22/05/17

Viikon ajatus: hauskanpidosta

36

Kun lakkaat tekemästä

asioita vain huvin vuoksi,

voisit yhtä hyvin olla kuollut.

– Hemingway –

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/05/17

Pupulandia 10 vuotta!

27 96

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mionetto

Vihjasin pari päivää sitten, että olen tässä viime aikoina hajamielisyyksissäni unohtanut jotakin… No arvatkaapa vain, mitä unohtui? Blogini 10-vuotissynttärit! Tarkistelin viime viikolla, että mikäs päivä se taas olikaan, kun blogini täyttää vuosia. Muistan, että se on toukokuun puolivälin paikkeilla, mutta en koskaan muista tarkkaa päivämäärää. Tarkistin asian ja hoksasin, että merkkipäivään oli vain muutama päivä aikaa. Sitten kun synttärit sunnuntaina 14.5. koittivat, unohtui asia tyystin äitienpäivän ja Madridista paluun takia.

Alkuviikko puolestaan oli niin kiirettä täynnä, etten oikein ehtinyt edes pysähtyä asian äärelle, joten päätin suosiolla odottaa pahimman hässäkän ohi ja juhlistaa blogisynttäreitä lähempänä loppuviikkoa. Eipä tuo juhlan syy tuosta mihinkään karkaa. Ajattelin sitten kunnioittaa blogisynttäreitä ihan korkkaamalla pullon kuohuvaa, kun Mionetto oli sopivasti juuri toimittanut minulle maisteltavaksi Gran Rosé Extra Dry -kuohuviiniään. Mekko päälle, pinkki pullo kainaloon ja lasiin justiinsa sopivan kuivaa kuohujuomaa ja meikäläinen oli valmis virittäytymään  juhlatunnelmiin kiireisen arkipäivän lomassa.

Olisihan tässä monenlaistakin syytä poksautella kuten vaikkapa tämä uusi koti, mutta kilistellään tätä sitten, kun kämppä alkaa olla vähän valmiimpi! Keskitytään siis ensin hurraamaan tätä kymmenvuotista blogitaivalta. Mutta siis hetkinen… 10 vuotta? Mihin tämä aika oikein on hurahtanut?

Totta puhuen, kun nyt mietin asiaa, niin kyllä siitä tosiaan tuntuukin olevan pieni ikuisuus aikaa, kun opiskelijatyttönä Brysselissä aikanaan perustin Pupulandian. Voin luvata teille, etten koskaan suunnitellut, että blogi olisi jonakin päivänä työni. En varmaankaan ajatellut, että se olisi edes olemassa 10 vuotta myöhemmin. Mutta tässä sitä vain ollaan 10 vuotta myöhemmin ja päähänpisto aikanaan ryhtyä kirjoittelemaan mietteitäni blogimuotoon on lopulta ollut elämäni tärkein ura-askel. Hassua, kuinka yllättäviin suuntiin elämä voikaan viedä.

Voin kertoa, että 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kun minä aikanaan aloitin bloggaamisen, muotiblogeissa ei juuri paljastettu nimiä tai kasvoja. Suurin osa kirjoitteli nimimerkin takaa ja asukuvista rajattiin kasvot pois. Minulla ei käynyt mielessänikään, että voisin hyötyä blogista koskaan muilla tavoin kuin vain uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löytämällä. En ole koskaan kaivannut julkisuutta tai järin paljon huomiotakaan ja nuoruudessani vihasin valokuvattavana olemista yli kaiken. Nämä asiat huomioiden tuntuu jokseenkin omituiselta, että olen nyt tässä. Mutta tässä sitä nyt silti ollaan enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Olen päässyt blogini kautta sellaisiin seikkailuihin, joista en olisi osannut ikinä edes haaveilla. Olen siitä syvästi kiitollinen. Ja ennen kaikkea olen kiitollinen teille kaikille jotka olette vuosien varrella jaksaneet pysytellä matkassa pidemmän tai lyhyemmän tovin. Ilman teitä tässä hommassa ei toden totta olisi mitään mieltä – ainakaan 10 vuoden vertaa.

Kymmenen vuotta todella tuntuu melkoiselta ajalta. Se on melkein kolmasosa koko elämästäni ja suurin osa aikuisiästäni. Blogi on kasvanut tässä ajassa niin kiinteäksi osaksi minua ja arkeani, että mietin toisinaan, mitä muuta elämä voisi olla, jos vaihtaisikin täysin suuntaa. Siitä huolimatta, ja niin uskomatonta kuin se ehkä onkin, en ole koskaan oikeastaan edes harkinnut Pupulandian lopettamista. Olen tehnyt päätöksen, että Pupulandia saa jatkua niin kauan, kun tämä tuntuu minusta itsestäni kivalta ja kiinnostavalta, ja vaikuttaa olevan sitä myös muille.

Vasta muutaman viime vuoden aikana olen uskaltanut tuntea jo vähän ylpeyttäkin tästä omasta projektistani, josta olen onnistunut tekemään itselleni elannon. Tuntuu aika hienolta, että olen onnistunut tekemään harrastuksesta työn ja luomaan tyhjästä itselleni ammatin. En olisi koskaan arvannut olevani yrittäjäluonne, mutta tässä sitä vain porskutellaan yrittäjänä menemään jo kuudetta vuotta. Joskus ehkä kaipaan tavallisen palkkatyön työaikoja ja lomia, sitä että työt voi jättää työpaikalle ja sitä, että vapaa-aika on yksiselitteisesti omistettu itselle. Bloggaaminen on maailman kivoin työ, mutta on päiviä, jolloin mietin, että voisi sitä leipänsä helpomminkin ansaita. Silti suurimman osan ajasta saan edelleen vähän nipistellä itseäni, että ihanko oikeasti olen näin onnekas. :)

Suorastaan olen tässä kohtaa aika sanaton… Ja mieluummin kuulisin teiltä muistoja vuosien varrelta. :) Olisi ihanaa, jos jaksaisitte jakaa isoja tai pieniä mietteitä ja muistoja näiden 10 vuoden ajalta. Mitä on jäänyt mieleen? Mikä postaus on pohdituttanut tai ilahduttanut? Ihan mitkä tahansa terveiset ja muistot ovat paras lahja, mitä voisitte minule tässä 10-vuotispäivän kynnyksellä antaa. Kiitos jokaiselle, joka on täällä piipahtanut ja lämmin halaus kaikille teille, jotka jaksatte käyttää tovin aikaanne ja jättää jonkun ajatuksen ilokseni. Olette ihan parhaita ja ilman teitä Pupulandiaa tuskin enää olisi!

PS. Niin ja se skumppa on oikein hyvää, mutta muistuttelen vielä, että Valviran ohjeiden mukaan alkoholia ei saa kommentoida eli keskitytään kommenttiboksissa kymmenvuotismuisteloihin! :)

Translation: As incredible as it may sound, Pupulandia is already 10 years old! Thank you for everyone who has been on this crazy journey with me! :)

Photos: Jonna Leppänen / Jonnamaista

Related posts

Related posts

9/05/17

Uuden äärellä – jäähyväiset vanhalle kodille

9 73 JenniRotonen12

Nämä kuvat ovat viimeisimpiä, joita minusta on edellisessä kodissani napattu. Päästin ystäväni Arezin kotiini ikuistamaan aamun hetkiä ja yhteisen aamumme tuloksena syntyi tällainen kuvasarja. Nyt on juuri oikea hetki sen julkaisemiselle, sillä reilu viikko sitten jätin viimein hyvästit vanhalle kodilleni. Tämä juttu toimikoon siis jäähyväisinä asunnolle, joka oli rakas kotini neljän vuoden ajan.

Hetken aikaa jo uudessa kodissa elämää ihmetelleenä olen ollut jopa hiukan yllättynyt, miten kivuton tämä siirtymä olikaan. Ajattelin, että vanhasta kodista ja varsinkin rakkaaksi tulleesta Töölöstä olisi haikeaa lähteä, mutta muuttopäivänä oli vain tunne, että olen valmis. Että aika oli nyt vain kypsä jollekin ihan uudelle. Suljin oven perässäni, enkä haikaillut menneeseen hetken vertaa.

JenniRotonen1

Muutot voivat joskus olla varsin tunteellisiakin tapahtumia. Olen pari kertaa joutunut muuttamaan vasten tahtoani ja nyt tuntuu hassulta, että vuodatin jopa muutaman kyyneleen aikanaan, kun piti muuttaa Töölöön. Kankeasta alusta huolimatta rakastuin lopulta Töölöön niin, että viihdyin siellä melkein 6 vuotta.

Asuinalue oli nytkin aika kriittisellä sijalla kriteereissäni, kun etsiskelin uutta kotia. En jostain syystä aiemmin ole koskaan tuntenut suurta mielenkiintoa Kalliota kohtaan, mutta kun huomasin lähes kaikkien kivoimpien löytämieni asuntojen sijaitsevan Kalliossa, aloin tiirailla näitä kulmia uusin silmin. Etenkin Torkkelinmäen ja Harjun seutu ovat ihania ja lämpenin pian ajatukselle etsiä uusi koti juuri näiltä nurkilta.

JenniRotonen3

Taidan olla jonkinlaisen alkuhuuman pauloissa, sillä olen jotenkin niin tohkeissani näistä uusista kotinurkistani (itse kodin lisäksi), että suorastaan puhkun onnea ja hyvää mieltä, kun uteliaana vaeltelen uusissa kortteleissa. Mutta on todettava, että onhan Kallio kuin eri maailmasta Töölöön verrattuna. Rakastin Töölössä asumieni vuosien aikana sitä rauhaa ja tyyneyttä, mikä siellä vallitsee. Palaan aina ajatuksissani siihen ystäväni vuosien takaiseen toteamukseen, kun hän ihmetteli arkisen iltapäivän hiljaista virettä Etu-Töölön kaduilla: “Täällä Töölössä tuntuu kyllä siltä kuin olisi aina sunnuntai.”

Nyt kuitenkin on ollut sellainen tunne, että kaipaan ainaisten sunnuntaiden sijaan ympärilleni elämää. Ja elämää täällä totisesti piisaa. Tosin olen onnellinen siitä, että se ei näy ikkunani alla ja itse asunnossa on sisällä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Silti kotiovesta ulos astuessa pääsee heti keskelle kaupungin vilskettä. Ympärillä on ihmisiä, ihania kahviloita, sympaattisia ravintoloita, kiehtovia vintage-putiikkeja ja rentoja kuppiloita. Hassua sanoa, mutta minusta tuntuu Töölön pysähtyneen tunnelman jälkeen kuin olisin itsekin herännyt täällä eloon.

JenniRotonen8

Siinä missä Töölössä tuntui jotenkin luontevammalta vain pysytellä kotona, täällä Kalliossa ympäristö vetää enemmän ihmisten ilmoille. Melkein naapurissa sijaitsevat kahvilat ja Tenhon sunnuntaijazzit – kynnys puikahtaa hetkeksi jonnekin uusien tuoksujen, äänien ja ihmisten äärelle on jostain syystä nyt paljon matalampi kuin ennen. Toisaalta, ei sellaisia oman tuntuisia paikkoja oikein Töölössä ihan kotikulmilla ollutkaan.

Ehkä tämä alkuhuuma vielä tasaantuu ja pääsen takuuvarmasti kokemaan Kallion vielä tulevina vuosina hyvine ja huonoine puolineen, mutta silti tuntuu, että nyt oli oikea hetki muutokselle – kaipasin ja ehkä jopa vähän tarvitsin sitä. Tuntuu, että ajatukset ovat nyt jälleen kirkkaammat ja mieli innostunut. Se ei voi olla kuin hyvä asia.

JenniRotonen9

Entinen Töölön kotini oli kuin turvallinen pesä, johon saatoin kipeän eron jäljiltä vetäytyä parantelemaan haavojani ja rakentamaan elämääni uudelleen alusta. Kiitos Töölö, että pidit minua hyvänä ja tarjosit juuri sitä turvaa ja rauhaa, mitä noina vuosina elämääni kaipasin. Nyt oli kuitenkin aika matkata eteenpäin. Odotan uteliaana niitä seikkailuja, joita elämä Kalliossa tuo varmasti vielä tullessaan. :)

Kiitos Arez, että ikuistit viimeisiä tuokioitani vanhassa kodissa. Näihin kuviin tiivistyy monia muistoja. Huikkaan tässä kohtaa myös, että Arezin upeita otoksia pääsee tutkailemaan myös viime viikolla Kolmannella Linjalla sijaitsevaan Early Bird -kahvilaan avautuneessa Nähty-valokuvanäyttelyssä, joka on avoinna yleisölle 28.5.2017 asti. Lisätietoa näyttelystä ja sen aukioloajoista voitte kurkata tapahtuman FB-sivuilta. Piipahda kahvilla ja tsekkaa upea näyttely samalla – suosittelen!

JenniRotonen10 JenniRotonen7 JenniRotonen11 JenniRotonen6JenniRotonen2

Photos: Arez Metta

Related posts