16/01/20

Samettisia soundeja: Kadhja Bonet

7

Uusin palava musiikki-ihastukseni kuulostaa siltä kuin olisi jostain 60-70-luvulta, mutta on todellisuudessa ihan tätä päivää. Olin Kadhja Bonet’n musiikkia ensi kertaa kuullessani ihan varma, että se olisi peräisin jostakin aikojen takaa, mutta paljastuikin, että kyseessä on nuori mimmi! Muusikkoperheessä kasvaneen kalifornialaissyntyisen laulajan musiikissa on ihanaa vintage-tunnelmaa, joka vie ajatuksissa jonnekin vuosikymmenten taakse. Samettinen ääni, old school -viulustemmat ja lempeinä soljuvat äänimaailmat ovat tuoneet kriitikoille mieleen jazzia, soulia ja folkiakin, mutta onpa Bonet’n musiikkia kutsuttu myös psykedeeliseksi souliksi. Oli genre mikä hyvänsä, biisit kutkuttelevat juuri oikealla tavalla meikäläisen musiikkikorvaa.

Tuorein levy Childqueen ilmestyi pari vuotta sitten, mutta itse olen tykästynyt erityisesti vuonna 2015 julkaistuun The Visitor -albumiin, jossa on ehkä ripauksen verran vähemmän sitä “psykedeliaa” ja enemmän vanhaa soulia. Omiksi lempparibiiseikseni ovat tässä vaiheessa kiilanneet The Visitor -levyltä löytyvä Honeycomb ja samana vuonna sinkkuna julkaistu Remember the Rain. Jos tykkäät vanhasta soulista tai esimerkiksi Lianne La Havasista, tsekkaa tämä!

PS. Koin juuri todella kummallisen hetken ja sattuman, kun otin kuulokkeet korviltani kahvilassa, missä istun naputtelemassa tätä postausta ja taustalla soi nimenomaan Kadhja Bonet’n Remember the Rain – sama kappale, joka siis samanaikaisesti soi myös kuulokkeissani. Selvästikin täällä on hyvä soittolista! :D

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.




7

Related posts

12/01/20

Sunnuntait ovat jazzille

1 19

Tämä on ollut yksi niistä sunnuntaista, kun löhöilin peiton alla puoli neljään. Joskus sitä saattaa tuntea syyllisyyttä “haaskatusta” päivästä, mutta ei tänään. Tänään nautiskelin vain ja sallin itselleni päivän, jona ei tarvinnut saada aikaan yhtikäs mitään. Köllöttelin tyytyväisenä peiton alla, kun minulle kannettiin aamupalaleipiä suoraan sänkyyn ja kaiuttimissa pauhasi Portico Quartetin Dissident Gardens, joka lukeutuu minun kirjoissani sinne maailman ihanimmat biisit -kategoriaan. Voikohan parempaa ollakaan… Sydän oli pakahtua, kun se taivaallinen pianomelodia kappaleen loppupuolella kajahti jälleen ilmoille. Kuolisin varmaan onnesta, jos joskus pääsisin kuulemaan tämän livenä, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

Sitä odotellessa kuuntelen tätä repeatilla täällä kotisohvalla ja itkettää vähän, koska on niin ihana. Tee sunnuntaistasi vähän parempi ja kuuntele sinäkin. Viime vuoden lopulla ilmestyneellä Memory Streams -levyllä julkaistu biisi on todellakin yksi kauneimmista ikinä.


Related posts

2/01/20

Biisi alkavalle vuodelle

19

Mahtavaa alkanutta vuotta 2020 ja uutta vuosikymmentä! Minulla on vahvasti sellainen olo, että tästä vuodesta on tulossa kaikkien aikojen musiikkivuosi – eikä vähiten siksi, että kainalossa on nykyään toinen yhtä intohimoinen musiikin ystävä, jonka kanssa jaamme rakkauden samantyyppistä musiikkia kohtaan. Olo on siis musajutuissa inspiroituneempi kuin aikoihin ja uusia biisejä löytyy soittolistoilleni melkein päivittäin!

Yksi tiiviiseen kaiuttimissani soinut kappale on ruotsalaisen Menken Natskärran, josta saksalais-dj Christian Löffler on tehnyt oman remixinsä. Olen joskus aiemmin tainnut sanoa, että Löfflerin hyppysissä kaikki tuntuu muuttuvan kullaksi ja olen edelleen samaa mieltä. Mutta tässä tapauksessa myös alkuperäinen biisi on loistava. Vaikka ruotsinkielinen musiikki ei lähtökohtaisesti innostaisi ajatuksena, suosittelen tsekkaamaan Menken vuonna 2018 ilmestyneen Till Havet -levyn. Musiikki on todella kaunista, vaikkei sanoituksia kuuntelisikaan, mutta biiseihin saa upeasti syvyyttä, jos lyriikoihin malttaa potentiaalisesta kielimuurista huolimatta tutustua. Artisti on nimittäin rakentanut kappaleensa 1900-luvun alussa eläneen ruotsalaisrunoilijan Karin Boyen runojen ympärille. Menke on julkaissut joitakin kappaleita myös englanniksi, mutta itse pidän huomattavasti enemmän Till Havet -levyn ruotsinkielisistä biiseistä. Löfflerin versio Natskärranista on enemmän minua, mutta jos rauhallisempi tunnelmointi kiinnostaa, niin tsekatkaa ihmeessä myös tuo alkuperäinen. Kaverini kommentoi tuon remixin kuultuaan, että sen ainoa vika on, että se on liian lyhyt – noin ihanan biisin soisi jatkuvan paljon kauemmin.



Related posts

19/12/19

Hyvän mielen jazzia

3 30

Olen kuunnellut jazzia lukioikäisestä lähtien ja se on kulkenut matkassa siitä alkaen vaihtelevalla aktiivisuudella. Jyväskylässä opiskeluaikoina vietin todella paljon aikaa jazzbaarissa ja olen aina rakastanut kuunnella jazzia nimenomaan livenä. Helsinkiin muutettuani live-jazz-harrastus vähän jäi, kunnes se palasi ryminällä takaisin elämään muutettuani Kallioon ja ravintola Tenhon naapuriin. Tenhon sunnuntaijazzeista tuli rakas arkirutiini ja paras tapa päättää viikko. Väliin on mahtunut sellaisiakin kausia, että en ole käynyt sunnuntaijazzeissa yhtä tiiviisti, mutta etenkin nyt, kun poikakaveri on yhtä innokas jazzin ystävä, on ollut helppoa omistaa sunnuntai-illat jazzille jälleen. Laskeskelin juuri, että olen käynyt nyt 8 viikkoa putkeen tauotta joka sunnuntai kuuntelemassa jazzia ja toivon, että voin jatkaa tätä putkea samaan malliin. :)

Vaikka olen aina tykännyt kuunnella jazzia erityisesti livenä, voisin sanoa, että mennyt vuosi on ollut todellinen jazzin vuosi myös kotona soittolistoillani. Mammal Hands ja Portico Quartet ovat jyränneet Spotifyssa vuoden kuunneltuimpina artisteina ja vuoden varrella olen löytänyt myös ihan valtavasti uutta loistavaa musiikkia. Uusien lemppareiden joukossa on paljon muutakin kuin jazzia, enkä suoraan sanottuna oikein malta edes odottaa, että pääsen jakamaan teille kaikkia noita mahtavia biisejä, mutta tällä kertaa pysytellään kuitenkin vielä jazzin parissa.

Löysin jokunen viikko sitten Kinkajous-nimisen kokoonpanon, jonka All Kinds -biisi ihastutti heti ensikuulemalla. Jos jostakin kappaleesta tulee hyvä mieli, niin tästä! Biisissä on niin ihanan hyväntuulinen, mielialaa nostattava ja lempeä meininki, että voisin kuunnella tätä varmaan viikon putkeen repeatilla. Kinkajousin musiikki on juuri sellaista melodista nykyjazzia, joka sekoittelee perinteisten instrumenttien joukkoon myös elektronista äänimaailmaa vähän kuten esimerkiksi Portico Quartetkin. Tämä on ihanaa – nauttikaa!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts