26/11/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: marraskuu 2010-2018

3 47

Moni on kaipaillut syksyisiä asukuvia ja kysellyt niiden perään, sillä tänä syksynä on sillä saralla ollut hiljaisempaa. Kyselin lokakuisia lookeja yhteen koonneessa postauksessa, vieläkö tyylijutut jaksavat innostaa ja vastaukset olivat melkoisen yksimielisiä: asupostaukset ovat yhä yleisön suosikkeja. Pitänee siis toivoa aurinkoisempia päiviä ja ryhtyä taas kuvaushommiin!

Pimeät ja synkät päivät eivät ole inspiroineet pukeutumisen tai kuvaamisen saralla, mutta tässä on tarjolla ensihätiin menneiden vuosien tyyli-inspiraatiota marraskuisiin päiviin, joina ei tunnu keksivän mitään päällepantavaa. Itse asiassa nämä marraskuiset tyylit vuosien varrelta inspiroivat minua itseänikin. Innostuin heti kaivelemaan kaapeista vanhoja tuttuja vaatteita esille ja taidanpa kokeilla muutamaa näistä yhdistelmistä ihan sellaisenaan nyt vuosien jälkeen uudelleenkin. On kiva huomata, että monet asuista ja vaatteista ovat siinä määrin ajattomia, että näyttävät ihan ajankohtaisilta edelleen. :)

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuu ja lokakuu. Mikäs on lempparinne näistä marraskuisista asuista? Entä muistatteko joitakin noista vanhemmista tyyleistä edelleen?

2018

Uhanan hauska neule on hyvä piristys tummanpuhuvaan talviseen tyyliin. Rakastan myös tuota & Other Storiesin kiiltonahkaista hametta. Pupunilkkureita tulee käytettyä vain harvakseltaan, mutta tähän asuun ne sopivat kuin nenä päähän. 

Tässä lookissa näyy muutamia ehdottomia talvilemppareita: Sandin ruskea villakangastakki, oman A+more x Pupulandia -malliston pipo ja huivi viime vuoden kokoelmasta sekä ihana talvityylien piristyslaukku samaisesta kokoelmasta.

Kokomusta toimii aina, mutta pieni pilkahdus punaista tuo kokonaisuuteen vähän eloa ja valoa. Tykkään kovasti noista COSin perusnilkkureista ja BikBokin väljistä 100% denim-farkuista, joihin twistiä antaa tuo vetoketjuyksityiskohta. 

Tässä tyylissä yllä puolestaan on kotimaista R-collectionia. Tiilenpunainen neule ja tummansiniset sammarit ovat olleet paljon käytössä, ja väljien housujen alle mahtuvat talvella hyvin sukkahousut tai paritkin. Tässä lookissa jalassa tosin ovat glitter-sukat ja Filippa K:n uskolliset herrainkengät.

Nämä tyylit koostuvat myös kotimaisen R-collectionin vaatteista – nappasin kuvat yhteistyötä varten, mutta kaikki vaatteet ovat osa omaa vaatekaappia nykyisin. Pakko myös mainita erikseen nuo oikeanpuoleisen tyylin glitter-nilkkurit. Ne ovat jalassa varmasti vähintään pari kertaa viikossa etenkin näin pimeinä talvipäivinä.

2017

Sandin ruskea villakangastakki on sellainen vaatekaapin luottoklassikko, että veikkaan pukeutuvani siihen vielä vuosikymmenten päästäkin. Terhi Pölkin karvavuorella varustetut nilkkurit ovat joka talven suosikkivalinta – eivät muuten palele varpaat! Musta merinovillainen pooloneule on löytynyt aikanaan New Yorkista second hand -putiikista, siniset farkut ovat Monkin, laukku kotimaisen MoiMoin ja pipo KN Collectionin.

Rakastin punaista väriä koko nuoruuteni palavasti ja sitten vähän kyllästyin, kunnes löysin sen taas osaksi pukeutumistani muutama vuosi sitten. Tämä kaunis punainen neulemekko on äitini itselleen nuorena tekemä ja rakastan sitä! Toinen punainen mekko oli aikoinaan lainassa Marimekon kuvauksia varten, kun ideoin vähän erilaisia pikkujoulutyylejä. Mekko palasi showroomille, mutta tuon laukun kävin ostamassa omaksi myöhemmin liikkeestä.

Tämä kauniin värinen keinoturkistakki on ollut päällä viimeksi tänään. :) Lyhyenmallinen takki on yksi vaatekaapin suosikeista ja samoin on myös tuo merenvihreä väri. Superlämmin Acnen musta kelsiturkki oli lainassa kuvauksia varten, mutta ihastuin lämpöiseen lampaanvillatakkiin niin kovin, että ostin sen omakseni. Myös lintumekko on vähän lämpimämmillä säillä ollut ahkerassa käytössä. Zalandon ja Dr. Martensin yhteistyönä tekemiä maihareita olen käyttänyt etenkin tänä talvena todella paljon.

Valkoinen paita ja siniset farkut ovat klassikoita, mutta näissä kummassakin tyylissä klassikot ovat saaneet piristyksekseen vähän maustetta leikkauksista ja yksityiskohdista. Molemmat valkoiset röyhelöpaidat ovat yksiä vaatekaapin suosikeista. Tuossa oikeanpuoleisessa olo on aina kuin prinsessalla!

Näissä lookeissa näkyy myös vaatekaapin lemppareita ja luottoklassikoita. Venepääntiellä varustetut neuleet ja leveät, vajaamittaiset housut ovat suosikkejani. Punaiset Acnen nilkkurit ja Filippa K:n herrainkengät ovat vanhoja tuttuja lukemattomista aiemmista asukuvista. Tuo Monkin keinokarvainen takki on myös yksi kestosuosikeistani.

2016

Eeva Suutari ikuisti minut vuonna 2016 tässä lookissa, jossa näkyy meikäläisen tyyliin sopivia kestosuosikkeja jälleen: Samsøe & Samsøen tummanvihreä neule ja mustat culottes-housut, lierihattu sekä ne uskolliset herrainkengät, jotka pysyvät lemppareina vuodesta toiseen.

Sandin ruskea villakangastakki on palvellut uskollisesti myös jo monta vuotta, ja näyttää muuten edelleen kuin uudelta! COSin harmaa muhkuneule ja nahkahousut kuuluvat myös talvilemppareihin. Yksi riemastuttavimmista talviasuistani on tämä COSin pitkä neulemekko, jonka olen nimennyt “Mustaksi Muumiksi” – ehkä maailman mukavin vaate koleina syys- ja talvipäivinä.

Tämä look on kuvattu hieman aiemmin syksyllä, kuten paljaina vilkkuvat nilkat paljastavat. Noita COSin farkkuja metsästettiin aikanaan kissojen ja koirien kanssa ympäri Eurooppaa – löytyivät lopulta Berliinistä. Myös Club Monacon kashmirneule ja COSin nahkareppu kuuluvat vaatekaapin lemppareihin.

Tämä kukkamekkotyyli ikuistettiin vuoden 2016 lokakuussa Kreikassa. Olen löytänyt mekon joskus muutama vuosi aiemmin Zarasta ja rakastan tuota tummanpuhuvaa kukkakuosia, joka sopii hyvin myös syksyisempään tyyliin. 

2015

Marimekon pirtsakan värinen silkkipaita ja kaunis villakangastakki ovat yhä käytössä kumpainenkin. Tummansinisiä farkkuja en sen sijaan ole käyttänyt hetkeen!

Löysin tämän minttuisen pörröneuleen New Yorkista kirpparilta ja eipä voisi paljon olla enempää näköiseni villapaita! Nuo nilkkurit ovat muuten noin 5 vuotta vanhat ja edelleen jalassa melkein joka päivä.

Tara Jarmonin vihreää takkikaunokaista on yritetty ostaa yltäni lukuisia kertoja, mutta en muuten myy! Rakastan tuota talvisen tyylin ihanaa väriläiskää. Turbaani on KN Collectionin kokoelmasta vuosien takaa.

Never Denimin musta pitkä villakangastakki on myös yksi vaatekaapin ikilemppareista ja se on ollut päällä viimeksi pari päivää sitten. Kinuskinväristä neuletta olin hypistellyt pitkään vaatekaupan rekissä, mutta hinta sai aina jättämään sen kauppaan. Lopulta löysin sen jonkun älyttömän onnenkantamoisen seurauksena jollakin -75% alennuksella ja ostin tietysti onnesta soikeana omakseni. Fiorentini & Bakerin buutsit olivat heräteostos, mutta uskon niiden olevan takuuvarmasti sellaiset, joita käytän vielä vanhana mummonakin.

En yleensä pidä Odd Mollyn vaatteita oikein oman näköisinäni, mutta tähän hapsutakkiin ihastuin ja sitä olen myös käyttänyt paljon! Glitter-turbaani kruunaa täydellisesti marraskuisen tyylin, tottakai.

2014

Vaaleanpunainen ja harmaa sopivat hyvin yhteen – kuten näkyy. Vasemmalla yllä on kotimaisia aarteita: Arelan kashmirneule, 2OR+byyatin housut ja Samujin takki (jonka tosin olen myynyt jo eteenpäin). Niiden lisäksi päällä on Fiorentini & Bakerin buutsit (joita kuulemma myös Mick Jagger suosii), FWSS:n pipo sekä Monkin huivi. Oikealla: vaaleanpunainen pitkä takki on Tiger of Swedenin, huivi KN Collectionin ja laukku 2OR+byyatin.

Tähän teddykarvatakkiin en kyllästy varmaan koskaan! Paksu villahuivi on Second Femalen ja edelleen käytössä talvella jatkuvasti. Kainalossa keikkuu Väskan clutch. Oikeanpuoleisessa tyylissä yllä ovat ikivanhat reikäiset boyfriend-farkut, tummanvihreä muhkuneule, joka löytyi pilkkahintaan aiemmin samana vuonna & Other Storiesin alesta sekä Samujin jo uuden kodin löytänyt takki. Laukku on kotimaisen 2OR+byyatin, joka ei enää taida toimia kovinkaan aktiivisesti. 

2013

Tämän lookin voisin pukea tismalleen tällaisena päälleni tänäkin päivänä ja itse asiassa inspiroiduin tästä tyylistä suuresti jälleen. Vain kengät ja laukku ovat sittemmin päätyneet uuteen kotiin, mutta kaikki muut asun vaatteet ovat yhä tallessa. Tuo Isabel Marantin H&M-mallistosta löytynyt oversize-takki on yksi suosikeistani, mutta siihen pitäisi löytää uudet napit, sillä yksi hajosi, enkä löydä samanlaista mistään. Valkoinen neule puolestaan oli uskomaton kirppislöytö: Chloén pusero löytyi kirpparirekistä 10 euron hintaan. Muhkea villaneule vain on niin paksu, että sitä pitää säästellä kylmempiin päiviin.

Isabel Marantin ja H&M:n jättitakki näkyy yllä tässäkin kuvassa. Muistan ihastuneeni pari vuotta aiemmin 2011 tuohon Monkin lintukuvioiseen huiviin ja se on tallessa yhä edelleen. Lumin laukku matchaa hyvin huivin väreihin, mutta sitäpä ei olekaan tullut käytettyä aikoihin. 

Tässä lookissa näytän melkoiselta resupekalta, mutta jostain syystä tykkään tyylistä silti. Reikäisissä boyfriend-farkuissa, euron kirpparivillatakissa ja pipossa on korkonilkkureihin ja huulipunaan yhdistettynä juuri sopiva ripaus grungea.

2012

Marraskuulta 2012 on tallentunut vain tämä yksi asu. Muistan, että löysin nuo Ritva Fallan Marimekolle suunnittelemat villakangashousut jo vuosia aiemmin kirpparilta ja tykkäsin niistä valtavasti, mutta jotenkin en silti koskaan osannut käyttää niitä sitten kuitenkaan. Tämän kerran ne pääsivät päälle asti, mutta sittemmin myin ne lopulta eteenpäin. Raidallinen second hand -kauluspaita oli pitkään suosikki, mutta sekin on myöhemmin jatkanut matkaansa uuteen kotiin. H&M:n tummansininen strassein koristeltu villaneule sen sijaan on edelleen käytössä.

2011

Talven 2011 tyyliin kuuluivat papparaistakki, joka oli vuosia suosikkini, pienimuotoiseksi somehitiksi muodostunut KN Collectionin ympyrähuivi sekä Aiglen ratsastuskengät, joita olin pari vuotta aiemmin metsästänyt liki epätoivon vimmalla. Tähänkin tyyliin voisin varmasti pukeutua edelleen. Sen sijaan oikeanpuoleinen tyyli ei tunnu enää lainkaan omalta, vaikka tuo ihana helmin koristeltu Tiger of Swedenin villapusero yhä löytyykin kaapista. Pitääkin pukea se päälle pitkästä aikaa!

2010

Tämä look näyttää yhä omaan silmään ajattomalta ja hyvältä. Pukisin! Ja itse asiassa kaikki asun vaatteetkin ovat yhä tallessa, joten ehkä puen vielä oikeastikin. Villatakki on yksi lempparikirppislöydöistäni vuosien varrelta. Oikeanpuoleista tyyliä en välttämättä enää pukisi eikä vaatteistakaan taida olla enää mitään tallessa. Muistan, että pidin valtavasti tuon neulemekon ideasta, mutta en osannut käyttää sitä sitten kuitenkaan. Myöhemmin olen löytänyt omaan tyyliini sopivamman.

Nämäkään tyylit eivät enää näytä ihan omalta, vaikka niissä onkin mukana ihan klassisia elementtejä: siniset farkut, musta bleiseri, maiharit, jne. Eivät nämä nyt pahimmasta päästä missään nimessä ole, mutta ajankulun näkee kyllä naaman ja hiusten lisäksi tyylissä.

Photos: Annika Ollila, Nawras OddaVesa Silver,  Elisa LepistöLiisa KiviMarianna MäkeläNinan Tunnetila, Eeva Suutari & Viena K

Related posts

15/11/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: lokakuu 2010-2018

11 53

Hupsista, lokakuu hujahti jotenkin niin vauhdilla ohi, että tajusin vasta viime viikolla unohtaneeni tyystin tehdä menneiltä kuukausilta tutun koosteen kuukauden asuista menneiltä vuosilta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myös marraskuun kooste on vielä tämän kuun lopulla tulossa. Tajusin tässä muuten hiljattain, että tänä vuonna en ole niin kauheasti ikuistanut tyylejäni kuviksi tänne blogin puolelle. Kysynkin nyt siis teiltä, ovatko päivän asut ja tyylijutut edelleen sellaista sisältöä, mikä teitä kiinnostaisi?

Talvea kohti mennessä tyylijuttujen teko muuttuu aina astetta haastavammaksi, koska Suomen leveysasteilla talvisemmat asut ovat lähinnä iänikuisia kuvia takeista, vaikka toki syksyisistä ja talvisistakin tyyleistä saa loihdittua kiinnostavampia asusteilla, kengillä ja muilla pienillä ideoilla. Huomaan kuitenkin, että talven syksyn vaihtuessa talveksi tekee mieli lähinnä kääriytyä samoihin tuttuihin ja turvallisiin neuleisiin ja mennä päivästä toiseen tyylillisesti sieltä, missä aita on matalin.

*

Juttelin pari päivää sitten kaverin kansa näistä menneiden vuosien tyyleistä ja naureskelimme yhdessä joillekin vanhoille asukokeiluille ja poseerauksille. On kiinnostavaa, kuinka erilaiset elämänvaiheet ja oman tyylin etsiskely näkyy eri tavoin menneiltä vuosilta tallentuneissa asuissa. Jonakin vuonna tyyli on ollut selvästi naisellisempaa ja toisena androgyynimpää, yhtenä vuonna värikkäämpää ja toisena taas hyvin tummanpuhuvaa ja hillittyä. Tiettyinä kausina on tullut tehtyä enemmän rohkeita kokeiluja ja joskus taas on menty hyvin klassisella linjalla. Kyllähän osa noista vanhoista asuista herättää vähän huvittuneita tunteita ja jotkut jopa häpeänsekaista ihmetystä, että mitähän kummaa päässäni on mahtanut silloin liikkua.

Nyt kun katselen näitä vanhoja tyylejä, tuntuu, että oma tyyli on viimeisten viiden vuoden aikana vakiintunut viimein sellaiseksi, että oikeastaan kaikki menneiden viiden vuoden aikaiset lookit ovat sellaisia, joihin voisin hyvin pukeutua edelleen ja jotka koen edelleen suurimmalta osin omannäköisikseni. Sitä edeltävä aika on ollut sellaista itsensä etsimistä tyylillisesti, että välillä joukkoon on osunut oikein onnistuneita kokeiluja ja välillä aika karmeita huteja. Mutta jos ei muuta, niin voipahan nauraa itselleen, huvittuneena muistella menneitä ja todeta, että luojan kiitos oma tyyli on hiukan vuosien varrella kehittynyt parempaan. Mutta toisaalta, mistäpä sitä taas 5-10 vuoden päästä tietää, mitä näistä nykyisistä tyyli-ideoistaan mahtaa silloin tuumia…

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuu ja syyskuu. Muistatteko vielä näitä lokakuisia tyylejä vuosien takaa?

2018

Viime vuonna blogiin oli lokakuussa tallentunut vain tämä yksi asu. Tämä on sellainen mukavuudenhaluinen syystyyli: iso neule, leggingsi, lenkkarit ja pitkänä liehuva villakangastakki. On muuten yllättävää, miten valtavan paljon olen käyttänyt noita glitter-leggingsejä. Ne ovat sellainen täydellisellä tavalla vähän perusleggareita upgreidatumpi versio tällaisesta arkisesta mukavuusvaatteesta. Pitkän, takamuksen peittävän neuleen kanssa toimivat oikein passelisti housuinakin.

2017

Tässä lookissa näkyy sellaisia klassikoita, joiden nimiin vannon varmaan vielä vanhana mummonakin: hyvin istuvat siniset perusfarkut, biker-nahkatakki, herrainkengät ja musta ohut neulepoolo. Voisin pukeutua näin varmaan vaikka joka päivä

Vihasin joskus vaaleanlilaa väriä sydämeni kyllyydestä, mutta sittemmin olen muuttanut mieleni ja nykyään vaatekaapista löytyy muutama liilakin vaate, kuten tämä neulepusero ja nuo suloiset sandaalit. Farkut ovat muuten yhdet suosikeistani: täydellinen stretchitön mutsimalli löytyi jokunen vuosi sitten &Other Storiesilta. Ostan muuten nykyisin farkkuni lähes poikkeuksetta ilman elastaania.

Nämä kaksi kokomustaa tyyliä ovat sellaisia mielikuvituksettomien päivien pelastaja-asuja. Vasemman tyylin ideoin yhteistyökampanjaa varten, mutta asun molemmat vaatteet jäivät käyttöön, eikä ihme, sillä rakastan tuollaisia leveitä rentoja housuja, jotka soveltuvat niin arkeen kuin juhlaankin ja paita puolestaan on sellainen loistava minimalistisen tyylikäs vaihtoehto niihin hetkiin, kun neuleen sijaan haluaa pukea jotain vähän siistimpää.

Oikeanpuoleinen tyyli taas on osoitus siitä, että klassikot toimivat aina: mustat pillifarkut, hyvin istuva musta bleiseri (second hand), laadukas perus-t-paita (Arela), klassinen musta käsilaukku (Lovia) sekä kauniit peruskorkkarit ovat asukriisien pelastajia. Tunnen itseni tässä yksinkertaisessa lookissa todella kotoisaksi.

2016

Lokakuussa 2016 minulla oli useampi työreissu, joten poikkeuksellisesti tuolloin nähtiin kesäisempääkin tyyliä kuin tähän aikaa vuodesta tavallisesti. Tämä kuva ikuistettiin helteisessä Kreikassa. Musta silkkitoppi on yksi vaatekaapin luottovaatteita ja perus-farkkushortsit ovat luonnollisesti kesäklassikko. Tykkään myös kesäsäillä käyttää erityisesti kaikenlaisia olkihattuja.

Punainen mekko oli ylläni Kaliforniassa lokakuussa 2016. Heräteostoksena Kööpenhaminasta löytynyt mekko on yksi ylivoimaisista kesä- ja reissusuosikeistani edelleen. Tomaatinpunainen väri sekä ajaton ja hiukan 70-lukua henkivä malli tekevät mekosta kivalla tavalla naisellisen. Nuo ATP Atelierin mustat sandaalit viiden vuoden takaa ovat myös yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Kokovalkoinen kesälook puolestaan ikuistettiin kuvaan Kreikassa.

Arkinen perustyyli Helsingin syksyssä lienee lokakuun alusta, koska olen vielä huidellut paljain nilkoin. Nuo mustat farkut ja harmaa kashmirneule ovat olleet päällä viimeisen viikon aikana – klassikot toimivat aina. Tykkään myös tuollaisista pitkistä, rennoista kauluspaidoista.

Musta silkkitoppi ja samettihousut ovat kiva vaihtoehto mekkotyylille johonkin rennompaan juhlaan. Tämä tyyli on myös kyseisen lokakuun Kreikan reissulta, mutta voisipa tähän pukeutua esimerkiksi bleiserin kanssa Suomen syksyssä ja talvessakin.

Toimivan matkagarderobin kokoaminen on aina haastava tehtävä, mutta muistan että tällä Tukholman reissulla sain käyttää luovuuttani, kun olin pakannut matkaan vähän mitä sattuu. Tässä nähdään, miten musta pelastaa tilanteen kuin tilanteen, hattu tekee mistä tahansa asusta kiinnostavamman ja kuinka rakastamani hokema klassikoiden toimivuudesta (ja yhteensopivuudesta) pitää paikkansa. Mustat hyvin istuvat farkut, herrainkengät ja musta neulepoolo eivät suotta ole vaatekaappini luottovaatteita. Musta kaunis kietaisumekko on muuten Katri Niskasen kokoelmasta muutaman vuoden takaa.

2015

Rakastan vieläkin lokakuun 2015 tyylejä ja voisin pukea kaikki näistä lookeista ylleni uudelleen vaikka saman tien. Kaikki vaatteetkin ovat kaverille myytyä keinoturkistakkia lukuunottamatta yhä tallessa ja käytössä. Tummansiniset pillifarkut ja korkonilkkurit näyttävät olevan hyvä pohja asulle kuin asulle. Selected Femmen laukku on palvellut varmaan jo jostain vuodesta 2010 lähtien – uskomattoman näppärä ja kestävä laukku! Oikeanpuoleisessa tyylissä näkyy hauska R/H:n pörröneule sekä Never Denimin pitkä villakangastakki, jotka ovat edelleen suosikkeja. Glitter-turbaani viimeisteli tuolloin tyylin – sitä voisi hyvin taas käyttää pikkujoulukauden kynnyksellä, vaikka eipä meikäläisen vaatekaapissa glitteriä vain pikkujouluun säästellä.

Oi, tämä oli sitä aikaa, kun Adidas Superstarini näyttivät vielä valkoisilta! Pitkä Never Denimin takki, tennarit, hauska palloneule, farkut ja oranssinpunainen kashmirhuivi – tämä look pitää ehdottomasti toteuttaa myös uusintaversiona. Farkut on rakastettu polvista jo puhki, mutta seuraavaksi on suunnitelmissa tehdä niistä shorsit!

Astetta värikkäämpää tyyliä syksyn 2015 tapaan. Ihana Kelpman Textilesin villakangastakki löytyi tuliaisina Tallinnasta ja sitä voisi ehdottomasti käyttää syksyn piristykseksi enemmänkin. Kaulassa roikkuva ihana sitruunankeltainen kashmirhuivi on Arelan.

Nämä syksyiset tyylit ikuistettiin Pariisin kaduilla, missä oli vielä hitusen Helsinkiä leudompi sää. Olin Marimekon kanssa muotinäytösreissulla Pariisissa ja tietenkin matkalla piti myös edustaa Suomen väreissä. Kaunis villakangas-trenssi herättää aina ihmisten kiinnostuksen, kun se vilahtaa ylläni jossain kuvassa enkä ihmettele: malli on todellakin mielettömän kaunis. Myös mekko, vaaleanpunaiset asusteet ja silmälasit ovat Marimekon mallistoa 4 vuoden takaa. Minulla oli reissulla silmätulehdus, joten en voinut laittaa silmämeikkiä ollenkaan, joten näyttävät silmälasit toivat heti tyyliin vähän ekstraa. Näistä syksyn 2015 kuvista tuli myös inspiraatio laittaa pitkästä aikaa luumunpunaista huulipunaa!

2014

Reikäisiä farkkuja ei ole tullut käytettyä hetkeen, mutta nämä boyfriend-farkut olivat aikanaan suosikit. Tämä tyyli on taas sellaista klassikoiden juhlaa: merinovillainen seilorineule, biker-nahkatakki, siniset farkut, simppelit mustat korkonilkkurit ja punainen huulipuna eivät näyttävät vuodesta riippumatta hyvältä.

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä tummanvihreä muhkuneule on varmaan yksi vaatekaappini lämpimimmistä vaatteista ja sitä ei tästä syystä oikein edes voi käyttää kuin koleampina päivinä. Tässä tyylissä yhdistin ison neuleen leggingseihin ja korkonilkkureihin. Tämänkin lookin voisi pukea uudelleen tänä syksynä.

Pinkki on ollut minulle aina vähän vaikea väri… En oikein ole vieläkään varma, sopiiko se vaatteissa minulle vai ei. Siitä huolimatta kaapista löytyy edelleen tuo Balmuirin pinkki huivi, mutta pilkulliset housut olen tainnut laittaa kirpparille jokin aika sitten. Twist & Tangon liehutakki ja Filippa K:n korkonilkkurit ovat yhä vaatekaapin suosikkeja.

Vuonna 2014 juhlistin Elle-gaalaa tässä lookissa, joka on koottu Sandron topista ja H&M:n erikoismalliston hameesta. Meikin ja hiustyylin minulle oli tähän gaala-lookiin taikonut Marina Lavenius. Juhlat tosin jäivät minun osaltani lyhyeen, kun jo taksissa matkalla juhlapaikalle minulle nousi kuume ja jouduin huonovointisena lähtemään kotiin jo ennen varsinaisen ohjelman alkua. Lopulta selvisi, että minua piinaava tauti oli viheliäinen enterorokko, joka tunnetaan lähinnä lastentautina, mutta jostain olin onnistunut sen riesakseni saamaan.

2013

Hiukset olivat vielä pitkät ja näitä kuvia katsellessa on todettava, että syksyllä 2013 oli selvästi aivan mieletön ruska. Syksyn suosikkitakki oli tuo eläväpintainen papparaistakki ja lempilaukku selvästikin Lumin luumunpunainen tote-kassi. Sinisillä farkuilla, mustalla neuleella ja yksinkertaisilla korkonilkkureilla ei voi mennä vikaan.

Tämä tyyli oli aikanaan osa yhteistyötäni Filippa K:n kanssa ja päädyin lopulta ostamaan omakseni tuon raitaneuleen. Kuvauslainassa olleet kipparitakki ja musta shopper-laukku ovat sellaisia klassikoita, että näyttävät edelleen aivan yhtä ajattomilta. Punaiset Acnen nilkkurit ovat ihana syksyisten ja talvisten asujen piristys edelleen.

Lisää vaatekaapin kestosuosikkeja: Filippa K:n bombertakki, alpakkahuivi ja musta kirpparilta aikanaan löytynyt pilkkumekko, jonka olen tainnut sittemmin myydä eteenpäin. Ihanat tolppakorkonilkkurit vietiin squash-hallin pukuhuoneesta ja kyllä muuten jäi harmittamaan.

Tämän asun kaikki vaatteet ovat tainneet vuosien varrella päätyä kiertoon, vaikka niitä kovasti aikanaan käytinkin… Samujin villatakki, tuo villakangastakki ja muhkea huivi (joka oli oikeasti poncho) olivat suosikkeja noihin aikoihin, mutta niistä luopuminen ei sureta.

Nahahousut ja pörröneule löytyvät vaatekaapista yhä, joskaan en ole tuota neuletta tainnut hetkeen käyttää. Kokomusta toimii aina, mutta ehkä tämä kokonaisuus on ruskan väreistäkin huolimatta aika synkkä tuon luumuisen huulipunan kanssa… Oikeanpuoleisessa tyylissä on taas yllä klassikoita: seilorineule, nahkahousut, nilkkurit ja turvallinen värimaailma. Näitä ei tarvitse vuosienkaan jälkeen hävetä tai laittaa kirpparille.

2012

H&M:n teddykarvainen takki on vielä 7 vuotta myöhemminkin yksi vaatekaapin luottolemppareista. Tuo harmaa ympyrähuivi oli pari vuotta aiemmin blogissa ihan älytön hitti ja muistan, että monta sataa seuraajaa osti tuon samaisen huivin blogini kautta. Onko siellä yhtään tilaajaa linjoilla? Punainen huivi puolestaan on Arelan kashmiria ajalta, jolloin merkin nimi oli vielä Arelalizza. Muistaako joku?

Värikkäitä takkeja ja kiusallisia poseerauksia syksyn 2012 tyyliin. :D Vaaleanpunaisen Sonia Rykielin takkikaunottaren löysin My o Myn alennusmyynnistä ja keltainen vintageunelma puolestaan löytyi Tukholmasta. Ympyrähuivitrendi taisi näihin aikoihin olla kuumimmillaan…

Nuo ruskeat kiilakorkonilkkurit olivat ihan suosikkikenkäni noihin aikoihin ja muistelen niiden olleen myös maailman mukavimmat jalassa. Sittemmin ne ovat päätyneet uuteen kotiin, samoin kuin tuo päheä hapsupaita.

2011

Tässä kuvassa taitaa olla teddykarvatakki ensimmäistä kertaa päällä. Oranssinpunaiset huulet näyttävät kyllä hyvältä aina! Myös tuo beige kirpparineule on yhä tallessa – maksoin siitä aikanaan kokonaisen yhden euron.

2010

Tässä tiivistyy hyvin lokakuun 2010 tyyli ja yllättävän hyvältä näyttää edelleen: maiharit, musta trenssi, harmaat neuleet, pillilahkeet sekä pitkät paidat olivat tämän syksyn juttu. Voisin periaatteessa pukeutua näin edelleen!

 

Photos: Vesa SilverAnnika Ollila, Tuija Pehkonen, Vilma P, Liisa Kivi, Marianna Mäkelä, Viena K, Sara VanninenNinan Tunnetila & Susanna Nordvall

Related posts

7/11/19

Minimalismin ystäville: uudenlaista Kalevala Korua

5 58

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KALEVALA KORU

Rakastan koruja, mutta käytän niitä arjessa harvakseltaan ja hyvin valikoiden. Vaatii paljon, että jokin koru ansaitsee korurasiassani suosikin aseman. Tänä syksynä kotimainen Kalevala Koru on kuitenkin iskenyt sellaiseen napakymppiin, että melkein mikä tahansa syksyn uuden Vetovoima-korusarjan kaunokaisista voisi kiilata heti lempparikorun asemaan.

Olen aina ollut ylpeä siitä, että meillä on niin hieno oma suomalainen korumerkki kuin Kalevala Koru, mutta tänä syksynä olen uutuuksista erityisen innoissani. Kalevala Koru nimittäin löi hynttyyt yhteen suunnittelijakaksikko Juslin Maunulan kanssa, joka on paremmin tunnettu vaatesuunnittelun parista, joskin merkillä on ollut myös omaa korutuotantoa.

Vetovoima-sarjan korvakoruja voi pukea monella eri tavalla. Tässä näkyvät pyöreät Vetovoima-korvikset sekä pronssisina että hopeisina eri tavoin aseteltuina.

Vetovoima-sarjan minimalistisissa koruissa on kauniin arkkitehtoonisia ja linjakkaita muotoja, ja itseäni viehättää erityisesti korujen palapelimäinen yhdisteltävyys sekä monipuolisuus. Kaksiosaisia korvakoruja voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi sekä värien että muotojen puolesta ja rannekoruja voi käyttää yhdessä tai erikseen. Veistoksellinen mallisto on kuin tehty kaltaiselleni minimalistiselle koruihmiselle! Kalevala Korun tuotesivuilta löytyy konkreettisia vinkkejä kuvien muodossa siihen, miten esimerkiksi korvakoruja voi käyttää eri tavoin, mutta näissä omissakin kuvissani näette esimerkiksi nuo Vetovoima-sarjan pyöreät kaksiosaiset korvakorut kahdella eri tavalla puettuina.

Kokoelman korvakoruja ja rannekoruja on saatavilla sekä pronssisina että hopeisina. Yleensä olen nykyisin aina taipuvainen kallistumaan kullanhohtoiseen pronssiin koruvalinnoissani, mutta tämän kokoelman kohdalla on ollut vaikeuksia valita, kumpi sävy olisi itselle mieluisampi. Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan on sellainen olo, että tekisi mieli ostaa tämän korusarjan kaikki korut omaksi. Ja jos innostuit näistä yhtä paljon kuin minä, niin tiedoksi, että Vetovoima-sarjan korut ovat myynnissä vain Kalevala Korun verkkokaupassa ja lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä Helsingin ja Tampereen Stockmann-tavarataloissa sekä Stockan verkkokaupassa.

Myös kulmikkaita Vetovoima-sarjan korvakoruja saa hopean lisäksi pronssisina.

Tämän syksyn Kalevala Koru -kokoelmaan kuuluu muutama muukin mielenkiintoinen uutuus, jotka eivät itse asiassa oikeasti ole uutuuksia alkuunkaan. Kalevala Koru on nimittäin tuonut mallistoonsa pari helmeä arkistojen kätköistä: merkin ensimmäinen naispääsuunnittelija Paula Häiväoja on suunnitellut syksyn mallistossa nähtävät hopeasormukset jo 60-luvulla. Kaikki tuntevat Kalevala Korun perinteikkäistä ja historiallisista klassikkokoruistaan, mutta brändi on ollut pitkään myös modernin korusuunnittelun edelläkävijä.

Tuntuu ihan hullulta, että nämä sormukset on suunniteltu jo yli 50 vuotta sitten, sillä yhä edelleen ne näyttävät moderneilta, tuoreilta ja futuristisilta – tätä on ajaton design. Arkistokorut ovat paitsi kunnianosoitus Kalevala Korun omalle historialle korusuunnittelun parissa myös tribuutti Paula Häiväojan (1929-2011) perinnölle suomalaisen muotoilun ja taideteollisuuden tarinassa. Upeat hopeasormukset kantavat nimiä Häiväoja I ja Häiväoja II, ja ne ovat tilattavissa (4 viikon toimitusajalla) Kalevala Korun verkkokaupassa, lippulaivamyymälässä Helsingissä sekä valtuutetuilla Kalevala Koru -jälleenmyyjillä.

Olen kuullut viime aikoina usein ihmisten yllättyvän, kun he kuulevat, että Kalevala Korun tuotteet valmistetaan edelleen Suomessa. Helsingin Konalassa sijaitseva tehdas työllistää noin  50 henkeä ja yhteensä Kalevala Korulla on töissä noin 100 henkeä. On muuten aika kiinnostava juttu, että kaikissa Kalevala Korun hopeakoruissa käytetty hopea on 85% kierrätettyä ja loput 15% tulee pohjoismaisista kaivoksista. Kultakoruissa käytetystä kullasta 100% tulee kierrätettynä ja pronssistakin osa. Tämä kaikki on aika mielenkiintoista myös vastuullisuuden näkökulmasta. Kävin viime vuonna itse vierailemassa Kalevala Korun tehtaalla ja seuraamassa korujen valmistusprosessia ja se oli todella mielenkiintoista. Jos kurkistus tehtaalle kiinnostaa, niin nostin tuon vanhan storyn Instagramissa highlightseihin, joten se on jälleen katsottavissa hetken aikaa!

Mutta sitten olen utelias kuulemaan, mitä tykkäätte näistä syksyn uutuuskoruista? Ihastuitteko yhtä kovasti kuin minä? Mikä on suosikkinne? Entä kumpaan leiriin kuulutte: hopeisten ystäviin vai pronssin rakastajiin? Kalevala Koru halusi myös lahjoittaa Pupulandian IG-seuraajille yhdet pyöreät Vetovoima-korvakorut pronssisina, joten käyhän osallistumassa Instagramin puolella kisaan, jos mielit saada nuo kaunokaiset omaksesi! Seuraa Kalevala Korua Instagramissa ja kommentoi kuvaani, niin olet mukana kisassa.

Vetovoima-sarjan leveä ja kapea rannekoru myydään erikseen, mutta ne sopivat täydellisesti myös yhdessä käytettäviksi. Myös pronssisia koruja voi yhdistää hopeisiin kaksivärisenä yhdistelmänä.

Vetovoima-sarjan korvakorut ovat ihanan moniulotteisia ja muuntautumiskykyisiä.

Häiväoja-sarjan modernien sormusten design on peräisin jo 60-luvulta.

Photos: Vesa Silver

Related posts

5/11/19

Jazzia, linnunpelättimiä, taide-elämyksiä ja leopardikuosia

1 83

En ole aikoihin kertoillut arkisia kuulumisiani, joten tänään voisi olla hyvä hetki pitkästä aikaa turista siitä, mitä minulle kuuluu juuri nyt?

♥ Rehellisesti sanottuna on melkoinen myllerrysten syksy – hyvässä ja pahassa – ja hetkittäin on pitänyt ottaa vähän aikaa itselleen kaiken sulattelemiseen. Menneen parin kuukauden ajalle on mahtunut paljon menetyksiä ja luopumista, joiden käsitteleminen on vaatinut ympärilleen rauhaa ja tilaa. Toisaalta, jos jotain olen huomannut, niin kipeätkin luopumisen hetket auttavat toisinaan selkiyttämään omia prioriteetteja sekä tekemään tilaa uudelle. Viimeisen kuukauden ajalle on osunut niin syviä surun tunteita kuin valtavan onnellistakin oloa ja leveitä hymyjä. Niin se elämä heittelee.

♥ Olen riemuissani siitä, että olen viimeinkin onnistunut selättämään ärsyttävän flunssani, joka ehti piinata yli kuukauden päivät. Köhäisenä ja nuhaisena piti suosiolla jättää iltakävelyt ja squash-pelit odottamaan otollisempia hetkiä. Viime viikolla uskaltauduin viimein taas yin-joogatunnille ja eilen palasimme Annikan kanssa jälleen viikoittaiseen iltakävelyrutiiniimme – ja olipa ihanaa! On ollut niin kivaa, että meillä on nämä säännölliset jokaviikkoiset kävelytreffit muiden kohtaamisten ohella, koska siten voi aina varmistaa, että vähintään kerran viikossa ehdimme jutella kunnolla viikon kuulumiset läpi.

♥ Kävin viime viikolla lounastreffeillä Vienan kanssa Putte’sissa, joka on itse asiassa yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingin keskustassa. Moni ei edes tiedä, että Putte’sista saa lounasta, saati erinomaisen hyvää sellaista, joten ajattelinpa nyt vinkata muillekin, että kannattaa käydä katsastamassa. On ehkä hieman yllättävää, mutta pizzoistaan tunnetun ravintolan lounassalaattibuffet on ihan vertaansa vailla! Kohtuuhintaan voi valita joko pelkän salaattibuffetin tai pizzan/päivän keiton, jonka kylkeen saa nauttia vielä tuon ruokaisan salaattipöydän antimista. Ja kahvi tai teekin kuuluu hintaan. Vahva suositus!

♥ Menneen viikon aikana on Helsingissäkin päästy jo pieniin pakkaslukemiin ja olen saanut todeta, että nyt olisi korkea aika käydä hakemassa talvitakit vintiltä, sillä eilisillan kävelyllä meinasi tulla paksussakin villapaidassa vilu, kun ei ollut kunnollista talvitakkia harteilla. Yksi loistoniksi tällaiselta vilukissalta muille samanmoisille on hankkia sellainen oikein ohut kevytuntuvatakki, joka mahtuu täydellisesti kapoisenkin takin alle ekstralämmikkeeksi. Ostin omani joitakin vuosia sitten Uniqlosta, kun reissussa ollessa helteiset sääennusteet vaihtuivatkin kesken reissun huomattavasti koleampiin ja tarvittiin lisäkerroksia. Ohut kevytuntsikka on palvellut täydellisesti juuri tuollaisena välikerroksena, jolla saa tarvittaessa myös pidennettyä mukavasti kevyempien takkien käyttökautta pidemmälle syksyyn.

♥ Minulla on ollut muutamat aika mahtavat treffit viime aikoina mummokaverin kanssa, kun yritin yskän kourissa keksiä jotakin sellaista tekemistä, joka ei rasittaisi kurkkua ja ääntä niin kovasti. Mummokaverin viisautta kuultiin taannoin Afterwork-podcastissakin, joten mietin, että olisiko viimeinkin aika kuunnella hänen kanssaan joku jaksoistamme. Hänellä ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta, joten hän ei ole pystynyt kuuntelemaan podcasteja aiemmin, mutta pari viikkoa sitten pistin tuoreen jakson pyörimään. Hän tykkäsi kovasti ja kun kysäisin, haluaisiko hän kuunnella toisenkin, niin tarjotuista aiheista hän halusi ehdottomasti kuunnella rasismia käsittelevän jakson. Keskustelun kuunneltuamme hän oli todella tuohtunut siitä, että kukaan ei ollut noussut puolustamaan jaksossa tarinansa jakanutta Mikaelaa, kun tämä joutui raitiovaunussa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. On aina ilo huomata, että 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun arvomaailmat kohtaavat. <3

Yhden kerran lähiviikkoina pidimme lounastreffien tuoksinassa myös levyraadin. Kuuntelimme hänen toivekappaleitaan sekä sellaisia minun valitsemiani biisejä, joista arvelin, että hän saattaisi pitää. Mummon toivelistalla oli muun muassa Ville Valon ja Agentsin kappaleita (ja mummo kehui Villen olevan ilo sekä silmälle että korvalle, haha), Pepe Willbergiä, Tauno Paloa (joka sai hänet liikuttumaan kyyneliin asti), Elvistä (mummokaveri halusi rock’n’rollia ja sen tahtiin hytkyessään tokaisi, että eihän tätä kuunnellessa voi olla vähän tanssimatta!) sekä Samae Koskista, johon hän oli ihastunut Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Viimeksi mainitun nimeä jouduttiin hiukan metsästämään, mutta löytyi se lopulta. On kuulkaa aikamoisen mieletön maailma ikäihmiselle tuo Spotify, josta löytyvät kaikki maailman kappaleet, kun normaalisti on vain pienen kannettavan radion ja sieltä tulevan musiikin varassa.

♥ Musiikista puheen ollen… Kävin viime viikolla katsomassa Kiasmassa tuoreimmat näyttelyt ja haluan erityisen painokkaasti suositella kaikille islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoteosta Kiasman ylimmässä kerroksessa. Kjartansson voitti aiemmin tänä vuonna Ars Fennica -palkinnon, jonka finalisteja esiteltiin Amos Rexin näyttelyssä kesällä. Pidin myös palkinnon voittaneesta teoksesta, mutta Kiasmassa nähtävä The Visitors on huikaisevan hieno. Ystäväni oli käynyt katsomassa teoksen jo aiemmin, mutta piti siitä niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen. Ja nyt teoksen nähtyäni, ymmärrän täysin miksi ja haluan itsekin.

Vajaan tunnin mittainen musiikkiteos on jaettu usealle eri screenille, joilta voi seurata yksittäisten muusikoiden soittoa ja laulua eri puolilla suurta kartanoa. Yhdeksän erillistä videota yhdistyvät näyttelytilassa koskettavaksi ja mukaansa tempaavaksi musiikkiesitykseksi, johon on helppo uppoutua täysin siemauksin. Saavuin tilaan edellisen esityksen ollessa päättymässä ja hymähdin hieman, kun ihmiset sen päättyessä taputtivat. Tuntui hassulta, että joku haluaisi aplodeerata videoteokselle. Kuitenkin, kun olin päässyt kokemaan teoksen itse, tuntui itsestäänselvältä, että halusin osoittaa sille kunniaa taputtamalla. Se kertoo jotakin. Jotakin kertoo myös se, että esimerkiksi The Guardian on nimennyt teoksen “vuosisadan parhaaksi teokseksi”. Menkää ja kokekaa!

♥ Olen hehkuttanut rakasta sunnuntaitraditiotani ennenkin, mutta hehkutan sitä taas. Tenhon sunnuntaiset jazz-illat ovat yksi viikkoni kohokohdista. On täydellistä päättää viikko herkkuhetkeen pizzan äärellä lempikuppilan kotoisassa tunnelmassa ja hyvässä seurassa live-jazzin soidessa taustalla. Sunnuntaisin Suomessa on usein aika hiljaista ja vaisua – ravintolat ovat kiinni ja ihmiset vetäytyvät koteihinsa viikon päätteeksi valmistautumaan ja rauhoittumaan edessä häämöttävää maanantaita varten. Haastan kuitenkin kokeilemaan joskus jotakin muuta! Minulle sunnuntai-illat Tenhossa ovat täydellinen päätös viikolle ja ihana pieni irtiotto ennen seuraavan arkiviikon alkua. Olen monesti sanonut, että nämä sunnuntai-illat tuntuvat kuin minimatkalta jonnekin ulkomaille – ajatuksissaan voi kuvitella olevansa vaikka Berliinissä, sillä Helsingiltä tuo jazz-iltojen sympaattinen ja eloisa tunnelma ei ollenkaan tunnu.

♥ Hei muuten, jos missasit viime viikolla Ylen aamun torstaina, niin huikkaanpa, että kävin ohjelmassa vieraana juttelemassa pikamuodista Ivalo.comin Matti Lamminsalon sekämuotioikeuden tutkijan Heidi Härkösen kanssa. On hienoa, että tästä teemasta keskustellaan myös valtamediassa. Itse videopätkän pääsee katsomaan vielä jälkikäteen Yle Areenasta ja aiheesta tehdyn artikkelin voi lukea puolestaa täältä. Jos aiemmin kirjoittamani jutut aiheesta kiinnostavat, niin niitä puolestaan pääsee lukemaan täältä.

♥ Minut oli viime viikonloppuna kutsuttu Halloween-bileisiin ja jahkailin viimeiseen asti naamiaisasun kanssa, sillä en periaatteesta halua hankkia mitään uutta pelkkää naamiaisasua varten. Mietin jo, pukeutuisinko ollenkaan, mutta kun pohdiskelin aihetta Instagram storyssa, muutama seuraaja innostui jakamaan niin hyviä ja helppoja asuideoita, että inspiroiduin toteuttamaan niistä yhden, johon varusteet löytyivät sopivasti valmiiksi omasta kaapista. Tarvittiin vain ruudullinen flanellipaita, farkkuhaalarit ja olkihattu, niin ainekset linnunpelättimen lookiin olivat kasassa. Meikin taioin luomivärillä ja kajalkynällä haettuani ensin hakusanalla “scarecrow” hieman inspiraatiota. Päädyin lopulta jonkun naamiaisasuliikkeen sivuille, tutkailin meikkiä ja ryhdyin sutimaan naamaani toiveikkaana, että homma menisi ensimmäisellä yrityksellä nappiin… On pakko sanoa, että olin suorastaan itsekin ällistynyt siitä, miten hyvin lopputulos onnistui! Pitäisi vain rohkeammin kokeilla kaikkea tällaista! Jos lopputulos kiinnostaa, niin kurkatkaahan Instagramin puolelta.

Ja hei, tässä kohtaa on hyvä taas muistutella, että naamiasasuja suunnitellessa ja valitessa on hyvä muistaa kunnioitus muita kulttuureja ja kansoja kohtaan. Sorretun tai vähemmistökulttuurin edustajaksi pukeutuminen ei ole koskaan tyylikäs tai kunnioittava valinta, varsinkaan kuluneisiin, loukkaaviin ja kliseisiin stereotypioihin nojaten tai huumoria toisten kulttuurista vääntäen. Satu- ja eläinhahmot, taruolennot tai vaikka linnunpelätin ovat aina turvallisia vaihtoehtoja, jos ei muuta keksi.

♥ Olen menneen vuoden aikana viihtynyt hämmentävän hyvin leopardikuosissa. Vannoin joskus pieni ikuisuus sitten kaikennäköistä eläinkuoseista, mutta sittemmin olen joutunut syömään sanani ja oppimaan, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nämä kuvat on ikuistettu jo aiemmin syksyllä ja tässä vaiheessa paljaat nilkat ovat enää haave vain, mutta leopardipöksyt pääsevät käyttöön pakkassäilläkin samoin kuin tuo ohut merinovillainen neule, joka on ollutkin yksi syksyn suosikkivaatteita.

merinovillaneule // woollen shirt Pierre Robert (2019)*

farkut // jeans Monki (2018)*

kengät // shoes Filippa K (2014)

aurinkolasit // sunglasses A+more (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts