24/01/20

Ultimaattinen hyvän mielen biisi

39

Kuuntelen pääasiassa melankolista musiikkia, mutta joskus joku vähän positiivisempikin meininki onnistuu kolahtamaan. Viime aikoina ylivoimaisia lempparibiisejäni on ollut japanilaisen Yosui Inouen Pi Po Pa, joka saa joka kerta hymyn huulille ja mielialan korkealle. Tässä on jotain niin sympaattista ja soundimaailman perusteellaihan aluksi luulin, että biisi on peräisin jostain Afrikan suunnalta, mutta artisti paljastuikin tarkemmalla tutkailulla japanilaiseksi. Ja sain selville, että Yosui Inoue on itse asiassa Japanissa ihan supersuosittu ja 70-luvulla hänen albuminsa oli ensimmäinen LP-levy, joka ylitti pelkästään Japanissa yli miljoonan myydyn levyn rajan. Tämä nimenomainen biisi on julkaistu alun perin vuonna 1990, mutta se on edelleen 30 vuotta myöhemmin ihanan ajatonta hyvän tuulen musiikkia. Tämä on ihana!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts

16/01/20

Samettisia soundeja: Kadhja Bonet

29

Uusin palava musiikki-ihastukseni kuulostaa siltä kuin olisi jostain 60-70-luvulta, mutta on todellisuudessa ihan tätä päivää. Olin Kadhja Bonet’n musiikkia ensi kertaa kuullessani ihan varma, että se olisi peräisin jostakin aikojen takaa, mutta paljastuikin, että kyseessä on nuori mimmi! Muusikkoperheessä kasvaneen kalifornialaissyntyisen laulajan musiikissa on ihanaa vintage-tunnelmaa, joka vie ajatuksissa jonnekin vuosikymmenten taakse. Samettinen ääni, old school -viulustemmat ja lempeinä soljuvat äänimaailmat ovat tuoneet kriitikoille mieleen jazzia, soulia ja folkiakin, mutta onpa Bonet’n musiikkia kutsuttu myös psykedeeliseksi souliksi. Oli genre mikä hyvänsä, biisit kutkuttelevat juuri oikealla tavalla meikäläisen musiikkikorvaa.

Tuorein levy Childqueen ilmestyi pari vuotta sitten, mutta itse olen tykästynyt erityisesti vuonna 2015 julkaistuun The Visitor -albumiin, jossa on ehkä ripauksen verran vähemmän sitä “psykedeliaa” ja enemmän vanhaa soulia. Omiksi lempparibiiseikseni ovat tässä vaiheessa kiilanneet The Visitor -levyltä löytyvä Honeycomb ja samana vuonna sinkkuna julkaistu Remember the Rain. Jos tykkäät vanhasta soulista tai esimerkiksi Lianne La Havasista, tsekkaa tämä!

PS. Koin juuri todella kummallisen hetken ja sattuman, kun otin kuulokkeet korviltani kahvilassa, missä istun naputtelemassa tätä postausta ja taustalla soi nimenomaan Kadhja Bonet’n Remember the Rain – sama kappale, joka siis samanaikaisesti soi myös kuulokkeissani. Selvästikin täällä on hyvä soittolista! :D

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.




Related posts

12/01/20

Sunnuntait ovat jazzille

1 26

Tämä on ollut yksi niistä sunnuntaista, kun löhöilin peiton alla puoli neljään. Joskus sitä saattaa tuntea syyllisyyttä “haaskatusta” päivästä, mutta ei tänään. Tänään nautiskelin vain ja sallin itselleni päivän, jona ei tarvinnut saada aikaan yhtikäs mitään. Köllöttelin tyytyväisenä peiton alla, kun minulle kannettiin aamupalaleipiä suoraan sänkyyn ja kaiuttimissa pauhasi Portico Quartetin Dissident Gardens, joka lukeutuu minun kirjoissani sinne maailman ihanimmat biisit -kategoriaan. Voikohan parempaa ollakaan… Sydän oli pakahtua, kun se taivaallinen pianomelodia kappaleen loppupuolella kajahti jälleen ilmoille. Kuolisin varmaan onnesta, jos joskus pääsisin kuulemaan tämän livenä, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

Sitä odotellessa kuuntelen tätä repeatilla täällä kotisohvalla ja itkettää vähän, koska on niin ihana. Tee sunnuntaistasi vähän parempi ja kuuntele sinäkin. Viime vuoden lopulla ilmestyneellä Memory Streams -levyllä julkaistu biisi on todellakin yksi kauneimmista ikinä.


Related posts

2/01/20

Biisi alkavalle vuodelle

26

Mahtavaa alkanutta vuotta 2020 ja uutta vuosikymmentä! Minulla on vahvasti sellainen olo, että tästä vuodesta on tulossa kaikkien aikojen musiikkivuosi – eikä vähiten siksi, että kainalossa on nykyään toinen yhtä intohimoinen musiikin ystävä, jonka kanssa jaamme rakkauden samantyyppistä musiikkia kohtaan. Olo on siis musajutuissa inspiroituneempi kuin aikoihin ja uusia biisejä löytyy soittolistoilleni melkein päivittäin!

Yksi tiiviiseen kaiuttimissani soinut kappale on ruotsalaisen Menken Natskärran, josta saksalais-dj Christian Löffler on tehnyt oman remixinsä. Olen joskus aiemmin tainnut sanoa, että Löfflerin hyppysissä kaikki tuntuu muuttuvan kullaksi ja olen edelleen samaa mieltä. Mutta tässä tapauksessa myös alkuperäinen biisi on loistava. Vaikka ruotsinkielinen musiikki ei lähtökohtaisesti innostaisi ajatuksena, suosittelen tsekkaamaan Menken vuonna 2018 ilmestyneen Till Havet -levyn. Musiikki on todella kaunista, vaikkei sanoituksia kuuntelisikaan, mutta biiseihin saa upeasti syvyyttä, jos lyriikoihin malttaa potentiaalisesta kielimuurista huolimatta tutustua. Artisti on nimittäin rakentanut kappaleensa 1900-luvun alussa eläneen ruotsalaisrunoilijan Karin Boyen runojen ympärille. Menke on julkaissut joitakin kappaleita myös englanniksi, mutta itse pidän huomattavasti enemmän Till Havet -levyn ruotsinkielisistä biiseistä. Löfflerin versio Natskärranista on enemmän minua, mutta jos rauhallisempi tunnelmointi kiinnostaa, niin tsekatkaa ihmeessä myös tuo alkuperäinen. Kaverini kommentoi tuon remixin kuultuaan, että sen ainoa vika on, että se on liian lyhyt – noin ihanan biisin soisi jatkuvan paljon kauemmin.



Related posts