissä, joista voi palata yöksi kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Tämän illan ohjelmassa on leffailta ystävän kanssa. Tuli nimittäin hiljattain puheeksi, etten ole koskaan nähnyt klassikkoelokuva Casablancaa. Kaverini oli suorastaan kauhuissaan, että minulla on Casablancan kokoinen aukko sivistyksessäni, joten aiomme nyt sitten katsoa leffan tänään!

♥ Spontaaneista yökyläilyistä puheen ollen, toinenkin sellainen on luvassa, mutta tällä kertaa minä reissaan Turkuun. Tarina tämän reissun taustalla on vähän samankaltainen kuin Laurankin kanssa: olen seuraillut Muoti mielessä -blogia jo vuosia ja törmännyt silloin tällöin Anneen jossakin blogimaailman ympyröissä. Hänen kanssaan on aina ollut ilo vaihtaa ajatuksia ja kerran Anne vain heitti ilmoille ajatuksen, että voisin tulla joskus hänen luokseen Turkuun kyläilemään. Tartuin kutsuun ja nyt olen vihdoin huomenna lähdössä! Eli kun muut palailevat festaritunnelmista Turusta, niin minä vasta suuntaan sinne. Aika mahtava päähänpisto, sanon minä. Tätä lisää elämään!

♥Tämän jutun asu on muuten yksi omista lemppareistani pitkään aikaan. Löysin raidallisen pellavamekon vintage-putiikista edullisesti Pariisista viime reissulla ja tämä asu onkin itse asiassa päästä varpaisiin vintagea. Kengät olen ostanut joskus 10 vuotta sitten kirpparilta ja vyö on äitini vanha omilta nuoruusvuosiltaan. Ainoastaan korilaukku ja aurinkolasit ovat uudet, joskin myös jälkimmäisten design on 50-luvulta peräisin.

Poikakaveri tokaisi tyylin nähdessään, että olen kuin ranskatar jostain Rivieralta – ja minähän olin kovasti imarreltu. Olen aina pitänyt ranskalaisesta tyylistä ja ranskalaiset naiset ovat minun silmissäni sellainen rennon ja luonnollisen eleganssin ilmentymä. Näin ollen minun kirjoissani ei juuri kauniimpaa kohteliaisuutta voisi saada kuin että ranskalainen sanoo sinun näyttävän ranskalaiselta. Suurimpana osana päivistäni lienen aika kaukana siitä ranskalaisesta eleganssista, joten nautiskelen tästä kohteliaisuudesta, kun voin.

mekko // dress vintage

vyö // belt vintage

aurinkolasit // sunglasses Ray Ban*

kengät // shoes Ecco (vintage)

laukku // bag Ellos*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts