6/10/19

Surulaulu

3 208

Tämä viikko on ollut yksi niistä, joina sanat ovat vähissä. Olen selannut kerta toisensa jälkeen läpi keskusteluitamme ja tuijottanut puhelimeen tallentunutta puheluhistoriaa. Yrittänyt palauttaa mieleen niitä viimeisiä hetkiä, kun sain kuulla äänesi. Tuntuu epätodelliselta, etten voi enää koskaan soittaa sinulle. Jos olisin tiennyt, että se puhelu jäisi viimeiseksi, olisin painanut lauseesi mieleeni tarkemmin. Olisin kertonut, kuinka tärkeä olet. Toivon, että tiesit silti.

Olen kuunnellut sinun kesällä minulle lähettämääsi kappaletta, enkä voisi kuvitella sopivampia sointuja kuvastamaan sitä ikävää, jota juuri nyt tunnen. Katsoin tänään ensimmäistä kertaa sanakirjasta, mitä kappaleen nimi “Threnody” tarkoittaa:

A lament. A passionate expression of grief. Surulaulu. 


Related posts

13/09/19

Aamuhetki omassa rauhassa

28

Assosioin usein musiikkia kuunnellessani tiettyjä kappaleita joihinkin tiettyihin tilanteisiin: millaisessa tilanteessa, miljöössä, tunnelmassa ja hetkessä juuri tämä kappale olisi täydellinen. Joskus sellainen tulee vastaan luontaisesti itsestään, kun korvanapeissa pyörähtää soimaan jokin biisi juuri oikealla hetkellä. Bramblesin tolkuttoman kauniin In The Androgynous Dark -biisin olen kuvitellut täydelliseksi aika moneen tilanteeseen: rauhalliseen hetkeen, kun illan hämärtyessä kävelee yksin kotiin tai talven ensimmäiseen lumisateeseen, kun pehmeät hiutaleet leijailevat kevyesti maahan. Tai tällaiseen pimeään ja vähän melankoliseen perjantaiaamuun, kun ympärillä on hiljaista ja mieli vasta heräilee uuteen päivään. Tai ruuhkaiseen raitiovaunuun sumuisena päivänä, kun haluaa sulkeutua hetkeksi täydellisesti omaan rauhaansa ja maailmaansa.

Brambles on australialaistuottaja Mira Dawsonin sooloprojekti, jonka musiikki soljuu jossain ambientin ja uusklassisen välimaastossa – juuri sellaista unenomaista melankoliaa, mitä tapaan rakastaa. Jos tällainen superkaunis tunnelmointi sytyttää, niin kannattaa tsekata muitakin artistin kappaleita. Esimerkiksi Nils Frahmin, Ludovico Einaudin ja Olafur Arnaldsin ystävät saattaisivat tykätä.


Related posts

16/08/19

Mukavan vinksahtanutta musiikkia ja yllättävä yhteys

20

Ihastuin palavasti tuossa alkukesästä LA Priestin A Good Sign -biisiin, jonka raukean leppoisasti soljuva soundi ja aika omintakeinen elektroninen äänimaailma iski parin kuuntelun jälkeen kunnolla. Olin jo tulossa jakamaan biisiä tänne teidän iloksenne, kun koin suuren valaistumisen postaukseen sopivaa kuvaa etsiskellessäni… Tämä tyyppihän on Sam Eastgate eli se tummempi kaveri Soft Hair -duosta! No ilmankos tykkäsin, ja nyt tämän yhteyden keksittyäni kuulen soundimaailmoissakin samaa. Hah, tällaisten yhteyksien hoksaaminen on aina yhtä tyydyttävää.

Jos vähän tällainen vinksahtanut elektromeininki pienillä vintage-vivahteilla kiinnostaa, niin kannattaa tsekkailla LA Priestin tuotantoa muutenkin. Etenkin tuolla Inji-albumilla on useampia hyviä biisejä kuten Lady’s In Trouble With The Law.


Related posts

3/08/19

Kyyneleitä tanssilattialla

2 30

Kuuntelen loppujen lopuksi aika vähän sellaista radiopoppia, vaikka sieltäkin genrestä löytyy ehdottomia helmiä ja tosi hienoja kappaleita. Koen vain, että tänä päivänä suurin osa radioiden soittolistoille päätyvästä musiikista on aika tylsää ja toistaa itseään ja toisiaan. Sen jälkeen, kun hittejä alettiin sarjatehtailla saman “formulan” mukaan ja soittolistapolitiikka valtasi radion, menetin itse kiinnostukseni radiota kohtaan (poikkeuksia ja oman tiensä kulkijoita toki on, kuten vaikkapa Radio Helsinki ja Bassoradio).

Joskus oli vielä sellainen aika, kun Groove FM (kyllä, luit oikein) oli paras väylä uuden musiikin löytämiseen. Kanavalla soi iloisesti sekaisin jazzia, soulia, bluesia, räppiä, maailmanmusiikkia, hiphopia, downtempoa, chilloutia ja monenlaista rytmimusiikkia. Kanavalla oli hyvin vähän puhetta ja hyvin paljon musiikkia, ja meneillään olevat sekä edelliset ja seuraavat kappaleet pystyi katsastamaan näppärästi nettisivuilta. Aikana ennen älypuhelimia ja Shazamia palvelu oli ihan nerokas. Käytännössä Groove FM:n nettisivut olivat minulla selaimessa aina auki, jotta pystyisin heti tarkistamaan, mistä biisi radiossa juuri nyt soi. Ja löysin uutta kiinnostavaa musiikkia likimain päivittäin.

Sitten tuli soittolistapolitiikka ja yhdessä yössä kanava muuttui super-kiinnostavasta ja monipuolisesta ankeaksi ja itseään toistavaksi. Kun huomasin, että joka päivä aamupalaa tehdessäni soi sama kappale kutakuinkin samalla kellonlyömällä (ja se kappale muuten oli Louis Armstrongin What a Wonderful World), totesin, että oli aika hyväksyä tosiasiat ja niellä pettymys: olimme kasvaneet Groove FM:n kanssa eri suuntiin ja halusimme tulevaisuudelta aivan eri asioita.

En muista, mistä sittemmin kaivelin uudet musiikkilöytöni (kavereilta kai?), kunnes tuli Spotify viikon suosituksineen. Se onkin nykyään paras väylä minulle uuden musiikin etsiskelyyn samanmielisten ystävien lisäksi. Ja vaikka soittolistoillani kuullaan sellaista radiosoittoonkin kelpaavaa poppia vain harvoin, aina joskus joukosta tosiaan löytyy niitä helmiä. Ja yksi sellainen on ihanan ruotsalaisen Robynin viime vuonna ilmestyneellä Honey-levyllä julkaistu Missin u -biisi, jonka tarttuva melodia ja rytmi saavat tanssijalan vipattamaan. Toisaalta on harvinaista, että sama kappale saa sekä tanssimaan riemukkaasti, että kyynelehtimään. Erehdyin joskus eron jälkimainingeissa kuuntelemaan biisin sanoja lähemmin ja itkuhan siinä tuli. Robyn on yksi pop-skenen parhaista naislaulajista ja kappaleissa on jotain sellaista syvyyttä, mitä en usein tämän tyyppisistä biiseistä onnistu löytämään. Suosittelen kuuntelemaan. :) Ja tietenkin ensi viikonloppuna tsekkaaman Robynin myös Flowssa!

PS. Huvittipa muuten, kun tämän tekstin kirjoitettuani luin Flow-festareiden nettisivuilta, miten Robyn on kuvaillut nykyistä soundiaan: kyyneleitä tanssilattialla. No, eipä voisi juuri osuvammin sanoa.


Related posts