Related posts

20/08/15

Semihallittu kaaos elämässä ja inboxissa

20 31 inbox.jpg

Haluaisin tähän väliin pahoitella, että kommentteihin vastailu on viime aikoina ollut vähän puutteellista. Syksy on jotenkin lähtenyt hiukan kaoottisissa merkeissä liikkeelle ja elämässä myllertää parhaillaan monellakin osa-alueella. Tässä päänsisäisessä ja vähän minua ympäröivässäkin pienimuotoisessa kaaoksessa olen vain yrittänyt pitää pakan joten kuten kasassa, ja siinä yhtälössä kommentteihin vastailu on jäänyt. Haluan kuitenkin tähdentää, että jokainen kommentti on ajatuksella luettu ja kiitän jokaisesta viestistä kauniisti. Ne ovat todellinen ilo ja piristys, kiitos. :)

Tästä kaaoksen hallinnasta tulikin mieleeni, kuinka monenlaisia tapoja ihmisillä on toimia vaikkapa juuri viestiliikenteen suhteen. Kaverini vilkaisi hiljattain kännykkääni, jonka aloitusnäkymässä oli sähköpostiohjelman kuvake hirvittävän suurella lukemalla varustettuna. Tuo lukema merkitsee tietysti lukemattomia sähköposteja – ja minun tapauksessani se liikkuu kymmenten sijaan tuhansissa. :D

Kaverini oli silminnähden kauhuissaan. Hän kysyi silmät suurina, että onko minulla tosiaan TUHANSIA lukemattomia sähköposteja inboxissani. Myönsin vähän huvittuneena, että kyllä näin on. Hänellä tavoitteensa kuulemma on, että luku pysyisi aina nollassa. Okei, minäkin pyrin ehkä joskus samaan – siis joskus vajaat 10 vuotta sitten. Olen yrittänyt hallita sähköpostiani luomalla muutamia eri osoitteita eri tarkoituksiin: on henkilökohtainen sähköposti, työsähköposti ja hömppäsähköposti. Siitä huolimatta tilanne on mikä on.

En syytä tilanteesta pelkästään itseäni, vaikka voisin toki yrittää hoitaa tilanteen paremminkin. Fakta vain on, että saan NIIN valtavasti sähköpostia päivittäin, etten ehtisi tehdä päivän aikana muuta kuin aukoa niitä, jos ottaisin tavoitteekseni pitää lukeman nollassa. Vaikka olen yrittänyt hallita sähköpostin määrää noilla eri tarkoituksiin tehdyillä sähköpostiosoitteilla, tilanne on jo aikapäiviä sitten riistäytynyt käsistä.

Nykyään työsähköpostiin pukkaa päivittäin kymmeniä tiedotteita, uutiskirjeitä, kutsuja, sosiaalisen median ilmoituksia ynnä muuta. Klikkailen aina kaiken maailman turhat postituslistat ja sosiaalisen median ilmoitukset pois päältä, mutta siitä huolimatta viestitulva tuntuu aivan hallitsemattomalta. Tiedotesuman joukossa on aina silloin tällöin aidosti kiinnostavaakin asiaa, mutta suurin osa on tasoa grillimakkaran pakkausuudistus. Valitettavasti se tuppaa vähän menemään niin, että jos haluaa ne kiinnostavat tiedotteet, niin on otettava vastaan myös ne ei-niin-kiinnostavat, koska lähettäjäpäässä ei yksilöidä. Sekin on ihan ymmärrettävää – ja ymmärrettävistä syistä monin paikoin hankalaa. Onneksi Gmailin inbox tuntuu olevan loputtoman suuruinen. :D

Tilanteen hallinta vaatisi kaiketi sitä, että kaikki sähköpostit pitäisi aika ajoin merkitä luetuiksi ja inboxia pitäisi oikein ajatuksen kanssa siivota päivittäin tai vähintään muutaman päivän välein. Itse olen kuitenkin priorisoinut ajankäytössäni muita juttuja. Minulla on myös esimerkiksi sellainen tapa, että jos en ehdi reagoida viestiin nyt, jätän sen usein lukematta odottamaan parempaa hetkeä, jotta huomaisin helpommin viestiryppään joukosta, mitkä sähköpostit ovat vielä vastaamatta. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että kun postia tulee kovempaa vauhtia kuin ehdin sumaa purkaa, osa lukemattomista viesteistä valuu seuraavalle sivulle ja unohtuu sinne.

Henkilökohtaisesti minulle osoitetut sähköpostit luen aina ensimmäiseksi, mutta ei ole kerta taikka kaksi, kun olen lukenut viestin vaikkapa kännykällä jossain tien päällä ja ajatellut vastaavani siihen sitten paremmalla hetkellä rauhassa kotona. Ja kiireen keskellä kotiin päästyäni asia on unohtunut täysin. Mitä syvimmät pahoitteluni siis kaikille teille, joiden viesteihin olen vuosien varrella unohtanut vastata tai joiden viesteihin olen vastannut aivan tolkuttoman pitkällä viiveellä. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti, sillä lupaan teille, että se ei ole sitä. Ja suurkiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet viestitellä ja kysellä perään, lähetelleet muistutuskutsuja ja olleet kärsivällisiä. Sähköpostilaatikkoni olisi nykyistäkin pahemmassa jamassa ilman teitä. Tarvitsisin kaiketi ihan oman managerin sähköpostielämälleni. :D

Ehkä sähköpostilaatikkoni heijastelee sitä, etten välttämättä kaikilla muillakaan elämän osa-alueilla ole se maailman järjestelmällisin ihminen. En ole ollenkaan pahimmasta päästä, mutten toden totta parhaastakaan. Kumpaan koulukuntaan sinä kuulut? Inboxin lukemat nollassa vai taivaissa? Ja jos jollakulla on aivan lyömättömiä vinkkejä sähköpostikaaoksen (tai elämän muunkin kaaoksen, heh) hallintaan, niin saa vinkkailla kommenttiboksissa.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/08/15

Viikon ajatus: suunnitelmista

3 21 viikon-ajatus3.jpg

Jossain vaiheessa sinun

on vain päästettävä irti siitä,

mitä ajattelit, että pitäisi tapahtua

ja alettava elää sitä, mikä tapahtuu.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/08/15

Arkirealismia ja kiillotettua pintaa

12 17 Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.06.59.png

Sara kirjoitti hiljattain mainion postauksen Instagram-kateudesta, sosiaalisessa mediassa kaunisteltua arkea pohdittiin myös Olivia-lehdessä aiemmin kesällä ja kaverini Matti käsitteli myös vähän samaa aihetta hiukan eri näkökulmasta viestintätoimisto Ellun kanojen blogissa. Molemmat jutut ovat lukaisemisen arvoisia, joten suosittelen. :) Viime aikoina on puhuttu valtavan paljon somekateudesta, blogien aiheuttamasta kateudentunteesta sekä siitä, antaako sosiaalinen media arjesta liian kaunistellun kuvan. 

Ymmärrän hyvin paineet, joita blogit, visuaalisesti täydelliset instatilit ja kavereiden elämän tähtihetkiä hehkuttavat FB-päivitykset saattavat aiheuttaa, sillä tunnen niitä joskus itsekin. Oma arki tuntuu helposti nuhruiselta, tylsältä ja ankealta, jos ryhtyy vertaamaan oman elämän tylsimpiä hetkiä ja kodin sotkuisimpia nurkkia jonkun toisen täydelliseen aamiaiskattaukseen ja viikon huippukohtiin. Yritän noina hetkinä aina muistuttaa itselleni, että ne todellakin ovat vain valikoituja hetkiä koko paketista, johon kuuluvat yhtälailla likapyykit, huonot päivät ja parisuhdekriisit. Minunhan se pitäisi tietää, sillä raotan itsekin täällä blogissa elämääni muille vain pienen siivun verran. Miksi sitä siis harhautuu ajattelemaan, että se mitä näkyy päällepäin, on koko totuus? Kaikki me tiedämme paremmin, jos oikeasti pysähdymme hetkeksi miettimään. 

Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.08.13.png

Ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa monin tavoin. Joillekin FB on niiden elämän erityishetkien lisäksi paikka kaikenlaisille vuodatuksille, tilityksille ja avautumisille. Itse olen kuitenkin tiukentanut omaa linjaani yksityisyyden ja FB-päivitysteni suhteen sitä mukaa, kun kaverilistaus on täyttynyt työkontakteista, puolitutuista ja muista ei-ihan-lähipiiriini kuuluvista ihmisistä. Erillisten rajoitusten ja asetusten kanssa säätämiseen en ole kokenut tarvetta tai jaksanut nähdä vaivaa, joten on tuntunut helpommalta säästää henkilökohtaisemmat avautumiset muihin tilanteisiin.

Yritin alun alkujaan pitää Facebook-kavereideni määrää hallinnassa ja hyväksyä ystävikseni vain niitä, jotka kuuluvat elämänpiiriini ihan aidosti, mutta totesin sen jossain vaiheessa mahdottomaksi. Kaverikutsuja tuli työelämän tutuilta, potentiaalisilta työnantajilta, hyvän päivän tutuilta ja monilta sellaisilta, joita en vielä juuri tuntenut, mutta joihin saattaisin olla kiinnostunut tutustumaan. oin, että kutsujen hylkäämisestä olisi ollut minulle enemmän haittaa kuin hyötyä, joten päätin muuttaa linjaani kaverikutsujen suhteen. 

Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.07.31.png

Täysin tuntemattomia en hyväksy FB-kavereiksi vieläkään, mutta FB on minulle nykyään enemmän henkilökohtaisen ja intiimin viestintäkanavan sijaan sellainen verkostoitumisen ja arkisen yhteydenpidon väline. Mitään erityisen henkilökohtaisia tilityksiä en ole jakanut FB:ssa julkisesti koskaan, joten muutos entiseen ei ole ollut suuri, mutta tietysti se saattaa jollekulle näyttäytyä niin, että haluan antaa elämästäni kaunistellun kuvan. Todellisuudessa kyse on lähinnä vain siitä, että jaan arkiset murheeni, huonot hetkeni ja tilitykset tiskivuoristani minua oikeasti lähellä olevien ihmisten kanssa. 

Ymmärrän, että satunnainen oikein erityisen arkirealistinen vuodatus tai kuva saattaa tuoda lohtua, että huh, muillakin on vastoinkäymisiä tai ihanaa, etten olekaan ainoa, jonka kotona ei aina ole siistiä. Mutta kuten todettua, kaikkihan me periaatteessa tiedämme tämän ilman noita muistutuksiakin, jos vain mietimme järjellä. Aivan kuin Matti omassa blogijutussaan totesi, harrastamme samaa “kaunisteltua” totuutta ihan somen ulkopuolellakin., jos sitä nyt sellaiseksi haluaa kutsua. Siivoamme kotimme ennen kuin tulee vieraita, kerromme puolitutulle kuulumisistamme vain pintaraapaisun emmekä ryhdy kadunkulmassa tilittämään kaikkia kriisejämme, hymyilemme moikatessa vaikka olisi huonokin päivä – osin siksi, että se on kohteliasta ja osin siksi, että varjelemme yksityisyyttämme myös näissä tilanteissa ja valitsemme, mitä asioita haluamme muille ihmisille viestiä ja näyttää.

Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.10.56.png

Kaikki tämä koskee oikeastaan blogeja, Instagramia ja muitakin sosiaalisen median kanavia. Minulle esimerkiksi Instagramissa visuaalisuus on etusijalla ja harkitsen sielläkin, millaisia päivityksiä tililleni lataan. Vastaavasti seuraan pääasiassa sellaisia käyttäjiä, joiden kuvat ovat minusta kauniita ja inspiroivia. Jokainen saa käyttää tätäkin kanavaa juuri kuin itse kokee mieleiseksi ja joillekin se varmasti on enemmänkin kuulumisten päivittelyä visuaalisessa muodossa ja jotakin sellaista, missä tunne, hetki ja muisto ajavat visuaalisuuden edelle. Minä taas saatan jättää hauskastakin hetkestä napatun kuvan jakamatta, jos kuva ei mielestäni ole tarpeeksi kaunis – en luodakseni valheellista illuusiota elämästäni, vaan siksi, että tapani käyttää Instagramia on nimenomaan visuaalisuutta priorisoiva.

Jos käytän blogia pääasiassa inspisteni, ajatusteni, hyvän mielen ja kauniiden kuvien jakamiseen, Facebookia verkostoitumiseen ja yhteydenpitoon sekä kiinnostavien tapahtumien ja artikkelien bongailuun, Instagramia visuaalisten hetkien ja muistojen jakamiseen ja seurailuun, Snapchat tarjonnut minulle juuri sellaisen kanavan, jossa visuaalisuus ja kauneus eivät ole ykkössijalla. Tiedän, että moni ei (vielä) ihan ymmärrä Snapchatin ideaa ja itsekin innostuin käyttämään sitä vasta tänä kesänä, mutta minusta se tuo juuri sen virkistävän tuulahduksen realismia ja aitoa hetkessä elämistä sosiaalisen median kentälle. Toki Snapchattiakin käytetään monin eri tavoin ja myös sitä voi päivittää visuaalisuus edellä tai suunnitellusti, mutta minulle “snäppäily” on ollut juuri sellainen hauska harrastus, koka on spontaanisti läsnä niissä arjen tylsemmissä ja “rumemmissakin” hetkissä.

Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.11.19.png

Snapchat on minulle kanava, jonka kautta voi jakaa juuri sellaisia juttuja, kuvia ja ajatuksia, joita ei ehkä tulisi jakaneeksi Facebookissa, Instassa tai blogissa. Se, että palveluun ei voi ladata ennakkoon otettuja kuvia tai videoita ja että sisältö on olemassa vain hetken aikaa, tekee päivittämisestä rennompaa, spontaanimpaa, aidompaa ja aika usein myös hauskempaa. Olen jakanut Snapissa kuvia ja videota järkyttävästä sotkusta kotonani, susirumasta ruoka-annoksesta, satunnaisia hölinöitä mokailuistani ja tilityksiä niistä arjen huonommista ja epäonnisemmista hetkistä sekä toisaalta hullunkurisia videomuistoja biletunnelmista, vilpittömiä ilonpurkauksia pienistä onnistumisista ja naurunpyrskähdyksiä hassuista tilanteista. Siellä näkyy ehkä laajemmin ja realistisemmin se elämän kirjo, vaikka sensuroimme ja editoimme kertomaamme tarinaa ihan kaikissa elämän tilanteissa ja kanavissa.

Ei tällä postauksella ehkä ollut muuta pointtia kuin että lukekaa nuo jutun alussa suositellut artikkelit ja muistakaa, että kaikki mitä näette somessa ja osin tosielämän kohtaamisissakin on vain pintaa. Vertailu on hölmöä ja jokainen joutuu elämässään painiskelemaan jonkinlaisten vastoinkäymisten kanssa, pyykkivuorista, pölypalleroista ja satunnaisista tielle osuvista koirankakoista puhumattakaan. Älkää siis turhaan ottako paineita muiden some-päivityksistä, koska kenenkään elämä ei ole pelkästään sitä, mitä ulospäin viestitään ja miltä päällepäin näyttää. :)

Kuvituksena niitä päivieni kauniimpia muistoja ja parempia hetkiä Instagramista, mutta jos arkirealismi kiinnostaa, niin sitä löytyy Snapchatista nimimerkillä jennipupulandia. :D

Näyttökuva 2015-8-12 kello 8.13.38.png

Photos: Jenni Rotonen / @jennipupulandia

Related posts