22/11/17

Mietteitä viikon varrelta

14 28

Näistä viikon varrelta kertyneistä mietteistä on tunnuttu tykkäävän niin kovasti, joten tuumailin, että näitä voisi koota postauksiksi useamminkin. Tällä kertaa viikon mietteitä kuvittavat asukuvat, jotka ehtivät syksyn tohinoissa jäädä julkaisematta, vaikka kovin lookista tykkäsinkin.

♥ Olen jostain syystä palannut tähän artikkeliin useita kertoja uudelleen sen jälkeen, kun bongasin sen ensimmäisen kerran. Valokuvaaja Johanna Siring suuteli tai suukotti  itselleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä ja otti heistä kuvan sekä ennen että jälkeen suukon. Kuvista heijastuu niin kiinnostavalla tavalla tunteita, että näissä kuvissa on jotain hurjan koskettavaa. Ihmisten kasvoilta välittyy ujo, epäilys, ilo ja rentous ja koko se tunteiden skaala, miten kahden ihmisen väliseen jännittävään ja herkkään kohtaamiseen voi sisältyä. Tulen tästä kuvasarjasta aina niin hyvälle tuulelle ja jotenkin liikuttuneeksi kuvien kautta välittyvien tunteiden aitoudesta, että olen huomannut palaavani sen äärelle aina silloin tällöin uudelleen.

♥ Isäni joutuu töidensä perässä muuttamaan paikkakuntaa aina silloin tällöin ja nyt seuraavana kohteena on Helsinki. Vanhempieni tukikohta tulee edelleen sijaitsemaan Tampereen lähellä, mutta jatkossa he viettävät myös enemmän aikaa Helsingissä. Viime viikolla he löysivät vuokrakämpän, jossa isä tulee sitten asumaan arkiviikot. Ja isä jo ilmoitti, että voin tulevaisuudessa tulla aina saunomaan sinne, jos siltä tuntuu, koska hänen uudessa kämpässään on sauna. <3 Mukavaa saada vanhemmat Helsinkiin jatkossa useammin!

♥ Viimeiset viikot ovat töiden kannalta olleet vähän raskaita. Motivaatio ja inspiraatio on huipussaan, mutta töitä on ollut niin paljon, että päivät ovat venyneet usein tosi pitkiksi. Huomaan, että olen ollut hieman uuvuksissa, mutta ensi viikonloppuna onneksi on tiedossa vähän rauhallisempaa menoa ja saa nukkua kunnon yöunia.

♥ Viime viikko oli paitsi todella työntäyteinen, myös suoraan sanottuna hiukan surkea. Ilmassa oli murhetta ja mielipahaa ja koko melkein koko viikon ajan mieliala oli aika alakuloinen. Jotkut pakenevat ihmissuhdehuolia hukuttamalla itsensä töihin, mutta minä taas koen, että töihin on vaikea keskittyä, jos mieltä painavat muut asiat. Loppuviikosta solmut vähitellen aukeilivat ja mieli keveni taas. Ja saman tien alkoivat jälleen työtkin sujua normaaliteholla.

♥ Eilen nauhoitettiin pienen tauon jälkeen uusi Afterwork-podcastin jakso ja olipa kivaa päästä taas pienen tauon jälkeen studioon. Uusia jaksoja on siis luvassa jälleen ensi viikosta alkaen!

♥ Olen löytänyt uuden suosikkiteen. Hullaannuin muutama vuosi sitten täysin rooibosteestä, joka ei oikeasti ihan teetä olekaan, vaikka sitä teen tapaan nautitaan. Rooibos on luontaisesti kofeiiniton hernekasvi, joka kasvaa Etelä-Afrikassa ja jonka nimi merkitsee afrikaansin kielessä punapensasta. Ihan mielettömän hyvän makuista, hunajan kanssa tai ilman. Ja nyt olen löytänyt ehkä maailman parhaan rooiboksen! Kruununhaassa sijaitsevassa Frangipani-kahvilassa myydään kirkkaankeltaisissa peltipurkeissa Bos-merkkistä luomu-rooibosteetä pusseissa ja ah, se on NIIN hyvää! Iso suositus

♥ Viime viikolla nousi vähän kummallinen ja odottamaton kohu sekä äläkkä siitä, kun osa bloggaajista oli kommentoinut toistensa kuvia Instagramissa entistä aktiivisemmin. (Moni heistä tosin on kommentoinut aktiivisemmin muidenkin kuin toistensa kuvia, mutta tämä on jäänyt useimmilta kohua lietsoneilta huomaamatta.) Osa seuraajista oli näkevinään tilanteessa ties minkälaisia salaliittoteorioita ja homma karkasi melkolailla käsistä. Asiaa ruodittiin keskustelupalstoilla ja huhumylly velloi niin villinä, ettei siellä seassa totuudella tuntunut jossain vaiheessa olevan enää mitään merkitystä. Tuohtuneimmat olivat peräti intoutuneet ilmiantamaan bloggaajien instatilejä ylläpidolle asian takia – se kertonee riittävästi siitä, miten pahasti tilannetaju karkasi osalla käsistä. Jos jotakuta kiinnostaa minun näkemykseni asiasta, aiheesta on käyty keskustelua tämän postauksen kommenttiosiossa.

♥ Piipahdin viikonloppuna vanhempieni luona kylässä ja kävimme maanantai-iltana äidin kanssa teatterissa. Edellisestä visiitistä vanhempien luo oli ehtinyt vierähtää jo kolmisen kuukautta, joten olihan se jo aikakin käväistä.

♥ Viime viikolle osui kaikenlaisia hölmöjä pieniä vastoinkäymisiä kuten se, että kun olin lähdössä vanhempieni luo, olin onnistunut jotenkin sähläämään ja katsonut junan lähtöajan väärin. Kuvittelin koko ajan, että se lähtee vartin yli vaikka se olikin sitten lähdössä viittä yli. Tuli hoppu, mutta otin taksin alle ja ehdin. Jäi jopa asemalla 10 minuuttia odotteluaikaa, joten ostin spontaanisti asemalaiturilta äidille kimpun kukkia. Junasta pois noustessa, kun tuli kiire laittaa kamat kasaan, unohdin sitten kimpun junan hattuhyllylle. Äh. :D

♥ MUTTA… Junassa viereeni istahti mukavan oloinen tyttö, joka huomasi, että naputtelin siinä istuskellessani blogipostausta. Hän alkoi kysellä blogistani, sillä hänellä sattui itselläkin olemaan blogi. Meillä oli kiva pieni juttutuokio, jonka seurauksena hän alkoi seurata blogiani Facebookissa. Kun pääsin kotiin ja tajusin, että kukkakimppuni oli jäänyt junaan, mietin, löytäisinköhän tytön Facebookista blogini seuraajista, jotta voisin lähettää hänelle viestin ja kehottaa ottamaan kukkani mukaansa itselleen. Tyttö olikin ehtinyt jo huomata kukkieni unohtuneen ja oli laittanut itse minulle FB:ssa viestiä. Totesin, että olkoon tuo kimppu lahja minulta hänelle päivän piristykseksi ja kiitoksena mukavasta kohtaamisesta. Hän kertoi aikovansa ilahduttaa kukilla omaa äitiään, joka oli hoitanut hänen lapsiaan viikonlopun ajan. Tuli jotenkin niin hyvä mieli koko hassusta tapahtumasarjasta. Vaikka kukat eivät päässeetkään perille minun äidilleni asti, päätyivätpä ne silti jonkun muun äitiä ilostuttamaan. :)

♥ Tällä viikolla julkaistiin Suomen Mielenterveysseuran jouluinen Mielenrauhaa-hyväntekeväisyyskampanja, johon myös minua pyydettiin hiljattain mukaan. Kampanjalla pyritään edistämään paitsi tietoisuutta mielenterveysongelmista, myös keräämään varoja, jotta pystyttäisiin paremmin tarjoamaan akuuttia ja matalan kynnyksen kriisiapua mielenterveysongelmista kärsiville mahdollisimman helposti ja nopeasti. Mukana tärkeän asian puolesta puhuvan kampanjan kasvoina on lisäkseni muutamia muita tunnettuja mielenterveyden haasteista avoimesti julkisuudessa kertoneita ihmisiä kuten Aku Hirviniemi, Jari Sarasvuo, Herra Ylppö ja Saara Sarvas. Suosittelen kurkkaamaan tuolta Mielenrauhaa-kampanjasivustolta haastatteluvideon, jossa kaikki kerromme mietteitämme mielenterveydestä.

♥ Eilen aamulla oli vuorossa normaalia aikaisempi herätys, kun minun piti olla Huomenta Suomen studiossa jo klo 6. Vierailu liittyi juuri tuohon Mielenrauhaa-kampanjaan, sillä olin aiheen tiimoilta haastateltavana Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtajan psykiatri Kristian Wahlbeckin kanssa. Näytin aamutuimaan ja vähäisiksi jääneiden unien jälkeen kaikkea muuta kuin pirteältä, mutta aihe on tärkeä, joten jos haluatte kurkata noin 10 minuutin mittaisen haastattelupätkän Katsomosta, niin se löytyy tämän linkin takaa 11:35 minuutin kohdalla.

röyhelöpaita // ruffled shirt H&M*

farkut // jeans & Other Stories

kengät // shoes H&M*

laukku // bag Tommy Hilfiger*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

5/10/17

Mietteitä pukeutumisetiketistä ja hätäasu

4 39

Tässä työssä sähköposti täyttyy kaikenlaisista kutsuista jos jonkinlaisiin kekkereihin ja kissanristiäisiin, ja yllättävän usein saa jännityksellä miettiä, että mitenköhän mihinkin tilaisuuteen tulisi pukeutua. Vaikka moni tuskailee pukukoodien kanssa, ne ovat juhlijan kannalta itse asiassa aika ihana ja armollinen keksintö: kun kutsussa on selkeästi ilmoitettu, millaista pukeutumista toivotaan, on asun valinta huomattavasti helpompaa. On nimittäin aikamoisen kuumottava tilanne pelmahtaa juhliin reilusti yli- tai alipukeutuneena. Vaikka usein sanotaan, että alipukeutuminen on aina pahempi moka kuin ylipukeutuminen, on se silti kiusallista, jos itse on viimeisen päälle ykköset yllä ja muut ovatkin farkuissa.

Olen kerran itse ilmestynyt tilaisuuteen pahemman kerran alipukeutuneena ja teki mieli vajota maan alle. Kutsussa ei ollut pukukoodia enkä osannut arvata, että keskellä arkipäivää järjestetty tilaisuus olisi edellyttänyt niin fiiniä pukeutumista. Tai en tiedä, edellyttikö edes, mutta muut vieraat olivat silti pikkumustissa ja cocktailmekoissa – ja minua hävetti ihan suunnattomasti farkuissani ja neuleessani.

Päädyin taannoisella jenkkireissullani kaksiin häihin, joissa molemmissa dresscode oli hyvin rento. Toisissa kemuissa pukukoodiksi oli ilmoitettu “dressy casual” ja toisissa ihan vain “casual”. Ensimmäisiin laitoin nätin kesäisen silkkimekon, joka varmasti olisi sopinut hienompiinkin kemuihin, mutta toisaalta käytin samaa mekkoa myös New Yorkissa ihan tavallisena kesäisenä lauantaipäivänä. Muun juhlaväen pukeutuminen vaihteli rennommista puvuista kauluspaitaan ja farkkuihin, ja tunsin, että sovin tyyleineni ihan hyvin joukkoon.

Toisiin juhliin tuntui vaikeammalta valita vaatetusta, vaikka pukukoodi oli selkeä. Kun tiesi, että kyse oli hääjuhlasta, teki mieli kunnioittaa hääparia laittamalla ylle kuitenkin jotain arkivaatetusta nätimpää. Niinpä päädyin rentoon puuvillamekkoon. Seuralaiseni mietti viimeiseen asti, olisiko kuitenkin pitänyt laittaa edes pikkutakki, kunnes saavuimme juhlapaikalle, jonka virkaa toimitti maatilamiljöö. Onneksi pikkutakki jätettiin kotiin, sillä juhlakansa oli todellakin ottanut kutsun pukukoodin kirjaimellisesti ja paikalla oli kaikenkarvaista vaatetusta verkkareista farkkuihin. Itse sulho oli pukeutunut hihattomaan aluspaitaan ja lappuhaalareihin ja morsian polvimittaiseen trikoomekkoon. Jos noihin juhliin olisi pöllähtänyt cocktailmekossa tai puvussa, olisi takuulla ollut epämukava fiilis.

Suomalaiset ovat hurjan etikettiuskollista kansaa ja välillä keskustelupalstojen ja uutisjuttujen kommentteja lukiessa tekisi mieli huikata keskustelijoille, että ei se nyt ihan niin vakavaa ole, kaverit! Sitä vartenhan ne pukukoodit on ensisijaisesti keksitty, että niiden tarkoitus on helpottaa juhlavieraita hahmottamaan juhlan luonne ja pukeutumaan sen mukaisesti.

Osoittaa toki kunnioitusta tilaisuuden järjestäjää kohtaan pukeutua juhlan pukukoodin mukaan, mutta itse haluaisin silti ajatella, ettei kyse ole niin kuolemanvakavasta asiasta ja omaa tyyliä saa ilmentää myös juhlapukeutumisessa ottamalla silloin tällöin pieniä vapauksia vanhoillisista pukeutumissäännöistä. Enkä tarkoita tällä siis sitä, että mennään verkkareissa hienoihin juhliin, vaan sitä, että jos esimerkiksi nainen ei tunne oloaan kotoisaksi mekoissa, voi pukeutua esimerkiksi tyylikkääseen housupukuun (vaikka pukukoodi mekkoa edellyttäisikin) tai että esimerkiksi puvun kenkävalinnoilla voi vähän leikitellä.

Hämmennyin pari vuotta sitten, kun oma häälookini sai blogin kommenteissa osakseen kritiikkiä liiasta arkisuudesta. Itse koin olevani täysin tilaisuuden luonteeseen sopivasti pukeutunut, mutta joidenkin kommentoijien mielestä häihin olisi pitänyt pukeutua hienommin. Minulla oli siis ylläni kesäinen, jämäkästä materiaalista valmistettu polvimittainen, kellohelmainen mekko, johon olin yhdistänyt korkosandaalit juhlavan laukun ja nätin, arkista juhlavamman kampauksen sekä meikin. Kritisoijien mukaan häihin pukeutuessa vaatteen olisi pitänyt olla jotakin hienompaa materiaalia, kuten satiinia tai silkkiä.

Jäin tuolloin miettimään, olinko tosiaan ollut jotenkin epäkunnioittava hääparia kohtaan asullani… Mekkoni sai kuitenkin tilaisuudessa jopa kehuja muulta juhlaväeltä enkä mielestäni erottunut juhlapaikalla mitenkään negatiivisesti joukosta tai tuntenut oloani lainkaan alipukeutuneeksi. Suomalaista hääpukeutumista lukuisissa karkeloissa seuranneena tuumailin, että monesti vierailla näkee huomattavasti omaani arkisempiakin asuja, joten yllätyin hiukan saamastani kritiikistä. Mutta meitä on moneen lähtöön ja se mikä jollekin merkitsee hienoa juhlapukeutumista, ei välttämättä tarkoita samaa toiselle.

Muodin parissa työskentelevänä sitä on tottunut siihen, että pukukoodit voivat olla mitä mielikuvituksellisimpia ja niitä perinteisempiäkin pukukoodeja on ikään kuin alan nimissä lupa tulkita hieman vapauksia ottaen. On eri asia mennä vaikkapa suurlähetystön cocktailkutsuille kuin muotilehden lanseerauskekkereihin, vaikka pukukoodi olisikin sama.

Minulla on tänään tiedossa Tukholmassa sellainen tapahtuma, johon ei ole annettu varsinaista pukukoodia. Kyse on muotialan after work -tilaisuudesta ja yritin kysellä kutsun välittäneeltä taholta, mikä mahtaa olla illan dresscode, mutta en oikein saanut selkeää vastausta. Vastauksessa mainittin tilaisuuden olevan todennäköisesti aika rento ja kehotettiin pukeutumaan tavalla, joka tuntuisi itsestä rennolta ja hienolta. Hmm… Viestittelimme tilaisuuteen myös osallistumassa olevan kaverini kanssa ja olimme molemmat yhtä pihalla siitä, mitä pukisimme päällemme. Oman haasteensa tilanteelle luo se, että juhlaa edeltää matkustuspäivä ja arkisempi meininki Tukholmassa eikä koko päivää huvittaisi hillua kovin hienoissa juhlatamineissa.

Loppujen lopuksi yksittäisen vieraan asulla ei ole tämän tyyppisissä kekkereissä yhtään mitään merkitystä – varsinkaan minun. Ketään tuskin kiinnostaa, mitä juuri minulla on ylläni, mutta silti ei haluaisi tuntea ihan kummajaiseksi joukon keskellä. Niinpä päätin, että luotan vähän näiden kuvien tyylisen lookin kaltaiseen univormuun, joka tuntuu muodin alalla olevan aika turvallinen valinta.

Musta bleiseri ja mustat farkut toimivat kaikessa yksinkertaisuudessaan aina. Kun lookiin yhdistää yksinkertaisen topin, korkokengät ja jonkun nätin laukun sekä höystää lopputulosta näyttävillä korviksilla ja huulipunalla, selviää hyvin jo aika monenlaisista muotialan kissanristiäisistä. Voisin hyvin kuvitella, että Carine Roitfeld painelisi rennompaan tilaisuuteen juuri jossakin tämäntyyppisessä lookissa. Tai Kate Moss. Mustat farkut ja bleiseri luovat yhdessä vähän kuin sellaisen muotikekkereiden instant-reseptin: lisää vain korvikset ja korkkarit, ja voilà! Nyt sitten vain pidetään peukkuja, että siellä eivät ole kaikki muut niissä cocktailmekoissa…

Translation: When you don’t know what to wear, think “What would Carine Roitfeld do?” 

bleiseri // blazer vintage

farkut // jeans KappAhl*

t-paita // t-shirt Arela

laukku // bag Lovia*

kengät // shoes KMB (Zalando)*

aurinkolasit // sunglasses BikBok*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

28/05/17

Barcelonan tunnelmia videolla

5 37

Taas olisi luvassa fiiliksiä ja tunnelmia Barcelonan reissultamme à la Liisa, joka videonikkarina kuvaili reissumme aikana samalla videomatskua. Matkan varrelta olisi tarkoitus tulla vielä toinen my day -tyyppinen video, mutta ensin vähän tällaista fiilistelymeininkiä – vähän kuin asupostaus videomuodossa. Heiluvia helmoja, Barcelonan ilta-aurinkoa ja kesäisiä tunnelmia ihanassa seurassa. :)

Translation: A sneak peek to the Barcelona vibes from our trip earlier this week by Liisa

Related posts

20/04/17

Pääsiäispupu ja kevään ensimmäinen jäätelö

2 44 jaatelo17

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Viime vuonna korkkasin jätskikauden reteästi ulkoilmassa jo helmikuussa, kun ostimme kaverini kanssa tikkujäätelöt lähikaupasta lounastuokion päätteeksi ja painelimme aurinkoiseen säähän nautiskelemaan jälkkäriherkkujamme. Tänä vuonna sain sinniteltyä pääsiäiseen asti, mutta viime päivien aurinkoiset säät houkuttivat aloittamaan “kesäkauden”, vaikka lämpömittarin lukemat eivät vielä ihan jätskikeleissä olekaan. Hyvin voi syödä jätskiä silti jo ulkonakin – varsinkin suojaisassa paikassa paistatellessa fiilis on jo varsin keväinen.

Minulla on ollut jo pari vuotta sellainen tahaton traditio, että juuri pääsiäisen tienoilla olen aloittanut kevätsesongin myös tällä nimenomaisella takilla. Jotenkin tässä Tiger of Swedenin takissa on juuri se kevään tuntu. Olen toiveikkaana (ja vähän uhkarohkeana) jo pakannut kaikki talvitakkini muuttolaatikoihin Ja niin tuli rohkaistuttua vaihtamaan takki kevyempään. Alle puin toki yhä lämpöisen villapaidan ja kaulaan kiedoin muhkean huivin.

jaatelo10

Olen harvoin näin vaaleanpunaisena liikenteessä kuin tällä kertaa, mutta jostain syystä teki mieli kirmata yhtenä pastellinvärisenä hattarana kevätauringossa. Vaaleanpunainen takki, hattarahuivi, vaalea neule ja vielä Minna Parikan pupunilkkurit – joskus nainen tarvitsee vaaleanpunaista.

On muuten hassua, miten sitä tulee muodostettua jokin tietynlainen mielikuva toisesta ihmisestä, vaikka sillä ei lopulta olisi paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa. Joku sanoi minulle muutama vuosi sitten, kun olin pukeutunut kokomustaan, että onpa kiva ja yllättävä kokonaisuus minulta. Kiitin kauniisti ja kysäisin, että mitä hän oikein tarkoitti yllättävällä. Kommentoija totesi, että “No kun sä oot yleensä niin semmoinen vaaleanpunainen!” Minua jotenkin nauratti, koska tuossa hetkessä en edes muistanut, milloin olisin viimeksi pukeutunut vaaleanpunaiseen – kokomustaa sen sijaan on yllä vähän väliä. Mutta hänen silmissään minulla oli vaaleanpunainen habitus. No näissä kuvissa se oli sitä ihan konkreettisestikin. :)

Joko joku muu rohkea on uskaltautunut aloittamaan jätskikauden ulkoilmassa? Vinkiksi vegaaneille, gluteenittomille tuuttien ystäville ja muuten vain uteliaille, että näitä Ingmanin vegaanisia Choice-tuutteja saa myös irtokappaleina jäätelöaltaista.

jaatelo7 jaatelo15

Takki // coat Tiger of Sweden*

Villapusero // sweater Iro

Farkut // jeans Monki*

Kaulahuivi // scarf Balmuir*

Kengät // shoes Minna Parikka*

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

jaatelo1 jaatelo6jaatelo19 jaatelo16 jaatelo13jaatelo12jaatelo14jaatelo20jaatelo11jaatelo18jatski1

Photos: Arttu Mustonen

Related posts