15/02/18

Hattuinspiraatiota kevääseen: KN Collection SS18

12 57

Vilautin viime viikolla behind the scenes -tunnelmia KN Collectionin kevätmalliston kuvauksista ja nyt on viimein tullut hetki paljastaa nämä varsinaiset katalogikuvat. Olen odotellut malttamattomana, että pääsen näyttämään nämä teillekin, sillä lopputuloksesta tuli mielestäni tosi onnistunut. Tässä siis hattuinspiraatiota teille kevääksi ja kesäksi! :)

Mainitsinkin jo aiemmin, että tämä projekti jännitti minua ihan erityisesti – ei pelkästään tämän malliroolin takia, vaan myös siksi, että minä olin vastuussa myös stailauksesta. Ja itse asiassa kaikki kuvissa nähtävät vaatteet ovat lempivaatteita omasta vaatekaapistani. Halusin viedä KN Collectionin tyyliä entistä pelkistetympään suuntaan ja antaa nimenomaan hatuille tilaa loistaa.

KN Collection on aiemmin keskittynyt enemmän syys- ja talvisesonkiin, mutta nyt merkki on uudistanut kevätmallistonsa täysin ja haluaa tästä syystä nostaa sitä vähän enemmän esiin. Tämä onkin itse asiassa ensimmäinen kerta, kun kevätmallistolle on omistettu ihan oma katalogi ja siitä on tehty tällaiset lookbook-kuvat.

Katalogi on muutenkin hyvin erinäköinen kuin aiemmat KN Collectionin kuvastot, eikä vähiten siksi, että mallina on ihan tällainen tavallinen nainen. Mutta ehkä silmiinpistävin ero aiempaan on se, että ensimmäistä kertaa kuvat on otettu studiossa. Tykkään itse ihan älyttömän paljon tuosta kuvien lämpimän persikkaisesta tunnelmasta. Näiden kuvien takana on ystäväni, superlahjakas valokuvaaja Eeva Suutari, joka on toiminut muun muassa Italian Voguen luottokuvaajana muotiviikkojen takahuoneissa. :)

Uudistuneessa kevätmallistossa nähdään rentoja olkihattuja, niin naisellisempia kuin androgyynimpiäkin malleja, kevyitä puuvillabaskereita sekä kesäisiä puuvilla-pellava-hattuja. Kaikki KN Collectionin hatut valmistetaan vastuullisesti Euroopassa, pienissä perheyrityksissä Italiassa, Puolassa ja Tšekissä. Hattujen lisäksi kokoelmaan kuuluu myös huiveja ja ponchoja.

Jälleenmyyjille kevätkokoelma ilmestynee maaliskuun alkupuolella ja KN Collectionin hattuja myyvät muun muassa Stockmann, Sokos sekä Kekäle. Merkillä on kuitenkin myös paljon pienempiä jälleenmyyjiä ympäri Suomen, joten kurkkaa lähin jälleenmyyjäsi nettisivuilta. :)

Merkin suunnittelija Kati tunnusti, että häntä jännittää todella paljon, miten tämä uudistunut kevätmallisto otetaan vastaan, joten olisipa hienoa kuulla, mitä te tuumitte sekä itse mallistosta että näistä katalogikuvista? :)

KN Collection SS18

Photography: Eeva Suutari

Makeup & Hair: Aino-Sofia Kojonen

Styling: Jenni Rotonen

Models: Jenni & Sergei

Related posts

11/02/18

Ensimmäistä kertaa iltapuvussa

17 94

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Välillä tulee vastaan sellaisia päiviä, että nipistelen itseäni salaa miettiessäni, että miten ihmeessä olen onnistunut päätymään näin mahtaviin tilanteisiin ja projekteihin? Yksi sellainen hetki koitti taannoin, kun sain viestin, että yhteistyöprojektin tiimoilta haluttaisiin suunnitella minulle iltapuku. Anteeksi mitä?! <3 Kyllä se vain minulle passaa! Ja lapsuuden prinsessaunelmat kävivät tällä viikolla viimein toteen, kun sain parin viikon valmistelun jälkeen tällä viikolla pukea elämäni ensimmäistä kertaa ylleni iltapuvun. Enkä edes ihan mikä tahansa iltapuvun, vaan Mert Otsamon minulle mittatilauksena suunnitteleman uniikin luomuksen.

Miten tällaiseen projektiin sitten päädyttiin? Kyseessä on pian leffateattereihin rantautuvan Phantom Thread -leffan inspiroima juttu, joka sai siis innoituksensa elokuvan juonesta. Leffa kertoo fiktiivisen tarinan 50-luvulla eläneestä, omaperäisestä muotisuunnittelijasta, jonka hyppysissä syntyi toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Oman twistinsä tarinalle antaa, kun suunnittelija kohtaa nuoren voimakastahtoisen Alman, josta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa. Kuusi Oscar-ehdokkuutta kahminut elokuva ilmestyy teattereihin Suomessa pe 23.2. ja sen traileri on jo katsottavissa Youtubessa.

Kerron elokuvasta vähän enemmän sitten lähempänä sen ensi-iltaa, mutta sitä odotellessa paljastan jo teille tämän upean puvun, jota sain pitää elokuvan ennakkonäytöksessä aiemmin tällä viikolla. Pitää varmaankin toivoa kutsuja iltapukujuhliin nyt jatkossakin, jotta pääsen käyttämään tuota mieletöntä uniikkia luomusta…

Tunnen itseni ihan erityisen onnekkaaksi, sillä kuulin jälkikäteen, että Mert Otsamo oli ihan itse ehdottanut, että tekisi mieluusti puvun juuri minulle. Se tuntui aikamoiselta kunnialta. Hän olikin jo suunnitellut valmiiksi muutamia luonnoksia, kun menin ensimmäiseen tapaamiseemme ja pidin heti näkemästäni. Suunnitelma eli ja muuttui vielä hiukan matkan varrella, mutta olimme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä. Joku teistä saattoikin nähdä Instagram Storyn puolella välähdyksiä sovittelutuokioista, joiden ensimmäisessä vaiheessa ylläni oli vasta valkoisesta lakanakankaasta tehty prototyyppi. Vitsailin tuolloin, että olen menossa naimisiin, mutta totta puhuen voisin hyvinkin nähdä itseni juuri tämän tyyppisessä veistoksellisessa hääpuvussa, jos joskus vielä naimisiin päädyn.

Sain itsekin vaikuttaa designiin, mutta halusin tarkoituksella antaa suunnittelijalle aika vapaat kädet, sillä hänellä tuntui olevan niin selkeä ja omaa makuanikin miellyttävä visio valmiina mielessään. Otin itse kantaa pääasiassa yksityiskohtiin sekä väri- ja materiaalivalintoihin. Päämateriaaliksi valikoitui lopulta merenvihreä (lempivärini) raakasilkki, jota täydentämässä oli Mertin ulkomaanmatkoiltaan aikanaan löytynyt yönsininen glitterkangas. Mertin ajatuksena oli, että veistoksellinen yläosa avautuisi kimallukseen kuin kukkanen tai pinnasta rikottu ametistikivi.

Voin kertoa, että harvoin on ollut yhtä ylväs ja kaunis olo kuin tässä mekossa. Täydellisesti istuva vaate ja korsettimainen yläosa saavat ryhdin suoristumaan kuin itsestään ja pidän ihan valtavasti puvun kauniin naisellisesta siluetista. Voisipa pukeutua näin joka päivä! Tai no okei, ei ehkä ihan joka päivä, mutta vaikka edes kerran kuussa. :D

Suurkiitos Mert Otsamolle ihan mielettömästä puvusta – en malta odottaa, että pääsen käyttämään tätä uudelleen! Iso kiitos myös rakkaalle Eevaleena Liedekselle upeasta kampauksesta ja meikistä, jotka täydensivät iltapuku-lookini täydellisesti sekä valokuvaaja Angelina Ilmastille näistä ihanista kuvista! <3 Kiitos myös Luonnontieteelliselle museolle hienosta kuvauslokaatiosta sekä Leffamaailmalle mahtavasta yhteistyöstä.

Jos haluatte päästä näkemään puvun ihan omin silmin, se on vielä huomisen ajan esillä elokuvateatteri Maximissa, joka avattiin tällä viikolla perusteellisen remontin jälkeen uudelleen yleisölle. On muuten myös mainittava, että tuo uusittu Maxim on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Erittäin viihtyisäksi ja alkuperäistä sisustusta kunnioittaen remontoitu elokuvateatteri taitaa jatkossa olla oma lempparini Finnkinon elokuvateattereista, sillä sen valikoimaan on luvattu tuoda erityisesti kaikenlaista art house -elokuvaa sekä eurooppalaisia ja vähän vaihtoehtoisempia elokuvia. Ja uudistuneessa Maximissa saa muun muassa nauttia viiniä leffaillan lomassa, jos sellainen kiinnostaa. :) Samantyyppinen meininki siis kuin esimerkiksi ihanassa Rivierassa täällä Kalliossa, jossa muuten tullaan myös esittämään Phantom Threadia, jahka se saa ensi-iltansa. :) Suosittelen!

Photography: Angelina Ilmast

Dress: Mert Otsamo

Makeup & Hair: Eevaleena Liedes

Related posts

10/02/18

Karvalakki ja satunnaisia hölinöitä

6 40

Tänään lauantaiaamuna pää kumisee väsyneen viikon jälkeen tyhjyyttään, niin ajattelin, että voisi olla sopiva hetki satunnaisille mietteille ja hölinöille viikon varrelta. Eli tässä siis päivän asu viime viikonlopun kirpeältä pakkaspäivältä ja viime päivien satunnaisia ajatuksia. :)

♥ Gambian reissusta on palattu jo pari viikkoa sitten, mutta matkalaukku odottaa edelleen olohuoneen lattialla purkamistaan… Tämä ei varmaan yllätä ketään minut tuntevaa, mutta ajattelin silti ottaa viikonlopun tavoitteeksi saada sen raivattua pois tuosta maisemaa rumentamasta.

♥ Olen ihan innoissani, että keksimme ystäväni kanssa mennä tänään spontaanisti teatteriin. Onnistuimme saamaan päivänäytökseen liput peruutuspaikoilta soittamalla lippupalveluun, vaikka nettisivuilla näytti loppuunmyytyä. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua enemmän käymään teatterissa, konserteissa ja kaikenlaisissa näyttelyissä!

♥ En tiedä, miten onnistuin tänä vuonna missaamaan runebergintortut melkein kokonaan. Lähi-Alepan hyllyt ammottivat tyhjyyttään kerta toisensa jälkeen, kun suunnittelin ostavani kauppareissulla muutaman herkkupalan ja aloin vähitellen jo hermostua. Vannon, että Töölössä asuessani eivät lähikaupasta olleet kertaakaan runebergintortut lopussa! Kerran onnistuin silti saamaan käsiini vihoviimeisen (!) paketin tuolta Kallion lähikaupastani ja hyviä olivat. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan tänä vuonna ylivoimaisiksi voittajiksi lukeutuivat Rosténin ja Kanniston leipomon tortut – suosittelen. Ja vinkiksi muille runebergintorttufaneille, että Kanniston leipomo myy niitä kuun loppuun asti!

♥ Otteita Jennin elämästä: voihan passi… Olen tässä viimeisten 8 vuoden aikana hukannut kaksi kertaa passini. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 2010, kun etsin ja etsin, enkä vain löytänyt passia sieltä, missä sen olisi pitänyt olla enkä oikein muualtakaan. Ei auttanut kuin hankkia uusi, sillä olin lähdössä reissuun seuraavalla viikolla. Jo uuden passin saatuani löysin sen vanhan juuri sieltä, missä sen olisi pitänytkin olla ja ihmettelin, että miten sokea voi ihminen olla.

Toisen kerran hukkasin passini toissa syksynä, kun se oli luiskahtanut milanolaisen Airbnb-kämpän sohvan alle. Huomasin passin puuttumisen luonnollisesti vasta lentokentällä ja pääsin kuin ihmeen kaupalla lennolleni ja vielä jatkolennollekin ilman minkäänlaista voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta. Ainoa mukanani ollut dokumentti oli 7 vuotta aiemmin vanhaksi mennyt henkilökortti, mutta lentokenttähenkilökunta antoi armon käydä oikeudessa, kun olin kuitenkin paluumatkalla kotiin. Mielenkiintoisempi episodi olikin sitten hankkia uusi passi 1,5 vuorokaudessa ennen seuraavaa matkaani, mutta sekin onnistui.

No nyt olen taas onnistunut sijoittamaan passini jonnekin niin ovelaan mysteeripaikkaan, josta se ei ihan heti olekaan löytynyt. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin olen mahtanut sen työntää sitten taannoisen Köpiksen reissuni… En ole kovin usein tavaroitani hukkailevaa tyyppiä, mutta huomaan, että mitä enemmän on rautoja tulessa, sitä hajamielisemmäksi tulen. Mieluummin hukkailisin silti vähän turhempia kapineita kuin passiani. :D Elättelen yhä toiveita, että se putkahtaa jostain esiin seuraavien parin viikon aikana, mutta jos ei, niin pitää varmaan marssia taas poliisilaitokselle passihakemus kourassa…

♥ Juhlistimme tällä viikolla mummokaverin kanssa jälkijunassa synttäreitämme, jotka ovat parin viikon päässä toisistaan. Olemme kumpainenkin syntyneet tammikuussa, ikäeroa vain on 50 vuotta: hän täytti 84 ja minä 34. Kävimme juhlan kunniaksi ihan ulkona syömässä ja mummo vaati, että tilaamme sekä viiniä että jälkiruokaa, tottakai! Tuntuu hullulta, että kohta on vierähtänyt jo kaksi vuotta yhteistä taivalta. <3

♥ Kävin eilen kampaajalla vähän “siistimässä latvoja” ja freesaamassa pitkäksi venähtänyttä tyvikasvua hiuksenhienoilla raidoilla. Jotenkin huvittaa, kun tuntuu, että nykyään kampaajakäyntien lopputulema on niin tylsä, ettei sitä tarvitse edes esitellä. Joskus muinoin astuin kampaajalta aina ulos aivan eri näköisenä kuin olin mennyt sinne sisään. Näin sitä on meikäläisestäkin tullut tukka-asioissa tylsä ja aikuinen.

♥ Viikko sitten palasi eräs rakkaista ystävistäni 4 kuukauden jälkeen maailmalta ja olipa ihanaa saada hänet takaisin omaan arkeen. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen tullut entistäkin tietoisemmaksi siitä, ketkä ovat minulle niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joista haluan pitää kiinni ja joille haluan antaa aikaani kiireisen arjen keskellä. Vaikka ei sitä aikaa koskaan ole niin paljon kuin toivoisi…

Mitäs tykkäätte tästä vähän erilaisesta pakkaspäivän asusta? Tuo lempivärini matchaa aika hauskasti silmiini, eikö totta? :)

tekoturkishattu // faux fur hat KN Collection*

toppatakki // coat H&M*

farkut // jeans BikBok*

pooloneule // turtle neck sweater second hand

kengät // shoes Terhi Pölkki*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

2/02/18

Prinsessapaita ja mietteitä tyylin merkityksestä

1 33

Toisinaan vaatteen voima on ihan mieletön. Huonosti istuva ja ei-ihan-omalta-tuntuva asu voi pahimmillaan saada olon tuntumaan todella epävarmalta ja suorastaan rumalta. Jos taas yllä on lempiasu, jokin arkityylistä piristävästi poikkeava löytö tai tilanteeseen täydellisesti sopiva aarre, voi tyyli buustata itsetuntoa ja omaa mielialaa ihan huimalla tavalla. Ei ole siis ollenkaan yhdentekevää, mitä aamulla vetää ylleen, jos on huomannut vaatteiden ylipäänsä vaikuttavan omaan mielentilaan.

Olen itse opiskellut viestintää ja olen monet kerrat ihmetellyt, miksi vaatteita ja tyyliä monesti halveksutaan turhanpäiväisenä hömppänä ja pinnallisena kaakatuksena. Vaatteillahan on ihan valtava kulttuurinen merkitys ja ihmiset ovat koristautuneet erilaisin tavoin ihan historiansa alusta asti. Juuri viestinnällisestä näkökulmasta vaatteet ovat itse asiassa yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä keinoista viestiä jotain meistä itsestämme sanomatta sanaakaan.

Ihmiset haluavat kertoa pukeutumisellaan erilaisia asioita: joku tahtoo viestiä kapinahenkeä, toinen sulautua huomaamattomasti tapettiin, kolmas nauttii huomion herättämisestä ja neljäs arvostaa käytännöllisyyttä. Tietenkään pukeutumisesta ei voi tehdä mitään yksiselittäisiä johtopäätöksiä, mutta kaikki me valitsemme vaatteemme jollakin perusteella kaikkien tarjolla olevien vaihtoehtojen massasta. Jopa he, jotka kokevat vaatteet vain käytännöllisenä pakkona, tekevät vähintäänkin uusia vaatteita hankkiessaan jonkinlaisia tyylivalintoja. Joillekin meistä näillä valinnoilla on enemmän merkitystä kuin toisille.

Juttelin joskus ystäväni kanssa siitä, että vaikka moni väittää, ettei vaatteilla tai tyylillä ole heille mitään merkitystä, on aivan varmaa, että useat heistä eivät silti suostuisi pukemaan ylleen ihan mitä tahansa. Eli ei se tyyli sittenkään ole edes heille ihan niin yhdentekevä asia kuin he haluaisivat ajatella?

Minulle tyyli on nimenomaan keino ilmaista itseäni ja leikitellä omalla identiteetilläni. Se on kuin sanaton kieli, jolla voin kommunikoida ympäristön kanssa. Aina kaikista tyylikokeiluista ei tule lemppareita, mutta kun tyyliä on pyöritellyt ja pohdiskellut koko aikuisikänsä, on se oman pukeutumisidentiteetin syvin olemus tullut aika tutuksi. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun tunnen tyylini ja oman makuni, ei tule juurikaan tehtyä hutiostoksia.

Ostan uusia vaatteita nykyisin todella harvoin ja useimmiten, kun hankin jotain uutta, teen sen spontaanisti hetken mielijohteesta. Heräteostoksista usein varoitellaan, mutta sanoisin, että jos oikeasti tuntee oman tyylinsä, osaa suhtautua löytöihin yleensä melko realistisesti ja kriittisesti: silloin ei tule osteltua vaatteita haave-minälle tai seilailtua ihan päämäärättömästi laidasta laitaan tyyliasioissa. Sama koskee myös blogin kautta saatavia vaatteita. Jätän suosiolla sellaiset erikoisuudet muille löydettäviksi, joille en usko olevan itsellä pitkäaikaisempaa käyttöä.

Koen, että minulla on ollut oma minun näköiseni tyyli jo vuosia ja siksi vaatekaapissani ei juurikaan ole sellaisia sesonkihaihatuksia, joihin kyllästyisin trendien ailahdellessa. Olen toki kiinnostunut muodista ja seuraan myös trendejä, mutta kuten varmasti olette huomanneetkin, en todellakaan lähde mukaan jokaiseen trendivillitykseen. Perustyylini on aika klassinen ja selkeä, jota maustan sitten erikoisemmilla elementeillä ja muutamilla tarkkaan valikoiduilla trendijutuilla, joiden arvelen kestävän myös aikaa. Uskoisin, että kaikki tämä näkyy myös blogissani tietynlaisena johdonmukaisuutena: moni lukija onkin sanonut, että minulla on oma, tunnistettava tyyli, jossa on aina jotain tutulla tavalla “jennimäistä”, vaikka leikittelenkin erilaisilla nyansseilla ja kokeilen välillä uutta.

Olenkin monesti sanonut, että paras pukeutumisvinkkini on tutustua oikeasti itseensä ja löytää oma tyylinsä ja tarvittaessa pyytää vaikka asiaan ulkopuolista apua ystävältä tai pukeutumisneuvojalta, sillä arkiaamut, vaateostoksilla käyminen ja stressaavammatkin pukeutumistilanteet helpottuvat valtavasti, kun omasta tyylistä, kropasta ja vaatekaapista on jokin selkeä näkemys. Kun perushommat ovat kunnossa, on myös helpompi välillä tietoisesti poiketa tutuista kaavoista,  leikitellä omalla tyylillä ja tehdä onnistuneita kokeiluja tyylin parissa.

Tämä röyhelöinen pusero on yksi kokeiluistani, jotka eivät ehkä ensisilmäyksellä ole sitä ominta itseä, mutta päälle puettuna tuntuu silti niin täydellisen sopivalta juuri minulle. Tässä puserossa fiilis on kuin prinsessalla tai Marie Antoinettella, ja se ei voi olla huono tunne. Varsinkaan harmaana maanantaipäivänä, jolloin nämä kuvat napattiin. Jalassa ovat yhdet lempifarkuistani sekä lempikengistäni – niistä kummatkin tuntuvat sopivan tyyliin kuin tyyliin. Ja prinsessapusero on täydellinen vaate niihin päiviin, kun arkeen kaipaa ripauksen ylellisyyttä. :)

Translation: Let me present you the shirt that would probably make anyone feel like a princess! Well, at least it makes me feel like one – and what could be a better feeling on a rainy Monday, like the day when these photos were taken. 

paita // shirt Les Coyotes de Paris (Gaudete)*

farkut // jeans COS

nilkkurit // boots A Pair (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Related posts