24/07/15

Auringonlaskun aikaan

6 32 rooma-auringonlasku1.jpg

Yksi erinomaisen hyvä puoli näissä Rooman aurinkoisissa hellepäivissä on se, että päivän kääntyessä iltaan ei paksu harmaa pilviverho peitä taivaankannen vaaleanpunaiseksi värjäävää auringonlaskua. Yksi hyvä puoli lomassa puolestaan on se, että auringonlaskun aikaan ei juuri ole muuta tekemistä kuin painua jonnekin kukkulan rinteelle ihastelemaan taivasta. <3

Vielä emme ole täydellistä auringonlaskun katselupaikkaa löytäneet, mutta onneksi on pari iltaa vielä aikaa etsiskellä. Jos on loistovinkkejä tiedossa, niin laittakaahan kommenttiboksissa jakoon. Eilen oli poikkeuksellinen päivä, kun auringonlasku meni vähän sivu suun pilvisen ukkossään takia, mutta sekin oli ihan hauska elämys. Hiostavaa ja painostavaa ilmaa helpotti pieni niskaan satanut sadekuuro, joka tuntui sillä hetkellä lähinnä ihanalta. 

rooma-auringonlasku11.jpg

Kirjoitin reilu viikko sitten siitä, kuinka tämä kesä on tuntunut vähän tahmealta. On ollut vaikea saada velvollisuuksia hoidettua, mutta samaan aikaan en ole oikein osannut vaihtaa vapaallekaan. Elämä on ollut sellaista velvollisuuksien ja vapauden, touhuilun ja olemisen välisen tasapainon hakemista – vähän huonolla menestyksellä.

Täällä Roomassa se rento tekemättömyyden vaihde ja ajattelusta vapaa moodi on viimein tuntunut löytyvän. Joskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle. Ehkä tuo vire on helpompi löytää paikassa, jossa on konkreettisemmin irti arkisista rutiineista, velvollisuuksista, tutuista ihmisistä ja siitä tunteesta, että koko ajan pitäisi jotakin. Että juu, lepäillään tässä vain, mutta olisi tuossa tiskivuori odottamassa, villakoiria vilistämässä nurkissa, paketti haettavana postista ja eipä noita pölyjäkään ole hetkeen pyyhitty. Kotona sitä herkästi levätessäänkin kantaa hiukan syyllisyyttä siitä, että ei käytä jokaista vapaata hetkeään niiden hommien hoitamiseen, joista olisi pitänyt huolehtia jo aikoja sitten.

Kiireisen kevään ja alkukesän jälkeen koti itsessään on kuin elävä to do -lista, joten tässä tapauksessa on tuntunut hyvältä päästä hetkeksi pois. Ja mikäpä olisikaan parempi ympäristö kuin ikuinen kaupunki ja maailman kaunein hotellihuone, jossa joku petaa sängyn puolestani, huolehtii siitä, ettei näköpiirissäni ole ainoatakaan pölypalleroa ja korjaa aamiaisen jäljet pöydästä. Päivät ovat aikatauluista ja velvollisuuksista vapaita – ja jokaisessa hetkessä on aito mahdollisuus spontaanille hulluttelulle, koska näiden muutaman päivän aikana ei tarvitse ajatella kirjanpitoa, työtapaamisia tai deadlineja. Se on ihmeellistä, kuinka tähän rentouden mielentilaan ei loppujen lopuksi tarvita kuin muutama päivä, jos ympäristö on oikea. :)

Translation: I love the sunset time here in Rome, how the whole sky turns pink and then suddenly it’s all black. However, we haven’t managed to find the perfect spot to look at the sunset yet so if you have any great tips, please let me know. :)

rooma-auringonlasku2.jpgrooma-auringonlasku9.jpg
rooma-auringonlasku10.jpgrooma-auringonlasku8.jpg
rooma-auringonlasku6.jpgrooma-auringonlasku3.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

20/07/15

Viikon ajatus: odotuksista

8 26 viikon-ajatus3.jpg

Tämän viikon ajatus tuntui vaikealta kääntää suomeksi ilman, että itse sanoma kärsisi. Koska kuitenkin pidän kovasti sitaatin ideasta, en halunnut antaa sen olla esteenä. Jos siis joku teistä keksii tälle jonkun hyvän suomenkielisen vastineen, niin kommenttiboksissa saa ehdottaa. :) 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/07/15

Tahmeat päivät

12 24 kesa-hesa3_edited-1.jpg

Niitä on kaikilla joskus, uskoisin. Joskus ne venähtävät viikoiksi, pahimmillaan kuukausiksi. Silloin illalla nukuttaa ja aamulla väsyttää, mikään ei oikein inspiroi ja pakolliset hommat jäävät odottamaan parempaa hetkeä. Joskus sitä parempaa hetkeä saa odottaa aivan liian kauan, ja deadlinet paukkuvat. Ryhtyminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Olen arjessa touhukas ja ahkera ihminen, teen paljon asioita ja saan aikaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta joka tapauksessa vauhti on päällä. Nautin siitä, että minulla on paljon asioita meneillään yhtäaikaisesti – se ikään kuin pitää minut käynnissä. Tarvitsen myös aikaa vain olla, mutta liian pitkäksi venähtänyt tekemättömyys tekee apaattiseksi, saamattomaksi ja aloitekyvyttömäksi löllöksi. Toisaalta, joskus tuohon vetelään tilaan vetää nimenomaan se, että on tehnyt vähän liian pitkään vähän liian paljon. Kroppa ottaa takaisin korkojen kanssa.

Sitä balanssia kai tässä elämässä havitellaan. Että löytäisi tasapainon touhuamisen ja olemisen välille. Että osaisi pysähtyä välillä, ennen kuin kiire nielaisee mukanaan. Ja silti lähteä taas ajoissa jatkamaan matkaa, jottei jää asumaan pysähtyneisyyden tilaan. Minulle sen tasapainon löytäminen on vaikeaa: en malta pysähtyä ajoissa ja annan itseni luisua liian syvälle hektiseen pyöritykseen – karuselliin, jota pyöritän oikeastaan ihan itse. Helpommalla pääsisi, kun muistaisi kuunnella itseään paremmin ja hiljentää tahtia hiukan aiemmin. Silloin ei menisi ihan yhtä kauan sen tahmaisen liisterifiiliksen selättämisessä.

kesa-hesa1_edited-1.jpg

Kesällä löysäily on helpompi sallia itselleen: aurinkoa, lomailua, raukeita päiviä… Samaan aikaan aurinkoinen hellepäivä saattaa syyllistää vetelästä saamattomuudesta enemmän kuin mikään. Pitäisi mennä ulos ja nauttia kauniista ilmasta. Pitäisi iloita ja ottaa tästä lyhyestä kesästä nyt kaikki irti. Mitä jos haluaakin vain maata peiton alla ja tujottaa Netflixiä? Otan seuraavien parin viikon tavoitteeksi olla tuntematta syyllisyyttä yhtään mistään. Ja mennä lukemaan ulos puistoon kirjaa katsomatta kelloa tai puhelinta. 

Ehkä minulla tosiaan on mennyt taas vähän liian lujaa, kun työreissujen välissä tunnun liisteröityvän tänne sängynpohjalle. Kesäkuun puolivälistä lähtien on ollut sellainen olo, että motivaatio on ollut hukassa vähän kaiken muun paitsi ystävien ja löhöilyn suhteen. Uskomatonta, mutta ilmeisesti yrittäjäkin tarvitsee lomaa joskus.

En taida malttaa irtautua töistä aivan täysin, mutta olen sallinut nyt kesällä tahdin silti rauhoittua hiukan, niin blogissa kuin muutenkin. Ehtii sitä sitten syksymmällä taas vouhottaa. Loppuviikosta käännän nokan kohti Pohjois-Suomea ja mökkielämää, ja sieltä palattuani suuntana on Rooma. Ehkä nuo pari omaa reissua auttavat lataamaan akkuja niin, että arki ei sen jälkeen tunnu yhtä tahmealta. Ja tsemppiä muillekin tahmeissa tunnelmissa tarpoville kesäihmisille! Kyllä tämä tästä… :)

kesa-hesa2.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/07/15

Viikon ajatus: vaihtoehdoista ja prioriteeteista

7 17 viikon-ajatus1.jpg

Jos pidät liian kauan kiinni hänestä,

joka kohtelee sinua yhtenä vaihtoehdoistaan,

saatat menettää tilaisuutesi löytää hänet,

jolle olet tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts