5/10/17

Mietteitä pukeutumisetiketistä ja hätäasu

4 37

Tässä työssä sähköposti täyttyy kaikenlaisista kutsuista jos jonkinlaisiin kekkereihin ja kissanristiäisiin, ja yllättävän usein saa jännityksellä miettiä, että mitenköhän mihinkin tilaisuuteen tulisi pukeutua. Vaikka moni tuskailee pukukoodien kanssa, ne ovat juhlijan kannalta itse asiassa aika ihana ja armollinen keksintö: kun kutsussa on selkeästi ilmoitettu, millaista pukeutumista toivotaan, on asun valinta huomattavasti helpompaa. On nimittäin aikamoisen kuumottava tilanne pelmahtaa juhliin reilusti yli- tai alipukeutuneena. Vaikka usein sanotaan, että alipukeutuminen on aina pahempi moka kuin ylipukeutuminen, on se silti kiusallista, jos itse on viimeisen päälle ykköset yllä ja muut ovatkin farkuissa.

Olen kerran itse ilmestynyt tilaisuuteen pahemman kerran alipukeutuneena ja teki mieli vajota maan alle. Kutsussa ei ollut pukukoodia enkä osannut arvata, että keskellä arkipäivää järjestetty tilaisuus olisi edellyttänyt niin fiiniä pukeutumista. Tai en tiedä, edellyttikö edes, mutta muut vieraat olivat silti pikkumustissa ja cocktailmekoissa – ja minua hävetti ihan suunnattomasti farkuissani ja neuleessani.

Päädyin taannoisella jenkkireissullani kaksiin häihin, joissa molemmissa dresscode oli hyvin rento. Toisissa kemuissa pukukoodiksi oli ilmoitettu “dressy casual” ja toisissa ihan vain “casual”. Ensimmäisiin laitoin nätin kesäisen silkkimekon, joka varmasti olisi sopinut hienompiinkin kemuihin, mutta toisaalta käytin samaa mekkoa myös New Yorkissa ihan tavallisena kesäisenä lauantaipäivänä. Muun juhlaväen pukeutuminen vaihteli rennommista puvuista kauluspaitaan ja farkkuihin, ja tunsin, että sovin tyyleineni ihan hyvin joukkoon.

Toisiin juhliin tuntui vaikeammalta valita vaatetusta, vaikka pukukoodi oli selkeä. Kun tiesi, että kyse oli hääjuhlasta, teki mieli kunnioittaa hääparia laittamalla ylle kuitenkin jotain arkivaatetusta nätimpää. Niinpä päädyin rentoon puuvillamekkoon. Seuralaiseni mietti viimeiseen asti, olisiko kuitenkin pitänyt laittaa edes pikkutakki, kunnes saavuimme juhlapaikalle, jonka virkaa toimitti maatilamiljöö. Onneksi pikkutakki jätettiin kotiin, sillä juhlakansa oli todellakin ottanut kutsun pukukoodin kirjaimellisesti ja paikalla oli kaikenkarvaista vaatetusta verkkareista farkkuihin. Itse sulho oli pukeutunut hihattomaan aluspaitaan ja lappuhaalareihin ja morsian polvimittaiseen trikoomekkoon. Jos noihin juhliin olisi pöllähtänyt cocktailmekossa tai puvussa, olisi takuulla ollut epämukava fiilis.

Suomalaiset ovat hurjan etikettiuskollista kansaa ja välillä keskustelupalstojen ja uutisjuttujen kommentteja lukiessa tekisi mieli huikata keskustelijoille, että ei se nyt ihan niin vakavaa ole, kaverit! Sitä vartenhan ne pukukoodit on ensisijaisesti keksitty, että niiden tarkoitus on helpottaa juhlavieraita hahmottamaan juhlan luonne ja pukeutumaan sen mukaisesti.

Osoittaa toki kunnioitusta tilaisuuden järjestäjää kohtaan pukeutua juhlan pukukoodin mukaan, mutta itse haluaisin silti ajatella, ettei kyse ole niin kuolemanvakavasta asiasta ja omaa tyyliä saa ilmentää myös juhlapukeutumisessa ottamalla silloin tällöin pieniä vapauksia vanhoillisista pukeutumissäännöistä. Enkä tarkoita tällä siis sitä, että mennään verkkareissa hienoihin juhliin, vaan sitä, että jos esimerkiksi nainen ei tunne oloaan kotoisaksi mekoissa, voi pukeutua esimerkiksi tyylikkääseen housupukuun (vaikka pukukoodi mekkoa edellyttäisikin) tai että esimerkiksi puvun kenkävalinnoilla voi vähän leikitellä.

Hämmennyin pari vuotta sitten, kun oma häälookini sai blogin kommenteissa osakseen kritiikkiä liiasta arkisuudesta. Itse koin olevani täysin tilaisuuden luonteeseen sopivasti pukeutunut, mutta joidenkin kommentoijien mielestä häihin olisi pitänyt pukeutua hienommin. Minulla oli siis ylläni kesäinen, jämäkästä materiaalista valmistettu polvimittainen, kellohelmainen mekko, johon olin yhdistänyt korkosandaalit juhlavan laukun ja nätin, arkista juhlavamman kampauksen sekä meikin. Kritisoijien mukaan häihin pukeutuessa vaatteen olisi pitänyt olla jotakin hienompaa materiaalia, kuten satiinia tai silkkiä.

Jäin tuolloin miettimään, olinko tosiaan ollut jotenkin epäkunnioittava hääparia kohtaan asullani… Mekkoni sai kuitenkin tilaisuudessa jopa kehuja muulta juhlaväeltä enkä mielestäni erottunut juhlapaikalla mitenkään negatiivisesti joukosta tai tuntenut oloani lainkaan alipukeutuneeksi. Suomalaista hääpukeutumista lukuisissa karkeloissa seuranneena tuumailin, että monesti vierailla näkee huomattavasti omaani arkisempiakin asuja, joten yllätyin hiukan saamastani kritiikistä. Mutta meitä on moneen lähtöön ja se mikä jollekin merkitsee hienoa juhlapukeutumista, ei välttämättä tarkoita samaa toiselle.

Muodin parissa työskentelevänä sitä on tottunut siihen, että pukukoodit voivat olla mitä mielikuvituksellisimpia ja niitä perinteisempiäkin pukukoodeja on ikään kuin alan nimissä lupa tulkita hieman vapauksia ottaen. On eri asia mennä vaikkapa suurlähetystön cocktailkutsuille kuin muotilehden lanseerauskekkereihin, vaikka pukukoodi olisikin sama.

Minulla on tänään tiedossa Tukholmassa sellainen tapahtuma, johon ei ole annettu varsinaista pukukoodia. Kyse on muotialan after work -tilaisuudesta ja yritin kysellä kutsun välittäneeltä taholta, mikä mahtaa olla illan dresscode, mutta en oikein saanut selkeää vastausta. Vastauksessa mainittin tilaisuuden olevan todennäköisesti aika rento ja kehotettiin pukeutumaan tavalla, joka tuntuisi itsestä rennolta ja hienolta. Hmm… Viestittelimme tilaisuuteen myös osallistumassa olevan kaverini kanssa ja olimme molemmat yhtä pihalla siitä, mitä pukisimme päällemme. Oman haasteensa tilanteelle luo se, että juhlaa edeltää matkustuspäivä ja arkisempi meininki Tukholmassa eikä koko päivää huvittaisi hillua kovin hienoissa juhlatamineissa.

Loppujen lopuksi yksittäisen vieraan asulla ei ole tämän tyyppisissä kekkereissä yhtään mitään merkitystä – varsinkaan minun. Ketään tuskin kiinnostaa, mitä juuri minulla on ylläni, mutta silti ei haluaisi tuntea ihan kummajaiseksi joukon keskellä. Niinpä päätin, että luotan vähän näiden kuvien tyylisen lookin kaltaiseen univormuun, joka tuntuu muodin alalla olevan aika turvallinen valinta.

Musta bleiseri ja mustat farkut toimivat kaikessa yksinkertaisuudessaan aina. Kun lookiin yhdistää yksinkertaisen topin, korkokengät ja jonkun nätin laukun sekä höystää lopputulosta näyttävillä korviksilla ja huulipunalla, selviää hyvin jo aika monenlaisista muotialan kissanristiäisistä. Voisin hyvin kuvitella, että Carine Roitfeld painelisi rennompaan tilaisuuteen juuri jossakin tämäntyyppisessä lookissa. Tai Kate Moss. Mustat farkut ja bleiseri luovat yhdessä vähän kuin sellaisen muotikekkereiden instant-reseptin: lisää vain korvikset ja korkkarit, ja voilà! Nyt sitten vain pidetään peukkuja, että siellä eivät ole kaikki muut niissä cocktailmekoissa…

Translation: When you don’t know what to wear, think “What would Carine Roitfeld do?” 

bleiseri // blazer vintage

farkut // jeans KappAhl*

t-paita // t-shirt Arela

laukku // bag Lovia*

kengät // shoes KMB (Zalando)*

aurinkolasit // sunglasses BikBok*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

28/05/17

Barcelonan tunnelmia videolla

5 36

Taas olisi luvassa fiiliksiä ja tunnelmia Barcelonan reissultamme à la Liisa, joka videonikkarina kuvaili reissumme aikana samalla videomatskua. Matkan varrelta olisi tarkoitus tulla vielä toinen my day -tyyppinen video, mutta ensin vähän tällaista fiilistelymeininkiä – vähän kuin asupostaus videomuodossa. Heiluvia helmoja, Barcelonan ilta-aurinkoa ja kesäisiä tunnelmia ihanassa seurassa. :)

Translation: A sneak peek to the Barcelona vibes from our trip earlier this week by Liisa

Related posts

20/04/17

Pääsiäispupu ja kevään ensimmäinen jäätelö

2 43 jaatelo17

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Viime vuonna korkkasin jätskikauden reteästi ulkoilmassa jo helmikuussa, kun ostimme kaverini kanssa tikkujäätelöt lähikaupasta lounastuokion päätteeksi ja painelimme aurinkoiseen säähän nautiskelemaan jälkkäriherkkujamme. Tänä vuonna sain sinniteltyä pääsiäiseen asti, mutta viime päivien aurinkoiset säät houkuttivat aloittamaan “kesäkauden”, vaikka lämpömittarin lukemat eivät vielä ihan jätskikeleissä olekaan. Hyvin voi syödä jätskiä silti jo ulkonakin – varsinkin suojaisassa paikassa paistatellessa fiilis on jo varsin keväinen.

Minulla on ollut jo pari vuotta sellainen tahaton traditio, että juuri pääsiäisen tienoilla olen aloittanut kevätsesongin myös tällä nimenomaisella takilla. Jotenkin tässä Tiger of Swedenin takissa on juuri se kevään tuntu. Olen toiveikkaana (ja vähän uhkarohkeana) jo pakannut kaikki talvitakkini muuttolaatikoihin Ja niin tuli rohkaistuttua vaihtamaan takki kevyempään. Alle puin toki yhä lämpöisen villapaidan ja kaulaan kiedoin muhkean huivin.

jaatelo10

Olen harvoin näin vaaleanpunaisena liikenteessä kuin tällä kertaa, mutta jostain syystä teki mieli kirmata yhtenä pastellinvärisenä hattarana kevätauringossa. Vaaleanpunainen takki, hattarahuivi, vaalea neule ja vielä Minna Parikan pupunilkkurit – joskus nainen tarvitsee vaaleanpunaista.

On muuten hassua, miten sitä tulee muodostettua jokin tietynlainen mielikuva toisesta ihmisestä, vaikka sillä ei lopulta olisi paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Joku sanoi minulle muutama vuosi sitten, kun olin pukeutunut kokomustaan, että onpa kiva ja yllättävä kokonaisuus minulta. Kiitin kauniisti ja kysäisin, että mitä hän oikein tarkoitti yllättävällä. Kommentoija totesi, että “No kun sä oot yleensä niin semmoinen vaaleanpunainen!” Minua jotenkin nauratti, koska tuossa hetkessä en edes muistanut, milloin olisin viimeksi pukeutunut vaaleanpunaiseen – kokomustaa sen sijaan on yllä vähän väliä. Mutta hänen silmissään minulla oli vaaleanpunainen habitus. No näissä kuvissa se oli sitä ihan konkreettisestikin. :)

Joko joku muu rohkea on uskaltautunut aloittamaan jätskikauden ulkoilmassa? Vinkiksi vegaaneille, gluteenittomille tuuttien ystäville ja muuten vain uteliaille, että näitä Ingmanin vegaanisia Choice-tuutteja saa myös irtokappaleina jäätelöaltaista.

jaatelo7 jaatelo15

Takki // coat Tiger of Sweden*

Villapusero // sweater Iro

Farkut // jeans Monki*

Kaulahuivi // scarf Balmuir*

Kengät // shoes Minna Parikka*

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

jaatelo1 jaatelo6jaatelo19 jaatelo16 jaatelo13jaatelo12jaatelo14jaatelo20jaatelo11jaatelo18jatski1

Photos: Arttu Mustonen

Related posts

1/06/15

Jackie Kennedyn jalanjäljissä

6 27 asu-jackieo4.jpg

Vietin rakkaan ystäväni kanssa eilen museopäivää ja yksi päivän ohjelmanumeroista oli käydä katsomassa Ateneumissa Ismo Höltön valokuvanäyttely. Jos se ei olisi eilen ollut esillä viimeistä päivää, suosittelisin sitä nyt teillekin. Mutta koska vaikuttava näyttely valitettavasti päättyi eilen, kehotan vain painamaan Höltön nimen mieleen ja tarttumaan hetkeen, jos tilaisuus osuu kohdalle vielä toisen kerran.

Ismo Höltön näyttelystä on kirjoitettu mediassa paljon, enkä ihmettele. Hänellä on ollut aivan ainutlaatuinen kyky päästä lähelle ihmisiä ja saada heidät katsomaan kameraan rehellisesti ja teeskentelemättä. Kuvattavien silmistä välittyvät aidot tunteet ja inhimillisen rehelliset ilmeet ja olemukset tuovat heidät lähelle. Kiinnitin näyttelyssä myös huomiota 60-luvulla otettujen mustavalkokuvien tarkkuuteen ja sävyihin: erilaiset pinnat ja tekstuurit pomppaavat kuvista esiin niin kauniisti, että paksujen takkikankaiden karheuden ja rispaantuneiden hihansuiden langanpätkät voi melkein tuntea sormenpäissään ja pöllyävän maalaispolun tomuisen tuulenvireen haistaa nenässään. Uskomattoman hienoja, elämänmakuisia kuvia.

asu-jackieo1.jpg

Jäimme ystäväni kanssa miettimään, kuinka ihan tavallinenkin katumaisema näyttää Höltön kuvissa niin kauniilta. Taitava kuvaaja hallitsee toki rajauksen ja sommittelun sekä valojen ja varjojen salat, mutta mietimme kuvia katsellessamme, ettei samankaltaista tunnelmaa enää saa tänä päivänä vangittua valokuvaan. Menneiden vuosikymmenten estetiikassa ja 60-luvun minimalistisessa tyylissä on vain jotakin niin kaunista. Kaikki oli tuolloin niin kaunista – autot, mainokset, vaatteet… Jos minä saisin toivoa, niin kaikki autot näyttäisivät yhä siltä kuin 60-luvulla, ja väitän, että kadulla napatuista valokuvista tulisi saman tien tuhat kertaa kauniimpia. Sisäinen esteetikkoni suree joskus, etten syntynyt tuohon maailman aikaan. Ennen oli niin monella tapaa kauniimpaa.

Menneet vuosikymmenet ja entisaikojen tyyli-ikonit olivat mielessä myös tätä viime viikon asua kuvaillessa. Leikin oman elämäni Jackie Kennedyä pukemalla ylle hienostuneen naisellisen kevättakin ja suuret aurinkolasit sekä punaamalla huuleni kirkkaanpunaisiksi, tottakai. Tuli jopa vähän ladylike fiilis. ;)

Translation: A Jackie Kennedy inspired outfit from last week. ;)

asu-jackieo14.jpg

Takki // jacket Lindex*, housut // trousers Gina Tricot, kengät // shoes & Other Stories, laukku // bag Väska*, aurinkolasit // sunglasses Gina Tricot

* saatu blogin kautta // gifted

asu-jackieo10.jpg asu-jackieo11.jpg asu-jackieo13.jpg asu-jackieo16.jpg

Photos: Vesa Silver

Related posts