8/01/19

Vuoden 2018 lempibiisit

28

Rakastan Spotifyn hauskaa vuosikoostetta, jonka avulla on mahdollista kurkistaa mennen vuoden musiikkikuulumisia: mitä on tullut kuunneltua ja miten paljon. Todella usein nuo vuoden musiikkitilastot yllättävät kovasti. Vuoden kuunnelluimmaksi kappaleeksi tai artistiksi saattaa hyvin nousta joku sellainen, jota ei olisi osanut tulla edes ajatelleeksi. Kuuntelen itse paljon musiikkia ja viime vuonna musiikkia Spotifyn äärellä tuli vietettyä 45 434 minuuttia, mikä tarkoittaa käytännössä yli kuukautta tauotonta musiikkia. Aikamoista!

Yllättäen vuoden kärkinimeksi artistien saralla pomppasi ylivoimaisesti jazz-kokoonpano Mammal Hands, jonka löysin vasta lokakuussa. On siis ilmeisesti tullut kuunneltua sitä aikamoisen paljon tuossa loppuvuonna, kun se kiilasi kärkisijoille tuosta ajoituksesta huolimatta. Pakko onkin kyllä suositella, koska kyseisellä bändillä ei ole varmaan ainoatakaan biisiä, joka EI olisi tosi hyvä. Muita paljon kuunneltuja artisteja olivat Auntie Flo, Ry X, Charlotte Day Wilson sekä aina vain Nils Frahm.

Vuoden suosikkibiisiksi nousi Auntie Flon ja Anbuleyn Su-la, joka onkin kyllä aivan niin fantastinen biisi, että yhä edelleen voisin kuunnella sitä vaikka tauotta aamusta iltaan. Siitä kappaleesta kerta kaikkiaan tulee hyvälle tuulelle! Muita vuoden suosikkikappaleita olivat esimerkiksi erehdyttävästi Stevie Wonderilta kuulostavan Pete Josefin ihana Spring At Last sekä Mammal Handsin jo ensikuulemalla sykähdyttänyt Kandaiki. Myös Soft Hairin Lying Has To Stop -biisiä tuli kuunneltua ahkeraan viime vuonnakin.

Koska Spotify on ystävällisesti koostanut valmiin soittolistan vuoden kuunnelluimmista 100 biisistä, niin ajattelin, että tämähän on aivan mahtava laittaa jakoon myös teille! Suurin osa kappaleista on tullut joskus matkan varrella jaettua täällä blogissakin, mutta joukossa on varmasti myös uusia tuttavuuksia. Pitkästä aikaa saatte siis soittolistan ja näissä sadassa biisissä riittää kuunneltavaa melkein 8 tunniksi! Ja hei, jos haluat itse tehdä tällaisen vuosikoosteen, niin sen pääsee tekemään täällä.

Ja kaikkia menneen vuoden biisisuosituksia pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Related posts

20/12/18

Tuorein musiikki-ihastus: Kauf

2 19

Viimeisin musiikki-ihastukseni on Kauf-nimellä esiintyvä kalifornialaisartisti Ronald Kaufman, jonka melankolisena rullaava elektro hyväilee korvia niin, että se oli melkolailla rakkautta ensikuulemalla. Innostuin saman tien kuuntelemaan enemmänkin tyypin tuotantoa ja klikkailin siltä seisomalta soittolistoilleni neljä biisiä, koska kappaleet toisensa jälkeen olivat yhtä timanttia. Kauf ponnahti musamaailman tietoisuuteen vuonna 2011, kun hänen omakustanteinen levynsä kantautui Cut Copysta tutun Dan Whitfordin tietoisuuteen. Whitford tykästyi Kaufin soundiin niin, että julkaisi oman levy-yhtiönsä Cutters Recordsin nimissä tuoreen muusikon As Much Again -nimeä kantaneen EP:n vuonna 2013.

Varsinaisen debyyttialbuminsa Kauf julkaisi kuitenkin vasta reilu vuosi sitten ja tänä vuonna albumista ilmestyi remix-kokoelma, joka on täynnä toinen toistaan kovempia versiointeja ja vierailijoita (joiden joukossa muun muassa Fort Romeau). Mietiskelin Kaufin biisejä kuunnellessani, että soundissa on jotakin ihan mielettömän tuttua ja ryhdyin metsästämään, mikä soittolistani biiseistä kuulostaa samanhenkiseltä, jotta voisin vinkata myös siitä tässä postauksessa, mutta kuinka ollakaan… Tuo kyseinen biisi on samaisen artistin – ilmankos! Eräs toinenkin kappale samaisella listalla toi kummasti heti mieleen Kaufin, ja olisihan se pitänyt arvata, että tyypillä oli näppinsä pelissä siinäkin, sillä tämä kyseinen biisi oli puolestaan hänen tekemänsä remix. Säästettäköön nuo muut biisihelmet toiseen kertaan ja jaetaan tällä kertaa maistiaispalana A Ruin -biisi Kaufin Regrowth-debyyttialbumilta, koska tämä on se kappale, johon minä itse ensikuulemalta niin kovasti miellyin.

Toinen musasuosikki, jonka Kauf tuo mieleen, on soittolistoillani vuosia sitten jyrännyt Holy Ghost, jonka soundissa on jotakin viehättävällä tavalla samankaltaista eli jos tuo bändi on tuttu, niin todennäköisesti tykkäät tästäkin.

Related posts

7/12/18

Unelmankeveää haikeutta levylautasella

1 15

Musapostauksia ei ole hetkeen kuulunut, mutta tänään tuumin, että on taas aika laittaa jakoon yksi helmi soittolistoiltani. Olen tässä ryhtynyt kokoamaan sellaista ihanalle melodiselle nykyjazzille omistettua soittolistaa, jonne on päätynyt jo esimerkiksi iso liuta Mammal Handsin kappaleita. Samaisella listalla lymyilee myös tämä Portico Quartetin unelmankeveä ja haikeana soljuva Endless. Niin kaunista, että taas uhkaa silmäkulmassa kimmeltää.

Taivaalliselta kuulostava kappale on julkaistu viime vuonna ilmestyneellä Art in the Age of Automation -albumilla. Olen joskus aiemminkin jakanut jazzia, ambientia ja elektroa minimalistisesti yhdistelevän Portico Quartetin musiikkia, mutta tämä biisi kiilasi välittömästi suosikiksi ohi aiempien löytöjen. Mainitsin tuolloin, että uskoisin Bonobon ystävien innostuvan myös Portico Quartetista ja totean samaan tänäänkin. Ja lisään, että jos se aiemmin jakamani Mammal Hands tai esimerkiksi Cinematic Orchestra innostavat, niin painava suositus myös tälle. Olisi mieletöntä päästä kuulemaan tätä kokoonpanoa joskus livenä.

Related posts

16/11/18

Marraskuinen perjantaibiisi

2 21

Jos viime viikolla jaoin erityisen hyvin marraskuun tunnelmiin sopivaa musiikkia, niin samansuuntaisilla linjoilla jatketaan tälläkin viikolla – tempo on vain viime viikosta hiukan piristynyt. Olen pari kertaa Flow-festareilla päässyt laittamaan jalalla koreasti John Talabotin tahtiin ja nuo keikat ovat jääneet mieleen yksinä Flown parhaista, ainakin bailutunnelmien näkökulmasta. Elektronisen musiikin maailmassa taiteilijanimellään varsin tunnettu espanjalaissyntyinen John Talabot on niittänyt mainetta niin dj:nä, tuottajana ja muusikkona ja omistaapa tyyppi oman Young Turks -nimeä kantavan levy-yhtiönkin.

Vaikka house-taituri Talabot on sytyttänyt livetilanteissa, kotona en niinkään ole hänen musiikkiaan kuunnellut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yksi iso poikkeus on vasta äskettäin löytämäni (joskin jo 5 vuotta sitten julkaistu) Without You, jonka vähäeleinen ja vähän mystinenkin soundi sopii jotenkin mahtavasti jatkamaan tunnelmaa siitä, mihin viime viikolla jakamani Holy Otherin Yr Love sen jätti. Tosin tämän soidessa voisi olohuoneen tanssilattialla ottaa muutaman tanssiaskeleenkin. Eli toivotaan, että tämä piristää marraskuista perjantaipäiväänne!

Related posts