16/08/17

Flow-raportti: parhaat keikat ja sattumukset viikonlopulta

4 30

Noniin, lupailin Flow Festival -raporttia ja saamanne pitää. Tänä vuonna Flow meni jotenkin aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin aiemmin: keskityin puhtaasti musiikkiin ja oikeastaan kaikki muu meni koko festareilla vähän sivu suun. Jopa valokuvasato jäi keikkoja fiilistellessä ja myrskyä pakoillessa liki olemattomaksi, mutta muutaman otoksen sain silti napattua ja festaritunnelmia tallentui myös festariseuralaiseni Vienan kameraan – kiitos siis Vienalle muutamista kuvista!

Olin tehnyt itselleni tänä vuonna aika selkeän listan siitä, mitä halusin mennä katsomaan ja kerrankin sain pidettyä siitä kiitettävällä tavalla kiinni – miinus se lauantain ukkosmyrsky, jonka ansiosta meikäläisellä jäi käytännössä koko päivä väliin. Olin nimittäin juuri saapunut paikalle, kun taivas synkkeni ja sen jälkeen repesi. Ja minä pakenin tuomiopäivän tunnelmia sisätiloihin takaisin kotiin. Mutta lauantaita lukuunottamatta tämä vuosi oli yksi parhaista Flow-kokemuksistani niin musiikillisesti kuin yleisen tunnelmankin puolesta.

Lauantain myrsky

Myrsky alkoi ehkä noin minuutin ennen kuin pääsin alueelle sisään ja tuijoteltuani hetken sitä vallitsevaa kaaosta vuotavassa kertakäyttösadetakissani ja jo muutaman minuutin jälkeen kauttaaltaan uitetuissa lenkkareissani, mietin vakavasti, olisiko mitään järkeä jäädä… Totesin, ettei olisi ja käännyin kannoillani. Kuulin, että telttoja tyhjennettiin parhaillaan ja ihmisiä ei enää otettu festarialueelle sisään, joten kävelin takaisin kotiin, riisuin märät vaatteeni, tilasin pizzan ja heittäydyin sohvalle. Enkä siitä sitten enää noussut, kun sade ei tuntunut menevän ohi.

Lauantaina olisi ollut aikamoinen liuta juuri niitä esiintyjiä, jotka olisin itse halunnut nähdä, mutta minkäs teet. Sampha oli kokonaan peruttu ja teknobailut Front Yardissa taivasalla eivät siinä myrskysäässä oikein innostaneet. Kyllä kai se sade jossain vaiheessa lopulta taukosi, mutta meikäläinen mussutti siinä kohtaa jo pyjamassa pizzaa.

Ihana Roy Ayers ja unelias Lana Del Rey

Sen sijaan perjantaina ja sunnuntaina pääsin näkemään pari timanttista keikkaa. Legendaarinen Roy Ayers bändeineen aloitti meikäläisen Flown ja nostatti heti festarifiiliksen kattoon. Taidokasta soitantaa, todellista musisoinnin iloa ja aivan haltioissaan oleva yleisö – siinä on hyvän festarikeikan resepti. Artisteilla oli hyvä boogie lavalla ja se välittyi todella myös yleisöön. Tämä oli itse asiassa ihan ensimmäinen keikka koskaan, jonka olen Flowssa nähnyt 360-lavalla, sillä aiemmin en ole ikinä onnistunut mahtumaan istumapaikoille sisään.

Omalla listallani oli luonnollisesti myös Lana Del Rey, jonka keikka-arvioiden ristiriitaisuus on ollut mielenkiintoista luettavaa. Tuntuu, että noin puolet tuttavistani piti keikkaa fantastisena ja puolet mitäänsanomattoman vaisuna – kiihkeimmät Lana Del Rey -fanit tuntuivat saaneen esityksestä eniten irti. Tykkään itse Lanasta ihan todella, mutta en ole mikään hc-fani, joten koen suhtautuneeni kokonaisuuteen aika objektiivisesti.

Pidin laulajattaren raukeasta lavapresenssistä enkä olisi häneltä oikeastaan muuta odottanutkaan, mutta asuvalinta (Adidaksen verkka-asu) kummastutti, biisivalinnoista uupui kunnon nostatus ja varsinkin laulun volyymi olisi voinut olla huomattavasti kovemmalla. Keikka ei ollut missään nimessä huono, mutta jäin jotenkin kaipaamaan jotakin enemmän. Jossain keskivaiheilla totesin, että biisivalinnat jättivät muutamaa hittiä lukuunottamatta tunnelman jotenkin laimeaksi ja uneliaaksi, joten jatkoin matkaa Front Yardille, jossa toden totta heräsin nuokkuvasta mielialastani heti.

Perjantain parhaat bailut: Aphex Twin, Maceo Plex ja tälli tanssilattialla

Perjantain parhaiksi nousivat omalla listallani vähän vauhdikkaampaa menoa tarjoilleet Aphex Twin ja Maceo Plex. Aphex Twinin hurmaavan vinksahtaneesta maailmasta olen päässyt osalliseksi kerran jo joskus 10 vuotta sitten, kun päädyin kaverini seuralaisena herran keikalle Brysselissä. Tykkäsin jo silloin ja tykkäsin vielä noin tuhat kertaa enemmän nyt. Aphex Twinin Flow-veto nousee yhdeksi parhaista keikkaelämyksistäni koskaan ja ihan ylivoimaisesti kaikkien aikojen Flow-keikkojen kärkisijoille. Ehkä yhdet elämäni parhaista bailuista ja tyyppi otti yleisönsä mahtavasti myös visuaalien avulla. Menisin silmää räpäyttämättä heti uudelleen, jos tilaisuus tarjoutuisi – ja toivottavasti vielä joskus tarjoutuu.

Maceo Plex ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta tuttavan suosituksesta vaelsin Front Yardille kesken Lana Del Reyn, kun tuntui, että nukahdan pian pystyyn, jos mimmi ei kohta räväytä. Ja voi pojat, mikä meininki Front Yardilla olikaan. Ehdin matkalla kadottaa ystävänikin, mutta edes se ei häirinnyt menoa, kun rytmi vei mennessään – kuten ei sekään, että joku erityisen innokas bailaaja kumautti minua vahingossa nyrkillä ohimoon ilon ollessa ylimmillään. :D Onneksi selvisin suuremmitta vammoitta tästä yllätyksestä, vaikka hetken mietinkin, saisinko tapauksesta muistoksi mustan silmän…

Sunnuntain yllätyssade ja uudet ystävät

Sade pääsi yllättämään minut sunnuntainakin… Sadetutka ja sääennuste näyttivät kirkasta taivasta, mutta juuri kun olin päässyt kotiovelta ehkä noin puoleen matkaan reitilläni festarialueelle, alkoi sataa. En ollut yhtään varautunut sateeseen, joten kenkävalintani ei todellakaan osunut nappiin (vaaleanpunainen mokkanahka ja sade eivät ole hyvä yhdistelmä!) eikä minulla ollut sateenpitävää takkiakaan mukana. Niinpä linnoittauduin hätäpäissäni jonkun kerrostalon ovisyvennykseen odottelemaan sateen taukoamista.

Ehdin päivystää ovensuussa ehkä noin 10 minuuttia, kunnes pieni poikajoukko sattui paikalle ja oli sattumalta menossa juuri viereisestä ovesta sisään eräälle työhuoneelle pitämään pientä festaripaussia. Tiesin yhden pojista kavereitteni kautta ja herrasmiehinä tyypit pelastivat minutkin vesisateesta sisään. Minusta pidettiin hyvää huolta: sisällä kouraani iskettiin heti gin tonic ja viihdyin lopulta hyvässä seurassa niin, että sade ehti tauota jo aikapäiviä sitten, ennen kuin maltoin lähteä. Olimme poikien kanssa suunnitelleet menevämme katsomaan ihan samoja artisteja, joten suuntasimme lopulta festarialueelle yhdessä.

Omat kaverini olivat noihin aikoihin teillä tietämättömillä, joten pysyttelin hyväksi havaitussa seurassa edelleen. Joukkoon liittyi yhden pojista tyttöystävä kavereineen ja tulimme niin loistavasti juttuun, että jatkoimme iltaa spontaanisti tyttöporukalla siitä eteenpäin. Ja hauskaa sinänsä, vietin yhden elämäni mahtavimmista festari-illoista ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan tavannut ennen. Päädyimme vielä jatkamaan mimmien kanssa iltaa Kuudennelle linjalle ja vannoimme, että näin hauskalle illalle pitää vielä saada joskus toisinto. Loistomusiikki, spontaanit seikkailut ja uudet ihanat kaverit – mitäpä muuta sitä voisi hyvältä festari-illalta toivoa!

Odotettu ja ylistetty Frank Ocean kuulosuojaimineen

En ole itse mikään fanaattinen Frank Ocean -diggailija, mutta odotin kyllä keikkaa innolla. Olen kuunnellut tyypin musiikkia jonkin verran ja muutama kappaleista on päätynyt soittolistoillenikin asti. Myös Frankin sunnuntaisesta keikasta olen kohdannut samaan tapaan ristiriittaisia mietteitä kuin Lana Del Reyn perjantaisesta vedosta, joskin Frank on saanut osakseen huomattavasti varauksettomampaa suitsutusta. Harmi vain, että itse en oikein päässyt siihen hypeen mukaan…

Frank Ocean veti koko keikan peltorit päässään, mikä nyt ei millään tavalla häirinnyt, mutta hymyilytti kyllä. En tiedä, olisiko pitänyt olla jotenkin vielä paljon tutumpi herran tuotannon kanssa, jotta olisi päässyt kunnolla sisälle tunnelmaan, mutta omalta osaltani kokemus jäi jotenkin valjuksi. Tai ehkä olin vain vääränlaisessa mielentilassa tuollaista fiilistelykeikkaa ajatellen – joskus niinkin voi festareilla käydä (kuten perjantaina kovasti odottamani London Grammarin kanssa, joka oli kyllä loistava, mutta aivan vääränlaista settiä senhetkiseen omaan mielentilaani nähden). Vaikka keikka olisi miten hyvä, niin jos kaiuttimista kaikaa herkkää tunnelmointia ja oma fiilis on enemmän tyyppiä bailut (tai toisin päin), ollaan ristiriidan edessä. Ehkä vika ei ollut Frankissa, mutta minä en saanut sunnuntain keikasta irti oikein mitään – harmi.

Sunnuntain ykkönen: Moderat

Sunnuntaisuosikeikseni nousivat Fatima Yamaha ja Moderat, jonka olenkin nähnyt livenä jo pariin otteeseen aiemminkin. Ensin mainittu tosin hämmensi minua ja festariseuraani suunnattomasti, kun osoittautuikin, että artisti onkin nimestään huolimatta mies. Olimme järkyttyneitä. :D Kyllähän nimi siis kuulostikin pseudonyymiltä, mutta en silti arvannut, että sukupuolikin olisi eri. Mutta järkytyksestä toivuttuamme nautimme silti keikasta, joka nostatti kiitettävästi tanssijalkaa, kuten odottaa sopi.

Ylivoimaiseksi ykköseksi sunnuntaina kohosi silti Moderat, jonka keikalta en ehkä odottanut niin suuria. Olen tosiaan nähnyt tyypit lavalla muutama vuosi sitten Flowssa sekä viime syksynä Circuksessa. Molemmilla kerroilla trio on ollut loistava niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin, mutta jotenkin kai ajattelin, että kun tämä on jo muutamaan otteeseen nähty, en saisi siitä mitään uutta irti. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan!

Lapin Kulta -teltassa tunnelma oli niin mieletön, että olin haljeta onnesta. Ja pakko aina vain kehua Sascha Ringin (Apparat) vokaaleja – siinä ovat soundi ja laulunlahjat todella kohdallaan, myös live-tilanteessa. Kokonaisuuden kruunasi aina yhtä upea valoshow ja tähän keikkaan oli täydellistä päättää tämänvuotinen Flow (vaikka ilta sitten vielä festareiden jälkeen jatkuikin). Olen nyt nähnyt Moderatin livenä kolmesti ja toivottavasti pääsen näkemään vielä uudelleenkin – tyypit nimittäin ovat vihjailleet, että saattaisivat olla jäämässä pitkälle tauolle tämän kesän jälkeen.

Yleisfiiliksiä ja tulevaisuuden haaveita

Kaiken kaikkiaan fiilis tämänvuotisesta Flowsta (myrskystä ja sen takia missatuista keikoista huolimatta) oli aivan fantastinen. Tunnelma oli oman kokemukseni mukaan festarialueella todella mukava ja leppoisa, ja järjestelyt toimivat tänä vuonna monelta osin erityisen hyvin. Olin alkuun hieman huolissani 360-lavan sijoittelusta kauas muusta festarialueesta ja epäilin, että tuolle kulkuväylälle syntyisi ehkä helposti ruuhkaa, mutta sen sijaan kaikkialla oli tänä vuonna poikkeuksellisen helppoa liikkua ja mitään pahempia sumppuja ei päässyt syntymään missään, missä itse liikuskelin. Myös vessajärjestelyt toimivat tänä vuonna entistä paremmin ja jonotusajat olivat varsin lyhyitä ainakin niillä kerroilla, kun itse odottelin pääsyä naistenhuoneeseen.

Iso plussa Flowlle myös siitä, että kasvis- ja vegaaniruokapainotus on pysynyt mukana festaritarjoilussa viime vuodesta lähtien. En itse syönyt harmillisesti tänä vuonna festarialueella juuri mitään, kun ajoitin saapumiseni niin tiukasti kiinnostavien keikkojen tuntumaan ja kiiruhdin vain areenalta toiselle, mutta peukku silti ruokavaihtoehdoista. Miinusta tosin on hieman annettava siitä, että paikoin ruokien hinnat olivat jopa festarisapuskaksi ja annosten kokoon nähden aika hävyttömiä. Ihmettelin myös hieman, että viinipullon pantti oli kokonaiset 10 euroa? Korviini kantautui myös muutamia ikäviä tarinoita järjestyksenvalvonnan toiminnasta, joten toivotaan, että nuo ongelmat saadaan setvittyä ja eliminoitua seuraavaan kertaan.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden hyödykseni ja huikata samalla Flown festivaaliorganisaatiolle pienen kainon toiveen, jota olen sinnikkäästi yrittänyt lobata vuosien varrella aiemminkin – toistaiseksi vielä tuloksetta. Haluaisin nimittäin palavasti nähdä livenä Nils Frahmin ja uskon, että tyypin livesetti sopisi Flown tunnelmaan täydellisesti. Että miten olisi? ;) Ensi vuonna ehkä?

Mutta siis kiitos jälleen kerran loistavasta tapahtumasta! Kiitos Flowlle, artisteille ja ihan parhaille festarikavereille – tiedätte, keitä olette. :)

Photos: Jenni Rotonen & Viena K

Related posts

14/07/17

Maaginen tanssi

53

Kaverini vinkkasi minulle hiljattain eräästä aivan maagisen kauniista videosta, joka teki minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan jakaa tämän helmen myös teille. Taiteilija Daniel Wurtzel loihtii taianomaisia tunnelmia kepeän kangaskaistaleen ja tuulettimien avulla, kun tuuletinten puhaltama ilmavirta lennättää kankaan kieppuvaan tanssiin kuin taikavoiman pauloissa. Hetkittäin kangas näyttää saavan kuin tanssivan ihmisen muodon. Ja kylläpä muuten herättää nostalgisia tunnelmia jonnekin reilun vuosikymmenen taa tuo biisikin.  :)

Translation: Magical dance by the artist Daniel Wurtzel – so beautiful!

Related posts

23/05/17

Uusia tuulia Kansallismuseossa (+ kisa)

40 74

Kaupallinen yhteistyö: Kansallismuseo

Olen kävellyt Helsingissä Kansallismuseon ohi varmasti tuhansia kertoja. Entisen kotini lähellä sijaitseva museo oli ennen usein päivittäisten reittieni varrella, mutta jostain syystä en silti koskaan tullut poikenneeksi sisään. Niinhän se tuppaa usein omassa kotikaupungissa vähän menemään. Turistina vieraassa kaupungissa sitä tulee käytyä vaikka missä, mutta monesti ne oman kotikaupungin nähtävyydet jäävät usein paitsioon. Olen toisinaan kauhistellut, että turistit tuntuvat joskus tietävän kotikaupunkini nähtävyyksistä enemmän kuin minä itse.

Sain nyt hyvän kimmokkeen lähteä tutustumaan Kansallismuseoon, kun yhteistyön tiimoilta pääsin tutustumaan uuteen kiinnostavaan projektiin, jossa Kansallismuseo on ollut mukana. Viisi suomalaissuunnittelijaa on nimittäin suunnitellut Kansallismuseolle oman pienen tuotemalliston, jossa on museosta ja historiasta inspiroituneita tuotteita, jotka ovat vähän kuin uudelleentulintoja historiallisista esineistä. Pääsin kurkkaamaan mallistoa viime viikolla paikan päälle ja oli tosi kiinnostavaa nähdä Kansallismuseo Collectionin lisäksi myös itse museo sisältä käsin. En ollut esimerkiksi ollenkaan tiennyt, että museossa on upea kattoikkuna, jonka ympärillä on Akseli Gallen-Kallelan maalaamia freskoja.

Suunnittelijoiden, Kansalismuseon, Helsinki New -hankkeen ja Juni Communication & Produtionin yhteistyönä syntynyt Kansallismuseo Collection on esillä designtoimisto Koko3:n suunnitteleman museokaupan yhteydessä olevassa mahtavassa pop up -tilassa, joka on näyttely jo itsessään. Ja mikä parasta, museokaupassa pääsee vierailemaan ihan vain vaikka ohikulkiessaan ilman museon pääsymaksua. Hyvä tietää, jos siis kiinnostaa käydä poikkeamassa vaikka vain kurkistamassa mallistoa! Ensæmblen mallistolle koostama oma näyttely “Inspiration is here” on esillä 12.5.-27.8.2017.

Mukana mallistoa suunnittelemassa on ollut viisi suomalaista suunnittelijaa: Johanna Gullichsen, Mari Isopahkala, Kristiina Nuutinen, Julia Männistö sekä Alisa Närväsen ja Elina Peltosen muodostama suunnittelijaduo ensæmble. Suunnittelijoiden käsissä museon esihistorialliset esineet ovat muuttuneet huivin printeiksi ja suomalais-ugrilaiset kansantraditiot muistikirjaksi. Perinteinen tuohikontti nähdään uudelleentulkintana korkista valmistettuna ja hopeasormuksessa komeilee timantin paikalla palanen poron turkkia.

Kansallismuseo halusi ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla ja saan siis arpoa teille tuosta ihanasta mallistosta kolme tuotetta: Johanna Gullichsenin kauniin Ahti-kukkaron sekä kaksi ensæmblen muistikirjaa. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, oletko koskaan käynyt Kansallismuseossa ja mitä mietteitä tämä projekti sinussa herättää? Onko joku mukana olevista suunnittelijoista entuudestaan tuttu? Syttyikö inspiraatio lähteä kurkkaaman Kansallismuseota myös sisältä? Jätä kommenttisi 30.5.2017 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Ja oikeasti, käykää kurkkaamassa sitä näyttelyä – se on hieno. :)

Jos kiinnostaa lukea tuotteista ja suunnittelijoista niiden takana vähän enemmän, niin tästä alta löytyy vielä pieni tietopaketti. :)

Kirmukarmu-huivi

Mannisto

Kirmukarmu-huivin nimi on peräisin Vesilahdella sijaitsevasta muinaislöytöpaikasta, josta löytyneet kyyristelevää eläintä esittävät miekan kahvat ovat myös yksi huivin kuva-aiheista. Kirmukarmu oli myös myyttinen hämäläinen sotapäällikkö jonka kerrotaan eläneen 1200-luvulla. Muita huivin aiheita ovat erilaiset koruaiheet sekä Suomen tunnetuin kiviesine, hirvenpäänuija. “Kaikki valitut esineet edustavat aikansa muotokieltä, mielestäni suomalainen muotoilu oli jo tuolloin pelkistettyä ja omaleimaista” sanoo Männistö. Huivit on painettu silkkipainotekniikalla joka sopii hyvin esihistorialliseen tunnelmaan käsityömäisen ja uniikin painojäljen ansiosta.

Julia Männistö valmistui 2014 Lontoossa Central Saint Martins -yliopistossa maisteriksi. Pian valmistumisensa jälkeen hän perusti Mannisto-vaatemerkin. Nuoresta iästä huolimatta omaperäinen brändi on ollut kovassa nosteessa ja menestynyt monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Muistikirja

ensæmble

ensæmblen muistikirjassa kuljetaan aikamatka suomalais-venäläisen duon töistä suomalais- ugrilaisiin kansanmenoihin, kokoontumisiin, arjen ja juhlan toimiin. Kirja on kokoelma vanhoja historiallisia arkistokuvia ja ensæmblen omia kuvia. “Löysimme yllätykseksemme paljon samankaltaisia tilanteita, asioita ja paikkoja historiallisista kuvista kuin mitä omissa töissämme oli ollut.” kertoo suunnittelija Alisa Närvänen. Närvänen toivoo, että ihmiset käyttäisivät rohkeasti kirjaa ja täyttäisivät sen omilla muistiinpanoilla tai luonnoksillaan luoden siihen kolmannen ulottuvuuden.

ensæmble on tunnettu kokeellisuudestaan ja monialaisuudestaan muodin alalla ja sen toiminta on alusta alkaen sijoittunut taiteen ja muodin rajapinnalle. Työskentelyä on määrittänyt kiinnostus vaatteen ja pukeutumisen esittämisen tapoihin, joissa totuttujen ideaalien sijaan esitetään vaatteisiin liittyviä pohdintoja ja luodaan kehollisuudesta nousevia kokemuksia erityisesti performanssin keinoin.

Aarni-reppu

Katriina Nuutinen

Aarni-reppu on on moderni tulkinta suomalaisesta tuohikontista. Vaikka se on tehty korkista se on käytettävyydeltään ja ominaisuudeltaan samantyyppinen kuin tuohi, luonnostaan vettä ja likaa hylkivä sekä kevyt kantaa. Suunnittelija Katriina Nuutinen toivoo että reppu kulkisi arkikäytössä, vaikka  käsilaukun sijaan. Jokaisen Aarni-repun myynnistä menee pohjoiskarjalaisten nuorten mielenterveystyölle viisi euroa.

Katriina Nuutinen on sukupolvensa kiinnostavimpia suomalaisia suunnittelijoita. Lasimuotoilun lisäksi Nuutinen tunnetaan hyvin myös valaisimistaan. Joensuussa asuva, palkittu muotoilija on tähdännyt alusta alkaen kansainvälisyyteen. Nykyään hän tekee yhteistyötä mm. Ligne Rosetin ja Klongin kanssa. Vahva materiaalintaju yhdistää Katriina Nuutisesta tuotantoa. Hänen suunnittelemansa tuotteet ovat samanaikaisesti herkkiä ja voimakkaita.

Ahti-kukkaro

Johanna Gullichsen

Johanna Gullichsenin suunnitteleman kukkaron Nereus kuosi on tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan juhlivasta Normandie mallistosta. Metsänvihreä väri on valittu erityisesti Kansallismuseota varten ja nahka ja metallisomisteet tekevät siitä sopivan vaikka kesän juhliin. “Vetoketjussa on jotain samaa kuin saamelaisten koruissa, joista pidän kovasti.” Gullichsen kertoo.

Johanna Gullichsen on uudistanut kudottujen kankaiden maailman ja tuonut skandinaavisen tekstiiliperinteen tähän päivään. Gullichsenin kankaita myydään yli 20 maassa. Ne on suunniteltu pitkäaikaiseen käyttöön, ja valmistettu huolella parhaista materiaaleista.

Viima sormus

Mari Isopahkala

Mari Isopahkalan hopeasormuksessa on timantin paikalla kappale poron karvaa. “Halusin nostaa tämän uskomattoman hienon materiaalin arvostusta ja kunnioitusta. Poro on myyttinen olento joka kestää kovia sääolosuhteita ja mahdollisti saamelaisten asumisen ja elämisen Lapissa. Se on merkittävä osa suomalaista ja saamelaista kulttuuria” Isopahkala toteaa. Vaikka koipikarva on nahan kestävimpiä osia se jää usein ylijäämätuotteeksi porontaljojen jalostuksessa. Sormuksen hopeaosa valmistetaan sarjatuotantona, mutta jokainen turkinpala valitaan ja työstetään käsin tehden jokaisesta sormuksesta uniikin.

Mari Isopahkala on palkittu muotoilija, joka on viimeaikoina työskennellyt paljon lasin, puun ja valaisimien parissa. Isopahkalan tunnetuimmat työt kansainvälisesti ovat “Winter Pearl” ja “Suma” korumallistot Lapponialle sekä “Konkkaronkka” sarja Marimekolle.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

16/05/17

Kuvamuistoja Madridista sekä muutama matkavinkki

3 61

Nyt olen vihdoin ehtinyt käydä Madridin reissukuvat läpi ja miten kivoja muistoja sieltä sitten tallentuikaan kameraan, vaikka murehdin alkuun, että tuliko matkan varrella nappailtua kuvia ollenkaan. Viikonloppu hujahti ohi yhdessä vilauksessa ja Madrid oli ihana sateisenakin.

Olin reissussa Yotuelin vieraana ja siitä kuulette huomenna lisää, mutta nyt ensin vähän muita matkakuulumisia reissun varrelta. Matkaseurana reissussa olivat Yotuelin poppoon lisäksi mahtavaa vlogia pitävä Sita Salminen (joka juuri julkaisikin tänään ensimmäisen reissuvideonsa) sekä apteekkialaa edustava Sofia. Loistoseurassa sain siis muutaman Madrid-päiväni viettää. Kovin kattavaa kokonaiskuvaa kaupungista ei ehtinyt tässä lyhyessä ajassa saada, mutta muutama kiva suositus tarttui silti matkaan. Tässä pari tärppiä Madridin matkaajalle oman pikareissuni pohjalta. :) Ja vielä yksi shoppailuvinkki sekä matkakuvafiilistely on tulossa tämän jälkeen erikseen.

Ravintola: Lamucca de Serrano

Ehdimme lyhyellä reissulla käydä illallisella parissa eri ravintolassa, joista toinen ei suosituksia ansaitse, mutta toiseen tykästyin kovasti. Calle Serranon varrella sijaitseva Lamucca de Serrano yllätti iloisesti: ruoka oli erinomaista, miljöö viehättävä, hintataso vähintäänkin kohtuullinen ja 5 hengen jälkiruokalautanen ehdottomasti suosittelemisen arvoinen. Menisin uudelleen!

Hotelli: Totém Madrid

Salamancan kaupungionsassa sijaitseva hotelli Totém oli kerrassaan miellyttävä elämys – kerrassaan tyylikäs hotelli loistosijainnilla. Hotellissa kaikki toimi, palvelu oli ystävällistä ja tykkäsin siitä, että buffet-aamiaisen sijaan aamupalaan sai itse valita muutamien peruselementtien lisäksi listalta kaksi vaihtoehdoista, joihin kuului esimerkiksi ruhtinaallisen kokoinen avocado-toast, luonnonjogurttia marjoilla ja granolalla, hedelmäsalaatti, kananmunia oman maun mukaan valmistettuina sekä paljon muuta. Sain myös mielettömän vessaremppa-inspiraation tämän hotellin kylppärissä. :D

Museo: Reina Sofia

Madridin kansallinen taidemuseo Reina Sofia on ehdottomasti piipahtamisen arvoinen. Jo itse rakennus on itsessään hurjan kaunis ja siellä on ihastuttavan monipuolinen valikoima espanjalaista ja kansainvälistä taidetta Picassosta Dalíin ja muihin suuruuksiin. Mukana on niin valokuvaa, maalauksia, installaatioita kuin veistoksiakin sekä kaikkea niiden väliltä. Itse jaksoin kahlata läpi pari kerrosta ennen kuin iski uupumus. Jos haluaa koluta läpi koko museon, kannattaa varata retkeen monta tuntia aikaa. Pääsylippu kustantaa 20 euroa, mutta ilta-aikaan museoon pääsee klo 18 jälkeen ilmaiseksi. Tällöin kannattaa kuitenkin varautua tungokseen ja jonotukseen. Myöskään kaikki näyttelyt (esim. Picasso) eivät ole ilmaisaikaan avoinna. Itse maksoin kiltisti lippuni ja voin suositella jo siksi, että vältyin pahimmalta ryysikseltä ja jonottamiselta.

Ketjuliike-shoppailu: Oysho

Espanjan lahja alusvaateshoppailuun on Zaran ja Mangon kanssa samaan taloon kuuluva Oysho, jossa myydään alushepeneiden lisäksi myös uikkareita, sporttivaatteita ja kaikenlaisia yöhepeneitä, joita en tiennyt tarvitsevani, kunnes näin ne. Maailman suloisimmat pyjamat, yöpaidat ja aamutakit saivat harkitsemaan, josko minusta sittenkin olisi yöpaitaihmiseksi. Tsekkaa erityisesti Oyshon erinomaiset alustopit, joissa on ihana materiaali ja edullinen hinta.

Ruoka: paella

Espanjalaisen keittiön klassikko paella on ehdottomasti sellainen herkku, jota kannattaa Madridissa vieraillessaan maistaa. Olen aina ollut siinä luulossa, että en voi herkutellä tällä perinteisellä espanjalaisruoalla, koska Suomessa siihen on aina laitettu äyriäisiä, mutta kuulemma se oikein perinteinen paella ei sisällä mereneläviä vaan kasviksia, kanaa ja jänistä. Madridista kuitenkin tuntui saavan kaikenlaisia versioita vegestä perinteiseen, joten minäkin pääsin viimein maistelemaan. Ja herkkua oli!

Madrid vaikutti kyllä tosi kivalta kaupungilta ja ihmiset olivat hurjan ystävällisiä. Pitää päästä joskus uudelleen ihan ajan kanssa, että ehtii tutustua vähän paremmin. Barcelonassa on tullut käytyä monen monta kertaa, mutta Madrid on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jos tulee vielä vinkkejä tulevia reissuja varten, niin saa ilman muuta huikkailla kommenttiboksin puolella omia hyviä suosituksia.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts