10/09/17

Pakkauspohdintoja, Marimekko-raitaa ja kiiltonahkaa

1 67

New York on aina yhtä ihana, säästä viis, mutta on kyllä ollut kiva hypätä hetkeksi vielä kesäisempiin keleihin Suomen syksystä. Täällä Atlantin toisellakin puolen ilmassa tuntuu jo syksyinen vire, mutta auringon paistaessa tulee hetkittäin suorastaan kuuma. Lyhyeksi jäänyt kesä on siis saanut täällä hieman jatkoaikaa, kun ulkona voi vielä huidella paljain säärin ja hetkittäin ilman pitkiä hihojakin.

Reissuun pakkaaminen on aina omanlaisensa taiteenlaji – etenkin jos matkoilla on yhtään pidemmän aikaa ja reissun varrelle mahtuu monenlaisia pukeutumistarpeita. Olen itse tällä kertaa matkalla vähän pidemmän tovin ja jatkan vielä New Yorkista matkaa toisenlaisiin maisemiin. Kerron siitä sitten lisää myöhemmin, mutta käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että on pitänyt mahduttaa laukkuun monenlaista kampetta muotiviikko-tilaisuuksien mekoista sporttisempiin erävarusteisiin, sillä seuraavassa kohteessa on luvassa luonnonläheisempää meininkiä.

Matka-garderobin koostaminen on aina yhtä haastavaa. Usein pakkaan reissuun kiireessä ja viime hetkellä, jolloin valintoja ei välttämättä tule mietittyä niin tarkkaan. Monesti kassiin eksyy kaikenlaista turhaa, jolle ei sitten kohteessa olekaan käyttöä ja joskus taas jotakin tarpeellista jää matkasta, mutta onneksi mitään välttämätöntä ei koskaan ole matkasta unohtunut – käytännössähän melkein mistä vain saa tarvittaessa ostettua mitä vain. Kunhan lompakko, passi ja kännykkä latureineen ovat matkassa, niin niillä pääsee jo pitkälle.

Reissun päällä kuitenkin pärjää loppujen lopuksi aika vähällä, jos jaksaa suunnitella matkalle mukaan otettavan vaatevalikoiman hyvin. Kun matkassa on sellaisia vaatteita, jotka sopivat kaikki yhteen, on harvoistakin vaatekappaleista helppo loihtia monenlaisia ja eri tilanteisiin sopivia asuja. Varsinkin lyhyille matkoille lähtiessä, kun haluaisi pärjätä mahdollisimman pienellä laukulla, saa mukaan otettavaa varustusta miettiä kieli keskellä suuta. Minulla on taipumus pakata usein vähän liikaa, koska on kivaa, että paikan päällä on pukeutumisessa hieman valinnan mahdollisuutta myös fiiliksen mukaan.

Tällä kertaa matkalle lähtiessä tuntui, että oli pakko miettiä asukokonaisuuksia ja vaatevaihtoehtoja vähän tarkemmin jo ennen reissua, koska laukkuun piti saada mahtumaan vaatetusta vähän pidemmälle reissulle parissa erilaisessa kohteessa. Siitäkin huolimatta sitä perillä aina huomaa, että no tämä oli ehkä turhaa ja sitä toista vaatetta olisi sittenkin voinut tarvita – sellaista se on aina.

Tässä lookissa kävin tsekkaamassa Heidi Klumin ja Lidlin yhteistyömalliston lanseeraustilaisuuden aiemmin tällä viikolla. Olin ihan suunnitellut laittavani päälle jotain muuta, mutta viime hetken info dresscodesta pisti asusuunnitelmat uusiksi. Niinpä ylle valikoitui vähän yllättävä yhdistelmä: Marimekon rento Jokapoika-paita yhdistettynä kiiltonahkahameeseen. Tämä hame vaatii aina parikseen jotakin väljää, huoletonta ja peittävää – muuten kokonaisuudesta tulee helposti vähän liian rohkea niukan helmanmitan ja kiiltävän materiaalin takia. Vanhemmilta peritty vintage-paita tuntui sopivan rennolta tasapainottamaan räväkkää hametta. Mokkanahkainen laukku on muuten juuri tuota Lidlin valikoimaa – aika kivan näköinen, eikö totta? :)

paita // shirt Marimekko

kiiltonahkahame // patent leather skirt & Other Stories*

kengät // shoes KMB (Zalando)*

laukku // bag Lidl*

korvakorut // earrings Linda Toye*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Related posts

8/09/17

Pankkikorttipaniikki ja kaaosta lentokentällä

13 57

Terkkuja New Yorkista! Olin ajatellut, että tänään jakaisin jo ensimmäisiä reissukuvia matkan varrelta, mutta kun kurkistelen muistikortin tähänastista saldoa, niin sillä ei paljon juhlita. :D Kuvasato on siis jäänyt heikohkoksi vielä toistaiseksi, mutta New Yorkin reissua on vielä sen verran jäljellä, että eiköhän tässä ehdi napsia kaupungista jos jonkinlaista kuvaa, kunhan jetlagista ensin selvitään.

Tänne reissuun lähtiessä oli ilmassa pientä jännitysmomenttia siellä Suomen päässä lentokentällä, kun kohtasin yllättäviä haasteita… Lähdön hetkellä tuli vähän kiire ja saavuin lentokentälle melko napakalla aikataululla ja matkatavaratiskillä osoittautui, että olin elämäni ensimmäistä kertaa onnistunut pakkaamaan matkalaukkuuni ylikiloja. Jokainen tämän elämässään tehnyt tietää, että se on kallista lystiä se! En omista vaakaa ja luotin aiempien reissujeni intuitioon pakkaamisen suhteen, sillä en ole tosiaan koskaan onnistunut lastaamaan laukkuani täyteen painorajojen puitteissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. No, eipä siinä auttanut muu kuin kiltisti kaivaa kuvetta.

Ojensin maksukortin virkailijalle, joka ilmoitti melkein saman tien läpyskää laitteelle näytettyään, että se ei huoli korttiani. Olin hämmentynyt, mutta pyysin kokeilla luoton sijaan myös pankkipuolta. Tällä kertaa pääsin tunnusluvun näpyttelyvaiheeseen asti, mutta numeron syötettyäni laite ilmoitti jälleen, että “ei hyväksytty”. Olin entistä enemmän hämmennyksissäni, sillä olin muutamaa tuntia aiemmin viimeksi käynyt verkkopankissa ja tiesin, että minulla oli tilillä rahaa ja luottokortilla reilusti luottorajaa jäljellä. Epäilin häiriötä maksupäätteen yhteyksissä ja painelin terminaalin pankkiautomaatille nostamaan käteistä. En saanut edes saldokyselyä tehtyä, kun masiina herjasi jälleen ja käski ottaa yhteyttä pankkiin. Siinä vaiheessa alkoi hieman kylmä hiki puskea otsalle…

Marssin takaisin tiskille ja ryhdyimme yhdessä miettimään, mitä tässä nyt voisi tehdä. Minulla ei ollut mukanani riittävästi käteistä eikä ainoa korttini toiminut. Lisäksi tässä säätäessä oli jo vierähtänyt sen verran kauan, että minulla alkoi pikkuhiljaa olla jo hoppu lennolleni. Virkailija vaikutti samanaikaisesti ärtyneeltä ja myötätuntoiselta kinkkisestä tilanteesta. Yritin tiedustella, josko maksua voisi suorittaa jotenkin laskulla. Se ei kuulemma ollut mahdollista. Samaan aikaan tätä maksuakin enemmän minua huoletti se fakta, että olin nousemassa lentokoneeseen (toivon mukaan) hetken päästä ja matkaamassa toiselle puolen maapalloa ilman toimivaa maksukorttia.

Soitin jo portilla olevalle tutulleni, että olisiko hänen mahdollista tulla maksamaan matkatavarani, jonka voisin sitten maksaa myöhemmin hänelle takaisin, kunhan saataisiin tämä sotku selvitettyä. Hän lupasi selvittää, onnistuisiko tämä jotenkin sieltä käsin. Sen jälkeen soitin saman tien pankkiini ja jouduin johonkin elämän mittaiseen jonoon. Tässä vaiheessa lentoyhtiön virkailija alkoi selvästi olla jo hieman hermostunut puolestani ja tokaisi, että “Nyt tehdään vain niin, että selvitetään tämä matkatavara-asia myöhemmin, ja sinä lähdet nyt sinne portille, koska muuten myöhästyt pian lennoltasi. Tärkeintä on nyt vain saada sinut sinne koneeseen!” Olin kiitollinen joustavuudesta ja painelin vauhdilla turvatarkastuksen läpi, vaikka en ihan tiennytkään, miten virkailija aikoi tuon matkatavara-asian selvittää.

Koko tämän ajan olin roikkunut puhelimitse pankin jonossa odotusmusiikkia kuunnellen. Pään sisällä vallitsi jonkinasteinen kaaos, samoin kuin käsivarsillani, kun ronttasin stressin keskellä turvatarkastuksen jälkeen huonosti uudelleen pakattuja kamppeitani kohti terminaalin kauimmaista (tietysti!) porttia kohti. Ehdin matkan aikana päästä puheisiin pankkini kanssa, josta ohjattiin minut ottamaan yhteys luottokuntaan, jonka jonossa vietin taas tovin vain kuullakseni, että minun tulisi ottaa yhteys pankkiini, johon olin siis kertaalleen juuri hetki sitten jo ollut yhteydessä. Saavuin viimein portilleni, missä tuttavani ilmoitti, että oli saanut matkatavarani maksettua jossain transfer-tiskillä. Vannoin ikuista kiitollisuuttani samalla, kun maksukorttini tilanne alkoi jo oikeasti hermostuttaa…

Ei auttanut kuin soittaa uudelleen pankkiin, kuunnella ne samat hissimusiikit ja toivoa, että ehtisin päästä linjoilla läpi ennen kuin olisi ihan pakko mennä portista läpi lentokoneeseen. Olin kuitenkin toiveikas, sillä edelläni oli vielä muutamia ihmisiä. Vihdoin pääsin kuin pääsinkin pankin puhelinpalveluun läpi ja aloitimme asian selvittämisen uudelleen. Lopulta tämän soittelurumban jälkeen ongelman syy selvisi ja virkailija linjan päässä kertoi huojennuksekseni, että kortti palautuisi toimintaan ennen laskeutumistani New Yorkiin. HUH.

Kyllä muuten saatiin pulssia kiitettävästi koholle ja hikeä otsalle tämän ylimääräisen episodin ansiosta. Hulluinta oli, että olin tosiaan käyttänyt korttiani vielä edellisenä päivänä ongelmitta ja aamulla käynyt viimeksi verkkopankissa, joten ei ollut mitään syytä epäillä, että voisin joutua moiseen ongelmatilanteeseen. Mutta pääasia, että tilanne ratkesi, pääsin reissuun ja kortti toimii taas. Olisin voinut elää onnellisena ilman tätä kokemusta, mutta sainpahan vähän jännitystä elämään! :D

New Yorkin matkakuvia on luvassa enemmän, kunhan ehdin seikkailla kaupungilla, mutta tässä ensimmäisiä tunnelmia ihanasta hotellistamme 50 Bowerysta Chinatownista, josta suuntaan tosin tänään jo eteenpäin Airbnb-kämppään West Villageen. Mutta siis onpahan ihanaa olla täällä taas!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/01/16

Mustavalkoinen muisto New Yorkista

2 51 gant1a-bw

Onpa muuten hauskaa, että minulla putkahtelee tässä jatkuvasti mieleen kaikkia kuvia ja juttuja, jotka ovat jostain syystä jääneet aiemmin julkaisematta. Kun asukuvia ei ole tullut viime päivien lumikaaoksessa nappailtua, niin laitetaanhan jakoon yksi arkistojen kätköihin unohtunut asu viime syyskuulta New Yorkista.

Olin tosiaan syyskuussa muotiviikolla Nykissä Gantin kutsumana ja edustin sitten iltatilaisuudessa illan isännän tamineissa – luonnollisesti. :) Harvemmin tulee pukeuduttua tällä tavoin vähän maskuliinisemmin juhlaan, mutta olipa hauskaa vaihtelua. Tällaisia housut ja kauluspaita -tyylejä voisi kyllä pitää enemmänkin. Nyt jälkikäteen ajateltuna look olisi voinut toimia vielä paremmin korkkareiden kanssa, mutta priorisoin tuolloin mukavuutta, kun edessä oli pitkä ilta seisoen ja ulkona satoi kaatamalla vettä.

Ja hei, kovasti toivottu koonti koko viime vuoden asuista on vielä tulossa tässä toivon mukaan tämän viikon aikana! :)

gant1b-bw gant1c-bw

Kaikki vaatteet // all clothes GANT (saatu blogin kautta / gifted), kengät // shoes & Other Stories

Photos: Mia Ehrnrooth

Related posts

30/10/15

Kurpitsoja ja jetlagia

1 32 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huihai, miten vauhdilla neljä päivää New Yorkissa on hurahtanut. :) Yllätyin vähän, miten paljon tuo jetlag on sitten kuitenkin painanut, vaikka tänne suuntaan aikaero on aina helpompi minulle sietää. Nyt kuitenkin tuntuu, että alan vähitellen olla taas normaalitilassa, enkä toivon mukaan tänään nukahda iltapäivällä taksiin kuten esimerkiksi eilen. ;)

Viikonloppuna koittava Halloween näkyy katukuvassa oikeastaan joka puolella. Kurpitsoja myydään jokaisessa kadunkulmassa ja Halloween-kekkereitä pidetään ilmeisesti pitkin viikkoa, koska kaduilla vaeltaa niin mielenkiintoisen näköistä sakkia pienistä kummituksista isompiinkin mörköihin. Odotan innolla, että pääsemme kokemaan Halloween-hulinat ihan täällä paikan päällä – ja mikä parasta, onnistuimme saamaan kutsun johonkin autenttisiin Halloween-kotibileisiin Williamsburgiin. Jännää! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itse asiassa ottanut yllättävän vähän valokuvia täällä reissussa. Jotenkin on vain ollut kivaa katsella ympärilleen ilman ajatusta siitä, että kaikki pitäisi ikuistaa kuviin. Ehkä sitä on bloggaajankin sallittua välillä lomailla, edes puolittain. ;) Yritän kuitenkin olla vähän aktiivisempi kamerani kanssa, koska olisi kyllä kiva päästä näyttämään teillekin näitä reissutunnelmia!

Translation: Hello again! I haven’t taken very many pics here on my trip. Sometimes it is nicer just to enjoy the view and the moment. :) But I’ll try to capture some more moments to share with you guys. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts