9/12/17

Musiikkivuoden 2017 suosikit

1 21

Kaverini vinkkasi tällä viikolla, että Spotifyn vuosikooste on taas ladattavissa, jos kiinnostaa tutkia vähän omia musiikin kuuntelutottumuksiaan menneen vuoden varrelta. Minusta on ollut aina ihan superkiinnostavaa tsekata vuoden päätteeksi, mitkä biisit ja artistit ovat yltäneet top-listalle omilta soittolistoiltani, puhumattakaan siitä, kuinka paljon musiikkia on vuoden aikana tullut kuunnelleeksi! Oma lukemani oli tänä vuonna kunnioitettava 73 256 minuuttia sillä hetkellä, kun tein tuon koonnin.

Muistan, että aiempina vuosina ykkössuosikin asemaan nousseita biisejä ovat listoillani olleet muun muassa Wye Oakin Civilian ja Liiman Amerika. Lempibändien joukkoon puolestaan ovat yltäneet esimerkiksi Bon Iver ja The National. Ja joka vuosi listoille mahtuu yllättäjiä – biisejä tai bändejä, joita ei ole edes hoksannut kuunnelleensa jotenkin muita enemmän. Kiinnostavaa on myös se, että esimerkiksi vasta loppuvuoden puolella tehokuunteluun eksynyt kappale voi silti hyvinkin nousta koko vuoden kuunnelluimmaksi, kunhan sitä vain luukuttaa tarpeeksi suurella innolla. :D



Tänä vuonna ykkösartisteiksi nousivat aina yhtä ihana Years & Years, johon en vain tunnu kyllästyvän ikinä, kesästä lähtien tehosoittoon ponkaissut Tame Impalaikisuosikkini Bonobosielua aina vain hivelevä Nils Frahm sekä vuoden uusi löytö Still Parade. Näistä olen tainnut jakaa blogissa kaikkien muiden kappaleita, paitsi juuri tuon ykköseksi yltäneen Yearsin & Yearsin (jonka epäilen yltäneen top 5:een kahtena viime vuonnakin). Niinpä on nyt korkea aika laittaa pari biisiä jakoon tuolta muutama vuosi sitten ilmestyneeltä Communion-levyltä, johon en vain tunnu kyllästyvän.

Koko albumi on vain aivan loistava – kevyttä, tarttuvaa, tanssittavaa ja sisuskaluissa hyrisyttävää pop-musiikkia. Kevyesti yksi koko vuosikymmenen yksi parhaista pop-albumeista, puhumattakaan siitä, miten sydäntäsärkevän valloittava tuo bändin laulaja Olly on. Tiesittekö, että tyyppi löytyi bändin solistiksi oikeasti suihkusta? :D Pahaa aavistamaton Olly lauleli suihkussa kaverinsa luona, kun Years & Yearsin kitaristi sattui kylään ja scouttasi ystävänsä laulutaitoisen kaverin suoraan suihkusta mukaan bändiin.

Biisien top 5:een sen sijaan yltäneiden biisien joukossa oli itse asiassa peräti kolme yllättäjää. Tame Impala ei yllättänyt, eikä oikeastaan Hugh Direction-biiseineen, mutta AKASEn Rust, Massive Attackin Ritual Spirit sekä Solomon Greyn ja Jody Wisternoffin yhteisbiisi Miradors olivat sellaisia, joiden en välttämättä olisi arvannut päätyvän noin korkealle kuunteluissani. Huvittavaa kyllä sinänsä, että olen jakanut noista vuoden lempparibiiseistäni täällä blogissa jokaisen. Kuvittelin siis, että voisin jakaa tässä postauksessa tämän listaksen myötä jotain uutta, mutta turha toivo. :D Laitetaan sen sijaan jakoon uusin biisi-ihastukseni Bonobon alkuvuodesta ilmestyneeltä levyltä. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan myös tuon aiemmin jakamani Kerala-biisin.

Olisipa hauska kuulla, mitkä ylsivät teidän listojenne kärkeen! Testin pääsee siis tekemään täällä. :)


Related posts

25/11/17

Hidas sytytys ja biisi-ihastus

7 26

Rakastan sitä Spotifyn Viikon suositukset -listaa, joka aina ehdottelee kaikkia uusia kappaleita sen perusteella, mitä olen viime aikoina kuunnellut. Joskus kuitenkin turhaudun, kun listalla on toistuvasti joitakin biisejä, jotka Spotifyn algoritmien mukaan sopivat makuuni mutta joista en todellisuudessa vain yhtään pidä. Toisaalta on käynyt useampaan otteeseen niin, että listoilla on ollut jokin kappale toistuvasti ja joskus biisi, joka ei ole herättänyt suurempia tunteita, alkaakin jossain vaiheessa sytyttää, kun sen kuulee riittävän monta kertaa.

Tämä Adan Faith-kappale hiiviskeli tietoisuuteeni juuri tällä tavoin vaivihkaa ja sakakavalasti takavasemmalta. Kun biisiin oli jo tullut sellainen tuttuuden tunne kuultuani sen listalla useita kertoja, vähitellen kypsyikin sellainen tykästyminen, että vihdoin ja viimein kappale pääsi omalle soittolistalleni.

Ada-taiteilijanimellä esiintyvä, melodista teknoa ja elektropoppia tuottava Michaela Dippel julkaisi Faith-biisin jo vuonna 2011 Meine Zarten Pfoten -albumilla. Mikään muu artistin biiseistä ei nopealla kuuntelulla sen kummemmin innostanut, mutta tämä biisi on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Kuuntele kuitenkin kunnollisilla kaiuttimilla tai kuulokkeilla, koska ei kyllä kuulostanut tietokoneen kaiuttimilla oikein miltään…

Related posts

31/10/17

Tiistai-illan ihana elektroherkku

1 32

Minulla on ollut viime aikoina tavoitteena, että julkaisisin jonkun musavinkin joka viikko, mutta musiikkipostaukset ovat joutuneet hetkittäin väistymään muun sisällön tieltä. Itse asiassa nämä musiikkijutut ovat minulle itselleni intohimoisena musadiggarina yksi blogin rakkaimmista kategorioista. Ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolen on myös pieni mutta innokas joukko, joka seurailee blogissani juuri näitä musiikkivinkkauksia, vaikka suurta yleisöä nämä eivät ehkä niin kiinnostakaan.

Tänään jakoon pääsee biisi, joka on ihan omiaan tuolla loppusyksyn pimeillä kaduilla viilettämiseen. Fort Romeaun Folle-biisin tahtiin kipittäessä nousee nimittäin jalka kevyesti. Taiteilijanimen takana piileksii elektromusiikkia tuottava britti-dj Michael Greene, joka on tuotteliaana kaverina julkaissut tänä vuonna peräti kolme ep:tä. Jo pari vuotta sitten julkaistulla Insides-levyllä ilmestynyt Folle on oma lempparini, mutta kannattaa ehdottomasti tutustua muuhunkin tuotantoon – kerrassaan loistavaa settiä. Jos tanssijalkaa kutkuttava elektro, syntikkasoundit ja herkulliset biitit sytyttävät, niin tsekkaa tämä!

Related posts

22/10/17

Lying Has To Stop

39

Kuulin viime kesänä ja nyt syksylläkin pari kertaa erään biisin, joka jäi aluksi vähän kummallisella mutta positiivisella tavalla mieleen. Lempeän tunkkaiset, vähän 70-lukua henkivät soundit soljuivat korvissa pehmeinä ja hassulla tavalla digitaalisesti muunneltu lauluääni syöpyi ajatuksiin. Mutta jotenkin biisi pääsi aina unohtumaan, kunnes viime viikolla tunnistin tuon hassun ja persoonallisen äänimaailman istuessani Helsingissä ravintolassa. Laitoin Shazamin kiireesti tulille ja sieltähän se vastaus löytyi. Kyllä vain, kyseessä oli se unholaan joutunut ihanan kummallinen Soft Hair.

Totta puhuen, kun olen nyt kuunnellut tätä Lying Has To Stop -biisiä, voisin jopa julistaa sen olevan yksi lempiasioista, joita olen koko menneenä vuotena kuullut ja kuunnellut. Biisi ja sen omintakeinen äänimaailma on vaatinut hieman toistoja ennen kuin olen lämmennyt sille tässä mittakaavassa, mutta ai hitto, että tykkään tästä! Soft Hair on siis uusiseelantilaisen “psych artistin” (mitenköhän tuo nyt sitten kääntyisi suomeksi) Connan Mockasinin ja brittimuusikko Sam Dustin yhteisprojekti, joka huipentui viime syksynä ensimmäiseen yhteiseen albumiin, jolla tämä jonkinasteiseksi hitiksikin noussut Lying Has To Stop on julkaistu.

Kappaleen musiikkivideo on aika omituinen sekin. :D Jos menee yli hilseen, niin suosittelen kuuntelemaan pelkkää ääniraitaa sellaisenaan, mutta jo pelkästään musavideon kommentit saivat ainakin minut hihittelemään itsekseni. Noin 1,5 miljoonaa katselua kerännyt video on saanut osakseen muun muassa nämä kommentit: “At least 100k of these views are from me” ja “Is it ok for a straight man to be aroused?” Haha.

Mutta siis, ihan helposti yksi parhaista aikoihin kuulemistani biiseistä. I rest my case.

Related posts