18/12/13

Kultaa ja violettia

11 40 PC177055.JPG

Yhteistyössä: Bio Sculpture

Alkuviikosta oli taas aika päivittää geelikynnet uuteen uskoon Bio SculpturellaJos viimeksi mentiin hopeanhohtoisissa glittertunnelmissa, niin tähän kynsihuoltoon mennessä en selvästikään ollut saanut tarpeekseni kimalluksesta. Hopeisina säihkyvät kynteni saivat todella paljon kehuja kuluneen kuukauden aikana ja olen jotenkin mieltynyt kimallukseen nyt tämän pimeän aikakauden ja juhlasesongin myötä. Inspis uusiin kynsiin tuli kynsihoitajani Mariannen omista kynsistä. Olimme hauskasti inspiroituneet ristiin, koska hän oli minun hopeisten kynsieni innoittamana ottanut itselleen samaa hopeaglitteriä kynsiin ja piristänyt kokonaisuutta upealla syvän violetilla värillä. Minä taas innostuin tuosta violetista väristä nähtyäni Mariannen kynnet, joten nyt kynnet hehkuvat violetissa kimalluksessa – ainoastaan molemmat nimettömät ovat kultaiset. Kuvissa tuo violetti näyttää jostain syystä vähän siniseltä, mutta livenä se on kyllä ihan selkeä violetti. Mietin, että näissä on sellaista kivaa jouluista ja talvista juhlafiilistä, mutta en todennäköisesti kyllästy violettiin väriin yhtä nopeasti kuin olisin saattanut tympääntyä joulunpunaiseen, koska kimaltavia punakynsiäkin aluksi harkitsin. 

Muistuttelen vielä, että viime kerralla Bio Sculpturen kanssa lanseeraamamme tarjouskamppis Pupulandian lukijoille Tampereella, Turussa, Porissa ja Oulussa on yhä voimassa vuoden loppuun. En osaa sanoa loppuvuoden ajanvaraustilanteesta, mutta jos uudet upeat uuden vuoden kynnet kiinnostavat, niin kannattaa soittaa ja tiedustella vielä aikoja. Tarkemmat tiedot ja ohjeet tarjouksesta löydät tästä aiemmasta postauksesta. :)

PC177061.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/11/13

Vastauksia lukijoiden kysymyksiin, osa 3

44 30 P9295715.JPG

Olenkin jo ehtinyt vastailla suurimpaan osaan kysymyspostauksen kysymyksistä ja säästin viimeiseksi sen monia ehkä eniten kiinnostavan osuuden eli astetta henkilökohtaisemmat kysymykset sekä niiden ohella vähän kauneudenhoitoon liittyviä juttuja. Osa niistä henkilökohtaisemmista kysymyksistä liippaa ehkä niinkin läheltä, että en välttämättä halua jakaa ihan kaikkea, mutta suurimpaan osaan yritin vastata edes jotakin. Näitä kysymyksiä lukiessa heräsi myös mietteitä siitä, mitä bloggaajalta tai ylipäänsä toiselta ihmiseltä (varsinkaan tuntemattomalta) on edes sopivaa kysyä. Olen osaan niistä jutuista ottanut kantaa siellä vastausten lomassa. Jotkut kysymykset puolestaan olivat niin laajia tai muuten vain innoittavia, että joudun palamaan niihinkin vielä oman postauksensa kera. Eli tässä siis viimeinen varsinainen erä vastauksia ja setti sopivasti heilahtaneita potretteja tältä syksyltä kuvitukseksi.

Miten pysyt niin positiivisena?

Uskon, että positiivisuus on osittain luonne- ja osittain asennekysymys. Huomaan, että esimerkiksi toinen veljistäni on selvästi enemmän sellainen pessimistisyyteen taipuvainen realisti, siinä missä itse taas olen ehdottomasti enemmän optimisti, vaikka realistiksi joka tapauksessa lukisin itseni. Saman kasvatuksen olemme silti saaneet, joten ajattelisin, että se on varmasti luonteen ja itse valitun asenteen yhteissumma. Kyllä minullakin on hetkiä, kun en jaksa ajatella positiivisesti, mutta olen vain todennut, että se surkuttelu harvoin auttaa mitään. Se ei tarkoita, ettenkö hyväksyisi ja kohtaisi myös negativisia tunteita, mutta kieltäydyn vain jäämästä niihin asumaan.

Periaatteessa positiivinen ihminen tekee lähes päivittäin tietoisen valinnan suhtautua asioihin myönteisesti – tai näin ainakin minä koen itse tekeväni. Kun saan itseni kiinni turhasta murheissa tai kielteisissä asioissa vellomisesta, käyn ensin niitä tunteita läpi, mutta yritän tietoisesti suhtautua asiaan rakentavasti ja etsiä siitä jotakin hyvää tai toiveikasta. Olen monta kertaa kohdannut tilanteita, joissa ihmiset kuvittelevat, että minulla ei ole elämässäni laisinkaan vastoinkäymisiä juuri tämän asenteeni takia, mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa. Sillä kuitenkin voi itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa hurjasti, pyrkiikö itse aktiivisesti ulos ja irti sellaisista negatiivisista ajatuskehistä. Tästä voisi ehkä tehdä ihan oman postauksensakin. :)

Missä kaupungissa olet syntynyt ja viettänyt lapsuutesi? :)

Olen syntynyt Oulussa ja viettänyt siellä 4 ensimmäistä vuottani. Sen jälkeen muutimme Tuusulaan, jossa asuin 7-vuotiaaksi saakka. Ala-asteen ja yläasteen alun kävin Keravalla ja välissä asuin hetken Makedoniassa isän töiden takia. Lopun yläastetta ja lukion ajan asuin Orivedellä, missä vanhempani asuvat edelleen. Ja sitten lähdin opiskelemaan Jyväskylään, josta loikkasin vaihtoon Brysseliin, kävin pikavisiitin vielä asumassa opiskelukaupungissa, kunnes muutin Helsinkiin. Helsingissä olen asunut nyt 5,5 vuotta.

Viisivuotissuunnitelmasi/haaveesi uralla ja henkilökohtaisessa elämässä? Mistä unelmoit tällä hetkellä?

Koen aina kysymykset unelmista ja tulevaisuuden suunnitelmista jotenkin vaikeiksi. Se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö minulla olisi haaveita tai jonkinlaisia suunnitelmia, mutta ehkä en vain ole kovin hyvä pukemaan niitä sanoiksi tai jakamaan niitä muiden kanssa. Pääasiassa olen kuitenkin sellainen tyyppi, että keskityn tähän hetkeen, enkä mieti kamalasti tulevaa. Toki teen jonkinlaisia suunnitelmia, mutta etupäässä suunnitelmani ovat varsin lyhyen tähtäimen juttuja ja arvioin sitten aina tilannetta uudelleen ajan kuluessa sitä mukaa, kun asioita tapahtuu.

En siis oikeastaan harrasta mitään viisivuotissuunnitelmia, enkä edes osaisi tehdä sellaista. En minä vielä tiedä, mitä viiden vuoden päästä haluan ja missä silloin olen. Antaa elämän kuljettaa ja ajan näyttää! Etenkään uran suhteen en tykkää tehdä liian tarkkoja suunnitelmia, koska suurin osa minulle tapahtuneista asioista on tullut vähän sattumalta kohdalle. Olen aiemminkin kuvaillut tapaani elää elämääni siten, että valitsen suunnan ja kuulostelen, mikä tuntuu hyvältä, mutta määränpää selviää sitten matkan varrella. Joskus ihailen ja ihmettelen ihmisiä, jotka tuntuvat tietävän niin tarkkaan, mitä haluavat (tai ainakin antavat sellaisen mielikuvan itsestään), koska itse en osaa asettaa useinkaan itselleni niin konkreettisia tavoitteita tai toiveita.

Mitkä 3 asiaa haluaisit tehdä?

Apua, en osaa ollenkaan vastata tällaisiin kysymyksiin, jotka liittyvät haaveisiin ja suunnitelmiin, koska olen niin hetkessä eläjä. :D Mutta jos nyt on ihan pakko, niin vastattakoon tällä tavalla täysin intuitiivisesti, että haluaisin jossain vaiheessa matkustaa jonnekin lämpimään, saada viimeisetkin muuton jälkeiset epämääräiset kasat täällä kämpässä setvittyä ja käydä uudelleen Skopjessa, jossa asuin teini-iässä hetken aikaa isäni työn takia. Haluaisin kyllä käydä uudelleen myös vanhoilla kotikulmilla Brysselissä. Tulipas matkustuspainotteinen vastaus. :)

Yks kysymys tuli mieleen joka ois kiva tietää. Mikä on sun suhde uskontoon?

Minulla ei ole uskontoon oikein minkäänlaista suhdetta. En ole koskaan uskonut jumalaan ja erosin joitakin vuosia sitten kirkosta. Perheeni ei ole uskonnollinen, eikä perheeni viidestä jäsenestä kuulu kirkkoon enää kuin yksi. Omaa suhtautumistani uskoon kuvailisin ehkä siten, että olen sellainen ateismin suuntaan kallellaan oleva agnostikko, mutta loppujen lopuksi koko asia on minulle varsin merkityksetön. Kunnioitan silti ilman muuta muiden vakaumusta.

Missä asuisit jos ei tarvitsisi miettiä työkuviota tai taloudellisia seikkoja ollenkaan? Unelmien talo? Ja missä se sijaitsisi?

Asuisin varmaankin aika samalla tavalla kuin nyt. Viihdyn kaupungissa kävelymatkan päässä palveluista, ainakin tällä hetkellä. Ehkä kaikkein mieluiten asuisin jossain vanhassa eiralaisessa kivitalossa, jossa olisi paljon valoa, rauhallinen tunnelma ja pikkuisen enemmän neliöitä kuin tässä nykyisessä. ;) Ja jostain syystä näen itseni myös haaveissani Suomessa ja Helsingissä eli kaukokaipuuta ei pahemmin ole ainakaan juuri nyt.

Missä menoissa säästät tietoisesti vai säästätkö missään?

Itse asiassa säästän tietoisesti monissa pienissä jutuissa. Koen isoiksi säästöiksi arjessani, että en tupakoi, käy juuri koskaan baareissa (tai kun käynkin, en käytä rahaa siellä juomiseen yleensä muutamaa drinkkiä enempää), en juo erikoiskahveja kahviloissa (tosin en juo kahvia ollenkaan, siis muutenkaan) enkä syö lounasta ulkona kuin tosi harvoin. Olen vain huomannut, että monilla kuluu juuri noihin pieniin asioihin todella paljon rahaa. En usko säästämiseen ja kitkuttamiseen sen itsensä takia, mutta minusta on ihan hyvä olla varautunut ”pahan päivän varalle”. Hemmottelen itseäni mielelläni, jos siihen on mahdollisuus ja rahalle ei numerona pankkitilin saldossa ole minulle arvoa. Raha saa minun silmissäni arvon vasta, kun saan vaihtaa sen johonkin iloa tai hyötyä tuovaan asiaan tai elämykseen. Yksi syistä, miksi kuitenkin pystyn sallimaan näitä pieniä ylellisyyksiä itselleni on se, että joissakin asioissa elän säästeliäästi. Jos kiinnostaa lukea tästä aiheesta lisää, olen tehnyt siitä ihan oman postauksensa noin vuosi sitten.

Rakkaushistoria? :) Minkä ikäisenä seurustelit ensimmäisen kerran?

Hmm, en mielelläni kirjoita näin henkilökohtaisista asioista blogiin, ellei sitten itsestä oma-aloitteisesti tunnu siltä, että haluan jakaa jotakin. Mitä tähän nyt sitten sanoisi… Ensimmäisen kerran seurustelin 18-vuotiaana ja sittemmin minulla on ollut kolme sellaista tärkeämpää ihmissuhdetta. Niiden lisäksi vuosien varrelle on mahtunut lyhyempiä suhteita ja tapailuja. Pisin suhteeni on kestänyt 2,5 vuotta. Jostain syystä minulla ei oikein koskaan ole ollut onnea rakkauselämässä.

Miten olet viihtynyt nyt uudessa elämäntilanteessa, siis sinkkuna? Oletko enemmän parisuhdeihminen vai yksineläjä? Miten selviydyit erosta (jos on liian henk.koht, niin jotain yleisiä vinkkejä kaipaisin)?

Olen aina ollut sellainen ihminen, joka viihtyy paremmin suhteessa kuin sinkkuna. Toisaalta, ilman muuta viihdyn paremmin yksin kuin huonossa suhteessa. Tykkään elämästäni nykyisellään ja on aika mukavaakin olla sillä tavalla riippumaton ja itsenäinen, että voi tehdä kaikki elämänsä valinnat aika vapaasti vain oman mielensä mukaan. Koen kuitenkin edelleen, että minulle harmonisin tila on vakaasti parisuhteessa. Pitää siis vain toivoa, että joskus joku sopiva tyyppi osuisi kohdalle ja tuumaisi vielä minusta samalla tavalla. :) Erosta selviydyn jollain tasolla varmaan edelleenkin. Tarkoitan sitä, että vaikka olen tullut eroprosessissa jo pitkälle, niin kyllä siinä on käsittelemistä vieläkin. Voiton puolella on oltu jo hyvän aikaa, mutta olen hyväksynyt sen tosiasian, että erosta toipuminen vie aikaa, kun toista on todella syvästi rakastanut. Ehkä voisit löytää lohtua kesän alussa kirjoittamastani jutusta surun käsittelemiseen liittyen.

Oletko lapsiystävällinen? Jos olet, mikset hanki lapsia? Ja jos et, miksi? Anteeksi henkilökohtaisuus…

Lapsiystävällinen on vähän hassu sanavalinta ihmisestä käytettäessä. :) Pidän kyllä lapsista, joten kaipa sinänsä olen lapsiystävällinen. Toki se riippuu lapsestakin – jotkut ovat siedettävämpiä kuin toiset, haha. Olen kuitenkin toiminut vuosia lastenhoitajana, joten enköhän minä aika hyvin lasten kanssa pärjää. Ainakin myönteistä palautetta on tullut pikkutyypeiltä itseltään. :)

Mitä tulee lastenhankinta-uteluihin, ne ovat minusta aina melko epäkorrekteja. Etenkään tuntemattomien ihmisten lasten hankinta-aikeet tai niiden puute ei kuulu mielestäni muille. Kysyjä ei varmasti ole tarkoittanut tällä mitään pahaa, mutta kysymyksen asettelu on melko tahditon. Jos blogiani on laisinkaan seurannut, tietää, että erosin vakavammasta suhteesta juuri viime keväänä, joten lasten hankkiminen tuskin on juuri nyt prioriteettilistallani kovin korkealla monistakaan syistä. Elän yksin eikä tällä hetkellä suunnitelmissani ole hankkia lasta yksin. Toisekseen, lapsia ei muutenkaan vain ”hankita”. Voisin kuvitella itseni äidiksi jossain vaiheessa, mutta se asia ei ole millään tavalla ajankohtainen nyt tai lähitulevaisuudessa. Kysyjälle kuitenkin vinkiksi, että toivottavasti et kysele tällaisia muilta, ainakaan noin töksähtäen.

Tämä saattaa tuntua liian henkilökohtaiselta kysymykseltä, mutta minua kiinnostaa, millaiset tulevaisuudensuunnitelmat sinulla on. Lähinnä mietin, kun lähenet kolmeakymppiä ja varmasti ystäväpiireissä alkaa olemaan paljon perheellisiä, niin onko sinulla stressiä tai paineita asian suhteen? Vai haaveiletko omasta perhe-elämästä ja lapsista ollenkaan? Ymmärrän toki, jos et halua aiheesta kertoa näin julkisesti :) mietin pitkään, kehtaanko edes kysyä tätä.

Tämä tosiaankin on melko henkilökohtainen kysymys, enkä ole varma, haluanko siihen edes sen syvällisemmin ottaa kantaa täällä blogissa, vaikka monia aihe varmasti kiinnostaa ja koskettaa omakohtaisestikin. Nämä tuppaavat olemaan vähän sellaisia juttuja, ettei niissä oikein suunnittelu auta, kun on niin monista tekijöistä kiinni, millaiseksi elämä muodostuu. Uskon, että haluaisin jossain vaiheessa oman perheen, mutta se ei nyt kuulu tämän hetken suunnitelmiin tai haaveisiin kovin keskeisesti. Jos löydän rinnalleni sellaisen kumppanin, jonka kanssa noista jutuista voisi yhdessä haaveilla, niin sitten ehkä.

Kerroit joskus, että olet tutustunut suurimpaan osaan nykyisistä ystävistäsi vasta vähän vanhempana, sen jälkeen kun muutit Helsinkiin. Kiinnostaisi kuulla, mikä mielestäsi on johtanut siihen että ystäviä alkoi kertyä: oliko syynä yksinkertaisesti muutto isoon kaupunkiin, vai tapahtuiko sinussa jokin muutos siinä miten toimit tai ajattelet suhteessa ihmisiin (aloitko esimerkiksi tietoisesti luoda aktiivisemmin suhteita tavatessasi ihmisiä), vai oliko kyse kenties vain sattumasta että aloit kohdata oikeanlaisia ihmisiä esim. työsi kautta? Aihe kiinnostaa siksi, että minulle on aina ollut vaikea tutustua ihmisiin ja ystävystyä syvemmin. Siksi ajattelin jos sinulla olisi jotain vinkkejä liittyen siihen miten itse teit sen, kun ymmärtääkseni sinulla on myös elämässäsi ollut aikoja jolloin ympärilläsi ei ole ollut laumaa läheisiä ystäviä. Pahoitteluni, jos tämä on liian henkilökohtainen kysymys:)

Kiinnostava kysymys. Taidankin omistaa tälle aiheelle ihan oman postauksensa eli palaan tähän myöhemmin.

Minusta olisi kiva nähdä postaus, joka käsittelisi vanhenemista. Toki omastakin (meidän 3-kymppisten näkökulmasta > ajatuksia ja tuntemuksia, kun on sinkku ja haluaisi kovasti perhettä = minä, ja varmaan moni muukin), mutta myös yhteiskunnan suhtautumisesta vanhenemiseen ja sen arvokkuuteen (joka aika lailla kadoksissa…). Olen pistänyt merkille, että vanhukset ovat nuoremmille yleisesti ottaen “läpinäkyviä” ja suhtautuminen ikääntyneisiin on välinpitämätöntä. Vanhus ei ole aina ollut vanhus, monilla heistä on korvaamatonta elämänviisautta ja pilkettä silmäkulmassa. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia / huomioita?

Mielenkiintoinen ehdotus. Laitetaan tämäkin korvan taakse hautumaan, josko siitä jotain ajatuksen tynkää syntyisi!

Onko sinulla jokin tapa, joka saattaa tuntua meistä muista hassulta?

Minulla on varmaan paljonkin omituisia tapoja, mutta olen ainakin siinä määrin mummoutunut, että juttelen usein itsekseni. :D Saatan höpöttää kaikenlaista ääneen, kun olen yksin kotona. Joskus myös ajatuksissani ”harjoittelen” etukäteen keskusteluita ääneen itsekseni, kun mietin, miten haluaisin jonkin asian sanoa.

Toiseksi, olisi kiva tietää, kuinka pitkä olet? Itse olen tällainen pikkuruinen nainen (157 cm), ja oma pituus aiheuttaa ajoittain ongelmatilanteita pukeutumisessa. Suosin mm. aina korkoja, jotta saan jalkoihini pituutta.

Olen 165-senttinen, tietääkseni. Viime mittauksesta on melkoisesti aikaa. Taidan olla aika keskimittainen, mutta tykkään kyllä käyttää korkoja arjessakin.

Mistä asioista koostuu hyvä päivä?

Hmm, minulle hyvä päivä on usein jollain tapaa tuottelias tai toimintaa sisältävä. Olen sellainen aktiivinen ihminen, joka saa mielihyvää siitä, että saa kivoja ja hyödyllisiä asioita tehtyä. Yleensä hyvät päivät alkavat minulla heti aamusta, koska rakastan aamuja. Toisaalta tämäkin on niin suhteellista, koska yhtälailla hyvä päivä voi olla vaikka pelkkää rentoutumista ystävän ihanassa seurassa.

Mikä on paras tapa rentoutua/hemmotella itseään?

Se riippuu paljolti hetkestä, että mitä kulloinkin kaipaa. Joskus parasta on lähteä ystävän kanssa viinilasilliselle tai leffaan, toisinaan taas parasta on löhötä yksin kotisohvalla ja upottaa jalat kuumaan veteen. Tärkeintä minusta on se, että muistaa ottaa arjessakin niitä rauhoittumisen hetkiä ja kuunnella itseään.

Viimeisenä voisin kysyä vielä, mitkä ovat vinkkisi ankeasta & pimeästä syksystä selviytymiseen?

Oikeastaan voisin ohjeistaa kurkkaamaan arjen hemmotteluvinkkejä sisältäneen postauksen muutaman viikon takaa. Ne ainakin auttavat minua. <3 Tsemppiä pimeään syksyyn!

Onko sinulla bloggaajana kovasti ulkonäköpaineita?

En minä ehkä osaa bloggaajana tuntea sen enempää ulkonäköpaineita kuin muutenkaan. Minulla on ihan normaali terve itsetunto, joten arvelisin tuntevani ulkonäköpaineita ihan saman verran kuin muutkin terveellä itsetunnolla varustetut ikäiseni naiset. Toisin sanoen, epävarmoja hetkiä on aina joskus ja mietin toki, millaisia kuvia esimerkiksi itsestäni laitan tänne blogiin, mutta en ole kokenut bloggaamisen ainakaan lisänneen ulkonäköpaineita mitenkään. On tosin aika kauheaa joskus lukea keskustelupalstoja ja miten siellä ruoditaan bloggaajien ulkonäköä. Lähinnä ajattelen, että nuo kommentit kuitenkin kertovat ensisijaisesti kirjoittajistaan. En ymmärrä tarvetta julkisesti dissata muita.

Miten hoidat ihoasi?

Olen aika tunnollinen ihonhoidossa. Olen oppinut siihen nuoresta asti, koska kenkkuilevan ihoni takia on ollut tavallaan pakko. Talvisin vältän yleensä turhaa vesipesua, koska ihoni on niin kuiva, mutta puhdistan kasvot joka ilta puhdistuspyyhkeellä. Aamuisin pesen kasvot vedellä. Levitän kasvojen iholle aamuin ja illoin kosteusvoidetta ja nykyään myös laitan aina samalla silmänympärysvoidetta – tuttu meikkaaja huomautti minulle joskus, kuinka kuiva silmänympärysihoni olikaan. Myöhemmin hän totesi, että iho on paaaaljon paremmassa kunnossa, kun olin ehkä parin kuukauden verran skarpannut sen silmänympärysvoiteen kanssa. Aika perusjuttuja siis. :) Joskus teen kosteuttavia kasvonaamioita, mutta arkinen ihonhoitoni koostuu ihan noista perusrutiineista, joita en skippaa koskaan.

Minua kiinnostaisi ihonhoito rutiinisi ja aineet joita käytät puhdistukseen + voiteet ja meikit. Kiinnostaisi myös ruokavaliosi,mitä syöt ja mitä et. Ja syötkö jonkun tietyn kalorimäärän vuorokaudessa? Monta ateriaa syöt päivittäin?

Ihonhoidosta voisin tehdä jonkun ihan oman postauksen tuotteineen – siitä tulisi ehkä tässä vähän liian pitkä vastaus. :) Ruoan suhteen en noudata mitään erityistä ruokavaliota. Uskon siihen, että kaikkea voi syödä, kun tekee sen kohtuudella. En halua kieltää itseltäni mitään, mutta arjessa syön ihan perusterveellisesti. En laske kaloreita, enkä oikeastaan edes halua tietää niistä mitään – minusta se pilaisi kaiken ilon syömisestä. Söin paljon säännöllisemmin ollessani päivätyössä muualla, mutta nyt freelancerina kotitoimistossa ruokailutottumukset ovat vähän mitä sattuu. Yleensä syön aamupalan ja kaksi lämmintä ateriaa, mutta joskus saattaa aamupala tai vaihtoehtoisesti jompikumpi lämpimistä ruoista jäädä välistäkin. Syön kuitenkin sitten monesti niiden tilalla jotain muuta kuten leipää ja hedelmiä, tms. Minulla on vähän sellainen suhtautuminen ruokaan, että syön silloin, kun on nälkä. Ja joskus napostelen ihan huviksenikin.

käytätkö hajuvesiä? mitkä ovat suosikkituoksusi?

Käytän hajuvettä oikeastaan lähes päivittäin. Tällä hetkellä ovat vaihtelevasti käytössä Versacen Bright Crystal, Marc Jacobsin Dots ja Escadan Especially Escada. 

P9295722.JPG

Photos: Wikke / Luukku

Related posts

18/11/13

Säihkettä syyspäiviin

13 30 PB186540.JPG

Yhteistyössä: Bio Sculpture

Pikkujoulusesonki on jo startannut ja vaikka meikäläisellä ei nyt ole vielä ainoitakaan pikkujoulukekkereitä kalenterin merkattuna, päätin tänään, että pikkujoulu-henkiset kynnet on saatava. :) Tänään oli siis jälleen kynsihuollon aika Bio Sculpturella ja tuumasin, että pieni blingbling tekisi ihan hyvää näin keskellä pimeää syksyä. Niinpä sain tällä kertaa kynsiäni koristamaan hopeisina kimaltelevat geelit. Kyllä kuulkaa harmaampikin arkipäivä tästä hohteesta kirkastuu. ;)

PB186601.JPG

Viime kynsijutun yhteydessä ideoimme Bio Sculpturen maahantuonjana toimivan Mariannen kanssa syksyisen erikoistarjouksen Pupulandian lukijoille tuonne hänen omaan hoitolaansa, koska tiedän, että moni teistä on halunnut kokeilla näitä geelikynsiä. Kysäisin tuossa yhteydessä, että olisiko teillä mahdollisesti kiinnostusta ja innostusta samantyyppiselle tarjoukselle myös muihin kaupunkeihin, koska ymmärrettävästi kaikki uteliaat eivät pääse Helsinkiin asti kynsiään laitattamaan. Kiinnostusta selvästi oli, joten ryhdyimme puuhaamaan samantyyppistä alennuskoodia myös muihin kaupunkeihin ja nyt vuoden loppuun asti myös noista jutun lopussa listatuista salongeista saa geelikynnet Pupulandian lukijoille tarkoitettuun alennushintaan. :)

PB186544.JPG

Homma toimii siis näin: Pupulandian lukijoille on vuoden loppuun asti tarjolla erityinen alekoodi, jolla Bio Sculpturen geelikynsiä pääsee kokeilemaan todella hyvään tarjoushintaan. Alekoodilla “Pupulandia” saa siis alla mainituissa salongeissa 31.12.2013 asti geelauksen hintaan 39,- (normaalihinta 58-60 euroa). Tarjouksella saa joko yksivärisen geelilakkauksen tai ranskalaisen manikyyrin. Hintaan ei sisälly vanhojen geelien poisto eivätkä koristelut, mutta niistä voi neuvotella sitten erikseen (yleensä koristeluiden hinta ei ole kuin muutamia euroja normaalihinnan päälle, toki hiukan koristelun määrästä ja vaativuudesta riippuen). Muista mainita alennuskoodi heti puhelun alussa varausta tehdessäsi! :) Kuinkas moni aikoo testata ja millaiset kynnet ovat suunnitelmissa?

OULU

City-salonki
Paula Kyllönen
Uusikatu 8
90100 OULU
Puh 08 312 1963

PORI

Kauneushoitola Helmiina
Johanna Tuominen
Vähäraumantie 5
28610 PORI
Puh: 050 400 1971

TAMPERE

Kynsi- ja Kauneushoitola Diva Nails
Jenna Sävilahti
Mustanlahdenkatu 10
33210 TAMPERE
Puh: 020 764 1120

Kosmetiikka 32
Tuomiokirkonkatu 32
33100 TAMPERE
Puh. 03 212 9732

TURKU

4Seasons Hoitolat
Marja Viirretjärvi-Vepsä
Aurakatu 14 C, 5.krs
20100 Turku
Puh. 044 200 6988

Kynsistudio Arja Heinonen
Taskulantie 1
20300 TURKU
Puh. 041 524 6836

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/11/13

Tule mukaan Lilyn kynsiviikolle!

27 PA216043.JPG

Lilyssä järjestettiin jokin aika sitten laukkukisa, jossa ihmiset haastettiin paljastamaan laukkunsa sisältö. Minä en mattimyöhäsenä ehtinyt mukaan teemaviikolle, mutta nyt olisi luvassa kynsiin liittyvä haaste! Lilyn kynsiviikko on nimittäin startannut ja haastamme teidät paljastamaan kyntenne. Olivat ne sitten lakatut, naturellit, yksiväriset, moniväriset, mitä vain – kisaan voivat osallistua ihan kaikki ja palkintona jaetaan hulppeat paketit ihanan kimaltavia Essien kynsilakkoja. Kisa on käynnissä vielä parin päivän ajan, joten nyt napsimaan kuvia omista kynsistä. Tarkemmat ohjeet osallistumista varten pääsette kurkkimaan TÄÄLTÄ. :)

Omat kynteni näyttävät samalta kuin ennenkin, koska uudet geelit kynsiini laitetaan vasta ensi viikolla, mutta taidanpa tutkia haasteeseen osallistuneiden kuvat inspismielessä ensi viikkoa varten. :)

Related posts