6/05/18

Leveitä hymyjä, leffasuositus ja kevään odotusta

9 36

Tämä mennyt viikko on ollut jotenkin erityisen mukava. Tässä muutamia mietteitä sekä asu kuluneen viikon varrelta!

♥ Tänä vuonna vappu sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla poikaystävän kanssa. Kävimme piipahtamassa ystävän luona juhlissa, mutta suurimmaksi osaksi vappu koostui tänä vuonna vain rentoilusta ja herkuttelusta kotisohvalla. Tein elämäni ensimmäistä kertaa vapuksi simaa ihan itse ja se onnistui mahtavasti. Teen varmasti myös jatkossakin, kun tuli todettua, ettei se itse valmistusprosessikaan vienyt aikaakaan kuin noin vartin!

♥ Olen kuullut viime aikoina näyttäväni kovin onnelliselta ja rakastuneelta – ja sitä olenkin. :) Minulla ei useinkaan ole ollut tapana hymyillä valokuvissa hammashymyä, koska jos se ei tule luonnostaan, se ei vain näytä aidolta. Tänä vuonna on kuitenkin hymy ollut herkässä ja tuumasin tuossa eilen kaverilleni, että luulenpa koko Instagram-historiani hammashymykuvista noin 90% olevan julkaistu tämän vuoden puolella. Kertoo jotakin sekä siitä, että missä tunnelmissa tätä alkuvuotta on vietetty, että siitä, miten harvoin olen hampaitani menneinä vuosina vilautellut.

♥ En tiedä, mitä oikein on tapahtunut, mutta tuomipäivän tarhurin kuolettava kosketus on käynyt selvästi yhden kaktuksistani ruukulla. Olen murheen murtama, kun suurin kaktuskaverini on yhtäkkiä alkanut näyttää hyvin huonovointiselta. Elvytystoimet lienevät tässä vaiheessa toivottomia, kun kasviin vain yhtäkkiä ilmestyi keskelle vartta sellainen mädäntyneen näköinen läntti, joka sitten levisi sekä vartta ylös- että alaspäin. Yhtäkkinen tuupertuminen tuli yllätyksenä, sillä en ole millään tavoin muuttanut hoitotapoja tai sijaintia, ja tähän mennessä hän ehti jaksella hyvin monta vuotta. Vielä en ole raaskinut heittää heikossa hapessa olevaa kasviani pois, mutta mitään ei taida enää olla tehtävissä. Yhyy!

♥ Olen tyystin unohtanut vinkata aivan ihanasta leffasta, jonka kävin hiljattain katsomassa kaverini kanssa. Sympaattinen ja humoristinen Lady Bird kertoo teini-ikäisestä Christinestä, joka painiskelee kaikenlaisten nuoruuteen, itsenäistymiseen ja tulevaisuudenhaaveisiin liittyvien murheiden keskellä. Elokuvan pääroolissa nähtävä Saroise Ronan on loistava ja sivuroolissa nähdään myös Call Me By Your Name -elokuvasta tuttu hurmuri Timothée Chalamet. Tässä elokuvassa on jotain todella liikuttavaa ja inhimillistä. Vahva suositus! Ja muistuttelenpa samalla, että Lady Birdiä esittävät Finnkinon isojen leffateattereiden lisäksi Helsingissä myös pienet itsenäiset leffateatterit kuten Kino Engel ja Riviera Kallio.

♥ Suosituksista puheen ollen… Jos ette ole vielä katsoneet aina maanantaisin ilmestyvää “Mitä mietit, Ronja Salmi?” -sarjaa, niin suosittelen! Keskusteluohjelmassa sukelletaan mielenkiintoisten teemojen ja tabujen syövereihin, ja kysytään juuri ne kysymykset, jotka kaikkien huulilla pyörivät, mutta kukaan ei kehtaa ääneen kysyä. Tähän mennessä ilmestyneissä jaksoissa on keskusteltu muun muassa riittämättömyyden tunteesta, pillusta, maailmanlopusta, naimisiinmenosta, someriippuvuudesta ja yksinäisyydestä. Kaikki jaksot ovat nähtävissä YLE Areenassa.

♥ Nyt on aika kääntää katseet ylös, sillä näinä päivinä puhkeaa luonto viimein vehreänä kevääseen. Olen jo bongaillut monista puista silmuja ja hiirenkorvia. Ja jos ei halua missata tätä suloista hetkeä, niin nyt on juuri se aika tähyillä ulkona kävellessään puiden latvoihin. Veikkaan, että ensi viikon loppuun mennessä on Helsingissä jo ihan vihreää ja vehreää!

♥ Kaikki blogiani pidempään seuraavat tietävät, että meikäläinen on intohimoinen sipsien ystävä. Nyt olisi jaossa pari ihan lyömätöntä vinkkiä ja suositusta siihen osastoon liittyen! Ensinnäkin, Oats Arrabbiata -kaurasipsit ovat aivan törkeän hyviä. Myös Estrellan linssisipsit ovat aivan törkeän hyviä. Molemmat näistä: vaarallisen hyviä. Oikeastaan, älkää sittenkään maistako, koska saattaa tulla vakavanlaatuinen himo. Ja sitten vielä yksi vinkki (jota ei edellä mainitusta syystä kannata kokeilla): jos preferoit maidotonta ruokavaliota, dippikastikkeista ei silti tarvitse luopua. Nimittäin Oatlyn crème fraiche toimii kermaviilin korvikkeena täydellisesti ja koostumus on paksuudessaan ja täyteläisyydessään jopa kermaviiliä parempi. Nam.

♥ Näissä kuvissa näkyvät farkut ovat maailman parhaat. Löysin ne alkuvuodesta Kööpenhaminan Weekdaysta. Itse asiassa olen kuullut juoruja, että Weekday on palaamassa takaisin Suomeen, mutta sitä odotellessa kerrottakoon, että nämä täydelliset luomupuuvillaiset farkut löytyvät myös merkin verkkokaupasta. Malli on nimeltään ACE ja jos harkitset kahden koon välillä, ota se pienempi.

takki // coat The Lab Copenhagen*

paita // sweater Cubus*

farkut // jeans Weekday

laukku // bag Marimekko*

kengät // shoes Filippa K

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Sara Vanninen

Related posts

3/05/18

Lakritsia ja mustavalkoinen tyyli-inspiraatio (+ KISA)

231 32

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Fazer

En ole koskaan ollut mikään älytön karkkihiiri, mutta silloin kun karkki minulle maistuu, se on yleensä aina lakritsia ja salmiakkia. Muistan lapsena kuinka säästelin karkkejani niin, että pikkuveljeä aina ärsytti, kun minulla oli vielä paljon jäljellä hänen ahmittuaan jo omansa. Kävipä kerran niinkin, että ”tonttu” oli kuulemma syönyt säästämäni suklaat. Kappas vain, kun veljeni oli tilanteen ainoa avaintodistaja ja silminnäkijä. :D

Se on jännä, kuinka ulkomailla ollessaan kaipaa aina niitä Suomi-herkkuja, joita sieltä ei saa, vaikka kotimaassa asustellessa niitä ei mitenkään hirvittävän usein söisikään. Kun asuin Brysselissä puolisen vuotta opiskeluaikoina, kaipasin nimenomaan lakritsia ja salmiakkia, joita ei suklaan luvattuna maana tunnetusta Belgiasta harmikseni löytynyt. Kaverit ja vanhemmat sitten toivat niitä tuliaisina kylässä käydessään.

Pidän lakritsissa eniten ihan siitä perinteisestä, mutta on sanottava, että nyt kun olen maistellut Fazer Lakritsin eri makuvaihtoehtoja, myös tuo Soft Caramel -maku on herkullinen. Lisäksi pussissa on saatavilla suklaapäällysteisiä lakupaloja. Täytelakujen ystäville tiedoksi, että Fazerilla on lakupatukoita ainakin kolmessa makuvaihtoehdossa: sitruuna, vadelma ja suklaa – meikäläisen lempparimaku näistä on sitruuna, joka herättää nostalgioita lapsuusvuosilta.

Fazer Lakritsi sai uudet tyylikkäät pakkauksensa muutama vuosi sitten ja ylpeänä voin kertoa, että yksi rakkaista ystävistäni on ollut mukana suunnittelemassa tuota uutta uljasta ulkoasua, joka todella erottuu edukseen minimalistisella ilmeellään kaupan karkkihyllyllä. Tyylikäs uusi ilme ei ole jäänyt huomaamatta muiltakaan ja nyt ihan hiljattain on lanseerattu Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-myymälöihin Fazer Lakritsista inspiraationsa saanut hauska keväinen vaatemallisto. Mustavalkoinen toimii aina!

Omia suosikkejani mallistosta ovat nämä kuvissakin näkyvät vajaamittaiset ja leveät culottes-housut rypytetyllä vyötärölllä, kesäinen pallopaita sekä klassinen raitapaita. Raitojen ystäviä tässä kokoelmassa kyllä hemmotellaan, sillä mukana kokoelmassa on myös kaksi hihatonta raitapooloa sekä raidallinen mekko. Myös miestenmalliston vaatteet näyttivät niin kivoilta, että olisin voinut kokeilla itsekin. Erikoismallisto on saatavilla rajatun ajan Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-liikkeissä ympäri Suomen.

Saan arpoa kolmelle onnelliselle vaate- ja lakupaketin, joten jos sinäkin olet lakritsin ystävä ja tykkäsit mallistosta, niin ilman muuta kannattaa osallistua. :) Ota osaa kisaan kertomalla, mikä on sinun lempparilakusi tai jakamalla joku lakritsiin liittyvä muisto. Olisi myös kiva kuulla, mikä näistä tyyleistä on sinun suosikkisi. Jätä kommenttisi 11.5.2018 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

PS. Myös malliston oman sivuston kautta voi voittaa yksittäisiä tuotepalkintoja!

Photos: Viena K.

Related posts

29/04/18

Hämmennystä yhtiökokouksessa sekä muita tilanteita viikon varrelta

3 40

Näin sunnuntain kunniaksi on taas aika koota sattumuksia ja mietteitä viikon varrelta. :)

♥ Päätin viime viikolla, että voisin elämäni ensimmäistä kertaa kokeilla tehdä itse simaa. Olen lapsesta asti tykännyt kotitekoisesta simasta (etenkin, jos siinä on oikeasti vähän ytyä ja potkua), mutta en ole jostain syystä koskaan kokeillut tehdä sitä itse. No tällä viikolla ryhdyin tuumasta toimeen ja hämmästyin huomatessani, että koko hommassa meni aikaa ehkä noin vartti. Ei sittenkään niin kauhean iso vaiva! Nyt sitten jännitetään ja odotellaan, miltä tekeleeni mahtaa maistua, sillä vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan.

♥ Vietin viime viikonlopun ihan yksin rauhassa kotona ja totesin tarvitsevani entistä enemmän sellaista ihan rauhallista aikaa yksin kaiken arkisen kiireen keskelle. Yksinolo ja omassa rauhassa lepäily teki todella hyvää ja tuntui, että vihdoinkin sain hoidettua kaikenlaisia kotihommia kaikessa rauhassa, kun ei ollut aikatauluja tai velvoitteita oikein mihinkään suuntaan. Olen huomannut, että siivoaminen ja muut arkiset askareet tarvitsevat minun tapauksessani vähän tilaa ympärilleen. Kun on koko ajan menossa ja aina vähän hoppu, ei vapaan hetken koittaessa vain jaksa ryhtyä järjestelemään, imuroimaan tai jynssäämään. Mutta jos on kokonainen päivä aikaa vain itselle, jossain kohtaa tulee usein ihan luonnostaankin se olo, että no nyt voisin vihdoin tarttua toimeen. Näin se menee ainakin minulla.

Tuo viime viikonloppu sinetöi ajatuksen, että pitää jatkossa ihan tietoisesti vain jättää kalenteriin aikaa ja kokonaan tapaamisista sekä menoista vapaita viikonloppuja ihan vain minulle itselleni. Tänään on taas sellainen päivä ja tuntuu ihanalta, että on kiireettä aikaa laitella kotia, pestä pyykkiä ja hoidella sellaisia hommia, jotka ovat olleet pitkään to do -listalla.

♥ En tiedä, olenko tullut vanhaksi vai mitä, mutta olen huomannut, että siivoaminen on ihan järjettömän terapeuttista puuhaa aika ajoin, etenkin vessan ja kylppärin siivoaminen. Olen tehnyt täällä nyt viimeisen viikon ajan jonkinlaista suursiivousta, jonka tulokset eivät oikeastaan edes juurikaan näy päällepäin: olen penkonut vaatekaappeja, vaatehuonetta, komeroita, laatikoita, pussukoita ja nyssyköitä, ja järjestellyt niitä uuteen uskoon. Käytännössä siis kaappien sisukset ovat nyt järkevämmässä järjestyksessä ja vaikka siivoukseni tulokset ovat muille ehkä näkymättömiä, tuntuu että oma sielu lepää, kun tavarat ovat järjestyksessä ja tiedän, mistä mitäkin tarvittaessa löydän.

Ehkä tämän siivousvimman takana on osittain myös se, että huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun muutin tänne ihan omaan kotiin. Voi olla, että tämä vuoden rajapyykki sai jotenkin tuntemaan, että olisi ihana laittaa tämä koti järjestykseen vihdoinkin ihan kunnolla. Sain myös viimein laitettua käyttämättömänä eteisen seinää vasten lojuneen suihkuseinän viimein kiertoon Kallio kierrättää -ryhmän kautta ja lahjoitin samalla pari muutakin tyhjän panttina nurkissa pyörinyttä tavaraa. Mielenrauha ja lisää tilaa minulle, ja hyödyllinen esine jollekulle tarvitsevalle – win-win.

♥ Parasta viihdettä siivouspuuskan iskiessä ovat muuten podcastit. Eilen illalla vessaa jynssätessäni kuuntelin muun muassa Muslan tyttöjen mahtavia Tuplakääk-julkkisjuoruspekulaatioita sekä Lindan ja Alexan uutta omaa podcastia. Myös Saran, Elisan ja Mariannan Yksillä-podcastissa on ollut mielenkiintoisia keskusteluita, jotka ovat juuri sopivan kepeää kuunneltavaa siivousviihteeksi. Myös äänikirjoja on kiva kuunnella siivotessa!

♥ Ostin viime viikolla spontaanisti varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni Kevätpörriäisen, kun sitä myyvät pikkupojat tulivat vastaan kadulla. Ajattelin, että lasten juttuja voisi olla hauska lueskella ääneen mummokaverille, kun olin juuri hänen luokseen matkalla. Ja ai että, kuinka nauroimmekaan niille lasten keksimille vitseille. Tuli ihan oma lapsuus niistä mieleen – voin suositella!

♥ Tällä viikolla on keskusteltu paljon mediassa Aviciin kuolemasta ja katsoin itsekin hänestä kertovan dokumentin Netflixistä, vaikka en ole tyypin musiikkia erityisemmin kuunnellut. Tuntuu ihan karmivalta, miten nuorukaisen omat systemaattiset hätähuudot oman jaksamisen ja terveyden suhteen sivuutettiin toistuvasti. Raha, ura ja menestys tuntuivat olevan monille lähellä olleille tärkeämpiä kuin artistin terveys, hyvinvointi ja jaksaminen. Tarinasta tuli kovasti mieleen Amy Winehousen kohtalo ja päällimmäisenä näiden surullisten elämäntarinoiden jäljiltä sitä miettii vain, kuinka hukassa inhimillisyys ja ihmisyys on tämän päivän bisnesmaailmassa ja työelämässä. Ihmisistä puristetaan viimeisetkin mehut ja tehot irti, viis siitä, millaisia seurauksia sillä voi henkilökohtaisella tasolla olla. Surullisinta dokumenteissa on, että täysin loppuun palaneiden ihmisen avunpyyntöjä ei kuunnella, vaan pusketaan vain tsemppaamaan vielä vähän.

Uskaltakaa asettaa itsellenne rajat ja pitäkää niistä kiinni. <3 Kuten totesin alkuviikon postauksessani, ei mikään maailman työ ole sen arvoinen, että sen takia kannattaisi menettää terveytensä.

♥ Pääsin kokemaan jännittäviä hetkiä tällä viikolla, sillä osallistuin melko tuoreena ensiasunnon omistajana elämäni ensimmäistä kertaa yhtiökokoukseen. Olen jo aiemmin taloyhtiömme oman Facebook-ryhmän kautta osannut päätellä, että meillä on aika mukavaa joukkoa tässä talossa – ja se tunne vahvistui myös yhtiökokouksessa. Kokouksen päätteeksi menimme vielä porukalla lasillisille alakerran ravintolaan. On pakko sanoa, että tällaisessa toisinaan vähän kolkossakin kaupunkiympäristössä ja kerrostalokulttuurissa on aika ihanaa, että naapurustoon on sattunut tällaista porukkaa. Se luo heti sellaista turvallista kyläyhteisö-tunnelmaa, mikä tuntuu täällä Helsingin kerrostaloissa olevan aika harvinaista. Tavallisempaa taitaa olla, että naapurit hädin tuskin tervehtivät – ainakin joissakin aiemmissa kotitaloissa meininki on ollut tyystin toisenlainen.

♥ Yhtiökokoukseen mahtui myös hyvin hämmentävä tilanne. Kokouksen paikka oli ilmaistu kutsussa hitusen epämääräisesti ja meitä oli tilaisuuden edellä useampi annetun osoitteen pihapiirissä ihmettelemässä, että mihin rakennukseen tässä kuuluisi oikein suunnistaa. Tunnistin muutaman muista eksyneistä oman kotitaloni väeksi, mutta paikan päällä pyöri myös minulle tuntematon rouva. Huomasin, että hänenkin käsissään oli yhtiökokouspapereita muistuttava monistepinkka, joka kuitenkin näytti kansilehden perusteella vähän erilaiselta kuin omani, joten kysäisin häneltä, mihin yhtiökokoukseen hän mahtoi olla matkalla. Rouva ohitti kysymykseni ja tuli meidän mukanamme. Naapurini yritti myös tiedustella rouvalta, minkä taloyhtiön kokoukseen hän oli matkalla, mutta rouva viis veisasi kyselyistä. Niinpä hän tuli mukanamme kokoukseen.

Ensin pidettiin nimenhuuto asunnon numeroiden perusteella, että keitä oli paikalla ja sitten aloitettiin. Kokousta oli ehtinyt mennä noin tunnin verran, kun tämä pihalla myös seikkaillut rouva yhtäkkiä ilmoitti, että tässä oli nyt sattunut erehdys ja hän on vahingossa ollut väärässä yhtiökokouksessa. Ilmeisesti samassa pihapiirissä tai rakennuksessa oli samaan aikaan meneillään useampikin yhtiökokous. Rouva haki takkinsa ja jupisi samalla hyvin tuohtuneen oloisena, että hänellä meni nyt kyllä tärkeä kokous sivu suun – ikään kuin se olisi ollut meidän vikamme, että hän itse oli väärässä paikassa. :D

Mahtavana loppusilauksena tilanne huipentui vielä siihen, että kokouksessa oli juuri käsitelty yhtiömme raha-asioita, jotka olivat erinomaisella tolalla ja yksi osakkaista hymähti rouvalle ovensuuhun, että toivottavasti myös teidän yhtiössänne ovat raha-asiat hyvällä mallilla. Rouva huikkasi oven raosta hitusen nenäkkääseen sävyyn, että itse asiassa vähän paremmin. Huoneessa vallitsi tilanteen jälkeen hyvin hämmentynyt ja hieman huvittunut ilmapiiri. Miten ihmeessä joku voi onnistua olemaan TUNNIN väärässä yhtiökokouksessa huomaamatta asiaa? Talon katuosoitekin tuli mainittua tuon tunnin aikana moneen otteeseen, joten olisi kuvitellut, että asia olisi valjennut jo aika nopeasti mutta näköjään ei. No, olipahan ikimuistoinen kokous varmasti kaikille osapuolille.

takki // coat The Lab Copenhagen*

villapusero // sweater Arket

mekko // dress Whyred*

kashmirhuivi // cashmere scarf A+more (Stockmann)*

pipo // beanie KN Collection*

hansikkaat // gloves A+more (Stockmann)*

nilkkurit // shoes Acne Studios

laukku // bag Topshop*

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

korvakorut // earrings Mamakoru*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

26/04/18

Nokonen – villejä printtejä ja vastuullista muotia Suomesta

4 45

Minusta on aina ihana nostaa esille suomalaisia muodin ja designin tekijöitä, kun tyyli ja konsepti ovat kohdallaan. Erityisen mukavaa se on nyt Vaatevallankumous-viikolla, sillä suurin osa suomalaisista suunnittelijoista hoitaa hommansa vastuullisuuden näkökulmasta esimerkillisen hyvin. :) Koska Vaatevallankumouksen yhteydessä kysellään, että #whomadeyourclothes, niin ajattelin esitellä teille tänään erään, joka niitä valmistaa.

Vaatemerkki Nokonen on viime aikoina tullut vastaan vähän joka suunnalla… Törmäsin merkin ihanan railakkaisiin printteihin ensimmäisen kerran IVALO-sovelluksen kautta, mutta pian sen jälkeen Nokonen tuli puheeksi myös ystäväni Essin kanssa, joka on kuvannut merkin lookbook- ja fiiliskuvat. Hän oli sitä mieltä, että minä ja Nokonen voisimme sopia yhteen. Kun tämän päälle vielä ihan melkein samaan syssyyn Ida huikkasi minulle Nokosesta, tuli tunne, että tähän pitää oikeasti nyt tutustua. Niinpä sovimme Nokosen kellarityöhuoneelle tapaamisen ja lähdin tutustumaan sekä merkkiin että tyyppiin sen takana.

Yhden vuoden toukokuussa täyttävä Nokonen oli vaatesuunnittelija Aino Kovalaisen pitkäaikainen haave. Tekstiili- ja vaatetusalan artesaanin sekä vaatetussuunnittelijan amk-tutkinnon suorittanut Aino ehti tehdä töitä pitkään ja monipuolisesti muodin alalla niin valmistuksen, suunnittelun kuin myymisenkin parissa ennen oman merkkinsä perustamista vuosi sitten. “Oli haastavaa löytää työ joka vastaisi toiveitani ja arvomaailmaani, joten päätin että nyt jos koskaan on aika kokeilla omia siipiäni ja perustaa oma tuotemerkki”, Aino kertoo.

Nokosen mallistossa oman huomioni kiinnittivät heti hillittömien printtien ohella mielenkiintoiset ja ekologiset materiaalivalinnat: merkin vaatteiden päämateriaali on nokkonen, josta en ennen Nokoseen tutustumista edes tiennyt tehtävän myös kankaita ja vaatteita. Hauskana huomiona on silti mainittava, että Nokonen-nimi ei itse asiassa liity vaatteiden materiaalina käytettyyn nokkoseen mitenkään muuten kuin sattuman kautta. Aino keksi nimittäin Nokonen-nimen aikanaan oman nimensä tavuilla leikittelemällä ja tykkäsi sympaattisesta sanasta. Nokkonen puolestaan löytyi malliston materiaaliksi vasta myöhemmin. Hauska sattuma yhtä kaikki.

Nokkosen ohella Nokonen valmistaa vaatteita hampusta ja bourette-silkistä. Merkin kantavana ajatuksena on ollut luoda niin sanotuiksi “hippimateriaaleiksi” mielletyistä kankaista ylellisiä ja ajattomia designtuotteita. “Haluan tuoda esiin ekologisten materiaalien kuten nokkosen ja hampun ylellisyyden ja luoda näistä upeista materiaaleista arvokkaan oloisia ja raikkaita vaatteita ja designtuotteita”, Aino avaa designfilosofiansa taustaa.

Aino ei koe esimerkiksi luomupuuvillaa yksinään käytettynä riittävän ekologiseksi materiaaliksi, sillä puuvillan viljely vaatii esimerkiksi todella paljon vettä. Nokkonen puolestaan on monivuotinen kasvi, joten se vaatii vähemmän energiaa kuin puuvilla – tai jopa hamppu. Lisäksi nokkonen tulee toimeen hyvin köyhässäkin maaperässä. Nokkonen ei tarvitse keinokastelua tai torjunta-aineita kasvaakseen. Nokosen vaatteissa käytetty nokkoskangas tulee Italiasta ja vaatteet Aino ompelee itse täällä Suomessa.

Ajattomuus on Nokosen designfilosofiassa tärkeää, sillä Aino haluaa taistella kertakäyttökulttuuria vastaan. “Rakastan uuden luomista mutta en halua että luomiseni seurauksena aiheutan suunnatonta vahinkoa ympäristölle”, hän kertoo. Niinpä hän haluaa suunnitella hyviä ja toimivia arkivaatteita, jotka ovat kuitenkin niin näyttäviä ja ylellisiä, että niissä voi halutessaan mennä arvokkaampaankin tilaisuuteen. “Minulle on tärkeää luoda vaatteita joilla on monta käyttötarkoitusta eikä käyttö rajoitu vain esimerkiksi yksiin juhliin.”

Aino kertoo kiinnittävänsä suunnittelussa paljon huomiota siihen, että vaatteet olisivat helposti yhdisteltävissä. Hän myös pitää ajatuksesta, että samaa vaatetta voi käyttää monella eri tapaa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Saunio-takkimekko sekä Malvikki-kietaisumekko, joita voi molempia pitää niin takkeina kuin mekkoinakin.

Suunnittelija maalaa itse Nokosen rohkeat printtikuosit kankaisiin Helsingin Vallilassa sijaitsevassa kellaristudiossa. Luovuus todella kukkii näissä kuoseissa, joissa yhdistyy värejä, kuvioita ja muotoja aika rohkeallakin tavalla. Aino kertoo pyrkivänsä luomaan todella mukavia, massasta erottuvia voimavaatteita, joista tulee kantajalleen itsevarma olo.

“Pidän itseäni enemmän käsityöläisenä kuin muotisuunnittelijana. Muotimaailman pinnallisuus, kova kilpailu, ympäristöä ja ihmisiä vahingoittavat toimintatavat sekä nopeat syklit ahdistavat minua”, Aino tunnustaa. Tästä syystä Nokosenkaan suunnittelussa ei keskitytä sesonkimallistoihin, vaan tavoitteena on luoda sekä tyylillisesti että valmistuksensa puolesta kestäviä tuotteita, joita voi käyttää sesongista ja vuodesta toiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mallistoa voisi kehittää, tuoda silloin tällöin mukaan uusia tuotteita tai jättää pois vanhoja.

Nokonen toimii enimmäkseen tilausperiaatteella eli merkillä ei varsinaisesti ole mitään valmisvaatemallistoa, vaan jokainen tuote tehdään asiakkaan omilla mitoilla ja kuositkin toteutetaan kunkin asiakkaan omien toiveiden mukaan. Näin voidaan varmistaa se, että tuotteita tehdään vain tarpeeseen eikä tuotehävikkiä synny niin paljon. Näissä lookbook-kuvissa nähdyt vaatemallit ovat siis ikään kuin vain raamit sille, mitä Nokosen valikoimasta voi omakseen saada. Kaikkia valmiita malleja on mahdollista muokata: voit muokata vaatteen kuosia, väriä ja jopa materiaalin paksuutta sekä lisätä röyhelöitä tai poistaa niitä mielesi mukaan. “Ammennan tilaustyötä tehdessä aina inspiraationi asiakkaan persoonasta, mieltymyksistä ja omasta tyylistä”, Aino kertoo.

Aino siis tosiaankin maalaa kaikki kankaiden kuosit itse ja koska työ tehdään käsin, jokainen printtikuosi on enemmän tai vähemmän uniikki. Kipinä kankaanmaalaukseen ja vahabatiikin tekoon syntyi Malesian matkalla suoritetun vahabatiikkikurssin myötä. Aino kertoo tykästyneensä tekniikkaan ja halunneensa kokeilla toteuttaa sitä skandinaaviseen tyyliin sopivaksi.

Nokosen vaatteita voi ostaa esimerkiksi IVALO-verkkokaupan kautta ja jokaista tuotetta voi siis muokata mieleisekseen toiveidensa mukaan suunnittelijan kanssa yhdessä. Hinnat tuotteilla ovat erittäin maltilliset siihen nähden, että tuotteet valmistetaan käsityönä alusta loppuun täällä Suomessa ja materiaalit ovat laadukkaita ja ekologisesti tuotettuja luonnonmateriaaleja Euroopasta. Jos jotain osviittaa pitäisi hintatasosta antaa, niin lippikset maksavat 58€, tyynynpäälliset 65€, paidat 110 eurosta ylöspäin, mekot ja housut 170 eurosta ylöspäin ja takkimekot 220 eurosta ylöspäin. Tilaustöissä lopullinen hinta määräytyy mallin ja kuosin mukaan.

Olin todella vaikuttunut Ainosta ja Nokosesta Vallilan studiolla piipahtaessani ja suunnittelijan kanssa rupatellessani. Ihan mahtavaa, että tällaisia taitavia ja rohkeasti omaan juttuunsa luottavia tekijöitä löytyy Suomesta!

PS. Olen muuten miettinyt, että ryhtyisin taas elvyttämään muutaman vuoden tauon jälkeen pikkuputiikit-juttusarjaa, koska olen bongaillut niin kivan näköisiä pieniä puoteja taas viime aikoina. Kiinnostaisiko tämä teema edelleen teitä? :)

Photos: Essi Nisonen for Nokonen

Related posts