1/04/18

Hyvän tuulen kuulumisia – vai aprillia?

11 83

Hyvää pääsiäistä (ja aprillipäivää) kaikki! Ajattelin, että tässä pyhien aikaan voisi olla hyvä hetki päivittää taas pitkästä aikaa kuulumisia. Tällä hetkellä kuuluu monella tapaa tosi hyvää, joten näitä juttuja oli tosi ilo kirjoitella. Tänään on juuri se päivä, kun kaikki ovat yhtäkkiä tehneet isoja muutoksia elämässään, mennä paukauttaneet naimisiin ja julistavat somessa ties millaisia uutisia. Minä puolestani voin jo heti kättelyssä säästää teitä potentiaalisilta spekulaatioilta ja kertoa, että mikään näistä ei kivoista jutuista ole aprillia, vaan kaikki on totisinta totta. :)

♥ On ollut ihanaa olla kotona kaiken reissaamisen jälkeen. Olen myös onnellinen siitä, että olen saanut pidettyä kotini yllättävän siistinä viime viikot. Vaikka en ole maailman järjestelmällisin ihminen, kyllä sitä vain kaikella tapaa on levollisempi olo, kun joka puolella eivät osu kämpässä silmään sotkut. Täydellisestä ollaan kaukana yhä ja edelleen asunnossa on monen monta keskeneräistä nurkkaa, mutta pikkuhiljaa… Ja vieläkään ei ole olohuoneen lattialla mattoa, mutta odottelen yhä sen täydellisen yksilön löytymistä.

♥ Sain eilen nauraa itseni kipeäksi, kun kävin Korjaamolla katsomassa Päiväkirjaklubia. Oletteko kuulleet siitä? Klubilla ihmiset lukevat ääneen yleisölle noloimpia kirjoituksia teiniaikaisista päiväkirjoistaan ja se toden totta oli hauskinta, mitä olen hetkeen nähnyt ja kuullut. Olin jo kauan miettinyt, että haluaisin joku kerta mennä katsomaan, mutta nyt sain hyvän syyn viimein toteuttaa aikeeni, sillä lapsuudenystäväni oli eilen mukana esityksessä lukemassa omia merkintöjään jostain 90-luvulta. Ja mikä hauskinta, myös minut mainittiin merkinnöissä moneen otteeseen. Voin todella, todella suositella! Tänä keväänä järjestetään vielä kaksi showta ja sitten Päiväkirjaklubi jatkuu seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Eilisen esitys oli jo ennakkoon loppuunmyyty, joten mikäli mielii mukaan, kannattaa ostaa lippunsa ajoissa.

♥ Olen aivan innoissani, että tulin vihdoin ja viimein kokeilleeksi täällä Helsingissäkin korealaista ravintolaa. Ihastuin korealaiseen ruokaan viime syksynä New Yorkissa palavasti ja sen jälkeen on ollut aikeissa kokeilla myös Helsingin korealaista ravintolatarjontaa. Mikään näistä Helsingin korealaisista ei kuitenkaan osu niin kätevästi päivittäisten reittien varrelle, että olisi tullut kokeiltua. Nyt kuitenkin olen useampana päivänä sattunut lähiviikkoina Bulevardin suunnalle, joten kävin kokeilemassa Giwaa. Ja se oli niin positiivinen kokemus, että menin heti parin päivän päästä jo uudelleen. Vahva suositus bipimbapille kuumassa kivikulhossa! (On jotenkin maailman hauskin sana tuo bipimbap, haha.)

♥ Välillä aina mietin, että mihin kaikkeen sitä tuleekaan lupauduttua mukaan… Minua nimittäin jokin aika sitten pyydettiin dj-vieraaksi eräälle klubille. Ja tietenkin suostuin! En tiedä dj-laitteista tai mistään muustakaan oikeastaan mitään, mutta se ei tuntunut Lynx Lynx Lynx -klubin järjestäjiä haittaavan, sillä illan konsepti on nimenomaan sellainen, että lauantai-iltaisin klubilla kuullaan dj-vieraina näyttelijöitä, artisteja, muotisuunnittelijoita ja ties ketä. Ja nyt sitten parin viikon päästä myös minua, KÄÄK!

Olen tietenkin todella otettu tästä kunniasta ja koska musiikki on minulle suuri intohimo, olen innoissani, että pääsen soittamaan lempimusiikkiani yleisölle. Olen pari kertaa aiemmin pyynnöstä ollut soittamassa levyjä tilaisuuksissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen puikkoihin ihan oikeassa ravintolassa ja klubilla. Jännittää! Hyppään siis dj:n saappaisiin la 14.4.2018 klo 01-03 ja minua ennen suosikkimusiikkiaan pääsevät soittamaan Yle Puheesta tutut radio-toimittajat Yagmur Özberkan ja Susani Mahadura. Olen siis hienossa seurassa! Tavastian kyljessä sijaitsevan ravintola Ilveksen lauantaiklubi Lynx Lynx Lynx järjestetään siis joka viikko klo 22-04, sisäänpääsy on ilmainen ja leppoisasta raflasta saa istuskelun lomassa myös ruokaa. Itse ajattelin, että kreisibailujen sijaan soittelisin sellaista aika chilliä settiä, mutta viime kädessä katsotaan sitten tilanteen mukaan. Joka tapauksessa, olette kaikki (täysi-ikäiset, huom!) erittäin tervetulleita mukaan. Olisi hauskaa nähdä paikan päällä myös teitä Pupulandian lukijoita! Lisäinfoa tapahtumasta löydätte täältä.

♥ Voin ilokseni kertoa, että tooodella pitkästä aikaa elämä hymyilee ihan toden teolla myös ihmissuhderintamalla. Loppuvuoden sydänsurujen jälkeen tunnelmat kääntyivätkin vähän yllättäen ja odottamatta ihan päälaelleen ja elämässä on tällä hetkellä kovasti onnea ja rakkautta. Päivä kerrallaan edetään, mutta jos hymy on vaikuttanut viime aikoina olevan erityisen herkässä ja vire jotenkin entistäkin aurinkoisempi, ehkä tässä on sille yksi syy ja selitys. Elämässä pyyhkii muutenkin tällä hetkellä hyvin, joten syitä hyvään mieleen on paljon.

Mietin pitkään, että mainitsisinko tästä asiasta täällä blogissa mitään… Mutta tuumasin, että esille tämä tulee varmasti ennen pitkää jossain vaiheessa, joten turha sitä on pantata. Tähän mennessä olen pitänyt asiasta aika matalaa profiilia ja kovin moni ei tiedä siitä vielä oikeassakaan elämässä (terkkuja äiti ja isi!), mutta ehkä nyt ollaan jo sellaisessa vaiheessa, että uskallan kertoa, etten ole enää sinkku. :)

♥ Tästä sydämeni valitusta puheen ollen… Olimme jokin aika sitten juhlissa ja illan emäntä tarjosi poikakaverilleni kotiin viemisiksi palasen suklaakakkua. Kakku pakattiin pahvilautasen ja tuorekelmun väliin ja ulos päästessämme kakkupalan kanniskelu ilmeisesti jo kyllästytti, sillä poikakaveri keksi laittaa paketin villakangastakkinsa taskuun. Yritin siinä viisaampana huomauttaa, että tämä ei nyt ehkä ollut niin kauhean järkevä ratkaisu, sillä paketointi näytti aika heppoiselta ja suklaakakku takintaskun pohjalla ei kuulostanut hyvältä. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, että homma toimii ja tulimme tyytyväisinä kotiin. Kunnes sitten takkia riisuessaan hän työnsi kätensä taskuun ja hieman nolona tuumasi, että ehkä se kakun tunkeminen sinne ei sittenkään ollut niin viisas idea. :D Komensin hänet kylpyhuoneeseen riisumaan takkiaan ja voi luoja sitä sotkua… Tasku saatiin pelastettua, mutta suklaakakun palasia löytyi vielä monta päivää myöhemminkin jostain suihkun nurkasta. Mitä tästä opimme? Älä laita kakkupalaa taskuun. Sen olisi toki voinut uskoa kokeilemattakin… I told you so!

♥ Vinkkasin pari päivää sitten, että Helsingissä järjestetään ensi viikolla Season Film Festival, mutta samaan aikaan täällä juhlitaan toistakin leffafestaria. Nimittäin samaan aikaan 5.-8.4.2018 järjestetään jo 10. kertaa Loikka-tanssielokuvafestivaali, joka on omistettu tanssille. Ohjelmaan kuuluu yli 80 kiinnostavaa tanssielokuvaa ympäri maailman sekä muuta mielenkiintoista tanssiaiheista ohjelmaa. Festareilla muun muassa sukelletaan tanssin maailman virtuaalitodellisuuden kautta. Kurkkaa koko ohjelma Loikan nettisivuilta! Jos tanssi on lähellä sydäntä ja festarit kiinnostavat, niin kannattaa käydä osallistumassa Loikan kanssa yhteistyössä järjestämääni lippuarvontaan Instagramin puolella. :)

♥ Kävin eilen pitkähkön tauon jälkeen taas moikkaamassa mummokaveria. Vierailen hänen luonaan yleensä joka viikko 2-4 tunnin ajan, mutta nyt visiitteihin oli tullut muutama viikko taukoa matkojen ja muiden omien kiireiden takia. On jotenkin aina yhtä mahtavaa huomata, miten 50 vuoden ikäero katoaa olemattomiin, kun juoruilemme tyttöjen juttuja. Luonnollisesti kaikki ihmissuhdeasiat ovat hänen suosikkejaan ja hän kihertelee jutuilleni toisinaan kuin teinityttö. :D  Luulen, että hän saa minun oikean elämän käänteistäni enemmän viihdykettä kuin saippuasarjoista konsanaan. Ja haluaa tietenkin aina tietää KAIKEN, haha.

Uusin villityksemme on ollut jokin hänen hyllystään löytynyt 1960-luvulta peräisin oleva horoskooppikirja, jossa analysoidaan, miten eri tähtimerkkien edustajat sopivat ihmissuhdemielessä yhteen. Huvitamme sitten itseämme näitä erittäin vakavasti otettavia analyyseja lukemalla.

Olisipa mukava kuulla, mitä teille muille kuuluu juuri nyt?

takki // coat Rock and Blue*

kashmirneule // cashmere sweater Marks & Spencer*

nahkahousut // leather pants Tommy Hilfiger*

nilkkurit // boots & Other Stories

kashmirhuivi // cashmere scarf A+more (Stockmann)*

nahkahansikkaat // leather gloves A+more (Stockmann)*

pipo // beanie KN Collection

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

23/03/18

Maaginen valo ja maailman parasta matkaseuraa

1 48

Eilisten Sessùn-kevätinspisten jälkeen ajattelin, että voisin jakaa yhden omankin keväisemmän tyylini Barcelonan reissulta. Noihin alkukevään päiviin sai pukeutua toden totta kerrostamalla: auringossa tuli hiki ohuessakin takissa ja pimeän tullen piti kaivaa kevyttoppatakkia varsinaisen takin alle laukusta ja kietoa huivia kaulaan. Nautin kuitenkin täysin siemauksin siitä, että keväisemmissä keleissä tarkeni ilman sukkahousuja ja uskaltauduinpa muutaman päivänä auringonpaisteeseen ulos jopa sandaaleissa.

Olimme oikeastaan jo napanneet kuvat tästä asusta ja olimme kävelemässä kotiin, kun Liisa yhtäkkiä kiljaisi jotain täydellisestä valosta ja käski minua pysymään paikoillani. Ja kappas vain, aika täydellinenhän tuo tuntui olevan, kun ylläolevaa kuvaa katsoo. Liisa on yksi niistä kuvaajista, joilla on aina ihan mahtava kyky tallentaa hetkiä. Totesinkin reissukuvia katsellessani, että minusta ei varmaan koskaan ole otettu niin montaa aitoa hammashymykuvaa kuin tuolla reissulla Liisan toimesta. Toisaalta, sen ihmisen kanssa on hymy niin herkässä, ettei ihme, jos muutama leveä hymy tallentui kameraankin.

Saatamme jonkun silmään olla Liisan kanssa epätavallinen parivaljakko, mutta kun olemme yhdessä, niin ikäerolla tai muillakaan asioilla ei ole mitään merkitystä. Juuri kukaan ei saa minua nauramaan kuin hän ja Liisan kanssa reissaaminen on niin hauskaa ja rentoa, että olemme jo puhuneet, että tästä pitänee tehdä vuotuisa perinne. Tämä oli jo kolmas matkamme ja reissuvuotemme yhdessä – hullua huomata, miten nopeasti aika kuluu!

On kiinnostavaa, että jonkun kanssa voi olla vaikka miten hyvä ystävä, mutta silti kemiat ja rytmi eivät matkalla jotenkin osu yksiin. Jonkun toisen kanssa ei välttämättä edes vietä arjessa niin paljon aikaa, mutta matkalla sitä vain solahtaa johonkin samaan yhteiseen tilaan, jossa on helppo elää hetkessä ja löytää yhteinen tapa tehdä asioita. Liisan kanssa on juuri tällä tavalla helppoa, että asiat vain loksahtavat paikoilleen kuin itsestään. Niin, että kiitos Liisa taas ihanasta matkaseurasta ja mahtavista kuvista! :) On onnea, että elämässä on sinun kaltaisesti ystävä.

mekko // dress Monki*

sandaalit // sandals Terhi Pölkki*

hattu // hat H&M

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 38

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: “Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

22/02/18

Ainutlaatuinen tuliainen: afrikkalainen mekko mittatilauksena

15 90 African tailor-made dress

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, mikä jäi tammikuiselta Gambian reissulta mieleen, se olisi kaikki ne voimakkaina hehkuvat värit. Ja kirkkaalta taivaalta paahtavan auringon alla ne todella pääsevät myös oikeuksiinsa. Värejä on kaikkialla: monien talojen seinät on maalattu eurooppalaisittain rohkeilla sävyillä ja arkiset esineet teepannuista hedelmäpusseihin ovat värikkäitä. Pyykkinarulla roikkuvat pyykit ja hedelmätkin näyttävät Afrikan auringon alla herkullisemman värisiltä. Puhumattakaan paikallisten ihmisten toinen toistaan upeammista vaatteista värikkäine kuoseineen. Sävyjä ja kuoseja yhdistellään estoitta – ja kokonaisuus näyttää poikkeuksetta silti upealta.

Kerroin viime viikolla, että minä sain mahtavan tilaisuuden hankkia itselleni ihan ainutlaatuisen ja ikimuistoisen tuliaisen matkaltani, kun teetimme ystäväni kanssa paikallisella räätälillä itsellemme mittatilauksena asut perinteisistä afrikkalaisista kankaista. Viimekertaisessa postauksessa kerroin itse prosessista ja nyt on aika esitellä lopputulos! :)

African dress

Jo kankaan valitseminen lukemattomista värikkäistä vaihtoehdoista oli todella vaikeaa, mutta kyllä se oma väri ja kuosi sieltä sitten löytyi loppujen lopuksi aika nopeasti. Oma viisarini värähti turkoosilla pohjalla olevan näyttävän kukkakuosin kohdalla. Mekon sijaan teetinkin itse asiassa hameen ja topin, joita voi pitää mekkomaiseen tapaan joko yhdessä tai erikseen. Ajattelin, että näin kokonaisuus olisi vieläkin monikäyttöisempi. Inspiraatio asun tyyliin löytyi paikallisen tuttavan vinkistä Pinterestin uumenista.

Olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen ja värivalintakin on mielestäni todella onnistunut. Ja mikä parasta, räätäli oli ommellut kellohelmaiseen hameeseeni taskut! En suorastaan malta odottaa, että Suomessa päästään näistä paukkupakkasista ja pääsen käyttämään kaunista asuani myös kotimaan kamaralla. Ai että, kun näitä kuvia katsellessa tuleekin ikävä takaisin sinne Gambian lämpöön. Mutta olisipa hauskaa kuulla, mitä pidätte tästä afrikkalaistyylisestä asustani? Jos kiinnostaa lukea enemmän vaatteiden syntyprosessista, niin kurkatkaa tuo viime viikolla julkaisemani postaus. :)

Translation: I brought the most amazing souvenir with me from my Gambian trip in January: a custom made African dress made to measure. Or actually it is not a dress, but in fact a skirt and a top – I thought that this way it is even more wearable when I can style the two pieces separately too. And I have got to say that I absolutely love it, but I am curious about your opinion as well. :)

African tailor-made dress African dressafrican fabric     African fashionAfrican dress

Photos: Isatou Jeng

Related posts