10/10/19

Masennuksen monet kasvot

2 74

Miltä näyttää masentunut ihminen? Olen itse varmaankin ollut sellainen tyyppi, jota kukaan ulkopuolinen ei koskaan olisi osannut päällisin puolin arvata masentuneeksi: iloinen, sosiaalinen, itsestään ulkoisesti huolta pitävä ja reipas tyyppi. Vaikka ei ehkä olisi päällepäin arvannut, maailma näytti pahimpina hetkinä todella synkältä, kun kävin läpi omaa masennustani 20-vuotiaana. Minä selvisin sieltä mustasta aukosta terapian avulla ja vaikka olen itse käynyt pohjalla, on silti vaikeaa tunnistaa masennuksen merkkejä muissa. Moni salaa pahan olonsa viimeiseen asti eikä osaa tai uskalla pyytää apua, vaikka olisi kipeästi sen tarpeessa. Moni ei myönnä tilannetta täysin itselleenkään.

Ei minullakaan päällisin ulkopuolelta tarkasteltuna ollut mitään syytä masentua: elämä oli monella tapaa mallillaan, opiskelu sujui ja oli onnellinen parisuhde sekä kavereita. Mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan katso ulkonäköä, statusta tai elämäntilannetta eikä masennusta voi nähdä kenestäkään päällepäin tai varsinkaan someprofiileja tutkimalla. Monesti myös saattaa unohtua, ettei masentuneenkaan elämä välttämättä ole pelkkää alakuloa – päiviin voi mahtua naurua, iloa ja hyviäkin hetkiä. Se ei silti tarkoita, ettei masennus olisi totta.

*

Tänään 10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää, jonka tavoitteena on kannustaa puhumaan avoimemmin mielenterveydestä, rikkoa tabuja ja auttaa ehkäisemään henkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Tänä vuonna mielenterveyspäivän kansainväliseksi teemaksi on valittu itsemurhien ehkäisy ja en vielä muutama viikko sitten arvannut, että aihe tulisi koskettamaan minua näin läheltä ja henkilökohtaisesti. Eräs minulle läheinen ja tärkeä ihminen päätti hiljattain oman elämänsä ja olen suunnattoman järkyttynyt ja surullinen paitsi itse menetyksestä, myös siitä että hän ei osannut hakea tai ottaa vastaan tarvitsemaansa apua ajoissa.

Aina ahdinkoon joutunutta ei pysty auttamaan, mutta joskus henki voi olla hyvinkin pienestä kiinni. Mitä kuuluu? Se saattaa olla maailman tärkein kysymys – etenkin jos malttaa jäädä kuuntelemaan myös vastauksen ja antaa toiselle aidosti hetken aikaansa. Ja parhaimmillaan se voi jopa pelastaa hengen. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, maltetaan pysähtyä näkemään ja kuulemaan ihmiset ympärillämme.

*

Suomi on julistettu tutkimuksissa maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta masennustilastot kertovat toisenlaista tarinaa. Vaikka muutaman viime vuoden aikana keskusteluilmapiirissa on selvästi tapahtunut muutosta, mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat edelleen tabu. Olen itse puhunut mielenterveysasioista julkisesti paljon ja omalla esimerkilläni olen nimenomaan halunnut ravistella ummehtuneita käsityksiä, rikkoa tabuja, hälventää mielenterveysongelmiin edelleen liitettävää stigmaa ja rohkaista ihmisiä puhumaan asioista avoimemmin sekä kannustaa ihmisiä ennen kaikkea hakemaan apua mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Mitä useampi puhuu avoimesti mielenterveydestä, sitä vähemmän se leimaa ja sitä matalampi on kynnys pyytää kohtaamiinsa elämän solmukohtiin tukea.

Kun ystäväni, video- ja valokuvaaja Sanni Riihimäki soitti minulle pari viikkoa sitten ja pyysi mukaan mielenterveyttä koskevaan videoprojektiin, ei tarvinnut miettiä kahdesti. Projektin taustalla olivat ystäväni omat kokemukset siitä, kuinka monilla tavoin masennus ilmenee pelkästään hänen omassa elämänpiirissään. Omakustanteisen taideprojektin tavoitteena on lisätä mielenterveystietoisuutta ja antaa masennukselle kasvot – näyttää se moninainen kirjo yksilöllisiä kokemuksia ja ihmisiä, joita masennus on kohdannut ja koskettanut. Yhdet noista kasvoista lukuisten muiden joukossa ovat omani. Olkoon tämä video omistettu kaikille teille, jotka kamppailette masennuksen kanssa tälläkin hetkellä sekä erityisesti Hänelle, joka elää enää vain muistoissani.

Pupulandiassa mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty muun muassa näissä jutuissa:

♥ Omia kokemuksia psykoterapiasta

♥ Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

♥ Mielenterveys-tabua rikkomassa

♥ Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

♥ Uskalla hakea apua

Maailman mielenterveyspäivä – tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

*

Olen puhunut lisäksi mielenterveydestä ja masennuksesta esimerkiksi näissä artikkeleissa ja haastatteluissa:

♥ Bloggaaja Jenni Rotonen: “Selvisin masennuksesta” (Kauneus & Terveys)

♥ Jenni Rotonen: “Terapia oli paras lahja itselleni” (Suomen Mielenterveysseura)

♥ Bloggaja kertoo masennuksestaan: “Päällepäin varmaan kukaan ei arvaisi” (MTV3)

♥ Jenni Rotonen tuo esiin, että paha olo voi piillä kiiltävänkin kuoren alla (Tunne & Mieli)

 

 

Video: Sanni Riihimäki

Photo: Camilla Bloom

Related posts

6/10/19

Surulaulu

2 189

Tämä viikko on ollut yksi niistä, joina sanat ovat vähissä. Olen selannut kerta toisensa jälkeen läpi keskusteluitamme ja tuijottanut puhelimeen tallentunutta puheluhistoriaa. Yrittänyt palauttaa mieleen niitä viimeisiä hetkiä, kun sain kuulla äänesi. Tuntuu epätodelliselta, etten voi enää koskaan soittaa sinulle. Jos olisin tiennyt, että se puhelu jäisi viimeiseksi, olisin painanut lauseesi mieleeni tarkemmin. Olisin kertonut, kuinka tärkeä olet. Toivon, että tiesit silti.

Olen kuunnellut sinun kesällä minulle lähettämääsi kappaletta, enkä voisi kuvitella sopivampia sointuja kuvastamaan sitä ikävää, jota juuri nyt tunnen. Katsoin tänään ensimmäistä kertaa sanakirjasta, mitä kappaleen nimi “Threnody” tarkoittaa:

A lament. A passionate expression of grief. Surulaulu. 


Related posts

13/09/19

Aamuhetki omassa rauhassa

28

Assosioin usein musiikkia kuunnellessani tiettyjä kappaleita joihinkin tiettyihin tilanteisiin: millaisessa tilanteessa, miljöössä, tunnelmassa ja hetkessä juuri tämä kappale olisi täydellinen. Joskus sellainen tulee vastaan luontaisesti itsestään, kun korvanapeissa pyörähtää soimaan jokin biisi juuri oikealla hetkellä. Bramblesin tolkuttoman kauniin In The Androgynous Dark -biisin olen kuvitellut täydelliseksi aika moneen tilanteeseen: rauhalliseen hetkeen, kun illan hämärtyessä kävelee yksin kotiin tai talven ensimmäiseen lumisateeseen, kun pehmeät hiutaleet leijailevat kevyesti maahan. Tai tällaiseen pimeään ja vähän melankoliseen perjantaiaamuun, kun ympärillä on hiljaista ja mieli vasta heräilee uuteen päivään. Tai ruuhkaiseen raitiovaunuun sumuisena päivänä, kun haluaa sulkeutua hetkeksi täydellisesti omaan rauhaansa ja maailmaansa.

Brambles on australialaistuottaja Mira Dawsonin sooloprojekti, jonka musiikki soljuu jossain ambientin ja uusklassisen välimaastossa – juuri sellaista unenomaista melankoliaa, mitä tapaan rakastaa. Jos tällainen superkaunis tunnelmointi sytyttää, niin kannattaa tsekata muitakin artistin kappaleita. Esimerkiksi Nils Frahmin, Ludovico Einaudin ja Olafur Arnaldsin ystävät saattaisivat tykätä.


Related posts

16/08/19

Mukavan vinksahtanutta musiikkia ja yllättävä yhteys

21

Ihastuin palavasti tuossa alkukesästä LA Priestin A Good Sign -biisiin, jonka raukean leppoisasti soljuva soundi ja aika omintakeinen elektroninen äänimaailma iski parin kuuntelun jälkeen kunnolla. Olin jo tulossa jakamaan biisiä tänne teidän iloksenne, kun koin suuren valaistumisen postaukseen sopivaa kuvaa etsiskellessäni… Tämä tyyppihän on Sam Eastgate eli se tummempi kaveri Soft Hair -duosta! No ilmankos tykkäsin, ja nyt tämän yhteyden keksittyäni kuulen soundimaailmoissakin samaa. Hah, tällaisten yhteyksien hoksaaminen on aina yhtä tyydyttävää.

Jos vähän tällainen vinksahtanut elektromeininki pienillä vintage-vivahteilla kiinnostaa, niin kannattaa tsekkailla LA Priestin tuotantoa muutenkin. Etenkin tuolla Inji-albumilla on useampia hyviä biisejä kuten Lady’s In Trouble With The Law.


Related posts