26/10/19

Maailman ihaninta musiikkia

3 32

Toteutin suuren haaveeni pari viikkoa sitten, kun pääsin kuulemaan brittiläistä jazz-bändiä Mammal Handsia livenä. Keikka oli kaikkea sitä, mitä toivoin ja odotin. Ja illan kruunasi se, että he soittivat lempikappaleeni, vaikka se ei olekaan mikään suuri ja suosittu hittibiisi. Tiedoksi muuten kaikille jazzin ja kyseisen bändin ystäville, että ensi vuonna on kuulemma tulossa uusi levy! Vinkkasin tyypeille Flow-festareista ja lupasivat selvitellä, josko päästäisiin ensi vuonna kuulemaan ihanaa jazzia 360 Balloon Stagella – olisi kyllä aika unelma!

Toinen bändi, jonka ehdottomasti haluaisin päästä näkemään livenä on brittikokoonpano Portico Quartet, jonka biisejä olenkin jakanut täällä blogin puolella useamman. Jazzia, ambientia ja elektronista äänimaailmaa sekoittelevan bändin musiikki on sellaista täydellistä unenomaista mutta intensiivistä instrumentaalifiilistelyä. Olen tähän asti kuunnellut myös Portico Quartetilta enemmän yksittäisiä biisejä, mutta nyt vasta tällä viikolla innostuin perehtymään albumeihin kokonaisuuksina. Ja hitto soikoon, olisi pitänyt tehdä se jo kauan sitten, koska olen aivan täydellisen rakastunut. Kaikki levyt ovat loistavia, mutta juuri tällä hetkellä olen aivan erityisen ihastunut Art In The Age of Automation -albumiin, jonka nimiraita on soinut kaiuttimissani erityisen ahkeraan. Todella vahva suositus, jos olet tykännyt aiemmista jazz- ja ambient -suosituksistani.

On muuten hauska huomata, että kun kuuntelin ihan erityisen paljon Mammal Handsia tuota parin viikon takaista keikkaa odotellessani, Spotifyn viikoittaiset suositukset ovat sittemmin osuneet aivan erityisen nappiin. Listalla on ollut paljon juuri Mammal Handsin ja Portico Quartetin tyylistä jazzia ja tunnelmaa.

PS. Olipa mahtavaa kuulla, että siellä on porukkaa, jotka fiilistelevät näitä musiikkipostauksiani, vaikka tiedän, että kaikille nämä eivät iske. Erityisen hauskaa oli saada tietää, että siellä on joitakin, jotka seuraavat blogiani jopa pelkästään musiikkipostausten takia. <3 Voin luvata, että musapostaukset eivät ole menossa minnekään, koska nautin näiden tekemisestä ja ihanan musiikin jakamisesta niin paljon itse.



Related posts

17/10/19

Musiikillista kipinää

7 32

Eilen Instagram storyssani soi taustalla eräs biisi, josta heti moni kyseli perään, joten tulipa mieleen laittaa ihana kappale jakoon myös täällä blogissa. Kyseinen kappale on naurattanut minua nimellään, vaikka veikkaankin, ettei vuonna 2014 julkaistun biisin nimi Tinder välttämättä viittaakaan samaa nimeä kantavaan sovellukseen. Taisi tuo appi olla vielä tuoho maailman aikaan melko paljon pienempi ilmiö kuin tänä päivänä, jolloin tuppaa unohtumaan, että sanalla on jokin muukin merkitys kuin toimia deittailusovelluksen nimenä. Ja jos joku ei tiennyt, niin sana tinder merkitsee siis suomeksi sytykettä.

Oli miten oli, kappale on hurjan kaunis. Joku biisistä kysellyt kommentoi tosin, että onpa erikoinen biisi, sillä kappaleessa kuullaan paljon kaikenlaisia kolinoita ja naputuksia itse melodian taustalla. Pidän itse vähän tällaisista epäkonventionaalisista äänimaailmoista ja tämä ei itse asiassa ole ensimmäinen kappale, jonka olen jakanut Origamibiro-nimeä kantavalta kokoonpanolta. Nimen takana on kolmen taiteilijan trio, jossa mukana ovat muusikko ja elokuvasäveltäjä Tom Hill, visuaalinen taiteilija ja elokuvaohjaaja The Joy Of Box sekä multi-instrumentalisti Andy Tytherleigh.

Enjoy! Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

PS. Rakastan itse tehdä näitä musajuttuja – musiikki on itse asiassa yksi rakkaimmista teemoista minulle koko blogissa. Mutta olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monia siellä kiinnostavat nämä musiikkisuositukset, koska nämä eivät useinkaan ole kovin kommentoituja postauksia. :)

Related posts

10/10/19

Masennuksen monet kasvot

2 137

Miltä näyttää masentunut ihminen? Olen itse varmaankin ollut sellainen tyyppi, jota kukaan ulkopuolinen ei koskaan olisi osannut päällisin puolin arvata masentuneeksi: iloinen, sosiaalinen, itsestään ulkoisesti huolta pitävä ja reipas tyyppi. Vaikka ei ehkä olisi päällepäin arvannut, maailma näytti pahimpina hetkinä todella synkältä, kun kävin läpi omaa masennustani 20-vuotiaana. Minä selvisin sieltä mustasta aukosta terapian avulla ja vaikka olen itse käynyt pohjalla, on silti vaikeaa tunnistaa masennuksen merkkejä muissa. Moni salaa pahan olonsa viimeiseen asti eikä osaa tai uskalla pyytää apua, vaikka olisi kipeästi sen tarpeessa. Moni ei myönnä tilannetta täysin itselleenkään.

Ei minullakaan päällisin ulkopuolelta tarkasteltuna ollut mitään syytä masentua: elämä oli monella tapaa mallillaan, opiskelu sujui ja oli onnellinen parisuhde sekä kavereita. Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan katso ulkonäköä, statusta tai elämäntilannetta eikä masennusta voi nähdä kenestäkään päällepäin tai varsinkaan someprofiileja tutkimalla. Monesti myös saattaa unohtua, ettei masentuneenkaan elämä välttämättä ole pelkkää alakuloa – päiviin voi mahtua naurua, iloa ja hyviäkin hetkiä. Se ei silti tarkoita, ettei masennus olisi totta.

*

Tänään 10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää, jonka tavoitteena on kannustaa puhumaan avoimemmin mielenterveydestä, rikkoa tabuja ja auttaa ehkäisemään henkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Tänä vuonna mielenterveyspäivän kansainväliseksi teemaksi on valittu itsemurhien ehkäisy ja en vielä muutama viikko sitten arvannut, että aihe tulisi koskettamaan minua näin läheltä ja henkilökohtaisesti. Eräs minulle läheinen ja tärkeä ihminen päätti hiljattain oman elämänsä ja olen suunnattoman järkyttynyt ja surullinen paitsi itse menetyksestä, myös siitä että hän ei osannut hakea tai ottaa vastaan tarvitsemaansa apua ajoissa.

Aina ahdinkoon joutunutta ei pysty auttamaan, mutta joskus henki voi olla hyvinkin pienestä kiinni. Mitä kuuluu? Se saattaa olla maailman tärkein kysymys – etenkin jos malttaa jäädä kuuntelemaan myös vastauksen ja antaa toiselle aidosti hetken aikaansa. Ja parhaimmillaan se voi jopa pelastaa hengen. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, maltetaan pysähtyä näkemään ja kuulemaan ihmiset ympärillämme.

*

Suomi on julistettu tutkimuksissa maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta masennustilastot kertovat toisenlaista tarinaa. Vaikka muutaman viime vuoden aikana keskusteluilmapiirissa on selvästi tapahtunut muutosta, mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat edelleen tabu. Olen itse puhunut mielenterveysasioista julkisesti paljon ja omalla esimerkilläni olen nimenomaan halunnut ravistella ummehtuneita käsityksiä, rikkoa tabuja, hälventää mielenterveysongelmiin edelleen liitettävää stigmaa ja rohkaista ihmisiä puhumaan asioista avoimemmin sekä kannustaa ihmisiä ennen kaikkea hakemaan apua mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Mitä useampi puhuu avoimesti mielenterveydestä, sitä vähemmän se leimaa ja sitä matalampi on kynnys pyytää kohtaamiinsa elämän solmukohtiin tukea.

Kun ystäväni, video- ja valokuvaaja Sanni Riihimäki soitti minulle pari viikkoa sitten ja pyysi mukaan mielenterveyttä koskevaan videoprojektiin, ei tarvinnut miettiä kahdesti. Projektin taustalla olivat ystäväni omat kokemukset siitä, kuinka monilla tavoin masennus ilmenee pelkästään hänen omassa elämänpiirissään. Omakustanteisen taideprojektin tavoitteena on lisätä mielenterveystietoisuutta ja antaa masennukselle kasvot – näyttää se moninainen kirjo yksilöllisiä kokemuksia ja ihmisiä, joita masennus on kohdannut ja koskettanut. Yhdet noista kasvoista lukuisten muiden joukossa ovat omani. Olkoon tämä video omistettu kaikille teille, jotka kamppailette masennuksen kanssa tälläkin hetkellä sekä erityisesti Hänelle, joka elää enää vain muistoissani.

Pupulandiassa mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty muun muassa näissä jutuissa:

♥ Omia kokemuksia psykoterapiasta

♥ Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

♥ Mielenterveys-tabua rikkomassa

♥ Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

♥ Uskalla hakea apua

Maailman mielenterveyspäivä – tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

*

Olen puhunut lisäksi mielenterveydestä ja masennuksesta esimerkiksi näissä artikkeleissa ja haastatteluissa:

♥ Bloggaaja Jenni Rotonen: “Selvisin masennuksesta” (Kauneus & Terveys)

♥ Jenni Rotonen: “Terapia oli paras lahja itselleni” (Suomen Mielenterveysseura)

♥ Bloggaja kertoo masennuksestaan: “Päällepäin varmaan kukaan ei arvaisi” (MTV3)

♥ Jenni Rotonen tuo esiin, että paha olo voi piillä kiiltävänkin kuoren alla (Tunne & Mieli)

 

 

Video: Sanni Riihimäki

Photo: Camilla Bloom

Related posts

6/10/19

Surulaulu

3 219

Tämä viikko on ollut yksi niistä, joina sanat ovat vähissä. Olen selannut kerta toisensa jälkeen läpi keskusteluitamme ja tuijottanut puhelimeen tallentunutta puheluhistoriaa. Yrittänyt palauttaa mieleen niitä viimeisiä hetkiä, kun sain kuulla äänesi. Tuntuu epätodelliselta, etten voi enää koskaan soittaa sinulle. Jos olisin tiennyt, että se puhelu jäisi viimeiseksi, olisin painanut lauseesi mieleeni tarkemmin. Olisin kertonut, kuinka tärkeä olet. Toivon, että tiesit silti.

Olen kuunnellut sinun kesällä minulle lähettämääsi kappaletta, enkä voisi kuvitella sopivampia sointuja kuvastamaan sitä ikävää, jota juuri nyt tunnen. Katsoin tänään ensimmäistä kertaa sanakirjasta, mitä kappaleen nimi “Threnody” tarkoittaa:

A lament. A passionate expression of grief. Surulaulu. 


Related posts