7/05/14

Diana Vreeland YLE Teeman muotiviikolla

8 11 P5071742.JPG

Muotiviikosta Teema-kanavalla. Tällä kertaa se ehti startata jo viime viikonloppuna ja minä havahduin asiaan vasta nyt. Mutta eipä hätää, koska suurin osa ohjelmista lienee katsottavissa Areenasta jälkikäteen ja mikä tärkeintä, ne kiinnostavimmat ohjelmat ovat vielä edessä päin!

P5071743.JPG

Pari vuotta sitten maailman ensimmäiseksi muotitoimittajaksi tituleeratusta Diana Vreelandista ensi kerran näkemäni dokumenttielokuva on ollut yksi minuun kaikkein eniten vaikuttaneista leffoista koskaan. Lontoossa asuva ystäväni vei minut katsomaan leffaa elokuvateatteriin ja olin aivan mykistynyt tuosta maagisesta naisesta (Dianasta siis, vaikka myös ystäväni on melko maaginen nainen <3). En ole oikein koskaan fanittanut ketään, mutta minusta tuli siltä seisomalta Diana Vreelandin fani. Niin uskomattoman luova, rohkea, vahva, inspiroiva ja omaperäinen ihminen. Ei siihen naiseen voi olla rakastumatta, vaikka dokumentin perusteella moni hänen työntekijöistään vuosien varrella on saattanut olla eri mieltä. :D 

P5071746.JPG

Kävin sittemmin katsomassa The Eye Has To Travel -dokumentin vielä uudelleen Helsinki Fashion Festivalilla, mutta jatkuvasti on ollut mielessä, että voisin katsoa leffan vielä monen monta kertaa uudelleen. No nyt siihen on mahdollisuus, sillä lauantaina 10.5.2014 YLE Teemalla näytetään tämä upea dokumentti klo 21.50. Suosittelen painokkaasti, että katsotte! Lauantai-iltana näytetään myös klo 21 Kate Mossista kertova dokumentti, joka sekin kiinnostaa kovasti eli nyt on se hetki linnoittautua lauantai-illaksi telkkarin ääreen, jos sellaisen omistaa. Ja me telkkarittomat toivomme tietenkin hartaasti, että nämä tulevat katsottaviksi myös Areenaan. :) Joka tapauksessa, suurkiitos YLE, että otitte Diana Vreelandin ohjelmistoon!

P5071747.JPG

Kaiken kaikkiaan jäljellä Muotiviikon ohjelmistossa ovat vielä seuraavat ohjelmat:

ke 7.5. klo 21

Minä, Karl Lagerfeld

Dokumentissa yksityisyydestään tarkka ja persoonallinen suunnittelija kertoo omin sanoin ja piirroksin tarinansa lapsuudesta Pariisin muotihuoneisiin.

to 8.5. klo 21

Vogue – muotitoimittajien mahti

Vuonna 1892 ensimmäisen numeron julkaissut Vogue-lehti juhli 2012 pyöreitä vuosia. Tätä juhlistaa myös lehden legendaarisista muotitoimittajista (fashion editors) tehty dokumentti.

pe 9.5. klo 21

Mad, muotia Italiasta

Kertomus italialaisen muodin ja italialaisen naisen lähihistoriasta maailmankuulun muotipiirtäjän Maddalena Siston eli Madin (1951 – 2000) uran ja piirrosten kautta.

la 10.5. klo 21

Teemalauantai: Muoti-ikonit

Teeman muotiviikon päättävässä teemaillassa tutustutaan kahteen muotimaailman tyyli-ikoniin: supermalli Kate Mossiin ja legendaariseen muotitoimittajaan Diana Vreelandiin.

su 11.5. klo 11.30

Bailey, muotikuvaaja

Valokuvaaja David Bailey kuvasi 1960-luvulla muotia ja loi tähtiä mutta oli myös itse svengaavan Lontoon ruumiillistuma.

Lisätietoa ohjelmistosta löydätte TÄÄLTÄ! :)

P5071744.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts

2/05/14

Mistä tunnet sä ystävän?

38 11 14044625p.jpg

Minulta kysellään usein postauksia erilaisista ihmissuhteisiin liittyvistä aiheista ja erityisesti ystävyyteen liittyviä aiheita on toivottu kovasti. Monet ovat kaipailleet postausta aikuisiällä ystävystymisestä: mistä uusia ystäviä voisi löytää? En tiedä, onko minulla aiheesta jaettavaksi suuria viisauksia, mutta viisaimmat sanat taidetaan näissä pohdiskelevissa postauksissa jakaa muutenkin siellä kommenttiboksin puolella. Eli luotan siihen, että fiksuilla lukijoilla on jälleen fiksua sanottavaa. :)

Heti alkuun voisin lausua kaikille aiheesta kyselleille lohdutuksen sanan: lähes kaikki läheisimmät ystäväni ovat astuneet elämääni vasta aikuisena. Suurin osa vasta sen jälkeen, kun muutin Helsinkiin eli viimeisten 6 vuoden sisään. Kaikki joskus aikanaan minulle läheisiä olleet ihmiset eivät enää ole sitä ja olen elämäni aikana moneenkin otteeseen tuntenut myös yksinäisyyttä. Kevyempiä kaverisuhteita minulla on ollut aina, mutta opiskeluaikoina vierähti useampikin vuosi, ettei sellaisia todellisia luotto- ja sydänystäviä ollut saatavilla. Ehkä juuri noista hiukan yksinäisemmistä ajoista johtuen osaan todella arvostaa sitä, että elämässäni on nyt useampiakin tosi rakkaita luottoystäviä – sen kun ei tosiaan ole aina ollut itsestäänselvyys.

20225809p.jpg

Ystävyyssuhteideni historiaa leimaa varmasti jossain määrin juureton lapsuuteni ja nuoruuteni. Olen muuttanut paikkakunnalta toiselle varsinkin nuorempana useita kertoja ja välillä aika hankalissakin elämän vaiheissa (esimerkiksi kesken yläasteen), ja se on osaltaan vaikuttanut ystävyyssuhteiden syntyyn ja säilymiseen. Lapsuus- ja nuoruusvuosilta on jäänyt elämääni kaksi ystävää, joiden kanssa olen edelleen kovasti läheinen, mutta heidänkin kanssaan on ehtinyt aikanaan eri paikkakunnilla asuessa kulua pitkiä aikoja ilman tiiviimpää yhteydenpitoa. Kai se vain on niin, että tosiystävyys säilyy välimatkasta ja välissä olevasta ajasta huolimatta. Näiden tyttöjen kanssa on aina tuntunut siltä, että kun nähdään, niin voi jatkaa siitä, mihin edellisen kerran jäi – oli edellisestä tapaamisesta aikaa sitten kaksi viikkoa tai kaksi vuotta.

Jostain syystä opiskeluvuosiltakaan ei ole jäänyt elämääni läheisemmin kuin yksi ihminen. Itse asiassa juuri opiskeluaikoina tunsin ajoittain kovastikin yksinäisyyttä – tuntui vain jotenkin siltä, että sellaisia oman henkisiä ihmisiä ei sitä välittömästä elämänpiiristä löytynyt. Tilanne muuttui oikeastaan vasta muutettuani Helsinkiin. En tuntenut Helsingistä tuolloin vielä oikein ketään, mutta tutustuin nopeasti uusiin ihmisiin. Joskus uuden kaveripiirin löytämiseen ei tarvita kuin yksi mukava tuttu, joka kutsuu mukaansa erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Minun kohdallani kävi juuri näin. Olin itse asiassa netin kautta tutustunut kaverihengessä erääseen poikaan, joka sitten otti minut monesti mukaan kaikenlaisiin oman kaveripiirinsä illanviettoihin. Näissä kekkereissä tulin siinä sivussa tutustuneeksi myös moniin saman porukan tyttöihin ja joukosta löytyi lopulta pari tyttöä, joista tuli minulle läheisiä ystäviä. Hauskaa sinänsä, että en ole tämän kaveripojan kanssa mitenkään erityisen läheinen, mutta hän oli silti olennainen palanen parin läheisemmän ystävyyssuhteen synnyssä.

12031759p.jpg

Sittemmin ystäviä on tupsahdellut elämääni mitä moninaisimmista yhteyksistä. Ajattelin, että voisin kertoa ihan konkreettisia esimerkkejä, koska ehkä ne voivat toimia kannustimena myös jollekulle muulle. :) Ensivaikutelma ei aina kerro mitään, sillä ensimmäinen ajatukseni yhdestä parhaista ystävistäni oli kaikkea muuta kuin imarteleva. Hän vaikutti tylyltä ja kaiken lisäksi minusta tuntui, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Olimme samassa työpaikassa ja ystävyys syttyi lopulta vähän yllättäen, kun kesälomien aikaan jäimme likimain kahdestaan koko toimistoon. Jotenkin päädyimme lounaskeskustelun yhteydessä puhumaan jotain henkilökohtaisempia asioita ja huomasimme, että olimmekin hiukan samankaltaisessa elämäntilanteessa. Pystyimme tarjoamaan toisillemme vertaistukea ja yhtäkkiä totesimmekin viihtyvämme toistemme seurassa todella hyvin. Ja nyt hän on jo vuosia ollut yksi rakkaimmista ystävistäni, jonka kanssa olemme reissanneet monet kerrat maailmalla ja jakaneet niin ilot kuin surutkin.

Blogi on myös tuonut elämääni useamman läheisen ihmisen. Bloggaajien joukosta on löytynyt monia ihania tyyppejä, joista osasta on tullut läheisiäkin, mutta blogi on tuonut elämääni ystäviä myös yllättävältä suunnalta. Yksi tärkeimmistä ystävistäni oli aikanaan töissä PR-toimistossa, joka teki paljon yhteistyötä bloggaajien kanssa. Kohtasimme näissä yhteyksissä usein ja päädyimme välillä juttelemaan henkilökohtaisempiakin asioita. Myös tällöin varsinaisen ystävyyden syttyminen tapahtui samankaltaisen elämäntilanteen myötä. Elämäntilanteet tasaantuivat ja ovat muuttuneet sittemmin monta kertaa, mutta ystävyys pysyy. <3

14043347p.jpg

Yksi läheisimmistä ystävistäni löytyi aivan sattumalta, kun puolituttu kaverini pyysi minua spontaanisti mukaansa Ravintolapäivän illalliselle. Hän oli pyytänyt mukaan myös kaveriaan, joka puolestaan oli ottanut mukaan ystävänsä. Minä en tuntenut porukasta muita kuin pintapuolisesti tämän tuttavani, mutta illallisen lopputulos oli, että minusta ja tuttavani kaverin mukanaan tuomasta tytöstä tuli ystäviä. Eli kaverusten avecit ystävystyivät keskenään. :D Hassua sinänsä, koska sain alkuun tästä tytöstä kuvan, että hän ei ollut tippaakaan kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Illan edetessä yhteistä jutun juurta kuitenkin löytyi ja nähtyämme parin viikon päästä uudestaan ihan kahden kesken meistä tuli pian sydänystäviä. Myöhemmin minulle selvisi, että ensikohtaamisellamme hän oli vaikuttanut nihkeältä vain siksi, että oli kovin ujo.

Myös harrastusten parista on löytynyt ystäviä. Ehdin käydä Footlightin balettitunneilla puolisen vuotta, ennen kuin pukuhuoneessa alkoi syntyä kunnolla jutunjuurta samassa ryhmässä tanssivien kanssa. Ja kappas vain, kun keskusteluyhteys oli avattu, yhden tytön kanssa löytyi enemmänkin yhteistä ja harrastuskaveruus syveni ystävyydeksi. Myös Wannabe Ballerinas -ryhmän kautta on löytynyt paitsi mahtava joukko kavereita, myös muutama läheinen ystävä.

12030367p.jpg

Yksi hassuimmista ystävyyssuhteiden aluista on varmaan ollut se, kun perehdytin uuden työntekijän työpaikkaan, josta olin itse lähdössä. Emme ehtineet varsinaisesti olla päivääkään samassa työpaikassa yhdessä, mutta perehdytysjakson aikana syntyi fiilis, että tätä ihmistä voisin tavata toistekin. Ja niin meistä tuli kavereita. :D Entisen poikakaverini kavereista muutama on jäänyt myös minun ystäväkseni, vaikka parisuhde päättyikin. Hiljattain ystävystyin myös blogin yhteistyökuvioiden kautta, kun palaveerasin Suomen valokuvataiteen museon henkilökuntaan kuuluvan tyypin kanssa ja meillä synkkasi niin mahtavasti. Kirjoitin hänelle seuraavassa sähköpostissa, että olipa hauskaa, eikä tuntunut hänen seurassaan tuokaan homma yhtään työltä. Vastauksessaan toinen osapuoli totesi ihan samaa ja ehdotti, että nähdään joskus työn ulkopuolellakin. Sen jälkeen olemme ehtineet treffata vapaa-ajalla jo monta kertaa ja tuntuu kuin olisimme olleet ystäviä jo iät ja ajat.

Kuten näistä minun ystävyyssuhteideni aluista voi huomata, olen tutustunut ihmisiin mitä erilaisimmissa tilanteissa. Hyviä paikkoja samanhenkisten ihmisten bongailuun ovat harrastukset, opiskelupaikat, työpaikat sekä erilaiset kurssit, tilaisuudet ja tapahtumat. Suomalaiset eivät useinkaan ole niitä kaikkein sosiaalisimpia tyyppejä tuntemattomien parissa, mutta voit aina itse yrittää olla se rohkea, joka uskaltautuu hyppäämään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja avaamaan keskustelun. Ajattelen aina itse, että mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Se, että toinen ei vastaa tai keskustelu tyrehtyy jo alkumetreille? No mitäs sitten, sanat eivät käyttämällä lopu eikä siinä ole mitään noloa tai hävettävää, jos itse on avoin ja sosiaalinen tällaisissa elämän normaaleissa, arkisissa tilanteissa.

14074758p.jpg

Jos yritän miettiä, mikä näiden omien ystävyyssuhteideni aluissa on yhtenevää, niin kaikki ovat lähteneet siitä, että olen itse ollut melko avoin uusille ihmisille. Uskallan avata suuni tanssikoulun pukuhuoneessa, kun näen tutun näköiset kasvot, vaikka en toista varsinaisesti tuntisikaan. Uskallan jakaa itsestäni asioita ja kertoa astetta henkilökohtaisemmistakin jutuista, jos tilanne vaikuttaa sellaiseen sopivalta ja toinen osapuoli samalla tavoin avoimelta. Usein juuri se, että ottaa itse askeleen eteenpäin jakamalla itsestään jotakin small talkia syvällisempää, on johtanut todelliseen ja aitoon keskusteluun uuden tuttavuuden kanssa. Tottakai siihen tarvitaan hiukan tilannetajua ja tunneälyä ymmärtää, mistä on sopivaa jutella missäkin tilanteessa, mutta olen aina kokenut, että avoimuudesta ja sellaisesta aitoudesta ja inhimillisyydestä on ihmissuhteissa pelkkää hyötyä. Avoimuus tekee ihmisestä helposti lähestyttävän ja samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ajatusmaailmat ja/tai elämäntilanteet ovat useimmiten toimineet ponnahduslautana ystävyyssuhteen synnylle.

Yksi olennainen asia ystävyssuhteen alussa on myös osata hiukan lukea toista. Uutta tuttavuutta voi vaikkapa pyytää spontaanisti mukaan jonnekin, jos arvelee, että toista voisi kiinnostaa sama tapahtuma/teatterinäytös/taidenäyttely/kirpputori tai mitä vain. Samoin kuin orastavan parisuhteen alussa, ei potentiaalisen ystävyyssuhteenkaan alussa kannata olla liian päällekäyvä. Jotkut ystävyyssuhteet syntyvät kuin itsestään, mutta joskus ystävyyskin vaatii aikaa syttyäkseen. Tutustu toiseen ensin rauhassa pikkuhiljaa ja kun olette jo jonkinlaisella tuttavuuden tasolla, pyydä häntä mukaasi vaikkapa juuri johonkin tapahtumaan tai tilaisuuteen. Toisaalta joku hyvin yksinkertainenkin aktiviteetti voi toimia: jos esimerkiksi asutte lähekkäin, kysy lähtisikö tuttu joskus vaikka iltakävelylle. Jos hän ei innostu tai pääse mukaan, niin siitä ei kannata vielä harmistua tai lannistua. Voit kysyä joskus myöhemmin uudelleenkin, mutta muista, että tuputtaminen tai painostaminen tuntuu usein ahdistavalta. Jos toinen ei vaikuta kiinnostuneelta, jätä asia sikseen ja tuttavuus pinnalliselle tasolle.

20225888p.jpg

Yleensä jo varsin alkuvaiheessa on helppo aistia, pitääkö toinen sinua siinä määrin kiinnostavana tyyppiä, että voisi haluta viettää kanssasi enemmänkin aikaa. Ystävyssuhdettakaan ei voi pakottaa, jos toinen ei ole kiinnostunut. Eikä kiinnostuksen puutetta kannata ottaa itseensä, sillä se voi johtua mistä vain. Ehkä toisella on meneillään sellainen elämäntilanne, että aikaa uusille ihmisille ei vain ole tai ehkä hän on itse ujo ja arka tutustumaan uusiin ihmisiin. Joskus kyse on siitä, että toinen ei vain koe samanlaista sielujen sympatiaa, jotta olisi kiinnostunut tutustumaan lähemmin. Olen itse huomannut, että jos en koe toisen kanssa aidosti jotakin syvempää yhteyttä heti alusta alkaen, en usein ole kiinnostunut tutustumaan sen läheisemmin. Kun tuntuu, että elämässä on jo useita läheisiä ihmisiä eikä arjessa meinaa riittää aikaa edes niille rakkaimmille niin paljon kuin haluaisi heille antaa, en välttämättä jaksa viettää aikaa puolituttujen kanssa tai tutustua lähemmin ihmisiin, joiden kanssa tunnen yhteyden jäävän pintapuoliselle tasolle. Toivottavasti tämä ei kuulosta julmalta, mutta valitettavasti myös ihmissuhteissa on joskus tehtävä priorisointia, kun aikaa on käytettävissä vain rajallinen määrä.

Omassa elämässäni ystävyyssuhteiden synnyn kannalta olennaista on ollut se, että tapaan jatkuvasti paljon uusia ihmisiä eri tilanteissa. Kohtaan työni ja blogijuttujen kautta valtavasti uusia ihmisiä koko ajan, mutta olen myös aloittanut viime vuosina uusia harrastuksia, joihin liittyy jonkinlaista yhdessä tai ryhmässä tekemistä (tanssitunnit) ja joiden tiimoilta tiettyjä samoja itselle uusia ihmisiä kohtaa viikoittain. Jos tuntuu, että oman elämän ympyrät kiertävät kehää eikä uusia ihmisiä tunnu tulevan vastaan, kannattaa oikeasti miettiä vaikkapa jonkin uuden harrastuksen aloittamista tai kiinnostavalle kurssille osallistumista. Ne ovat helppoja tapoja löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Tuleeko muilla mieleen hyviä vinkkejä, mistä uusia ystäviä voisi löytää ja millaisia hyviä lähestymistapoja voisi kaverillisessa hengessä kokeilla? Millaisissa tilanteissa muut ovat aikuisena löytäneet uusia ystäviä? Muutenkin sana on kaikin tavoin vapaa eli ystävyysteemasta saa mieluusti rönsyillä kommenttiboksin puolella enemmänkin. :)

20226585p.jpg

Carrie, Charlotte, Miranda ja Samantha? :D

Kuvat: Superstock / Lehtikuva, Old Visuals / Lehtikuva (yhteistyössä STT-Lehtikuvan kanssa)

Related posts

Related posts