5/10/18

Sohvaperuna Pariisissa

8 42

Tunnetteko te muut koskaan syyllisyyttä siitä, että ulkomailla reissussa tekisikin mieli jäädä vain hotellille tai vuokrakämpälle tuijottamaan Netflixiä sen sijaan, että lähtisi ulos seikkailemaan ja tutustumaan uuteen ympäristöön? Huomaan välillä itse, että mitä hektisempää arkeni on, sitä useammin kaipaan matkoilla ollessani vain sitä löhöilyä ja olemista, ja ennen kaikkea sitä, ettei tarvitsisi ottaa paineita yhtään mistään. Eikä ainakaan siitä, onko nyt ehtinyt koluta vierasta kaupunkia riittävästi, jotta voisi tuntea saaneensa reissusta “kaiken irti”.

Luin juuri jostain kommentin, että yksi parhaista asioista yksin matkustamisessa on juuri se, että ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, jos haluaakin viettää päivän tai illan vain peittojen välissä hotellin sängyssä. Parhaimmillaan syyllisyyttä ei tarvitse potea sellaisesta porukalla tai kaksinkaan reissatessa ja toisaalta syyllisyys saattaa kalvaa, vaikka olisi matkoilla ihan yksinäänkin. Olen kuitenkin itse pyrkinyt luopumaan turhista suorituspaineista ja syyllisyydentunnoista, koska uskon, että keho ja mieli kyllä tietävät, mitä ne kaipaavat. Joskus uusia virikkeitä ja seikkailuja, joskus vain olemista, rauhoittumista ja peiton alla lymyilyä.

Kun lähdin Pariisiin reilu viikko sitten, joku kysyi minulta Instagramin puolella, oliko minulla erityisiä suunnitelmia, mitä aikoisimme siellä asuvan poikakaverini kanssa tehdä. Mietin asiaa hetken ja totesin, että teemme hyvin harvoin minkäänlaisia suunnitelmia sille ajalle, kun olemme yhdessä. Syynä tälle taitaa olla se, että koska etäsuhteessa toisen kanssa saa viettää vain niin rajallisesti aikaa, sitä oikeastaan kaipaa kaikkein eniten ihan niitä tavallisia arkisia hetkiä: sohvalla löhöilyä tv-sarjoja katsellen, heräämistä tutusta kainalosta, pitkiä keskusteluita kasvokkain, yhteisiä aamupalahetkiä ja iltakävelyitä lähikortteleissa. Sellaisista omista yhteisistä pienistä rutiineista tulee yllättävän tärkeitä, kun ne eivät olekaan itsestäänselvyys. Ja kun jälleennäkemisen hetki koittaa, harvemmin edes kaipaa mitään kamalan ihmeellistä tai erityistä ohjelmaa ja tekemistä.

Nyt viimeksi Pariisissa ollessani koin ripauksen verran syyllisyyttä siitä, että seikkailin lopulta kaupungilla hyvin vähän itsekseni poikakaverin ollessa töissä. Sen sijaan nukuin niin pitkään, kun nukutti ja naputtelin työhommia kämpällä päivisin hänen poissaollessaan. Toisaalta, eihän meistä kumpikaan lomalla ollutkaan – pidin vain etätoimistoa “Pariisin konttorilla”.

Olen aiemminkin puhunut siitä, että kotoa yleensä työskentelevälle tekee joskus hyvää päästä jonnekin muualle. Kotiympäristössä hoidettavien hommien, tapaamisten ja arkisten askareiden tulva ei lopu koskaan, mutta toisessa kaupungissa ja uudessa ympäristössä voi toisinaan keskittyä paremmin ja sallia paremmalla omatunnolla itselleen myös niitä velvollisuuksista vapaita hetkiä. En tiedä, mistä moiset syyllisyydentunnot tietoisuuteeni luikertelivat, mutta haistatan niille nyt tietoisesti pitkät, koska ei ole olemassakaan yhtä oikeaa tapaa olla reissussa. Tämänkertainen olikin enemmän arkea ja tavallista elämää, ja erikoisten elämysten sijaan matkan huippuhetket olivat yhteisen jäätelöpurkin ja sipsikulhon kauhomista Netflix-maratonin äärellä.

Ylpeänä voin siis kertoa, että Pariisin matkani saldoon kuului:

♥ kaksi kautta Game of Thronesia (en uskaltanut sinkkuna katsoa sitä yksin, joten poikakaveri joutui nyt “uhrautumaan” ja katsomaan kaksi viimeistä kautta turvanani, haha) sekä aika monta jaksoa Modern Familya

♥ lukemattomia pöniköitä jäätelöä ja vähintään yhtä monta pussia sipsejä Suomesta roudattujen dippien kera

♥ yksi muotinäytös (josta lisää huomenna!)

♥ optisen alan messut ja silmälasitrendien opiskelua

♥ yhdet synttärijuhlat

♥ kymmenisen metrolippua

♥ puolikas kirja Haruki Murakamia (Kafka rannalla)

♥ kaksi kotiinkuljetuksella tilattua illallista

♥ yksi leppoisa kävely Saint Martinin kanaalilla

♥ kaksi kierrosta vintage-putiikeissa (reissun ostossaldo: nolla)

♥ yksi kokonaan kotona sarjamaratonin merkeissä vietetty päivä poikakaverin kainalossa (ihan parasta – ja taisi olla juuri sitä mitä kumpikin sillä hetkellä kaipasi!)

♥ kaksi hampurilaisateriaa, kaksi pizzaillallista, yksi japanilainen herkkuhetki sekä yksi kiinalainen lounas (ja ravintolavinkkejä on luvassa ensi viikolla!)

Ehkä tuo viikko rentoine työtahteineen ja löhöilyineen tuli ihan tarpeeseen tässä kohtaa, koska nyt on 1,5 vuorokautta paluun jälkeen ihan kuin uudesti syntynyt olo. Energiaa riittää ja jopa Suomen sateinen syksy tuntuu romanttisella tavalla tunnelmalliselta. Ja kotiin on aina ihana palata, vaikka tällä kertaa palatessa kaikki ei ollutkaan ihan tiptop. Ehkä omistan viikonlopun siivoamiselle. :)

Olipahan yhtä tajunnanvirtaa tämä juttu, mutta tällä kertaa tällaista ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta! Mitä teidän muiden syksyiseen viikkoon kuuluu?

takki // coat Nanso

villapusero // sweater COS

leggingsit // leggings Gina Tricot

lenkkarit // sneakers New Balance

kaikki vaatteet saatu blogin kautta / all items gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

28/09/18

Vintage-aarre isän vaatekaapista

2 31

Terkkuja Pariisista! Saapa nähdä kuinka paljon saan täällä tunnelmia ikuistetuksi, sillä täällä ollessa on nimittäin aina sellainen olo, että haluaa vain elää hetkessä ja keskittyä siihen ilman puhelimia ja kameroita. Mutta ainakin muotiviikkomeiningeistä on luvassa jonkinlaisia päivityksiä viimeistään ensi viikolla.

Matkalaukkuun on tänne reissun päälle pakattu muun muassa nämä kuvassa näkyvät vaatteet. Samsøe & Samsøen vihreä kukkamekko on ollut päällä ahkeraan viime viikkoina – Suomessa jo useampana päivänä sukkahousujen kera. Täällä Pariisissakin on selvästi ilmassa syksyn tuntua, vaikka sää onkin vielä huomattavasti Suomea leppoisampi. Oikeastaan tällaiseen välikausikeliin on kaikkein vaikeinta pakata, kun päivällä lämpötila saattaa olla jopa päälle kahdenkymmenen, mutta yölämpötilat laskevat jo selvästi alle 10 asteeseen. Auringon paistaessa tulee hiki ja heti illan viiletessä viluttaa.

Saan usein palautetta blogin lukijoilta, että kaikkein kivoimpia asuinspiraatioita olisi nähdä samoja vaatteita useilla eri tavoilla puettuna. Se on hyvä muistutus myös itselle, koska vaikka arjessa käyttäisikin paljon samoja vaatteita, helposti niiden kuvaaminen blogiin uudelleen ja uudelleen tuntuu vähän tylsältä. Niinpä olen nyt oikein yrittänyt ottaa haasteekseni kuvata vain reippaasti omia luottosuosikkeja toistamiseen, ja toivon, ettei käy liian yksitoikkoiseksi!

Tykkään tällaisista vaatteista, joita voi vähän oman fiiliksen mukaan pukea eri tavoin. Hiljattain mekko oli päällä vyön kanssa puettuna, mutta oikeastaan viihdyn siinä kaikkein parhaiten ihan tuolla tavalla, kun se roikkuu vain väljänä ja vapaana. Ja tiedoksi jo ennakkoon, olenpa ehtinyt napata samaisesta koltusta varastoon vielö kolmannetkin kuvat, joissa sama mekko on jälleen puettu hiukan eri tyyliin. Eli toivottavasti tykkäätte siitä yhtä paljon kuin minä, koska vihreää kukkakuosia on luvassa jatkossakin.

Tässä asussa on kuitenkin muutakin esittelemisen arvoista kuin tuo suosikkimekko. Tuo harteille vedetty biker-nahkatakki on nimittäin aikamoinen aarre. Uskokaa tai älkää, mutta se on oman isäni vanha. Äitini kaivoi tämän esille jostain perheen arkistoista ja minä olin ikionnellinen, kun se sopi ylleni. En tiedä, miten isäni on voinut mahtua tähän, mutta kaiketi takki on peräisin isäni teinivuosilta 70-luvulla, jolloin muoti on tainnut muutenkin olla varsin ihonmyötäistä. Takki on säilynyt uskomattoman hyvänä säilössä kaikki nämä vuosikymmenet ja biker-malli on täydellisen ajaton käytettäväksi tänäkin päivänä.

Olen todella iloinen, että vanhemmat ovat tajunneet säilyttää joitakin tällaisia laadukkaita aarteita omasta nuoruudestaan! Nahkatakki ehti roikkua minullakin kaapissa jokusen vuoden, ennen kuin nyt löysin sen itselle aktiivikäyttöön. Veikkaan, että se tulee säilymään vielä minultakin jälkipolville.

Myös kengistä voisi sanoa muutaman sanasen… Nämä kengät olivat joitakin vuosia sitten ylivoimaiset suosikkini. Löysin täydelliset korkonilkkurit Helsingin Filippa K:lta, mutta sopivaa kokoa ei enää ollut jäljellä. Kehitin itselleni jonkinasteisen pakkomielteen kengistä, metsästin niitä verkkokaupoista ja ties mistä, mutta unelmakengät tuntuivat olevan loppuunmyyty koko maapallolta. Viimeinen oljenkorteni oli reissu Berliiniin, missä kävin toivoni jo aikalailla heittäneenä piipahtamassa vielä paikallisessa Filippa K:ssa. Ja mitä sieltä löysinkään: ne täydelliset nilkkurit, oikeassa koossa ja vielä 50% alessa.

Käytin lempparikenkiäni monta vuotta aivan mielettömän paljon, kunnes jossain vaiheessa vähän kyllästyin. Nilkkurit jäivät kenkäkaapin perukoille odottamaan uutta tulemistaan ja parin vuoden tauon jälkeen se on koittanut nyt. Tämä on juuri niitä syitä, miksi en halua laittaa vaatteita heti kiertoon, vaikka jotakin ei tulisikaan käytettyä vuoteen tai pariin. Joskus sitä kaipaa vain hetken taukoa, jotta voi nähdä lempparinsa taas uusin silmin.

mekko // dress Samsøe & Samsøe (gifted)

nahkatakki // leather jacket vintage

kengät // shoes Filippa K

Photos: Annika Ollila

Related posts

25/09/18

Inspiraatiota syksyyn: 8 x koru ja syystyyli (+kisa)

18 43

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KALEVALA KORU

Kalevala Koru on monelle tuttu merkki niin omista kuin äitien ja isoäitienkin korurasioista. Myös minulla on korulippaassani Kalevalaa, mutta ihan aktiivikäyttöön ne eivät ole viime aikoina päässeet. Niinpä otin vastaan haasteen tutustua Kalevala Korun tämän hetken tarjontaan, etsiä sieltä lempparini ja stailata ne omannäköiselläni tavalla.

Huomasin Kalevala Korun valikoimaan tutustuessani, että joukossa on ilahduttavan paljon vanhoja tuttuja mutta myös paljon sellaista uudempaa designia, johon en ollut vielä aiemmin törmännyt. Loppujen lopuksi valitsin kokoelmasta kaikkiaan 8 korua stailausprojektiini ja haastoin itseni luomaan korujen ympärille sellaisia tyylejä, jotka saattaisivat saada jonkun muunkin näkemään Kalevala Korun tuttujakin tuotteita ihan uusin silmin. Mukana tyyleissä on niin Kalevala Korun klassikoita, monia tuttuja koruja aiempien vuosien kokoelmista sekä pari ihan uutta tämän syksyn tulokastakin.

En tiedä, kuinka moni teistä tuntee Kalevala Korun taustaa entuudestaan, mutta yksi huomionarvoinen seikka on, että se on naisten perustama ja omistama yritys, joka on perustettu jo 80 vuotta sitten. Itse asiassa yrityksen syntytarina on aika mahtava, sillä 1930-luvulla joukko naisia sai villin idean kirjailija Elsa Heporaudan johdolla ja päätti pystyttää patsaan suomalaisen naisen kunniaksi. Rahoitus projektia varten päätettiin kerätä koruja valmistamalla ja myymällä. Naiset valitsivat 40 historiallista korumallia Kansallismuseon kokoelmista ja pääsivät esittelemään kokoelmaa presidentin puolison teekutsuille vuonna 1937. Ja näin alkoi Kalevala Korun tarina.

Korumallisto saavutti välittömästi huippusuosion, mutta patsasprojektissa tosin tuli mutkia matkaan, sillä talvisodan syttyessä naiset päättivät käyttää kerätyt rahat hädänalaisten auttamiseksi. Näin hyväntekeväisyydestä tuli jo alkumetreillä yksi Kalevala Korun pysyvistä arvoista, joka on ollut tärkeä osa yrityksen toimintaa tähän päivään asti. Tälläkin hetkellä mallistossa on mukana useita hyväntekeväisyyskoruja, joiden tuotoilla tuetaan muun muassa Roosa Nauhaa, Pelastakaa Lapset ry:tä sekä Ensi- ja turvakotien liittoa. On aika mieletöntä, että Kalevala Koru on syntynyt nimenomaan yritteliäiden naisten toimesta ja kunnianosoituksena suomalaiselle naiselle.

Pääsin yhteistyömme tiimoilta myös vierailemaan Helsingin Konalassa Kalevala Korun tehtaalla, jossa syntyvät siis kaikki merkin korut kotimaisena käsityönä. Tiesittekö muuten, että kaikki Kalevala Korun käyttämä kulta on 100% kierrätettyä ja hopeastakin 70% tulee tehtaalle kierrätettynä. Loput 30% on peräisin pohjoismaisista kaivoksista. Pääsin seuraamaan tehtaalla tämän syksyn uutuuksiin kuuluvan Melodie-kaulakorun valmistusta, joten jos korun valmistusprosessi kiinnostaa ja haluat päästä kurkistamaan kulissien taakse, niin kurkkaahan Instagram storyn puolelle, sillä siellä on videomateriaalia visiitiltäni tehtaalle. Psst, Instagramissa kannattaa piipahtaa siitäkin syystä, että siellä on käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa omakseen 100 euron lahjakortin Kalevala Korun verkkokauppaan.

Koska Kalevala Koru on niin tuttu monille ja valikoin näihin tyyleihin mukaan myös noita perinnekoruja, olisi kiinnostavaa tietää, löytyykö jonkun korulippaasta jokin näistä jutussa nähdyistä koruista? Tai saivatko stailaukseni näkemään jonkun tutun korun ihan uudessa valossa? Vai löytyikö ihan uusiakin suosikkeja?

Tykkään itse luonnollisesti kaikista juttuun mukaan valitsemistani koruista, mutta ylivoimaiseksi ykkössuosikikseni nousivat nuo pyöreät ja näyttävät Kosmos-korvakorut, jotka tuovat minulle hiukan mieleen jopa jotkut afrikkalaiset perinnekorut. Itse valitsin mustalla onyx-kivellä koristetut korvakorut, mutta samaa korua saa myös turkoosilla kivellä. Olen miettinyt myös perinteikkäiden Kuutar-korvisten kohdalla, että niissähän voi oikeastaan jopa nähdä vähän jotakin sellaista itämaishenkistä inspiraatiota, kun katselee ihan ilman mitään ennakkoajatuksia. Nämä korvikset näyttävät jotenkin asusta ja stailauksesta riippuen aivan erilaisilta.

Muita erityissuosikkejani ovat pronssinen Perniön sormus, joka on suunniteltu jo yli 50 vuotta sitten. Tätä korua olen ehkä alun alkujaan hiukan vierastanut, kun muistelen omia teinivuosiani, mutta nyt sormus näyttää omalla tavalla stailattuna taas jotenkin todella tuoreelta ja kauniilta. Myös pelkistetty hopeinen Elegant-sormus on todella tyylikäs statement-koru moderninkin asun loppusilaukseksi.

Kaulakoruista tykkään erityisesti sinisellä Swarovskin kristallilla koristellusta uutuuskorusta Melodiesta, jossa on ripaus sellaista 20-luvun tyyliä. Myös toisessa tämän vuoden uutuuskorussa, sirossa ja herkässä Onnenhelmessä on jotakin suloista. Tähän omaan stailaukseeni kokeilin tuplaketjulla varustettua korua vain yksinkertaisena ja jätin toisen ketjun tyylistä kokonaan pois. Ketjut irtoavat siis helposti toisistaan ja niitä voi käyttää sekä yhdessä että erikseen.

Mukana jutussa nähdään myös klassinen Halikon käätykoru, jonka hopeisesta palleroriipuksesta olen aina tykännyt sekä Lumikukka-sarjan pronssinen rannekoru. Lumikukka on aina ollut yksi suosikeistani uudemman polven Kalevala Koru -designissa.

Lumikukka-rannekoru

Kuutar-korvakorut

 

Onnenhelmi-kaulakoru

 

Elegant-sormus

 

Kosmos-korvakorut

 

Perniön sormus

 

Melodie-kaulakoru

 

Halikon käätykoru

Photos: Vesa Silver

Related posts

21/09/18

Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

8 25

En ole itse koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka laittavat vaatteet kiertoon heti, kun jotakin ei ole tullut käytettyä vuoteen. Joistakin vaatteista toki tietää, että ne eivät ole enää minua, tai pahimmillaan ole koskaan olleetkaan, mutta nykyisin koen löytäneeni tyylini ja tuntevani oman makuni siinä määrin hyvin, että hutiostoksia tai lyhyiksi jääviä ihastuksia tulee vastaan enää harvoin.

Oikeastaan uskallan väittää, että pukeutumisesta yhtään kiinnostuneelle omaan tyyli-identiteettiin syventyminen ja sen tutkiskelu on yksi tärkeimmistä ekoteoista. Kun ajatuksissa on selkeänä, millainen pukeutuja on, millaisesta tyylistä pitää, millaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin vaatteita etsiskelee sekä mitä vaatekaapista jo löytyy, on helpompi hahmottaa paitsi omaa makua ja tarpeita, myös hillitä itseään haksahtamasta epäonnistuneisiin heräteostoksiin tai sesonkivillityksiin, joiden aika on auttamatta ohi heti trendin ja alkuhuuman väljähdyttyä.

Joskus vaatehankinnat voivat mennä pieleen siksi, että ostaa vaatteita “ihanneminälleen”, jollekin sellaiselle tyypille, joka haluaisi olla. Tyylin avulla voi ilman muuta myös leikitellä identiteetillään, mutta jos ostat värikkäitä vaatteita vain siksi, että haluaisit olla värikäs persoona, vaikka pukeudut silti aina harmaaseen ja beigeen tai cocktailmekkoja, vaikka viihdyt oikeastaan parhaiten ihan vain kotona, ei yhtälö ehkä toimi. Joskus uuteen tyyli-identiteettiin solahtaminen vaatii vain hieman rohkeutta, mutta joskus sitä tuleekin huomanneeksi, että haavekuva omasta itsestä ei loppujen lopuksi olekaan sitä, mitä kaipaa, ainakaan vaatekaapiltaan.

Vaikka ei heittäisikään surutta kaikkea vähälle käytölle jäänyttä heti kierrätyskasaan, turhan karsiminen ja kierrättäminen selkiyttää mieltä ja vaatekaappia Toisaalta oma vaatekaappi voi olla täynnä mahtavaa potentiaalia, jos on malttanut säilyttää jotakin hetkellisestä kyllästymisestä huolimatta. Huomaan itse, että minulla on aina elämän eri hetkissä tiettyjä suosikkeja, joita käytän kyllästymiseen asti ja muut vaatteet vain lojuvat kaapissa odottamassa vuoroaan. Joskus joku vaate on saattanut lymytä kaapin perukoilla vuosikausia, ennen kuin innostun taas käyttämään sitä. Usein minulla on tuolloin kuitenkin jokin sellainen vahva tunne, että tämän vaatteen aika koittaa vielä, vaikka en olisi käyttänyt sitä moneen vuoteen.

Olen todella iloinen, että vanhempanikin ovat säästäneet joitakin vähän erityisempiä vaatteita meille lapsille tai itselle vain muistona, vaikka eivät itse ole käyttäneet niitä enää ikuisuuksiin. Äitini kaapista löytyy useampi Vuokko Nurmerniemen vintage-helmi sekä esimerkiksi viime syksynä suurta ihastusta täällä blogissakin herättänyt punainen mekko on hänen perintöään. Nuoruusvuosina itselle ommeltu mekko ehti maata kaapin pohjalla parikymmentä vuotta käyttämättömänä, minkäjälkeen minä pelastin sen kierrätyskasasta itselleni ja makuutin puolestaan omassa kaapissani varmaankin melkeinpä vielä seuraavat 10 vuotta, kunnes viime syksynä löysin sen aktiivikäyttöön. Hetki oli viimein kypsä.

Vilautin eilen Instagram storyssani uusinta perintöaarrettani, kun äiti kaivoi jostakin muutama vuosi sitten isäni nuoruusvuosien biker-nahkatakin. En tiedä, miten isä on ikinä mahtanut mahtua siihen pikkuruiseen takkiin – todennäköisesti se on peräisin hänen teinivuosiltaan 70-luvulla, jolloin takin on kuulunut olla tiukkaakin tiukempi. Koska se ei kokonsakaan puolesta sovi kummallekaan veljistäni, minä sain siitä itselleni hieman oversize-nahkatakin, joka on tyylinsä puolesta ajaton ja tarinansa kautta hauska palanen perheeni historiaa. Tosin tuokin takki ehti roikkua naulakossa useamman vuoden, ennen kuin nyt viimein tänä syksynä otin sen käyttöön. Pitänee esitellä se joku kerta täällä blogin puolella myös.

Yksi hiukan aikaa vaatineista vintage-löydöistäni on olut tämä Marimekon pinkki Iloinen takki. Olin aiemmin nähnyt tästä vain sitä mustaa, värikkäillä taskuilla varustettua versiota, joka muistuttaa minua omasta isoäidistäni, mutta reilut kolme vuotta sitten tämä pinkki yksilö tuli vastaan tukholmalaisessa vintage-putiikissa. Mietin tuolloin, mahtaisikö se olla omaa tyyliäni ollenkaan, mutta kaveri väitti, että se sopii minulle todella hyvin ja yllytti ostamaan. En ole tuntenut pinkkiä oikein omaksi värikseni ja epäröin, mutta lopulta kaivoin kuitenkin kuvetta ja matkasin takaisin Helsinkiin vintage-Marimekkoa matkalaukussani.

Vintage-Marimekot ovat minusta aina ihania kirppislöytöjä ja omien vanhempieni vanhat Jokapoika-paidat ovat minulla ahkerassa käytössä. Silti tämä Iloinen takki ei vain jotenkin löytänyt tietään arkiseen pukeutumiseeni. En tiedä oliko se tuo vierastamani väri vai enkö vain osannut oikein yhdistää takkimekkoa mihinkään vai miksi en osannut käyttää sitä. Silti en halunnut luopua siitä, koska tästäkin vaatteesta oli sellainen olo, että sen hetki koittaa vielä.

Nyt viimein kesällä Suomen paahtavissa helteissä tuli sen aika. Väljä puuvillamekko tuntui ihanan vilpoisalta lämpimässä säässä ja kun kerran uskaltauduin laittamaan sen päälleni, sen jälkeen se on löytänyt tiensä ylleni jo monen monta kertaa. Tämä on myös ihanan monikäyttöinen vaate: sitä voi pitää ihan tällä tavoin väljänä mekkona, vyön kanssa vähän erimallisena sekä napit avattuina rentona takkina.Kääräisin myös hihoja hieman tehdäkseni siitä enemmän itseni näköisen.

Vaikka en yleensä välitä pinkin ja punaisen yhdistelmästä, tämän mekon kanssa olen tykännyt silti käyttää mustia kenkiä ja laukkuja. Näissä kuvissa kainalossa on Marimekon Karla-laukku ja jalassa Terhi Pölkin röyhelöiset sandaalit, jotka ovat garderobini viime vuosien kestosuosikkeja.

Mitä tuumitte vintage-löydöstäni tai tyylimietteistäni? Entä tietääkö kukaan, mistä ajalta tämä pinkki takkimekko mahtaa olla peräisin, sillä en muista aiemmin nähneeni?

mekko // dress Marimekko (vintage)

laukku // bag Marimekko*

sandaalit // sandals Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses G-star Raw (Specsavers)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts