15/10/17

Mysteeribändi ja ihanaa sunnuntaimusiikkia

2 33

Joskus sitä suorastaan hämmentää, miten täydellisesti joku onnistuu piileksimään internetissä aikakaudella, jolloin mikään ei käytännössä pysy salassa. Etenkin, jos kyseessä on vaikkapa artisti, jonka kuitenkin voisi kuvitella haluavan tulla löydetyksi. Lambic-niminen artisti tai bändi on onnistunut tekemään itsestään mahdottoman löydettävän internetissä. On varmaan musapostausteni historian ensimmäinen kerta, kun en löytänyt artistista Soundcloud-sivun lisäksi yhtään mitään tietoa, en artikkelia, en FB-sivuja enkä edes levynkansikuvia lukuunottamatta tuota heidän itse lisäämäänsä pikkuruista Soundcloud-kuvaa.

Osin kyse saattaa olla epäonnisesta nimivalinnasta, sillä Lambic-sanalla googlatessa hakutuloksissa jyräävät oluet sellaisella voimalla, että muuta ei tuloksiin juuri mahdu. Edes levy-yhtiön nettisivuja en onnistunut löytämään, mikä on jo aikamoista… Tässä muuten kullanarvoinen vinkki ihan kaikille yrityksen, bändin tai vaikkapa tuotteen nimeä miettiville: kannattaa yrittää keksiä jokin sen verran erityinen nimi, että asiastasi kiinnostuneet löytävät sinut netissä eivätkä huku tuhansien mielenkiintosi kohteen kannalta täysin toisarvoisten linkkien, kuvien ja artikkeleiden keskelle. Mysteeri-imago voi sekin olla tietoinen valinta, mutta mielestäni silloin on jossain määrin epäonnistuttu oman asian eteenpäin viestimisessä, jos edes kiinnostuneet ja yritteliäät eivät löydä perille. Terkkuja vain Lambicille!

No, vaikka en mitään onnistunut artistista löytämään, niin Spotify silti tietää kertoa, että Lambic on julkaissut kolme albumia. Bongasin tällä viikolla vuonna 2010 Nocturnes-albumilla julkaistun Clear Skies -biisin ja ihastuin jo ensikuulemalla ikihyviksi. Jos tykkäät esimerkiksi Bonobosta ja Cinematic Orchestrasta, uskoisin, että tykkäät tästä. Aivan todella kaunis biisi ja koko levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen!

EDIT: Tarvitsen näköjään vahvemmat rillit. :D Sivuuttakaa kaksi ensimmäistä kappaletta ja lukekaa vain viimeinen. Artistin nimihän on siis Iambic, ei Lambic. Sokea myyrä kuittaa!

Translation: Such incredibly beautiful music! If you like Bonobo or Cinematic Orchestra, you will probably like Iambic.

Related posts

6/10/17

Perjantaibiisi

1 28

Oletteko kuunnelleet Spotifyssa niitä henkilökohtaisia viikon suositukset -listoja? Spotify siis etsii kuuntelemasi musiikin perusteella sinulle henkilökohtaisesti räätälöidyn setin kappaleita joka viikko ja lista päivittyy aina maanantaisin uusilla kappaleilla. Olen tehnyt tuolta suosituslistalta niin hyviä musiikkilöytöjä välillä, että olen jo oppinut odottamaan maanantaita ja uutta soittolistaa. Joinakin viikkoina kappaleista ei kolahda yksikään, toisina taas tallennan joukosta useammankin muistiin omille soittolistoilleni. Mieluisat biisit kannattaa tosiaankin tallentaa jonnekin omalle listalle, koska suositukset vaihtuvat aina viikoittain eli lista ei pysy samana viikosta toiseen. Mutta siis, jos et ole vielä tutustunut omiin viikon suosituksiisi, suosittelen kokeilemaan! :)

Tällä viikolla omalta suosituslistaltani löytyi hollantilaiskaksikko Weval, jonka soljuvat elektrosoundit erottuivat heti biisikattauksen joukosta. Ensi-ihastuksen sai aikaan jo vuonna 2014 julkaistu biisi Easier, mutta olen nyt sitä viikon kuulosteltuani testaillut myös muita Wevalin kappaleita ja ei yhtään hullumman kuuloista musaa noin muutenkaan. Mutta tässä nyt teillekin maistiaiseksi tämä Easier, jonka lauluraidasta tulee mieleen ainakin minulle vähän SOHN.

Translation: The song of the day: Weval – Easier. 

Related posts

30/09/17

Musiikkia syksyiseen lauantaihin

1 27

Hoksasin eilen, etten ole pieneen ikuisuuteen jakanut mitään musiikkijuttuja, joten nyt voisi olla hyvä hetki pistää taas hyvää kiertoon. Tämä kappale on itse asiassa lymyillyt soittolistoillani jo iät ja ajat, mutta jotenkin muistin sen yhtäkkiä pitkästä aikaa, kun se pärähti soimaan pienen ikuisuuden mittaisella lentomatkallani Seattlesta Helsinkiin. Still Paraden Actors sopii jotenkin täydellisesti sellaiseen lempeän haikeaan syksyiseen tunnelmaan. Hassua, miten tuo levynkansikin tuo Seattlen mieleen… Jos tykkäät Bon Iverista, tykkäät todennäköisesti myös tästä. :)

Vaikka sitä ei soundista ehkä hoksaisi, niin Still Parade on itse asiassa yhden miehen bändi. Berliiniläismuusikko Niklas Kramer hoitelee siis käytännössä itse sekä soittimet että lauluosuudet – ei hassumpaa. Actors-biisi on julkaistu jo 2013 sinkkuna ja vuotta myöhemmin Fields-nimeä kantavalla ep:llä. Vaikka tästä nimenomaisesta kappaleesta tuleekin vahvoja Bon Iver -viboja, 2016 julkaistu debyyttialbumi Concrete Vision tuo puolestaan vahvasti mieleen Tame Impalan. Molempi parempi, joten suosittelen tsekkaamaan myös tuon albumin!

Translation: If you like Bon Iver, you will probably like Actors by Still Parade. And if you like Tame Impala, you will like his album Concrete Vision. Check it out!




Related posts

29/08/17

Täydellinen lauantai ja hyvän mielen musiikkia

8 43

Viime viikonloppuna vietin täydellistä lauantaipäivää. Rakas ystäväni Eeva oli lennähtänyt taas maailmanmatkoiltaan hetkeksi koto-Suomeen ja tuli spontaanisti luokseni lopulta koko viikonlopuksi. Sovimme jo etukäteen, että otetaan lauantain aamupäivä rauhallisesti, mutta lopulta koko päivä sujui hyvin rennoissa merkeissä. Kävimme koleana päivänä syömässä Alppitorissa lohturuoaksi perunamuussia ja lihapullia sekä jälkkäriksi lettuja mansikkahillolla. Sen jälkeen suuntasimme teelle Tenhoon ja pelasimme pari peliä Scrabblea nostalgisten 80- ja 90-luvun hittien soidessa taustalla. Ehkä se alkoi niistä taustamusiikkina soineista biiseistä, mutta vielä kotiin päästessäkin oli jokin tarve kuunnella sellaista lempeää, nostalgista hyvä mielen musiikkia.

Sytytin ensimmäistä kertaa tälle syksylle kynttilöitä ikkunalaudalle ja keitin teetä. Eeva istui keittiössä tekemässä työhommia tietokoneella ja minä siivosin olohuoneessa ja otin välillä löhöilytaukoja sohvalla nettiartikkeleita lueskellen. Kotoisampaa oloa olisi ollut vaikeaa kuvitella. Kaivelin arkistoistani tunnelmaan sopivaa musiikkia ja jotenkin hetki tuntui täydelliseltä The Isley Brothersin 70-luvulla julkaistulle Voyage to Atlantis -balladille, jota olen rakastanut palavasti ensikuulemasta lähtien. Jos jostakin kappaleesta tulee sellainen olo, että maailma on välittömästi vähän parempi paikka, niin tästä.

Lopulta lojuimme molemmat Eevan kanssa sohvalla, fiilistelimme ihanaa löhölauantaitamme ja kehuimme kilpaa tätä kappaletta ja sen täydellistä sopivuutta juuri siihen nimenomaiseen hetkeen sekä mielentilaan. Vaikka emme tehneet koko päivänä oikeastaan yhtään mitään, luulen, että taidan muistaa tuon päivän koko loppuelämäni. <3

Ja se kappale, se tosiaankin on ihana, vaikkakin ihan erilaista musiikkia kuin mitä yleensä täällä suosittelen. Ihan täydellinen biisi rauhalliseen löhöhetkeen, kun on pienen nostalgiatripin ja halauksen tarpeessa. Koska sitä tämä ehkä juuri on: biisi, joka kuulostaa vähän siltä, miltä tuntuisi kun joku halaisi.

Translation: If you are in need of a real feel good song, this is it. Listening to Voyage To Atlantis by The Isley Brothers feels kind of like getting a hug.

Related posts