4/04/17

Musiikillinen mielikuvitusretki viidakkoon

1 27 mark-barrott-bush-society

Joskus musiikki voi viedä ihan mielettömälle mielikuvitusmatkalle ja joskus muutaman minuutin retki musiikin maailmassa toimii suorastaan meditaationa. Vähän sellainen meditatiivinen olo tuli, kun korviin kantautui kaiuttimista sirkkojen siritystä, lintujen ääniä ja rumpujen tömistelyä… Mark Barrottin Bush Society vie ajatuksissa 10 minuutin matkalle jonnekin sademetsän syövereihin ja jotenkin tämän biisin tunnelmaan tekee mieli vain jättäytyä kellumaan, nauttia retkestä ja luvan kanssa pitää paussi kaikesta arkihälinästä.

Brittiläisen dj-tuottaja Mark Barrottin musiikissa kuuluu samankaltaisia vivahteita kuin vaikkapa Bonobossa, mutta tanssillisemmalla otteella ja siinä missä Bonobo kosiskelee jazzia ja rytmimusiikkia, Barrott lähestyy enemmänkin Ibiza-henkistä downtempoa. Osa Barrottin musiikista meneekin vähän liian sellaisen lounge-musiikin suuntaan, mutta Bush People on tunnelmaltaan jotain ihan muuta.

Valitettavasti biisiä ei löydy kokonaisena muualta kuin Spotifysta, mutta oheisen linkin kautta pystyy kuuntelemaan Spotifyssa. :)

Translation: Take a 10 minute journey to the jungle with Mark Barrott. I love the meditative jungle vibes of his song Bush Society.

Related posts

28/03/17

Tunteellinen tiistai

2 26 bibio

Minulla on Spotifyssa vähän kummallinen oma arkistointi- ja soittolistasysteemini, jonka mukaan päätän, mikä kappale pääsee soittolistoilleni ja mille listalle kukin kappale lopulta päätyy. Olen nyt ajatuksissani laittanut myös useita sellaisia kappaleita talteen, joista on tullut olo, että ne eivät suoraan sovi millekään listalleni tai joita olen vielä halunnut makustella, että tuleeko niitä kohtaan enemmillä kuunteluilla vielä jonkinlainen tunne. Vähän kuin sellainen testilista, missä vähän kuulostellaan ja maistellaan, että kantaako se alun uteliaisuus sellaiseen tykästymiseen, että biisiä jaksaisi kuunnella joskus tulevaisuudessakin. Otan ehkä soittolistani aivan liian vakavasti. :D

Yksi tällaiseen ehkä-jonoon päätyneistä kappaleista on ollut Bibion Petals, jonka olin autuaasti tallentamisen jälkeen unohtanut kokonaan, kunnes viime viikonloppuna pistin tuon kuulostelujonon soimaan. Huvittavaa, että oikeastaan kaikki sinne jonoon joutuneista kappaleista kuulostivat yhtäkkiä tosi hyviltä, vaikka silloin alkuun en ollutkaan ollut niistä oikein vakuuttunut.

Bibio on sykähdyttänyt aiemminkin kappaleellaan Dye The Water Green, joka on mielestäni yksi kauneimmista ja surullisimmista koskaan. Kovin mieltä nostattavissa tunnelmissa ei liikuta viime vuonna julkaistulla Petals-biisilläkään, joka kuuluu myös sinne melankolian osastolle, mutta kaunis se on. Tosi kaunis.

Ja vielä vakuuttuneempi olin, kun näin biisin live-version Youtubessa. Huh. Tällaisena tunteellisena tiistaiaamuna ei ihan kuivin silmin pystynyt kuuntelemaan.

Translation: Some bittersweet tunes for your Tuesday. 

Related posts

24/03/17

Hyvät kaiuttimet – vihdoin ja viimein

12 60

Kaupallinen yhteistyö: Samsung

Kuuntelen kotona musiikkia oikeastaan joka päivä ja hyvien kaiutinten hankkiminen on ollut ostoslistallani käytännössä siitä lähtien, kun muutin tähän nykyiseen asuntooni neljä vuotta (!) sitten. Ilmeisesti tästä projektista muotoutui vuosien varrella melkoinen ikuisuusmissio, sillä vieläkään en ollut saanut itse vietyä asiaa eteenpäin, vaikka olen perehtynytkin kaiutinten ihmeelliseen maailmaan jopa melko perusteellisesti hankintaa aikanaan aktiivisemmin suunnitellessani.

Jos mietin unelmieni kaiuttimia, niin niissä ääni on tasapainoinen ja korkeatasoinen, mutta sen lisäksi arvostan langattomuutta ja ennen kaikkea tyylikästä designia. En halua nättiä kotiani rumentamaan epäesteettistä möhkälettä, vaikka soundi olisi kuinka hieno, joten esteettisyys on valehtelematta jonkinlaisessa roolissa myös kodin elektroniikkaa valitessani.

Yksi villi haaveeni on ollut myös saada sellainen kaiutinsysteemi, jossa kaiuttimet olisi synkronoitu toimimaan langattomana kokonaisuutena ympäri asuntoa. Bongasin tällaisen systeemin tuttavani kotona ja rakastuin ideaan. Onhan se nyt mahtavaa, että kotona eri huoneissa vaellellessa musiikki ei missään vaiheessa katkea ja parhaimmillaan tiskaaminen tai suihkussa käyminenkin sujuu lempimusiikin tahdissa, jos lisäkaiuttimet asentaa keittiöön ja kylppäriin.

Koska tämä musalaitteiden päivitys oli ehtinyt tosiaan jämähtää jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi, olin suorastaan ilahtunut kun siihen potkaistiin hiljattain vähän vauhtia oman aikaansaavuuteni ulkopuolelta. Samsung nimittäin otti yhteyttä ja toivoi minun testaavan uusia kaiuttimiaan. Ja minähän testasin!

Samsungin Wireless Audio 360 -sarjassa esiteltiin viime syksynä uusia kaiuttimia, joiden design on siinä määrin kohdillaan, että minäkin kelpuutin ne osaksi oman kotini sisustusta. Jo se tekee paljon, että kaiutin ei ole musta. Kun sisustus on sävyiltään enemmän vaalea, istuu myös vaalea kaiutin kauniimmin osaksi kokonaisuutta. Tykkään myös tuosta R3-kaiuttimen hauskasta pyöreästä, ”epäkaiutinmaisesta” muodosta.

Perinteisesti kaiutinten äänentoisto suuntautuu rungosta suoraan eteenpäin, mutta 360-sarjan äänentoistotekniikka on suunniteltu niin, että ääni jakautuu kaiuttimista sarjan nimeä mukaillen tasapainoisesti kaikkiin ilmansuuntiin. Perinteisten kaiutinten asettelu on tästä syystä aika tarkkaa hommaa, jos äänestä haluaa saada parhaan tehon irti, mutta 360-tekniikka antaa kivalla tavalla vapauksia kaiutinten sijoittelulle. Kaiuttimen voi siis käytännössä asettaa mihin tahansa huoneessa ja ääni kuuluu hyvälaatuisena joka suuntaan.

Nyt kaiutinsarjaa muutaman viikon testanneena on todettava, että langattomuus ja mahdollisuus kytkeä kaiuttimet keskenään yhteiseen verkkoon on oikeasti aika mahtava juttu – ei ole ympäriinsä tiellä roikkuvia ja maisemaa rumentavia johtoja ja sama musiikki soi sujuvasti yhtä aikaa sekä makuuhuoneessa että olkkarissa. Jos huoneita olisi enemmän, niin kaiuttimia voi halutessaan liittää kokonaisuuteen niin monta kuin tarvista on. Itse sijoittelin kolme kaiutintani niin, että yksi niistä on olohuoneessa, yksi keittiössä ja yksi makuuhuoneessa.

Näppärää on myös se, että kaiuttimista voi omien tarpeidensa mukaan muodostaa erilaisia kokonaisuuksia myös äänentoiston näkökulmasta. Niitä voi siis käyttää erikseen tai yhdessä ja näitä ryhmitelmiä voi helposti purkaa ja koota kulloisenkin käyttötarpeen mukaan. Samaa musiikkia voi soittaa halutessaan kaikissa huoneissa tai säätää vaikka erikseen joka huoneeseen erilaisen äänimaiseman. Kaiuttimista voi myös muodostaa myös perinteisen stereo-kokoonpanon tai surround-systeemin esimerkiksi elokuvien katselua varten, jolloin eri äänet jakautuvat eri kaiuttimiin eri tavoin.

Langaton systeemi toimii siis wifin ja bluetoothin välityksellä, ja on alkuasennuksen jälkeen suorastaan naurettavan helppo käyttää. Ja jopa asennuksesta selviydyin ihan yksinäni, vaikka ohjeita pitikin tavata muutamaan otteeseen. On muuten jokseenkin sympaattista, kun kaiutin juttelee sinulle asennusprosessin lomassa. Koska siinä itse masiinassa ei siis varsinaisesti ole mitään näyttöä tai nappuloitakaan, rauhallinen naisääni avustaa sinua ihan ääneen sopivissa kohdissa.

Käyttöä helpottamaan kunkin kaiuttimen voi nimetä systeemiin erikseen. Itse olen nimennyt ryhmäni tylsästi Kodiksi ja kaiuttimet vähintään yhtä tylsästi huoneiden mukaan. Mutta yhtä hyvin kaiuttimille voisi antaa nimiksi vaikka Pirkko, Terttu ja Marjatta. :D Ehkä pitää joskus nimetä ne uusiksi – sekin kun käy parilla napin painalluksella.

Jos muuten haaveilet langattomasta äänentoistojärjestelmästä, niin kannattaa sitä hankkiessa päivittää myös nettiyhteys ja reititin-laite kuntoon. Joskus ääni saattaa pätkiä ja tökkiä ihan vain siitä syystä, että se itse reititin on vanha ja käyttää ruuhkaista taajuutta, vaikka wifi-yhteys itsessään olisikin nopea ja tehokas. Itsehän en näistä paljoakaan ymmärrä, mutta kaiuttimia asentaessa kävi ilmi, että oma reitittimeni on tosi vanha ja äänentoiston kannalta olisi parasta, jos päivittäisin sen uudempaan.

Nappuloiden puuttuminen voi kaiuttimia asentaessa tuntua hämäävältä, mutta itse asiassa kaiutinten käyttäminen on tosi helppoa. Laitteen päällä on ikään kuin kosketusnäyttö, joka toimii painalluksilla ja pyyhkäisyillä. On aika kivaa, että musiikin suoratoistopalveluissakin voi vaihtaa kappaletta pyyhkäisemällä sormella kaiuttimen pintaa.

Kaiuttimia voi helposti ohjailla myös iPhonessa ja Android-käyttöjärjestelmässä toimivan Multiroom-sovelluksen avulla, jota tarvitaan systeemin asennuksessa myös. Sovelluksen kautta musiikkia voi kuunnella käytännössä kaikkien suosituimpien suoratoisto- ja musiikkipalveluiden kautta. Sen avulla voi myös helposti säätää äänenvoimakkuutta, soittolistoja sekä vaikkapa sitä, mitkä kaiuttimet milloinkin soittavat mitäkin ja millä äänenvoimakkuudella. Multiroom-sovellus toimii yhteen myös Gear S- ja Gear S2 -älykellojen kanssa. Kun kaiuttimet on asennettu, pystyy musiikkia kuunnellessa kappalevalintoja ja äänenvoimakkuutta hallinnoimaan myös läppäriltä, jos koneet ovat samassa wifi-verkossa.

Oikeastaan vasta nyt näitä Samsungin uusia kaiuttimia testattuani olen tajunnut, miten valtavan kompromissiratkaisun kanssa olen aiemmin äänentoiston osalta elänyt. Ero äänenlaadussa entiseen on huima – yhtäkkiä huomaan kuulevani biiseissä ääniä ja soundeja, joita en ennen tiennyt siellä olevankaan. Jälkikäteen suorastaan harmittaa, etten ole saanut kunnon kaiuttimia hoidettua kuntoon jo aiemmin.

Kyllä muuten todella nyt tuntuu, että tuli astuttua paitsi musiikillisesti ihan uusiin ulottuvuuksiin, myös siirryttyä nykyaikaan tämän käytettävissä olevan teknologian avulla. Enää ei tarvitse viritellä johtoja kännykkään tai tietokoneeseen, että saa musiikin soimaan ympäri kotia. Tämä hyvä!

Eli nyt kaikki te, jotka vieläkin kuuntelette musiikkinne vain tietokoneen omista kaiuttimista (tiedän, että teitä on!) tai muuten vain huonoilla laitteilla, suosittelen oikeasti tutustumaan tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Tekee mieli kuunnellakin musiikkia paljon useammin, kun laitteet tekevät sille oikeutta ja toimivat saumattomasti.

Related posts

21/03/17

Best Light – kupillinen aamukahvia korvillesi

26 Elliot-Moss_Highspeeds

Jos viime viikolla sukellettiin musavinkeissä Radiohead-tyylisiin tunnelmiin, niin tällä viikolla on luvassa jotakin ihan toisenlaista. Joskin myös newyorkilaisen Elliot Mossin ääntä on verrattu paitsi Thom Yorkeen, myös James Blakeen ja Justin Vernoniin – aikamoisia vertailukohtia! Itse ehkä sanoisin, että kuvittele James Blake tekemässä vähän menevämpää ja ei-ihan-niin-taiteellista musiikkia ja voilà, siinä on Elliott Moss.

Soolona musiikkia tekevä artisti on melkoinen monitoimimies, sillä hän hoitaa pääosin itse myös äänityksen ja miksauksen. Mossin tunnelmaltaan vähän haikean ja minimalistisen elektropopin juju on usein jännittävästi poukkoilevissa rytmeissä, synkissä vesissä lipuvissa lyriikoissa sekä hetkittäin vähän vinksahtaneissakin äänimaailmoissa.

elliot-moss

Viime aikoina Spotifyssani on soinut ahkeraan herran Best Light -kappale, jonka koukku piilee aika tarkalleen biisin keskivaiheilla lymyilevässä rytmillisessä yllätyksessä, kun biisi yhtäkkiä ponkaiseekin kirjaimellisesti vauhtiin. Vähän kuin vahva aamukahvi yhtäkkiä potkaisisikin oikein kunnolla (ihan niin kuin ei-kahvinjuoja tietäisi, mistä puhuu). Kuulin itse ensimmäistä kertaa kappaleen jo aikaa sitten ja tykkäsin siitä kyllä jo ensikuulemalla, mutta suurempi ihastus jätti vielä odottamaan itseään. Nyt hiljattain törmäsin biisiin uudemman kerran ja ihmettelin, miksen lisännyt sitä suosikkieni joukkoon jo aikanaan – kerrassaan mainio ja hauskan energinen pläjäys!

Translation: If you you like melancholic electro pop and James Blake, you’ll probably like Elliot Moss. But when you listen to his song Best Light, prepare to be surprised around the halfway – it will feel like a really strong coffee suddenly kicked in (as if a non-coffee-drinker would know, haha). 

Related posts