5/12/18

Tytöt turvaan

3 26

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & SILPOMATON

Siitä on nyt pari vuotta aikaa, kun kirjoitin tyttöjen ympärileikkauksista Silpomaton-kampanjaan liittyen. Asia kosketti ja järkytti minua syvästi ja tekee niin edelleen. Yhä edelleen kyyneleet uhkaavat nousta silmiini, kun edes puhun aiheesta – tuntuu, niin uskomattoman kauhealta, että kukaan joutuu sietämään sellaista äärimmäistä väkivaltaa. Asiaan paremmin tutustuttuani on tuntunut äärimmäisen tärkeältä olla mukana silpomisen vastaisessa työssä, mutta viime viikolla ilmiö tuli vielä piirun verran lähemmäs, sillä olin matkalla juuri niissä maisemissa, missä tyttöjen silpominen kuuluu edelleen monen heimon kulttuuriin ja perinteisiin.

Kun ihastelin Tansaniassa masai-naisten ylvästä olemusta ja kauniita perinnevaatteita, olo oli samanaikaisesti ristiriitainen. Naiset edustavat ylpeinä omaa vahvaa kulttuuriaan, mutta tämä samainen kulttuuri on yksi niistä, joissa silpomisperinne elää yhä vahvana. On siis enemmän kuin todennäköistä, että masai-naiset, joiden nenille olen asetellut silmälaseja viime viikolla, ovat joutuneet tämän karmean väkivallanteon uhreiksi.

Kenian kisii-heimon tytöistä lähes jokainen tyttö joutuu silpomisen uhriksi.

Jotta asiaa ei olisi ihan niin helppoa sivuuttaa tai ummistaa siltä silmiään, naiselle ympärileikkaus tarkoittaa sitä, että kaikki ulkoiset sukupuolielimet kuten klitoris ja ulommat häpyhuulet leikataan irti veitsellä, partaterällä tai lasinsirulla ilman minkäänlaista kivunlievitystä, ja tämän jälkeen koko alakerta ommellaan umpeen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni aukko. Myös lievempiä ympärileikkauksen muotoja esiintyy, mutta kaikkiin niihin liittyy klitoriksen vahingoittaminen tai poistaminen.

Omaa tekstiäni lainaten: Voi vain kuvitella, millaista tällaisesta toimenpiteestä on yrittää toipua, fyysisesti ja henkisesti. Naisen sukuelimissä on valtavasti hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärmmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Millaista mahtaa olla käydä vessassa tai yrittää huolehtia hygieniastaan, jos alapää on käytännössä ommeltu umpeen? Miltä mahtaa kaiken tämän jälkeen tuntua seksi? Entä miten käytännössä onnistuu synnytys? Silpominen tekee tulevista synnytyksistä hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Lisäksi se aiheuttaa valtavia kipuja sekä erilaisia kroonisia tulehduksia. Moni saa myös HIV-tartunnan likaisista leikkausvälineistä. Tällaisten asioiden kanssa elää silvottu tyttö, jos nyt siis edes selviää hengissä, sillä moni kuolee verenhukkaan tai silpomisen aiheuttamiin tulehduksiin ja komplikaatioihin jo pian toimenpiteen jälkeen.

Siskokset Vivian ja Michelle säästyivät täpärästi silpomiselta.

Auttaakseni teitä ymmärtämään paremmin ongelman laajuutta: arvioiden mukaan maailmassa on tälläkin hetkellä noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa erityisesti Länsi-Afrikasta Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella sekä osissa Lähi-itää ja Aasiaa. 44 miljoonaa heistä on alle 15-vuotiaita ja nuorimmat ympärileikataan jo alle 5-vuotiaina. Ikivanha, julma perinne juontaa juurensa yli 2000 vuoden taakse kauas ennen islamia ja kristinuskoa, eikä sillä ole minkäänlaista lääketieteellistä tai uskonnollista perustetta. Silpomista esiintyy monissa eri kulttuureissa. Osa silpomista harjoittavista heimoista on kristittyjä, osa muslimeja ja osa edustaa muita uskontoja.

Vaikka silpominen on monen maan laissa kielletty, siitä ei raportoida poliisille. Koska tietyissä kulttuureissa se katsotaan olennaiseksi osaksi kulttuuria ja tehdään kaikille tytöille, sitä ei edes osata mieltää väkivallaksi. Silpomisen kriminalisoimisen jälkeen silpomista suoritetaan myös entistä enemmän salaa kodeissa. Suomessa kasvaneen korvaan kaikki tämä kuulostaa vähintäänkin hämmentävältä, mutta silpomisen todellakin uskotaan olevan tytöille hyväksi: hänen uskotaan ympärileikkauksen ansiosta varttuvan terveeksi, kunnialliseksi ja siveelliseksi naiseksi eikä terveyshaittojen ajatella johtuvan silpomisesta. Suosittelen lukemaan tuon pari vuotta sitten kirjoittamani tekstin, jossa avataan varsin perusteellisesti ilmiön taustoja.

Kenian kisii-heimossa ympärileikkaukset ovat masai-heimon tapaan osa perinteitä ja kulttuuria. Kisiiläisten keskuudessa silpominen on perinteisesti tehty murrosikään tulleille 12-14-vuotiaille tytöille avoimessa seremoniassa, jossa toimenpiteen suorittaa perinteinen ympärileikkaaja. Nykyään silpominen tehdään yhä useammin klinikoilla ja yhä nuoremmille, sillä nuoremmat lapset eivät vielä samalla tavoin osaa vastustaa toimenpidettä. Valitettavasti klinikka väkivallanteon ympäristönä ei tee siitä yhtään sen kivuttomampaa tai hygieenisempää, sillä kivunlievitystä ei käytetä, välineet ovat usein likaisia ja tyttöjä silvotaan useampi kerralla.

Niin karmealta kuin se saattaakin kuulostaa, erityisesti joulu on silpomisen sesonkiaikaa, sillä ympärileikkauksia tehdään erityisen paljon silloin, kun lapset ovat lomalla koulusta ja heillä on aikaa toipua silpomisen aiheuttamista vammoista.

Turvaleireillä kenialaislapset oppivat silpomisperinteen haitoista ja ovat suojassa silpomiselta.

Miten silpomista vastaan voidaan sitten taistella, kun perinne elää niin tiukasti osana kulttuuria? Silpomaton-kampanjan Tytöt turvaan -joulukeräys kerää varoja turvaleirien järjestämiseen silpomisvaarassa oleville tytöille Keniassa. Silpomisuhan alla oleville ytöille järjestetään koulujen loma-aikoina turvaleirejä, joilla he oppivat silpomisen vaaroista ja omista oikeuksistaan ja kenen puoleen he voivat kääntyä, jos he epäilevät olevansa vaarassa joutua silvotuksi. Leireillä tytöille opetetaan ikätasonsa mukaisesti silpomisperinteen kulttuurisista syistä, siihen liittyvistä uskomuksista ja silpomisen terveyshaitoista. Heille kerrotaan, kuinka tärkeitä ja arvokkaita he ovat ja ettei kukaan saa kajota heihin ilman lupaa. Leireillä käsitellään myös, miten ympärileikkauksen seurauksien kanssa voi oppia elämään.

Turvaleirien lisäksi Solidaarisuus-järjestön Silpomaton-kampanja tekee jatkuvaa pitkäjänteistä työtä silpomisperinteen kitkemiseksi Keniassa lisäämällä tietoa yhteisöissä silpomisen haitoista ja tyttöjen oikeuksista ja vaikuttamalla asenteisiin. Nuorten tyttöjen äitejä koulutetaan silpomisen haitoista ja Silpomaton-kampanjan takana oleva Solidaarisuus-järjestön myös kouluttaa paikallisia, jotka kiertävät kylissä, virastoissa, sairaaloissa ja kouluissa kertomassa silpomisen terveysvaaroista. Tehokkain tapa vaikuttaa on nimenomaan saada tieto kulkemaan paikallisten kesken ja sillä tavoin vaikuttaa vallitseviin käsityksiin.

Tytöt oppivat silpomisperinteen haitoista turvaleireillä muun muassa draaman keinoin. 

Vaikka koko valtion tasolla esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa ympärileikkausten lukumäärää on saatu jo merkittävästi pienemmäksi, monissa heimoissa edelleen yli 80% tytöistä silvotaan. Kenian kisii-heimossa luku on peräti 96%. Ilmiötä vastaan taisteleminen on paikoin hankalaa juuri siksi, että tilastojen valossa tilanne näyttää merkittävästi parantuneen, mutta tilastot ikään kuin unohtavat nämä yksittäiset heimot, joissa perinne elää yhä vahvana.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan silpominen on vähentynyt runsaasti useimmilla Afrikan alueilla viime vuosikymmeninä, mutta edelleen on alueita, joilla vähenemistä ei tapahdu. Riskitekijöitä ovat huono tai olematon koulutus, köyhyys, kulttuurin ylläpitämät tiukat sukupuoliroolit sekä silpomisen mieltäminen yhä edelleen olennaiseksi tekijäksi avioliittomarkkinoilla. Tästä syystä Solidaarisuus pyrkii systemaattisesti parantamaan naisen asemaa ja tekee silpomisen vastaista työtä juuri niillä alueilla, joissa lähes jokainen tyttö silvotaan edelleen.

Tänäkin jouluna moni tyttö on vaarassa joutua silvotuksi ja meistä jokainen voi auttaa lahjoittamalla tärkeän asian puolesta Silpomaton-kampanjan Tytöt turvaan -keräykseen joko kuukausilahjoittajana tai kertalahjoituksella. Lahjoitussumman voit valita itse oman budjettisi mukaan. Jo esimerkiksi 10 eurolla yksi nuori pääsee silpomista käsittelevään koulutukseen ja 30 eurolla autetaan tyttö turvaleirille aikana, jona hän on vaarassa joutua silpomisen uhriksi. Haluan kannustaa teitä kaikkia kanssani mukaan taistelemaan tärkeän asian puolesta. Oletko mukana?

Tänään on ilmestynyt myös uusi Afterwork-jakso ja juttelemme siinäkin Tytöt turvaan -kampanjasta. Kyseenalaistamme tällä kertaa joululahjaperinteitä ja materialismin ympärillä pyörivää jouluhulinaa. Millä muilla tavoilla jouluiloa voisi jakaa ympärilleen? Mitä jos jouluun liittyvää antamisen sanomaa toteuttaisikin antamalla jollekulle ehkä koko elämän mullistavan lahjan? Kuuntele jakso alta tai esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin tai jonkun muun podcast-sovelluksen kautta.

Photos: Ulla Sarén

Related posts

23/11/18

Soft Hardcore

2 24

Joko olet käynyt katsomassa Emma Ainalan tuoreen Soft Hardcore -näyttelyn Helsinki Contemporaryssa? Jos et, niin NYT on se hetki mennä, sillä näyttely on esillä enää tämän viikon ajan. Ja vaikka olisitkin ehtinyt jo piipahtaa, suosittelen käymään vielä toisenkin kerran, sillä Ainalan vaaleanpunaista hattaramaailmaa huokuvat teokset ovat sellaista yksityiskohtien ilotulitusta, että puolet kaikesta siitä runsaudesta menee takuulla ensimmäisellä katselukerralla ohi. Tällä kertaa maalaukset ovat myös saaneet rinnalleen keramiikkaveistoksia, jotka ovat kuin kuvien kolmiulotteista jatkumoa.

Ainalan pastellinvärinen ja rönsyilevän moniulotteinen visuaalinen maailma peilaa naishahmojen kautta somemaailmaa ja selfie-kulttuuria, naiseutta ja seksuaalisuutta, valta-asetelmia ja kulutusyhteiskuntaa. Hätkähdyttävän taidokkaasti maalatut ja näennäisen hempeät kuvat kätkevät taakseen ristiriitoja, ahdistusta ja tabuja. Suosittelen, että menet ja tutkit itse, mutta jos kriitikon mietteet kiinnostavat, esimerkiksi ystäväni Sanna Lipponen on kirjoittanut Edit-taidemediaan näyttelystä mielenkiintoisen analyysin.

Loikkasin viime viikolla itse keskelle Soft Hardcore -näyttelyn tunnelmaa ja matchasin tyylini teosten henkeen pienen projektin tiimoilta. Olin käynyt näyttelyssä jo aiemmin, joten tiesin mitä odottaa. Vedin ylle vaatteet, joissa oli vaaleanpunaisia pupunkorvia, punaisia pusuhuulia ja mustaa kiiltonahkaa – pehmeää ja kovaa kuten ajatella saattoi. Uppouduin teosten äärelle suljetussa galleriatilassa kaikessa rauhassa ja tutkailin töitä kaikessa rauhassa aina vain uusia yksityiskohtia huomaten. Avajaisillan hälinässä suurin osa maalausten lukemattomista hienovaraisista viesteistä ja nyansseista meni auttamatta ohi silmien.

Olen muutaman kerran tehnyt aiemminkin fiilisvideoita tänne blogin puolelle yhteistyönä videotaitureiden kanssa ja palaute on aina tuntunut olevan hurjan myönteistä. Ja onhan se mukavaa vaihtelua pelkkään still-kuvaan, joten oli hauska päästä tekemään taas pitkästä aikaa tällainen pieni videoprojekti. On oikeastaan aika hullua, millaisiin tilanteisiin sitä elämässä toisinaan päätyy. Tähän projektiin ajauduin mukaan siksi, että satuin joskus reilu vuosi sitten lainaamaan naapurilleni tikapuita. Naapuri ehti muuttaa talosta jo poiskin, mutta otti myöhemmin yhteyttä ja ehdotti yhteistä videoprojektia, sillä hänellä sattuu olemaan oma tuotantoyhtiö. Ja lopulta löysin itseni Helsinki Contemporarysta kameran edestä – oikeastaan vain siksi, että hyvän aikaa sitten tulin lainanneeksi tikkaita kerran.

Itse asiassa tämä projektimme ei jäänyt vain yhteen videoon, joten jatkoa seuraa vielä, mutta olisi hauska kuulla, mitä tuumitte tällaisista videoproggiksista. Kiinnostaako videofiilistely vai tykkäättekö enemmän ihan vain perinteisistä teksteistä ja kuvista? Itselle tämä ainakin on kivaa vaihtelua!

Kiitos vielä Nawras Odda hauskasta yhteistyöstä sekä Helsinki Contemporary ja Emma Ainala siitä hyvästä, että saimme tulla kyläilemään. Muuten, on aikamoinen multitalentti tuo Nawras, sillä myös videolla kuultava kappale on hänen omaa käsialaansa! Ja kiitos myös Elisalle upeasta silmämeikistä, joka sopi tämän projektin fiilikseen kuin nakutettu.

Ja tosiaan, käykää katsomassa tuo Emma Ainalan Soft Hardcore -näyttely, joka on auki vielä tämän viikonlopun eli su 25.11. asti osoitteessa Helsinki Contemporary, Bulevardi 10 (vapaa pääsy).

pusero // sweater Uhana Design*

nahkahame // leather skirt & Other Stories (2017)*

nilkkurit // ankle boots Minna Parikka (2016)*

* saatu blogin kautta / gifted

 

Photos & video: Nawras Odda / Saut Productions

Related posts

4/11/18

Kalenteri vuodelle 2019 (+ kilpailu)

254 25

Kilpailun palkinnot tarjoaa Porvoon Taidekoulu.

On hauskaa, kuinka siellä ruudun toisella puolen moni jo malttamattomana odottaa tätä monivuotista perinnettä loppusyksystä niin innolla, että sen peräänkin jo kysellään. On nimittäin taas se aika vuodesta, kun tähyillään jo tulevaan, sillä innokkaimmat alkavat jo näitä aikoja metsästää uutta kalenteria ensi vuoteen. Minä kuulun edelleenkin siihen koulukuntaan, joka sinnikkäästi vannoo paperisen almanakan nimeen, joten tutkin aina suurella mielenkiinnolla kalenteritarjontaa.

Yksi jokavuotinen suosikkini on ystäväni Anna Stolzmannin Porvoon taidekoululle suunnittelema kalenteri – ja nyt uusi kalenteri vuodelle 2019 on julkaistu! Kalenteri on nyt viime vuosina löytänyt pysyvämmän, hyväksi havaitun muodon ja tämänvuotinen painos muistuttaakin viime vuoden versiota kovasti. Vain koko on hiukan entistä kompaktimpi (15,5 x 10,5 x 2 cm), joten kalenteri mahtuu vieläkin paremmin käsilaukkuun.

Olen aina pitänyt Annan visuaalisesta tyylistä todella paljon ja hänellä on mielestäni aivan lyömätön värisilmä. Tämänvuotisen kalenterin neljä väriä ovat puuteri, merenvihreä, liila ja oliivi, joista ainakin minulla on tuttuun tapaan taas vaikeuksia valita oma suosikki. Koska tänä vuonna käytössä on ollut puuterinen sävy, taidan ensi vuonna kallistua jompaan kumpana vihreistä. Vai olisiko pastellinen liila sittenkin minulle paras väri? Saapa nähdä…

Kalenterin sisäsivuilta löytyy tuttuun tapaan kaikki tarpeellinen: muutama erilainen kuukausinäkymä, sivuja muistiinpanoille sekä pystysarakkeista koostuva viikkonäkymä, jossa on yksi sarake tilaa myös yleisemmille huomioille tai vaikkapa TO DO -listalle. Ja kalenterisivujen lomassa ilahduttavat Porvoon taidekoulun nuorten taiteilijoiden upeat taideteokset. Olen ollut ihan erityisen vaikuttunut noista tuoreimman painoksen kuvituksista – todella hienoja!

Porvoon Taidekoulun kalenteria saa tuttuun tapaan ostaa suoraan koululta sekä useammalta jälleenmyyjältä. Porvoossa kalenteria myyvät Taidekoulun lisäksi Kompassi, Porvoon taidehalli, Kulttuuritalo Grand, Finform, Design Deli ja Bohemia. Lisäksi sitä myydään Loviisassa Almintalolla sekä Helsingissä jälleenmyyjiä ovat Papershop, Putinki, Nide, Formverk sekä Relove.

Taidekoululta suoraan tilattuna kalenterin hinta on 24€, jonka päälle tulee postikuluja 4€. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen taidekoulu @ porvoo.fi (poista välit). Muilla jälleenmyyjillä hinta saattaa hiukan vaihdella myyjästä riippuen. Jos himoitset jotakin tiettyä väriä, niin ei kannata jättää hankkimista viime tinkaan, sillä monena vuonna jotkut värit on myyty loppuun.

Mutta onpa minulla myös teille kiva pieni yllätys, sillä saan arpoa teidän seuraajien kesken neljä Porvoon Taidekoulun kalenteria vuodelle 2019 – yhden kutakin väriä. Kerro siis tämän postauksen kommenteissa, mitä tuumit uudesta painoksesta ja minkä värin valitsisit itsellesi, jos onnetar olisi kisassa suosiollinen! Kilpailu on voimassa 10.11. asti ja muista liittää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/08/18

Sieniretkiä, taidevinkkejä sekä tuomiopäivän tarhurin paluu

26 29

Syksy on pyörähtänyt niin vauhdilla käyntiin, että hetkittäin miettii, kuinka itse edes pysyykään perässä. Tänään on taas sopiva tovi koota yhteen sekalaisia mietteitä menneestä ja tulevasta. Tällä kertaa onkin paljon kaikenlaista mielen päällä!

♥ Olen intohimoinen sienten ystävä ja ainoa miinuspuoli lämpimässä ja sateettomassa kesässä on ollut sen vaikutus luontoon. Jos ei sada, niin sieniä ei tule! Onneksi nyt on vähän saatu syyssateitakin, sillä sen myötä peli ei ehkä vielä ole ihan menetetty sienisadon suhteen. Lähdin vähän spontaanisti pitkästä aikaa kyläilemään vanhempieni luo viime viikonlopuksi haaveissani päästä sienimetsään, mutta saalis jäi melko vaatimattomaksi. Löysin silti kantarelleja noin kolmen sienipastan aineksiksi eli ei ihan turha reissu! Harmi, etten täällä Helsingin suunnalla oikein tiedä, missä parhaat sienimaastot sijaitsevat… Ymmärrän, että nämä ovat niitä salaisuuksia, mitä ei parane muille jakaa, mutta jos joku raaskii antaa vinkkejä, niin niitä otetaan ilolla vastaan kommenttiboksin puolella tai privaatimmin sähköpostitse!

♥ Liekö kyse kuusta tai tähtien asennosta, mutta olen jostain syystä viime aikoina nukkunut tosi huonosti. Uni ei meinaa illalla tulla ja aamulla herään usein jo kauan ennen herätyskelloa. Tällaisia uniongelmia minulla ilmenee yleensä vain, kun olen stressaantunut, mutta nyt en koe itseäni kovin stressaantuneeksi. Töitä on paljon, mutta olo on silti kohtalaisen levollinen, joten en usko, että unipulmat johtuvat siitäkään. Olen kuullut, että moni muukin on tällä viikolla nukkunut huonosti. Mitenkäs te siellä ruudun toisella puolen? Hämmentävää kyllä, viime viikonloppuna vanhempieni luona nukuin kuin tukki ja juurikaan heräilemättä koko yön läpeensä – teki hyvää! Viime yönä sain myös pitkästä aikaa kunnolliset unet omassa sängyssä. Mahtoikohan illalla nappaamastani melatoniinitabletista olla apua…

♥ Pääsin tällä viikolla blogin tiimoilta PR-reissulle vähän toisenlaisiin maisemiin, kun Lagom vei minut ja muutaman muun bloggaajan eräretkelle Liesjärven luonnonpuistoon. Tällä kertaa ei siis kilistelty shamppanjalaseilla tai liihoteltu cocktail-kutsuilla, vaan puettiin ylle villasukat ja mentiin yöpymään luonnon äärelle telttaan. Ja jos minulta kysytään, tämä oli yksi kivoimmista retkistä, mitä blogin kautta olen päässyt tekemään. Matkan ohjelmaan kuului metsäjoogaa, saunomista, uimista, nuotiolettujen paistamista sekä tietysti yöunet teltassa makuupussin uumenissa.

Mietin, että edellisen kerran olen tainnut yöpyä tätä ennen teltassa luonnon äärellä joskus 25 vuotta sitten pienenä partiolaisena, jos kahta viimeiseen 15 vuoteen mahtunutta festaritelttailua ei lasketa mukaan. Jotenkin täällä kaupungin hälinässä ja arkisen kiireen keskellä aina unohtuu, miten rauhoittavaa ja ihanaa luonnossa oleilu onkaan. Nyt sain metsäterapiaa viikonvaihteessa kuitenkin ihan pariin otteeseen, ensin sienimetsällä ja sitten telttaretkellä. Retkestä jäi kyllä kipinä lähteä luonnon äärelle useammin – ja ehkä nyt vihdoin ja viimein jossain vaiheessa toteutan sen vaellusretken Lappiin, mistä olen haaveillut.

♥ Kuten varmasti moni teistä tietää ja loputkin osaavat aavistaa, kaukosuhteessa eläminen ei aina ole ihan helppoa. Olen tosin muutaman kerran todennut, että elämä kaukosuhteessakin tuntuu tämän oman kumppanini kanssa helpommalta kuin suurimman osan ihmisistä kanssa ihan tavallisessa lähisuhteessa. Kun on todellinen halu olla yhdessä sekä positiivinen asenne kohdallaan, tuntuu kaikki muu vain järjestelykysymykseltä. Valehtelisin silti, jos väittäisin, että toisesta pitkiä aikoja erossa oleminen on helppoa. Kyllä siinä koetellaan kärsivällisyyttä ja jaksamisen rajoja, mutta jälleennäkemisen hetki tuntuu sen jälkeen sitäkin kallisarvoisemmalta. Viime aikoina kärsivällisyyttä on toden totta koeteltu, sillä hiukan poikkeuksellisten olosuhteiden ja tilanteiden takia emme ole pystyneet näkemään toisiamme yli kahteen kuukauteen! Siksi olen nyt ihan suunnattoman onnellinen, että näen poikakaverini jälleen ensi viikolla. Ja sen jälkeen arki palautunee onneksi normaaleihin uomiinsa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen kuin lapsi joulun edellä. :D

♥ Olen viikonloppuna menossa eräisiin tärkeisiin juhliin… Nimittäin ystäväni tytär täyttää 6 vuotta! Minulla ei ole hajuakaan, mitä kuusivuotiaalle voisi antaa synttärilahjaksi, joten kaipaisin teiltä ideoita. En haluaisi ostaa mitään turhaa krääsää tai leluja lapselle, jolla niitä on ennestään jo kasapäin. Olisi kiva antaa jotakin vähän erilaista, kestävämpää – jotakin, mistä voisi olla iloa pidemmäksikin aikaa. Muutama vuosi sitten annoin jonkun Mauri Kunnaksen kirjan, joita itse rakastin lapsena yli kaiken, mutta pikkuneitiä kiinnostavat vain prinsessat ja Frozen, eivätkä Kunnaksen hauskat tarinat ja kuvitukset tuntuneet kiinnostavan pätkääkään. Höh! Tuleeko mieleen kivoja ideoita vähän persoonallisempaa lahjaa ajatellen?

♥ Haluan vinkata teille kivasta taidenäyttelystä, joka on vielä tämän ja ensi viikon ajan meneillään täällä Helsingissä Galleria Katariinassa (Kalevankatu 16). Galleriassa on esillä ystäväni Sanni Sepän näyttely “Elän tässä talossa”, jonka pieniin maalauksiin hän on ikuistanut hetkiä menneen vuotensa varrelta. Jollekulle Sanni saattaa myös olla tuttu Lilyssä majailevan bloginsa kautta. Tyylillisesti hiukan naiivit mutta realistiset akryylimaalaukset muistuttavat kuin maalausmuodossa olevaa Instagramia: on aamiaiskulhoja, lintuperspektiivistä kuvattuja varpaita, iloisia hetkiä ystävien kanssa, selfieitä, lemmikkejä ja asetelmia.

Värikkäiden töiden ensisilmäyksellä iloisena välittyvä tunnelma saa kuitenkin moninaisempia vivahteita, kun tietää, että taiteilija on puhunut hyvin avoimesti taistelustaan masennuksen kanssa. Aivan kuin sosiaalisessa mediassa, hän valitsee itse ne hetket, jotka haluaa jakaa kuvien kautta elämästään yleisölle. Iloisten värien, kauniiden kuvien sekä elämän huippuhetkien lomaan mahtuu häivähdyksiä puuduttavaa arkea, ahdistuksen tunteita ja paketti masennuslääkkeitä, kun vain malttaa katsoa tarkkaan. Suosittelen! “Elän tässä talossa” -näyttely on siis avoinna Galleria Katariinassa 9.9.2018 asti, käykää piipahtamassa!

♥ Annanpa samaan syssyyn toisenkin taidevinkkauksen, nimittäin Kalasatamaan viime vuoden lopulla avatussa Kohta-galleriassa on myös meneillään mielenkiintoinen näyttely. Pudasjärveltä kotoisin olevan Martti Aihan näyttely “Omakuva” on mielenkiintoinen kokoelma pitkän linjan taiteilijan tuotantoon, sillä esillä on niin veistoksia, maalauksia, videoteos kuin runsas määrä luonnoksia taiteilijan pitkän uran varrelta.

Erityisen kiehtovia olivat omasta mielestäni moniulotteiset, melkeinpä joltakin biologiselta tutkielmalta vaikuttavat kromatut patsaat sekä seinille ripustetut lukemattomat luonnokset. Itse galleriatila on myös todella kiinnostava upean valon luovine kattoikkunoineen. Jos satutte Teurastamon alueelle, niin kannattaa ehdottomasti käymään tsekkaamassa. Paikka saattaa olla hiukan haastava löytää, mutta galleria Kohta sijaitsee siis Teurastamon alueella Kalasatamassa ja tarkka osoite on Työpajankatu 2 B, rakennus 7 ja 3. kerros. Martti Aihan näyttely on avoinna yleisölle 30.9.2018 asti.

♥ Tuomiopäivän tarhuri on palannut meikäläisen huusholliin, sillä vaikka muutamat viherkasveistani kukoistavat ja kasvaa porskuttavat oikein onnellisina, pari kasveistani on huolestuttavan heikossa hapessa kastelupalloista ja parhaista elvytysyrityksistäni huolimatta. Varjoviikunani pudotti yhtäkkiä talvella kaikki lehtensä ja ryhtyi puskemaan isosta puuvarresta ohuempaa uutta vartta, johon kasvatti uudet lehdet. Tuumasin asioiden olevan kuitenkin reilassa, kun uutta lehteä puski näkyviin. Nyt kesällä tyyppi kuitenkin yhtäkkiä pudotti nuo uudetkin lehdet ja on raukka tällä hetkellä tyystin kalju. Kastelusta on vastannut kastelupallo, mutta joskus ne huonosti asetettuna saattavat päästää läpi liikaa vettä ja kun tunnustelin multaa sormella, se tuntui aika kostealta, joten kuivuuteen ei ole varjoviikunani ainakaan nuukahtanut. Voiko siis olla, että se on saanut liikaa vettä? Ja onko tässä vaiheessa mitään enää tehtävissä? Hjäpl!

Toinen kovan onnen kaveri kotiviidakossani on rahapuu. Rakastan rahapuita, mutta en kertakaikkiaan osaa pitää niitä hengissä. Epäilen kastelevani liikaa, sillä rehevinä rehottavat rahapuut pudottelevat lehtiä ja saattavat jopa pudottaa kokonaisen suuren oksan. Miten harvoin tuota pirulaista oikein pitäisi kastella, että sen saisi pidettyä hengissä näännyttämättä kuitenkaan kokonaan? Tietäjät, jakakaa viisautenne.

♥ Kukanhoito-ohjeiden ja synttärilahjavinkkien lisäksi tarvitsisin myös toisenlaista jeesiä, sillä olen aiemmin käynyt säännöllisesti hieronnassa helpottamassa kroonista läppärityöläisen niskajumiani. Nyt kuitenkin vuosia palvellut hierojani päätti jokin aika sitten lopettaa toimintansa, joten olen jäänyt vähän tyhjän päälle ja niskat huutavat hoosiannaa. Kaipaisin osaavaa ja järkevän hintaista hierojaa täältä Helsingin kantakaupungin alueelta eli jos jollakulla on suositella omaa luottotyyppiä, niin otan ilolla suosituksia vastaan!

♥ Tänään on illalla tiedossa mukavia hetkiä, kun rakas ystäväni Martina päätti tupsahtaa Tukholmasta spontaanille yllätysvisiitille. Tavallinen torstai-ilta saa siis ihanan upgreidauksen, kun aiomme viettää tyttöjen leffailtaa täällä minun luonani yökyläilyn merkeissä. Kuka sanoi, että pyjamabileitä voi pitää vain viikonloppuisin?

paita // shirt BikBok*

farkut // jeans Monki*

hattu // hat KN Collection*

kaulakoru // necklace By Biehl*

kengät // shoes Whyred

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts