15/08/15

Flow-tunnelmia perjantailta

1 88 flow11.jpg

Se taitaa olla vähän niin, että festareille ja juhlimaan taitaa olla kaikkein paras tilanne lähteä täysin vailla odotuksia. Olin eilen todella väsynyt ja Flow-festareiden perjantain ohjelmassa ei ollut niin montaa minua etukäteen kiinnostanutta artistia, joten odotukset eivät varsinaisesti olleet korkealla. Loppujen lopuksi minulla oli yksi kaikkien aikojen hauskimmista festari-illoista ja artistikattauskin yllätti lopulta pelkästään positiivisesti. 

Sää helli festariyleisöä ja tunnelma oli tapahtuma-alueella huipussaan. Olin vähän odottanut Lianne La Havasin keikkaa, mutta jotenkin tuntui, että tämänkaltainen musiikki olisi todennäköisesti päässyt paremmin oikeuksiinsa teltassa. Jotenkin päälava oli tällaiselle lempeälle tunnelmoinnille vähän liian levoton areena. Sen sijaan Major Lazer ja CHIC vetäisivät päälavalla sellaiset setit, että ei ollut vaikea löytää bilefiilistä yleisössä. CHICin keikka oli aivan uskomaton hittiparaati – on melkein epätodellista, että yksi mies on voinut tehdä lähes KAIKKI hittibiisit tietyltä ajanjaksolta. :D Myös Major Lazer villitsi yleisöä kiitettävästi pimenevässä illassa. Yksi illan kivoimmista yllättäjistä oli Back Yardilla esiintynyt Dixon, jonka dj-setti vei niin mennessään, että olin jättää Major Lazerin väliin. Kuulin myöhemmin muiltakin yhtä ylistäviä sanoja Dixonin keikalta eli en tainnut olla yksin mielipiteineni, että siinä oli yksi perjantain kovimmista keikoista.

flow20.jpg

Oikeastaan onkin ehkä otollisin mieliala mennä nauttimaan festareiden tunnelmista on juuri sellainen avoin mieli, ettei ole miettinyt liian tarkkaa minuuttiaikataulua, mitä keikkoja haluaa nähdä. Usein paikan päällä tulee vastaan hauskoja yllättäjiä ja aikataulut pettävät muutenkin, kun joka toisella askeleella vastassa on joku tuttu, jonka kanssa on ihan pakko jäädä vaihtamaan muutama sana. Kertakaikkisen hauska ilta – jos loppufestarit ovat edes puoliksi yhtä onnistuneet kuin eilispäivä, niin hyvä tulee. :)

Mitkäs olivat teidän suosikkejanne eilen? Ja jos törmätään, niin tulkaahan rohkeasti vain nykimään hihasta!

flow17.jpgflow12.jpgflow1.jpgflow3.jpgflow2.jpg flow7.jpg flow9.jpgflow4.jpg flow15.jpgflow14.jpg flow16.jpg flow18.jpg flow19.jpg flow21.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/06/15

Voita liput Pori Jazzeille!

127 50 pori-jazz-2015.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Pori Jazz

Kesä ja kärpäset. Ja festarit! :) En ole koskaan ollut mikään sellainen perinteinen festarikoluaja ja festarihistoriaani mahtuvat vain kahdet perinteiset festivaalit: RMJ vuonna 2003 ja Roskilde heti perään vuonna 2013. Ensin mainittu ei sykähdyttänyt suuremmin edes teini-ikäistä sieluani. Roskilde puolestaan oli sellainen elämys, että voisin kuvitella lähteväni uudelleenkin – jos saisin takuuvarmasti nauttia kauneusuneni paikassa, jonne festarikansan älämölö ei kantaudu, ei tarvitsisi palella teltassa ja lämmin suihku olisi taattu. Mieluiten siis hotellissa. ;)

Vaikka perinteiset festarit ovat jääneet meikäläiseltä elämättä, kaupunkifestivaaleja on sen sijaan tullut käytyä läpi ahkerammin. Tykkään älyttömästi kaupunkifestareiden leppoisasta tunnelmasta ja esimerkiksi Flow sekä Helsingin Juhlaviikot kuuluvat Helsingissä asuvana joka kesän ohjelmaan. Plussaa kotikaupungin festarit saavat tietysti myös siitä, että illan päätteeksi pääsee omaan sänkyyn nukkumaan.

pori-jazz-julisteet1.jpg

Yksi ikuisella to do -listallani pyörivä kaupunkifestivaali on tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Pori Jazz, jonne asti jostain käsittämättömästä syystä en ole koskaan päässyt, vaikka tapahtuman meininki vaikuttaa olevan juuri minun makuuni ja lineup on vuodesta toiseen täynnä juuri sellaisia artisteja, joita mielelläni lähtisin katsomaan. Tänä vuonna olisin viimein voinut tämän yhteistyön innoittamana korjata tilanteen, ellen olisi sattunut varaamaan lomareissua juuri festareiden ajalle. Reissu JEE, festareiden missaaminen taas kerran PÖH. Onko joku teistä menossa paikalle muutaman viikon päästä?

Vaikka kekkerit jäävätkin itseltä kokematta, poimin esiintyjäkaartista teille vinkiksi muutaman erityissuosikin, joiden missaaminen harmittaa. Todellisuudessa kuulisin mielelläni varmaan esiintyjälistalta melkeinpä ketä tahansa, mutta näitä en jättäisi väliin mistään hinnasta, jos olisin itse paikalla. Jos siis olet menossa Poriin 11.-19.7., niin nappaahan vinkit talteen!

pori-jazz-julisteet2.jpg

Kool & The Gang

Minulla oli jossain vaiheessa musiikkihistoriassani vaihe, jolloin kuuntelin aivan älyttömän paljon 60-luvulla taipaleensa aloittaneita funk- ja soul-kokoonpanoja kuten The Jackson 5, Earth, Wind & Fire sekä Kool & The Gang. Hyväntuulisen letkeä meininki ja valtava kattaus historiaan jääneitä hittibiisejä pitivät huolen, että nuoremmankin polven diggailija tempautui mukaan. Uskallan veikata, että Pori Jazzien parhaat bailut koetaan juuri tällä keikalla.

Orquestra Buena Vista Social Club

Buena Vista Social Clubin lempeän keinuvia kuubalaisrytmejä kuunnellessa tulee arjessakin tunne kuin olisi lomalla. Mistä muistuukin mieleen, että tätä voisi kuunnella enemmän kotonakin. Tästä musiikista ei voi olla tulematta hyvälle mielelle ja veikkaan, että livenä bändi hurmaa tavalla, jonka muistaa lopun ikäänsä. En osaa lattaritansseja yhtään, mutta Buena Vista Social Clubin musiikkia kuunnellessa toivon, että osaisin.

GoGo Penguin

Klassista pianoa, elektronisia soundeja ja jazzia yhdistelevän GoGo Penguinin musiikkiin tutustuin itse asiassa vasta Pori Jazzin Spotify-listaa selaillessani, mutta se teki heti vaikutuksen. Ihan mielettömän kaunista musiikkia! Melankolisina soljuvat pianosävelet ja paikoin jopa drum’n’bassia heijastelevat rumpukompit vakuuttivat jo tietokoneen surkeista kaiuttimista kuunneltuina – tämän haluaisin todella päästä elämään ja kuulemaan paikan päälle. 

Oi voi, ihana Erlend. Kings of Conveniencen ja The Whitest Boy Alive riveistä tuttu norjalaismuusikko on sellainen coolin nörtin sympaattinen kantaisä, jonka hyväntuulinen musiikki tuntuu aina jotenkin nostattavan sekä mielialaa että askelta. Muistan joskus vahingossa laulaneeni kadulla ääneen Kings of Conveniencen I’d Rather Dance With You -biisiä, kun kuulokkeissa soljuva musiikki tempasi mukaansa voimalla. :D Voisin jotenkin uskoa, että keikalla Erlendin kanssa lauluun intoutumista ei tarvitsisi hävetä – ja eihän sitä siis tarvitsisi kadullakaan, jos olisi yhtään rohkeampi kuin minä.

Kylie Minogue

En ole mikään suunnaton Kylie Minogue -fani, mutta onhan se taskukokoinen Kylli-täti vain aikamoinen legenda. Mimmin tehtailemasta hittiparaatista löytyy takuuvarmasti jokaiselle joku biisi, jota on tullut veivattua baarien tanssilattioilla tai omassa olohuoneessa kerran jos toisenkin. Tosin oma ylivoimainen Kylie-suosikkini on vähän toista genreä: Nick Caven kanssa vuonna 1995 (Härregyyd, siitä on 20 vuotta! I’m old. :D ) levyttämä kohtalokas balladi Where The Wild Roses Grow, joka kuulostaa yhä aivan yhtä värisyttävän kauniilta kuin ilmestyessään.

Candi Staton

Kaikki Sex And The Cityä seuranneet muistanevat Candi Statonin mahtipontisen You Got The Love -kappaleen, joka saatteli sarjan viimeisen kauden jälkeen päätökseen ikimuistoisella tavalla. Oma ensikosketukseni Candi Statoniin tuli kuitenkin melkein 10 vuotta aiemmin mahtavan Young Hearts Run Free -kappaleen myötä, joka kuultiin teini-ikäiseen sieluuni vavahduttavan jäljen jättäneen Baz Luhrmanin Romeo & Julia -leffan tanssiaiskohtauksessa Kym Mazellen coveroimana. Aivan huikea vanhan koulun diskodiiva – älkää missatko tätä!

Elifantree

Pääsin kuuntelemaan tänä keväänä tuoreimman albuminsa julkaissutta Elifantreeta joulukuun We Jazz -festareilla livenä ja keikkaelämyksen perusteella suosittelen lämmöllä. Jazzin, popin ja elektron välimaastossa seilaava kokeellinen Elifantree ei välttämättä ole sellaista musiikkia, jota kuuntelisin kotona levyltä, mutta livenä kokoonpano on aivan huikea. Anni Elif Egecioglun taiturimainen äänenkäyttö ja vangitseva lavapresenssi pääsevät todella oikeuksiinsa livetilanteessa – ja se käsittämättömän kokoinen punainen tukka! En vain voi käsittää, miten jollakulla voi olla sellaiset hiukset. :D Yhtä maagista seurattavaa ovat myös bändin miespuoliset jäsenet rumpali Tatu Rönkkö ja puhallinsoittaja Pauli Lyytikäinen. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi heistä kohistaan. 

“>

Ohjelmistosta voisi suositella vaikka kuinka montaa artistia, joten kannattaa tsekata koko kattaus ja ohjelma Pori Jazzin nettisivuilta. Tässä siis kuitenkin muutama tärppi ja poiminta ohjelmasta. :) Kommenttiboksissa saa ilolla jakaa omia hyviä suosituksiaan festareiden ohjelmasta, jos joku ihan ehdoton vinkkaus tulee mieleen.

Vaikka minä en siis tänä(kään) vuonna pääse paikan päälle nauttimaan Pori Jazzin upeasta ohjelmasta, muutama onnekas teidän joukostanne pääsee. Saan nimittäin arpoa lukijoiden kesken kaksi 2 hengen lippupakettia Pori Jazzeille! Jos mielit mukaan 11.-19.7.2015 järjestettäville festareille, niin kerrohan kommenttiboksissa ikimuistoisin festarimuistosi. Mikäli olet festarineitsyt, kerro sen sijaan, mitä odotat eniten tämän kesän festareilta. :) Jätä vastauksesi su 28.6.2015 mennessä toimivan sähköpostiosoitteen kera, niin olet mukana kisassa!

pori-jazz-julisteet3.jpg
127 50

Related posts

2/06/15

Helsinki saa uuden festarin: Sideways starttaa ensi viikolla

165 64 sideways1.png

Yhteistyössä Sideways (kilpailu)

Jokos olette kuulleet, että Helsingissä käynnistyy ensi viikolla ihan uusi kaupunkifestivaali Sideways? Hihkuin ilosta, kun huomasin, että Helsinkiin saadaan uusi kiinnostava kaupunkitapahtuma, mutta sittemmin huomasin harmikseni, etten ole festareiden aikaan edes paikan päällä. Syy tosin on erityisen hyvä, sillä rakas ystävä menee Tukholmassa samaan aikaan naimisiin, mutta rientäkäähän te nauttimaan Sidewaysista siis minunkin puolestani!

Flow-festareiden henkinen, mutta pienimuotoisempi tapahtuma järjestetään 12.-13.6.2015 Helsingin Teurastamon alueella Kalasataman ja Suvilahden kupeessa. Sideways tuo kaupunkiin mielenkiintoisen kattauksen kansainvälisiä ja kotimaisia nimiä yli genrerajojen, joskin tarjonta asettuu vähän samantyyppisiin uomiin kuin Flowllakin. Jos itse pääsisin paikalle, alleviivaisin esiintyjälistasta ainakin nämä nimet: Ariel Pink, José González, Azealia Banks, Uusi Fantasia, Pimeys, Suad, Jaakko Eino Kalevi, Matthew E. White, Jack Garratt, Shcura ja K-X-P. Esiintyjälistan kokonaisuudessaan voi tsekata festareiden sivuilta

azealia-banks1.jpg

Festarialueella on luvassa musiikin lisäksi laadukasta ruoka- ja juomatarjontaa sekä monenlaista alueohjelmaa, kuten taidetta ja puhekokonaisuuksia. Kellohallin ohjelma käynnistyy molempina festaripäivinä puheohjelmalla, jossa käsitellään muun muassa populaarikulttuuria sivuavia teemoja. Lavalla nähdään siis muun muassa mielenkiintoisia keskusteluita sekä Korjaamolla supersuosiota niittänyt Päiväkirjaklubi, jossa luetaan ääneen hykerryttävän noloja ja tahattoman koomisia muisteloita nuoruuden ihastuksista, sydänsuruista ja muista mullistuksista. Lisäksi festarialueelle rakennetaan alkuperäisen kaltainen 80-luvun pelihalli flippereineen ja kolikkopeleineen ja voipa musatarjonnan lomassa ottaa osaa vaikkapa pingisturnaukseenkin.

Taidetarjonnan puolesta festareide kiinnostavinta antia on toisella puolen kaupunkia Kaapelitehtaan Pannuhallissa järjestettävä valokukuvaajalegenda Bob Gruenin näyttely. 60-luvun tähtiä taltioineen Gruenin joitakin töitä nähdään myös itse festarialueella, mutta viikonlopun aikana festarilipulla on siis ilmainen pääsy Kaapelitehtaan näyttelyyn, joka on esillä 17.6. asti. Teurastamolla nähdään myös kuvataiteilija ja muusikko Ville Vuorenmaan maalauksista koostuva näyttely ja Suomen tunnetuin graffititaiteilija EGS maalaa tapahtuma-alueelle teoksiaan.  Kokonaisuutena siis hyvin mielenkiintoinen setti tiedossa!

Ville-Vuorenmaa-Jeesus-ei-keskity.jpg

Ville Vuorenmaa – Jeesus ei keskity (2014)

Keikkoja kuullaan yhteensä kuudella lavalla, joiden lisäksi ohjelmaa järjestetään myös jatkoklubeilla ympäri kaupunkia. Virallisia jatkoja juhlitaan Ääniwallissa ja Tavastialla, joihin lippuja voi ostaa erikseenkin ilman varsinaista festariranneketta. Ranneke festareille kustantaa Tiketissä yhdeltä päivältä 58 euroa ja kahdelta päivältä 78 euroa. Mutta nytpä on mahdollisuus saada ranneke festareille myös onnettaren suosiollisella avustuksella, sillä saan arpoa kahdelle onnelliselle kahden hengen lippupaketit ensi viikon karkeloihin. Jos siis mielit mukaan kaverisi kanssa, niin kerrohan kommenttiboksissa la 6.6.2015 mennessä,  miltä uusi kaupunkifestari vaikuttaa sekä mikä tapahtuman ohjelmassa kiinnostaa sinua eniten ja kenen kanssa lähtisit festaroimaan? :) Muista jättää kommentttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

Related posts

28/05/15

Hyvän tuulen TV-sarja-vinkkaus: Hart of Dixie

26 49 hart-of-dixie1.jpg

Rakastatko Gilmoren tyttöjä? Jättikö sarjan päättyminen elämääsi tyhjyyden? Vai oletko katsonut kaikki kaudet läpi jo niin moneen kertaan, että kaipaisit vaihtelua, mutta mitään Gilmoren tyttöjen kaltaista hyväntuulen tv-sarjaa ei ole tehty sen koommin, ainakaan onnistuneesti? Älähän huoli, nyt tulee nimittäin helpotusta ikävään ja mitä mainioin tv-sarjavinkkaus etenkin heille, jotka ovat jääneet kaipaamaan Stars Hollown väkeä.

En oikein tiedä, miten onnistuin välttelemään Gilmoren tyttöjä kolmekymppiseksi asti, mutta jotenkin onnistuin. Siitäkin huolimatta, että paperilla Gilmoren tytöt oli juuri sellainen sarja, mitä minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt suorastaan rakastaa. Tsekkailin kyllä satunnaisia jaksoja sieltä täältä jo silloin, kun Roryn ja Lorelain vaiheita seurattiin telkkarissa, mutta en koskaan jäänyt sarjaan niin koukkuun, että olisin muodostanut siihen kovin intohimoista suhdetta. 

Ja totta puhuen se pikanopeudella rullaava yltiönokkela dialogi oli minusta niin epärealistisen kuuloista, että se alkoi kääntyä jo ärsyttävän puolelle. KUNNES ryhdyin katsomaan sarjaa viime syksynä oikein ajatuksella ihan alusta, ja kappas vain, jäin niin koukkuun, että katsoin lopulta kaikki 7 tuotantokautta muutamassa kuukaudessa.

hart-of-dixie-wallpaper.jpg

Olin peräti niin koukussa, että huomasin jossain vaiheessa jo huolestuvani, että mitäs sitten, kun tämä loppuu… Ja lopultahan se päivä väistämättä koitti. Onneksi rakas ystäväni ennakoi tilannetta ja vinkkasi jo hyvissä ajoin minulle toisesta sarjasta, jolla voisin sitten yrittää täyttää Gilmoren tyttöjen jättämää aukkoa elämässäni – kuten hän oli siis itse jo tehnyt. ;) Ja kieltämättä jenkkisarja Hart of Dixie yllätti minutkin positiivisesti.

Hart of Dixien henki, miljöö ja hahmokavalkadi on jokseenkin samantyyppinen kuin Gilmoren tytöissäkin. Nuori lääkäri Zoe Hart (ihana Rachel Bilson) muuttaa työn takia New Yorkista Alabamaan pieneen tuppukylään nimeltä Bluebell ja yrittää sopeutua elämänmuutokseen vaihtelevalla menestyksellä.

Mukana on luonnollisesti kirjava sakki pikkukaupungin persoonallista väkeä sekä sopivasti romantiikkaa. Erinäisten juonenkäänteiden lomassa jännitetään, päätyykö Zoe yhteen kaupungin oman kultapojan ja unelmavävyn, lakimies Georgen kanssa vai viekö neidon sydämen sittenkin hurmaava mutta holtiton baarimikko-renttu Wade? Vai karauttaako jostain takavasemmalta kuvioihin kenties joku aivan ennestään tuntematon prinssi? Minäkään en vielä tiedä, mutta sen voin kertoa, että koukussa ollaan ja pahemman kerran. Mutta jos minulta kysytään, niin ainoa oikea Zoelle on tietysti Wade! ;)

Hart-Of-Dixie-HD-Wallpapers3.jpg

Olen nyt muutamassa viikossa ehtinyt päästä jo kolmannen kauden puoleen väliin ja taas hieman harmittaa, että jaksot loppuvat kohta. Neljäs ja viimeinen kausi on tehty, mutta se ei ole vielä katsottavissa Netflixissä, joten sitä saan vielä hetken odotella.

Ystäväni ja minä emme muuten ole ainoita, joissa Hart of Dixie on herättänyt mielleyhtymiä Gilmoren tyttöihin, sillä myös IMDB:n arvosteluissa Bluebelliä on luonnehdittu uudeksi Stars Hollowksi. ;) Ja tähtiäkin se on kerännyt IMDB:ssä peräti 7,8 – ei paha! Tämä on sellainen hyväntuulinen, viihdyttävä ja sopivasti hömppä sarja, jonka hahmoihin ja sympaattiseen meininkiin on helppo ihastua sekä juonikuvioihin koukuttua. Voin siis suositella! Tietenkään tämä ei Gilmoren tyttöjä korvaa, mutta ehdottomasti kokeilun arvoinen.

New-Hart-Of-Dixie-promotional-stills-rachel-bilson-25081030-2000-1333.jpg

Related posts