26/07/19

Musiikillisia mielikuvitusmatkoja menneille vuosikymmenille

43

Sydämeni on aina sykkinyt kauniille melodioille ja lempeälle kitaravetoiselle folk-musiikille. Muistan ikuisesti, kun kuusi vuotta sitten Roskildessa Jonathan Wilson vei minut kesäisten sydänsurujen keskellä mielikuvitusmatkalle 70-luvun folk-rock-tunnelmiin. Siellä itkin kertakäyttöiseen mojito-mukiini ja koin, että siinä hetkessä oikein mikään ei voinut lohduttaa, paitsi juuri se musiikki. Sittemmin olen nähnyt Jonathan Wilsonin livenä monta kertaa, mutta sen ensimmäisen kerran maagiselle ja katkeransuloiselle tunnelmalle ei ole vetänyt vertoja mikään. Loistavia keikkoja silti kaikki! Odotan tämän vuoden Flow-festareille kovasti juuri Jonathan Wilsonin keikkaa sekä Father John Mistyä, jonka musiikissa on sellaista samankaltaista 70-luvusta muistuttavaa tunnelmaa ja lempeyttä. Suosittelen vahvasti molempia!

Jotain samaa fiilistä on myös Dylan LeBlancin melankolisena soljuvissa ja pehmeissä melodioissa. Cautionary Talen tunnelma kietoo heti syliinsä ja kun näin jonkun LeBlancin live-esityksen Youtubessa, olin vakuuttunut, että tämä heppu on myös päästävä näkemään keikalla omin silmin. Artisti loikkasi vuonna 2016 ilmestyneen Cautionary Talen folk-tunnelmista hiukan popimpaan suuntaan tänä vuonna ilmestyneellä tuoreella Renegade-albumillaan, mutta omaan makuun tuo folkimpi tyyli maistuu paremmin. Mutta ihana biisi ja mainio albumi eli jos edellä mainitut Jonathan Wilson ja Father John Misty sekä 70-80-lukujen rock iskevät, niin saattaisitpa pitää tästäkin.


Related posts

19/07/19

Rakkaudesta jazziin

2 41

Jos johonkin en kertakaikkiaan kyllästy, niin Mammal Handsin melodiseen jazziin. Enkä tiedä, miten olin onnistunut sivuuttamaan bändin Transfixed-biisin, vaikka olen kuunnellut Shadow Work -albumia varsin ahkeraan. Tämä on niitä kappaleita, jotka eivät ehkä sykähdytä ensisoinnuista lähtien, mutta tempaa mukaansa, kun malttaa kuunnella vähän alkua pidemmälle. Hätähousuille tiedoksi, että siellä kolmen minuutin kohdalla pärähtää, mutta  melkein 8 minuutin mittainen kappale tuntuu silti joka kuuntelulla olevan ohi aivan liian nopeasti.

Tätä bändiä haluaisin todella paljon päästä kuulemaan livenä! He ovat esiintymässä Tukholmassa ensi lokakuussa, pitäisiköhän mennä sinne keikalle…

Mutta siis, jos jazz sytyttää (ja vaikka ei sytyttäisikään), niin kokeile ja ihastu! Monella on ihan kummallisia ennakkoluuloja jazzia kohtaan, mutta siihenkin genreen mahtuu niin monenlaista. Siksi haluan rohkaista kokeilemaan, mutta varoitan: Mammal Handsiin on helppo rakastua. :)


Related posts

14/07/19

Kesäillan haaveita

34

Mieleen tulvahti pieni nostalgiaryöppy, kun näin Spotifyssa todella pitkästä aikaa tutun nimen. Muistan kuunnelleeni Blue Statesia joskus ehkä 15 vuotta sitten Jyväskylässä opiskeluaikoina, mutta sittemmin artisti on päässyt vaipumaan unholaan aktiivisesta muististani. Jo parikymmentä vuotta sitten debyyttialbuminsa julkaissut Blue States tekee yhä aktiivisesti musiikkia ja kolmisen vuotta sitten ilmestyneellä Restless Spheres -levyllä julkaistu Alight Here -biisi hurmasi minut jo ensikuulemalla täysin. Harmi, että kyseistä kappaletta ei löydy Youtubesta, mutta Soundcloudin ja Spotifyn kautta pystyy kuuntelemaan. :) Ihana biisi, jonka tahtiin kelpaa kesäillassa unelmoida.


Related posts

7/07/19

Sunnuntaitunnelmia levylautasella

2 39

Alkukesä on taas ollut tälle musafiilistelijälle erityisen antoisaa aikaa, sillä olen löytänyt soittolistoilleni kaikenlaisia helmiä ja uusia mahtavia lemppareita. Monet biiseistä eivät välttämättä ole ihan tuoreita julkaisuja, mutta joskus etsivä löytää vasta vähän viiveellä. Tämä Christian Löfflerin versio Max Cooperin biisistä on ehdottomasti yksi näistä helmistä. Vuonna 2017 ilmestyneellä Emergence Remixed -levyllä julkaistu biisi ei ehkä sykähdytä heti ensisoinnuillaan, mutta kun päästään kappaleen puoliväliin, niin se on jo vienyt täysin mennessään. Suosittelen!

Siinä missä Christian Löffler muuten tuntuu muuttavan kullaksi kaiken, mihin koskee, Max Cooper on itse asiassa jäänyt minulle vähän tuntemattomammaksi nimeksi. Se on oikeastaan vähän yllättävää, koska tyyppi on listannut inspiraatioikseen muun muassa Sigur Rósin, Boards of Canadan ja Nils Frahmin, jotka kaikki kuuluvat omien suosikkieni joukkoon. Lisäksi tyyppi on aika tuottelias remixien tehtailija ja versioinut muun muassa Rival Consolesia, Nils Frahmia ja muita tuttuja nimiä. Mutta siis loistobiisi, jolle kannattaa antaa hetki aikaa, sillä 7,5 minuutin mittainen biisi pääsee vauhtiin kunnolla vasta puolivälin tuntumassa.


Related posts