6/11/13

Pikkuputiikit esittelyssä: skandinaavista muotia myyvä Cashcow

22 40

On viikon pikkuputiikki-esittelyn paikka! :) En ole varma, tuleeko näitä esittelyitä jatkossa olemaan ihan joka viikko, mutta uutta tulee aina sitä mukaan, kun ehdin käydä seikkailemassa, tutkimassa ja löytämässä uusia kivoja liikkeitä. Tällä kertaa esittelyyn pääsee skandinaavista ja erityisesti tanskalaista muotia myyvä liike Cashcow, joka sijaitsee ihan Helsingin ytimessä Citycenter-kauppakeskuksessa (2. kerros). Jos jollekulle tuo Citycenter ei ole entuudestaan tuttu nimi, niin kyseessä on siis se Makkaratalon sisällä sijaitseva uusi kauppakeskus, jonka sisäänkäynti on siis rautatieaseman pääovia vastapäätä siellä tien toisella puolella. 

Olin kuullut tästä putiikista jo aiemminkin, koska liikkeen perustajat ovat yhden hyvän ystäväni kavereita. En ollut kuitenkaan vielä saanut aikaiseksi mennä tsekkaamaan sitä itse, joten nyt oli otollinen hetki debyyttikierrokselle tämän juttusarjan myötä. Napsin tuttuun tapaan kuvia paikan päällä, mutta Suomen syksy heitti taas visiittipäivälle maailman pimeimmän, harmaimman ja sateisimman päivän, joten kuvat ovat jälleen kerran vähän mitä ovat. Menkää siis mieluummin tutkimaan valikoimat ihan livenä! :D Pikkuinen liike on aika otollisella sijainnilla tuolla kauppakeskuksessa, mutta tuntuu, että moni ei ole vielä edes hoksannut koko Citycenteriä taannoisen remontin jäljiltä. Tila siis uudistettiin jokin aika sitten sisäpuolelta täysin ja muistuttaa nyt enemmän kauppakeskusta siinä, missä se aiemmin oli enemmänkin vain sellainen läpikulkuaula.

Cashcown valikoima on siis pääasiassa tanskalaisia merkkejä kuten Minimum, Minus ja Nümph, joilta mukaan on valittu sellaista klassisen tyylikästä ja ajatonta vaatetta. Merkit ovat sellaisia, että ainakin osalla on joitakin muitakin jälleenmyyjiä Suomessa, mutta sen verran harvassa, että nämä vaatteet eivät takuuvarmasti tule vastaan ihan joka tyypin yllä. Visiitin hetkellä valikoima näytti varsin mustavalkoiselta pienillä petroolin sävyisillä pilkahduksilla höystettynä, joten mustan, valkoisen ja harmaan ystävät varmasti pitävät tästä putiikista. :) Kiitosta annan myös vaatteiden materiaaleille, sillä tuotelappujen syynääminen paljasti, että materiaaleissa on monelta osin panostettu laatuun. Mukana on paljon luonnonmateriaaleja kuten silkkiä, villaa ja nahkaa. Silti hintataso on varsin kohtuullinen – edullisimmat paidat maksavat muutaman kympin, villaneuleet ovat hinnaltaan satasen pintaan ja takeissakin kallein taisi olla 350 euroa. Laatuun nähden siis ihan kohtuullisia hintoja. Ja tiedoksi sekin, että Cashcow on lähiaikoina avaamassa myös verkkokaupan, josta putiikin valikoima on sitten saatavilla muuallekin Suomeen. Lisäksi putiikin merkkeihin on tulossa piakkoin kiinnostavaa täydennystä, joten kannattaa seurailla uutisia esimerkiksi Facebookin kautta. 

Ja miehet huomio! Vaikka itse luonnollisesti katselen etupäässä naistenvaatteita, panin merkille sen, että erityisen loistava Cashcowssa on nimenomaan miesten valikoima. En ole monessa liikkeessä törmännyt yhtä kivoihin miestenvaatteisiin kuin täällä eli suosittelen todella lämmöllä piipahtamaan, jos kuvien miesten jutut yhtään innostavat. Ihastuin itse erityisesti tuohon suloiseen kettu-kirjoneuleeseen. <3 Osa miesten merkeistä on myös sellaisia, että niitä ei saa mistään muualta Suomessa. Mainitsemisen arvoista on myös se, että esimerkiksi KnowledgeCotton Apparelin vaatteet ovat todella korkealaatuisia ja eettisesti tuotettuja.

Haastattelin hiukan liikkeen toimitusjohtajana toimivaa Annaa putiikin synnystä ja koska minusta itsestä on aina kiva tietää vähän taustojakin, päätin jakaa tätä tarinaa putiikin taustalla teillekin. :) Anna kertoi haaveilleensa jo kymmenen vuoden ajan oman vaateliikkeen perustamisesta ja 30 vuotta täytettyään vihdoin päätti toteuttaa unelmansa. Hänellä oli jo heti valmiiksi mielessä melko tarkkaan, millaisia vaatteita hän haluaisi omassa putiikissaan myydä ja lopulliset valinnat hahmottuivat Kööpenhaminan muotiviikoilla ja ahkeralla nettisurffailulla. Painopiste oli yksinkertaisessa designissa mielenkiintoisilla yksityiskohdilla höystettynä ja yksi pääkriteereistä oli myös löytää jotakin laadullisesti keskitasoa parempaa, muttei silti hintatasoltaan hirvittävän kallista. Toiveissa oli myös pystyä tuomaan Suomeen jotakin uutta ja vähän harvinaisempaa.

PB015873.JPG

Ensimmäisenä Annaan vaikutuksen tekivät Minimum naisten ja miesten mallistoineen – Cashcow taisikin olla ensimmäisiä merkkiä Suomessa myyneistä, ainakin miesten malliston osalta. Pikkuhiljaa valikoima täydentyi muillakin tanskalaisilla ja skandinaavisilla merkeillä, mikä oli luonteva valinta, koska Anna kertoi aina pitäneensä pohjoismaisesta suunnittelusta. Hän tiivisti liikkeen idean yhteen lauseeseen näin: “Halusimme siis tarjota jotain muuta kuin mitä suuret ketjut tarjoavat mutta kuitenkin hiukan edullisemmin kuin mitä pienet erikoisliikkeet yleensä tarjoavat.” Meikäläisen korvaan kuulostaa melkoisen toimivalta konseptilta. :) Menkäähän siis kurkkaamaan Cashcown rekit ihan livenä seuraavan kerran, kun satutte tuohon Helsingin ydinkeskustan suunnalle! Ja olisi tietysti taas kiva kuulla, että miltä vaikuttaa jutun perusteella? :)

PB015874.JPG PB015880.JPGPB015882.JPGPB015885.JPGPB015876.JPG PB015886.JPGPB015877.JPG PB015900.JPG

Pakko esitellä tämä yksi tuote vielä erikseen. Tämä naisten parkatakki on puhdasta neroutta! Yhden takin sisällä on käytännössä neljä (!) takkia. Vihreän takin alla nimittäin piilee samanvärinen, vähän bomber-tyylinen tikattu ja kevyesti topattu lyhyempi kääntötakki, jonka toinen puoli on sellaista mustaa teddykarvamaista pörrömateriaalia (samantyyppistä kuin tuossa allaolevassa kuvassa). Päällystakin alla oleva lyhyempi takki toimii siis käytännössä parkan lämmittävänä vuorina, mutta on irrallinen, joten parkaa voi käyttää myös ohuempana vuorittomana versiona ja sitä alla olevaa takkia voi käyttää myös erikseen, minkä lisäksi se on käännettävä! Eli 4 takkia: vuorillinen ja vuoriton parka, tikattu bomber sekä pörrötakki. I love this! <3

PB015891.JPG PB015892.JPG PB015902.JPGPB015894.JPGPB015915.JPGPB015901.JPG PB015897.JPGPB015895.JPG PB015898.JPG PB015899.JPG PB015903.JPG PB015904.JPG PB015906.JPG PB015908.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/11/13

Menovinkki viikonlopuksi: Korjaamon Designmarkkinat

37 korjaamo-designmarkkinat2013.jpg

Hei ajattelin vinkata teille yhdestä kivasta tapahtumasta, mikäli liikutte lauantaina tai sunnuntaina Helsingin suunnalla ja ohjelmassa on vielä vapaata. :) Kulttuuritehdas Korjaamolla Töölössä nimittäin järjestetään pitkästä aikaa taas Designmarkkinat, mutta tällä kertaa myyjäistouhujen lisäksi luvassa on myös muuta kiinnostavaa sisältöä. Inspiroivaa viikonloppua vietetään siis 9.-10.11.2013 muodin, muotoilun ja ruokaherkkujen merkeissä ja designmarkkinat kokoavat yhteen kotimaista piendesignia asusteista sisustustuotteisiin. Mukana tapahtumassa on noin 30 näytteilleasettajaa, esimerkiksi Lumi Accessories, Miia Magia Design, Paloni, Mifuko, Funky Homo sapiens, Kaipaus, Yo Zen ja Borneo Colors.

Ostosten ohella tällä kertaa mukana on tosiaan myös hauskaa ohjelmaa, sillä Tarton Paino- ja paperimuseo järjestää workshopin, jossa kierrätyspaperista pääsee loihtimaan designesineitä. Viikonlopun kohokohtiin kuuluu kuitenkin ehdottomasti luovien ajatusten äärelle virittelevä Design Forum Finlandin järjestämä muotoilun miniseminaari, jossa keskustellaan toimittaja Liisa Jokisen johdolla kotimaisen muodin maailmanvalloituksesta. Kotimarkkinat eivät yksin elätä suomalaista suunnittelijaa, mutta kuinka kansainvälistä on suomalainen muoti ja miten sen kansainvälistymistä voisi edistää? Mukana aiheesta keskustelemassa ovat Ivana Helsingin Paola Suhonen, suunnittelija Daniel Palillo sekä Royal Majesticsin toimitusjohtaja Henri Kulvik. Suomimuoti maailmalla -miniseminaaria vietetään Korjaamon vintillä lauantaina 9.11. klo 14-15.30 ja tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta paikka kannattaa varmistaa ilmoittautumalla ennakkoon mahdollisimman pian TÄÄLLÄ.

Lisäksi viikonlopun markkinatunnelman täydentävät Korjaamon baari & keittiön rento viikonloppubrunssi (klo 11-15, hinta 15 euroa) sekä vohvelibaari. Myös Sushibar + Wine Korjaamo palvelee laajennetuin aukioloajoin markkinoiden ajan. Itse ilmoittauduin jo tuonne seminaariin, joten ehkä törmätään siellä? :) Lisätietoa tapahtumasta löydätte Korjaamon nettisivuilta sekä FB-tapahtumasivulta

Kuva: Paloni / Maria Baranova

Related posts

21/10/13

Vastuullisesta kuluttamisesta, osa 1

40 36 P8072898.JPG

Minulla on muhinut ajatuksissa pitkän aikaa eräs postaus ja nyt sain sysäyksen ryhtyä tuumasta toimeen, kun A-Studio Stream ryhtyi viime viikolla Twitterin puolella kyselemään minulta eettisistä arvoista vaateostoksilla. Kävin hiljattain kuuntelemassa Vastuullisen kuluttamisen seminaaria, joka tarjosi todella mielenkiintoisia näkökulmia ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen ja ajattelin nyt jakaa sekä näiden YLEn julkaisemien artikkelien nostattamia ajatuksia sekä joitakin tuolla seminaarissa esille nostettuja kiinnostavia näkemyksiä myös teidän kanssanne. YLEn nettisivuilla on tosiaan viime viikolla käsitelty aihetta ahkerasti ja yksi erittäin mielenkiintoista näkökulmaa tarjonnut juttu oli vaateteollisuuden epäkohtiin pureutuvan “Tappajafarkut”-kirjan juuri julkaisseen tutkija Outi Moilalan haastattelu Ylex-kanavalla, jonka voi kuunnella nauhoituksena myös netistä. Suosittelen todella lämpimästi kuuntelemaan!

P8072899.JPG

Olen joskus kirjoittanut aiheesta ennenkin ja minua on aavistuksen verran esimerkiksi juuri blogeissa käydyssä keskustelussa häirinnyt se, että vastuu tunnutaan näiden teemojen osalta sysäävän hyvin usein lähes yksinomaan kuluttajan harteille. Ikään kuin olisi yksittäisen kuluttajan tehtävä (ja mahdollisuus) saada muutettua tuotantomaiden heikkoja työoloja, yhteiskunnallisia rakenteita ja suuryritysten toimintatapoja. Kuluttajat voivat toki valinnoillaan vaikuttaa esimerkiksi vaatteiden myyntimääriin ja sitä kautta tuotantomääriin, mutta eikö muutoksen pitäisi ensisijaisesti lähteä vähän vaikutusvaltaisemmalta taholta kuin tavallisesta yksittäisestä ihmisestä? Ainakin se voisi olla tehokkaampaa ja saada hitusen enemmän ja vauhdikkaammin aikaan.

YLEn viime viikolla aiheesta tekemissä artikkeleissa ja haastatteluissa tuodaan keskusteluun kiinnostavaa uutta näkökulmaa, koska kerrankin todetaan ääneen se tosiasia, että yksittäisen kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa tässä asiassa ovat loppujen lopuksi melko pienet – ainakin verrattuna siihen, miten paljon enemmän voitaisiin saada aikaan, jos taisteluun saataisiin mukaan poliitikot, lainsäädännölliset keinot sekä konkreettiset sanktiot sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Tutkija Outi Moilalan näkemys asiasta on, että vastuu muutoksen aikaansaamisesta on ensisijaisesti poliitikoilla ja sen jälkeen yrityksillä itsellään. Politiikan keinoin voitaisiin tilanteeseen vaikuttaa kaikkein parhaiten paikallisesti itse tuotantomaassa, mutta myös Euroopassa epäkohtaa olisi mahdollista korjata vaikuttamalla lainsäädännön keinoin täällä Euroopassa toimivien yritysten toimintaan, jos esimerkiksi vastuuttomat ratkaisut tuotannossa yksinkertaisesti kiellettäisiin. Haasteena tässä tosin on juuri se, että yritysten on niin vaikea valvoa tuotanto-olosuhteita halvemman tuotannon maissa täältä käsin – etenkin, kun tehtaissa usein tehdään kaikkensa tilanteen kaunistelemiseksi ja alihankkijoiden alihankkijoihin on lähes mahdotonta päästä käsiksi. 

P8072905.JPG

Oikeastaan tuntuu aika uskomattomalta, että vaateteollisuuden ongelmat ovat tiedossa ympäri maailman, mutta jotenkin kummasti asialle ei tunnuta voivan tehdä mitään. Yksi merkittävä ongelma tosiaan on, että tehtaiden valvominen kohdemaissa on todella vaikeaa, eivätkä yritykset aina kykene selvittämään tuotanto-olosuhteiden todellisuutta edes itse. Miten siihen siis kykenisi yksittäinen kuluttaja? Tehtailla kaunistellaan totuutta tuotanto-oloista, minkä ehditään ja osa yrityksistä saattaa olla aidostikin siinä uskossa, että työntekijöiden olosuhteet ovat kunnossa, vaikka todellisuus olisi jotakin ihan muuta. Toisaalta eettisten ja ekologisten arvojen noustessa trendiksi myös ns. viherpesu on yleistynyt jatkuvasti. Suuret brändit tuovat PR-mielessä esille niitä tekoja, joilla ne pyrkivät toimimaan paremman tuotannon puolesta, mutta nuo aktiivisesti mainostetut hyvät teot saattavat loppujen lopuksi olla vain pikkiriikkinen ja kokonaisuuden kannalta melko merkityksetön osa tuotantoketjun toimintaa. Samanaikaisesti kuluttajalle kuitenkin luodaan mielikuvaa, että hän tekee eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. 

Onko kuluttajalla oikeasti todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa tehtaiden työoloihin? Toisin kuin monesti olen kuullut kehotettavan, tutkija Outi Moilala ei suosittele erilaisia ostoboikotteja. Syynä tähän ovat tuotantomaiden työntekijöiden omat toiveet siitä, että tilanteeseen ei puututtaisi boikottien keinoin, sillä työpaikan saaminen tällaisessa maassa on usein vaikeaa ja huonotkin työolot ovat heidän näkökulmastaan parempi tilanne kuin ei työtä ollenkaan. Vaatetehtaat työllistävät näissä maissa valtavasti ihmisiä ja kaikessa ristiriitaisuudessaan ne ovat silti omalta osaltaan helpottaneet esimerkiksi naisten asemaa, vaikka niiden pyörittämisessä onkin vakavia ongelmia ja epäkohtia. On syytä muistaa, että vaateteollisuuden ongelmia on mahdotonta tarkastella täysin mustavalkoisesti, koska taustalla on usein niin vakavia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotantomaassa. Toisinaan saattaa vaikuttaa siltä, että ratkaisu näin länsimaasta tarkasteltuna olisi helppo, mutta tehtaan sulkiessa ovensa voi entisen työntekijän tilanne olla vielä paljon surkeampi. Se ei tietenkään tarkoita, että tehtaiden tulisi jatkaa toimintaansa nykyisellä tavalla, mutta tilanne ei todellakaan ole ihan niin yksinkertainen. Ainoa asia, mitä Moilala kehottaa yksiselitteisesti boikotoimaan, ovat kulutetut farkut, joiden tekemisessä käytetty hiekkapuhalluskäsittely aiheuttaa kuolemaan johtavia terveysongelmia kehitysmaissa – tästä tulee myös Moilalan kirjan nimi “Tappajafarkut”. Kaikkia kulutettuja farkkuja ei ole tehty hiekkapuhaltamalla, mutta koska päällepäin housuista on oikeastaan mahdotonta sanoa, mitä menetelmää niiden valmistuksessa on käytetty, on turvallisinta jättää kaikki kulutuskäsittelyin koristellut farkut ostamatta. 

P8072897.JPG

Osallistuin hiljattain myös Vastuullisen kuluttamisen seminaariin, jossa nousi myös esille kiinnostavia pointteja eettisiin ja erityisesti ekologisiin kysymyksiin liittyen. Oli aika pysäyttävä hetki, kun trendianalyytikko ja toimittaja Susanna Björklund kertoi, että esimerkiksi tältä vuodelta uusiutuvat luonnonvarat käytettiin loppuun jo 20.8.2013. Loppuvuodesta jäljellä olevat reilut 4 kuukautta mennään siis miinuksella. Toisaalta Björklund lohdutti karun faktan jälkeen tiedolla, että asiat tehdään silti nyt paljon paremmin kuin ennen – sentään nyt näistä asioista puhutaan, niistä ollaan tietoisia, niitä tutkitaan ja niihin pyritään jollain tavalla vaikuttamaan. Yksi merkittävimmistä asioista on tietysti yksinkertaisuudessaan omien kulutustottumusten kriittinen tarkastelu ja kuluttamisen vähentäminen. Kaikkea ei tarvitse ostaa tai omistaa ja tässä asiassa jokainen voi jollain tapaa vaikuttaa. 

Edellä mainittujen faktojen valossa tilanne saattaa vaikuttaa monen silmissä varsin lohduttomalta ja mahdottomalta, mutta on olemassa myös keinoja, joilla pienikin kuluttaja voi tehdä ekologisempia ja eettisempiä valintoja. :) Vaikka tutkija Outi Moilala ei suosittelekaan ostoboikotteja, omilla valinnoilla on silti mahdollista vaikuttaa siten, että tukee niitä brändejä, joiden tuotanto-olosuhteet ovat tiedossa ja sitä kautta todennäköisemmin valvottavissa. Kotimaiset brändit, joiden tuotanto tapahtuu joko Suomessa tai lähituotantona esimerkiksi Virossa, ovat yleensä turvallisia vaihtoehtoja. Ylipäänsä Eurooppa valmistuspaikkana on useimmiten parempi vaihtoehto, vaikka ongelmia voi ilman muuta olla myös eurooppalaisilla tehtailla. Moilala ei kannustakaan arvottamaan tehtaita sijaintinsa mukaan, mutta lähituotantoa tukemalla vo yleensä olla melko varma siitä, että työntekijöiden olot ovat kunnossa. Ylipäänsä läpinäkyvyys tuotantoketjussa on aina positiivinen asia. Yksi edelläkävijä läpinäkyvyyden osalta on ollut vastuullisen kuluttamisen seminaarissa esille nostettu luksusmerkki Bruno Pieters, joka avasi ensimmäisenä maailmassa nettisivuillaan yleisölle mahdollisuuden seurata vaatteen tuotantoketjua valmistusvaiheesta kaupan hyllylle ja toi avoimesti esille sitä, miten yksittäisen tuotteen hinta muodostuu. Suosittelen käymään tutkimusmatkalla Bruno Pietersin nettisivuilla – ne ovat oikeasti aika mielenkiintoista tietoa täynnä! :)

P8072980.JPG

Yksi sekä tutkija Outi Moilalan että trendianalyytikko Susanna Björklundin molempien puheissa esille noussut tärkeä asia on se, että voidakseen olla aito vaihtoehto eettisen vaatteen on oltava myös tyylillisesti oikeanlainen. Björklund totesi osuvasti, ettei meistä kukaan ostaisi omasta mielestämme rumaa vaatetta, vaikka se olisi kuinka eettinen. Jos eettisestä ja ekologisesta muodista halutaan mainstreamia, sen on tarjottava myös tyylillisesti kiinnostavia vaihtoehtoja nykyiselle mainstream-muodille. Valikoima on toistaiseksi melko suppeaa, joten moni ei koe löytävänsä näistä vaihtoehdoista mieleistään vaatetta. Muita kompastuskiviä ovat tiedon puute ja korkeat hinnat. Monilla ei vain ole rahaa tai halua maksaa vaatteesta moninkertaista hintaa, mutta kuluttajien oma kriittisyys voi silti viedä asioita parempaan suuntaan. Kun aihetta nostetaan tapetille tarpeeksi paljon, se tulee todennäköisesti pakottamaan brändejä muuttamaan toimintatapojaan. Toki edelleen toivoisin, että asiaan puututtaisiin myös sääntöjä ja lakia tiukentamalla siltä osin kuin se on mahdollista. Positiivista Susanna Björklundin mukaan on kuitenkin se, että itse asiassa esimerkiksi Suomessa on jo nyt paljon varsin vastuullisia brändejä, mutta moni yritys ei vain osaa tuoda sitä viestinnässään esille. On sääli, että moni perinteikäs tai pieni suomalaisyritys ei hoksaa nostaa näitä asioita esiin markkinoinnissaan, jolloin ne eivät erotu ei-vastuullisista brändeistä mitenkään. Kuluttaja ei vastaavasti osaa hyödyntää tätä tietoa valintoja tehdessään, jos sitä ei vain ole saatavilla. Joskus se menee siis myös näin päin.

Kuten sanottua, tilanne saattaa vaikuttaa lohduttomalta, mutta älkäämme vaipuko masennukseen! :) Jotta juttu ei paisu taas kilometrin mittaiseksi, päätin jakaa tämän kahteen osaan ja seuraavassa osassa sitten vähän positiivisempaa näkökulmaa ja lisää ajatuksia siitä, millaisin keinoin tuotantoa ja kuluttamista on mahdollista viedä vastuullisempaan suuntaan. Lisäksi luvassa on Susanna Björklundin tulevaisuuden visioita siitä, millaisia työkaluja vastuullisen kuluttamisen avuksi mahdollisesti (ja toivottavasti) tulevaisuuden maailmassa on saatavilla. :)

P8073003.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/10/13

Nenäpäivän kirppis TÄNÄÄN!

2 25 nenapaiva-kirppis.jpg

Pakkailen täällä juuri viimeisiä tavaroita kasseihin ja muistuttelen teitä, että tänään on siis Nosturissa Helsingissä Nenäpäivän hyväntekeväisyys-kirpputori klo 10-16. Minä olen mukana myymässä ja samoin esimerkiksi Tickle your fancy -blogin söpöliini Sara, jonka kanssa olemme myös stailanneet kirpparitapahtumaan muotinäytöksen vintage-vaatteista. :) Tulkaahan siis moikkaamaan meitä ja penkomaan parhaat löydöt! Ja muistakaa varata mukaan käteistä rahaa. :)

Lisätietoa tapahtumasta löydätte TÄÄLTÄ!

Related posts