20/02/18

Phantom Thread

34

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Sain reilu viikko sitten näyttää täällä blogin puolella pilkahduksen ihanan ylellistä punaisen maton eleganssia, kun esittelin Mert Otsamon minulle suunnitteleman upean uniikkiluomuksen. Merenvihreä iltapuku suunniteltiin siis tällä viikolla ensi-iltansa saavan Phantom Thread -elokuva inspiroimana ja sain kantaa pukua elokuvan ennakkonäytösiltana pari viikkoa sitten, kun samalla juhlistettiin leffateatteri Maximin uudelleenavajaisia.

Pääsin itse katsastamaan Phantom Threadin jo etukäteen ennakkonäytöksessä, mutta tällä viikolla koittaa sitten viimein odotettu hetki, kun 6 Oscard-ehdokkuutta ja lukuisia elokuva-alan palkintoja kahminut leffa saa ensi-iltansa perjantaina 23.2.2018. Ja huom, lippuja voi jo tänään ostaa viikonlopun näytöksiin Finnkinon nettisivuilta!

Phantom Thread kertoo tarinan omaperäisestä 1950-luvun muotisuunnittelijasta Reynolds Woodcockista (Daniel Day Lewis), jonka hyppysissä syntyy toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Poikamiehenä viihtyvän ja alati vaihtuvista naisystävistään tunnetun Reynoldsin elämä saa uudenlaisia sävyjä, kun hänen eteensä kompuroi nuori ja voimakastahtoinen Alma (Vicky Krieps). Neuroottisen tarkasti omia rutiinejaan ja tapojaan noudattavan Reynoldsin arki ei ole entisensä, kun Almasta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa.

Elokuva tarjoilee katsojalleen paitsi mielenkiintoisen sukelluksen muotisuunnittelijan työhön, myös visuaalisen elämyksen, joka on täynnä sekä kauniita tuokiokuvia 50-luvun Englannista että ainutlaatuisia muotiluomuksia menneiden vuosikymmenten hengessä. Tarinan viipyilevä ja rauhallinen tunnelma saavat odottamaan pinnan alla kytevien jännitteiden purkautumista yllättävien käänteiden muodossa – ja sellaisia elokuvassa myös hienovaraisesti tarjoillaan. Leffan loppuun on kuitenkin säästelty melkoinen yllätys, joka pyöräyttää koko tarinan luonteen jännittävällä tavalla ympäri ja saa kävelemään elokuvateatterista ulos melkoisen hämmennyksen vallassa. Kerrassaan kiehtova elokuva, voin suositella!

Huippuarvioita kerännyt elokuva on kiinnostavalla tavalla erilainen kuin mikään hetkeen näkemäni ja leffassa nähdään monta loistoroolia. Etenkin Reynoldsin kuivakkaan asiallisena ja jämäkkänä Cyril-siskona nähtävä Lesley Manville loistaa roolissaan ja on roolistaan myös parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkaana. Samaten Daniel Day Lewis on Oscar-ehdokkaana parhaan miespääosan saajaksi. Kaikkiaan kuusi Oscar-ehdokkuutta saanut elokuva kilpailee myös parhaan elokuvan kategoriassa.

Jos haluat saada jo esimakua siitä, mitä on tulossa, niin trailerin voi kurkata tästä tekstin alta.

Related posts

11/02/18

Ensimmäistä kertaa iltapuvussa

17 104

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Välillä tulee vastaan sellaisia päiviä, että nipistelen itseäni salaa miettiessäni, että miten ihmeessä olen onnistunut päätymään näin mahtaviin tilanteisiin ja projekteihin? Yksi sellainen hetki koitti taannoin, kun sain viestin, että yhteistyöprojektin tiimoilta haluttaisiin suunnitella minulle iltapuku. Anteeksi mitä?! <3 Kyllä se vain minulle passaa! Ja lapsuuden prinsessaunelmat kävivät tällä viikolla viimein toteen, kun sain parin viikon valmistelun jälkeen tällä viikolla pukea elämäni ensimmäistä kertaa ylleni iltapuvun. Enkä edes ihan mikä tahansa iltapuvun, vaan Mert Otsamon minulle mittatilauksena suunnitteleman uniikin luomuksen.

Miten tällaiseen projektiin sitten päädyttiin? Kyseessä on pian leffateattereihin rantautuvan Phantom Thread -leffan inspiroima juttu, joka sai siis innoituksensa elokuvan juonesta. Leffa kertoo fiktiivisen tarinan 50-luvulla eläneestä, omaperäisestä muotisuunnittelijasta, jonka hyppysissä syntyi toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Oman twistinsä tarinalle antaa, kun suunnittelija kohtaa nuoren voimakastahtoisen Alman, josta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa. Kuusi Oscar-ehdokkuutta kahminut elokuva ilmestyy teattereihin Suomessa pe 23.2. ja sen traileri on jo katsottavissa Youtubessa.

Kerron elokuvasta vähän enemmän sitten lähempänä sen ensi-iltaa, mutta sitä odotellessa paljastan jo teille tämän upean puvun, jota sain pitää elokuvan ennakkonäytöksessä aiemmin tällä viikolla. Pitää varmaankin toivoa kutsuja iltapukujuhliin nyt jatkossakin, jotta pääsen käyttämään tuota mieletöntä uniikkia luomusta…

Tunnen itseni ihan erityisen onnekkaaksi, sillä kuulin jälkikäteen, että Mert Otsamo oli ihan itse ehdottanut, että tekisi mieluusti puvun juuri minulle. Se tuntui aikamoiselta kunnialta. Hän olikin jo suunnitellut valmiiksi muutamia luonnoksia, kun menin ensimmäiseen tapaamiseemme ja pidin heti näkemästäni. Suunnitelma eli ja muuttui vielä hiukan matkan varrella, mutta olimme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä. Joku teistä saattoikin nähdä Instagram Storyn puolella välähdyksiä sovittelutuokioista, joiden ensimmäisessä vaiheessa ylläni oli vasta valkoisesta lakanakankaasta tehty prototyyppi. Vitsailin tuolloin, että olen menossa naimisiin, mutta totta puhuen voisin hyvinkin nähdä itseni juuri tämän tyyppisessä veistoksellisessa hääpuvussa, jos joskus vielä naimisiin päädyn.

Sain itsekin vaikuttaa designiin, mutta halusin tarkoituksella antaa suunnittelijalle aika vapaat kädet, sillä hänellä tuntui olevan niin selkeä ja omaa makuanikin miellyttävä visio valmiina mielessään. Otin itse kantaa pääasiassa yksityiskohtiin sekä väri- ja materiaalivalintoihin. Päämateriaaliksi valikoitui lopulta merenvihreä (lempivärini) raakasilkki, jota täydentämässä oli Mertin ulkomaanmatkoiltaan aikanaan löytynyt yönsininen glitterkangas. Mertin ajatuksena oli, että veistoksellinen yläosa avautuisi kimallukseen kuin kukkanen tai pinnasta rikottu ametistikivi.

Voin kertoa, että harvoin on ollut yhtä ylväs ja kaunis olo kuin tässä mekossa. Täydellisesti istuva vaate ja korsettimainen yläosa saavat ryhdin suoristumaan kuin itsestään ja pidän ihan valtavasti puvun kauniin naisellisesta siluetista. Voisipa pukeutua näin joka päivä! Tai no okei, ei ehkä ihan joka päivä, mutta vaikka edes kerran kuussa. :D

Suurkiitos Mert Otsamolle ihan mielettömästä puvusta – en malta odottaa, että pääsen käyttämään tätä uudelleen! Iso kiitos myös rakkaalle Eevaleena Liedekselle upeasta kampauksesta ja meikistä, jotka täydensivät iltapuku-lookini täydellisesti sekä valokuvaaja Angelina Ilmastille näistä ihanista kuvista! <3 Kiitos myös Luonnontieteelliselle museolle hienosta kuvauslokaatiosta sekä Leffamaailmalle mahtavasta yhteistyöstä.

Jos haluatte päästä näkemään puvun ihan omin silmin, se on vielä huomisen ajan esillä elokuvateatteri Maximissa, joka avattiin tällä viikolla perusteellisen remontin jälkeen uudelleen yleisölle. On muuten myös mainittava, että tuo uusittu Maxim on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Erittäin viihtyisäksi ja alkuperäistä sisustusta kunnioittaen remontoitu elokuvateatteri taitaa jatkossa olla oma lempparini Finnkinon elokuvateattereista, sillä sen valikoimaan on luvattu tuoda erityisesti kaikenlaista art house -elokuvaa sekä eurooppalaisia ja vähän vaihtoehtoisempia elokuvia. Ja uudistuneessa Maximissa saa muun muassa nauttia viiniä leffaillan lomassa, jos sellainen kiinnostaa. :) Samantyyppinen meininki siis kuin esimerkiksi ihanassa Rivierassa täällä Kalliossa, jossa muuten tullaan myös esittämään Phantom Threadia, jahka se saa ensi-iltansa. :) Suosittelen!

Photography: Angelina Ilmast

Dress: Mert Otsamo

Makeup & Hair: Eevaleena Liedes

Related posts

4/02/18

Wannabe-runotyttö

30 60

Olen ajatellut, että tämä vuosi voisi olla uusien aluevaltausten vuosi. Että haastaisin itseni tekemään sellaisia kiinnostavia ja inspiroivia asioita, joihin en vain aiemmin ole tullut syystä tai toisesta tarttuneeksi. Yksi sellainen asia on ollut runous. Olen aina rakastanut lukemista ja varsinkin nuorempana lukeminen oli lempiharrastuksiani – miten sitä aikaa tuntuikin silloin olevan paljon enemmän kuin nykyään? Vaikka kaunokirjallisuus on aina kiinnostanut, jostain syystä en ole silti oikein koskaan löytänyt runojen pariin. Nyt kuitenkin on tainnut puraista joku runokärpänen, koska päätin, että on aika tehdä asiassa muutos.

Inspiraationi viimeisenä sysäyksenä oli eräs ystäväni, joka on puhunut paljon runoudesta. Hän ei päällepäin välttämättä ollenkaan profiloidu runouden ystäväksi, mutta suhtautuu todellisuudessa runoihin suurella intohimolla. Nyt kun aihe on tullut hänen kanssaan puheeksi useita kertoja, on innostus syttynyt minussakin. Periaatteessa se uteliaisuus runoutta kohtaan on ollut olemassa, mutta en ole oikein tiennyt, mistä lähtisin liikkeelle. Niinpä ajattelin, että tässä olisi täydellinen tilaisuus kysyä teiltä siellä ruudun toisella puolen, koska olen varma, että sieltä lukijoiden joukosta löytyy useitakin runouden harrastajia. :)

Minulla on kirjahyllyssäni muutama runokirja ja kun jostain piti aloittaa, tartuin viime kesänä ostamaani Märta Tikkasen klassikkoon Vuosisadan rakkaustarina, joka vielä oli odotellut siellä koskemattomana. Ahmin kahden kirjailijan vaikeaa suhdetta ja puolison alkoholismia peilaavan teoksen iltalukemisina muutamassa päivässä. Teoksen aihe on monella tapaa hyvin kipeä ja raskas, ja Tikkasen maalaama kuva parisuhteesta surullisuutta ja myötätuntoa herättävä, mutta hän asettelee sanansa runomitassakin niin soljuvasti, että niitä huomaa hotkivansa kuin lukisi romaania.

Nyt kiinnostaisi löytää uutta luettavaa eli hohoi, kaikki te runotytöt ja -pojat, kaivattaisiin suosituksia! Millaisista runoteoksista olisi aloittelijan helppoa lähteä liikkeelle täydellisen olemattomalla pohjatietämyksellä? Kaipaan vinkkejä niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin kiinnostavista runoilijoista ja teoksista, uuden polven tekijöistä sekä arvostetuista klassikoista. Ketkä ovat teidän suosikkirunoilijoitanne ja mitkä suosikkiteoksianne tai -runojanne?

*

Sinä puristit minut koteloon

mihin en lainkaan kuulunut

asetit kasvoilleni naamion

jolla oli ne ilmeet joita tarvitset

vastauksiksi itsellesi

.

mutta minun ilmeitäni ne eivät olleet

naamion takana en ollut minä

.

Kun sanasi rummuttivat naamiota

ripustin sen tuoliin

sinun eteesi

ja menin laulaen tieheni

piilouduin sanoiltasi

ja ne kimposivat mykkinä

lempeästä hymystä

joka riippui tuolin selkänojassa

.

Milloin sinä huomaat

että tuolini

on tyhjä?

.

Märta Tikkanen – Vuosisadan rakkaustarina (1979)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/01/18

Sisustussunnuntai: taidehankintoja ja uudet kämppikset

5 74

Vihjaisin viime vuonna alkukeväästä, että jotain saattoi tarttua Suomen taidegraafikoiden ja Suomen kuvanveistäjäliiton TEOS2017-näyttelystä matkaan… Piipahdin näyttelyssä avoimin mielin ja tuumasin, että jos siellä tulisi jotakin kiinnostavaa vastaan, saattaisin olla kiinnostunut tekemään tänne uuteen kotiin jonkin taidehankinnan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että jo heti ovella silmäni nauliutuivat erääseen kaksikkoon, jota oli pakko päästä tutkiskelemaan lähempää. Tähän mennessä taidehankintani ovat olleet maalauksia, grafiikkaa ja taidejulisteita, mutta tällä kertaa loikkasin taiderintamalla ihan uudelle osa-alueelle, sillä ihastukseni kohteena olivat kaksi pientä veistosta.

Jaakko Tornbergin veikeä kullanhohtoinen kaksikko koostuu siis kahdesta itsenäisestä teoksesta “Hymypoika” ja “Hymiö”, mutta minusta näitä kahta ei missään nimessä saanut erottaa toisistaan, joten päädyin ostamaan molemmat. Krääsästä ja kaikenlaisesta romusta rakennetut hahmot saivat välittömästi suupielet vetäytymään korviin. Tuntui hyvältä idealta, että kotona olisi sellaista taidetta, joka hymyilyttäisi joka kerta sitä katsellessa. Puhumattakaan siitä, että nämä kaverukset ovat niin täynnä kaikenlaisia hullunkurisia pieniä yksityiskohtia, että joka kerta niitä tutkaillessa tuntuu löytyvän jotakin uutta.

Olen vitsaillut, että tyypit ovat kämppiksiäni täällä omassa uudessa kodissani. Ihanan hiljaisia ja hyväntuulisia kavereita – ei valittamista! Tosin ensimmäisen puoli vuotta he viettivät huolellisesti vaahtomuoveihin ja kuplamuoviin paketoituina, mutta tuossa loppusyksystä viimein otin heidät kääreistään esille. Herrojen paikka seinällä on vielä ollut mietinnässä, mutta suunnitteluvaiheessa he ovat saaneet nyt nököttää tuossa String systemini lehtihyllyllä.

Minulla on sellainen vahva tunne, että näiden kahden pitäisi päästä jotenkin sinne sen neonpilven alle patsastelemaan. Mitäs tuumitte? Rehellisesti sanottuna en ole vieläkään saanut kaikkia taulujani seinille, mutta pikkuhiljaa tämä tässä hahmottuu. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts