8/03/17

Rohkeille naisille

9 45

Kaupallinen yhteistyö: Marimekko & Asennemedia

Olen aina antanut itselleni kunniaa siitä, että olen rohkea. Vaikka saatan joskus olla varovainen uusien asioiden suhteen ja tarvita pienen hetken sulattelua ennen uuteen syöksymistä, en yleensä arkaile sanoa mielipiteitäni, uskallan heittäytyä ulos mukavuusalueeltani ja minulla on ollut rohkeutta tehdä vähän yllättäviäkin päätöksiä tässä matkan varrella.

Minun elämässäni avain rohkeuteen on ollut sisimmässä kompassin lailla toimiva intuitio sekä vahva ajatus siitä, etten halua tehdä elämäni suuria päätöksiä peloista käsin. Liian moni jää epätyydyttävään työpaikkaan, parisuhteeseen, asuntoon tai kaveripiiriin vain siksi, että tutusta ja siksi turvallisesta luopuminen pelottaa. Kun vastassa on tuntematon, on aina olemassa myös riski, että jotain menee pieleen tai uusi onkin vanhaa huonompi vaihtoehto. Itse kuitenkin ajattelen, että elämässä ainoa suunta on eteenpäin ja päästäkseen eteenpäin tilanteesta, jossa jokin hiertää, on uskallettava muuttaa jotakin.

Muutos epäilyttää ja pelottaa melkein aina, se kuuluu asiaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että varsin harvoin on olemassa vääriä päätöksiä. On varmaa, että kaikki elämässäni tekemäni valinnat eivät ole vieneet minua ihan sinne, minne kuvittelin niiden minua johdattavan. Olen kuitenkin päättänyt olla katumatta mitään.  Siitä ei ole mitään hyötyä. Valintoja pitää katsella siitä näkökulmasta, että miten tämä vie minua eteenpäin, vaikka matka (tai edes määränpää) ei olisikaan ihan sitä, mitä etukäteen kuvittelin.

Olen tehnyt kaikki elämäni valinnat ja päätökset parhaan tietoni mukaan eikä yksikään työprojekti tai ihmissuhde ole jälkikäteen ajateltuna ollut turha. Jokainen niistä on joko tuonut minulle iloa, opettanut jotakin tai  auttanut hahmottamaan paremmin kuka olen ja mitä haluan. Tai joskus, mitä en ainakaan halua. Elämä ei ole suoraviivainen jana pisteestä A pisteeseen B, vaan joskus juuri niitä tiettyjä mutkia tarvitaan johdattamaan tietä juuri sinne oikeaan suuntaan.

Suurimpia taitoja, joita olen elämässä tarvinnut, on epävarmuuden sietäminen ja rohkeus luottaa omaan itseeni ja valintoihini ympäristön mielipiteistä huolimatta. Vaikka olen aina ollut jollain tapaa rohkea, vei luottamuksen rakentaminen itseeni silti kauan. Nyt voin sanoa olevani itsevarma ja uskallan tehdä omannäköisiäni valintoja elämässä, vaikka ne joskus poikkeavaisivatkin totutusta.

Viime vuosina konkreettisia rohkeutta vaatineita hetkiä elämässäni ovat olleet suuret muutokset työelämässä ja suhderintamalla. Hyppäsin aikanaan pois perinteisen päivätyön oravanpyörästä tyhjän päälle, kun en voinut työpaikassani hyvin. Suunnatonta pelkoa aiheuttanut päätös koitui lopulta urani kannalta parhaaksi ratkaisuksi ikinä, vaikka en sitä tuolloin vielä tiennytkään. Myöhemmin tein taas uuden hypyn tuntemattomaan, kun loikkasin turvallisen yhteistyökumppanin helmoista täysin omilleni. Vaikka päätös ahdisti ja pelotti ja murehdin tulevaa taloudellista toimeentuloani, jälleen kerran se osoittautui parhaaksi päätökseksi koskaan ja vei uraani aimo harppauksin eteenpäin. Rohkeat, onnistuneet päätökset luovat uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja omaan intuitioon voi luottaa.

Rohkeutta vaati myös vajaat pari vuotta sitten lähteä parisuhteesta, jossa periaatteessa ei ollut mitään vikaa, mutta jossa itsellä jokin kuitenkin vain hiersi. Pitkään yritin korjata tilannetta ja löytää sen rauhan ja varmuuden sisältäni, mutta kun tuo epämääräinen epävarmuus oli jatkunut vuoden verran, alkoi tuntua, että olin tehnyt kaiken voitavani. Päätöksen kypsyttely vei pitkään ja silloinkin, kun sen hetki lopulta koitti, pelotti ihan suunnattomasti päästää irti. Kuitenkin tiesin melkein heti ratkaisevan askeleen otettuani, että päätös oli ehdottoman oikea sekä minulle että hänelle. Kumpikaan ei voi viime kädessä olla onnellinen, jos toinen ei ole.

Ihan hiljattain vaati minulta hurjasti rohkeutta myös ostaa oma asunto. Olin oikeastaan aina ajatellut, etten välttämättä edes haluaisi ostaa omaa kotia ja sitoutua valtavaan pankkilainaan ja asuntoon, sillä tykkään matkustella ja yrittäjänä tulovirtakaan ei aina ole niin tasaista. Nyt kuitenkin, kun rohkaistuin tekemään tuon päätöksen, en voisi olla onnellisempi. Ikioma koti ja soppi tässä maailmassa on aivan valtavan suuri ilon ja onnen lähde.

Kaikkien näiden elämän suurien päätösten rinnalla rohkeutta ovat vaatineet myös monet pienemmät asiat eikä niistä vähäisimpänä omalaiseni tyylin löytäminen. Blogillani on ollut ihan valtavan suuri rooli oman tyylini kehittymisessä, enkä tiedä, olisinko edes uskaltanut kokeilla monia vähän villimpiä juttuja, ellei minulla olisi aikanaan ollut tätä samanhenkisten ihmisten joukkoa täällä tukemassa ja tsemppaamassa.

Pienissä kaupungeissa nuoruusvuoteni viettäneenä tuli aikanaan melko nopeasti selväksi, että massasta ei sopinut poiketa. Vielä aikuisenakin on hetkittäin vaatinut ihan hurjasti rohkeutta pukea päälle jotakin erilaista tai silmiinpistävää. Olen kammonnut tuijotuksia, supinoita ja spontaaneja kommentteja. Nykyään en vain enää välitä. Ainoa asia, millä omassa tyylissäni on merkitystä on se, että minä itse viihdyn siinä. Tuntuu oikeasti aika vapauttavalta, että on päässyt siihen tilaan, missä muiden mielipiteet tyylistäni eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen.

Tämän postauksen innoittajana on tänään naistenpäivänä toiminut Marimekko, joka on vaatettanut rohkeita, omia polkujaan kulkevia naisia jo vuosikymmenten ajan – ja on myös omassa suunnittelussaan uskaltanut rohkeasti noudattaa omanlaistaan linjaa trendeistä ja muodin vaihteluista riippumatta. Marimekko on aikanaan ollut aika vallankumouksellinen siinä, millaisia rohkeita tyylejä ja kuoseja se on tuonut naisten ulottuville ja sitä kautta rohkaissut heitä ilmaisemaan itseään.

Tämän kevään mallistossa Marimekko juhlistaa Suomen 100-vuotissyntymäpäivää tuomalla uudelleen tuotantoon muutamia ikonisia arkistojen helmiä 1960- ja 1970-luvuilta. Pääsin tutustumaan mallistoon jo ennakkoon ja valitsin arkistojen aarteista omat suosikkini näihin kuviin. Lemppareikseni nousivat ylväs Kentauri-hame, silkkisenä liehuva Korppi sekä 70-luvun tunnelman ihanalla tavalla vangitseva värikäs Liidokki.

On oikeasti myös muodin näkökulmasta todella kiinnostavaa ja poikkeuksellista, miten hyvin Marimekon suunnittelu on kestänyt aikaa. Vaikka vaatteissa näkyy ajan henki syntyvuosiltaan, silti ne näyttävät yhä ihanalla tavalla tuoreilta tänä päivänä. Nämä vaatteet ovat ehkä juuri niitä, jotka vaativat kantajaltaan hivenen rohkeutta, mutta kun uskaltauduin kokeilemaan, ehkä vähän yllätykseksenikin ihastuin näihin kaikkiin!

Tykästyin arkkitehtoonisen upeaan Kentauri-hameeseen jo heti ensisilmäyksellä. Hameen valtava helma tuntuu kuin kutsuvan pyörähtelyyn, jotta saisi näyttää täyden mahtinsa. Jos haluaisin säväyttää juhlissa Suomi-designilla, tämä hame ei olisi yhtään hassumpi valinta. Hameen kangas on muuten painettu täällä Suomessa, Helsingin Herttoniemen kangaspainossa Marimekon pääkonttorilla.

Katselin silkkistä Korppi-mekkoa mietiskellen, miltä kaapumainen mekko mahtaisi näyttää päällä ja olisiko pieni ihminen vaarassa hukkua tuonne kankaan uumeniin. Sain kuitenkin yllättyä, sillä mekko laskeutuu ylle hurjan kauniisti ja sen mustavalkoinen graafinen kuviointi pääsee liikkuessa hienolla tavalla esiin.

Kaikkein suurin yllättäjä oli värikäs Liidokki-mekko, joka tuo soman häivähdyksen 70-lukua mukanaan. Kaverini vitsaillen kutsui kuosia sateenkaaripianoksi ja kieltämättä, vähän pianon koskettimiltahan nuo väripalkit toden totta näyttävät. Tämä mekko oli valitsemistani vähiten suosikki henkarilla roikkuessaan, mutta kun puin sen päälleni, se heräsi ihan uudenlaisella tavalla eloon. Tuli tunne, että se toi minustakin ihan uudenlaisia puolia esille. Henkarilla yöpaitamaiselta näyttänyt väljä ja värikäs kaapu olikin päällä ihastuttava kesäneidon mekko, jossa voisin helposti kuvitella kirmailevani kesäisiä katuja vielä vuosikymmentenkin päästä.

Olisi hauska kuulla, mistä näistä Marimekon arkistovaatteista te tykkäätte eniten? Entä millaisissa tilanteissa te olette omassa elämässänne tarvinneet erityisesti rohkeutta? Ihanaa naistenpäivää! <3

Erityiskiitos vielä Elisalle kauniista kuvista.

PS. Jos kuvien mekot sykähdyttivät tai olet bongannut Marimekon kevätmallistosta jotakin muuta kiinnostavaa, niin huikkaanpa vielä, että kevään kunniaksi Marimekko tarjoaa -15% edun valikoiduista vaatteista ja laukuista to-su 9.-12.3.2017. Etu on voimassa uusille ja nykyisille Marikylä-jäsenille Marimekko-myymälöissä sekä verkkokaupassa.

 

Photos: Elisa Lepistö / Start Living Your Best Life

Related posts

4/03/17

Pupu ja Lenita

2 39 minna-parikka-lenita

Terapeuttini sanoi minulle taannoin, että hänen mielestään minun pitäisi ehdottomasti järjestää itselleni treffit Lenita Airiston kanssa. (Tässä lauseessa on muuten jotakin hyvin amerikkalaista, haha.) Että siinä on sellaista oikeanlaista naisenergiaa ja elämänkokemusta, josta minäkin voisin ammentaa. Että me saisimme varmasti aikaiseksi hyvin mielenkiintoisia keskusteluita. En epäile hetkeäkään. Ryhdyin jo vakavissani pohtimaan, mistä saisin hommattua Lenitan yhteystiedot – ja miten saisin hänet houkuteltua kanssani sinne treffeille.

Ilahduin eilen ihan mielettömästi, kun bongasin tämän Minna Parikan uuden mainoskamppiksen, jonka kasvona on kuin onkin itse Lenita. Siinä on nainen, jossa on ytyä, anteeksipyytelemätöntä asennetta ja tarmoa. Eipä uskoisi, että mimmillä kilahti mittariin tässä vuoden alkajaisiksi jo 80 vuotta. Nostan hattua myös Minna Parikalle, että kampanjakasvoksi on nostettu tällainen ikoninen,vahva ja inspiroiva suomalaisnainen – upeaa!

minna-parikka-newsize-2-1

Olemme muuten päässeet pukeutumaan molemmat tuohon samaiseen ihanaan Maija Meron mekkoonkin. Katsokaa nyt, vaikka kuinka paljon yhteistä! Kyllä nyt selvästi pitää ryhtyä puuhaamaan niitä tärskyjä…

Translation: Love love love the new Minna Parikka campaign with the amazing Lenita Airisto.

minna-parikka-newsize-1

 Photos: Minna Parikka

Related posts

2/03/17

IvanaHelsingiltä ihana silmälasimallisto

31

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Nyt on kuulkaas ilmestynyt sellainen silmälasimallisto, että suosittelen tutustumaan! Tänään nimittäin julkistettiin aamutuimaan IvanaHelsingin ja Specsaversin yhteistyönä toteuttama silmälasimallisto, joka sai aikaan salin täydeltä ihastuksen huokauksia. Ja olin itse mukana tässä kuorossa, sillä tuntui, että lähes jokainen malli sai aikaan halun sovitella kehyksiä nenälle. Ihanan rohkeassa mallistossa on mukana lämmintä kuparinsävyä, valloittavia pyöreitä muotoja, kauniita värejä ja kehysmalleja, jotka tuntuivat, hämmästyttävää kyllä, ainakin aamuisen sovittelutuokion perusteella sopivan melkein joka kasvoihin.

IvanaHelsinki on itse asiassa todellisuudessa tehnyt kaikessa hiljaisuudessa silmälaseja jo aiemminkin – Japanin markkinoille nimittäin. Siellä maailmankolkassa kasvojen muoto ja mittasuhteet ovat kuitenkin niin toisenlaiset, että samoja malleja ei voisi suoraan tuoda täkäläisiin liikkeisiin. On kuitenkin todellinen ilo, että nyt saadaan Suomeenkin tarjolle Paola Suhosen kehyssuunnittelua, sillä toden totta tämä mallisto sai himoitsemaan melkein jokaista lasimallia. Ja kenties nämä kehykset tuntuivat sopivan joka nenälle siksi, että ne on suunniteltu erityisesti suomalaiselle naiselle. Kokosin omat suosikkimallini tuohon postauksen aloituskuvaan, ja niistä ylivoimaiset lempparini olivat nuo kuparinsävyiset pilottilasit sekä Harry Potter -henkiset pyöreät tummanruskeat kehykset – kumpien tahansa läpi katselisin maailmaa oikein mieluusti.

Tykkäsin mallistossa erityisesti siitä, että kerrankin on uskallettu tehdä jotakin vähän rohkeampaa. Specsaversilla on ehkä aiemmin ollut aika hillittyjä kehyksiä, mutta näissä on kivasti erilaista kokoa, muotoa ja väriä. Toki kokoelmasta löytyy hiukan hillitympiäkin kehyksiä, mutta itse olen aina kuulunut niihin ihmisiin, joiden mielestä silmälasit saavat todella näkyä.

IvanaHelsinki X Specsavers -mallisto tulee myyntiin kaikkiin Suomen Specsavers-myymälöihin 6.3. eli jo ensi viikolla näitä on mahdollista käydä sovittelemassa ihan itse. Kokoelmaan kuuluu kaiken kaikkiaan 15 silmälasikehykset ja kahdet aurinkolasit, ja kehysten hinta on 199€. Tässä alla vielä meikäläisen lemppareita omalla nenällä. Mitkäs näistä sopivat teidän mielestänne minulle parhaiten? :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/02/17

33 vuotta farkkuja + 3 farkkutyyliä + kisa

104 30 kappahl-sustainable-denim-stella2

Kaupallinen yhteistyö: KappAhl

On suorastaan hassua, miten olen elänyt käytännössä koko elämäni farkuissa. Muut housut saavat toimittaa vaivaista statistin roolia, kun farkut jyräävät vaatekaapin ikisuosikkina vuodesta, sesongista ja trendistä toiseen. 33 ikävuoden varrella sitä on tullut kokeiltua jos jonkinlaista mallia, pesua, lahkeen mittaa ja leveyttä, ja suorastaan huvittaa, kuinka teininä kritisoin äitini mutsifarkkuja ja nyt pukeudun niihin tyytyväisenä itse.

Parasta tämän hetken farkkutrendeissä on se, että oikeastaan kaikki on muodissa. Ja kun kaikki on muodissa, niin farkkuvalikoimaa myös löytyy kaupan hyllyiltä kiitettävän monipuolisesti. Ei tarvitse väkisin yrittää ahtautua pillilahkeisiin tai korkeaan vyötäröön, kun tarjolla on myös suoraa lahjetta, bootcutia, matalaa vyötäröä ja mitä nyt kukakin sattuu mieluiten suosimaan. Sama pätee värien saralla: on klassista denim-sinistä, kulutuksia, raakafarkkua, mustaa, valkoista, kulutettua, revittyä ja uutuuttaan hohtavaa. Koskaan ei ole farkkuostoksilla ollut niin paljon valinnanvaraa kuin juuri nyt.

kappahl-sustainable-denim-emma4

Olen ehtinyt itse suosia farkkuhistoriani aikana monenmoista mallia, mutta tällä hetkellä suosikkini ovat klassinen pillifarkku sekä hiukan väljemmällä lahkeella varustettu mutsifarkku, molemmat mieluiten korkealla vyötäröllä – meikäläisen kropalle se korkea vyötärö vain istuu parhaiten. Mutta muistan kyllä sellaisenkin hetken elämässä, kun mielestäni matalavyötäröinen bootcut oli ainoa oikea malli. Veikkaan, että moni 2000-luvun alkupuolella teini-ikäänsä elänyt voi samaistua…

KappAhlin uudessa Sustainable Denim -mallistossa näkyy hyvin se, kuinka monipuolista farkkuvalikoima on juuri nyt: malleja todellakin on jokaiseen makuun ja useimmissa malleissa on tarjolla montaa eri väriä ja pesua. Pääsin sovittelemaan malliston farkkuja vähän etukäteen ja valitsin omat suosikkini, jotka näette tässä postauksessa.

kappahl-sustainable-denim-cindy2

Tuoreelle Sustainable Denim -farkkumallistolle on annettava plussaa siitä, että sen valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ympäristöasioihin: veden kulutusta per farkkupari on onnistuttu vähentämään peräti 40% ja denim on valmistettu vastuullisemmin kasvatetusta puuvillasta. KappAhlin nettisivuilla on myös hyviä vinkkejä, miten itse voi vähentää vaatteista ja niiden huollosta koituvaa taakkaa ympäristölle.

KappAhl halusi ilahduttaa teitä pienellä kilpailulla ja saan siis arpoa lukijoiden kesken kolmet vapaavalintaiset farkut Sustainable Denim -mallistosta. Voitte tästä alta tsekata minun suosikkimallini, mutta nettisivuilta löytyy lisää vaihtoehtoja. Osallistu kisaan näin: kerro, millaisia farkkuja itse kaipaisit juuri nyt ja mitkä Sustainable Denim -malliston housut ovat eniten mieleesi. Kaikenlaisia farkkutarinoita ja -muisteloita saa myös ilolla jakaa – niitä on niin mukava lueskella. :) Jätä kommenttisi su 26.2.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite.

Kun sovittelin malliston farkkuja ylleni, ylivoimaiseksi lempparikseni nousi kulutetun mustan värinen korkeavyötäröinen pillifarkkumalli Stella. Tuo on oikeastaan yleensä lempparisävyni farkuissa aina – sellainen hiilenharmaa, ei liian musta, ei liian harmaa. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Tällaiset farkut tuntuvat sopivan vähän kaiken kanssa.

kappahl-sustainable-denim-stella4 kappahl-sustainable-denim-stella3 kappahl-sustainable-denim-stella6kappahl-sustainable-denim-stella5

Yksi mielestäni ihan aliarvostettu farkkuväri on valkoinen. Olen salaa aina tykännyt valkoisista farkuista – ne näyttävät varsinkin kesällä ihan älyttömän raikkailta. Etenkin kokovalkoisessa tyylissä valkoiset farkut toimivat mahtavasti, vaikka nyt näille loskakeleille en ehkä niitä ensimmäisenä pukisikaan. Talveenkin valkoiset silti sopivat, jos vain on rohkeutta ja kaunis sää.

Yhdistin valkoiseen tässä lookissa tummaa vihreää ja turkoosia, mutta yhtä hyvin valkoinen toimii esimerkiksi harmaan ja ruskean parina talvisessa tyylissä. Näissä KappAhlin Emma-farkuissa tykkään erityisesti kuparinsävyisistä metalliyksityiskohdista, jotka pääsevät todella oikeuksiinsa juuri valkoista väriä vasten.

kappahl-sustainable-denim-emma3 kappahl-sustainable-denim-emma6 kappahl-sustainable-denim-emma1kappahl-sustainable-denim-emma5 kappahl-sustainable-denim-emma2

Kolmanneksi lempparikseni kuviin pääsivät leveälahkeiset Cindy-farkut, joiden bootcut-malli toi mieleen muistoja jostain vuosituhannen alusta. En muista käyttäneeni bootcut-mallia paria kokeilua lukuunottamatta varmaan kymmeneen vuoteen ja jotenkin nuo muistot ovat olleet vielä aavistuksen liian tuoreessa muistissa, että olisin ollut valmis bootcutin paluulle. Silti joku tuossa teinivuosien suosikkimallissa kiehtoo.

Sen tosin sain todeta, että bootcut ei ole maailman helpoin valokuvattava – edestäpäin katsottuna se lahkeen leveä malli ei oikein pääse oikeuksiinsa! Mietin aina itse bootcut-lahkeiden kanssa, että pitäisikö niiden olla juuri tällä tavoin vähän ylipitkät, jotta lahkeet laskeutuvat kauniisti korkojen kanssa vai lyhyemmät, jolloin niitä voisi käyttää matalien kenkien kanssa. Vai pitääkö niitä olla kahta eri pituutta? Kertokaa bootcut-tietäjät ja leveämmän lahjemallin ystävät, että miten itse toimitte!

kappahl-sustainable-denim-cindy1 kappahl-sustainable-denim-cindy5kappahl-sustainable-denim-cindy4 kappahl-sustainable-denim-cindy3

Photos: Sanni Riihimäki

Related posts