9/11/18

Musiikkia marraskuuhun

18

Olen saattanut mainita, että pidän musiikissa yllättävän usein kaikenlaisista aika synkistä ja melankolisista soundimaailmoista. Joskus tästä on tullut kommenttiakin ystäviltä ja musiikkivalintojani sivusta seuranneilta ihmisiltä: miten ihmeessä näin iloinen ihminen voi kuunnella niin synkkää musiikkia? Minulla ei ole ollut kyselijöille tai ihmettelijöille vastausta. Jostain syystä tummasävyiset äänimaailmat vain puhuttelevat ja tuntuvat enemmän.

Yksi näistä soittolistojeni synkistä lemppareista on ollut mystisestä tyylistään tunnetun brittimuusikon ja tuottajan Holy Otherin jo 7 vuotta sitten julkaistu Yr Love, jossa on jopa vähän pelottavan kuuloisia sävyjä. Kun biisi pärähti viime viikolla Halloweenin aikoihin soittolistaltani soimaan, huomasin miettiväni, että kappale oli siihen hetkeen suorastaan täydellinen! Enpä oikeastaan voisi kuvitella pimeän ja sateisen marraskuisen illan soundtrackiksi mitään osuvampaa. Arvelisin, että jos pidät esimerkiksi Moderatin, Amon Tobinin ja Apparatin kaltaisista elektronisen musiikin hämyisistä synkistelijöistä, saattaisit tykätä myös tästä.

Related posts

30/10/18

Musavinkki Bonobon ystäville: Pavel Dovgal

2 17

Löysin taannoin kappaleen, jota kuunnellessani olin aivan varma sen olevan Bonoboa, ja ihmettelin kuinka tällainen kappale oli mennyt ohi korvien. Vai oliko kenties Bonobo julkaissut uuden kappaleen, johon en onnistunut vielä törmäämään? Mitä vielä, biisi ei erehdyttävän samankaltaisesta soundista huolimatta ollutkaan Bonoboa. Floating Beams -kappaleen takana onkin venäläinen musatuottaja Pavel Dovgal, joka on erikoistunut erityisesti elektroniseen musiikkiin. Muissa kappaleissa ei ehkä ole niin Bonobo-viboja, mutta uskallan arvailla, että jos tykkäät Bonobosta, myös tuo Floating Beams iskee. Pistäkäähän kuunteluun siis!

Related posts

18/10/18

Itkettävän ihanaa jazzia

7 28

Olen viime aikoina kuunnellut pitkästä aikaa taas paljon jazzia. Nuoruusvuosina kuuntelin sitä paljon ja Jyväskylässä opiskeluaikoina suosikkipaikkani oli hämyisissä kellaritiloissa sijaitseva Jazz Bar. Täällä Helsingissä olen tyydyttänyt jazzin kaipuutani Tenhon sunnuntaijazzeissa ja ensi viikolla aion käydä katsastamassa Rivolin jazz-illan ystäväni kanssa. Jostain syystä jazz on aina ollut minulle parhaimmillaan nimenomaan livetilanteissa enkä ole kotona tullut kuunnelleeksi sitä niin paljon, mutta joitakin viikkoja sitten innostuin kuuntelemaan sitä myös täällä kotona, kun löysin uutta erityisen ihanaa kuunneltavaa.

Brittikokoonpano Mammal Handsin kappale Kandaiki tuli vastaan Spotifyssa ja rakastuin siihen heti ensikuulemalta. Pidän juuri tällaisesta melodisesta ja kauniisti soljuvasta jazzista – kovin kokeellinen tai kikkaileva tyyli ei ole niin omaan makuuni. Innostuin kuuntelemaan Mammal Handsia enemmänkin ja tuntuu, että sain oikein sellaisen uuden kipinän alkaa etsiskellä uutta kuunneltavaa nimenomaan jazzin saralla. Saman kokoonpanon koko tuotanto on ehdottomasti tsekkaamisen arvoista – aivan huikaisevan ihana bändi! Tästä postauksesta löydätte muutaman suosikkikappaleeni, mutta jos iskee, niin suosittelen kuuntelemaan levyjä enemmänkin – etenkin viime vuonna julkaistu Shadow Works on kokonaisuutena aivan mieletön.

Ryhdyin uusien löytöjeni innoittamana koostamaan uutta jazzille omistettua soittolistaa, jonka tunnelmat ovat juuri tällaista kauniin melankolisia ja soljuvia. Ajattelin, että jossain vaiheessa listan karttuessa voisin laittaa sitä jakoon myös tänne muille jazzin ystäville, mutta nyt kun se on vielä työn alla, niin vinkkailkaahan omista samanhenkisistä suosikeistanne! Ehkä löydän sielä joukosta uutta lisättävää listalleni.

Ja olisipa hauska kuulla, että kelle kolahti? Itsehän olen vuodattanut tämän musiikin äärellä jopa kyyneleitä – myös tätä postausta kirjoittaessa, kun laitoin taas soimaan. :D Tätä pitää päästä vielä joskus kuulemaan livenä!



Related posts

29/09/18

Losing you

4 24

Useimmat täällä blogissa jakamani biisit eivät ehkä ole sitä tyypillisintä valtavirtamusiikkia, jota soitetaan radiossa, mutta joskus osuu sieltä valtavirrankin puolelta korvaan sellaisia herkkuja, että innostun. Beyonce on oikeutetusti yksi poptaivaan kirkkaimmista tähdistä, mutta supermenestys on jättänyt vähän harmillisesti lahjakkaan pikkusiskon varjoonsa. Olen nimittäin itse vasta hiljattain herännyt siihen, että myös Solange on aika loistava artisti. Mistään pikkunimestä ei toki ole pikkusiskonkaan kohdalla kyse, vaan myös Solangen kappaleet keräävät esimerkiksi Spotifyssa kymmeniä miljoonia kuunteluita, mutta välillä silti unohtuu, että Knowlesin perheessä on toinenkin lahjakkuus.

Innostuin kesällä kuuntelemaan enemmän Solangea, kun Radio Helsingin Kuosissa-ohjelmassamme vieraillut antropologi Viola Strandberg toivoi hänen Losing you -kappalettaan biisitoiveenaan. Kuunneltuani biisin tajusin heti, että olenhan minä tämän kuullut. Vieraamme kertoi valinneensa muodin kulttuurisia aspekteja peilaavan keskustelumme päätöskappaleeksi tämän siksi, että biisin musiikkivideossa nähdään kongolaisesta la sape -alakulttuurista inspiraationsa ammentavaa pukeutumistyyliä, jolla on haluttu kritisoida kolonialismia. Ihastuin sekä videoon että biisiin, joka on sittemmin soinut Spotifyssani säännöllisesti. Kappale on jo viiden vuoden takaa, mutta siltä varalta, että joku muukin on onnistnut missaamaan, niin laitetaanpa jakoon!

Related posts