18/01/19

Mysteeriviesti käsilaukussa, haaveita runebergintortuista ja muita kuulumisia

4 16

Kylläpä tuntuukin pitkän tauon jälkeen taas kummalliselta solahtaa arkeen. Jotenkin siihen arkimoodiin luisuminen tapahtui jo heti ensimmäisenä reissun jälkeisenä päivänä kummallisen sujuvasti – melkein kuin ei olisi poissa ollutkaan. Kokosin pitkästä aikaa yhteen sekalaisia mietteitä viime päiviltä, olkaapa hyvät!

♥ Innostuin matkoilla ollessani uudesta vähän erilaisesta sarjasta. Kyse on nimittäin keskusteluohjelmasta, jota julkaistaan Facebookissa. Näyttelijä-laulaja Jada Pinkett Smithin (joka tunnetaan myös Will Smithin vaimona) luotsaamassa Red Table Talk -ohjelmassa keskustellaan kaikenlaisista ihmissuhteisiin ja mielen hyvinvointiin liittyvistä teemoista sekä sivutaan välillä yhteiskunnallisiakin aiheita. Erityisen kiinnostavan keskusteluasetelmasta tekee se, että Pinkett istuu punaisen pöydän ääreen oman äitinsä Adriennen ja tyttärensä Willown kanssa: keskustelemassa on siis saman perheen naisia kolmessa eri sukupolvessa. Ja usein pöytään tuodaan joku ulkopuolinenkin vieras mukaan keskusteluun.

En muista, miten päädyin katsomaan ohjelmaa ensimmäisen kerran, mutta jäin heti seuraamaan. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten avointa keskustelua ja mielenkiintoisia näkökulmia valovoimaisen kolmikon juttutuokioissa onkaan noussut esille. Enkä voi olla ihailematta sitä rehellisyyttä ja rohkeutta, millä perheen naiset vaikeistakin teemoista keskenään juttelevat – ja on mielenkiintoista saada jokaiseen keskusteluun kolmen eri sukupolven näkökulmaa. Jotkut teemat ja vieraat ovat mielenkiintoisempia kuin toiset, mutta Pinkett luotsaa keskustelua upealla varmuudella ja heittäytyy keskusteluihin vilpittömän tuntuisesti. Superkiehtova konsepti ja plussana tietysti, että pääsee samalla vähän tirkistelemään Hollywood-julkimoiden elämää! Suosittelen!

♥ Olen monesti miettinyt, että pitäisi tehdä enemmän keittoja. No eilen tuli tehtyä – ihan puhtaasti laiskuuttani, haha. En nimittäin ole vielä matkoilta palattuani ehtinyt (lue: jaksanut) ruokakauppaan, joten piti säveltää jotakin sapuskaa jääkaapin olemattomista antimista. Niinpä taioin kattilallisen kasviskeittoa kahdesta nahistuneesta perunasta, kolmesta vähintään yhtä nahistuneesta porkkanasta, sipulista sekä vihreistä linsseistä, joita löytyi kaapin perukoilta. Herkullista tuli eikä siihen tuon kummempaa tarvittu. Vähän mausteita ja tomaattikastiketta sekaan ja voilà! On hullua, miten pienestä määrästä aineksia voi saada niin ison annoksen ruokaa: kattilallisesta riittää varmaan koko loppuviikoksi. Helppoa, edullista ja hyvää – ja sekaan sai sujautettua parhaat päivänsä nähneet juureksetkin.

♥ Nautin matkoilla aina erityisesti siitä, että on aikaa lukea. Tälle reissulle olin varannut matkalukemiseksi Hanya Yanagiharan ylistetyn Pieni Elämä -romaanin. Kirjassa on melkein tuhat sivua, joten ajattelin, että siinä riittäisi urakoitavaa ainakin reiluksi viikoksi. Ja huh, mikä lukukokemus se olikaan! Voimallisen, rankan ja otteeseensa nappaavan tarinan äärellä tuli itkettyä ja naurettua, ja muutaman kerran oli pidettävä ihan taukoakin lukemisesta, koska otti vain niin koville. Neljän kaveruksen elämäntarinaa kertova teos jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen pyörimään. Vahva suositus!

♥ Olen Instagramin puolella fiilistellyt sitä, miten tämän uuden punaisen tukkani sävy on kehittynyt niin kauniisti pehmetessään. Auringon ja pesujen haalistama väri on jopa kauniimpi kuin se alkuperäinen hehkuvampi oranssi. Nyt sävy muistuttaa sellaista aika luonnollista ginger-hiusta ja viihdyn tässä värissä kyllä erinomaisesti. Ensi viikolla olisi määrä mennä taas kampaajalle. Mitäs olette mieltä? Pitäisikö jatkaa gingerinä?

♥ Olen aina tykännyt intialaisesta ruoasta, mutta täällä Suomessa sitä tulee syötyä todella harvoin. Nyt kun vietin viikon verran Intiassa, rakkaus intialaiseen ruokakulttuuriin syveni entisestään. Miten voikin ruoka olla kaikkialla NIIN hyvää?! Ihan kaikki siellä syömäni oli aivan tolkuttoman herkullista ja annan arvoa erityisesti mielettömän hyvälle kasvisruoalle. Huvittaa, että Suomessa kitistään jostakin yhdestä kasvisruokapäivästä koulussa tai armeijassa, kun miljoonat ihmiset tuolla syövät tyytyväisinä kasvisruokaa joka päivä. Ja se joka väittää, että kasvisruoka on mautonta tai ei hyvää, ei selvästikään vain osaa laittaa ruokaa tai ole koskaan syönyt intialaista. Intia kiilasi välittömästi top3-suosikkeihini maailman ruokamaista!

♥ Onnistuin viimeisenä Intian päivänäni saamaan yhtäkkiä ihan tyhjästä kuumeen. Ihmettelin yöllä, miten hotellihuone oli niin pirun kylmä, että piti nukkumaan mennessä pukea villasukat, housut ja villatakki peiton alle. Aamulla tajusin, ettei se huone mitenkään kylmä ollut, vaan minulla oli vain noussut kuume. Olo oli herätessä surkea ja aamupalalle raahautuessani pyysin, josko voisin saada inkivääriteen hunajalla, koska tunsin oloni kipeäksi. Myöhemmin tarjoilija palasi luokseni teekupin kanssa ja kertoi tietävänsä todella hyvän flunssajuoman. Että jos olisin myöhemmin hotellilla, niin hän voisi lähettää sellaisen huoneeseeni. Olin ilahtunut sympaattisesta eleestä, kerroin aikovani vain sairastaa huoneessani ja toivotin juoman tervetulleeksi. Pari tuntia myöhemmin sain puhelinsoiton ja tämä tarjoilija siellä soitteli perääni ja kysyi, sopisiko nyt tulla tuomaan sitä juomaa. Hetken päästä nenäni edessä höyrysi kupillinen kuumaa. En tiedä, mitä tämä flunssajuoma piti sisällään, mutta kupissa näkyi ainakin kuivattua luumua ja herkullinen maku muistutti vähän glögiä. Seuraavana aamuna koko tauti tuntui kadonneen jäljettömiin… Väitän, että se oli se intialainen flunssajuoma!

♥ Kun olin lentokoneessa matkalla Suomeen pari päivää sitten, pengoin käsilaukkuani ja yhtäkkiä käteen osui pieni paperilappu. En ollut nähnyt lappusta koskaan ennen eikä minulla ole aavistustakaan, miten se on joutunut laukkuuni. Mysteerilappusessa luki: Hengitä, kaikki järjestyy kyllä. Jotenkin tämä koko homma tuntui aika salaperäiseltä… Kuka tunnustaa sujauttaneensa tällaisen laukkuuni? Hiukan nuhjaantuneesta ilmeestään päätellen, lappu on kulkenut laukussa jo jonkin aikaa. Oli miten oli, se oli hyvä muistutus ja jätin lapun odottelemaan laukkuun sellaista hetkeä, kun tarvitsisin taas muistutusta.

♥ Ihan hullua, mutta tällä viikolla vietämme poikakaverin kanssa ensimmäistä vuosipäiväämme – eri maissa tosin. Mennyt vuosi on hujahtanut niin nopeasti, ettemme oikein kumpikaan voi uskoa, että yhteistä matkaa on takana jo vuoden verran. Etäsuhteen arki ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista, mutta olen aika ylpeä meistä, että kaikista haasteista huolimatta tässä ollaan. Hyvä me! Ja nyt sitten vain toivotaan monia mahtavia yhteisiä vuosia lisää!

♥ Okei, yksi niistä asioista, joista olen kaikkein eniten innoissani tästä kotiinpaluussa, on aluillaan oleva runebergintorttukausi! Tämänkertaiset viikon kootut olivat enemmänkin viikon ruoat ja juomat, mutta hei, minkäs sille mahtaa, kun se nyt sattuu pyörimään päällimmäisenä mielessä! Ja nyt kaipaan asiantuntijoilta näkemystä, että minkä leipomon runebergintortut ovat parhaita? Kerron jo heti suoraan, että Fazerin tortuista en tykkää – ne ovat usein vähän kuivia ja niissä oleva mantelirouhe on jätetty liian karkeaksi meikäläisen makuun. Melkein kaikista muista tähän mennessä maistamistani olen pitänyt (siis elämäni varrella, koska tässä sesongissa en ole vielä ehtinyt testata!). En kuitenkaan nyt yhtään muista, mikä on ollut suosikki vuosien varrella. Eli suosituksia kehiin!

♥ On ollut mahtavaa huomata, että monet omat lempivärit sopivat ihan mahtavan hyvin yhteen tämän uuden punaisen tukan kanssa. Joskus nimittäin saattaa käydä niin, että vaatekaapin väripaletti ei toimikaan uuden hiusvärin kanssa yhteen ollenkaan. Lomatunnelmissa pääsin myös ilokseni ulkoiluttamaan yhteä vaatekaappini helmistä: Samujin kaunista silkkimekkoa, jonka ostin joitakin vuosia sitten heräteostoksena kuolattuani sitä ensin koko kevään lookbook-kuvissa. Hauskaa sinänsä, näissä kuvissa koko look on Suomi-designia, sillä jalassa ovat Terhi Pölkiltä saadut sandaalit viime kevään mallistosta ja korvissa kiikkuvat IVALOlta saadut Noukin korvakorut, jotka tässä viimeisen kuukauden mittaan kiilanneet korurasiani suosikeiksi.

silkkimekko // silk dress Samuji (2015)

sandaalit // sandals Terhi Pölkki (2017)*

korvakorut // earrings Nouki / IVALO (2017)*

* saatu blogin kautta / gifted

Related posts

12/01/19

IVALO – sijoitus eettiseen muotiin

1 19

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IVALO

Jos menneen vuoden muotiin liittyvä keskustelu pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se sana olisi vastuullisuus. Muotiteollisuuden ekologisista ja eettisistä arvoista keskustellaan enemmän kuin koskaan ja pikamuoti on nimetty yhdeksi suurimmista ilmastovihollisista. Parhaita keinoja tehdä parempia valintoja vastuullisesta näkökulmasta on ostaa vähemmän ja harkitummin, tehdä pitkän tähtäimen hankintoja, huoltaa ja korjata omistamiaan vaatteita sekä suosia vaateostoksilla vastuullisia brändejä. Monella kuitenkin tässä kohtaa herää kysymys: mistä voin tietää, että vaate on vastuullisesti tuotettu? Ja toisena isona kysymyksenä: mistä niitä vastuullisesti tuotettuja vaatteita oikein löytäisi?

Kotimainen muodin verkkokauppa ja sovellus IVALO putkahti muutama vuosi sitten yleisön tietoisuuteen kotimaisten nousevien merkkien ja suunnittelijoiden kauppapaikkana. Jos kiinnostavaa suomalaista muotia oli aiemmin ollut vaikea löytää isojen kaupunkien ulkopuolella, IVALO toi kiinnostavat pienet suomalaismerkit näppärästi kännyköihin ja kootusti yhden verkkokaupan alle. Verkkokaupan tavoitteet ovat kuitenkin olleet koko ajan kansainvälisillä markkinoilla ja jossain vaiheessa valikoimaa ryhdyttiin ulottamaan kotimaisen muodin parista myös nouseviin ja kiinnostaviin ulkomaisiin merkkeihin ja suunnittelijoihin. Nykyään IVALO toimiikin globaalisti ja verkkokaupan valikoima kattaa kaikkiaan liki 350 merkkiä 17 eri maasta (joiden joukkoon mahtuu hiukan alle 100 suomalaista merkkiä) ja asiakkaita verkkokaupalla on jo 22 maassa. Nostan IVALOlle hattua myös siitä, että se on pystynyt hyvin konkreettisesti auttamaan pieniä brändejä ja nousevia merkkejä kehittämään omaa toimintaansa tarjoamalla tuotteille kätevän jälleenmyyntikanavan sekä tarvittaessa myös käytännön apua ja konsultaatiota.

Kun IVALOlta ehdotettiin minulle brändilähettilään roolia noin vuosi sitten, tartuin ideaan innolla, sillä rakastan verkkokaupan konseptia. Olen aina ollut kiinnostunut kotimaisesta muodista sekä pienten persoonallisten merkkien vaatteista niin Suomessa kuin maailmallakin. Vuoden aikana olemme tehneet yhdessä mielenkiintoisia projekteja ja yhtenä kiinnostavimmista on ollut Radio Helsingille tekemämme muotihohjelma Kuosissa, joka todennäköisesti saa jatkoa radioaalloilla myös tämän vuoden puolella. Kaikki tähän mennessä tehdyt jaksot on julkaistu myös podcast-muodossa, joten jos et ole vielä kuunnellut supermielenkiintoisia haastatteluita ja keskusteluita, niin löydät kaikki jaksot myös Acastin, iTunesin ja iPhonen oman podcast-sovelluksen kautta.

Tykkään IVALOn porukan rohkeasta ja innovatiivisesta ajattelutavasta. Ja yksi osoitus siitä kaiken jo tähän mennessä tehdyn ohella on se, että IVALOlla tavoitteet asetetaan kunnianhimoisesti korkealle ja kysellään niitä oikeita kysymyksiä. Miksi ihmeessä vastuullisen muodin löytäminen on niin vaikeaa? Ei pitäisi olla! Monella ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia lähteä etsimään neulaa heinäsuovasta eikä sen ihannetilanteessa pitäisikään olla kuluttajan vastuulla murehtia, voiko brändin lupauksiin vastuullisuudesta luottaa. Ideaalitilanteessa kaikki tarjolla oleva muoti olisi vastuullista ja siihen suuntaan IVALO onkin nyt ottanut ison askeleen. Verkkokauppa on nimittäin asettanut hatunnoston arvoiseksi tavoitteekseen olla maailman suurin eettisen muodin kauppapaikka seuraavien viiden vuoden sisällä. Jos et siis tiedä, mistä lähtisit vastuullista muotia metsästämään, suosittelen, että kurkkaat IVALOn valikoimaa!

Miksi lähdin mukaan sijoittajaksi?

Voin lämmöllä allekirjoittaa IVALOn filosofian, jonka ydinajatus on, että  vaatteen tulee kestää sekä laadullisesti että tyylillisesti vuosikymmeniä, laadun tulee aina mennä määrän edelle ja eettisten valintojen tekemisen pitäisi olla kuluttajalle helpompaa – niinpä IVALOlla pyritään juuri kaikkeen tähän. Globaalisti jo nyt toimivan yrityksen tähtäimessä on kuitenkin tehdä verkkokaupasta kansainvälisesti merkittävin eettisen muodin myyntikanava ja kasvua vauhdittaakseen se on käynnistänyt joukkorahoituskampanjan, jonka kautta kerätään lisärahoitusta verkkokaupan kehittämiseen ja kasvattamiseen. Jos siis sijoittaminen, vastuullisuus ja kotimainen muoti kiinnostavat, tämä ei välttämättä ole yhtään hassumpi sijoituskohde! Moni miettii, millaisia konkreettisia tekoja entistä vastuullisemman ja eettisemmän maailman puolesta voisi tehdä, niin tässä on yksi sellainen.

Start up -yrityksenä nosteeseen ponkaisseen IVALOn taustalla on jo nyt suuri joukko ammattisijoittajia, jotka uskovat brändin ja verkkokaupan kasvupotentiaaliin. Mukana yrityksen sijoittajina on muun muassa sellaisia sijoitusalan ammattilaisia kuten Peter Vestbacka, Pekka Mattila, Eduard Paulig sekä iso liuta muita start up -sijoittajia. Mukaan sijoittajaksi olen lähtenyt myös minä, sillä koen, että tämä on paitsi hyvin konkreettinen tapa tehdä vaateteollisuudesta eettisempää, uskon myös vahvasti eettisen muodin potentiaaliin kasvavana markkinana sijoitusmielessä. Minun lisäkseni mukaan sijoittajiksi on innostunut muitakin muoti- ja blogimaailmasta tuttuja tyyppejä kuten Saimi Hoyer, Viena K, Ida365, Stella Harasek ja Aamukahvilla -blogin Henriikka. Me siis uskomme siihen, että yhdessä tekemällä ja tukemalla parempia toimintatapoja muodin kentällä on mahdollista kehittää sitä entistä parempaan ja vastuullisempaan suuntaan. Ja olisihan se oikeasti aika komeaa voida kertoa, että maailman suurin eettisen muodin verkkokauppa on suomalainen!

Joukkorahoitusprojekti on lähtenyt käyntiin todella hyvin ja minimitavoitteesta on onnistuttu keräämään jo muutamassa viikossa 73% eli kaikkiaan yli 255 000 euroa. Kampanja on avoinna 30.1.2019 asti, joten mukaan ehtii vielä mainiosti. Minimisijoitus kampanjaan on 223€ ja sijoitus tehdään FundByMen kautta.

Käytännössä sijoittaminen kampanjaan tarkoittaa sitä, että sinusta tulee konkreettisesti IVALOn osakkeenomistaja yhtiön perustajien, ammattisijoittajien ja muiden joukkorahoitussijoittajien kanssa. IVALOn tavoitteena on siis luoda seuraavien viiden vuoden aikana maailman laajin eettisen muodin markkinapaikka ja yhtiön osakkeenomistajana saat vuosittain osakeosuuttasi vastaavan summan osinkoa tai osuuden yhtiön myynnistä, jos yritys jossain vaiheessa päätetään myydä.

Mitä start up -yritykseen sijoittaminen käytännössä tarkoittaa?

IVALO toimii sellaisella bisneksen osa-alueella, joka tulee kokemaan suuren murroksen tulevien vuosien aikana. Kuluttajien ostokäyttäytymisessä eletään muutoksen aikoja ja vastuullisten arvojen merkitys ostopäätöksissä tulee kasvamaan entisestään. Eettisen muodin kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti koko ajan ja on täysin selvää, että IVALOn kaltaiselle toimijalle tulee avautumaan markkinarako globaaleilla markkinoilla seuraavien vuosien aikana. Sijoittamalla suomalaiseen yritykseen ja eettiseen muotiin voit olla osana auttamassa ja vauhdittamassa tätä muutosta ja luomassa sitä kautta vastuullisempaa vaatetusteollisuutta sekä teet potentiaalisesti myös tuottoisan sijoituksen rahoillesi.

Start up -skene on omanlaisensa maailma ja on hyvä tiedostaa, että start up -yritykseen sijoittaminen on aina riskialtista. Tästä syystä siihen ei tule sijoittaa enempää rahaa kuin on valmis häviämään, mutta toisaalta start up -skenen menestystarinat ovat juuri niitä, jotka mullistavat maailmaa. Esimerkiksi Uber ja Airbnb ovat aloittaneet tiensä start up -yrityksinä, mutta ovat onnistuneet luomaan jotakin uutta ja ovat nyt kymmenien miljardien arvoisia yrityksiä. Suomalaisista firmoista esimerkiksi Supercell on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana start up -yrityksestä yhdeksi maailman suurimmista mobiilipelien tuottajista.

Miksi juuri joukkorahoituskampanja? Miten osallistun kampanjaan ja teen sijoituksen?

Joukkorahoituskampanjan etu on se, että se mahdollistaa normaalia pienempien summien sijoittamisen pörssiin listaamattomiin yhtiöihin. IVALOn joukkorahoituskampanjassa minimisijoitus on 223€, jolla saat omaksesi yhden osakkeen. Joukkorahoituskampanjalle määritellään aina minimisumma, joka tulee saada kasaan, jotta rahoitus toteutuu. Tämän lisäksi määritellään myös maksimisumma, joka yhtiöön voidaan sijoittaa. IVALOn joukkorahoituksessa minimisumma on 350 110€ (josta siis reilut 255 000€ on jo saatu kasaan) ja maksimisumma on 600 093€. Mikäli minimisummaa ei saada kasaan kampanjan aikana, kampanja peruuntuu ja saat tällöin sijoittamasi summan takaisin.

Käytännön sijoitusprosessi on yksinkertainen ja voit tehdä sen helposti netissä. Jos kuitenkaan et ole vielä aiemmin sijoittanut FundByMen kautta, luo ensin itsellesi käyttäjätunnus osoitteessa: https://trading.privanet.fi/ valitsemalla oma verkkopankkisi ja täyttämällä tietosi lomakkeeseen. Kun olet saanut tunnukset luotua ja vastattua sähköpostivahvistukseen, voit edetä tekemään sijoituksesi. Selkeät ohjeet itse sijoituksen tekemistä varten löydät TÄÄLTÄ.

Lisätietoa joukkorahoituskampanjasta sekä IVALOn tavoitteista löydät joukkorahoituskampanjan nettisivuilta.

PS. Jutun kuvissa näkyy IVALOn valikoimaan kuuluvan merkin KM by Langen kaunis mekko, jonka itse suunnittelija Kati Lange ikuisti kuviin viime keväänä ylläni. Jos haluat lukea lisää KM by Langen vastuullisesta suunnittelufilosofiasta, kurkkaa viime keväänä tekemäni blogijuttu ja videohaastattelu. :)

Photos: Kati Lange

Related posts

1/01/19

Väri-inspiraatiota uuteen vuoteen: minttu

4 41

Ajattelin, että uusi vuosi alkaa takuuvarmasti hyvällä fiiliksellä, kun sen aloittaa herkullisen väri-inspiraation merkeissä. Tammikuun ensimmäinen on omistettu ikilempparilleni mintunvihreälle sekä sitä läheltä liippaaville sinivihreän sävyille (jotka muuten sopii aivan fantastisen hyvin punaisten hiuksien kanssa yhteen)!

Annetaan kuvien puhua puolestaan ja jätetään turhat lätinät sikseen. Jos haluat kurkata myös aiemmin tekemäni väri-inspiraatiopostaukset, niin löydät ne näiden linkkien takaa: oranssi, keltainen, punainen, vihreä ja vaaleanpunainen.

Mahtavaa uutta vuotta 2019!

Related posts

14/12/18

Kokomustaa ja mietteitä viikon varrelta

4 22

Taas olisi jaossa koottuja pohdintoja ja mietteitä kuluneen viikon varrelta.

♥ Olen halunnut nähdä Queenin tarinan kertovan Bohemian Rhapsody -leffan siitä lähtien, kun näin elokuvan trailerin joskus alkusyksystä. Nyt viime viikonloppuna päädyimme poikakaverin kanssa spontaanisti leffaan ja kävimme katsastamassa elokuvan. Ja hitsi vie, se oli kyllä loistava! Rami Malek tekee upean roolityön Freddie Mercuryna ja koko elokuvan casting on muutenkin todella onnistunut. Leffaa katsellessa tuli hyvin vahva tunne, että voi kunpa olisi tarjoutunut tässä elämässä mahdollisuus päästä näkemään juuri tämä bändi livenä, mutta totta puhuen Bohemian Rhapsodya katsellessa siihen tavallaan tuo toive tavallaan toteutuu. Leffateatterin äänentoisto on huikea jakun Live Aid -konsertin livetaltiointi tahdittaa elokuvan loppukohtausta, voi melkein kuvitella olevansa oikeasti paikan päällä itsekin. Erittäin vahva suositus! Mutta varoitan, tämän jälkeen et todennäköisesti halua kuunnella mitään muuta kuin Queenia pitkään aikaan.

♥ Olen viherpeukalona aika surkea, kuten täällä blogissakin on tullut useampaan otteeseen todettua. Parhaani kuitenkin teen ja huomaa, että joidenkin viherkasvieni kanssa tulen vain paremmin toimeen kuin toisten. Yksi, joka selvästi viihtyy hoteissani, on tuo minuakin korkeampi kastanjasutipuu, joka onnellisena vain kasvaa kasvamistaan. Puu on viime kesästä lähti kasvanut korkeutta varmaan jo melkein puoli metriä ja nyt reissussa ollessani se oli taas kasvattanut paksusta rungosta ihan kokonaan uusia oksia. Tuntuu, että aina, kun on hetken poissa, puu on sillä välin yhtäkkiä puskenut ilmoille jonkun ihan uuden oksan. Vai onko tässä kyse vain siitä, että kaveria joka päivä katsellessaan ei huomaa sen kasvua, mutta samoin kuin lasten kohdalla, kasvun huomaa, kun toista ei näe hetkeen? Oli miten oli, näköjään tuo rakas puuni on immuuni surkeille puutarhurin taidoilleni.

♥ Myönnän, että minulla on kiireisessä arjessani suurempiakin prioriteetteja kuin siivoaminen. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja jos vapaa-aikaa on hyvin rajallisesti, voit olla varma, että tapaan ennemmin rakasta ystävää tai uhraan sen yhden vapaan tunnin mieluummin vaikka kirjan lukemiselle kuin kodin järjestelylle. Tästä syystä tilanne pääsee toisinaan hieman eskaloitumaan, kunnes tympäännyn epäjärjestykseen ja teen sen kunnollisen siivousoperaation kertaheitolla. Mutta MIKSI tämä siivousinto iskee aina yöllä tai myöhään illalla? Tai vaihtoehtoisesti silloin, kun todellisuudessa pitäisi olla tekemässä jotakin ihan muuta…

♥ Nukuin Afrikassa matkustaessani ihan älyttömän hyvin. Kaaduin illalla väsyneenä sänkyyn, nukahdin melkein samantien ja heräsin aamulla levänneenä ja pirteänä. Olen miettinyt, miksi siellä lepäsin niin paljon paremmin. Yksi syy oli varmasti se, että aika siellä oli kohtalaisen stressitöntä, kun omat työt oli tehty jo etukäteen. Samanaikaisesti työpäivät paikan päällä olivat eri tavalla kuormittavia ja fyysisestikin sen verran raskaita, että illalla yksinkertaisesti oli täysin poikki ja nukahtaminen siksi helppoa. Olen kuitenkin miettinyt, että olisiko myös sillä valolla ja vuorokausirytmillä ollut vaikutuksensa. Moni tuttuni ja kaverini on valitellut kärsivänsä talviseen aikaan univaikeuksista Suomessa: ihan kuin keho ei jotenkin tunnistaisi, milloin pitää nukuttaa, kun aamusta iltaan on pimeää. Eräs pahoista univaikeuksista kärsivä ystäväni totesi, että uniongelmat pahenevat aina talvella valtavasti, koska hän tuntuu tarvitsevan sen selkeän päivän ja yön tunteakseen väsymystä illalla siihen aikaan kuin kuuluukin. Voisiko tämä osaltaan selittää minun ja muidenkin hankaluuksia unirytmin ja väsymyksen kanssa talvella täällä kotioloissa?

♥ Yksi parhaista asioista matkoilla käymisessä on se, että saan reissussa ollessani aina luettua enemmän kirjoja ja usein reissun jälkeen lukuinto jää päälle niin, että hetken aikaa kotonakin tulee aktiivisemmin luettua. Arjessa ihan liian usein aika vain hupenee kaikkeen muuhun tekemiseen ja työt tuppaavat venymään iltoihin. Olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä, että viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa en näprää kännykkää tai tuijota Netflixiä, vaan luen kirjaa. Viimeisten kahden viikon aikana olen saanut urakoitua loppuun jo peräti kolme kirjaa ja nyt menossa on neljäs. Olen saattanut päätökseen Haruki Murakamin Kafka Rannalla -teoksen (taattua otteessaan pitävää Murakamia), Tara Westoverin maailmalla kuohuttaneen Opintiellä -teoksen* sekä Leïla Slimanin puistattavan Kehtolaulun* ja nyt meneillään on Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton*. (Tähdellä merkityt kirjat on saatu blogin kautta.) Jos tulee mieleen muita hyviä kirjasuosituksia, niin saa ehdottomasti vinkkailla! Minulla on tosin melkoinen kasa tuolla jo odottamassa joulua ja vuodenvaihteessa odottavaa lomaa.

♥ Lomasta puheen ollen… En ole itse asiassa varmaan koskaan työelämään siirryttyäni viettänyt kunnollista joululomaa niitä muutamia joulun pyhäpäiviä lukuunottamatta, joten odotan ehkä maailman eniten sitä, että tänä vuonna aion pitää joulun jälkeen vähän lomaa. Loman odotus tuntuu rinnassa semmosena kutkuttavana keveytenä, kun tiedän, että muutamaan viikkoon ei ole yhtäkään deadlinea ja saan luvan kanssa olla miettimättä työasioita. Ihanaa!

♥ Olen mietiskellyt viime aikoina paljon sitä, miten oman ystäväpiirin rakenne vaikuttaa omaan ajankäyttöön. Mainittakoon heti, että koen olevani ihan suunnattoman onnekas, että minun ympärilleni on kertynyt monta niin rakasta ja läheistä ystävää. Olen useampaan otteeseen maininnut täällä blogissakin, ettei minulla niinkään ole sellaista kaveriporukkaa, vaan enemmänkin viihdyn yksittäisten ihmisten seurassa kerrallaan. Olen kuitenkin nyt havahtunut siihen, että monen läheisen mutta toisistaan täysin erillisen ystävyyssuhteen ylläpitäminen on kiireisen arjen keskellä varsin haastavaa ihan vain ajankäytön näkökulmasta. Onneksi kaikki muutkin ovat kiireisiä ja ymmärtävät siksi tilannetta. Tajusin kuitenkin vasta hiljattain, että isommassa kaveriporukassa on se etu, että monta ystävää pystyy näkemään yhdellä kertaa.

Yrittäessäni hallita ajankäyttöäni tein viime viikolla listaa ystävistä, jotka haluaisin vielä yrittää ehtiä nähdä ennen joulua, sillä viimeisten parin kuukauden työkiireiden ja hyväntekeväisyysreissun takia en ole juuri ehtinyt tavata ystäviä niin usein kuin toivoisin. No, listan tehtyäni tajusin, että joulua edeltävien päivien määrä oli reilusti pienempi kuin niiden ystävieni lukumäärä, jotka kovin mielelläni vielä ennen joulua treffaisin. Siinä hetkessä ymmärsin, miten kätevää olisi olla osa kaveriporukkaa, kun voisi lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla ja tavata monta kaveria yhdellä kertaa. Toisaalta, olen juuri sellainen ihminen, joka mielellään keskittyy yhteen ihmiseen kerrallaan ja uppoutuu keskusteluun kaikessa rauhassa, joten ehkä se on vain hyväksyttävä, että näin tämä minun kohdallani menee. Samanaikaisesti sitä tarvitsisi aikaa myös itselleen. Haastavaa, muttei mahdotonta. Olen kirjoittanut aiemminkin introverttiluonteen haasteista sosiaalisen elämän näkökulmasta, mutta ehkä tässä voisi olla taas pohdiskelun aihetta uuteen postaukseen…

♥ Kävin tällä viikolla testaamassa pari viikkoa sitten Kallioon avatun espanjalaishenkisen Bar Cónin, joka on monelle muulle jo keskustastakin tuttu. Olen niin iloinen, että kotikulmat alkavat täyttyä toinen toistaan kivemmista ravintoloista ja kuppiloista. Kävimme Bar Cónissa viettämässä vähän laatuaikaa Annikan kanssa piiitkän tauon jälkeen ja kylläpä olikin ihana nähdä ihan rauhassa ja kunnolla kaikkien syksyisten kiireiden jälkeen. Ja Bar Cónille myös vahva suositus: ruoka oli todella hyvää ja miljöö erittäin viehättävä. Annika totesi, että ravintolan tapakset olivat suunnilleen parempia kuin mitä hän on koskaan Espanjassa syönyt ja uskaltaisin kallistua samoille linjoille. Seuraavaksi haluaisin sitten testata sitä uutta vegaanista hampurilaisketjua Bun2Bunia…

♥ Blogissa on ollut kovin vähän asukuvia viime aikoina, koska muut aiheet ja työkiireet ovat vieneet mennessään eikä tuo pimeä ja harmaa sääkään ole ollut inspiroivinta antia pukeutumisen tai valokuvaamisen näkökulmasta. Nämä kuvat napattiin jo vähän aiemmin syksyllä ne ovat itse asiassa yhdet kaikkien aikojen suosikeistani. Jostain syystä olen pantannut niitä arkistoissa odottelemassa jotain sopivaa hetkiä julkaisulle ja tuumasin, että sopiva hetki on nyt. Kiitos ihanalle Camilla Bloomille kuvista! Tuo mimmi on kyllä yksi lemppareistani – hänen kanssaan on kuin sellainen sanaton yhteys ja melkein joka ruutu tuntuu onnistuvan. <3

Kirjoitin jokin aika sitten tänne blogiin kestävämmästä tyylifilosofiasta ja tämä asu on suoranainen manifesti omalle tyyliajattelulleni. Tämä kokonaisuus on yksinkertaisuudessaan ja ajattomuudessaan yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Mukana on laadukasta second handia, ajatonta klassikkoa ja oman näköistä siluettia. Mustan täydellisen merinovillapoolon olen löytänyt vuosia sitten New Yorkista vintage-putiikista. Mustat leveät farkut ovat ylivoimaiset lempparihousuni ja ne ostin vuoden alussa Weekdaysta Kööpenhaminasta (kiinnostuneille tiedoksi, että mallin nimi on ACE). Mustat, juuri sopivan korkuisella korolla varustetut yksinkertaiset korkkarit ovat sellainen täydellinen kenkäpari, joka sopii asuun kuin asuun. Sain ne 1,5 vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Zalandolta ja olen käyttänyt niitä varmaan enemmän kuin mitään muita omistamiani korkokenkiä. Hauskaa twistiä perusmallille antaa avokkaan piparkakkureunus.

Aloin jokin aika sitten merkitä asukuvien tietojen yhteyteen myös sen, miten vanha kyseinen vaate on (sillä tarkkuudella kuin sen suinkin pystyn muistamaan), jotta pystyisin havainnollistamaan, ettei aina tarvitse ostaa uutta, jotta tyyli olisi kiinnostava ja ajankohtainen. Olen myös viime vuosina palannut taas yhä enemmän second handin pariin. En ajattele, että uuden ostaminen olisi automaattisesti synti, jos panostaa laatuun ja miettii, millaiseksi vaatteen elinkaari omassa käytössä muodostuu, mutta haluan silti havainnollistaa, että moni oma luottovaate on vanhoja tuttuja, jotka ovat olleet käytössä jo vuosia. Jos mietteeni kestävästä tyylistä kiinnostavat, suosittelen kurkkaamaan tuon aiemmin tekemäni jutun aiheesta.

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew / second hand (2015)

farkut // jeans Weekday (2018)

korkokengät // shoes KMB / Zalando (2017, saatu blogin kautta)

Photos: Camilla Bloom

Related posts