21/03/19

Torstaituumailuja eli mietteitä viikon varrelta

4 32

Kukkuu! Tänään olisi taas luvassa sekalaista horinaa päänuppini perukoilta sekä asuinspiraatiota päivältä, jolloin kevätaurinko paistoi ihanasti.

♥ Haluan tähän heti alkuun kiittää kaikista niistä ihanista, koskettavista ja myötäelävistä viesteistä, joita kommenttiboksini tulvi muutama viikko sitten, kun kerroin erostani. Vaikka olin tässä vaiheessa jo ehtinyt sulatella asiaa jokusen tovin itsekseni ja koin olevani kohtalaisen vakaalla mielellä, en pystynyt lukemaan varmaan yhtäkään kommenttia ilman, että kyyneleet kihosivat silmiin.

Minulla oli tuona samana päivänä juuri aamupäivästä yhdet meikkikuvaukset ja tajusin nopeasti, etten yksinkertaisesti voisi lukea kommentteja ennen kuin kuvaukset olisivat ohi, koska homma meni aivan vetistelyksi. Illalla sitten asetuin läppärin ääreen, luin kaikki kerralla ja vollotin kuin viimeistä päivää. Mutta se oli sellaista puhdistavaa itkua – olennainen osa prosessia. Lämmin kiitos kaikista kauniista sanoista ja lämmöstä. Se kaikki oikeasti toi paljon lohtua ja voimaa hetkellä, jolloin sitä todella kaipasin. Hurjasti halauksia myös kaikille muille, jotka kamppailevat sydänsurujen kanssa sekä erityisesti teille, joiden parisuhdetta koettelevat erilaiset mielenterveyteen liittyvät haasteet.

♥  Kerroin jokin aika sitten, kuinka tuomiopäivän tarhuri ryhtyi yrttien kasvatuspuuhiin ja olin iloinen ja ylpeä huomatessani, että yrttiruukuistani alkoi yllättävän nopeasti puskea jotakin vihreää esiin. Homma eteni mukavasti, kunnes viime viikolla olin useamman päivän poissa kotoa putkeen. Kastelin yrttini huolellisesti ennen lähtöä, mutta kun muutama päivä myöhemmin palasin kotiin, ne olivat kaikki ehtineet siinä välissä kupsahtaa. Goddamnit! No ei auta kuin aloittaa kasvatus alusta, mutta tuloksia saadaan nyt sitten odotella tovin verran pidempään…

Minulla on myös toinen, todellinen suru-uutinen täältä kodin viherkasvirintamalta. Nimittäin se ihana valtava kastanjasutipuuni on mennyttä! Puu on vain kasvanut ja kukoistanut kuin viimeistä päivää reilun 1,5 vuoden ajan, mutta tänä talvena sille kävi köpelösti. Sen sijaan, että olisin kastellut sitä liian vähän, taisin vahingossa kastella liikaa… Puu alkoi jossain vaiheessa pudottaa paljon lehtiä, joten tulkitsin, että pudonneet ruskeat lehdet tarkoittivat, että kasvi ei saa tarpeeksi vettä. Samaan aikaan uutta vihreää alkoi innokkaasti puskea matalammalta puun varresta, sieltä ihan sen tyvestä, joten tietysti halusin huolehtia, että riittävä vedensaanti oli turvattu.

Plantagen-visiitilläni jokin aika sitten kuitenkin kyselin asiantuntijoilta neuvoja ja sain sieltä vastaukseksi, että todennäköisesti ongelma olikin juuri liikakastelu, koska vaikka lehdet olivat ruskeita, ne eivät varsinaisesti tuntuneet kuivilta. Että pieleen meni! No sitten lopetin kaiken kastelun ja päätin antaa mullan kuivahtaa, mutta ennen sitä puu ehti pudottaa toisesta varrestaan KAIKKI vihreät ja toisessakin on jäljellä enää tuollainen surullinen, melkein kalju oksanraato. Apua. :D No, sentään sieltä tyvestä puskee uutta lehteä hyvällä tahdilla. Mutta kasvaakohan noihin puuvarsiin enää uusia oksia lainkaan? On kyllä niin säälittävän näköinen ilmestys! Anteeksi, puu-parka, parhaani yritin, mutta pieleen meni! No, nyt taas vähän viisaampana sitten jatketaan. Mutta minulle ei kyllä tosiaan ole mitään viherpeukaloiden geeniä suotu…

♥  Aikakauslehtien ahdingosta on kirjoiteltu jo iät ja ajat, ja vähän se myös näkyy hupenevien lehtihyllyjen valikoimassa, kun yhä useampi lehti on joutunut pistämään pillit pussiin. Olen itsekin huomannut, että digisisällöt vievät ajan aikakauslehtiä useammin nykyään. Nautin edelleen perinteisistä lehdistä ja kirjat luen mieluummin fyysisinä versioina kuin digimuodossa (tosin äänikirjoista tykkään myös), mutta huomaan että kiireisessä arjessa aikakauslehdille tuntuu olevan vaikea löytää aikaa. Se hetki, kun ehdin syventyä lukemaan aikakauslehteä, on jotenkin sellaista todellista arjen luksusta.

Useimmiten luen itse lehtiä matkatessani paikasta toiseen (esimerkiksi lentokone tai juna) tai odotellessani tapaamista jossakin, missä lehtiä on tarjolla. Siitä huolimatta tilaan yhä kotiin paria lehteä. Kuukausittain postiluukusta tupsahtavat Image sekä Trendi, mutta olen viime aikoina havahtunut siihen, että tosi monta numeroa on jäänyt kokonaan lukematta. Aion aktivoitua, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, että tilaatteko te yhä kotiin aikakauslehtiä tai osteletteko niitä irtonumeroina? Missä tilanteissa luette niitä? Ja onko kellään samaa ongelmaa, että aikakauslehdille ei vain tunnu löytyvän enää arjesta sitä sopivaa rakoa, kun ehtisi paneutua?

♥  Uskon, että kaikki yksinasuvat pystyvät samaistumaan, mutta hitto vie lakanoiden pyykkääminen yksinään on ärsyttävää. Niitä on niin vaikea saada järkevästi ripustettua kuivumaan, että olen ovelana tyttönä alkanut tehdä niin, että pesen lakanapyykin aina, kun tiedän, että joku kaveri on tulossa kyläilemään. Tällöin voin sitten hyödyntää apukädet viikkaamisessa ja ripustuksessa. Suosittelen!

♥ Vinkkasin pari viikkoa sitten, että olen mukana Iltalehden järjestämässä mentorointiprojektissa, johon voi hakea mukaan vielä tämän viikon ajan! Luvassa on siis rento lounashetki toukokuussa allekirjoittaneen seurassa ja mukaan voi hakea yksin tai kaverin kanssa, jos tuntuu, että tekisi mieli sparrailla jonkun kanssa esimerkiksi oman uran tai työelämän käännekohdassa omia mietteitä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Ja päivän aikana IL on järjestänyt muutakin ura-asioihin liittyvää ohjelmaa, joten uskon, että tulossa on tosi antoisa ja mielenkiintoinen juttu!

On itse asiassa aika hauskaa, että olen joskus muutama vuosi sitten käynyt viettämässä tällaisen kahvitteluhetken erään blogin nuoren lukijan kanssa ihan muuten vain, kun hän kaipasi sisarellista tukea ja kokeneemman neuvoa opiskelumietteissään lukion loppusuoralla. En tosiaan ole mikään uravalmentaja, mutta aika hyvällä draivilla tämä oma elämä on ainakin työasioissa rullannut tähän pisteeseen, joten ainakin minulta voi tulla hakemaan rohkaisua, jos isot päätökset mietityttävät. :) Eli nyt on vielä loppuviikko aikaa laittaa hakemus eteenpäin! Odotan jo innolla, kenet tai ketkä teistä pääsen kohtaamaan!

♥ Kohta pitäisi taas mennä kampaajalle ja pohdiskelen tällä hetkellä, että mitä tehdä hiuksille seuraavaksi. Onko ideoita? Erityisesti väriä mietin! Tykkään valtavasti tästä ginger-tukasta, mutta kesää kohden houkuttaisi hiukan palata taas blondiin…

♥ Nyt sinkkuunnuttuani olen huomannut, etten taida olla kovinkaan hyvä flirttailemaan. Vaikka en ole persoonana kovin ujo, ujostelen toisinaan tuntemattoman suoraa katsetta ihan naurettavan paljon. Olin jokin aika sitten menossa äitini kanssa leffateatteriin, kun satuin vilkaisemaan sivulle ja kivannäköinen mies katsoi rohkeasti silmiin ja hymyili. Mitä teen minä? Sillä samalla sekunnilla käänsin kuin salamana katseeni toisaalle, enkä vahingossakaan suonut hepulle hymynhäivähdystä. Mitä hittoa? Miksi tuntemattomalle ihmiselle hymyileminen noin niin kuin flirttimielessä tai suoran katseen kohtaaminen tuntuu niin hitsin vaikealta, vaikka toinen olisi kaikin puolin miellyttävän oloinen. Ehkä tässä tapauksessa syynä oli tilanteen yllättävyys ja se, etten oikein ehtinyt ajatella asiaa, joten paniikkireaktiona oli sitten työntää pää pensaaseen. Tunnistaako joku muu tällaista urpoilua itsessään?

♥ Nämä postauksen kuvat napattiin tuossa jokin aika sitten aurinkoisena päivänä, kun en yhtään suunnitellut tulevani kuvatuksi. Aurinko osui kuitenkin tuohon nurkkaan niin ihanasti, että päätimme spontaanisti napata muutaman kuvan arkisesta asusta. Tämä look on kyllä todella normcoren ytimessä, pienin metallinhohtoisin yksityiskohdin vain. Mutta perusmimminä on helppo painella menemään, kun ei tarvitse kiireessä liiemmin murehtia vaatejuttuja. Ja tämä Nanson villakangastakki on kyllä ollut yksi sesongin lemppareista.

Joku muuten toivoi, että tuosta parin päivän takaisesta asut vuosien varrelta -postausideasta tulisi ihan kuukausittainen tapa seuraavan vuoden varrelle. Se voisi itse asiassa olla aika hauskaa! Mitäs tuumitte?

takki // coat Nanso (2019)*

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew – second hand (2015)

farkut // jeans Levi’s – second hand (2018)

kengät // shoes Terhi Pölkki (2017)*

pipo // beanie A+more Stockmann (2018)*

laukku // bag Marimekko (2018)*

hansikkaat // gloves Sauso (2018)*

aurinkolasit // sunglasses Lacoste – Specsavers (2019)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

19/03/19

Maaliskuista asuinspiraatiota menneiltä vuosilta 2010-2018

6 89

Bongasin Saran blogista hauskan postausidean jokin aika sitten: hän oli kaivellut blogiarkistoistaan päivän asuja menneiden vuosien maaliskuilta ja päätin, että voisin tehdä saman. Tänään on siis luvassa päivän asuja ja tyylejä arkistojen kätköistä aika tarkalleen näiltä main vuotta viimeisten 9 vuoden ajalta. Tämän vuoden maaliskuista tyyliä voitte tutkailla selailemalla muutamia postauksia taaksepäin ja ja eiköhän luvassa ole muutama asupostaus vielä loppukuullekin.

Kun selailen näitä menneiden vuosien asuja, tunnistan itseni joistakin tyyleistä paremmin ja joistakin huonommin. Osa on sellaisia, joihin voisin pukeutua edelleen, osa ei niinkään. Ja onhan näiden blogikuvien tasossa tultu melkoinen matka eteenpäin, kun vertaa jonnekin tuonne alkupään kuviin… Kaikkein tuotteliainta aikaa asukuvien osalta taisi olla vuosi 2012, kun nappailin kuvia peilin kautta, mutta kuvien laatu ei ollut kummoinen ja osa seuraajista hermostui hurjasti peilin pidentävästä efektistä. Itseäni pidentävä peili lähinnä huvitti ja vaikka toin asian avoimesti esille, villeimmillään keskusteluissa rinnastettiin surkuhupaisa peilini vartalon tietoiseen muokkaamiseen kuvia editoimalla. Oi niitä aikoja! :D

Yksi päällimmäisistä hämmennyksen aiheuttajista näitä kuvia katsellessa on, että wau, ovatpa hiukseni olleet jossain vaiheessa pitkät! Ja kun joskus kysellään, mikä on hiusteni luonnollinen sävy, sen näette noista postauksista vuosilta 2010-2012. Oma hiusvärini on sellainen tummanvaalea (ja kesäisin auringon raidoittamana vaaleampi). Onpa myös hauska nähdä näissä kuvissa vilauksia entisistä kodeista.

Suurin osa näistä postausten vaatteista löytyy yhä vaatekaapistani yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Muistatteko jonkun näistä lookeista vuosien takaa?

MAALISKUU 2018

Olin vuosi sitten maaliskuussa Barcelonassa ja tästä syystä tyylikin on vähän keväisempi. Modernin seiloritytön farkut ovat yhä suosikkini, pellavainen raitapaita on vaatekaapin klassikoita, loaferit suosikkikengät vuosien takaa ja kipparilakki pelastaa huonoja hiuspäiviä säännöllisesti. 

MAALISKUU 2017

Tämän tyylin kasasin pari vuotta sitten tietoisesti vaatekaapin klassikoista ja luottovaatteista. Siniset perusfarkut olivat jalassa viimeksi eilen ja rakastan tuota Marimekon kaunista trenssiä. Ilmeisesti siihen on ihastunut moni muukin, koska joka kerta, kun tämä vilahtaa yllä, takista tulee innokkaita kyselyitä. Harmiksenne joudun kuitenkin kertomaan, että takki on syksyn 2015 mallistoa. Myös tuo KN Collectionin Pupulandia-nimikkohattuni kuuluu vaatekaapin luottoasusteisiin edelleen.

MAALISKUU 2016

Luulen, että liki identtinen look on nähty ylläni tänäkin talvena. Merenvihreä keinoturkis, Hopen neule ja mustat pillifarkut lempparinilkkureiden kanssa toimivat aina. 

Samaiset nilkkurit olivat jalassa viimeksi eilen ja ovat mukana myös toisessa maaliskuun 2016 asussa, joka on ikuistettu Pariisin muotiviikolla Marimekon näytöksen yhteydessä. Ja yllä oli tietysti ylpeänä suomalaisena Marimekkoa – kuinkas muuten. Värikäs hame on suosikkivaatteitani ja myös tuo lyhythihainen neule Marimekon menneistä mallistoista.

MAALISKUU 2015

Maaliskuussa 2015 tuli kuvattua Vesan kanssa ahkerasti ja säätkin näyttävät olleen ihanan keväiset, sillä löysin arkistoista peräti 5 kivaa asukuvaa. Postauksen ykköskuvassa yllä on äidin vanha mokkahame, joka on ollut minulla lapsesta lähtien ja löysin sen kaappieni kätköistä uusiokäyttöön aikuisena – yhtä nappia väljemmin puettuna vain. Rakastan hametta muistoineen, mutta en tiedä tohtisinko pukeutua noin lyhyeen helmaan nyt. Myös farkkupaita löytyy kaapista edelleen. Filippa K:n herrainkengät olivat aikanaan heräteostos, mutta ne ovat edelleen yksi ahkerimmin käyttämistäni kenkäpareista.

Punainen silkkimekko ihanalla kukkakuosilla on yksi suosikki vintage-löydöistäni. Arviolta jostain 60-luvulta peräisin olevassa mekossa näkyy jonkun oma kädenjälki, sillä se on selvästi itse tehty.

Allaolevan tyylin kaikki vaatteet ovat yhä osa vaatekaappiani ja käytössä edelleen. Sonia Rykielin silkkipaita ihastutti aikoinaan hauskalla huuli-printillään, merenvihreä villatakki on vaatekaapin kestosuosikkeja ja mustat pillifarkut toimivat aina. Filippa K:n klassisia nilkkureita metsästin aikanaan kissojen ja koirien kanssa ympäri nettiä ja Eurooppaa – löytyivät lopulta uskomattoman onnenkantamoisen saattelemana Berliinistä, kun olin jo hyvin pitkälti luopunut toivosta. Ja ahkerassa käytössä ovat yhä.

Hauskalla naamalla varustettu ja superlämmin villapusero on löytö Islannista. Paikallisen suunnittelijan veikeä neule ei ollut ostos halvimmasta päästä, mutta se on yksi lämpimimmistä puseroistani, joka on ihana vetää ylle, kun viluttaa tai kaipaa vähän hymyä huulille. Rakastan myös noita ikivanhoja aurinkolasejani, jotka ovat olleet nenällä viimeksi viime viikolla. Myös nuo Lindexin housuja muistuttavat leggingsit ovat yksi lempivaate: mukavampia pöksyjä saa hakea ja nämä ovat etenkin matkoilla ihan täydelliset. Fiorentini & Bakerin biker-nilkkurit ovat puolestaan sellainen kenkähyllyn aarre, joka vain paranee vanhetessaan.

Keltainen vintage-villakangastakki löytyi vuonna 2014 Tukholmasta ja piristää yhä vaatekaappiani. Myös kaikki muut asun vaatteet ovat edelleen tallessa. Tumma harmaameleerattu kaulahuivi on ollut monivuotinen talvisuosikki.

MAALISKUU 2014

Rakastan yhä tätä vihreää mekkoa! Löysin sen kuusi vuotta sitten Pariisista vasta avatusta &Other Storiesin liikkeestä ja ihastuin ensisilmäyksellä. Nenällä keikkuvat tutut suosikki-aurinkolasit, kainalossa Väskan clutch ja harteilla Samujin monikäyttöinen villatakki. Ihmettelen tätä kuvaa katsoessani, että olivatpa hiukseni pitkät tuolloin!

Alla näkyvässäkin tyylissä on mukana monta suosikkia. H&M:n ja Isabel Marantin yhteismalliston jättitakki, 2Or+byyatin vaaleapunaiset housut, suosikkihuivi ja uskolliset lempparilasit. Molemmissa lookeissa näkyvät lempparinilkkurit unohtuivat squash-hallille ja kun menin niitä hakemaan, olivatkin jo kadonneet jonkun onnekkaamman matkaan…

Klassikoista kasattu look sopisi tyyliini vieläkin, joskaan en välttämättä pukisi kokonaisuuteen noita pitsisukkia… Myös kaikki nämä vaatteet ovat yhä tallessa ja käytössä: kummitädin vanha vintage-bleiseri, YSL:n second hand -kauluspaita, siniset pillifarkut, 2OR+byyatin laukku sekä Samujin sample-herrainkengät, joiden malli ei koskaan päätynytkään tuotantoon. 

MAALISKUU 2013

Tämä taitaa olla viimeisiä entisen kodin peilin edessä napattuja asukuvia. Vuosi 2013 oli näyttävien statement-korujen aikaa. Nahkahame löytyy vaatekaapista yhä edelleen. Pitäisikin pukea se pitkästä aikaa, ja toivoa, että yhä mahdun siihen. Haha.

MAALISKUU 2012

Kevät 2012 oli asukuvien osalta hyvin aktiivista aikaa, kun keksin tämän ristiriitaista vastaanottoa keränneen peilikikan. Itse kuitenkin tuumin, että tyyli-inspishän se oli pääasia ja tykitin asupostauksia blogiin, kun kerrankin oli kuvia, mitä jakaa. Tälle vuodelle osui maaliskuuhun useammatkin kekkerit ja molemmat juhlatyylit taitavat olla jostakin blogigaaloista. Edustin kummissakin kekkereissä Samujin mekoissa ja kaikki vaatteet ovat edelleen tallessa.

Arkityyliä vuodelta 2012 näkyy edustettuna tässä alla. Periaatteessa molemmissa tyyleissä näen itseäni yhä, mutta nuo oikeanpuoleiset housut ovat vain kotikäytössä nykyisin. Myös tyylien vaatteet ovat yhä kaapissa ja käytössä, paitsi second handina hankitut ja ahkerasti käytetyt nilkkurit jatkoivat jossain vaiheessa matkaansa uudellen omistajalle. Vasemmanpuoleiset, suoranaisia nostalgioita herättävät farkut (H&M:n ja Stella McCartneyn yhteistyömallistosta vuodelta 2005!) taitavat olla nykyisin kirpparikasassa, koska viihdyn tätä nykyä korkeammilla vyötäröillä varustetuissa housuissa paremmin.

MAALISKUU 2010 & 2011

Maaliskuiden 2010 ja 2011 lookeissa suosin näköjään samaa äitini vahaa silkkipaitaa, jonka historia ulottuu jonnekin 80-luvulle asti, sillä äitini on käyttänyt tätä samaista paitaa pikkuveljeni ristiäisissä vuonna -85. Ja paita on yhä käytössä!

 

Photos: Jenni Rotonen, Vesa Silver, Liisa Kivi, Sanni Riihimäki & Viena Kangas

Related posts

14/03/19

4 tyyliä ja printtikuoseja: suosikkeja Nanson kevätmallistosta (+ kilpailu)

271 36

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Kotimainen Nanso tunnetaan ennen kaikkea iloisista printtikuoseistaan, ja vaikka kokoelmaa on viime vuosina hiukan rauhoitettu ja joukkoon on tullut myös enemmän yksivärisiä vaatteita, printit ovat yhä olennainen osa Nanson identiteettiä. Hakeudun itse printtien äärelle harkiten ja suosin omassa arkityylissä enemmän yksiväristä, mutta parhaimmillaan printtikuosit voivat olla aivan mahtava piristys hillittyynkin tyyliin.

Kokoelmissa on edelleenkin aina mukana laaja valikoima erilaisia printtikuoseja: niin näyttävämpää kuin rauhallisempaakin, pienempää sekä suurempaa. Trendien vaihtelut näkyvät myös siinä, millaiset kuosit ovat milloinkin suosiossa. Nanson pääsuunnittelija Noora Niinikoski kertoo, että nyt on pidempään ollut vallalla hiljaisempien ja pintamaisempien pikkukuvioiden trendi. “Se liittyy rauhallisempaan ja klassisempaan pukeutumistyyliin: vaatevalintoja tehdään tällä hetkellä erityisesti ajatellen tuotteen monikäyttöisyyttä ja pitkäikäisyyttä”, Niinikoski kertoo. “Sekä näyttävämmille että hillitymmille kuoseille on kuitenkin oma käyttötarkoituksensa, joten molempia tarvitaan.”

Haastoin itseni valitsemaan Nanson kevään kokoelmasta muutaman printti-lempparin ja yhdistin ne omaan tyylini sopivalla tavalla. Valitsin kevään kokoelmasta juttuun mustavalkoisen ja ihanan monikäyttöisen Hiekka-paitamekon, värikkään Teea-hameen sekä kaksi erilaista Uu-paitapuseroa, joista varsinkin tuo mustakuvioinen on ehtinyt päästä jo vaatekaapissa käyttöön muutenkin. Tykästyin myös kevätmalliston rentoihin Tyyni-housuihin.

Nanson printtikuoseissa on nähty viime vuosina paljon palkitun Reeta Ekin töitä ja minä todella pidän hänen printeistään. Itse asiassa kodistani löytyy peräti kolmen taulun verran Ekin grafiikkaa, joten on ollut hauska bongailla hänen kättensä jälkeä myös Nanson kokoelmista. Vinkkinä mainittakoon, että jos Ekin kauniit työt kiinnostavat myös taiteen muodossa, niin ainakin Lokal on aiemmin myynyt niitä. Ja näissä valitsemissani kuoseissa onkin mukana kaksi Reeta Ekin suunnittelemaa printtiä: paidoissa näkyvä Uu-kuosi sekä Teea-hameen värikäs kuosi.

Nansolta kerrotaan Reeta Ekin paljastaneen, että Uu-paitojen printti syntyi ite asiassa vähän vahingossa, kun hän vain kokeili jotakin muotoa paperille. Joskus kuosit syntyvät tällä tavoin sattumalta, eikä lopputulosta välttämättä tavoitella tietoisesti. Tekemisen prosessissa jokin asia vain alkaa näyttää kiinnostavalta ja siitä muotoutuu vähitellen kuvio. Printistä tekee kiinnostavan, että se on persoonallisella tavalla erottuva mutta samalla rauhallisen minimalistinen – ja tästä syystä sopii hauskasti juuri klassisen tyylikkääseen paitapuseroon.

Yhdistin näissä lookeissa kuosilliset paidat yksinkertaisiin alaosiin: paitapuseron korkeavyötäröisiin, omasta kaapista löytyneisiin pillifarkkuihin ja kauluspaidan Nanson kevätkokoelmaan myös kuuluviin Tyyni-housuihin. Kummatkin puserot voisi pukea myös alaosan päälle rennosti, mutta olen itse sitä pukeutujatyyppiä, joka mielellään tunkee aina paitojen helmat housun sisään. Kauluspaidalle on myös annettava plussaa siitä, että kerrankin kaulus ei ole ylös asti napitettuna liian tiukka. Tykkään pitää kauluspaitoja ylös asti kiinni napitettuina, mutta harmillisen usein tulee tunne kuin olisi pakkopaidassa, kun kaula-aukko jää niin ahtaaksi. Tässä paidassa on ihanan rento malli myös tältä osin. Molempia paitoja on muuten saatavilla sekä punaisella että mustalla kuosilla.

On sanottava muutama sananen myös noista rennoista Tyyni-housuista, jotka ovat vähän kuin verkkareiden ja siistien housujen fuusio. Lyocell-twill-sekoitekangas on miellyttävän tuntuista ja kauniisti laskeutuvaa ja säädettävä kiristysnyöri vyötäröllä tekee housuista paitsi supermukavat päällä myös rennon tyylikkäät. Lyocell selluloosasta valmistettu muuntokuitu ja itse asiassa aika kiinnostava materiaali myös ekologisesta näkökulmasta, sillä sen valmistusprosessissa energian kulutus on niukempaa moniin muihin kuituihin verrattuna ja tuotanto voidaan tehdä suljetussa kierrossa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että käytetyt kemikaalit kerätään talteen ja käytetään uudelleen.

Värikkään Teea-hameen printti on myös Reeta Ekin käsialaa ja se on puolestaan syntynyt rennosti siveltimellä tehdyistä muodoista. “Printtisuunnittelussa kiinnostavaa on juuri suunnittelijan persoonallinen kädenjälki sekä tietynlainen sattuman ja järjestelmällisyyden yhdistelmä”, Noora Niinikoski kuvailee. “Hyvissä printeissä on sommittelussa tietynlaista ilmavuutta ja rentoutta, mikä saa kokonaisuuden näyttämään helposti syntyneeltä ja luontevalta. Yhdistin tässä omassa lookissani Teea-hameen jo edellisessäkin postauksessa vilahtaneeseen venepääntiellä varustettuun Villis-neuleeseen.

Valintojeni joukossa on mukana myös Nanson arkistokuosia, sillä mustavalkoisen Hiekka-mekon printti on löytö Nanson omista, 70-luvulta lähtien kerätyistä kuosiarkistoista, joista valitaan välillä mukaan mallistoihin ajattomia kuoseja. “Arkistoa on todella kiinnostavaa tutkia ja sieltä löytyy usein sellaisia muotoja ja kuoseja, jotka ovat ajattomia ja toimivat edelleen yhtä hyvin kuin aiempina vuosina ja vuosikymmeninä. Tällainen aikaa kestävä suunnittelu on tavoitteemme ja toivonkin, että se suunnittelutyö, jota teemme tänä päivänä, näyttää yhtä kiinnostavalta ja hyvältä myös tulevaisuudessa”, Niinikoski pohtii.

Ihastuttavan monikäyttöinen Hiekka taipuu pidettäväksi monella eri tavalla sekä monenlaiseen eri käyttötarkoitukseen. Sitä voi pitää rennosti laskeutuvana mekkona sellaisenaan tai muokata siluettia hiukan vyön avulla. Toisaalta se soveltuu myös housujen kanssa käytettäväksi pitkänä paitiksena tai napit avattuina jopa vähän takin tapaan. Ihana, helppo ja monikäyttöinen vaate, joka on ihan täydellinen monikäyttöinen vaatekaapin helmi ja matkagarderobin pelastus.

Nanso haluaa ilahduttaa Pupulandia seuraajia pienellä keväisellä kisalla, jossa arvotaan kaksi 50€ lahjakorttia. Osallistu kisaan kertomalla jutun kommenteissa, mikä näistä jutussa nähdyistä tuotteista kiinnostaa sinua eniten? Vai löytyykö verkkokaupasta jokin ihan muu sesonkilemppari? Jätä kommenttisi 20.3.2019 mennessä ja muista liittää sen yhteyteen toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia suoraan.

PS. Vinkiksi vielä, että Nansolla on meneillään parhaillaan juuri kevätale, jossa esimerkiksi juuri nämä tässä näkyvät Uu-paidat sekä Teea-hame ovat 40% alennuksessa.

Photos: Annika Ollila

Related posts

10/03/19

Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa

6 38

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Oletteko joskus miettineet, että olisipa mielenkiintoista päästä käymään jossakin vaate- tai asustetehtaalla näkemässä valmistusprosessia ja työoloja ihan omin silmin? No, minä sain tähän mahdollisuuden, kun lähdin tammikuussa Stockmannin A+more-tiimin mukaan Intiaan tuotantomatkalle. Stockmannin oman A+more-asustebrändin tuotteita valmistetaan esimerkiksi Italiassa (suurin osa neuletuotteista) sekä Intiassa (nahkatuotteet). Kommunikaatio tehtaiden ja A+more-tiimin välillä hoituu pääasiassa sähköisesti ja mallikappaleet kulkevat paikasta toiseen rahtina, mutta on tavallista, että suunnittelija ja ostaja vierailevat tehtailla uuden malliston tilauksia tehdessä pari kertaa vuodessa.

Minä sain nyt tällä kertaa mahdollisuuden päästä mukaan, sillä on aika paljastaa, että suunnitteluyhteistyöni Stockmannin A+more-merkin kanssa jatkuu myös ensi syksynä. Sain suunnitella yhteistyössä A+more-tiimin kanssa viime syksyn mallistoon pienen neuleasustekokoelman sekä muutaman nahkalaukun, ja jatkoa on siis luvassa. Pääsin nyt katsastamaan ensi syksyn laukkukokoelman mallikappaleita ihan paikan päälle, seuraamaan valmistusprosessia omin silmin sekä näkemään, millaisissa työolosuhteissa kokoelman laukut syntyvät. Vielä en saa paljastaa teille itse deignista enempää, mutta lähempänä syksyä näette sitten ne konkreettiset tuotteet!

Stichwellin tehdas Kolkatassa on ollut olemassa jo 26 vuotta ja Stockmann on tehnyt sen kanssa yhteistyötä melkein alusta asti, peräti 25 vuoden ajan. Jotkut teistä saattoivatkin bongata tammikuussa Instagram storyn puolelta videoitani tehdasvisiitiltä ja merkkasin nyt tuon tehdasvisiitin storyn highlightseihin, joten jos missasit tarinan tuolloin, voit yhä käydä kurkkaamassa sen Instagram-tilini kautta.

Stichwell on perheyritys, jossa on juuri tehty sukupolvenvaihdos, kun Kanoin perheen kolmekymppinen poika on siirtynyt tehtaan johtoon isänsä jäätyä sivuun. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Stockmann on halunnut tehdä tämän kumppanin kanssa yhteistyötä jo neljännesvuosisadan verran. Tehdas on palkittu parhailla mahdollisilla sertifikaateilla ja on helppo nähdä miksi, kun käy visiitillä paikan päällä. Kaikkialla on siistiä, työolosuhteet näyttävät erinomaisilta, tuotteiden laatu huipputasoa ja työntekijät vaikuttavat tyytyväisiltä. Kyselin paikan päällä myös työajoista ja muista käytännön asioista ja sain selville, että Intiassa on nykyisin varsin tiukka työaikalainsäädäntö, jota tehtaissa myös noudatetaan. Stichwellin työntekijän työpäivä alkaa aamulla klo 10 ja päättyy klo 19, ja siihen sisältyy tunnin mittainen lounastauko.

Kun täällä koto-Suomessa tunkee tavaroitaan nahkalaukkuun, ei todennäköisesti tule ollenkaan ajatelleeksi, miten paljon erilaisia valmistusvaiheita on vaadittu, että laukku ylipäänsä on olemassa. Kaikkein yksinkertaisimmankin tuotteen valmistuksessa on nimittäin vähintään noin 30 työvaihetta. Se on aikamoinen määrä! Tehtaalla jokaiselle työvaiheelle on oma osastonsa ja tekijänsä. Jokaisen laukun valmistus alkaa kaavasta ja mallikappaleesta, joiden pohjalta lopulliseen tuotteen yksityiskohtia viilataan ja muokataan halutunlaisiksi.

Konkreettinen valmistusprosessi alkaa sopivan nahan valinnasta, mistä se etenee leikkaamoon, jossa leikataan suurista nahkavuodista tarkoin kukin laukun valmistukseen tarvittava osa palaset huolellisesti hyödyntäen. Stichwellin tehdas käyttää paljon myös kasvivärjättyä nahkaa, mutta opin tehdasvisiitillä sen, että nykyisillä olemassaolevilla tekniikoilla 100% kasvivärjätty nahka on aina paksua ja kovaa. Se rajoittaa siis melkoisesti sitä, millaisissa tuotteissa kasvivärjäystä voi hyödyntää. Pehmeiden nahkalaatujen värjäyksessä on siis aina käytettävä kasvivärien lisänä jotakin muuta värjäysmenetelmää. Koska näissä minun ja A+moren yhteistyönä toteutetuissa laukuissa on pehmeämpi nahkalaatu, laukut ovat osin kasvi- ja osin kromivärjättyjä.

Kun nahka on leikattu sopiviksi palasiksi, palojen reunat ohennetaan ompelua varten, jotta saumoista ei tule liian paksuja. Laaduntarkkailu on osana prosessia pitkin matkaa ja liki jokaisen työvaiheen jälkeen tarkastetaan, että kaikki on kunnossa ja valmiina siirrettäväksi seuraavalle osastolle. On mahdotonta listata kaikkia lukemattomia työvaiheita prosessissa, mutta siihen kuuluu ompelua, saumausta, liimausta, puhdistusta, kuivatusta, tuotelappujen kiinnitystä pakkaamista ja lukemattomia tarkistus- ja viimeistelykierroksia matkan varrella. On myös mielenkiintoista, että tehtaalla on erillinen kuivaushuone, joka on erityisen tarpeellinen sadekaudella. Jos laukkuun on jäänyt vähänkään kosteutta ja se pakataan tiiviisti matkaamaan rahdin mukana pitkäksi ajaksi laivan ruumaan, se homehtuu ja pilaantuu ennen kuin pääsee määränpäähänsä. Muun muassa tällaisia yksityiskohtia pitää miettiä, jotta tuote pääsee priimakunnossa tehtaalta kaupan hyllylle.

Tehtaalla on kaikenikäisiä työntekijöitä, sekä miehiä että naisia ja kaikki tekevät töitä yhdessä. Osa työntekijöistä viipyy mukana matkassa vuoden tai pari, osa on tehnyt tehtaalla töitä koko ikänsä. Eri työtehtävät vaativat työntekijöiltä erilaista osaamista: joitakin hommia pystyy tekemään kuka tahansa pienellä perehdytyksellä ja osa vaativammista töistä vaatii enemmän osaamista ja kokemusta. Stichwell haluaa pitää kiinni ja hyvää huolta taidokkaista työntekijöistään, jotka myös välittävät samalla omille suojateilleen ammattitaitonsa saloja ja pitävät siten huolen siitä, että talosta löytyy taitoa ja osaamista tulevaisuudessakin. Kävellessämme tehtaan käytävillä, tehtaan jo eläkeiässä oleva omistaja kuiskii aina välillä korvaani, kun ohitamme jonkun erityisen taitavan työntekijän. On hauska huomata, että huippujen joukossa kokeneempien taitureiden rinnalla on myös monia parikymppisiä nuoria miehiä ja naisia.

Tehdasvisiitin jälkeen olen miettinyt, että monesti täällä Suomessa otsikoihin nousevat esimerkiksi Aasiassa sijaitsevista tehtaista vain ne, joissa on havaittu joitakin ongelmia. Ongelmista työolosuhteissa on tärkeää puhua ja niihin on sitäkin tärkeämpää puuttua, mutta yksipuolinen uutisointi saattaa synnyttää mielikuvan, että kaikki tehdastoiminta Aasiassa on enemmän tai vähemmän epäilyttävää ja että työntekijöiden olot tai palkat ovat kaikkialla Euroopan ulkopuolella surkeita tai kyseenalaisia. Vaikka joukkoon mahtuu myös mätämunia, todellisuudessa Aasiasta löytyy huippustandardit täyttäviä tehtaita ja esimerkiksi Stichwell on yksi niistä. Ajatuksissa vieraalla mantereella sijaitsevat tehtaat niputtuvat kuitenkin helposti kaikki siihen samaan surullisista uutisotsikoista tuttuun sarjaan, vaikka todellisuus olisikin jotain ihan muuta.

Stockmann on jo pitkään julkaissut tiedot kaikista omien merkkiensä valmistuksessa käyttämistään tehtaista ja tiedot niistä löytyvät yrityksen nettisivuilta. Stocka on itse asiassa ihan ensimmäinen suomalainen muotialan yritys, joka on aikanaan julkaissut tällaisen tehdaslistan. Viime viikolla Stockmann myös julkaisi tuoreimman vastuullisuusraporttinsa, jossa käydään läpi, millaisia askeleita vastullisuusasioissa on otettu eteenpäin ja millaisia tavoitteita yrityksellä on yhä tulevaa ajatellen. Raportti löytyy kokonaisuudessaan netistä ja sitä pääsee tutkailemaan myös itse, mutta olen koonnut tähän juttuun joitakin sellaisia kohtia raportista, jotka voisivat kiinnostaa teitäkin. Ylipäänsä Stockmann kertoo hyvin avoimesti ja kattavasti vastuullisuusperiaatteistaan ja konkreettisista toimistaan niiden hyväksi nettisivuillaan, eli jos aihe kiinnostaa, kannattaa käydä tutkimassa.

Stockmannilla on ostokonttoreita Euroopan ulkopuolella Kiinassa, Bangladeshissa, Intiassa ja Turkissa ja tuotantomaissa ollaan läsnä niiden kautta. Ostokonttoreissa työskentelevät työntekijät vierailevat säännöllisesti tehtailla, joissa Stockmannin omien merkkien tuotteet valmistetaan. Vierailuillaan he kouluttavat, tukevat ja ohjaavat ja valvovat paikallista tuotantoa sekä opastavat vastuullisuusasioissa. Stockmannin käyttämiin tehtaisiin tehdään kuitenkin myös riippumattomien tarkastajien auditointeja. Tarkempaa tietoa tästä löydätte halutessanne CSR-raportin sivulta 31.

Stockmann pyrkii jatkuvasti kehittämään sekä omaa tuotantoaan että muutakin valikoimaansa vastuullisempaan suuntaan. Vinkkasin aiemmin tällä viikolla Stockmannin valikoimaan kuuluvista vastuullisista merkeistä ja tuotteista Instagramin puolella, mutta myös tavaratalon omien merkkien valmistusta viedään mallisto mallistolta kestävämpään suuntaan. Vuoden 2018 raportin mukaan 30% Stockmannin omien merkkien vaatteista ja asusteista valmistetaan tällä hetkellä vastuullisista materiaaleista ja 65% trikoovaatteista on luomupuuvillaa. Ja esimerkiksi A+more-malliston neulemateriaalit ovat kaikki sertifioidusti eläinten hyvinvointia kunnioittavista lähteistä.

Vastuullisuusajattelu näkyy Stockmannin toiminnassa myös pienissä konkreettisissa asioissa kuten siinä, että yritys pyrkii vähentämään muovikassien käyttöä veloittamalla niistä oston yhteydessä. Se on tuottanut hienosti tulosta, sillä vuonna 2018 enää vain noin 18% asiakkaista osti muovikassin Suomen myymälöissä. Koko Suomen Stockmannin henkilöstö työskentelee nyt myös sertifioidun ympäristöjärjestelmän piirissä (ISO 14001) ja esimerkiksi jakelukustannuksista syntyviä päästöjä on onnistuttu vähentämää vuosien 2015-2018 välillä 25% verran.

Vaikka monessa asiassa voidaan vielä parantaa, on minusta tosi hienoa huomata, että Stockmann ottaa vastuullisuusasiat tosissaan ja pyrkii systemaattisesti kehittämään omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Arvostan myös sitä, että esimerkiksi suunnittelupuolella vastuulliset arvot ovat todella korkealla tekijöiden päämäärissä. On ilo tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, jotka uskovat samoihin arvoihin kuin minäkin. Pidän myös siitä, että Stockmann ottaa vahvasti kantaa tärkeinä pitämiensä arvojen puolesta muissakin kuin ekologisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Nyt naistenpäivänä Stockmann muuntautui taas Stockwomanniksi loppukuun ajaksi ja yhdenvertaisuuteen tähtäävät arvot näkyvät niin Stockmannin mainonnassa kuin muussakin toiminnassa.

Olisi hurjan kiinnostavaa kuulla, mitä mietteitä tämä tehdasjuttu herättää. Oli minulle itselleni todella mielenkiintoista päästä näkemään prosessia paikan päälle ja saada dokumentoida sitä myös teille. Tuntuu tosi tärkeältä, että voin seisoa suunnittelemieni tuotteiden takana ihan sieltä valmistusprosessista lähtien ja arvostan kovasti, että Stockmann on tarjonnut minulle mahdollisuuden olla osallisena tässä koko projektissa näin kiinteästi alusta asti.

Uskon, että nämä vastuullisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat teitä tosi kovasti ja tästä syystä haluamme Stockmannin kanssa myös tarjota teille mahdollisuuden kysyä, jos jokin vastuullisuuteen liittyvä kysymys askarruttaa. Toteutamme ensi viikon perjantaina  15.3.2019 iltapäivällä Instagram storyssani “kyselytuokion”, jolloin vastaamme teidän etukäteen esittämiinne kysymyksiin. Mukana vastailemassa ovat Stockmannin vastuullisuuspäällikkö Emilia Gädda sekä A+more-malliston tuotepäällikkö Ulrika Hedman. Emme välttämättä pysty ottamaan mukaan ihan kaikkia saapuneita kysymyksiä, mutta pyrimme poimimaan kyselytuntiin mukaan mahdollisimman suuren joukon meille saapuneista kysymyksistä. Jos siis jokin vastuullisuusasioihin liittyvä asia mietityttää,  jaa mietteesi ja kysymyksesi kommenttiboksissa ja seuraa IG storyani perjantaina 15.3. klo 14-15. :)

Tehtaan johtaja kertoo meille kasvivärjätyn nahan ominaisuuksista.

Tehtaan omistaja ja perustaja kertoo minulle nahan ohennusprosessista.

Tehtaan jälleenmyynnistä vastaava Neha lähettää terveisiään Pupulandian seuraajille.

Tehtaan omistaja selittää kuivaushuoneen toimintaa.

Ennen kuin laukku menee tuotantoon, siitä tehdään mallikappale.

Viimeisiä tarkistuksia tehdään.

Photos: Guilherme Guise

Related posts