7/03/19

Taivaallisia torstaisointuja

1 19

Olen viime aikoina löytänyt ihan mielettömän paljon kaikkea ihanaa musiikkia, enkä oikein malttaisi odottaakaan, että pääsen jakamaan sen kaiken teidän kanssanne. Yksi viime viikkojen ahkerimmassa repeat-putkessa soineista biiseistä on Solomon Greyn harmonisen rauhallisena alkava mutta vaivihkaa lopulta täysin otteeseensa kaappaava Choir To The Wild (Extended). Kappale kietoo hiljalleen otteeseensa ja yhtäkkiä huomaakin olevansa jossakin sellaisessa hyökyaallon tavoin uumeniinsa imaisevassa pyörteessä. Levollisesti ja hiukan hiljaisenakin alkanut melodia täyttää yhtäkkiä tilan ja aistit.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun intoilen Solomon Greystä. Lontoosta käsin vaikuttavan duon Miradors-biisin remix vei pari vuotta sitten mennessään ja soi edelleen levylautasella silloin tällöin – kannattaa tsekata sekin. Tom Kingstonin and Joe Wilsonin kokoonpano on itse asiassa julkaissut tässä tämän vuoden puolella ihan uuttakin musiikkia, ihanan Home-kappaleen, jonka unenomaisena soljuva melodia yhdistää täydellisellä tavalla elektronista äänimaailmaa, klassisia jousia ja Wilsonin enkeliääntä.




Related posts

15/02/19

Lately

27

Tiedättekö, kun joskus ajautuu sellaiseen tilaan, että päässä on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta niitä on oikeastaan niin paljon, ettei saa sieltä järkevästi ulos yhtäkään… Tekisi mieli laittaa lappu luukulle ja todeta, että palataan asiaan ensi viikolla! Sitä hetkeä odotellessa, että ajatukset järjestyvät järkeviksi lauseiksi postauksen muotoon asti, jaan kuitenkin biisin, joka on tässä viimeisen viikon aikana ilahduttanut.

Ihastuin joitakin vuosia sitten POLIÇAn Lay Your Cards Out -kappaleeseen, mutta sittemmin en ole tainnut mihinkään uudempaan materiaaliin mimmiltä törmätä, vaikka hän on musiikkia kyllä julkaissut. (On muuten huvittavaa, kun tuo ajatuksissa “joitakin vuosia sitten” paljastuu itse asiassa 7 vuodeksi, haha.) No mutta siis, tummasävyistä ja vähän raskassoutuista Lay Your Cards Outia kuunneltuani olin vähän yllättynyt, kun paljastui, että sellaisen kevyen ja ilmavan Lately -biisin taustalla olikin samainen artisti. Pari-kolme vuotta sitten julkaistulla United Crushers -levyllä ilmestynyt kappale tuli vastaan Spotifyssa seikkaillessani ja sen hauska rytmi ja kuulas laulanta sytyttivät heti ensikuulemalla. Tässä siis mainio musasuositus jakoon myös teille! :)

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.



Related posts

24/01/19

It’s hard just to live

1 17

Vähään aikaan mikään biisi ei ole saanut kyyneliin, mutta pitkästä aikaa tunneryöpyn sai aikaan Lianne La Havasin huikea cover-versio Nina Simonen klassikkokappaleesta Baltimore. Siinä, missä Simonen alkuperäisessä biisissä on hiukan yllättävä reggae-rytmi, La Havasin tulkinta kappaleesta puolestaan on enemmän soulahtavaa jazzia. Henkilökohtaisesti pidän coverista enemmän kuin alkuperäisestä, juuri tuon tyylilajin tuoman herkkyyden ansiosta.

En ole kauheasti kuunnellut Lianne La Havasin omaa tuotantoa, vaikka olen lukenut brittilaulajasta paljon ylistyssanoja. Jamaikalaisen äidin ja kreikkalaisen isän tytär on niittänyt kiitosta kriitikoilta ilmaisuvoimaisen äänensä ansiosta ja tietä menestykseen ovat siivittäneet muun muassa yhteistyö edesmenneen Princen kanssa. Lisäksi La Havas pääsi toimimaan lämppärinä Bon Iverin Pohjois-Amerikan kiertueella varsin otollisella hetkellä uransa alkuvaiheessa vuonna 2011. Laulajatar esiintyi myös täällä Helsingissä Flow-festareilla muutama vuosi sitten, mutta vaikka olinkin tuolloin kuullut jo neitokaisesta, joku toinen keikka sattui juuri sen kanssa samaan aikaan. Jos La Havasin musiikki ei vielä ole tuttua, niin suosittelen ainakin vahvasti tätä Baltimore-coveria – todella kaunis tulkinta.

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts

8/01/19

Vuoden 2018 lempibiisit

30

Rakastan Spotifyn hauskaa vuosikoostetta, jonka avulla on mahdollista kurkistaa mennen vuoden musiikkikuulumisia: mitä on tullut kuunneltua ja miten paljon. Todella usein nuo vuoden musiikkitilastot yllättävät kovasti. Vuoden kuunnelluimmaksi kappaleeksi tai artistiksi saattaa hyvin nousta joku sellainen, jota ei olisi osanut tulla edes ajatelleeksi. Kuuntelen itse paljon musiikkia ja viime vuonna musiikkia Spotifyn äärellä tuli vietettyä 45 434 minuuttia, mikä tarkoittaa käytännössä yli kuukautta tauotonta musiikkia. Aikamoista!

Yllättäen vuoden kärkinimeksi artistien saralla pomppasi ylivoimaisesti jazz-kokoonpano Mammal Hands, jonka löysin vasta lokakuussa. On siis ilmeisesti tullut kuunneltua sitä aikamoisen paljon tuossa loppuvuonna, kun se kiilasi kärkisijoille tuosta ajoituksesta huolimatta. Pakko onkin kyllä suositella, koska kyseisellä bändillä ei ole varmaan ainoatakaan biisiä, joka EI olisi tosi hyvä. Muita paljon kuunneltuja artisteja olivat Auntie Flo, Ry X, Charlotte Day Wilson sekä aina vain Nils Frahm.

Vuoden suosikkibiisiksi nousi Auntie Flon ja Anbuleyn Su-la, joka onkin kyllä aivan niin fantastinen biisi, että yhä edelleen voisin kuunnella sitä vaikka tauotta aamusta iltaan. Siitä kappaleesta kerta kaikkiaan tulee hyvälle tuulelle! Muita vuoden suosikkikappaleita olivat esimerkiksi erehdyttävästi Stevie Wonderilta kuulostavan Pete Josefin ihana Spring At Last sekä Mammal Handsin jo ensikuulemalla sykähdyttänyt Kandaiki. Myös Soft Hairin Lying Has To Stop -biisiä tuli kuunneltua ahkeraan viime vuonnakin.

Koska Spotify on ystävällisesti koostanut valmiin soittolistan vuoden kuunnelluimmista 100 biisistä, niin ajattelin, että tämähän on aivan mahtava laittaa jakoon myös teille! Suurin osa kappaleista on tullut joskus matkan varrella jaettua täällä blogissakin, mutta joukossa on varmasti myös uusia tuttavuuksia. Pitkästä aikaa saatte siis soittolistan ja näissä sadassa biisissä riittää kuunneltavaa melkein 8 tunniksi! Ja hei, jos haluat itse tehdä tällaisen vuosikoosteen, niin sen pääsee tekemään täällä.

Ja kaikkia menneen vuoden biisisuosituksia pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Related posts