1/06/18

Musiikillisesta sielunyhteydestä

7 35

Kun minulta kysellään musiikkimaustani, koen kysymykset kamalan vaikeiksi vastata. Suurin syy lienee, etten osaa tunkea mielimusiikkiani selkeästi mihinkään tiettyyn olemassaolevaan genreen. Toisaalta taas lempibiiseistäni tai -artisteistani useat ovat sellaisia, ettei moni ole niistä koskaan kuullutkaan, joten nimien listaaminen on turhaa. Mieluiten lähettäisin kyselijöille soittolistan. :)

Olen joskus kuvaillut lempimusiikkiani jotenkin niin, että kuunteen enimmäkseen indie- ja elektromusiikkia, joskus myös folkia, jazzia, soulia, klassista ja deep housea. Olen kertonut, että pidän sellaisista synkistä ja tummista, unenomaisista äänimaailmoista. Ja jos okein olen innostunut selostamaan, niin olen saattanut mainita tykkääväni sellaisesta melankolisesta, kaleidoskooppisena hitaasti rakentuvasta instrumentaalimusiikista, jossa on paljon tasoja ja mielellään selloja, kellopelisoundeja sekä ehkä vaskipuhaltimia ja/tai saksofonia. Yleensä jo vastapuolen vastauksista pystyn päättelemään, olemmeko lainkaan samalla aaltopituudella musiikillisissa asioissa ja kannattaako ryhtyä lähettelemään esimerkkibiisejä.

*

Niin hankalaksi kuin koenkin kuvailla omaa mielimusiikkiani, riemu on sitäkin suurempi, kun kohdalle osuu joku musiikillinen sieluntoveri, joka tykkää samanlaisesta musiikista ja ehkä jopa tuntee joitakin mainitsemistani nimistä. Arjessa tällaisia tyyppejä tulee vastaan melko harvoin, mutta veikkaan, että siellä ruudun toisella puolen on muutamakin musiikillinen sielunsisko tai -veli. Aika moni pitää kuuntelemaani musiikkia “hyvänä taustamusiikkina”, tylsänä ja liian melankolisena. Ehkä juuri siksi aika helppo tie tämän naisen sydämeen on juuri musiikin kautta.

Uskon, että olen ihastunut monta kertaa elämässäni pitkälti siksi, että olen jakanut sen toisen kanssa nimenomaan musiikillisesti jonkinlaisen syvemmän yhteisymmärryksen. Toisaalta ei ole minulle maailmanloppu, jos toinen ei yhtä intohimoisesti fiilistele biisejäni kuin minä, kunhan niitä pystyy sietämään. ;) Tai ei, pelkkä sietäminen ei ehkä riitä… Riittää, kunhan niistä tykkää edes vähän. Myönnän, että minun olisi tosi vaikea nähdä itseäni parisuhteessa ihmisen kanssa, joka haluaisi kotona kuunnella örinäheviä, trancea, radion suomiräppiä tai stadionrockia, koska musiikki on vain minulle itselleni niin suuri intohimo. Kirjoitin tästä joskus blogiin ihan jutunkin ja siitä heräsi varsin mielenkiintoinen keskustelu.

*

Uusin biisi-ihastukseni on sitä sellaista musiikkia, mitä moni varmaan kuvailisi mitäänsanomattomaksi taustamusiikiksi, mutta minua sytyttää. Ihana melodia, lempeän rauhallinen tunnelma, jossa on silti jotain sellaista jylhän mahtipontista kehitystä biisin edetessä sekä kauniina taustalla kiertävä kitarasoundi. Just hyvä! :)

Ja kuinka kauniisti tuo FAVELAn levynkansi sopiikaan tämän jutun teemaan, omaan musiikilliseen sielunmaisemaani ja tähän nimenomaiseen biisiin.

Related posts

25/05/18

Perjantaibiisi ja viime hetken menovinkki

20

Olen jo vuosia viritellyt omia soittolistojani kuin joku oman elämänsä dj, joten on ollut ihana yllätys ja melkoinen hämmennys, kun nyt yhtäkkiä viime aikoina meikäläisen soittolistat ovat alkaneet kiinnostaa porukkaa tämän blogin ulkopuolellakin. Olen tässä parin kuukauden sisään saanut jo useamman dj-kyselyn ja olen paitsi nöyränä, myös ihan hemmetin innostuneena sekä vähän paniikissa ottanut nämä tarjoukset vastaan. Ja saa tarjota jatkossakin! ;)

En todellakaan tässä vaiheessa tajua dj-hommista paljoakaan, mutta jokaiselle oman elämänsä dj:lle voin suositella lämmöllä maailman mahtavinta iPadilla toimivaa Pacemaker-sovellusta, jolla kuka tahansa voi helposti kokeilemaan dj-hommia vaikka omassa olohuoneessa. Käytännössä sovelluksen avulla pystyy tekemään lähes kaikki perusjutut, mitä dj-laitteillakin ja ohjelma yhdistetään Spotify-tiliin, joten kaikki musiikkikin löytyy kätevästi sieltä.

Ja tosiaan, jos ei tässä iltapäivällä ole mitään ohjelmaa tiedossa, niin tervetuloa Helsingin keskustaan Aleksanterinkadulle Paulig Kulmaan nauttimaan aurinkoisen terassin avajaisista hyvän musiikin tahdittamana. Olen itse soittamassa paikan päällä klo 16-18, joten siinä on juuri sopiva hetki töiden jälkeen tulla istahtamaan vaikkapa kahvikupillisen tai lasillisen ajaksi afterwork-tunnelmissa!

Muun muassa tämä biisi soi tänään terassilla afterworkia tahdittamassa. Löysin norjalaisen Gundelachin vasta hiljattain ja tykästyin heti tyypin sopivan synkkään soundimaailmaan. Norjalaisessa klubiskenessä dj:nä kannuksensa ansainnut Gundelach loikkasi artistiksi joitakin vuosia sitten ja dj-historia kuuluu hyvällä tavalla myös hänen omassa musiikissaan. Uudelta tänä vuonna julkaissulta Baltus-albumilta kolahti itselleni erityisesti tää Iron-biisi, jossa on herkullista 80-luvun tyylistä biittiä ja bassosoundia – tulee vähän Chromatics mieleen.

Related posts

22/05/18

Viikon kootut: hammashymyjä, pirun hyvä vegaanipizza ja uusi DJ-keikka!

5 40

Huh, aikamoisen vauhdikas viikko edessä! Mutta koska ei ole taas hetkeen päivitetty kuulumisia tai koottu kasaan mietteitä, niin nyt voisi olla hyvä hetki sille!

♥ Kuten kuvista on varmaan näkynyt jo hyvän aikaa, niin elämässä on tänä keväänä ollut paljon aihetta hymyyn. Sain taas täksi viikoksi poikakaverin kainaloon, joten hymy on entistäkin herkemmässä ja tunnelma katossa. Ja pääseepä hänkin kokemaan vähän tätä ihanaa Suomen kesää kauneimmillaan!

♥ Olen joskus aiemmin saanut palautetta siitä, että kun en koskaan hymyile kuvissa hampaat näkyen. Livetilanteissa väläyttelen leveää hymy tuon tuosta, mutta jotenkin se ei kameran edessä tunnu yhtä luontevalta. Jos ei oikeasti hymyilytä niin isosti, niin hammashymyni näyttää vain teennäiseltä. Siksi pidän mieluummin hymyni hillitympänä, kun kameraa kaivetaan esiin. Joskus kuitenkin näitä spontaaneja aidon ilon hetkiäkin onnistutaan ikuistamaan valokuviin. Nyt tämän vuoden puolella olen saanut lukuisia kommentteja siitä, kuinka kuvistani huokuu onnellisuus. Ja taitaa se tosiaan huokuakin. Oman elämäni tilastotieteilijänä laskeskelin tuossa pari päivää sitten huvikseni, miten monta hammashymykuvaa tässä parin viime kuukauden aikana on näkynyt Instagramissani ja sain luvuksi 11. Se tarkoittaa suunnilleen yhtä joka viikko. Veikkaan, että koko 5-vuotisen IG-historiani aikana hammashymyjä on nähty ennen tätä kevättä ehkä yhteensä vähemmän kuin nyt viimeisten parin kuukauden aikana. No, se kertonee paljon tämänhetkisistä tunnelmista.

♥ Olen ihan häkeltynyt, mutta meikäläisen DJ-ura on näemmä ottanut mahtavalla tuulta alleen, sillä minulla on myös tällä viikolla tiedossa keikka! Perjantaina vietetään Ihana Helsinki -päivää monissa keskustan myymälöissä ja kahviloissa, ja tuon erityisen päivän kunniaksi minä olen soittelemassa musiikkia parin tunnin verran Pauligin Kulman aurinkoisella kesäterassilla after work -hengessä klo 16-18. Minun jälkeeni puikkoihin astuvat Pauligin oma musiikkimies ja barista NUE 56 yhdessä Kuiva H:n kanssa ja soitto jatkuu aina klo 20 asti. Tulkaa nauttimaan aurinkoisen kesäterassin avajaisista ja vaikkapa kylmästä juomasta leppoisissa tunnelmissa ja tietenkin hyvän musiikin tahdittamana. Lisätietoa tarjoilee tapahtuman FB-sivu. :)

♥ Huomenna onkin melkoinen merkkipäivä, sillä mummokaverin ja minun ensikohtaamisesta tulee tuolloin kuluneeksi tasan 2 vuotta. Paljon on mahtunut näihin pariin vuoteen, mutta olen kyllä niin iloinen tästä ystävyydestä. 50 vuoden ikäero unohtuu täysin, kun jutustelemme maailman asioista ja elämästä yleensäkin. Mummokaveri sanoi merkkipäivämme kynnyksellä, että haluaa viedä minut syömään juhlan kunniaksi. Ja ilmoitti myös, että ruoan jälkeen menemme sitten Clarion-hotellin näköalabaariin juomaan valkoviinit! :D <3

♥ Viime viikolla sain elää aivan unohtumattoman hienoja hetkiä, kun pääsin osaksi Marimekon legendaarista kesänäytöstä Espalla. Siellä sitä marssittiin catwalkilla aurinkoisena perjantaipäivänä aikamoisen upeassa seurassa ja ystävien keskellä. Oli suorastaan liikuttavaa huomata, miten moni ihminen oli päivän aikana tullut katsomaan näytöksiä ja kuinka moni oli tilaisuuden kunniaksi vielä itsekin pukenut ylle Marimekkoa. Niin kertakaikkisen mahtava päivä, ihana porukka ja unohtumaton kokemus. Suuri kiitos Marimekolle, että sain olla osana tätä! :) Instagramin puolella olen julkaissut muutamia kuvamuistoja tapahtumasta ja lisäksi koko näytöksen voi tsekata myös tämän jutun lopusta videolta, jos jotakuta kiinnostaa kurkata. Itse näytös alkaa videolla noin 4:30 kohdalla.

♥ Olen tässä viime viikkoina halunnut omistaa enemmän aikaa levolle ja yksinololle kuin aiemmin, mutta hetkittäin viihdyn melkeinpä liiankin hyvin itsekseni ja varsin usein tekisi viikonloppuisin vain mieli jäädä kotiin. Siinähän ei sinänsä ole mitään pahaa ja nautin näistä yksin vietetyistä hetkistä todella paljon, mutta olen silti onnellinen, että voitin viime viikonloppuna lauantai-illan laiskuuskohtaukseni ja lähdin rakkaan ystävän kanssa istuskelemaan kallioille ulos ilta-aurinkoon. Ostin kaupasta evääksi dallaspullan ja kilistelimme yksillä inkiväärioluilla Temppeliaukion kirkon kallioilla. Ja lopuksi suuntasimme vielä Jaskan grillin vieressä sijaitsevalle Jänö-lippakioskille iltapalalle. Vinkiksi muuten, että jos vegaaninen grillimättö kiinnostaa, niin Jänö on avoinna viikonloppuisin ihan aamuyöhön asti. Harmi vain, että se on vähän väärällä suunnalla nykyistä omaa kotimatkaani ajatellen, sillä olen intohimoinen grilliruoan ystävä.

♥ Varmasti kaikki tiedätte jo tähän mennessä, että olen melkoinen tunteilija. Liikutun helposti milloin mistäkin, mutta kovin usein niin ei silti tapahdu mainosfilmin kohdalla. Viime viikolla näin kuitenkin jotakin todella koskettavaa, kun Reissumies julkaisi 40-vuotisjuhlansa kunniaksi lyhytelokuvan, joka on omistettu hyville miehille. Kävin kurkkaamassa lyhärin ennakkoon Kallion Rivierassa järjestetyssä tilaisuudessa ja kyynelehdin filmin alusta loppuun asti. Elokuva pisti miettimään, miksi esimerkiksi omille vanhemmille on niin vaikea sanoa, että rakastaa. (Mutta äiti ja isi, rakastan! Tietenkin.) Ja kuinka tämän päivän lapsille tunteista puhuminen on helpompaa ja vaikenemisen kulttuuri vähitellen väistyy uusien sukupolvien myötä. Muistetaanhan kertoa rakkaimmillemme niistä asioista, mistä olemme heissä kaikkein eniten kiitollisia ja missä he ovat maailman parhaita ja että välitämme, vaikka sanat meinaisivatkin juuttua kurkkuun. Videon voitte kurkata jutun lopusta, mutta varoitan, että kannattaa varata nenäliina mukaan.

♥ Liikutuksesta puheen ollen… Vaikka olen herkkä ja helposti kyynelehtivää tyyppiä, koen varsin harvoin live-musiikin äärellä sellaisia aivan kyyneleisiin asti voimallisia elämyksiä. Viime sunnuntaina pääsin kokemaan sellaisen harvinaisen hetken, kun menin tuttuun tapaan nauttimaan Tenhoon jokasunnuntaisista live-jazzeista. Tällä kertaa esiintymässä oli minulle entuudestaan tuntematon Second Wind Quintet, jonka kauniit melodiat hätkähdyttivät jo portaikkoon kaikuessaan. Olimme ystäväni kanssa bändin soitannasta ja kappaleista aivan mykistyneitä ja vuodatinpa kaiken sen kauneuden johdosta muutaman kyyneleenkin. Aivan uskomattoman hienoja kappaleita ja tulipahan taas todettua se, että jazz on kyllä parhaimmillaan livenä ihan mielettömän vaikuttavan kuuloista. Tenho sekä sen sunnuntaiset jazzkeikat ovat kyllä suosikkiasioitani Helsingissä.

♥ Tuli muuten samaisella ravintolakäynnillä testattua myös Tenhon uusi vegaaninen pizza, joka oli aivan loistava! Olen vähän epäluuloinen vegaanisia pizzoja kohtaan, sillä rakastan juustoa, mutta tämä lätty ei juustoa kaivannut. Pumpking-pizzan täytteet saattavat yhdistelmänä kuulostaa erikoiselta, mutta kermainen kurpitsasoossi, broccolini, mustapapu ja granaattiomena loivat niin täydellisen makuelämyksen, etten edes tajunnut kaivata sitä juustoa. Ehdottomasti paras tähän asti maistamistani vegaanipizzoista Pizzariumin pari vuotta sitten Flow-festareille luoman erikoispizzan lisäksi (voisitteko siellä Pizzariumissa ottaa sen osaksi ihan vakituista valikoimaa, pliis?). Nam!


silkkitoppi // silk top Twist & Tango*

hame // skirt Ellos*

sandaalit // sandals ATP Atelier (Minimal Nordic)*

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

8/05/18

This is America

1 41

Toisinaan musiikki on vähän enemmän kuin vain musiikkia… Musiikkimaailman puhutuin tapaus heti tässä viikon alkuun on ollut Childish Gambinon uusin musiikkivideo This is America, jolla artisti ottaa voimallisesti kantaa tämän päivän amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja epäkohtiin. Hiro Murain ohjaama video ehti kerätä ensimmäisen vuorokauden aikana julkaisustaan peräti 10 miljonaa katselukertaa ja nyt koko internet kuohuu. Video on herättänyt kiivasta keskustelua sekä niittänyt kiitosta ja ylistystä, ja onpa sitä kuvailtu jopa nerouden ilmentymäksi.

Childish Gambino eli Donald Glover lienee aika monelle tuttu Redbone-hittibiisinsä (video alla) ansiosta, mutta uusi poliittisesti latautunut This is America on viimeistään nostanut artistin nimen kaikkien huulille. Satiirinen musiikkivideo ottaa kantaa erityisesti Yhdysvaltojen asepolitiikkaan, tummaihoisten kohteluun sekä väkivallan kulttuuriin, josta Atlantin toisella puolen on tullut arkipäivää. Samanaikaisesti Sherrie Silverin Gloverille luoma tanssikoreografia vie vangitsevuudessaan huomion taustalla käynnissä olevalta kaaokselta, jossa asetta käsitellään hellemmin kuin ihmistä. Tämä musiikkivideo tulee jäämään historiaan, se on selvää.

Biisi puolestaan on koukuttava ja ristiriitainen yhdistelmä leikkisää melodiaa, räppiä, ihanaa gospelkuoroa ja paikoin hieman aggressiivisiakin sävyjä. Videon pääset katsomaan tästä alta, mutta varoitan herkimpiä, että siinä ei kaihdeta väkivaltaa. Leppoisampiin tunnelmiin mukana postauksessa on myös se Redbone-hitti, jota voi olla vaikea saada karistettua mielestään sen jälkeen, kun sen on kuullut.

Related posts