10/03/20

Maalaustaidetta, värikäs vintage-neule ja tasaista arkea

6 52

Tänään on taas päivän asun ja arkikuulumisten aika! Mitään kamalan kummallista tai mullistavaa ei meikäläisen elämässä ole viime aikoina tapahtunut. Arki rullaa tasaista tahtia ja tällä hetkellä töitä on hiukan enemmän kuin hetkeen, mutta ehkä tämä taas huhtikuun puolella rauhoittuu. Iloitsen edelleenkin siitä, että elämä on tätä nykyä ihanan vakaata ja tasaisen onnellista, eikä tarvitse murehtia niistä “peruspalikoista”. Se ei ole minulle mikään itsestäänselvyys, joten osaan antaa sille arvoa ihan joka päivä.

♥ Vaikka tämän säämyllerryksen ja ilmastohuolien keskellä lumettomaksi jäänyt talvi on hiukan huolettanut mieltä, keväinen keli ja lisääntyvä valo ovat nostattaneet mielialaa ja energiatasoja ihan valtavasti. Myös viherkasvini näyttävät piristyneen kevätauringosta, sillä moni niistä on alkanut innolla tehdä uusia lehtiä. Pikkuhiljaa alkaakin olla aika vaihtaa jälleen mullat uusiin, joten jos viimevuotiset merkit pitävät paikkansa, odotettavissa on mahtavia kasvuspurtteja, kunhan saan homman hoidettua! Multien vaihto on mukavaa puuhaa mutta ikkunanpesua (joka sekin odottaa tekemistään) en odota ollenkaan niin innolla…

♥ Kävimme poikakaverin kanssa reilu viikko sitten ekskursiolla Vantaalla ja piipahdimme parissa Kierrätyskeskuksessa. Täytyy suositella erityisesti Koivukylän Kierrätyskeskusta, josta teimme molemmat hyviä astialöytöjä. Sisäinen mummoni oli haltioissaan kaikkien kristallimaljakoiden ja kukkakuvioitujen lautasten keskellä. Poikaystävä joutui jossain vaiheessa muistuttamaan, että olemme liikenteessä bussilla ja ostokset pitää jaksaa kantaa kotiin, kun silmät kiiluen ihastelin vintage-kippoja ja -kuppeja. Matkaan lähti lopulta muutama lautanen, pieni messinkinen maljakko sekä puinen korurasia – mummolatyyliä kaikki, tietenkin.

♥ Kirjoitin viime viikolla Taidemaalariliiton Teosvälityksestä, jonka myyntinäyttely on meneillään Kaapelitehtaalla vielä tämän viikon loppuun asti. Menin sunnuntaina käymään näyttelyssä vielä uudemman kerran, sillä olin utelias näkemään, mitkä teokset kiinnittäisivät huomioni tällä kertaa, mitkä suosikeistani olivat jo menneet kaupaksi ja mitä uutta näyttelyyn oli ehtinyt parissa päivässä ilmestyä. Lisäksi yksi teos oli jäänyt ensivisiitin jäljiltä kummittelemaan mieleeni… Olen huomannut, että joskus ostopäätökset eivät tällaisissa asioissa synny ihan heti, vaan kaiken sen visuaalisen vyöryn jälkeen minun pitää usein saada sulatella hetki näkemääni ja vasta yön tai parin nukuttuani huomaan, mitkä teokset edelleen pyörivät ajatuksissa. Osaako joku teistä arvata, minkä noista juttuun kuvaamistani tauluista kävin sunnuntaina ostamassa omakseni?

Olen muuten saanut IG storyn puolella paljon kyselyitä maalausten hintatasosta, joten kerrottakoon, että se vaihtelee todella paljon. Edullisimmillaan taulun voi saada muutamalla satasella, muttahinnat voivat kohota tuhansiinkin euroihin. Hinta riippuu siis täysin tekijästä ja teoksesta. Ja hei, nyt samaan aikaan Kaapelitehtaalla on meneillään myös Teollisuustaiteen liiton Ornamon Teosvälitys -tapahtuma sekä Korutaideyhdistyksen myyntinäyttely, joten kannattaa samalla visiitillä tsekata myös ne. Ornamon myyjäisissä on monipuolisesti kaikenlaista taidetta ja muotoilua esillä ja Korutaideyhdistyksen näyttely puolestaan on täynnä kiinnostavia uniikkikoruja hyvin laajassa hintahaarukassa. Kaikki näyttelyissä esillä olevat työt ovat myynnissä ja kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

♥ Olen todella onnellinen siitä, että kolme viikkoa kestänyt flunssani on viimein selätetty ja pidän nyt sormia ristissä, että korona pysyy poissa ja ruodussa. Minulla on tosi usein flunssan kanssa se ongelma, että kuume ei nouse ikinä, joten tauti pitkittyy helposti vähintään 1-1,5 kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa selvisin onneksi pöpöstä kolmessa viikossa. Mikähän siinä muuten aina onkin, että tuollaisen useamman viikon sairastelun jälkeen tuntuu aina niin älyttömän vaikealta palata omiin sporttirutiineihin? Vaikka tietää, että fyysisestä tekemisestä tulee hyvä olo, tauon jälkeen liikkeelle lähteminen on aina jotenkin kamalan vaikeaa ja kankeaa. Olen ylipäänsäkin aika huono sitoutumaan sellaisiin jokaviikkoisiin rutiineihin, että aina tiettynä päivänä pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Mutta toisaalta siinä on kyllä etunsa, kun ei voi sitten kiireiden tai mukavuudenhalun takia lykätä asioita aina seuraavaan päivään. Onko muita sitoutumiskammoisia linjoilla? Omalla kohdallani tämä koskee onneksi vain tällaisia harrastusjuttuja eikä ihmissuhteita.

♥ Flunssasta selvittyäni olen ollut ihan älyttömän väsynyt. Tilanne on varmasti vain kiireisen työrupeaman ja kuukauden kierron seurausta, mutta tuumailin viime viikolla, että voisi olla hyvä tarkistuttaa rauta- ja ferritiiniarvot, sillä minulla on historiaa anemian kanssa. Jouduin viime viikolla ehdottamaan mummokaverille päivätorkkuja kesken treffien, kun tuntui, että silmät olivat kertakaikkiaan painua umpeen ihan itsestään siinä lounaan jälkeen. Onneksi mummokaverista saa aina päivätorkkuseuraa, sillä olemme ottaneet nokoset yhdessä muutaman kerran aiemminkin.

♥ Tein viime syksynä bucket listiä kaikesta siitä, mitä toivoisin enemmän elämääni ja mitä haluaisin vielä joskus kokea. Ensimmäisenä listallani olivat savityöt. Olen tehnyt savitöitä viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, kun lapsena kävin jollakin keramiikkakurssilla ja yläasteella otin valinnaiseksi aineeksi savityöt. Jo hyvän aikaa olen kytännyt työväenopistojen ja muiden kurssitarjontaa sillä silmällä, mutta nyt kun käsillä tekeminen tuntuu olevan nouseva trendi, kurssit täyttyvät hetkessä. Ja kuten yllä totesin, minun on usein vaikea sitoutua johonkin tiettyyn aikaan ja päivään sekä omien epäsäännöllisten aikataulujeni ja työprojektieni että spontaanin luonteeni takia. Niinpä olen vielä jäänyt odottelemaan sellaista itselle sopivaa juttua, missä pääsisi kokeilemaan.

Viime viikolla tuntui, että se oli kuin kohtalon johdatusta, kun eräs tuttu kutsui omaan työpajaansa kokeilemaan savitöiden tekemistä pienellä kaveriporukalla. Oli ihan mielettömän vapauttavaa voida keskittyä hetken aikaa 100-prosenttisesti siihen savimöykkyyn ja päästää irti kaikesta kontrolloinnin tarpeesta: jos jokin nimittäin on varmaa, niin se, että savi ei takuulla tottele juuri niin kuin toivoisit sen käyttäytyvän. Osana prosessia piti vain hyväksyä, että muodosta tulisi sellainen kuin tulisi. Ja että se olisi ihan hyvä niin. Tätä lisää!

♥ Olen nyt parina maanantaina aloittanut viikon vähän rennommin ja sopinut päivän päätteeksi jotakin kivaa menoa. Viime viikolla pidin maanantai-iltapäivänä leffatreffit ystäväni Sannan kanssa ja eilen suuntasin myöhäiselle herkuttelulounaalle Mikon kanssa. Parin tunnin lounastreffit päättyivät jälkiruoaksi nautittuihin köyhiin ritareihin. Onpa ollut mukavaa aloittaa viikko siten, että on heti maanantaina ollut jotakin mukavaa, mitä odottaa.

♥ Tässä kuvien asussa näkyy tämän hetken ja talven lempparivaatteita. Samujin mandariininvärinen pipo on kuin tujaus C-vitamiinia lumettoman ja harmaan talven keskellä ja kirpparilta löytynyt kukkapaita ilostuttaa lapsekkaalla kuvioinnillaan. Pusero taitaa olla jonkun itse kutoma kädenjäljestä ja tuotelappujen puuttumisesta päätellen. On ollut kiva antaa tällaiselle vaatekaapin piristäjälle uusi koti. Värejä rauhoittamaan puin tällä kertaa mustat farkut, simppelit nilkkurit sekä Never Denimin takin, joka on ollut suosikkejani siitä lähtien, kun sain sen 5 vuotta sitten. Ohut ja vuoriton villakangastakki on saanut lisää käyttöpäiviä tänä talvena, kun olen pukenut sen alle monena päivänä superohuen kevytuntsikan.

takki // coat Never Denim (2015)*

pipo // beanie Samuji (2019)*

villapaita // sweater vintage (2018)

farkut // jeans BikBok (2018)*

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts

6/03/20

Maalaustaidetta omaan kotiin?

5 36

Kirjoitin pari viikkoa sitten Kaapelitehtaalla järjestetystä TEOS2020 -taidenäyttelystä, joka päättyi viime viikonloppuna. Taiteesta kuitenkin saadaan nauttia Kaapelitehtaalla myös seuraavien 1,5 viikon ajan, sillä huomenna lauantaina 7.3.2020 starttaa puolestaan Merikaapelihallissa Taidemaalariliiton Teosvälityksen myyntinäyttely! Pääsin kurkistamaan näyttelyä jo pystytysvaiheessa ja saan vilauttaa teillekin pientä esimakua siitä, mitä huomenna alkavassa tapahtumassa on luvassa.

Taidemaalariliiton Teosvälityksessä on siis esillä maalaustaidetta yli 600 liittoon kuuluvalta taiteilijalta ympäri Suomen. Näyttely kokoaa yhteen lähes 1700 taideteosta, joten näyttelykierrokseen kannattaa varata tovin verran aikaa. On hyvä varautua henkisesti myös siihen, että paikalla saattaa olla muutama muukin, sillä tapahtumassa vierailee vuosittain noin 25 000 kävijää. Näyttely on avoinna 7.-15.3.2020, ja ainakin avajaisviikonloppuna on varmasti paljon ihmisiä liikkeellä.

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on itse asiassa erinomainen tilaisuus saada kerralla kokonaiskuvaa Suomen nykymaalaustaiteesta ja nähdä, millaisia teiteilijoita taidekentällä tällä hetkellä toimii. Mukana on teoksia niin pitkän linjan ammattilaisilta kuin vasta uransa alkuvaiheessakin olevilta taiteilijoilta. Ja hintahaarukka on sen mukainen: teosten hinnat voivat vaihdella muutamasta satasesta tuhansiin euroihin. Kaikki näyttelyn teokset ovat siis kuitenkin myynnissä ja ostamansa teoksen saa heti mukaansa. Ja koska Taidemaalariliitossa uskotaan, että taide kuuluu kaikille, taulun voi ostaa myös halutessaan myös korottomalla osamaksulla.

Teosvälitys oli aikanaan ensisijaisesti tilaisuus, josta valtio, museot, säätiöt ja yritykset hankkivat teoksia omiin kokoelmiinsa. Vuonna 1987 näyttely avattiin myös yleisölle ja teosten sekä taiteilijoiden määrä on vuosien saatossa moninkertaistunut useaan otteeseen. Taidemaalariliiton Teosvälitys onkin nykyisin Suomen suurin kuvataidetapahtuma.

Pääsin tosiaan itse kurkistamaan näyttelyä jo ennakkoon ripustusvaiheessa ja teosten määrä on niin valtava, että kiersin Merikaapelihallin läpi useampaan otteeseen, sillä yhdellä kierroksella ei mitenkään pystynyt bongaamaan kaikkea kiinnostavaa. Huomasin näyttelyä tutkaillessani, että usein huomio keskittyy yhdellä seinällä korkeintaan yhteen tai kahteen teokseen ja loput jäävät helposti täysin huomaamatta. Uudemman kerran samaa seinää katsellessa saattaakin huomata mielettömän upean teoksen, joka meni ensimmäisellä vilkaisulla aivan ohi silmien. Kaiken sen visuaalisen tykityksen keskellä on yksinkertaisesti mahdotonta havaita kaikkea. Huomasin myös, että eri teokset avautuvat eri tavoin riippuen valosta tai etäisyydestä. Jostakin teoksesta ei saa mitään otetta läheltä tarkkailtuna ja kauempaa se yhtäkkiä näyttäytyykin ihan toisenlaisessa valossa. Suosittelen siis antamaan rauhassa aikaa ja kiertelemään näyttelyä vaikka useampaankin kertaan.

Vaikka en ole mikään suuri taiteentuntija, niin oli hauska huomata näyttelyssä monia tuttuja nimiä, jotka ovat tulleet vastaan jo aiemmin gallerioita kierrellessäni. Toisaalta tämän tyyppisessä näyttelyssä on erityisen mukavaa juuri se, että niin aloittelevat ja vielä menestystä tavoittelevat taiteilijat ovat rinta rinnan jo nimeä niittäneiden tekijöiden kanssa. Bongasin näyttelystä monta kiinnostavaa taiteilijaa, joiden nimet painoin mieleen ja muistiin tulevaakin ajatellen. On hauska huomata, kuinka jonkun kädenjälki miellyttää omaa silmää niin, että huomaa lopulta eri puolilla näyttelysalia ihastelemiensa teosten olevan saman taiteilijan käsialaa. Myönnän, että taas olisi tehnyt mieli ostaa monta taulua mukaan, mutta kai se on hyväksyttävä, että kodin tilarajoitteet alkavat pikkuhiljaa tulla vastaan – budjetista nyt puhumattakaan. Jos siis etsit oman kotisi seinälle suomalaista nykytaidetta, niin tämä näyttely on mainio paikka tehdä löytöjä, mutta paikan päälle saa toki mennä ihan vain nautiskelemaan taiteesta ilman ostoaikeitakin.

Tässä postauksen kuvituksessa näkyy joitakin minun silmääni osuneita kiinnostavia teoksia – ja olisin voinut julkaista niitä paljon enemmänkin, mutta menkää itse paikan päälle ja tutustukaa! Jos taas et pääse paikalle tai haluat jo etukäteen tutustua tarjolla olevaan taidevalikoimaan, näyttelyssä myynnissä olevia teoksia pääsee selailemaan myös netissä. Yritin merkkailla kuvien yhteyteen parhaani mukaan myös taiteilijoiden nimiä, mutta koska näyttelyn ripustus ei vielä ollut valmis, voi olla, että joistakin puuttuu tietoja. Jos siis bongaat oman tai tutun taiteilijan työn jutusta, niin kommenttiboksin puolella saa ilman muuta täydentää tietoja!

MITÄ?

Taidemaalariliiton Teosvälitys -myyntinäyttely: maalaustaidetta sekä muutamia muitakin teoksia (vapaa pääsy)

MISSÄ?

Kaapelitehtaalla (Merikaapelihalli), Tallberginkatu 1 C, Helsinki

MILLOIN?

7.-15.3.2020

ma-pe klo 12-18, la-su 11-17

Esittelykierrokset yleisölle la ja su klo 12 ja 14

Wilma Touru – Vihreää kultaa

Kiinalaissyntyisen Li Xinchengin sukujuuret näkyvät kauniissa teoksissa. Vaaleanpunasävyinen teos alla on Hemmo Siposen käsialaa.

Kirsikka Ruohosen maalauksessa näkyy Instagram-aikakauden estetiikkaa. Alla on Jani Hännisen teoksia.

Kirsti Tuokon vahva Red Rain -teos olikin entuudestaan tuttu, sillä näin sen Tampereen Taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä Taidehallissa viime vuoden puolella. Kuvassa näkyy muun muassa myös Pekka Hepoluhdan, Leena Viitaniemen ja Mauno Mecklinin taidetta.

Heli Östmanin sympaattinen Tammikuu-teos osui silmään vasta näyttelykierroksen viimeisillä metreillä.

Tässä seinällä katseen vangitsi useampi teos: Petri Niemelän kaunis naishahmo, Hannu Lukinin maisemateokset, Irmeli Hulkon värikkäät työt alalaidassa sekä Ritva Määttänen-Valkaman lempeän värinen mutta villisti rönsyilevä kukkavaasi.

Kaunista värienkäyttöä Jertta Ratian tapaan.

Taiteilijat ovat itse mukana pystyttämässä näyttelyä ja juttelin tovin Panu Ollikaisen kanssa, jonka sinisävyinen maalaus Moon olikin jo tallentunut hetkeä aiemmin kameraani.

Lotta Eskon värikkäät teokset vangitsivat katseen.

Ismo Lampisen perinteikkäässä asetelmassa on jotakin sympaattista.

Ilona Niemen hauskat eläinhahmot erottuivat joukosta. Värikäs maalaus keskellä on Timo Anderssonin.

Liisa Kuuselan maalauksessa on kauniita sävyjä.

Pauli Viljasen naishahmoissa (oikealla) on menneen maailman henkeä. Vasemmalla näkyy Irina Kurkisen ja Hanna Kannon teoksia.

Jenni Ropen maalauksia olen ihastellut aiemminkin.

Mikko Rantasen graafiset maalaukset toivat mieleen Tetris-pelin. Kuvassa näkyy myös Rose-Mari Torpon, Helinä Huotarin ja Matti Rantasen teoksia.

Hannamari Matikainen – Readhead

Noora Nouku – Luonnollista

Aino Ulmasen ja J-P Köykän maalauksia

Anna Lebedevan pionit tuovat mieleen mummoloiden ihanat kukkataulut.

Sanna Vakkilainen – Spring

Eeva-Leena Eklund – Hymy

Ilona Romunen

Camilla Mihkelsoon ja Siiri Haarlan naishahmot kiinnittivät huomion.

Heli Östman – Unimaa

Juha Kuosmasen maalausjälki on niin tarkkaa, että teoksia voisi melkein luulla valokuviksi. Kuvassa myös Juliana Hyrrin teoksia.

Tykästyin Hermanni Kekon värienkäyttöön. Yllä näkyvä tummasävyisempi teos on Leena Räsäsen.

Heidi Toivaisen kaupunkimaisena “Kumma kesäpäivä” vangitsi katseen. Kuvassa näkyy myös Topi Ruotsalaisen, Seppo Lagomin ja Petra Giacomellin maalauksia.

Petri Niemelä – California

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

27/02/20

Aatami, Eeva ja kasa kirsikoita

3 42

En tiedä kuinka usein teille muille on käynyt niin, että hetken mielijohteesta on tullut ostettua taulu tai taideteos, mutta minulle niin on käynyt todella monta kertaa. Oikeastaan suurimman osan taidehankinnoistani olen tehnyt aika spontaanisti päähänpistona. Mutta kuinka paljon iloa nämä päähänpistot ovatkaan tuottaneet!

Viimeksi päädyin spontaaneille taideostoksille ihan tässä kuluneen viikon sisään. Tämän vuoden TEOS2020-näyttelystä bongasin useammankin mieluisan taulun ja veistoksen, mutta yksi pomppasi ihan erityisesti silmään jo heti ensimmäisellä kierroksella. Portugalilaissyntyisen Rita Vargasin Adam & Eve (2017) viehätti voimakkaalla kontrastillaan: 1500-luvun puupiirrosta muistuttava kuva Aatamista ja Eevasta herättää huomion neonoranssilla taustavärillään. Jokin tässä klassisen ja modernin yhteentörmäyksessä innosti minua niin, että kuva jäi pyörimään ajatuksiini. Muutama päivä myöhemmin laitoin tapahtuman järjestäjille viestiä ja kysyin, josko teos olisi vielä vapaana. Ja kun kuulin sen olevan, päätin ostaa sen omakseni. Nyt neonsävyinen teos odottaa tuossa muiden taulujeni rinnalla ripustamistaan.

Kun suuntasin Kaapelitehtaalle hakemaan räväkän väristä teostani, päätin vielä kiertää näyttelyn uudemman kerran. Moni omista suosikkiteoksistani oli mennyt kaupaksi ja näytteillä oli paljon uutta, joten tuntui melkein kuin olisi saanut ihan uuden kattauksen tällä toisella vierailulla. Lopuksi vielä kurkkasin läpi kehystämättömät vedokset, jotka oli pinottu telineisiin selailtaviksi. Hyppysiin osui useampikin kiinnostava teos, mutta erityisesti ihastuin hauskoista lintuhahmoistaan tunnetun Hannu Hyrskeen pikkuruiseen ja suurten vedosten seassa ehkä vähän vaatimattomaankin kuvaan, jossa on lautasellinen kirsikoita. “Miinus kolme” -nimeä kantava teos valloitti pröystäilemättömällä olemuksellaan ja hetken mielijohteesta nappasin senkin mukaan. Siinä vaiheessa oli paras lähteä kotiin, etten höyrähtäisi ostamaan yhtään enempää. Menin siis Kaapelitehtaalle vain hakemaan varaamaani teosta, mutta palasinkin kotiin kahden kanssa. Kolme vuotta sitten palasin näyttelystä kahden pienen kultaisen ukkelin kanssa.

Minulla oli jossain vaiheessa tapana, että sijoitin veronpalautuksina saamani rahat taiteeseen. “Ylimääräinen” rahasumma tulee niin helposti humpsahtaneeksi johonkin joutavaan, joten päätin, että mieluummin käyttäisin sen johonkin, mistä jäisi minulle jokin pysyvä muisto. Jossain vaiheessa jätin taidehankintojen tekemisen vähemmälle, kun pienen kodin seinät alkoivat loppua kesken. Nykyisessä kodissanikin seinätilaa on tauluille varsin rajatusti, mutta luotan siihen, että jonakin päivänä vielä asun kämpässä, jossa kaikki teokset ja julisteet mahtuvat seinille.

On varmaankin jonkinasteinen saamattomuuden huippu, etten ole vieläkään saanut taulujani ripustettua seinälle, vaikka olen majaillut tässä asunnossa jo liki kolme vuotta. Meikäläisen tapauksessa sisustaminen todellakin on prosessi, missä asiat tapahtuvat verkkaiseen tahtiin pikkuhiljaa. Olohuoneessa ei ole kattolamppua tai mattoakaan, koska en ole vain löytänyt mieleistäni enkä halua tyytyvä kompromisseihin. Ottakoon siis aikansa. Vitsaillen asetin uuden vuoden tavoitteeksi saada viimeinkin ripustettua ne taulut seinille – rohkeammaksi välitavoitteeksi kaavailin, josko tässä urakassa päästäisiin maaliin jo ennen juhannusta. Saapa nähdä!

Jotkut aiemmin hankkimistani tauluista tulevat tässä kodissa jäämään sivuun osin tilanpuutteen takia mutta osin myös fiilissyistä. Huomasin tähän uuteen kotiin muutettuani, että osa teoksista ei vain istunut asunnon tunnelmaan. Ehkäpä ne löytävät paikkansa jälleen seuraavassa kodissa. Katsotaan miten monta uutta taulua olen ehtinyt hankkia siihen mennessä… Mutta jos siis et ole vielä ehtinyt käydä Kaapelitehtaalla tsekkaamassa TEOS2020-näyttelyä, vielä tämän viikon ajan ehtii. Suosittelen tsekkaamaan ihan vaikka vain taiteesta nauttimisen nimissä, sillä näyttelyyn on vapaa pääsy ja siellä on tarjolla inspiroiva kattaus suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Mitäs pidätte näistä omista taidehankinnoistani?

PSST! Jos sinäkin satuit ihastumaan tuohon Adam & Eve -teokseen, niin vinkkaan, että ainakin maanantaina teoksesta oli jäljellä näyttelyssä vielä yksi neonpinkki vedos.

Related posts

25/02/20

Be A Lady, They Said

10 67

“Peitä itsesi! Miehet eivät pysty hillitsemään itseään. Näytä seksikkäältä! Älä ole niin provosoiva. Kerjäsit sitä! Käytä korkokenkiä. Olet ylipukeutunut. Olet alipukeutunut.” Tässä on vain muutama pieni ote Be A Lady -videolla kuultavista kommenteista, jotka todennäköisesti ovat tuttuja ihan jokaiselle naiselle. Paul McLeanin Girls. Girls. Girls. -lehdelle tekemästä, lehden perustajan Claire Rothsteinin tuottamasta sekä Sinkkuelämää-sarjasta tutun Cynthia Nixonin tähdittämästä videosta syntyi hetkessä viraalihitti, josta puhutaan niin somessa kuin uutisjulkaisuissakin. Vahva kannanotto tiivistää hyvin sen, millaisten ristiriitaisten paineiden ja odotusten ristitulessa naiset joutuvat päivittäin elämään ja tasapainoilemaan.

Minäkin olen miettinyt videon viestiä pitkin päivää ja laitoin videon itsekin jakoon IG-storyssani. Pelkästään se vastaanotto ja huomio, minkä video on saanut naisten keskuudessa ympäri maailman, kertoo paljon. Tämä ei ole mitään kuvitelmaa, liioittelua tai herkkähipiäistä ulinaa. Tämä on totta ja se on sitä todella monelle naiselle joka päivä.

Liitin Instagramissa videon kylkeen oman saatetekstini, jonka päätteeksi totesin, että olisipa mielenkiintoista nähdä samantyyppinen video myös miesten kokemista paineista. Lisäyksestäni syntyi mielenkiintoista keskustelua erityisesti erään miespuolisen seuraajani kanssa. Hän kommentoi asiaa tähän tapaan:

Juuri mietin, että aika monet miehet varmasti luonnostelevat omaa “vastinettaan”. Mielestäni se vain lisäisi vastakkainasettelua ja olisi liian hyvää jaettavaa materiaalia niille, jotka haluavat pönkittää valkoisen heteromiehen valta-asemaa. “Katsokaa, kyllä meihinkin kohdistuu paineita!” Joo, tietenkin kaikkiin ihmisiin kohdistuu paineita, mutta naisiin 1000 x enemmän ja 1000 x useammin. Siksi en haluaisi nähdä miesversiota. Ellei sitten miesversio olisi jollain twistillä hyvien puolella tukien tämän Be A Lady -videon viestiä. Sellainen olisi kova.

Oli todella virkistävää saada tällainen kommentti mieheltä, mutta se jätti minut miettimään, miksi tällaisiin puheenvuoroihin suhtaudutaan niin herkästi juuri vastakkainasettelun kautta. Jotenkin sitä ajattelisi, että tämä maailma olisi parempi paikka ihan kaikille, jos tuollaisista sukupuoleen sidotuista keinotekoisista ja subjektiivisista odotuksista sekä vaatimuksista luovuttaisiin.

On todennäköisesti totta, että naisiin kohdistuu paineita ihan eri mittakaavassa kuin miehiin ja tällainen naisille omistettu puheenvuoro on ehdottoman tärkeä. Silti en voi olla ajattelematta, että myös miehiä survotaan auttamattoman kapeaan muottiin. Siitäkin on hyvä keskustella, millainen mies saa olla ja millainen mies hyväksytään. Toivon suvaitsevaisempaa asennetta ihan joka suuntaan. Siitä olen kommentoijan kanssa ehdottoman samaa mieltä, että olisipa kyllä hienoa nähdä, että vastakkainasettelun, syyllistymisen ja uhriutumisen sijaan miehet nimenomaan nousisivat allekirjoittamaan tämän videon viestin ja puhumaan asian puolesta itsekin. Ennen kaikkea toivoisin näkeväni teoissa ja asenteissa konkreettisia muutoksia, joiden avulla nämä videolla nähdyt paineet voisivat lakata olemasta. Ja miksipä videosta edes olisi syytä ärsyyntyä, jos omatunto on puhdas ja itse tietää käyttäytyvänsä hyvin? Niinpä.

Suurin osa meistä naisista kyllä tietää, mitkä videolla kuulluista kommenteista ovat tulleet miesten suusta. Ikävä kyllä ihan samanlaista palautetta saa silti usein kuulla myös muilta naisilta. Todellisuudessa naisiin kohdistuvien paineiden takana on sekä miehiä että naisia. Olemme naisina myös ihan itse luomassa sitä kulttuuria, joka määrittelee, millainen naisen tulee olla ja millainen puhe sallitaan. Naiset arvostelevat toisiaan kovin sanoin ja vaatimukset ovat usein ihan yhtä ristiriitaisia kuin videolla kuullut kommentit, vaikka aiheet saattavatkin joskus olla toisenlaisia.

En halua yhtään vahvistaa typerää myyttiä, että nainen olisi naiselle susi, mutta myönnän klassisen sanonnan käyvän mielessäni joskus, kun lueskelen naisten kansoittamia keskustelupalstoja. Olen usein ihan aidosti järkyttynyt, miten ankaraa ja armotonta arvostelu toisia naisia kohtaan voi olla. Ehkäpä samankaltaista keskustelua käydään myös miesten kesken, mutta ajattelen naisen aseman ja elintilan olevan tässä maailmassa ihan riittävän ahdas ilman, että meidän tarvitsisi sitä vielä itse kaventaa. Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan mielestäni ole varsinaisesti mikään sukupuolikysymys: kaikista sukupuolista löytyy huonosti käyttäytyviä törppöjä ja ihan kaikkia tulisi kohdella kunnioittaen sukupuoleen katsomatta.

Tällaiset Be A Lady -videon kaltaiset puheenvuorot ovat tarpeellisia. Ne luovat sitä yhteistä tahtotilaa ja antavat rohkeutta kuuluttaa, että emme suvaitse tällaista kohtelua enää. Me Too -liike on ollut hyvä esimerkki siitä, miten joukkovoimalla voidaan aikaansaada muutosta. Siitä huolimatta toivoisin, että kaikkien sukupuolten leirissä unohdettaisiin tarpeeton vastakkainasettelu ja ymmärrettäisiin, että loppujen lopuksi tavoite on yhteinen. On ihan kaikkien etu, että kaikilla sukupuolilla ja yksilöillä on tilaa ja vapautta olla juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja että muut kohdataan arvostuksella.

En keksi mitään muuta järkevää syytä toisten tuomitsemiselle ja muiden olemiseen puuttumiselle kuin sen, että ihmisellä on pakko itsellään olla todella paha olla tai että tuntee  omasta olemisestaan sekä valinnoistaan ja elämäntavastaan niin suurta epävarmuutta, että kaikki erilaisuutta edustavat tuntuvat uhkalta omalle identiteetille. Jonkinlaisesta pelosta kai se erilaisuuden tuomitseminen aina kumpuaa.

Joku seuraajistani vinkkasi, että miesnäkökulmasta samaa aihetta on sivuttu aiemmin muun muassa Gilletten mainosvideossa, jossa kysytään: “Onko tämä todella parasta, mihin me miehinä pystymme?” Viime vuonna julkaistu mainoselokuva (katsottavissa alla) sai vastaansa valtavan vihaviestien ryöpyn, josta ei voi olla ajattelematta muuta kuin että videolla esitetty kritiikki taisi osua monella arkaan paikkaan. Samoja mietteitä herätti nyt pari viikkoa sitten julkaistun SASin mainoskampanjan osakseen saama raivo. Aika monella tuntui olevan niin kiire loukkaantua, että videon perimmäinen viesti meni ohi kovaa ja korkealta. Se kertoo paljon tämän päivän maailmasta, vaikka jälkimmäisen mainoksen viesti ei sinänsä tämän postauksen aiheeseen liitykään.

Amerikkalaispoliitikko Bernice King (joka muuten sattuu olemaan kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin tytär) on kommentoinut Gillette-mainoksen aikaansaamaa kohua ja vastarintaa näin: “This commercial isn’t anti-male. It’s pro-humanity.” Vapaasti suomennettuna viesti kuuluu: Tämä mainos ei taistele miehiä vastaan vaan ihmisyyden puolesta. Samalla viestillä voisi vastata myös siihen kritiikkiin, jota Be A Lady -video on varmasti jo kohdannut ja tulee kohtaamaan.

Jutun kuvat ovat kuvakaappauksia Be A Lady -videolta.

Related posts