30/08/18

Sieniretkiä, taidevinkkejä sekä tuomiopäivän tarhurin paluu

25 22

Syksy on pyörähtänyt niin vauhdilla käyntiin, että hetkittäin miettii, kuinka itse edes pysyykään perässä. Tänään on taas sopiva tovi koota yhteen sekalaisia mietteitä menneestä ja tulevasta. Tällä kertaa onkin paljon kaikenlaista mielen päällä!

♥ Olen intohimoinen sienten ystävä ja ainoa miinuspuoli lämpimässä ja sateettomassa kesässä on ollut sen vaikutus luontoon. Jos ei sada, niin sieniä ei tule! Onneksi nyt on vähän saatu syyssateitakin, sillä sen myötä peli ei ehkä vielä ole ihan menetetty sienisadon suhteen. Lähdin vähän spontaanisti pitkästä aikaa kyläilemään vanhempieni luo viime viikonlopuksi haaveissani päästä sienimetsään, mutta saalis jäi melko vaatimattomaksi. Löysin silti kantarelleja noin kolmen sienipastan aineksiksi eli ei ihan turha reissu! Harmi, etten täällä Helsingin suunnalla oikein tiedä, missä parhaat sienimaastot sijaitsevat… Ymmärrän, että nämä ovat niitä salaisuuksia, mitä ei parane muille jakaa, mutta jos joku raaskii antaa vinkkejä, niin niitä otetaan ilolla vastaan kommenttiboksin puolella tai privaatimmin sähköpostitse!

♥ Liekö kyse kuusta tai tähtien asennosta, mutta olen jostain syystä viime aikoina nukkunut tosi huonosti. Uni ei meinaa illalla tulla ja aamulla herään usein jo kauan ennen herätyskelloa. Tällaisia uniongelmia minulla ilmenee yleensä vain, kun olen stressaantunut, mutta nyt en koe itseäni kovin stressaantuneeksi. Töitä on paljon, mutta olo on silti kohtalaisen levollinen, joten en usko, että unipulmat johtuvat siitäkään. Olen kuullut, että moni muukin on tällä viikolla nukkunut huonosti. Mitenkäs te siellä ruudun toisella puolen? Hämmentävää kyllä, viime viikonloppuna vanhempieni luona nukuin kuin tukki ja juurikaan heräilemättä koko yön läpeensä – teki hyvää! Viime yönä sain myös pitkästä aikaa kunnolliset unet omassa sängyssä. Mahtoikohan illalla nappaamastani melatoniinitabletista olla apua…

♥ Pääsin tällä viikolla blogin tiimoilta PR-reissulle vähän toisenlaisiin maisemiin, kun Lagom vei minut ja muutaman muun bloggaajan eräretkelle Liesjärven luonnonpuistoon. Tällä kertaa ei siis kilistelty shamppanjalaseilla tai liihoteltu cocktail-kutsuilla, vaan puettiin ylle villasukat ja mentiin yöpymään luonnon äärelle telttaan. Ja jos minulta kysytään, tämä oli yksi kivoimmista retkistä, mitä blogin kautta olen päässyt tekemään. Matkan ohjelmaan kuului metsäjoogaa, saunomista, uimista, nuotiolettujen paistamista sekä tietysti yöunet teltassa makuupussin uumenissa.

Mietin, että edellisen kerran olen tainnut yöpyä tätä ennen teltassa luonnon äärellä joskus 25 vuotta sitten pienenä partiolaisena, jos kahta viimeiseen 15 vuoteen mahtunutta festaritelttailua ei lasketa mukaan. Jotenkin täällä kaupungin hälinässä ja arkisen kiireen keskellä aina unohtuu, miten rauhoittavaa ja ihanaa luonnossa oleilu onkaan. Nyt sain metsäterapiaa viikonvaihteessa kuitenkin ihan pariin otteeseen, ensin sienimetsällä ja sitten telttaretkellä. Retkestä jäi kyllä kipinä lähteä luonnon äärelle useammin – ja ehkä nyt vihdoin ja viimein jossain vaiheessa toteutan sen vaellusretken Lappiin, mistä olen haaveillut.

♥ Kuten varmasti moni teistä tietää ja loputkin osaavat aavistaa, kaukosuhteessa eläminen ei aina ole ihan helppoa. Olen tosin muutaman kerran todennut, että elämä kaukosuhteessakin tuntuu tämän oman kumppanini kanssa helpommalta kuin suurimman osan ihmisistä kanssa ihan tavallisessa lähisuhteessa. Kun on todellinen halu olla yhdessä sekä positiivinen asenne kohdallaan, tuntuu kaikki muu vain järjestelykysymykseltä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, että toisesta pitkiä aikoja erossa oleminen on helppoa. Kyllä siinä koetellaan kärsivällisyyttä ja jaksamisen rajoja, mutta jälleennäkemisen hetki tuntuu sen jälkeen sitäkin kallisarvoisemmalta. Viime aikoina kärsivällisyyttä on toden totta koeteltu, sillä hiukan poikkeuksellisten olosuhteiden ja tilanteiden takia emme ole pystyneet näkemään toisiamme yli kahteen kuukauteen! Siksi olen nyt ihan suunnattoman onnellinen, että näen poikakaverini jälleen ensi viikolla. Ja sen jälkeen arki palautunee onneksi normaaleihin uomiinsa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen kuin lapsi joulun edellä. :D

♥ Olen viikonloppuna menossa eräisiin tärkeisiin juhliin… Nimittäin ystäväni tytär täyttää 6 vuotta! Minulla ei ole hajuakaan, mitä kuusivuotiaalle voisi antaa synttärilahjaksi, joten kaipaisin teiltä ideoita. En haluaisi ostaa mitään turhaa krääsää tai leluja lapselle, jolla niitä on ennestään jo kasapäin. Olisi kiva antaa jotakin vähän erilaista, kestävämpää – jotakin, mistä voisi olla iloa pidemmäksikin aikaa. Muutama vuosi sitten annoin jonkun Mauri Kunnaksen kirjan, joita itse rakastin lapsena yli kaiken, mutta pikkuneitiä kiinnostavat vain prinsessat ja Frozen, eivätkä Kunnaksen hauskat tarinat ja kuvitukset tuntuneet kiinnostavan pätkääkään. Höh! Tuleeko mieleen kivoja ideoita vähän persoonallisempaa lahjaa ajatellen?

♥ Haluan vinkata teille kivasta taidenäyttelystä, joka on vielä tämän ja ensi viikon ajan meneillään täällä Helsingissä Galleria Katariinassa (Kalevankatu 16). Galleriassa on esillä ystäväni Sanni Sepän näyttely “Elän tässä talossa”, jonka pieniin maalauksiin hän on ikuistanut hetkiä menneen vuotensa varrelta. Jollekulle Sanni saattaa myös olla tuttu Lilyssä majailevan bloginsa kautta. Tyylillisesti hiukan naiivit mutta realistiset akryylimaalaukset muistuttavat kuin maalausmuodossa olevaa Instagramia: on aamiaiskulhoja, lintuperspektiivistä kuvattuja varpaita, iloisia hetkiä ystävien kanssa, selfieitä, lemmikkejä ja asetelmia.

Värikkäiden töiden ensisilmäyksellä iloisena välittyvä tunnelma saa kuitenkin moninaisempia vivahteita, kun tietää, että taiteilija on puhunut hyvin avoimesti taistelustaan masennuksen kanssa. Aivan kuin sosiaalisessa mediassa, hän valitsee itse ne hetket, jotka haluaa jakaa kuvien kautta elämästään yleisölle. Iloisten värien, kauniiden kuvien sekä elämän huippuhetkien lomaan mahtuu häivähdyksiä puuduttavaa arkea, ahdistuksen tunteita ja paketti masennuslääkkeitä, kun vain malttaa katsoa tarkkaan. Suosittelen! “Elän tässä talossa” -näyttely on siis avoinna Galleria Katariinassa 9.9.2018 asti, käykää piipahtamassa!

♥ Annanpa samaan syssyyn toisenkin taidevinkkauksen, nimittäin Kalasatamaan viime vuoden lopulla avatussa Kohta-galleriassa on myös meneillään mielenkiintoinen näyttely. Pudasjärveltä kotoisin olevan Martti Aihan näyttely “Omakuva” on mielenkiintoinen kokoelma pitkän linjan taiteilijan tuotantoon, sillä esillä on niin veistoksia, maalauksia, videoteos kuin runsas määrä luonnoksia taiteilijan pitkän uran varrelta.

Erityisen kiehtovia olivat omasta mielestäni moniulotteiset, melkeinpä joltakin biologiselta tutkielmalta vaikuttavat kromatut patsaat sekä seinille ripustetut lukemattomat luonnokset. Itse galleriatila on myös todella kiinnostava upean valon luovine kattoikkunoineen. Jos satutte Teurastamon alueelle, niin kannattaa ehdottomasti käymään tsekkaamassa. Paikka saattaa olla hiukan haastava löytää, mutta galleria Kohta sijaitsee siis Teurastamon alueella Kalasatamassa ja tarkka osoite on Työpajankatu 2 B, rakennus 7 ja 3. kerros. Martti Aihan näyttely on avoinna yleisölle 30.9.2018 asti.

♥ Tuomiopäivän tarhuri on palannut meikäläisen huusholliin, sillä vaikka muutamat viherkasveistani kukoistavat ja kasvaa porskuttavat oikein onnellisina, pari kasveistani on huolestuttavan heikossa hapessa kastelupalloista ja parhaista elvytysyrityksistäni huolimatta. Varjoviikunani pudotti yhtäkkiä talvella kaikki lehtensä ja ryhtyi puskemaan isosta puuvarresta ohuempaa uutta vartta, johon kasvatti uudet lehdet. Tuumasin asioiden olevan kuitenkin reilassa, kun uutta lehteä puski näkyviin. Nyt kesällä tyyppi kuitenkin yhtäkkiä pudotti nuo uudetkin lehdet ja on raukka tällä hetkellä tyystin kalju. Kastelusta on vastannut kastelupallo, mutta joskus ne huonosti asetettuna saattavat päästää läpi liikaa vettä ja kun tunnustelin multaa sormella, se tuntui aika kostealta, joten kuivuuteen ei ole varjoviikunani ainakaan nuukahtanut. Voiko siis olla, että se on saanut liikaa vettä? Ja onko tässä vaiheessa mitään enää tehtävissä? Hjäpl!

Toinen kovan onnen kaveri kotiviidakossani on rahapuu. Rakastan rahapuita, mutta en kertakaikkiaan osaa pitää niitä hengissä. Epäilen kastelevani liikaa, sillä rehevinä rehottavat rahapuut pudottelevat lehtiä ja saattavat jopa pudottaa kokonaisen suuren oksan. Miten harvoin tuota pirulaista oikein pitäisi kastella, että sen saisi pidettyä hengissä näännyttämättä kuitenkaan kokonaan? Tietäjät, jakakaa viisautenne.

♥ Kukanhoito-ohjeiden ja synttärilahjavinkkien lisäksi tarvitsisin myös toisenlaista jeesiä, sillä olen aiemmin käynyt säännöllisesti hieronnassa helpottamassa kroonista läppärityöläisen niskajumiani. Nyt kuitenkin vuosia palvellut hierojani päätti jokin aika sitten lopettaa toimintansa, joten olen jäänyt vähän tyhjän päälle ja niskat huutavat hoosiannaa. Kaipaisin osaavaa ja järkevän hintaista hierojaa täältä Helsingin kantakaupungin alueelta eli jos jollakulla on suositella omaa luottotyyppiä, niin otan ilolla suosituksia vastaan!

♥ Tänään on illalla tiedossa mukavia hetkiä, kun rakas ystäväni Martina päätti tupsahtaa Tukholmasta spontaanille yllätysvisiitille. Tavallinen torstai-ilta saa siis ihanan upgreidauksen, kun aiomme viettää tyttöjen leffailtaa täällä minun luonani yökyläilyn merkeissä. Kuka sanoi, että pyjamabileitä voi pitää vain viikonloppuisin?

paita // shirt BikBok*

farkut // jeans Monki*

hattu // hat KN Collection*

kaulakoru // necklace By Biehl*

kengät // shoes Whyred

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

23/08/18

Ihana second hand -löytö ja parhaat vintage-putiikit Berliinissä

2 25

Tämä mennyt kesä on ollut minulle varsinaista vintage- ja second hand -löytöjen aikaa, sillä olen etenkin ulkomaanreissuillani löytänyt vaikka millaisia aarteita kirpputoreilla ja vintage-putiikeissa kierrellessäni. Yksi suosikkikaupungeistani vintage-shoppailun näkökulmasta on Berliini, jossa second hand -kulttuuri kukoistaa toden teolla. Kaupunki on täynnä kivoja putiikkeja ja myymälöitä, joissa hinnat ovat jokseenkin kohtuulliset ja valikoima erinomainen.

Näissä jutun kuvissa näkyy yksi suosikkilöydöistäni tämän kesän Berliinin reissulta – vaaleanpunainen shortsihaalari on ollut ahkerasti käytössä ja pääsi ylleni Flow-festivaaleillekin. Sen lisäksi tein melkoisen läjän muitakin mahtavia löytöjä, joita pitänee vielä tässä tulevina aikoina esitellä myös täällä blogin puolella.

Huomasin viimeisimmällä reissullani, että putiikkien taso vaihtelee todella paljon ja vintage-villitys on tuonut mukanaan vähän tympeitäkin lieveilmiöitä. Osassa näennäisesti kiinnostavan näköisistä putiikeista hinta-laatu-suhde ei todellakaan kohtaa. Huonolaatuisista ja tyylillisesti epäkiinnostavista rytkyistä pyydetään ihan poskettomia hintoja. Pyörittelin silmiäni, kun löysin eräästä putiikista silminnähden kulahtaneen Zara-hameen ja hintalappuun oli raapustettu 20 euroa. Siinä vaiheessa en edes ryhtynyt penkomaan rekkejä sen enempää. Parhaimmillaan olen toisaalta tehnyt juuri Berliinistä elämäni parhaita vintage-löytöjä, joten siellä vain pitää tietää, missä shoppailla.

Niinpä tuumailin, että voisi olla kiva idea jakaa parhaat vintage-tärppini Berliiniin myös teille muille, sillä monet pienet putiikit eivät välttämättä osu satunnaisen kulkijan kulkureiteille vahingossa. Osasta vinkkejä käy kiittäminen Pupulandian ihania seuraajia, jotka viime reissun yhteydessä vinkkailivat omia suosikkejaan. Listatuissa oli monia vanhoja tuttuja mutta myös ihan uusia löytöjä myös minulle itselleni. Eli tässä listaa kivoista pikkuliikkeistä ja kirppareista second hand -shoppailun ystäville Berliinissä. Listasin putiikit alueittain, niin on helpompi sitten paikan päällä yhdistää samaan kierrokseen useampi saman alueen putiikki!

MITTE

Made in Berlin

Neue Schönhauser Strasse 19

Mahtava ja kohtuuhintainen myymälä, jossa valtavan runsaan valikoiman keskellä saattaa tulla runsaudenpula. Jutussa näkyvä haalari löytyi juuri täältä ja myös aiemmin olen tehnyt tästä liikkeestä hyviä löytöjä. Tarjolla on valikoimaa sekä miehille, että naisille ja vaatteet on lajiteltu järkevästi kategorioittain ja väreittäin. Hyvälaatuista ja kiinnostavaa vaatetta, muttei niinkään designer-löytöjä täältä on aika turha haaveilla tekevänsä, ellei käy joku ihan uskomaton tuuri. Made in Berlin kuuluu Pick’n’weight -ketjuun, mutta täällä vaatteet myydään normaalisti yksittäin hinnoiteltuina.

Hotel Paris

Mulackstrasse 4

Hyvin kuratoituja ja lähes uudenveroisessa kunnossa olevia designer-löytöjä sekä uusia koruja. Ei halvimmasta päästä, mutta toisaalta designer-vaatteen voi täältä löytää hyvinkin edullisesti.

MANKii Vintage

Gormannstrasse 16

Mankii vintage -putiikki on pikkuruinen mutta valikoima kiinnostava. Leviksen farkkuja, kauniita vintage-laukkuja sekä pienenä pidetty kokoelma mielenkiintoisia vaatteita sekä designer-löytöjä.

Das Neue Schwarz

Mulackstrasse 38

Das Neue Schwarz -putiikki on omistettu nimenomaan designer-vaatteille. Täältä voi hyvin löytää jonkun upean statement-löydön.

Garments Vintage

Linienstrasse 204

Todella hyvällä maulla kuratoitu Garments vintage -putiikki on täynnä kaunista vintagea niin designereilta kuin tuntemattomammiltakin merkeiltä.

Pick’n’weight

Alte Schönhauser Strasse 30

Münzstrasse 19

Mitten alueella on kaksi Pick’n’weight-myymälää, jotka toimivat siis sillä logiikalla, että vaatteet on hinnoiteltu kilohinnalla kategorioittain. Alte Schönhauserstrassen myymälä on niin pieni ja täyteen ahdettu, että itse en jaksanut syventyä tutkimaan valikoimaa tarkemmin. Toisessa Mitten liikkeessä en ole tullut käyneeksi, mutta jos aikaa on, kannattaa toki tsekata molemmat. Ystäväni kertoi, että on joskus löytänyt Pick’n’weightistä designer-kashmirneuleen 30 eurolla, joten hyviä löytöjä voi tehdä, jos jaksaa penkoa! Näitä myymälöitä on myös muilla alueilla Berliinissä.

NEUKÖLLN

Repeater Vintage Store

Pannierstrasse 45

Repeater Vintage -putiikissa on erinomaisen hyvä valikoima farkkuja (etenkin Leviksiä), nahkatakkeja ja miesten vintagea. Liike on siisti ja vaatteet on lajiteltu kivasti kategorioittain niin, että löytöjen tekeminen on helpompaa.

Let them eat cake

Weserstrasse 164

Samassa tilassa on itse asiassa kaksi liikettä, sillä Let them eat cake -putiikin toinen puoli on omistettu OH MINI I am -liikkeelle. Molemmat myyvät käsin poimittua vintagea ja valikoimat ovat jossain määrin samankaltaiset. Täältä löytyy paljon erityisesti 90-luvun kampetta sekä Leviksen farkkushortseja.

Juno Juno

Weserstrasse 165

Let them eat caken vieressä sijaitseva Juno Juno on puolestaan omistettu designer-vintagelle. Valikoima on maltillisen kokoinen mutta hyvin kuratoitu ja kauniisti esillä. Löysin itse täältä kauniin Chanelin silkkihameen 60 eurolla.

Calypt

Boddinstrasse 12

Calypt on hyvin kuratoitu pieni vintage-putiikki, jossa on paljon erityisesti 80-90-lukujen löytöjä. Meidän visiittimme aikaan oli myös myynnissä muutamia mahtavia vintage-aurinkolaseja.

Chrome Store Berlin

Lenaustrasse 10

Chromessa myydään designer-muotia, vintagea ja paikallisten suunnittelijoiden löytöjä tyylikkäässä ja mukavan väljässä liiketilassa.

KREUZBERG

Dress Code

Nostitzstrasse 25

Ihana, hieman sokkeloinen vintage-putiikki Dress Code sijatsee talon kellaritilassa – ja on paljon suurempi kuin kadulta katsottuna näyttää. Ei niinkään designer-muotia, mutta kiinnostavia vintage-löytöjä sekä hauskoja vintage-vaatteista tuunattuja uusia vaatteita. Myynnissä on paljon myös kiinnostavia asusteita, silmälasikehyksiä ja laukkuja.

Pick’n’weight

Bergmannstrasse 102

Kreuzbergin Pick’n’weight-myymälä on upea ja aivan VALTAVA – täällä voisi helposti saada vierähtämään puoli päivää. Toisaalta valikoima on jälleen niin suuri, että kaiken sen tavarapaljouden keskeltä voi olla vaikea löytää loppujen lopuksi yhtään mitään, vaikka tavara onkin lajiteltu hyvin väreittäin ja kategorioittain. Vaatteiden laatu vaihtelee, mutta täältä voi tehdä varmasti mahtavia löytöjä, jos malttaa käyttää hieman aikaa ja penkoa.

Stylo

Hagelberger Strasse 52

Stylo-putiikkia pääsin tiirailemaan vain ikkunan läpi, sillä ilmoitetusta aukioloajasta huolimatta se olikin kiinni. Näytti kuitenkin jo ikkunan läpi niin hyvältä, että uskallan suositella.

ULKOILMAKIRPPUTORIT

Mauerpark

Berliinin legendaarisin ulkoilmakirpputori Mauerpark on kokemisen arvoinen elämys etenkin sunnuntaisin, jolloin viereisessä amfiteatterissa lauletaan usein karaokea. Myös Berliinin muuria pääsee tutkailemaan näillä nurkilla ihan läheltä. Mauerparkissa on niin kirpputorimyyjiä kuin muitakin kaupustelijoita sekä paljon kaikenlaisia ruokakojuja. Tänne voi tulla viihtymään vaikka pidemmäksikin aikaa.

Berliini on täynnä kaikenlaisia ulkoilmakirppiksiä ja antiikkitoreja, joiden aikatauluja ja sijainteja kannattaa googlailla ja tarkkailla Facebook-tapahtumista paikan päällä. Valikoima ulkoilmakirppiksissä voi vaihdella surkeasta ja huonolaatuisesta krääsästä mahtaviin löytöihin ja on yleensä vähän tuurista kiinni, mitä milloinkin sattuu löytämään, mutta ulkoilmatapahtumissa on yleensä mukava tunnelma ja paljon paikallisia liikenteessä, joten voi olla ihan hauska idea käydä katsastamassa Mauerparkin lisäksi joku muukin kirpparitapahtuma, jos oman reissun ja reittien varrelle sattuu osumaan sopivasti jotakin.

Vinkkailkaa ihmeessä omista Berliini-suosikeistanne kommenttiboksin puolella ja täydentäkää listausta, jos teillä on mainita näiden lisäksi muita hyviä kirppareita tai vintage-putiikkeja. :)

Psst, kannataa myös kurkata aiemmin tekemäni opas vintage- ja second hand -shoppailuun!

shortsihaalari // jumpsuit vintage

vyö // belt vintage

kengät // shoes Church’s

kaulakoru // necklace By Biehls*

aurinkolasit // sunglasses G-Star RAW (Specsavers)*

* saatu blogin kautta / gifted

 

Photos: Vesa Silver

Related posts

21/08/18

Täydellisen t-paidan metsästys

385 47

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO  (sisältää kilpailun)

Minulta kysytään usein, mitkä ovat minulle ne vaatekaapin kulmakivet: mitä tulee löytyä jokaisesta vaatekaapista? Totta puhuen, en usko mihinkään universaaleihin pukeutumissääntöihin, joista kaikki sopisivat kaikille ja kaikkiin tyyleihin, mutta itselleni yksi  vaatekaapin kulmakivi on hyvä t-paita. Haluan, että kaapissani on se täydellinen peruspaita vähintäänkin valkoisena ja mustana, mielellään myös harmaana ja miksei jossakin muussakin värissä.

Seuraava dilemma onkin sitten, mistä sellaisen täydellisen valkoisen t-paidan löytää? Tätä kysytään minulta jatkuvasti ja itsekin olen käyttänyt elämästäni hyvän tovin unelmien perus-t-paitaa metsästäen. Luen itse hyvän t-paidan kriteereiksi muun muassa seuraavat asiat:

♥ paidan pitää istua hyvin, mutta se ei saa ollan liian ihonmyötäinen – pidän enemmän vähän väljistä, rennoista malleista

♥ valmistettu mieluiten kokonaan tai vähintään pääosin luonnonmateriaaleista

♥ kangas on napakka ja kestää hyvin pesuja

♥ sopivan kokoinen pääntie ja sopivan mittaiset ja väljät hihat sekä helma

Täydellinen t-paita saattaa olla eri ihmisille vähän erilainen, mutta muutaman ylivoimaisen suosikkini olen itse löytänyt kotimaiselta Nansolta – ja niitä olen tässä vuosien varrella kaikille kyselijöillekin suositellut. Nansolta löytyy muutama sellainen ihan täydellinen perusmalli, jotka ovat nyt useamman vuoden kokemuksella kestäneet käyttöä ja pesuja todella kiitettävästi.

Monelle tavallinen perus-t-paita on juuri se vaate, mihin ei viitsitä kamalasti panostaa. Ostetaan niitä kaikkein halvimpia 5 euron ketjuliikepaitoja ja harmitellaan, kun ne kulahtavat parissa käyttökerrassa ja yhdessä pesussa. Saumat alkavat kiertää, vaate menettää muotonsa ja ohut, usein liian läpikuultava kangas lörpähtää nopeasti epäsiistin näköiseksi. Väitän, että jos 5-15 euron sijaan malttaa sijoittaa t-paitaan 35-50 euroa, saa parhaimmillaan jo huippulaatua, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin käyttökerroissa ja vähentyneissä vaatekriiseissä.

Yksi oma luottopaitani on ollut Nanson pysyvään kokoelmaan kuuluva Tasku-malli, joka on malliltaan sellainen aika täydellinen perus-t-paita, mutta sen rinnalle on tullut Nanson valikoimaan pari muutakin kivaa mallia. Valitsin Nanson ajankohtaisen malliston t-paidoista kolme lemppariani, joista toivon mukaan voisi löytyä se luottopaita teillekin! Nämä jutun kuvissa näkyvät ihanat Kino-housut ovat muuten myös Nanson syysmallistoa.

Nanson pääsuunnittelijan Noora Niinikosken visiona onkin itse asiassa ollut luoda Nanson mallistoon sellainen “the Perfect white tee” juuri siitä syystä, että se on vaate, jota niin moni epätoivoisesti metsästää. Olisi oikeastaan hassua, jos trikoo-osaamisestaan tunnetun Nanson kokoelmasta ei löytyisi sitä trikoovaatteiden rakastetuinta klassikkoa. Ja juuri tämän ajatuksen Noora Niinikoski toi mukanaan hypätessään joitakin vuosia sitten Nanson pääsuunnittelijan pestiin, ja nyt kivoja t-paitoja löytyy Nanson valikoimasta useampiakin ja useammassa eri värissä.

Valitsin tähän juttuun siis mukaan kolme t-paita-suosikkiani Nanson mallistosta: Tasku, Boxi ja Keidas, jotka kaikki ovat keskenään ihan erilaisia niin malleiltaan kuin materiaaleiltaankin. Tasku-paidan materiaalina on 95% puuvillaa ja 5% elastaania ja hieman jämäkämmästä ja paksummasta kankaasta valmistettu Boxi-paita oli Nanson vastaus pyyntöihin saada mallistoon mukaan myös 100% puuvillatuotteita. Keidas puolestaan on pehmeämpää ja laskeutuvampaa viskoosi-elastaani-sekoitetta. Itse näen, että näille kaikille on vaatekaapissani oma paikkansa.

Viime aikoina on käyty kovasti keskustelua elastaanista osana vaatteita ja esimerkiksi Outi Pyy on kirjoittanut elastaanin ongelmista kierrätyksen näkökulmasta. Miksi sitä sitten edelleen käytetään vaatteiden materiaaleissa niin paljon? Nansolla on paljon vaatteita, joissa elastaania ei ole, mutta joihinkin vaatteisiin sitä lisätään tuomaan käyttömukavuutta ja vähentämään vaatteen rypistymistä. Elastaanin rantautuminen vaatebisnekseen kielii pukeutumisen tavoissa ja tyylissä tapahtuneista muutoksista. Ihmiset kaipaavat vaatteiltaan tänä päivänä mukavuutta, istuvuutta ja helppoutta – vaatteita ei jakseta eikä ehditä silittää, vaan ne halutaan voida pestä ja pukea vaivatta. Toisaalta esimerkiksi tiukat ihonmyötäiset housut eivät yksinkertaisesti toimisi ilman, että mukana on hiukan elastaanin tuomaa joustoa.

Nansolla kuunnellaan aktiivisesti asiakkaiden toiveita ja käytännössä elastaania käytetään, koska ihmiset pitävät sen mukanaan tuomasta käyttömukavuudesta. Kuitenkin Nansolla on haluttu vastata myös nimenomaan elastaanivapaiden tuotteiden lisääntyvään kysyntään ja nykyään mallistossa onkin yhä monipuolisemmin materiaaleja sekä useita 100% puuvillaa olevia tuotteita. Niistä yksi on juuri tämä syksyn uusi Boxi-t-paita, jossa on ehdottomasti ainesta myös oman vaatekaappini kulmakiveksi.

Kannattaa muistaa, että viime kädessä myös meillä kuluttajilla on vastuu siinä, millaisia valintoja teemme. Parhaita ekotekoja on ostaa vähemmän ja parempaa, suosia kierrätettyä ja tuntea oma tyylinsä, jotta ei tule tehtyä hutiostoksia. Laadukas, ajaton ja pesuja sekä käyttöä kestävä t-paita on minulle juuri sellainen vaatekaapin klassikko, johon minusta kannattaa panostaa. Jos siis saan antaa vinkin, niin vähemmän niitä halpispaitoja ja sen sijaan vaikkapa yksi tai kaksi hiukan kalliimpaa laatupaitaa. Ja esimerkiksi nämä Nansonkin t-paidat ovat laatuunsa nähden varsin kohtuuhintaisia (haarukassa 35-50 euroa).

Tähän loppuun voisin antaa vielä pari pientä käytännön vinkkiä t-paitoihin liittyen. Ihan pienilläkin nikseillä t-paidan ilmettä voi muuttaa paljon ja tehdä tyylistä huolitellumman, rennomman tai vain omemman tuntuisen.

♥ Kääräise paidan hihoja hiukan. Joskus se voi olla niinkin pienestä kiinni! Alempana jutussa näette Tasku-paidan niin, että toisessa kuvassa hihoja on hiukan kääräisty ja toisessa ne ovat suorina – ilme on eri tavoin puettuna hiukan erilainen. Itse tykkään usein kääriä hihoja vähäsen, sillä se tekee ilmeestä samaan aikaan sekä viimeistellymmän että rennomman.

♥ Kokeile pukea paita eri tavoin: tyyli on aivan eri riippuen siitä, jättääkö paidan alaosan päälle vai laittaako helman housujen tai hameen sisään kokonaan tai osittain. Itse tykkään pukea paitani aina housuihin joko kokonaan tai osittain. Etenkin korkeavyötäröisten alaosien kanssa (kuten nämä Kino-housut) vyötärö pääsee oikeuksiinsa kunnolla vain, jos paita on housuissa.

♥ Klassinen valkoinen T-paita on täydellinen pari farkuille tai chinos-tyyppisille housuille, mutta suosittelen kokeilemaan t-paitaa myös ns. hienompien vaatteiden pariksi. Juhlavampi hame muuttuu heti tyylikkäällä tavalla rennommaksi, kun siihen yhdistääkin silkkitopin sijaan valkoisen t-paidan. Samoin esimerkiksi herrainhousujen kaveriksi sopii kauluspaitojen ohella myös huoleton t-paita. Väitän, että taidokkaasti yhdisteltynä t-paidassa ei ole melkein koskaan yli- tai alipukeutunut. ;)

Nansolla on nyt yhteistyömme kunniaksi loppuviikon ajan voimassa syksyinen alennuskampanja, jonka ansiosta saatte kaikista verkkokaupan normaalihintaisista tuotteista -20% sunnuntaihin 26.8. asti eli nyt voi siis hankkia vaatekaappiinsa muutaman klassikon ja luottovaatteen hitusen normaalia edullisemmin. Jos sopivan koon valinta mietityttää, niin helpotukseksi kerrottakoon, että minulla on kaikista paidoista ylläni koko S ja housuista koko 34. Ihan kaikkia tässä jutussa nähtyjä värejä ei ole saatavilla tällä hetkellä verkkokaupassa, mutta kivijalkamyymälöistä pitäisi löytyä!

Alekamppiksen lisäksi Nanso halusi ilahduttaa teitä parilla lahjakortilla eli kaksi onnellista saa omakseen lahjakortin, jolla voi lunastaa Nanson myymälästä vapaavalintaisen tuotteen (ei koske takkeja). Kisaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen ja olisipa hauska kuulla, mikä jutussa nähdyistä t-paidoista (ja väreistä) on teidän suosikkinne sekä mitkä ovat niitä teidän vaatekaappinne kulmakiviä. Kilpailu on voimassa sunnuntaihin 26.8.2018 asti ja muistathan liittää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

Hihat käärittyinä ja suorina – kumpi on sinun tyylisi?

Syksyn uutuusvärejä Tasku-paidassa ovat vaaleanpunainen ja harmaa.

Uutuustuote tämän syksyn mallistossa on 100% puuvillaa oleva Boxi-paita.

Rennon mallista Keidas-paitaa on saatavilla mustan värin lisäksi myös merenvihreänä ja keltaisenoranssina.

Klassikkomallista Tasku-paitaa saa syksyn uutuusvärien ohella myös mustana ja valkoisena.

Photos: Vesa Silver

Related posts

19/08/18

Viikon sekalaisia mietteitä ja yksi ihana vintage-löytö

37

Laiska sunnuntai on mitä parhain hetki koota jälleen yhteen sekalaisia mietteitä viikon varrelta.

♥ Olin suunnitellut postaavani tässä viikonlopun aikana vaikka mitä, mutta elämä niin sanotusti vei mennessään. Ja hyvä niin! Olen joskus kirjoittanut, että tarvitsen kalenteriini tyhjiä päiviä, jotta keho ja mieli saavat oikeasti levätä ja jotta elämässä olisi myös tilaa spontaaneille päähänpistoille ja tempauksille. Monia tyhjä viikonloppu ahdistaa kalenterissa, minulle se on luksusta. Perjantai-iltana vietin laatuaikaa itseni kanssa Netflixin äärellä löhöillen reippaan viikon jälkeen. Eilen tartuin kaverin spontaanisti heittämään museokutsuun ja päädyin viettämään koko illan hänen kanssaan pitkän kaavan kautta melkein parin kuukauden kesätauon jälkeen. Ajattelin vailla velvollisuuksia ja suunnitelmia päivästä nauttiessani, että juuri tätä elämä on parhaimmillaan!

♥ Kävimme tosiaan eilen ystäväni kanssa katsastamassa ensin Ateneumin tänään päättyvän Fantastico-näyttelyn, jonkaminä olen itse asiassa jo kertaalleen nähnyt. Mutta museokortin onnellisen omistajan lompakossa ei kirpaise, vaikka kävisi katsomassa saman näyttelyn kymmeneen kertaan tai tuijottamassa yhtä teosta 5 minuutin ajan ja häipyisi heti sen jälkeen. Todella lämmin suositus! Mietin eilen museon sisäänpääsyjonossa seisoessani, että museokortin hinnalla Ateneumiinkin pääsisi normaalilla pääsymaksulla vain neljä kertaa, eli on oikeasti kannattava hankinta. Minun pitäisi poiketa museoissa vieläkin useammin, kun tuo kortti kerran on!

♥ Eilen tuli testattua myös ensimmäistä kertaa Tanner-ravintola täällä Kalliossa. Oikein kelpo pizzaa tarjoilee myös Tanner ja miljöö on kovin viehättävä. Tykkään ajatuksesta, että samasta viihtyisästä tilasta löytyy sekä kahvila, ravintola että levykauppa, jossa näytti käyvän ilahduttava kova kuhina myös lauantaina. Edelleenkään ei ole silti löytynyt Tenhon pizzojen voittanutta, sillä itse tykkään kaikkein eniten sellaisesta vähän ohuemmasta pohjasta.

♥ Olen ollut tällä viikolla jotenkin erityisen hyvällä fiiliksellä. Jännitin jotenkin arkeen paluuta ihan turhaan huomatakseni vain, että ei se töiden pariin palaaminen ollutkaan niin rankkaa tai stressaavaa vauhdikkaasta alusta huolimatta kuin ennakkoon kuvittelin. Asiat ovat rullanneet omalla painollaan ja kaiken hässäkän rinnalla on myös jäänyt mukavasti omaa aikaa. Tästä tulee hyvä syksy!

♥ En itse usein syö ollenkaan aamiaista, vaan hyppään suoraan lounaaseen, mutta tänä viikonloppuna nautiskelin aamupalahetkestä oikein ajan kanssa. Tein itselleni täällä kotona ihanat herkkuleivät ja smoothien, ostin tuoreita marjoja ja nappasin nenäni eteen kirjan kännykän tai läppärin sijaan. Tuntui heti enemmän siltä kuin olisi lomalla, kun uppoutui kaikessa rauhassa tunniksi kirjaan sosiaalisen median tai Netflixin ääressä roikkumisen sijaan.

♥ Eilinen oli kaiken kaikkiaan tosi aikaansaava päivä, koska herään nykyisin oikeastaan ilman kelloa jo seitsemän aikoihin, joten laiskottelin ensin sängyssä aikani ja sain sitten idean lähteä juoksulenkille – ensimmäistä kertaa varmaan noin vuoteen. Jostain syystä minulla syttyy usein juoksuinto nimenomaan näin loppukesän ja alkusyksyn tuntumassa, kun kesähelteet alkavat vähän viiletä. Juoksu rullasi ihan mukavasti, mutta saapa nähdä jääkö muutamaan kertaan vai saanko lenkkeilystä tehtyä jälleen ihan rutiinia. Innostuin myös täällä avarassa olohuoneessani tekemään kotijumppaa, kun salilla käyminen ei meikäläistä oikein innosta. Sen sijaan levitin joogamaton olkkarin lattialle ja tein vähän lihaskuntotreeniä ja venyttelyä tässä ihan itsekseen. Tämän haluaisin ehdottomasti ottaa tavaksi ja squash-harrastuksen tueksi. Ja tänään tuntuu juuri sellaisella hyvällä tavalla lihaksissa, että jotain on tullut tehtyä.

♥ Kävin perjantaina moikkaamassa taas mummokaveria tuttuun viikoittaiseen tapaani ja on jotenkin hauska huomata, kuinka meillekin ovat kehityneet ne omat yhteiset juttumme. Tilasimme taas ruokaa kotiin (lounassuositus muuten Jätkäsaaressa sijaitsevalle Skøgul-ravintolalle, joka on yksi lemppareistamme) ja pelasimme kännykällä Älypää-tietovisailun seniori-peliä. Kovin montaa vastausta ei tainnut mennä nappiin, mutta ainakin sen opin, että Keiteleen kunta on perustettu 1800-luvulla. :D

♥ Päädyimme eilen ystäväni Riikan kanssa kivan päivän päätteeksi vielä spontaanisti elokuviinkin. Lasipalatsin perinteikäs Bio Rex on avattu taas yleisölle, joten kävimme siellä katsomassa Suomessa ymmärrettävistä syistä huimiin katsojalukuihin yltäneen BlacKkKlansmanin. Ystäväni oli elokuvasta todella vaikuttunut, minä puolestaan kyllä pidin, mutten häikäistynyt. Leffan ansioiksi on katsottava, että se kertoo hauskalla ja viihdyttävällä tavalla tarinaa varsin vaikeasta ja vakavasta aiheesta USA:n lähihistoriassa. Rasismi on tänäkin päivänä USA:ssa edelleen iso ongelma (kuten monessa muussakin maailman kolkassa) ja on suorastaan pöyristyttävää, kuinka lähellä historiassaesimerkiksi Ku Klux Klan on vielä aktiivisesti harjoittanut toimiaan. Jasper Pääkkönen selviytyy kunnialla varsin isosta roolistaan yhtenä leffan tärkeistä hahmoista, mutta jostain syystä en itse saanut missään vaiheessa elokuvaa karistettua päästäni ajatusta, että katselen valkokankaalla Jasperia, enkä tämän roolihahmoa Felixiä ja se hieman häiritsi omaa syventymistäni tarinaan.

Visuaalisesti leffa on kaunista katseltavaa ja sen viesti pistää ajattelemaan. Leffan loppuun on liitetty tuoretta kuvamateriaalia viimesyksyisestä Charlottesvillen iskusta ja siinä kohtaa, kun tuo pätkä pyörähti huumorin sävyttämän elokuvan jälkeen käyntiin, nousivat kyyneleet silmiin. Vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat 70-luvulla ja tuntuvat sinänsä kaukaisilta, niin pysäyttävä lopetus on muistutus siitä, että ollaan vielä todella kaukana todellisesta tasa-arvosta. Mietin myös, miltä mahtaisi katsella kyseistä leffaa poikakaverini kainalossa. En osaa edes kuvitella, millaisia mietteitä tai tuntemuksia se mahtaisi hänessä herättää… Tämä rasismi-teema on ehdottomasti sellainen, mistä pitäisi varmaankin jossain vaiheessa kirjoittaa ajatuksia auki enemmänkin, sillä luonnollisesti parisuhteeni on tuonut asiaa entistä lähemmäs itseäni. Jos tästä herää jotakin kysymyksiä tai ajatuksia, niin niitä saa vapaasti heitellä minulle kommenttiboksin puolella.

♥ Näin tällä viikolla piiitkästä aikaa rakasta ystävääni Millaa, joka lähti vuosia sitten maailmalle ja jäi sille tielleen Australiaan. Minulla on joka vuosi suunnitelmissani mennä piipahtamaan hänen luonaan kylässä Melbournessa, mutta vielä tämä haave ei ole toteutunut. Mutta olipa ihana nähdä vanhaa ystävää pitkän tauon jälkeen. Olemme molemmat todella huonoja pitämään yhteyttä etänä, mutta Milla on juuri niitä ystäviä, joiden kanssa ei ole väliä, onko välissä ollut viikko vai neljä vuotta, kun juttu jatkuu entiseen malliin aina kohdatessa.

♥ Tässä jutussa näkyy muuten yksi kesän ihanimmista kirpparilöydöistä! Löysin kauniin valkoisen hameen Berliinistä vintage-putiikista ja se on päässyt ylle tässä loppukesän lämmössä monen monta kertaa. Ihan täydellinen klassikkovaate, joka sopii tosi monenlaisten yläosien kanssa. Tällä kertaa puin hameeni seuraksi ikivanhan harmaan topin, Terhi Pölkin sandaalit (saatu blogin kautta), Ray-Banin klassikko-aurinkolasit sekä A+moren hellehatun, joka tuntuu sopivan asuun kuin asuun. Ellokselta saatu korikassi on myös roikkunut olalla pitkin kesää suloisen ulkonäkönsä ja käytännöllisyytensä ansiosta. Tilava kassi kätkee uumeniinsa valtavasti kampetta ja on niin miellyttävä kantaa olalla, että melkein tekisi mieli jatkaa tuolla vuoden ympäri, mutta saattaisi näyttää hiukan hassulta toppatakin kaverina.

Photos: Annika Ollila

Related posts