17/12/19

Tikanheittoa, jännittäviä leffahetkiä, uusi sipsilöytö ja yllättävä ruokatilaus

19 77

Tänään on taas luvassa turhapäiväisiä kuulumisia, olkaapa hyvät! :D On hauskaa, että itsestä nämä arkikuulumiset ovat tylsintä blogisisältöä, koska tuntuu vaikealta uskoa, että ketään siellä ruudun toisella puolen kiinnostaisi, mutta silti näistä jutuista tulee usein kaikkein eniten palautetta ja innostuneita kommentteja. Onko se sitten kuitenkin lopulta niin, että näistä yleisluontoisista höpinöistä tulevat mieleen ne vanhat blogiajat vai mistä mahtanee johtua?

♥ Myönnän, että tässä keskellä pimeintä talvea on herääminen aamuisin toisinaan todella vaikeaa. Niinpä olen yrittänyt luoda sellaisia lempeitä aamurutiineja, jotka tekevät uneliaista aamutoimista vähän helpompia ja mukavampia. Laitan jotakin ihanaa musiikkia soimaan, napsautan joulutähteen valot, sytytän kynttilöitä, keitän teetä, kääriydyn aamutakkiin ja sujautan jalkaan lämpöiset tohvelit. Heräämistä se ei varsinaisesti helpota, mutta ainakaan sängystä nouseminen ei harmita ihan yhtä paljon kynttilänvalossa.

♥ Olenko koskaan kertonut, että rakastan tikanheittoa? No, rakastan. Ja rakastan muuten monia muitakin tuollaisia “pubilajeja” kuten keilaamista, kortinpeluuta ja yatzya – siis juuri sellaisia kisailuja, joita voi harjoittaa kaljatuoppi kädessä farkut jalassa. Oikeasti en juo kaljaa, mutta you get the point. Viikonloppuna innostuin ottamaan parit tikkakisat (tai siis tarkalleen ottaen kuudet) ja enpä olisi uskonut, että tästä lajista voisivat lihakset tulla kipeiksi, mutta oikean kyynärtaipeen lihakset ovat vielä kolme päivää heittelyn jälkeenkin aivan kipeät ja jumissa. :D Ja muuten… Haluan myös kehaista tässä kohtaa, että en pelkästään rakasta tikanheittoa, vaan olen siinä myös aika hyvä. Kuudesta darts-matsista voitin nimittäin viisi.

♥ Olen muutaman kerran maininnut, etten ole vieläkään katsonut Twin Peaksia, koska minulla on ollut mielikuva, että se on jotenkin tosi pelottava. Moni on kommentoinut asiaa, rohkaissut katsomaan ja vakuutellut, ettei se oikeastaan ole pelottava, vaan enemmänkin vain todella outo. Kulttisarja on kyllä kiinnostanut minua, joten päätin tässä nyt jokin aika sitten kokeilla. Nukahdin kesken pitkän pilottijakson, mutta sitten pääsin vähitellen sarjaan todella hyvin sisälle ja nyt katson sitä aivan innoissani. Hemmetin outo se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään! Mutta pidän sarjan visuaalisesta ilmeestä, näyttelijäkaartista, äänimaailmasta ja omintakeisesta komiikasta. Kannatti ryhtyä!

♥ Sitten on luvassa vähän huvittava tunnustus… Twin Peaksissa poliisit syövät todella paljon donitseja. Ja kun poikakaverin kanssa taas kerran sunnuntaiaamuna tuijotimme sitä donitsien rivistöä tietokoneen ruudulla, alkoi kummankin tehdä mieli herkutella. Niinpä päädyimme tekemään Arnold’sille Woltilla donitsitilauksen. Tilasimme siis Woltilla DONITSEJA! Nyt on sekin päivä nähty.

♥ Pelottavasta viihteestä puheen ollen… Olen ollut todella kiinnostunut tuosta hehkutetusta Joker-elokuvasta, mutta koska olen pelkuri, on ajatus elokuvasta jännittänyt aika paljon. Moni on kuitenkin kuvaillut leffaa enemmänkin surulliseksi ja ahdistavaksi kuin varsinaisesti pelottavaksi. Niinpä päätin rohkaistua ja ostin liput Riviera Kallion näytökseen. Kuitenkin ennen elokuvaa sain muutamalta tutulta ihan toisenlaisia kommentteja leffasta ja minut tuntien he olivat hieman huolissaan, miten mahtaisin selviytyä. Sovimme ystäväni Jennyn kanssa, että pidetään sitten vaikka toisiamme kädestä kiinni, jos tuntuu liian hurjalta. Rivierassa on viinitarjoilu, joten ostimme pullon viiniä kauhuja lievittämään (sekä popcornia, nacho-lautasen JA tapas-lautasen, haha).

No, oliko se sitten niin pelottava kuin pelkäsimme? En tiedä, sainko psyykattua itseni johonkin selviytyjä-moodiin ja etäännytettyä itseni tarinasta kaikkien ennakkovaroitusten seurauksena, mutta en kokenut leffaa ollenkaan niin ahdistavaksi tai pelottavaksi kuin moni tuttuni (leffaseuralaiseni mukaan lukien: hän kertoi elokuvan jälkeen leukaperiensä olevan aivan jumissa, koska oli peloissaan purrut hampaitaan koko ajan huomaamattaan yhteen). Eläydyn yleensä elokuviin todella voimallisesti ja tässä tapauksessa tunsin lähinnä surua ja myötätuntoa traagista päähenkilöä kohtaan kaikista hänen tekemistään kauheuksista huolimatta. Tekoja ei tietenkään tule hyväksyä eikä niitä tarvitse ymmärtää, mutta kaiken sen surkeuden keskellä piilee tärkeä viesti. Joker on mielestäni visuaalisesti hieno, surullinen ja yhteiskunnallisesti tärkeä muistutus siitä, että mielenterveyspalvelut ovat todella väärä paikka säästää rahaa.

♥ Minua huvittaa, että tämä on nyt neljäs joulu, kun olemme mummokaverin kanssa toistemme elämässä ja joka vuosi olemme tehneet sopimuksen: emme osta toisillemme lahjoja. Arvatkaapa vain, onko mummokaveri noudattanut sopimusta kertaakaan. Viime viikolla käytiin taas läpi nämä vannotukset ja olen aivan varma, että tällä viikolla hän ojentaa jonkinnäköisen paketin. :D

♥ Meillä on mummokaverin kanssa usein ollut tapana pelata aivojumppana Älypää-visailua kännykällä ja viime aikoina olemme tulleet kokeilleeksi erilaisia teemavisoja. Viime viikolla kokeilimme kisata tietämystämme teemalla “julkkikset”. En tiedä, pitäisikö olla sivistyksensä tasosta huolissaan, mutta se on toistaiseksi ollut ainoa visailuteema, josta olemmme helposti saaneet täydet pisteet – kiitos minun. Ai että, muistaisipa yhtä hyvin maantiedettä ja biologiaa kuin julkimoiden suhdekuvioita ja skandaaleja…

♥ Nyt seuraa vinkki muille kaltaisilleni sipsien rakastajille! Bongasin pari viikkoa sitten lähikaupasta uusia Taffelin kikhernesipsejä ja tietenkin piti heti testata. Kikx Ranch -sipsit kiilasivat heti lempparikseni ohi kaikkien muiden linssi- ja kikhernelastujen. Loistava koostumus ja maku – tykkään! Ja erinomaisen hyviä myös lempidippini Sweet Chilin kanssa. Jos muuten et tiennyt, niin kermaviilidipeistä saa tehtyä helposti todella herkullisen vegaaniversion korvaamalla kermaviilin Oatlyn Creme Fraichella – teen itse niin nykyään aina ja se on minusta koostumukseltaan ja maultaan perinteistä kermaviiliä paljon parempi.

♥ No nyt kun sipsit tulivat puheeksi, niin muistuttelenpa samalla kätevästä kierrätysniksistä. Jos sipsejä kuluu yhtä paljon kuin minulla, myös niitä pusseja päätyy roskiin aika paljon. Itse olen alkanut kierrättää sipsipussit roskapusseina ja itse asiassa ne ovat siihen tarkoitukseen todella näppäriä. Sekajätettä kertyy nykyään muutenkin todella vähän, kun kierrättää kaiken ja kotitalosta löytyy myös muovinkierrätyspiste. Niinpä uusiokäytän sipsipussit sekajätteen keräyksessä sekä biojätepusseina (jotka sitten tyhjennän suoraan biojäteastiaan ja heitän tyhjän pussin sekajätteeseen). Eritysen näppärää biojätepusseina noissa sipsipusseissa on se, että ne ovat niin tiiviitä ja materiaaliltaan kestäviä, että kosteuskaan ei tule niistä läpi. Yhden hengen taloudessa biojäte nimittäin usein ehtii vuotaa tavallisestakin muovipussista läpi, ennen kuin ehdin kiikuttaa sen kompostiin. Ja toinen vinkki: myös esimerkiksi vessapaperirullien muovikääreet ja muut isot muovipakkaukset voi varovasti avaamalla käyttää erinomaisesti roskapusseina. Jos erilaiset lajitteluvinkit ja kierrätysniksit kiinnostavat, niin kannattaa kurkata tämä aiemmin tekemäni postaus.

♥ Tässä jutussa kuvituksena näkyy asu muutaman viikon takaa. Päällä on tässä monia vaatekaapin lemppareita: pörröinen tekoturkistakki, stretchittömät mustat farkut ja glitternilkkurit, joista muuten harmillisesti juuri viime viikolla hajosi vetoketju – pitää viedä korjattavaksi.

tekoturkistakki // faux fur coat Gina Tricot (2016)*

farkut // jeans Monki (2016)

nilkkurit // boots Flattered (2018)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts

8/12/19

Blogiarkistojen aarre 10 vuoden takaa

4 35

Keskustelin hiljattain tuttavani kanssa muotiin liittyvistä vastuullisyyskysymyksistä ja mietimme asiaa erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Olen puhunut täällä blogissakin paljon nimenomaan vaatteen elinkaaresta ja kestävän tyylifilosofian puolesta: vastuullisin valinta on ostaa harkiten ja vain sellaista, jota voi nähdä käyttävänsä vielä vuosienkin päästä. Vaikka vastuullisuudesta ei julkisessa keskustelussa vielä puhuttu juuri mitään blogini alkutaipaleella, oma tyylifilosofiani on kulkenut matkassa ihan alusta asti (ja toivottavasti myös välittynyt teille lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata juttujani kaikki nämä vuodet).

Ryhdyin uteliaisuuttani kaivelemaan blogini arkistoja, sillä muistelin, että olen takuuvarmasti kirjoittanut näistä jutuista jotakin jo silloin kauan sitten ensimmäisinä blogivuosinani. Jo silloin fiilistelin second hand -löytöjä, harkitsin kriittisesti hankintojani ja mietin jokaista ostosta aina parhaani mukaan pitkän tähtäimen näkökulmasta. Välillä onnistuin siinä paremmin ja välillä huonommin, mutta jo silloin näitä jutut olivat läsnä ostopäätöksiä tehdessä. Kaikki tämä näkyy vaatekaapissa edelleen, sillä moni vaate on todella tullut jäädäkseen ja useilla lemppareilla alkaa olla ikää 5-10 vuotta.

Muistin, että olen joskus jutellut Maria Veitolan kanssa näistä asioista jo suunnilleen vuosikymmen sitten ja pengoin blogihistoriaa, josko löytäisin sen ikivanhan postauksen arkistojen kätköistä. Ja sehän löytyi! Ja hämmennyin täysin, kun tajusin, miten mielettömän ajankohtaisia jutussa jaetut ajatukset ovat vielä (ja oikeastaan varsinkin) tänä päivänä! Niinpä päätin julkaista tämän sympaattisen postauksen 10 vuoden takaa nyt uudelleen – tuoreemmalla kuvituksella vain.

Ja vinkkaanpa muuten samalla, että sain kunnian päästä mukaan Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun podcastiin keskustelemaan vaateteollisuuden vastuullisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista rahoituksen professorin Vesa Puttosen ja vastuullisen liiketoiminnan professorin Minna Halmeen kanssa. Voiko tekstiiliyritys olla sekä vastuullinen että kannattava bisnes? Miksi kulutamme kertakäyttömuotia, vaikka vaateteollisuuden ongelmat ja pikamuodin ympäristövaikutukset ovat jatkuvasti esillä? Onko suomalaisen vaateteollisuuden vastuullisuus myytti? Muun muassa näitä aiheita sivutaan mielenkiintoisessa podcast-jaksossa, jonka voi kuunnella Spotifyn kautta esimerkiksi tästä alta.

Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2009.

RAKKAUDESTA VAATTEISIIN

Kirjoittelin jokin aika sitten shoppailusta ja mainitsin myös tekstissä Maria Veitolan esittelemän aarre-ajatuksen. Ihastuin Marian shoppailufilosofiaan, jonka idea on, että vaate ostetaan vain, jos se on aarre. Olen sen jälkeen miettinyt vakavasti ostopäätöksiä tehdessäni, onko kyseinen asia aarre, ja kieltämättä olen ollut entistäkin kriittisempi sen suhteen, mitä kotiini kannan. Helsinki Design Weekin lehteä selaillessani törmäsin IvanaHelsingin suunnittelijana tunnetun Paola Suhosen kirjoittamaan juttuun, jossa heijastellaan samantyyppisiä ajatuksia kuin aarre-filosofiassakin. Paola ei puhu aarteista, mutta hän puhuu rakkaudesta.

Nykyajan kiireisessä kulutusyhteiskunnassa pitäisi muistaa pysähtyä silloin tällöin miettimään, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä oikeasti koskettaa. Maailmalla onkin noussut pinnalle rakkauden ideologia, jonka ydinajatus on, että ihmisen pitäisi tyytyä vain parhaaseen kaikessa mitä haluaa. Ja tämä sama ajatus sopii myös erinomaisesti kuluttamiseen. Koska Paola tiivistää tekstin keskeisimmän sanoman yhteen kappaleeseen, annetaan alkuperäisen katkelman puhua puolestaan:

“Tuotteessa pitää olla jotain, johon sen omistaja hullaantuu, kiintyy, rakastuu – haluaa vaalia, helliä, hullaantua uudestaan, kunnioittaa ja säilyttää. Se on taianomainen yhteys kahden välillä. Tämänkaltaiseen suhteeseen pitäisi pyrkiä jokaisen tavaran kohdalla. Muuten se on turhaa, merkityksetöntä, roskaa jo syntyessään.”

Liian usein tulee hankittua tavara tai vaate joka on “ihan kiva”. Missä on rakkaus? Missä on intohimo? Missä on tunteen palo? Jokainen meistä tietää sisimmässään, että useimmiten ne ovat juuri ne “ihan kivat”, jotka jäävät kaapin perälle pyörimään ja päätyvät ensimmäisenä (parhaimmillaan käyttämättöminä) sinne kirpputorikasaan. Minusta kannattaisi miettiä jo kaupan kassalla, onko se tunne rakkautta. Jos aidosti pystyy näkemään itsensä käyttämässä vaatetta vielä vuoden tai parinkin päästä ja on valmis rakastamaan sitä myötä- ja vastoinkäymisissä, voi kevein mielin sanoa: “Tahdon.” Olen päättänyt, että yritän itse päästä vaatekaappini irtosuhteista ja pyrkiä löytämään kestävän rakkauden. Koska loppupeleissä vain rakkaudella on väliä. :)

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe (2017)*

kashmirneule // cashmere sweater Samsøe & Samsøe (2016)*

housut // trousers Samuji (2012?)

kengät // shoes COS (2018)*

laukku // bag Marimekko (2017)*

pipo & huivi // beanie & scarf Pupulandia x A+more / Stockmann (2019)*

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

3/12/19

Aurinkoisia päiviä, kulttuurivinkkejä, joulukalentereita ja vintage-löytöjä

4 61

Miten nämä viikot vierivätkin niin vauhdilla, että yhtäkkiä ollaan taas joulukuussa! Juuri äskenhän oli vielä syyskuu… Tämä on kyllä ehdottomasti ollut elämäni nopein syksy – aika on vain mennyt kuin hujauksessa. Koska taas on ehtinyt huomaamatta vierähtää kuukausi siitä, kun viimeksi kertoilin kunnolla kuulumisia täällä blogin puolella, on varmaan korkea aika taas tehdä päivitystä!

♥ Viime aikoina on tullut käytyä monissa erilaisissa musiikkitapahtumissa ja konserteissa. Yksi erityisen hauska tapahtuma oli toissaviikolla täällä Helsingissä Kaisaiemen kasvitieteellisessä puutarhassa järjestetty “Music for plants”, jossa dj:t soittivat musiikkia kasveille – ja vähän ihmisillekin. Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan oli viritelty tunnelmavalaistus ja ihmisiä riitti huomattavasti normaalia kalliimmista lipuista huolimatta paikalla jonoksi asti. Ja tulipahan viimein käytyä siellä kasvitieteellisessä puutarhassakin! Vähän suorastaan hävettää sanoa, että yli 11 Helsingissä asutun vuoden jälkeen pääsin paikan päälle vasta nyt. Talvipuutarhassa sen sijaan on tullut käytyä useita kertoja ja Kumpulan kasvitieteellisessäkin olen käynyt joskus jonkun työprojetin tiimoilta. Pitää mennä tuonne Kaisaniemeen vielä uudemman kerran, sillä normaalisti sisään pääsee museokortilla ja ihanasta elämyksellisestä kokemuksesta huolimatta tuolla tunnelmavalaistuksessa itse kasveja ei nähnyt juurikaan!

♥ Tein myös toissaviikonloppuna pienen ekskursion Vantaan Martinlaaksoon, sillä minut oli kutsuttu sinne Jyväskylä Big Bandin konserttiin ja päätin lähteä katsastamaan orkesteria livenä. Perillepääsy Kulttuurikeskus Martinukseen olikin melkoinen seikkailu, kun yksi bussivuoro jäi ilmeisesti välistä ja piti lennosta keksiä kiireessä uusi reittivalinta. Olimme lopulta perillä minuuttia ennen konsertin alkua, huh. Kyseessä oli jazz-laulaja Elena Mindrun, Tuomas J. Turusen ja Jyväskylä Big Bandin levynjulkkarikonsertti ja olipa hienoa päästä kuulemaan tuollaista isoa puhallinorkesteria ihan livenä. Jos kiinnostaa tsekata, niin tuo uusi Folkloric Moods -levy löytyy myös Spotifysta ja suositus erityisesti Swan-kappaleelle, joka oli oman kahden hengen konserttiseurueessani molempien suosikki.

♥ Onpa ihanaa, että nyt on saatu jo useampi aurinkoinen pakkaspäivä putkeen, sillä parin viime viikon aikana huomasin tuntevani oloni todella uupuneeksi, enkä oikein keksi asialle muuta selitystä kuin sen pitkään jatkuneen pimeän ja harmaan jakson. Jonkin sortin kaamosväsymystä olen lääkinnyt D-vitamiinilla ja olemalla vain itselleni vähän armollisempi näinä päivinä aikaansaavuuden suhteen, mutta muutama aurinkoinen päivä on kyllä antanut kummasti energiaa! Viherkasviparkani eivät selvästi myöskään tykkää talvisesta pimeydestä: kuiva huoneilma ja valottomuus ovat koituneet muutamalle jo kohtaloksi ja pari on heittänyt veivinsä viime viikkojen aikana. Mutta kaipa se pitää vain hyväksyä, että osa ei tästä pitkästä talvesta selviä, vaikka kuinka tekisi parhaansa, kun valo- ja lämpöolosuhteet ovat mitä ovat. Mutta ilokseni esimerkiksi banaanipuuni kukoistaa ja puskee uutta lehteä näköjään myös joulukuussa!

♥ Mummokaverin kanssa on taas viime aikoina käyty hauskoja keskusteluita. Meillä on tapana aina välillä tehdä vähän aivojumppaa pelaamalla Älypää-tietovisaa. Viime viikolla kokeilimme ensimmäistä kertaa erilaisia teemoja, joiden joukosta löytyi muun muassa Helsingin slangiin liittyvä visailu. Yksi sanoista oli “chillata” ja yhdessä sitten sen merkitystä mietittiin. “Skillata”, toisti mummokaveri ja pohti ankarasti, että tämän sanan on kyllä kuullut ja oppinutkin, mutta kun ei enää muista. Kerroin, mitä “chillata” tarkoittaa ja mummo toisteli vain: “Niin, niin, skillata! Hetken sen nyt taas muistaa, mutta huomenna on varmaan jo unohtunut.” :D

♥ Olen joskus aiemmin vinkkaillut Antonia Hambergin ihanasta kotigalleriasta ja nyt haluan vinkata jälleen, sillä tuorein Ripples-näyttely on avoinna yleisölle Helsingin Etu-Töölössä vielä muutaman viikon ajan: huomenna 4.12., sunnuntaina 8.12. ja ensi viikon keskiviikkona 11.12. klo 17-20. Antonian oma koti tarjoaa ihanan tunnelmalliset puitteet näyttelylle, jossa voi ihan eri tavalla nähdä taiteen keskellä kaunist, arkista kotiympäristöä ja ehkä helpommin visioida, miltä teos voisi näyttää omassakin kodissa. Tässä näyttelyssä mukana ovat: Jasmin Anoschkin, Inka Bell, Hanna Hyy, Matias Liimatainen, Emma Luukkala, Jenni Rope, Kerttu Saali, Emma Sarpaniemi, Joel Slotte ja Aki Turunen. Jos haluat kurkata esimakua näyttelystä tai et pääse paikan päälle, tsekkaa IG storyni tänään. :)

♥  Annetaan samaan syssyyn myös toinen taidevinkki: Taidehallissa on tällä hetkellä esillä Tampereen taiteilijaseuran juhlanäyttely, jossa piipahdin viime viikonloppuna. Upean elämyksellinen näyttely, jossa sai sekä nauraa, mykistyä että vähän tuntea kylmiä väreitäkin. Näyttely on esillä 5.1.2020 asti eli vielä on aikaa käydä katsastamassa. Paras joulun lahjavinkki muuten: museokortti!

♥ Kävin reilu viikko sitten elämäni ensimmäistä kertaa Slushissa saatuani sinne kutsun ja olipa kyllä mielenkiintoinen kokemus! Tapahtuman visuaalinen toteutus on aivan omaa luokkaansa ja oli melkein vaikea uskoa tilaa tutuksi ja turvalliseksi Messukeskukseksi, sillä niin suuren muodonmuutoksen se oli Slushin myötä käynyt läpi. Visuaalisen maailman lisäksi mieleen jäivät kiinnostavat puheenvuorot ja se kuinka hienosti vastuullisuus- ja ilmastoteemat näkyivät ohjelmassa ja tulevaisuuden visioissa. Jos jotakin kehitettävää vielä keksisin, niin ohjelmassa puheenvuorojen otsikointi olisi voinut olla osuvampaa. Muutama kiinnostava puhe meni sivu suun siksi, että jotkin olennaisista asiasanoista paljastuivat vasta tarkemmassa ohjelmakuvauksessa. Mutta kaiken kaikkiaan todella kiinnostava elämys ja oli todella inspiroivaa päästä kuulemaan innovaatioista ja tulevaisuuden ratkaisukeskeisistä visioista.

♥ En ole enää vuosiin hankkinut itselleni joulukalenteria, mutta salaperäinen “tonttu” lähettää raaputuskalenterin joka vuosi. Suuria voittoja ei ole kohdalle osunut, mutta ehkä tämä on se onnen vuosi! Mutta haluan vinkata teille muutamasta kivasta somejoulukalenterista, jotka antavat inspiraatiota näin joulun alla. Pian psykologiksi valmistuva Dona Meller pitää IG storyssaan ihanaa mielen hyvinvoinnille omistettua joulukalenteria, jossa on joka päivä jokin kiinnostava tietopläjäys aiheeseen liittyen. Jo pari ensimmäistä päivää ovat olleet hyvinkin herätteleviä! Toinen vinkki koskee Ilmastoahdistus-tilin IG-joulukalenteria, jossa joku yleisön ehdottama tunnettu henkilö vastaa storyssa joka päivä ilmastoaiheisiin kysymyksiin. Ja jos olette tarkkoina, saatatte bongata sieltä jonakin päivänä erään erityisen tutun naaman. :)

♥ Huomenna on taas uuden Afterwork-jakson aika ja huomenna sukelletaan kauneusoperaatioiden ja plastiikkakirurgian maailmaan, mutta sitä ennen vinkkaan vielä kahdesta edellisestä podcast-jaksosta, jotka on omistettu somekiusaamiselle. Juttelimme toissaviikolla Maria Veitolan kanssa siitä, miltä tuntuu joutua somekohun keskelle sekä viime viikolla Fitnesspäiväkirja-ohjelmasta tutun twerkkausguru Tinzen kanssa somekiusaamisesta. Jaksoista on tullut valtavan paljon palautetta ja yksi blogin lukija vinkkasi viime viikolla todella kiinnostavasta artikkelista aiheeseen liittyen. Luin YLEn tekemän jutun vihapuheesta ja se jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. Erittäin vahva lukusuositus siis myös teille muille!

♥ Rakkauteni viereisessä korttelissa sijaitsevaa Tenho-ravintolaa kohtaan syvenee vain. Olen käynyt Tenhossa siitä lähtien ahkeraan, kun muutin Kallioon ja se on hurmannut minut kaupungin parhailla pizzoilla (sekä parhaimmistoon kuuluvalla kasvisburgerilla), jokasunnuntaisilla jazz-keikoilla sekä ihanalla Berliini-fiiliksiä huokuvalla tunnelmalla – visiitti Tenhoon tuntuu usein siltä kuin olisi piipahtanut illallisella jossain ulkomailla. Suosittelen!

Tässä vuosien varrella henkilökunta on tullut tutuksi, mutta reilu viikko sitten kanta-asiakas koki mahtavan yllätyksen, kun kesken sunnuntai-illan piippasi puhelin FB-viestin merkiksi. Eräs ravintolan henkilökuntaan kuuluva tyyppi oli laittanut minulle viestiä, että ravintola näyttää olevan tulossa illan jazz-keikan myötä täyteen. Että haluaisinko, että varaavat minulle ja avecilleni sieltä pöydän, niin pääsen varmasti istumaan? Olen viimeisen parin kuukauden aikana käynyt sunnuntaijazzeissa joka viikko, joten olin mielettömän otettu tästä huomaavaisuudesta. Pöytä varattiin ja kun pääsin paikan päälle, sama tyyppi ehdotti, josko haluaisin, että minulle järjestettäisiin pysyvä pöytävaraus sunnuntaisin. Pakko sanoa, että harvoin on ollut asiakkaana yhtä arvostettu olo. Kiitos Tenho! Ja tulkaa nyt ihmeessä muutkin nauttimaan sekä noista huipuista jazz-keikoista, hyvistä pizzoista että muistakin konserteista ja tapahtumista – sisäänpääsykin on aina maksuton. Esimerkiksi ensi viikolla pääsee tiistaina Tenhossa kuuntelemaan nykyrunoutta Poetry Slamin merkeissä. Ja ei, minulle ei kukaan maksa Tenhon mainostamisesta yhtään mitään, vaan olen vain tyytyväinen ja uskollinen asiakas.

♥ Tänään tiistaina vietetään jälleen Tekojen Tiistaita, joka rantautui Suomeen ensimmäistä kertaa viime vuonna mutta jota on vietetty maailmalla jo vuosia. Giving Tuesday -nimellä maailmalla tunnettu tempaus syntyi vastaiskuksi joulua edeltävälle kulutusjuhlalle ja Black Friday -huumalle, kun haluttiin viedä huomio nimenomaan antamiseen ja hyviin tekoihin. Haluan siis kannustaa ihan jokaista tekemään tänään jotakin huomaavaista jonkun toisen hyväksi. Teko voi olla pieni tai suuri, huomaavainen ele tai konkreettista auttamista. Kuten viime vuonna kirjoitin: “Voit siis ihan itse vapaasti päättää, miten olet mukana: anna aikaasi vapaaehtoistyölle, hanki kummilapsi maailmalta, ulkoiluta naapurin koiraa, osta työkaverille yllätykseksi aamukahvi, tarjoudu kaverille lapsenvahdiksi tai auta naapurin mummo turvallisesti kadun yli. Vain luovuus on rajana siinä, miten voit ilahduttaa tuttuja ja tuntemattomia tekemällä, antamalla tai sanomalla jotakin mukavaa.” Kivoja vinkkejä jouluiseen hyväntekeväisyyteen löytyy muuten tästä viime vuonna tekemästäni jutusta – päivämäärät ovat viime vuodelta, mutta useimmat keräyksistä ja kampanjoista ovat käynnissä myös tänä jouluna.

Eetti Ry starttasi vajaa vuosi sitten tammikuussa Lempivaatteeni-kampanjan, jonka ideana on kannustaa ihmisiä käyttämään vaatteitaan pidempään, hankkimaan harkitummin ja vaalimaan niitä rakkaita lempivaatteitaan. Nyt syksyllä minutkin haastettiin mukaan “viikko lempivaatteessa” -teemaviikkoon, jonka aikana postailtaisiin storyja ja kuvia tämän lempivaatteen ympärille rakennetuista tyyleistä sekä pohdiskeltaisiin sitä, kuinka paljon uutta sitä oikeastaan tarvitseekaan. Vielä en ole tuohon teemaviikkoon tempautunut mukaan, kun asukuvien ottaminen ei ole viime aikoina tuntunut niin kovin inspiroivalta, mutta samaa teemaa on nähtävissä vuoden mittaan tekemissäni kuukausikoosteissani menneiden vuosien tyyleistä. Lempivaatteet ovat nimittäin nähtävissä noissa vanhoissa asukuvissa vuodesta toiseen. :) Tämän jutun vaatteet ovat tämän syksyn lemppareita: löysin sekä villapuseron että farkut kirpputorilta.

villapusero // sweater vintage (2019)

farkut // jeans vintage (2019)

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

26/11/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: marraskuu 2010-2018

3 51

Moni on kaipaillut syksyisiä asukuvia ja kysellyt niiden perään, sillä tänä syksynä on sillä saralla ollut hiljaisempaa. Kyselin lokakuisia lookeja yhteen koonneessa postauksessa, vieläkö tyylijutut jaksavat innostaa ja vastaukset olivat melkoisen yksimielisiä: asupostaukset ovat yhä yleisön suosikkeja. Pitänee siis toivoa aurinkoisempia päiviä ja ryhtyä taas kuvaushommiin!

Pimeät ja synkät päivät eivät ole inspiroineet pukeutumisen tai kuvaamisen saralla, mutta tässä on tarjolla ensihätiin menneiden vuosien tyyli-inspiraatiota marraskuisiin päiviin, joina ei tunnu keksivän mitään päällepantavaa. Itse asiassa nämä marraskuiset tyylit vuosien varrelta inspiroivat minua itseänikin. Innostuin heti kaivelemaan kaapeista vanhoja tuttuja vaatteita esille ja taidanpa kokeilla muutamaa näistä yhdistelmistä ihan sellaisenaan nyt vuosien jälkeen uudelleenkin. On kiva huomata, että monet asuista ja vaatteista ovat siinä määrin ajattomia, että näyttävät ihan ajankohtaisilta edelleen. :)

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuu ja lokakuu. Mikäs on lempparinne näistä marraskuisista asuista? Entä muistatteko joitakin noista vanhemmista tyyleistä edelleen?

2018

Uhanan hauska neule on hyvä piristys tummanpuhuvaan talviseen tyyliin. Rakastan myös tuota & Other Storiesin kiiltonahkaista hametta. Pupunilkkureita tulee käytettyä vain harvakseltaan, mutta tähän asuun ne sopivat kuin nenä päähän. 

Tässä lookissa näyy muutamia ehdottomia talvilemppareita: Sandin ruskea villakangastakki, oman A+more x Pupulandia -malliston pipo ja huivi viime vuoden kokoelmasta sekä ihana talvityylien piristyslaukku samaisesta kokoelmasta.

Kokomusta toimii aina, mutta pieni pilkahdus punaista tuo kokonaisuuteen vähän eloa ja valoa. Tykkään kovasti noista COSin perusnilkkureista ja BikBokin väljistä 100% denim-farkuista, joihin twistiä antaa tuo vetoketjuyksityiskohta. 

Tässä tyylissä yllä puolestaan on kotimaista R-collectionia. Tiilenpunainen neule ja tummansiniset sammarit ovat olleet paljon käytössä, ja väljien housujen alle mahtuvat talvella hyvin sukkahousut tai paritkin. Tässä lookissa jalassa tosin ovat glitter-sukat ja Filippa K:n uskolliset herrainkengät.

Nämä tyylit koostuvat myös kotimaisen R-collectionin vaatteista – nappasin kuvat yhteistyötä varten, mutta kaikki vaatteet ovat osa omaa vaatekaappia nykyisin. Pakko myös mainita erikseen nuo oikeanpuoleisen tyylin glitter-nilkkurit. Ne ovat jalassa varmasti vähintään pari kertaa viikossa etenkin näin pimeinä talvipäivinä.

2017

Sandin ruskea villakangastakki on sellainen vaatekaapin luottoklassikko, että veikkaan pukeutuvani siihen vielä vuosikymmenten päästäkin. Terhi Pölkin karvavuorella varustetut nilkkurit ovat joka talven suosikkivalinta – eivät muuten palele varpaat! Musta merinovillainen pooloneule on löytynyt aikanaan New Yorkista second hand -putiikista, siniset farkut ovat Monkin, laukku kotimaisen MoiMoin ja pipo KN Collectionin.

Rakastin punaista väriä koko nuoruuteni palavasti ja sitten vähän kyllästyin, kunnes löysin sen taas osaksi pukeutumistani muutama vuosi sitten. Tämä kaunis punainen neulemekko on äitini itselleen nuorena tekemä ja rakastan sitä! Toinen punainen mekko oli aikoinaan lainassa Marimekon kuvauksia varten, kun ideoin vähän erilaisia pikkujoulutyylejä. Mekko palasi showroomille, mutta tuon laukun kävin ostamassa omaksi myöhemmin liikkeestä.

Tämä kauniin värinen keinoturkistakki on ollut päällä viimeksi tänään. :) Lyhyenmallinen takki on yksi vaatekaapin suosikeista ja samoin on myös tuo merenvihreä väri. Superlämmin Acnen musta kelsiturkki oli lainassa kuvauksia varten, mutta ihastuin lämpöiseen lampaanvillatakkiin niin kovin, että ostin sen omakseni. Myös lintumekko on vähän lämpimämmillä säillä ollut ahkerassa käytössä. Zalandon ja Dr. Martensin yhteistyönä tekemiä maihareita olen käyttänyt etenkin tänä talvena todella paljon.

Valkoinen paita ja siniset farkut ovat klassikoita, mutta näissä kummassakin tyylissä klassikot ovat saaneet piristyksekseen vähän maustetta leikkauksista ja yksityiskohdista. Molemmat valkoiset röyhelöpaidat ovat yksiä vaatekaapin suosikeista. Tuossa oikeanpuoleisessa olo on aina kuin prinsessalla!

Näissä lookeissa näkyy myös vaatekaapin lemppareita ja luottoklassikoita. Venepääntiellä varustetut neuleet ja leveät, vajaamittaiset housut ovat suosikkejani. Punaiset Acnen nilkkurit ja Filippa K:n herrainkengät ovat vanhoja tuttuja lukemattomista aiemmista asukuvista. Tuo Monkin keinokarvainen takki on myös yksi kestosuosikeistani.

2016

Eeva Suutari ikuisti minut vuonna 2016 tässä lookissa, jossa näkyy meikäläisen tyyliin sopivia kestosuosikkeja jälleen: Samsøe & Samsøen tummanvihreä neule ja mustat culottes-housut, lierihattu sekä ne uskolliset herrainkengät, jotka pysyvät lemppareina vuodesta toiseen.

Sandin ruskea villakangastakki on palvellut uskollisesti myös jo monta vuotta, ja näyttää muuten edelleen kuin uudelta! COSin harmaa muhkuneule ja nahkahousut kuuluvat myös talvilemppareihin. Yksi riemastuttavimmista talviasuistani on tämä COSin pitkä neulemekko, jonka olen nimennyt “Mustaksi Muumiksi” – ehkä maailman mukavin vaate koleina syys- ja talvipäivinä.

Tämä look on kuvattu hieman aiemmin syksyllä, kuten paljaina vilkkuvat nilkat paljastavat. Noita COSin farkkuja metsästettiin aikanaan kissojen ja koirien kanssa ympäri Eurooppaa – löytyivät lopulta Berliinistä. Myös Club Monacon kashmirneule ja COSin nahkareppu kuuluvat vaatekaapin lemppareihin.

Tämä kukkamekkotyyli ikuistettiin vuoden 2016 lokakuussa Kreikassa. Olen löytänyt mekon joskus muutama vuosi aiemmin Zarasta ja rakastan tuota tummanpuhuvaa kukkakuosia, joka sopii hyvin myös syksyisempään tyyliin. 

2015

Marimekon pirtsakan värinen silkkipaita ja kaunis villakangastakki ovat yhä käytössä kumpainenkin. Tummansinisiä farkkuja en sen sijaan ole käyttänyt hetkeen!

Löysin tämän minttuisen pörröneuleen New Yorkista kirpparilta ja eipä voisi paljon olla enempää näköiseni villapaita! Nuo nilkkurit ovat muuten noin 5 vuotta vanhat ja edelleen jalassa melkein joka päivä.

Tara Jarmonin vihreää takkikaunokaista on yritetty ostaa yltäni lukuisia kertoja, mutta en muuten myy! Rakastan tuota talvisen tyylin ihanaa väriläiskää. Turbaani on KN Collectionin kokoelmasta vuosien takaa.

Never Denimin musta pitkä villakangastakki on myös yksi vaatekaapin ikilemppareista ja se on ollut päällä viimeksi pari päivää sitten. Kinuskinväristä neuletta olin hypistellyt pitkään vaatekaupan rekissä, mutta hinta sai aina jättämään sen kauppaan. Lopulta löysin sen jonkun älyttömän onnenkantamoisen seurauksena jollakin -75% alennuksella ja ostin tietysti onnesta soikeana omakseni. Fiorentini & Bakerin buutsit olivat heräteostos, mutta uskon niiden olevan takuuvarmasti sellaiset, joita käytän vielä vanhana mummonakin.

En yleensä pidä Odd Mollyn vaatteita oikein oman näköisinäni, mutta tähän hapsutakkiin ihastuin ja sitä olen myös käyttänyt paljon! Glitter-turbaani kruunaa täydellisesti marraskuisen tyylin, tottakai.

2014

Vaaleanpunainen ja harmaa sopivat hyvin yhteen – kuten näkyy. Vasemmalla yllä on kotimaisia aarteita: Arelan kashmirneule, 2OR+byyatin housut ja Samujin takki (jonka tosin olen myynyt jo eteenpäin). Niiden lisäksi päällä on Fiorentini & Bakerin buutsit (joita kuulemma myös Mick Jagger suosii), FWSS:n pipo sekä Monkin huivi. Oikealla: vaaleanpunainen pitkä takki on Tiger of Swedenin, huivi KN Collectionin ja laukku 2OR+byyatin.

Tähän teddykarvatakkiin en kyllästy varmaan koskaan! Paksu villahuivi on Second Femalen ja edelleen käytössä talvella jatkuvasti. Kainalossa keikkuu Väskan clutch. Oikeanpuoleisessa tyylissä yllä ovat ikivanhat reikäiset boyfriend-farkut, tummanvihreä muhkuneule, joka löytyi pilkkahintaan aiemmin samana vuonna & Other Storiesin alesta sekä Samujin jo uuden kodin löytänyt takki. Laukku on kotimaisen 2OR+byyatin, joka ei enää taida toimia kovinkaan aktiivisesti. 

2013

Tämän lookin voisin pukea tismalleen tällaisena päälleni tänäkin päivänä ja itse asiassa inspiroiduin tästä tyylistä suuresti jälleen. Vain kengät ja laukku ovat sittemmin päätyneet uuteen kotiin, mutta kaikki muut asun vaatteet ovat yhä tallessa. Tuo Isabel Marantin H&M-mallistosta löytynyt oversize-takki on yksi suosikeistani, mutta siihen pitäisi löytää uudet napit, sillä yksi hajosi, enkä löydä samanlaista mistään. Valkoinen neule puolestaan oli uskomaton kirppislöytö: Chloén pusero löytyi kirpparirekistä 10 euron hintaan. Muhkea villaneule vain on niin paksu, että sitä pitää säästellä kylmempiin päiviin.

Isabel Marantin ja H&M:n jättitakki näkyy yllä tässäkin kuvassa. Muistan ihastuneeni pari vuotta aiemmin 2011 tuohon Monkin lintukuvioiseen huiviin ja se on tallessa yhä edelleen. Lumin laukku matchaa hyvin huivin väreihin, mutta sitäpä ei olekaan tullut käytettyä aikoihin. 

Tässä lookissa näytän melkoiselta resupekalta, mutta jostain syystä tykkään tyylistä silti. Reikäisissä boyfriend-farkuissa, euron kirpparivillatakissa ja pipossa on korkonilkkureihin ja huulipunaan yhdistettynä juuri sopiva ripaus grungea.

2012

Marraskuulta 2012 on tallentunut vain tämä yksi asu. Muistan, että löysin nuo Ritva Fallan Marimekolle suunnittelemat villakangashousut jo vuosia aiemmin kirpparilta ja tykkäsin niistä valtavasti, mutta jotenkin en silti koskaan osannut käyttää niitä sitten kuitenkaan. Tämän kerran ne pääsivät päälle asti, mutta sittemmin myin ne lopulta eteenpäin. Raidallinen second hand -kauluspaita oli pitkään suosikki, mutta sekin on myöhemmin jatkanut matkaansa uuteen kotiin. H&M:n tummansininen strassein koristeltu villaneule sen sijaan on edelleen käytössä.

2011

Talven 2011 tyyliin kuuluivat papparaistakki, joka oli vuosia suosikkini, pienimuotoiseksi somehitiksi muodostunut KN Collectionin ympyrähuivi sekä Aiglen ratsastuskengät, joita olin pari vuotta aiemmin metsästänyt liki epätoivon vimmalla. Tähänkin tyyliin voisin varmasti pukeutua edelleen. Sen sijaan oikeanpuoleinen tyyli ei tunnu enää lainkaan omalta, vaikka tuo ihana helmin koristeltu Tiger of Swedenin villapusero yhä löytyykin kaapista. Pitääkin pukea se päälle pitkästä aikaa!

2010

Tämä look näyttää yhä omaan silmään ajattomalta ja hyvältä. Pukisin! Ja itse asiassa kaikki asun vaatteetkin ovat yhä tallessa, joten ehkä puen vielä oikeastikin. Villatakki on yksi lempparikirppislöydöistäni vuosien varrelta. Oikeanpuoleista tyyliä en välttämättä enää pukisi eikä vaatteistakaan taida olla enää mitään tallessa. Muistan, että pidin valtavasti tuon neulemekon ideasta, mutta en osannut käyttää sitä sitten kuitenkaan. Myöhemmin olen löytänyt omaan tyyliini sopivamman.

Nämäkään tyylit eivät enää näytä ihan omalta, vaikka niissä onkin mukana ihan klassisia elementtejä: siniset farkut, musta bleiseri, maiharit, jne. Eivät nämä nyt pahimmasta päästä missään nimessä ole, mutta ajankulun näkee kyllä naaman ja hiusten lisäksi tyylissä.

Photos: Annika Ollila, Nawras OddaVesa Silver,  Elisa LepistöLiisa KiviMarianna MäkeläNinan Tunnetila, Eeva Suutari & Viena K

Related posts