6/11/19

Afterwork-podcast: Kurkistus teinivuosiin

27

Hammasrautoja, ensisuudelmia, salaisia alkoholikokeiluja ja ovien paiskomista. Tällä viikolla Afterworkin äärellä muistellaan ihania, kamalia teinivuosia. Joillekin teinivuodet ovat olleet elämän huolettominta ja hauskinta aikaa, toisille taas ahdistavaa tunnemyrskyä. Kumpaan kokemukseen mahdamme samaistua enemmän?

Afterwork-podcast on muuten mukana myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Lilli Salminen

Related posts

5/11/19

Jazzia, linnunpelättimiä, taide-elämyksiä ja leopardikuosia

57

En ole aikoihin kertoillut arkisia kuulumisiani, joten tänään voisi olla hyvä hetki pitkästä aikaa turista siitä, mitä minulle kuuluu juuri nyt?

♥ Rehellisesti sanottuna on melkoinen myllerrysten syksy – hyvässä ja pahassa – ja hetkittäin on pitänyt ottaa vähän aikaa itselleen kaiken sulattelemiseen. Menneen parin kuukauden ajalle on mahtunut paljon menetyksiä ja luopumista, joiden käsitteleminen on vaatinut ympärilleen rauhaa ja tilaa. Toisaalta, jos jotain olen huomannut, niin kipeätkin luopumisen hetket auttavat toisinaan selkiyttämään omia prioriteetteja sekä tekemään tilaa uudelle. Viimeisen kuukauden ajalle on osunut niin syviä surun tunteita kuin valtavan onnellistakin oloa ja leveitä hymyjä. Niin se elämä heittelee.

♥ Olen riemuissani siitä, että olen viimeinkin onnistunut selättämään ärsyttävän flunssani, joka ehti piinata yli kuukauden päivät. Köhäisenä ja nuhaisena piti suosiolla jättää iltakävelyt ja squash-pelit odottamaan otollisempia hetkiä. Viime viikolla uskaltauduin viimein taas yin-joogatunnille ja eilen palasimme Annikan kanssa jälleen viikoittaiseen iltakävelyrutiiniimme – ja olipa ihanaa! On ollut niin kivaa, että meillä on nämä säännölliset jokaviikkoiset kävelytreffit muiden kohtaamisten ohella, koska siten voi aina varmistaa, että vähintään kerran viikossa ehdimme jutella kunnolla viikon kuulumiset läpi.

♥ Kävin viime viikolla lounastreffeillä Vienan kanssa Putte’sissa, joka on itse asiassa yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingin keskustassa. Moni ei edes tiedä, että Putte’sista saa lounasta, saati erinomaisen hyvää sellaista, joten ajattelinpa nyt vinkata muillekin, että kannattaa käydä katsastamassa. On ehkä hieman yllättävää, mutta pizzoistaan tunnetun ravintolan lounassalaattibuffet on ihan vertaansa vailla! Kohtuuhintaan voi valita joko pelkän salaattibuffetin tai pizzan/päivän keiton, jonka kylkeen saa nauttia vielä tuon ruokaisan salaattipöydän antimista. Ja kahvi tai teekin kuuluu hintaan. Vahva suositus!

♥ Menneen viikon aikana on Helsingissäkin päästy jo pieniin pakkaslukemiin ja olen saanut todeta, että nyt olisi korkea aika käydä hakemassa talvitakit vintiltä, sillä eilisillan kävelyllä meinasi tulla paksussakin villapaidassa vilu, kun ei ollut kunnollista talvitakkia harteilla. Yksi loistoniksi tällaiselta vilukissalta muille samanmoisille on hankkia sellainen oikein ohut kevytuntuvatakki, joka mahtuu täydellisesti kapoisenkin takin alle ekstralämmikkeeksi. Ostin omani joitakin vuosia sitten Uniqlosta, kun reissussa ollessa helteiset sääennusteet vaihtuivatkin kesken reissun huomattavasti koleampiin ja tarvittiin lisäkerroksia. Ohut kevytuntsikka on palvellut täydellisesti juuri tuollaisena välikerroksena, jolla saa tarvittaessa myös pidennettyä mukavasti kevyempien takkien käyttökautta pidemmälle syksyyn.

♥ Minulla on ollut muutamat aika mahtavat treffit viime aikoina mummokaverin kanssa, kun yritin yskän kourissa keksiä jotakin sellaista tekemistä, joka ei rasittaisi kurkkua ja ääntä niin kovasti. Mummokaverin viisautta kuultiin taannoin Afterwork-podcastissakin, joten mietin, että olisiko viimeinkin aika kuunnella hänen kanssaan joku jaksoistamme. Hänellä ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta, joten hän ei ole pystynyt kuuntelemaan podcasteja aiemmin, mutta pari viikkoa sitten pistin tuoreen jakson pyörimään. Hän tykkäsi kovasti ja kun kysäisin, haluaisiko hän kuunnella toisenkin, niin tarjotuista aiheista hän halusi ehdottomasti kuunnella rasismia käsittelevän jakson. Keskustelun kuunneltuamme hän oli todella tuohtunut siitä, että kukaan ei ollut noussut puolustamaan jaksossa tarinansa jakanutta Mikaelaa, kun tämä joutui raitiovaunussa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. On aina ilo huomata, että 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun arvomaailmat kohtaavat. <3

Yhden kerran lähiviikkoina pidimme lounastreffien tuoksinassa myös levyraadin. Kuuntelimme hänen toivekappaleitaan sekä sellaisia minun valitsemiani biisejä, joista arvelin, että hän saattaisi pitää. Mummon toivelistalla oli muun muassa Ville Valon ja Agentsin kappaleita (ja mummo kehui Villen olevan ilo sekä silmälle että korvalle, haha), Pepe Willbergiä, Tauno Paloa (joka sai hänet liikuttumaan kyyneliin asti), Elvistä (mummokaveri halusi rock’n’rollia ja sen tahtiin hytkyessään tokaisi, että eihän tätä kuunnellessa voi olla vähän tanssimatta!) sekä Samae Koskista, johon hän oli ihastunut Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Viimeksi mainitun nimeä jouduttiin hiukan metsästämään, mutta löytyi se lopulta. On kuulkaa aikamoisen mieletön maailma ikäihmiselle tuo Spotify, josta löytyvät kaikki maailman kappaleet, kun normaalisti on vain pienen kannettavan radion ja sieltä tulevan musiikin varassa.

♥ Musiikista puheen ollen… Kävin viime viikolla katsomassa Kiasmassa tuoreimmat näyttelyt ja haluan erityisen painokkaasti suositella kaikille islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoteosta Kiasman ylimmässä kerroksessa. Kjartansson voitti aiemmin tänä vuonna Ars Fennica -palkinnon, jonka finalisteja esiteltiin Amos Rexin näyttelyssä kesällä. Pidin myös palkinnon voittaneesta teoksesta, mutta Kiasmassa nähtävä The Visitors on huikaisevan hieno. Ystäväni oli käynyt katsomassa teoksen jo aiemmin, mutta piti siitä niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen. Ja nyt teoksen nähtyäni, ymmärrän täysin miksi ja haluan itsekin.

Vajaan tunnin mittainen musiikkiteos on jaettu usealle eri screenille, joilta voi seurata yksittäisten muusikoiden soittoa ja laulua eri puolilla suurta kartanoa. Yhdeksän erillistä videota yhdistyvät näyttelytilassa koskettavaksi ja mukaansa tempaavaksi musiikkiesitykseksi, johon on helppo uppoutua täysin siemauksin. Saavuin tilaan edellisen esityksen ollessa päättymässä ja hymähdin hieman, kun ihmiset sen päättyessä taputtivat. Tuntui hassulta, että joku haluaisi aplodeerata videoteokselle. Kuitenkin, kun olin päässyt kokemaan teoksen itse, tuntui itsestäänselvältä, että halusin osoittaa sille kunniaa taputtamalla. Se kertoo jotakin. Jotakin kertoo myös se, että esimerkiksi The Guardian on nimennyt teoksen “vuosisadan parhaaksi teokseksi”. Menkää ja kokekaa!

♥ Olen hehkuttanut rakasta sunnuntaitraditiotani ennenkin, mutta hehkutan sitä taas. Tenhon sunnuntaiset jazz-illat ovat yksi viikkoni kohokohdista. On täydellistä päättää viikko herkkuhetkeen pizzan äärellä lempikuppilan kotoisassa tunnelmassa ja hyvässä seurassa live-jazzin soidessa taustalla. Sunnuntaisin Suomessa on usein aika hiljaista ja vaisua – ravintolat ovat kiinni ja ihmiset vetäytyvät koteihinsa viikon päätteeksi valmistautumaan ja rauhoittumaan edessä häämöttävää maanantaita varten. Haastan kuitenkin kokeilemaan joskus jotakin muuta! Minulle sunnuntai-illat Tenhossa ovat täydellinen päätös viikolle ja ihana pieni irtiotto ennen seuraavan arkiviikon alkua. Olen monesti sanonut, että nämä sunnuntai-illat tuntuvat kuin minimatkalta jonnekin ulkomaille – ajatuksissaan voi kuvitella olevansa vaikka Berliinissä, sillä Helsingiltä tuo jazz-iltojen sympaattinen ja eloisa tunnelma ei ollenkaan tunnu.

♥ Hei muuten, jos missasit viime viikolla Ylen aamun torstaina, niin huikkaanpa, että kävin ohjelmassa vieraana juttelemassa pikamuodista Ivalo.comin Matti Lamminsalon sekämuotioikeuden tutkijan Heidi Härkösen kanssa. On hienoa, että tästä teemasta keskustellaan myös valtamediassa. Itse videopätkän pääsee katsomaan vielä jälkikäteen Yle Areenasta ja aiheesta tehdyn artikkelin voi lukea puolestaa täältä. Jos aiemmin kirjoittamani jutut aiheesta kiinnostavat, niin niitä puolestaan pääsee lukemaan täältä.

♥ Minut oli viime viikonloppuna kutsuttu Halloween-bileisiin ja jahkailin viimeiseen asti naamiaisasun kanssa, sillä en periaatteesta halua hankkia mitään uutta pelkkää naamiaisasua varten. Mietin jo, pukeutuisinko ollenkaan, mutta kun pohdiskelin aihetta Instagram storyssa, muutama seuraaja innostui jakamaan niin hyviä ja helppoja asuideoita, että inspiroiduin toteuttamaan niistä yhden, johon varusteet löytyivät sopivasti valmiiksi omasta kaapista. Tarvittiin vain ruudullinen flanellipaita, farkkuhaalarit ja olkihattu, niin ainekset linnunpelättimen lookiin olivat kasassa. Meikin taioin luomivärillä ja kajalkynällä haettuani ensin hakusanalla “scarecrow” hieman inspiraatiota. Päädyin lopulta jonkun naamiaisasuliikkeen sivuille, tutkailin meikkiä ja ryhdyin sutimaan naamaani toiveikkaana, että homma menisi ensimmäisellä yrityksellä nappiin… On pakko sanoa, että olin suorastaan itsekin ällistynyt siitä, miten hyvin lopputulos onnistui! Pitäisi vain rohkeammin kokeilla kaikkea tällaista! Jos lopputulos kiinnostaa, niin kurkatkaahan Instagramin puolelta.

Ja hei, tässä kohtaa on hyvä taas muistutella, että naamiasasuja suunnitellessa ja valitessa on hyvä muistaa kunnioitus muita kulttuureja ja kansoja kohtaan. Sorretun tai vähemmistökulttuurin edustajaksi pukeutuminen ei ole koskaan tyylikäs tai kunnioittava valinta, varsinkaan kuluneisiin, loukkaaviin ja kliseisiin stereotypioihin nojaten tai huumoria toisten kulttuurista vääntäen. Satu- ja eläinhahmot, taruolennot tai vaikka linnunpelätin ovat aina turvallisia vaihtoehtoja, jos ei muuta keksi.

♥ Olen menneen vuoden aikana viihtynyt hämmentävän hyvin leopardikuosissa. Vannoin joskus pieni ikuisuus sitten kaikennäköistä eläinkuoseista, mutta sittemmin olen joutunut syömään sanani ja oppimaan, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nämä kuvat on ikuistettu jo aiemmin syksyllä ja tässä vaiheessa paljaat nilkat ovat enää haave vain, mutta leopardipöksyt pääsevät käyttöön pakkassäilläkin samoin kuin tuo ohut merinovillainen neule, joka on ollutkin yksi syksyn suosikkivaatteita.

merinovillaneule // woollen shirt Pierre Robert (2019)*

farkut // jeans Monki (2018)*

kengät // shoes Filippa K (2014)

aurinkolasit // sunglasses A+more (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

Related posts

30/10/19

Afterwork-podcast: Halloween-special – mysteerejä ja yliluonnollisia ilmiöitä

27

Ufoja, spiritismiä ja outoja hissirituaaleja… Millaisia yliluonnollisia kokemuksia meillä on? Kenen kesämökillä on tehty ufohavaintoja? Entä miksi spiritismi voi olla Tinderiä houkuttelevampaa ajanvietettä? AW:n 100. jakso on omistettu Halloweenin kunniaksi mysteereille ja kauhutarinoille. Vieraana viikon jaksossa on graafikko, DJ & kissanainen Maria ”Bifu” Ahonen.

Afterwork-podcast on muuten mukana myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts