21/03/19

Torstaituumailuja eli mietteitä viikon varrelta

4 32

Kukkuu! Tänään olisi taas luvassa sekalaista horinaa päänuppini perukoilta sekä asuinspiraatiota päivältä, jolloin kevätaurinko paistoi ihanasti.

♥ Haluan tähän heti alkuun kiittää kaikista niistä ihanista, koskettavista ja myötäelävistä viesteistä, joita kommenttiboksini tulvi muutama viikko sitten, kun kerroin erostani. Vaikka olin tässä vaiheessa jo ehtinyt sulatella asiaa jokusen tovin itsekseni ja koin olevani kohtalaisen vakaalla mielellä, en pystynyt lukemaan varmaan yhtäkään kommenttia ilman, että kyyneleet kihosivat silmiin.

Minulla oli tuona samana päivänä juuri aamupäivästä yhdet meikkikuvaukset ja tajusin nopeasti, etten yksinkertaisesti voisi lukea kommentteja ennen kuin kuvaukset olisivat ohi, koska homma meni aivan vetistelyksi. Illalla sitten asetuin läppärin ääreen, luin kaikki kerralla ja vollotin kuin viimeistä päivää. Mutta se oli sellaista puhdistavaa itkua – olennainen osa prosessia. Lämmin kiitos kaikista kauniista sanoista ja lämmöstä. Se kaikki oikeasti toi paljon lohtua ja voimaa hetkellä, jolloin sitä todella kaipasin. Hurjasti halauksia myös kaikille muille, jotka kamppailevat sydänsurujen kanssa sekä erityisesti teille, joiden parisuhdetta koettelevat erilaiset mielenterveyteen liittyvät haasteet.

♥  Kerroin jokin aika sitten, kuinka tuomiopäivän tarhuri ryhtyi yrttien kasvatuspuuhiin ja olin iloinen ja ylpeä huomatessani, että yrttiruukuistani alkoi yllättävän nopeasti puskea jotakin vihreää esiin. Homma eteni mukavasti, kunnes viime viikolla olin useamman päivän poissa kotoa putkeen. Kastelin yrttini huolellisesti ennen lähtöä, mutta kun muutama päivä myöhemmin palasin kotiin, ne olivat kaikki ehtineet siinä välissä kupsahtaa. Goddamnit! No ei auta kuin aloittaa kasvatus alusta, mutta tuloksia saadaan nyt sitten odotella tovin verran pidempään…

Minulla on myös toinen, todellinen suru-uutinen täältä kodin viherkasvirintamalta. Nimittäin se ihana valtava kastanjasutipuuni on mennyttä! Puu on vain kasvanut ja kukoistanut kuin viimeistä päivää reilun 1,5 vuoden ajan, mutta tänä talvena sille kävi köpelösti. Sen sijaan, että olisin kastellut sitä liian vähän, taisin vahingossa kastella liikaa… Puu alkoi jossain vaiheessa pudottaa paljon lehtiä, joten tulkitsin, että pudonneet ruskeat lehdet tarkoittivat, että kasvi ei saa tarpeeksi vettä. Samaan aikaan uutta vihreää alkoi innokkaasti puskea matalammalta puun varresta, sieltä ihan sen tyvestä, joten tietysti halusin huolehtia, että riittävä vedensaanti oli turvattu.

Plantagen-visiitilläni jokin aika sitten kuitenkin kyselin asiantuntijoilta neuvoja ja sain sieltä vastaukseksi, että todennäköisesti ongelma olikin juuri liikakastelu, koska vaikka lehdet olivat ruskeita, ne eivät varsinaisesti tuntuneet kuivilta. Että pieleen meni! No sitten lopetin kaiken kastelun ja päätin antaa mullan kuivahtaa, mutta ennen sitä puu ehti pudottaa toisesta varrestaan KAIKKI vihreät ja toisessakin on jäljellä enää tuollainen surullinen, melkein kalju oksanraato. Apua. :D No, sentään sieltä tyvestä puskee uutta lehteä hyvällä tahdilla. Mutta kasvaakohan noihin puuvarsiin enää uusia oksia lainkaan? On kyllä niin säälittävän näköinen ilmestys! Anteeksi, puu-parka, parhaani yritin, mutta pieleen meni! No, nyt taas vähän viisaampana sitten jatketaan. Mutta minulle ei kyllä tosiaan ole mitään viherpeukaloiden geeniä suotu…

♥  Aikakauslehtien ahdingosta on kirjoiteltu jo iät ja ajat, ja vähän se myös näkyy hupenevien lehtihyllyjen valikoimassa, kun yhä useampi lehti on joutunut pistämään pillit pussiin. Olen itsekin huomannut, että digisisällöt vievät ajan aikakauslehtiä useammin nykyään. Nautin edelleen perinteisistä lehdistä ja kirjat luen mieluummin fyysisinä versioina kuin digimuodossa (tosin äänikirjoista tykkään myös), mutta huomaan että kiireisessä arjessa aikakauslehdille tuntuu olevan vaikea löytää aikaa. Se hetki, kun ehdin syventyä lukemaan aikakauslehteä, on jotenkin sellaista todellista arjen luksusta.

Useimmiten luen itse lehtiä matkatessani paikasta toiseen (esimerkiksi lentokone tai juna) tai odotellessani tapaamista jossakin, missä lehtiä on tarjolla. Siitä huolimatta tilaan yhä kotiin paria lehteä. Kuukausittain postiluukusta tupsahtavat Image sekä Trendi, mutta olen viime aikoina havahtunut siihen, että tosi monta numeroa on jäänyt kokonaan lukematta. Aion aktivoitua, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, että tilaatteko te yhä kotiin aikakauslehtiä tai osteletteko niitä irtonumeroina? Missä tilanteissa luette niitä? Ja onko kellään samaa ongelmaa, että aikakauslehdille ei vain tunnu löytyvän enää arjesta sitä sopivaa rakoa, kun ehtisi paneutua?

♥  Uskon, että kaikki yksinasuvat pystyvät samaistumaan, mutta hitto vie lakanoiden pyykkääminen yksinään on ärsyttävää. Niitä on niin vaikea saada järkevästi ripustettua kuivumaan, että olen ovelana tyttönä alkanut tehdä niin, että pesen lakanapyykin aina, kun tiedän, että joku kaveri on tulossa kyläilemään. Tällöin voin sitten hyödyntää apukädet viikkaamisessa ja ripustuksessa. Suosittelen!

♥ Vinkkasin pari viikkoa sitten, että olen mukana Iltalehden järjestämässä mentorointiprojektissa, johon voi hakea mukaan vielä tämän viikon ajan! Luvassa on siis rento lounashetki toukokuussa allekirjoittaneen seurassa ja mukaan voi hakea yksin tai kaverin kanssa, jos tuntuu, että tekisi mieli sparrailla jonkun kanssa esimerkiksi oman uran tai työelämän käännekohdassa omia mietteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ja päivän aikana IL on järjestänyt muutakin ura-asioihin liittyvää ohjelmaa, joten uskon, että tulossa on tosi antoisa ja mielenkiintoinen juttu!

On itse asiassa aika hauskaa, että olen joskus muutama vuosi sitten käynyt viettämässä tällaisen kahvitteluhetken erään blogin nuoren lukijan kanssa ihan muuten vain, kun hän kaipasi sisarellista tukea ja kokeneemman neuvoa opiskelumietteissään lukion loppusuoralla. En tosiaan ole mikään uravalmentaja, mutta aika hyvällä draivilla tämä oma elämä on ainakin työasioissa rullannut tähän pisteeseen, joten ainakin minulta voi tulla hakemaan rohkaisua, jos isot päätökset mietityttävät. :) Eli nyt on vielä loppuviikko aikaa laittaa hakemus eteenpäin! Odotan jo innolla, kenet tai ketkä teistä pääsen kohtaamaan!

♥ Kohta pitäisi taas mennä kampaajalle ja pohdiskelen tällä hetkellä, että mitä tehdä hiuksille seuraavaksi. Onko ideoita? Erityisesti väriä mietin! Tykkään valtavasti tästä ginger-tukasta, mutta kesää kohden houkuttaisi hiukan palata taas blondiin…

♥ Nyt sinkkuunnuttuani olen huomannut, etten taida olla kovinkaan hyvä flirttailemaan. Vaikka en ole persoonana kovin ujo, ujostelen toisinaan tuntemattoman suoraa katsetta ihan naurettavan paljon. Olin jokin aika sitten menossa äitini kanssa leffateatteriin, kun satuin vilkaisemaan sivulle ja kivannäköinen mies katsoi rohkeasti silmiin ja hymyili. Mitä teen minä? Sillä samalla sekunnilla käänsin kuin salamana katseeni toisaalle, enkä vahingossakaan suonut hepulle hymynhäivähdystä. Mitä hittoa? Miksi tuntemattomalle ihmiselle hymyileminen noin niin kuin flirttimielessä tai suoran katseen kohtaaminen tuntuu niin hitsin vaikealta, vaikka toinen olisi kaikin puolin miellyttävän oloinen. Ehkä tässä tapauksessa syynä oli tilanteen yllättävyys ja se, etten oikein ehtinyt ajatella asiaa, joten paniikkireaktiona oli sitten työntää pää pensaaseen. Tunnistaako joku muu tällaista urpoilua itsessään?

♥ Nämä postauksen kuvat napattiin tuossa jokin aika sitten aurinkoisena päivänä, kun en yhtään suunnitellut tulevani kuvatuksi. Aurinko osui kuitenkin tuohon nurkkaan niin ihanasti, että päätimme spontaanisti napata muutaman kuvan arkisesta asusta. Tämä look on kyllä todella normcoren ytimessä, pienin metallinhohtoisin yksityiskohdin vain. Mutta perusmimminä on helppo painella menemään, kun ei tarvitse kiireessä liiemmin murehtia vaatejuttuja. Ja tämä Nanson villakangastakki on kyllä ollut yksi sesongin lemppareista.

Joku muuten toivoi, että tuosta parin päivän takaisesta asut vuosien varrelta -postausideasta tulisi ihan kuukausittainen tapa seuraavan vuoden varrelle. Se voisi itse asiassa olla aika hauskaa! Mitäs tuumitte?

takki // coat Nanso (2019)*

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew – second hand (2015)

farkut // jeans Levi’s – second hand (2018)

kengät // shoes Terhi Pölkki (2017)*

pipo // beanie A+more Stockmann (2018)*

laukku // bag Marimekko (2018)*

hansikkaat // gloves Sauso (2018)*

aurinkolasit // sunglasses Lacoste – Specsavers (2019)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

19/03/19

Maaliskuista asuinspiraatiota menneiltä vuosilta 2010-2018

6 89

Bongasin Saran blogista hauskan postausidean jokin aika sitten: hän oli kaivellut blogiarkistoistaan päivän asuja menneiden vuosien maaliskuilta ja päätin, että voisin tehdä saman. Tänään on siis luvassa päivän asuja ja tyylejä arkistojen kätköistä aika tarkalleen näiltä main vuotta viimeisten 9 vuoden ajalta. Tämän vuoden maaliskuista tyyliä voitte tutkailla selailemalla muutamia postauksia taaksepäin ja ja eiköhän luvassa ole muutama asupostaus vielä loppukuullekin.

Kun selailen näitä menneiden vuosien asuja, tunnistan itseni joistakin tyyleistä paremmin ja joistakin huonommin. Osa on sellaisia, joihin voisin pukeutua edelleen, osa ei niinkään. Ja onhan näiden blogikuvien tasossa tultu melkoinen matka eteenpäin, kun vertaa jonnekin tuonne alkupään kuviin… Kaikkein tuotteliainta aikaa asukuvien osalta taisi olla vuosi 2012, kun nappailin kuvia peilin kautta, mutta kuvien laatu ei ollut kummoinen ja osa seuraajista hermostui hurjasti peilin pidentävästä efektistä. Itseäni pidentävä peili lähinnä huvitti ja vaikka toin asian avoimesti esille, villeimmillään keskusteluissa rinnastettiin surkuhupaisa peilini vartalon tietoiseen muokkaamiseen kuvia editoimalla. Oi niitä aikoja! :D

Yksi päällimmäisistä hämmennyksen aiheuttajista näitä kuvia katsellessa on, että wau, ovatpa hiukseni olleet jossain vaiheessa pitkät! Ja kun joskus kysellään, mikä on hiusteni luonnollinen sävy, sen näette noista postauksista vuosilta 2010-2012. Oma hiusvärini on sellainen tummanvaalea (ja kesäisin auringon raidoittamana vaaleampi). Onpa myös hauska nähdä näissä kuvissa vilauksia entisistä kodeista.

Suurin osa näistä postausten vaatteista löytyy yhä vaatekaapistani yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Muistatteko jonkun näistä lookeista vuosien takaa?

MAALISKUU 2018

Olin vuosi sitten maaliskuussa Barcelonassa ja tästä syystä tyylikin on vähän keväisempi. Modernin seiloritytön farkut ovat yhä suosikkini, pellavainen raitapaita on vaatekaapin klassikoita, loaferit suosikkikengät vuosien takaa ja kipparilakki pelastaa huonoja hiuspäiviä säännöllisesti. 

MAALISKUU 2017

Tämän tyylin kasasin pari vuotta sitten tietoisesti vaatekaapin klassikoista ja luottovaatteista. Siniset perusfarkut olivat jalassa viimeksi eilen ja rakastan tuota Marimekon kaunista trenssiä. Ilmeisesti siihen on ihastunut moni muukin, koska joka kerta, kun tämä vilahtaa yllä, takista tulee innokkaita kyselyitä. Harmiksenne joudun kuitenkin kertomaan, että takki on syksyn 2015 mallistoa. Myös tuo KN Collectionin Pupulandia-nimikkohattuni kuuluu vaatekaapin luottoasusteisiin edelleen.

MAALISKUU 2016

Luulen, että liki identtinen look on nähty ylläni tänäkin talvena. Merenvihreä keinoturkis, Hopen neule ja mustat pillifarkut lempparinilkkureiden kanssa toimivat aina. 

Samaiset nilkkurit olivat jalassa viimeksi eilen ja ovat mukana myös toisessa maaliskuun 2016 asussa, joka on ikuistettu Pariisin muotiviikolla Marimekon näytöksen yhteydessä. Ja yllä oli tietysti ylpeänä suomalaisena Marimekkoa – kuinkas muuten. Värikäs hame on suosikkivaatteitani ja myös tuo lyhythihainen neule Marimekon menneistä mallistoista.

MAALISKUU 2015

Maaliskuussa 2015 tuli kuvattua Vesan kanssa ahkerasti ja säätkin näyttävät olleen ihanan keväiset, sillä löysin arkistoista peräti 5 kivaa asukuvaa. Postauksen ykköskuvassa yllä on äidin vanha mokkahame, joka on ollut minulla lapsesta lähtien ja löysin sen kaappieni kätköistä uusiokäyttöön aikuisena – yhtä nappia väljemmin puettuna vain. Rakastan hametta muistoineen, mutta en tiedä tohtisinko pukeutua noin lyhyeen helmaan nyt. Myös farkkupaita löytyy kaapista edelleen. Filippa K:n herrainkengät olivat aikanaan heräteostos, mutta ne ovat edelleen yksi ahkerimmin käyttämistäni kenkäpareista.

Punainen silkkimekko ihanalla kukkakuosilla on yksi suosikki vintage-löydöistäni. Arviolta jostain 60-luvulta peräisin olevassa mekossa näkyy jonkun oma kädenjälki, sillä se on selvästi itse tehty.

Allaolevan tyylin kaikki vaatteet ovat yhä osa vaatekaappiani ja käytössä edelleen. Sonia Rykielin silkkipaita ihastutti aikoinaan hauskalla huuli-printillään, merenvihreä villatakki on vaatekaapin kestosuosikkeja ja mustat pillifarkut toimivat aina. Filippa K:n klassisia nilkkureita metsästin aikanaan kissojen ja koirien kanssa ympäri nettiä ja Eurooppaa – löytyivät lopulta uskomattoman onnenkantamoisen saattelemana Berliinistä, kun olin jo hyvin pitkälti luopunut toivosta. Ja ahkerassa käytössä ovat yhä.

Hauskalla naamalla varustettu ja superlämmin villapusero on löytö Islannista. Paikallisen suunnittelijan veikeä neule ei ollut ostos halvimmasta päästä, mutta se on yksi lämpimimmistä puseroistani, joka on ihana vetää ylle, kun viluttaa tai kaipaa vähän hymyä huulille. Rakastan myös noita ikivanhoja aurinkolasejani, jotka ovat olleet nenällä viimeksi viime viikolla. Myös nuo Lindexin housuja muistuttavat leggingsit ovat yksi lempivaate: mukavampia pöksyjä saa hakea ja nämä ovat etenkin matkoilla ihan täydelliset. Fiorentini & Bakerin biker-nilkkurit ovat puolestaan sellainen kenkähyllyn aarre, joka vain paranee vanhetessaan.

Keltainen vintage-villakangastakki löytyi vuonna 2014 Tukholmasta ja piristää yhä vaatekaappiani. Myös kaikki muut asun vaatteet ovat edelleen tallessa. Tumma harmaameleerattu kaulahuivi on ollut monivuotinen talvisuosikki.

MAALISKUU 2014

Rakastan yhä tätä vihreää mekkoa! Löysin sen kuusi vuotta sitten Pariisista vasta avatusta &Other Storiesin liikkeestä ja ihastuin ensisilmäyksellä. Nenällä keikkuvat tutut suosikki-aurinkolasit, kainalossa Väskan clutch ja harteilla Samujin monikäyttöinen villatakki. Ihmettelen tätä kuvaa katsoessani, että olivatpa hiukseni pitkät tuolloin!

Alla näkyvässäkin tyylissä on mukana monta suosikkia. H&M:n ja Isabel Marantin yhteismalliston jättitakki, 2Or+byyatin vaaleapunaiset housut, suosikkihuivi ja uskolliset lempparilasit. Molemmissa lookeissa näkyvät lempparinilkkurit unohtuivat squash-hallille ja kun menin niitä hakemaan, olivatkin jo kadonneet jonkun onnekkaamman matkaan…

Klassikoista kasattu look sopisi tyyliini vieläkin, joskaan en välttämättä pukisi kokonaisuuteen noita pitsisukkia… Myös kaikki nämä vaatteet ovat yhä tallessa ja käytössä: kummitädin vanha vintage-bleiseri, YSL:n second hand -kauluspaita, siniset pillifarkut, 2OR+byyatin laukku sekä Samujin sample-herrainkengät, joiden malli ei koskaan päätynytkään tuotantoon. 

MAALISKUU 2013

Tämä taitaa olla viimeisiä entisen kodin peilin edessä napattuja asukuvia. Vuosi 2013 oli näyttävien statement-korujen aikaa. Nahkahame löytyy vaatekaapista yhä edelleen. Pitäisikin pukea se pitkästä aikaa, ja toivoa, että yhä mahdun siihen. Haha.

MAALISKUU 2012

Kevät 2012 oli asukuvien osalta hyvin aktiivista aikaa, kun keksin tämän ristiriitaista vastaanottoa keränneen peilikikan. Itse kuitenkin tuumin, että tyyli-inspishän se oli pääasia ja tykitin asupostauksia blogiin, kun kerrankin oli kuvia, mitä jakaa. Tälle vuodelle osui maaliskuuhun useammatkin kekkerit ja molemmat juhlatyylit taitavat olla jostakin blogigaaloista. Edustin kummissakin kekkereissä Samujin mekoissa ja kaikki vaatteet ovat edelleen tallessa.

Arkityyliä vuodelta 2012 näkyy edustettuna tässä alla. Periaatteessa molemmissa tyyleissä näen itseäni yhä, mutta nuo oikeanpuoleiset housut ovat vain kotikäytössä nykyisin. Myös tyylien vaatteet ovat yhä kaapissa ja käytössä, paitsi second handina hankitut ja ahkerasti käytetyt nilkkurit jatkoivat jossain vaiheessa matkaansa uudellen omistajalle. Vasemmanpuoleiset, suoranaisia nostalgioita herättävät farkut (H&M:n ja Stella McCartneyn yhteistyömallistosta vuodelta 2005!) taitavat olla nykyisin kirpparikasassa, koska viihdyn tätä nykyä korkeammilla vyötäröillä varustetuissa housuissa paremmin.

MAALISKUU 2010 & 2011

Maaliskuiden 2010 ja 2011 lookeissa suosin näköjään samaa äitini vahaa silkkipaitaa, jonka historia ulottuu jonnekin 80-luvulle asti, sillä äitini on käyttänyt tätä samaista paitaa pikkuveljeni ristiäisissä vuonna -85. Ja paita on yhä käytössä!

 

Photos: Jenni Rotonen, Vesa Silver, Liisa Kivi, Sanni Riihimäki & Viena Kangas

Related posts

26/02/19

Vaatekaapin klassikot: 1 takki & 3 tyyliä

11 27

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Muotijutuissa usein julistetaan sellaisten tiettyjen vaatekaapin klassikoiden nimiin, jotka jokaisesta kaapista tulisi löytyä. En itse täysin usko sellaiseen ajatteluun, sillä jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millaisissa vaatteissa itsellä on kotoisa olo. Siitä huolimatta klassikot eivät ole pääseet klassikkoasemaan täysin syyttä suotta: ne ovat usein ajattomia vaatteita, jotka sopivat monenlaiseen tilanteeseen ja joita on helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Yksinkertainen villakangastakki, laadukas t-paita, valkoinen kauluspaita, hyvin istuvat farkut ja monikäyttöinen perusneule ovat vaatteita, jotka ajattomuudessaan ovat trendeistä riippumattomia.

En kuitenkaa usko, että voisin pukeutua pelkästään klassikoihin. Rakastan värejä ja hauskoja yksityiskohtia myös vaatteissa. Tällaiset toimivat vaatekaapin peruselementit antavat kuitenkin hyvän pohjan, minkä ympärille rakentaa oman näköistä tyyliä. Kotimainen Nanso on viime mallistoissaan kunnostautunut tällaisten iättömien klassikoiden saralla: printtikuosien määrää ja värimaailmaa on hiukan rauhoitettu ja materiaalien saralla kokoelmaan on tullut uutta kiinnostavaa. Viime syksyn mallistossa rakastuin erityisesti tummanvihreään Ylle-villakangastakkiin, joka on ehdottomasti klassikkoainesta ja jota onkin käytetty melkoisella hartaudella. Nyt säät alkavat taas olla ohuemmalle villakangastakille otolliset.

Uskon itse vaatesuunnittelussa juuri sellaiseen kestävään ja ajattomaan filosofiaan. Kun vaate on suunniteltu hyvin, se voi olla mukana kokoelmassa sesongista toiseen. Arvostan merkkejä, jotka tekevät suunnittelutyön hyvin ja jotka ymmärtävät sellaisten toimivien kestosuosikkien arvon. Esimerkiksi Nanson mallistossa on mukana hyviksi havaittuja tuttuja kausien vaihtelusta riippumatta: muun muassa hyvät perus-t-paidat ovat pysyvä osa Nanson kokoemaa. Pikamuodin sijaan juuri tämä on minusta sitä hidasta muotia, jonka suuntaan vaatesuunnittelussa ja -teollisuudessa kuuluisikin siirtyä. On siis ollut erityinen ilo huomata, että tuo viime syksyn suosikkitakiksi noussut villakangastakki jatkaa myös kevätkokoelmassa, hiukan uusin värein vain. Musta ja tumma vihreä ovat saaneet väistyä kermaisen vaalean hiekan (ihana sävy muuten perinteisempien beigen sävyjen rinnalle!) ja heleän sinisen rinnalta.

Poimin Nanson kevätmallistosta 2019 sellaisia omasta mielestäni klassikkoaineksia sisältäviä vaatteita ja stailasin kolme erilaista lookia kauniin vaalean Ylle-takin ympärille. Mukana on sellaisia vaatekaapin luottovaatteita, jotka muuntautuvat moneen ja eri tavoin yhdistelemällä sopivat erilaisina kokoonpanoina yhteenkin. Yksi toive pysyvään mallistoon minulla vielä olisi: musta kapealinjainen merinovillapoolo. Sellainen olikin viime syksyn mallistossa ja olen välittänyt toiveen eteenpäin. Uskoisin, että tämä saattaa jopa toteutua – pidetään peukkuja!

Ei ole sattumaa, että juuri tästä tämän kevään kokoelmasta tulivat minulle ne vaatekaapin klassikot mieleen, sillä Nanson pääsuunnittelija Noora Niinikoski kertoo, että hän on inspiroinut mallistoa suunnitellessaan nimenomaan ajattomista klassikoista. “Klassinen look on mielestäni kiehtova, koska siinä työskennellään mitoitusten ja yksityiskohtien kanssa. Niin sanotut perusvaatteet eivät ole tylsiä, vaan niissä on oltava juuri se oikeanlainen ajankohtainen tunnelma. Vaatesuunnittelu on loppujen lopuksi paljolti juuri sen tunnelman luomista, ja kun siinä onnistuu, syntyy hyviä tuotteita: mukavia, tyylikkäitä, helppohoitoisia ja pitkäikäisiä.”

Niinikoski mainitsee, että juuri Ylle-villakangastakin taustalla on ollut tällainen kestävä ja monikäyttöinen ajatus. Ohut villakangastakki sopii sekä kevääseen että syksyyn välikausitakiksi ja mukautuu eri säihin ja lämpötiloihin sen mukaan, mitä sen alle pukee. Paksun villapuseron kanssa takilla pärjää jopa pikkupakkasella, mutta kerroksia vähentämällä ja keventämällä takin käyttöaika ulottuu pitkälle kevääseen. “Tällä hetkellä klassisuus ja useamman sesongin yli kestävä estetiikka on vahvasti trendikästä. Se on hyvä asia ja tuntuu siltä, että trendi heijasteleekin muutosta kulutuskäyttäytymisessä. Kestävämpi muoti on paitsi hyvin suunniteltuja ja valmistettuja tuotteita, myös vastuullista kuluttamista ja vaatteen elinkaaren huomiomista ja ostopäätöksiä tehdessä. On järkevämpää ostaa tuotteita, joita on helppo käyttää eri sesonkeina ja jotka säilyvät hyvin hoidettuna pitkään”, suunnittelija Noora Niinikoski toteaa, enkä voisi olla enempää samaa mieltä.

Millaiset lookit sitten kokosin ihanan Ylle-takin ympärille? Oma talvityylini tuppaa välillä olemaan vähän turhankin tummanpuhuva, joten hiekanvärinen takki on ihanan raikas tuulahdus omassa talvisessa vaatekaapissani. Toisaalta, kun takki on vaalea, sen alle voi pukea myös turvallista tummaa ja silti kokonaisuus näyttää eri tavalla valoisalta.

Tähän kokonaisuuteen yhdistin merinovillaisen Villis-neuleen, jossa on kaunis venepääntie. Se on sellainen vaatekaapin luottoklassikko, joka kestää aikaa ja sopii täydellisesti niukaksi yläosaksi esimerkiksi hameiden, kapeiden housujen tai vaihtoehtoisesti leveiden lahkeiden pariksi. Venepääntiessä on myös sellaista hienostunutta fiilistä, minkä ansiosta se sopii tarvittaessa vähän juhlavampaankin tyyliin. Siru-housut puolestaan ovat oikeastaan kuin paksut ja jämäkät leggingsit, mutta niissä yhdistyy leggingsien mukavuus ja siistien klassisten housujen hillitty asiallisuus, sillä taakse on jemmattu pari valetaskua, jolloin ne eivät oikeastaan näytä leggingseiltä, vaan ihan kunnon housuilta. Nämä ovat muuten ihan täydelliset matkustushousut!

Toisessa lookissa on puolestaan vähän keväisempää ja naisellisempaa tyyliä. Taite-neulehameessa on ihanan klassinen fiilis noiden leveiden vekkien ansiosta. Myös tähän lookiin olen yhdistänyt tuon venepääntiellä varustetun merinovillaisen Villis-puseron, mutta lämpimämmällä säällä hameeseen voisi myös yhdistää t-paidan. Myös sen mustan pooloneuleen kanssa tämä tyyli olisi kivalla tavalla klassinen.

Vaatekaapistani löytyy ennestään musta kirpputorilta löytynyt vekkihame ja olen käyttänyt sitä todella paljon. Klassikkohame muuntautuu moneksi ja tämän Nanson kokoelmasta löytyvän hameen juju ovat nuo hiukan leveämmät vekit sekä neulemateriaali. Noora Niinikoski vinkkaa, että kauniisti laskeutuvan hameen voisi kokeilla yhdistää myös johonkin rennompaan tai sporttiseen yläosaan, jos kaipaa tyyliltään rohkeutta ja yllätyksellisyyttä.

Kolmas look onkin sitten vaaleiden sävyjen juhlaa. En yleensä ole kauheasti pukeutunut tällaisiin luonnonläheisiin vaaleisiin sävyihin, mutta tässä kokonaisuudessa vaaleiden värien yhdistely mielestäni toimii. Ehkä se on myös tämä punertava hiusväri, joka rohkaisee käyttämään vähän erilaisia sävyjä – vaalean tukan kanssa tällainen kokonaisuus saattaisi näyttää siltä, että on päästä varpaisiin naamioitunut, haha.

Puin ylleni hiekanvärisen Suunta-neulepuseron vähän isommassa koossa, koska halusin sen näyttävän vieläkin rennommalta. Joskus ihan pienilläkin jutuilla voi muuttaa kokonaisuuden ilmettä paljon: tässä lookissa olen käärinyt sekä paidan hihoja että housujen lahkeita. Olen vähän sellainen fanaattinen käärijä, sillä joku saattaa muistaa, että esittelin tätä pientä tyylikikkaa myös syksyn t-paita-postauksessa. Neulepuseron jujuna on neuloksen suunnan rytmitys sekä halkiot sivuilla. Puin puseron alle vaaleansinisen Heidi-kauluspaidan, josta nappasin myös itselleni normaalia suuremman koon. Malli on mukavan pitkä vilkkuakseen myös väljän neuleen alta. Pitkä kauluspaita sopii täydellisesti vähän rennompaan ja poikamaisempaan tyyliin esimerkiksi boyfriend-farkkujen ja herrainhousujen pariksi, mutta ilman muuta myös kapeampien housujen kaveriksi tai väljän tyylin ystävälle leveiden lahkeiden rentoutta korostamaan.

Nanson mallistossa on jo jonkin aikaa ollut myös farkkuja, mutta en ole sieltä joukosta löytänyt ihan omaa malliani. Nyt kuitenkin kokeilin harmaita Demi-farkkuja normaalia suuremmassa koossa, ja niistä tulikin hauskalla tavalla rento look tähän kokonaisuuteen yhdistettynä. Vaalea harmaa on myös farkkuvärinä mukavan helppo yhdistää melkein minkä tahansa värin kaveriksi.

Huikkaan tässä samalla, että kaikki nämä jutussa näkyvät valintani ovat nyt viikon verran Nanson myymälöissä ja verkkokaupassa -20% tarjouksessa. Eli jos vaatekaappi kaipaisi jotakin tällaista ajatonta ja pitkäikäistä klassikkoa, niin nyt voisi olla hyvä hetki tehdä löytöjä. Tarjoukset ovat voimassa siis 3.3.2019 asti ja löydä kaikki tuotteet kootusti Nanson nettisivuilta. Muutamasta tuotteesta on olemassa myös eri värejä.

Olisi hauska myös kuulla, mikä näistä tyyleistä on suosikkinne? Entä miltä näyttää Ylle-takki vaaleammassa sävyssä? :) Entä mitkä ovat teille itsellenne sellaisia täydellisiä vaatekaapin klassikoita ja kestosuosikkeja?

Photos: Vesa Silver

Related posts

19/02/19

Yllättäviä kohtaamisia, kauniita poikia ja unettomia öitä

9 26

En ole pitkään aikaan jutustellut ihan tavallisia kuulumisia, joten nyt voisi olla hyvä hetki päivittää niitä taas. Mitään kamalan kummallista ei minulle kuulu, mutta ehkä juuri ne ihan tavalliset arkiset jutut ovat hyvää vastapainoa kaikenlaiselle harkitummalle sisällölle. Ja veikkaanpa, että kuvittelette otsikon perusteella jotakin paljon villimpää kuin mitä on todella luvassa, haha.

♥ Viime viikolla vietettiin ystävänpäivää ja ystävänpäiväviikko ei olisi voinut huipentua paremmalla tavalla. Sain nimittäin perjantaina kylään rakkaan vanhan ystävän Elinan, jonka kanssa emme olleet nähneet neljään vuoteen! Oma elämäni on hujahtanut viime vuosina vauhdilla töiden parissa täällä Helsingissä ja välillä reissun päälläkin. Ystävän arki toisella puolella Suomea taas on vierähtänyt pienten lasten kanssa perhe-elämän ja töiden välillä tasapainoillen. Ja jotenkin väliin ehti sujahtaa 4 vuoden mittainen paussi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen tuntenut Elinan liki 15 vuotta ja on aina ilo huomata, että joidenkin ihmisten kanssa ei ole väliä, onko välissä ollut aikaa 4 päivää vai 4 vuotta, kun juttua voidaan jatkaa tismalleen siitä, mihin jäätiin eikä henkinen yhteys ole elämäntilanteista kiinni.

♥ Löysin yhtenä päivänä lähikaupasta monivitamiinivalmisteen, jossa vitamiinit on imeytetty ihan tavallisiin, sokerittomiin nallekarkkeihin. Olen yleensä tosi huono muistamaan ottaa mitään tällaisia, mutta voin kertoa, että sen jälkeen, kun päivän vitamiiniannoksen on saanut nauttia kahden nallekarkin muodossa, en ole unohtanut ottaa vitamiinejani kertaakaan! Nallekarkkivitamiinit ovat aika paljon kalliimpia kuin ne perustabletit, mutta eipä ole koskaan tulut syötyä vitamiineja yhtä suurella ilolla.

♥ Olen nukkunut viime aikoina ihan uskomattoman huonosti. Univaikeudet ovat tuttu riesa aiemmasta elämästä ja välissä on jo nukuttu vuosia ihan hyvin, mutta nyt jostain syystä tässä alkuvuodesta uniongelmat ovat palanneet riesakseni. Mystistä kuitenkin on, että väsymystilasta ja aivan liian vähästä unimäärästä huolimatta väsymys ei juuri ole näkynyt naamassa ja silmien alla. Olen huomannut tämän joskus ennenkin, että kun väsymyksestä tulee pysyvä olotila, keho vähän kuin sopeutuu (?) siihen hetkelliseen kriisiin ja jotenkin sitä pystyy operoimaan elämässä eteenpäin yllättävänkin sujuvasti. Kunnes yhtäkkiä tulee se yö, kun unta saa kuin saakin vähän enemmän. Ja mitä ihmettä?? Miksi juuri sen yön jäljiltä peilistä tuijottaa vastaan joku ennennäkemätön zombie? Olen tullut siihen tulokseen, että keho on pidemmän unettomuuskauden jälkeen jossain survival-tilassa ja sitten, kun uni viimein tulee, se kokee voivansa “romahtaa”. Tai ainakin naama… Onko kukaan muu havainnut vastaavaa?

♥ Olen viime viikkoina täysin hurahtanut persoonallisuustesteihin. Bongasin Nonsense-podcastista 16 personalities -testin, joka paljastuikin siksi tutuksi Myers Briggsin testiksi ja nyt olen perehtynyt suurella palolla omiin tuloksiini ja pakottanut kaikki kaveritkin tekemään testin. Nämähän nyt eivät todellakaan ole sellaisia juttuja, mitä pitäisi ottaa kovin vakavasti, mutta on ollut todella hauska tutkailla näitä, tunnistaa omia piirteitä ja selvitellä, mitkä persoonallisuustyypit sopisivat parhaiten yhteen. Näiden parissa saa helposti hurahtamaan yllättävän paljon aikaa, kun oikein uppoutuu…

♥ Kävin viime viikolla leffassa katsomassa ihanan Timothée Chalamet’n tähdittämän Beautiful Boy -elokuvan Kallion sympaattisessa Riviera-elokuvateatterissa, joka tarjosi minulle ja kaverilleni leffaelämyksen. Rivierassa ilmeisesti katsellaan aktiivisesti Instagram Storyjani, kun olin jossain vaiheessa ohimennen maininnut olevani kiinnostunut tästä elokuvasta, sillä nyt elokuvan tullessa ensi-iltaan sieltä huikattiin, että kutsuvat minut ystävänpäiväviikolla näytökseen heidän piikkiinsä. Kiitos siis Rivieralle! Olen käynyt pikku-leffateatterissa vierailulla ennenkin ja tykkään paljon paikan rennosta konseptista. Tällä kertaa ostimme ystäväni kanssa leffahetken ratoksi viinipullon, juustolautasen sekä kaikkea muutakin herkkua – parasta!

Itse elokuva oli aika surullinen ja rankka, ja Chalamet jälleen roolissaan fantastinen. Tositapahtumiin perustuva Beautiful Boy kertoo huumeongelmien kanssa räpiköivän nuorukaisen ja hänen isänsä tarinaa addiktion, toivon, epätoivon, repsahdusten ja rakkauden ristitulessa. Sydäntäsärkevää tarinaa katsellessa tuntuu tuskalliselta seurata läheisten huolta ja alati hiipuvaa uskoa siihen, että huumehelvetti ikinä päättyisi muuten kuin hautaan. Väkevä leffa ja todella hienot roolisuoritukset kaikilta päärooleissa loistaneilta!

♥ Päädyin viime viikonloppuna yöpymään yhden yön hotellissa täällä kotoisassa Helsingissä ystäväni kanssa. Omassa kotikaupungissa tulee majoituttua hotellissa hyvin harvoin, mutta etenkin tänä viikonloppuna, kun seurana oli ystävä, jota ei ollut nähnyt pieneen ikuisuuteen, tuntui hotelliyö melkein kuin matkalta jonnekin kauemmas. Tästä todisteena voitaneen pitää sitä, että vessassa huomasin miettiväni hetken aikaa, voikohan hanavettä juoda. Kunnes tajusin olevani Suomessa, haha. Pääsin siis ainakin hetkeksi irti arjesta ihan kunnolla, kun erehdyin luulemaan olevani jossain ulkomaanlomalla.

♥ Usein sellaiset spontaanit ja yllättävät illanvietot osoittautuvat niiksi kaikkein parhaiksi, etenkin jos seurakin on jotakin odottamatonta. Päädyimme ystäväni kanssa viikonloppuna muutaman mutkan kautta viettämään iltaa hyvin hämmentävällä kokoonpanolla, mutta en olisi voinut kuvitella hauskempaa illanviettoa kuin millaiseksi se iltamme lopulta kääntyi. Koko ilta oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia ja omituisempia keskusteluita ja valtavasti naurua. Ja kaikki vain siksi, että lyöttäydyimme yksiin puolituttujen kanssa sen sijaan, että olisimme jatkaneet iltaa sinne, minne yleensä aina muutenkin tulee mentyä. Tätä lisää! Pitäisi varmaan vähän useammin rikkoa kaavoja.

Mitä teille muille kuuluu pitkästä aikaa?

Photos: Annika Ollila

Related posts