18/07/17

Luota vähän

10 67

Olen tässä miettinyt, että jotenkin haluaisin vielä avata sanaista arkkuani yksin matkustamisesta ja vähän muustakin… Hiukan jo ohimennen sivusinkin mietteitäni heti tuoreeltaan, kun Portugalin reissu oli lopuillaan, mutta kaikenlaisia ajatuksia jäi tuolloin vielä päänuppiin muhimaan.

Nyt jälkikäteen tuntuu hassulta, että jännitin yksin matkaan lähtemistä. Tiesin jo etukäteen, että jännittäminen oli ihan turhaa ja hölmöä, mutta kaipa se on inhimillistä, sillä olen kuullut monen muunkin jännittävän ajatusta yksin reissaamisesta. Nyt jälkikäteen on sellainen olo, että haluan matkustaa yksin vielä uudelleenkin, ehkä vähän pidemmänkin aikaa. Yksin reissaaminen nimittäin toden totta on ihan erilaista kuin kaverin kanssa. Molemmissa on puolensa, mutta yksin viihtyvänä itsekseen matkustaminen jätti uteliaisuuden kokeilla uudelleen.

Pidemmällä reissulla ehkä ehtisi oikeastikin viettää aikaa enemmän yksin. Nautin yksinolosta ja tykkäsin myös reissussa niistä kiirettömistä hetkistä, jotka sain viettää ihan itsekseni. Totta puhuen olisin mieluummin viettänyt aikaa yksin enemmänkin, mutta lyhyen reissun aikana tuli tutustuttua uusiin ihmisiin vähän liiankin helposti. :D Tietenkään en silti halunnut vain periaatteen vuoksi jättää hauskoja kohtaamisia kokematta, joten elin hetkessä ja nautin seurasta silloin, kun sitä luontevasti oli tarjolla.

Yksin matkustaessa ei todellakaan ole niin yksin kuin voisi ehkä ennakkoon kuvitella. Kaipa yksin liikuskeleva ihminen on niin paljon helpommin lähestyttävä, että tuon tuosta tuntui joku olevan tulossa juttusille. Reissuni oli täynnä mitä yllättävimpiä ja hauskimpia kohtaamisia, joista osa oli vain hetken ilona ja osa johti yhteydenpitoon matkan jälkeenkin.

Onnistuin tutustumaan ihmisiin reissullani esimerkiksi lentokentällä, ruokakaupassa ja sosiaalisessa mediassa ja päädyin kohtaamisten seurauksena baariin juhlistamaan entuudestaan tuntemattoman ihmisen synttäreitä, Massimo Duttin pressitilaisuuteen ja tapaamaan brändin markkinointijohtajaa, spontaanille drinkille keskiyöllä, elämäni ensimmäiselle surffitunnille ja paikallisen valokuvaajan malliksi.

Sain matkani aikana muutamia kommentteja, joissa pohdiskeltiin, miten uskallan lähteä tuntemattomien ihmisten matkaan oudossa maassa. Se jäi mietityttämään minua… Miten kukaan ylipäänsä vaikkapa uskaltaa lähteä esimerkiksi baarista toisen ihmisen matkaan? Tai Tinder-treffeille? Ihan siis Suomessakaan? Entä onko ulkomailla jotenkin lähtökohtaisesti aina vaarallisempaa kuin koto-Suomessa?

Jotenkin tuli jopa vähän surullinen olo noista varmasti hyvää tarkoittavista kommenteista. Jotenkin minulle se ajatus, että tuntemattomia ihmisiä pitäisi ensisijaisesti pelätä, on vain jotenkin surullinen. Uusiin ihmisiin tutustuessa ja varsinkin yksin matkustaessa on toki syytä pitää järki matkassa, mutta minä haluan ensisijaisesti tutkailla maailmaa ja nähdä muut ihmiset jostakin toisesta näkökulmasta kuin pelosta käsin.

Oman elämänkokemukseni perusteella uskallan luottaa omaan ihmistuntemukseeni aika vankasti. Intuitio kertoo yleensä hyvin nopeasti, tuleeko toisesta ihmisestä miellyttävä ja turvallinen olo vai ei. Jos aistin ilmapiirissä minkäänlaista outoutta tai toinen saa oloni millään tavalla epämukavaksi, se on jo merkki, jota on mielestäni syytä kunnioittaa. Joskus kyse on vain väärinkäsityksestä tai siitä, että kahden ihmisen kemiat eivät kohtaa, mutta en halua ottaa tarpeettomia riskejä, kun maailma on täynnä ihmisiä, joiden kanssa homma klikkaa eri tavalla jo heti alkumetreiltä lähtien.

Muistan käyneeni aiheesta joskus keskustelua teiniaikaisen poikaystäväni kanssa. Hänen maailmankuvansa oli, että ihminen on paha, kunnes toisin todistetaan. Minun maailmankuvani oli päinvastainen. Oli vaikea ymmärtää, mistä sellainen perustavanlaatuinen epäluulo kanssaihmisiä kohtaan oikein kumpusi, mutta meillä kaikilla on omat demonimme päihitettävänä. Joka tapauksessa, minä uskon ensisijaisesti, että muut ihmiset ovat suurimmalta osin ihan hyviä ja kilttejä tyyppejä. Joukkoon mahtuu aina myös mätämunia, mutta todennäköisyys, että juuri se sinun kohtaamasi tyyppi olisi massamurhaaja, on häviävän pieni – etenkin jos sinulla on herkkyyttä kuunnella sitä omaa intuitiotasi.

On ymmärrettävää, että pettymykset ja huonot kokemukset ihmisistä jättävät jälkensä, mutta on niin kovin sääli, jos menneisyyden traumat jäävät hallitsemaan nykyisyyttä. Siksi haluan kehottaa suhtautumaan maailmaan avoimin mielin, positiivisen kautta. Ei pilvissä haihatellen, mutta ei myöskään jatkuvasti katastrofeja odottaen. Elämä kantaa kyllä ja yleensä intuitio osaa kertoa vaikka mitä, jos sitä vain malttaa kuunnella. Yritän itse usein miettiä elämäni erilaisia valintoja ja jännittäviä tilanteita siitä kulmasta, että mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Jos ei mietitä äärimmäisiä kauhukuvia ja sarjamurhaajia, vaan pysytään suhteellisen realistisissa visioissa, yleensä ne pahimmatkaan skenaariot eivät ole niin ylitsepääsemättömän kamalia. Mikä olisi voinut pahimmillaan tapahtua, kun vietin viikon yksin ulkomailla? Minulla olisi ollut tylsää ja yksinäinen olo? No, ehkä olisin siitäkin selvinnyt.

Jos katselisin maailmaa ympäristöä ja muita ihmisiä säikkyen, olisi aika monta mieletöntä tyyppiä jäänyt kohtaamatta, elämystä elämättä ja tilannetta tapahtumatta. En minä halua elää elämääni sillä tavoin. Minä olen juuri se tyyppi, joka juttelee tuntemattomille, tarttuu tilaisuuksiin ja heittäytyy seikkailuihin. Jos istuisin kotona pelkäämässä, olisi elämäni aika hitsin paljon tylsempää ja muistojen kirjassa aika monta kappaletta vähemmän hullunkurisia ja kallisarvoisia tarinoita kerrottavana niin teille kuin jälkipolvillekin.

Elämässä pitää vähän uskaltaa. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Kaikki järjestyy ja hyviä juttuja tapahtuu. Muuten jää sivustakatsojaksi omassa tarinassaan. Niinpä sanon sinulle, rakas murehtija, ole rohkea ja uskalla! Lähde reissuun, vaikkapa yksin kuten minä. Tartu hetkeen! Kerro hyvät ajatuksesi ääneen. Katso ihmisiä reilusti silmiin ja hymyile. Käytä maalaisjärkeä, mutta anna intuition johdattaa. Luota niihin ihmisiin, joiden puoleen sisäinen tuntumasi näyttää vihreää valoa. Ja ennen kaikkea: luota itseesi. Kyllä sinä osaat, pystyt ja selviät vaikka millaisista tilanteista – ei meitä ole tehty sokerista. Näillä eväillä olen itse saanut elää niin mahtavien sattumusten ja kohtaamisten täyteistä elämää, että uskallan suositella. :)

Kuvituksena vielä reissumuistoja Lissabonista muutaman viikon takaa.

Related posts

24/06/17

Suloinen hotelli Lissabonissa – 262 Authentic Suites

2 31

Kukkuu ja terkkuja Portosta, jonne hurautin tänään junalla Lissabonista. Matka taittui todella näpsäkästi noin kolmessa tunnissa rautateitä pitkin ja nyt löhöilen täällä hotellin sängyllä naputtelemassa läppäriä. Hotellin varaaminen kaupungista, jota ei oikein tunne, on aina vähän arpapeliä, kun ei tiedä, mikä on ihanteellinen sijainti ja täällä Portossa kävi nyt niin, että vaikka hotelli on siisti ja ihan kiva, se on jonkinmoisen matkan päässä ihan kaupungin keskustasta. Onneksi melkein heti etuoven kynnykseltä kulkee raitiovaunu.

Lissabonissa hotellivalinta meni puolestaan täysin nappiin. Siellä olin toki käynyt ennenkin, joten hahmotin kaupunkia vähän paremmin enkä ostanut ihan sikaa säkissä sijainnin suhteen hotellia varaillessani. Itse asiassa, kuten eilisessä postauksessa mainitsinkin, niin sijainti ei oikeastaan olisi voinut olla parempi. 262 Authentic Suites -niminen hotelli, jossa ehdin kolme yötä majailla, sijaitsee nimittäin täydellisen keskellä kaikkea. Se on kivenheiton päässä merenrannasta, korttelin etäisyydellä metro- ja juna-asemasta, aivan nurkan takana Time Out -ruokamarketista ja 10 minuutin kävelyetäisyydellä Bairro Alton baareista ja ravintoloista, ja tosiaankin sillä kuuluisalla vaaleanpunaisella kadulla.

262 Authentic Suites näytti jo kuvissa todella viehättävältä ja sellaiseksi se osoittautui myös paikan päällä. Kaikki huoneet ovat ilmeisesti keskenään vähän erilaisia ja hotelli on rakennettu vanhaan taloon huone kerrallaan rempaten. Rakennusprojekti on edelleen joiltakin osin kesken, mutta ei häirinnyt asustelua. Tykkäsin omasta sinikeltaisesta huoneestani ihan valtavasti. Huoneessa oli monia pieniä kivoja yksityiskohtia, kuten portugalilaista kuviolaattaa muistuttava tapetti, elämää nähnyt nahkainen nojatuli sekä rekvisiittana pari ikivanhaa matkalaukkua. Mukavaa oli myös se, että huoneessa on säästetty talon alkuperäisiä vanhoja puurakenteita ja hyödynnetty niitä sisustuksessa.

En tiedä, miten kylppäritilat on muissa huoneissa järjestetty, mutta tässä yhden hengen huoneessani vessa ja suihku olivat hauskana (joskaan eivät minkäänlaista yksityisyyttä tarjoavana) ratkaisuna betonista ja lasista tehdyssä kopperossa huoneen reunassa. Yksin asuvalle vieraalle tämä on ihan kiva ja toimiva systeemi, mutta en tiedä, haluaisinko istua pöntöllä matkaseuralaisen kuullessa ja nähdessä kaiken lasioven läpi. :D

Minulla on siis nyt jo kaksi ihan erinomaisen positiivista hotellikokemusta Lissabonista. Viime kerralla yövyin Internacional Design Hotelissa, joka oli ihan hurjan viehättävä ja sekin todella keskeisellä sijainnilla. Olisin mennyt sinne uudelleen, ellei se olisi ollut täyteen varattu, mutta nyt olen ihan iloinen, että tuli kokeiltua jotain muutakin. Aamupalassa viime reissun hotelli pyyhki lattioita tällä tämänkertaisella, mutta sijainti oli tosiaan tällä tuoreimmalla vieläkin kivempi.

On mukavaa, että hotellissa tarjotaan aamiaista, mutta 262 Authentic Suitesin aamupalan varaan en kamalasti laskisi – varsinkaan jos on kasvissyöjä tai vegaani. Tarjolla oli vaaleaa sämpylää, minikipollinen muroja maidon kera, munakasta ja pekonia, juustoa, leikkeleitä ja hilloa sekä kahvia, teetä ja mehua. Kyllä sillä mahansa sai täyteen, mutta jätti silti hieman toivomisen varaa, kun muistissa oli vielä se edellisen hotellin ihania herkkuja notkuva noutopöytä.

Koska hotelli sijaitsee bilekadun varrella, musiikki ja yöelämän äänet raikaavat pikkutunneille asti, mutta ikkunoiden äänieristys oli varsin hyvä, joten herkkäuninenkin sai nukuttua ongelmitta. Muutoin hotellin äänieristys ei ole parhaasta päästä, mutta onneksi käytävillä tai naapurihuoneissa ei kukaan kummemmin mekastanut.

Hotellissa on monia pikkujuttuja, jotka voisivat ärsyttää tai tuntua hankalilta, kuten tuo äänieristyksen ja vessayksityisyyden puute, vaatimaton aamupala ja portaikko ilman hissiä (matkalaukun kanssa vähän tympeä), mutta siitä huolimatta hotellikokemus jäi vahvasti plussan puolelle. Huone oli todella viehättävä, henkilökunta ystävällistä ja sijainti loistava, joten pienistä kehityskohteista huolimatta suosittelisin silti lämmöllä muillekin ja menisin ehdottomasti myös uudelleen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/06/17

Matkakuulumisia ja 4 tärppiä Lissabonin matkaajalle

4 37

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Olen yllättynyt täällä Lissabonissa, miten hyvin tunnen ja muistan tätä kaupunkia siihen nähden, että olen käynyt täällä aiemmin vain kerran. Toisaalta edellisellä reissulla taisimme tarpoa kymmeniä kilometrejä joka päivä, joten ehtihän siinä nähdä yllättävän paljon muutamassakin päivässä. Ajattelin siis tällä reissulla skipata suosiolla osan niistä kohteista, jotka tuli katsastettua jo viimeksi, kun aikaa on rajallisesti.

Ylipäänsäkin olen reissaajana sellainen, että en jaksa stressata siitä, ehdinkö nähdä kaiken. Minulle matkoilla tärkeämpää on se rento ja kiireetön tunnelma, enkä halua, että reissu on hätäistä läpijuoksua nähtävyydestä ja kohteesta toiseen. Nyt yksin matkatessa tuo kiireettömyys tuntuu vieläkin ihanammalta, kun oikeasti ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan kesken kävelylenkin istahtaa vähäksi aikaa drinkille ja lukemaan kirjaa. Tai jäätelölle, ja heti sen perään uudelle jäätelölle, kun satuin heti edellisen popsittuani bongaamaan maailman suloisimman pienen kioskin. Hyvin voi myös syödä pastel de natan alkupalaksi ja heti ruoan jälkeen vielä jälkkäriksi toisen. Epäilen, että voisin elää pelkästään pastel de natoilla koko reissuni, jos vain sallisin itseni tehdä niin.

Onnistuin vähän puolivahingossa varaamaan hotellini aivan täydelliseltä sijainnilta parin minuutin kävelymatkan päästä rannasta, Bairro Altosta, metro- ja raitiovaunupysäkistä ja Time out -kauppahallista. Tukikohtani on kätevästi keskellä kaikkea ja iltaelämän vilskeen keskiössä. Olin nimittäin kuullut puhuttavan jostain kivasta vaaleanpunaisesta kadusta, pink streetistä, mutta en tiennyt mikä tai missä se on. Kunnes tajusin olevani parhaillaan juuri sen varrella, kun astuin hotellin ovesta ulos ja jossain vaiheessa huomasin, että onpa hauskaa, että katu on maalattu vaaleanpunaiseksi… Ai joo! :D

Kokosin nyt tähän postaukseen pari sellaista MUST-tärppiä, jotka Lissabonissa ollessaan kannattaa ainakin tsekata. Tämä kaupunki on täynnä ihania paikkoja, hyviä ravintoloita, kauniita taloja ja kiinnostavia historiallisia kohteita, mutta listasin nyt tähän neljä sellaista lempparipaikkaa, joista itse olen täällä erityisesti tykännyt. Listaa toki voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä pääsee jo alkuun!

Time Out -ruokatori

Cais do Sodrén aseman liepeillä sijaitseva katettu ruokatori Time Out on todella vilkas, helppo ja kiva ruokapaikka Lissabonin reissaajalle. Se sopii kätevästi nälän yllättäessä isommallekin seurueelle, sillä tilaa riittää ja eipähän tarvitse riidellä ravintolavalinnoista, kun isosta hallista jokainen voi hakea mieleistään sapuskaa ja istua lopuksi yhteiseen pöytään.

Valinnanvaraa riittää perinteisestä portugalilaisesta keittiöstä aasialaisiin herkkuihin ja pizzaan. Ruokatorin laidalla on myös kukkapuoteja, jälkkärikioskeja ja aivan ihana autenttisia portugalilaisia aarteita myyvä matkamuistomyymälä. Ravintoloista voin suositella ainakin Asian Labia ja Pizze e Pezziä. Paikan päällä ruokailevat rinta rinnan niin paikalliset kuin turistitkin ja vilinää tuntuu olevan vuorokaudenajasta riippumatta.

MAAT – arkkitehtuuri- ja teknologiamuseo

Noin 5 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee ihan uusi, arkkitehtoonisesti upea museo MAAT, joka on jo pelkästään ulkopuolelta näkemisen arvoinen ilmestys. Ei ihme, että rakennuksen muotoiluun on panostettu, sillä museo on omistettu arkkitehtuurille ja teknologialle. Ihmettelin hetken, miksi en tiennyt tästä museosta aiemmin ja ennen kaikkea miksi en ollut käynyt täällä edellisellä reissullani. Asia sai selityksen, kun selvisi, että museo on avautunut yleisölle vasta syksyllä 2016 eli paljon edellisen visiittini jälkeen.

Tallustelin eilen helteessä rauhalliseen tahtiin kaupungin läpi ja lopulta pitkin rantaviivaa museolle ja aikani upeaa pytinkiä pällisteltyäni astuin sisään. Olen kuullut joiltakin mielipiteitä, että museo on komeampi ulkoa kuin sisältä (samaa on sanottu myös Bilbaon Guggenheimista), mutta minusta museo oli myös näyttelynsä puolesta vierailun arvoinen. Eikä se lippukaan kustantanut 5 euroa enempää.

LX Factory

Sopivasti matkan varrella keskustasta MAAT-museolle sijaitsee kiinnostava pieni ravintola- ja design-keskittymä LX Factory, jossa itse asiassa piipahdin edelliselläkin Lissabonin reissullani. Viehättävä ja nimensä mukaisesti tehdasmainen alue on täynnä kiinnostavia ravintoloita, baareja ja putiikkeja sekä luovien alojen toimijoita. Täällä voisi helposti viihtyä ympäristöä tutkaillen vaikka useammankin tunnin, jos visiittiin yhdistää vaikkapa ruokailuhetken ja istuskelun juomien äärellä mukavassa tunnelmassa.

Pastel de Nata

Portugalissa ei yksinkertaisesti VOI käydä maistamatta perinteistä pastel de nata -leivonnaista, joka on vähän kuin créme brulée jemmattuna rapsakkaan taikinakuoreen. Viime reissulla rakastuin pastel de natoihin niin palavasti, että sen jälkeen olen haaveillut uudesta Portugalin reissusta osin ihan vain siksi, että pääsisin herkuttelemaan niillä uudelleen.

Leivonnaisia myydään melkein joka paikassa pienistä kadunvarsikioskeista kahviloihin ja leipomomyymälöihin, mutta legendaarisimmat pastel de natat tarjoillaan Belemissä noin 5 kilometrin päässä Lissabonin keskustasta. Viime reissulla kävin testaamassa sitä “originaalia” pastel de Belemiä (kyseisessä paikassa nimi on eri) ja oli kyllä kieltämättä aivan tajuttoman hyvää, mutta perinteikkään Pasteis de Belemin ovella saa varautua jonottamaan mahdollisesti pitkäänkin, joten tällä kertaa en jaksanut helteessä jäädä odottelemaan nähtyäni jonon. Sen sijaan nappasin alle raitiovaunun, hurautin takaisin keskustaan ja astelin Time Outissa olevan leipomomyymälän tiskille ostamaan tyytyväisenä leivokseni, joka kustansi kokonaisen yhden euron. Ja pärjää kyllä vertailussa Belemin vastaaville oikein hyvin.

Mietin alkuun ennen matkaa, että olisiko yksin matkatessa yksinäinen tai turvaton olo, mutta näiden muutaman päivän aikana en ole tuntenut kertaakaan vielä kumpaakaan noista tunteista. Alan ymmärtää, mitä yksin reissussa olleet ihmiset ovat tarkoittaneet, kun ovat sanoneet, että itsekseen matkustaessa on todella helppo tutustua ihmisiin. Ajattelin myöhemmin tehdä sellaisen pienen koosteen kaikista hauskoista kohtaamisista, joita tämän reissun varrella on tullut vastaan.

Kaikissa mainitsemissani kohteissa Visa-kortti on toiminut maksuvälineenä mainiosti, enkä ole juuri tarvinnut käteistä rahaa täällä ollenkaan. En usko, että Lissabon on kovin vaarallinen kaupunki tai että täällä olisi mikään valtavan suuri riski tulla ryöstetyksi, mutta eipähän tarvitse kanniskella kauheasti käteistä mukana, kun korttimaksu toimii useimmissa paikoissa.

Tällä reissulla ei nyt tarvitse valuutta-asioista murehtia, kun Portugalissa on käytössä myös euro, mutta tietysti kortilla maksaessa erityisen kätevää on se, että välttämättä rahaa ei tarvitse vaihtaa lainkaan. Vinkiksi on annettava muille reissaajille muuten myös, että kun maksupääte tarjoaa vaihtoehtoa valita summa joko euroissa tai paikallisena valuuttana, kannattaa aina maksaa summa paikallisena valuuttana. Vaihtokurssit noissa eivät koskaan ole ostajan puolella, joten tulee edullisemmaksi pitäytyä paikallisessa rahassa. :)

Mitäpä tässä tähän hätään muuta kuin, että ihanaa juhannusta sinne Suomen päähän ja lisää reissupäivityksiä on tulossa. Huomenna otan nokan kohti Portoa ja uusia maisemia, joten viikonvaihteessa on luvassa sitten kuulumisia eri maisemista!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

20/06/17

Juhannuspako Portugaliin – ihan yksin

37 56

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Kaverini heitti minulle joskus kuukausi sitten haasteen heittäytyä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tehdä jotakin, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Olen aika kokeilullinen ja heittäytyväinen ihminen noin yleensäkin, joten jouduin hieman pohdiskelemaan, mikä voisi olla minulle sellainen uudenlainen haaste. Ei mennyt kauaakaan, kun sellainen tupsahti syliin kuin tilauksesta…

Vaikka viihdyn erinomaisen hyvin omassa seurassani ja jonkin sortin introverttinä tarvitsen paljon aikaa itsekseni, olen silti monesti miettinyt, että voisin tehdä enemmänkin asioita rohkeasti ihan yksin. Eräs pitkäaikainen haaveeni on ollut lähteä joskus matkalle itsekseni. Ja vaikka olen työn merkeissä matkustanut paljon yksinkin, yleensä vähintäänkin määränpäässä on ollut jotakin työhön liittyvää ohjelmaa tai tuttu, jonka kanssa on sovittu yhteistä tekemistä. Suunnitelmissani on pitkään ollut matka, jonka tekisin ihan puhtaasti yksin, mutta jostain syystä en ole vielä päässyt suunnitelmista toteutukseen asti.

En tiedä, mikä siinä yksin matkustamisessa jännittää, mutta jokin siinä jännittää. Kaipa siinä pelottaa ajatus olla niin yksin omien mietteidensä kanssa, halusi tai ei. Vieraassa maassa tuntemattomien ihmisten keskellä ei välttämättä ole mahdollisuutta valita, onko muiden seurassa vai yksin. Yksinolo on terapeuttista, kun se on itse valittua, mutta se voi olla ahdistavaakin, jos se muuttuu yksinäisyyden tunteeksi.

Tuntuu hassulta, että oman itsensä kanssa oleminen jossakin vieraassa ympäristössä voisi sillä tavoin jännittää – minähän viihdyn erinomaisesti yksin. Mutta jostain syystä se on silti vähän jännittänyt. Se tuntuu hölmöltä ja vähän naurettavaltakin ottaen huomioon, että yksi ystäväni lähti viime syksynä moneksi kuukaudeksi itsekseen reissuun ja muutama kaverini on peräti muuttanut ulkomaille ja hypännyt vain rohkeasti ihan tuntemattomaan. Minun tapauksessani kyseessä on kuitenkin ihan lyhyt matka, joten mitä oikein ujostelen? Olen varmaankin odotellut jotakin sellaista sopivaa hetkeä ja kypsää mielentilaa, että olisin viimein valmis tekemään tällaisen reissun. Tai jotakin sellaista sopivaa matalan kynnyksen tilaisuutta, johon tarttua.

No nyt sellainen mahdollisuus tipahti kuin tilauksesta ihan nenän eteen, sillä blogiyhteistyön tiimoilta Visa haluaa lähettää minut yksin viikoksi reissaamaan Eurooppaan. Sain itse valita kohteen ja pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin, että ensimmäiselle yksin tekemälleni reissulle täydellinen kohde on Portugali. Niinpä olen nyt huomenna keskiviikkona ottamassa nokan kohti Portugalia ja olen tosi innoissani tästä ihan ikiomasta seikkailustani. Ja matkan ajankohtakin osuu täydellisesti juuri juhannukseen, jonka fani en yleisesti ottaen erityisemmin ole. Itsenäisen reissunaisen juhannuspako ja -seikkailu tiedossa siis!

Ihastuin pari vuotta sitten Portugaliin täysin pienellä talvireissullani ja siitä jäi kytemään tunne, että haluaisin mennä sinne uudelleen. Edellisellä matkalla tuli katsastettua Ericeira ja Lissabon, mutta esimerkiksi kovasti ylistetty Porto jäi tuolloin vielä näkemättä. Niinpä matkasuunnitelmani on nyt sellainen, että lennän ensin Lissaboniin vietän puolet viikon reissustani siellä ja sen jälkeen otan junan alle ja puksuttelen loppureissuksi pohjoisemmaksi Portoon, mistä lennän sitten lopulta takaisin Suomeen. Suoria lentoja kun ei tähän hätään löytynyt kummastakaan kaupungista, niin matka taittuu aikalailla yhtä näppärästi yhdellä vaihdolla kummastakin kaupungista.

On annettava nimenomaan Visaan liittyen teille muille reissaajille yksi erinomaisen hyvä vinkki, jonka äitini on minulle aikanaan opastanut. Kannattaa AINA maksaa lennot Visa-kortilla netistä varatessa eikä esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla suoraan tililtä, sillä Visalla tekemäsi ostokset ovat turvattuja maailmanlaajuisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi lentoyhtiö menee kohtalokkaasti konkurssiin juuri ennen reissuasi tai tapahtuu jotakin muuta sinusta riippumatonta hässäkkää matkanjärjestäjän toimesta, voit saada rahat takaisin pankkisi kautta. Visa-kortti myös suojaa petoksilta lentoja, hotelleja ja vuokra-autoja varatessasi, sillä mikäli korttisi tietoja käytetään väärin tai kortti katoaa tai varastetaan matkan aikana, rahojen menetys ja kortti korvataan.

Mutta nyt siis odottelen jännityksellä tulevaa reissuani ja mietin lähinnä, että mitäköhän kaikkea hauskaa tekemistä sitä itsekseen keksisi Lissabonissa ja Portossa. Eli nyt on loistava hetki laittaa jakoon matkavinkkejä, jos takataskusta löytyy hyviä suosituksia jompaan kumpaan kaupunkiin. Kiitän lämpimästi jo etukäteen kaikista kivoista suosituksista! Oletteko muuten muut koskaan reissanneet yksin ja miten se poikkesi muiden kanssa matkustamisesta?

Translation: The plan for tomorrow: good bye Helsinki, hello Portugal! :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts