3/08/15

Viikon ajatus: kodista

18 viikon-ajatus10.jpg

Hän tiesi rakastavansa,

kun “koti” ei enää merkinnyt paikkaa

vaan ihmistä.

– E. Leventhal –

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/07/15

Elämä kuin elokuvista

24 29 Näyttökuva 2015-7-30 kello 8.46.07.png

Saaran kertomus naapuritontilla spontaaneista viikonlopputreffeistä Portugalissa sai minut taputtamaan käsiäni ihastuksesta. Harva lähtisi hetken mielijohteesta viikonloppureissulle miehen kanssa, jonka on tavannut aiemmin vain kerran, mutta Saara tarttui ensin emmittyään tilaisuuteen ja reissu oli mitä ilmeisimmin menestys (vaikka kuulumisia romanssin kohtalosta odotellaankin yhä uteliaina).

Nostan Saaralle virtuaalista hattuani rohkeudesta ja ehdin jo kommentoida postaukseen, että jännittäviä asioita sattuu ja tapahtuu, kun niiden antaa tapahtua. Kuulen usein ihmisten valittelevan, kuinka elämä on tylsää ja mitään jännittävää ei tapahdu. Minun vauhdikkaisiin käänteisiini puolestaan on useampikin ystävä todennut, että elämäni on välillä kuin elokuvista. Ja seuraavan hengenvetoon on ihmetellyt, että miten minulle voi aina tapahtua kaikkea niin jännittävää ja epätodellista. Minäpä kerron…

Näyttökuva 2015-7-30 kello 8.41.04.png

Salaisuuteni on yksinkertainen: pidän silmäni auki, avaan suuni oikeissa paikoissa, tartun hetkiin ja heittäydyn tilanteisiin. Ei siihen oikeastaan muuta tarvita. Olen saanut kokea mitä huikaisevimpia kohtaamisia, päätynyt huumaavien romanssien pyörteisiin ja rikastuttanut elämääni aimo annoksella mahtavia kokemuksia ja muistoja ihan vain siitä syystä, etten ole jäänyt empimään tai arkailemaan. Joskus minä olen ollut se spontaanin aloitteen tehnyt tyyppi, joskus olen tarttunut toisen osapuolen pähkähulluun ehdotukseen.

Ja muuten vinkiksi: jos ihmisellä on ehdottaa jo ensitreffien varalle jotakin tavallisesta poikkeavaa, se antaa osviittaa siitä, että yllätyksiä ja jännittäviä käänteitä saattaa olla luvassa jatkossakin. Minulla olisi varmaan parin kirjan verran tarinoita kerrottavana kaikista älyttömistä kohtaamisistani, kummallisesti alkaneista ystävyyssuhteistani, eeppisistä romansseistani ja hömelöistä seikkailuistani. Ehkä pitäisi aloittaa sellainen blogi anonyyminä. ;)

Näyttökuva 2015-7-30 kello 8.41.28.png

Muistelen jälkikäteen hymyssä suin yhtä vuosien takaista romanssia, joka alkoi vähän omituisesti siten, että minulle ennestään tuntematon mies lähetti pitkän ja hauskan sähköpostin, jossa pyysi minua treffeille – oli bongannut jonkun nettiprofiilini tai blogini ja sen innoittamana lähestyi. Koska hän sai minut nauramaan jo pelkällä viestillään, päätin suostua kutsuun mennä katsomaan hänen bändinsä levyjulkkarikeikkaa. Tyyppi vaikutti yhtä hauskalta ja hurmaavalta myös livenä ja pyysi minua illan jälkeen yllätystreffeille. Ajattelin, että mitäpä hävittävää tässä voisi olla ja myönnyin ehdotukseen.

Löysin itseni seuraavana päivänä piknikiltä Nuuksion metsistä lusikoimasta hepun itse tekemää vadelmarahkaa ja lipittämässä termospullosta teetä – hän oli muistanut jostakin sivulauseestani, etten juo kahvia. Muistan miettineeni sen noin kuukauden mittaiseksi jääneen kesäromanssin aikaan, että olen tuntenut tämän ihmisen vasta kuukauden, mutta olemme tehneet hänen kanssaan enemmän asioita ja muistoja kuin monessa pidemmässä parisuhteessani kaiken kaikkiaan! :D

Jos siis kaipaat vipinää ja sutinaa elämääsi, niin luo sitä! Tartu tilaisuuksiin, heittäydy hetkiin, tee rohkeasti aloitteita ja laita itsesi peliin. Ja jos ei muuta, niin onpahan hauskoja tarinoita kerrottavana kavereille je lapsenlapsille. 

Kuvituksena kuvamuistoja tältä kesältä Instagramin puolelta. :)

Näyttökuva 2015-7-30 kello 8.41.48.png

Photos: Jenni Rotonen / @jennipupulandia

Related posts

Related posts

24/07/15

Auringonlaskun aikaan

6 41 rooma-auringonlasku1.jpg

Yksi erinomaisen hyvä puoli näissä Rooman aurinkoisissa hellepäivissä on se, että päivän kääntyessä iltaan ei paksu harmaa pilviverho peitä taivaankannen vaaleanpunaiseksi värjäävää auringonlaskua. Yksi hyvä puoli lomassa puolestaan on se, että auringonlaskun aikaan ei juuri ole muuta tekemistä kuin painua jonnekin kukkulan rinteelle ihastelemaan taivasta. <3

Vielä emme ole täydellistä auringonlaskun katselupaikkaa löytäneet, mutta onneksi on pari iltaa vielä aikaa etsiskellä. Jos on loistovinkkejä tiedossa, niin laittakaahan kommenttiboksissa jakoon. Eilen oli poikkeuksellinen päivä, kun auringonlasku meni vähän sivu suun pilvisen ukkossään takia, mutta sekin oli ihan hauska elämys. Hiostavaa ja painostavaa ilmaa helpotti pieni niskaan satanut sadekuuro, joka tuntui sillä hetkellä lähinnä ihanalta. 

rooma-auringonlasku11.jpg

Kirjoitin reilu viikko sitten siitä, kuinka tämä kesä on tuntunut vähän tahmealta. On ollut vaikea saada velvollisuuksia hoidettua, mutta samaan aikaan en ole oikein osannut vaihtaa vapaallekaan. Elämä on ollut sellaista velvollisuuksien ja vapauden, touhuilun ja olemisen välisen tasapainon hakemista – vähän huonolla menestyksellä.

Täällä Roomassa se rento tekemättömyyden vaihde ja ajattelusta vapaa moodi on viimein tuntunut löytyvän. Joskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle. Ehkä tuo vire on helpompi löytää paikassa, jossa on konkreettisemmin irti arkisista rutiineista, velvollisuuksista, tutuista ihmisistä ja siitä tunteesta, että koko ajan pitäisi jotakin. Että juu, lepäillään tässä vain, mutta olisi tuossa tiskivuori odottamassa, villakoiria vilistämässä nurkissa, paketti haettavana postista ja eipä noita pölyjäkään ole hetkeen pyyhitty. Kotona sitä herkästi levätessäänkin kantaa hiukan syyllisyyttä siitä, että ei käytä jokaista vapaata hetkeään niiden hommien hoitamiseen, joista olisi pitänyt huolehtia jo aikoja sitten.

Kiireisen kevään ja alkukesän jälkeen koti itsessään on kuin elävä to do -lista, joten tässä tapauksessa on tuntunut hyvältä päästä hetkeksi pois. Ja mikäpä olisikaan parempi ympäristö kuin ikuinen kaupunki ja maailman kaunein hotellihuone, jossa joku petaa sängyn puolestani, huolehtii siitä, ettei näköpiirissäni ole ainoatakaan pölypalleroa ja korjaa aamiaisen jäljet pöydästä. Päivät ovat aikatauluista ja velvollisuuksista vapaita – ja jokaisessa hetkessä on aito mahdollisuus spontaanille hulluttelulle, koska näiden muutaman päivän aikana ei tarvitse ajatella kirjanpitoa, työtapaamisia tai deadlineja. Se on ihmeellistä, kuinka tähän rentouden mielentilaan ei loppujen lopuksi tarvita kuin muutama päivä, jos ympäristö on oikea. :)

Translation: I love the sunset time here in Rome, how the whole sky turns pink and then suddenly it’s all black. However, we haven’t managed to find the perfect spot to look at the sunset yet so if you have any great tips, please let me know. :)

rooma-auringonlasku2.jpgrooma-auringonlasku9.jpg
rooma-auringonlasku10.jpgrooma-auringonlasku8.jpg
rooma-auringonlasku6.jpgrooma-auringonlasku3.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts