15/03/20

Kevättä rinnassa ja vaatekaapissa (+ KISA)

355 28

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Veikkaan, että tällä viikolla taitaa monella meistä olla ihan muita asioita mielen päällä kuin vaatteet… Tärkeintä juuri nyt on tietenkin pitää huolta omasta ja muiden terveydestä, mutta koska maailma ja elämä ei pysähdy tässäkään poikkeustilanteessa, ajattelin silti keskittyä täällä blogissa tuttuihin, kevyempiin aiheisiin. Tilanne on vakava, mutta uutisista ja viranomaisilta saamme parhaan tiedon vallitsevista ohjeistuksista. Olen Instagram storyssa jakanut mietteitäni ja tietolähteitä koronatilanteeseen liittyen, mutta tänne blogin puolelle sen sijaan on lupa tulla viihtymään, kun kaipaa tämän maailmanlopun meiningin sijaan jotakin ihan muuta ajateltavaa. Tällä viikolla tarjolla on ollut esimerkiksi mietteitä arjen onnellisuudesta, ihanaa jazz-musiikkia, pohdintaa naisten kohtaamista paineista, uusi hauska keväinen sävy kynsissä sekä suosikkeja Nanson lempeän värisestä kevätmallistosta.

En ole monesta vaatteestani saanut yhtä paljon kyselyitä kuin beigestä Ylle-takista, joka oli viime keväänä Nanson mallistossa. Takki myytiin viime keväänä hetkessä loppuun, enkä ihmettele, sillä se on ollut yksi omista vaatekaapin lemppareista. Minulla onkin hyviä uutisia teille, jotka vielä jäitte ilman omaa ihanaa Ylleä viime keväänä. Pysyväksi osaksi mallistoa tullut takki saa taas tänä keväänä kauniin vaalean kausisävyn: tämän kevään sävy on puuterisen hailakan vaaleanpunainen.

Ylle-takin lempeä värimaailma näkyy muutenkin Nanson kevätkokoelmassa: mukana on neutraalia luonnonvalkoista, oliivinvihreää, hiekan sävyä sekä vaaleanpunaista. Haastattelin taas Nanson pääsuunnittelijaa Noora Niinikoskia inspiraatiosta malliston taustalla ja hän kertoi kokoelman saaneen inspiraationsa Suomen luonnosta. Neutraali värikartta heijastelee klassisia luonnonsävyjä: kallioita, hiekkaa, olkia ja kasvien värejä.

Kokoelmassa on tietysti mukana tuttuun tapaan myös värikkäämpiä printtikuoseja. Omiin lemppareihini printtisuunnittelun saralla kuuluva Reeta Ek on myös monen Nanson kevätmallistossa nähtävän kuosin takana. Hänen suunnittelemilleen kuoseille inspiraation on antanut Terazzo-mosaiikkibetoni, jonka innoittamana paperileikatut printit on sommiteltu erilaisiksi rytmikkäiksi pinnoiksi. Oma suosikkini kevätmalliston kuoseista on Palaset, joka näkyy muun muassa tässä juttuun valitsemassani pliseeratussa hameessa. Värikkääseen hameeseen on helppo yhdistellä myös muita kokoelman vaatteita, sillä samat värit toistuvat muissakin tuotteissa. Itse valitsin hameen pariksi vaaleanpunaisen Luonne-neuleen, jota on saatavilla myös sinisenä.

Yksi ylivoimaisista lemppareistani kevään kokoelmassa ovat Lykky-takki ja -housut, jotka olen näissä kuvissa yhdistänyt univormuksi yhdessä, mutta molemma sopivat mainiosti myös muiden ylä- ja alaosien pariksi. Työvaatteista inspiraationsa saanut look on tehty rennosta puuvillatwillistä. Odotan innolla, että pääsen stailaamaan kesällä tämän takin kaikkien kivojen mekkojen kanssa. Myös nuo omat harmaat vintage-farkkuni sopivat kivasti tämän Lykky-takin kaveriksi. Lykky-sarjasta on olemassa muuten kevätkokoelmassa myös ihana tomaatinpunainen versio!

Moni on kysellyt tuosta Ylle-takista, että onko se vuorittomana ollenkaan hyvä valinta talveen. Sanoisin, että etenkin tällaisena leudomman sään välikausitakkina (tai no, tänä vuonna koko talvi on ollut yhtä leutoa välikautta) se palvelee erinomaisesti. Rennonmallisen takin alle mahtuu myös mukavasti kerroksia: puen itse usein alle jonkun lämpöisen neuleen. Takin käyttöaikaa saa pidennettyä koleammille keleille mainiosti myös pukemalla väliin ohuen kevytuntuvatakin. Arvostan myös tuota klassista ja ajatonta mallia, joka tyylinsä puolesta on varmasti ajankohtainen vielä pitkään. Jos muuten kaipaat stailausvinkkejä takille, kannattaa selailla aiempia asupostauksiani, sillä Ylle on nähty päälläni blogissa lukemattomat kerrat.

Näissä kuvissa takin alla näkyy kauniin läpikuultava Kuura-neule, jonka hiekkainen sävy on sopivan neutraali ja sopii yhteen melkein minkä tahansa värin kanssa. Samasta neuleesta on olemassa myös kirkkaankeltainen värivaihtoehto. Neulepusero on ohut, mutta lämmin, sillä 30% neuloksesta on mohairia ja 30% villaa.

Vinkkaan tässä yhteydessä, että te Pupulandian lukijat saatte nyt viikon ajan -25% näistä minun lemppareistani kevään kokoelmassa koodilla PUPULANDIA25 sekä Nanson verkkokaupassa että mainitsemalla blogini myymälässä. Alennuksen saa normaalihintaisista tuotteista.

Lisäksi Nanso halusi ilahduttaa teitä kilpailulla, jonka voittaja saa valita itselleen yhden vapaavalintaisen tuotteen tästä keväkokoelmasta. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, mikä postauksessa nähdyistä tuotteista on sinun suosikkisi sekä minkä tuotteen haluaisit mieluiten Nanson kevätmallistosta itsellesi. Jätä kommenttisi 21.3.2020 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. KILPAILU ON PÄÄTTYNYT.

Photos: Meri Milash

Related posts

10/03/20

Maalaustaidetta, värikäs vintage-neule ja tasaista arkea

6 52

Tänään on taas päivän asun ja arkikuulumisten aika! Mitään kamalan kummallista tai mullistavaa ei meikäläisen elämässä ole viime aikoina tapahtunut. Arki rullaa tasaista tahtia ja tällä hetkellä töitä on hiukan enemmän kuin hetkeen, mutta ehkä tämä taas huhtikuun puolella rauhoittuu. Iloitsen edelleenkin siitä, että elämä on tätä nykyä ihanan vakaata ja tasaisen onnellista, eikä tarvitse murehtia niistä “peruspalikoista”. Se ei ole minulle mikään itsestäänselvyys, joten osaan antaa sille arvoa ihan joka päivä.

♥ Vaikka tämän säämyllerryksen ja ilmastohuolien keskellä lumettomaksi jäänyt talvi on hiukan huolettanut mieltä, keväinen keli ja lisääntyvä valo ovat nostattaneet mielialaa ja energiatasoja ihan valtavasti. Myös viherkasvini näyttävät piristyneen kevätauringosta, sillä moni niistä on alkanut innolla tehdä uusia lehtiä. Pikkuhiljaa alkaakin olla aika vaihtaa jälleen mullat uusiin, joten jos viimevuotiset merkit pitävät paikkansa, odotettavissa on mahtavia kasvuspurtteja, kunhan saan homman hoidettua! Multien vaihto on mukavaa puuhaa mutta ikkunanpesua (joka sekin odottaa tekemistään) en odota ollenkaan niin innolla…

♥ Kävimme poikakaverin kanssa reilu viikko sitten ekskursiolla Vantaalla ja piipahdimme parissa Kierrätyskeskuksessa. Täytyy suositella erityisesti Koivukylän Kierrätyskeskusta, josta teimme molemmat hyviä astialöytöjä. Sisäinen mummoni oli haltioissaan kaikkien kristallimaljakoiden ja kukkakuvioitujen lautasten keskellä. Poikaystävä joutui jossain vaiheessa muistuttamaan, että olemme liikenteessä bussilla ja ostokset pitää jaksaa kantaa kotiin, kun silmät kiiluen ihastelin vintage-kippoja ja -kuppeja. Matkaan lähti lopulta muutama lautanen, pieni messinkinen maljakko sekä puinen korurasia – mummolatyyliä kaikki, tietenkin.

♥ Kirjoitin viime viikolla Taidemaalariliiton Teosvälityksestä, jonka myyntinäyttely on meneillään Kaapelitehtaalla vielä tämän viikon loppuun asti. Menin sunnuntaina käymään näyttelyssä vielä uudemman kerran, sillä olin utelias näkemään, mitkä teokset kiinnittäisivät huomioni tällä kertaa, mitkä suosikeistani olivat jo menneet kaupaksi ja mitä uutta näyttelyyn oli ehtinyt parissa päivässä ilmestyä. Lisäksi yksi teos oli jäänyt ensivisiitin jäljiltä kummittelemaan mieleeni… Olen huomannut, että joskus ostopäätökset eivät tällaisissa asioissa synny ihan heti, vaan kaiken sen visuaalisen vyöryn jälkeen minun pitää usein saada sulatella hetki näkemääni ja vasta yön tai parin nukuttuani huomaan, mitkä teokset edelleen pyörivät ajatuksissa. Osaako joku teistä arvata, minkä noista juttuun kuvaamistani tauluista kävin sunnuntaina ostamassa omakseni?

Olen muuten saanut IG storyn puolella paljon kyselyitä maalausten hintatasosta, joten kerrottakoon, että se vaihtelee todella paljon. Edullisimmillaan taulun voi saada muutamalla satasella, muttahinnat voivat kohota tuhansiinkin euroihin. Hinta riippuu siis täysin tekijästä ja teoksesta. Ja hei, nyt samaan aikaan Kaapelitehtaalla on meneillään myös Teollisuustaiteen liiton Ornamon Teosvälitys -tapahtuma sekä Korutaideyhdistyksen myyntinäyttely, joten kannattaa samalla visiitillä tsekata myös ne. Ornamon myyjäisissä on monipuolisesti kaikenlaista taidetta ja muotoilua esillä ja Korutaideyhdistyksen näyttely puolestaan on täynnä kiinnostavia uniikkikoruja hyvin laajassa hintahaarukassa. Kaikki näyttelyissä esillä olevat työt ovat myynnissä ja kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

♥ Olen todella onnellinen siitä, että kolme viikkoa kestänyt flunssani on viimein selätetty ja pidän nyt sormia ristissä, että korona pysyy poissa ja ruodussa. Minulla on tosi usein flunssan kanssa se ongelma, että kuume ei nouse ikinä, joten tauti pitkittyy helposti vähintään 1-1,5 kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa selvisin onneksi pöpöstä kolmessa viikossa. Mikähän siinä muuten aina onkin, että tuollaisen useamman viikon sairastelun jälkeen tuntuu aina niin älyttömän vaikealta palata omiin sporttirutiineihin? Vaikka tietää, että fyysisestä tekemisestä tulee hyvä olo, tauon jälkeen liikkeelle lähteminen on aina jotenkin kamalan vaikeaa ja kankeaa. Olen ylipäänsäkin aika huono sitoutumaan sellaisiin jokaviikkoisiin rutiineihin, että aina tiettynä päivänä pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Mutta toisaalta siinä on kyllä etunsa, kun ei voi sitten kiireiden tai mukavuudenhalun takia lykätä asioita aina seuraavaan päivään. Onko muita sitoutumiskammoisia linjoilla? Omalla kohdallani tämä koskee onneksi vain tällaisia harrastusjuttuja eikä ihmissuhteita.

♥ Flunssasta selvittyäni olen ollut ihan älyttömän väsynyt. Tilanne on varmasti vain kiireisen työrupeaman ja kuukauden kierron seurausta, mutta tuumailin viime viikolla, että voisi olla hyvä tarkistuttaa rauta- ja ferritiiniarvot, sillä minulla on historiaa anemian kanssa. Jouduin viime viikolla ehdottamaan mummokaverille päivätorkkuja kesken treffien, kun tuntui, että silmät olivat kertakaikkiaan painua umpeen ihan itsestään siinä lounaan jälkeen. Onneksi mummokaverista saa aina päivätorkkuseuraa, sillä olemme ottaneet nokoset yhdessä muutaman kerran aiemminkin.

♥ Tein viime syksynä bucket listiä kaikesta siitä, mitä toivoisin enemmän elämääni ja mitä haluaisin vielä joskus kokea. Ensimmäisenä listallani olivat savityöt. Olen tehnyt savitöitä viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, kun lapsena kävin jollakin keramiikkakurssilla ja yläasteella otin valinnaiseksi aineeksi savityöt. Jo hyvän aikaa olen kytännyt työväenopistojen ja muiden kurssitarjontaa sillä silmällä, mutta nyt kun käsillä tekeminen tuntuu olevan nouseva trendi, kurssit täyttyvät hetkessä. Ja kuten yllä totesin, minun on usein vaikea sitoutua johonkin tiettyyn aikaan ja päivään sekä omien epäsäännöllisten aikataulujeni ja työprojektieni että spontaanin luonteeni takia. Niinpä olen vielä jäänyt odottelemaan sellaista itselle sopivaa juttua, missä pääsisi kokeilemaan.

Viime viikolla tuntui, että se oli kuin kohtalon johdatusta, kun eräs tuttu kutsui omaan työpajaansa kokeilemaan savitöiden tekemistä pienellä kaveriporukalla. Oli ihan mielettömän vapauttavaa voida keskittyä hetken aikaa 100-prosenttisesti siihen savimöykkyyn ja päästää irti kaikesta kontrolloinnin tarpeesta: jos jokin nimittäin on varmaa, niin se, että savi ei takuulla tottele juuri niin kuin toivoisit sen käyttäytyvän. Osana prosessia piti vain hyväksyä, että muodosta tulisi sellainen kuin tulisi. Ja että se olisi ihan hyvä niin. Tätä lisää!

♥ Olen nyt parina maanantaina aloittanut viikon vähän rennommin ja sopinut päivän päätteeksi jotakin kivaa menoa. Viime viikolla pidin maanantai-iltapäivänä leffatreffit ystäväni Sannan kanssa ja eilen suuntasin myöhäiselle herkuttelulounaalle Mikon kanssa. Parin tunnin lounastreffit päättyivät jälkiruoaksi nautittuihin köyhiin ritareihin. Onpa ollut mukavaa aloittaa viikko siten, että on heti maanantaina ollut jotakin mukavaa, mitä odottaa.

♥ Tässä kuvien asussa näkyy tämän hetken ja talven lempparivaatteita. Samujin mandariininvärinen pipo on kuin tujaus C-vitamiinia lumettoman ja harmaan talven keskellä ja kirpparilta löytynyt kukkapaita ilostuttaa lapsekkaalla kuvioinnillaan. Pusero taitaa olla jonkun itse kutoma kädenjäljestä ja tuotelappujen puuttumisesta päätellen. On ollut kiva antaa tällaiselle vaatekaapin piristäjälle uusi koti. Värejä rauhoittamaan puin tällä kertaa mustat farkut, simppelit nilkkurit sekä Never Denimin takin, joka on ollut suosikkejani siitä lähtien, kun sain sen 5 vuotta sitten. Ohut ja vuoriton villakangastakki on saanut lisää käyttöpäiviä tänä talvena, kun olen pukenut sen alle monena päivänä superohuen kevytuntsikan.

takki // coat Never Denim (2015)*

pipo // beanie Samuji (2019)*

villapaita // sweater vintage (2018)

farkut // jeans BikBok (2018)*

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts

28/02/20

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: helmikuu 2010-2019

7 42

On aika kurkistaa menneen vuosikymmenen tyyleihin viimeistä kertaa, sillä aloitin tämän postaussarjan vuosi sitten maaliskuussa. Se tarkoittaa, että tämän jutun jälkeen joka kuun asuinspikset menneiltä kymmeneltä vuodelta on kahlattu läpi. Kyllä siihen on muutama tyyli mahtunutkin! On ollut ihan mahtava matka sukeltaa oman tyylin historiaan ja vaikka muistan suurimman osan menneistä asuistani, onpa vastaan tullut muutama sellainenkin, joista ei ole ollut mitään muistikuvaa. Toisaalta sitä urautuu aina niin helposti tiettyihin kaavoihin pukeutumisessakin, että on ollut virkistävää ja inspiroivaa nähdä, miten tuttuja vaatteita on joskus vuosien saatossa yhdistellyt. Aika monta hyvää ideaa ja vaatetta olen poiminut omista tyyliarkistoistani käyttöön tämän juttusarjan myötä uudelleen.

Vanhojen asukuvien penkominen on ollut hauskaa ja nyt, kun tämä juttusarja tulee päätökseensä, olen jo miettinyt, mitä seuraavaksi keksisin. Yksi hauska idea voisi olla esitellä vaatekaappini ja kotini parhaita vintage-löytöjä ja second hand -aarteita. Toinen hauska idea putkahti päähäni viime viikolla: olisi hauskaa nähdä poikaystäväni stailauksia minun ylläni. Hänellä on hyvä maku! Toisaalta vitsailin hänelle, kun hänen vaatteitaan pyörii täällä minunkin luonani, että ryhdyn pukeutumaan niihin. Itse asiassa tätä juttua naputtelen hänen paitansa ylläni. :D Saapa nähdä, mitä keksin, mutta varmasti jotakin hauskaa on luvassa tulevaisuudessakin.

Kurkkaa koko vuoden tyylikoosteet näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuulokakuumarraskuu,joulukuu ja tammikuu.

2019

Nanson vaalea beige villakangastakki on ollut yksi vaatekaapin ehdottomista suosikeista siitä lähtien, kun sain sen. Vaalea takki on kiva piristys talven tummiin asuihin. Nuo glitter-nilkkurit olivat heräteostos, mutta yksi parhaista löydöistäni: olen käyttänyt niitä aivan valtavasti.

Tässä näkyy samainen Nanson villakangastakki hiukan toisella tavalla stailattuna. Nuo aurinkolasit ovat muuten varmaan 10 vuotta vanhat ainakin, ja edelleen lempparit.

2018

Tämä iltapuku on Mert Otsamon minulle varta vasten suunnittelema ja odottelen edelleenkin kutsua linnanjuhliin, jotta voisin pukea sen uudelleen! Asu oli osa kiinnostavaa yhteistyöprojektia erään leffapromon tiimoilta ja on kieltämättä ollut yksi upeimmista jutuista saada omaksi ihan mittojen mukaan suunniteltu uniikkipuku. 

Karvalakit sopivat minulle jostain syystä todella hyvin, mutta olen arkaillut käyttää niitä, koska ne tuntuvat niin “hienoilta” monen takin parina. Tämä merenvihreä kombo toimii kauniisti sekä yhdessä että silmienvärini kanssa. Jalassa ovat Terhi Pölkin maailman parhaat talvikengät.

Kävin vuoden 2018 aluksi matkalla Gambiassa ja teetimme siellä paikallisella räätälillä itsellemme ystäväni kanssa ihanat asut. Pitäisi vain rohkeammin käyttää tätä kaunista asua kesällä arjessa ja juhlassa! Kivaa tässä lookissa on se, että kun ylä- ja alaosa ovat erilliset, niitä voi yhdistellä myös muihin vaatteisiin.

Oikeanpuoleinen look on todellisuudessa kuvattu jo kesällä 2017 Portugalissa, mutta syystä tai toisesta se päätyi blogiin vasta helmikuun pakkasissa. Musta olkapäät paljastava mekko on yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Rypistymätön kangas, kaunis malli ja musta väri tekevät siitä todella helpon vaatteen, joka eri tavoin asustamalla sopii niin arkiseen kesäpäivään kuin juhlahetkiinkin. 

Tämä pusero saa minut tuntemaan oloni kuin prinsessaksi – pitäisi käyttää sitä siis useammin! Jalassa ovat COSilta löytyneet farkut ja nuo hopeiset glitter-nilkkurit ovat yhtä ahkerassa käytössä kuin samantyyliset ruskeatkin. Joskus ihminen vain tarvitsee vähän glitteriä elämäänsä. 

2017

Tässä näkyy talvityyliä vuoden 2017 tapaan ja voisin pukeutua tähän asuun ihan identtisenä vaikka heti tänäänkin. Sandin sisarmerkki The Labin kashmirvillainen takki on yksi talvisuosikkejani ja rakastan tuota kinuskinruskeaa väriä. Täydelliset mutsifarkut ovat & Other Storiesilta, samoin kuin nuo nilkkurit. Hattarainen huivi sen sijaan on kotimaisen Balmuirin ja pooloneule Cosilta. 

Tämä look oli osa hauskaa valokuvaprojektia kuvaaja Sanni Riihimäen kanssa. Rakastan tätä kuvasarjaa, johon napattiin kuvauslokaatioon jääneet tyhjät pizzalaatikot mukaan. Bomber-takki ja repaleiset farkut ovat Topshopista ja kultaiset maiharit Minna Parikan. 

2016

Olin vuoden 2016 alussa matkalla Barcelonassa ystäväni Vesa Silverin kanssa ja reissussa tuli kuvattua älyttömän paljon, joten helmikuussa tuli tuolloin julkaistua poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen keväisiä asukuvia. Tummanvihreä Tiger of Swedenin vanah villatakki on yksi vaatekaapin lemppari ja siihen matchaava vihreä t-paita taitaa olla vuodelta 2015. Valkoiset nahkahousut näyttävät tummanvihreän ja konjakinruskean kanssa yllättävän hyvältä. Hatun alkuperää en muista, mutta ruskeat herrainkengät olen löytänyt joskus varmaan 7-8 vuotta sitten Samujin sample salesta. 

Tämä vihreä avoselkäinen mekko on myös löytö Samujin sample salesta ja yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. Kertakaikkiaan täydellinen bilemekko vähän fiinimpiin kekkereihin. 

Olen tehnyt valtavasti hyviä löytöjä Samujin sample salessa, sillä myös tämä ohut villa-silkki-neulepaita on peräisin sieltä. Marimekon kuvioitu hame on ollut myös yksi vaatekaapin kestolemppareista, vaikka alun alkaen en kokenut tuohon kuosiin mitään vetoa. Vasta, kun vedin mekon ensimmäistä kertaa ylleni, rakastuin täysin. Hame oli näitä kuvia varten vain lainassa, mutta päädyin hankkimaan sen omaksi ja olen käyttänyt sitä ihan valtavan paljon. 

Kuvasin mustan hameen ja t-paidan Stockmannin kampanjaa varten, mutta tällainen klassikko-look sopii mahtavasti omaan tyyliini. Itse asiassa tällaisen “pikkumustan” loihtiminen erillisestä ylä- ja alaosasta on todella käytännöllistä, sillä molempia vaatteita tulee varmasti erikseen käytettyä enemmän kuin yhtenäisenä mekkona. 

Missoni-tyylinen neulesetti ihastutti minua väreillään, mutta sitä on tullut käytettyä vain vähän. En jotenkin viihdy noin ihonmyötäisissä hameissa ja mekoissa, vaan verhoudun mieluummin väljempiin vaatteisiin. Mutta ehkä pitäisi rohkaistua ja pukea tämä look ylle jälleen, sillä tykkään kyllä tyylistä ja asu löytyy kaapista edelleen.

Tämä asu on jotenkin todella “minua”: musta poolo, kauniit housut ja herrainkengät (jotka eivät kylläkään näy kuvassa) edustavat sellaista ajatonta ja klassisen mutkatonta tyyliä, johon voisin nähdä pukeutuvani vielä kymmenien vuosien päästäkin. Kaikki vaatteet löytyvät yhä vaatekaapista.

2015

Sää on viisi vuotta sitten helmikuussa ollut melko erilainen kuin tänä vuonna. Asuun sen sijaan voisin pukeutua sellaisenaan edelleen: tekoturkistakki, nahkahousut ja tolppakorkoiset nilkkurit.

Tämä look koostuu myös sellaisista klassikoista, jotka voisin pukea ylleni uudelleen vaikka heti. Kaikki asun vaatteet ovat yhä tallessa ja tuo H&M x Isabel Marant -malliston muhkea oversize-takki oli lempparini vuonna 2015 ja on yksi suosikeistani edelleen. Myös tämä neulehuivi on ollut yksi luottoasusteista talvisin.

Tämä asu on edellisen kanssa liki identtinen, mutta huomion varastavat nuo tiikeri-kuvioidut kengät. En ole koskaan ollut mikään maailman suurin eläinkuosien ystävä, mutta ihastuin näihin Tibin nilkkureihin ensisilmäyksellä. Ne olivat roimassa alennuksessa, joten statement-kengät lähtivät heräteostoksena matkaan. Ne ovat mahtava piristys muuten hillittyyn asuun ja voisinpa käyttää niitä vähän enemmänkin!

Tuttuja klassikoita kuvan täydeltä: tuttu teddy-takki, nahkahousut ja Fiorentini & Bakerin biker-buutsit. Ajattomat klassikot ja yhdistelmät toimivat vuodesta toiseen. Oikealla näkyy jälleen se ahkerassa käytössä ollut muhkutakki. Noita Adidaksen lenkkareita olen rakastanut yli kaiken: ne tuntuvat siltä kuin jalassa ei olisi kenkiä lainkaan – niin kevyet ja mukavat. Olen käyttänyt kengät ihan puhki, mutta vieläkään en raaski heittää lemppareita menemään.

Vaikka tykkään käyttää myös hameita, jotenkin nämä hame-tyylit eivät enää viisi vuotta myöhemmin tunnu omalta. En pukisi noin hempeitä värejä ylleni ainakaan tällaisena yhdistelmänä enkä välttämättä enää yhdistäisi lenkkareita kellohameeseen. Muistan, että nämä lookit olivat aikanaankin vähän sellaisia kokeiluja, kun halusin haastaa itseni testaamaan jotakin erilaista. 

2014

Tuttu jättitakki oli talven suosikki myös vuonna 2014. & Other Storiesin vihreä muhkuneule on ollut yksi parhaista alelöydöistä: villapusero oli 70% alennuksessa ja olen käyttänyt sitä ihan valtavasti. Talvella 2014 ahkerassa käytössä oli myös tuo viininpunainen Lumin laukku, mutta sen olen vuosien saatossa myynyt eteenpäin.

2013

Nämä lookit tuntuvat edelleen omalta, vaikka aikaa näistä kuvista on 7 vuotta. Voisin pukeutua kumpaan tahansa tyyliin edelleen, joskin tuon ison statement-kaulakorun jättäisin kyllä surutta vuoteen 2013. Kaikki vaatteetkin löytyvät yhä kaapista: kotimaisen, nyt jo edesmenneen 2or+byyatin vaaleanpunaiset housut, Aiglen nilkkurit, Lumin laukku ja H&M-farkkupaita. Toisessa lookissa olen yhdistänyt samoihin housuihin kummitädiltä perityn vintage-bleiserin, poikaystävältä pelastetun hihattoman miesten paidan, jota hän oli jo heittämässä roskiin sekä 2or+byyatin laukun. 

Vasemmanpuoleinen arkityyli toimii edelleen, vaikka siinä ei mitään erityisen kiinnostavaa olekaan. Oikeanpuoleinen tyyli sen sijaan herättää muistoja: vuonna 2013 blogiyleisö oli enimmäkseen shokissa siitä, että olin ostanut bomber-takin, jollaisia noihin aikoihin käyttivät lähinnä uusnatsit. Nyt 7 vuotta myöhemmin reaktio tuntuu hassulta, sillä bomberit ovat nykyään niin luonteva osa katukuvaa ihan tavallisten ihmisten yllä, ettei kukaan ajattele uusnatseja. Mutta Filippa K:n takki on ollut loistava heräteostos, sillä olen käyttänyt sitä aivan älyttömästi ja käytän edelleen.

2012

Talvi 2012 oli selvästikin beigen aikaa. Hauskaa on, että kaikki kuvan vaatteet löytyvät kaapistani edelleen ja itse asiassa tuota Samujin superpehmoista villatakkia olen käyttänyt todella paljon myös tänä talvena. Taisin löytää sen alennusmyynnistä tai sample salesta joskus 2012 tai 2011.

2010

Vaikka tyyli on varmasti 10 vuodessa ehtinyt muuttua paljon, tunnistan näistä ikivanhoista asuista silti yhä itseni. Lempifarkut eivät ehkä enää ole samat kuin kuvissa, mutta voisin erinomaisen hyvin edelleen pukeutua melkein kaikkiin näistä tyyleistä hiukan nykypäivään päivitettynä versiona.

 

Photos: Vesa Silver, Angelina Ilmast, Annika Ollila, Johanna PiispaSara VanninenTribeguys.co, Isatou Jeng, Sanni Riihimäki & Viena K

Related posts

11/02/20

Viherkasvien ahdinkoa, makaronilaatikkoa ja yksi ei-niin-onnistunut asu

7 42

Flunssaiset terveiset Helsingistä! Viime viikko hujahti reissussa vailla kunnollisia nettiyhteyksiä ja koska tilanne oli tiedossa jo etukäteen, jätin suosiolla läppärin kotiin,  keskityin nauttimaan matkasta ja elin hetkessä. Nyt olen taas palannut tietokoneen ääreen ja tuumin, että voisin vähän päivittää viime aikojen kuulumisia. Reissusta lupaan kertoilla myös enemmän, kunhan ehdin vähän sulatella ja purkaa omia ajatuksia rauhassa ajan kanssa.

♥ Matkan jälkeen on aina kivaa tulla takaisin kotiin. Ja onpa mahtavaa, kun on niin ihana koti, johon palata! Rakastan Helsinkiä kaikessa harmaudessaankin, mutta pieni tankkaus aurinkoenergiaa Keniassa teki kyllä hyvää etenkin mielelle. En jaksa turhia masistella tai valittaa säästä, koska se on yksi niistä asioista, joihin emme voi vaikuttaa, mutta on pakko myöntää, että joskus tämä talven pimeys ja harmaus ottaa koville. Onneksi ollaan menossa jo kevättä kohti ja valon määrä lisääntyy koko ajan!

♥ Tiedän, etten ole ainoa, jolle valon puute on välillä vaikeaa, sillä Suomen talvi on harmillisen haastavaa aikaa myös viherkasveilleni. Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten yksikään noista raukoista on pysynyt hengissä tämän pimeyden keskellä! Myönnän, että muutama onneton kaveri on heittänyt veivinsä lopullisesti viimeisten parin kuukauden aikana. Syy voi toki olla myös hoitajassa, mutta syytän talvea! Lohtua silti tuo hiukan se, että vaikka varjoviikuna ja kumiviikuna ovat huolestuttavasti pudotelleet lehtiä, viime viikkoina ne ovat alkaneet puskea iloisesti esiin myös uutta elämää uusien lehtien muodossa. Ehkä toivo ei siis vielä ole kaikkien osalta hukkaan heitetty. Ilahduttaa myös. että hämmenyksekseni banaanipuu on tyytyväisenä tehnyt uusia lehtiä läpi talven, vaikka voisi kuvitella, että hieman trooppisemmassa ilmastossa yleensä viihtyvä kasvi olisi tästä Suomen talvesta ihan shokissa.

♥ Viherkasveista puheen ollen… Rohkaistuin myös tässä muutama viikko sitten ostamaan uuden käpypalmun, joita olen aiemmin onnistunut tappamaan peräti kaksin kappalein. Kasvin hoito-ohjeissa kerrottiin sen olevan hyvin helppohoitoinen. Näemmä poikkeus vahvistaa säännön! Toivotaan siis parempaa menestystä käpypalmun kanssa tällä kertaa.

♥ Jos listaisin kaikkien aikojen lemppareitani tv-sarjoista, Mad Men olisi ehdottomasti siellä kirkkaimmassa kärjessä. 60-luvun mainosmaailmaan sijoittuva sarja on täyttä timanttia paitsi alusta loppuun otteessaan pitävän moniulotteisen juonensa ja mahtavan näyttelijäkaartinsa, myös upean puvustuksensa ja visuaalisuutensa ansiosta. Harvan sarjan kohdalla olen pysähtynyt kesken katselun ihastelemaan kuvakulmia ja sommitteluita tai lavasteiden värimaailmaa. Katsoin sarjan kaikki kaudet 7 vuotta sitten ja muistan olleeni suorastaan hajalla, kun viimeinen kausi alkoi lähestyä loppuaan. Nyt olenkin ollut suorastaan riemuissani siitä, että poikaystäväni ei ole tullut koskaan katsoneeksi Mad Meniä, joten otimme sen hiljattain seuraavaksi katselu-urakaksi. Ja jos mahdollista, nautin siitä nyt toisella katselukierroksella jopa ensimmäistäkin enemmän. Jos siis et ole vielä nähnyt, niin vahva suositus!  Sarja löytyy tällä hetkellä ainakin  HBO Nordicin ja Netflixin valikoimasta.

♥ Toinen tämän hetken sarjasuositus menee Netflix-sarja Grace & Frankielle, joka kertoo kahden kypsempään ikään ehtineen leidin tarinaa. Jane Fondan esittämä bisnesnainen Grace ja Lily Tomlinin esittämä elämäntapahippi Frankie saavat tietää aviomiestensä olevan rakastuneet toisiinsa ja siitä syntyy melkoinen myllerrys kaikkien osapuolten elämässä. En syttynyt sarjalle ihan ensikatselulla, mutta kun moni ystäväni oli hehkuttanut sitä niin kovin, päätin lopulta antaa uuden mahdollisuuden. Ja kyllä kannatti! Tämän sarjan parissa on tullut itkettyä ja naurettua ja se on nykyisin yksi suosikeistani. Ihana hyvän tuulen sarja! Ja onpa ihana huomata, että vielä 8-kymppisillekin naisille kirjoitetaan Hollywoodissa tällaisia mahtavia rooleja. Tällaista lisää! Toinen viime aikojen lemppari on Netflixin Kominsky-metodi, jossa päärooleissa puolestaan ovat mahtavat ikämiehet Michael Douglas ja Alan Arkin.

♥ Tuskailin ennen matkalle lähtemistäni, miten tietyt jutut ovat vain niin älyttömän vaikeita saada hoidetuksi. Kenkien vieminen suutariin, puuttuvan napin ompeleminen takaisin paikoilleen, matkalaukun vieminen takaisin vintille, taulujen ripustaminen seinille tai vaikkapa tietokoneen huollattaminen ovat osoittautuneet itselleni toisinaan aivan ylivoimaisiksi tehtäviksi, jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi roikkumaan to do -listalle. Nyt voin kuitenkin ruksia listasta tuon viimeisen kohdan yli, sillä sain viimein eilen vietyä läppärini huoltoon. Oli jo aikakin, sillä sen näppäimistö on odotellut vaihtamistaan jo hyvän tovin: peräti kaksi näppäintä on kokonaan irti ja kirjoitustyöläiselle tämä on käytännössä ollut jokseenkin hankalaa.

On oikeastaan aika uskomatonta, miten kauan (monta kuukautta!) olen sinnitellyt noiden irtonappuloiden kanssa. Osittain syy on ollut aika typerä: kuvittelin, että huollossa saattaisi mennä viikkotolkulla aikaa ja läppäriä joka päivä työssään tarvitsevalle se olisi ollut melkoisen epäkäytännöllistä. Astuttuani viimein huoltoliikkeeseen selvisi kuitenkin, että läppärin saisi huollettuna takaisin parhaimmillaan jo samana päivänä tai ihan viimeistään seuraavana, joten siinä tuli oikaistua sekin harhaluulo. Nyt naputtelen postausta tyytyväisenä poikakaverini kotiläppärillä, jonka sain lainaksi huollon ajaksi, ja toivottavasti tänään illalla käytössä on jo oma kone entistäkin ehompana.

♥ Tiedättekö, kun joskus tulee ihan älytön himo johonkin sellaiseen maailman tavallisimpaan arkiruokaan? Usein tällaiset mieliteot ovat juuri sellaisia lapsuuden arkisia lemppareita, kuten makkarakastike, pyttipannu tai makaronilaatikko. Sain hiljattain aivan tolkuttoman pakkomielteen makaronilaatikosta, jota silloin tällöin teenkin ruoaksi, mutta nyt ei ollut tullut tehtyä pitkään aikaan. Ei auttanut kuin kipaista kaupan kautta kotiin ja ryhtyä tekemään. Minulla on itse asiassa aika kiva niksi, miten maustaa lihaton makaronilaatikko. Jauhelihan voi korvata soijarouheella tai vaikkapa kasvisjauhiksella ja mausteeksi sopii aivan erinomaisesti sellainen kauppojen texmex-hyllystä löytyvä tacomaustepussi, joka on tarkoitettu jauhelihan maustamiseen. Tulee ihan superhyvää! Tykkään itse käyttää munamaidossa kananmunaa, mutta korvaan yleensä myös maidon soija-, manteli-, kaura- tai riisimaidolla – kaikkia olen testannut vuosien varrella ja aina on maistunut erinomaiselta. Jos haluaa sen sijaan tehdä täysin vegaanisen version, niin kananmunan voi jättää poiskin.

Pakko jakaa vielä tässä yksi mieletön niksi, jonka joku IG-seuraajani kertoi minulle. Parasta minulle makaronilaatikossa ovat ne päällimmäiset, uunissa rapeiksi paistuneet makaronit, mutta joku vinkkasi, että jos ruoan tekeekin uunipellille ohuempana kerroksena, niitä rapeita tulee moninkertainen määrä! Tämä pitää ehdottomasti laittaa testiin seuraavalla kerralla. Mitäs muita maistuvia kasvis-arkiruokia suosittelisitte kokeiluun?

♥ Kun olen tehnyt noita koosteita menneiden 10 vuoden asuista, olen huomannut, että oman tyylin löydyttyä ja vakiinnuttua ei tule enää kokeiltua niin paljon uutta. Sitä urautuu tuttuihin, turvallisiin ja toimiviin asuyhdistelmiin, vaikka tekisi ihan hyvää haastaa välillä itseään kokeilemaan jotakin erilaista. Enkä tarkoita sitä, että uutta kokeillakseen tarvitsisi hankkia mitään uutta. Kokeiluun riittää ihan vain se, että yhdistelee vaatekaappinsa aarteita joskus vähän uudella tavalla tai pukee ylle jotakin, mitä ei ole tullut pukeneeksi pitkään aikaan. Joskus kokeilut eivät kuitenkaan mene ihan nappiin, kuten tällä kertaa. Yleensä näitä ei-niin-onnistuneita asuja ei tule jaettua lainkaan yleisölle, mutta päätin, että esitellään nyt tämäkin, vaikka itse en oikeastaan tykkää tästä tyylistä yhtään. Pidän kyllä minttuisen takin, oranssin pipon ja vaaleanpunaisen laukun värikkäästä yhdistelmästä, mutta väljät mutsifarkut ja lenkkarit eivät mielestäni sovi niiden kanssa yhteen ollenkaan. Puin kiireessä eikä olo ollut tässä lookissa yhtään kotoisa, mutta ehkä kengät ja housut vaihtamalla tästäkin kokonaisuudesta voisi saada käyttökelpoisen. No mutta, tulipahan ainakin puettua vähän väriä tätä harmaata säätä piristämään.

takki // coat Katri Niskanen (2015)*

laukku // bag Marimekko (2019)*

pipo // beanie Samuji (2019)*

farkut // jeans vintage (2019)

lenkkarit // sneakers New Balance (2017)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts