12/06/20

Diskoperjantai

16

Minulla oli jossain vaiheessa tavoitteena, että vinkkaisin joka viikko jonkun hyvän biisin täällä blogissa, mutta jotenkin se on taas jäänyt. Aion ryhdistäytyä, sillä hyviä biisejä riittäisi jaettavaksi vaikka viikon jokaiselle päivälle! Tänään esittelyyn pääsee yksi viime aikojen suurimmista lemppareista – ja varoituksen sananen: tämä saattaa jäädä sitten todella sinnikkäästi päähän. Onneksi on sentään hyvä biisi, haha.

Red Axes -nimisen israelilaisen duon biisi 1970 on itse asiassa ilmestynyt jo 2012, mutta kuulostaa niin ajattomalta, että olisi voinut yhtä hyvin olla julkaistu vaikka eilen. Kappaleesta innostuneena ryhdyin tutkimaan muutakin Red Axesin tuotantoa ja yllätyin, että suurin osa musiikista on aivan toisentyyppistä enkä sitten lopulta syttynyt kuin oikeastaan tälle yhdelle kappaleelle. Mutta tämä tässä on todella hyvä meininki ja heti alkaa jalkaa vähän hytkyttää. Jos herkulliset 70-luvusta diskomusiikista inspiroituneet soundit ja funkahtava tanssibiitti innostavat, niin erittäin lämmin suositus tälle biisille. Kunnon hyvän mielen biisi!


Related posts

14/05/20

Sunda Arc – maaginen musalöytö

1 22

Törmäsin jokunen viikko sitten Spotifyssa maagiselta kuulostavaan kokoonpanoon nimeltä Sunda Arc. Kuuntelin haltioituneena syvälle maailmaansa imaisevaa World of Spheres -kappaletta ja päädyin sen innoittamana tutkimaan Sunda Arcin musiikkia enemmänkin. World of Spheres on julkaistu pari vuotta sitten ilmestyneellä Flicker-EP:llä ja varsinainen debyyttialbumi Tides on ilmestynyt pari kuukautta sitten.

Sekä tuoreelta albumilta että parin vuoden takaiselta EP:ltä löytyi sellainen liuta helmiä, että syttyi halu tonkia Sunda Arcin taustoja vähän tarkemminkin. Ja mitä paljastuikaan! Nimen takana ovat jazz-lemppareihini kuuluvan Mammal Handsin taustalla myös vaikuttavat veljekset Nick ja Jordan Smart. Tällaiset ovat niitä hykerryttäviä hetkiä, kun tuntee olevansa jonkin mahtavan äärellä. Sunda Arcin musiikissa kuuluu myös jazz-vaikutteita, mutta tummissa tunnelmissa uiskentelevat biisit sukeltavat enemmänkin elektronisen ja neo-klassisen musiikin suuntaan yhdistellen taidokkaasti klassisia instrumentteja konemusiikkiin. Aivan fantastinen löytö!

Suosittelen lämmöllä testaamaan Flicker-levyltä myös Mousehold -biisin sekä tietenkin tuon uutuuslevyn Tides. Jos olet tykännyt jazz- ja elektronica-suosituksistani, tykkäät todennäköisesti myös tästä!

 



Related posts

28/04/20

Kaunista, voimallista ja tanssittavaa

3 34

Yksi tämän kevään parhaista musiikkilöydöistä omilla soittolistoillani on ollut George Fitzgeraldin All That Must Be, joka itse asiassa julkaistiin jo pari vuotta sitten mutta eksyi minun kuunneltavakseni vasta nyt. Kun kyse ei ole mainstream-musiikista, jonka artistit tulevat vastaan sosiaalisessa mediassa ja uutisissa, tuntuu, että suuri osa uusista julkaisuista menee itsellä ohi, ellei oikein erikseen ota asiakseen seurata. Mutta eipä tuo niin vakavaa – pari vuotta sinne tai tänne. Hyvä musiikki on hyvää vuodesta toiseen.

Brittimuusikko George Fitzgerald kuuluu ehdottomiin lemppareihini elektronisen musiikin saralla All That Must Be on aivan SAAKELIN kova levy. Olen viime viikot kuunnellut sitä lähes päivittäin ja albumilla ei ole ainoatakaan “täytebiisiä”, vaan jokainen raita on ihan loistava. Albumi on soljuvan yhteinäinen kokonaisuus, vaikka suosikikseni noussut Burns vie intensiivisellä voimalla tanssilattialle ja heti sen perään Roll Back hellii pehmeämmillä soundeilla. On pakko todeta, että harvoin kuulee yhtä musiikillisesti tyydyttävää biisiä kuin Burns. Vahva suositus siis sekä sille että koko levylle: kaunista, tunteikasta, voimallista ja mukaansa tempaavaa. Jos tykkäät esimerkiksi Caribousta tai Bonobosta, deep house -meiningeistä ja melodisesta konemusiikista, tykkäät todennäköisesti tästä.

PS. Viime viikon #teknokeittiö live -soittolista löytyy nyt Spotifysta. :)


Related posts

23/04/20

Musiikillinen elämysmatka viidakkoon

39

Olen viimeiset pari vuotta ollut erityisen kiinnostunut kaikenlaisista eksperimentaalisista musiikkityylien yhteenliittymistä. Kun bulgarialaista kuorolaulua tai ghanalaisella alkuperäiskielellä laulettuja lyriikoita liitetään osaksi elektronista tanssimusiikkia, tulee lopputuloksesta väistämättä mielenkiintoinen. Ihan erityisesti minua viehättävät alkuperäiskansojen perinteestä ammentavat äänimaailmat tai eri kulttuureille tyypillisissä musiikkiperinteissä käytetyt soittimet osana modernia nykymusiikkia.

Uusimpia ihastuksiani on elektronisen musiikin tuottaja Uji, joka on kasvanut ympäri Etelä-Amerikkaa ja nomaditaustansa myötä kiinnostunut erilaisista alkuperäiskansojen musiikkiperinteistä. Hän on etnomusikogina ja dokumentaristina kaivellut ja tutkinut eteläamerikkalaisten esi-isien perinnemusiikkia 17 vuoden ajan. Uji-nimellä nykyään musiikkia tekevä Luis Maurette tunnetaan myös Lulacruza-duosta, jonka musiikkia on kuvailtu elektroniseksi folkiksi. Uji julkaisi pari vuotta sitten oman debyyttialbuminsa Alborada, joka on kerännyt paljon kehuja. Itse en välttämättä innostu albumista kokonaisuutena niinkään, mutta erityisesti yhteen biisiin olen ihastunut palavasti. Jenga-kappaleen tumma, mystinen ja jopa vähän pelottava fiilis vie ajatuksissa jonnekin syvälle pimeään viidakkoon. Ihan huikea biisi!

Ja hei, tiedoksi täällä bloginkin puolella, että lauantaina syödään sipsejä ja kuunnellaan deep housea IG livessä klo 19. Tervetuloa mukaan!


Related posts