6/12/17

Satunnaisia mietteitä viikon varrelta

11 20

Tätä postausta ei voi aloittaa kuin yhdellä lauseella: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 100-VUOTIAS SUOMI! <3 On jännittävää, miten pitkältä ja lyhyeltä tuo 100 vuotta samanaikaisesti tuntuu. Niin lyhyeltä, että omat isovanhempanikin ovat ehtineet elää aikana ennen Suomen itsenäistymistä, mutta niin pitkältä, että nuoremmat sukupolvet ehkä pitävät itsenäisyyttä jollain tapaa itsestäänselvyytenä.

Olen itse saanut lukea todella mielenkiintoisia tarinoita sota-ajoista sekä sukuni historiasta, sillä isomummini on aikaan kirjoittanut tarinansa ja muistelmansa talteen jälkipolville. Lisäksi suvustamme on tehty myös sukututkimus joka olisi kiinnostavaa jossain vaiheessa kahlata läpi. Omat juureni ovat osaltaan Karjalassa ja on aika mieletöntä, että isoisoäitini on hoksannut tallentaa muistoja niiltä ajoilta. Se auttaa ymmärtämään, että 100 vuoden itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Tuntuu, että tänään kuitenkin on joka kanava täynnä itsenäisyyspäivään liittyviä tarinoita, niin tuumasin, että jos tekee välillä mieli lukea ja miettiä jotain ihan muutakin, nyt olisi luvassa taas satunnaisia mietteitä viikon varrelta.

Kuvituksena on jälleen yksi arkistoihin unohtunut asu alkusyksyltä. En varsinaisesti ole omistanut ollenkaan pikkumustaa ja tämä mekko on lähin minun kaapistani löytyvä versio klassikkomekosta, vaikka avoimine selkineen se ei ihan joka tilaisuuteen sovikaan. Ajattelin kuitenkin, että jonkinlainen juhlatyyli voisi tänään olla paikallaan. :)

♥ On jotenkin liikuttavaa, että tässä joulun alla siitä on nyt jo muodostunut jonkinlainen perinne, että minä autan mummokaveriani hakemaan vintiltä hänen joulukranssinsa ja -kynttelikkönsä. Tämä tehtiin yhdessä viime vuonna ja nyt viime viikolla kävimme taas penkomassa vinttiä yhdessä. <3

♥ En oikein tiedä, onko naapurini vain todella syvästi nukkuvaa tyyppiä vai onko hänellä kenties unohtunut joku herätyskello herättämään vääränä ajankohtana, sillä JOKA PÄIVÄ naapurissa pauhaa sellainen vanhan koulun piipittävä herätyskello helposti noin tunninkin putkeen. Ehkä tämä on hänen analoginen versionsa torkutuksesta? Onneksi infernaalinen piipitys ei kuulu makuualkoviini, vaan raikaa vain eteisessä sekä rappukäytävässä. Olisipa minullakin moiset unenlahjat…

♥ Nukkumisesta puheen ollen… Mainitsin jo viime viikolla, että herääminen on talven myötä vaikeutunut ja olen isosta työmäärästä johtuen yksinkertaisesti vain aika väsynyt. Siitä huolimatta herään usein aamulla jo hiukan ennen herätyskelloa enkä välttämättä saa unta enää uudelleen. Saatan siis aloittaa työt melkein heti herättyäni, mutta koska en ole nukkunut ihan riittävästi, niin monesti tunnin-parin työskentelyn jälkeen tulee ikään kuin uusi väsymys, joka saattaa olla niin voimallinen, että nuokahtelen tietokoneeni äärellä. No, muutamana harvinaisena aamuna, kun siihen on ollut mahdollisuus, olen tässä vaiheessa laittanut läppärin hetkeksi pois ja antanut itseni nukahtaa uudelleen. Ai hemmetti, miten tyydyttävää se onkaan! Ja sitten olen herännyt ehkä puolisen tuntia tai tunnin myöhemmin huomattavasti pirteämpänä uuteen päivään taas. :D

♥ Olen ollut mukana viemässä eteenpäin Vaakakapinan sanomaa ja tänä syksynä telkkariin rantautunut Jenny+ -ohjelma on yksi kiinnostavimmista aikoihin. En ole katsonut säännöllisesti ihan joka jaksoa, mutta viime viikolla, kun näin Saara Sarvaksen videopätkän äitinsä kanssa, en voinut kuin itkeä. Saara on ystäväni, joten tietysti tarina tuntui sitä varten ehkä tavallistakin koskettavammalta, mutta pätkää katsoessaan kyllä tiedostaa, että tätä tapahtuu joka päivä jollekulle. On ihan todella hyvä, että kaikesta tästä vihdoin puhutaan rakentavasti ja armollisesti sekä kestäviä ratkaisuja sekä toimintamalleja tavoitellen.

♥ En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään ihmelapsi viherkasvien hoidossa, mutta nyt olen selvästikin onnistunut tekemään edes jotain oikein, sillä valtavan kokoinen kumisutipuuni puskee uutta hentoisen vihreää lehteä aivan periksiantamattomalla innolla. Jee!

♥ Ei jotain hyvää, ellei jotain vähän huonompaakin… Nimittäin vaikka kumisutipuuni kukoistaa täyttä häkää, se veikeä ananas corona sekä ihastuttava käpypalmu ovat huolestuttavasti vähän ruskistuneet lehdiltään. Jos joku osaa neuvoa, mikä on ongelma, niin please share! Valon puute? Liikaa/liian vähän kastelua? Kasvit ovat molemmat asunnon valoisimmassa paikassa, mutta tähän vuodenaikaan voi olla, että sekään ei riitä.

♥ En koskaan muista juoda päivän aikana tarpeeksi vettä ja olen kokeillut kaikkea mahdollista muistuttelevista kännykkäsovelluksista lähtien. Ainoa toimiva keino minulla on pitää jatkuvasti vesipulloa vierellä. Ja olennaista on, että vesi on nimenomaan pullossa, ei lasissa. Minä en osaa juoda vettä lasista kuin ruoan kanssa. Siinä nimittäin käy aina niin, että otan vain hörpyn ja loput jäävät juomatta. Pullosta juodessaan saa ikään kuin “pakotettua” nestettä kurkusta alas enemmän kerrallaan, joten toimii juuri tällaiseen pakkojuottamiseen, jota joudun itse harrastamaan. :D

Kauppojen muovipullot käyvät aina jossain vaiheessa jotenkin ällöttäviksi ja inhoan juoda sellaisesta “pillillä” varustetusta treenipullosta. Keksin hiljattain, että olen jostain saanut joskus lasisen juomapullon ja nyt olen sittemmin käyttänyt kotona sitä aivan innoissani. Kätevää on se, että pullon voi pestä tiskikoneessa ja onpa se paljon kauniimpikin kuin perus-muovipullo. Suosittelen, jos riittävä nesteytys on jollekulle muullekin haaste!

♥ Pizzan intohimoisena rakastajana minulla on tässä kaupungissa muutamia ylivoimaisia suosikkipaikkoja, joista Tenho on yksi ja Putte’s toinen. Muitakin on eli pitää varmaan joku kerta tehdä juttu omista lempparipizzerioistani Helsingissä. :) Mutta nyt on koittanut pienimuotoinen tragedia, sillä olen aina tykännyt ihan erityisesti Putte’sin gluteenittomasta pizzapohjasta, vaikka en gluteenitonta ruokavaliota noudatakaan. Olen siis jopa maksanut ekstraa siitä, että saan vain sen gluteenittoman pohjan, koska se on minusta paremman makuinen. Ajatus saattaa kuulostaa kummalliselta, sillä yleensä gluteenittomat leipomotuotteet ovat mitä ovat, mutta tämä ihastus löytyi ja syntyi ihan vahingossa, kun maistoin kaverini pizzaa (tietämättä, että siinä oli gluteeniton pohja) ja välittömästi tuohtuneena puuskahdin, että miksi hänen pizzapohjansa maistui paljon paremmalta kuin omani. :D

No se tragedia on siis se, että tuon kyseisen gluteenittoman pizzapohjan valmistaja on lopettanut tyystin sen tekemisen eikä sitä nimenomaista herkkua siis enää saa Putte’sista! Toivottavasti saavat tilalle keksittyä pian jotakin vähintään yhtä hyvää, koska ikävä niitä ekstrahyviä pohjia kohtaan on kova.

♥ Ajaudun aina välillä kaikenlaisiin omituisiin ja ilahduttaviin spontaaneihin tilanteisiin ja keskusteluihin, kun menen avaamaan suuni milloin missäkin. Viime viikolla olin iltamyöhällä tulossa kotiin raitiovaunussa, kun viereen pöllähti hieman tuiskeessa oleva tyttöjoukko. Kuuntelin vierestä tyttöjen juttuja ja nauratti, kun yksi mimmeistä löysi punaviinitahran pipostaan (!). Se oli jo taitavasti sotkettu! Ajauduin tyttöjen kanssa juttusille ja kaksi heistä jäi sattumalta samalla pysäkillä poiskin. Koska tunnelma oli niin mahtava, päätimme hetken mielijohteesta lähteä kolmen kesken vielä jonnekin “yksille”. No, ravintolan ovelle päästessämme selvisi, että se oli sulkeutumassa jo puolen tunnin kuluttua, joten luovuimme ajatuksesta. Päätimme kuitenkin, että tämä idea pitää toteuttaa ja vaihdoimme yhteystietoja uudet illanistujaiset sopiaksemme. Haha. Terkkuja Annika ja Marianne – vaikutitte molemmat ihan huipuilta eli siitä uusintaa odotellessa!

mekko // dress H&M

kengät // shoes Terhi Pölkki

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Makeup: Sanna Riikonen / Armani / Stockmann

Related posts

1/12/17

Joulu piileskelee kukkaruukussa

8 30

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Kauniisti kotimainen

Kohta se koittaa: ensimmäinen joulu ihan omassa kodissa! On hassua, miten kaikki tututkin jutut tuntuvat täällä ikiomassa kodissa niin erilaisilta… Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä (!) ja jotenkin se joulu hiipii jo ajatuksiin, vaikka ulkona ei vielä yhtään jouluisalta näytäkään. En myöskään vietä itse jouluaattoa täällä Helsingissä, mutta on silti jollain tapaa kivaa vähän miettiä, että millä tavalla joulu voisi näkyä täällä omassa pikkukodissani.

En ole koskaan ollut mikään suunnattoman intohimoinen jouluttaja, mutta tuntuu, että nyt tämä oma kotikolo on herättänyt meikäläisessäkin kytemään jonkinlaisen jouluhengen siemenen ihan uudella tavalla. Myönnän, että mielessäni käväisi jopa joulukuusi, mutta ehkä tänne viidakkoon ei ihan joulukuusi sentään sovi… Jollain tapaa olisi silti kivaa antaa joulun olla läsnä myös täällä kotona. Ehkä jotkut pienet jouluvalot tai tähti ikkunassa voisivat olla sopivan maltillinen tapa tunnelmoida joulun hengessä.

Juuri eilen täällä tarinoin kukkasista ja nyt jatkan samoilla linjoilla, sillä yksi aika helppo ja kiva tapa tuoda joulua kotiin ovat joulukukat. En tiedä, onko se tämä uudelleen vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen herännyt rakkaus punaista väriä kohtaan vai mikä, mutta ensimmäistä kertaa koskaan hankin tänä vuonna punaisen joulutähden. Olen aina mieltänyt sen vähän sellaiseksi mummojen jutuksi, mutta nyt kun se nököttää tuossa keittiön pöydällä, niin itse asiassa se on tällaisen ei-mummo-henkisen sisustuksen keskellä tosi kaunis ja juuri sopivasti jouluisa. :) Ei siihen ripaukseen joulufiilistä välttämättä niin paljoa tarvita.

Jos joulunpunainen tuntuu omaan kotiin liian, noh, punaiselta, niin joulutähteä saa myös valkoisena ja monessa muussa värissä. Löysin itse tänä vuonna ihan mielettömän kauniin värisiä, vähän vaihtoehtoisempia joulukukkia, kun onnistuin bongaamaan esimerkiksi tuollaisen persikkaisen sävyisen joulutähden. Perinteisten hyasinttien ja punaisten joulutähtien ohella joulukukat voivat siis näyttää joltain ihan muultakin. Myös klassisena joulukukkana tunnettu ritarinkukka eli amaryllis voi olla jotakin muuta kuin valkoinen tai punainen – itse löysin aivan mielettömän kauniin, tuollaisen vähän liukuvärjätyn näköisen vaaleanpunaisen ruukkuamarylliksen.

Yksi ihana, vähän vähemmälle huomiolle joulukukkien joukossa jäänyt kaunokainen on myös atsalea, joka on pensasmaisen muotonsa ja runsaan kukkaloistonsa ansiosta yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani. Atsaleaa, samoin kuin monia muitakin joulukukkia, on usein saatavilla monessa värissä – tyypillisimpiä niistä taitavat olla vaaleanpunainen ja valkoinen. Tänä vuonna ostin tuollaisen vaaleanpunaisen atsalean, mutta löysin myös tuollaisen todella kauniin kaksivärisen, hiukan lämpimämmän roosan sävyisen atsalean.

Perinteisiksi jouluväreiksi mielletään yleensä nimenomaan punainen, valkoinen ja vihreä, mutta miksipä joulua ei voisi juhlia ihan muunlaisissakin väreissä. Kyllä näillä ei-niin-perinteisilläkin joulukukilla saa tunnelmaa kotiin loihdittua – etenkin kun tuo ympärille muita jouluisia elementtejä kuten kynttilöitä ja havupuiden oksia.

Oletteko muuten hoksanneet, että suurin osa Suomessa myytävistä joulukukista on kotimaista lähituotantoa? Esimerkiksi kaikki nämä minun postaukseni kukkaset ovat Onnelan puutarhalta Vihdistä. Kotimaisen kukan ostamisessa on montakin plussaa: laatu on taattu ja kukat säilyvät kestävämpinä lyhyiden kuljetusmatkojen ansiosta ja jokaisen kukan alkuperä on tiedossa – kukkaset voi helposti jäljittää puutarhalle asti, joten on myös tiedossa, millaisissa oloissa niitä kasvatetaan.

Yksi iso etu kotimaisen kukkatuotannon tukemisessa onkin juuri tuo vastuullisuusnäkökulma: työntekijöistä pidetään hyvää huolta ja kotimaisen kukan ostamalla tulee myös tukeneeksi suomalaista yrittäjää. Kotimaiset kukkatarhat ovat muuten yksi suurimmista maahanmuuttajien ja nuorten työllistäjistä Suomessa. Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin lisätietoa niistä löytyy Kauniisti kotimaisen nettisivuilta.

Kotimaiset joulukukat myydään yleensä ruukkukasveina, ja tällöin niistä on iloakin pidempään. Kannattaa muuten kurkata Kauniisti kotimaisen sivuilta hoito-ohjeita joulukukille. Moni esimerkiksi kastelee hyasintteja ja amaryllista ihan liikaa, jolloin varsi lähinnä vain venähtää pitkäksi. Jos kukka kuitenkin on ehtinyt jo venähtää, niin hätä ei ole tämän näköinen, sillä molemmat toimivat mainiosti myös leikkokukkana. Eli liian pitkäksi intoutuneen varren voi huoletta pätkäistä ja laittaa maljakkoon.

Myös joulutähteä voi käyttää leikkokukkana, vaikka se ei niin tavallista olekaan: leikkaa vain oksat pois ja kasta leikkauspinta sitten nopeasti kuumaan veteen. Lämmin vesi sulkee leikkauspintaan avautuvat nesteputket ja lopettaa valkoisen vuodon. Tällä saa myös joulukukkatyyliin vähän vaihtelua, jos haluaa kokeilla. :)

Olisi hauska kuulla, mikä näistä omista joulukukistani on teidän suosikkinne? Entä mitäs tuumitte näistä ihan toisenlaisista väreistä joulukukissa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/11/17

Knippu – uudenlainen tapa ostaa leikkokukkia

16 26

Olen käynyt uskollisesti samassa kukkakaupassa jo vuodesta 2011, kun muutin Helsingin Etu-Töölöön. Tässä ajassa kukkapuodin omistajastakin on tullut jo astetta läheisempi tuttu, kun kuuden vuoden verran olemme nähneet lähes viikoittain. Saattaa kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta myönnän miettineeni viimekeväisen muuton kynnyksellä, että vaikka tuleva koti oli kuinka ihana, harmitti hiukan sen luottoputiikin jääminen entisille kotinurkille. Siitä lähtien olen yrittänyt houkutella Florannan Hanna Kurttia perustamaan sivupisteen Kallioon.

Onneksi minulla on edelleen sen verran usein asiaa Töölön suunnalle, että pääsen helposti piipahtamaan myös luottokukkakaupassa kerran tai pari kuussa. Toisaalta nykyään minulla on parikin kulkuyhteyttä (raitiovaunulinjat 1 ja 8), joilla pääsen käytännössä ovelta ovelle, joten ei ole niin vaivalloista lähteä käymään putiikissa erikseenkään tai koukata sen kautta muita asioita hoidellessani. Voisihan sitä tietysti näissä Kallion paikallisissakin asioida, mutta on niin paljon mukavampaa tukea tuttua yrittäjää, jonka palvelun on erinomaiseksi todennut.

Käväisin viime viikon lopulla taas Florannassa ja omistaja Hanna on muutamaan otteeseen maininnut, että hänellä on ollut suunnitteilla toisen kukka-alan yrittäjän kanssa ihan uudenlainen konsepti kukkien ostoon. Ja nyt tuo idea on pyörähtänyt vähitellen suunnitelmista toteutukseen ja on mukana esimerkiksi viikonloppuna järjestettävissä Ornamon joulumyyjäisissä, joten haluan teillekin tästä hauskasta ja innovatiivisesta ideasta vinkata.

Olemme monet kerrat jutelleet Hannan kanssa siitä, että on niin mukavaa, kun kukkia ostavat nykyään myös nuoret ihmiset, kun leikkokukat olivat pitkään ehkä enemmän sellainen vähän varttuneempien aikuisten juttu. Olen itsekin yrittänyt omalla esimerkilläni innostaa ihmisiä astumaan rohkeasti kukkakauppoihin. Kaunis kimppu ikkunalaudalla on ihana kodin piristys ja leikkokukista kykenee pitämään huolen sellainenkin, jolle viherpeukaloa ei ole geeneissä suotu.

Harva nuori  tai muuten vain pienellä budjetilla liikenteessä oleva kuluttaja on kuitenkaan valmis laittamaan kukkasiin ihan kamalan paljon rahaa. Kukat ovat kuitenkin sellaista pientä arjen hemmottelua ja luksusta, josta on helppo tinkiä, kun talous on tiukilla. Vaikka tuen itsekin aina mieluiten alan erikoisliikkeitä ja pieniä putiikkeja, on silti mukavaa, että tarjolla on nykyään myös edullisia ja helppoja (sekä kaikkina viikonpäivinä ja pidemmillä aukioloajoilla avoinna olevia) vaihtoehtoja kukkaostoksille, kun ruokakaupasta voi napata spontaanisti pikkukimpun matkaan.

Olemme puhuneet asiasta Hannankin kanssa useaan otteeseen ja todenneet, että ihan kaikki kukkien menekki on hyvästä, eikä sillä loppujen lopuksi olen niin väliä, mistä kukkansa ostaa, sillä kun kukkasista tulee tapa, tulee todennäköisesti asioineeksi useammin myös niissä pienissä kukkapuodeissa. Sitä kautta tämä leikkokukka- ja viherkasvitrendi hyödyttää kaikkia alan toimijoita.

Samanaikaisesti kukkatrendeissä jylläävät entistä luonnollisemmat ja boheemimmat tuulet – kimput saavat näyttää siltä kuin ne olisi koottu itse niityltä poimituista kukista, eikä moni edes halua tällä hetkellä sellaisia liian napakasti ja huolitellusti sidottuja kimppuja. Floristien ammattitaidolle ja sidonnalle on luonnollisesti kysyntää edelleen varsinkin elämän erityisissä hetkissä kuten häissä, ristiäisissä, hautajaisissa ja muissa merkkipäivissä, mutta varsin moni kaipaa arjessa maljakkoonsa jotakin vähän rennompaa.

Kukat saavat siis nykyään rönsyillä ja niiden halutaankin näyttävän maljakossa luonnollisilta. Olen kuullut, että jotkut jopa kotona purkavat floristin vaivalla sitomat kimput ja asettelevat ne maljakoihin ihan itse, koska eivät kehtaa kaupassa sanoa, että haluavat toisenlaista tai yksinkertaisesti vain haluavat itse toteuttaa visuaalista inspiraatiotaan. Ja kaiken tämän pohjalta Hanna sekä hänen kumppaninaan projektissa toimiva Marianne Nordström ovat ideoineet uuden Knippu-konseptin, jonka ajatuksena on myydä kukkakauppojen laadukasta leikkokukkaa nippuina kukkarolle ystävälliseen hintaan.

Intohimoisena kukkaihmisenä olen itse tosi innoissani tästä Knipun ideasta – juuri jotain tällaista kukka-alalle on tarvittukin! Jotakin mikä vähän ravistelee perinteistä bisnesmallia ja tuo kukkakauppaa lähemmäs kuluttajien tarpeita. Yksinkertaisuudessan Knipun idea on siis se, että kun kukkakimpun hinnasta poistuu floristin tekemään sidonta- ja astettelutyöhön kuluva aika, kimppu voidaan myydä edullisemmin myös kukkakaupassa.

Valmiiksi sidottujen kimppujen sijaan Knippu tarjoaakin erilaisia edullisia nippuja kukkia, joista jokainen voi sitten itse kotona viritellä omannäköisensä asetelman tai jakaa kukkaset esimerkiksi useampaan vaasiin oman makunsa mukaan. Voipa Knipun kukkasista yhtä hyvin vaikkapa sitoa seppeleen tai tehdä mitä vain muutakin. Ja mikä parasta, tämän konseptin avulla voidaan myös mahtavasti vähentää pikkuputiikkien ja puutarhojen kukkahävikkiä.

Uutuuskonsepti on nyt mukana tänä viikonloppuna Ornamon joulumyyjäisissä Kaapelitehtaalla ja tällä hetkellä Knippu toimii pop up -tyyliin esimerkiksi tapahtumissa. Knipun Facebook-ryhmästä voi tsekkailla, missä se seuraavaksi on mukana. Konseptin takana häärivän kaksikon suunnitelmissa ja haaveissa on kuitenkin tehdä tästä isompi juttu.

Hanna kertoi minulle, että tavoitteena on tehdä Knipusta koko Suomen kattava konsepti, joka voisi rantautua kukkakauppojen lisäksi myös muihin pikkuputiikkeihin, vaateliikkeisiin, ruokakauppoihin tai vaikka mihin, mistä ihmiset nyt voisivat kukkasia spontaanisti ostaa. Haaveissa on myös, että itse nippumyynnin lisäksi tulossa olisi myös Knippu-kukkabaareja, joista kukkia voisi irtokarkkien tapaan poimia yksitellen edulliseen hintaan ja koota ihan alusta alkaen oman nippunsa sillä tavoin.

Ai että, olisi unelmien täyttymys, jos vaikkapa tuossa lähi-Alepassa myytäisiinkin Knippuja niiden iänikuisten vähän näivettyneiden ruusukimppujen ja esteettisesti jonnekin 90-luvun tienoille jämähtäneiden gerbera-sekakimppujen sijaan. Ostaisin kukkia varmaan jokaisella kauppareissullani, takaan sen. Pidetään siis peukkuja, että Knippu ottaa tuulta alleen ja tästä ideasta tulee menestys! Miltäs tämä idea teistä vaikuttaa? Oletteko yhtä vakuuttuneita tämän loistavuudesta kuin minäkin? :D

Kaikki tässä postauksessa näkyvät leikkokukat ja irto-oksat ovat Knippu-kukkanipuista ja kimput puolestaan niistä itse koottuja. Oli ihanaa päästä leikkimään oman elämänsä floristia ja käyttämään omaa luovuutta kukkia asetellessa ja kimppuja maljakoihin kootessa. Erityisesti tykkään tuosta erilaisia havuja villisti rönsyilevästä maljakosta. <3

PS. Valokuvaaminen täällä säkkipimeässä on viime päivinä ollut lähes mahdotonta, mutta onneksi on niin loistava kamera ja objektiivi, että jopa tässä masentavassa pimeydessä olen onnistunut saamaan ihan siedettäviä otoksia luonnonvalon turvin, kuten nämä tässä postauksessa. Mutta ei ole kyllä tätä duunia tehty helpoksi näissä Suomen talviolosuhteissa, pakko sanoa!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/11/17

Sisustussunnuntai: vihreä vallankumous

20 56

(Osa kasveista ja ruukuista on saatu Plantagenilta.)

Tämä viikonloppu on vierähtänyt sisustusmietteissä, joten jatketaan vielä toisen perättäisen postauksen verran sisustuskuulumisten parissa. Maalausprojekti etenee ja haluan kiittää teitä kaikkia mielipiteenne jakaneita. Yleisön näkemys seinän väristä tuntui olevan niin yhtenäinen ja kaiken lisäksi sama omani kanssa, että päätös on nyt tehty: keittiön seinästä tulee vihreä. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille lopputuloksen! Mutta sitä odotellessa on aika esitellä jotakin muuta…

Rakkauteni viherkasveja kohtaan tuntuu päivä päivältä vain syvenevän ja olen tänne uuteen kotiin muutettuani koko ajan miettinyt, että haluaisin tänne enemmänkin vihreää. Ennestään minulla on täällä ollut yksi lyyraviikuna, pari kaktusta, yksi kumiviikuna, varjoviikuna, rahapuu, orkidea, palmuvehka sekä kuolemattomaksi kukaksi nimeämäni kultaköynnös, jota ei todennäköisesti saisi hengiltä, vaikka sen olemassaolon unohtaisi kuukausiksi. Nyt kun näitä ryhtyi listaamaan, niin olihan niitä jonkimoinen liuta jo entuudestaan! Mutta nyt siis viherkasvikavalkadini on saanut hurjan määrän täydennystä, sillä Plantagen sponssasi uuteen kotiini melkein viidakollisen verran uusia viherkasveja. Kiitos!

Kotini ilme muuttui siis tällä viikolla kertaheitolla, kun keskelle olohuoneeni lattiaa kärrättiin valtava toimitus huonekasveja. Viikonloppu on vierähtänyt uusiin vihreisiin kavereihin tutustuessa ja niille sopivia paikkoja etsiskellessä. Plantagenin lähetyksessä tuli mukana myös melkoinen läjä ruukkuja, mutta ihan jokaiselle kasville niitä ei vielä riittänyt, joten muutaman kohdalla jouduin keksimään vähän luovia ratkaisuja. Pitää korjata ruukkuvaje heti ensi viikolla ja käydä ostamassa pari lisää.

Olen pitkään haaveillut, että minulla olisi täällä kotona oikein joku sellainen suuri puu ja siksi olenkin ihan erityisen onnessani valtavan kokoisesta kastanjasutipuusta, joka muutti myös nyt luokseni. Toinen pitkään haaveilemani viherkasvi on ollut banaanipuu, jollaisia olen tuloksetta yrittänyt metsästää parin vuoden ajan puutarha- ja kukkakaupoista. Nyt toteutui tämäkin unelma, sillä Plantagenin valikoimissa on nykyään myös banaanipuita!

Esittelin viime keväänä täällä blogin puolella Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken maailman ihanimman Green Home Bookin, joka on täynnä toinen toistaan upeampia viherkasveja ja eilen selailin onnessani kirjaa, sillä nyt moni noista ihanista kasveista kaunistaa myös minun kotiani. Suosittelen painokkaasti opusta vielä toistamiseen, koska se on paitsi ihan uskomattoman inspiroiva visuaalisesti ja viherkasvi-ideoiden suhteen, sen sivuilla on myös hoito-ohjeita sekä kivoja vinkkejä, kuinka laittaa kukkia esille.

Muutama haaveiden kasvi tuosta kirjasta vielä löytyy, jotka ovat edelleen hankintalistalla, mutta tämän perjantaisen lähetyksen jälkeen on saanut ruksia “check” aika monen unelmakukan kohdalle. Psst, tuo kirja on muuten aivan mahtava idea tuparilahjaksi viherkasvien ystävälle tai vihersisustamisesta kiinnostuneelle!

Koti muistuttaa nyt paikoin viidakkoa, kun täällä on niin vehreää, mutta totta puhuen voisin vieläkin ottaa kasvin tai pari lisää. Tähän ilmeisesti taitaa jäädä koukkuun! Laskin huvikseni, että kasvien määrä pomppasi yhdeksästä tällä viikolla 31:een, jos nyt laskin oikein – ihan kaikki tosin eivät näy kuvissa. Mutta veikkailenpa, että moni teistä haluaa tietää, mitä nämä uudet kasvini ovat nimeltään, joten esittelen niitä noissa kuvateksteissä niiltä osin, kun vain suinkin muistan ja tunnistan. Mitkäs näistä kotini vihreistä ystävistä ovat teidän suosikkejanne?

Kommenttiboksin puolella saa korjata ja täydentää sekä tietenkin jakaa onnettomalle viherpeukalolle parhaat kukkienhoitovinkkinsä. Kastelupallot ovat olleet tämän kotipuutarhurin pelastus, joten pitänee sännätä heti ensi viikolla TRE:hen hamstraamaan niitä lisää. Saa myös vinkkailla omista must have -lempparikasveista!

Lyyraviikuna on ykkössuosikkini kaikista kotini viherkasveista. Sen multaan olen tuikannut peräti kaksi kastelupalloa, sillä kasvi oli kesällä niin janoinen, että palloa sai olla täyttämässä lähes päivittäin. Nyt se kasvaa sellaista tahtia, että pitäisi varmaankin vaihtaa se pian suurempaan ruukkuun.

Ananas corona -niminen hassu kasvi kasvattaa kruunukseen miniatyyrikokoisen ananaksen. Tuikkasin tämän uutukaisen ananas-teemaan sopivaan ruukkuun, joka kuuluu myös Plantagenin valikoimaan.

Jukkapalmulle ei vielä löytynyt aivan ihanteellista omaa paikkaa, mutta se nököttää nyt toistaiseksi tuossa liinavaatekaapin kyljessä. Kaapin päällä puolestaan majailee kaktusten heimoon kuuluva pylvästyräkki.

Tämä valloittava söpöläinen on nimeltään kilpipiilea.

Keittiön kapean hyllykön päälle ei oiken pysty sijoittelemaan viherkasveja, mutta minikasvit ovat riittävän pienikokoisia, että mahtuvat kapoiseenkin tilaan.

Kotini uusi vihreä kruununjalokivi on tämä jättimäinen kastanjasutipuu, joka on minuakin pidempi.

Keittiön tikashyllykössä nököttävä aloe vera ja pari pikkukaktusta uupuivat vielä aluslautasia ja kunnon ruukkuja, joten tilapäisratkaisuna tuikkasin ne tuohon marmoritarjottimelle. Näyttää kivalta, mutta kasteluvedet valuisivat kyllä lattialle. :D

Olohuoneen ikkunalaudalla asustelevat nykyään rinta rinnan käpypalmu, muorinkukka, banaanipuu ja kilpipiilea.

Tämän kaunis pikku-kaktus tottelee nimeä mansikkakaktus.

Keittiön tasolta paikkansa löytänyt varjoviikuna ei ole juuri nyt ihan vehreimmillään, mutta kastelupallo pitää huolen nesteytyksestä.

Keittiön ikkunalaudalta löytyy pari kaktusta, mehikasvi sekä uuden elämän maljakossa katkeamisen jälkeen saanut palmuvehkan oksa.

Uskoisitteko, että tuo tikashyllykön ylimmällä hyllyllä komeileva pikkupuu on samaa lajiketta kuin se valtava kastanjasutipuu?

Keittiössä komeilevat ikkunalaudalla myös kumiviikuna ja rahapuu.

Vanha pieni rahapuu sai kaverikseen pikkuruisen kaktuksenpalmuvehkan sekä suloisilla pyöreillä lehdillä varustetun lankaköynnöksen. Tuon pikkuruisen palmun nimeä en valitettavasti tiedä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts