10/06/14

Karhunhalaus

2 5

Kaverini vinkkasi tänään minulle videosta, jonka katsottuani tuli yhtä aikaa hyvä ja paha mieli. Ja itku, kuinkas muuten. :P Jokainen tarvitsee joskus halausta.

Related posts

9/06/14

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

61 2 P2149083.JPG

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Kirjoitin muutama kuukausi sitten tuon vanhan suomalaisen sananlaskun muistikirjaani palatakseni siihen myöhemmin. Ja voi kuulkaa, kyllä olenkin sitä pohtinut. En ole koskaan ymmärtänyt tuota ajatusta. Miksi onni pitäisi kätkeä? Miksi ei saisi iloita avoimesti hyvistä asioista? Ei kai se onni iloitsemalla kulu. Enkä usko siihenkään, että onni voitaisiin jotenkin herkemmin ottaa pois, jos sen uskaltaa ilmaista ääneen. Elämään mahtuu onnenhetkiä, hyviä päiviä ja sitten niitä huonompia, mutta eivät ailahtelut onnen määrässä siitä johdu, onko uskaltanut riemuita elämänsä iloista vai onko pitänyt suunsa visusti supussa.

Samainen sananlasku tuli yllättäen uudelleen vastaan viime viikolla suosikkipalstallani, kun kesäkuun uusi Trendi ilmestyi. Maria Veitolan ajatukset tuntuvat kulkevan usein samoja ratoja kuin meikäläisellä ja olenpa monet kerrat ihmetellyt, kuinka hän osaakin tarttua aina sellaisiin teemoihin, jotka ovat itsellä juuri olleet mietinnöissä. Maria totesi palstalla unohtaneensa monissa onnenhetkissä iloita tyystin, koska on jo etukäteen murehtinut niin kovasti onnensa kääntymistä.

P1212295.JPG

Meitä on varmasti tässäkin asiassa monenlaisia: siinä missä osasta tuntuu luontevammalta nauttia onnenhetkistään itsekseen ja suurempia tunteenpurkauksia osoittamatta, joillekin olennainen osa onnea on sen jakaminen muiden kanssa. Kumpikaan tapa ei ole toista parempi, mutta huomaan, että Suomessa tuo vanhan sananlaskun mukainen ilmapiiri nostaa ajoittain omituisella tavalla päätään.

Olen törmännyt joskus aika käsittämättömiin ajatuksiin tämän aiheen tiimoilta. Joidenkin mielestä onnensa jakaminen on kerskumista, itsekeskeisyyttä tai vähintäänkin varomatonta. Vastaavasti on ihmisiä, joiden mielestä on noloa, että on kehdannut avoimesti iloita ja puhua onnestaan sen ollessa ajankohtaista, jos tuo onni ei sitten olekaan jatkunut ikuisesti. Että on se nyt noloa, kun meni hehkuttamaan sitä juttua ja sitten pari päivää / viikkoa / kuukautta / vuotta myöhemmin tilanne kääntyikin toisin. Ikään kuin olisi ollut sopivampaa olla hiljaa alun alkujaankin, ettei sitten varmasti tarvitse myöhemmin hävetä. Pahimmillaan olen tällaisissa tilanteissa nähnyt / kuullut kommentteja, joissa on ollut sellainen näpäyttävä sävy: “Siitäs sai! Kannattiko hehkuttaa, niin?” Tällaisia kommentteja ovat usein esimerkiksi julkkisten eroja koskevat uutiset täynnä. Minulla olisi tarjota näille tyypeille pieni reality check: aika harva asia kestää ikuisesti, vaikka niin haluaisikin toivoa, mutta pitääkö muutoksen pelossa lakata iloitsemasta tyystin?

P1132188.JPG

Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka vain taikauskoisesti miettivät, että vaikeneminen jotenkin tuo turvaa. Ja onhan siinä tavallaan joku järkikin, että asioista ei puhuta ainakaan ennen kuin ne ovat ihan varmoja. Mutta siitä päästään taas samaan dilemmaan: harvoinpa mikään on absoluuttisen varmaa, sillä ihmiset, asiat ja tilanteet voivat aina muuttua. Eikö siis kaiken järjen mukaan olisi viisainta iloita silloin, kun se kerrankin on mahdollista? :) Pahinta aina pelkäävät ja huonoimpiin skenaarioihin jatkuvasti valmistautuvat eivät ehdi koskaan nauttia elämän hyvistä jutuista, koska heillä on Maria Veitolan tavoin liian kiire olla jo valmiiksi varuillaan siltä varalta, josko onni joskus otettaisiinkin pois. 

En oikein tiedä, oliko tällä jutulla muuta pointtia kuin, että nauttikaa ihmiset. Antakaa itsellenne oikeus olla onnellisia ja näyttää se. Antakaa muiden olla onnellisia ja olkaa onnellisia heidän puolestaan. Unohtakaa kyynisyys ja eläkää hetkessä. Ei se vähennä onnen arvoa, vaikka se kestäisikin vain hetken. Kun uskaltaa nauttia elämän hyvistä jutuista, huomaa pian, että onnenhetkiä ja -tunteita tulee jatkuvasti lisää. Syyt ehkä saattavat välillä muuttua, mutta kannattaa luottaa siihen, että niitä tulee. Murehtimalla tai pahinta jo valmiiksi odottamalla puolestaan saattaa moni ihana hetki mennä sivu suun.

Oletteko muut koskaan törmänneet sellaisiin tyyppeihin tai kommentteihin, joissa onnesta iloitseminen tuomitaan jälkikäteen nolona tai toisen epäonnistumisesta jopa iloitaan? Mikä saa ihmisen ajattelemaan noin? Onko joku teistä sellainen etukäteen murehtija, että ilon hetket meinaavat siksi mennä sivu suun? Entä miten te suhtaudutte onneen: tekeekö mieli julistaa hyvät uutiset ja onnentunteet koko maailmalle vai pidättekö nuo asiat mieluiten ominanne?

P3109926.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/06/14

Viikon ajatus: vihasta

6 10 P6098816.JPG

Muutamat ovat toivoneet näitä viikon ajatuksia suomeksi tai vaihtoehtoisesti käännöksiä mukaan juttuihin. Jaan mielelläni mietteet alkuperäiskielellään tai englanniksi, koska moni niistä vain taipuu paremmin englanniksi ja suurin osa lukijoista osannee kieltä sen verran. Mutta ajattelin, että voisin liittää tähän jatkossa mukaan myös oman vapaamuotoisen suomennokseni, jos ajatus on mitenkään järkevästi käännettävissä. :) Tämän viikon ajatus on lainattu Buddhalta ja kuuluu suomeksi jotenkin näin:

Vihasta kiinni pitäminen

on kuin joisi myrkkyä

ja odottaisi toisen kuolevan.

 – Buddha –

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts