13/01/15

Bloggaaja vie työpaikkasi?

217 13 duuni3.jpg

Tästä aiheesta on kirjoitettu Lilyssä jo moneen otteeseen, mutta heitänpä nyt omankin lusikkani soppaan. Eli onko koulutuksella merkitystä ja voiko hyvään duuniin päästä ilman alan tutkintoa? Ja onko se oikein, jos joku saa työpaikan ilman työpaikkailmoituksessa mainittua koulutusta, jos samaan paikkaan olisi myös koulutettuja hakijoita? 

Aihe nousi taas tapetille eilen, kun White Trash Disease -blogin Nata paljasti siirtyvänsä töihin A-lehdille tuottajan tehtäviin. Ensinnäkin, onnea Nata! Ihan mahtijuttu. :) Onnitteluiden lomassa oli kommenttiboksissa kuitenkin myös pari riitasointua: yksi kommentoija ihmetteli Natan valintaa kyseiseen pestiin, koska työpaikkailmoituksessa esitettiin toive/vaatimus AMK- tai ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Toinen kommentoija puolestaan myönsi pitävänsä hieman epäreiluna, että bloggaajat vievät tällaisia työpaikkoja kouluttautuneiden medianomien nenän edestä.

Muistan nähneeni ensimmäisen tuon tyyppisen kommentin vuosia, vuosia sitten, kun Stella siirtyi blogeineen Olivia-lehden leipiin ja sai myös printtilehden puolelta kirjoitushommia. Joku toimittajaopiskelija kommentoi tuolloin katkerana, kuinka epäreilua on, että bloggaajat vievät toimittajien työpaikat. Osa komppasi, osa suuttui. Minua lähinnä huvitti ja ihmetytti. 

duuni1.jpg

Koulutus ja itsensä sivistäminen on ehdottoman hyvä juttu ja tutkinto avaa ovia moneen paikkaan, siitä ei ole epäilystäkään. Joissakin ammateissa toimimiseen se on avainedellytys, kuten lääkärin tai lakimiehen työssä. Useimmilla aloilla ei kuitenkaan ole mitään lupakäytäntöjä eikä tutkinto ole mikään “golden ticket” työmarkkinoiden huippupaikoille. Teitä huipulle (tai ihan vain kivaan työpaikkaan) on monia.

Suomessa koulutus ja tutkinto arvostetaan korkealle – ja jossain määrin koulutuksen voimaan työmarkkinoilla luotetaan melko sokeastikin. Totuus kuitenkin on, että tutkintolappu ei vielä kerro ihmisestä tai tämän todellisesta osaamisesta paljoakaan. Jos työpaikkahaastattelussa ovat samalla viivalla vastavalmistunut mutta päivääkään alan töitä tekemätön noviisi sekä työn ja käytännön kautta alaa nähnyt ja kokenut tyyppi, jolla ei ole oikeanlaista tutkintoa, voi hyvin olla, että alaa jo käytännön tasolla tunteva nappaa työpaikan koulutetun ehdokkaan sijaan. 

duuni6.jpg

Oppilaitoksissa pääsykoeprosessi karsii jyvät akanoista ja toimii jonkinlaisena mittarina sille, että koulutusohjelmaan valituilla on sopivia ominaisuuksia alalla menestymiseen. Erityisen halutuilla aloilla se mittaa myös motivaatiota päästä juuri tiettyyn opiskelupaikkaan. Toisaalta koulutusohjelmia on eri tasoisia ja monelle alalle koulutetaan aivan liikaa ihmisiä. On ilmiselvää, että kaikille ei riitä töitä, jos koulutuspaikkoja on liikaa – etenkään alalla, jolla työllistyminen ei varsinaisesti edellytä jotakin tiettyä tutkintoa.

Lahjakkuutta alalle voi olla myös sellaisella ihmisellä, joka ei koskaan hakeutunut sinne tiettyyn opinahjoon tai koulutusohjelmaan. Samalla tutkinnollakin varustetut ehdokkaat voivat olla taidoiltaan ja lahjoiltaan hyvin eri tasoisia. Ja joskus kouluttamaton ehdokas kerta kaikkiaan on työhön paremmin soveltuva ja osaavampi henkilö kuin se, jolla on takataskussaan kasa todistuksia. 

Sekin on melkoinen meriitti ja näyttö antaa työnantajalle, että on esimerkiksi luonut menestyvän yrityksen tyhjästä. Blogi on mitä mainioin työnäyte, kuten nimimerkki Annika kommentoi Natan postaukseenBlogi tarjoaa yhdessä paketissa luonneanalyysin, työnäytteen, osoituksen pitkäjänteisyydestä ja itsenäisyydestä, ehkä myös juuri ko. työn kannalta olennaisten taitojen omaamisen (esim. kirjoittaminen, viestintä, valokuvaus, muoti, ruoka, sisustus, trendien tuntemus jne.). Sen lisäksi monet ovat myös opiskelleet ja tehneet muita töitä. 

duuni2.jpg

Monissa työpaikoissa arvostetaan jopa enemmän sitä käytännön kokemusta ja taitoa kuin (pelkkää) teoreettista tietoa – poikkeuksellisen hyvässä kandidaatissa yhdistyvät tietysti nämä kaikki palaset. Kaikkein paras ehdokas on näiden meriittien lisäksi vielä hyvä tyyppi. Ja totta puhuen, monesti viimeksi mainittu piirre on jopa olennaisempi asia työhaastattelussa. Henkilökemioilla ja omalla asenteella on huima merkitys. Oma mottoni ja tsemppilauseeni on työnhakuasioissa ollut, että hyville tyypeille löytyy AINA töitä. Voi toki olla, että aika moni hyvä tyyppi ei myöskään ole liian nirso töiden suhteen. :)

En ole koskaan ymmärtänyt rutinaa siitä, että jonkun menestys on joltakulta toiselta pois. Kaiken sen kadehtimiseen ja katkeraan nurinaan käytetyn energian voisi käyttää itsensä kehittämiseen. Jos oman alan työpaikat tuntuvat valuvan nenän edestä muille (ja mikä pahinta, vielä kouluttamattomammille kuin sinä), kannattaa miettiä, mitä noilla muilla hakijoilla on sellaista, mitä sinulla ei ole. Tämän ajatuksen ei ole tarkoitus lannistaa, vaan nimenomaan auttaa avaamaan silmät sille, että jokaisen on mahdollista kehittää itseään ja omaa osaamistaan. Jos tyytyy selittelemään tilannetta epäreiluudella ja kieltäytyy näkemästä, mikä siinä toisessa hakijassa mahdollisesti oli parempaa, on aika vaikea kehittyä, tulla paremmaksi ja oppia uutta.

Sen sijaan, että valitat epäoikeudenmukaisuutta ja kadehdit bloggaajaa, joka nappaa toimittajan tai media-alan pestin nenäsi edestä, perusta oma blogi ja näytä osaamisesi! Kuten sanottua, se on mahtava portfolio tiedoistasi ja taidoistasi – ja jos vielä saat blogisi menestymään, on käsissäsi monen työnantajan näkövinkkelistä melkoisen kiinnostava kombo. Sama pätee heihin, jotka valittelevat siitä, että kaikki työpaikat menevät niille, joilla on suhteita. Ryhdy luomaan suhteita, tutustu, verkoistoidu! Olen itse elävä esimerkki siitä kuinka sinnikkyydellä, avoimuudella ja hyvällä asenteella voi päästä vaikka mihin. Ja koskaan ei tiedä, missä joku tuttavuus osoittautuu hyödylliseksi jatkossa.

duuni5.jpg

Mitä bloggaamiseen tulee, on varmasti vaikeaa ponnistaa pinnalle tuhansien blogien joukosta, mutta siinäpä yksi seikka, jonka ansiosta työnantaja saattaa arvostaa juuri sitä bloggaaja-kandidaattia. On nimittäin todennäköisesti vaatinut aika hemmetisti duunia, taitoa, harjoittelua ja sinnikkyyttä päästä blogimaailmassa tiettyyn asemaan. Siinä sivussa on mahdollisesti tullut kartutettua blogien, sosiaalisen median ja markkinoinnin parista sellaista osaamista ja kokemusta, jota ei voi teoriakirjoista opiskelemalla harjoitella. Miksi et siis tekisi kaikkeasi tehdäksesi itsestäsi entistä paremman ehdokkaan työmarkkinoilla? Oli se blogi tai jotain muuta, niin omalla harrastuneisuudella ja aktiivisuudella voi ehdottomasti parantaa merkittävästi mahdollisuuksiaan työnhaussa. Parhaiten se tietysti toimii silloin, kun on antaa jotakin näyttöä sanojensa tueksi – esimerkiksi blogin muodossa.

Työelämän vaatimukset kovenevat jatkuvasti: vaaditaan koulutusta, tutkintoa, teoriaa ja käytäntöä, nuorta ikää ja kokemusta. Harva työpaikkailmoituksen vaatimuksista kuitenkaan on niin ehdoton, etteikö siitä voitaisi joustaa, jos ehdokas muuten vaikuttaa loistavalta tarjolla olevaan pestiin. Ei siis kannata liian orjallisesti lukea myöskään niitä työpaikkailmoituksia. Vaikka hakisit paikkaa, jonka vaatimukset eivät täysin vastaa osaamistasi tai koulutustasi, mikä on pahinta, mitä voisi sattua? Et saa kutsua haastatteluun? No ei ole kovin paha. :)

Opiskele, opettele ja harjoittele. Haasta itsesi ja näytä osaamisesi. Tutustu ihmisiin, verkostoidu ja luo suhteita. Ole sinnikäs, aito, utelias ja avoin. Ole hyvä tyyppi. Siinä meikäläisen neuvot menestykseen työmarkkinoilla.

Translation: Great people always find a job. :)

duuni4.jpg

Photos: Classicstock / Corbis / All Over Press

Related posts

5/01/15

Viikon ajatus: rypyistä

1 5 dvf.jpg

Kannan kasvoillani

kaikkia muistojani.

Miksi haluaisin

pyyhkiä ne pois?

– Diane von Furstenberg –

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts

Related posts