15/11/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: lokakuu 2010-2018

11 46

Hupsista, lokakuu hujahti jotenkin niin vauhdilla ohi, että tajusin vasta viime viikolla unohtaneeni tyystin tehdä menneiltä kuukausilta tutun koosteen kuukauden asuista menneiltä vuosilta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myös marraskuun kooste on vielä tämän kuun lopulla tulossa. Tajusin tässä muuten hiljattain, että tänä vuonna en ole niin kauheasti ikuistanut tyylejäni kuviksi tänne blogin puolelle. Kysynkin nyt siis teiltä, ovatko päivän asut ja tyylijutut edelleen sellaista sisältöä, mikä teitä kiinnostaisi?

Talvea kohti mennessä tyylijuttujen teko muuttuu aina astetta haastavammaksi, koska Suomen leveysasteilla talvisemmat asut ovat lähinnä iänikuisia kuvia takeista, vaikka toki syksyisistä ja talvisistakin tyyleistä saa loihdittua kiinnostavampia asusteilla, kengillä ja muilla pienillä ideoilla. Huomaan kuitenkin, että talven syksyn vaihtuessa talveksi tekee mieli lähinnä kääriytyä samoihin tuttuihin ja turvallisiin neuleisiin ja mennä päivästä toiseen tyylillisesti sieltä, missä aita on matalin.

*

Juttelin pari päivää sitten kaverin kansa näistä menneiden vuosien tyyleistä ja naureskelimme yhdessä joillekin vanhoille asukokeiluille ja poseerauksille. On kiinnostavaa, kuinka erilaiset elämänvaiheet ja oman tyylin etsiskely näkyy eri tavoin menneiltä vuosilta tallentuneissa asuissa. Jonakin vuonna tyyli on ollut selvästi naisellisempaa ja toisena androgyynimpää, yhtenä vuonna värikkäämpää ja toisena taas hyvin tummanpuhuvaa ja hillittyä. Tiettyinä kausina on tullut tehtyä enemmän rohkeita kokeiluja ja joskus taas on menty hyvin klassisella linjalla. Kyllähän osa noista vanhoista asuista herättää vähän huvittuneita tunteita ja jotkut jopa häpeänsekaista ihmetystä, että mitähän kummaa päässäni on mahtanut silloin liikkua.

Nyt kun katselen näitä vanhoja tyylejä, tuntuu, että oma tyyli on viimeisten viiden vuoden aikana vakiintunut viimein sellaiseksi, että oikeastaan kaikki menneiden viiden vuoden aikaiset lookit ovat sellaisia, joihin voisin hyvin pukeutua edelleen ja jotka koen edelleen suurimmalta osin omannäköisikseni. Sitä edeltävä aika on ollut sellaista itsensä etsimistä tyylillisesti, että välillä joukkoon on osunut oikein onnistuneita kokeiluja ja välillä aika karmeita huteja. Mutta jos ei muuta, niin voipahan nauraa itselleen, huvittuneena muistella menneitä ja todeta, että luojan kiitos oma tyyli on hiukan vuosien varrella kehittynyt parempaan. Mutta toisaalta, mistäpä sitä taas 5-10 vuoden päästä tietää, mitä näistä nykyisistä tyyli-ideoistaan mahtaa silloin tuumia…

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuu ja syyskuu. Muistatteko vielä näitä lokakuisia tyylejä vuosien takaa?

2018

Viime vuonna blogiin oli lokakuussa tallentunut vain tämä yksi asu. Tämä on sellainen mukavuudenhaluinen syystyyli: iso neule, leggingsi, lenkkarit ja pitkänä liehuva villakangastakki. On muuten yllättävää, miten valtavan paljon olen käyttänyt noita glitter-leggingsejä. Ne ovat sellainen täydellisellä tavalla vähän perusleggareita upgreidatumpi versio tällaisesta arkisesta mukavuusvaatteesta. Pitkän, takamuksen peittävän neuleen kanssa toimivat oikein passelisti housuinakin.

2017

Tässä lookissa näkyy sellaisia klassikoita, joiden nimiin vannon varmaan vielä vanhana mummonakin: hyvin istuvat siniset perusfarkut, biker-nahkatakki, herrainkengät ja musta ohut neulepoolo. Voisin pukeutua näin varmaan vaikka joka päivä

Vihasin joskus vaaleanlilaa väriä sydämeni kyllyydestä, mutta sittemmin olen muuttanut mieleni ja nykyään vaatekaapista löytyy muutama liilakin vaate, kuten tämä neulepusero ja nuo suloiset sandaalit. Farkut ovat muuten yhdet suosikeistani: täydellinen stretchitön mutsimalli löytyi jokunen vuosi sitten &Other Storiesilta. Ostan muuten nykyisin farkkuni lähes poikkeuksetta ilman elastaania.

Nämä kaksi kokomustaa tyyliä ovat sellaisia mielikuvituksettomien päivien pelastaja-asuja. Vasemman tyylin ideoin yhteistyökampanjaa varten, mutta asun molemmat vaatteet jäivät käyttöön, eikä ihme, sillä rakastan tuollaisia leveitä rentoja housuja, jotka soveltuvat niin arkeen kuin juhlaankin ja paita puolestaan on sellainen loistava minimalistisen tyylikäs vaihtoehto niihin hetkiin, kun neuleen sijaan haluaa pukea jotain vähän siistimpää.

Oikeanpuoleinen tyyli taas on osoitus siitä, että klassikot toimivat aina: mustat pillifarkut, hyvin istuva musta bleiseri (second hand), laadukas perus-t-paita (Arela), klassinen musta käsilaukku (Lovia) sekä kauniit peruskorkkarit ovat asukriisien pelastajia. Tunnen itseni tässä yksinkertaisessa lookissa todella kotoisaksi.

2016

Lokakuussa 2016 minulla oli useampi työreissu, joten poikkeuksellisesti tuolloin nähtiin kesäisempääkin tyyliä kuin tähän aikaa vuodesta tavallisesti. Tämä kuva ikuistettiin helteisessä Kreikassa. Musta silkkitoppi on yksi vaatekaapin luottovaatteita ja perus-farkkushortsit ovat luonnollisesti kesäklassikko. Tykkään myös kesäsäillä käyttää erityisesti kaikenlaisia olkihattuja.

Punainen mekko oli ylläni Kaliforniassa lokakuussa 2016. Heräteostoksena Kööpenhaminasta löytynyt mekko on yksi ylivoimaisista kesä- ja reissusuosikeistani edelleen. Tomaatinpunainen väri sekä ajaton ja hiukan 70-lukua henkivä malli tekevät mekosta kivalla tavalla naisellisen. Nuo ATP Atelierin mustat sandaalit viiden vuoden takaa ovat myös yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Kokovalkoinen kesälook puolestaan ikuistettiin kuvaan Kreikassa.

Arkinen perustyyli Helsingin syksyssä lienee lokakuun alusta, koska olen vielä huidellut paljain nilkoin. Nuo mustat farkut ja harmaa kashmirneule ovat olleet päällä viimeisen viikon aikana – klassikot toimivat aina. Tykkään myös tuollaisista pitkistä, rennoista kauluspaidoista.

Musta silkkitoppi ja samettihousut ovat kiva vaihtoehto mekkotyylille johonkin rennompaan juhlaan. Tämä tyyli on myös kyseisen lokakuun Kreikan reissulta, mutta voisipa tähän pukeutua esimerkiksi bleiserin kanssa Suomen syksyssä ja talvessakin.

Toimivan matkagarderobin kokoaminen on aina haastava tehtävä, mutta muistan että tällä Tukholman reissulla sain käyttää luovuuttani, kun olin pakannut matkaan vähän mitä sattuu. Tässä nähdään, miten musta pelastaa tilanteen kuin tilanteen, hattu tekee mistä tahansa asusta kiinnostavamman ja kuinka rakastamani hokema klassikoiden toimivuudesta (ja yhteensopivuudesta) pitää paikkansa. Mustat hyvin istuvat farkut, herrainkengät ja musta neulepoolo eivät suotta ole vaatekaappini luottovaatteita. Musta kaunis kietaisumekko on muuten Katri Niskasen kokoelmasta muutaman vuoden takaa.

2015

Rakastan vieläkin lokakuun 2015 tyylejä ja voisin pukea kaikki näistä lookeista ylleni uudelleen vaikka saman tien. Kaikki vaatteetkin ovat kaverille myytyä keinoturkistakkia lukuunottamatta yhä tallessa ja käytössä. Tummansiniset pillifarkut ja korkonilkkurit näyttävät olevan hyvä pohja asulle kuin asulle. Selected Femmen laukku on palvellut varmaan jo jostain vuodesta 2010 lähtien – uskomattoman näppärä ja kestävä laukku! Oikeanpuoleisessa tyylissä näkyy hauska R/H:n pörröneule sekä Never Denimin pitkä villakangastakki, jotka ovat edelleen suosikkeja. Glitter-turbaani viimeisteli tuolloin tyylin – sitä voisi hyvin taas käyttää pikkujoulukauden kynnyksellä, vaikka eipä meikäläisen vaatekaapissa glitteriä vain pikkujouluun säästellä.

Oi, tämä oli sitä aikaa, kun Adidas Superstarini näyttivät vielä valkoisilta! Pitkä Never Denimin takki, tennarit, hauska palloneule, farkut ja oranssinpunainen kashmirhuivi – tämä look pitää ehdottomasti toteuttaa myös uusintaversiona. Farkut on rakastettu polvista jo puhki, mutta seuraavaksi on suunnitelmissa tehdä niistä shorsit!

Astetta värikkäämpää tyyliä syksyn 2015 tapaan. Ihana Kelpman Textilesin villakangastakki löytyi tuliaisina Tallinnasta ja sitä voisi ehdottomasti käyttää syksyn piristykseksi enemmänkin. Kaulassa roikkuva ihana sitruunankeltainen kashmirhuivi on Arelan.

Nämä syksyiset tyylit ikuistettiin Pariisin kaduilla, missä oli vielä hitusen Helsinkiä leudompi sää. Olin Marimekon kanssa muotinäytösreissulla Pariisissa ja tietenkin matkalla piti myös edustaa Suomen väreissä. Kaunis villakangas-trenssi herättää aina ihmisten kiinnostuksen, kun se vilahtaa ylläni jossain kuvassa enkä ihmettele: malli on todellakin mielettömän kaunis. Myös mekko, vaaleanpunaiset asusteet ja silmälasit ovat Marimekon mallistoa 4 vuoden takaa. Minulla oli reissulla silmätulehdus, joten en voinut laittaa silmämeikkiä ollenkaan, joten näyttävät silmälasit toivat heti tyyliin vähän ekstraa. Näistä syksyn 2015 kuvista tuli myös inspiraatio laittaa pitkästä aikaa luumunpunaista huulipunaa!

2014

Reikäisiä farkkuja ei ole tullut käytettyä hetkeen, mutta nämä boyfriend-farkut olivat aikanaan suosikit. Tämä tyyli on taas sellaista klassikoiden juhlaa: merinovillainen seilorineule, biker-nahkatakki, siniset farkut, simppelit mustat korkonilkkurit ja punainen huulipuna eivät näyttävät vuodesta riippumatta hyvältä.

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä tummanvihreä muhkuneule on varmaan yksi vaatekaappini lämpimimmistä vaatteista ja sitä ei tästä syystä oikein edes voi käyttää kuin koleampina päivinä. Tässä tyylissä yhdistin ison neuleen leggingseihin ja korkonilkkureihin. Tämänkin lookin voisi pukea uudelleen tänä syksynä.

Pinkki on ollut minulle aina vähän vaikea väri… En oikein ole vieläkään varma, sopiiko se vaatteissa minulle vai ei. Siitä huolimatta kaapista löytyy edelleen tuo Balmuirin pinkki huivi, mutta pilkulliset housut olen tainnut laittaa kirpparille jokin aika sitten. Twist & Tangon liehutakki ja Filippa K:n korkonilkkurit ovat yhä vaatekaapin suosikkeja.

Vuonna 2014 juhlistin Elle-gaalaa tässä lookissa, joka on koottu Sandron topista ja H&M:n erikoismalliston hameesta. Meikin ja hiustyylin minulle oli tähän gaala-lookiin taikonut Marina Lavenius. Juhlat tosin jäivät minun osaltani lyhyeen, kun jo taksissa matkalla juhlapaikalle minulle nousi kuume ja jouduin huonovointisena lähtemään kotiin jo ennen varsinaisen ohjelman alkua. Lopulta selvisi, että minua piinaava tauti oli viheliäinen enterorokko, joka tunnetaan lähinnä lastentautina, mutta jostain olin onnistunut sen riesakseni saamaan.

2013

Hiukset olivat vielä pitkät ja näitä kuvia katsellessa on todettava, että syksyllä 2013 oli selvästi aivan mieletön ruska. Syksyn suosikkitakki oli tuo eläväpintainen papparaistakki ja lempilaukku selvästikin Lumin luumunpunainen tote-kassi. Sinisillä farkuilla, mustalla neuleella ja yksinkertaisilla korkonilkkureilla ei voi mennä vikaan.

Tämä tyyli oli aikanaan osa yhteistyötäni Filippa K:n kanssa ja päädyin lopulta ostamaan omakseni tuon raitaneuleen. Kuvauslainassa olleet kipparitakki ja musta shopper-laukku ovat sellaisia klassikoita, että näyttävät edelleen aivan yhtä ajattomilta. Punaiset Acnen nilkkurit ovat ihana syksyisten ja talvisten asujen piristys edelleen.

Lisää vaatekaapin kestosuosikkeja: Filippa K:n bombertakki, alpakkahuivi ja musta kirpparilta aikanaan löytynyt pilkkumekko, jonka olen tainnut sittemmin myydä eteenpäin. Ihanat tolppakorkonilkkurit vietiin squash-hallin pukuhuoneesta ja kyllä muuten jäi harmittamaan.

Tämän asun kaikki vaatteet ovat tainneet vuosien varrella päätyä kiertoon, vaikka niitä kovasti aikanaan käytinkin… Samujin villatakki, tuo villakangastakki ja muhkea huivi (joka oli oikeasti poncho) olivat suosikkeja noihin aikoihin, mutta niistä luopuminen ei sureta.

Nahahousut ja pörröneule löytyvät vaatekaapista yhä, joskaan en ole tuota neuletta tainnut hetkeen käyttää. Kokomusta toimii aina, mutta ehkä tämä kokonaisuus on ruskan väreistäkin huolimatta aika synkkä tuon luumuisen huulipunan kanssa… Oikeanpuoleisessa tyylissä on taas yllä klassikoita: seilorineule, nahkahousut, nilkkurit ja turvallinen värimaailma. Näitä ei tarvitse vuosienkaan jälkeen hävetä tai laittaa kirpparille.

2012

H&M:n teddykarvainen takki on vielä 7 vuotta myöhemminkin yksi vaatekaapin luottolemppareista. Tuo harmaa ympyrähuivi oli pari vuotta aiemmin blogissa ihan älytön hitti ja muistan, että monta sataa seuraajaa osti tuon samaisen huivin blogini kautta. Onko siellä yhtään tilaajaa linjoilla? Punainen huivi puolestaan on Arelan kashmiria ajalta, jolloin merkin nimi oli vielä Arelalizza. Muistaako joku?

Värikkäitä takkeja ja kiusallisia poseerauksia syksyn 2012 tyyliin. :D Vaaleanpunaisen Sonia Rykielin takkikaunottaren löysin My o Myn alennusmyynnistä ja keltainen vintageunelma puolestaan löytyi Tukholmasta. Ympyrähuivitrendi taisi näihin aikoihin olla kuumimmillaan…

Nuo ruskeat kiilakorkonilkkurit olivat ihan suosikkikenkäni noihin aikoihin ja muistelen niiden olleen myös maailman mukavimmat jalassa. Sittemmin ne ovat päätyneet uuteen kotiin, samoin kuin tuo päheä hapsupaita.

2011

Tässä kuvassa taitaa olla teddykarvatakki ensimmäistä kertaa päällä. Oranssinpunaiset huulet näyttävät kyllä hyvältä aina! Myös tuo beige kirpparineule on yhä tallessa – maksoin siitä aikanaan kokonaisen yhden euron.

2010

Tässä tiivistyy hyvin lokakuun 2010 tyyli ja yllättävän hyvältä näyttää edelleen: maiharit, musta trenssi, harmaat neuleet, pillilahkeet sekä pitkät paidat olivat tämän syksyn juttu. Voisin periaatteessa pukeutua näin edelleen!

 

Photos: Vesa SilverAnnika Ollila, Tuija Pehkonen, Vilma P, Liisa Kivi, Marianna Mäkelä, Viena K, Sara VanninenNinan Tunnetila & Susanna Nordvall

Related posts

5/11/19

Jazzia, linnunpelättimiä, taide-elämyksiä ja leopardikuosia

56

En ole aikoihin kertoillut arkisia kuulumisiani, joten tänään voisi olla hyvä hetki pitkästä aikaa turista siitä, mitä minulle kuuluu juuri nyt?

♥ Rehellisesti sanottuna on melkoinen myllerrysten syksy – hyvässä ja pahassa – ja hetkittäin on pitänyt ottaa vähän aikaa itselleen kaiken sulattelemiseen. Menneen parin kuukauden ajalle on mahtunut paljon menetyksiä ja luopumista, joiden käsitteleminen on vaatinut ympärilleen rauhaa ja tilaa. Toisaalta, jos jotain olen huomannut, niin kipeätkin luopumisen hetket auttavat toisinaan selkiyttämään omia prioriteetteja sekä tekemään tilaa uudelle. Viimeisen kuukauden ajalle on osunut niin syviä surun tunteita kuin valtavan onnellistakin oloa ja leveitä hymyjä. Niin se elämä heittelee.

♥ Olen riemuissani siitä, että olen viimeinkin onnistunut selättämään ärsyttävän flunssani, joka ehti piinata yli kuukauden päivät. Köhäisenä ja nuhaisena piti suosiolla jättää iltakävelyt ja squash-pelit odottamaan otollisempia hetkiä. Viime viikolla uskaltauduin viimein taas yin-joogatunnille ja eilen palasimme Annikan kanssa jälleen viikoittaiseen iltakävelyrutiiniimme – ja olipa ihanaa! On ollut niin kivaa, että meillä on nämä säännölliset jokaviikkoiset kävelytreffit muiden kohtaamisten ohella, koska siten voi aina varmistaa, että vähintään kerran viikossa ehdimme jutella kunnolla viikon kuulumiset läpi.

♥ Kävin viime viikolla lounastreffeillä Vienan kanssa Putte’sissa, joka on itse asiassa yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingin keskustassa. Moni ei edes tiedä, että Putte’sista saa lounasta, saati erinomaisen hyvää sellaista, joten ajattelinpa nyt vinkata muillekin, että kannattaa käydä katsastamassa. On ehkä hieman yllättävää, mutta pizzoistaan tunnetun ravintolan lounassalaattibuffet on ihan vertaansa vailla! Kohtuuhintaan voi valita joko pelkän salaattibuffetin tai pizzan/päivän keiton, jonka kylkeen saa nauttia vielä tuon ruokaisan salaattipöydän antimista. Ja kahvi tai teekin kuuluu hintaan. Vahva suositus!

♥ Menneen viikon aikana on Helsingissäkin päästy jo pieniin pakkaslukemiin ja olen saanut todeta, että nyt olisi korkea aika käydä hakemassa talvitakit vintiltä, sillä eilisillan kävelyllä meinasi tulla paksussakin villapaidassa vilu, kun ei ollut kunnollista talvitakkia harteilla. Yksi loistoniksi tällaiselta vilukissalta muille samanmoisille on hankkia sellainen oikein ohut kevytuntuvatakki, joka mahtuu täydellisesti kapoisenkin takin alle ekstralämmikkeeksi. Ostin omani joitakin vuosia sitten Uniqlosta, kun reissussa ollessa helteiset sääennusteet vaihtuivatkin kesken reissun huomattavasti koleampiin ja tarvittiin lisäkerroksia. Ohut kevytuntsikka on palvellut täydellisesti juuri tuollaisena välikerroksena, jolla saa tarvittaessa myös pidennettyä mukavasti kevyempien takkien käyttökautta pidemmälle syksyyn.

♥ Minulla on ollut muutamat aika mahtavat treffit viime aikoina mummokaverin kanssa, kun yritin yskän kourissa keksiä jotakin sellaista tekemistä, joka ei rasittaisi kurkkua ja ääntä niin kovasti. Mummokaverin viisautta kuultiin taannoin Afterwork-podcastissakin, joten mietin, että olisiko viimeinkin aika kuunnella hänen kanssaan joku jaksoistamme. Hänellä ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta, joten hän ei ole pystynyt kuuntelemaan podcasteja aiemmin, mutta pari viikkoa sitten pistin tuoreen jakson pyörimään. Hän tykkäsi kovasti ja kun kysäisin, haluaisiko hän kuunnella toisenkin, niin tarjotuista aiheista hän halusi ehdottomasti kuunnella rasismia käsittelevän jakson. Keskustelun kuunneltuamme hän oli todella tuohtunut siitä, että kukaan ei ollut noussut puolustamaan jaksossa tarinansa jakanutta Mikaelaa, kun tämä joutui raitiovaunussa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. On aina ilo huomata, että 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun arvomaailmat kohtaavat. <3

Yhden kerran lähiviikkoina pidimme lounastreffien tuoksinassa myös levyraadin. Kuuntelimme hänen toivekappaleitaan sekä sellaisia minun valitsemiani biisejä, joista arvelin, että hän saattaisi pitää. Mummon toivelistalla oli muun muassa Ville Valon ja Agentsin kappaleita (ja mummo kehui Villen olevan ilo sekä silmälle että korvalle, haha), Pepe Willbergiä, Tauno Paloa (joka sai hänet liikuttumaan kyyneliin asti), Elvistä (mummokaveri halusi rock’n’rollia ja sen tahtiin hytkyessään tokaisi, että eihän tätä kuunnellessa voi olla vähän tanssimatta!) sekä Samae Koskista, johon hän oli ihastunut Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Viimeksi mainitun nimeä jouduttiin hiukan metsästämään, mutta löytyi se lopulta. On kuulkaa aikamoisen mieletön maailma ikäihmiselle tuo Spotify, josta löytyvät kaikki maailman kappaleet, kun normaalisti on vain pienen kannettavan radion ja sieltä tulevan musiikin varassa.

♥ Musiikista puheen ollen… Kävin viime viikolla katsomassa Kiasmassa tuoreimmat näyttelyt ja haluan erityisen painokkaasti suositella kaikille islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoteosta Kiasman ylimmässä kerroksessa. Kjartansson voitti aiemmin tänä vuonna Ars Fennica -palkinnon, jonka finalisteja esiteltiin Amos Rexin näyttelyssä kesällä. Pidin myös palkinnon voittaneesta teoksesta, mutta Kiasmassa nähtävä The Visitors on huikaisevan hieno. Ystäväni oli käynyt katsomassa teoksen jo aiemmin, mutta piti siitä niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen. Ja nyt teoksen nähtyäni, ymmärrän täysin miksi ja haluan itsekin.

Vajaan tunnin mittainen musiikkiteos on jaettu usealle eri screenille, joilta voi seurata yksittäisten muusikoiden soittoa ja laulua eri puolilla suurta kartanoa. Yhdeksän erillistä videota yhdistyvät näyttelytilassa koskettavaksi ja mukaansa tempaavaksi musiikkiesitykseksi, johon on helppo uppoutua täysin siemauksin. Saavuin tilaan edellisen esityksen ollessa päättymässä ja hymähdin hieman, kun ihmiset sen päättyessä taputtivat. Tuntui hassulta, että joku haluaisi aplodeerata videoteokselle. Kuitenkin, kun olin päässyt kokemaan teoksen itse, tuntui itsestäänselvältä, että halusin osoittaa sille kunniaa taputtamalla. Se kertoo jotakin. Jotakin kertoo myös se, että esimerkiksi The Guardian on nimennyt teoksen “vuosisadan parhaaksi teokseksi”. Menkää ja kokekaa!

♥ Olen hehkuttanut rakasta sunnuntaitraditiotani ennenkin, mutta hehkutan sitä taas. Tenhon sunnuntaiset jazz-illat ovat yksi viikkoni kohokohdista. On täydellistä päättää viikko herkkuhetkeen pizzan äärellä lempikuppilan kotoisassa tunnelmassa ja hyvässä seurassa live-jazzin soidessa taustalla. Sunnuntaisin Suomessa on usein aika hiljaista ja vaisua – ravintolat ovat kiinni ja ihmiset vetäytyvät koteihinsa viikon päätteeksi valmistautumaan ja rauhoittumaan edessä häämöttävää maanantaita varten. Haastan kuitenkin kokeilemaan joskus jotakin muuta! Minulle sunnuntai-illat Tenhossa ovat täydellinen päätös viikolle ja ihana pieni irtiotto ennen seuraavan arkiviikon alkua. Olen monesti sanonut, että nämä sunnuntai-illat tuntuvat kuin minimatkalta jonnekin ulkomaille – ajatuksissaan voi kuvitella olevansa vaikka Berliinissä, sillä Helsingiltä tuo jazz-iltojen sympaattinen ja eloisa tunnelma ei ollenkaan tunnu.

♥ Hei muuten, jos missasit viime viikolla Ylen aamun torstaina, niin huikkaanpa, että kävin ohjelmassa vieraana juttelemassa pikamuodista Ivalo.comin Matti Lamminsalon sekämuotioikeuden tutkijan Heidi Härkösen kanssa. On hienoa, että tästä teemasta keskustellaan myös valtamediassa. Itse videopätkän pääsee katsomaan vielä jälkikäteen Yle Areenasta ja aiheesta tehdyn artikkelin voi lukea puolestaa täältä. Jos aiemmin kirjoittamani jutut aiheesta kiinnostavat, niin niitä puolestaan pääsee lukemaan täältä.

♥ Minut oli viime viikonloppuna kutsuttu Halloween-bileisiin ja jahkailin viimeiseen asti naamiaisasun kanssa, sillä en periaatteesta halua hankkia mitään uutta pelkkää naamiaisasua varten. Mietin jo, pukeutuisinko ollenkaan, mutta kun pohdiskelin aihetta Instagram storyssa, muutama seuraaja innostui jakamaan niin hyviä ja helppoja asuideoita, että inspiroiduin toteuttamaan niistä yhden, johon varusteet löytyivät sopivasti valmiiksi omasta kaapista. Tarvittiin vain ruudullinen flanellipaita, farkkuhaalarit ja olkihattu, niin ainekset linnunpelättimen lookiin olivat kasassa. Meikin taioin luomivärillä ja kajalkynällä haettuani ensin hakusanalla “scarecrow” hieman inspiraatiota. Päädyin lopulta jonkun naamiaisasuliikkeen sivuille, tutkailin meikkiä ja ryhdyin sutimaan naamaani toiveikkaana, että homma menisi ensimmäisellä yrityksellä nappiin… On pakko sanoa, että olin suorastaan itsekin ällistynyt siitä, miten hyvin lopputulos onnistui! Pitäisi vain rohkeammin kokeilla kaikkea tällaista! Jos lopputulos kiinnostaa, niin kurkatkaahan Instagramin puolelta.

Ja hei, tässä kohtaa on hyvä taas muistutella, että naamiasasuja suunnitellessa ja valitessa on hyvä muistaa kunnioitus muita kulttuureja ja kansoja kohtaan. Sorretun tai vähemmistökulttuurin edustajaksi pukeutuminen ei ole koskaan tyylikäs tai kunnioittava valinta, varsinkaan kuluneisiin, loukkaaviin ja kliseisiin stereotypioihin nojaten tai huumoria toisten kulttuurista vääntäen. Satu- ja eläinhahmot, taruolennot tai vaikka linnunpelätin ovat aina turvallisia vaihtoehtoja, jos ei muuta keksi.

♥ Olen menneen vuoden aikana viihtynyt hämmentävän hyvin leopardikuosissa. Vannoin joskus pieni ikuisuus sitten kaikennäköistä eläinkuoseista, mutta sittemmin olen joutunut syömään sanani ja oppimaan, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nämä kuvat on ikuistettu jo aiemmin syksyllä ja tässä vaiheessa paljaat nilkat ovat enää haave vain, mutta leopardipöksyt pääsevät käyttöön pakkassäilläkin samoin kuin tuo ohut merinovillainen neule, joka on ollutkin yksi syksyn suosikkivaatteita.

merinovillaneule // woollen shirt Pierre Robert (2019)*

farkut // jeans Monki (2018)*

kengät // shoes Filippa K (2014)

aurinkolasit // sunglasses A+more (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

1/10/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: syyskuu 2010-2018

6 49

Syyskuun asukatsaus menneiltä vuosilta meni vähän viime tinkaan, kun kuukausi ehti vaihtua jo lokakuuksi, mutta parempi myöhään! Alkusyksy on yleensä lempisesonkiani pukeutumisen suhteen ja se näkyy myös aktiivisuudessa asukuvien suhteen. Monena vuonna näytän olleen syyskuussa erityisen innokas ikuistamaan tyylejä kuviksi – muutamana vuonna jopa niinkin innokas, että jätin osan tästä koosteesta julkaisematta kuvien paljouden takia.

Kirjoitin viime viikolla yleisiä pohdintoja vaateteollisuudesta ja kulutuksesta sekä vaatteiden elinkaaresta. On ollut myös itselle todella kiinnostavaa sukeltaa näihin omiin asukuva-arkistoihin viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Tyyli on vuosien varrella muuttunut, mutta vaatekaapissa on edelleen hyvin paljon samaa kuin vuosia sitten. On myös mielenkiintoista nähdä, miten oma tyyli on elämän eri hetkissä kehittynyt. Ja muutoksista huolimatta koen, että sellainen oman tyylin punainen lanka on löytynyt jo kauan sitten, vaikkakin visio on viimeisten viiden vuoden aikana erityisesti kirkastunut. Näistä kuvista myös konkreettisesti näkee, mitkä vaatteet tai asusteet ovat löytäneet kestosuosikin aseman – ilokseni niitä on aika paljon.

*

Moni blogiani kauan seurannut muistelee vieläkin vuonna 2010 toteuttamaani kuuden vaatteen haastetta, joka osui juuri syyskuulle. Osallistuin tosiaan tuolloin haasteeseen, jonka ajatuksena oli kokeilla ja havainnollistaa, miten vähillä vaatteilla oikeasti voi tulla toimeen ja loihtia monenlaisia lookeja. Tai minä otin haasteeseen mukaan myös tuon tyylikulman ja ikuistin kuukauden aikana jokaisen asuni yrittäen luoda samoilla vaatteilla mahdollisimman monta erilaista tyyliä. Kuuteen vaatteeseen piti sisällyttää ylä- ja alaosat, mutta alus- ja päällysvaatteet, urheiluvaatteet sekä kengät ja asusteet jätettiin kuuden vaatekappaleen ulkopuolelle käytännön syistä. Myös erityisissä juhlatilanteissa oli mahdollista katsoa tilannetta läpi sormien, koska luonnollisesti noiden mukaan valittujen vaatteiden joukkoon halusi valikoida mahdollisimman monipuolisia arjen käyttövaatteita.

Haaste oli todella kiinnostava ja inspiroiva, vaikka sen lopputulemana totesinkin, että sinänsä en pidä järkevänä tai tarpeellisena yrittää pärjätä noin vähällä. Vaikka kokeilu oli silmiä avaava ja teki hyvin konkreettiseksi sen, miten vähällä voi tyylillisestikin pärjätä ihan mukavasti, niin kyllästyn itse ainakin niin nopeasti, että ihan samoihin vaatteisiin pukeutuminen joka päivä kuukauden ajan kävi vähän puuduttavaksi. Ja rehellisyyden nimissä esimerkiksi yksi ennen ehdoton suosikkivaatteeni tipahti kuukauden lähes tauottoman pitämisen jälkeen pois lemppareiden joukosta ihan vain puhtaasta kyllästymisestä.

Kokeilu haastoi hauskalla tavalla myös omaa mielikuvitusta yrittää keksiä mahdollisimman monenlaisia asuja muutamalla vaatekappaleella ja koin onnistuneeni hyvin siinä, että vaatteet olivat aika hyvin yhdisteltävissä keskenään. Oman vaatekaapin ja tyylin kartoituksen nimissä haaste olikin hyödyllinen. Kuukauden aikana oli helppo huomata, millaisia vaatteita oli helppo yhdistellä keskenään. Myös vaatekaapin puutteet oli helppo havaita: millaisia vaatteita olisin tarvinnut helpottamaan arkeani.

*

Viime viikon vaateteollisuutta koskevaan postaukseen muutama oli jakanut omia hyviä niksejään vaatevalikoimansa kartoittamiseen. Pari seuraajaa kertoi perustaneensa excel-taulukon, johon on kirjannut kaikki omistamansa vaatteet ja niiden käyttökerrat kunkin vuoden aikana. He kertoivat, että on ollut todella mielenkiintoista huomata tällaisen käytännön kautta, mitä vaatteita tulee oikeasti käytettyä ja kuinka monta kertaa esimerkiksi ne lempivaatteiksi mieltämänsä vaatteet todella lopulta päätyvät ylle. Välttämättä ei siis tarvitse ryhtyä kuuden vaatteen haasteen kaltaisiin äärimmäisyyksiin omaa pukeutumista pohtiessaan, mutta voi olla todella valaisevaa esimerkiksi pitää konkreettista kirjaa omistamistaan vaatteista ja niiden käyttökerroista. Suosittelen myös Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaa, jos haluaa haastaa omaa tyyliajatteluaan.

Aiemmat kuukausikoosteet löydät muuten halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuu ja elokuu. Olisi tietenkin hauskaa myös kuulla teidän mietteitänne näistä vanhoista tyyleistä? Löytyykö joukosta joku lemppari-look tai peräti suosikkivuosi pukeutumisen saralla? Entä muistaako joku vielä kuuden vaatteen haasteen?

2018

Löysin viime vuonna omien kaappieni kätköistä käyttöön isäni nuoruusvuosilta peräisin olevan biker-nahkatakin ja RAKASTAN sitä. Olen tosi kiitollinen niiden aikojen todella piukasta muodista, koska tästä syystä takki mahtuu vain minulle perheemme lapsista, ja harteikkaat veljeni jäivät nuolemaan näppejään. :D Tosin en ole varma, olisiko biker-takki ollut muutenkaan heidän tyyliään. Kaunis slip on -mekko on muutaman vuoden takaisesta H&M Studio -mallistosta ja sellainen aika täydellinen joka paikan juhlavaate. Nilkkurit ovat Filippa K:n ikisuosikit ja metsästin aikanaan loppuunmyytyjä kenkiä joskus viitisen vuotta sitten ympäri internetiä ja Eurooppaa. Löytyivät lopulta Berliinistä Filippa K:n liikkeestä hyvällä alennuksella ja ovat takuuvarmasti maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin, koska käyttökertoja näille on takuulla kertynyt vähintään se 300.

Valkoinen juhlatyyli nähtiin ylläni Gloria Fashion Showssa viime vuonna. Olin juuri pätkäissyt tukkani jälleen polkkamittaan ja viihdyin lyhyemmissä kutreissa taas mainiosti. Punaiset korkkarit ovat yksi kenkähyllyn lempparipareista ja kimaltava cluth on mainio mihin tahansa juhlatyyliin, koska se sopii värinsä puolesta kaikkeen ja upgreidaa asun kuin asun vähän fiinimmäksi. Korut ovat ihanan Upcycle by Jingin kierrätyskoruja, joista on muuten lähiaikoina tulossa lisää juttua.

Vihreä kukallinen Samøe & Samsøen mekko on yksi tuoreita vaatekaapin suosikkeja. Olen pitänyt sitä sekä vyön kanssa että ilman. Kaunis väri tuntuu omalta ja tässä on sellaista kivaa vintage-henkistä fiilistä. Vasemmanpuoleisessa tyylissä näkyvät myös ne lempinilkkurit ja isän vanha nahkatakki. Oikealla puolestaan jalassa ovat Church’sin maailman mukavimmat kultaiset sandaalit, jotka löysin joitakin vuosia sitten alennusmyynneistä ja vyö puolestaan on perintöä äitini nuoruusvuosilta.

Tässäkin tyylissä yllä on isän vanha nahkatakki ja lempparinilkkurit. Hopeiset glitterleggingsit ovat päässeet käyttöön yllättävän paljon ja läpikuultava neulemekko puolestaan on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, mutta pitänee taas keksiä sille jotakin käyttöä, koska tykkään tyylin puolesta kyllä kovasti!

Pinkki Marimekon vintage-takkimekko löytyi vuosia sitten tukholmalaisesta putiikista. Mietiskelen yhä, että onkohan tuollainen voimakas pinkki kuitenkaan ihan minun värini, mutta vielä toistaiseksi olen pitänyt takin itse. Myös laukku on Marimekkoa ja röyhelösandaalit puolestaan Terhi Pölkin.

Tämä asu koostuu sellasisista klassikoista, joihin usein luotan arjessa: siniset farkut, nahkatakki, valkoinen t-paita ja herrainkengät. Takki on Samsøe & Samsøen, t-paita Efva Attlingin ja vintage-Levikset löysin reilu vuosi sitten Pariisista second hand -putiikista. Filippa K:n herrainkengät ovat palvelleet uskollisesti jo viitisen vuotta. Hattu puolestaan on oma nimikkohattuni KN Collectionin kokoelmasta neljän vuoden takaa.

Nanson metsänvihreä villakangastakki oli yksi viime syksyn ja talven käytetyimmistä takeistani ja omistan itse asiassa saman takin myös vaaleanbeigenä ja se vilahti blogissa juuri viime viikolla. & Other Storiesin mustat loaferit ovat noiden Filippa K:n herrainkenkien ohella yhdet käytetyimmistä kengistäni.

Löysin luonnonvalkoisen Isabel Marantin neuleen kesällä 2018 vintage-putiikista Berliinistä ja olen käyttänyt sitä aivan valtavasti. Musta midihame puolestaan on ihanan monikäyttöinen löytö Monkin mallistosta jostain 4-5 vuoden takaa. Se on myös yksi vaatekaappini käytetyimmistä vaatteista. Jalassa ovat taas nuo Filippa K:n suosikkinilkkurit, jotka olen ostanut 5 vuotta sitten.

2017

Musta kiiltonahkainen hame on myös yksi vaatekaapin suosikkeja – se sopii tosi monenlaiseen tyyliin ja eri tavoin yhdisteltynä sekä arkeen että juhlaan. Vasemmanpuoleisessa lookissa olen yhdistänyt sen äidiltä ja isältä perittyyn Marimekon Jokapoika-paitaan. Jalassa ovat varmaankin kaikkein käytetyimmät korkkarini, jotka ovat maltillisen korkonsa ansiosta ihanan mukavat jalassa. Oikeanpuoleisessa tyylissä nahkahameen kaverina puolestaan on Arelan perus-t-paita, jonka ostin joskus vajaat 5 vuotta sitten – Nanson ohella yksi suosikkini t-paidoissa. Jalassa ovat Terhi Pölkin röyhelökorkkarit ja kainalossa lampaankarvainen Onarin clutch. Muistan, että tällä New Yorkin reissulla eräässä baarissa ovimies naureskeli, että olinko napannut Muppetin mukaani iltarientoihin. :D Kummassakin lookissa korvissa roikkuvat Linda Toyen ihanat korvakorut.

Nämäkin asut on ikuistettu New Yorkissa, missä vietin syyskuussa 2017 kymmenen päivää. NYCin säät olivat vielä syyskuussakin melko helteiset, joten tyylit olivat vähän perinteisiä syyskuun asuja keveämpiä. Rakastan noita Sessùnin silkkishortseja, jotka olen ostanut Berliinistä 6 vuotta sitten. Tässä asussa puin ne mustan samettitopin ja perus-bleiserin kanssa – ne toimivat tosi monenlaiseen asuun. Kädessä roikkuu yksi suosikkilaukuistani, pieni pyöreä pilleriveska, ja jalassa ovat 5 vuotta sitten ostamani & Other Storiesin lemppariavokkaat, jotka ovat yhdet käytetyimmistä kenkäpareistani. 

Valkoinen t-paita ja siniset farkut toimivat aina. Nämä Monkin hauskalla tavalla leikatut farkut ovat yhdet suosikeistani. Jalassa ovat taas röyhelöiset Terhi Pölkin sandaalit. Muistan, että tälle reissulle matka-garderbi oli yhdisteltävyyden näkökulmasta onnistunut erityisen hyvin, vaikka oman haasteensa yhteensä 3 viikon Yhdysvaltojen matkalle aiheutti se, että olin New Yorkista suuntaamassa vielä 10 päiväksi Seattleen, missä sää oli jo huomattavasti koleampi ja syksyisempi.

Samaiset bleiseri ja samettitoppi sekä Terhi Pölkin röyhelösandaalit ovat yllä tässäkin asussa, mutta tällä kertaa yhdistin ne pieniruutuisiin herrainhousuihin. Olen itse asiassa käyttänyt näitä housuja tosi paljon, sillä niissä on tuollainen mukavan asiallinen tyyli ja kivalla tavalla vähän vintage-fiilistä henkivä malli. Toisessa lookissa näkyviä ruskeita housuja olen myös käyttänyt tosi paljon, koska rakastan tällaisia leveälahkeisia housuja, jotka ovat muuten talvisin tosi käteviä, kun alle mahtuvat helposti sukkahousut tai paritkin. 

Tämä Lindexin punainen mekko on ollut oman vaatekaappini yllättäjä, jota olen tullut käyttäneeksi aika paljonkin. Ajattelin alkuun, että värikäs mekko on yksityiskohtineen vähän liikaa minun makuuni, mutta itse asiassa tämä on sopinut yhteen jos toiseenkin juhlaan aika täydellisesti. Tässä ollaan taas matkalla Gloria Fashion Showhun. 

2016

Mustat leggingsit ja pitkä neule toimivat mukavana matkustusasuna Tukholman reissulla, missä kumpainenkin näistä tyyleistä on ikuistettu. Aika tylsääkin perusasua saa aina piristettyä hatulla ja tässä kuvassa päässä on KN Collectionin Pupulandia-nimikkohattu, joka oli mukana juuri syksyn 2016 kokoelmassa. Kuvassa näkyvät punospintaiset loaferit olen rakastanut melkein puhki – pitäisi varmaan käyttää niitä suutarilla ja katsoa, josko niille voisi vielä tehdä jotain.

Rakkauteni leveitä housuja kohtaan on jatkunut jo kauan. Nämä tiilenpunaiset pöksyt löysin Lontoosta Marks&Spenceriltä muistaakseni tänä samaisena vuonna. Tällä kertaa puin ne valkoisen t-paidan ja perusbleiserin kanssa. Ja jalassa ovat tutut Filippa K:n herrainkengät.

Nappasimme nämä kuvat entisen kotini lähellä Töölössä, kun Pupulandia-nimikkohattuni ilmestyi myyntiin syksyllä 2016. Vinkkaankin tässä samalla muuten, että KN Collection on avannut oman liikkeen nyt eilen Helsinkiin Eerikinkadulle, joten käykäähän piipahtamassa! :) Näissä tyyleissä yllä on taas suosikkijuttuja: & Other Storiesin muhkea villatakki, jota käytän ihan älyttömästi, tummanvihreä Never Denimin t-paita, Monkin farkut (jotka ovat jalassa tälläkin hetkellä) sekä luottoloaferit. Vaalea neulemekko puolestaan löytyi samana vuonna Massimo Duttin alennusmyynnistä Espanjasta ja nilkkurit ovat taas kerran & Other Storiesilta, mistä olen löytänyt todella monet lempikengistäni.

Tykkään itse asiassa todella paljon kokovalkoisesta tyylistä ja tämä asu oli minulle erityisesti mieleen. Valkoisen silkkipaita on täydellinen pari todella monenlaisille alaosille, mutta tässä tyylissä olen yhdistänyt sen COSin superleveisiin culottes-housuihin. Hopeiset korkokengät ovat kirpparilöytö. 

Harmaa solmumekko on Marks & Spenceriltä ja kuvasin sen yhteistyökampanjaa varten, mutta päädyin ostamaan omaksi. Mekon malli on todella imarteleva ja tätä voisi kyllä käyttää useamminkin! Jalassa ovat taas & Other Storiesin tutut nilkkurit. 

Tässä tyylissä yhdistin valkoiset culottes-housut farkkupaitaan ja kokonaisuudesta tuli yllättävän kiva ja raikas. Jalassa ovat Pretty Loafersin kauniit punoskengät.

Tässä lookissa on yllä monia vaatekaapin lempivaatteita. Zaran puuterinen midihame on ollut käytössä todella ahkeraan, musta perustoppi on Topshopista ja R/H:n bomberia käytän etenkin kesäisin lähes taukomatta. Jalassa ovat lempiavokkaat ja laukku on se ihana vintage-veska, josta tein viime syksynä Stockmannille oman versioni omaan laukkukokoelmaani

2015

Kokomustaa tyyliä vuoden 2015 tapaan. Nämä farkut olen rakastanut polvista niin riekaleiksi, että niitä ei ehkä kehtaa enää sellaisenaan käyttää, mutta olen miettinyt, että niistä voisi nykyisellään leikata shortsit, koska malli istuu täydellisesti. Tällaisia aivan täydellisen mallisia strechittömiä farkkuja etsin vieläkin näiden repaleisten tilalle. Culottes-housut puolestaan ovat täydelliset matkustuspöksyt ja sopivat mahtavasti niin rennompaan kuin asiallisempaankin tyyliin. Musta villa-silkki-neule on Samujilta ja yksi käytetyimmistä paidoistani. Hauskat kengät ovat taannoin omalla nimellään mallistoaan tehneen Emmi Malmströmin käsialaa. 

Kyllä huomaa, mitkä olivat lempifarkut syksyllä 2015. Harmi vain, että polvet repsottavat nykyään niin, ettei noita enää voi oikein sellaisenaan käyttää. Vai kehtaisikohan? Rakastin tätä lookia vuonna 2015 ja rakastan sitä edelleen. Never Denimin pitkä villakangastakki, alpakkahuivi, ruutuneule ja luottonilkkurit löytyvät yhä kaikki vaatekaapista.

Toisessa tyylissä näkyy myös vaatekaapin luottovaatteita: äidiltä ja isältä peritty Jokapoika-paita, biker-nahkatakki, tuttu kaulahuivi sekä lempikengät. Myös tuo Selected Femmen laukku on ollut minulla jo liki 10 vuotta. 

2014

Syyskuussa 2014 oli jostain syystä tullut ikuistettua vain muutama asu. Hauska seeprakuvioitu mekko on löytö & Other Storiesilta, pinkki laukku on Tommy Hilfigerin ja puuterisävyiset korkkarit Marc Jacobsin (jo vuodelta 2011). Kaikki ovat yhä tallessa.

Nämä Tara Jarmonin culottes-housut taitavat olla ensimmäiset kunnon leveät housuni ja muistaakseni hankin ne juuri tuolloin vuonna 2014. Silkkitoppi on jatkanut vuosien varrella matkaansa uuteen kotiin, samoin tuo pikkulaukku, mutta H&M:n Marni-malliston hopeiset korkkarit ovat yhä tallessa. 

2013

Tätä asua rakastin ja sama look on ollut yllä varmaan kymmeniä kertoja. Midihame löytyi kirpparilta jo joskus opiskeluaikoina 12-13 vuotta sitten – ja on edelleen käytössä. Laukkua käytin joskus paljon, mutta sittemmin olen myynyt sen eteenpäin kuten olen tainnut myydä tuon neuleenkin. Kengät rakastin aikanaan puhki ja haikein mielin jouduin niistä luopumaan. Hiukset näyttävät luonnollisen värisinä ja vähän pidempinä niin kivoilta näissä vanhoissa kuvissa.

Ennen mutsifarkkujen maihinnousua lempparini olivat rennot boyfriend-farkut. Nämä farkut ovat vieläkin tallessa! Ihastuin persikkaiseen neuleeseen Riian matkalla vuonna 2012 ja käytin sitä aikanaan paljon, mutta sittemmin sekin on löytänyt uuden rakastavan kodin. Kultaiset glittter-kengät sen sijaan ovat vieläkin visusti tallessa – tottakai. 

Syyskuu vuonna 2013 taisi olla aika lämmin, kun vielä tällaisissakin varusteissa on pärjännyt. Silkkishortsit olen ostanut varmaan yli 10 vuotta sitten Outnetista. Neule löytyi aikanaan Italiasta 8 vuotta sitten ja Marc Jacobsin korkkarit samana vuonna Beamista Helsingistä. Varmaankin kaikki lookin vaatteet ovat vähintään 8 vuoden takaa, ja vaatekaapissa edelleen. 

Olen kertonut tarinan tämän trenssin taustalta ennenkin, mutta ostin sen joskus 15 vuotta sitten, kun halusin jonkun “aikuisen” ja ajattoman takin. Nappiin meni, koska omistan takin edelleen ja yhä näyttää ajattomalta. Jalassa ovat kotimaisen 2OR+byyatin hailakan vaaleanpunaiset housut sekä yläosana Samujin ohut villaneule. Myös laukku on 2OR+byyatin ja se oli joskus varmaan kaikkein käytetyin laukkuni. Nuo leopardikengät olivat ensimmäinen koskaan hankkimani eläinkuosinen asia ja rakastan niitä yhä. Joka kerta, kun näen ne näissä omissa asukuvissani, tulee himo pukea ne jalkaan, mutta rehellisyyden nimissä olen tunkenut ne johonkin niin hyvään talteen viime muutossa pari vuotta sitten, että pitäisi tehdä ehkä pieni kaappien syyssiivous, jotta voisin jälleen kaivella ne käyttöön.

Samujin pehmoinen villatakki on tuntumaltaan ehkä yksi ihanimmista omistamistani vaatteista ja se olen ostanut muistaakseni jo joskus 2011 tai 2012. Punavalkoinen toppi löytyi muinoin Monkista ja samanvärinen huivi puolestaan kirpputorilta. Nämä Lontoosta löytämäni farkut käytin kirjaimellisesti loppuun jokunen vuosi sitten. Tässä asussa näkyvät herrainkengät ovat muuten niiden ihanien Filippa K:n kenkien edeltäjät. Löysin kengät KappAhlin alekorista Jyväskylässä opiskeluaikoina joskus 12 vuotta sitten 6 eurolla. Kenkien löytäminen KappAhlista oli tuolloin kummastus eikä kai niitä myydä kyseisessä liikkeessä nykyisinkään? Vielä enemmän kummastutti naurettava alehinta, jonka takia olin valmis ostamaan keinonahkaiset kengät, vaikka en koskaan osta kenkiä keinonahkaisina. Kengät palvelivat silti vuosikausia ja käytin niitä niin paljon, että taisivat lopulta lentää roskiin.

Myös tämän lookin yläosa on Samujilta. Ihastuin hattaraneuleeseen ensisilmäyksellä. Päällä on se “aikuistakki”, jalassa silloiset suosikkifarkut ja leopardikengät. Aurinkolasit taitavat olla jo jostain 10 vuoden takaa, mutta ovat edelleen yhdet lemppareista. Ja tuo Selected Femmen laukku, jota on nähty paljon asukuvissa, on edelleen kuin uudenveroinen, vaikka sitä on käytetty aivan loputtoman paljon.

2012

Olin ystäväni luona Lontoossa kyläilemässä syksyllä 2012 ja tämä kuva on ikuistettu tuolla reissulla. En ehkä yhdistäisi vaatteita ihan tällaiseksi asukokonaisuudeksi enää tätä nykyä eikä vaatteistakaan taida enää olla mitään tallessa tuota 2OR+byyatin laukkua lukuunottamatta. Reissu oli kaiken kaikkiaan ihana ja muistan, että kävin siellä elämäni ensimmäisessä jalkahoidossa.

Tästä lookista muistan saaneeni aikanaan palautetta, että monen mielestä sukkahousut olivat liian tummat, mutta ihan hyvältä ne minusta näyttävät edelleen. :D Makuasioita näemmä! Kaikki vaatteet löytyvät yhä kaappien kätköistä raidallista hametta lukuunottamatta. Tuo lyhyt mitta ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tunnu enää jotenkin omalta. 

Tässä asussa on minusta jotain sympaattista, vaikka en ehkä sitä enää pukisikaan päälleni. Kukkahousut olivat noihin aikoihin yksi vaatekaapin lemppareista, mutta sekä housut että neule on myyty uuteen kotiin jo vuosia sitten. Lumin laukku sen sijaan on yhä tallessa.

Vuosi 2012 olivat suurten ja näyttävien kaulakorujen kulta-aikaa ja minunkin korurasiastani löyty monta näyttävää korua. Suurimman osan niistä olen tainnut myydä eteenpäin trendivillityksen jäätyä taaksepäin, mutta tämä on yhä tallessa ja voisin sitä varmaan vielä käyttääkin, joskaan en ehkä yhdistäisi sitä ihan tällä tavalla. Kirpparihame ja ihana Vincen kashmirneule ovat yhä tallessa, mutta tämä yhdistelmä ei ehkä näin vuosien jälkeen ole enää mikään oma lemppari.

2011

Kun katselen vanhoja kuvia, olen kiinnittänyt huomiota, että tyylini on vuonna 2011 ollut ehkä vähän naisellisempi kuin monesti muulloin. Tämä superkaunis silkkimekko löytyi aikoinaan My o Myn alesta heräteostoksena, mutta sille on löytynyt vuosien varrella paljon käyttöä. Mekko toimii kivasti sekä arjessa että juhlassa, kuten näistä kuvista näkyy. Tämä kuvapari olikin hyvä muistutus, että mekkoa voisi käyttää taas enemmän! Vasemmalla näkyvä kulahtanut villatakki on yksi rakkaimmista kirpparilöydöistäni, jonka pelastin yhdellä eurolla kirpputorin alelaarista joskus varmaan 12 vuotta sitten. Myös molempien tyylien laukut ovat kirpparilöytöjä. Kummatkin kengät olen vuosien varrella myynyt eteenpäin, mutta näistä lookeista tykkään molemmista niin, että voisin varmaan yhä pukea ne päälle sellaisenaankin. 

Tuota villatakkia on todella käytetty ja rakastettu, kuten kuvista näkyy. Saappaita ja farkkuja lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat yhä tallessa. H&M:n kirjava trikoomekko on ollut sellainen ikilemppari: niin mukava päällä ja sopii tosi moneen tilanteeseen. Oikeanpuoleinen pantakampaus taas oli aivan täydellinen pelastus tumpelon hiustenlaittajan juhlakampauksiin. Sen opasti minulle aikanaan ex-malli ja Nina’s-putiikistaan tuttu Niina Kurkinen – kiitos!

Muistan, että tykkäsin tästä tyylistä paljon, vaikka nyt se ei enää näytäkään omalta. Farkuissa muuten huomaa ajankulun siinä, että samat mallit eivät enää niin puhuttele kuin vajaa 10 vuotta sitten. Olen löytänyt oman juttuni vähän korkeammista vyötäröistä ja vajaamittaisista lahkeista, joten suurin osa näistä 10 vuotta sitten hankituista housuista on jatkanut matkaansa uuteen onnelliseen kotiin. Kiiltonahkaiset nilkkuritkin olen myynyt vuosien saatossa eteenpäin, mutta second hand -löytönä ostettu Acnen läpikuultava paita, Selected Femmen laukku sekä tuo ruudullinen ponchohuivi ovat yhä tallessa.

Huh, mikä poseeraus… :D Tyylistä kyllä pidän yhä ja kiilakorkonilkkureita lukuunottamatta vaatteet ovat yhä tallessa. Sekä silkkipaita että nahkashortsit olivat molemmat heräteostoksia alennusmyynneistä, mutta hyvin ovat vuosien saatossa palvelleet.

2010

Vuonna 2010 otin tosiaan syyskuun ajan osaa kuuden vaatteen haasteeseen, mikä tarkoitti, että olin tosiaan valinnut yhteensä 6 vaatetta omistamistani yläosista ja alaosista, joihin pukeuduin koko kuukauden ajan. Niiden lisäksi sai käyttää vapaasti asusteita, kenkiä ja päällysvaatteita (alusvaatteet, sukat ja urheilukamat eivät sisältyneet näihin kuuteen vaatteeseen käytännön syistä). Valitsin kuukaudeksi mukaan Marimekon Reuna-neulemekon (joka oli tuohon aikaan ylivoimainen lempivaatteeni), jota pidin toisinaan myös puserona helmaa taittamalla, tummansiniset pillifarkut, valkoisen perustopin, beigen neuletunikan, tummanharmaan t-paidan sekä neutraalin mustan neuletakin. Nämä kaikki vaatteet ovat sellaisia toimivia ja helposti yhdisteltäviä vaatekaapin kulmakiviä, joten suurin osa myös näistä syyskuun 2010 lookeista on sellaisia, joita voisin hyvin pitää edelleen. Itse asiassa pitänee palata näihin oikein ajatuksen kanssa ja inspiroitua omista tyyli-ideoista uudelleen näin liki 10 vuotta myöhemmin. :)

Photos: Vesa SilverAnnika Ollila, Camilla BloomJohanna Piispa, Elisa LepistöArttu Mustonen, Mikko Puttonen, Kira Kosonen, Ninan Tunnetila & Jere Viinikainen

Related posts

24/09/19

Vähintään 300 käyttökertaa?

18 59

*Jutun kuvissa näkyvä takki on saatu blogin kautta.

Tuollaisen laukun voisi teettää varsin edullisesti missä tahansa ompelimossa. Tällainen kommentti oli tullut Samujin joukkorahoituskampanjaa koskevaan FB-postaukseen muutama viikko sitten, kun eräässä ryhmässä kannustettiin tukemaan Samujia ja hankkimaan kaunis Tori-laukku omaksi joukkorahoituskampanjan kautta. En yleensä osallistu FB-ryhmissä keskusteluihin, mutta tällä kertaa en malttanut olla kommentoimatta:

Kyse ei ole vain tästä laukusta, vaan siitä, että olisipa mukava saada nauttia Samujin kauniista designista myös tulevaisuudessa. Juuri tämä asenne on osasyy Samujin kaltaisten hienojen brändien ahdinkoon, että suomalaista suunnitteluosaamista ja laatua ei arvosteta, vaan ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan – ja vaikka sitten kopioidaan jonkun toisen tekemä suunnittelutyö, josta ei haluta maksaa. 

Laukussa itsessään ei ole mitään valtavan ihmeellistä: se on malliltaan klassinen ja yksinkertainen, mutta laatu on kohdallaan ja muotokieli ajattomalla tavalla onnistunut. Mutta sellaisiahan ne design-klassikot usein ovat – niin yksinkertaisia ja toimivia, että maallikko saattaa erehtyä ajattelemaan, että tällaisenhan olisi voinut suunnitella kuka tahansa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että vaatii taitoa luoda tuote, jota halutaan kopioida. Niinpä rohkenen toivoa, että tätä laukkua himoitsevat ovat valmiita tukemaan Samujia sen sijaan, että teettäisivät halpakopion jossakin toisaalla. Muuten ei ole enää ehkä koko Samujia olemassa. 

Mitä tulee Samujiin, on selvää, että yrityksen johdossa on tehty massiivisia virhearvioita, kun tilanne nyt tämä, mutta silti haluaisin ajatella, että virheistä voi oppia ja korjausliikkeitä tekemällä voi yhä nousta jaloilleen. Vaikka maailmassa tuotetaan kaiken kaikkiaan aivan liikaa vaatetta ja tavaraa, Samujin kaltaiset brändit edustavat sellaisia arvoja, joita itse haluan tukea ja kannattaa: kestäviä valintoja, laatua, ajatonta tyyliä, suomalaista suunnittelua, vastuullisuutta, ympäristön kunnioitusta ja kiltteyttä.

Puheissa suomalainen on usein suomalaisen puolella, mutta sitä toivoisi niin kovin, että arvostus kotimaista designosaamista kohtaan näkyisi sanojen lisäksi myös kulutuspäätöksissä ja maltettaisiin ajatella myös hieman hintalappua pidemmälle. Tilastot kertovat karuja lukuja: vaikka nettikeskusteluissa peräänkuulutetaan kotimaista suunnittelua ja tuotantoa, todellisuudessa hyvin harva on valmis maksamaan siitä kannattavaa hintaa. Moni harmittelee, että Samujin kaltaisten merkkien tuotteet ovat aivan liian kalliita “tavalliselle ihmiselle”, mutta mielestäni ratkaisu ei ole se, että pitäisi myydä halvemmalla. Tänä päivänä yksi vaateteollisuuden isoimmista ongelmista nimittäin on se, että pikamuodin ja halpaketjujen myötä ihmisillä on aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate maksaa. Me olemme yksinkertaisesti tottuneet aivan liian halpaan.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että vaate voisi mitenkään olla yhtäaikaisesti halpa, laadukas ja vastuullinen. Oikeastaan lähes kaikkien vaatteiden pitäisi olla kalliimpia, jos haluaisimme varmistaa, että kaikki tekijät tuotantoketjussa saavat työstään reilun korvauksen tuotteen laadun kärsimättä. Pienituloiselle, työttömälle tai opiskelijalle yhtälö on ymmärrettävästi hankala. Moni ostaisi mielellään Samujin kaltaisten brändien vaatteita, mutta kukkaron nyörit eivät anna myöten. Toisaalta meistä jokainen sortuu toisinaan ajattelemaan, että ei ole varaa siihen laadukkaampaan ja kalliimpaan vaatteeseen, ja silti päädymme lopulta ostamaan samalla summalla monta kassillista kampetta halpaketjuista.

Haastavaksi keskustelun (sekä laadun arvioimisen) tekee se, että hinta ei nykyisin välttämättä korreloi laadun kanssa. Siksi vaatii myös kuluttajalta melkoista valveutuneisuutta selvitellä, mistä oikeasti kannattaa maksaa korkeampaa hintaa. Toisaalta myös halpaketjusta voi tehdä laadukkaan löydön, etenkin jos tuntee materiaalit ja tutkii ostohetkellä saumat. Viime kädessä olennaisinta on aina vaatteen käyttöikä ja elinkaari. Huonolaatuisesta vaatteesta tulee nopeasti roskaa eikä jatkuva kierrättäminenkään ole ekologista, jos se tarkoittaa sitä, että vaatteet päätyvät kirpputorille vain muutaman käyttökerran jälkeen.

Ennen vaatteet teetettiin mittojen mukaan räätälillä ja valmisvaatteetkin tehtiin kestämään. Kun vaatteita oli rajallisesti ja niistä maksettiin kovaa hintaa, motivaatio pitää niistä huolta syntyi kuin itsestään. Samaa logiikkaa voi soveltaa tänä päivänä: vaatetta kunnioittaa ihan eri tavalla ja siitä haluaa pitää hyvää huolta, kun siitä on maksanut korkean hinnan. Viiden euron topeista ja t-paidoista tulee kertakäyttötavaraa, jolla ei ole niin väliä, koska uuden vastaavan saa pikkurahalla.

Miettiä kuitenkin sopii myös, miten ylipäänsä on mahdollista, että esimerkiksi t-paidan voi saada alle 10 eurolla, kun ottaa huomioon, että hintaan sisältyvät niin suunnittelu-, materiaali-, valmistus-, pakkaus-, kuljetus-, myymälävuokra- ja palkkakulut, puhumattakaan siitä, että verottajakin vie joka käänteessä omansa. Tyhmempikin tajuaa, että tällaisessa yhtälössä kaikki ei voi olla kohdallaan, jos vaatteen hinta jää kovin pieneksi.

Kävin aiheesta hiljattain keskustelua Instagramin puolella ja eräs seuraaja totesi hyvin: Kyllä se opiskelijana kirpaisee maksaa “kallis” hinta Sauson nahkahansikkaista, mutta samalla se pakottaa myös huolehtimaan omistamastaan tavarasta paremmin. Halpislaadun kanssa niin ei tule tehtyä, koska on niin helppo vain ostaa tilalle uutta sen sijaan, että pitäisi huolta ja korjaisi vanhaa. 

Ikävä kyllä keskustelussa esiin nousseen Sauson tilanne kuulostaa samantyyppiseltä kuin Samujin. Verottaja on hakenut 90 vuotta täyttänyttä perinteikästä suomalaisyritystä konkurssiin. Se on valtavan surullista, sillä Sauson hansikkaat ovat juuri niitä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle, kun niistä pidetään huoli. Sauson liikkeestä kerrottiin minulle keväällä, että liikkeessä huolletaan ja korjautetaan jopa isovanhemmilta perittyjä hansikkaita, jotka ovat kestäneet käytössä vuosikymmeniä. Siihen mielestäni tulisikin pyrkiä, että vaate tai asuste oikeasti kestäisi vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vanhemmilta jälkipolville. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että sitä tulee huoltaa ja mahdollisesti korjauttaakin matkan varrella. Mutta juuri tästä syystä kannustan itse etsimään vaatteita käytettyinä: jos vintage-vaate on kestänyt hyvänä jo kymmeniä vuosia, sopii odottaa, että sillä on vielä runsaasti käyttövuosia myös jäljellä tulevaisuudessa.

Jani Niipola kirjoitti taannoin hyvin blogissaan näyttelijä Colin Firthin vaimona julkisuudessa tunnetun ja vastuullisen muodin puolesta avoimesti puhuvan Livia Firthin aloittamasta #30wears-haasteesta, jonka ideana oli, että jokaista hankittua vaatetta tulisi käyttää vähintään 30 kertaa. Niipola oli haastatellut vintagesovellus GEMin taustavoimiin kuuluvaa Liisa Jokista, jonka tuomio haasteesta oli, että 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään – sen sijaan pitäisi puhua 300 käyttökerrasta. Niinpä Niipola aloitti itse #300wears-haasteen ja haastoi ostamaan vain sellaista, jolle tietää kertyvän käyttökertoja vähintään 300. Olen itse tismalleen samoilla linjoilla ja tuo ohjenuora onkin loistava uutta (tai käytettyä mutta itselle uutta) vaatetta hankkiessa. Kysy itseltäsi: voisinko nähdä käyttäväni tätä vaatetta vähintään 300 kertaa? Tai edes sen 30 kertaa? Jos et, jätä ostamatta.

Rehellisyyden nimissä en osaa varmaksi sanoa, kuinka monia vaatteistani olen käyttänyt mitenkin monta kertaa, mutta tänä vuonna aloittamani postaussarja menneiden vuosien tyyleistä antanee osviittaa siitä, miten pitkäikäisiksi monet vaatehankinnoistani ovat osoittautuneet ja miten mukavalla tavalla oma tyyli on pitänyt linjansa vuosien ja trendien myllerryksessä. Myöhemmin tällä viikolla on taas luvassa kooste syyskuisista tyyleistä menneiltä vuosilta.

*

Yksi muotiteollisuuden suurimpia ongelmia on nimenomaan alati vaihtuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Se on luotu synnyttämään ihmisten ajatuksissa tarpeita: aina pitäisi hankkia uutta, jos haluaa pysytellä ajan hermolla ja osoittaa tuntevansa trendit. Siksi yritänkin itse löytää ennemmin sen oman ajattoman tyylini kuin heittäytyä aina uusimpien ja väistämättä ennen pitkää hohtonsa menettävien trendivillitysten kelkkaan. Vielä ongelmallisempaa trendeihin perustuvasta muodin “kiertokulusta” tulee, kun muotiviikoilla nähdyt ideat kopioidaan surutta pikamuodin parissa. Halpaketjut ovat tavallaan “demokratisoineet” muodin: enää ei ole varallisuudesta kiinni, kuka voi näyttää trendikkäältä.

Olet ehkä kuullut joskus sanonnan “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”, ja siinä tiivistyy minusta hyvin juuri se ajatus, mitä vaateostoksilla olisi hyvä soveltaa. Säästämällä vaatehankinnoissa, päädymme usein lopulta ostamaan huonolaatuista ja kun vaate ei sitten kestäkään käytössä tai kulahtaa surkean näköiseksi ennen aikojaan, löydämme itsemme jälleen vaatkaupoilta. Loppujen lopuksi päädymme todennäköisesti kuluttamaan edullisiin vaatteisiin yhteenlaskettuna moninkertaisesti sen saman summan, jolla olisimme saaneet laadukasta alun alkujaan.

Toinen valtava ongelma on se, että tavaraa tuotetaan aivan liikaa, suorastaan järjettömiä määriä. Ja kun se ei mitenkään edes voi mennä kaupaksi, mitä tapahtuu kaikelle vaatehävikille? Mihin joutuvat myymättä jääneet vaatteet? Entä mitä tapahtuu kaikelle sille huonosti ja kehnoista materiaaleista tehdylle tekstiilijätteelle, jota ei voikaan jatkokierrättää ja uusiokäyttää?

Olen ylpeänä ja uteliaana seurannut suomalaisen muodin kenttää, jolla tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista ja syntyy oivaltavia ideoita nimenomaan vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen näkökulmasta. Nousevat suomalaiset brändit eivät pelkää tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla ja on mahtavaa voida sanoa, että ekologisen vaihtoehdon ei enää tarvitse tarkoittaa kompromissia tyylin näkökulmasta.

Lovia valmistaa superkauniit laukkunsa ylijäämänahasta vastuullisesti Italiassa käsityönä ja ideana on hyödyntää nimenomaan sellaisia materiaaleja, jotka muuten joutuisivat roskiin. Pohjoisesta estetiikasta inspiraationsa ammentava Hálo ei usko perinteiseen sesonkiajatteluun tai alennusmyynteihin, vaan mallisto elää ja kehittyy vapaamuotoiseen rauhaisaan tahtiinsa. Ideana on, että laadukkaat ja ajattomat vaatteet ovat aina hintansa arvoisia.

Ivalo on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla koko maailman suurin ja kiinnostavin vastuullisen ja nousevan muodin kauppapaikka. GEM-sovellus puolestaan tekee vintage-shoppailusta ympäri maailman entistäkin helpompaa ja houkuttelevampaa. Rakastan myös Arkive Atelierin konseptia, joka on omistettu nimenomaan vaatehuollolle ja siinä tarvittavalle tietotaidolle sekä välineistölle.

*

Yhtenä uusista kiinnostavista konsepteista Suomi-muodin kentällä on Pre-o-porter, jonka ideana on tarjota muutaman kuukauden välein tunnettujen suunnittelijen luomia, eksklusiivisia mallistoja, jotka myydään asiakkaille tilaustöinä. Ensimmäisenä tulokkaana oman kokoelmansa julkaisi Mert Otsamo, jonka mallistosta juuri tämä kuvissa näkyvä takkikin on peräisin. Ideana siis on, että malliston vaatteita voi ennakkotilata Pre-o-porterin kautta ja niitä tuotetaan siis vain tilausten mukainen määrä. Samalla konseptilla on Suomessa yrittänyt ponnistaa pinnalle jokunen merkki aiemminkin, mutta luulen, että nyt vastuullisuuden ollessa nyt muotiteollisuuden kuuma teema ilmapiiri on kypsempi tällaiselle idealle ja Otsamo on jo niittänyt siinä määrin mainetta suunnittelijana, että konseptilla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Käytännössä systeemi minimoi vaate- ja materiaalihävikin sekä pienentää itsenäisen vaatesuunnittelijan taloudellista riskiä, kun kaikki tuotetut vaatteet on valmistusvaiheessa jo varmuudella myyty. Asiakkaalle systeemissä puolestaan on se etu, että tilaamansa vaatteen saa muutaman viikon kuluessa ja valmistusvaiheessa voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset mitat. Vaatteet valmistetaan vastuullisesti Virossa ja ennakkotilaajat saavat vaatteensa 40% alennuksella, jos tilaus tehdään 18.10.2019 mennessä. Jos tekee muuten mieli mennä kurkkaamaan, sovittelemaan tai hypistelemään näitä myös livenä, niin ensi viikolla 30.9.-6.10.2019 on Helsingin Kämp Gardenissa avoinna pop up -showroom sitä varten.

Harva meistä tarvitsee tänä päivänä mitään uutta. Ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna onkin aina paras vaihtoehto jättää ostamatta kokonaan tai hankkia tarvitsemansa käytettynä. Jos kuitenkin tuntuu tarpeelliselta ostaa jotakin uutena, niin suosittelen miettimään ostopäätöksiä tehdessä laatua ja vaatteen tulevaa elinkaarta. Mahtaako vaatteelle kertyä käyttökertoja vähintään 300? Tekeekö vaatteesta mieli pitää huolta? Voisiko sitä kuvitella korjaavansa tai korjauttavansa ajan saatossa? Olisko aarteesta perintökalleudeksi käyttöön myös jälkipolville?

Vinkkaan tässä myös, että Instagramin puolella on meneillään kisa, jossa voi voittaa omakseen tämän upean kuvissa näkyvän takin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Jos parempiin ja vastuullisempiin valintoihin liittyvät mietteet kiinnostavat, niin suosittelen tsekkaamaan myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

♥ Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Täydellisen t-paidan metsästys

Afterwork-podcast: ekologisempia valintoja vaate- ja tekstiiliostoksilla

Photos: Vesa Silver

Related posts