16/09/19

Löhöilyä, sieniretkeilyä, iltakävelyitä ja squash-kaveri Tinderistä

7 49

Tajusin, etten ole pitkään aikaan päivitellyt tänne blogin puolelle ihan sellaisia tavallisia kuulumisia, joten tänään voisi pitkästä aikaa olla hyvä hetki sellaiselle.

♥ Olen ottanut nyt syksyn myötä tavaksi käydä vähintään 2-3 kertaa viikossa iltakävelyllä. Onneksi lähikortteleissa asuu muutama ystävä, joista saa aina seuraa pidemmällekin kävelylenkille – kilometrejä saattaa usein iltalenkeillämme kertyä helposti kahdeksan tai yhdeksänkin. Tästä on tullut ihana uusi rutiini ja huomaan, että unikin tulee paremmin, kun kävelyllä on saanut nollattua ajatukset ja uuvutettua kehoa. Eikä rasita niveliä tai piristä liiaksi, vaikka menisi myöhäänkin. Yksi lemppari kävelykavereista on Annika (sekä tietenkin Luka-koira), jonka kanssa meille on tullut tavaksi käydä kävelyllä joka maanantai – täydellinen aloitus viikolle. Edes sadesää ei hidasta tahtia ja pari viikkoa sitten kävimme kävelyllä aivan mielettömässä kaatosateessa. Sadetakit päälle vain ja kotona lenkin jälkeen lämpimään suihkuun. Oli jotakin mielettömän vapauttavaa antaa vain sateen piiskata naamaan, kun määränpäänä kävelyn jälkeen oli kuitenkin vain koti. Suosittelen!

♥ Joka syksy jännittää, että tuleeko sienisatoa ja pääseekö itse käsiksi jonnekin hyville sieniapajille. En tunne täällä Helsingin suunnalla hyviä sienipaikkoja, joten turvaudun aina näissä hommissa äitiin ja äidin sienivainuun. Niinpä kävin reilu viikko sitten kyläilemässä äidin ja isän luona ja samalla reissulla sienimetsällä. Kantarelleja löytyi jonkin verran ja herkkutatteja myös sekä muutama lampaankääpä ja koivunpunikkitatti. Kantarellit olivat kyllä niin piilossa sammalen alla, että jos äiti ei olisi tiennyt tismalleen, mistä etsiä, ei olisi löytynyt varmaan ainoatakaan. Onneksi äiti on hyvin kartalla lähimetsiensä parhaista kantarellipaikoista, niin pystymme tekemään täsmäiskuja. Mitään valtavaa satoa ei tällä kertaa koriin kahmittu, mutta minun tarpeisiini ihan mukava määrä sieniä pakkaseen talven varalle kuitenkin.

♥ Yksi parhaista ystävistäni sai vauvan viime keväänä ja olen iloinnut itse valtavasti hänen äitiysvapaistaan, sillä yleensä meidän on ollut molempien työkiireistä johtuen hyvin vaikea löytää yhteistä aikaa tapaamisille. Nyt kun ystävä on kotona vauvan kanssa, olemme treffanneet vähintään kerran viikossa ja se on ollut ihanaa! On myös hauskaa huomata, että kun tapaan vauvaa melkein kerran-pari viikossa, minut on selvästi hyväksytty jo osaksi porukkaa eikä pikkumies vierasta minua, vaikka muuten tällä hetkellä saattaa säikkyä vieraampia ihmisiä. Elämän pieniä ilon aiheita, haha.

♥ Kävin viime viikolla kutsuvierasnäytöksessä katsomassa uuden Downton Abbey -elokuvan. Huomasin, että sarjan katselusta oli omalta osaltani vierähtänyt ehkä hiukan liian kauan, että olisin muistanut ihan kaikkien hahmojen nimet ja tarkemman historian, mutta sarjaa palavasti rakastaneelle leffa oli kyllä ihanan nostalginen pläjäys siitä huolimatta. Mietin tosin, mahtaako leffasta saada mitään irti, jos ei ole katsellut sarjaa aikanaan – olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku noviisi on käynyt katsomassa? Vaikka olinkin liikuttua jo alun tunnusmusiikissa, mitään suuria tunnekuohuja itse elokuva ei saanut aikaan. Elokuva tarjoili sellaista tuttua ja turvallista, hyväntuulista ja harmitonta Downton Abbey -meininkiä, johon tietenkin kuuluu aina myös pientä juonittelua ja draamaa, mutta juonikulku maltillisine käänteineen oli kyllä aika köykäinen. Siitä huolimatta sanoisin, että jos rakastit sarjaa, kyllä tästä leffasta hyvän fiiliksen ja kunnon nostalgiaryöpyn saa. Onko joku teistä jo ehtinyt käydä katsomassa? Ja mitä mietteitä herätti?

♥ Blogiani pidempään seuranneet varmaan tietävät, että rakastan käydä pelaamassa squashia. Se on oikeastaan ainoa urheilulaji, mitä olen koskaan tosissani todella rakastanut niin, että ei ole päivää, jolloin tekisi mieli jättää menemättä. Haasteita tällaisen kaksinpelin kanssa on kuitenkin aina se tasaväkisen pelikaverin löytäminen. Minulla on yleensä 3-4 tyyppiä, joiden kanssa käyn pelaamassa, jotta vähintään kerran-pari viikossa pääsisi läiskimään palloa, ja ilahdun aina, jos löytyy joku sopiva kumppani pelikentille. Yllättävän moni heistä on muuten entisiä heiloja. :D

Kössikavereita on löytynyt mitä yllättävimmillä tavoilla, mutta kaikkein paras on varmaankin se, kun bongasin itselleni viime keväänä Tinderistä pelikumppanin. :D En ollut tyypistä romanttisessa mielessä kiinnostunut, mutta huomasin, että hän oli profiilitekstissään listannut yhdeksi mielenkiintonsa kohteeksi squashin ja kuvienkin joukossa oli yksi otos squash-hallilta. Swaippasin oikealle siinä toivossa, että ehkä tyypistä voisi kysellä seuraa peleihin. Ja kun meille sitten tuli match, menin suoraan asiaan ja kysäisin, kiinnostaisiko häntä squash-pelikaveri. Kiinnosti. Keskustelu oli mahtavan ytimekäs ja muutaman tiukasti squashin ympärille keskittyvän viestin jälkeen olimme jo sopineet pelitreffit viikonlopulle. Hauskinta oli, että olimme molemmat todellakin vain menossa pelaamaan eikä kummallakaan tuntunut olevan asiassa minkäänlaisia taka-ajatuksia mistään romanttisemmasta kohtaamisesta. Pelit sujuivat mahtavasti ja sovimme heti, että mennään uudelleenkin.

Nyt olemme käyneet keväästä asti suht säännöllisesti pelaamassa, enkä vieläkään tiedä pelikaveristani juuri mitään, mutta kössi rullaa! Laitoin hänelle kesällä yhden erityisen hyvän matsin jälkeen viestin, että on pakko sanoa, että meidän squash-partneriutemme on ehkä parasta, mitä Tinderistä on koskaan löytynyt. :D Tyyppi vastasi, että melkeinpä pakko sanoa samat sanat takaisin. En tiedä, kertooko se enemmän squash-peliemme huikeudesta vai Tinder-menestyksestämme…

♥ Tuli mieleen, että jos olet missannut YLEn nettisivuilta uutisen sometyöläisten uupumisesta ja työhön liittyvistä haasteista, vinkkaanpa siitä tässä. Annoin pari viikkoa sitten YLElle haastattelun liittyen sometyön hyviin ja huonoihin puoliin, kun tutkimustulos somessa työtään tekevien uupumuksesta ja lopettamishaaveista julkaistiin. Itse en ole koskaan vielä tosissani ajatellut lopettavani, mutta uupumiseen ja työn varjopuoliin liittyvät mietteet ovat vahvasti olleet läsnä viime aikoina.

♥ Olen viime viikosta lähtien ollut ihan hajalla, sillä ryhdyin Merin suosituksesta katsomaan HBO Nordicilta Masters of Sex -nimistä sarjaa ja jäin siihen parin jakson jälkeen aivan koukkuun. Olin ehtinyt vauhdilla katsella noin 1,5 kautta, kun viime viikon lopulla sarja yhtäkkiä vain katosi palvelusta jäljettömiin. Edellisenä päivänä olin vielä tyytyväisenä katsellut sitä ja seuraavana päivänä sitä ei näkynyt missään. Olisiko jokin esitysoikeus sitten päättynyt? Mutta kylläpä vain ärsytti, kun oli juuri päässyt sisälle sarjaan ja oikein odotti innolla seuraavaa jaksoa, ja puff, ohjelma oli poissa. Sarjaa olisi ollut katsottavissa kokonaiset 4 kautta ja iloitsin, että pitkästä aikaa löytyi hyvä laatusarja, mutta pah, sinne meni. Tietääkö joku, onko tuo sarja saatavilla missään muualla? Pitäähän se nyt tietenkin päästä katsomaan loppuun!

♥ Olin oikein koko viikon odottanut eilistä, kun kalenteri ammotti tyhjyyttään. Olin alun perin suunnitellut, että siivoilisin kotona, mutta eipä sitten eilen huvittanutkaan. Oli jotenkin vain sellainen olo, että teki mieli vai olla ja löhöillä. Välillä sellaisesta tuntee helposti syyllisyyttä, etenkin kun katselee Instagram storyista muiden aktiivisia ja aikaansaavia viikonloppuja: moni on ehtinyt vapaapäivän aikana brunssille, taidenäyttelyyn, urheilemaan, metsäkävelylle ja ties minne. Minä makasin sängyssä ja tuijotin Netflixiä. No okei, kävin illalla pelaamassa squashia, mutta muuten en tehnyt koko päivänä yhtään mitään järkevää tai produktiivista. Ja tiedättekö mitä, se on ihan okei.

♥ Näissä kuvissa näkyy vaatekaapin luottolemppareista koostuva päivän asu viime viikoilta. Monkin pilkkumekko on yksi suosikkini, jota olen käyttänyt parin viime vuoden aikana aivan valtavasti. Samoin tuo Samsøe & Samsøen nahkatakki, joka on minun kirjoissani aikalailla täydellinen biker-rotsi – ja ilmeisesti monen muunkin, koska takista tulee jatkuvasti niin valtavan paljon kyselyitä sekä somessa että ihan livenä. Olalla roikkuu luottolaukku eli Marimekon Karla-laukku, joka minulla on parissa eri värissä. Ja nuo kengät ovat Terhi Pölkin kesän mallistoa. Olin niistä todella onnellinen, sillä sain pienimuotoisen pakkomielteen kyseisistä kengistä jo vuonna 2014, kun ne olivat Terhi Pölkin mallistossa mukana ensimmäistä kertaa ja näin ne ystäväni jalassa. Harmikseni malli oli tuolloin ehditty myydä loppuun, joten jäivät minulla saamatta. Mutta odotus palkittiin viimein tänä vuonna, kun malli palasi kokoelmaan.

mekko // dress – Monki (2017)

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe (2017)

laukku // bag Marimekko (2017)

kengät // shoes Terhi Pölkki (2019)

Kaikki tuotteet saatu blogin kautta.

Photos: Annika Ollila

Related posts

6/09/19

Virheistä ja anteeksi pyytämisestä

3 70

“Olen ylpeä sinusta, olet tehnyt parhaasi.” Näin nämä sanat hiljattain ystäväni Facebook-päivityksen alla ja tunsin jotakin liikahtavan rinnassani. On aina valtavan hienoa saada kuulla, jonkun antavan tunnustusta tällä tavoin, mutta erityisen koskettavalta ja kauniilta sanat tuntuivat tässä nimenomaisessa tilanteessa. Ystäväni oli juuri kertonut julkisesti vastoinkäymisistään ja epäonnistumisestaan työelämässä ja bisnesmaailmassa. Asiat olivat menneet pahemman kerran pieleen ja oli varmasti ollut todella kova paikka tajuta epäonnistuneensa ja vielä kertoa siitä julkisesti. Siksi hänen isänsä sanat postauksen alla tuntuivat aivan poikkeuksellisen tärkeiltä juuri tällaisella hetkellä. Mietin tuolloin, että olisipa meillä jokaisella joku, joka sanoisi jotakin yhtä kaunista silloin, kun itse sitä eniten tarvitsemme.

Mokaamiseen liittyy ihan valtavasti häpeää ja epäonnistuminen tuntuu nöyryyttävältä. Mutta kukapa meistä ei joskus olisi tehnyt virheitä ja töpännyt? Joskus jyrkimpiä ja tuomitsevimpia kommentteja lukiessa tekisi mieli kysyä kirjoittajilta, ovatko he itse todella niin virheettömiä, että heillä on varaa tuomita? Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ja niin edelleen. On niin valtavan helppo tuomita muita ja katsoa sormien läpi omia virheitään. Veikkaan, että aika moni suhtautuisi melko paljon armollisemmin muihin, jos itse joutuisi kerran julkisen ryöpytyksen kohteeksi. Tai jos hyökkäyksen kohteena olisi joku itselle rakas läheinen. On silti surullista, että empatiakyky ei monella riitä tämän tajuamiseen ilman omakohtaista kokemusta.

Olen sivunnut tätä aihetta jo monen postauksen verran, mutta sanottava tästä teemasta ei vain tunnu loppuvan. Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä miten julkisilla foorumeilla ja nettikeskusteluissa suhtaudutaan epäonnistumisiin ja virheisiin. Usein keskusteluita sivusta seuratessa tulee lähinnä paha olo. Muiden virheillä suorastaan mässäillään. Maassa makaavaa potkitaan ja armoa ei anneta. Vaaditaan julkista anteeksipyyntöä, mutta vilpittömimmätkään pahoittelut eivät internetin tuomioistuimessa riitä. Sen sijaan olen nähnyt anteeksi pyytänyttä syyteltävän teennäisyydestä, epäuskottavuudesta ja epäaitoudesta sekä todistanut lukemattomia epäilyjä siitä, ettei virheen tehnyt todennäköisesti oikeasti edes ole pahoillaan. Mitä ihmettä, ihmiset?

Kun virhe on tapahtunut, valtavan moni keskittyy vain syyttelemään ja vihaamaan sen sijaan, että edes yritettäisiin kuunnella vastapuolen näkökulmaa ja rakentavasti keskustella. Puhumattakaan siitä, että otettaisiin vastaan pahoittelut, annettaisiin anteeksi ja jatkettaisiin eteenpäin. On aivan järkyttävää lukea kommentteja, viestejä ja mustavalkoisen julistavia kannanottoja, joissa inhimisillisille virheille, erehdyksen kautta oppimiselle, oman ajattelun ja toimintatapojen korjaamiselle tai keskeneräisyydelle ei jätetä minkäänlaista sijaa. Lynkkauskampanjoiden ytimessä ei ole muuta kuin päätön viha. Ja surullista kyllä, niin pientä virhettä ei olekaan, etteikö siitä saataisi internetissä bensaa vihan liekkeihin.

Monesti näitä keskusteluita ja kommentteja lukiessani mietin, mihin on unohtunut ihmisyys? Eikö ole aika ylimielistä ja tekopyhää katsoa oikeudekseen jaella tuomioita muille? Ehkä omat virheesi tai puutteesi eivät ole samoja kuin jollakulla toisella, mutta edelleenkin haluaisin nähdä sen virheettömän ihmisen, jolla on varaa tuomita. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi vain hiljaa hyväksyä. Tottakai täytyy voida keskustella kriittisesti ja antaa rakentavaa palautetta, mutta joukkolynkkauksilla, vihakampanjoilla ja tekopyhällä syyttelyllä harvoin saadaan mitään kovin rakentavaa aikaiseksi. Jos ihminen myöntää tehneensä virheen, minusta muiden tehtävänä on kuulla se ja edes yrittää antaa anteeksi.

Siksi haluankin haastaa teistä jokaisen. Kun seuraavan kerran tuomitset ajatuksissasi jotakuta toista ja tunnet, että joku ansaitsisi teostaan “rangaistuksen”, pyydän sinua miettimään, mikä auttaisi sinua itseäsi eniten, jos olisit tuon toisen kengissä? Olisiko helpompi nähdä ja hyväksyä toinen näkökulma, jos se esitettäisiin rauhallisesti pohdiskellen, perustellen ja syyllistämättä vai hyökäten ja nöyryyttäen? Toivon, että pystyn itse olemaan muille se kannustava, parempaan tsemppaava ja ylöspäin nostava voima ennemmin kuin lyttäävä, hyökkäävä ja alas polkeva. Pyydän sinua myös kysymään itseltäsi: miten itse toivoisit, että sinuun suhtaudutaan, kun olet tehnyt virheen? Haluaisitko pyytää ja saada anteeksi? Toivoisitko, että sinulle annettaisiin uusi mahdollisuus?

Jos nuo aiemmin kirjoittamani ja tätä aihetta sivuavat tekstit kiinnostavat, niin löydät ne näiden linkkien kautta:

Terveisiä kädenlämpöisestä blogiskenestä

Nettikeskustelun ytimessä: itsekeskeisyyden ja disclaimereiden aika

Oikeassa vai väärässä?

Photos: Peter Olsson

Related posts

20/08/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: elokuu 2010-2018

44

Kesälomalla ei tullut asukuvia nappailtua, mutta sitä suuremmalla syyllä onkin hauska kurkistaa arkistojen kätköihin. Millaisia tyylejä on nähty elokuussa vuosina 2010-2018? Näitä koonteja on ollut todella hauska tehdä aiemmilta kuukausilta ja on mielenkiintoista tutkailla omaa tyylievoluutiota. Joihinkin asuihin en todellakaan voisi enää nähdä pukeutuvani ja osan voisin kymmenenkin vuoden takaa pukea ylleni surutta edelleen.

Kuten olen joka kuukausi todennut, niin on myös kiinnostavaa nähdä, miten moni tutuista vaatteista on yhä vaatekaapissani ja osa arkista pukeutumistani. Ja mikäs sen parempaa kuin inspiroitua omista vanhoista asuistaan, kun kaikki vaatteetkin löytyvät kaappien uumenista jo valmiiksi. On niin helppo urautua yhdistelemään samat vaatteet aina jollakin samalla tavalla. Näitä lookeja katsellessa muistuu mieleen aiempia tyyli-ideoita ja uudenlaisia yhdistelmiä sekä tulee muistutelluksi vähän unholaan jääneistä entisistä lempivaatteista. Aiemmat kuukausikoosteet löydät muuten halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu. Olisipa muuten hauska taas kuulla, muistatteko joitakin näistä asuista tai osuuko silmään jokin erityinen lemppari?

Tämän postauksen ykköskuva on muuten yksi suosikeistani, joita minusta on koskaan otettu. Eeva Suutari nappasi sen minusta vuonna 2016. Joskus mietin, että tuosta voisi melkein teettää taulun seinälle.

2018

Kaksi erilaista hattutyyliä loppukesältä 2018 – tykkään kumpaisestakin kovasti. Vasemmanpuoleisessa lookissa ylläni ovat yhdet lempihousuistani, Monkin hauskalla leikkauksella varustetut siniset kapealinjaiset farkut, joihin moni muukin tuntuu ihastuneen, sillä aina kun nämä ovat jalassani, niistä tulee kyselyitä. Värikkäällä kuosilla varustettu pusero on puolestaan BikBokin mallistoa viime kesältä ja tämän kuvan nähtyäni tuli halu pukea se ylle heti tänään uudelleen. Viininpunaiset kengät löysin aikanaan Whyredin outletista Tukholmasta ja hattu puolestaan on Pupulandia-nimikkohattuni KN Collectionin kokoelmasta. 

Oikeanpuoleinen look koostuu sellaisista vaatekaapin simppeleistä kulmakivistä: hyvä t-paita, rennot chinos-tyyppiset housut, herrainkengät ja lempihattu. Monesti tyyliasioissa tulee lähdettyä merta edemmäs kalaan, vaikka loppujen lopuksi ihan näillä perusjutuilla pääsee pitkälle. Housut ja t-paita ovat Nanson mallistoa, hattu KN Collectionilta ja kengät vuosia vanha lempparilöytö Filippa K:lta.

Ostelen tosi harvoin enää mitään uusia vaatteita (varsinkaan halpaketjuista), mutta löysin viime kesänä tämän kauniin valkoisen Samuji-henkisen mekon niin edullisesti Zaran alennusmyynnistä, että houkutus vei voiton. Tässä on jotain sellaista hurmaavaa menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Hattu on KN Collectionin mallistosta. Kuvan on napannut ihana ja superlahjakas Essi Nisonen

Vietin viime kesänä noin 10 päivää Berliinissä, ja sen reissun satoa näkyy näissä kuvissa, sillä tein ihania vintage-löytöjä tuolla matkallani. Vasemmanpuoleisessa tyylissä näkyvä hame on yksi kesälemppareistani – veikkailen, että se on jostain 80-luvulta peräisin. Perustoppi on ikivanha löytö Weekdaysta varmaan melkein 10 vuoden takaa. jalassa ovat Terhi Pölkin sandaalit, jotka ovat yksi kesälemppareista ja päässä A+more-olkihattu. Tuo kiva olkikassi hajosi viime talvena lomareissulla ja harmikseni oli pakko heittää se roskiin. 

Hauska vaaleanpunainen shortsihaalari löytyi myös berliiniläiseltä kirpputorilta. Ystäväni sovitti sitä ensin, mutta se oli hänelle liian iso, joten minäkin rohkaistuin kokeilemaan. Ja minullehan se oli juuri passeli! Tässä haalarissa juhlittiin viime vuonna Flow-festareitakin. Myös kultainen vyö on kirpparilöytö vuosien takaa ja kullanhohtoiset Church’s-sandaalit löysin joitakin vuosia sitten Spot-a-shopin kautta alennusmyynneistä.

2017

Ihania vaatekaapin kulmakiviä: rennot housut, harmaa kashmirneule ja lemppari-loaferit. Tässä tyylissä kokeilussa olivat myös uudet silmälasikehykset. Tästä lookista tuli heti halu pukea tuo sama asu taas päälle uudelleen. Ehkä vielä tällä viikolla!

Ihana pikkumusta arkipäiväistyi vähän, kun siihen harteille kiskaisi farkkutakin. Tosin tuossa H&M:n kauniissa takissa on mausteena tuollaisia kauniita koristestrasseja. Tätäkin pitää ehdottomasti vielä käyttää ennen kuin säät viilenevät. 

Tämä kaunis vintage-kankaasta tehty mekko taitaa olla vaatekaappini ainoa kukkamekko – tai ainakin ainoa kesäversio. Minulla kaksi muutakin mekkoa kukkakuosissa, mutta ne ovat pitkine hihoineen enemmänkin vähän syksyisempiin säihin sopivia. Jalassa ovat Terhi Pölkin röyhelöiset suosikkisandaalit, jotka ovat yhdet mukavimmista omistamistani kengistä ja kainalossa keikkuu uskollinen pillerilaukku. Pyöreät aurinkolasit ovat ainakin 6-7 vuotta vanhat ja rakastin niitä aikanaan niin kovin, että ostin jonkun päähänpiston ansiosta samat lasit kaksin kappalein. Myöhemmin kiitin onneani, sillä ensimmäset menivät rikki ja jemmassa olivat nämä varalasit.

Punainen mekko on isoäitini vanha ja itse tehty. Marimekon kankaasta tehty kaunis mekko on ollut kaapissani iät ja ajat, mutta jotenkin vierastin tuota vähän syvemmän punaista väriä. Parin viime vuoden aikana olen viimein löytänyt sen käyttöön. Kultainen vyö on vintagelöytö ja ATP Atelierin sandaalit kestosuosikki viiden vuoden takaa.

Rakastan kokovalkoista tyyliä, mutta sitä tulee käytettyä lopulta aika harvoin. Itse en arastele valkoista samalla tavoin kuin moni, mutta asettaahan se esimerkiksi Suomen säissä jonkinlaisia rajoitteita: ei tätä asua mielellään ainakaan sadepäivinä tai kurakeleillä. Kaunis helmin koristeltu paita on Ted Bakerin mallistosta viiden vuoden takaa ja housut taisin hankkia samana vuonna. Ei uskoisi, mutta arvokkaan näköiset pöksyt ovat Gina Tricot’n mallistosta. 

Tämän värikkään lookin puin Flow-festareille vuonna 2017. Vihreä glitter-pusero on ihana arkityylin piristys ja vaaleanpunaiset mokkaballerinat ovat täydellinen loppusilaus monelle yksiväriselle tai hillitylle asulle. Farkkuhametta en ollut ennen kesää 2017 käyttänyt varmaan yli 10 vuoteen, mutta tuntuipa taas raikkaalta pitkästä aikaa. 

Kokomusta toimii aina. Tässä asussa näkyy kaksi lempparivaatetta: New Yorkista vuosia sitten kirpparilta löytynyt merinovillainen J. Crewn poolopusero sekä Monkin midihame, jossa olen suunnilleen asunut muutaman kesän. Jalassa ovat myös lempparikorkkarit, joita on tullut käytettyä aivan valtavasti. Yksinkertaiset mustat KMB:n korkokengät löytyivät aikanaan Zalandolta yhteistyön yhteydessä. 

Tämä musta mekko on sellainen täydellinen monikäyttöinen vaatekaapin helmi: eri tavoin asustettuna se sopii varmaan melkein mihin tahansa tilaisuuteen. Kaunis ja yksinkertainen SANDin mekko on ollut yllä monenlaisissa tilaisuuksissa ja kaikessa klassisuudessaan se on juuri sellainen asukriisien pelastaja, kun tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa. 

Nämä kuvat ovat todellisuudessa jo hiukan aiempaa kesältä 2017, kun olin itsekseni reissaamassa Portugalissa. Portossa tapasin pari valokuvaajaheppua, joiden kanssa vietin useamman päivän ja kuvasimme kaikenlaista hauskaa huviksemme. Lomalookeissa näkyy Zalandolta löytynyt ruutumekko, Pretty Ballerinasin punotut loaferit, H&M:n olkihattu sekä toiselta pojista lainattu farkkutakki, joka onkin tuossa harteilla ihanan oversize-tyyliä. Toisessa kuvassa yllä on ultimaattinen lempparikesämekkoni, jonka löysin vuosia sitten Weekdayn loppuunmyynnistä superalennuksella. Päässä puolestaan on ultimaattinen lempparikesähattuni: A+moren olkihattu, joka on vain kaikin tavoin täydellinen. 

Toinen klassikko joka toimii aina: valkoinen paita ja sininen denim. Tässä on kaksi erilaista lookia samalla perusidealla loppukesältä 2017. Siniset farkut ja valkoinen pellavapaita on sellainen täydellisen klassinen look, joka sopii moneen tilanteeseen. Vähän leikkisämpää denim-tyyliä edustaa sitten hauska röyhelöpaita yhdistettynä farkkuhameeseen. Tulipa tästäkin taas inspis pukea ylle ihan näitä toimivia perusjuttuja.

2016

Samujin suloinen kesäpaita ja farkkushortsit – täydellinen hellepäivän asu! Jalassa ovat taas ne ihanat kultaiset Church’s-sandaalit, jotka ovat olleet jokaisen niihin käytetyn euron arvoiset. Suosittelen painokkaasti tämän merkin kenkiä: aivan loistavia jalassa ja laadukkaampaa saa hakea. Olkikassi on löytynyt joskus kirpputorilta ja hattu taitaa olla H&M:ltä vuosien takaa. 

Tässä näkyy taas tämä lempparimekkoni, joka on jo vuosikausia ollut ehdoton kesäsuosikki. Kauniin rento ja väljä malli, hiukan läpikuultava materiaali, maksimitta ja kiva leikkaus selän puolella tekevät sinänsä yksinkertaisesta vaatteesta kiinnstavan. Jalassa mekon parina ovat ATP Atelierin lempparisandaalit vuodelta 2014. Tämä tyyli ikuistettiin Espanjan Bilbaossa Guggenheimin edustalla ja asupostauksen yhteydessä julistin muuten Free the nipple -liikkeen sanomaa. :)

Kokomusta asu ei pääse ihan oikeuksiinsa tässä kuvassa, sillä tyylin pienet yksityiskohdat eivät erotu pienestä kuvasta. Läpikuultava toppi ja hauskat reikäkuvioidut housut kannattaa tsekata varsinaisesta asupostauksesta vuodelta 2016. Kaunis toppi on vilahdellut varmaan joka kuukauden asupostauksissa ja se onkin ikisuosikki jo vuosien takaa. Löysin Theoryn kashmir-silkkitopin New Yorkista outletista vuonna 2012 ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. 

Tämä kesämekko on sellainen rantasuosikki, jota on tullut käytettyä vuosien varrella todella paljon. H&M Studio -malliston mekkoa voi muunnella nyörien avulla riippuen siitä, miten tiukaksi nyörit kiristää. Jalassa ovat taas nuo tutut ATP Atelierin lempisandaalit. Tämän postauksen yhteydessä tuli pohdiskeltua, voiko ilman parisuhdetta olla onnellinen. 

Nämä kuvat otettiin todellisuudessa jo keväällä 2016, mutta julkaisin ne vasta elokuussa. Pidimme Eeva Suutarin ja Eevis Liedeksen kanssa pienet kuvaukset ja samoista kuvauksista on peräisin myös blogijutun ensimmäinen kuva, jossa tuuli lennättää hiuksia kasvoilleni. Tuossa kuvassa ylläni on Samujin kaunis kukkamekko vuodelta 2011 Libertyn kanssa yhteistyönä tehdystä mallistosta, jossa Samuji käytti Libertyn hurmaavia kukkakuoseja.

Näistä kuvista vasemmanpuoleisessa näkyvät Tara Jarmonin petroolinväriset culottes-housut, jotka ovat nekin kaunistaneet vaatekaappiani jo vuodesta 2014 sekä tiilenpunainen By Malene Birger -lempparineule vuodelta 2016 sekä Minna Parikan alesta löytyneet glitter-korkkarit. Mustavalkoisessa kuvassa yllä puolestaan on Marimekon lempparihame ja Samujin silkki-kashmir-neule, joka on yksi vaatekaappini käytetyimmistä vaatteista vuodesta toiseen.

Samainen Samujin silkki-kashmir-neule on yllä tässäkin tyylissä – tällä kertaa rentojen mustien culottes-housujen kanssa. Rakastan tätä väljien housujen trendiä ja kaikenlaisia maksihelmoja muutenkin: ne taipuvat niin monenlaiseen pukeutumistilanteeseen. Tämä look ikuistettiin työreissulla Kööpenhaminassa ja oli valehtelematta ehkä maailman mukavin matkustusasu. 

Löysin kauniin neulemekon Massimo Duttin alennusmyynnistä Bilbaosta kesällä 2016 ja se on yksi niistä vaatteista, joista aina kysellään paljon, kun puen sen ylleni. En ihmettele, koska mekko on todellakin ihana! Jalassa ovat tässäkin tyylissä ne kultaiset Church’sin lempisandaalit.

Kaksi festarityyliä: ensimmäinen ikuistettiin Bilbaossa heinäkuussa ja toinen Flow-festareilla Helsingissä. Sininen mekko on yksi ikisuosikkejani ja löysin sen kesällä 2014 Berliinistä kirpputorilta. Jos ei muuten vielä ole käynyt ilmi, niin Berliini ja New York ovat ylivoimaisesti suosikkikaupunkini kirpparilöytöjen tekemiseen – suosittelen! Hauska, hieman Missoni-henkinen neule-twinset puolestaan on Monkin ja samaten yksi vaatekaapin suosikkeja. Jalassa ovat kummassakin kuvassa yhdet lempikengistäni: viininpunaiset & Other Storiesin avokkaat ja Church’sin kultaiset sandaalit. 

2015

Samujin uskollinen lempparineule ja Zaran puuterinen vekkihame ovat sellainen kaksikko, joita on nähty blogissa varmaan kyllästymiseen asti eri tavoin yhdisteltyinä. Vaatekaapin parhaita aarteita ovat kuitenkin juuri sellaiset vaatteet, jotka sopivat melkein kaiken kanssa eivätkä menetä hohtoaan vuosien saatossakaan. Kainalossa keikkuu Väskan laukku ja jalassa ovat Lumin korkosandaalit, jotka ovat jääneet hyvin vähälle käytölle, koska korkoa on omaan makuuni kuitenkin ehkä hitusen liikaa. 

Marimekon silkkipaita on kaapissani yhä käytössä, mutta nuo nahkashortsit taisin myydä muutama vuosi sitten uuteen kotiin kirpputorilla. Voisin silti kuvitella pukeutuvani tähän tyyliin vieläkin. Muistan vieläkin tämän kuvauspäivän kuin eilisen: juuri ennen kuvauksia minulle tehtiin tosi ärsyttävät oharit ja vielä vuosia myöhemminkin tyypin moukkamainen käytös jaksaa ihmetyttää. 

Arelan sininen kesämekko tuntui aikanaan pirtsakalta, mutta totesin jossain vaiheessa vuosien varrella, että taivaansininen väri ei kuitenkaan tunnu omalta, vaikka kaunis onkin ja tämä on jatkanut siis matkaansa luotani parempaan kotiin. Sen sijaan oranssi 2OR+byyatin laukku on edelleen käytössä ja samoin nuo Zaran ikivanhat sandaalit. Hauska kissamekko puolestaan löytyi joskus vuonna 2010 Zarasta ja on edelleen uskollinen kesäsuosikki: se on niin helppo vetää lomalla bikinien ylle hellepäivänä – tällä kertaa Rooman paahtavassa lämmössä.

Klassinen raitakuosi ei menetä hohtoaan ja tässä sitä näkyy kahdessa erilaisessa tyylissä vuodelta 2015. Kuluneet mustat farkut, raidallinen silkkipaita, trenssi ja lemppariavokkaat – tämän asun pukisin ylleni uudelleen koska tahansa ja kaikki vaatteetkin ovat yhä tallessa. Joskin nuo farkut ovat vuosien saatossa revenneet niin pahasti, että ehkä niitä ei enää kehtaa käyttää. Pitänee leikata ne shortsimittaan, niin eivätpä haittaa nuo riekaleina olevat polvet! Pellavainen raitamekko puolestaan on kotimaisen Lille Clothingin valikoimasta ja ellen väärin muista, se myytiin aikanaan loppuun sen jälkeen, kun oli 2014 vilahtanut ensimmäistä kertaa blogissani. 

Näiden lempifarkkujen asteittainen hajoaminen näkyy jo hiukan näissä kuvissa. Mutsifarkkuina myydyt pöksyt istuvat minulle kuin hanska ja olen siitä lähtien etsinyt yhtä täydellisesti istuvia stretchittömiä farkkuja, kun näiden täydellisen Topshop-farkkujen polvet repesivät lopullisesti aivan riekaleiksi tuolla Flow-festareilla, joiden alkuvaiheessa tuo oikeanpuoleinen kuva on ikuistettu. Musta toppi on joku Vero Modan ikivanha perustoppi ja harmaa kultaisin pilkuin varustettu t-paita löytyi joskus vuonna 2014 Barcelonasta. Ja jalassa ovat & Other Storiesilta joskus ehkä 2014 (vai peräti 2013?) löytyneet lempparikengät, jotka ovat edelleenkin yhdet käytetyimmistä kesäkengistäni. 

2014

Rakastin tuota Twist & Tangon kaunista marmorikuvioitua mekkoa, mutta siihen pukeutuminen oli käytännössä aina vähän haastavaa, koska mekko oli todellisuudessa minulle aivan liian pitkä. Tässä kuvassa olen vain kiertänyt vyötärönauhaa rullalle muutaman kierroksen. Mekko löysi lopulta rakastavan uuden kodin pitkänhuiskean Vilma P:n vaatekaapista ja on ollut hauska nähdä, kuinka se on päässyt ahkeraan käyttöön jonkun toisen yllä.

Tässä alkusyksyn tyylissä näkyy monta lempparivatetta: tummanvihreä pitkä Tiger of Swedenin neule, lempiloaferit ja ikivanha kirpparilaukku, josta tein uuden version viime vuonna omaan Stockmannin A+more-kokoelmaani. Never Denimin lempifarkut kokivat kovan kohtalon ja repesivät jossain vaiheessa vuosien varrella haaroista niin, että eivät olleet sen jälkeen enää korjattavissa. Nyyh. 

Loppukesän helteissä on nähty 2014 vähän kesäisempiäkin asuja. Löysin tuon ihanan punaisen kukkahameen kirpputorilta tuona kesänä ja se on edelleen yksi vaatekaapin suosikkeja. Hauskat shortsit puolestaan ovat alelöytö kesältä 2013 Berliinin Sessùnilta. Jalassa näissä kuvissa ovat ATP Atelierin luottosandaalit sekä Samujin sample salesta joskus aikoinaan löytämäni täydelliset herrainkengät.

2013

Näissä kuvissa näkyy Flow-tyyliä kuuden vuoden takaa – vilautinkin näitä menneiden vuosien Flow-lookeja Instagram storyn puolella viime viikolla. Kaikki kuvien vaatteet ovat yhä vaatekaapissani noita farkkuja lukuunottamatta – ne kärsivät luonnollisen “kuoleman”, kun käytin ne vuosien saatossa loppuun. Hauskaa on, että tuo tismalleen sama bomber oli ylläni tänäkin vuonna festaritunnelmissa. Tohtisinkohan yhä käyttää tuota syntisen lyhyttä kultaista hametta? Ainakin nuo leopardikengät pitää kaivella nyt syksyn tulleen esiin käyttöön jälleen! Näitä kuvia katsellessa tuli myös välittömästi into punata huulet pitkästä aikaa…

Kylläpä vuonna 2013 on loppukesän tyyleissä nähty lyhyitä helmoja… Tuo kaunis Zaran valkoinen mekko löytyy kaapistani yhä, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä näin 35-vuotiaana viihdyn vähän pidemmässä helmassa paremmin. Pitänee kokeilla mekkoa pitkästä aikaa ja testata, vieläkö kehtaisi pukeutua noin lyhyeen.

Shortsityyli on ikuistettu yhdessä lempparikaupungeistani, Berliinissä, josta myös tuona samaisena kesänä löysi nuo hauskat Sessùnin silkkishorsit sekä Sandron kauniin perustopin. Rakastin myös noita mokkaisia loafereita yli kaiken, mutta ne tuli käytettyä vuosien varrella niin loppuun, että surukseni oli heitettävä ne lopulta pois. Myös tuo Selected Femmen käytännöllinen kassi on ilostuttanut arkea varmaan jo noin 10 vuotta. 

2012

Elokuussa 2012 on myös tullut luotettua klassikoihin: valkoinen kauluspaita (tämä taitaa olla YSL-kirpparilöytö Brysselistä 12 vuoden takaa), trenssi (15 vuoden takaa), siniset farkut ja kauniit nilkkurit (löytö New Yorkista outletista samalta vuodelta). Toisessa lookissa käsivarrella keikkuu Lumin edesmenneen miestenmalliston Mhannin kaunis nahkalaukku ja toisessa klassinen Fjällrävenin Kånken-reppu. Kummankin tyylin pukisin ylleni vaikka heti edelleen ja kaikki vaatteetkin löytyvät yhä vaatekaapista.

Samoja suosikkivaatteita näkyy tässäkin tyylissä: siniset farkut, konjakin sävyiset nilkkurit ja Kånken reppu. Puuterin värisen t-paidan löysin joskus samana kesänä Tiger of Swedenin alesta, ja sekin on vaatekaapissa edelleen. Pitänee kaivella käyttöön taas, kun tuo sävy näyttää niin nätiltä!

Sininen silkkibleiseri löytyi samana kesänä Berliinistä, mutta olen sen muutama vuosi sitten myynyt eteenpäin. Jotenkin tuo voimakas sähkönsininen väri ei ole tuntunut viime vuosina enää omalta, vaikka joskus sitä rakastinkin. Myös nuo leggingsit ovat päätyneet vuosien varrella uuteen kotiin, mutta puuteriset korkkarit ja t-paita ovat edelleen tallessa. Jaksan aina näissä vuoden 2012 kuvissa ihastella ja hämmästellä tuota luonnollisen väristä ja pitkää tukkaani – pitäisiköhän antaa hiusten taas kasvaa pidempään mittaan. 

Muistan, että kesän 2012 ylivoimaisia suosikkivaatteita oli tuo neonkeltainen neulepusero. Se on löytänyt vuosien varrella uuteen kotiin kirpputorin kautta, mutta näyttää näissä kuvissa edelleen raikkaalta. Vasemmanpuoleisen tyylin trikoomekko on edelleen vaatekaapissani ja sitä olenkin vuosien varrella käyttänyt valtavan paljon. Kinuskisen ruskeat farkut ja kengät sen sijaan olen myynyt myös eteenpäin. Nahkapaloista tehty laukku on kirpparisuosikkejani – löysin sen aikanaan Brysselistä 12 vuotta sitten ja tuolla ihanalla minttuisella Lumin sample-laukullakin on ikää jo kymmenisen vuotta. 

2011

Yksi kaikkien aikojen suosikki-kirppislöydöistäni on tämä rönttänä villatakki, jonka pelastin aikanaan Jyväskylän Fidalta jostain 1 euron korista omakseni. Kuten näkyy, niin loppukesä 2011 on menty rennon boheemeissa tunnelmissa samaan perusyhdistelmään luottaen ja vain pieniä muutoksia tehden. Vasemmassa tyylissä neuletakin kanssa on puettu keinonahkaleggingsit ja oikeanpuoleisessa rakas pilkullinen kirpparilöytömekko, jonka epäilen myyneeni kirpparilla, kun sitä ei löydy mistään. Harvoin kadun mitään, mistä olen vuosien saatossa luopunut, mutta tätä mekkoa on jäänyt vähän ikävä. Selected Femmen näppärä kassi löytyy kaapista yhä, mutta noista saapikkaista olen myös kirpparilla luopunut vuosien saatossa. 

2010

Musta mekko löytyi aikanaan Helsingistä pikkuputiikista, jota ei ole ollut olemassa enää ikuisuuteen. Mekko kuitenkin tuli jäädäkseen vaatekaappiini enkä usko luopuvani siitä ikinä. Farkkutyylin vaatteista mikään ei taida enää olla tallessa, mutta periaatteessa voisin nähdä pukeutuvani edelleen tällaiseenkin asuun. 

Oi, mitä nostalgiaa! Tämä kuva on itse asiassa Hel Looksin sivuilta, kun Liisa Jokinen ikuisti tyylini Helsinki Design Weekin aikaan alkusyksystä 2010. Yllä oli suomalaista designia: Camilla Mikaman hauska trikoopaloista koottu reikämekko ja Lumin sample-laukku, joka oli tainnut löytyä juuri sieltä Design Marketista. Korukin oli suomalaisen You Complete Men. Kiilakorkonilkkurit ovat tästä lookista ainoat, jotka olen vuosien saatossa myynyt eteenpäin – kaikki muut ovat yhä tallessa.

Tästä tyylistä näkee taas kuinka klassikoihin voi luottaa. Valkoinen t-paita, nahkatakki, siniset farkut ja herrainkengät. Vaikka nämä tismalleen samat vaatteet eivät taida enää olla tallessa (paitsi t-paita), voisin koota vaatekaapistani aivan samanlaisen lookin tänäkin päivänä. Itse asiassa juuri viime viikolla taisin olla lähes identtisessä asussa liikenteessä. Klassikot eivät ole klassikkoja suotta!

 

Photos: Vesa SilverAnnika OllilaLiisa Kivi, Johanna Piispa, Arttu Mustonen, Martina Martiala, Emma SarpaniemiSara Vanninen, Dorit Salutskij, Eeva Suutari, Jere Viinikainen, Nina Lindén, Janne SimojokiEssi Nisonen, Liisa JokinenTribeguys.co

Related posts

17/07/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: heinäkuu 2010-2018

4 66

Tänään tarjolla olisi heinäkuista asuinspiraatiota menneiden vuosien varrelta. Huomaa aina, että kesäkuukausina asukuvia tulee usein otettua tiheämpään: aurinko paistaa, on vähän enemmän aikaa ja kesäiset lookit näyttävät kivoilta kuvissa. Monia näistä tyyleistä katsellessa pääsen ajatuksissani matkaamaan takaisin noihin hetkiin, reissuihin ja kesämuistoihin.

Annan asujen ja vaatteiden puhua puolestaan, sillä taustatarinoita ei kamalasti enää riitä kerrottavaksi parin tällaisen koontipostauksen jälkeen – samat vaatteet nimittäin toistuvat vuodesta ja kuukaudesta toiseen. Ja se on siis hyvä asia, koska se kertoo siitä, että vaatekaappi todellakin on muotoutunut oman näköiseksi. :)

2018

Teetin viime kesänä tämän Nokonen-merkin kauniin uniikkimekon itselleni, sillä ihastuin suomalaismerkin filosofiaan ja ideaan. Vaatteet tehdään mittojen mukaan kullekin asiakkaalle ja materiaaleina käytetään muun muassa nokkosta ja hamppua. Tämä minun mekkoni on tehty nokkoskankaasta, maalattu käsin ja tehty juuri minun toiveitteni mukaan. Jalassa näkyvät Terhi Pölkin sujautettavat sandaalit, joitka ovat supermukavat jalassa. Minulla on samasta sandaalimallista olemassa myös musta, röyhelöinen versio. 

Löysin viehättävän raidallisen vintage-mekon viime kesänä Pariisista ja se istuu kauniisti. Myös tämän lookin Ecco-avokkaat ovat vintage-löytö, jonka tein joskus muinoin lähes 15 vuotta sitten Jyväskylästä kirpparilta yhdellä eurolla. Ja patinoitunut nahkavyö on puolestaan äitini vanha hänen nuoruusvuosiltaan. Ihana korikassi ehti olla niin kovalla käytöllä muutaman kesän, että viime talvena lomareissulla se vain lahosi käsiin ja jouduin heittämään sen roskiin.  

Kukkakuvioitu Samsøe & Samsøen puku on yksi rakkaimpia asujani ja siitä tuleekin aina kovast kyselyitä, kun se on ylläni. Rakastan sitä, että pukua voi käyttää tällä tavoin yhtenäisenä lookina tai erilaisten ylä- ja alaosien kanssa. Yksi vaatekaapin lemppareista on myös pitsein koristeltu silkkitoppi, joka on aivan paras helteisinä kesäpäivinä. Ostin viime kesänä nuo ihanat sujautettavat hopeiset “tohvelit”, joita olen kuvaillut sanoin “Marie Antoinette goes disco”. :D Ihan halvat eivät olleet, vaikka löysinkin ne alesta, mutta uskon käyttäväni näitä tyytyväisenä vielä vanhana mummonakin. Toinen viime kesän statement-hankinta oli tuo Én hatsin pinkki hattu. Myös oranssi laukku keikkui olalla liki joka päivä.

Ostin mustan kirppishameen joskus yli 10 vuotta sitten Jyväskylästä aikana, jolloin midihameet eivät todellakaan olleet in. Sen sijaan niitä käytettiin vyön kanssa mekkoina. Kiitos tämän kokeilullisen periodin, minulla on kaapissani aika täydellinen midihame, jota käytän nykyään ihan kuten sitä on tarkoitettukin käytettävän. Röyhelöinen toppi on ollut viime kesien suosikki: sen avulla arkinenkin asu muuttuu heti vähän juhlavammaksi.

Tässä toisessa tyylissä päällä on sellaisia arjen luottosuosikkeja. Vaaleansiniset mutsifarkut, Arelan musta t-paita, R/H:n bomber (on vaikea uskoa, että tämä on jo 4 vuotta vanha!) ja uskolliset loaferini, joita käytän kesäkaudella aina aivan koko ajan.

Punainen kesämekko ikuistettiin itse asiassa jo tammikuisella Gambian reissulla, mutta jaoin kuvat blogissa vasta kesälomatunnelmien keskeltä. Zalandolta yhteistyön kautta saatu mekko on palvellut kiitettävästi sekä minua, että lähipiiriäkin, sillä se on ollut kaverillakin lainassa etelän reissulla. Myös tämä olkihattu on yksi käytetyimmistä kesäasusteistani – voisin pukea sen vaikka joka päivä, kuten kuvista näkyy.

Monkin valkoinen vintage-henkinen liehumekko on yksi vaatekaapin kesäsuosikkeja. Konservatiiviselta näyttävän mekon juju on ihanan ilmava kangas ja malli sekä erittäin syvään uurretut halkiot, jotka saavat helman liehumaan ihanasti kesätuulessa. 

2017

Kesällä 2017 reissasin Portugalissa itsekseni ja tapasin siellä pari mukavaa valokuvaajapoikaa, joiden ansiosta loma-albumini täyttyivät kivoista kuvista. Tässä tyylissä näkyy monta lempparivaatetta: kukalliset housuhameshortsit ja röyhelöpaita, lemppari-olkihattu sekä punotut tossut, jotka ovat joka kesä kovassa käytössä.

Punainen kesämekko matkasi mukana myös Portugalissa, samoin kuin tuo uskollinen olkihattu. Myös tuo kirkkaanpunainen mekko on liehuvine helmoineen ja monikäyttöisen mallinsa ansiosta yksi kesäsuosikki. Kaunis hihallinen mekko sopii eri tavoin asustettuna niin piknik-retkelle kuin hienompiinkin kesäjuhliin. Rakastan muuten tuota kuvaa, missä pyörähtelen hameessani Porton kaupunkimaisemaa vasten. 

Merensininen henkäyksen kevyt huitulamekko on yksi parhaista alelöydöistäni. Ostin silkkiseltä tuntuvat mekon Berliinistä Zaran alennusmyynnistä 7 kesää sitten ja se on aina vain yksi vaatekaapin suosikeista. Jalassa ovat myös kesäkuvissa tiiviiseen nähdyt ATP Atelierin remmisandaalit. Marokon lomareissun jäljiltä olen tässä kuvassa poikkeuksellisen päivettynyt!

Romanttisesti Maksamakkaratakiksi nimeämäni liehuhelmainen takki on mainio kesävaate – ei liian kuuma, mutta lämmittää kivasti viilenevässä kesäillassa. Yllä ovat myös luottopillifarkut ja maailman paras toppi, jota olen hehkuttanut todella moneen otteeseen. Ohuen ohut neuletoppi löytyi vuonna 2012 outletista New Yorkissa. Nuo Linda Toyen korvakorut ovat myös yksi suosikkiasusteeni.

Papukaija-kuvioitu haalari löytyi Barcelonan reissulta. Minulla on aina ollut outo rakkaus papukaijoja kohtaan ja lapsena haaveilinkin sellaisesta lemmikkinä. Perheen allergioiden takia jäi haaveeksi, vaikka isäkin ehti jo vähän innostua ajatuksesta. Olalla keikkuu tässä se R/H:n suosikkipusakka, jalassa ovat jo miljoonaan kertaan nähdyt & Other Storiesin avokkaat jostain viiden vuoden takaa ja hauska pillerilaukku on yksi suosikeistani myös. 

2016

Tämä kuva on ikuistettu Bilbaossa Guggenheim-museon portaissa. Oranssinpunainen mekko on ihana väriläikkä kesäjuhliin. Tässä taidettiin olla matkalla jonnekin illalliselle. 

Myös postauksen ykköskuva raitahousuissa on napattu samaisella reissulla. Rakastan tuollaisia väljiä housuja kesäsäillä, sillä ne taipuvat moneen. Leveät housut toimivat sopivasti yhdisteltyinä usein juhlaan mutta rentoudessaan käyvät yhtä hyvin myös arkisten kesäpäivien asuksi.

Kaksi kokovalkoista tyyliä kesältä 2016. Maison Margielan hauska epäsymmetrinen mekko on todella kaunis ja löytyy vaatekaapista yhä, mutta jostain syystä sitä on tullut käytettyä varsin vähän. Pitääkin pukea päälle taas pitkästä aikaa! 

Samujin valkoinen mekko löytyi jostakin alennusmyynnistä ja sitä käytin ihan valtavasti juuri tuona kesänä. Mekkoja on nyt tänä kesänä tullut käytettyä vähemmän, kun säät ovat olleet vähän, mitä olleet, mutta toivotaan lämmintä loppukesää!

Lille Clothingin raitamekko vilahtikin jo kesäkuun asukokoelmassa. En yleensä viihdy näin lyhyessä helmassa, mutta tämän mekon malli on jotenkin tosi imarteleva, joten katson helman mittaa läpi sormien. 

Tässä asussa näkyy taas klassikoita ja vaatekaapin luottosuosikkeja: siniset pillifarkut, valkoinen t-paita ja klassinen trenssi sekä suosikkikengät. Koska minulla on Kånkeneita pari eri väristä, lahjoitin tämän vihreän ex-poikaystävälle, joka viilettää se selässä onnellisena Pariisissa todennäköisesti tänäkin nimenomaisena päivänä. Minua nauratti viime kesänä, kun kummitätini ja hänen tyttärensä tunnistivat exäni Pariisissa siitä REPUSTA! Vihreä Kånken oli se sinetti, millä he varmistuivat, että kyllä tuo on se Jennin poikaystävä, kun heppu viiletti kadulla ohi ja nappasivat hihasta. Ja oli se. Miettikää, Pariisin kokoisessa kaupungissa! No, siellä ei taida kovin montaa vihreää Kånkenia näkyä katukuvassa – ainakaan ison mustan miehen selässä. :D

2015

Tämä ihana mintunvihreä mekko löytyi Berliinistä – pitäisi tätäkin käyttää enemmän, sillä se on todella kaunis. Jotenkin olen huono arjessa käyttämään tällaisia, mutta otetaan tämän kesän tavoitteeksi! Kuvan on muuten ikuistanut Nadi Hammouda

Ann-Sofie Backin mekon jujuna on hauska solmuyksityiskohta edessä. Tämäkin mekko on jäänyt vähälle käytölle, mutta pitää kaivella taas esiin nyt, kun olisi oikea sesonki! Tuo hauska ananas-clutch on Samujin alelöytö. Toisessa kuvassa näkyy luottolemppareita Rooman kaduilla ikuistettuna: on perustoppia, lempisandaaleja (jotka näkyvätkin kyllä todella monessa kesälookissa), lempishortseja, perustoppia ja lempi-vintagelöytöihin kuuluva pieni nahkalaukku, joka on todellinen tilaihme. 

Yksi helpoimmista yhdistelmistä loma-garderobiin on musta midihame ja musta silkkitoppi, sillä yhdessä niistä tulee kaunis ja tarvittaessa juhlaankin sopiva yhtenäinen “leninki”, mutta eri ylä- ja alaosiin yhdisteltynä ne taipuvat moneen erilaiseen kokonaisuuteen. 

Kukallinen hame ja toppi löytyivät joskus & Other Storiesin alesta ja ne ovat yksi kesäsuosikeistani, jota voi myös näppärästi käyttää yhdessä ja erikseen. Tykkään tällaisista kaksiosaisista kuvioiduista puvuista ja seteistä, koska ne ovat niin monipuolisia asukriisien ja matka-garderobin pelastajia. Siniset sandaalit olivat aikanaan heräteostos Zarasta jostakin vuodelta 2011 tai 2012, mutta olen käyttänyt niitä ihan valtavasti.

Yksi lempimerkeistäni on ranskalainen Sessún, jonka putiikissa piipahdan yleensä aina Berliinin visiiteilläni, sillä myymälä osuu aina sopivasti reiteilleni. Tämän tomaatinpunaisen silkkimekon kaunis selkäpuoli ihastutti ja henkäyksen kevyt mekko on yksi lämpimien säiden kesälemppareista vieläkin. 

Olimme Vesa Silverin kanssa Milanossa muotiviikolla, missä tämäkin tyyli on ikuistettu. Marimekon culottes-tyyliset nahkahousut ovat yksi vaatekaapin ikisuosikeista ja niistä kysellään lähes joka kerta, kun ovat ylläni. Muistan, että tämän silkkipaidan ilmestyessä mallistoon, ajattelin, että ehkä voisin sittenkin harkita käyttäväni taas Unikkoa. Ja niin tuli Unikko viimein meikäläisenkin vaatekaappiin, ja näyttää tulleen jäädäkseen

2014

Kesällä 2014 pätkäisin hiukseni polkkamittaan ja tämä taitaa olla viimeisiä kuvia, mitä minusta on otettu pitkässä tukassa. Vihreä pellava-silkkineule on outlet-löytö vuodelta 2012 New Yorkista ja pilkkuhousut puolestaan löysin juuri tuolloin kesällä 2014 Marimekon alesta. Paitaan matchaava Lumin laukku on sample-aarre vuosien takaa, jalassa ovat ne luottoloaferit ja musta trenssi puolestaan on ostettu jo 15 vuotta sitten. Ostin takin silloin muinoin ajatuksella, että nyt hankin sellaisen “aikuistakin”, jota voi käyttää vielä vuosikymmentenkin päästä. Ostos taisi mennä aika nappiin.

Metallinhohtoisena hehkuva midihame oli yksi kesän 2014 absoluuttisista lemppareista. Tämä asu taisi olla minulla ylläni, kun marssin kampaajan pakeille leikkauttamaan tukkaani ja kuvat napattiin heti kampaajakäynnin jälkeen. Olin haaveillut polkkamitasta todella kauan ja kun sen vihdoin leikkautin, olo oli todella kevyt ja onnellinen.

Vintage-midihameet ja rennot topit olivat lempparijuttuni kesällä 2014, ja ovat itse asiassa sitä yhä. Keltainen hame löytyi UFFilta ja raidallinen Vuokon hame puolestaan on perintökalleus isoäitini arkistoista. Olalla keikkuu molemmissa kuvissa luottolaukkuni, jonka olen löytänyt muistaakseni joskus blogin alkuaikoina kirpparilta Brysselistä. Ja jalassa näkyvät ne lempisandaalit, jotka sain juuri tuolloin kesällä 2014 ja joita olen sittemmin käyttänyt joka kesä todella ahkeraan. 

Värikäs raitamekko oli ylläni ystävien häissä kesällä 2014 ja rakastan sen raikasta väritystä, mutta myin sen muutama vuosi sitten blogin kautta mekosta kyselleelle lukijalle, joka himoitsi sitä palavasti. Tuumin, että hänellä olisi sille enemmän kättöä kuin minulla.

Turkoosi mekko on yksi kesälemppareistani ja löysin sen tuona samaisena kesänä Berliinistä second hand -putiikista. Sittemmin kolttu on hiukan muuttanut olomuotoaan, sillä tuo vyötäröä kiristävä kuminauha menetti käytössä kaiken joustonsa ja otin sen vain pois. Niinpä mekko on sellainen väljempi malli tätä nykyä, mutta edelleen erittäin ahkerassa käytössä kesäisin ja lomareissuilla. Useimmiten tekisi mieli pukeutua tähän vain koko kesä alusta loppuun. 

2013

Nämä farkkushortsit ja lempparikengät käytin vuosien varrella kirjaimellisesti loppuun, mutta kaunis pyjamaa muistuttava silkkipaita löytyy kaapista yhä. Taisin ostaa sen vuonna 2012 ja tämä kuva innoittikin kaivelemaan sen pitkästä aikaa taas päälle! Ruskean nahkalaukun myin muutama vuosi sitten uuteen kotiin.

Musta trikoomekko oli kesälemppari muutaman vuoden verran, mutta jotenkin en viihtynyt noin lyhyessä helmassa, joten myin sen joitakin vuosia sitten kirpparilla. Longchampin lempparilaukku löytyi vuonna 2013 Pariisista outlet-myymälästä. Tykkään erityisesti tuosta harmaanruskeasta väristä. 

Denim-sininen toimii aina! Arelan pehmoinen kashmirneule on yksi luottosuosikki, jota käytän varsinkin kotona paljon. Tykkään kovasti tuosta väljästä pääntiestä. 

2012

Muistan, että kävin hypistelemässä tätä French Connectionin punaista kukkamekkoa moneen otteeseen merkin liikkeessä, mutta se tuntui vähän tyyriiltä, joten en raaskinut ostaa. Lopulta mekko tuli alennukseen ja ostin sen omakseni. Ja voi kuinka sitä onkin käytetty! Nuo sandaalit äitini osti minulle lahjaksi vuonna 2007. 

Hauskat raidalliset herrainhousut olivat ensimmäinen löytöni ranskalaiselta Sessún-merkiltä ja muistan kuinka mykistävää oli kerrankin löytää hyvin istuvat, korkeavyötäröiset housut! Sininen silkkitoppi puolestaan löytyi joskus 10 vuotta sitten second hand -putiikista Tukholmasta. 

Sekä tämä lukemattomia kertoja asukuvissa näkynyt ohut neuletoppi että nuo rennot kuviohousut ovat vaatekaapin suosikkeja edelleen. Nuo housut ovat muuten ihan parhaat matkustuspöksyt.

Mustavalkoinen maksimekko on jatkanut vatekaapista jo uuteen kotiin vuosia sitten, mutta tähän kuvaan ja asuun liittyy kivoja muistoja. Kuva on otettu Riiassa kesälomareissulla ja muistan, että tein hetken mielijohteesta todella pitkästä aikaa tuon joskus blogin alkuvuosina tavaramerkikseni muodostuneen otsisletin. 

Nämä asut on ikuistettu Berliinin kesäisillä kaduilla. Tuo palavasti rakastamani huitulamekko löytyi alennusmyynneistä juuri tällä nimenomaisella reissulla ja kainalossa keikkuu näissä kuvissa ihana nahkapaloista tehty vintage-laukkuni, jonka puolestaan löysin vuonna 2007 Brysselistä kirpparilta. Harmi, että laukun sisäosat alkavat olla niin lahot, että en ole varma saako sitä enää kunnolla korjattua. 

Merensininen silkkihame puolestaan löytyi Helsingistä UFFilta kesällä 2008. Kauniisti tuulessa lepattava kevyt hame on aivan ihana kesähelteillä – pitäisikin pukea se päälle taas pitkästä aikaa! Neonkeltainen neule oli muutaman kesän suosikki, mutta sekin on myyty eteenpäin vuosien varrella. 

2011

Lomatyyliä kesältä 2011 Slovenian kaduilta ja Helsingistä omasta kotoa. Valkoisesta mekosta ei ole hajuakaan, että mistä se on ollut ja mihin on päätynyt sittemmin, mutta palveli oikein hyvin kesälomareissulla. Kukallinen paita löytyi muinoin kirpparilta ja on päätynyt minultakin jo jatkokiertoon, mutta vintage-vekkihame ja -laukku ovat kaapissa yhä.

Tätä pliseerattua Phillip Limin mekkoa himoitsin varmaan puoli vuotta, kunnes löysin sen alennushintaan ja ostin, koska tiedossa olivat tuona kesänä häät, joihin sen voi pukea. Mekolle kuitenkin kävi köpelösti, sillä silkkikankaan pliseeraukset suoristuivat erittäin hikisissä häätunnelmissa illallisella siitä takapuolen alta. :D Onko jollakulla kangastietäjällä tähän jotain vinkkejä? Kukallinen maksimekko löytyi Slovenian reissulla alennusmyynnistä peittämään ja suojaamaan erittäin rajuista hyttysenpuremista kärsineitä sääriäni – näytin likimain pahoinpidellyltä, joten pitkä helma teki helteessä lomakuvista vähän armollisempia.

2010

Tässä se taas nähdään: klassikot toimivat aina. Musta yksinkertainen trikoomekko ja kauniisti patinoituneet ruskeat nahkasandaalit sekä -laukku ovat niin ajaton yhdistelmä, että voisin kuvitella nämä Kate Mossin ylle 90-luvun alkuvuosille tai yhtä hyvin voisin pukeutua niihin tänäkin kesänä. Ja oikeastikin voisin, sillä kaikki ovat yhä tallessa. Ei tuo hempeämpikään look huono ole, mutta nuo vaatteet ovat löytäneet uuden kodin kirpputorilla jo vuosia sitten.

 

Photos: Vesa SilverAnnika OllilaLiisa Kivi, Sara Vanninen, Sanni Riihimäki, Essi Nisonen, Nadi Hammouda, Tribeguys.co, Isatou Jeng & Anna Stolzmann

Related posts