7/07/18

Spontaaneja yökyläilyjä, vintage-tyyliä ja melkein musta silmä

4 41

Hei taas Helsinki! Aikamoisen vauhdikas viikko takana ja toinen samanlainen vielä edessä, joten tänään on erinomaisen hyvä hetki koota mietteitä ja sattumuksia postauksen muotoon.

♥ Palasin visiitiltäni Pariisista eilen ja vaikka on aina haikeaa lähteä, oli myös kiva tunne palata kotiin, kun sää taas hellii Helsingissä. Ja edelleen täällä omassa kodissa herätessä olo on kuin vastarakastuneella, vaikka olen ehtinyt majailla täällä jo reippaasti yli vuoden päivät. Taisi todella tulla täydellinen match näissä asuntokaupoissa.

♥ Etäsuhteessa eläminen on harvoin se ideaalitilanne, mutta on melkoisen kätevää, että poikaystävä sattuu asumaan kaikista maailman paikoista juuri Pariisissa. Sinne nimittäin suuntautuu kohtalaisen paljon työreissuja ja Pariisi on muutenkin yksi suosikkikaupungeistani. Tällä kertaa lyhyen visiitin ensisijainen syy oli työhön liittyvä, mutta olipa aika ihanaa, että työn siivellä pääsi pariksi päiväksi tuttuun kainaloon. Ja huomenna on täällä blogin puolella luvassa tunnelmia Pariisin muotiviikolta!

♥ Viime viikonloppuna olin piiitkästä aikaa vanhempieni luona kyläilemässä. Viimeksi taisin käydä kylässä jouluna… Mihin se aika oikein ehti hujahtaa?! Olen kyllä treffaillut vanhempiani tässä välissä täällä Helsingin päässä,sillä molemmat ovat isäni työn takia täällä varsin paljon, mutta on harvinaista herkkua saada koko perhe koolle yhtäaikaa. Tällä kertaa oli kuitenkin koko joukko paikalla, sillä juhlistimme jo vähän ennakkoon äidin 60-vuotissynttäreitä. Nykyään parasta koko perheen kokoontumisissa on se, että mukana on pieni veljenpoika, jonka touhuja on niin ihana seurata.

♥ Sain viime viikonloppuna vanhempien luota palattuani ilokseni myös ihanan vieraan, kun Missä olet, Laura? -blogin Laura tuli spontaanin päähänpiston seurauksena yökylään. Olemme seurailleet toisiamme blogimaailmassa vuosien varrella ja jotenkin on tuntunut jo vuosia siltä kuin Laura olisi tavallaan vähän tuttu, vaikkei oikeasti olekaan. Viime syksynä päätimme treffata viimein ihan oikeasti, kun hän oli käymässä Helsingissä ja intensiivisen parituntisen seurauksena jäi tunne, että tämä pitää tehdä uudelleen. Ja nyt Laura sitten tuli Tampereelta tänne kyläilemään! Ehkä vähän hullua toteuttaa tällainen idea yhden tapaamisen jälkeen, mutta kaipa sitä sielu kaltaisensa tunnistaa. Kiitos mielettömän inspiroivasta illasta, mahtavista keskusteluista ja uusista ajatuksista, jotka ovat pyörineet mielessä pitkin viikkoa vielä kohtaamisen jälkeenkin. Jos et muuten vielä tunne Lauran blogia, niin käy kurkkaamassa. Harva osaa asetella sanansa yhtä kauniisti.

♥ Onnistuin tiistaina päätymään pienimuotoiseen ja hieman koomiselta kuulostavaan urheilutapaturmaan, kun sain squash-pallon pelin tuoksinassa suoraan silmääni. Komiikka oli kuitenkin itse tilanteesta kaukana, sillä voin kertoa, että sen näppärästi aika tarkalleen silmän kokoisen pallon saaminen suoraan siihen keskelle “maalitaulua” sattuu aika perkeleesti. Pallo ei onneksi tullut ihan täyttä vauhtia, mutta kipu oli silti kova ja terveusneuvontaan soitettuani (mahtava palvelu muuten!) sain ohjeeksi lähteä päivystykseen tsekkauttamaan tilanteen. Silmä oli kipeä, vuoti taukoamatta enkä pystynyt oikeastaan avaamaan sitä ollenkaan. Juuri ennen reissua olisi ollut siinä iltasella muutakin tekemistä kuin kököttää päivystysjonossa odottamassa omaa vuoroa, mutta minkäs teet.

Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin pakeille ja huojennuksekseni kuulin, että silmä vaikutti olevan ok. Puuduttavat silmätipat helpottivat oloa ja silmä saatiin tutkittua kunnolla. Nyt pari päivää myöhemmin tuntuu jo aika normaalilta enkä saanut edes mustaa silmää, joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Vaarallinen laji tuo squash – pitää ilmeisesti hankkia jatkoa varten suojalasit…

♥Muiden juhliessa Ruisrockia Turussa, minä olen oikein oikein onnellisena täällä kotona Helsingissä. En ole koskaan oikein ollut mikään festari-ihminen ja viihdynkin parhaiten sellaisissa kekkereissä, joista voi palata yöksi kotiin omaan sänkyyn nukkumaan. Tämän illan ohjelmassa on leffailta ystävän kanssa. Tuli nimittäin hiljattain puheeksi, etten ole koskaan nähnyt klassikkoelokuva Casablancaa. Kaverini oli suorastaan kauhuissaan, että minulla on Casablancan kokoinen aukko sivistyksessäni, joten aiomme nyt sitten katsoa leffan tänään!

♥ Spontaaneista yökyläilyistä puheen ollen, toinenkin sellainen on luvassa, mutta tällä kertaa minä reissaan Turkuun. Tarina tämän reissun taustalla on vähän samankaltainen kuin Laurankin kanssa: olen seuraillut Muoti mielessä -blogia jo vuosia ja törmännyt silloin tällöin Anneen jossakin blogimaailman ympyröissä. Hänen kanssaan on aina ollut ilo vaihtaa ajatuksia ja kerran Anne vain heitti ilmoille ajatuksen, että voisin tulla joskus hänen luokseen Turkuun kyläilemään. Tartuin kutsuun ja nyt olen vihdoin huomenna lähdössä! Eli kun muut palailevat festaritunnelmista Turusta, niin minä vasta suuntaan sinne. Aika mahtava päähänpisto, sanon minä. Tätä lisää elämään!

♥Tämän jutun asu on muuten yksi omista lemppareistani pitkään aikaan. Löysin raidallisen pellavamekon vintage-putiikista edullisesti Pariisista viime reissulla ja tämä asu onkin itse asiassa päästä varpaisiin vintagea. Kengät olen ostanut joskus 10 vuotta sitten kirpparilta ja vyö on äitini vanha omilta nuoruusvuosiltaan. Ainoastaan korilaukku ja aurinkolasit ovat uudet, joskin myös jälkimmäisten design on 50-luvulta peräisin.

Poikakaveri tokaisi tyylin nähdessään, että olen kuin ranskatar jostain Rivieralta – ja minähän olin kovasti imarreltu. Olen aina pitänyt ranskalaisesta tyylistä ja ranskalaiset naiset ovat minun silmissäni sellainen rennon ja luonnollisen eleganssin ilmentymä. Näin ollen minun kirjoissani ei juuri kauniimpaa kohteliaisuutta voisi saada kuin että ranskalainen sanoo sinun näyttävän ranskalaiselta. Suurimpana osana päivistäni lienen aika kaukana siitä ranskalaisesta eleganssista, joten nautiskelen tästä kohteliaisuudesta, kun voin.

mekko // dress vintage

vyö // belt vintage

aurinkolasit // sunglasses Ray Ban*

kengät // shoes Ecco (vintage)

laukku // bag Ellos*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

8/10/16

Luovuttaja

8 48 luovuttaja-logo-keltainen-tausta

Sanalla “luovuttaminen” on negatiivinen kaiku. Se heijastaa ihmisten mielissä periksi antamista, jopa epäonnistumista. Elämässä tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa luovuttaminen voi olla viisas ja rohkeakin teko. Olen luonteeltani varsin sitkeä sissi, mutta olen kohdannut elämän varrella myös sellaisia hetkiä ja tilanteita, joissa periksi antaminen on viime kädessä ollut fiksumpaa. Olen säästänyt itseäni noissa tilanteissa muun muassa totaaliselta burnoutilta ja täysin turhilta riidoilta. Enkä koe olevani noiden hetkien takia yhtään vähemmän sitkeä tai rohkea – pikemminkin päinvastoin. Noissa hetkissä se ratkaisu on tuonut paljon enemmän hyvää sekä minulle että muille ympärilläni.

Miksi puhun luovuttamisesta juuri tänään, siihen on syynsä. Tiedättekö nimittäin mikä päivä tänään on? Sen lisäksi, että tänään on kaunis lokakuinen lauantai, tänään on myös päivä, joka on omistettu luovuttamiselle kaikkein kauneimmassa muodossaan: tänään on Euroopan virallinen elinsiirtopäivä. Ja kaikkein parhaimmillaan luovuttaminen voi pelastaa jonkun toisen hengen. Euroopan elinsiirtopäivää vietetään Suomessa tänä vuonna luovuttaja-teemalla ja minut haastettiin mukaan kertomaan tästä tärkeästä asiasta teille. Vaikka et luovuttaisi elämässä, on tärkeää uskaltaa olla luovuttaja silloin, kun se johtaa hyvään.

Allekirjoitin itse elinluovutuskortin joskus kauan sitten opiskeluaikoina, mutta muistan, että ainakaan silloin reilut 10 vuotta sitten asiasta ei todellakaan puhuttu riittävästi. Eikä siitä puhuta selvästi vieläkään, sillä yhä edelleen vain neljännes suomalaisista on allekirjoittanut elinluovutuskortin, vaikka jokainen meistä voi parhaillaan luovuttajaksi lupautumalla pelastaa jopa kuuden ihmisten hengen.

Yllättävä onnettomuus tai sairaus, jonka ainoa hoitomuoto on elinsiirto, voi koskettaa ketä tahansa. Tälläkin hetkellä Suomessa odottaa uutta elintä 450 ihmistä ja joka vuosi sopivaa elintä odottaessaan ihmisiä kuolee elinluovutusjonoon. Eniten pulaa on siirrettävistä sydämistä. Olen itse aina ajatellut, että minä en elimiäni enää haudassa kuoleman jälkeen tarvitse (tosin tässä kohtaa mainittakoon sekin, että kuoleman kohdatessa toivon tulevani tuhkatuksi), joten jos voin tällaisella teolla antaa toiselle ihmiselle uuden elämän, en näe mitään syytä, miksi en tekisi sitä.

Minun silmissäni elinluovutus on kansalaisvelvollisuus. Jokainen on lain nimissä mahdollinen elinluovuttaja, mutta viime kädessä päätösvalta asiasta on kuitenkin ihmisellä itsellään. Tai mikäli joku ei elinaikanaan ole tuonut kantaansa ja toivettaan julki, päätöksen elinten luovutuksesta tekevät omaiset. Siksi on tärkeää täyttää kortti ja tuoda oma kantansa selkeästi esiin omille läheisille. Mikäli et ole vielä tehnyt sitä, niin nyt on siihen täydellinen hetki! Tuo pieni teko voi todella pelastaa ihmishenkiä.

Elinluovutuskortteja jaetaan esimerkiksi apteekeissa, mutta sen voi myös tilata ilmaiseksi nettisivujen kautta. Kaikkein helpointa elinluovutus-luvan antaminen on kuitenkin viime vuonna lanseeratun mobiilisovelluksen kautta. Sen voi ladata ilmaiseksi älypuhelimeensa ja se löytyy kaikista sovelluskaupoista nimellä Elinluovutus.

Luovuttaja-kampanjasta on tällä viikolla muistuteltu ihmisiä ympäri Suomen järjestetyissä tempauksissa ja kampanja huipentuu tänään Helsingin keskustassa, kun Aalto-yliopiston taideopiskelijat ovat rakentaneet Ivana Helsingin koristelemista Luovuttaja-paidoista Kolmen Sepän patsaalle kohoavan installaation. Tilateos koostuu 450 paidasta, jotka kuvastavat elinsiirtojonoa, sillä tällä hetkellä Suomessa on elinsiirtojonossa yhtä monta ihmistä. Symbolisesti kokonaisuus purkautuu sitä myöden, kun ohikulkija allekirjoittaa elinluovutuskortin ja saa napata teoksesta paidan itselleen.

Olethan sinäkin mukana tukemassa tärkeää asiaa ja viemässä viestiä eteenpäin elinluovutuskortin allekirjoittamisesta. <3 Tilaa elinsiirtokortti ilmaiseksi täältä. Kuinka moni teistä on jo allekirjoittanut?

 

Related posts