16/06/20

Ihan hyvä juuri näin

6 149

Ulkona paistaa aurinko ja on mitä ihanin kesäsää, mutta oikeastaan tekisi mieli jäädä sisälle. Samalla takaraivossa nakertaa kuitenkin pieni syyllisyydentunne. Koko elämäni ajan joka puolella on toitotettu, että kauniista kesäsäästä kuuluu nauttia ulkona eikä nysvätä sisällä. Rakastan kesää ja nautin siitä tunteesta, kun aurinko lämmittää ihon paahtavan kuumaksi ja leppoisa tuulenvire viilentää oloa. Silti joskus kaikkein ihaninta on jäädä sisälle lukemaan kirjaa, rauhoittua kotona ja kuunnella avonaisesta ikkunasta lintujen laulua, tuulen huminaa puiden latvoissa sekä pihalla leikkivien lasten kiljahduksia. Myönnän iloitsevani joskus sadepäivistä ihan vain siksi, että silloin tuntuu hyväksytymmältä vain olla. Ehkä se on pelkästään rikkautta, että näkee kauneuden myös niissä päivissä, kun aurinko ei paista.

Jostain syystä juuri nuo kotona vietetyt leppoisat ja lämpimät kesäpäivät tuovat mieleen jonkun nostalgisen häivähdyksen lapsuuden kesistä. Lapsena loputtomalta tuntuvat kesät ovat olleet yhtä lomaa kuukausikaupalla. On ollut aikaa ja mahdollisuus elää täysin vapaana heittäytymään hetken vietäväksi ja tehdä, mitä huvittaa. Siis silloin, kun äiti ei ole ollut patistelemassa pihalle leikkimään. Muistan, että jo lapsena olen rakastanut sitä, miten kauniilta koti näyttää vehreyttään kukoistavien puiden läpi siivilöityvässä auringossa ja miten ihanaa on ollut käpertyä vain johonkin omaan soppeen lukemaan.

Mietin heitä, jotka kaikkein kauneimpanakin kesäpäivänä ovat syystä tai toisesta surullisia, tai ehkä masentuneita tai vain uupuneita.  Joskus surua tai pahaa oloa voi olla vieläkin vaikeampi sietää, jos tuntuu, että koko muu maailma ympärillä on virittynyt aivan eri taajuudelle. Mietin, että jos minä, hyvinvoiva ja vahvatahtoinen ihminen sorrun toisinaan soimaamaan itseäni niistä hetkistä, kun maailma tuntuu aurinkoista kesäsäätä paremmalta yksin kotosalla vietettynä, miltä mahtaa tuntua heistä, joille kotiin jääminen ei ole ilolla tehty vapaaehtoinen valinta. Tai oikeastaan tiedän, miltä se tuntuu. Myös minä olen joskus uinut synkissä vesissä keskellä upeinta hellekesää, ja silloin syyllisyydentunne on kalvanut kahta kauheammin. Murheiden keskellä on tuntunut entistäkin surkeammalta, ettei ole osannut iloita ulkona vallitsevasta säästä, saati kyennyt astumaan kotoa ulos siitä nauttimaan. Ja vaikka sisälle jääminen olisikin oma hyvillä mielin tehty valinta, syyllisyys luikertelee joskus ajatuksiin siitä huolimatta. Se on kuin äidinmaidossa imetty itsestäänselvyys, josta on vaikea pyristellä täysin irti.

En ole ajatuksineni yksin: 96% IG storyssani kyselyyn vastanneista on kertomansa mukaan potenut samankaltaisia tunteita. Pohdimme, mistä tuo sitkeä tunne juontaa juurensa ja löydämme muutaman todennäköisen syyllisen syyllisyydentunnoillemme (hah). Pitkät ja pimeät talvet ovat takuulla muovanneet suomalaista mielenmaisemaa ja asennettamme kesiä kohtaan. Lämpimät, aurinkoiset kesäpäivät ovat niin häilyviä, harvinaisia ja kallisarvoisia pohjoisessa ja arvaamattomassa ilmastossamme, että niistä halutaan ottaa irti ihan kaikki. Pelkäämme, että jos sivuutamme yhden ihanan kesäpäivän, toista ei ehkä enää tule – ainakaan seuraavaan vuoteen. Tämä pelko asuu niin syvällä ajatuksissamme ja kenties koko kulttuurissamme, että moni ei saa riuhdottua itseään irti siitä edes ulkomaille muuttaessaan. Eräs seuraaja kertoo asuneensa puoli vuotta Meksikossa, ennen kuin syyllisyydentunne on alkanut hellittää hänen tajuttuaan, että uudessa asuinpaikassa aurinko todellakin paistaa joka päivä. Viestikansio tulvii samankaltaisia tarinoita muiltakin ulkomaille muutaneilta.

Syyllisuudentunnoista ajatus vaeltaa eteenpäin… Selaan IG-storyjen loputonta virtaa ja katselen, kuinka kaikki muut näyttävät olevan ulkona ystäväporukalla, mökkimaisemissa, rannalla, kesäisillä pyöräretkillä, brunsseilla, piknikeillä, huvipuistoissa ja erilaisten kesäseikkailujen pyörteissä. Minäkin voisin olla, mutta sisäinen introverttini kaipaa juuri nyt rauhaa ja hyvän sarjan tuijottaminen itskseen tuntuu paljon sopivammalta puuhalta tämän päivän mielentilaan. Mietin, kuinka helppoa on tuntea paineita, jopa kateutta tai syyllisyydentunteitakin siitä, että elämän pitäisi olla yhtä jännittävien käänteiden ja upeiden tapahtumien ilotulitusta. Aina pitäisi olla tekemässä jotakin erityistä ja ikimuistoista. Oma elämä saattaa alkaa vaikuttaa kovin tylsältä ja tavanomaiselta muiden kauniita ja täydelliseltä vaikuttavia story-klippejä seuratessa. Päivät tuntuvat suorastaan valuvan hukkaan muiden ottaessa elämästä kaiken irti.

Sivusta seuratessa muiden elämä tosiaankin saattaa vaikuttaa loputtoman aktiiviselta ja toiminnantäyteiseltä: arki on jatkuvaa sosiaalista pörräystä, vapaa-aika täyttyy mielenkiintoisista menoista ja aina jaksetaan touhuta jotakin. On pelottavan helppoa alkaa kehitellä itselleenkin paineita muiden päällisin puolin täydelliseltä näyttävästä elämästä. Ironista on, että pidän omasta elämästäni ja tiedän sosiaalisen median luoman mielikuvan olevan vain illuusio, tai ainakin hyvin pieni osa todellisuudesta. Ja silti minäkään en ole noiden paineiden ulottumattomissa.

Jos mietin omaa elämääni, se on loppujen lopuksi aika tavallista, ja itse asiassa oikein hyvää juuri sellaisenaan. En todellakaan jaksaisi joka päivä olla järjestämässä jotakin erityistä ohjelmaa ja pidän suuressa arvossa niitä hetkiä, kun saa vain olla. Suurimman osan ajasta en oikeastaan tee yhtään mitään ihmeellistä: päivisin naputtelen tietokoneella töitä ja vapaa-ajallani luen kirjoja, katselen sarjoja, löhöilen, puuhastelen tai vain hengailen kotona. Joskus tapaan ystäviä, käyn kävelyillä, istuskelen puistossa ja käyn ravintolassa tai sporttailemassa muutaman kerran viikossa. Monia työkseen somea tekeviä seuratessa saattaa unohtua, mitä se oikeasti hyvä ja ihan tavallinen arki meistä useimmille on. On kummallisen helppoa alkaa haikailla sellaisen elämän perään, jota ei oikeastaan itselleen edes haluaisi. Jos minun pitäisi olla joka päivä koko ajan tekemässä jotakin erityistä ja tavata ystäviä päivittäin, todennäköisesti uupuisin viikossa.

Ihmiset ovat niin erilaisia: toiset eivät malta yhtään olla paikoillaan, vaan kaipaavat jatkuvasti jotakin tekemistä ja toiset taas viihtyvät rauhassa ja kovin aktiivinen elämä saattaa tuntua suorastaan kuormittavalta. Eroavaisuudet ovat näkyneet erityisesti menneen kevään aikana, kun poikkeusolot ovat sulkeneet ihmiset koteihinsa. Osa on ahdistunut ja pitkästynyt neljän seinän sisällä puolikuoliaaksi ja osa lähinnä riemuinnut siitä, että saa olla rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa kaiken ylimääräisen hälyn kadottua ja kalenterien tyhjennyttyä. Lienee selvää, kumpaan joukkoon minä kuulun.

Kaikkien näiden pohdintojen keskellä tuntuu ristiriitaiselta tiedostaa, että todennäköisesti myös minun sisältöni saattavat aiheuttaa jollekulle toiselle paineita siitä, miltä elämän pitäisi näyttää. Toisaalta juuri siksi tuntuu sitäkin tärkeämmältä muistaa, että minulla on mahdollisuus (ja velvollisuus) pyrkiä myös vähentämään niitä paineita näyttämällä omissa kanavissani sitä ihan tavallista elämää ja puhumalla avoimesti kaikenlaisista hyvin inhimillisistä tunteista – kuten vaikkapa juuri näistä paineista ja syyllisyydentunteista.

Pidän Instagramista – minun kohdallani se antaa enemmän kuin ottaa. Se on kuin viihdyttävä ja kummallinen sosiaalinen performanssi, jonka tunnelmat vaihtelevat täydelliseksi filtteröidystä illuusiosta inhimillisen raakaan aitouteen. Ja suurin osa meistä osuu sisältöineen jonnekin sinne noiden kahden välimaastoon. Helsingin Sanomien eilen julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka menestyksen mittariksi on noussut onnellisuuden esittäminen – ja se saa meidät voimaan pahoin. En voi olla miettimättä, mikä mahtaa olla sosiaalisen median rooli tässä kaikessa. Teemmekö asioita siksi, että todella nautimme niistä vai kuorrutammeko elämämme täyteen kauniita asioita ja kiinnostavia aktiviteetteja siksi, miltä ne näyttävät ulospäin? Joskus olemme niin sokeita sille, miltä kuvittelemme onnellisuuden näyttävän, että yritämme suorittaa sitäkin muistamatta pysähtyä kysymään itseltämme: mikä juuri minut tekee onnelliseksi? Mitä ihan oikeasti kaipaan?

Tunnen itse kovasti vastuuta siitä, millaisia sisältöjä jaan sosiaalisessa mediassa. Tiedostan, että sillä voi olla paljonkin merkitystä, millaisia kuvia minä julkaisen tai millaisia ajatuksia lausun ääneen. Me kaikki yhdessä luomme sen, mitä sosiaalinen media on. Ja oli yleisöä sitten tuhansia tai vain muutamia kymmeniä, on ennen kaikkea luonnollista jakaa niitä elämän tähtihetkiä sosiaalisissa kanavissa – Instagram on kuin virtuaalinen korvike valokuva-albumeille, joihin aikanaan talletettiin muistot niistä elämän erityisistä hetkistä. Harva on ikuistanut niihin kotialbumeihinkaan niitä arjen tylsiä ja arkisia hetkiä, kun taas yhtenä harmaana aamuna lappaa suuhunsa kaurapuuroa. On luontevampaa napata kuva tai story silloin, kun jotain tapahtuu. Ehkä juuri siksi pidän tärkeänä muistuttaa, että hyvä elämä voi näyttää valtavan monenlaiselta, eikä sen mittari varsinkaan ole se, miten hienoja asioita pystyy esittelemään koko maailmalle somessa, tai edes kahvipöydässä.

Ehkä tällä kaikella haluan sanoa, että on ihan ok jäädä sadepäivänä sisälle lukemaan tai katselemaan sarjaa. Ja on varsinkin ihan ok olla tekemättä koko ajan jotakin mielettömän tähdellistä, kiinnostavaa ja unohtumatonta. Olen huomannut, että joskus ne aidosti parhaat hetket ovat juuri niitä kaikkein tavallisimpia ja usein onnellisuus lymyilee niiden huippuhetkien sijaan arkisissa tilanteissa, joita emme edes huomaa, ellemme pysähdy katsomaan.

Related posts

14/06/20

Emmy.fi – second hand -aarteita netissä

7 39

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: EMMY.FI

Joudun nykyään tuottamaan usein kyselijöille pettymyksen, kun ihmiset tiedustelevat, mistä joku ihana vaatteeni on peräisin: monet niistä ovat vuosia vanhoja ja yhtä monet second hand- ja vintage -aarteita. Itse asiassa todella moni lempivaatteistani hankittu käytettynä. Tuntuu, että silloin harvoin, kun nykyään itse enää ostan mitään, kyse on enimmäkseen juuri vintage- ja second hand -löydöistä. Minun silmissäni kiinnostavimmat tyylit ovat usein juuri niitä, joissa on kerroksellisuutta ja kiinnostavimmat vaatteet niitä, joilla on tarina. Niinpä neuvon suuntaamaan kirpputorille, jos haaveissa on nimenomaan omannäköinen ja persoonallinen tyyli.

Olen itse huomannut, että saan second hand -aarteiden metsästyksestä ja löytämisestä paljon enemmän iloa kuin uusien vaatteiden ostamisesta. Vintage-vaatteisiin liittyy aina sellainen ihan omanlaisensa löytämisen ilo, mitä ei tavalliseen kauppaan astuessaan saa. Ja on tietenkin iso asia, ehkä se kaikkein suurin, että käytetyn vaatteen ostaminen on aina uutta ekologisempaa.

Olen kirjoittanut muutamaankin otteeseen siitä, että vintage-ostoksilla pitää aina kalibroida asenne vähän uuteen asentoon, sillä välillä aarteenmetsästys voi tuntua neulan etsimiseltä heinäsuovasta. Yhtä helmeä varten saattaa joutua tekemään lukemattomia kirppiskierroksia, joilta palaa kotiin tyhjin käsin, mutta kun viimein tärppää, on se ihan uskomattoman palkitseva tunne. Joskus, jos mielessä on nimenomaan jokin erityisen tarkkaan määritelty löytö, voi metsästyksessä mennä vuosiakin. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta kun vuosien etsimisen jälkeen viimein löysin täydelliset vintage-Levikset omassa koossani, olin pompata kattoon. Ja nykyään housut ovat käytössä koko ajan.

On ollut ihan mahtavaa huomata, että vintagesta ja second handista on tullut monelle aidosti varteenotettava vaihtoehto uutena ostamiselle ja samaan aikaan tarjolle on tullut myös yhä innovatiivisempia tapoja tehdä second hand -löytöjä. Erilaiset verkkokaupat ja sovellukset tuovat aarteet kaikkien ulottuville asuinpaikasta riippumatta ja toisaalta onnistumisprosenttikin on ehkä korkeampi, kun valtavasta massasta voi filtteröidä hakutuloksia esimerkiksi koon, värin, merkin ja hinnan perusteella. Ei sittenkään enää ihan niin toivotonta neulan etsiskelyä heinäsuovasta, vaikka tietysti se on aina vähän tuurista kiinni, mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla.

Löysin tänä keväänä kotimaisen second hand -verkkokaupan Emmy.fi, joka on itse asiassa Suomen suurin käytetyn muodin verkkokauppa. Emmy.fi sai alkunsa vuonna 2015 perustajiensa tarpeesta sellaiselle helpolle “avaimet käteen” -tyyppiselle ratkaisulle kirpputoreilla ravaamisen ja kaiken myyntiin liittyvän säätämisen sijaan. Kuinka usein olen itsekin kirpparikamoja hinnoitellessani ja höyrytellessäni, painavia kirppiskasseja selkä vääränä raahatessani, myyntipöydässä päivän pönöttäessäni tai miljoonia kuvia someen räpsiessäni ja AV/YV/jono-rumbaa pyörittäessäni miettinyt, että voisipa tämän kaiken tehdä jotenkin helpommin ja tehokkaammin. No Emmyn kautta voi!

Emmy.fi hoitaa ihan kaiken myyjän puolesta: hakee vaatteet kotoa postimaksun hinnalla (6,90€), hinnoittelee, kuvaa, myy ja toimittaa asiakkaalle. Ja vieläpä erittäin kohtuullisin kustannuksin: myyjä saa itse jopa 80% myyntihinnasta. Homma tosiaankin toimii älyttömän helposti, sillä riittää, että teet myyntilähetteen: vaatteet voi toimittaa myytäväksi kotinoudolla (pk-seutu), postitse, Matkahuollolla tai Emmy-keräyslaatikon kautta. Emmy-keräyslaatikoita on ympäri Suomen ja Helsingin keskustassa sellaiset löytyvät esimerkiksi Posti Boxista, Nansolta ja Stockmannilta. Ja laatikkoon voi laittaa vaikka kuinka monta säkillistä yhdellä 6,90€ postimaksulla.

Myynnin helppouden lisäksi Emmystä on haluttu luoda myös ostajalle mutkaton ja inspiroiva ostokokemus – aidosti toimiva vaihtoehto, ei pelkästään perinteiselle kirpparishoppailulle, vaan myös uutena ostamiselle. Käytetyn muodin verkkokauppa kokoaa sivuilleen noin 70 000 tuotetta ja ostokokemus ei asiakkaan näkökulmasta eroa juuri perinteisestä uusia vaatteita myyvästä verkkokaupasta: tuotteita voi selata eri filtterien mukaan, uutta myytävää ilmestyy pari kertaa viikossa, tuotteiden yhteydestä löytyy hyvin tietoa materiaaleista ja mitoista sekä tuotteilla on palautusoikeus ihan samaan tapaan kuin verkkokaupoissa yleensäkin. Ei turhaa säätöä, vaan helppo, luotettava ja kätevä tapa tehdä second hand -löytöjä.

On muuten kiinnostavaa ja positiivista, että koska Emmy.fi pyrkii valikoimassaan nimenomaan laatuun ja vastuullisuuteen ja toivoo myyntiin erityisesti vastuullista muotia, pikamuotimerkit on rajattu kokonaan valikoiman ulkopuolelle. Sen sijaan tarjolla on esimerkiksi kotimaisia merkkejä kuten Nanso, Marimekko, Samuji, Minna Parikka ja Terhi Pölkki sekä ulkomaisia designer-brändejä kuten Isabel Marant, Stella McCartney, Louis Vuitton ja Gucci. Lisäksi joukossa on valtava määrä keskihintaisia brändejä, sporttimerkkejä sekä tuntemattomampien suunnittelijoiden luomuksia. Ja mainitsemisen arvoinen juttu on myös se, että Emmystä löytyy hyvin myös suuria kokoja!

Valikoiman halutuimmat helmet liikkuvat Emmyssäkin vikkelään, joten aarteita metsästävän kannattaa olla valpas ja ripeä. Merkkilöytöjen tekemisessä auttaa myös hakuvahti, jonka avulla voi pyytää verkkokauppaa ilmoittamaan, kun myyntiin tulee esimerkiksi omaa suosikkibrändiä. Verkkokaupan myydyimpiä merkkejä ovat Marimekko ja Nanso, mutta myös vaikkapa Uhana, Chanel ja Isabel Marant menevät kuin kuumille kiville. Emmy.fi ei ehkä ole se paikka muutaman euron superhalpojen löytöjen tekemiseen, mutta jos arvostaa helppoutta ja laadukkaita merkkivaatteita, niin sieltä voi tehdä loistavia löytöjä! Kannattaa myös kurkata täältä, miten paljon ekologisempaa Emmystä ostaminen on uuteen vaatteeseen verrattuna.

Olen viime viikot vahdannut Emmyn valikoimaa uteliaana ja jokaisessa uudessa erässä on ollut monia kiinnostavia tuotteita. Testasin palvelua ja kaikki nämä kuvien vaatteet ja asusteet (aurinkolaseja lukuunottamatta) ovat siis löytöjä Emmystä! Harmaa pellavamekko on Alexander Wangin, musta söpö pikkulaukku Vuokko Nurmesniemen ja kengät ovat mustat nahkaiset Converset. Myös sisäinen eläinkuosi-ihmiseni on ottanut jälleen yhden askeleen eteenpäin, sillä päädyin tilaamaan myös Samsøe & Samsøen ilmavan leopardimekon, josta muuten tykkään ihan älyttömästi! Longchampin kaunis ja näppärän kokoinen laukku oli myös ihana löytö. Kumpi lookeista on teidän lemppari?

Kaivelin itsekin kaapeistani ja kirpparikasseistani hurjan määrän herkkuja myyntiin nyt tämän yhteistyön myötä ja palvelu tosiaan oli myyjän näkökulmasta ihan älyttömän helppokäyttöinen: kirppiskassit noudettiin kotiovelta, kuvattiin ja hinnoiteltiin Emmyn puolesta ja tänään ne nyt sitten tupsahtivat myyntiin. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa, löytyisikö sieltä myös jotakin itselle mieluisaa! Mukana on paljon kenkiä koossa 36-37 sekä paljon kauniita vaatteita koossa XS-S (saattaapa joukossa jokunen M olla myös).

Lisäksi Emmy.fi halusi tarjota Pupulandian seuraajille tutustumistarjouksena pienen ekstraedun! Olit sitten miettimässä myymistä tai metsästämässä aarteita, niin seuraavan kuukauden ajan ovat voimassa tällaiset etukoodit!

MYYJILLE: Koodilla PUPULANDIAMYYJÄ ei postimaksuja kun toimittaa tavarat myyntiin. Ilmainen Budbee-nouto pk-seudulla tai toimitus postiin tai Emmy boxiin. Voimassa 14.7.2020 asti.

OSTAJILLE: Koodilla PUPULANDIAOSTAJA saat 15 % tutustumisalen kaikkiin Emmyssä myynnissä oleviin  tuotteisiin. Voimassa 14.7.2020 asti.

*

Klikkaa itsesi ostoksille tästä ja minun myynnissä oleviin tuotteisiini tästä! Ja olisipa hauska kuulla myös, onko palvelu jollekulle jo entuudestaan tuttu? Entä mitä tykkäätte näistä minun tekemistäni löydöistä?

leopardimekko Samsøe & Samsøe / second hand – Emmy.fi

laukku Longchamp / second hand – Emmy.fi

kengät Converse / second hand – Emmy.fi

pellavamekko Alexander Wang / second hand – Emmy.fi

laukku Vuokko Nurmesniemi / second hand – Emmy.fi

kengät Converse / second hand – Emmy.fi

Related posts

17/05/20

Varaslähtö kesään: tyyli-inspiraatiota Nansolta (+ kisa)

297 67

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Mitä ihmettä tapahtui sille ihanalle ja lämpimälle kevätsäälle, josta vielä saimme nauttia viikko sitten? Olin jo henkisesti loikannut onnellisena kevääseen, kun tämän viikon vesi-, räntä- ja lumikuurot palauttivat takaisin maan pinnalle. Voi olla, että menee siis vielä tovi, ennen kuin pääsee paljain säärin kirmaamaan kaduille kesämekoissa, mutta onneksi vähän kesäisempiä lämpötiloja on luvassa taas viikon päästä, jos ennusteisiin on uskominen..

Toisaalta olen tänä poikkeuksellisena keväänä ottanut kaiken ilon irti kotielämän parhaista puolista: kesämekkoon voi pukeutua vaikka maaliskuussa, kun sen tekee sisätiloissa. Niinpä olen piristänyt kotitoimiston arkea ja viettänyt kesämekkosesonkia oikeastaan jo pari kuukautta. Voin suositella – jos näin pienellä asialla voi ilahduttaa itseään yksitoikkoisen arjen keskellä, kannattaa se hyödyntää.

Vaikka niitä kunnollisia kesämekkokelejä joutuu ehkä vielä hetken odottelemaan, tänään olisi luvassa kesäistä inspiraatiota kotimaiselta Nansolta. Valitsin stailattavaksi Nanson kevätkokoelmasta omia suosikkejani, jotka tällä kertaa olivat kaikki ajattoman mustavalkoisia, mutta ei huolta, Nanson mallistosta löytyy tuttuun tapaan myös värejä niiden ystäville. Tämän kevään mallistossa on runsaasti tuollaisia ihanan minimalistisia ja ajattomia klassikoita, jollaisia voisin hyvin kuvitella käyttäväni vaikka vielä 20 vuoden päästäkin. Materiaaleissa mukana on muun muassa ihanan vilpoisaa ja laadukasta pellavaa sekä kauniisti laskeutuvaa viskoosia. Merkkasin mukaan tällä kertaa myös, mitä kokoja minulla näistä vaatteista on, sillä moni näitä minulta verkkokauppaostoksilla omaa kokoa arvioidessaan. Olen itse 165-senttinen ja käytän vähän vaihtelevasti kokoja 34-38 riippuen vaatteen mitoituksesta ja siitä, haluanko sen olevan istuva vai väljempi. Nansolla on muuten aika hyvä koko-opas kunkin vaatteen yhteydessä, joten siitäkin saa toivon mukaan apuja oman koon arvioimiseen.

Kaikki Nanson tuotteet ovat myös nyt tällä hetkellä 30% alennuksessa, joten jos vaatekaapissa on kesäksi vielä tarvetta laadukkaille luottovaatteille, kannattaa tarjous ilman muuta hyödyntää. Kurkkaa myös postauksen lopusta kilpailu, jossa jaossa on 100 euron lahjakortti Nansolle!

Pellavainen Sarastus-mekko

Kaunis ja minimalistinen Sarastus-pellavamekko on mielestäni yksi kauneimmista vaatteista Nanson kevätkokoelmassa. Minusta on aina kiinnostavaa, kun vaatteen design on sellainen, että voisin nähdä sen yhtä hyvin niin 18-vuotiaan tyttösen kuin 80-vuotiaan mummelinkin yllä. Tätä on sellainen aidosti ajaton design! Tällaisten mustien ja yksinkertaisten mekkojen parhaita puolia on niiden monikäyttöisyys: rento Sarastus-mekko on sellainen vaate, että sen voisi eri tavoin asustamalla pukea myös juhlaan. Kokonaisuuteen tarvitsee vain lisätä jokin kaunis koru ja korkokengät. Toisaalta mekkoa voisi hyvin myös “downgreidata” vielä tästäkin lookista pukemalla sen kanssa esimerkiksi tennarit. Ja mikä parasta, väljä mekko on myös todella mukava päällä ja sinä on bonuksena vielä taskutkin

Harmiksenne joudun kertomaan, että moni muukin on ihastunut kauniiseen Sarastus-mekkoon ja se on valitettavasti verkkokaupasta myyty jo loppuun, mitä yhtään ihmettele. Iloisen uutisena vinkkaan kuitenkin, että samaa mallia on saatavilla myös lyhyempänä versiona. Lyhyestä mekosta on olemassa mustan lisäksi myös kellanoranssi värivaihtoehto. Mekko on väljää mitoitusta – minulla on näissä kuvissa ylläni koko S. Tsekkaa lyhyempi Sarastus-mekko Nanson verkkokaupasta!

Suloinen PELLAVA-mekko

Jos jonkun vaatteen kuva kuuluisi olla sanakirjassa sanan “kesä” yhteydessä, niin se olisi tämä. Herkkä ja kepeä Pellava-mekko on kuin sukellus jonnekin lapsuuden kesiin ja kukkakedoille. Paljaat varpaat ja kukkaseppele tai nahkatakki ja maiharit – kumpi vain tyyli sopisi tämän mekon pariksi yhtä hyvin. Tällä kertaa yhdistin mekon lemppari-olkihattuuni, puin jalkaan vintage-avokkaat ja nappasin kainaloon ison olkikassin, johon mahtuvat hyvin myös viltti ja piknik-eväät.

Kauniisti laskostettu ja väljän mallinen mekko on 100% pellavaa ja sitä on saatavilla myös oliivinvihreänä. Minulla on mekosta koko 36. Pellava on muuten aivan ihana materiaali: se on paitsi ekologinen (ja esimerkiksi todella paljon puuvillaa lempeämpi ympäristölle), myös käyttöominaisuuksiltaan: se on miellyttävän ilmava ja vilpoisa, imee kosteutta mutta kuivuu nopeasti ja hylkii likaa. Lisäksi pellavakuitu on vahva ja kestävä materiaali, joka oikeastaan vain paranee ja pehmenee vanhetessaan käyttökertojen myötä.

 

Veikeä Sivellin-haalari

Mustavalkoinen Sivellin-haalari on ehdottomasti suosikkivaatteitani tämän kevään Nanso-kokoelmasta. Tanja Vallan suunnittelema Sivellin-printti on juuri sellainen sopivan pelkistetty, että varsinkin mustavalkoisena se saattaisi puhutella myös sellaista ihmistä, joka normaalisti kaihtaa printtikuoseja. Tanja Valta on muuten myös Nanson uutta Kampin myymälää kaunistavien upeiden Ikebana-asetelmien takana – ehkä tässäkin kuosissa voi nähdä jotakin sellaista japanilaistyylisen yksinkertaista tunnelmaa.

Hihaton haalari on kauniisti laskeutuvaa viskoosia ja toimii etenkin kesällä kivasti tällä tavalla yksinäänkin. Vaatteen ilmettä voi kuitenkin helposti muuttaa ja käyttösesonkia pidentää pukemalla alle esimerkiksi t-paidan tai ohuen poolon. Minulla on haalarista koko 36. Samaa kaunista Sivellin-printtiä nähdään Nanson kevätmallistossa myös sievässä paidassa ja rennoissa housuissa, jotka yhdessä pukemassa saa myös haalarimaisen vaikutelman, jos sattuu tykkäämään enemmän hihallisesta vaihtoehdosta.

 

Rento PELLAVA-paitis

Kun Nanso viime keväänä esitteli ihanan rennon Pellava-kauluspaitansa, esitin toiveen, josko paidasta voisi saada myös pidemmän version. Ja tänä keväänä toiveisiini vastattiin, sillä nyt Pellava-paitaa on saatavilla myös pidempänä mallina. Pidempi malli toimii niin mekkona kuin paitanakin – ja on aivan ihanan vilpoisa rantavaate vetäistä vain bikinien päälle tai tarvittaessa harteille suojaksi auringolta. Toisaalta paitamekkoa voi hyvin käyttää myös skarpimpana vaatteena myös esimerkiksi työtyylissä vaikkapa herrainkenkien kanssa ylös asti napitettuna. Toisaalta mekko voisi näyttää kivalta myös farkkujen tai vaikkapa Lykky-housujen parina joko napitettuna tai vyötärölle lyhyemmäksi solmittuna 80-90-lukujen tyyliin.

Tällä kertaa puin Pellava-paitiksen Sivellin-haalarin päälle. Yllätyin, että juuri tämä leikkisä look oli miespuolisen kuvausassistenttini ehdoton suosikki näistä kaikista jutun tyyleistä. Tämän paitiksen kuvasin koossa 38, sillä tykkään siitä, että pellavavaatteet saavatkin olla tällaisia vähän väljiä – tosin mielestäni mekko ei näytä tässäkään koossa mitenkään erityisen “oversizelta” eli ehkä jopa neuvoisin ottamaan tästä vaatteesta yhtä kokoa suuremman kuin normaalisti, mikäli pidät rennommasta istuvuudesta.

 

Helinä-housut ja Luoto-toppi

Iskin silmäni pellavaiseen Luoto-toppiin jo viime vuonna, kun se ilmestyi Nanson kokoelmaan, mutta valitsin tuolloin kuvattavaksi topin sijaan saman sarjan punaisen mekon. Nyt kokeilin ylleni myös toppia. En hoksannut kuvata paitaa takaa, mutta selkäpuolella on hauskana yksityiskohtana kaunis napitus. Kauniissa topissa on miellyttävän tuntuinen ohut puuvillavuori, joten se näyttää päällä ryhdikkäältä ja sopii hyvin monenlaiseen käyttötarkoitukseen vapaa-ajalta töihin tai juhlaankin.

Yhdistin tällä kertaa topin kevään uusiin Helinä-housuihin, joiden pilkkukuosi on itse asiassa vilahtanut ylläni jo mekon muodossa. Printtiä ei ehkä heti tunnistaisi samaksi, sillä housujen kangas on kauniisti on pliseerattu. Tiheästi vekitetty pinta on paitsi kivan näköinen, myös käytössä armollinen, sillä se ei käytännössä rypisty lainkaan. Nämä housut ovat siis mahtava vaate esimerkiksi mukana matkoilla. Pidän myös tuosta culottes-pituudesta, joka jättää nilkat paljaiksi. Sulloin tässä lookissa pellavatopin housujen sisään, mutta asu toimisi ihan yhtä kivasti myös niin, että paidan jättäisi housujen päälle. Luoto-topista minulla on koko 38 ja housut puolestaan ovat kokoa 34.

Olisi hauska kuulla, mikä näistä tyyleistä on sinun suosikkisi? Sain Nansolta jaettavaksi yhdelle onnekkaalle 100€ lahjakortin, joten osallistu kisaan kertomalla tämän jutun kommenteissa, mikä on suosikki-lookisi postauksen tyyleistä, ja minkä Nanson vaatteen mieluiten hankkisit, jos arpaonni osuisi kohdalle! Jätä vastauksesi 22.5.2020 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, niin olet mukana kisassa. Ilmoitan voitosta henkilökohtaisesti kisan päätyttyä sähköpostitse.

Ja hei, mikäli haluat tuplata voittomahdollisuutesi, käy osallistumassa myös Instagramin puolella – siellä on jaossa toinen 100€ lahjakortti Nansolle.

Photos: Pupulandia

Related posts

17/04/20

Mietteitä hyvän viikon varrelta

47

Tällä viikolla ei ole ehkä ollut mikään maailman aikaansaavin olo, mutta sen sijaan minulla on ollut hauskempaa kuin aikoihin ja tuntuu, että pää pursuilee kaikkia hauskoja ideoita. Kuten olen monesti todennut ennenkin, luovuus vaatii ympärilleen joutilaisuutta. Ehkä voisi ajatella, että viikon varrella otettu aika haahuilulle on ollut kuin laittaisi rahaa luovuuden pankkiin. Tämä on ollut hyvä viikko. Tässä mietteitä ja koottuja juttuja viikon varrelta:

♥ Heti ensimmäiseksi pitää huikata viime hetken vinkkaus, että mikäli kaipaat perjantai-iltaan jotakin puuhaa, niin liity Afterwork-podcastin seuraan lasilliselle IG Liven puolella klo 18 tänään! Höpöttelemme AW-mimmien kanssa siellä tuokion verran tänään, mutta ei hätää, jos et heti klo 18 ehdi paikalle, tunnelmiin voi liittyä mukaan myöhemminkin. :)

♥ Toinen viihdetärppi perjantai-iltaan tulee tässä: pääsin paljastamaan nolouksiani Kaverin Puolesta Kyselen -mimmeille eilen Yle Olohuone -ohjelman suorassa lähetyksessä, joka oli omistettu eilen mokailulle ja noloille tilanteille. Jos siis kaipaatte vähän naurua päivään, niin kannattaa katsoa tuo jakso Yle Areenasta! Meikäläisen tarina kuullaan siinä noin 55 minuutin kohdalla.

♥ En tiedä, onko se välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolen, mutta minulla on ollut tällä viikolla hauskempaa somessa ja Instagramissa kuin todella pitkään aikaan. Jotenkin tämä tilanne on tuonut näihin some-meininkeihin ihan uudenlaista vuorovaikutuksellisuutta. Ja toisaalta tämä kotona oleileminen on mahdollistanut myös sen, että on aikaa hölistä ja touhuta kameran edessä tavallista enemmän. Ja ehkä on ollut aikaa myös sille luovuudelle. Ryhdyin tällä viikolla tekemään IG storyn puolelle päivän asu -videoita, joilla esittelen tanssahdellen, mitä kulloinkin on päällä. Ei tarvita mitään hienoja kuvaussessioita tai sen kummempia järjestelyitä: asettelee vain kännykän kaapin päälle, laittaa musiikkia soimaan ja pistää pyörähdellen. Tämä on ollut kiva haaste myös itselle hyödyntää omaa vaatekaappia mahdollisimman monipuolisesti. Ei nimittäin viitsi jäädä viikoksi jumittamaan samaan asuun, vaan tekee mieli pukea ylle jotakin piristävää joka päivä.

♥ Tällä viikolla syntyi myös hauska idea, minkä tiimoilta minä voisin järjestää oman live-lähetyksen Instagramissa. Kaikilla tuntuu nyt olevan IG livejä ja kokkaus-livejä, niin heitin vitsinä ilmoille, että pitäisikö järjestää jokin #teknokeittiö live, missä kokkaisin jotakin idioottihelppoa ruokaa teknon tahtiin. Hieman omaksi yllätyksekseni konsepti sai niin paljon kannatusta, että tämä on toteutumassa todennäköisesti ensi viikolla. Tosin kokkaus vaihtui sipsien syömiseen yleisön ehdotuksesta. Lupaan, että se kokkaushetkikin on vielä tulossa ja deep housen rinnalla tullaan kuulemaan myös #jazzkeittiö ja ehkäpä muitakin genrejä, ellei tuo ensimmäinen lähetys ole aivan täysi floppi…

♥ Jos muuten kiinnostaa lukea koronatilanteen vaikutuksista vaikuttajamarkkinointiin, niin tänään julkaistiin Markkinointi & Mainonta -lehden nettisivuilla aiheesta artikkeli, johon myös minua haastateltiin. Minun lisäkseni jutussa mietteitään jakaa Hanna Gullichsen, jonka sunnuntaiserviisi-livet ovat ilahduttaneet lukemattomia kotikokkailijoita ympäri Suomen.

♥ Kaiken ilottelun keskellä mielessä on ollut myös huolta ja siksi haluan tästäkin postauksesta omistaa muutaman rivin tärkeälle asialle. Tämä koronatilanne iskee kaikkein kovimmin heihin, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia, rahahuolia tai muita ongelmia. Jos olet miettinyt, miten voisit tässä tilanteessa olla avuksi, niin Jokaiselle lapselle lounas -kampanjan avulla on mahdollisuus tukea vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä. Mukana keräyksessä on monia eri järjestöjä ja säätiöitä ja sen organisoi Venner, joka tukee vähävaraisia perheitä ruokakasseilla läpi vuoden myös kriisitilanteen ulkopuolella. Lahjoitussumman voi jokainen valita itse ja jokainen lahjoitus on tärkeä, oli summa sitten 15€ tai 90€ tai mitä tahansa siltä väliltä. Jälkimmäisellä saa 4-6 hengen perheelle ruokakassin viikoksi, mutta pienikin apu on arvokasta. Kampanjan avulla halutaan varmistaa, että yksikään lapsi ei jää tämän poikkeuksellisen tilanteen aikana vaille lämmintä ruokaa. Lisää pääset lukemaan Vennerin nettisivuilta.

♥ En ole sortunut tilailemaan tämän kotielämän keskellä verkkokaupoista juuri mitään, mutta yhden asian ostin! Ostoskoriin tarttui jännittävä soitin nimeltä kalimba, jota myös sormipianoksi kutsutaan. Hurahdin tähän ajatukseen, kun kyseinen soitin tuli Instagramin virrassa vastaan ja sen ääni oli niin kaunis. Ei mennyt kuin pari päivää ja soitin ilmestyi jo ovelle. Olen tänään näppäillyt sitä ensimmäistä kertaa ja innostuneena odotan, mitä tästä vielä seuraa. Pääsette ehkä kuulemaan näitä amatöörin koronakonsertteja vielä tulevaisuudessakin – aerofonisoolojen lisäksi kenties myös kalimballa.

♥ Nämä kuvat on napattu jo ennen koronakaaosta, mutta tuo Hálon ihana kimonotakki on ihan omiaan myös tänne kotoilutunnelmiin. Olen käyttänyt kaunista vaatetta niin aamutakkina kuin tällä tavalla farkkujen ja topinkin kanssa. On ihana huomata, kuinka Reidas Särestöniemen taide elää tällä tavalla uudelleen näissä Hálon vaatteissa. Kotimaisella ja hitaaseen muotiin uskovalla merkillä on muutenkin aivan ihania vaatteita – ajattomia, laadukkaita ja kauniita.

kimonotakki // kimono jacket Hálo (2018)*

farkut // jeans COS (2018)

silkkitoppi // silk top Twist & Tango (2015)*

kengät // shoes A Pair (2018)

korvakorut // earrings Whistles (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts