20/11/18

Suoraa puhetta mielenterveydestä: ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö

49

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Kysyin noin vuosi sitten, mistä terveyteen liittyvästä aiheesta lukisitte kaikkein mieluiten lisää ja ylivoimaiseksi ykköseksi toiveissa nousivat erilaiset mielenterveyteen liittyvät teemat. Olin tästä oikeastaan aika iloinen, sillä jos minulta kysytään, mielenterveydestä puhutaan yhä aivan liian vähän ja siihen liittyy edelleen valtavan paljon kaikenlaista mystiikkaa, tabuja ja häpeää. Ja olen mielelläni mukana murtamassa noita ennakkoluuloja.

Olen käsitellyt mielenterveysteemaa aiemminkin omien kokemusteni kautta ja puhunut omasta historiastani masennuksen kanssa sekä kertonut psykoterapiaprosessistani, ja saanut näistä aiheista kovasti kiitosta yleisöltä. Olen myös huomannut, että jo näiden parin-kolmen vuoden aikana, kun olen kirjoittanut avoimemmin näistä teemoista, mielenterveyttä koskevassa julkisessa keskustelussa ja ilmapiirissä on tapahtunut selvästi muutosta. Yhä useampi tekee julkisia ulostuloja erilaisten mielenterveyden ongelmien tiimoilta ja haluaa avoimesti puhua aiheista, joita on aiemmin hävetty ja salailtu. Todellisuudessa joka viides suomalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä masennukseen ja jos mukaan lasketaan muutkin mielenterveyden ongelmat, voisi kuvitella, että mielenterveyteen liittyvät asiat koskettavat meistä lähes jokaista varsin läheisestikin tässä elämän mittaisella matkalla. On aika pysäyttävää, että 49,7% suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperustaisia.

Koska olen kirjoittanut masennuksesta useita kertoja aiemmin ja siitä puhutaan julkisessakin keskustelussa nykyään varsin paljon, halusin tarttua tällä kertaa johonkin toiseen mielenterveyden teemaan. Niinpä ysyin jälleen teiltä seuraajilta, mihin aiheeseen te toivoisitte minun pureutuvan. Vastauksia tuli ihan valtava määrä ja ehdotuksista riittäisi varmasti ideoita kokonaiseen juttusarjaan (mikä ei minusta olisi ollenkaan hassumpi ajatus), mutta muutama aihe toistui kommenteissa ja toiveissa erityisen usein. Itse asiassa juuri nämä samat aiheet olivat olleet minulla itsellänikin mielessä juttua suunnitellessani: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Molemmat niistä ovat varsin yleisiä vaivoja, mutta mielestäni niistä puhutaan liian vähän enkä oikein itsekään ole ihan tiennyt, mistä niissä on kyse. Niinpä kävin jututtamassa Mehiläisen työterveyspsykologia Maaret Puntoa, joka on toiminut asiantuntijana tätä juttua koostaessa.

Mikä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?

Yleistynyt ahdistuneisyyshäiriö on oikeastaan enemmänkin yleiskäsite monentyyppisille ahdistusoireille, joille ei ole pystytty antamaan tarkempaa diagnoosia. Sanotaan, että jopa viidennes ihmisistä kärsii vähintään jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä voi olla vaikeakin tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleensä liiallisesta ahdistuneisuudesta puhutaan, kun se on pitkäkestoista ja jatkuvaa ja alkaa vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä sekä vaikuttaa työntekoon ja ihmissuhteisiin. Ahdistus ilmenee jatkuvana murehtimisena, pelkoina ja huolehtimisena, mutta se voi oireilla myös fyysisesti esimerkiksi hengenahdistuksena, sydämentykytyksenä, rintakipuina sekä jännitysniskaoireina. Monilla on ahdistuksen myötä lisäksi unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, väsymystä, ärtyisyyttä ja seksuaalista haluttomuuta.

Joskus kuulee sanottavan, että ahdistus ei oikeastaan ole vielä mikään tunne, vaan sillä pyritään vain peittämään jotakin muuta, syvemmällä olevaa ja kenties vieläkin epämiellyttävämpää tunnetta. Moni pakenee ikävää olotilaa esimerkiksi toimintaan, koska ei halua kohdata näitä tuntemuksia. Ja jos todellisia tunteita ei kohdata ja käsitellä, ahdistus syvenee yleensä entisestään.

Milloin ahdistukseen olisi hyvä hakea apua?

On normaalia, että jokainen meistä tuntee ahdistusta joskus, mutta tuon tunteen äärelle olisi aina sitä tuntiessaan hyvä pysähtyä ja pohtia, onko mielen päällä mahdollisesti jotakin, mihin olisi syytä tarttua. On aina tärkeää miettiä, mistä ahdistus pohjimmiltaan kumpuaa ja ikään kuin skannata oma keho ja mieli ajatuksella läpi puntaroiden, mistä ihan oikeasti onkaan kyse.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja ahdistus voi olla varsin fyysinenkin tunne. Joskus se oireilee enemmänkin fyysisesti, vaikka mitään erityistä syytä ahdistuneisuudelle ei edes olisi. Tällöin se voi mennä myös itsekseen ohi, mutta varsin usein fyysiset oireet kulkevat tiiviisti käsi kädessä psyykkisten tuntemusten kanssa.

Työterveyspsykologi Maaret Punto neuvoo olemaan pelästymättä ahdistusta. ”On tärkeää pystyä pysähtymään ahdistuksen tunteiden äärelle. Jos huomaat, että esimerkiksi jokin työhön liittyvä asia tai jokin vuorovaikutustilanne on jäänyt ahdistamaan, kannattaa yrittää selvittää tilanne ihan konkreettisesti. Moni sulkee keskeneräisiä tai kuormittaviksi kokemiaan asioita pois tietoisuudestaan ja usein juuri tällaiset käsittelemättä jätetyt tuntemukset ja kokemukset esiintyvät lopulta ahdistuksena”, Punto selventää. ”Ahdistuksen alle kätkeytyy usein vihaa ja aggressiota, epävarmuutta, surua tai jotakin muuta tunnetta, joka tarvitsisi ulospääsyn vaientamisen sijaan.”

Vaikka ahdistuksen tuntemukset ovat osa normaalia elämää, ongelmaksi ne voivat muodostua, kun ahdistus alkaa laskea omaa elämänlaatua. Jos omassa elämässä on enemmän huono kuin hyvä olla ja ahdistus alkaa vaikuttaa omaan toimintakykyyn, on viimeistään syytä hakea tilanteeseen ulkopuolista apua. ”Jos tuntuu, ettei oikein pysty enää menemään töihin tai ystävienkin tapaaminen ahdistaa niin, että jää mieluummin itsekseen kotiin, suosittelen painokkaasti hakemaan apua”, Punto neuvoo.

Punton mukaan lievempää ahdistuneisuutta on mahdollista itsekin helpottaa pysähtymällä tuntemustensa äärelle ja tutkailemalla sisintään. Olenko vihainen jollekulle? Loukkasiko joku minua, mutta jätin tunteen käsittelemättä? Jos patoaa asioita sisälleen käsittelemättä niitä, tilanne voi äärimmillään purkautua jopa masennuksena tai kulminoitua hallitsemattomasti aggression kautta. Jos ahdistus pääsee oikein syväksi, se saattaa viedä koko toinintakyvyn.

Ahdistus tuntuu olevan valtavan yleistä nykyään. Mistä se johtuu? Ovatko ihmiset jotenkin enemmän ahdistuneita kuin aiemmin?

Maaret Punto uskoo, että ahdistus on jossain määrin lisääntynyt. Hän näkee ahdistuksen taustalla olevan erilaisia suorituspaineita sekä osin some-maailmankin synnyttämiä mielikuvia. ”Somessa korostuvat ne elämän parhaat puolet ja esille tuodaan mielellään vain elämän huippuhetkiä, onnistumisia ja parhaita puolia itsestä. Siksi on entistäkin tärkeämpää puhua avoimesti ja rehellisesti myös siitä, kuinka elämä ei aina ole täydellistä tai helppoa”, hän pohtii. Toiseksi syyksi ahdistuneisuuden taustalla hän epäilee nykyelämän kiivastahtista rytmiä ja rikkonaisuutta. ”Koko ajan tapahtuu valtavan paljon kaikkea ja monella on tunne, että pitäisi jatkuvasti olla saatavilla ja tavoitettavissa. Kun hermosto ei saa levätä riittävästi, syntyy ylivireystila, joka voi myös ilmetä ahdistuksena.”

Miten omaa ahdistusta voi yrittää hallita ja hillitä?

Kun ahdistaa ja on huono olo, olisi tärkeä pysähtyä kuulostelemaan olon syitä ja käsittelemään niitä. Moni ei ole kovin kosketuksissa itsensä kanssa eikä malta pysähtyä itsensä äärelle hektisen arjen keskellä. ”Aikaa ja tilaa rauhoittumiselle on nykyään kovin vähän ja toisaalta samaan aikaan halutaan olla mahdollisimman tehokkaita, mitä työkin meiltä usein edellyttää. Jokainen käytettävissä oleva minuutti halutaan käyttää jotenkin hyödyksi ja oman itsensä kanssa rauhassa oleminen jää hyvin vähiin. On hyvä muistaa, että rauhoittumiselle tarvitaan oikeasti aikaa”, Punto muistuttaa.

Työelämän aiheuttamista paineista ja alati kasvavista vaatimuksista puhutaan paljon, mutta osin nuo paineet voivat olla myös itse aiheutettuja. Ympärilleen katselemalla ja muita tarkkailemalla saattaa saada mielikuvan, että kaikki muut ovat hurjan pärjääviä, tehokkaita ja aina huoliteltuja. Tällaiset mielikuvat luovat ristiriitaisia tuntemuksia ja paineita, jos kokee, että omalla kohdalla asiat eivät olekaan niin. On tärkeää muistaa, että näemme harvoin asioista koko totuutta. ”Varsinkin nuorten, joilla on vielä kasvuprosessi kesken ja vähemmän kokemusta elämästä sekä omasta itsestä, voi olla vaikea realistisesti arvioida omia tekoja ja kykyjä suhteessa muihin sekä ulkopuolelta tuleviin odotuksiin”, Punto toteaa.

Ihmisellä on tapana helposti luoda itse päänsä sisällä liiallisia vaatimuksia itselleen, mikä on omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Voi siis olla, että aina vaatimukset tai paineet eivät olekaan ympäristön luomia ja aiheuttamia. ”Suurin osa paineista syntyy omien korviemme välissä ja toisaalta sama tehtävä tai vaatimus voi näyttäytyä eri ihmisille eri tavalla. Oikeastaan vain harvoin kyse on asiasta itsestään, vaan merkittävämpää ja olennaisempaa on, miten asennoidumme erilaisiin tilanteisiin”, Punto valaisee. Ihmisillä on myös hyvin erilaisia taipumuksia, syntymälahjoja sekä kasvu- ja elinympäristöjä, jotka kaikki vaikuttavat kykyyn sietää paineita.

Punto vinkkaa, että olisi tärkeää olla joku, jonka kanssa omia tuntemuksia ja ajatuksia voi peilata. Jos vain yksinään ahdistuu ja murehtii, ongelmat alkavat helposti oman pään sisällä kasvaa. Joskus jo asioiden ääneen sanominen voi pienentää ahdistusta, mutta yleensä jollekulle toiselle mietteistään kertomalla saa tilanteeseen mukaan myös ripauksen realismia ja perspektiiviä. Joskus riittää, että kaveri sanoo: ”Hei, olet ihan hyvä tässä asiassa! Miten ihmeessä olet saanut päähäsi, ettet pärjäisi?” Toiselta saatu palaute tarjoaa suhteellisuudentajua ja auttaa hahmottamaan itselle asetettuja epärealistisia ja liian ankaria vaatimuksia. Myös self-help-kirjallisuudesta voi saada tukea omaan tilanteeseen, mutta se harvoin pystyy korvaamaan toiselta ihmiseltä saatua näkökulmaa ja tsemppausta.

Kuka tahansa voi ahdistua, mutta tyypillisesti siitä kärsivät erityisesti tunnollisten suorittajatyypit, jotka ovat asettaneet riman korkealle ja tottuneet olemaan hyviä kaikessa koko ajan (ja myös haluavat olla sitä). ”Tällaista ihmistä haluaisin kehottaa ajattelemaan tilannetta näin: jos olisit itsesi paras ystävä, miten puhuisit itsellesi? Oman päänsä sisällä on usein itselleen hurjan kriittinen, mutta jos pystyy katsomaan tilannettaan ulkopuolisen silmin, mukaan tulee usein aimo annos lempeyttä ja armollisuutta. Mieti, mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hän olisi samassa tilanteessa. Tämän ajatuksen kautta moni havahtuu tajuamaan, että vaatii itseltään liikaa, sillä se on helpompi sanoa toiselle kuin itselle”, Punto miettii.

Kaikki hermostoa rauhoittava tekeminen rauhoittaa myös kehoa ja mieltä. Meditaatio, tietoisen läsnäolon harjoitukset sekä kaikenlainen keskittyminen yhden asian äärelle ovat hermostoa rahoittavaa tekemistä. Toisaalta rauhoittavaa voi myös olla kirjan lukeminen, hieronta, kalassa käyminen tai vaikkapa metsässä oleilu kaikilla aisteilla aistien. Jopa oikein hyvä keskustelu, jossa todella on läsnä räpläämättä puhelinta tai touhuamatta jotakin muuta samalla, voi rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Joka suunnalta tuleva ärsyketulva tekee mielen ja kehon levottomaksi. Punto neuvookin, että on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan vaikkapa selkeissä pätkissä kuin yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. ”Monella saattaa olla käsitys siitä, että he ovat tehokkaampia tehdessään monia asioita yhtä aikaa, mutta asia on todellisuudessa vain hyvin harvoin näin. Se on monissa tutkimuksissakin todettu. Vaikka itsestä tuntuisi, että pystyy keskittymään todella hyvin, niin kannattaa muistaa, että hermosto ottaa koko ajan vastaan erilaisia ärsykkeitä ympäristöstä (kuten ääniä ja muita aistimuksia). Vaikka näitä ärsykkeitä ei tietoisella tasolla rekisteröisikään, kehomme ottaa ne vastaan ja ne ärsyttävät hermostoa tietämättämmekin. Siksi rauhoittuminen, lepääminen ja tietoinen keskittyminen ovat hermoston tasapainottamiselle hyvin tärkeitä”, Punto kertoo.

Joskus ahdistukseen voi liittyä myös paniikkikohtauksia. Mistä paniikkihäiriössä oikein on kyse?

Paniikkihäiriö voi olla yksi kasvaneen ahdistuksen ilmenemismuoto, jossa keho alkaa fyysisesti reagoida ahdistukseen. Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisiakin syitä ja oireet alkavat tyypillisesti vähitellen. Kohtauksiin liittyy voimakasta levottomuuden tunnetta, ahdistuneisuutta ja pakokauhunomaista pelkoa. Paniikkihäiriö oireilee yleensä hyvin fyysisesti sydämentykytyksinä, hengenahdistuksena, rintakipuina, huimauksena sekä muina fyysisinä tuntemuksina, jotka iskevät usein ilman ennakkovaroitusta. Moni luuleekin paniikkikohtauksen saadessaan, että kyse on esimerkiksi sydänkohtauksesta.

Satunnaisena ilmiönä paniikkikohtaus on melko yleinen ja jopa joka kolmas ihminen voi jossain elämänsä vaiheessa saada yksittäisen kohtauksen. Paniikkihäiriöstä puhutaan, kun kohtaukset ovat toistuvia. Pahimmillaan paniikkihäiriö voi aiheuttaa voimakasta pelkoa ja siitä kärsivät saattavat tuntea olonsa jatkuvasti ahdistuneeksi, koska paniikkikohtausten pelätään toistuvan. Moni saattaa vältellä tilanteita, joihin liittää kohtauksen mahdollisuuden: kauppojen kassajonot, julkiset kulkuneuvot ja avoimet julkiset tilat ovat monelle ahdistavia, sillä paniikkihäiriöstä kärsivä pelkää tyypillisesti tilannetta ja paikkaa, josta nopea poispääsy voi olla vaikeaa.

Mitä paniikkikohtauksen aikana tapahtuu?

Paniikkikohtauksia voi olla erilaisia ja osa ihmisistä reagoi enemmän mielellä ja osa enemmän keholla. Tyypillisesti paniikkikohtauksessa fyysinen kokemus on kuitenkin hyvin vahva ja oireita voivat olla esimerkiksi sydän- ja hengitysoireet. Kohtauksiin liittyy usein äärimmäisen voimakasta ahdistusta sekä jopa kuolemanpelkoa. On varsin tavallista, että paniikkihäiriöstä kärsivillä on yleistä ahdistuneisuutta sekä pelkoa sellaisia tilanteita kohtaan, joissa he ovat joskus saaneet kohtauksia aiemmin.

Kohtauksia voi olla eri tasoisia, mutta pahassa paniikkikohtauksessa syke voi esimerkiksi nousta hyvin korkeaksi ja saada aikaan tuntemuksen ja pelon todellisesta sairauskohtauksesta. Edes sairaanhoidon ammattilainen ei pysty välttämättä suoraan tunnistamaan, milloin kyse on paniikkikohtauksesta ja milloin todellisesta fyysisestä ongelmasta. Toisinaan paniikkikohtauksesta kärsivä saatetaan viedä ambulanssilla sairaalaan ja tilanne paljastuu vasta, kun mitään fyysistä vikaa ja selitystä oireille ei löydykään. Itse kohtaus kestää useimmiten vain noin kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen oireet alkavat yleensä helpottaa.

Mistä paniikkikohtaus tulee?

Paniikkihäiriön taustalla voi olla niin perinnöllisiä tekijöitä, psykologisia syitä kuin aivokemiallisia muutoksiakin. Moni potilas luulee vilpittömästi kärsivänsä jostakin vakavasta fyysisestä sairaudesta ensimmäiset kohtaukset saatuaan, mutta todellisuudessa oma kokemus oireista on usein suhteettoman vakava, mikä puolestaan lisää ahdistusta. Olennaista kuitenkin olisi, ettei antaisi paniikkikohtauksen pelon alkaa rajoittaa elämäänsä.

Paniikkihäiriön taustalla saattaa olla kovaa stressiä tai syvälle sisimpään padottuja tunteita sekä kykenemättömyyttä tunnistaa ja käsitellä niitä. Tällöin tilanne voi äärimmäisillään purkautua kehossa asti tuntuvana paniikkikohtauksena. Paniikkihäiriötä ei kuitenkaan voida selittää vain psykologisena ilmiönä, vaan taustalla voi olla perinnöllistä alttiutta tai somaattisia syitä.

Miten paniikkihäiriötä voidaan hoitaa ja millaisia rauhoittumisen keinoja voi itse opetella?

On tärkeää, että paniikkihäiriö todetaan ja hoidetaan ajoissa, sillä oikealla hoidolla voidaan hillitä kohtauksien syntyä, poistaa niihin liittyvää pelkoa sekä niihin varsin tyypillisesti liittyvää masentuneisuutta. Oikealla hoidolla voidaan siis merkittävästi parantaa paniikkihäiriöstä kärsivän elämänlaatua ja toimintakykyä. Paniikkihäiriön hoitoon on nykyään tarjolla monenlaisia keinoja terapiasta lääkitykseen. Samoin kuten esimerkiksi masennusta tai ahdistusta voidaan lievittää lääkehoidolla, lääkityksestä voi olla merkittävä apu myös paniikkihäiriön hoidossa.

Terapian lisäksi itsensä rauhoittamista ja oireiden tunnistamista voi opetella myös itsekseen. ”Olennaisinta esimerkiksi rentoutus- ja hengitysharjoituksissa sekä tietoisessa keskittymisessä ja rauhoittumisessa on se, että näitä taitoja harjoittelee silloin, kun olo on ihan hyvä”, työterveyspsykologi Maaret Punto kertoo. ”Kun tulee taitavaksi siinä, miten normaalitilanteessa osaa rentoutua ja rauhoittua, näitä taitoja pystyy soveltamaan myös silloin, kun tuntee mahdollisia esioireita paniikista.”

Voiko paniikkihäiriöstä päästä eroon?

Paniikkihäiriön taustalla voi olla myös perinnöllisiä ja aivokemiaan liittyviä syitä, mutta mitä aiemmin paniikkikohtauksiin pystytään puuttumaan, sitä tehokkaammin sitä voidaan hoitaa ja uusien kohtausten syntyä estää. ”Paniikkikohtausten yhteydessä on usein mahdollista löytää jokin tietynlainen kaava, mihin kohtaus liittyy, mistä se saa alkunsa ja millaisissa tilanteissa näitä tuntemuksia tulee. Kohtaukset saattavat tuntua tulevan tyhjästä, mutta kun asiaa ryhtyy tutkailemaan syvemmin, pystyy usein havaitsemaan tiettyjä tuntemuksia, aistimuksia ja oireita ennen varsinaista kohtausta. Jos löytää keinoja rauhoittaa mielensä ja tilanteen pystyy pysäyttämään jo näiden varhaisten ja hienovaraisten oireiden kohdalla, pystyy myös ehkäisemään kohtausta syntymästä”, Punto toteaa.

Psykologin neuvoja ahdistusta kokeville

”Suosittelen hakemaan apua matalalla kynnyksellä, sillä mitä aikaisemmin tarttuu toimeen ja ryhtyy selvittämään ongelmatilannetta sitä lievemmillä oireilla siitä yleensä selviää. Joskus keskusteluavuksi riittää vaikka ystäväkin, mutta jos olo on oikeasti todella paha, suosittelen hakeutumaan lääkärin pakeille. Tärkeintä on, että asioiden kanssa ei jää yksin”, Mehiläisen työterveyspsykologi Maaret Punto painottaa.

Punto korostaa, että ajan ottaminen itselle ja omalle hyvinvoinnille on kiireisen ja tehokkuuteen pyrkivän arjen keskellä todella tärkeää. Joskus aikaa rauhoittumiselta vievät asiat voivat olla mukavia ja kiinnostaviakin, mikä johtaa siihen, ettei malta lainkaan pysähtyä. ”Terapian etu on se, että tapaamisessa on tavallaan luvan kanssa oikeus keskittyä hetki omaan itseen ja olla läsnä omalle itselleen jonkun muun vielä auttaessa siinä prosessissa”, hän huomauttaa.

Psykologi muistuttaa, että on ihan normaalia, että elämässä tulee toisinaan vastaan erilaisia kehityksellisiä kriisejä tai etsikkoaikoja, jolloin haluaa kyseenalaistaa omia valintoja, pohtia oikeaa suuntaa ja miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältä. Etenkin tällaisissa elämän hetkissä sekä yllättävissä kriisitilanteissa kuten eron tai kuoleman kohdatessa voi olla hyödyllistä käsitellä asioita myös ammattiauttajan kanssa. Terapeutti voi auttaa tilanteista nopeammin eteenpäin sekä tarjota käyttöön sellaisia työkaluja, joita voi hyödyntää erilaisissa vastoinkäymisissä myöhemminkin elämässä.

Punto kehottaa myös miettimään esimerkiksi omaa puhelimenkäyttöä. Hallitseeko se vapaa-aikaa? Tarvitseeko jokainen tyhjä hetki täyttää jollakin tekemisellä tai kännykän selaamisella? Hän suosittelee rauhoittamaan omaa elämää aktiivisilla ja tietoisilla päätöksillä siitä, mihin ja miten omaa aikaansa haluaa käyttää ja miten suuren roolin antaa esimerkiksi kännykälle elämän arkisissa tilanteissa.

*

Hyvä lukuvinkki mielenterveysasioista kiinnostuneille on esimeriksi Mielenterveystalo.fi-sivusto, joka tarjoaa paljon infoa mielenterveyteen liittyvistä asioista, erilaisia testejä sekä itsehoito-oppaita. Myös Mielenterveysseuran sivuilla on hyvin tietoa ja neuvoja erilaisten mielenterveyden haasteiden selättämiseen. Myös Mehiläisen nettisivuilta löydät lisää tietoa mielenterveyteen liittyen esimerkiksi tässäkin jutussa käsitellyistä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä.

Lisää luettavaa:

Olen aiemmin tehnyt Mehiläisen kanssa yhteistyössä juttuja muun muassa näistä terveyteen liittyvistä teemoista:

Univaikeudet, unettomuus ja väsymys – ammattilaisen neuvot uniongelmien hallintaan

Miltä burnout tuntuu?

Uskalla! Ajatusia rohkeutta vaatineista elämäntilanteista

Pirullisen yleinen naistenvaiva: endometrioosi

Milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

 

Mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty blogissani muun muassa näissä jutuissa:

♥ Omia kokemuksia psykoterapiasta

♥ Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

♥ Mielenterveys-tabua rikkomassa

♥ Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

♥ Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

♥ Tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/11/18

Viikon ajatus: kaipuusta

30

Yksi katkeransuloisimmista tunteista täytyy olla se,

kun tajuat jo jotakin hetkeä eläessäsi,

kuinka paljon tulet kaipaamaan sitä myöhemmin.

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/11/18

33 kysymystä ja vastausta: Totuus kuullaan poikaystävän suusta

49 374

Viime aikoina blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kysymyksiin ovatkin saaneet vastailla bloggaajien kumppanit. En ole itse tuonut täällä blogin puolella parisuhdettani juuri esille, joten en todellakaan ajatellut myöskään tarttua tähän haasteeseen. Olen halunnut pitää parisuhteeni yksityisenä ja enimmältä osin blogin ulkopuolella, muutamia satunnaisia kuvia lukuunottamatta.

Tällä viikolla ystäväni Viena kuitenkin heitti haasteen myös minulle. Varoittelin, etten ehkä ryhtyisi tähän, mutta mainitsin kuitenkin haasteesta poikakaverille. Hänen mielestään ajatus oli todella hauska ja hän suorastaan pyysi, että saisi vastata kysymyksiin vaikkapa ihan vain omaksi huviksemme. Niinpä teimme kyselyn vain kahden kesken hauskana ohjelmanumerona eilisillan treffeillämme. Perään poikakaverini myös huomautti, että oikeastaanhan kyselyn vastaukset kertovat silti enimmäkseen minusta, joten tuumasin, että ehkä sittenkin raotan tämän verran salaperäisyyden verhoa ja jaan ne teidänkin kanssanne. Olin suorastaan liikuttunut joistakin hänen vastauksistaan sekä vähän yllättynyt siitä, miten hyvin hän osasi vastata vähän vaikeisiinkin kysymyksiin.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitapaamisellamme?

–  Ajattelin, että olet aivan liian hyvä minulle.

2. Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua?

– Et.

3. Pidänkö halailusta?

– Tietysti tykkäät.

4. Haluaisinko pienet vai isot häät?

– Pienet. Olet itsekin niin pikkuinen.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia? 

– Olet. Mutta pidetään yksityiskohdat mysteerinä.

6. Millainen on voileipäni? 

– Leipäsi päälle tulee tuorejuustoa, suolakurkkua ja hunajaa.

*Melkein oikein! Tuorejuuston sijaan käytän yleensä vegaanista crème fraichea tai hummusta. Ja päälle vielä mustapippuria.

7. Millaista musiikkia kuuntelen? 

– En ymmärrä itse musiikista paljoakaan, mutta kuuntelet enimmäkseen elektroa. Ja faijamusiikkia.

8. Mitä pelkään?

– Oksennusta. Ja white walkereita, kauhuelokuvia ja aika moniakin asioita. Mutta kaikkein eniten oksennusta.

9. Kestänkö stressiä? 

– Stressaat aika helposti, mutta pystyt kuitenkin aina lopulta hoitamaan kaiken kunnialla.

10. Oudoin tapani? 

– Se, että vaihdat lakanoitasi niin usein. Ja se, että voit liikuttua kyyneliin melkein mistä tahansa.

*Vaihdan lakanat noin kerran kuussa, mutta kaikki lienee suhteellista. :D

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

– Poliisin. Olet niin herkkä, että itkisit varmaankin koko ajan.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi? 

– Hmmm, vaikkapa Haruki Murakami.

*Hmm, miksipä ei!

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla? 

– Antaisit varmaankin osan rahasta hyväntekeväisyyteen. Et varmasti tuhlailisi, vaan säästäisit suurimman osan rahasta. Saattaisit ostaa vaikkapa muutaman kesämökin eri puolilta maailmaa.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? 

– Persikka – se on sellainen leppoisa ja lempeä.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? 

– Ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys muiden tunteita kohtaan.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani? 

– Kaikki uppopaistettu kasvisruoka. Pidät kyllä melkein kaikesta roskaruoasta.

17. Rumin vaatteeni, josta minä pidän, mutta sinä et? 

– En ole nähnyt sinun ylläsi koskaan mitään rumaa. Sinulla on kyllä sen verran paljon vaatteita, etten ole varmaan edes nähnyt niistä läheskään kaikkia. Mutta sinulla on niin hyvä maku, että tuskin edes omistat kovin rumia vaatteita.

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti, jonka lähetin sinulle? 

– 2B

*Lentokentän terminaali, haha.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan? 

– Kyllä haluat.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn? 

– Emme riitele koskaan. Mutta jos olen ärsyttävä, saatat puolivitsillä käskeä pitämään turpani kiinni.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan? 

– Katso kohta 16. Vegaanista tai kasvispohjaista hyvää ruokaa, tai useimmiten siis roskaruokaa. Tai pizzaa.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? 

– Töiden. Voisit varmaan myös lueskella kirjaa rannalla tuntikaupalla.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan? 

– Kun ärsyttävät ihmiset kommentoivat ärsyttävästi postauksiasi blogissa tai Instagramissa.

*Mietin hetken, uskaltaako tätä julkaista. Haha. Mutta hei, poikakaveri sanoi tämän, en minä!

24. Entäs piristymään? 

– Minä. Kun näet minut tai soitan sinulle. Tai lähetän viestin. Sinua on aika helppo piristää. Ilahdut kyllä myös sipseistä.

25. Millainen olen tyttöystävänä? 

– Olet täydellinen. Joskus vähän komenteleva, mutta täydellinen.

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui? 

– Sinä. Sanoit sen ollessamme Pariisissa. Makoilimme sohvalla ja kuiskasit sen korvaani. Se oli maailman ihanin ilta. Ja päätimme täydellisen illan syömällä sipsejä ja katselemalla Mad Meniä.

27. Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla? 

– Suukotat minua, jos olemme yhdessä. Avaat verhot ja tsekkaat puhelimesi.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona? 

– Alusvaatteita. Tai mitä tahansa mukavaa kuten leggingsejä tai college-housuja.

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa? 

– Osaat hoitaa ihan mitä tahansa. Olet vähän sotkuinen, mutta sinulla on systeemi, joka toimii. Ainakin useimmiten.

30. Kumpi määrää kaapin paikan? 

– Sinä.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni? 

– Hyväsydämisyys. Olet epäitsekkäin ihminen, jonka tunnen.

32. Entä paras piirre ulkoisesti? 

– Sinulla on pettämätön tyylitaju.

33. Ihanin yhteinen muisto? 

– Ensimmäinen suudelmamme. Olin halunnut koko illan suudella sinua ja istuimme sohvalla vierekkäin, kun sanoin sinulle, että haluaisin kovasti suudella sinua. Hymyilit vain ja vastasit: ”No mikset sitten suutelisi?” Se oli täydellinen ilta.

Related posts

15/11/18

Arjen pieniä ekotekoja ruokaostoksilla ja keittiössä

8 45 Advertisement

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & PERLAGE SGÀJO

Mietiskelen itse jatkuvasti, miten voisin tehdä ympäristön ja ilmaston kannalta parempia valintoja elämän eri osa-alueilla. Yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen on se, mitä syön tai juon. Tilastot ja tutkimukset nimittäin osoittavat, että yksi isoimmasta osasta päästöjämme syntyy nimenomaan ruoasta ja juomasta – etenkin liha- ja maitotuotteista. Miten omaa hiilijalanjälkeään voisi sitten tältä osin pienentää? Tässä jutussa tarjoillaan helppoja vinkkejä vastuullisempiin valintoihin ruoka- ja juomaostoksilla.

Kiittäminen tästä postauksesta käy oikeastaan italialaista, vastuullisesta tuotannostaan tunnettua vegaanista luomu-proseccoa Perlage Sgàjoa, joka toimi innoituksenani tarttua ruoka- ja juomavalintojen vastuullisuuteen teemana. Yhteistyö avasi nimittäin silmäni sille, että jopa viineissä on eroja vastuullisuuden näkökulmasta. Aika monissa arkisissa tilanteissa olisi mahdollisuus valita vastuullisempi vaihtoehto, jos vain tietäisi paremmin, mitkä vaihtoehdot ovat vastuullisuuden näkökulmasta parempia. Nyt ainakin tiedän, minkä viinin puoleen jatkossa käännyn Alkossa, kun aion ostaa kuohuvaa. Jos tämän nimenomaisen viinin vastuullisuus kiinnostaa enemmänkin, postauksen lopussa kerrotaan aiheesta tarkemmin..

*

Ravitsemusasiat ovat sen verran henkilökohtaisia juttuja, että niitä voi olla vaikea ryhtyä äkkiseltään muuttamaan kovin radikaalisti, mutta jo pienetkin muutokset vastuullisempaan ruokavalioon ovat askeleita oikeaan suuntaan. Kaikki ruokavaliot eivät sovi kaikille ja sekasyöjästä vegaaniksi loikkaaminen voi tuntua monelle liian suurelta muutokselta kertaheitolla.

Aika usein ruokaan ja juomaan liittyvien päätösten takana painaa silti puhtaasti tottumus: kun on tottunut syömään, juomaan ja kokkaamaan tietyllä tavalla ja kuluttamaan tietynlaisia ruokia ja juomia, voi näiden rutiinien muuttaminen tuntua työläältä ja vaikealtakin. Toisaalta valintoja rajoittavat monesti myös ennakkoluulot: ajatellaan, ettei kasvipohjainen ruoka voi pitää nälkää loitolla tai maistua hyvältä tai että sen valmistaminen on jotenkin monimutkaisempaa. Väitän, että kaikki nämä kuvitelmat on helppo todistaa vääriksi, jos vain on valmis avartamaan omaa ajatteluaan ja kokeilemaan uutta.

No, mistä sitä sitten tietäisi, mitkä todellisuudessa ovat ympäristölle parempia valintoja? Usein yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutuksia on vaikeaa vertailla keskenään: suosiako suomalaisessa kasvihuoneessa kasvatettua vaiko kauempana luonnollisemmin kasvanutta, mutta pitkän matkan takaa tänne lennätettyä kasvista? Valitako luomua vai Reilua kauppaa? Harvaan näistä kysymyksistä on yksiselitteisen oikeita vastauksia, mutta loppujen lopuksi aika yksinkertaisten vinkkien avulla on helppo pienentää omaa päästökuormaansa merkittävästi.

Olen koonnut tähän postaukseen perustietoutta sekä yksinkertaisia niksejä, joiden avulla omia kauppareissuja ja ruokailutottumuksia voi viedä entistä vastuullisempaan suuntaan. Haastattelin juttua varten myös Satokausikalenterin kehittänyttä Samuli Karjulaa, jonka kanssa oli todella inspiroivaa keskustella aiheesta. Hän myös vinkkasi kiinnostuneille lisälukemistoksi Saa syödä -sivustoa sekä Luonnonvarakeskuksen tilastoja, joita olen myös käyttänyt tämän jutun koostamisessa tukena.

Tiivistäisin itse ruokailuun liittyvien ympäristövaikutusten karsimisen kolmeen pääkohtaan: ruokahävikin minimoimiseen, eläinperäisten tuotteiden vähentämiseen sekä tuotteiden alkuperän, kuljetuksen ja pakkaamisen optimoimiseen ympäristön huomioivalla tavalla. Mutta mennään itse asiaan! Ja jos tulee mieleen vielä jotakin täydennettävää, niin kommenttiboksin puolella saa mieluusti jakaa lisää vinkkejä!

MINIMOI RUOKAHÄVIKKI

Kun puhutaan ruokaan liittyvästä vastuullisuudesta, moni ei tule edes ajatelleeksi, että on olemassa vielä yksi paljon tärkeämpikin seikka kuin se, mitä laitat suuhusi. Kaikkein suurin synti vastuullisuuden näkökulmasta on nimittäin heittää ruokaa pois. Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat huomattavasti päästöjä, joten jos ruoka päätyy roskiin, ovat päästöt syntyneet turhaan. Ja sitten se pommi… Suomessa menee vuosittain 400 miljoonaa (!) kiloa ruokaa roskiin – ja eniten ruokaa menee hukkaan nimenomaan kotitalouksissa. Tällaisten lukujen rinnalla kurkun suojamuovista tai appelsiinin kuljetuspäästöistä murehtiminen tuntuu jokseenkin marginaaliselta, etenkin kun kuljetuksen ja pakkauksen vaikutus lopputuotteen ympäristövaikutuksesta on keskimäärin vain muutamia prosentteja. Siksi kaikkein tärkeintä onkin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ruokaa ei joutuisi laittamaan ollenkaan roskiin.

Miksi ruokaa sitten joudutaa heittämään niin valtavia määriä pois? Sitä valmistetaan liikaa, sitä ostetaan liikaa ja se on liian halpaa siitä näkökulmasta, että suurimmalla osalla meistä on varaa jättää ruokaa syömättä ja antaa sen pilaantua. Ruokahävikin vähentäminen on paitsi tehokas keino pienentää omaa hiilijalanjälkeään, se on myös tehokas keino vaikuttaa laajemmassa mittakaavassa. Koska yksi ongelma on, että ostamme ruokaa liikaa, sitä myös valmistetaan liikaa. Jos ostamme vain sen verran kuin oikeasti tarvitsemme, kokonaisuudessaan ostetun ruoan määrä vähenee ja heijastuu sitä kautta suoraan tuotantoon, sillä valmistusmääriä pienennetään, jos tuote ei mene kaupaksi. Palaute kulkeutuu siis ketjussa ongelman alkulähteille ja vaikuttaa siten koko ruokateollisuuteen.

Älä osta liikaa ruokaa. Moni ostaa ruokaa yksinkertaisesti liian paljon tarpeisiinsa nähden ja tästä syystä sitä myös menee pilalle. Osta vain sen verran kuin oikeasti tarvitset ja tee vaikka vähän useampi kauppareissu tarvittaessa viikon varrella.

Syö suunnitelmallisemmin. Usein ruokahävikkiä pääsee syntymään, kun kaupassa ja jääkaapilla ei ollenkaan mietitä kokonaisuutta. Mitä kaapista jo löytyy, mikä pilaantuu nopeimmin tai miten jämät voisi hyödyntää? Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta jo pelkästään jääkaappiin säännöllisesti vilkaisemalla ja hieman tulevan viikon ruokaideoita miettimällä voi vähentää merkittävästi hävikkiä.

Tee ostoslista. Tarkista ennen kauppaan lähtöä, mitä sinulla jo on ja mitä vielä tarvitset. Ostoslista auttaa muistamaan, mitä pitikään ostaa, mutta auttaa myös vähentämään turhia päällekkäisyyksiä ja heräteostoksia. Älä hamstraa tarjoustuotteita, jos et tiedä, mitä niistä valmistaisit.

Vältä ruokaostosten tekoa nälkäisenä. Vatsan kurniessa tulee usein tehtyä harkitsemattomia heräteostoksia sekä ostettua paljon enemmän kuin tarvitsisi. Kaupat on usein suunniteltu heräteostoksiin houkutteleviksi.

Tarkista päiväykset. Mieti jo kaupassa, ehditkö käyttää tuotteet ennen niiden pilaantumista. Harkitse tarkkaan paljoustarjouksien kohdalla, jos tuote on helposti pilaantuva. Muista myös kotona tsekkailla jääkaapista tuotteiden parasta ennen -päiväyksiä. Kannattaa huomioida, että parasta ennen -päiväys on vain suuntaa antava ja moni tuote on käyttökelpoinen vielä sen jälkeenkin. Yleensä jo ulkonäkö, haju tai viimeistään maku paljastaa, jos tuote on pilaantunut, mutta jos siinä ei vaikuta olevan mitään vikaa, sen voi aivan hyvin vielä syödä. Monet tuotteet voi pakastaa, jos niitä ei ehdikään käyttää ennen päiväyksen umpeutumista. Muista kuitenkin myös tyhjentää pakastinta aina silloin tällöin, sillä ruoka ei sielläkään säily loputtomiin.

Suosi pienempiä pakkauskokoja. Ennen uskottiin, että suuret säästöpakkaukset olivat ekologisempi vaihtoehto, koska niiden avulla voidaan välttää turhaa pakkausjätettä. Todellisuudessa pakkausjätteen määrä on kuitenkin marginaalisen pieni ongelma siihen nähden, että ruokaa menee pilalle ja roskikseen. Valitse siis ennemmin pakkauskoko todellisen tarpeesi mukaan.

Osta hedelmät irtotuotteina. Valmispakkauksessa yksikin homeinen hedelmä voi pilata useamman.

Järjestä jääkaappisi. Kannattaa sijoittaa nopeimmin pilaantuvat ruoat jääkaapin etuosaan, jotta muistaa käyttää ne ajoissa. Älä avaa uutta pakkausta, ennen kuin edellinen on syöty loppuun.

Harkitse annoskokoa. Moni tekee yksinkertaisesti liian suuria annoksia ruokaa, jolloin osa jää syömättä. Toisaalta ruokaa voi tarkoituksella tehdä kerralla isomman satsin, jolloin siitä puolestaan saa syötävää useammaksi ruokailukerraksi valmiiksi jääkaappiin tai pakkaseen. Jos tuntuu, että ruoan määrä tulee usein arvioitua väärin, käytä apuna annoslaskuria, joka auttaa mitoittamaan tarpeen realistisemmin. Jos tapanasi on hamstrata ravintolan buffetissa, ota ennemmin aluksi vähäsen ja santsaa vasta sitten, kun tiedät, jaksatko syödä vielä lisää. Myös ravintolassa voi pyytää loppuosaa annoksesta mukaan, jos et jaksa syödä kaikkea. Jos puolestaan juhlista on jäänyt yli kakkua tai muita herkkuja, ilahduta esimerkiksi naapuria herkullisella yllätyksellä tai kutsu kaveri rääppiäisiin.

Hyödynnä ruoantähteet. Ota edellispäivän jämät seuraavana päivänä evääksi töihin. Tähteistä voi myös saada loihdittua kokonaan uusia herkkuja. Esimerkiksi Marttojen nettisivuilla on hyviä vinkkejä siihen, mitä kaikkea ruoantähteistä voi taikoa.

Etsi ideoita reseptihaulla. Jos kaapissasi on jotakin pian pilaantuvaa, mutta et tiedä, mitä siitä kokkaisit, kokeile avuksi reseptihakua. Voit syöttää palveluun useammankin raaka-aineen ja se etsii sinulle reseptejä, joiden kautta voit hyödyntää ne. Reseptihaku on myös mainio keino keksiä uudenlaista kokattavaa tuttujen reseptien rinnalle ja monipuolistaa siten omaa ruokavaliota.

SUOSI KASVIPERÄISTÄ RUOKAA

Jos mietitään, mistä ihmisen aiheuttamat päästöt ja ympäristövaikutukset pääpiirteittäin aiheutuvat, kolme suurinta ympäristövaikutusten aiheuttajaa ovat syöminen, asuminen ja liikkuminen. Ruoan osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista on noin kolmanneksen ja käytännössä se on mainitusta kolmesta yleensä myös se, johon on kaikkein helpointa vaikuttaa.

Suuri osa ruoan ympäristövaikutuksista korjautuisi sillä, että ihmiset vähentäisivät merkittävästi lihan ja maitotuotteiden kulutusta ja söisivät enemmän kasviksia. Kasviperäisen ruoan ympäristövaikutus on noin viisinkertaisesti pienempi kuin eläinperäisen, ja se tekee myös kasviperäisestä ruoasta aiheutuvan hävikin huomattavasti eläinperäistä pienemmäksi ongelmaksi ympäristölle. Nämä suhdeluvut antavat osviittaa, että jos pystyy edes puolittamaan syömänsä lihan määrän, se vaikuttaa jo melkoisesti omien ruokailutottumusten ympäristövaikutuksiin. Vaikka luvuilla pelailu saattaa tuntua pipertelyltä, kannattaa muistaa, että suomalaiset ovat yksi eniten päästöjä aiheuttavista kansoista, joten jos pystyy esimerkiksi puolittamaan omasta ruokailustaan aiheutuvat päästöt, se tarkoittaa jo melkein 20% pudotusta koko hiilijalanjäljessä ja se ei olekaan enää mikään ihan pieni luku.

Jo se, että ylipäänsä mietit ruokasi vastuullisuutta, kertoo, että olet keskivertoa tiedostavampi tyyppi. Kun muutoksen pitää lähteä jostakin, ruoka on sellainen aika helppo ja konkreettinen asia, mistä aloittaa tinkimättä kuitenkaan elämänlaadusta. Tosiasiassa, esimerkiksi kasvisten lisääminen ruokavaliossa todennäköisesti tuo jopa enemmän positiivisia vaikutuksia elämään ihan vain terveydenkin näkökulmasta. Usein puhutaan siitä, mistä kaikesta pitää luopua, mutta ehkäpä asiaa voisikin tarkastella toisenlaisesta näkökulmasta: vastuullisempi ruoka on yleensä myös terveellisempää ja sitä kautta parempi valinta sekä ympäristölle että meille itsellemme.

Alle 10% suomalaisista syö ravitsemussuosituksissa suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä. Voisi siis ajatella, että kasvisten määrää ruokavaliossa kannattaisi lisätä jo ihan vain kansanterveydellisistä syistä ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymisen ympäristövaikutukset olisivat siinä rinnalla vain mukava plussa. Mielenkiintoista on myös, että ravitsemussuosituksissa suositellaan syömään punaista lihaa enintään 500g viikossa, mikä tekee vuodessa 26kg per suomalainen. Todellisuudessa keskivertosuomalainen söi viime vuonna keskimäärin yli 80kg lihaa. Miten tähän on tultu? Nykyiset ruokailutottumukset vievät tuhoon niin terveytemme kuin ympäristönkin. Kasvispainotteista ruokavaliota voisi siis ajatella voittona sekä yksilön että koko maapallon näkökulmasta.

Löydä uusi asenne. Älä mieti, mistä joudut luopumaan, vaan ajattele mitä saavutat lisäämällä kasvisten määrää ruokavaliossasi. Kun syöt monipuolisemmin, paremmin ja terveellisemmin, todennäköisesti myös voit paremmin.

Vähennä edes. Vaikka tuntuisi, ettet pysty luopumaan lihasta kokonaan, jo vähentäminen on askel oikeaan suuntaan. Jos olet aiemmin syönyt lihaa päivittäin, voi olla haastavaa muuttaa ruokavalio yhdellä kertarysäyksellä. Mieti voisiko lihapäiviä olla viikossa seitsemän sijaan vaikka vain yksi tai kaksi. Ja jos syöt lihaa, suosi luomua tai riistaa.

Älä stressaa proteiinista. Tänä päivänä proteiinin saannista kohkataan aivan kohtuuttoman paljon ja vaikka se onkin tärkeä ravintoaine terveyden kannalta, harva tarvitsee samoja määriä proteiinia arjessaan kuin huippu-urheilija. Sitä paitsi tänä päivänä on monia huippu-urheilijoitakin, jotka noudattavat vegaanista ruokavaliota. Kasvispainotteisesti syövän on toki hyvä huolehtia, että proteiinia saa riittävästi, mutta sitä saa myös kasvikunnan tuotteista kuten palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä ja viljoista. Nykyään tarjolla on myös valtavan helppoja ja herkullisia kasviproteiinin lähteitä kuten nyhtökauraa, härkistä, tofua sekä muita hyvänmakuisia kasviproteiinivalmisteita. On oikeastaan aika hassua, että kasvissyöjien proteiinin ja B12-vitamiinin puute on niin valtavan suuri keskustelun aihe, kun kuvittelisi, että suurempi ongelma olisi, että suomalaiset syövät keskimäärin yli kaksinkertaisesti suositusten verran punaista lihaa ja vain alle 10% syö suositusten mukaisesti kasviksia. Miksi emme ole huolissamme niistä kaikista vitamiineista, jotka kaikilta näiltä hyvin vähän kasviksia syöviltä jäävät saamatta tai punaisen lihan liiallisen syömisen aiheuttamista, tutkitusti haitallisista terveysvaikutuksista? Asioita voi tarkastella monelta eri näkökantilta.

Ota avuksesi Satokausikalenteri. Yksi oiva apuväline vastuullisempien ruokavalintojen tueksi on Satokausikalenteri, joka auttaa rakentamaan omaa ruokavaliota sesongin mukaisten kasvisten ympärille. Se on paitsi inspiroiva ideapankki ruokaostoksille, myös täynnä kiinnostavaa ravintotietoutta, vinkkejä kasvisten käyttöön ja ruoanlaittoon sekä vaikka mitä – siis kerrassaan uskomaton tietopaketti! Satokausiajattelu lähestyy ruokaa ympäristön lähtökohdista, mutta auttaa myös omaksumaan uudenlaista näkökulmaa ruoanlaittoon. Kun ajatus ruoan valmistukseen alkaa kasvisten valinnasta, ne ovatkin yhtäkkiä ruoanlaiton keskiössä ja ateriat rakentuvat luonnollisella tavalla kasvisten ympärille sen sijaan, että niiden rooli kokonaisuudessa olisi toimia vain lisukkeena.

Opettele valmistamaan kasvisruokaa. Monen mielikuvat kasvisruoasta mauttomana tai pahana perustuvat lähinnä siihen, että ei joko itse osata valmistaa sitä tai käsitys pohjaa johonkin yksittäiseen huonoon kokemukseen. Mistä tahansa ruoasta (myös lihasta) voi saada pahaa tai mautonta, jos sitä ei osaa maustaa tai valmistaa. Ethän syö jauhelihaakaan raakana paketista valmistamatta ja maustamatta sitä? Jos omat ideat ovat herkullisen kasvisruoan suhteen vähissä, etsi netistä tai keittokirjoista reseptejä tai pyydä vaikka kaverilta vinkkejä kotikeittiöön. On myös ihan puuta heinää, että kasvisruoalla ei saisi vatsaansa kylläiseksi. Jos ruokailusta jää nälkä, syö enemmän.

Poimi talteen muiden ruokakulttuurien niksit. Monissa maailman ruokakulttuureissa ja etenkin aasialaisessa keittiössä syödään todella paljon kasvisruokaa. Hyödynnä ideoita muiden ruokakulttuurien toimivista tavoista maustaa ja valmistaa kasvisruokaa.

Hyödynnä kasviksia monipuolisemmin. Moni ostaa kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta aina niitä samoja asioita. Astu kauppaan kokeellisemmalla mielialalla ja inspiroidu sesongin kasviksista vaikkapa juuri Satokausikalenterin avulla. Sen sijaan, että murehdit, onko ekologisempaa valita kaukaa Suomeen asti raahattua vai kasvihuoneessa kasvatettua tomaattia, mieti voisitko sittenkin jättää tomaatit kokonaan kauppaan ja ostaa jotakin ihan muuta, joka on parhaimmillaan juuri tässä sesongissa. Mitäpä jos tekisitkin kaalilaatikkoa, sienipastaa tai punajuurisosekeittoa. Jopa hedelmäosasto saattaa yllättää, sillä kaupoista löytyy esimerkiksi edelleen marraskuussa kotimaisia omenoita ja päärynöitä.

Sekoita rutiineja. Ruokaupassa usein kiire ja rutiinit ohjaavat ostopäätöksiä ja helposti sitä urautuu ostamaan aina samoja ruokia. Joskus uusien ajatusten omaksumiseen auttaa vaikkapa niinkin yksinkertainen kikka, että kiertää ruokakaupan eri päin normaaliin kiertoreittiin nähden. Voit myös kokeilla keksiä muita haasteita itsellesi kauppareissulla kuten, että hedelmä- ja vihannesosastolta ei saa poistua, ennen kuin ostoskorin pohja on täynnä kasviksia.

Vähennä maitotuotteiden käyttöä. Maitotuotteiden vähentämisen ei tarvitse tarkoittaa luopumista oikeastaan mistään. Kahvimaidolle ja ruokakermalle löytyy todella maukkaita vaihtoehtoja myös kasvikunnan tuotevalikoimasta ja useimmat kasvimaidoista soveltuvat ruoanlaittoon siinä, missä tavallinen maito ja kermakin. Aamupalasmoothie maistuu aivan yhtä hyvältä (tai jopa paremmalta) mantelimaitoon tai kauramaitoon surautettuna ja kasvipohjaisten ruokakermojen maussa en itse huomaa edes mitään eroa verrattuna perinteiseen. Juuston valmistaminen kuluttaa erityisen paljon maitoa, joten vaikka et haluaisi luopua juustosta kokonaan, mieti voisiko sen jättää vaikka vain erityisten herkkuhetkien ylellisyydeksi?

Vaihda kananmunat luomuun. Jos syöt kananmunia, suosi luomua ja lähituotantoa. Monissa kaupungeissa on myös kaikenlaisia ruokarinkejä, joiden kautta munia saa tilattua vaikkapa suoraan vastuulliselta lähikanalalta.

Suosi kotimaista kalaa lihan sijaan. Kalan ympäristövaikutus on huomattavasti pienempi kuin lihatuotteilla – etenkin, kun puhutaan kotimaisesta luonnonkalasta. Kalalla on myös hyviä terveysvaikutuksia, joten sitä jopa suositellaan syötäväksi pari kertaa viikossa ravintoarvojen näkökulmasta.

ALKUPERÄ, KULJETUS JA PAKKAUKSET

Ruoan ympäristövaikutuksista puhuttaessa nostetaan usein keskusteluun myös tuotteiden pakkausmateriaalit ja kuljetus. Vaikka muovien määrä saattaa kauhistuttaa ja raaka-aineiden rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa kasvattaa sinänsä “vihreänkin” tuotteen päästöjä, kokonaisuutta ei voi arvioida vain näiden asioiden valossa. Todellisuudessa niiden merkitys kokonaispäästöjen määrässä on kohtalaisen pieni, vain muutaman prosentin luokkaa, joten ei ehkä kannata menettää yöuniaan, vaikka tykkäisikin joskus herkutella appelsiineilla tai muovirasiaan pakatulla silmusalaatilla. Edelleenkin kaikkein suurin ongelma on ruokahävikki ja tutkimuksen mukaan esimerkiksi jo puolikkaan ruispalaleivän tai yhden kinkkusiivun päätyminen haaskuuseen aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin pakkausten valmistus ja jätehuolto. Toisaalta myös terveellisen kasvikunnan tuotteen kasvatus voi olla ympäristölle kuormittavaa, jos homma lähtee niin sanotusti lapasesta. Esimerkiksi avokadon ympäristövaikutus pistää miettimään, että ehkä niitä ei kannata ostella ainakaan ihan joka päivä.

Vaikka pakkausmateriaalien ja kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen merkitys yksittäisen tuotteen kokonaispäästöissä onkin pieni, voimme silti vaikuttaa itse aiheuttamaamme jätekuormaan ja hiilijalanjälkeen valitsemalla ekologisempia vaihtoehtoja. Maailma hukkuu muoviin ja vaikka ongelman ydin ei olekaan täällä Pohjoismaissa, on silti parempi välttää turhaa roskaa ja valita esmerkiksi pakkaamattomia tai kevyemmin pakattuja tuotteita silloin, kun niitä on saatavilla.

Vältä turhaa muovia. Moni tuote on pakattu ihan turhaan moninkertaisiin kääreisiin tai muoviin. Paketoinnin taustalla saattaa olla joissakin tapauksissa myös säilyvyyteen liittyviä järkisyitä, mutta kannattaa pyrkiä valitsemaan tuotteita, joissa turha muovi- ja käärepaperiroska on minimoitu. Suosi irtomyynnissä olevia hedelmiä ja vihanneksia ja esimerkiksi kauppahalleissa myydään yleensä kasvikset irtona. Mieti myös, tarvitseeko hedelmiä tai vihanneksia välttämättä pakata pieneen kertakäyttöpussiin. Itse ostan nykyisin irtovihannekset ja -hedelmät kokonaan ilman pussia. Toinen vaihtoehto voi olla uudelleenkäytettävä ja pestävä kestopussi, jollaisia voi ostaa valmiina (esimerkiksi täältä, täältä, täältä tai täältä) tai tehdä itse kierrätysmateriaaleista – ruokakaupoissa myytävät kestopussit ovat usein synteettistä materiaalia eli muovia nekin. Pidän myös aina mahdollisuuksien mukaan matkassa omaa kauppakassia, jotta ei tarvitsisi ostaa ylimääräisiä muovipusseja. Sama pätee muuten myös muihin kuin ruokaostoksiin. Uusiokäytä kertyneet pussit uudelleen roskapusseina.

Suosi lähellä tuotettua ja sesongin mukaista. Mitä kauempaa tuote ruokakauppaasi matkustaa, sitä suuremmat ovat sen kuljetuksesta aiheutuvat päästöt. Suosi myös sesonkiajattelua: vihannekset ja hedelmät ovat satokausien aikaan parhaimmillaan ja halvimmillaan, eikä niiden kasvatukseen ole silloin tarvittu hillittömiä määriä energiaa. Satokausikalenteri auttaa sesongin mukaisten kasvisten löytämisessä. Myös esimerkiksi viinin ympäristövaikutukseen vaikuttaa se, missä se on valmistettu. Euroopassa tuotettu juoma aiheuttaa jo tänne Suomeen kuljettamisensa kautta huomattavasti vähemmän päästöjä kuin vaikkapa australialainen, eteläafrikkalainen tai argentiinalainen.

Suosi luomua ja Reilua kauppaa. Aina ei ole helppoa tehdä monenlaisten vaihtoehtojen joukosta niitä parhaita valintoja, kun eri sertifikaatteja ja arvoja on vaikea vertailla keskenään. Jos tuotteesta kuitenkin on olemassa kaksi taustoiltaan aika samantyyppistä ja samalta suunnalta tulevaa vaihtoehtoa, on yleensä vastuullisempi valinta poimia ostoskoriin luomua tai Reilun kaupan tuotteita.

Kierrätä jätteet. Lajittele tuotepakkaukset ja roskat asianmukaisesti eritellen ne omiin kierrätyspisteisiinsä.

*

Tästä paisuikin melkoinen eepos, vaikka piti ihan vain antaa “pari vinkkiä”… Toivottavasti ideoista on iloa teille ja juttua saa mieluusti täydentää omilla nikseillä kommenttiosiossa. Huomautan kuitenkin, että koska postaus on toteutettu yhteistyössä Perlago Sgàjo -viinin kanssa, Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida. Muut kommentit ovat kuitenkin lämpimästi tervetulleita!

Tietoa Perlage Sgàjo -luomuviinistä

Perlage Sgàjo -viini tulee Trevison arvostetulta viinialueelta Pohjois-Italiassa ja tarkemmin Nardin perinteikkäältä perhetilalta, jonka kaikki viinit ovat luomu- ja vegaanisertifioituja. Yrityksen tärkeimpiä arvoja on vastuullisuus sekä kunnioitus luontoa kohtaan, mikä onkin ihan kaiken heidän tekemisensä keskiössä: viinitarhoilla ei käytetä mitään keinotekoisia lannoitteita, rypäleet kerätään käsin, yrityksessä tarvittava sähkö tuotetaan aurinkoenergialla ja koko tuotantoprosessi on laitteistoista viiniin ja pakkausmateriaaleista etikettien liimoihin täysin vegaaninen.

Ja mikä parasta, tämä viini on myös erinomaisen hyvää ja korkealaatuista: Perlage Sgàjon proseccot ovat voittaneet lukuisia palkintoja ja mainintoja kansainvälisissä kilpailuissa sekä lehdissä. Ja tämän kuivien proseccojen ystävän makunystyröissä Perlage Sgàjo Extra Dry oli tosiaankin kiitosta niittäneen maineensa veroista – samainen viini on muuten myös Ida365:n suosikki.

Lisää luettavaa paremmista valinnoista arjessa

Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, katso myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Ekologinen sähkösopimus ja 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts