8/03/17

Vuosisadan naiset – ihaninta valkokankaalla vähään aikaan

1 44 20th-century-women

Olen käynyt tämän vuoden puolella jo elokuvissa varmaan useammin kuin koko viime vuonna yhteensä. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen elokuvainnostus on johtunut – kenties siitä, että yökerhot ja kuppilat eivät juuri nyt kiinnosta pätkääkään, joten leffassa käyminen tuntuu varsin mukavalta illanviettovaihtoehdolta. Tai kenties syynä on vain se, että nyt teattereissa on pyörinyt erityisen kiinnostavia elokuvia.

Viime lauantaina astelin leffateatterista ulos ihan poikkeuksellisessa mielentilassa. Takana oli parituntinen Vuosisadan naisten parissa. En oikeastaan tiennyt, mitä leffalta odottaa, sillä en ollut juurikaan lueskellut arvioita tai johdantoja etukäteen, mutta siinä käsityksessä joka tapauksessa olin, että hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta mikään mahtipontinen historiallinen eepos ei ollut kyseessä. Mutta enpä leffateatterin pehmeään penkkiin istuessani arvannut, että elämys olisi niin valloittava.

20th-century-women6

70-luvun lopun Santa Barbaraan sijoittuva Vuosisadan naiset (20th Century Women) kertoo löyhästi ohjaajansa Mike Millsin omaa elämäntarinaa nuoruusvuosilta. Tarinan keskiössä on teinipoika Jamie, joka asuu ränsistyneessä arvotalossa kommuunityyliin äitinsä Dorothean (Annette Bening) ja tämän alivuokralaisten feministisen punkkaritaiteilija Abbien (Greta Gervig) ja elämäntapahippi Williamin (Billy Crudup) kanssa. Mukana menossa pyörii myös Jamien ystävä Julie (Elle Fanning), johon nuorukainen on kuitenkin enemmän tai vähemmän salaa palavasti ihastunut.

Elokuva kuvaa nuoren Jamien kasvukertomusta hänen elämäänsä ympäröivien naisten kautta. Huikaisevan roolityön tekevä Annette Bening loistaa itsenäisenä ja rakastavana, mutta vahvan ulkokuorensa alla epävarmana Dorotheana, jonka hahmo ilmeisesti perustuu hyvinkin paljon ohjaajan omaan äitiin. Viisikymppinen yksinhuoltajaäiti on määrätietoisella otteella kasvattanut poikaansa tähän asti, kunnes pojan tullessa teini-ikään hän alkaa epäröidä omien kasvattajan kykyjensä suhteen ja pyytää kasvatustyöhön avuksi kolmekymppistä alivuokralaistaan Abbiea ja Jamien ystävää Julieta.

Dorothealla on vakaa usko siihen, että kolmen naisen voimin pojasta kasvaa onnellisempi ja onnistuneempi yksilö. Hahmona Dorothea on herkullisella tavalla ristiriitainen persoona, joka toisaalta on valtavan avoin, utelias ja ennakkoluuloton – ja toisaalta hetkittäin uppiniskaisen konservatiivinen, kun “vara-äidit” turvautuvat ei-niin-perinteisiin kasvatusmetodeihin. Juuri niin hurmaavan epälooginen ja arvaamaton kuin ihmiset joskus oikeassakin elämässä. Elokuva antaa koskettavalla tavalla välähdyksiä siitä, kun äiti ja poika hetkittäin löytävät toisensa siinä herkässä vaiheessa, jossa aikuistuva lapsi luisuu väistämättömällä tavalla kauemmas vanhempansa otteesta.

20th-century-women5

Hiukan hajanaisista kohtauksista koostuva kertomus on lämmin mutta haikea aikamatka teini-ikäisen kasvuvuosiin, 70-luvun lopun visuaaliseen maailmaan kauneimmillaan, punk-musiikin alkulähteille ja ennen kaikkea sen ajan yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Visuaalinen ihminen osaa todella arvostaa elokuvan kaunista kokonaisilmettä ja ihastuttavan huolella mietittyjä yksityiskohtia. Voisin välittömästi muuttaa asumaan Dorothean värikkääseen keittiöön ja lainata hänen vaatekaapistaan yhtä sun toista (varsinkin sitä keltakukallista, ylellisen näköistä pyjamaa).

Päällimmäinen tunne leffan jälkimainingeissa on valtaisan visuaalisen inspiraation (tekisi mieli suunnitella koko kämppä ja vaatekaappi uudelleen) lisäksi vain sellainen haikeana leijuva onnellisuus. Leffateatterista tai elokuvan maailmasta ei malttaisi poistua lainkaan ja Helsingin talvisia katuja tarpoessa hymy viipyy vielä huulilla ja mieli aurinkoisen Santa Barbaran lempeissä väreissä. Hetkeen en ole elokuvateatterissa nähnyt mitään näin kaunista.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

20th-century-women4

Related posts

7/03/17

Puhetta masennuksesta

9 78 MasennusPerjantai

On mielettömän hienoa (pun inteded, hehee), että nykyään mielenterveysongelmista puhutaan avoimesti ja niiden ympärillä vellovaa ahdistavaa ja pelottavaa mystisyyden verhoa raotetaan. Lähes jokaista suomalaista jossain elämän varrella joko omakohtaisesti tai läheisten kautta koskettavien ongelmien ei pitäisi olla tabu. Niistä pitäisi puhua vieläkin enemmän ja ymmärtää, että mieli voi joskus sairastua siinä missä kehokin – ja siinä ei ole mitään hävettävää tai kummallista.

Koska mielenterveyden ongelmat eivät yleensä näy päällepäin ja niistä puhutaan arkaillen, moni jää siihen luuloon, että on ongelmiensa kanssa yksin. Olen siksi halunnut puhua täällä blogin puolella avoimesti mielenterveydestä, omasta masennuksestani sekä siitä, että käyn psykoterapiassa. Noiden tekstien kirjoittaminen ja julkaiseminen on ehkä jännittänyt kovastikin, jopa pelottanut, mutta hävennyt en ole koskaan. Eikä pitäisi.

Sosiaalisen median aikakaudella, kun kaikki tuppaa olemaan niin kaunista ja siloiteltua, haluan tietoisesti näyttää, että aina ei ole niin täydellistä ja helppoa. Jopa se iloiselta vaikuttava somehahmo, ihailtu julkkis tai menestyvä yrityspomo, jonka elämä näyttää päällisin puolin niin kadehdittavalta, voi käydä kiillotetun julkisivun takana taistelua, josta sivustaseuraajat eivät tiedä mitään.

Haluan omalla esimerkilläni tuoda esiin, että kuka tahansa voi jossain vaiheessa elämäänsä masentua tai tarvita mielenterveyden ammattilaisen apua – ja se on ihan ok. Ehkä se, että minä uskallan puhua näistä asioista omilla kasvoillani, saa jonkun muunkin uskaltamaan. Tai vähintäänkin madaltaa kynnystä hakea apua, silloin kun sen tarve oikeasti on. Muistuttaa siitä, että et ole tilanteesi kanssa yksin, vaikka joskus siltä tuntuisi.

Varmaan juuri näistä syistä puhelimeni pirahti muutama viikko sitten, kun YLE TV1:n Perjantai-keskusteluohjelman masennusta käsittelevään jaksoon etsittiin sopivia vieraita. Tällä viikolla ohjelmassa ovat siis aiheena masennus sekä muut mielenterveyden häiriöt ja mukana studiossa olen keskustelemassa aiheesta minä. Lisäksi ääneen pääsevät kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään avoimesti kertonut urheilutoimittaja Tapio Suominen sekä masennuslääkkeiden holtitonta määräämistä vastustava psykologi Aku Kopakkala. Tulossa on varmasti todella kiinnostava keskustelu. Lisäksi jakson yhteydessä nähdään yli vuosikymmenen ajan masennuksesta kärsineen Heikin tarina. Suora lähetys alkaa TV1:llä perjantaina 10.3.2017 klo 21.05. Ohjelmaa voi toki seurata myös Areenan kautta.

Tässä yhteydessä pitää myös mainita Tampereella tai siellä lähistöllä majaileville lukijoille, että suoraa lähetystä ja keskustelua voi tulla seuraamaan myös paikan päälle livenä yleisöön. Paikkana toimii Tampereen Työväenteatterin TTT-klubi osoitteessa Hallituskatu 19. Ovet aukeavat klo 20.30 ja itse lähetys alkaa siis 21.05. Sisäänpääsy on ilmainen ja ikärajaton, papereita kysellään vain baaritiskillä. Tervetuloa siis mukaan paikan päälle, jos perjantai-illaksi ei ole vielä ohjelmaa ja aihe kiinnostaa!

Related posts

24/02/17

Unelmien opus viherpeukaloille ja sellaisiksi halajaville

4 41

Olen kymmenet kerrat ihastellut vaateliikkeissa ja sisustuslehtien kuvissa toinen toistaan ihanampia viherkasveja ja toivottomana manaillut, kun en tiedä kasvien nimiä. Viherkasvi-innostuksissani olen nimittäin himoinnut omaan kotiin jos jonkinlaista rehua, mutta onpahan muuten vaikea selittää, mitä haluaa (tai edes löytää siitä kuvia), jos ei tiedä lajikkeen nimeä.

Nyt on rukouksiini vastattu, kun sain viime viikolla viimein käsiini sisustus-idolieni Riikka Kantinkosken ja Susanna Venton viime vuonna julkaiseman aivan hurmaavan teoksen Green Home Book, joka on omistettu viherkasveille. Uskomattoman kaunis kirja on täynnä toinen toistaan mahtavampia viherkasveja sekä hoito-ohjeita ja vinkkejä kasveilla sisustamiseen. Tämän opuksen avulla olen nyt vihdoin ja viimein saanut nimet monille niille täydellisille huonekasveille, joita olen milloin mistäkin bongaillut.

Kirja on jo visuaalisestikin niin kaunis, että kannustan hankkimaan sen käsiinsä. Tai vähintäänkin selailemaan läpi kirjakaupassa tai kirjastossa. Pitää nyt alkaa opiskella myös kirjan kasvienhoito-oppeja, josko huomaani kohtalon oikusta joutuneet kasviparat tästä eteenpäin pärjäilisivät sitten vähän paremmin.

Tätä kirjakaunokaista löytyy aika kattavasti eri kirjakaupoista ja sen kielenä ovat sekä suomi että englanti. Opus sopii siis vaikka tuliaisviemiseksi Suomesta maailmalle. Itse olisin ainakin tällaisesta lahjasta ikionnellinen, ellei siis jo löytyisi kirjahyllystä. :)

Kirja on saatu arvostelukappaleena blogin kautta.

green-home-book9green-home-book10

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/02/17

TEOS 2017 – taidetta omaan kotiin?

5 47

En ole todellakaan mikään taiteentuntija, mutta nautin kovasti taiteesta niin museoissa ja näyttelyissä kuin omankin kotini seinillä. Aika moni lienee vähän samassa veneessä ja sen takia olen halunnut aina välillä kirjoitella tänne blogin puolelle myös taiteesta. Haluaisin nimittäin madaltaa ihmisten kynnystä paitsi astua gallerioihin ja museoihin, myös ostaa sitä omaan kotiin.

Joitakin vuosia sitten lanseerasin täällä blogin puolella ajatuksen, jota olin itsekseni toteuttanut jo muutaman vuoden ajan: ostan usein vuoden päätteeksi veronpalautuksilla jonkun taulun tai taideteoksen. Toki rahan voisi varmasti käyttää johonkin hyödyllisempäänkin, mutta liian helposti se vain kuluu puoliksi huomaamatta johonkin arkiseen. Mieluummin käytän tuon “ekstrasumman” johonkin erityiseen. Ja taiteesta, jos mistä, on iloa koko loppuiäksi ja varmaan vielä jälkipolvillekin.

Moni haikailee kotinsa seinälle kaunista teosta, muttei oikein tiedä, mistä lähtisi taidetta metsästämään. Itse olen sitä mieltä, että taiteen saralla oma fiilis ja maku on kaikkein tärkein mittari. Jos teos tulee omaan kotiin ja omaksi iloksi, ei ole niin merkitystä, onko taiteilija laajalti tunnettu tai arvostettu – tärkeämpää on, että se antaa itselle jotakin. Jos kuitenkin ammattilaisten tekemä taide kiinnostaa, niin kannattaa pitää silmällä taiteilijaliittojen myyntitapahtumia sekä tunnetuimpien taidegallerioiden näyttelyitä.

Jos galleriaan astuminen ujostuttaa, niin kannattaa muistaa, että galleriat käytännössä taidekauppoja. Galleriassa vieraileminen ei maksa mitään eikä sitä kannata turhaan jännittää. Näyttelyyn voi huoletta piipahtaa tutustumaan esillä olevaan taiteeseen eikä kukaan katso vinoon, vaikka et mitään ostaisikaan. Suurin osa kävijöistä tuskin ostaa.

Gallerioitakin on toki hyvin monenlaisia ja monentasoisia. Osa gallerioista on varsin valikoivia siinä, keiden töitä esittelevät ja tällöin myös niissä esillä oleva taide on yleensä taidemaailmassa korkealle arvostettua. Pienempiin gallerioihin voi puolestaan vaikkapa maksusta saada esille teoksiaan ihan harrastelijakin.

Erinomaisen hyviä paikkoja taide-scouttaamiselle ovat tosiaan erilaiset taiteilijaliittojen myyntinäyttelyt. Esimerkiksi Taidemaalariliitto järjestää vuosittain Kaapelitehtaalla suuren myyntinäyttelyn, jossa on myynnissä valtava kirjo suomalaisten taidemaalareiden töitä. Seuraavan kerran myyntinäyttely järjestetään 11.-19.3.2017.

Hiukan vähemmän tunnettu, mutta vähintään yhtä kiinnostava näyttely on taidegrafiikan ja veistosten myyntitapahtuma TEOS 2017, jota järjestävät Suomen taidegraafikot ja Suomen kuvanveistäjäliitto. Näyttely avautui tänään Kaapelitehtaan Valssaamoon ja Puristamoon ja pääsin itse kurkistamaan sitä jo hiukan ennakkoon ennen ovien aukeamista yleisölle. Ja näkemäni perusteella voin todellakin suositella!

Tapahtuma kokoaa siis yhteen satoja teoksia ja on varsin kiinnostava katsaus ajankohtaiseen suomalaiseen nykytaiteeseen. Osallistuvien taiteilijoiden joukossa on niin alansa konkareita ja tunnustettuja huipputekijöitä kuin nuoria nousevia tähtiäkin. Kaapelitehdas on näyttelytilana upea ja esillä on mahtava kirjo erilaisia teoksia ihan laidasta laitaan.

Koko näyttelyn idea on siis esitellä teoksia sekä myydä niitä eli jos haaveissa on hankkia taidetta omaan kotiin, niin tämä on erinomainen paikka käydä katsastamassa, millaista tarjontaa taidekentällä on juuri nyt. Hintahaarukka vaihtelee taidegrafiikan osalta noin 100 eurosta tuhansiin euroihin ja veistosten osalta hinnat alkavat noin 300 eurosta. Myynnissä on siis monenlaiseen budjettiin sopivaa taidetta. Ostamansa teoksen saa viedä vaikka heti mukanaan ja maksun voi hoitaa joko kertaostoksena kortilla tai korottomalla osamaksulla.

TEOS 2017 -näyttely on avoinna 23.2.-5.3.2017 ma-pe klo 11-19 ja la-su klo 11-17. Mikäli todella on ostoaikeissa, niin kannattaa suunnata paikalle melko pian. Kun ovet avautuivat tänään yleisölle, oven takana oli väkeä jo jonossa. Ihanaa huomata, että taide kiinnostaa näin kovasti. Ja sisäänpääsyhän tänne tapahtumaan ei maksa mitään eli rohkeasti käymään vain!

PS. Tiedoksi muuten, että Suomen Taidegraafikoilla on myös verkkokauppa, jonka valikoimassa on yli 1300 teosta noin 130 taiteilijalta. Kävin tutkailemassa verkkokauppaa ja se on aika näppärä, sillä teoksia voi etsiä varsin monin eri hakukriteerein kuten hinnan, värin tai tekniikan perusteella.

PPS. Saatoin ostaa erään kuvissa näkyvän teoksen omakseni kotiin… Arvaako joku, mikä oli valintani? ;)

Auli Korhosen kaunis Silver Galactic Ocean -veistos on valmistettu lasista ja graniitista.

Jaakko Tornbergin veikeä kaksikko Kultapoika ja Hymiö tuo hymyn huulille.

Pekka Paikkarin häkellyttävä keramiikkatyö Voittoisa Austin oli jo vanha tuttu, sillä näin sen marraskuussa Iittalan ja Arabian upouudessa muotoilukeskuksessa. Pääsin tuolloin jututtamaan taiteilijaa ja hän kertoi tuolloin auton olevan replika lapsuutensa oikeasta leikkiautosta.

Kalle Mustosen hauska 5* Idol -veistos on päällystetty lehtikullalla.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts