13/03/20

Täydellisiä sunnuntai-iltoja ja ihanaa uutta jazzia Suomesta

1 32

Vaikka en yleensä pidä rutiineista ja säännöllisistä aikatauluista, viikossa on yksi hetki, jolloin minut löytää aina samaan aikaan samasta paikasta – ja ihan omasta tahdostani. Tenhon sunnuntaijazzit ovat usein viikkoni kohokohtia: on ihana päättää viikko johonkin tuollaiseen erityiseen hetkeen hyvän musiikin parissa ja hyvässä seurassa sen sijaan, että nököttäisi kotona odottamassa seuraavana päivänä alkavaa työviikkoa. Ja on ilo huomata, että tunnelma Tenhossa on sunnuntai-iltaisin kaikkea muuta kuin mitä Suomessa osaisi odottaa. Useimmat ravintolat pitävät ovensa kiinni sunnuntaisin ja etenkin ilta-aikaan Helsinki hiljenee, kun ihmiset vetäytyvät koteihinsa. Jazz-sunnuntait sen sijaan vetävät talon täyteen ja fiilis on melkein kuin olisi ulkomailla, kun ympärillä kuuluu iloinen puheensorina ja ihmiset pakkautuvat tungokseksi asti kuuntelemaan livemusiikkia. Kun viikon päättää tällaiseen kokemukseen, tuntuu siltä, että on oikeasti elänyt viikon ihan loppuun asti.

Tenho täytti eilen 4 vuotta ja näistä vuosista minä olen käynyt siellä kolmen vuoden ajan – siitä lähtien, kun muutin itse Kallioon. Sunnuntaijazzit eivät petä koskaan, mutta muutama keikka on jäänyt mieleen yli muiden. Erityisen muistijäljen on jättänyt parin vuoden takainen ilta, kun lavalle nousi nuorista helsinkiläisistä jazzmuusikoista muodostuva Second Wind Quintet. Yhtye ei ollut tuolloin vielä julkaissut yhtäkään albumia, mutta kappaleiden kauniit ja soljuvat melodiat veivät mennessään ensikuulemalta. Olimme ystäväni kanssa mykistyneitä. Taisimme vuodattaa muutaman liikutuksen kyyneleenkin – niin kaunista Second Wind Quintetin soitanta oli. Kävin keikan jälkeen kasvotusten kiittämässä ja näin bändin nokkamiehen kasvoilta, millainen merkitys sellaisella aidolla sydämestä tulevalla palautteella voi parhaimmillaan olla. Painoin bändin nimen visusti mieleeni ja jäin odottelemaan, milloin kuulisin heistä jälleen. Malttamattomana olen seuraillut keikkakalenterin päivittymistä ja odotellut uutisia mahdollisesti jossain vaiheessa ilmestyvästä levystä. Muutama viikko sitten odotus viimein palkittiin, kun huomasin, että Second Wind Quintet juhlistaa Tenhossa debyyttialbuminsa julkaisua.

Odotukset keikan (ja levyn) suhteen olivat korkealla parin vuoden odottelun jälkeen, mutta ilokseni ei tarvinnut pettyä: taika oli yhä tallella. Harvoin olen kuullut Tenhossa yhtä raikuvia aplodeja ja suosionosoituksia kuin tällä keikalla, vaikka esiintyjien taso on aina kautta linjan sunnuntaijazzeissa kova. Uunituoreelta albumilta löytyvät myös ne pari vuotta sitten suosikeiksini nousseet kappaleet, joita olen näiden parin vuoden aikana fiilistellyt lukemattomat kerrat niistä aikanaan nauhoittamistani lyhykäisistä IG story -pätkistäni. Nyt ei tarvitse enää tyytyä 15 sekunnin kohokohtiin, vaan saa kuunnella kappaleita ihan kokonaisuudessaan. Omia suosikkejani ovat Absence ja Uuspuu (joka pääsee kunnolla vauhtiin vasta ihan loppumetreillä siellä 6:30 tienoilla, joten kannattaa olla kärsivällinen), mutta pitää vielä kuunnella levyä kokonaisuutena lisää, kunhan olen saanut luukuttaa näitä lemppareita ensin muutaman viikon repeatilla. Enkä muuten ole ainoa Second Wind Quintetista innostunut, sillä bändi ja parin viikon takainen keikka saivat myös Helsingin Sanomien Jazzkeittiö-blogissa ylistävät arviot. Tämä kokoonpano ja tuore albumi ansaitsisivat ehdottomasti laajempaakin huomiota ja menestystä.

Vaikka jazz ei olisi entuudestaan tuttu genre, suosittelen kokeilemaan. Second Wind Quintet tekee sellaista melodista, tunnelmallista ja helposti lähestyttävää jazzia, joka avautunee vähän kokemattomammallekin kuulijalle. Jos olet tykännyt aiemmista jazz-suosituksistani kuten Mammal Handsista ja Portico Quartetista, tykkäät varmasti myös tästä! Suomessa on muutenkin aivan mahtavaa jazzmusiikkia ja -osaamista, mikä on käynyt todellakin selväksi noissa sunnuntaijazzeissa laukkaavalle. Minulle tämä on parasta, mitä Suomen musiikkikentällä tapahtuu parhaillaan – ja jazz on parhaimmillaan nimenomaan livenä kuunneltuna, joten kannattaa joskus rohkaistua keikalle.

Tein muuten tänne blogiin nyt vielä ihan oman täginsä jazzin ystäville tai jazzista kiinnostuneille, jonka alta löytyvät kaikki aihetta sivuavat postaukset helpommin. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä. Ja loppuun vielä lämpöiset synttärionnittelut Tenholle sekä Second Wind Quintetille hienosta esikoisalbumista!



Related posts

15/02/20

Teknoa ja kuorolaulua

14

Rakastan musiikissa sellaisia yllättäviä genre-rajat ylittäviä yhdistelmiä. Parhaimmillaan tätä edustaa esimerkiksi afrikkalaisia soundeja ja elektroa yhdistelevä Auntie Flo sekä bulgarialaista kuorolaulua (?) ja deep technoa Kenji-biisillään fuusioiva Club Tularosa. Ja jälkimmäinen pääsee jakoon tänään. Jos kaipaat tanssijalkaa nostattavaa meininkiä lauantai-iltaan, niin tässä sellaista olisi tarjolla!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts

24/01/20

Ultimaattinen hyvän mielen biisi

34

Kuuntelen pääasiassa melankolista musiikkia, mutta joskus joku vähän positiivisempikin meininki onnistuu kolahtamaan. Viime aikoina ylivoimaisia lempparibiisejäni on ollut japanilaisen Yosui Inouen Pi Po Pa, joka saa joka kerta hymyn huulille ja mielialan korkealle. Tässä on jotain niin sympaattista ja soundimaailman perusteellaihan aluksi luulin, että biisi on peräisin jostain Afrikan suunnalta, mutta artisti paljastuikin tarkemmalla tutkailulla japanilaiseksi. Ja sain selville, että Yosui Inoue on itse asiassa Japanissa ihan supersuosittu ja 70-luvulla hänen albuminsa oli ensimmäinen LP-levy, joka ylitti pelkästään Japanissa yli miljoonan myydyn levyn rajan. Tämä nimenomainen biisi on julkaistu alun perin vuonna 1990, mutta se on edelleen 30 vuotta myöhemmin ihanan ajatonta hyvän tuulen musiikkia. Tämä on ihana!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts

16/01/20

Samettisia soundeja: Kadhja Bonet

23

Uusin palava musiikki-ihastukseni kuulostaa siltä kuin olisi jostain 60-70-luvulta, mutta on todellisuudessa ihan tätä päivää. Olin Kadhja Bonet’n musiikkia ensi kertaa kuullessani ihan varma, että se olisi peräisin jostakin aikojen takaa, mutta paljastuikin, että kyseessä on nuori mimmi! Muusikkoperheessä kasvaneen kalifornialaissyntyisen laulajan musiikissa on ihanaa vintage-tunnelmaa, joka vie ajatuksissa jonnekin vuosikymmenten taakse. Samettinen ääni, old school -viulustemmat ja lempeinä soljuvat äänimaailmat ovat tuoneet kriitikoille mieleen jazzia, soulia ja folkiakin, mutta onpa Bonet’n musiikkia kutsuttu myös psykedeeliseksi souliksi. Oli genre mikä hyvänsä, biisit kutkuttelevat juuri oikealla tavalla meikäläisen musiikkikorvaa.

Tuorein levy Childqueen ilmestyi pari vuotta sitten, mutta itse olen tykästynyt erityisesti vuonna 2015 julkaistuun The Visitor -albumiin, jossa on ehkä ripauksen verran vähemmän sitä “psykedeliaa” ja enemmän vanhaa soulia. Omiksi lempparibiiseikseni ovat tässä vaiheessa kiilanneet The Visitor -levyltä löytyvä Honeycomb ja samana vuonna sinkkuna julkaistu Remember the Rain. Jos tykkäät vanhasta soulista tai esimerkiksi Lianne La Havasista, tsekkaa tämä!

PS. Koin juuri todella kummallisen hetken ja sattuman, kun otin kuulokkeet korviltani kahvilassa, missä istun naputtelemassa tätä postausta ja taustalla soi nimenomaan Kadhja Bonet’n Remember the Rain – sama kappale, joka siis samanaikaisesti soi myös kuulokkeissani. Selvästikin täällä on hyvä soittolista! :D

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.




Related posts