6/09/18

Ihanaa musiikkia Suomesta

2 31

Pitkästä aikaa olisi luvassa musapostaus! Olen enemmän tai vähemmän fanittanut Suad Khalifaa jostain 2000-luvun alkupuoliskolta asti, kun Uuden Fantasian Top Ten -levy ilmestyi ja Suadin ääntä kuultiin muutamalla kappaleella. Levyn tunnetuimpien kappaleiden joukkoon nousi Fantasia, jossa Suad vastasi vokaaleista. Muistan kokeneeni pienen fangirl-hetken Jyväskylässä, kun selvisi, että mimmi oli muuttanut samaan kaupunkiin opiskelemaan. Keräsin rohkeuteni ja kävin kerran huikkaamassa vaatekaupassa opintojen ohella työskennelleelle laulajalle, että arvostan.

Oli siis erittäin iloinen yllätys, kun pitkän hiljaiselon jälkeen Suad palasi jälleen musiikin äärelle ja ryhtyi tekemään uraa soolona joitakin vuosia sitten. Levyä on kiihkeästi odoteltu vuodesta 2015 lähtien, kun bongasin neitokaisen ensin Jaakko Eino Kalevin kappaleelta vierailemasta ja sitten Rhyen keikkaa lämmittelemästä ja tykästyin kovasti kuulemaani. Sittemmin Suad on julkaissut muutamia biisejä ja häntä on kuultu festareilla ja satunnaisilla keikoilla, kunnes viime vuonna ilmestyi neljä kappaletta käsittävä ep. Ja yksi ihanimmista biiseistä julkaisulla on ehdottomasti Hands, josta puolestaan tällä viikolla julkaistiin musiikkivideo. Tunnelmallista melodiaa ja Suadin kaunista laulantaa parhaimmillaan – itkuiita sai taas kyyneleet silmiinsä tästä. :D Ihanaa, että Suomesta tulee näin upeaa, kansainvälisen tason musiikkia. Suosittelen kuuntelemaan koko levyn sekä vain sinkkuna julkaissun Caves & Blood Veins -biisin.


Photo: Riku Pihlanto

Related posts

13/08/18

Flow Festival -viikonlopun satoa kuvina ja sanoina

10 40

Sinne se hujahti, jokaelokuiseksi traditioksi muodostunut Flow Festival -viikonloppu, joka tuntuu aina olevan kuin jokin maaginen rajapyykki kesän ja syksyn välissä. Tänä vuonna siltä tuntui myös sään puolesta, kun helteiseksi alun perin povattu viikonloppu olikin ennustettua hieman koleampi, harmaampi ja sateisempi. Toisaalta mikä tahansa sää tuntuu ihan hyvältä viime vuoden myrskyyn verrattuna! Vielä tarkeni päiväsaikaan juhlia kesäisissä shortseissa, mutta iltaa kohden sai kaivella takkia ja vaatekerroksia kassista lämmikkeeksi tanssiaskelista huolimatta. Ja pilvisellä tai sateisellakin säällä Flow on silti uskomattoman kaunis festivaali – valosuunnittelu ja somisteet ovat aina niin upeita!

Tämä vuosi oli minun ja Flown 10-vuotisjuhlaa, sillä kävin ensimmäisen kerran Suvilahdessa festaroimassa 10 vuotta sitten juuri muutettuani Helsinkiin. Näiden 10 vuoden aikana festarit ovat jääneet minulta väliin vain kerran, kun olin yhtenä vuonna sairaana juuri juhlahumun aikaan. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia festari- ja keikkaelämyksiä. Joinakin vuosina olen nähnyt kaikki odottamani artistit ja joinakin vuosina oma festariohjelma on mennyt alueella vaellellessa ja tuttuihin törmätessä ihan uusiksi. Tämä vuosi oli enemmän tuota jälkimmäistä sorttia.

Missasin tänä vuonna useammankin sellaisen artistin, joita olin suunnitellut meneväni katsomaan, mutta toisaalta pääsin vaihtoehtoisesti kokemaan muutaman mahtavan ruokaelämyksen, kohtaamisen ja spontaanin keikkahetken enemmän. Tässä joitakin kohokohtia tämän vuoden festaritunnelmista sekä kuvien että sanojen muodossa.

LXANDRA

Lxandra on minulle tuttu yhteisten tuttujen ja kaikenlaisten somekuvioiden kautta ja olenkin uteliaana seurannut hänen alkutaivaltaan artistina. Nostan isosti hattua mimmin hienolle startille urallaan ja on ollut mahtavaa huomata, että biisit ovat saaneet siinä määrin huomiota ja somenäkyvyyttä, että edes minä (joka en kuuntele radiota lainkaan) en ole onnistunut välttymään kuulemasta, vaikka eivät sinänsä ole olleet itselläni aktiivikuuntelussa. Mutta hitto vie, lauantain keikka 360 Balloon Stagella oli upea! Voin vain kuvitella, miten Lxandraa (ja koko bändiä) on jännittänyt kavuta kotiyleisön eteen Flow-festareiden lavalle – siinä on tainnut yksi jos toinenkin unelma käydä toteen. Areena oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja Lxandra veti (todennäköisesti kovasta jännityksestä huolimatta) keikan tyylipuhtaasti alusta loppuun. Koin myös ehkä koko 10-vuotisen Flow-historiani ensimmäiset keikkakyyneleet, kun viimeisen biisin aikana aivan liikutuin miettiessäni, miten suuri hetki tämä mahtoi koko bändille olla. Huh, todella hieno veto!

BONOBO

Ikisuosikkini Bonobo oli Lapin Kulta -teltassa juuri niin mahtava kuin saattoi odottaakin. Chilleistä melodioista leivottiin festariyleisölle kunnon bailusettiä ja ihmiset hytkyivät tungoksen keskellä värivaloissa kuin euforisessa transsissa. Tanssittavampaa menoa tasapainottivat muutamat rauhallisemmatkin kappaleet, mutta kyllä keikan parasta antia olivat ehdottomasti ne vauhdikkaat biisit, jotka saivat yleisön villiksi – ja viimeistään potin räjäytti selvästi koko yleisön kiihkeästi odottama Kerala, joka oli säästetty keikkasetin viimeiseksi herkkupalaksi.

On muuten tässä kohtaa pakko kertoa ihan uskomaton juttu, jonka alkuperäisen tarinan jotkut saattavat muistaa täältä blogin puolelta vuosien takaa. Päädyimme nimittäin 8 vuotta sitten ystäväni kanssa jatkoille Bonobon poikien kanssa bändin ollessa keikalla Helsingissä. Yksi herroista pyysi hauskan illan päätteeksi puhelinnumeroani ja tuumin, että no jos lempibändin jäsen sellaista pyytää, se on annettava. Uskomatonta kyllä, neljä vuotta myöhemmin keväällä 2014 puhelin piippasi viestin merkiksi ja kyseinen herra kyseli, olisinko tulossa heidän keikalleen Tavastialle. Kerroin, että olisin kovasti halunnut, mutta keikka oli myyty loppuun niin nopeasti, etten onnistunut saamaan itselleni lippua. Tyyppi tekstasi takaisin ja käski olla huolehtimatta, sillä ovella olisi nyt nimeni + 4 seuralaista. Iloisena menin keikalle, nappasin neljä kaveria mukaan ja hengailin keikan jälkeen taas hetken verran bändin tyyppien kanssa vanhojen aikojen kunniaksi.

Voitte kuvitella, että hämmästykseni oli suuri, kun jälleen neljä vuotta myöhemmin, nyt perjantaina iltapäivällä huomasin saaneeni samaiselta tyypiltä viestiä sekä Instagramissa että Whatsappissa. Hän kyseli, olisinko tulossa taas keikalle Flow-festareille. En voinut uskoa, että hän edelleen muisti minut ja että hänellä oli jopa tuo 8 vuotta sitten pyytämänsä numerokin yhä tallessa! Kerroin olevani tulossa ja hän ehdotti, että olisi kiva nähdä festarialueella. Ja niin me lopulta kohtasimme jälleen neljän vuoden tauon jälkeen, kun heppu tuli moikkaamaan minua backyardille muutaman muun bändin jäsenen kanssa. Vitsailimme, että nämä neljän vuoden välein tapahtuvat kohtaamisemme alkavat olla jo aika mukava traditio. Tarkoituksena oli nähdä vielä myöhemmin uudelleen, mutta festarihulinat veivät mennessään. Ja kun tänään viestittelin hänelle kiittääkseni jälleen loistavasta keikasta, hän tuumasi, että laitetaan jo muistiin, että seuraavan kerran pitää ottaa reunion sitten vuonna 2022. Aikamoista!

RUOKA

Yksi parhaista asioista Flowssa vuodesta toiseen on ruoka, jota on aina tarjolla niin monipuolisesti, että toinen puoli minusta viettäisi mieluiten koko festariviikonlopun pelkkään ruokatarjontaan tutustuen ja herkkuja parempiin suihin mättäen. Parin viime vuoden festarisuosikki Pizzarium oli suosiossani tänäkin vuonna, mutta uusin ihastukseni oli ihan vain Flowta varten perustettu Munchies by Matti Jämsen, jossa oli tarjolla kaikenlaista lohturuokaa ja hieman grillisapuskasta upgreidattua herkkua tismalleen meikäläisen makuun. Parmesanilla ja majoneesilla höystetyt ranskalaiset sekä kanavohveli veivät kielen mennessään. Kanavohveli kuulosti kaikkea muuta kuin houkuttelevalta, mutta rehellisyyden nimissä en ole montaakaan kertaa elämässäni maistanut mitään yhtä herkullista. Voisikohan tämän puodin saada ihan pysyvästi jonnekin Helsinkiin? Lupaan, että kävisin. Pointsit Munchiesille myös pienistä irtokarkkikipoista, joita sai ostaa herkkuhimoon tiskiltä ruoka-annosten ohessa.

DJ MARCELLE

Viikonlopun yksi kovimmista yllättäjistä oli hollantilainen Dj Marcelle, jonka keikalle ajauduin oikeastaan ihan vahingossa, kun kaverin kaveri sattui olemaan siellä ja häntä siinä samoihin aikoihin metsästettiin. Backyardilla oli kova meininki päällä ja ihmiset tanssivat innoissaan teknobiitin tahtiin, johon oli miksattu afrikkalais- ja intialaistyylisiä äänimaailmoja. Jossakin vaiheessa tajusin vilkaista lavalle päin ja leukani oli loksahtaa auki. Levyjä pyörittämässä oli nimittäin selvästi varttuneempaan ikään ehtinyt rouva, jonka kaltaisia harvemmin näkee dj-hommissa. Olin niin innoissani asiasta, että ryhdyin välittömästi tutkimaan artistin tietoja tarkemmin. Selvisi, että erittäin eksentrisistä ja kokeellisista soundeistaan tunnettu hollantilais-dj on muun muassa tehnyt yli 25 vuotta omaa radio-ohjelmaa kotistudioltaan. Aivan mahtavaa! Tämän ikäpolven nais-dj:tä näkee harvemmin, joten olipa virkistävä yllätys!

Iloisia yllättäjiä viikonloppuna olivat myös Alma, jonka keikka herätteli lopulta uneliaimmankin festarikävijän juhlatunnelmaan väsymyksen keskeltä sekä nigerialainen saksofonisti-säveltäjä Orlando Julius The Heliocentrics-bändeineen, jonka energiset afrorytmit saivat yleisön suorastaan villiintymään. Tämä oli todellinen hyvän tuulen keikka. Moni tämän vuoden kiinnostavimmista seteistä oli nimenomaan tuolla 360 Balloon Stagella, missä Lxandra ja Orlando Juliuskin esiintyivät, mutta harmillisesti missasin kaikki kiinnostavat sunnuntain esiintyjät tällä lavalla. Lykke Lin tutut kappaleet pitivät hyvin festaritunnelmaa yllä sunnuntainakin ja Kendrick Lamarin keikalla oli kaikin puolin hyvä tunnelma, vaikken itseäni varsinaiseksi faniksi tituleeraisi ja hetkittäin jatkuva bitch-sanan viljely alkoi puuduttaa. Myös Front Yardilla oli jälleen monta kovaa keikkaa, joilla sai pistää jalalla koreasti. Muun muassa Veronica Vasicka jäi positiivisesti mieleen.

Vähän kylmäksi jätti tänä vuonna puolestaan kovasti odottamani Lauryn Hill, jonka 30 minuutin myöhästyminen tunnin mittaiselta keikalta tuntui suoranaiselta v*ttuilulta festariyleisölle. Olen kuullut, että laulajatar on tunnetu diivailustaan ja on jättänyt viime aikoina jopa kokonaan ilmaantumatta keikoilleen, mutta siitä huolimatta tuo puolen tunnin odottelu lässäytti oman festarifiilikseni siinä määrin, että jatkoin kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen matkaani, vaikka The Miseducation of Lauryn Hill -levy on ollut yksi teinivuosieni tärkeimmistä albumeista. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin mimmi ei näytä ikääntyneen päivääkään sitten 2000-luvun alun ja ääni soi edelleen todella kauniisti myös livenä, mutta iso alapeukku diivailulle. Flowssa on kuitenkin nähty vielä Lauryn Hilliäkin paljon suurempia staroja, eikä kukaan ole odotuttanut yleisöä tuolla tavalla.

Toinen omalta osaltani vähän vaisuksi jäänyt keikka oli Charlotte Gainsbourg, jonka sympaattinen lavakarisma ei vain tällä kertaa tutuistakaan biiseistä huolimatta riittänyt pitämään mielenkiintoani yllä. Festarit myös päättyivät pieneen antikliimaksiin, kun menin uteliaana vähän spontanisti kuuntelemaan Tangerine Dreamia toiveissani tietenkin kuulla klassikkobiisi Love on a Real Train -livenä, mutta mitä vielä. Sitä ei vielä pari minuuttia ennen keikka-ajan päättymistäkään ollut soitettu ja pitkän viikonlopun jäljiltä väsytti, joten luovutin ja lähdin kotiin. Jäikö joku katsomaan loppuun asti, että tuliko se sieltä koskaan? Vai missasinko alusta jotakin? Tässä nyt päällimmäiset tunnelmat Flow-viikonlopulta, jonka saldo tuttuun tapaan jäi kuitenkin isosti plussan puolelle.

On sanomattakin selvää, että kaiken edellämainitun lisäksi joka vuosi yksi parhaista jutuista Flowssa on ihan vain se, kuinka siellä törmää kaikkiin tuttuihin ja kavereihin – ja parhaimmillaan saa liudan uusia.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitkä olivat teille festariviikonlopun kohokohtia?

Saatiinpa se Flow-auringonlasku taas yhtenä iltana!

Nyt on kreisit aurinkolasit!

Ihana Eva!

Joillakin on poseeraus hallussa. <3

Martina ja Henri

Sometauko

Ihana Manu!

Photos: Jenni Rotonen, Viena K, Martina Martiala & Henri Juvonen

Related posts

9/08/18

Mahtava uusi musiikkilöytö: afro-elektro

4 25

Uusin biisi-ihastukseni syttyi vähän varkain, sillä kappaleelle lämpeneminen vei muutaman päivän aikaa… Spotify suositteli minulle erästä kappaletta ja kuuntelin sen pari kertaa läpi. Suoraan sanottuna en ollut ihan varma pidinkö kuulemastani vai en: kappaleen rytmissä ja melodiassa oli jotakin tarttuvaa ja koukuttavaa, mutta en ollut ihan varma, tykkäsinkö laulajan äänestä kuitenkaan tarpeeksi lisätäkseni biisiä soittolistoilleni. Muutama päivä myöhemmin huomasin, että kappaleen melodia soi vieläkin päässäni ja minulla oli ihan valtava tarve kuulla se uudelleen. Vaati pientä salapoliisityötä omaan sivuhistoriaan, että löysin biisin uudelleen, mutta löytyi kuin löytyikin. Ja nyt se on soinut repeatilla pari päivää putkeen.

Ja hitsi, tämä biisi on ihan mahtava! Maailmanmusiikkia ja elektrosoundeja sekoitteleva tuottaja-dj Auntie Flo on nimittäin loihtinut todella kiinnostavan äänimaiseman, jossa afrikkalaisvaikutteet yhdistyvät house-musiikkiin. Alun perin Skotlannista kotoisin olevan Auntie Flon musiikkia on kutsuttu afro-futuristiseksi ja Su La -kappaleella vokaaleista vastaa itävaltalaisartisti Anbuley, jolla on sukujuuria Ghanassa. Erityistä Anbuleyn lauluosuudessa on se, että hän laulaa siis gan kielellä, joka on yksi Ghanan alkuperäiskielistä. Biisi on ihan mielettömän tarttuva ja todellakin tanssisin, jos tämä soisi jossain bileissä. Auntie Flon musiikkia on usein rinnastettu Caribouhun ja Four Tetiin, joten jos ne ovat tuttua kauraa, niin tämäkin voisi innostaa. Ja jos tykkäätte tästä biisistä, niin suosittelen tsekkaamaan koko Theory of Flo -levyn. Tätä kuunnellessa voi vaikkapa erinomaisesti virittäytyä viikonlopun Flow-tunnelmiin!

Related posts

3/08/18

Musiikkia yhden hengen olohuonebailuihin

2 20

Yksi kuluneiden kuukausien suosikeista Spotify-listoillani on ollut Montrealista kotoisin oleva Clarianin biisi Ver (11Am Mix), jonka soljuva melodia ja tanssihaluja nostattava biitti ovat aivan omiaan yhden hengen olohuonejameihin. Kappale on julkaistu vuonna 2015 ja uudemmilla levyillä on enemmän sellaisia 80-luvusta muistuttavia soundeja ja Chromatics-viboja, joten jos nuo avainsanat herättävät positiivisia tuntemuksia, kannattaa tsekata herran uudempikin tuotanto.

Saattaisit tykätä tästä biisistä, jos meikäläisen musiikkimieltymyksille tyypilliset melankoliset melodiat, elektrosoundit ja yhdistettynä tanssittavaan rytmiin sytyttävät. Assosioin itse tämän biisin jotenkin samoihin tunnelmiin aiemmin julkaisemieni Fort Romeaun ja Kiasmoksen biisien kanssa. Vahva suositus myös niille!


Related posts